keskiviikko 31. elokuuta 2022

Kokoomuksen Markku Eestilältä kovia väitteitä

Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat Suomen ylimpiä tuomioistuimia. Siksi niillä on ns. viimeinen sana tulkittaessa Suomen lakia. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että niiden toiminta nojaa ainoastaan yleisiin oikeusperiaatteisiin ja - aivan erityisesti - on poliittisesti täysin riippumatonta.

Näiden tuomioistuinten jäsenet nimitetään asianomaisen tuomioistuimen esityksestä. Toisin sanoen ne ovat käytännössä itse itseään täydentäviä. 

Tähän seikkaan puuttui eilisessä Maaseudun tulevaisuudessa kansanedustaja Markku Eestilä (kok), jonka oli saanut aktiiviseksi KHO:n viimekeväinen päätös kieltää ilveksen metsästys kansallisen hoitosuunnitelman perusteella. Sen seurauksena ympäristöväki onnistui tänä vuonna estämään karhujen kannanhoidollisen metsästyksen perustamalla pääkaupunkiseudulta käsin maakuntiin Tapiola-nimen alla toimivia näennäisjärjestöjä valittamaan päätöksistä. Näin siksi, että kunkin valituksen tekijän pitää aina olla paikallinen järjestö. 

Kansanedustaja Eestilän kritiikki oli poliittisen päätöksentekijän suusta poikkeuksellisen kovasanainen. Hänen mukaansa "valitettavasti näyttää siltä, että KHO on politisoitunut. Johtuuko ongelma siitä, että korkeimmat oikeudet täydentävät itse itseään? Samanmieliset ovat yleensä taipuvaisia tekemään vinoja päätöksiä."

Nämä ovat hyviä kysymyksiä, jotka ansaitsevat näkyvyyttä siitä huolimatta, ettei poliitikkojen kannanottoja oikeuslaitoksen toimintaan ole Suomessa katsottu hyvällä - noudatetaanhan meillä vallanjaon kolmijako-oppia. Siksi Eestilän kommenttia ei pidä käsitellä suurpetojen metsästysasioiden kantilta, vaan tutkia, onko hänen väitteensä korkeimpien oikeusasteiden politisoitumisesta perusteltu. 

Jos näin havaitaan tapahtuneen, on poliittisen päätöksentekijän eli eduskunnan asia tehdä päätös nykyistä paremmasta järjestelmästä korkeimpien oikeuksien jäsenten valitsemiseksi. Tähän on maailmalta löydettävissä erilaisia malleja, joista Suomessa tunnettaneen parhaiten USA:n korkeimman oikeuden nimitysprosessi

Se edustaa Suomeen nähden kutakuinkin toista ääripäätä, sillä nimitysprosessi on puhtaasti poliittinen, mutta tuomareiden asema sen jälkeen täysin koskematon. Kuten hyvin tiedämme, on tässäkin mallissa omat ongelmansa erityisesti silloin, kun jompikumpi USA:n suurpuolueista pääsee kerralla nimittämään useampia jäseniä - ja sitä kautta muokkaamaan oikeustulkintojen poliittista väriä pitkälle tulevaisuuteen.

tiistai 30. elokuuta 2022

Maahanmuuttajien priorisointi sortui sosiaalisen median tarkkaavaisuuteen

Muun muassa Yrjöperskeles-blogissa kiinnistettiin muutama päivä sitten huomiota Valtioneuvoston kanslian ehdotukseen maahanmuuttajille suunnatusta terveydenhuollon ohituskaistasta. Samoin tehtiin monella muulla sosiaalisen median foorumilla ja pääsipä asia esille sen jälkeen myös Suomen uutisissa. 

Ehdotus oli tietenkin täysin posketon ja varsinainen megapyllistys kohti kantaväestöä. Niinpä siitä väistämättä syntynyt kohu näyttääkin johtavan ehdotuksen perumiseen - tosin vedoten ilmeiseen valheeseen. Helsingin sanomien asiantuntijana käyttämä apulaisprofessori nimittäin väitti raportissa olleen ehdotuksen olleen harmillinen virhe, joka nyt vain korjattiin.

Virhe olisi tieteentekijän mukaan syntynyt siksi, että suomalaisten aiotusta syrjinnästä kertovan taulukon oli tarkoitus aluksi sisältää esimerkkejä muualla maailmassa käytetyistä priorisoinneista - maahanmuuttajien etusijalle asettamisesta ei hänen mukaansa edes keskusteltu. Olisin kuitenkin aika hämmästynyt, mikäli jokin maa maailmassa ihan oikeasti priorisoisi terveydenhuollossaan maahanmuuttajat kansalaistensa edelle - ja siksi epäilen apulaisprofessorin sortuneen muunnellun totuuden esittämiseen, ellei suorastaan ns. hätäkakkaan. 

Niin tai näin, on hyvä, että asiasta nousi aina tarkkaavaisessa sosiaalisessa mediassa meteli, joka toi asian esille. Sen seurauksena punavihreän hallituksemme halu - jota en sinänsä lainkaan epäile - asettaa muualta tulleet suomalaisten edelle lienee saanut sellaisen kolauksen, ettei ehdotukseen enää palata. Olisihan se nyt aivan posketonta, jos meidät suomalaiset asetettaisiin omassa maassamme - oikein valtioneuvoston päätöksellä - toisen luokan kansalaisiksi. 

maanantai 29. elokuuta 2022

Menettääkö USA johtoasemansa Kiinalle?

USA:n ja Kiinan suhteet kokivat kolauksen Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin vierailtua Taiwanissa. Eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että perään lähti delegaatio USA:n edustajainhuoneesta.

Vierailujen seurauksena oli Kiinan asevoimien pullistelua, mutta ei kuitenkaan sotilaallista iskua. Syy sille on selvä: USA on sitoutunut Taiwanin puolustamiseen ja on sotilaallisesti - ja erityisesti sotilasteknisesti - idän jättiläistä vahvempi. Eikä Kiinan johtaja Xi Jinping ole yhtä tyhmä kuin Venäjän Vladimir Putin, joka tuhosi oman tulevaisuutensa hyökkäämällä Ukrainaan. 

Kysymys kuitenkin kuuluu, että kuinka kauan voimme olla varmoja sotilasteknisen ja muun ylivoiman säilymisestä länsimailla? 

Kirjoitin jo yksitoista vuotta sitten kiinalaisten pyrkimyksestä tieteensä tason kohottamiseen. Ja uudelleen vuonna 2017 maan tieteen ja talouden välisen synergian merkityksestä tässä pyrkimyksessä.

Siksi oli mielenkiintoista lukea Amerikan johtavasta tiedelehdestä analyysi kiinalaisen tieteen ja tutkimuksen tämänhetkisestä tilasta. Siinä kerrottiin japanilaisen tutkimuslaitoksen havainneen Kiinan nousseet yhdellä tärkeällä tieteen mittarilla Yhdysvaltain ohi. 

Tuo mittari on eniten siteerattujen tieteellisten julkaisujen lukumäärä: siinä mukana ovat vain artikkelit, joiden viittausmäärä on yhden prosentin joukossa. Koska viittausten määrä korreloi vahvasti tutkimusraportin löydösten merkityksen kanssa, tarkoittaa tämä, että kiinalaiset ovat nyt pystyneet tuottamaan amerikkalaisia enemmän erityisen tärkeitä tutkimustuloksia. 

Ainakin toistaiseksi amerikkalainen tiede kuitenkin johtaa Kiinaa muilla kriteereillä arvioituna, kuten esimerkiksi tohtorintutkintojen määrällä. On kuitenkin selvää, ettei kiinalaisen tieteen nousu pääty tähän hetkeen. Nähtäväksi jää siten, milloin maan tieteellinen taso näkyy myös sen sotilasteknologiassa ja missä vaiheessa se uskaltaa - tai ainakin sen pelätään lännessä uskaltavan - uhmata myös amerikkalaisten sotilasmahtia.

Tällöin maailma saattaa jälleen muuttua kaksinapaiseksi paikaksi, jossa kaksi sotilaallisesti tasaveroista blokkia elävät kauhun tasapainossa ja ehkäpä käyvät jopa Korean tai Vietnamin sodan kaltaisia rajoitettuja taisteluita maapallon eri kolkkien hallinnasta. Tällöin Taiwanin tilanne kävisi entistäkin tukalammaksi - etenkin kun USA:n sitoutuminen sen puolustamiseen saattaisi käydä nykyistä heikommaksi, koska taistelujen lopputulosta ei voitaisi ennakoida.  

sunnuntai 28. elokuuta 2022

Tyttöjen katselu ennen ja nyt

Helsingin sanomat julkaisee päivittäin uutisia viidenkymmenen vuoden takaa. Tänä aamuna sellaisessa kerrottiin Münchenin olympialaisista, jossa suosituin urheilulaji oli kirjoituksen mukaan tyttöjen katselu. 

Jutun mukaan "lajia harrastavat niin penkkiurheilijat kuin itse aktiivitkin" ja "kisakaupungissa on todellakin runsaasti ihmisiä, joita katsellen muut lepuuttavat silmiään". Niinpä "yleisurheilijatyttöjen vaatetus on vuosien varrella käynyt yhä niukemmaksi. Erityisesti pöksyt ovat kivunneet jatkuvasti ylemmäksi", joten "tätä vastaan ei miespuolisilla katsojilla ole mitään huomautettavaa".

Puolen vuosisadan takainen juttu on epäilemättä tosiasioihin perustuvaa. Ja epäilen vahvasti, että tyttöjen katselu on edelleen yleinen harrastus monille urheilukilpailuja katsoville miehille. Ovathan naisurheilijoiden vartalot monissa lajeissa harjoittelun seurauksena elinvoimaisia ja lähes täydellisen sopusuhtaisia (sama koskee miehiäkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). 

Se ero puolen vuosisadan takaiseen on kuitenkin selvä, ettei kukaan nykyjournalisti kirjoittaisi yhtä positiivista juttua tyttöjen katselusta. Päinvastoin, siitä saatettaisiin mieluumminkin kirjoittaa nykypoliittisesti korrekti eli kritisoiva ja miehiä syyllistävä pamfletti, jossa moista käytöstä moitittaisiin epäasialliseksi ja sovinistiseksi tai joksikin vieläkin negatiivisemmaksi. 

Tartuin aiheeseen siksi, että HS:n julkaisema pieni pala historiaa osoittaa sen kierouman, johon läntinen maailma on ajautunut - tai johon se on tarkoituksella ohjattu. Onhan minkä tahansa seksuaalisen lajin, siis sellaisen kuin ihminen, yksi oleellinen piirre kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Ja sellaisten geeneihin on suorastaan kirjattu ns. sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien arviointi, sillä niiden on tutkimuksissa osoitettu usein - joskaan ei aina - korreloivan arvioitavan yksilön laatuun lisääntymiskumppanina.   

Siksi on äärimmäisen omituista tai suorastaan kieroutunutta, että miehen - seksuaalisena olentona luonnollisesta - käyttäytymisestä on onnistuttu tekemään lähes rikos, jota vastaan vaaditaan ja on jo järjestettykin jopa turvallisia tiloja. Ja samaan aikaan mediassa raportoidaan rutiininomaisesti miesten naisiin kohdistamista katseista paheksuttavina. 

Ei siis ihme, että meillä on yhä kasvava joukko nuoria, joille lajimme luonnollinen käytös on muodostunut ongelmaksi ja joille oma sukupuoli-identiteetti vaikuttaa epäselvältä. Ja joista osa vaatii jo teini-ikäisenä kirurgista sukupuolen vaihtamista, vaikka kyse lienee useimmiten "vain" ulkoisten paineiden (lue nykymedian) aiheuttamista ongelmista, jotka paranevat aikuistumisen myötä.

Tämän sanottuani on pakko tuoda esiin vielä disclaimer. En tietenkään millään tavalla kiistä ihmisten moninaisuutta, enkä sitä, että on olemassa sukupuoleltaan hankalasti luokiteltavia ihmisiä. Tai että heidän tapauksessaan kirurgia saattaa hyvinkin olla kannatettavaa. Itse asiassa, olen aikanaan jopa kirjoittanut heistä blogimerkinnän.

 

lauantai 27. elokuuta 2022

Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta

Vaikka olenkin kirjoittanut lukemattomia kertoja siitä muutoksesta, jonka kehitysmaalaisten maahanmuutto on aiheuttanut Ruotsiin, jouduin pariinkin kertaan pudistelemaan päätäni lukiessani Helsingin sanomien artikkelia Svea-mamman jälkeläisten nykytilanteesta. 

Heti jutun alussa kerrottiin, että länsinaapurimme sosiaalidemokraattinen pääministeri oli todennut, että "Me emme halua Chinatownia, me emme halua Somalitownia tai Pikku-Italiaa". Virkkeen taustalla oli tietenkin ruotsalainen todellisuus, jossa - edelleen HS:n jutun mukaan - "Ruotsi on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikassaan ja maahanmuuttajien integroinnissa". 

Mallia ruotsalaisten maahanmuuttopolitiikan korjaamiseen haetaan Tanskasta, missä nykyisen suhteellisen tiukan maahanmuuttopolitiikan takana ovat niin ikään paikalliset sosiaalidemokraatit. Päänpudistus johtui siitä, ettei Suomessa voisi edes kuvitella, että pääministerimme Sanna Marin (sd) hallituksineen tekisi jotain samantapaista. 

Tosiasia kuitenkin on, että läntisen naapurimme aiemman maahanmuuttopolitiikan seurauksena Ruotsissa on ammuttu kuoliaaksi tämän vuoden aikana jo 47 ihmistä. Taustalla on maahanmuuttajien hallitsema jengirikollisuus, johon liittyy myös maahanmuuttajien asuttamien asuinalueiden hallinta - maan hallituksen sijaan. Päätäni pudistin luettuani suomalaisprofessorin arvion, jonka mukaan "normaaliksi on muuttunut sekin, että useammin kuin kerran viikossa uutisissa kerrotaan jonkun kuolleen ampumistapauksessa".

Niin se maailma muuttuu, Eskoseni. Se, mikä oli aikanaan yksi maailman turvallisimmista valtioista on nykyisin paikka, jossa ihmisten ampuminen kadulle on normaalia. Varjelkoon edes Luoja Suomea sellaiselta kohtalolta, koska maamme hallitus ei siihen näytä pystyvän. 

perjantai 26. elokuuta 2022

Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti

Koronapandemian vielä jatkuessa on maailmaa alkanut puhuttaa yhä enemmän apinarokko. Siis se tauti, jolle etsitään uutta nimeä, koska nykyinen saattaisi leimata erästä ihmisryhmää. 

Apinarokko on sukua jo hävitetylle isorokolle, mutta se ei ole yhtä tappava. Taudin saaneet sairastuvat kuitenkin vakavasti, kuten voidaan päätellä erään sen kokeneen suomalaisen luonnehdinnasta: "kamalin tauti, minkä olen sairastanut. Raskainta oli äärimmäinen kipu."

Tuoreessa Nature-lehden artikkelissa käytiin läpi, mitä tämän virustaudin tarttumisesta oikeasti tiedetään tällä hetkellä. Ajattelin välittää siitä tiedon myös teille, arvoisat lukijani, jotta välttyisitte mahdollisilta tartunnoilta sekä tartunnan pelolta, koska asiaan voi vaikuttaa tehokkaasti omalla käyttäytymisellään.

Ensin kuitenkin taudin yleisyydestä. Sitä on viime toukokuun jälkeen tavattu yli 90 valtiossa yhteensä ainakin 32 000 tapauksena. Kolmannes tunnetuista tapauksista on löytynyt USA:sta, missä on sen takia julistettu hätätila.

Apinarokko tarttuu lähinnä miesten parissa. Siis sellaisten miesten, jotka harrastavat seksiä toisten miesten kanssa joko polygaamisesti tai antautumalla aktiin tuntemattomien ihmisten kanssa. Toisin sanoen virus leviää tällaisille henkilöille tyypillisten laajojen ja aktiivisten seksiverkostojen avulla. 

Apinarokkovirusten on epäilty leviävän myös pisaratartuntana (tämä tieto löytyy myös THL:n sivuilta), mutta tästä ei ole näyttöä, eikä viruksen ole havaittu levinneen sellaisten puolisoiden välillä, jotka eivät ole harrastaneet seksuaalista kanssakäyntiä. Myöskään tartunnan saaneiden ihmisten kurkuista otetuissa näytteissä ei ole juurikaan havaittu apinarokon aiheuttajaa.

Sen sijaan tartunnan saaneiden henkilöiden ihossa olevissa haavaumissa suorastaan kuhisee apinarokkoviruksia. Samoin heidän siemennesteessään muutama viikko tartunnan jälkeen. On kuitenkin epäselvää, tarvitaanko tartuntaan varsinainen seksiakti, vai riittääkö pelkkä hyväily ja partnerin hengitysilmassa oleminen - nämähän toteutuvat myös seksiaktin yhteydessä. 

Lopuksi jutussa kerrottiin, että suu- ja anaaliseksiä harrastaneilla oli paljon haavaumia suussaan ja peräaukossaan. Ja kuten edeltä muistamme, niissä kuhisee viruksia. Siksi Naturen artikkelin mukaan olisi tärkeää, että terveydenhuollossa ei ujosteltaisi ihmisten seksielämästä puhumista. 

Nähtäväksi siis jää, auttaako tieto apinarokkovirusten leviämisestä patoamaan sen leviämisen miesten kanssa seksiä harrastavien miesten parista. Vai jatkaako se voittokulkuaan yhä kiihtyvällä tahdilla. 

Voimme myös jännityksellä odottaa sitä, onnistuuko virus leviämään myös miesten kanssa seksiä välttävien miesten joukkoon - ja edelleen naisten pariin. Jollain tavalla tästä kaikesta tulee nimittäin ainakin omaan mieleeni 1980-luku ja AIDS:ia aiheuttavan HI-viruksen ilmaantuminen niin ikään miesten kanssa seksiä harrastavien miesten kautta kaikkialle maailmaan - siis myös naisten ja vain naisten kanssa seksiä harrastavien miesten pariin. Olisi hienoa, mikäli tuosta ajasta voitaisiin ottaa oppia ja välttää saman kaavan toistuminen.

Tässä suhteessa tilanne on kohtuullisen valoisa, sillä - kuten alussa totesin - apinarokkovirus on läheistä sukua maailmasta jo hävitetylle isorokkovirukselle ja jälkimmäiselle kehitetyt rokotteet ilmeisesti tehoavat molempiin. Siten ongelmana on lähinnä riittävän rokotemäärän saaminen markkinoille. 

Jos siinä onnistutaan, ei miesten kanssa seksiä harrastavien miesten ehkä tarvitse muuttaa seksuaalista käyttäytymistään. Ei ainakaan ennen kuin he onnistuvat saamaan verkostoihinsa jälleen jonkin uuden miesten kanssa seksiä harrastavien miesten liberaalia elämäntapaa hyödyntävän viruksen. 

torstai 25. elokuuta 2022

Suuria kuvia ja olemattomia kasvoja

Ihmisen tärkein aisti on näköaisti. Siksi oli mielenkiintoista havaita aiheeseen liittyen parikin tieteellistä julkaisua. 

Niistä ensimmäisessä oli selvitetty kuvien koon ja niiden muistamisen välistä suhdetta. Tutkimuksen tehneiden tutkijoiden hypoteesin mukaan ihmisen päivittäin havaitsemista ohikiitävistä kuvista juuri suurikokoiset jäävät ihmisten mieleen paremmin kuin pienet. 

Tutkijat testasivat tätä hypoteesia 182 osallistujalla, joita pyydettiin katsomaan erikokoisia kuvia kertomatta, että he joutuvat sen jälkeen muistitestiin. Kuvien katselun jälkeen he muistivat suuret kuvat 1,5 kertaa paremmin kuin pienet, mutta esitysjärjestys tai kuvan sisältö eivät vaikuttaneet muistamiseen. Ei myöskään kuvan esikäsittely, skaalaus tekstissä tai sen tietosisältö. Poikkeuksena olivat kuitenkin kuvissa olevat kasvot ja ulkoilmakohtaukset, jotka muistettiin parhaiten ja huonoiten. 

Toisessa vastaani tulleessa tutkimusraportissa oli käsitelty ihmisten eri esineissä havaitsemia illuusiokasvoja. Siis optisia harhoja, joissa katsoja kuvittelee näkevänsä kasvot esimerkiksi kuun pinnalla tai jossain elottomassa esineessä, vaikka niissä ei todellisuudessa sellaisia olekaan.

Tutkijat teetättivät sarjan kokeita valokuvilla luonnollisista ja ihmisen tekemistä esineistä, joissa oli kasvoiksi tulkittavia yksityiskohtia. Niihin osallistui kaikkiaan 3 815 aikuista ihmistä, joiden arvion mukaan vain 19 % kuvitteellisista kasvoista arvioitiin ilmeeltään neutraaleiksi, kun taas 34 % koettiin ilmaisevan onnellisuutta ja 1 % tulkittiin inhoa ​​osoittavaksi. 

Suurinta osaa illuusiokasvoista pidettiin ennemmin nuorina kuin vanhoina. Lisäksi ihmisten mielestä kasvot kuvasivat näkemiään kasvoja neljä kertaa useammin miehiksi kuin naisiksi. Vaikka 80 prosenttia kokeeseen osallistujista noudatti tätä kaavaa, kuitenkin kolme prosenttia kertoi näkevänsä useammin naisten kuin miesten kasvoja. 

Minun nähdäkseni nämä tutkimukset osoittivat mielenkiintoisella tavalla sen, ettemme me ihmiset näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan katselemme sitä jonkinlaisten sääntöjen ja ennakkoluulojen kautta. Ehkäpä tämä osaltaan selittää sitä, miksi eri ihmiset ajattelevat maailmasta niin kovin toisistaan poikkeavasti. 

Onhan niin, että siinä missä yksi näkee vaikkapa hyvin hoidetun talousmetsän taloudellista hyvinvointia tuottavana luonnonvarana, katsoo toinen sitä kauhistuttavana puupeltona. Ja sen seurauksena he käyvät kiivasta sanasotaa siitä, miten suomalaisia metsiä tulisi hoitaa.

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Sanna Marinin paineet kasvavat, mutta eroaako hän ja/tai hallitus?

Pääministeri Sanna Marin (sd) sai pitkään nauttia ymmärrystä lehdistön taholta, mutta nyt näyttäisi siltä, että jopa toimittajat ovat kyllästyneet hänen biletykseensä. Mielenmuutos näyttäisi seuranneen ns. jauhojuhlista. Valitettavasti kohut eivät jääneet siihen, vaan heti perään tuli sellainen ystävien suutelukuva, jota Marin pyysi anteeksi

Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että Marinin julkisuuskuvan muuttuminen aiempaa negatiivisemmaksi aiheuttaa pääministerille kovia henkilökohtaisia paineita. Samaan aikaan häneen suunnataan myös opposition suunnasta yhä suorempaa arvostelua. 

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Petteri Orpo (kok) totesi eilen seuraavasti: "minusta olisi erinomaista, että keskityttäisiin siihen, mitä pääministeri ei tee". Ja jatkoi luettelolla asioista, joihin pääministerin tulisi tarttua juhlimisen sijaan: "meillä on Venäjän hyökkäys Ukrainaan, energiakriisi, korot nousevat , inflaatio laukkaa, meillä on vanhuspalvelujen kriisi, terveydenhuollossa on ongelmia. Odottaisin, että olisi johtajuutta näihin asioihin".

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän johtaja Ville Tavio puolestaan kysyi jo aiemmin kysymyksen, joka tässä tilanteessa on ilmeinen: "eroaako Sanna Marin?". Ja perusteli sitä sillä, että "selkeiden virheiden jatkuva selittely parhain päin ei enää uppoa kuin johonkin vihervasemmistolaiseen fani-segmenttiin". 

Nähtäväksi jää, eroaako Marin korkeasta virastaan, vai jatkaako hän siinä kestäen kasvavia paineita korvat luimussa kuin pahanteosta yllätetty koira. Jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu se, että hänen puolueeseensa ei näyttäisi kasvaneen suurta oppositiota johtajaansa vastaan, vaikka pientä napinaa onkin nähtävissä

Jos Marin kuitenkin eroaa, pidän todennäköisempänä pääministerin vaihtumista kuin koko hallituksen kaatumista. Ministeriauton takapenkki on kuitenkin sille kerran istumaan päässeille sen verran mieluinen, ettei edes valtakunnan sekaisin oleva talous tai räjähdysmäisesti kasvava valtionvelka saa luopumaan siitä. 

Sitä paitsi nyt nähdyn hallituspolitiikan seurauksena lienee selvää, ettei valtakuntaa tule pitkiin aikoihin johtamaan sellainen vihervasemmistolainen kauhukabinetti kuin Marinin hallitus. Tähän viittaavat ainakin puoluekannatuksen mittaukset, joiden perusteella Kokoomus olisi nousemassa suurimmaksi puolueeksi - eli pääministeripuolueeksi - seuraavissa vaaleissa. 

Niinpä on todennäköistä, että Marinin hallitus jatkaa loppuun asti joko nykyisen tai jonkun muun pääministerin johdolla viedäkseen ohjelmansa loppuun asti. Samalla se varmistaa seuraavalle hallitukselle kivisen taipaleen, jonka ainoana järkevänä päämääränä voi olla vain Suomen talouden nostaminen jälleen jaloilleen.

tiistai 23. elokuuta 2022

Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu

Monikulttuurinen yhteiskunta näytti jälleen vastenmieliset karvansa kun vuonna 1988 syntynyt Onur Ali Avaz tuomittiin kolmen vuoden seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Syynä olivat monen vuoden takaisen tyttöystävän törkeä raiskaus aseella uhaten, tämän kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu.

Lisäksi kyseinen sotaa ja vainoa paennut oli jo aiemmin ollut väkivaltainen tyttöystäväänsä kohtaan ja sai vapauttavan tuomion syytteestä, jonka mukaan hän olisi syyllistynyt raiskaukseen jo aiemmin.  

Tapaus ei tietenkään ole millään tavalla erikoinen. Onhan hyvin tiedossa, että Onur Ali Avazin kaltaiset miehet ovat kovia raiskailemaan. Lisäksi heidän tekemänsä naisten väkisinpanot ovat kantasuomalaisten tekemiä törkeämpiä, sillä heidän osuutensa törkeissä raiskauksissa on suurempi kuin tavallisissa raiskauksissa, vaikka niissäkin heidän suhteellinen osuutensa on suurempi kuin kantasuomalaisten - irakilaisilla peräti 50-kertainen.

Siksi onkin varsin erikoista, ettei joidenkin maahanmuuttajaryhmien raiskausinto ole noussut suomalaisessa yhteiskunnassa missään vaiheessa kovin suureksi poliittiseksi kysymykseksi. Päinvastoin, asiaa on pikemminkin hyssytelty jopa politiikan korkeimmalla tasolla sen sijaan, että oltaisiin oltu huolissaan naisten turvallisuudesta. 

Kaikista vähiten asialla tuntuu olleen merkitystä niille poliittisille ryhmille, jotka ovat puhuneet kovaan ääneen intersektionaalisesta feminismistä ja ihmisoikeuksista. Tuntuu kuin naisiin kohdistuvalla seksuaalirikollisuudella ei olisi heille minkäänlaista merkitystä.

maanantai 22. elokuuta 2022

Wille Rydmanin tapaus onkin isompi juttu

Poliisi on ottanut tutkiakseen Wille Rydmanin (kok) tapauksen. Siis sen, syyllistyikö Helsingin sanomat törkeään kunnianloukkaukseen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen julkaistessaan joidenkin naisten väitteitä hänen käytöksestään heitä kohtaan.

Asian tutkintaan ottaminen ei tietenkään vielä tarkoita, että HS olisi syyllistynyt mainittuihin tekoihin, mutta se osoittaa poliisin pitävän sitä mahdollisena. Nähtäväksi jää, varmistuuko tämä - ja jos niin käy, niin mitä siitä seuraa.

Rydmanin puolue eli Kokoomus teki kuitenkin johtöpäätöksensä heti sen jälkeen kun HS:n juttu julkaistiin ja erotti kansanedustajansa ryhmästään. Poliisin otettua asian nyt tutkittavakseen, vihjaisi Rydman haluavansa palata takaisin siihen. 

Rydmanin pyyntö nojaa yhteen länsimaisen oikeisvaltion merkittävimmistä periaatteista eli syyttömyysolettamasta. Sen mukaan todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syin epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei siis tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta.

Nyt on kuitenkin niin, että Kokoomuksen eduskuntaryhmä on nimenomaisesti perustellut ryhmästä erottamista Rydmanin epäillyillä teoilla - joita ei ole missään vaiheessa rikoksiksi epäiltykään. 

Blogikirjoituksen aiheeksi tämä kaikki oli syytä nostaa siksi, että Rydman huomautti Kokoomuksen toimien tarkoittavan sitä, että hänen eduskuntaryhmästä sulkemisensa jatkaminen "merkitsisi sitä, että HS:n tuomio on voimassa kunnes toisin todistetaan – ja minä syyllinen, kunnes olen todistanut syyttömyyteni". Ja edelleen, että näin toimiessaan Kokoomus ilmoittaisi, että se tukee linjaa, jossa "valta erottaa poliitikkoja on medialla", jolloin "tuomioon voi korkeintaan oikeusteitse hakea muutosta".

Olemme siis valtavien periaatteellisten kysymysten äärellä. Ja siksi Kokoomuksen ja sen eduskuntaryhmän johtohenkilöiden on syytä harkita hyvin tarkasti, mitä he tekevät kansanedustajansa kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman
Kulttuuripositiivinen ehdotus
Wille Rydman vastasi Helsingin sanomien juttuun - tapaus ratkaistaneen oikeudessa

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Tämä on kuudestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi onnistui luovimaan toisen maailmansodan jälkeen Paasikiven-Kekkosen-linjana tunnetuksi tulleen suomettumispolitiikan varjossa kohti läntistä maailmaa. Samalla nuorison koulutustaso nousi oleellisesti, mutta synnytti äärivasemmistolaisen opiskelijaliikkeen, jonka käyttövoima kuihtui elintason nousun ja maastamuuton seurauksena.

Seuraavassa vaiheessa 1980-luvun Suomi suuntasi kohti vertaansa vailla olevaa taloudellista nousua.  Sen käyttövoimana oli rahapolitiikan liberalisointi, joka salli pankeille oikeuden liikutella ulkomaisia valuuttoja ja myöntää niihin perustuen valuuttalainoja myös yrityksille, joilla ei ollut ulkomaisissa valuutoissa laskutettavia tuloja. Samalla kuitenkin jätettiin Suomen markka poliittisesti säädellyksi eli sen arvo jäi vapauttamatta markkinavoimien päätettäväksi.

Tämä ristiriita loi pohjan 1990-luvun laman poikkeukselliselle syvyydelle Suomessa. Valuuttalainojen vapautumisen seurauksena markkinoille tulvi rahaa, joka suuntautui lähinnä kotimarkkinoille. Samaan aikaan vahvan markan politiikka kuristi vientiyrityksiä ja poliittisella tasolla tiukasti kielletyt devalvaatio-odotukset nostivat kotimaisia korkotasoja. 

Niinpä Suomen markka sidottiin euron edeltäjään eli ecuun ylikorkealla kurssilla. Lopulta koko rakennelma kaatui, pankkeja meni konkurssiin ja erityisesti kotimarkkinayrityksiä sortui pakkodevalvaation jälkeen kohtuuttoman kalliiksi käyneisiin valuuttalainoihinsa, valtion velka räjähti kasvuun, vientiyritysten kilpailukyky väheni, työttömyysaste nousi tolkuttomiin mittoihin ja velkaiset ihmiset menettivät tulevaisuutensa joutuessaan vararikkoon.

Kaiken tämän seurauksena markka päästettiin lopulta kellumaan, minkä seurauksena vientiyritysten kilpailukyky parani nopeasti. Sen seurauksena Suomen talous muuttui Nokian menestyksen myötä suuryritysvetoiseksi ja alihankintavetoiseksi. Samalla suomalaiset suuryritykset alkoivat kansainvälistyä ripeästi. 

Laman syvyyteen vaikutti osaltaan myös Neuvostoliiton samaan aikaan tapahtunut romahtaminen, jonka seurauksena idänkauppa romahti. Sen seurauksena suomalaiset poliitikot jättivät käyttämättä tilaisuuden liittyä entisten Varsovan liiton jäsenten ja Neuvostoliitosta irronneiden Baltian maiden tavoin läntiseen sotilasliittoon eli NATO:n, koska se olisi osoittanut heihin vuosikymmeniä kohdistuneet suomettumisepäilyt oikeiksi. Euroopan Unioniin kuitenkin liityttiin vuonna 1995, vaikka sitä pidettiin vielä vuonna 1991 täysin epärealistisena tavoitteena.

Suuren laman jälkeen suomalainen talous muuttui aiempaa uusliberalistisemmaksi, mistä yhtenä merkkinä on työnantajan ja työntekijöiden välisen suhteen hämärtäminen yrityksen tuloihin sidottujen optiojärjestelyiden kautta. Näin palkansaajien suhteellinen asema heikkeni, eikä suurtyöttömyys mahdollistanut työntekijäpuolelle aktiivista toimintaa sen poistamiseksi. 

Tähän päättyi tämän kirjoitussarjan pohjana ollut professori Heikki Ylikankaan teos. Siinä jäivät siis käsittelemättä Nokian tuho, Suomen puolustuspoliittinen länsisuuntaus sekä näiden jälkeiset tapahtumat. Sallittakoon tähän yhteyteen kuitenkin vielä muutama kommentti niihin liittyen.

* * *

Yksi lama-ajan merkittävimmistä toimenpiteistä oli suomalaiseen koulutukseen panostaminen. Sen seuraksena maahan syntyi ennenäkemätöntä osaamista, joka mahdollisti Nokian nousun aivan poikkeukselliseen asemaan suomalaisessa taloushistoriassa. Se oli parhaimmillaan maailman selkeä markkinajohtaja alallaan noin 40 prosentin markkinaosuudella - ja vieläkin suuremmalla osuudella tuotoista - mutta ajautui sellaisena kahteen tuhoisaan virheeseen.  

Ensinnäkin Nokia menetti innovatiivisuutensa todennäköisesti virheellisen henkilöstöpolitiikan seurauksena. Siihen johti yrityksen harjoittama sisäiseen kilpailutukseen perustunut tuotekehitys, josta seurasi epäterve taistelu talon sisällä, mikä suuntasi ihmisten huomion uuden tekemisestä kilpailevan ryhmän tuotekehityksen kampittamiseen. 

Toiseksi yrityksen lähes määräävä asema markkinoilla johti voittojen maksimointiin kustannuksia minimoimalla. Tämän seurauksena yrityksen tuotteita valmistettiin halvan työvoiman maissa, joista lopulta rekrytoitiin myös tuotekehityksen työvoimaa ymmärtämättä, että länsimaiden ja kehitysmaiden välisellä elintasoerolla on myös tosiasioihin perustuvia syitä. 

Nokian tuhon myötä suomalainen talouselämä menetti lippulaivansa, jolloin vihreään kultaan perustuvat suuryritykset palasivat talouden selkärangaksi. Nokian tuhoutuessa sen osaava työvoima ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan on jakautunut hyödyttämään useampia suomalaisia yrityksiä. 

Samaan aikaan Suomi on EU:n integraatioprosessin myötä menettänyt omaa itsenäisyyttään Brysseliin ja joutunut kriisitilanteissa rahoittamaan pienemmän tuottavuuden valtioita. Toisaalta tietotekniikan kehitys on ajanut metsäteollisuuden rahantekoautomaatin eli paperin kulutuksen alas, mikä on vastareaktiona virkistänyt näiden yritysten tuotekehitystä. 

Tässä vaiheessa karu totuus on se, ettei Suomen talous ole vieläkään saavuttanut sitä kansainvälistä asemaa, joka sillä oli Nokian suuruuden aikana. Eikä metsien talouskäyttöön EU:n tasolta kohdistuvat rajoitusvaateet ainakaan edistä sen tulevaisuutta, mikäli ne toteutuvat. 

Ulkopolitiikan osalta Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen osoitettua puolueettomuuspolitiikan onttouden tarjoutui Suomi pikavauhtia osaksi läntistä puolustusliittoa. Toteutuessaan tämä päätös varmistaa maan sotilaallisen turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen, mutta saattaa samalla johtaa aiempaa useammin sotkeutumiseen kansainvälisiin konflikteihin ja vahingoittaa suhteita suureen itäiseen naapuriin.

Ehkäpä suurin suomalaisen yhteiskunnan muutos on kuitenkin tapahtunut kehitysmaista länsimaihin suuntautuneen kansainvaellusaallon seurauksena. Sen ja kantaväestön lisääntymishaluttomuuden seurauksena Suomen väestöpohjan laatu tulee muuttumaan oleellisesti aiemmasta - eikä tämän fundamentaalisen muutoksen kaikkia seurauksia ole tässä vaiheessa mahdollista ennakoida. Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että maahan on muodostunut heikosti integroituva väestönosa, joka kantaväestöä nopeammin kasvavana tulee muuttamaan koko suomalaisen yhteiskunnan perusrakennetta. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kun minä kuolen...
Nokia ja kustannukset

lauantai 20. elokuuta 2022

Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta

Helsingin sanomat kertoi mielipidekyselystä, jonka mukaan suomalaisten selvän enemmistön mielestä metsien hakkuita tulisi vähentää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä mieltä oli 53 prosenttia kyselyyn vastanneista. Erimielisiä oli vain 33 prosenttia, joten ero oli varsin selvä.

Sen sijaan pääkaupunkiseudun mahtilehti ei katsonut tarpeelliseksi mainita, että Kansainvälisten yritysten vastuullisuutta arvioiva EcoVadis on juuri nimennyt maamme metsäyhtiöistä UPM:n korkeimmalle Platinum-tasolle neljässä kategoriassa eli ympäristövastuussa, työelämän käytännöissä ja ihmisoikeuksissa, toiminnan eettisyydessä sekä kestävän kehityksen mukaisessa hankintaketjussa.

UPM:n saavuttamalle Platinum-tasolle ylsi vain prosentti noin 90 000 arvioidusta globaalista yrityksestä. Olisi siis voinut kuvitella, että saavutus olisi ollut edes pikku-uutisen arvoinen maan laajalevikkisimmässä sanomalehdessä. 

Mutta ei siinä kaikki. Kävi nimittäin myöskin niin, että samainen EcoVadis palkitsi toisenkin suomalaisen metsäyhtiön - Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren - platinatason tunnuksella yhtiön tekemästä vastuullisuustyöstä. Yhtiö arvioitiin erityisen korkealle nimenomaisesti ympäristöasioihin liittyen. Myöskään tätä saavutusta HS ei ole pitänyt uutisoinnin arvoisena.

En tietenkään tiedä miksi HS on valinnut metsäteollisuutemme saamille tunnustuksille sellaisen vaikenemisen linjan kuin on valinnut. Selvää kuitenkin on, että poimimalla tarkoitushakuisesti julkaistavia metsäuutisia lehti voi muokata lukijakuntansa mielipiteitä maamme metsätaloudesta. 

Eikä siksi ole kovin suuri ihme, että muunkin valtamedian metsäuutisoinnin ollessa pääkaupunkiseudun valtalehden kanssa samansuuntaista, haluaa suomalaisten enemmistö edellä linkitetyn mielipidetiedustelun mukaan heikentää vihreään kultaan perustuvan taloudellisen toiminnan edellytyksiä maassamme. 

Sitä en tosin tiedä, olisiko kyselyn vastaus ollut samanlainen, jos olisi tiedusteltu haluavatko vastaajat heikentää metsäteollisuutemme toimintaedellytyksiä. Tai onko HS:n tai muun valtamedian toimituskunta ymmärtänyt, että heidän mielipiteenmuokkauksellaan saattaa olla valtava merkitys suomalaisten hyvinvoinnille ja sitä kautta myös heidän omalle tulevaisuudelleen. Mutta ehkä sillä ei ole ainakaan erkkomedian väelle kovin suurta merkitystä. 

Tähän viittaa se, että samalla kun HS jätti kertomatta suomalaisyritysten vastuullisen toiminnan saamasta tunnustuksesta se katsoi tarpeelliseksi julkaista mielipidekirjoituksen, jonka mukaan jo "noin kolme vuosikymmentä sitten oli selvää, että ilmasto lämpenee...se on aluksi viattoman huomaamaton, mutta kehityttyään huomatuksi muutos saattaa olla jo peruuttamaton... Jättimuutos pysähtyy itsestään vasta, kun kaikki jäätiköt ovat sulaneet ja metsät palaneet." 

perjantai 19. elokuuta 2022

Sanna Marinin tanssi

Pääministeri Sanna Marin (sd), 36 vuotta, on ilmeisen kova juhlimaan tuliliemen voimalla. Tästä kertovat erilaiset kohut, joista viimeisin liittyi videoon, jonka joku hänen kanssaan juhliin osallistunut oli toimittanut julkisuuteen. 

Tähän hänellä on luonnollisesti oikeus vapaa-aikanaan. Yhtä lailla suomalaisella medialla on oikeus ja suorastaan velvollisuus raportoida kansalaisille kaikista sellaisista pääministerin toimista, joilla saattaa olla merkitystä näiden arvioon tämän kyvystä käyttää keskeistä poliittista valtaa Suomessa. 

Äänioikeutetuilla kansalaisilla on puolestaan oikeus arvioida tuota kykyä ja tehdä saamansa käsityksen mukaisia äänestyspäätöksiä. Eli joko antaa tai olla antamatta hänelle valtuutus seuraavissa vaaleissa jatkaa vallan keskiössä tai pudottaa hänet sieltä. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Marinin käy. Jatkaako hän kansansuosikkina vai putoaako kannatus nyt nähdyn videon seurauksena? Vai käykö niin, että pääministerin henkilökohtainen suosio suorastaan kasvaa. Ja samalla pääministerin puolueen kannatus nuorison parissa nousee? 

Erityisen vakavaksi asian on tehnyt se, että esille on noussut myös epäilys pääministerin mahdollisesta huumeidenkäytöstä juhlintansa aikana. Hän itse kieltää asian ja on ilmoittanut olevansa valmis huumetestiin. 

Valitettavasti ilmoituksen uskottavuutta laski merkittävästi se, että Marin samaan hengenvetoon ilmoitti pitävänsä erikoisena vaatimusta huumetesteihin menemisestä. Aivan kuin hänellä olisi sittenkin jotain salattavaa. 

Tämän vaikutelman torjumiseksi pääministerin kannattaisi - ainakin omasta mielestäni - käydä reippaasti vaaditussa testissä ja osoittaa siten kiistattomasti, että häneen asetetut epäilykset ovat olleet aiheettomia. Näin hän saisi ainakin huumekohun laantumaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt nähty videokohu lopulta päättyy. Sen arvuuttelemiseksi lisään tähän muutaman viimeaikaisen suomenkielisen kommentin Twitteristä. 

Ensimmäinen. "Huvittavaa, miten @MarinSanna halusi ravistella ja uudistaa ´iänikuista miesvaltaista ministeri-instituutiota´, mutta nyt kuitenkin ensimmäinen puolustus on ´no mutta kun Kekkonenkin!!´".

Toinen. "#jauhojengi saattaa nyt joutua #huumeTesti jonoon. #PM #SannaMarin ei Kuopiosta Helsinkiin tullessaan uskaltanut tulla tuloaulan kautta; koska pelkäsi joutuvansa on the spot huumepikatestiin, samanlaiseen, jota poliisi käyttää tieliikenne kuskien testaamiseen."

Kolmas." #SannaMarin on nyt entinen poliitikko.
1. Oliko hän selvinpäin - Ei 
2. Oliko hän kykenevä toimimaan pääministerinä - Ei
3. Tiesikö hän ketä juhlissa oli - Ei
4. Muistaako hän kaiken juhlista - Ei
5. Onko hän turvallisuusuhka / vaarassa - Kyllä"

Neljäs. "@MarinSanna  ei ole eka, eikä vika pääministeri joka juhlii ja juo. Suomessa ei kenelläkään ole yksin päätäntä valtaa, joten ei tartte olla 24/7 siinä kunnossa. Tiettävästi laulaminen ei ole rikos ja sanat voi kukin kuulla miten päässään tahtoo."

Viides. "On alkoholismin merkki, että haluaa salata juomisensa. #SannaMarin #jauhojengi #politiikka."

torstai 18. elokuuta 2022

HS:n toimittaja valikoi tilastoja agendansa tueksi

Helsingin sanomat näyttää jälleen tehneen hyökkäyksen suomalaista metsätaloutta vastaan. Valitettavasti faktat olivat tällä kertaa hiukan erikoisia - elleivät jopa harhaanjohtavia. 

Lehti nimittäin kertoi metsätalouden johtaneen mustikan vähenemiseen 1950-luvulta 1990-luvulle. Minä taas jäin ihmettelemään, miksi lehti käytti näin vanhoja tilastoja. 

Niinpä turvauduin googlen hakukoneeseen ja kuinka ollakaan, sieltähän löytyi lähes uunituoretta tietoa. Sen mukaan "alustavat tulokset kesän 2021 inventoinneista näyttävät mustikan ja metsäkerrossammalen runsauden kasvaneen viimeisten 27 vuoden aikana. Havainnot ovat merkittäviä, koska aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu näiden lajien taantuneen 1950-luvun jälkeen ja nyt tehty inventointi näyttää suunnan kääntyneen."

Aivan erityisen outoa tässä on se, että molemmissa edellä linkittämissäni uutisissa on käytetty samaa asiantuntijaa - tutkimusprofessori Raisa Mäkipäätä. Ainakaan minä en usko, ettei hän olisi kertonut hyvää uutistaan myös HS:n toimittajalle, vaan olen aivan varma, että tämä on valikoinut mustikkakertomukseensa omaa agendaansa tukevan ajanjakson. 

Toinen harhaanjohtava tieto löytyi HS:n eilisestä mielipidekirjoituksesta. Siinä kommentoitiin maailmanlaajuista metsäkeskustelua kertomalla, että "että muuallakin osataan. Esimerkiksi Costa Rica on yksi maailman metsäisimmistä maista... Siellä...puolet maan pinta-alasta on metsää, ja noin puolet metsäpinta-alasta on suojeltu. Samalla ekoturismia on kehitetty niin, että siitä on tullut merkittävä tulonlähde". 

Tämäkin seikka lienee sinänsä faktaa. Harhaanjohtavaksi sen tekee kuitenkin se, etteivät Suomi ja Costa Rica ole oikein vertailukelpoisia toistensa kannalta - eivät luontonsa eivätkä ihmisten elintason osalta. Vaikka on tietenkin hienoa, että Costa Rica on pystynyt muuttamaan metsänsä ekoturismin lähteeksi. 

Metsät ovat tunnetusti yksi suomalaisten hyvinvoinnin tärkeimmistä perustoista, eikä elintasomme olisi nykyisen kaltainen ilman sitä. Tuon elintason laadusta kertovat monet tilastot. Esimerkiksi Costa Rican ja Suomen BKT:t per henkilö ovat noin 20 000 ja 50 000 dollaria. Elämänlaadun mittarin tai inhimillisen kehityksen mittarin mukaan Suomi taas on maailman maiden joukossa aivan kärkisijoilla kun taas Costa Rica löytyy näiltä listoilta merkittävästi myöhemmin. 

En siis ihan tältä istumalta näkisi, että suomalaisten kannattaisi ottaa metsiensä hoidossa mallia Costa Ricasta. En ainakaan lähtisi siirtämään niistä 50 prosenttia pois taloudellisen toiminnan piiristä tällä perusteella, enkä myöskään mustikkapensaiden menneiden vuosikymmenien vähenemisen takia.

Sen sijaan ihmettelen, miksi HS haluaa tarjota kirsikanpoimintaan perustuvia tilastoja maksavien asiakkaidensa harhaanjohtamiseksi. Eikö sellaiseen sisälly viime kädessä epäluotettavaksi mediaksi leimautumisen riski? 

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Paasikiven-Kekkosen linja

Tämä on viidestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen neljännessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi joutui toiseen maailmansotaan Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan tekemän sopimuksen ja Cajanderin hallituksen sinisilmäisyyden seurauksena sekä miten se onnistui luovimaan tappiollisesta sodasta pois ilman vieraan vallan miehitystä - kiitos sotilaallisen etevyyden ja presidentti Risto Rytin henkilökohtaisen vastuunoton.

Rauhanteon jälkeen Suomi oli uudessa tilanteessa. Yhtäältä vaani äärivasemmiston vallankumous ja toisaalla oli itäinen suurvalta, jota pelättiin. Lisäksi iso osa väestöstä oli asutettava uudelleen.

Sotien aikainen kansallisen yhtenäisyyden tunne takasi kansainvälisestikin ainutlaatuisen karjalaisten uudelleenasuttamisen onnistumisen. Ja hyvinvointivaltion synnyttäminen torjui äärimmäisen vasemmiston kannatuspohjan kasvun ja johti sitä kautta vallankumouksen vaaran vähittäiseen katoamiseen. 

Samalla se osa väestöstä, jonka elämän edellytykset maaseudulla katosivat muuttuvassa maailmassa, ilmaantui kaupunkeihin nousevan teollisuuden työvoimaksi. Tämä puolestaan tuki yksityistalouden nousua osin kaupunkien uuden väestön palkkauksen ja osin myös tulonsiirtojen ansiosta. Lisäksi maalta tulevien ihmisten ylijäämä - jota suomalainen elinkeinoelämä pystynyt riittävän nopeasti integroimaan talouden kehitykseen - katosi Itämeren yli vauhdittamaan ruotsalaisen teollisuuden nousua sen sijaan, että se olisi jäänyt kotimaahan radikalisoitumaan.  

Ulkopolitiikan ohjenuoraksi otettiin sotien jälkeisen pakon edessä Neuvostoliiton intressien mukaan toimiminen. Käytännössähän muita hyviä vaihtoehtoja ei ollut. Tämän ideologian johtajaksi valikoitui J.K. Paasikivi ja jatkajaksi U.K. Kekkonen - siitä nimitys Paasikiven-Kekkosen linja.

Nämä usein suurmiehinä pidetyt presidentit olivat idän jättiläisen johtomiesten suosiossa ja mahdollistivat suosionsa varassa sisäpoliittisen itsenäisyyden säilymisen. Ja jälkimmäisen kaudella Suomi pystyi jopa ottamaan askeleen kohti länttä liittyessään EEC:n ulkojäseneksi. 

Tosin talousyhteisön piiriin pääsy edellytti Suomessa äärimmäisen epädemokraattista ratkaisua, eli Kekkosen valintaa kolmannelle kaudelle kansalaisten demokraattiset oikeudet syrjäyttäneen poikkeuslain avulla. Tämä oli kuitenkin ilmeisesti välttämätöntä, sillä vain siten voitiin Moskovan valtiaat vakuuttaa Suomen ulkopolitiikan jatkuvuudesta sen jälkeen, kun eräät sosiaalidemokraatit - mm. Erkki Tuomioja - olivat yrittäneet torpata Suomen länsisuuntauksen vuotamalla salaista tietoa Kekkosen ja Neuvostoliiton johdon välisistä neuvotteluista Zavidovossa.

Kekkosen ajalle sattui myös valtava ihmisten koulutustason nousu. Edellisen sukupolven koulutetun eliitin jälkeläisten odotettiin saavuttavan tai jopa ylittävän vanhempiensa saavutukset, mutta samalla opintielle lähti myös rahvaan jälkeläistöä niin maalta kuin kaupungeistakin. 

Tämän opiskelijanuorison etenemismahdollisuuksia varjostivat kuitenkin korkeakouluihin kohdistuvat supistukset, joiden seurauksena opiskelevien nuorten tulevaisuus hämärtyi. Tämä vanhan eliitin jälkeläisten epävarmuus omasta tulevaisuudestaan johti radikalisoitumiseen, jossa tukea haettiin työväestä hiukan samaan tapaan kuin 1800-luvun lopulla fennomaanit talonpojista

Sotien jälkeinen hyvinvointivaltion rakentaminen oli vienyt vallankumouksellisen terän perinteiseltä työväenliikkeeltä, joka opiskelijaliikkeen provosoinnista huolimatta suuntautui muun Euroopan kommunistien tavoin hakemaan työväen aseman parantamista demokraattista tietä. Sen nimissä kiihkoileva radikaali opiskelijaliike taas ajautui neuvostokommunismin kainaloon ja menetti uskottavuutensa, minkä seurauksena koko taistolainen vallankumous lopulta sammahti.

Heikki Ylikankaan mukaan radikaali opiskelijaliike oli pohjimmiltaan johtajilleen valtaa hakeva yritys. Sen johtohahmot olivat edellisen sukupolven parhaiten menestyneiden vanhempien jälkeläisiä ja tulivat aikanaan myös perimään näiden aseman - tosin aatteen etumerkkiä vaihtaen, kuten vaikkapa Björn Wahlroosin esimerkki osoittaa. 

Itse opiskelijaliikkeen merkitys näkyi ennen kaikkea presidentti Urho Kekkosen tukena, jota tämä taitavasti hyödynsi, sekä koko poliittisen kentän hassahtamisena - Kokoomusta myöden - piirun verran kohti vasemmistolaisuutta. Nämä vaikutukset jäivät kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi, vaikka liikkeellä lienee edeellenkin jonkinlainen merkitys myöhempien radikaaliliikkeiden jonkinlaisena tiedostettuna tai tiedostamattomana esikuvana. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokellusta päiväkodissa
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?
Gazalaiset ja Karjalan menetys

tiistai 16. elokuuta 2022

Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?

Tunnetun sanonnan mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri. Tämä tuli mieleeni lukiessani Ilta-Sanomista kenraalimajuri evp. Pekka Toverin ajatuksia Ukrainan viime aikoina uhoamista hyökkäysaikeista.

Hänen mukaansa Ukrainalla "ei ole kauheasti hyökkäyskykyistä joukkoa", joten saattaa olla, että sen hyökkäysaikeet jäävät pelkiksi aikeiksi. Näin siksi, että hyökkäyssota vaatii onnistuakseen selvästi vastustajaa suuremman sotilaallisen voiman, joten kyse saattaakin olla varsinaisten sotatoimien ennakoinnin sijasta psykologisesta pelistä, jolla pidetään yllä ukrainalaisten taistelumoraalia. 

Täältä suomalaisen sohvan pohjalta on kuitenkin mahdotonta arvioida miten vakavissaan Toveri lopultakaan jakaa ajatuksiaan. Suomihan ei tässä sodassa ole puolueeton, mutta venäläiset epäilemättä kuuntelevat täkäläisen kenraalin puheita. 

Näin meille jää Toverin puheesta kaksi mahdollisuutta. Joko hän on vakavissaan ja ukrainalaisten hyökkäysuho on pelkkää psykologiaa tai vaihtoehtoisesti kenraalimme on mukana ukrainalaisten juonessa ja harhauttamassa venäläisiä huolettomuuteen ennen alkavaa hyökkäystä. 

Tosiasioiden valossa Ukraina on joka tapauksessa tehnyt iskuja, jotka voidaan tulkita hyökkäyksen valmisteluiksi. Niitä ovat erityisesti venäläisten huolto- ja liikenneyhteyksiin kuten siltoihin ja ammusvarastoihin tekemät iskut. 

Toisaalta ne olisivat perusteltuja myös ilman tulevaa hyökkäystä, mikäli ukrainalaisten tavoitteena on "vain" tehdä venäläisten hyökkäysoperaatiosta mahdollisimman hankala ja kallis. Ja sitä kautta saattaa Putinin hallinto lopulta niin epäsuosituksi, että sotaan kyllästyneet venäläiset kaatavat sen samaan tapaan kuin tsaarin hallinto kaatui maaliskuun vallankumouksessa ensimmäisen maailmansodan aikana. 

Tosiasia joka tapauksessa on, että koska sodan uutisointi on mitä on, on täällä sodan katsomossa parasta vain seurata tapahtumien kulkua sitä mukaan kuin niistä saadaan tietoa. Siis vähän samaan tapaan kuin seuraamme urheilukilpailuja toivoen kerta toisensa jälkeen suomalaisten voittavan vastustajansa - ja samalla peläten, että nämä jäävät sittenkin tappiolle. 

maanantai 15. elokuuta 2022

Asiallista kieltä, kiitos!

Netissä oli aikanaan sellainen erittäin laadukas blogi kuin "Takkirauta", jota piti naispuolinen - Ruukinmatruunaksi itseään kutsuva - henkilö. Hän totesi  joskus, että hänen blogiaan kommentoivien henkilöiden tulisi toimia samalla tavalla kuin ystävänsä olohuoneessa, koska tämä on blogi-alustalla ikään kuin sen pitäjän vieraana. Tämä vertaus oli mielestäni erittäin osuva.

Tämän blogin kommentointi on alusta alkaen ollut vapaata ja haluaisin myös pitää sen sellaisena. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, mikäli kirjoitustani kommentoivat henkilöt pilaavat kielenkäytöllään blogin maineen asiallisena foorumina, kuten aamun kirjoitustani anonyymisti kommentoinut henkilö totesi. 

Siksi pyydän jokaista kirjoituksiani kommentoivaa henkilöä huolehtivan kommenttiensa kieliasusta. Samoin pyydän jokaista huolehtimaan siitä, ettei kommenteissa esiinny uhkauksia tai muita laittomaksi tulkittavia sisältöjä. Eihän kukaan täysjärkinen esitä sellaisia kylässä ollessaankaan. 

Olen varma siitä, että kaikki tänne kommentteja kirjoittavat kykenevät esittämään viestinsä myös asiallisesti. Ja siitä syystä pidän kommentoinnin ainakin toistaiseksi avoimena, mutta seuraan edelleen keskusteluita ja siirrän ne ennakkosensuurin alaiseksi, mikäli tässä esittämäni pyynnöt eivät johda toivomaani lopputulokseen. 

Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?

Osaa maailmasta uhkaa juuri nyt ruokapula, koska Venäjän hyökkäys naapuriaan vastaan uhkaa Ukrainan viljatoimituksia. Erityisen ongelmallista tämä on sellaisille kehitysmaille, jotka ovat riippuvaisia tuontiruuasta. 

Perimmältään ongelma on peräisin kehitysmaiden viime vuosikymmenten väestöräjähdyksestä, mutta myös globaalin ruuantuotannon valtavasta ylijäämästä, joka on dumpattu halvalla tai kehitys- ja katastrofiapuna ilmaiseksi kehitysmaihin. Näin on onnistuttu ehkäisemään tehokkaasti niiden oman ruokatuotannon kehittämistä. 

Tämä kaikki on ollut mahdollista siksi, että vauraissa maissa on tuotettu ruokaa yhä tehokkaammin. Se perustuu ennen kaikkea tieteelliseen tutkimukseen, joka on lisännyt satotasoja vuosikymmenestä toiseen etenkin vihreän vallankumouksen aikana ja sen jälkeen.

Tämä kehitys näyttää jatkuvan myös tulevaisuudessa. Siitä esimerkkinä toimikoon tuore tutkimusartikkeli, jossa kiinalainen tutkimusryhmä oli onnistunut yhden geenin ilmentymistä muokkaamalla kehittämään riisilajikkeen, joka käytti typpeä tehokkaammin, kasvoi nopeammin ja tuotti suuremman sadon kuin tavallinen riisi. 

Riisiä ei toki viljellä Euroopassa, mutta globaalisti se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista. Siten siinä saavutettava kehitys on maailman ruokahuollon kannalta oleellista mahdollistaessaan yhä suuremman viljasadon saavuttamisen niissä maissa, joissa sitä viljellään. Ja joissa suhtaudutaan suopeasti geneettisesti muokattuihin kasvilajikkeisiin.

Tuo suhtautuminen on itse asiassa muuttumassa yhä merkittävämmäksi asiaksi. Sen seurauksena maatalouden tehokkuuden ero tieteen tuloksia hyödyntävien maiden ja tätä kehitystä vastaan haraavan EU:n välillä tulee kasvamaan ajan myötä. Nähtäväksi jääkin, johtaako tämä jossain vaiheessa suunnanmuutoksen myös Unionin alueella. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei viljakasvien jalostus pelasta kehitysmaiden maataloutta. Niissä väestöräjähdys yhdistettynä länsimaisen ruuan dumppaamiseen pitää maatalouden kehityksen aisoissa. Ellei sitten kiinalaisten pyrkimys muuttaa afrikkalainen maatalous oman ruokansa lähteeksi muuta tilannetta, koska markkinatalouden lait toimivat myös mustassa maanosassa.  

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Kaikki suomalaiset tietänevät hyttysten levittävän virustauteja. Tiedämme myös, että tiheän ihmisasutuksen alueelta kotoisin olevat hyttyset ovat kiinnostuneempia ihmisistä kuin harvaan asuttujen alueiden hyttyset.

Nyt on virusten, hyttysten ja ihmisten suhteesta saatu jälleen uutta tietoa. Cell-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hyttyset eivät nimittäin yksin päätä kenestä ne ovat kiinnostuneita. 

Siihen päätökseen osallistuvat tutkimuksen tulosten mukaan myös ainakin Zika- ja denguevirukset. Tämä tapahtuu sikäli epäsuorasti, että ne vaikuttavat tartunnan saaneiden ihmisten ihon mikrobeihin manipuloimalla nämä lisäämään tiettyjen haihtuvien yhdisteiden eritystä. Ja kuinka ollakaan, juuri sellaisten yhdisteiden, jotka houkuttelevat hyttysiä puoleensa. 

Näin hyttyset hakeutuvat erityisen innokkaasti virustartunnan saaneiden ihmisten iholle imeäkseen heidän vertaan - ja saavat samalla kantaakseen viruksia, joiden leviäminen tämän seurauksena on paljon tehokkaampaa kuin se olisi muuten. 

* * *

Kun nyt mikrobeista tuli puhe, niin välitettäköön toinenkin uusi tieto niiden kyvystä manipuloida uhrejaan. Tässä tapauksessa kyse on tavallisista huonekärpäsistä. 

Nehän lisääntyvät ihmisten tavoin parittelemalla. Ja tähän kohtaan on rakentanut oman lisääntymisstrategiansa eräs sieni. 

Sienethän lisääntyvät itiöiden avulla. Ja tämä kyseinen hyönteisille haitallinen sieni toimii siten, että se hakeutuu naaraskärpäsen aivoihin tämän lähestyessä kuolemaa. Sen seurauksena kuoleva naaraskärpänen levittää siipensä siten, että sienen itiöt tulevat mahdollisimman hyvin tyrkylle.  

Lisäksi sieni erittää kärpäskoiraita houkuttelevia tuoksuja sekä muokkaa naaraan pinnan hiilivetyjä siten, etteivät siivekkäät uroot voi vastustaa haluaan harrastaa seksiä kuolleen naaraan kanssa. Näin sienen itiöt tarttuvat niihin ja pääsevät jatkamaan matkaansa parittelusta kyllikseen saaneiden koiraiden matkassa. 

Inhottaako? Niin minuakin, mutta samalla en voi olla ihailematta niitä keinoja, joita evoluutio on kehittänyt pieneliöille, jotta ne voisivat jatkaa sukuaan mahdollisimman tehokkaasti. Sitä paitsi nyt saadusta uudesta tiedosta Zika- ja dengueviruksen käyttäytymisestä saattaa olla hyötyä pyrittäessä kehittämään uudenlaisia keinoja, joilla niiden aiheuttamia epidemioita voitaisiin välttää.

lauantai 13. elokuuta 2022

Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Ajattelin ensin kirjoittaa Salman Rushdien eilisestä puukotuksesta, koska se osoitti jälleen kerran sananvapauden vaikean aseman osana globaalin ihmisyhteisön elämää. Johtuihan puukotus perimmältään siitä, että Iranin edesmennyt uskonnollinen johtaja käski seuraajiensa tappaa kirjan kirjoittaneen Rushdien kymmeniä vuosia sitten, ja nyt joku 24-vuotias idiootti päätti panna määräyksen toteen ja pilasi samalla oman elämänsä.

Päätin kuitenkin kirjoittaa toisesta aiheesta, koska Suomessakin on sananvapaus, ja sitä käyttelevät usein myös kotimaiset poliitikot. Esimerkin siitä antoi tämän päivän Helsingin sanomien mielipidekirjoitus, jossa joukko kaupungin ympäristövaliokunnan jäseniä vaati valtion tukea, koska paikallisten joukkoliikennelippujen hinta uhkaa nousta 65 eurosta 70 euroon. 

Tämä siis kaupungissa, jossa asuvien ihmisten kunnallisveroaste on 18 prosenttia. Se tarkoittaa, että pääkaupunki verottaa asukkaitaan vähemmän kuin 197 muuta suomalaista kuntaa. 

Niiden asukkaidenko pitäisi siis tukea Kokoomuksen ja Vihreiden hallitsemien helsinkiläisten liikkumista, jotta pääkaupungin kunnallisveroastetta ei tarvitsisi korottaa? Vaikka heistä suurella osalla on rasitteenaan pitkät työmatkat ilman joukkoliikennettä - ja EU:n ja Suomen vihreän politiikan sekä Venäjän sotatoimien seurauksena nousseet polttoaineiden hinnat.

En sano, että helsinkiläispoliitikkojen kirjoitus olisi ollut väärin. Päinvastoin, sananvapaudella on se hieno puoli, että meistä jokainen on vapaa julkaisemaan sekä viisaita että hölmöjä mielipiteitä. 

Nyt on vain niin, että mainittu kirjoitus kuuluu loogisesti ajatellen tuohon jälkimmäisten joukkoon. Sen sijaan - palatakseni vielä alkuperäiseen aikomukseeni - Salman Rushdien tappamiskäskyyn johtanut sananvapauden käyttö ei ollut hölmöä, minkä todisti viimeistään eilisen päivän väkivaltarikos New Yorkin osavaltiossa. Valitettavasti Rushdie on kuitenkin joutunut maksamaan sananvapaudestaan kohtuuttoman kovan hinnan.

perjantai 12. elokuuta 2022

Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Ilmatieteen laitoksen tutkijat saivat Yleltä palstatilaa uudella tutkimuksellaan, jonka mukaan arktisen alueen ilmasto on lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma. Siis tuplasti nopeammin kuin aiemmin on ajateltu. 

Julkaisun keskeinen kuva - jossa näkyvät käytetyt tietolähteet ja niiden sisältämä data - on kopioitu tähän.


Kuvasta nähdään, että artikkelissa käytetyn 40 vuoden ajanjakso on poikkeuksellinen ja tulkinta pohjoisen ilmaston poikkeuksellisen nopeasta lämpenemisestä perustuu suurelta osin arktisen alueen viilenemiseen tarkasteltavaa jaksoa edeltävällä 40 vuoden jaksolla. Ylen haastatteleman julkaisun tekijän mukaan tutkimuksen ajanjakso valikoitui siksi, että "satelliittien tuottama tieto on arktisella alueella erityisen tärkeää, koska alueella on vain vähän havainnointiasemia. Vuodesta 1979 eteenpäin saatavilla oleva tieto on tarkempaa."

Kuten vain neljä päivää sitten kirjoitin, sekä pohjoisen napajään laajuus, RSS-satelliittidata että Sodankylän mittausaseman tilastot viittaavat siihen, että arktisen ilmaston lämpeneminen olisi taittunut viimeisten vuosien aikana. Tähän viittasi myös IL:n tutkijan Ylelle antama kommentti, jonka mukaan "on nähtävissä, että lämpeneminen on hieman tasoittunut Arktiksella".

Tutkijan kommentti on sikäli vähän hassu, että yllä olevassa kuvassa tutkimukseen valittujen datojen perusteella arktisen alueen lämpötilojen tasoittuminen ei ole kovinkaan merkittävää. Eikä ainakaan likimainkaan niin selvää kuin neljä päivää sitten kirjoittamassani blogimerkinnässä mainitsemissani lähteissä, joista kopioin tutkijan erityisen tärkeäksi mainitseman satelliittidatan (RSS) mukaisen arktisen alueen lämpötilakehitystä esittävän kuvan tähän alle. 


Ja piirrettäköön tähän myös pohjoisen napajään vuosittaisen keskipinta-alan kehitys vuosina 1979-2021 (alkuvuoden 2022 perusteella kuluvan vuoden jäätilanteesta olisi tulossa suunnilleen vuosien 2008, 2009 ja 2013 kaltainen, mutta ei mennä tässä asioiden edelle). 


Minun nähdäkseni nämä aikasarjat ovat melkoisessa ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka kopioin IL:n julkaisusta tämän blogimerkinnän ensimmäiseksi kuvaksi. 

Toivottavasti tämä ei tarkoita kirsikanpoimintaa eli sitä, että tutkijat olisivat päättäneet tuloksensa etukäteen ja valinneet analysoitavat datat sen perusteella. Omalta osaltani datavalinnat perustuvat maanpinnan tason mittauksissa havaitsemiini omituisuuksiin (raflaavin esimerkki, muita omituisia havaintoja ja vähän laajempi analyysi). 

torstai 11. elokuuta 2022

Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso

Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan totuus ei pala tulessakaan. Tämä tuli mieleen lukiessani kaksi tuoretta uutista. 

Niistä meidän suomalaisten kannalta merkittävämpi oli MTV3:n pieni uutinen jonka mukaan Kreikan edustalla on kaatunut "maahanpyrkijöiden vene". Arvoisa lukijani lienee yhtä hämmästynyt uutistoimittajan sananvalinnasta kuin olin itsekin. 

Olemmehan jo tottuneet siihen, että maahanpyrkijöitä kutsutaan siirtolaisiksi tai pakolaisiksi, mutta lieneekö MTV3:n toimittajalle sattunut freudilainen lipsahdus hänen käyttäessään harhauttavan sananvalinnan sijasta todenmukaista ilmaisua. 

Toinen uutinen oli toki lyhyellä aikavälillä tuota ensimmäistä merkittävämpi. Sen mukaan Ukraina onnistui tuhoamaan yhdessä vuorokaudessa peräti yhdeksän lentokonetta, 15 panssarivaunua ja seitsemän tykkiä Krimin niemimaalle osuneessa iskussa. Oryx-nimeä käyttävän Twitter-lähteen mukaan tuhoutuneet lentokoneet olivat Venäjän parhaaseen sotilaskalustoon kuuluvia Su-30SM hävittäjiä ja vanhempia Su-24M/MR koneita. 

Luku yhdeksän asettuu oikeisiin raameihin, kun muistamme, että Suomella on eurooppalaisittain vahvat ilmavoimat, joiden taistelukalusto koostuu noin 60 lentokoneesta. Jos niistä menetettäisiin yhdessä päivässä yhdeksän, tarkoittaisi se kaluston supistumista noin 15 prosentilla. Ja se on paljon se. 

Mutta niin, siitä totuudesta. Venäjähän on kiistänyt tappionsa eikä Ukrainakaan ole tunnustanut hyökkäystään. Tosiasia kuitenkin on, että jos ja kun Ukraina on onnistunut iskussaan ja käyttänyt niissä modernia länsimaista aseistusta, oli tämä isku vahva osoitus siitä, että nykyaikainen sota on yhä enemmän osapuolten välisen sotilasteknologisen tason mittaamista, eikä entinen itäinen suurvalta enää pärjää siinä mittelössä.


  

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Lisää liksaa!

Yleisradio julkaisi uutisen, jonka mukaan työmarkkinajärjestöt eivät suhtaudu suopeasti hallituksen tarjoukseen kytkeä matalat palkankorotukset valtion veronalennuksiin. Teknologiateollisuudesta sitä kommentoitiin happamasti vain siten, että "valtiovalta tekee itse finanssipoliittiset ratkaisut ja arvioi samalla toki kokonaistilannetta. Sitten me, yhdessä palkansaajajärjestöjen kanssa pidetään huolta näistä palkkaratkaisuista. Nämä pidetään erillään ja niitä on turha koplata missään vaiheessa."

Yleisellä tasolla siellä kuitenkin muistutettiin palkankorotusten vaikutuksesta suomalaisyritysten kilpailukykyyn ja Euroopan mahdollisesta luisumisesta taantumaan. Sekä julkisen sektorin negatiivisesta (välillisestä) vaikutuksesta vientiyrityksille 

Tunnetusti äärimmäisen lakkoherkän AKT:n edustaja taas totesi, että "tuloveron alennus ei ole meidän listalla ykkösenä eikä kakkosena" ja sanoi suoraan, ettei järjestöltä voi ostaa palkkamalttia veronalennuksella. Sen sijaan ay-jyrä kertoi, että tulevalla neuvottelukierroksella on tarkoitus kuitata pudonnut rahan arvo eli inflaatio. Siksi hänen mielestään "kolme prosenttia tuntuu tällä hetkellä kovin alhaiselta" palkankorotukselta. 

Hoitajien lakkokenraalitar Millariikka Rytkösellä ei ollut tarvetta tuntea solidaarisuutta muuta yhteiskuntaa kohtaan. Hänhän oli jo käytännössä neuvotellut palkkaratkaisun, jonka lopulliset luvut riippuvat muiden sopimuksista siten, että hoitajat saavat kaikissa tilanteissa niitä paremmat korotukset.

Niinpä Rytkönen kyseli itsevarmasti ja muille lievästi sanoen haistatellen, että "miten valtiovarainministeri ajattelee veroalen ratkaisevan hoitajapulan tai sote-alan kriisin? Veroalehan koskettaisi kaikkia ihmisiä."

Inflaatio ei ole oman ikäluokkani ihmisille tietenkään uusi asia. Nuoruudessani se huiteli kaksinumeroisissa luvuissa ja viennin ongelmat ratkaistiin kerta toisensa jälkeen devalvaatioilla eli rahan ulkoisen arvon laskemisella. Nimelliset palkankorotukset olivat suuria, mutta nousseiden palkkojen ostovoiman söi inflaatio samalla kun ihmisten säästöt katosivat kuin itsestään. 

Nykyisin Suomella ei ole käytössä omaa markkaansa, vaan sen talous on sidoksissa euron kurssiin. Eikä Suomen pienellä taloudella ole sen ulkoiseen arvoon juuri minkäänlaista vaikutusta. Siksi muuta EU:ta selvästi korkeammat tuottavuuden kasvun ylittävät palkankorotukset loisivat vientiyrityksille ja siten myös yhteiskunnalle ongelman, jonka ratkaiseminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1970-luvulla. 

Eikä tätä asiaa helpota ainakaan valtion ja koko julkisen sektorin jatkuva velkaantuminen. Joten mikäli työmarkkinajärjestöjen edustajien puheet pitävät ja kaikille aloille syntyy korkeat palkankorotukset on edessämme "mielenkiintoisia" aikoja, joiden loppusaldon maksavat viime kädessä juuri nyt ja tulevaisuudessa työelämään astuvat nuoret. 

Se ero 1970-lukuun kuitenkin on, että meillä on eräänlainen perälauta. Eli jos maamme vientivetoinen talous lopulta romahtaa, voi Suomi päätyä ns. EU:n nettosaajien kerhoon, joka saa Unionilta enemmän kuin sille maksaa. Ehkä mekin voisimme silloin remontoida kotejamme EU-tuilla

tiistai 9. elokuuta 2022

Tunnustus Ville Niinistölle

Minua ei varmaankaan tunneta suurena Vihreiden poliitikkojen ihailijana. Olenhan kysynyt onko puolueen nykyinen puheenjohtaja tyhmä vai epärehellinen ja kertonut, ettei hän ole tehtäviensä tasalla. Sekä arvellut koko liikettä kiihkofeministiseksi vasemmistopuolueeksi.

Puolueen nousevaa tähteä - Iiris Suomelaa - olen kuvannut enemmän kuin huolestuttavaksi henkilöksi ja Krista Mikkosen olen maininnut olevan linkolalainen ja epäillyt häntä taistolaisia lähellä olevaksi. Atte Harjanteen olen puolestaan arvellut olevan "mies" lainausmerkeissä.

Europarlamentaarikko Heidi Hautalan olen kertonut olevan Suomelle kallis poliitikko ja yhdessä Ville Niinistön ja Alviina Alametsän kanssa suomalaisvastainen. Niinistöä olen lisäksi kutsunut ymmärtämättömäksi. 

Tämän johdannon jälkeen minun on syytä antaa nyt myös kiitos. Se menee edellä viimeisenä mainitulle Ville Niinistölle siitä, että hän kutsui Amnesty Internationalin Ukraina-raporttia naiiviksi ja yksipuoliseksi, sekä Putinin tarkoitusperiä palvelevaksi. 

Niinistön mukaan amnestylaiset "toivat viestinnässään yksipuolisesti esille Ukrainan sodankäynnin tapoja sellaisella tavalla, että se pelaa Venäjän pussiin. Venäjä hyödyntää tätä omassa propagandassaan ja hämmentää omaa vastuutaan hyökkäyssodasta ja mittavista sotarikoksista siviilien systemaattisesta ottamisesta sodan kohteiksi."

Lisäksi Niinistö totesi, että moitteet Ukrainan väitetyistä toimista humanitaarista oikeutta vastaan ovat todellisuudessa epäselviä. Hänen mukaansa "syy ei välttämättä ole Ukrainan, vaan kyseessä on Venäjän hyökkäyssodan massiivinen seuraus... He ovat olleet todella naiiveja tavassa, jolla he ovat tuoneet asioita esille... Esimerkiksi ajatus siitä, että Ukrainan joukot eivät saisi puolustaa kaupunkiympäristöä majoittamalla joukkojaan myös vähän rintamasta etäämmälle, kun Venäjä vyöryttää yli sadantuhannen hyökkääjän joukkoa kohti kaupunkeja."

Niinistön näkemys on yhteensopiva asiasta paremmin ymmärtävien asiantuntijoiden näkemysten kanssa. Ja ansaitsee siten pienen tunnustuksen myös tässä blogissa. Joka tuli nyt annetuksi.

maanantai 8. elokuuta 2022

Presidentti Sauli Niinistön huolet

Presidentti Sauli Niinistö kertoi suomalaisille sen yksinkertaisen totuuden, että "nälkä taitaa vaikuttaa vähän nopeammin kuin ilmastonmuutos". Näin siitä huolimatta, että hänen mukaansa "ilmastonmuutos ei häviä mihinkään". 

Niinistön tarkoituksena oli muistuttaa kansalaisia ruokaomavaraisuuden tärkeydestä ja tässä hän on luonnollisesti oikeassa. Varoittava esimerkki löytyy muun muassa Sri Lankasta, jossa omavaraisuus heitettiin maailmanparantamisen alttarille karmaisevin seurauksin. 

Kaikeksi onneksi suomalainen maatalous on edelleen kohtuullisen hyvässä kunnossa, joskin riippuvainen tuontilannoitteista. Akuutista ruokapulasta meillä ei siten ole pelkoa. 

Ilmastonmuutoksenkin kanssa voimme olla suhteellisen huolettomia, ainakin mitä tulee pelättyyn pohjoisten alueiden muuta maailmaa nopeampaan lämpenemiseen. Juuri nyt esimerkiksi arktisen alueen merijään laajuus on vuodenaikaan nähden suurimmillaan sitten vuoden 2014 eli sen pieneneminen on pysähtynyt ainakin väliaikaisesti. 

Eikä Pohjois-Suomenkaan vuosilämpötilastoissa näytä olevan merkkejä kuumien vuosien lisääntymisestä, sillä Sodankylän mittausaseman vuosilämpötilaennätys on edelleen vuodelta 1938. Sen sijaan näyttäisi siltä, että maatalouden katojen kannalta kriittiset kylmät vuodet näyttäisivät puuttuvan alkaneen vuosituhannen tilastoista. 

Samasta trendistä kertoo pohjoisten alueiden RSS-satelliittimittaus (North polar), jonka vuodesta 1979 alkanut kuukausittainen lämpötilasarja näyttää seuraavalta (Y-akselin yksiköt ovat lämpötila-anomalioita asteina). 



Kuten siitä näkyy, on ilmastonmuutoskauhun nostattanut lämpötilojen 1900-luvun loppuvuosikymmenien nopea nousu taittunut, eikä pohjoisten alueiden lämpötila ole noussut yli kymmeneen vuoteen tämänkään datan perusteella. Siksi tulevaisuuteen on syytä suhtautua luottavaisesti sekä ilmaston että maatalouden suhteen, kunhan poliittiset päätöksemme huolehtivat jälkimmäisen toimintaedellytyksistä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!