tiistai 17. toukokuuta 2022

Hyväksyisikö Suomi NATO:n jäsenyyden, jos Ruotsi jätettäisiin ulkopuolelle?

Turkki on ryhtynyt ainakin presidenttinsä suulla vastustamaan Suomen ja Ruotsin liittymistä NATO:on. Helsingin sanomien pääkirjoituksen mukaan "Suomi on tässä tosin enemmänkin sijaiskärsijä, sillä varsinaisesti Turkin hampaissa on Ruotsi".

Lehden mukaan turkkilaisten vaatimusten taustalla on se, että Yhdysvallat tukee Syyriassa kurdijoukkoja, ja Erdoganin sulttaanikunta haluaa tämän muuttuvan. Lisäksi osmanien jälkeläiset saattavat haluta nostaa esille myös Turkin aseman suhteessa Euroopan unionin jäsenyyteen. 

Turkin myöntyminen hyväksymään pohjoiset hakijamaat saattaakin vaatia muilta Nato-mailta joitakin myönnytyksiä. Ääneen sanottu syy Turkin vastahankaan on kuitenkin vain se, että erityisesti Ruotsissa on paljon kurdeja, joita turkkilaiset pitävät terroristeina. 

Kansanedustaja Jussi Halla-ahon (ps) mukaan "tässä on kyse ennen kaikkea Ruotsin historiallisesta tuen ilmauksesta sellaisille toimijoille ja järjestöille, jotka Turkki määrittelee terroristijärjestöiksi". Sellainen on erityisesti kurdien työväenpuolue PKK, joka kävi vuosina 1984–1999 ja 2004–2013 jopa aseellista taistelua Turkin hallitusta vastaan ja jonka sekä Euroopan unioni että Yhdysvallat ovat luokitelleet terroristijärjestöksi.

Tästä kaikesta tuli mieleeni, että kuinka Suomi toimisi, mikäli Turkki ilmoittaisi tukevansa Suomen, mutta vastustavansa Ruotsin liittymistä läntiseen puolustusliittoon niin kauan, kunnes länsinaapurimme taipuu sen vaatimuksiin. Käyttäisimmekö tilanteen hyödyksi vai osoittaisimmeko solidaarisuutta entiselle emämaallemme kieltäytymällä kunniasta?  

maanantai 16. toukokuuta 2022

Suomalaisnuoret on pantu panostamaan erilaiseen tulevaisuuteen

Väestön uusiutuminen on kansakunnan elämän edellytys. Tähän asiaan liittyen näin Twitterissä viestin, jossa Suomea vertailtiin muihin pohjoismaihin. 

Sen mukaan vuonna 2021 Suomen luonnollinen väestönlisäys, tai siis vähennys, oli -7 760 henkilöä. Ruotsissa vastaava luku oli 22 305, Norjassa 14 058, Tanskassa 6 321 ja Islannissa 2 546. 

Vastaavasti Suomen naisten kokonaishedelmällisyysaste oli 1,46, kun se oli Ruotsissa 1,67, Norjassa 1,55, Tanskassa 1,72 ja Islannissa 1,81. Suomessa fertiilein alue oli lestadiolaisistaan tunnettu Oulun seutu.

Edelle kirjaamistani kehnoista väestön uusiutumisluvuista huolimatta vuosi 2021 oli kuitenkin suomalaisten lisääntymisen kannalta paras vuosi pitkään aikaan. Silti maassamme olisi syytä julistaa kansallinen hätätila, koska tämän vuoden puolella syntyvyys on jälleen laskenut. Tammi-helmikuussa nimittäin syntyi peräti 471 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2021.

Maailmassa ei oikeastaan ole sellaista esimerkkiä, jossa kerran laskuun kääntynyt syntyvyys olisi saatu jälleen nostetuksi. Tämä ei tietenkään ole ongelma silloin, jos väestön räjähdysmäinen kasvu laskee lähemmäs väestön uusiutumistasoa. 

Mutta Suomen tapauksessa se on - etenkin kun otetaan huomioon, että kantaväestön suhteen lukemat ovat vielä koko väestöä kehnommalla tasolla. Etenkin kehitysmaalaisilla maahanmuuttajillahan syntyvyyslukemat ovat aivan eri tasolla. Niinpä noin kymmenellä prosentilla maassamme syntyvistä lapsista on jo nyt maahanmuuttajatausta.

Tässä tilanteessa voin kuvitella muutamia mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Niistä - pessimistisen mieleni mukaan - todennäköisin on sellainen, jonka mukaan kantaväestön syntyvyys laskee niin kauan, kunnes lapsia saavat vain perinnöllisen halun suureen lapsimäärään omaavat naiset. 

Tällaiseen haluun vaikuttavista geeneistä ei toki (tietääkseni) ole tieteellistä tietoa, mutta nähdäkseni lapsen hankintahalukkuutta säätelevien perintötekijöiden olemassaolo on todennäköistä. Sen sijaan en osaa edes yrittää arvata, onko tällaisen geeniperimän omaavia kantaväestöön kuuluva naisia suuruusluokkaa puolet, kymmenys, prosentti, promille vai vieläkin vähemmän.  

Joka tapauksessa on selvää, että samaan aikaan kun kantaväestössä valikoituvat lapsihalukkuuteen vaikuttavat geenit, lisääntyvät tietyt väestöryhmät perintötekijoistään riippumatta oman kulttuurinsa paineiden vaikutuksesta kantaväestöä nopeammin. Siten on todennäköistä, että Suomen väestön etninen muutos tulee jatkossa kiihtymään. 

Tässä kehityskulussa on oleellista ymmärtää, että ihmisyhteisöiden kulttuuri ja väestörakenne kulkevat lähes aina käsi kädessä, ja siksi suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on lähes varmasti varsin erilainen kuin nykyisyys. Jos tämä halutaan estää ja pitää Suomi länsimaisena demokraattisena sivistysvaltiona, olisi sen ensimmäinen edellytys kantaväestöön kuuluvien ihmisten lisääntymiseen kuuluvan tahtotilan oleellinen muutos. 

Sellainen ei tietenkään tapahdu itsestään, vaan vaatisi tahtopoliittista päätöksentekoa, jossa yhteiskunnan rakenteet sovitettaisiin lastenhankintaa suosiviksi. Toistaiseksi tätä ei ole nähty tarpeelliseksi sen enempää meillä kuin muissakaan länsimaissa, vaan niissä rakennetaan yhteiskuntaa edelleen lähinnä työelämän tarpeiden, henkilökohtaisen vaurauden ja sukupuolten välisen työelämän tasa-arvon ehdoilla.  

Sen mukaisesti parhaassa lapsentekoiässä olevat perheet - niin naiset kuin miehetkin - panostavat opiskeluun, työuran rakentamiseen, asuntojen maksamiseen ja tästä kaikesta aiheutuvan stressin purkamiseen aikaa vievillä harrastuksilla, lapsia korvaavilla lemmikkieläimillä ja lomamatkoilla. Ja sen seurauksena olemme nyt ja myös tulevaisuudessa siinä kehitysurassa, jonka edellä kuvasin.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Sarjaraiskaajan vapauttamisesta kokonaisena

Olaus Petri kokosi 1500-luvulla tuomarien noudatettavaksi tarkoitettuja eettisiä ohjeita. Yksi niistä on tänäkin päivänä erittäin tunnettu. Tai oikeastaan osa siitä. 

Tämä hyvin tunnettu osa kuuluu seuraavasti: "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan". Se tuli mieleeni lukiessani MTV3:n juttua 12-vuotiaasta tytöstä, jonka vasta vapautunut seksuaalirikollinen raiskasi. 

Hannu Väinö Olavi Linnanto alias Mikko Tapani Linnanto oli ennen 12-vuotiaan väkivaltaista hyväksikäyttöä ehtinyt saada tuomiot raiskauksesta ja väkisinmakaamisesta, sekä niiden lisäksi mm. erilaisista liikenne- ja omaisuusrikoksista. Siitä huolimatta hovioikeus alensi hänen käräjäoikeudessa saamaansa - luvalla sanoen miehen taustan huomioon ottaen naurettavan lyhyttä viiden vuoden tuomiota - neljään vuoteen. 

Edellä kuvatun jälkeen Linnanto ei suinkaan ole parantanut tapojaan, vaan on tuomittu seksuaalirikoksista kaiken kaikkiaan kuudesti vuosina 1997, 1999, 2003, 2007, 2018 ja 2020. Tällä hetkellä kärsittävänä olevan raiskaustuomion pituus on vain kolme vuotta, minkä jälkeen mies on jälleen vapaa pilaamaan uusien naisten tai lasten elämät.  

* * *

Alussa mainitun tuomarinohjeen antaja Olaus Petri oli alhaista sukujuurta, kotoisin Örebrosta ja omana aikanaan tunnettu uskonpuhdistajana ja pappina. Hän oli myös käänsi Raamatun ruotsiksi, joten häntä pidetään uskonpuhdistajana ja ruotsin kirjakielen perustajana vähän samaan tapaan kuin Mikael Agricolaa Suomessa. 

Hän teki merkittävää työtä myös historiankirjoituksen parissa ja siinä roolissa analysoi aiempaa laajemmin syy-seuraussuhteita, vaati kaikkien henkilöiden toiminnan puolueetonta kuvaamista ja sovelsi edeltäjiään ja aikalaisiaan vahvempaa lähdekritiikkiä. Hän ei kirjoittanut ajan tavan mukaan latinaksi, vaan kirjoitti käyttäen selvää ja yksinkertaista ruotsin kieltä. Häntä pidetään yleisesti Pohjoismaiden merkittävimpänä renessanssiajattelijana.

Petri toimi aikanaan Tukholman raadin äänivaltaisena sihteerinä ja kuningas Kustaa Vaasan kanslerina, vaikka ehti jo sitä ennen kritisoida valtakunnan mahtimiehen toimittamaa katolisen kirkon omaisuuden takavarikoimista. Sehän ei päätynyt pelkästään valtiolle, vaan suurelta osin kuninkaan henkilökohtaiseksi varallisuudeksi. Tämä ei siis kuitenkaan estänyt kuningasta nostamasta Olausta merkittävään asemaan.

Petri jatkoi kanslerin tehtävässään aiempaan tapaan periaatteen miehenä. Ja se johti lopulta välirikkoon Kustaa Vaasan kanssa, joka laati itse syytekirjelmän Olausta vastaan. Siinä hän kuvasi tämän sopineen kansleriksi "suunnilleen yhtä hyvin kuin friisiläinen lehmä sopii kehräämään silkkiä tai aasi tappamaan luteita". 

Tämän välirikon aiheutti - ei enempää eikä vähempää kuin - Olaus Petrin kiinnostus ja perehtyneisyys lakiin ja oikeuteen, joista hän julkaisi jo ennen kuuluisia tuomarinohjeitaan pienen kirjasen. Se saattoi kuninkaan epäilemään kanslerinsa tähdänneen myös itseensä korostamillaan oikeusperiaatteilla. 

Olaus oli kirjoittanut myös ruotsalaista kronikkaa ilman kuninkaan lupaa. Siinä hän arveli kuninkaan hallinnon toimien olleen ainakin osasyynä 1500-luvulla esiintyneisiin kapinoihin valtakunnassa ja mainitsi maan hallitsijoiden olleen useammin "Ladonrikkojia" kuin "Ladonlukkoja" - ylistäen keskiaikaista kuningasta Mauno Ladonlukkoa.

Olaus Petri tuomittiin veljensä kanssa kuolemaan vuonna 1540 ja heidät kuljetettiin kahleissa Tukholmaan. Siellä kaupungin raati puolusti entistä jäsentään ja tarjosi veljesten armahtamisesta kuninkaalle 500 kultarahaa. Maalliselle mammonalle perso kuningas otti tarjouksen vastaan ja peruutti tuomion.

Lopulta miesten välille tuli jonkinlainen sovinto ja Petri nimitettiin kirkkoherraksi. Taustalla oli tämän vaikeneminen vuosina 1542-43 käydyn kapinan aikana. Ja jo sitä ennen oli kuningas pyytänyt häntä kronikoimaan oman hallitusaikansa antaen ohjeet mitä siihen tulisi kirjoittaa. Tästä kunniasta Olaus kuitenkin kieltäytyi.

Kaiken kaikkiaan jälkipolville on jäänyt epäselväksi se, mistä syystä Olaus Petri sai pitää henkensä, vaikka Kustaan tunnetulla luonteella kuolemantuomion toteuttaminen ei olisi paljon tätä hetkauttanut. Ehkäpä kyse oli Olauksen maineesta Ruotsin uskonpuhdistajana? Tai siitä, että valtakunnassa oli vain vähäisessä määrin oppineita, joita kuitenkin tarvittiin modernisoituvassa valtakunnassa

Tai ehkä Petrin pelasti hänen takinkäännöksensä korkean vainoojan edesstä. Tai ehkä oli vain niin, että Olauksen pelasti se tosiasia, ettei hän koskaan vaatinut Kustaan pudottamista valtaistuimelta, vaan ainoastaan arvosteli tämän toimia.

* * *

No niin. Nyt eksyin sellaisille sivuraiteille, jollaisia ei voitane antaa anteeksi edes ainekirjoitusta rustaavalle lukiolaiselle. Palattakoon siis takaisin alussa kuvaamaani rikokseen ja sen oikeuskäsittelyyn. 

Olaus Petrin kuuluisa ohje nimittäin kuului kokonaisuudessaan näin: "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään". Toisin sanoen hän totesi sen ilmiselvän tosiasian, että laki hyväksytään ja sitä kunnioitetaan vain, mikäli se vastaa ihmisten käsitystä oikeudesta ja kohtuudesta. 

Omalta osaltani totean sellaisen henkilön vapauttamisen, joka on kuudesti pilannut viattoman ihmisen elämän, vääräksi ja kohtuuttomaksi päätökseksi. Sekä tästä syystä pidän maamme lakeja ja niiden tulkintaa oikeuslaitoksessamme sarjaraiskaajien kohdalla epäoikeudenmukaisina ja ihmiselämää halveksivina ja kaikkea muuta kuin kohtuullisina. 

Enkä tämän takia voi mitenkään hyväksyä suomalaisten lainsäätäjien ja oikeuden toimintaa heidän suhteensa. Kuolemantuomiota en kuitenkaan kannata, mutta en myöskään sarjaraiskaaja Linnannon vapauttamista etsimään uusia uhreja sairaiden halujensa tyydyttäjiksi. Pidettäköön hänet loppuikänsä suljettuna tyrmään tai kastroitakoon peruuttamattomasti, mutta hänen vapauttamisensa kokonaisena - se ei ole oikeus eikä kohtuus.

lauantai 14. toukokuuta 2022

Jo toinen Ylen toimittaja ilmoittautui rasistis-sovinistiseksi

Eilinen uutinen kertoi, että toimittaja Maryan Abdulkarim jättää Ylen aamu-tv:n Jälkiviisaat-raadin lähes kuuden vuoden jälkeen. Syyksi hän ilmoitti sen, että entinen ulkoministeri Timo Soini liittyy raadin jäseneksi: entisen perussuomalaisen arvot ovat kuulemma Abdulkarimille liikaa. 

Hänen mukaansa "se, että istun samassa tilassa Soinin kanssa, saattaisi antaa kuvan, että olen OK hänen toimintansa kanssa". Tämä on poikkeuksellisen merkittävä kommentti maahanmuuttajataustaiselta henkilöltä, jota on pidetty hyvin yhteiskuntaamme sopeutuneena. 

Annettu peruste nimittäin osoittaa, ettei Abdulkarim ymmärrä mitään suomalaisesta kulttuurista. Tai niistä syistä, miksi yhteiskunta on täällä ihmisille niin paljon parempi kuin siellä, missä hänen juurensa ovat. 

Tarkoitan sitä, että viimeistään Lapuan liikkeen kukistumisen jälkeen ihmisillä on ollut sananvapaus, jota kunnioitetaan silloinkin, kun itse ollaan eri mieltä. Sanonnan mukaan "asiat riitelevät, eivät ihmiset".

Tämän arvon sijasta Abdulkarim haluaa eristäytyä itsensä kanssa erimielisistä henkilöistä. Tämä on ajatusmalli, jota noudattamalla yhteiskuntaan luodaan pitkällä aikavälillä polarisaation kierre, joka puhkeaa ennemmin tai myöhemmin väkivaltaisesti. 

Toki Abdulkarim on jo aiemminkin osoittanut kyvyttömyytensä ymmärtää moniarvoista yhteiskuntaa. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että hän on ollut perustamassa ihmisiä synnynnäisten ominaisuuksien perusteella luokittelevaa rasistis-sovinistista Feminististä puoluetta

Nyt kuulluilla perusteilla myös Abdulkarim liittyi siihen maahanmuuttajanaisten joukkoon, jonka suvaitsemattomuudesta meille antoi esimerkin toinen maahanmuuttajataustainen toimittaja Renaz Ebrahimi. Kuten muistamme, tämä hyödynsi Ylen ohjelmaa oman performanssinsa esittämiseen ottaen uhrikseen pahaa aavistamattoman Esko Valtaojan, jota oli pyydetty mukaan keskustelemaan yhteiskunnassa esiintyvästä rasismista. 

Näyttääkin siltä, että Yleisradio on epäonnistunut pahasti rekrytointipolitiikassaan. Syynä siihen toivon olleen hyvä pyrkimys työllistää maahanmuuttajanaisia toimittajiksi ja sitä kautta edistää toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan syntymistä. Tämä osoittautui kuitenkin virhearvioksi, koska kaksi Ylen maahanmuuttajarekryyteistä on osoittautunut tehtäväänsä täysin sopimattomiksi. 

Onhan yksi tärkeimmistä toimittajan tehtävistä olla yhteydessä monenlaisten ihmisten kanssa - myös sellaisten, jotka tuntuvat vastenmielisiltä. Ja juuri tätä eivät Abdulkarim tai Ebrahimi ole halunneet tehdä. 

Nyt nähdyn tilanteen - ja erityisesti niille annettujen perustelujen - edessä on myös verorahoitteisen mediamme syytä harrastaa vakavalla mielellä itsetarkastelua. Eli jos positiivinen syrjintä johtaa sovinistis-rasistisen käytöksen normalisoitumiseen, olisiko tulevaisuuden rekrytointitilanteissa syytä tehdä ihmisten palkkauspäätökset puhtaasti hakijoiden henkilökohtaisen osaamisen ja kykyjen perusteella. Sen sijaan, että niiden edelle asetetaan ihmisten synnynnäisiä ominaisuuksia?

perjantai 13. toukokuuta 2022

WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta

Yksi tämän blogin kestoaiheista on meneillään olevan ilmastonmuutoksen seuranta. Siksi on syytä huomioida myös Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) ennuste, jonka mukaan saamme kärsiä mittaushistorian lämpimimmästä vuodesta erittäin todennäköisesti seuraavan viiden vuoden sisällä. Tämän todennäköisyydeksi on laskettu 93 prosenttia.

Ilmaston lämpenemisen pitäisi näkyä erityisen nopeasti arktisella alueella ja siten myös pohjoisen merijään pinta-alassa, jonka vuosittain syyskuussa saavuttaman minimikoon ennätys on jo vuodelta 2012. Siksi on syytä asettaa tässä blogissa hypoteesi, jonka mukaan pohjoinen merijää sulaa mittaushistoriansa pienimmäksi seuraavan viiden vuoden aikana

WMO ennakoi myös, että Pariisin ilmastosopimuksessa mainittu 1,5 asteen raja ylittyisi hetkellisesti yli 50 prosentin todennäköisyydellä seuraavan viiden vuoden aikana. Järjestön johtaja Petteri Taalaksen mukaan tämän rajapyykin saavuttamisen jälkeen ilmastovaikutukset tulevat kasvavissa määrin haitallisemmiksi ihmiskunnalle ja koko planeetalle. 

Tosin tuo mainittu raja ylittynee vain, mikäli seuraavaan viiteen vuoteen sattuu El Niño-ilmiö, joka lämmitti ilmastoa viimeksi vuonna 2016 ja sitä ennen 2008. Wikipedian kuvauksen mukaan El Niño syntyy kun ilmanpaine nousee Tyynenmeren länsiosassa, jolloin pasaatituulet laantuvat, ja siitä seuraa meren pintaveden lämpeneminen Tyynenmeren itäosassa päiväntasaajan tienoilla. Tämä lämpeneminen ilmenee 2–7 vuoden jaksoissa (tavallisimpia ovat 3–4 vuoden jaksot), ja kukin lämmin kausi kestää vuoden tai puolitoista.

Toisin sanoen olemme saaneet jo nyt elää tavallista pidemmän ajanjakson ilman  El Niñoa. Nähtäväksi jää, tarkoittaako se, että seuraavalla kerralla lämpeneminen tulee tavanomaistakin rajumpaa? Vai eikö ilmiön vaihteluvälillä ole sen kummempaa merkitystä.

* * *

Joka tapauksessa Suomessa on nyt ollut varsin kylmä kevät. Ja sen seurauksena maanviljelijöiden kylvötyöt ovat pahasti myöhässä. Satoa ei kuitenkaan ole vielä menetetty, mutta ennätyssuuret syyskylvöt ovat kuluneen talven seurauksena tuhoutuneet monin paikoin. 

Tämän seurauksena viljelijät joutuvat kylvämään nämä pellot uudelleen, mikä tietenkin lisää heidän kustannuksiaan. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Venäjän toimet Ukrainassa ovat nostaneet polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat ennennäkemättömän korkeiksi. 

Niinpä peräti 40 prosenttia viljelijöistä aikoo supistaa omaa viljelyalaansa - osa harkitsee peltojensa jättämistä kokonaan viljelemättä. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi Suomen ruokaomavaraisuuden supistumista tilanteessa, jossa maailman ruokahuolto on jo muutenkin vaikeuksissa. 

torstai 12. toukokuuta 2022

Lakkokenraali Rytkönen pelaa kovaa peliä

Hoitajat ovat näköjään päättäneet saada muita oleellisesti suuremmat palkankorotukset - vaikka väkisin. Sen merkkinä on heidän päätöksensä hylätä kunta-alan työehtokiistaa ratkovan sovittelulautakunnan eilen tarjoama ehdotus, joka kuitenkin kelpasi muille lakkoilijoille.

Seuraavassa vaiheessa jää nähtäväksi, kuinka asia etenee. Lakkokenraali Millariikka Rytkösen retoriikka on ainakin niin kovaa kuin tällaisessa tilanteessa sopii odottaakin. Hänen mukaansa esitys "oli kertakaikkisen luokattaman huono... joukkoirtisanoutumista lähdettiin valmistelemaan".

Mielenkiintoista kuitenkin, että tämä toimenpide alistettiin muiden ratkaisuille, eli Rytkösen mukaan "aikaisintaan joukkoirtisanoutumisia toteutetaan siinä vaiheessa, kun muut kuntapuolen työehtosopimukset on sovittu". 

Nähtäväksi siis jää, kuinka suuri osa hoitajista noudattaa kenraalinsa käskyä ja irtisanoutuu oikeasti. Ja kuinka moni on vieläkin taisteluhenkisempiä ja hakee hoitajanoikeuksiensa poistamista

Itse näen suuren ongelman hoitajien vaatimuksen rakenteessa. Hehän haluavat sitoa myös tulevien vuosien palkankorotuksena muiden palkkakehityksen siten, että hoitajien palkat nousisivat vuosittain 3,6 prosenttia enemmän kuin muiden. 

Tämä voisi toimia ehkä yhdelle alalle, mutta entäpä jos jo kunta-alan sovintoesitykseenkin happamasti suhtautunut teollisuusliitto lähtisi samalle tielle ja vaatisi vastaavasti omien jäsentensä palkkojen sitomista kunta-alan palkkakehitykseen? Ja sen tueksi pysäyttäisi maamme vientiteollisuuden.

Eilen nähdyn perusteella onkin todettava, että nyt nähty Rytkösen show vähensi omaa tukeani hoitajien palkkavaatimuksille. Heille annettu esityshän oli julkisen talouden rahoitustilanteen huomioon ottaen varsin antelias tarjotessaan käytännössä viiden prosentin korjausta suhteessa muihin palkansaajiin. Tämän osoittaa jo sekin, että muut lakkoilijat olisivat hyväksyneet tarjouksen.

Nähtäväksi jää myös se, kuinka maan hallitus suhtautuu asiaan. Se on kuitenkin vastuussa ihmisten terveydestä ja periaatteessa myös alueuudistuksen seurauksena maksumieheksi joutuvan valtion budjetista. Selvää on, ettei tilanne ole mieleinen etenkään Marinin kabinetin vasemmalle laidalle. 

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Suomen historian kurjin aika

Tämä on neljäs osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen kolmannessa kirjoituksessa kuvasin, kuinka talonpojat nousivat kapinaan pelätessään joutumista maaorjiksi, mutta hävisivät taistelunsa ja menettivät samalla lopullisesti aiemmin vahvan asemansa suhteessa aatelistoon. 

Nuijasodan jälkeen Ruotsissa nousi valtaan Kaarle-herttua lyötyään Stångebron taistelussa kuningas Sigismundin. Kuninkaana nimeä Kaarle IX kantanut valtias pystyi valtakaudellaan vielä pitämään aatelin vallanhimon kurissa, mutta hänen yllättävän kuolemansa jälkeen vuonna 1611 tilanne muuttui. 

Silloin ylhäisaatelille tuli tilaisuus nostaa valtaan alaikäinen Kustaa II Aadolf, jonka päätökset alistettiin sen itsensä hallitseman valtaneuvoston ja niin ikään käytännössä ylhäisaatelin ohjaamien valtiopäivien hyväksyttäväksi. Samalla kuningas sidottiin käytännössä aateliston etuoikeuksien ajajaksi, minkä seurauksena hänen asemansa muuttui tavallaan ensimmäiseksi vertaistensa joukossa. Sen seurauksena myös kuninkaan kannatti ajaa ylhäisaateliston etuja.

Tämä kehitys johti siihen, että valtakunnan maaomaisuudesta peräti 63 prosenttia joutui aatelin valtaan ja vastaavasti tavallisen talonpojan ja jopa alemman aatelin asema heikkeni entisestään. Näitä kuitenkin tarvittiin jonkinlaiseksi ylhäisaateliston etuoikeuksien siunaajaksi luotujen valtiopäivien edustajiksi.   

Aatelille varattiin pian myös yksinoikeus korkeimpiin virkoihin, joita sen jälkeen perustettiin ripeään tahtiin. Näin valta, laki ja vauraus maassa siirtyivät ylimmän aatelin haltuun samalla kun kansaa lähempänä olevat pitäjänkokoukset menettivät merkitystään. 

Maaorjuudelta pohjoisen talonpojat kuitenkin välttyivät, koska harvaan asutussa pohjoisessa sellaisia ei tarvittu. Näin siksi, etteivät sen pienet asutuskeskukset pystyneet houkuttelemaan eteläisempien kaupunkien tapaan ympäröivän maaseudun väestöä, eikä näiden turpeeseen sitomiselle siten ollut tarvetta. 

Niinpä suomalainen - ja ruotsalainen - talonpoika sai pitää muodollisesti vapaan asemansa, mutta heidän tosiasiallisesta ahdingostaan kertoo selvää kieltänsä maan taloluvun ja kylvömäärien pienentyminen - kasvamisen sijaan - vuosien 1570 ja 1660 välillä. Lisäksi rahvasta rasitettiin suurvallan väenotoilla, joita aateliset kohdistivat sekä omien läänitystensä hankaliin aineksiin että omien tilustensa naapuritiloihin voidakseen lunastaa ne miesten loppuessa omaan hallintaansa.   

Samalla tavalliseen kansaan kohdistettiin ennennäkemättömän voimakas kuri. Sen seurauksena ilmaantui monenlaisia lieveilmiöitä kuten vauraimpien talonpoikaisalueiden noitavainot, herännäisliikkeet ja vähintään neljänneksen tai jopa kolmanneksen Suomen väestöstä tappaneet nälkävuodet. Jälkimmäisten tuhoisuuden syynä oli hyvin tunnetun pienen jääkauden lisäksi maaseudun köyhyys, joka heikensi kansan mahdollisuuksia selvitä huonoista satovuosista. 

Sitä paitsi aatelisten hallitsemasta Suomesta vietiin jopa pahimpina nälkävuosina viljaa ulos sen sijaan, että sitä olisi tuotettu pelastamaan nälkää näkeviä. Samalla Itämeren itärannan kaupungit näivettyivät merkantilististen aatteiden luoman Tukholmakeskeisen kauppajärjestelmän takia. 

Talonpoikien asemaa heikensivät suureksi sotaleiriksi kehittyneen Ruotsin väenottojen lisäksi jatkuvia sotia käyvän armeijan rahantarve. Sitä todella tarvittiin, sillä sodankäyntiin kului noin puolet valtion tuloista. Sodasta puolestaan hyötyi aatelisto, koska se tarjosi sotilassäädylle monenlaisia etuja oman uran edistämisestä maaomaisuuden kartuttamiseen. 

Kaiken kaikkiaan ylhäisaatelin kausi oli tavallisen suomalaisen kannalta ylivoimaisesti historian kurjinta aikaa, mutta juuri siihen oli piilotettuna myös tuon kauden tuho, koska aatelin loputon vallan- ja rikkauksien himo jatkuvine sodankäynteineen johti vähitellen - mutta väistämättä - koko valtakunnan heikkenemiseen ja lopulta jopa puolustuskyvyttömyyteen vihollisten edessä. 

Sarjan  muut kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun suomalaisia kuoli kuin kärpäsiä
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan?

tiistai 10. toukokuuta 2022

Harvinainen väkivaltarikos on osa laajempaa kehitystä

Yle kertoi tapauksesta, jossa nuori mies oli ollut jonkin aikaa seksuaalisessa seurustelusuhteessa. Sen seurauksena nainen tuli raskaaksi, mikä ei ollut miehen mieleen. Niinpä mies yritti estää lapsen syntymän pahoinpitelemällä ja jopa yrittämällä tappaa naisen.  

Tapahtumien seurauksena 34-vuotias mies on epäiltynä kolmekymppisen naisen tapon yrityksestä, törkeästä laittomasta raskauden keskeyttämisestä, pahoinpitelystä ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta. Tutkinnan perusteena oleva törkeä laiton raskauden keskeytys on poliisin mukaan äärimmäisen harvinainen rikosnimike Suomessa. 

Tapauksesta ei ole käytettävissä tarkempia tietoja, mutta jo edelle kirjoitettu viittaa siihen, että suomalaisen väkivaltarikollisuuden kirjo on laajenemassa. Vuosi 2015 toi meille jo esimerkiksi lisääntyneen ja aiempaa törkeämmän seksuaaliväkivallan, jengirikollisuuden kovenemisen ja terrorismin, joten törkeitä laittomia raskaudenkeskeytyksiä ei enää tarvittaisi tänne pohjoiseen. 

Tällä en vihjaa siihen, että 34-vuotias olisi maahanmuuttajataustainen, sillä sitä en tiedä. Myöskään nuorisojengeihin liittyvä rikollisuus ei ole pelkästään maahanmuuttajataustaisten rikollisuutta, vaan myös monet suomalaisnuoret ovat hakeutuneet niihin. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajilla on kuitenkin oleellisesti määräänsä suurempi rooli näissä rikoksissa.

Viime vuosien kehityksen seurauksena vakava väkivalta on lisääntynyt Suomessa huolimatta rikollisuuden yleisestä vähenemisestä. Eikä tämä voi olla vaikuttamatta negatiivisesti yhteiskunnan ilmapiiriin ja ihmisten turvallisuudentunteeseen.  

Tässä tilanteessa yhteiskunnan olisi siksi reagoitava ja selvitettävä mitä kehityksen pysäyttämiseksi on tehtävissä. Ja kun viisastenkivi on löytynyt, olisi myös toimittava sen mukaisesti. 

maanantai 9. toukokuuta 2022

Selvennystä sukupuolivähemmistöihin

Tänä aamuna päätin lausua pari selkeyttävää sanaa sukupuolista ja sukupuoli-identiteetistä. Näin siksi, että asiaa on viime vuosina pyritty varsin aktiivisesti hämmentämään, minkä seurauksena se on löytänyt tiensä jopa joidenkin suomalaispuolueiden periaateohjelmiin. 

Esimerkiksi Vasemmistoliitto väittää omassaan, että "Kahlitsevat sukupuoliroolit rasittavat kaikkia ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Erityisesti ne rajoittavat niiden ihmisten elämää, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu poikkeaa totutusta."

Vihreillä on taas yhdenvertaisuussuunnitelma, jonka mukaan "sukupuoli ei ole vain mies tai nainen, vaan se voi olla molempia yhtä aikaa, jotain siltä väliltä tai jotain ihan muuta. Jotkut myös kokevat, että heillä ei ole sukupuolta lainkaan... Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan yleensä transihmisiä (transsukupuoliset, transvestiitit ja transgenderit / muunsukupuoliset) ja intersukupuolisia."

Tässä yhteydessä olen aiemmin kiinnittänyt huomioni uutisointiin raskaana olevista miehistä, menstruoivista naisista ja sukupuoltaan vaihtaneista urheilijoista. Mutta myös kirjoittanut ihmisistä, jotka aivan oikeasti eivät edusta pelkästään yhtä sukupuolta.  

Itseäni tässä asiassa häiritsee aivan erityisesti se, että ilmeisen tarkoituksellisesti jopa puolueiden ohjelmissa sotketaan toisiinsa (sosiaalinen) seksuaalinen identiteetti ja biologinen sukupuoli. Onhan kuitenkin käsittääkseni jokaiselle selväjärkiselle ihmiselle selvää, että henkilö jolla on kuukautiset ei ole mies vaan - mikäli hän pukeutuu miesten vaatteisiin - transvestiitti eli vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuva biologinen nainen.

Vielä varmempaa on se, että kaikki raskaana olevat ihmiset ovat naisia. Ja mikäli he tekeytyvät ulkonäöltään miehiksi, he ovat transvestiitteja. Asian vahvistaa viimeistään se, että ne harvat ihmiset, jotka eivät yksiselitteisesti ole biologisia miehiä tai naisia, löytyvät lähes aina lapsettomuustutkimuksissa.

Toisaalta naisten WC:ssä seisaaltaan virtsaava naiseksi pukeutuva henkilö ei ole nainen. Myös hän on transvestiitti, joskin miessellainen. 

Jos sitten mieheltä on poistettu naisen munasolut hedelmöittämisen ja seisaaltaan virtsaamisen mahdollistava elin, on häneltä kadonnut tärkein sukupuolensa tunnusmerkki. Tällöin hän ei ole enää kokonaan biologinen mies, mutta ei myöskään nainen. 

Tällaisesta tapauksesta on tietenkin mahdollista ja ehkä jopa järkevää käyttää erillistä termiä. Sellainen voisi olla transnainen. Sen käyttäminen ei kuitenkaan edellytä millään tavalla, että tavallista naista kuvattaisiin "cis"-liitteellä, vaan pelkkä liitteetön nainen tarkoittaa jo itsessään normaalia ihmistä, jonka kromosomistossa on sekä isältä että äidiltä peritty X-kromosomi. 

Vastaavasti vaginansa ja rintansa poistanutta naista - jolle on kirurgisesti muotoiltu penis - voitaisiin kutsua transmieheksi. Mutta siitä huolimatta tavallinen mies on edellenkin mies eikä mikään cis-ihminen.  

Tosiasia on, että joidenkin tahojen nykyisin käyttämät "cis"-ilmaisut ja sukupuoliin liitetyt "oletettu"-liitteet pelkästään sotkevat asioita - ja ehkäpä ne on jopa luotu pelkästään hämmentämistarkoituksessa. Siksi niiden käyttö kaikenlaisissa virallisissa yhteyksissä on järjetöntä, koska sen seurauksena järkevän keskustelun käyminen vain vaikeutuu. 

Eli transvestiitti on ihminen, jonka ulkonäkö ei alastomana eroa hänen biologisesta sukupuolestaan, mutta joka vaatetuksellaan ja käyttäytymisellään tekeytyy vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi. Vastaavasti transmies ja -nainen ovat henkilöitä, joiden ulkonäkö ilman vaatteita eroaa syntymässä saadusta sukupuolesta, koska hänen sukupuolitunnuksiinsa on kohdistettu kirurgisia toimenpiteitä. 

Lisäksi on jo syntymästään asti poikkeavia henkilöitä, joilla on merkkejä sekä naisen että miehen sukuelimistä sekä hybridi-ihmisiä, joiden elimistössä on molempien sukupuolten kromosomiston omaavia soluja. Sekä ihmisiä, joiden sukupuolikromosomistot poikkeavat ihmisten pääosasta. Näistä yleisimmille on jo olemassa lääketieteelliset termit, ja harvinaisimmista tapauksista voitaneen tarvittaessa puhua kuvaamalla tapaukset erikseen. 

Kaikilla näillä ihmisillä on sama ihmisarvo, samat juridiset oikeudet ja vapaus elää sukupulielämäänsä kuten haluavat - tai olla elämättä. Mutta heillä ei kuitenkaan pidä olla muita ihmisiä enempää etuoikeuksia tai vapauksia, mutta ei myöskään velvollisuuksia. Eikä näiden pienten vähemmistöjen takia ole syytä vaikeuttaa ihmisten ylivoimaisen enemmistön elämää millään tavalla - saati sekoittaa lasten ajatusmaailman rakentumista heidän takiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Wokellusta päiväkodissa
Nainen: huono vitsi

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia

Kuten arvoisa lukijani muistaa, tarttui COVID-19 pandemian aiheuttanut SARS-CoV-2 ihmisiin jostain eläimestä, johon se oli siirtynyt mitä todennäköisimmin lepakoista. Tällaista tauteja, joita aiheuttavat virukset ovat siirtyneet ihmisten riesaksi eläimistä, kutsutaan zoonoosiksi, eikä koronavirus ole suinkaan ainoa laatuaan, sillä espanjantaudin aiheutti linnuista siirtynyt influenssavirus ja myyräkuumetta aiheuttaa - kuten nimikin sanoo - pikkunisäkkäistä ihmisiin tarttuva virus.  

Nature-lehdessä oli äskettäin tutkimusraportti, jonka mukaan eri eläimissä esiintyy ainakin 10 000 viruslajia, joilla on kyky tartuttaa ihmisiä, mutta toistaiseksi suurin osa niistä esiintyy vain luonnonvaraisissa nisäkkäissä. Mikäli ilmasto kuitenkin lämpenee ennustetusti, tapahtuu sen seurauksena eläinten vaelluksia uusille seuduille. Lisäksi ilmaston lämpeneminen ja väestönkasvu pakottavat ihmiset ottamaan aiemmin luonnontilaista maata omaan käyttöönsä. 

Aiemmin erillisten eläinlajien joutuminen yhteyteen toistensa kanssa lisää mahdollisuuksia virusten leviämiseen niiden kesken, jolloin näiden taudinaiheuttajien mahdollisuus päästä tartuttamaan myös ihmisiä kasvaa. Lehdessä julkaistussa simulointitutkimuksessa tehtiin ennusteita maantieteellisen levinneisyysalueen muutoksista seuraavan 50 vuoden aikana 3 139 nisäkäslajille. 

Mallinnusten mukaan tutkijat ennustivat aiemmin erillisten lajien joutuvan kosketuksiin toistensa kanssa erityisesti Aasiassa ja Afrikassa korkeilla korkeuksilla, biologisen monimuotoisuuden keskuksissa sekä alueilla, joilla väestötiheys on suuri. Kaikkiaan tutkijat arvelivat uusia viruksia siirtyvän lajien välillä peräti 4 000 kertaa. 

Lepakot tartuttavat simulaatioiden mukaan suurimman osan uusista viruksista eri lajeihin ja sitä kautta helpottavat niiden tarttumista myös ihmisiin. Tämä ekologinen muutos saattaa itse asiassa olla jo käynnissä, ja siksi tutkimuksen tekijöiden mukaan nyt on jo kova kiire yhdistää virusseuranta ja biologisen monimuotoisuuden muutostutkimukset erityisesti trooppisilla alueilla, joilla on jo valmiiksi eniten zoonooseja.

On siis syytä toivoa, ettei ilmasto ala lämmetä uudelleen nyt, kun se on arktisen merijään pinta-alan perusteella vakaantunut. Eivätkä maanpinnan mittaukset sen enempää kuin satelliittimittauksetkaan viittaa ilmaston lämpenemiseen vuoden 2016 voimakkaan El Niño-ilmiön jälkeen. 

Samoin olisi hyvä, mikäli tropiikissa pitäydyttäisiin nykyisillä asuinalueilla, jotta luonnonvaraisille eläimille ei syntyisi tarvetta etsiä uutta elintilaa.  Tämä lienee käytännössä mahdotonta, koska etenkin mustan Afrikan väestönkasvu on edelleen äärimmäisen nopeaa ja ihmiset ottavat siitä syystä myös tulevaisuudessa käyttöönsä uutta elintilaa. 

Toisin sanoen se näkee, joka elää. Eli Nature-lehden julkaisemaan simulaatiotutkimukseen perustuvan virusennusteen voivat aikanaan vahvistaa tai todeta virheelliseksi kaikki ne, jotka elävät vuoteen 2070 asti. Kunhan vain joku muistaisi silloin palata asiaan.

lauantai 7. toukokuuta 2022

Krokotiilit hyötykäyttöön

Vieraslajit ovat eliölajeja, joka ei esiinny tarkasteltavalla alueella alkuperäisenä, vaan ihmisen sinne joko tahattomasti tai tahallisesti siirtämänä kantana. Ne ovat maankäytön muutosten ohella merkittävin uhka luonnon monimuotoisuudelle syrjäyttäessään paikallista lajistoa ja muuttamalla sitä kautta ympäristöä yksipuolisemmaksi. 

Australian pohjoisosissa yksi hankalimmista vieraslajiongelmista liittyy villiintyneisiin sikoihin. Ne levittävät rikkaruohoja, heikentävät maaperää ja vettä, saalistavat kotoperäisiä lajeja, vahingoittavat kasveja ja karjaa sekä kantavat sairauksia. 

* * *

Kaakkois-Aasiassa ja Australian pohjoisosissa elävä suistokrokotiili on suurin nykyään elävä matelija suurin ja  myös ihmiselle vaarallinen peto. Lajin uros kasvaa normaalisti noin viiden metrin pituiseksi, mutta voi kasvaa yli kuusimetriseksi ja lähes 800 kilon painoiseksi.  Naaraat ovat kuitenkin pienempiä eivätkä yleensä kasva kolmea metriä pidemmiksi. 

Suistokrokotiililla on järeät leuat, joiden purentavoimaksi on mitattu jopa 1,1 tonnia. Hampaita pedolla on 64–68 kappaletta. 

Tämän eläimen normaalia ravintoa ovat meren ja rannan muut eläimet kuten kalat, ravut ja kilpikonnat, mutta myös sammakkoeläimet, muut matelijat ja erilaiset nisäkkäät. Saalistus tapahtuu vedessä vaanimalla ja sopivan kohteen erehtyessä lähelle krokotiili syöksyy siihen kiinni ja tappaa sen puraisemalla yhden kerran. Sen jälkeen krokotiili syö uhrinsa pinnan alla.

Suistokrokotiilia metsästettiin Australiassa 1900-luvun puolivälissä niin innokkaasti, että sen kanta oli romahtanut 1970-luvulle mennessä muutamaan tuhanteen yksilöön. Sen jälkeen tulleet rajoitukset krokotiilinnahkojen maailmanlaajuisessa kaupassa sekä kansallinen suojelu ovat mahdollistaneet Australian suistoalueen krokotiilipopulaation toipumisen. Toipuminen on kuitenkin kangerrellut monissa Australian osissa, mutta erityisesti Pohjoisterritoriossa lajin paluu on ollut nopea.

* * *

Tämän vaihtelun syihin saatiin selvyyttä tuoreessa tutkimuksessa, jossa vertailtiin hiili-isotooppeja nykyisten ja noin 50 vuotta sitten Pohjoisterritoriossa eläneiden petojen luista. Niissä oli selkeä ero, joka kertoi muutoksesta eläinten ruokavaliossa. 

Puoli vuosisataa sitten eläneet krokotiilit söivät monipuolisesti meren ja merenrannan eläviä, mutta nykyisin niiden pääravintolähteet elävät kuivalla maalla. Pääaterioiksi ovat nimittäin muodostuneet villiintyneet siat, joiden populaatio on kasvanut alueella huomattavan suureksi. 

Tutkijat totesivatkin, että krokotiilien biomassan ylläpitämiseen ja kasvattamiseen kulutettujen luonnonvaraisten sikojen määrä voi auttaa hallitsemaan haitallisten sikapopulaatioiden kasvua. Toisin sanoen pedot ovat tietämättään tulleet valjastetuksi hyötykäyttöön. 

* * *

Australialaisten krokotiilitutkimus osoitti saaliiden saatavuuden suuren merkityksen pyrkimyksissä elvyttää suurpetopopulaatioita. Suomessa suurpedoilla ei ole ravinnon suhteen ongelmia - päinvastoin. Suuret hirvieläinkannat kauriista ja peuroista varsinaisiin hirviin takaavat kaikille maamme suurpedoille ravinnon saannin. 

Ongelmana on Lapissa poronhoito, jonka takia pohjoisten alueiden suurpedoille ei ole elintilaa, vaan ne tapetaan armotta. Siten vain äärimmäisen arka ahma on pystynyt menestymään poronhoitoalueella, mutta se on kasvattanut populaatiotaan myös etelämpänä. 

Etelä-Suomessa suden suurena ongelmana on ollut ihmisten tottumattomuus suurpetoihin. Niitä pelätään ja salametsästetään, eivätkä asiaa ainakaan helpota susien syömät metsästyskoirat. Siitä huolimatta myös susien kanta on runsastunut ja sen arvioitiin olleen vuonna 2021 suurempi kuin 120 vuoteen. 

Susi on lisääntynyt etenkin Lounais- ja Länsi-Suomessa, koska siellä sille löytyy runsaasti ravintoa vierasperäisen valkohäntäkauriin lisääntyessä räjähdysmäisesti. Siksi ihmisten susipelko on sinänsä varsin perusteeton, koska vain nälkäinen susi pyrkii saalistamaan ihmisiä. 

Toisaalta, jos lounaissuomalaiset haluaisivat vähentää susikantaansa, olisi yksinkertaisin laillinen keino sen saavuttamiseksi vähentää asutusalueiden ympäriltä hirvieläimiä, jolloin myös niitä syövät pedot hakeutuisivat paremmille saalistusmaille. Tätä en kuitenkaan ole havainnut ehdotettavan missään yhteydessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi on hyötyeläin
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa
Sus siunatkoon

perjantai 6. toukokuuta 2022

Äärivasemmalla eletään menneisyydessä

Olen ollut jo pitkään siinä käsityksessä, että Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat ideologisesti äärimmäisen lähellä toisiaan. Tätä tukevat esimerkiksi vaalien yhteydessä tehdyt analyysit puolueiden asettamien ehdokkaiden sijoittumisesta nelikenttäiselle akselille, jossa he sijoittuvat limittäin talouspoliittisesti vasemmalle sekä arvoliberaaleiksi.  

Ylen uusimmassa puoluekannatuksessa Vasemmistoliitto ohitti kannatuksessaan pitkästä aikaa Vihreät. Asiaa analysoi sijaispuheenjohtaja Iiris Suomela (vihr), joka arveli puolueensa jäävän ilman varsinaista puheenjohtajaa vaille näkyvyyttä, minkä lisäksi koronavirus ja Venäjän hyökkäyssota ovat ohittaneet ihmisten ajatuksissa ilmastoasiat.

Myös A-uutiset analysoi eilen asiaa. Sen mukaan NATO:a selkeästi kannattavien Vihreiden joukosta ovat livenneet Vasemmistoliittoon ne änkyrät, joiden mielestä läntiseen puolustusliittoon liittyminen ei ole hyvä asia. Nähdäkseni tämä selitys osuu oikeaan, sillä Vasemmistoliitto on todellakin ainoa puolue, jonka kannattajien enemmistö haluaisi Ukrainan kokemuksista huolimatta Suomen jatkavan suuren naapurinsa rinnalla ilman läntisen maailman tarjoamaa suojaa.

Kaiken kaikkiaan nyt nähty kannatuksen siirtyminen ei liene ollut suuren kynnyksen takana. Näin siksi, että - kuten tämän kirjoituksen alussa totesin - puolueiden talous- ja arvopoliittiset linjaukset ovat äärimmäisen samankaltaisia. 

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että suomalaisessa äärivasemistossa näytettäisiin edelleen kuviteltavan Venäjän olevan sosialistinen Neuvostoliitto. Ei ole ymmärretty sen luonnetta jonkinlaisena feodalistisen keisarikunnan reinkarnaationa, jota johtavalla tsaarilla on apunaan joukko vasalleja. 

Ja joiden uskollisuuden hän on palkinnut sallimalla näiden varastaa kansakunnan omaisuuden niin perusteellisesti, että jopa maan armeijan toimintakyky on lamaantunut. Mutta joita hän rankaisee uskottomuudesta kovalla kädellä. 

torstai 5. toukokuuta 2022

Ovatko raiskaukset sodankäynnin ase vai sotilaiden palkkio?

Yleisradio julkaisi eilen jutun venäläisen sotaväen järjestämistä ukrainalaisten joukkoraiskauksista. Siis teoista, jotka jo itsessään ovat raakoja ja yököttäviä, mutta joiden "tehoa" on lisätty vielä sillä, että raiskattujen omaisia on pakotettu katsomaan niitä.

Taustalla lienee ajatus siitä, että nöyryyttämällä ukrainalaisia tällaisilla siviiliväestöön kohdistetuilla terroriteoilla voitaisiin lamauttaa ukrainalaiset ja samalla osoittaa erityisesti miehille, etteivät nämä pysty suojelemaan edes naisiaan ja lapsiaan. 

Sota-aikaisissa raiskauksissa ei sinänsä ole mitään uutta, vaan esimerkiksi keskiajalla oli jopa sotalakeja, joiden mukaan naisten väkisinmakuuta pidettiin osoituksena miehen menestyksestä taistelukentällä ja raiskaukset sekä ryöstely olivat sotilaiden ansaittuja etuja. Tämä koski myös Ruotsin armeijassa palvelleita suomalaisia, eikä tämän edun yleisestä hyödyntämisestä ole varteenotettavia epäilyksiä. 

On kuitenkin niin, että sotaraiskausten synkästä historiasta huolimatta voidaan venäläisten toimia Ukrainassa pitää poikkeuksellisina. Raiskaajat tuskin kokevat satojen vuosien takaisten kollegoidensa lailla saavansa palkkiota sodankäynnistään raakalaismaisten tekojensa kautta, vaan he näyttävät pikemminkin toimivan sotilasjohdon käskyjen pakottamana. 

Siis käskyjen, jotka laajamittaisuutensa perusteella ovat aivan varmasti Venäjän armeijan ylimmän johdon tiedossa. Ja siten myös Vladimir Putinin hyväksymiä - elleivät suorastaan käskemiä. 

Toivon mukaan tapaukset tutkitaan aikanaan kansainvälisessä oikeudessa ja syyllisiksi todetut saavat ansaitsemansa rangaistukset. Mukaan lukien - ja erityisesti - Venäjän ylin valtiojohto, jos ja kun se havaitaan syylliseksi.

* * *

Lopuksi pieni anekdootti, joka tuli mieleeni lukiessani edellä käsittelemääni venäläisten sotajoukkojen epäinhimillisyydestä kertovaa Ylen uutista. Ja joka asettaa venäläisen toimintaa Ukrainassa ihmisluonnon yleiseen viitekehykseen. 

Se koskee muinaisia Etelä-Amerikan inkoja. Yksi heidän tärkeimmistä uskonnollisista seremonioistaan oli Capacocha, jonka aikana uhrattiin lapsia ja nuoria naisia, joiden piti olla kauniita ja tahrattomia sekä - mikä oli erityisen tärkeää - iloisella mielellä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan hallusinogeeniset kasvit ja psykotrooppiset stimulantit olivat tässä prosessissa tärkeässä roolissa, sillä uhrattavien lasten elämän viimeisinä viikkoina nämä pureskelivat kokanlehtiä ja olivat päihtyneet ayahuascasta, joka on tietystä kasvista valmistettu hallusinogeeni.

Nykyaikaisessa lääketieteessä ayahuascaa käytetään masennuksen hoidossa. Siten inkat ovat mitä ilmeisimmin syöttäneet uhrattaville lapsille tätä huumetta vähentääkseen heidän tulevan kuolemansa aiheuttamaa ahdistusta ja masennusta rituaalin aikana, jotta heidän mielialansa vastaisi seremonian vaatimuksia.

Nykyihmisen mielessä inkojen uskonnolliset menot ovat käsittämättömän epäihimillisiä, kieroutuneita ja raakoja. Olihan edellä linkitetyssä tutkimuksessa analyysien kohteena ollut noin kuusi-seitsemänvuotiaita uhreja, siis pikkulapsia. Mutta eivät inkat olleet tapoineen yksin - kaikkihan tuntevat Moolokin kidan, jolle foinikialaiset vanhan testamentin mukaan uhrasivat lapsia polttouhreina. 

Tämä kaikki kertoo siitä, ettei länsimainen sivistys ja inhimillisen elämän kunnioitus ole mikään ihmislajin perimmäinen ominaisuus tai itsestäänselvyys, vaan kulttuurin mukanaan tuomaa eli opittua käyttäytymistä. Kuten venäläiset juuri nyt osoittavat Ukrainassa, on inhimillisen kulttuurimme jatkuvuus maailman muuttuessa jokseenkin epävarmaa, eikä se välttämättä säily ikuisesti maailman muutosten pyörteissä.  

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Vihreiden naisten logiikka

Suomi on lähiaikoina jättämässä hakemuksensa NATO:on liittymisestä. Sen läpimenosta päättävät NATO:n jäsenmaat, joista Yhdysvaltojen näkemys painaa vaa´assa eniten. 

Suomessa NATO:n jäsenyyttä kannattaa kansanedustajien enemmistö kaikista merkittävistä puolueista pois lukien Vasemmistoliitto. Niistä erityisen mielenkiintoista on ollut seurata Vihreiden NATO-kantoja, jotka ovat olleet erittäin myönteisiä

Niinpä luulisi, että Suomessa ja erityisesti Vihreissä oltaisiin tarkkoina siitä, ettei tässä tilanteessa ärsytettäisi liittymisestämme päätöksiä tekeviä NATO:n jäsenmaita. Eli pyrittäisiin pitämään niiden suhtautuminen Suomeen positiivisena ainakin siihen asti, kunnes jäsenyyden toteutumisesta on olemassa lopullinen päätös. 

Siksi olin pudota tuoliltani kun tulin lukeneeksi Vihreiden nuorten puheenjohtajan Peppi Seppälän viestin sosiaalisesta mediasta. Sen mukaan "Suomen ulkopolitiikan tulee olla feminististä. Jos Yhdysvaltojen korkein oikeus kumoaa laajan aborttioikeuden tulee Suomen ja EU:n asettaa pakotteita ja osoittaa tukensa naistenoikeuksille."

Jäin hetkeksi istumaan paikalleni ja sen jälkeen ryhdyin kirjoittamaan tätä blogimerkintää. Koin nimittäin ymmärtäväni jotain oleellista vihreästä ajatusmaailmasta.

Oivallukseni mukaan Vihreässä haave... ei kun ajatusmaailmassa kaikenlaiset asiat ovat toisistaan täysin erillisiä ja puolueen linja kuhunkin asiaan määrittyy aina sen perusteella mikä vaihtoehto on oman aatteen kannalta oikeaa, pehmoista ja pörröistä. Siten Seppälälle ei liene tullut mieleenkään, että kaksi hyvää asiaa - NATO:n kautta lisääntyvä turvallisuus ja USA:n korkeimman oikeuden aborttikieltoa vastustavat pakotteet - voisivat olla jotenkin ristiriidassa keskenään. 

* * *

Tähän liittyen oli mielenkiintoista huomata, että pari päivä sitten Maaseudun tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta kiinnitti huomiota vihreän ministerin - Emma Karin - näkemyksiin A-studiossa. 

Hänen mukaansa tämä oli todennut, että bioenergian saatavuuden turvaamiseksi "on arvioitu, paljonko on saatavissa nuoren metsän hoitotoimien seurauksena kestävää haketta Suomen metsistä...  Meillä on tekemättä nuoren metsän hoitotoimenpiteitä… Me nostimme tukitasoja, jotta… harvennuksia saadaan tehtyä ja tämä tulee tekemään myös sen, että meillä tulee olemaan kestävämpää kotimaista haketta enemmän käytössä". 

Kävi siis siten, että Kari - sanoessaan nuoren metsän hoidosta saatavaa bioenergiaa eli haketta kestäväksi - ilmaisi pitävänsä myös avohakkuumetsätaloutta kestävänä. Näin siksi, että jos nuoren metsän hoito ja harvennukset tuottavat kestävää puuta, tuottavat sellaista myös avohakkuut, koska kaikki mainitut toimenpiteet liittyvät elimellisesti ja nimenomaisesti vain avohakkuumetsätalouteen.

Vielä viime kesänä ministeri Kari on kuitenkin ollut sitä mieltä, että luontokadon pysäyttäminen "edellyttäisi kaikkien luonnontilaisten vanhojen metsien suojelemista, vähemmän avohakkuita, enemmän jatkuvaa kasvatusta". Käytännössä näiden vaatimusten toteuttaminen tarkoittaisi talousmetsien pinta-alan vähentämistä (suojelu) ja sen hehtaarikohtaisen tehokkuuden vähentämistä (jatkuva kasvatus) nykyisestä. Ja siten myös lähinnä avohakkuumetsätalouden sivutuotteensa syntyvän bioenergiatuotannon rajua alasajoa.

Onko siis niin, että Emma Kari - Mäntyrannan sanoin - on kääntänyt takkiaan? Vai oliko kyse sittenkin samasta asioiden keskinäisestä irrallisuudesta, josta puhuin Peppi Seppälän kohdalla. Eli ettei ministeri kyennyt havaitsemaan ristiriitaa puhuessaan kahdesta aatteen kannalta hyvästä asiasta: metsistä saatavan bioenergian hyödyntämisestä ja luontokadon pysäyttämisestä?

tiistai 3. toukokuuta 2022

Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen

Tämä on kolmas osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen toisessa kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomesta tuli osa esimodernia valtiota, jossa valta keskittyi kuninkaalle ja hänellä oli myös keinot käyttää sitä. 

Kustaa Vaasan jälkeen Ruotsissa käytiin pitkä taistelu vallasta. Ensin sen peri Eerik XIV, sen jälkeen Juhana III ja tämän poika Sigismund. Ja lopulta erilaisten vaiheiden jälkeen Kaarle-herttua eli Kaarle IX. Tämän valtataistelun aikana maan aatelisto taktikoi oivallisesti eri osapuolten välillä ja onnistui näin kohentamaan asemaansa, jota vahvistivat lisäksi Ruotsin samaan aikaan käymät sodat - aatelihan oli perimmältään sotilassääty.

Ruotsalaisten sodista pisin oli kipakalla sananvaihdolla pohjustettu Ruotsin ja Venäjän välinen sota 1500-luvun lopulla. Tämä 25 vuotta kestänyt pitkäksi vihaksi kutsuttu yhteenotto päättyi vuonna 1595 Täyssinän rauhaan, jossa voittoisan Ruotsin valta laajeni kästtämään alueita Suomenlahden perukoilta aina Lapin raukoille rajoille asti. 

Ruotsi kävi sotaa ajan tavan mukaan palkka-armeijalla, jonka ylläpitäminen kuului talonpoikien rasituksiin. Tähän niin sanottuun linnaleiriin liittyi laajamittaisia väärinkäytöksiä, joiden seurauksena ihmiset joutuivat myymään arvoesineitään ja jopa tilojaan maksuvaikeuksiensa takia. Näin säätyjen väliset varallisuuserot kasvoivat nopeasti. 

Täyssinän rauhan jälkeen talonpojat olettivat rasitustensa lakkaavan, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan Puolassa majailevan kuningas Sigismund Vaasan käskynhaltija - ja käytännössä Suomenmaan diktaattori Klaus Fleming piti armeijansa valmiudessa. Tämä tarjosi aatelille sekä ratsumiehiä varustavalle talonpoikien vauraimmalle osalle eli ratsutilallisille mahdollisuuden jatkaa sota-aikana tuottoisaksi osoittautunutta tulojensa kartuttamista myös rauhan aikana. 

Koska linnaleiri oli köyhdyttänyt tavallisia talonpoikia rankasti jo pitkän vihan aikana, näytti tulevaisuus heidän kannaltaan äärimmäisen synkältä. Tämä synnytti kansan parissa valtavan pelon päätymisestä tiloihinsa sidotuiksi maaorjiksi samaan tapaan kuin aiemmin oli käynyt Keski-Euroopassa.   

Lopputuloksena syttyi Suomen ensimmäinen sisällissota eli nuijasota, jossa Flemingin huovit löivät talonpoikaisarmeijat verisesti: kuolleita talonpoikia oli lähes 3 000, mikä on huomattavan korkea luku ottaen huomioon, että Suomessa oli 1500-luvun lopulla alle 30 000 maatilaa. Hävityn sodan lopputuloksena oli sääty-yhteiskunnan muodostuminen, jossa tavallisen kansan oikeudellinen ja taloudellinen asema olivat heikkoja ja vastaavasti aateliston asema entistäkin vahvempi. 

Sarjan  muut kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhka ja sen sivistynyt torjunta
Diplomatian kukkasia
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi

maanantai 2. toukokuuta 2022

Hellettä ja koleaa

MTV3:n mukaan Intiassa ja Pakistanissa on poikkeuksellisen kuumaa. Tai ainakin helteitä on ollut poikkeuksellisen aikaisin ja paikallisia ihmisiä kauhistuttaa kuinka kuuma kesästä lopulta tulee. 

Jutun mukaan alueella esiintyy nyt nähtyjä lämpötiloja huhtikuisin noin kaksi kertaa vuosisadassa, mutta nyt niitä on ollut joka neljäs vuosi. Helleaallot ovat myös kestäneet aiempaa pidempään. Tämän kaiken taustalla on uutisen mukaan paikallisia ilmakehän ilmiöitä, mutta juurisyy löytyy ilmastonmuutoksesta.

Meillä Suomessa erityisesti huhtikuun loppu oli toisin kuin Etelä-Aasiassa suorastaan poikkeuksellisen kylmä. Esimerkiksi Helsingin lämpötilat olivat puolisen astetta tavanomaista alempia, mutta kuun viimeisinä päivinä jäätiin peräti viitisen astetta normaalista. 

Ilmastonmuutoksen seurauksena äärimmäisen nopeasti lämpenevällä arktiksella merijää oli puolestaan huhtikuun viimeisenä päivänä tehdyn mittauksen mukaan vuodenaikaan nähden mittaushistorian 13. laajin. Napajään huhtikuun viimeisen päivän laajuus oli edellisen kerran nykyistä pienempi vuonna 2013 ja se suli ensimmäistä kertaa pienemmäksi huhtikuun aikana vuonna 1989 eli mittaushistorian 11. vuonna.

Nähtäväksi siis jää, kuinka jatkossa käy. Saadaanko Intian ja Pakistanin alueella kärsiä tänä vuonna kaikkien aikojen hellekesästä? 

Entä tuleeko tänne pohjoiseen samaan aikaan pitkästä aikaa todella kylmä kesä. Sääennusteiden mukaanhan ainakaan toukokuun ensimmäisen kolmanneksen aikana ei Suomessa ole tapahtumassa oleellista lämpenemistä. Ja kuinka käy pohjoisen napajään?
  

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Vasemmistolaista retoriikkaa

Tänään on vapunpäivä eli opiskelijoiden ja työläisten juhla, joista jälkimmäistä juhlittiin minun nuoruudessani jopa kymmenistä tuhansista marssijoista koostunein kulkuein, joissa kannettiin punalippuja ja banderolleja sekä huudeltiin iskulauseita. Sellaisia kuin "Suomen kansan puolesta - SKP", "USA ja Nato – rauhan perikato" tai "suomalainen poliisi – fasistien kätyri". 

Ajat ovat nyt muuttuneet, mutta vapun kunniaksi jaan teille, arvoisat lukijani, USA:n johtavan vasemmistopoliitikon tuoreen viestin. Tarkoitan tietenkin Bernies Sandersia.

Hänen kehotti, että "mieti tätä. Norjassa toimitusjohtajat tienaavat 11 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Yhdysvalloissa toimitusjohtajat tienaavat 351 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Uskooko kukaan vakavasti, että tämän maan toimitusjohtajat työskentelevät 351 kertaa kovemmin kuin keskiverto amerikkalainen työntekijä? En usko."

Siinähän sitä on miettimistä itse kullekin. Minullekin tuli muutama asia mieleen. 

Ensimmäisenä se, että miksei Sanders esittänyt kysymystään USA:n ja Norjan toimitusjohtajien palkkaeroista vaan muotoili kannanottonsa amerikkalaisen toimitusjohtajan ja työntekijöiden väliseksi konfliktiksi? Eihän kai tarkoituksena sentään ollut luoda eripuraa työntekijöiden ja johtajien välille?

Toiseksi voisi kysyä, että eikö Sanders ymmärrä, ettei työnteon "kovuudella" ole palkanmaksajan kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan sen tuloksilla. Minä uskon, että ymmärtää, ja uskon myös ymmärtäväni, miksei hän nostanut tätä ymmärrystään esille miettimiskehotuksessaan.

Tähän liittyen Sanders olisi voinut edelleen kertoa, että jos toimitusjohtaja epäonnistuu tehtävässään, siitä kärsii koko yrityksen väki sekä sen omistajat. Jos taas yksittäinen työntekijä sählää, on sen vaikutus lähes olematon etenkin isojen yritysten koko toimintaan. 

Lieneekö tällä tosiasialla merkitystä toimitusjohtajien palkan suuruuteen? Sitä paitsi, voihan toki esimerkiksi Nokian tuoreesta ja positiivisesta tuloksestakin pohtia, että johtuiko se kaksi vuotta sitten sysimustassa tilanteessa aloittaneesta uudesta toimitusjohtajasta vai rivityöntekijöiden muuttuneista toimista? 

Kaiken kaikkiaan Sandersin viesti kuvasi lyhyydestään huolimatta erinomaisen hyvin sitä, kuinka meillä ja muualla tehdään politiikkaa. Näkökulmat valitaan siten, että ne tukevat omaa viestiä halutun vastaanottajajoukon mielissä. Ja sopivasti tosiasioita valitsemalla voidaan mustakin maalata valkoiseksi. 

Tällä kirjoituksella en siis halunnut ottaa kantaa siihen, onko toimitusjohtajan 351-kertainen palkka suhteessa hänen työntekijöihinsä sopiva vai ei. Enkä edes siihen, onko se parempi tai huonompi kuin 11-kertainen ero. Vaan ainoastaan nostaa esille Sandersin käyttämän poliitikoille tyypillisen retoriikan yhteiskuntaa polarisoivan logiikan.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!