Kumpi pitäisi sulkea olympialaisista?

Ranskan ja Malin välisessä olympiakisojen jalkapallo-ottelussa nousi esille palestiinalaisten ja Israelin välinen jännite. Ylen jutun mukaan kyse oli lähinnä palestiinalaisia puoltavista mielenosoituksista ja israelilaisten reaktioista niihin. Suoralta väkivallalta kuitenkin vältyttiin. 

Jutussa mainittiin - jälleen kerran - että "Gazan sodan vuoksi osa kisoihin osallistuvista maista on vaatinut Israelin sulkemista olympialiikkeestä. Näin ei ole käynyt, mikä on nostanut kisoihin kohdistuvaa turvallisuusuhkaa."

Tuo vaatimus on sikäli erikoinen, että nyt akuutit tapahtumat Gazassa saivat alkunsa palestiinalaisten tekemästä poikkeuksellisen raa´asta terroristisesta hyökkäyksestä, jonka yhteydessä otettiin suuri joukko panttivankeja. Ja Israelin toiminta on nimenomaisesti vastaus siihen. 

Siten myös Gazan tilanteen rauhoittamisen ensimmäisen askeleen pitäisi tulla palestiinalaisilta, tarkemmin sanoen heidän terroristijärjestöltään Hamasilta. Käytännössä se tarkoittaisi kaikkien panttivankien vapauttamista ja heidän käsissään mahdollisesti kuolleiden henkilöiden ruumiiden palauttamista. 

Jokainen voi tältä pohjalta tietenkin vetää omat johtopäätoksensä siitä, kumpi osapuoli pitäisi sulkea kisoista, jos sellaiseen ryhdyttäisiin. Terrorismin seurauksena sotaan ryhtynyt Israel, vai - niin ikään kisoihin osallistuva - Palestiina, joka ei ole tehnyt selvää pesäeroa Hamasiin, vaan jonka hallinto on jopa hieronut sopua sen kanssa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan
Israelin armeijan mukaan Hamasia ei voi voittaa
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa

Rypälemehu ilmastomittarina

Olen tässä blogissa - ja sen englanninkielisessä sisaressa (esimerkki) - seurannut ilmastonmuutoksen ja ilmastotieteen edistymistä säännöllisen epäsäännöllisesti. Siksi ajattelin, että tänä aamuna olisi jälleen sopiva hetki palata aiheeseen. 

Näin siksi, että huomasin tieteellisen julkaisun, jossa testattiin viiniä varten valmistettavan rypälemehun makeuden käyttöä ilmaston lämpenemisen proxyna, koska siitä on tietoa pitkältä ajalta. Menetelmää voitaisiin käyttää erityisesti sellaisissa paikoissa, joissa menneiden aikojen ilmastotieteen perustyökalu eli puiden vuosilustojen leveysmittaukset eivät toimi. 

Artikkelin mukaan tutkijoiden kehittämä ja ilmastotietoihin kalibroitu tilastollinen malli ennusti 75 % Keski-Euroopan ilmastovaihtelusta, mikä osoitti viinin rypälemehun laadun korkean potentiaalin ilmastomittarina. 

Kymmenvuotisjaksoina tarkasteltuna rypälemehun keskimääräinen laatu oli korkeimmillaan vuosina 1470–1479, 1536–1545 ja 1945–1954, jolloin säät olivat lämpimiä. Huonoja satoja kerättiin jaksoina, jolloin vallitsevana oli kylmät ja märät kesät. Sellaisia oli vuosina 1453–1466, 1485–1494, 1585–1614, 1685–1703, 1812–1821 ja 1876–1936. 

Merkittävä oli myös havainto, jonka mukaan 1990-luvun jälkeen viiniin käytetty rypälemehu on ollut odotetusti säännönmukaisen korkealaatuista. Se tukee käsitystä siitä, että elämme parhaillaan ilmastollisesti poikkeuksellisen lämmintä aikaa. 

Harmi kyllä, tutkimus ei vastannut kysymykseen siitä, kuinka poikkeuksellinen nykyinen lämpökausi on. Eli vahvistaako se ilmaston lämpötilan kohoamisen jo ohi keskiajan lämpökauden tai onko ilmasto suorastaan lämpimämpi kuin niin sanottu Atlanttinen lämpökausi, jolloin Suomessakin kasvoi järeitä metsiä tuntureiden huipulla.  

Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä monestakin syystä, mutta erityisesti siksi, että suomalaisen metsänrajamännyn mukaan näin ei olisi käynyt ainakaan jälkimmäisessä tapauksessa. Sen sijaan tutkittujen puiden vuosilustoista voidaan päätellä, että maapallon ilmasto vaihtelee monenlaisten syklien mukaisesti ja elämme juuri tällä hetkellä yhtä ilmakehän lämmön huippukautta. 

Tai ehkäpä olemme sen jo ohittaneetkin, koska pohjoisen merijään - erinomainen proxy sekin - sulaminen ei näytä edenneen vuoden 2012 jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Uutta tietoa ilmastomalleista

Halpahintainen demokratia

Eilinen Ilta-Sanomien uutinen paljasti maailman ylivoimaisesti suosituimman presidentin. Hän on Ruandan kansanmurhan jälkeen valtaan noussut Paul Kagame, joka sai taannoisissa vaaleissa 99,18 prosenttia annetuista äänistä. Toisin sanoen hänen kaksi kilpailijaansa sai yhteensä vain vajaan prosentin äänistä.

Saavutettu vaalitulos oli myös Kagamen oma ennätys, sillä saman uutisen perusteella hän on aiemmin hän on yltänyt vain 98,8 prosentin suoritukseen. Vai olivatko kilpailevat ehdokkaat silloin suositumpia kuin nyt käydyissä vaaleissa? 

Oli myös mielenkiintoista huomata, että USA:n presidentti Joe Bidenin siirryttyä muutama päivä sitten syrjään keräsi varapresidentti Kamala Harris vaalikassaansa kahdessa päivässä 230 miljoonan dollaria. Se tarkoittaa lähes 115 miljoonaa dollaria päivässä. 

Tällä rahalla hän pääsee varmasti hyvään alkuun etenkin, kun Bidenin jo keräämät 96 miljoonaa päätynevät hänen käyttöönsä. Ja ehkäpä myös Bidenille jo 700 miljoonan dollarin tukipakettia tarjoamaan ehtineet tahot siirtävät lupauksensa varapresidentille. 

Tästä kaikesta näemme, ettei demokratia ole suuressa lännessä halpahintaista, sillä myös toinen ehdokas - Donald Trump - kerää epäilemättä muhkean summan käyttöönsä. Vertailun vuoksi muistettakoon, että presidenttiehdokas Alexander Stubb keräsi viime vaaleissa käyttöönsä vaatimattoman 2,7 miljoonan euron potin. 

Valitettavasti mediat eivät kuitenkaan ole kertoneet Kagamen vaalikassan suuruutta. Mutta jos saan arvata, se ei välttämättä sisällä kovinkaan suurta setelitukkua, sillä hänellä lienee ollut käytössään tehokkaampia keinoja. Jopa niin, että Ruandan demokratiaa voisi pitää halpahintaisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita

Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Vasemmistolaisia vaalikiemuroita

Läntisellä pallonpuoliskolla on tätä nykyä kaksi epäonnistunutta valtiota. Ne ovat afrikkalaistaustaustaisten ihmisten asuttama Haiti ja luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikas sosialistinen Venezuela. Jälkimmäisessä sosialistinen realismi on johtanut jo siihen, että kotimaan surkeutta on paennut ulkomaille 7,7 miljoonaa ihmistä eli noin neljännes nykyisestä väkiluvusta. 

Tästä huolimatta Venezuela on valmistautumassa vaaleihin, joissa presidentti Nicolás Maduro tavoittelee kolmatta kautta. Sen edessä on kuitenkin kansa, jonka parissa - ainakin mielipidetiedusteluiden mukaan - opposition ehdokas Edmundo González on yli 20 prosenttiyksikkööä suositumpi kuin istuva presidentti.

Näin siitä huolimatta, ettei hänen ollut tarkoitus edes olla ehdokkaana, mutta ryhtyi toimeen siksi, että hallinto esti todellisen oppositiojohtajan María Corina Machadon ehdokkuuden. Tässä hän seurasi edellisten vaalien taktiikkaa, johon niin ikään kuului liian suosittujen vastaehdokkaiden hylkääminen. 

Tällä kertaa Maduron tehtävä on vaikeampi, sillä maan talousvaikeudet ovat tehneet oppositiosta aiempaa yhtenäisemmän. Ja siksi se saattaa olla valmis äänestämään ihan ketä tahansa Maduron vastaehdokasta. 

Nähtäväksi siis jää, miten Maduro ratkaisee ongelman. Julistautuuko hän vain yksinkertaisesti diktaattoriksi vai järjestääkö kaikesta huolimatta vaalit, joiden ääntenlaskentaa peukaloidaan. Vai tyytyykö epäilyksistäni huolimatta sittenkin demokraattiseen vaalitulokseen, kuten on luvannut.

* * *

Kirjoitin eilen englanninkielisessä blogissani, että Joe Bidenin väistyessä demokraattien "uusi ehdokas – kuka tahansa hän onkaan – pitää käsissään valttikorttia, ainakin jos hän on suhteellisen tuntematon useimmille äänestäjille. Näin hänen ensimmäinen valtakunnallinen esiintymisensä tekee äänestäjiin poikkeuksellisen suuren vaikutuksen."

Sekä edelleen: "jos tämä vaikutelma miellyttää enemmistöä äänestäjistä, Donald Trump on pulassa, sillä huolimatta suuresta suosiostaan, hän herättää myös paljon negatiivisia tunteita ihmisissä. Siksi, maassa jossa äänestysaktiivisuus on alhainen kuten Yhdysvalloissa, vetoava ehdokas saattaa motivoida jopa niitä äänestäjiä, jotka eivät voisi kuvitella luottavansa Bideniin tai Trumpiin."

Nyt amerikkalaisdemokraatit ovat kuitenkin valitsemassa ehdokkaakseen Bidenin varapresidentin Kamala Harrisin, joka tuskin on sillä tavalla tuntematon kuin tarkoitin eilen. Nähtäväksi siis jää, pystyykö hän valloittamaan puoluekannassaan horjuvat amerikkalaiset vai jääkö hän lopulta Trumpin jalkoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Biden's Withdrawal Opens a New Possibility for Democrats!
Tärkeämpiä asioita
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?

Harjoittelu tekee mestarin ja sitä kelpaa viestittää

Perjantain ja lauantain välisenä yönä yksi ihminen kuoli Israelin Tel Avivissa lennokki-iskussa, jonka tekijöiksi ilmoittautuivat Iranin tukemat Jemenin huthikapinalliset. Juutalaisvaltion armeija kuittasi tapahtuman lauantaina iskemällä Hodeidan satamakaupunkiin. 

Israelin ilmaiskussa kuoli kolme ja haavoittui liki 90 ihmistä. Lisäksi se sytytti sataman polttoainevarastoja tuleen siten, että sammutustyöt jatkuivat vielä sunnuntainakin. 

Huthit tietenkin vannovat nyt kostoa ja harjoittavat miehistöään kykeneviksi entistä tehokkaampaan sotilaskäyttöön. Tätä varten he ovat luoneet tehokkaita harjoitusmetodeita, joista on sosiaalisen median kautta nähtävänä ainakin tämä ja tämä esimerkki. 

Kuten arvoisat lukijani tietävät, harjoitus tekee mestarin. Käykö näin myös huthien ja Israelin sotilaallisen vuoropuhelun seuraavassa vaiheessa jää nähtäväksi. 

Joka tapauksessa se lienee selvää, että sitä odotellessa edelle linkittämäni videot panevat varmasti Israelin sotilaiden housut tutisemaan - jos Allah niin suo. Osoittavathan ne muslimisotilaiden poikkeuksellista kyvykkyyttä, jollaista ei liene koskaan nähty juutalaisvaltion armeijassa.

* * *

Eilen nähtiin myös toinen näytelmä. Siinä venäläismotoristit kävivät Leningradin alueen kuvernöörin johdolla soittelemassa torvea suomalaisille ja rajojen sulkemiselle. Tapaus oli osa festivaalia, joka oli omistettu Putinin sotilaallisen erikoisoperaation tukemiselle.

Sattumalta Suomen ilmavoimat lensivät samana päivänä yhdessä USA:n B-52 pommikoneiden kanssa maamme ilmatilassa. Myös tämän harjoituksen tarkoituksena oli lähettää viesti rajan yli - tosin toiseen suuntaan kuin torvensoittajilla. 

Lennolla nimittäin osoitettiin Venäjälle, että USA:lla on tahto ja mestarillinen kyky puolustaa liittolaisiaan Euroopassa. Tämän viestin välittämiseen on pommikoneharjoittelu erityisen tehokas tapa, ja niinpä sanoma lienee tälläkin kerralla mennyt perille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Putinin ymmärys ja jumalien välinen taistelu
Jälkeenjääneet islamistit
Suomen tulevaisuus ratkaistaan historiallisella hetkellä

Peli kovenee

Euroopan Unioniin suuntautuva massamaahanmuutto on saanut uuden piirteen Kreikan ja Turkin välisellä rajalla. Yle nimittäin kertoi, että kreikkalaiseen rajavartijaan osui Turkin puolelta ammuttu luoti. Ampujaksi arveltiin kehitysmaalaisilla ihmisillä rahaa tekevää salakuljettajaa. 

On aivan selvää, ettei rajavartijoiden ampumista voi hyväksyä millään tasolla. Ei sen enempää salakuljettajan kuin salakuljetettavan tekemänä. Eikä se ole minkään ihmisoikeussopimuksen mukaista.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla EU reagoi tapaukseen. Katsotaanko sekin sormien välitse - kuten maahanmuuttajien Unionin alueilla tekemät muut rikokset - vai ryhdytäänkö kehitysmaalaisten kansainvaellukseen lopultakin suhtautumaan vakavana uhkana koko eurooppalaiselle kulttuurille. 

Venäläiset ovat puolestaan huomanneet, ettei sotiminen Ukrainassa ole riskitöntä kotirintamalle. Ilta-Sanomien välittämän Meduzan uutisen mukaan sodasta palanneet ovat nimittäin syyllistyneet monenmoisiin rikoksiin. Näin erityisesti ne, jotka ovat jo aiemmin harjoittaneet rikollisuutta ja liittyneet armeijaan vapaaehtoisina päästäkseen vankilasta.

Kremlissä uskotaan jutun mukaan jopa niin, että Ukrainasta palaavat sotilaat ovat maan suurin poliittinen ja sosiaalinen riskitekijä Vladimir Putinin valtakauden aikana. Olisi tietenkin hienoa, mikäli tämä johtaisi lopulta mainitun diktaattorin kaatumiseen ja Venäjän vetäytymiseen Ukrainasta. 

Itse kuitenkin epäilen, ettei venäläisistä ole nousemaan Putinin hallintoa vastaan. Hehän ovat tottuneet satojen vuosien aikana siihen, ettei maan johtajia kiinnosta kansan hyvinvointi, vaan pelkästään oman maineen ja omaisuuden kartuttaminen. 

Kaikesta huolimatta edellä mainitsemani uutiset kertovat, että peli kovenee sekä kehitysmaista Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton että Venäjän niin sanotun erikoisoperaation suhteen. Nähtäväksi siis jää, mikä vaikutus sillä on maanosamme tulevaisuuteen. 

Tällä asialla on myös Suomen kannalta suuri merkitys, koska se on Ukrainan lailla Venäjän naapuri, ja Vladimir Putin on harjoittanut sitä vastaan kehitysmaalaisia aseina käyttäviä hybridioperaatioita. Parhaassa tapauksessa venäläiset säikähtävät sotimisensa seurauksia kotirintamallaan ja lopettavat koko hybridioperaationsa Suomen rajoilla. 

Toisaalta sekään ei liene mahdotonta, että järjenkäytön sijaan venäläiset soveltaisivat Kreikan ja Turkin rajalla nähtyä rikollista toimintaa vaarantaen suomalaisten rajavartioiden turvallisuuden. Myös tähän on syytä varautua rajavartijoiden koulutuksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Impotenssi, häpeä ja nöyryytys
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt

Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen

Aloitetaan Pariisista. Siellä on nimittäin sattunut siten, että poliisille entisestään tuttu 27-vuotias Senegalin kansalainen tuli surmanneeksi 16-vuotiaan teinin ja haavoittaneeksi veitsellä poliisimiestä. Miehellä oli hänen perheensä mukaan mielenterveysongelmia ja hän oli karannut perheen kodista ja psykiatrisesta sairaalasta. 

Siirrytään sitten Pohjois-Englantiin, jossa on syystä tai toisesta esiintynyt rajuja mellakoita. Asiasta kertoneen uutisen mukaan kaupungissa poliisin saama tehtävä lasten ja "joidenkin työntekijöiden" häirinnästä muuttui kaaokseksi, jossa on sytytetty linja-auto tuleen, pyöräytetty katolleen ja murskattu poliisiauto.

En ole huomannut suomalaismedioiden kertoneen mitään mellakoitsijoiden taustoista. Satuin kuitenkin huomaamaan sosiaalisessa mediassa paikalla kuvatun videon, jolla kuuluu varsin selvästi huuto "Allahu akbar". Toisaalta löysin myös toisen videon, jossa paikallinen muslimimies näyttää rauhoittavan mielenosoittajaa, joka on ilmeisesti romani. 

Että sellaista. Paitsi ettei kai edes blogimerkinnässä voi olla kahta huonoa huomiota ilman kolmatta. Olkoon sellainen tällä kertaa The Times of Israelin uutinen, jossa kerrotaan USA:n ulkoministeri Anthony Blinkenin sanoneen, että "sen sijaan, että Iran olisi ainakin vuoden päässä siitä, että se voisi tuottaa ydinasemateriaalia, se on nyt todennäköisesti viikon tai kahden päässä siitä".

Toki hän tähdensi saman lähteen mukaan myös, että Iranilta menisi varsinaisen ydinaseen tekemiseen enemmän aikaa. Olisiko tämä sitten aamun hyvä uutinen?

JK kello 8:07. Korjaus siihen, etteivät suomalaismediat olisi kertoneet mitään Pohjois-Englannin tapauksien etnisistä ulottuvuuksista. Huomasin juuri, että Uutissuomalainen on kuin onkin todennut jo eilen, että "alueella asuu paljon etnisiin vähemmistöihin lukeutuvia asukkaita". Mutta muslimien osuudesta sekään ei puhu mitään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Pappisvalta ja Iranin isku Israeliin

Geenieditoitu tomaatti

Luin suurella mielenkiinnolla tuoreen tutkimusraportin, jossa oli geenisaksien avulla onnistuttu sekä pidentämään tomaattien säilyvyyttä että lisäämään sen aromeja. Lopputulosta testattiin 28 vapaaehtoisella, joista 71 % piti geenieditoitujen tomaattien mausta enemmän kuin tavallisten.

Nähtäväksi siis jää, milloin maailmanmarkkinoille ilmaantuu aiempaa maukkaampia ja säilyvämpiä tomaatteja, jotka myyntiluvan saatuaan syrjäyttävät perinteisin jalostusmenetelmin aikaansaadut lajikkeet. Tai milloin sellaisia saadaan markkinoille myös Suomessa. 

Tämä on sikäli merkittävä kysymys, että geenipohjaisen ruuan markkinaosuus on kasvanut muualla maailmassa nopeasti. Ja tämä kehityksen oletetaan kiihtyvän kuluvalla vuosikymmenellä. Tästä esimerkkinä toimii maissinviljely, joka perustuu USA:ssa nykyisin lähes pelkästään geneettisesti muokattuihin lajikkeisiin. 

Euroopan unioni harasi pitkään tätä kehitystä vastaan, mutta lopulta senkin on pitänyt antaa periksi. Ja siksi myös EU:ssa on tarkoitus jatkossa hyödyntää maataloustuotteissa tieteen uusimpia saavutuksia, mutta mitä hitaammin ja byrokraattisemmin tämä prosessi etenee, sitä enemmän Eurooppa jää ruuantuotannossaan muun maailman jalkoihin. 

Nähtäväksi siis jää, haluaako ja pystyykö eurovaalien jälkeinen EU-hallinto nostamaan Unionin siitä ruokakuopasta, johon Unionin aiemmat hallitsijat ovat olleet sitä saattelemassa. Vai onko maanosamme maataloustuottajien kohtalona tulla kokonaan haudatuksi siihen kuoppaan tai säilyä ainoastaan eräänlaisena tukiaisten varassa elävänä ulkoilmamuseona? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta toivoa munuaispotilaille
Meemisodan uhrit
Johtivatko EU:n talousahdinko ja CRISPR-tekniikka Monsanto-kauppaan?

Gibril Massaquoin oikeudenkäynnin hinta suomalaisille veronmaksajille oli useita miljoonia - eikä vain 390 000 euroa

Tänä aamuna on syytä pieneen oikaisuun tai ehkä pikemminkin tarkennukseen. Yle nimittäin kertoi sotarikossyytteistä vapautetun Gibril Massaquoin saavan Suomen valtiolta noin 390 000 euron korvaukset vangitsemisesta aiheutuneesta kärsimyksestä ja tulonmenetyksistä. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että mainittu 390 000 euroa on vain murto-osa siitä laskusta, jonka kyseinen henkilö on aiheuttanut meille suomalaisille veronmaksajille. Wikipedian mukaan hänen oikeuskäsittelynsä oli maksanut käräjäoikeusvaiheen loppuun mennessä jo 2,5 miljoonaa euroa. Ja lisäksi tulevat vielä hovioikeusvaiheessa syntyneet kustannukset, joiden suuruutta ei kuitenkaan kerrota. 

Kirjoitin itse tapauksesta jokin aika sitten seuraavasti: "tämä ongelma nousi esille myös tämän päivän uutisissa, joiden mukaan Turun hovioikeus vapautti kotimaassaan tehdystä joukkomurhasta epäillyn sierraleonelaisen Gibril Massaquoin kaikista syytteistä. Oikeudenkäynnin hinnaksi suomalaisille veronmaksajille on jutun mukaan mukaan tulossa yli 4 000 000 euron lasku."

Kun Yleisradion olemassaoloa perustellaan sillä, että se tarjoaa kansalaisille oikeaa, korkeatasoista ja puolueetonta tietoa, niin en voi olla kysymättä, että oliko alussa linkittämäni Ylen tuore artikkeli nyt varmasti sellaista. Vai katsoiko jutun tehnyt toimittaja, ettei afrikkalaismiehen aiheuttamien kokonaiskustannuksen esille nostaminen tässä yhteydessä ole enää kansalaisia kiinnostava asia, koska se oli mainittu jo Ylen aikaisemmassa jutussa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälistyminen tuottaa monenlaista kulunkia
Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää
Minkä takia Yle julkaisee valeuutisia?

Impotenssi, häpeä ja nöyryytys

Vladimir Putinin johtaman Venäjän ystäväjoukko pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Nyt on vuorossa Armenia, jonka Moskovan nero jätti taistelemaan yksinään Azerbaidzanin kanssa näiden päätettyä liittää armenialaisten asuttaman Vuoristo-Karabahin alueen itseensä. 

Tämän seurauksena armenialaiset ovat hakeutuneet sotilaalliseen yhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa. Tällaisesta puolenvaihdosta olisi aiemmin epäilemättä seurannut rankaisujoukkojen lähettäminen kouluttamaan Moskovalle epälojaalia entistä liittolaista, mutta Putinin "erikoisoperaation" takia Moskovalla ei ole ollut edellytyksiä toteuttaa haluaan. 

Niinpä on mahdollista, että Armenia siirtyy vähitelleen kokonaan osaksi läntistä maailmaa. Ja pyrkii syventämään nykyisen yhteistyönsä Euroopan Unionin kanssa jossain vaiheessa jäsenyydeksi. 

Itse asiassa armenialainen yhteiskunta täyttää jo nykyisellään Unioniin liittymisen ehdot ja voi halutessaan jättää hakemuksensa. Nähtäväksi siis jää, missä vaiheessa se myös tekee näin. Samoin kuin se, kuinka Euroopan Unioni suhtautuu sen hakemukseen.  

* * *

Tässä mielessä Ukraina on tekemässä armenialaisille suurta palvelusta, koska venäläisillä ei Ukrainan sodan takia ole juuri nyt kykyä sotilaalliseen invaasioon tai edes tehokkaaseen ei-sotilaalliseen häirintään. Ja siksi Armenialla on halutessaan mahdollisuus saavuttaa hakemuksensa kanssa edistystä hyvinkin nopeasti. 

Lisäksi sotilaallisen yhteistyön kehittäminen Yhdysvaltain kanssa tarjoaa ajan myötä yhä vahvemman suojan venäläisten sotilaallisia toimia vastaan. Ja aiheuttaa Vladimir Putinille entistä suuremman huolenaiheen sekä alleviivaa hänen yhä ilmeisemmäksi käyvää kyvyttömyyttään Venäjän diktaattorina.

Siksi on helppo uskoa, että Vladimir Putin seuraa juuri nyt erittäin tarkasti USA:n presidentinvaaleja toivoen, että niiden voittajaksi selviäisi Donald Trump varamiehensä James D. Vancen kanssa. 

Jälkimmäinenhän on todennut, ettei välitä siitä, mitä Ukrainalle tapahtuu. Ja siksi venäläisessä mielessä on epäilemättä herännyt toive siitä, ettei USA välittäisi myöskään Armeniasta, mikäli yllä mainittu kaksikko pääsisi valtaan.

Jos näin kävisi, joutuisi myös Eurooppa ottamaan kantaa Armenian kysymykseen. Ja senkin osalta edessä olisi nöyryytys, koska maanosan suurten valtioiden sotilaallinen kyvykkyys osoittautuisi jälleen kerran olemattomaksi - suorastaan häpeälliseksi impotenssiksi. 

Nähtäväksi siis jää, pysähtyykö venäläisen imperiumin rapautuminen USA:n poliittiseen muutokseen ja suurten eurooppalaisten valtioiden kyvyttömyyteen? Vai ottavatko Trump ja Vance puheistaan huolimatta valtaan päästessään vastuun demokraattisen maailman johtajina ja jatkavat vapauteen pyrkivien kansojen tukemista? 

Ja pääseekö presidentti Putin näin historiankirjoihin miehenä, jonka valtakaudella venäläinen imperialismi koki nöyryyttävän tappion. Vai toteutuuko sittenkin hänen jo katoamassa ollut haaveensa tulla muistetuksi uutena Stalinina, joka palautti Venäjän mahdin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin ymmärys ja jumalien välinen taistelu
Etninen puhdistus - alaviite
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan

Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen

Ihmisen evoluution ymmärrys on minun elinaikanani edennyt askel askeleelta. Yksi sensaatiomaisimmista havainnoista oli aikanaan Euroopassa ennen nykyihmistä asuneiden neandertalilaisten ja meidän esi-isiemme välistä risteytymistä osoittaneet löydökset.  

Tämän asian suhteen on saatu jälleen uutta merkittävää tietoa. Sen taustalla oli erinomainen idea: aiemminhan oli selvitetty sitä, paljonko meidän geeneissämme on jälkiä neandertalilaisista, mutta nyt tutkijat päättivätkin selvittää sitä, paljonko neandertalilaisen geeneissä oli niin sanottujen nykyihmisten perintöainesta. 

Tämä oli mahdollista käyttäen kahta kriteeriä. Niistä ensimmäinen perustui siihen, että neandertalilaisten tiedettiin jo aiemmin olleen paljon nykyihmisiä harvalukuisempia, joten heidän genominsa sisälsivät todennäköisesti vähemmän muuntelua. Siten neandertalilaisten genomin muita muuntelevammat geenialueet olisivat mahdollisia nykyihmiseltä peräisin olevia geenialueita. 

Kun tällaisia geenialueita sitten löytyi, voitiin niitä vastaavia perintöaineksen osia etsiä nykyisiltä afrikkalaisilta, jotka eivät ole koskaan risteytyneet neandertalilaisten kanssa. Jos heiltä löytyisi samanlaisia genomisegmenttejä kuin nyt löydetyt muita muuntelevammat alueet, olisi niiden täytynyt kehittyä nykyihmisessä eikä neandertalilaisissa. Ja toden totta, näin saatiin vahvistetuksi se, että peräti noin kymmenesosa neandertalilaisten geeneistä oli lopulta peräisin nykyihmiseltä. 

Uuden tiedon perusteella voidaan myös päätellä, että neandertalilaiset eivät ehkä sittenkään kadonneet maailmasta, vaan ainoastaan sulautuivat itseään paljon monilukuisempiin nykyihmisten populaatioihin. Ja jättivät näihin oman geneettisen jälkensä eli joukon - jo aiemmin löydettyjä - neandertalilaisessa kehittyneitä geenejä, jotka ovat sittemmin periytyneet niin minulle kuin kaikille teillekin, arvoisat lukijani - ellette sitten ole kokonaan afrikkalaista sukujuurta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kumulatiivisen kulttuurin alku
Kuka eli Susiluolassa?
Menneiden aikojen perheidylli

Antti Lindtmanin viesti viidennelle kolonnalle

Eduskunnan hyväksyttyä käännytyslain on poliittinen laita- ja äärivasemmisto nurissut päätöksen takia. Siksi on syytä antaa myös tässä blogissa tilaa Antti Lindtmanille, joka johdatti SDP:n eduskuntaryhmän lain taakse. 

Lindtman on nimittäin perustellut sosiaalisessa mediassa päätöstään johdattaa puolueensa lain hyväksymisen kannalle seuraavasti.

"Rajaturvallisuuslaki on tarpeen, koska Venäjä on valmis käyttämään häikäilemättömiä keinoja horjuttaakseen eurooppalaisia, demokraattisia yhteiskuntia. Venäjän tarkoituksena on luoda turvattomuuden tunnetta, heikentää suomalaista yhteiskuntaa ja sitä kautta uhata kansallista turvallisuutta."

"Jokaisella yhteiskunnalla pitää olla mahdollisuus turvata oma yhteiskuntarauhansa ja kansallinen turvallisuus. Suomella täytyy olla mahdollisuus osoittaa, ettemme hyväksy Venäjän toimintaa vaan puolustamme kansallista turvallisuuttamme demokratian ja oikeusvaltion tavoin. Venäjän toiminta ei ole ohimenevä ilmiö."

"Suomi on myös rajaturvallisuuslain säätämisen jälkeen sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Emme ole irtaantumassa niistä arvoista ja velvoitteista, joihin olemme sopimusten mukaan sitoutuneet... SDP:lle kansallinen turvallisuus on aivan keskeinen asia, samoin ihmisoikeudet ja kansainväliset sopimukset. Ei jompikumpi, vaan molemmat."

"SDP on jatkossakin se puolue, joka hakee ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Vastuullisesti toimien – Suomen ja suomalaisten etu kirkkaana mielessä."

Lindtmanin teksti olisi hyvä lukea ajatuksella myös laita- ja äärivasemmistossa. Näin siksi, että ne ovat viestineet kannattavansa kyllä ihmisoikeuksia, mutta viis veisaavansa suomalaisten turvallisuudesta. Ja siten tehneet kaikkensa avustaakseen venäläisten hybridisotaa eräänlaisena viidentenä kolonnana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lista Venäjän aisankannattajina toimivista kansanedustajista
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Suomalaiset haluavat rajalain

Elon Musk oikeuteen? Donald Trump presidentiksi?

Tämän blogin otsikon alla lukee teksti, jonka tulin aikanaan kirjoittaneeksi Hommafoorumille viestiin, jota en enää löytänyt. Sen mukaan "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sanavapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämä ajatus on tullut jälleen ajankohtaiseksi, koska - yksi PayPalin perustajista, SpaceX-yrityksen perustaja ja kantorakettien kehittäjä, sähköautovalmistaja Teslan toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja osaomistaja sekä X:n eli Twitterin omistaja - Elon Musk otti ja kertoi Euroopan komission tarjonneen X:lle salaista sopimusta, mikäli se ryhtyisi sensuroimaan ihmisten viestejä kertomatta siitä kenellekään. Palkkioksi kyseisen sosiaalisen median ei tarvitsisi maksaa sakkoja siitä, että sen käytännöt ovat rikkoneet EU:n digipalvelusäädöstä. 

Miljardöörin mukaan muut sosiaalisen median alustat ovat hyväksyneet vastaavanlaisen tarjouksen, mutta hän lupasi harkita asian viemistä oikeuteen. Mikäli Musk todella tekee näin, saamme seurataksemme todellisen jännitysnäytelmän sananvapaudesta. 

EU:n päätöksen taustalla on luonnollisesti sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio, jota etenkin Venäjä on suoltanut sinne valtavia määriä. Ja nyt kansalaiset halutaan digipalvelusäädöksen avulla suojata siltä. 

Tämä pyrkimys on tietenkin hyvää tarkoittava, mutta kuka takaa sen, ettei sensuuri ulotu vaarallisen disinformaation lisäksi esimerkiksi mielipidekysymyksiin? Tai ettei se olisi jo ehtinyt tehdä niin?

Tiedämmehän me, että erityisesti poliittisella vasemmistolla on intohimoja tähän suuntaan. Eihän Peppi Pitkätossunkaan isä ole enää neekerikuningas. Eikä meille ole kerrottu lukemattomissa rikostapauksissa syylliseksi epäiltyjen maahanmuuttajien etnisestä taustasta vaikka vastaavissa teoissa kantaväestöön kuuluminen muistetaan yleensä mainita. 

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan lähteekö Musk oikeuteen. Ja jos lähtee, niin kuinka oikeus ratkaisee asian.

* * *

Samaan aikaan presidenttipeli kovenee Yhdysvalloissa. Sen viimeisenä käänteenä oli ehdokkaan murhayritys, jonka seurauksena yksi todennäköinen Donald Trumpin äänestäjä kuoli, samoin kuin ampuja. Lisäksi ainakin kaksi henkilöä loukkaantui vakavasti. 

Lienee kuitenkin todennäköistä, että murhayrityksen seurauksena korvaansa haavan saaneen Trumpin kannatus pikemminkin kasvoi kuin väheni äänestäjien joukossa. Näin jo siitäkin syystä, että kuumentuneen vaalikampanjan aikana on demokraattien joukosta lausuttu varomattomasti toiveita Trumpiin kohdistuvasta väkivallasta - eivätkä tämän kannattajat ujostele tuoda asiaa esille. 

Tapaus on vakava myös sananvapauden kannalta. Siinä keskeinen kysymys on, että olisiko viime yön ampuminen jäänyt tapahtumatta ilman demokraattien väkivaltapuheita. Vai olivatko ne lopulta merkityksettömiä ja ampujan motiivi olisi sittenkin syntynyt "tavanomaisen" poliittisen keskustelun seurauksena. Sehän on joka tapauksessa äärimmäisen polarisoitunutta Yhdysvalloissa.

Näihin kysymyksiin me emme saa koskaan varmaa vastausta, koska ampuja ei ole sitä kertomassa. Eikä tämä asia muutu, vaikka tapauksen taustoja pohdiskelisi minkälainen poliittisten kommentaattoreiden asiantuntijakaarti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian

Lista Venäjän aisankannattajina toimivista kansanedustajista

Eilinen päivä oli tärkeä Suomelle ja koko Euroopalle, koska eduskunta hyväksyi niin sanotun käännytyslain äänin 167-31. Näin maamme on osoittanut hybridisotaa käyvälle naapurillemme, ettei Suomi alistu sen uhriksi. 

Uuden käännytyslain myötä Suomeen pyrkiviä turvapaikanhakijoita voidaan estää tulemasta maahan, jättämästä turvapaikkahakemuksia tai poistaa rajojen ulkopuolelle silloin, kun heitä käytetään hybridisodan välikappaleina. Laissa ei siten ole kyse ihmisoikeuksien loukkaamisesta, vaan keinosta, joka mahdollistaa turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön estämisen silloin, kun sen tarkoituksena on Suomen ja/tai Euroopan turvallisuuden horjuttaminen tai kiristäminen. 

 

Valitettavasti 31 kansanedustajaa päätti äänestämiskäyttäytymisellään ilmaista, että itäisen naapurimme hybriditoiminnan edistäminen on heille tärkeämpää kuin oman kansan turvallisuus. Siksi katsoin aiheelliseksi tehdä heistä listan, jotta näiden poliitikkojen vastuuton toiminta säilyisi sosiaalisen median muistissa pitkälle tulevaisuuteen. 

Käännytyslakia vastaan äänestivät kansanedustajat Li Andersson (vas), Eva Biaudet (ruots), Fatim Diarra (vihr), Tuuna Elo (vihr), Bella Forsgrén (vihr), Timo Furuholm (vas), Elisa Gebhard (sd), Pekka Haavisto (vihr), Timo Harakka (sd), Atte Harjanne (vihr), Hanna Holopainen (vihr), Veronica Honkasalo (vas), Inka Hopsu (vihr), Saara Hyrkkö (vihr), Krista Kiuru (sd), Mai Kivelä (vas), Anna Kontula (vas), Minja Koskela (vas), Johan Kvarnström (sd), Merja Kyllönen (vas), Laura Meriluoto (vas), Krista Mikkonen (vihr), Matias Mäkynen (sd), Maria Ohisalo (vihr), Aino-Kaisa Pekonen (vas), Jenni Pitko (vihr), Nasima Razmyar (sd), Jussi Saramo (vas), Hanna Sarkkinen (vas), Oras Tynkkynen (vihr) ja Sofia Virta (vihr).

Listalla olevista henkilöistä 23 eli 74 prosenttia on naisia ja loput 26 prosenttia miehiä. Toisin sanoen naispuolisilla kansanedustajilla on selvästi miehisiä kollegoitaan suurempi into asettua Vladimir Putinin apuriksi tai ainakin tämän hyödylliseksi idiooteiksi. 

Heistä Eva Biaudet kuuluu hallituspuolueeseen, joten hänelle tullee äänestyskäyttäytymisestään seurauksia. Muilta osin Venäjän aisankannattajaksi ryhtyneet henkilöt edustivat äärimmäistä tai hiukan maltillisempaa vasemmistoa. 

Merkittävää oli myös se, että eduskunnan kaikki kolme kehitysmaataustaista parlamentaarikkoa - Diarra, Forsgrén ja Razmyar - asettuivat tukemaan Putinia. Tämä viittaa siihen, ettei Suomen turvallisuus olisi heille tärkeää tai etteivät he kykenisi ymmärtämään Venäjän sille aiheuttamaa uhkaa. Tämä on tietenkin ikävää, koska etenkin juuri heidän voisi kuvitella arvostavan nykyisen kotimaansa turvallisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset haluavat rajalain
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina
Maahanmuuttouutiset täyttivät median

Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve

PT-mediassa oli juttu, jonka mukaan läntisen Euroopan naisten lapsiluku olisi saavuttanut nykyisen tasonsa jo 1960-luvulla, joten EU:n alueelle ei ole jatkossakaan tulossa työvoimapulaa, vaan se on ainoastaan vihervasemmiston keppihevonen vetelän - ja tarpeettoman - maahanmuuttopolitiikan oikeuttamiseksi. Väite on kova, sillä mikäli se pitää paikkansa, olemme tulleet nielaisseeksi todellisen megahuijauksen. 

Siksi tarkastelin suurten läntisten EU-maiden eli Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan väestönkehitystä. Siitä piirtyi seuraava kuva.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, lähti suurimpien EU-maiden naisten fertiliteetti laskuun 1960-luvun tai Espanjan tapauksessa 1970-luvun lopulla. Nykyiset alhaiset lukemat isojen euromaiden fertiliteetti saavutti kymmenisen vuotta myöhemmin eli 1960-luvun lopulta aina 1990-luvun alkuun ulottuvalla aikajanalla. 

Siten PT-median näkemys on tämän perusteella oikean suuntainen, mutta hiukan turhan optimistinen sen suhteen, että pieneneekö näiden maiden huoltosuhde ilman maahanmuuttoa. Etenkin Espanjassa viimeiset korkean fertiliteetin mukaiset ikäluokat ovat 60-vuotiaita - eli jäämässä työvoiman ulkopuolelle - vasta näinä vuosina. 

Siten työelämässä edelleen mukana olevien - pienten - ikäluokkien on tavalla tai toisella huolehdittava myös näiden ihmisten työpanoksen korvaamisesta sekä heidän vanhuudestaan. 

* * *

Kun tässä nyt tuli puheeksi syntyvyys, katsoin samalla Saharan eteläpuolisen sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan syntyvyystilastot (pois lukien korkean elintason maat). Eli EU:n alueelle suuntautuvat humanitaarisen maahanmuuton pääasialliset lähtöalueet. Niistä piirtyivät seuraavat kuvat.

Kuvista nähdään, että Saharan eteläpuolisen osan naisten fertiliteetti on tasaisessa laskussa, mutta edelleen yli kaksinkertainen verrattuna siihen, mikä riittäisi väestön uusiutumiseen. Tämä käyrä lienee peruste sille, että kehitysmaiden väestönkasvun arvellaan usein olevan taittumassa. 

Tähän väitteeseen on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan fertiliteettikäyrien perusteella kuitenkin suhtauduttava jossain määrin varauksellisesti. Toki naisten lapsiluku laski sielläkin 1960-luvulta aina 2000-luvun alkuun, mutta on sen jälkeen asettunut tasolle, joka ylittää edelleen väestön uusiutumistason. Toki se on viimeisten vuosien aikana laskenut hiukan, mutta toisaalta sitä ennen se oli jonkin aikaa jopa nousussa, joten sillä ei ole ollut tällä vuosituhannella selkeää suuntaa.

Tämän perusteella uskallan sanoa, ettei Lähi-idästä ja Afrikasta tulevaan muuttopaineeseen ole tulossa helpotusta ainakaan minun elämäni aikana. Eikä ehkä vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään. 

Mitä tulee maahanmuuton ja työnteon suhteeseen, on tähänastisen kokemuksen perusteella selvää, ettei Lähi-idästä ja Afrikasta saapuva väestö ole siltä kannalta optimaalista. Toisaalta on yhtä selvää, että yhä useammat tehtävät voidaan lähiaikoina automatisoida, joten työvoiman puute ei todennäköisesti tule lisääntymään läntisessä EU:ssa - johon Suomikin on laskettava - niin paljon, kuin pelkkien fertiliteettikäyrien perusteella voisi kuvitella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa

Onko Itä-Afrikan johtotähti sammumassa?

Kenia on ollut yksi harvoista Saharan eteläpuolisista Afrikan valtioista, joiden kehitys on ollut positiivista. Siellä on vallinnut afrikkalaisittain suhteellisen toimiva demokratia ja talous on kasvanut nopeasti - jopa henkeä kohden laskettuna - kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Tämän seurauksena Kenia lasketaan nykyisin alemman keskitulon maaksi, minkä seurauksena sen saama kehitysapu on pienentynyt. Sen ja taannoisen koronapandemian seurauksena maan hallitukselle on syntynyt akuutti tarve korottaa veroja julkisen talouden nopean velkaantumisen pysäyttämiseksi. 

Samaan aikaan myös inflaatio on nostanut päätään, joten yhä useamman kenialaisen elintaso on laskenut. Eivätkä veronkorotukset ainakaan nosta sitä.

Tämä kaikki ei näytä sopivan Kenian väestölle, vaan maasta on viime aikoina kantautunut uutisia, joiden mukaan siellä on järjestetty väkivaltaisia mielenosoituksia ensin veronkorotuksia ja sittemmin maan hallintoa vastaan. Eivätkä maan turvallisuusviranomaiset ole jääneet toimettomiksi, vaan ovat vastanneet tuliasein. 

Näissä yhteenotoissa on kuollut 39 ihmistä ja loukkaantunut yli 300. Siten kyseessä eivät ole yksittäiset väkivallanteot vaan jo mittavaksi kasvanut yhteiskunnallinen ongelma. 

Nykyisin mielenosoittajien tavoitteena on presidentin syökseminen vallasta. Tähän heitä ovat johtaneet nuoret ja usein koulutetut ihmiset, jotka osaavat hyödyntää sosiaalista mediaa tavoitteidensa ajamiseen.

Nähtäväksi siis jää, säilyykö Keniassa jatkossa demokratia vai palaako se tyypilliseksi epädemokraattiseksi afrikkalaismaaksi, jossa valta siirtyy sotilaille ja mahdollinen taloushyöty katoaa hallitsijan sveitsiläiselle pankkitilille. Ja tämän kaiken seurauksena itäisestä Afrikasta sammuu yksi johtotähti mantereen mustan väestön etsiessä tietään kohti tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Kulttuurisia eroja

Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä

Europarlamentaarikko ja kenraali, Pekka Toveri sanoi reilu viikko sitten, että Venäjä käy sotaa Suomea ja muita länsimaita vastaan. Kiinnitin asiaan tuoreeltaan huomiota ja totesin itäisen naapurin saavuttanut toimissaan jonkinasteista menestystä, koska kansanedustaja Pinja Perholehto (sd) lähti kyseenalaistamaan päivänselvää asiaa.

Myöhemmin myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ville Kopra (kok) ja lopulta presidentti Alexander Stubb kielsivät asian. Ja tämä kuorolaulu toi kieltämättä mieleeni menneiden aikojen suomettuneisuuden, jolloin Neuvostoliittoa varottiin ärsyttämästä viimeiseen asti ja kärsittiin kaikessa hiljaisuudessa sen kepposista. 

Tänään sitten luin Verkkouutisista otsikon, jonka mukaan "Venäjän operaatiot lännessä ovat pohjimmiltaan sotatoimi". Itse tekstissä tarkennetaan, että "Venäjä tulee jatkamaan epäsymmetristen keinojensa käyttöä sekä moniulotteista taktiikkaa, jossa tekoja tehdään niin sanotusti 'kynnyksen alapuolella'. Venäjä ei siis ylitä kynnystä, jossa lännessä ryhdyttäisiin selkeisiin vastatoimiin."

Jotta asia tulisi selväksi, lainataan tekstissä myös ranskalaista tutkijaa Mathieu Boulègueta, jonka mukaan "näitä keinoja ei enää tule arvioida jonkin 'harmaan alueen' osana tai hybridivaikuttamisen keinoina, jotka hämärtävät sodan ja rauhan rajaa. Ne ovat pohjimmiltaan osa Venäjän jatkamaa matalan intensiteetin sodankäyntiä lännen intressejä vastaan".

* * *

Yksi osa tätä sodankäyntiä on tavallisilta ihmisiltä vaikuttavien, mutta tarkoituksella disinformaatiota levittävien ihmisten hyödyntäminen sosiaalisessa mediassa ja muualla käytävässä kansalaiskeskustelussa. Heistä osalla on Venäjän toimeksianto, mutta itänaapurissa ollaan yhtä innoissaan henkilöistä, jotka jakavat sen tuottamaa disinformatiota hyvässä uskossa - ymmärtämättä näin toimiessaan olevansa Putinin kannalta niin sanottuja hyödyllisiä idiootteja. 

Näiden ryhmien erottaminen on vaikeaa, koska molemmissa tapauksissa disinformaation levittäjä vaikuttaa viattomalta sananvapauden käyttäjältä. Siksi tavallisen sosiaalisen median käyttäjän paras keino välttyä disinformaation vaikutuksilta on olla tietoinen siitä, että jos vastaan tulee epäilyttävää vuorovaikutusta - jonka perimmäisenä tarkoituksena saattaisi olla suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden hajottaminen - saattaa kyseessä hyvinkin olla venäläisten hybridisotatoimi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä::

Jussi Halla-aho ja Suna Kymäläinen ihmis- ja lastenoikeuksien puolesta
Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu

Jussi Halla-aho ja Suna Kymäläinen ihmis- ja lastenoikeuksien puolesta

Hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän Venäjän toissapäiväinen hyökkäys kiovalaiseen lastensairaalaan osoitti - jälleen kerran - venäläisten viis veisaavan lasten- ja ihmisoikeuksista. Ja alleviivasi sen tärkeyttä, että länsimaat huolehtivat yhtenäisinä Putinin armeijan ajamisesta tappioon hyökkäyksessään. 

Venäjä ei kykene tätä estämään, sillä se ei ole viime kädessä tasaveroinen vastustaja länsimaille. Tämän totesi puhemies Jussi Halla-aho (ps)  Ilta-Sanomien haastettelussa mainitsemalla, että "Venäjän yksiselitteinen tavoite on Ukrainan valtion tuhoaminen. Jos me emme ole sitä tavoitetta valmiita allekirjoittamaan tai hyväksymään, niin silloin Venäjä ei tietenkään millään tavoin voi edistää sitä."

Myös ranskalaistutkija Mathieu Boulègue otti kantaa venäläisten kyvykkyyteen sanomalla, että "Washingtonin huippukokouksen olisi tarjottava tilaisuus Venäjän vastaisten pidäkemekanismien vahvistamiseksi lisäämällä maan sotateollisuuteen kohdistettavia pakotteita... Poliittiseksi tavoitteeksi olisi asetettava Venäjän sekä teknologinen että älyllinen päihittäminen."

Tämä tarkoittaisi tässä vaiheessa erityisesti Putinin sotateollisuuden tarvitsemien mikrosirujen, elektroniikan ja puolijohteiden viemisen estämistä tavalla tai toisella. Ja siksi länsimaiden tulisi löytää keinot vaikuttaa niitä välittäviin Kiinaan, Iraniin, Pohjois-Koreaan, Kazakstaniin ja Valko-Venäjään. 

Valitettavasti tehtävä ei ole kovin yksinkertainen, mutta toisaalta jokainen pienikin askel oikeaan suuntaan heikentää venäläisten sodankäyntikykyä ja vastaavasti parantaa ukrainalaisten asemaa. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että venäläisten kipukynnys - eli poliittisen johdon ja kansan sietokyky tappioihin - on äärimmäisen korkea ja uhoamisen tasokin edelleen vahva.

Jälkimmäisestä saimme hätkähdyttävän esimerkin, kun kesäkuisessa mielipidekyselyssä paljastui, että venäläisistä peräti kolmannes olisi valmis ydinaseiden käyttöön Ukrainassa. Toivoa sopii, että länsimaissa on olemassa valmiit suunnitelmat siitä, miten toimitaan jos Putin todella päättäisi noudattaa heidän tahtoaan.

Lopuksi on syytä todeta, että myös Suomi on etulinjan maa suhteessa Venäjään. Ja siksi Ukrainan tapahtumat eivät ole meille yhdentekeviä, eikä Putinin hallinnolle saa missään tapauksessa antaa sellaista käsitystä, että se pystyisi alistamaan meitä vähäisessäkään määrin omaan tahtoonsa. 

Tässä suhteessa tämä päivä on yksi merkkipaalu, sillä hallintovaliokunnassa muokattavana ollut käännytys- tai rajalaiksi kutsuttu poikkeuslaki tulee tänään eduskunnan täysistunnon ensimmäiseen käsittelyyn.

Sen suhteen panin tyytyväisenä merkille, että kansanedustaja Suna Kymäläinen (sd) moitti tässä asiassa Putinin pussiin pelanneita Vihreitä muistuttamalla, että "ympäri Suomen presidentinvaalien alla kiertänyt vihreiden Pekka Haavisto näki vuodenvaihteessa itärajan tilanteen sellaisena kuin se on: vakavana. Nyt tämä tilannekuva tuntuu julkisessa keskustelussa vihreiltä unohtuneen."

Toivoa sopii, että ainakin osa Kymäläisen huomautuksen kuulleista vihreistä kansanedustajista vielä harkitsee kantaansa ja päättää siirtyä Putinin rinnalta niiden puolelle, jotka välittävät ihmis- ja lastenoikeuksista myös Ukrainassa. Näin lain läpimeno eduskunnassa varmistuisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja
Kansallisen liittouman vaalivoitto ei tarkoita, että Ranska muuttuisi perussuomalaiseksi
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu

Ranskassa parlamenttipaikkojen ja äänten määrät eivät vastaa toisiaan

Ranskan vaalien eilistä toista kierrosta on seurattu ympäri maailman valtavalla mielenkiinnolla, koska ensimmäisen kierroksen perusteella arveltiin maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman saattavan nousta maan suurimmaksi puolueeksi. Ja pidettiin mahdollisena jopa sen nousua hallitusvastuuseen. 

Tulosten selvittyä kuitenkin nähtiin, ettei näin käynyt, vaan parlamentin suurimmaksi puolueeksi nousi punavihreä Uusi kansanrintama 182 paikallaan. Toiseksi nousi presidentti Macronin taustalla oleva keskustaoikeistolainen Yhdessä-koalitio ja Kansallinen liittouma jäi vain 143 paikkaan. Muille puolueille meni 68 paikkaa.

Mielenkiintoiseksi tuloksen tekee se, mistä Yleisradio ainakin vaaleista kertovalla nettisivullaan vaikeni. Samoin Ilta-Sanomat ja Iltalehti. 

Nimittäin suomalaisissa vaaleissa yleensä pääosaa esittävä äänten prosentuaalinen jakauma. Sen mukaan vaalien selvä voittaja oli Kansallinen liittouma 37,1 prosentilla. Eniten paikkoja kahminut Uusi kansanrintama sai "vain" 25,8 ja Yhdessä-koalitio 24,5 prosenttia äänistä. 

Toisin sanoen vaaleissa nähtiin valtava ristiriita puolueiden kannatuksen ja niiden saamien parlamenttipaikkojen lukumäärän välillä. Sen selityksenä oli niin sanottu taktinen äänestys, eli epäpyhä allianssi, jossa poliittinen keskustaoikeisto ja vihevasemmisto kehottivat äänestäjiä kussakin vaalipiirissä tukemaan toistensa ehdokasta, mikäli kansallisella rintaman ehdokkalla oli voittomahdollisuus. 

Voidaan - tietenkin - kysyä, että toteutuiko gallialaisten vaaleissa todellinen demokratia? 

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pyri vastaamaan esittämääni kysymykseen, vaan totean, että macronilaisten ja vihervasemmiston tulee olemaan äärimmäisen vaikea löytää yhteisymmärrystä siitä, mihin suuntaan Ranskaa tulevaisuudessa hallitaan. Eikä asiaa paranna se, että vihervasemmiston kansanrintama tulee mitä todennäköisimmin hajoamaan kuluvan parlamenttikauden aikana.

Asialla ei ehkä muuten olisi kovin suurta merkitystä, mutta Ranskan julkinen talous on vielä Suomeakin velkaantuneempi. Eikä maan talouskaan ole kasvanut aikoihin. Sen sijaan maahanmuuttajien määrä on tasaisessa kasvussa ja muslimien määrä on sen seurauksena nykyisin noin 10 prosenttia väestöstä.

Nähtäväksi siis jää, mitä yhdessä EU:n mahtivaltiossa tapahtuu nyt alkavalla vaalikaudella. Oma veikkaukseni on, että tulemme näkemään niin sanotusti paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta Ranskan ongelmat jäävät siitä huolimatta ratkaisematta. Eikä tämä ole hyväksi sen enempää EU:lle, ranskalaisille kuin Suomellekaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansallisen liittouman vaalivoitto ei tarkoita, että Ranska muuttuisi perussuomalaiseksi
Panoksena koko Euroopan tulevaisuus
Marxilainen laitaoikeisto ja kiusaajat

Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde

Uuden Suomen puheenvuoron keskustelupalstalla vihreä kunnanvaltuutettu kirjoitti minua tarkoittaen, että "'Professori' on kyllä ihan selänne". Näkemys oli sikäli mielenkiintoinen, etten ole ollut kovin kiinnostunut entisen jääkiekkotähden elämästä. 

Sitten huomasin Ilta-Sanomissa pienen jutun Teemu Selänteestä. Sen mukaan hän on saanut USA:n kansalaisuuden ja ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Ja välitti lehden toimittajan kautta meille suomalaisille muutamia mielenkiintoisia kommentteja. 

Ensimmäisessä hän selitti näkemystään Elokapinasta: "eihän tässä ole kyse siitä, ettei hyväksytä mielenosoituksia. Eihän se pidä paikkaansa. Tässä kritisoitiin sitä, miten ne järjestetään... Minun mielestäni mielenosoitukset ovat hieno asia, mutta lain rikkominen ja ihmisten elämän hankaloittaminen ei ole hyväksyttävää."

Toisessa hän kommentoi vihervasemmiston älyllistä epärehellisyyttä: "ulinahan on kovaa välillä. Sikäli on hauskaa, että ne, jotka ulisevat, vaativat mielipiteen- ja sananvapautta, mutta yhtäkkiä eriävät mielipiteet eivät olekaan okei."

Kolmannessa hän muistutti yhteiskunnallisen keskustelun säännöistä: "jos on jotain sanottavaa asiasta, se pitää sanoa. Mutta turha tulla selittämään, että minä olen kusipää tai jotain meidän lapsistamme. Se ei ole ok."

Neljännessä hän otti kantaa kotimaansa presidentinvaaleihin: "on epämääräistä, että tuollaisessa 330 miljoonan asukkaan valtiossa ei ole muita ehdokkaita kuin kaksi vanhaa miestä... Voisi olla jo aiheellista lähteä nuorempien suuntaan ja vähän uudemmalla tyylillä."

Viidennessä hän kertoi yhteiskunnallisesta näkemyksestään: "minä olen kuitenkin sitä mieltä, ettei valtion pitäisi puuttua ihmisten elämään kuin minimaalisesti. Yksilön oma valta ja omat päätökset ovat ne tärkeimmät."

Kuudennessa hän otti kantaa siihen, kuinka mediat valitsevat puolensa: "se on vähän kuin oikeudessa kuuntelisi vain syyttäjää. Siitä ei saa oikeaa kuvaa. Kun aloitin politiikan seuraamisen, minulle sanottiin, että katso molempia kanavia, CNN:ää ja Foxia, tasapuolisesti. Heillä, jotka katsovat vain toista puolta, ei ole oikeaa kuvaa siitä, mitä tapahtuu."

Kaiken kaikkiaan IS:n juttu välitti Teemu Selänteen yhteiskunnallisista näkemyksistä sikäli terveen kuvan, että jokaisen vähänkään järkevän ihmisen on helppo yhtyä hänen tässä puheena olleisiin ajatuksiinsa. Enkä siksi pane pahakseni Uuden Suomen kommenttikentälle kirjattua luonnehdintaa itsestäni. En edes siksi, että kyseinen vihreä kuntapoliitikko myöhemmässä kommentissaan väitti, ettei "professorin ajatuksia" kannattaisi lukea. 

Sen sijaan arvelen, että juuri sen takia poikkeuksellisen moni keskustelua lukenut ihminen klikkasi sinne linkitettyä kirjoitustani - mikä taas johti siihen, että selvitin, miksi Uuden Suomen puheenvuoroista oli tullut harvinaisen paljon lukijoita kyseiselle kirjoitukselleni.

Aiempia ajatuksia saamasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Sarjarikollisen paljousalennus

MTV3 kertoi, että thaihierojaa Suomessa kuristanut ja tämän raiskannut henkilö passitettiin oikeuden päätöksellä vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Tuomiota lyhensivät jutun mukaan "miehen aiemmat vankeustuomiot, josta huomattavimpana tämän lähes viiden vuoden ehdoton vankeusrangaistus törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta". 

Lisäksi hänen tuli maksaa uhrille 5000 euroa kärsimyskorvauksia, 1000 euroa tilapäisestä fyysisestä haitasta ja 5000 tilapäisestä psyykkisestä haitasta. Uhri ei ole tapauksen jälkeen pystynyt palaamaan töihinsä. 

Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa lukee, että "ehdonalaista vapautumista koskevia säännöksiä muutetaan siten, että henkilö voi olla ensikertalainen vain kerran". Thaihierojan raiskauksessa kyse ei kuitenkaan ole ehdonalaiseen päästämisestä vaan yksinkertaisesti rikolliselle annetusta paljousalennuksesta. 

Kysymys kuuluu, että miksi tällainen - loogisesti ajatellen sarjarikollisuuteen kannustava - laki tai oikeuskäytäntö on aikanaan säädetty. Ja miksei sen muuttaminen ole hallitusohjelmassa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalais-somalialainen lapsi, rangaistukset ja maamme vetovoimatekijät
12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin
Kunniamurha ja intersektionaalinen feminismi