Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Suomen uutiset kertoi Helsingin kaupungin työntekijöiden tukeneen työajallaan anarkistijärjestö Elokapinaa etsimällä ja toimittamalla sille tarvikkeita mielenosoituksia varten. Niitä oli myös toimitettu kaupungin eri toimipisteistä. 

Tällaisessa toiminnassa on kyse sekä työajan väärinkäytöksestä että rikkomuksesta työnantajaa kohtaan, joten kaupungin on syytä selvittää ketkä kaikki ovat osallistuneet kyseiseen toimintaan. Asian vakavuutta korostaa se, että avustettavat olivat jo etukäteen ilmaisseet toimivansa laittomasti ja poliisin käskyjä vastaan. 

Suomen uutisen jutun kuvituksesta ilmenee, että suurin osa kaupungin tavaroista lainattiin ja luvattiin palauttaa. Joukossa oli kuitenkin myös kertakäyttöastioita, jollaisten ottaminen on yksinkertaisesti varkaus työnantajalta, koska niitä tuskin palautettiin tai korvattiin kaupungille. 

Vaikka kaupungin työntekijöiden toiminnassa ei olekaan ollut kyse suurista taloudellisista tappioista, liittyy tapaukseen merkittäviä periaatteellisia ongelmia. Ja siksi Helsingin kaupungin on syytä selvittää tapaus yksityiskohtaisesti ja raportoida sen tuloksista kaupunkilaisille. Sekä tietenkin määrätä asiaankuuluvat seuraukset varkauksiin syyllistyneille ja työaikaansa väärin käyttäneille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Kuuluuko natsitervehdys oikeuteen?

Helsingin sanomat kertoi, että Karjalan prikaatissa palveluksessa olevaa alikersanttia oli syytetty natsitervehdyksen tekemisestä. Kahden todistajan mukaan hän oli nostanut kätensä tunnettuun asentoon samaan aikaan, kun elokuvassa "Tuntematon sotilas" esiintyvä laulu "Erika" oli soinut. 

Asiaan käytettiin peräti kaksi oikeuden istuntoa, koska ensimmäisen aikana käräjäoikeus oli tehnyt virheen jättämällä määräämättä alikersantille avustajan. Toisessa istunnossa sellainen sitten oli, ja alikersantti vapautui syytteestä neljän henkilön todistaessa, ettei kyseessä ollut natsi- vaan tavallinen kättä heilauttamalla tapahtunut tervehdys.

Taustalla koko vyyhdissä oli lisäksi se, että syytetty oli esimiesasemassa huomauttanut rikosilmoituksen tehnyttä tykkimiestä korjaamaan asunsa oikeanlaiseksi. Niille, jotka eivät ole suorittaneet varusmiespalvelusta todettakoon, että tällaiset huomautukset ovat varuskunnissa varsin yleisiä - tai ainakin olivat omana aikanani. 

* * *

Syy, miksi kirjoitan asiasta ei kuitenkaan ole sotaväki ja sen käytännöt vaan tyrmistys siitä, miten muutenkin ruuhkautuneen oikeuslaitoksen  prosesseja käytetään Suomessa hyväksi. Terveessä yhteiskunnassa pitäisi ihmisten kyetä käyttämään järkeään ja ymmärtää, ettei natsitervehdys tai sen tekemättä jättäminen - puhumattakaan normaaliin varusmiespalvelukseen liittyvän käskyn aiheuttamasta suuttumuksesta - ole sellainen asia, jota varten yhteiskunta ylläpitää kallista oikeusjärjestelmää. 

Ja siksi sopii toivoa, ettei tämän kaltaisia oikeudenkäyntejä - vieläpä kahdesti - käytäisi suomalaisissa lakituvissa kovin usein, vaan ne jätettäisiin rauhaan, jotta rikoksiin ja vakavampiin ristiriitoihin liittyvät oikeudenkäynnit saataisiin ratkaistuksi mahdollisimman nopealla aikataululla.

* * *

Toinen syy, miksi päätin nostaa tämän tapauksen esille liittyy siihen, ettei alikersantista tai varusmiehestä annettu uutisessa sen tarkempia tietoja. Oliko taustalla esimerkiksi ensin mainitun alaiseensa kohdistamasta simputuksesta - mitä siis aiheellinen huomautus asun korjaamisesta ei ole - tai tykkimiehen kelvottomasta asenteesta käskyjä kohtaan. 

Tietoa ei annettu myöskään henkilöiden taustoista. Olivatko molemmat henkilöt etnisesti suomalaisia miehiä, vai liittyikö tapaukseen esimerkiksi ennakkoluuloja, rasismia tai sukupuolista syrjintää. Näin siksi, että suuttumus pelkästä asun korjaamisesta vaikuttaa sellaisenaan vaikeasti uskottavalta syyltä lähteä käymään oikeutta. 

Tämä olisi ollut tärkeää siksi, että jos tapaukseen olisi liittynyt mainitsemiani suurempia ongelmia, olisi kyseessä lähtökohtaisesti asiasta, jollainen heijastuu vakavalla tavalla maamme puolustusvoimien toimintaan sotatilanteessa. Ja olisi siksi korjattava päättäväisesti ja yksiselitteisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
Natsittelevat tutkijatohtorit ilman ymmärrystä

Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Ajattelin ensin kirjoittaa Salman Rushdien eilisestä puukotuksesta, koska se osoitti jälleen kerran sananvapauden vaikean aseman osana globaalin ihmisyhteisön elämää. Johtuihan puukotus perimmältään siitä, että Iranin edesmennyt uskonnollinen johtaja käski seuraajiensa tappaa kirjan kirjoittaneen Rushdien kymmeniä vuosia sitten, ja nyt joku 24-vuotias idiootti päätti panna määräyksen toteen ja pilasi samalla oman elämänsä.

Päätin kuitenkin kirjoittaa toisesta aiheesta, koska Suomessakin on sananvapaus, ja sitä käyttelevät usein myös kotimaiset poliitikot. Esimerkin siitä antoi tämän päivän Helsingin sanomien mielipidekirjoitus, jossa joukko kaupungin ympäristövaliokunnan jäseniä vaati valtion tukea, koska paikallisten joukkoliikennelippujen hinta uhkaa nousta 65 eurosta 70 euroon. 

Tämä siis kaupungissa, jossa asuvien ihmisten kunnallisveroaste on 18 prosenttia. Se tarkoittaa, että pääkaupunki verottaa asukkaitaan vähemmän kuin 197 muuta suomalaista kuntaa. 

Niiden asukkaidenko pitäisi siis tukea Kokoomuksen ja Vihreiden hallitsemien helsinkiläisten liikkumista, jotta pääkaupungin kunnallisveroastetta ei tarvitsisi korottaa? Vaikka heistä suurella osalla on rasitteenaan pitkät työmatkat ilman joukkoliikennettä - ja EU:n ja Suomen vihreän politiikan sekä Venäjän sotatoimien seurauksena nousseet polttoaineiden hinnat.

En sano, että helsinkiläispoliitikkojen kirjoitus olisi ollut väärin. Päinvastoin, sananvapaudella on se hieno puoli, että meistä jokainen on vapaa julkaisemaan sekä viisaita että hölmöjä mielipiteitä. 

Nyt on vain niin, että mainittu kirjoitus kuuluu loogisesti ajatellen tuohon jälkimmäisten joukkoon. Sen sijaan - palatakseni vielä alkuperäiseen aikomukseeni - Salman Rushdien tappamiskäskyyn johtanut sananvapauden käyttö ei ollut hölmöä, minkä todisti viimeistään eilisen päivän väkivaltarikos New Yorkin osavaltiossa. Valitettavasti Rushdie on kuitenkin joutunut maksamaan sananvapaudestaan kohtuuttoman kovan hinnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetutkimus ja empatia
Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Ranskalaisen teinitytön tapaus