keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

Suomen hallitus teki sen, mitä siltä odotettiin. Eli laati ohjelman, jonka seurauksena Suomen valtion tulojen ja menojen välinen ero supistuu noin kolmella miljardilla eli kolmella tuhannella miljoonalla eurolla. 

Petteri Orpon (kok), Riikka Purran (ps) ja kumppaneiden listaa voidaan toki moittia - mihin oppositiopuolueet ovat jo ryhtyneetkin - mutta tosiasia on, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut lähes valtiopetos. Ja johtanut Suomen tulevina vuosina entistä suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin ellei suorastaan Euroopan Unionin tarkkailuluokalle

Hallituksen säästölinjaukset ovat kuitenkin ehdottomasti tasapainoisia ja oikeansuuntaisia, vaikka olisinkin itse suunnannut joitakin säästötoimia toisin. Erityisesti ihmettelen niin sanottujen yleishyödyllisten yhteisöjen verollepanon jättämistä kokonaan paketin ulkopuolelle, sillä ainakin puolueiden tukisäätiöt ja työmarkkinajärjestöt olisi ollut syytä ottaa mukaan talkoisiin. 

Samoin olisi ollut järkevää suunnata paketti enemmän julkisen sektorin supistamiseen kuin nyt nähtiin. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä luopua kokonaan myös hoitotakuun määräämistä vasteajoista, koska se on johtanut hyvinvointialueella henkilöstön rekrytointivaikeuksiin ja sen paikkaamiseen moninkertaisesti kalliimpia - ja asialla keinottelevia - keikkalääkäreitä palkkaamalla. Sama koskee myös hoitajamitoituksia.

Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, eikä niistä sen enempää. Oleellista ja kiitoksen arvoista eilisessä päivässä on joka tapauksessa se, että hallitus sai sovituksi vähintäänkin kohtuullisen kokonaispaketin.

Tulevaisuuden kannalta sen tärkein osa on kasvupaketti, joka sisältää tukea investoinneille sekä rahoitusta vihreän siirtymän edellyttämän infrastruktuurin rakentamiselle ja taloutta tukevalle soveltavalle tutkimukselle/tuotekehitykselle. Jostain syystä tämä - siis tulevaisuuden kannalta koko eilisen paketin tärkein asia - näyttää unohtuneen Suomen suurimpien medioiden toimituskunnilta ainakin otsikkotasolla. Enkä usko, että se on sattumaa, vaan poliittinen kannanotto. 

Nähtäväksi jää, onko Orpon kabinetin paketilla toivottu vaikutus Suomen talouteen. Tätä on syytä toivoa - myös rakkikoiran lailla räksyttävässä oppositiossa ja sitä tukevassa valtamediassa. Näin siksi, ettei vaihtoehtona suinkaan ole marinilainen holtiton jakopolitiikka, vaan ulkopuolelta eli EU:sta tuleva Suomen julkisen talouden kuriin paneva pakkovalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?
Veronika Honkasalon harhautus meni metsään
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

tiistai 16. huhtikuuta 2024

Omaisuuskatto

Vasemmistonuoret ovat huomanneet, että joillakin suomalaisilla on suuria omaisuuksia. Niinpä he ovat - itse asiassa jo vuosia sittenottaneet tavoitteekseen sosialisoida kaikilta ihmisiltä viiden miljoonan euron ylittävän omaisuuden. 

Tämä siis maassa, josta rikkaimmat siirtävät omaisuuttaan pois ilman omaisuuskattoakin. Ja jossa monen ihmisille työtä ja hyvinvointivaltiolle verotuloja tuottavan yksityisen yrityksen arvo ylittää mainitun viiden miljoonan euron arvon. Puhumattakaan suomalaisten pörssiyritysten suuromistajien salkkujen arvosta.

Ei siis ihme, että Kokoomuksen nuorisojärjestö väänsi kollegoidensa ehdotuksen seurauksia rautalangasta. He totesivat, että "kun omaisuuden kerryttämiseen asetetaan keinotekoinen raja, sijoittajat ja yrittäjät, jotka kykenevät mobilisoimaan suuria pääomia, siirtäisivät toimintansa nopeasti maihin, joissa heidän mahdollisuutensa kasvattaa omaisuuttaan eivät ole rajoitettuja. Tämä johtaisi väistämättä investointien ja työpaikkojen vähenemiseen Suomessa... minkä seurauksena Suomi näivettyisi". 

Lisäksi - edelleen kokoomusnuorten näkemyksen mukaan - ehdotuksen toteuttamiseksi "vaadittaisiin valtiolta ennennäkemätön byrokraattinen koneisto arvioimaan yksityishenkilöiden omaisuuden arvoa", joka sekään ei olisi yksiselitteinen ottaen huomioon esimerkiksi yritysten osakkeiden arvon vaihtelun taloudellisten suhdanteiden mukana.

Omalta osaltani lisään vielä sen, että omaisuuskaton asettaminen vähentäisi myös Suomessa pysyvien yrittäjien motivaatiota tehdä pitkiä työpäiviä saadakseen liiketoimintansa tuottavaksi - ja ylipäänsä vähentäisi ihmisten halua ryhtyä yrittäjiksi. Eikä se myöskään houkuttaisi ulkomaisia yrittäjiä tai korkeapalkkaisia erityisosaajia hakeutumaan maahamme.

On siis syytä todeta surullisena se tosiasia, että vielä 21. vuosisadalla meillä on politiikkaan pyrkimässä nuoria, joilta puuttuu täydellisesti käsitys talouden tosiasioista. Ja joista osa tulee todennäköisesti nousemaan päättäjäksi ainakin kuntiin, aluehallintoon ja eduskuntaan - ja tavoittelemaan jälleen kerran sosialistista utopiaa, joka viime vuosisadan laajamittaisissa kokeiluissa osoittautui kerta toisensa jälkeen täydellisen epäonnistuneeksi järjestelmäksi tuottamaan ihmisille vapautta ja hyvinvointia.
 

maanantai 15. huhtikuuta 2024

Jälkeenjääneet islamistit

Israel liittolaisineen onnistui torjumaan Iranin hyökkäyksen ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä vain muutama ohjus aiheutti vahinkoa juutalaisvaltiossa. Yhdysvallat käytti hyväkseen tätä tosiasiaa onnistuen - historiallisesti ainutlaatuisesti - taivuttamaan Israelin luopumaan vastaiskusta. 

Tapaus on kuitenkin mielenkiintoinen myös muista syistä. Niistä merkittävin on se, että hyökkäyksen aikana iranilaisten ohjuksia tuhosi Israelin lisäksi myös Jordania, joka tuli näin liittoutuneeksi ensimmäistä kertaa vuosikymmenien takaisen vihollisvaltionsa kanssa. 

Tämä tarjoaa hienon esimerkin palestiinalaisille siitä, että muutos on mahdollinen jos sitä vain halutaan. Ja siitä hyötyvät lopulta molemmat osapuolet. Jordanian tapauksessa se on tarkoittanut - Wikipedian mukaan - muun muassa meriveden pumppaamista Punaisesta merestä Kuolleeseen mereen sekä ristiriitoja palestiinalaisten ja islamistien lähestymistavan kanssa. Ja nyt siis myös puolustusyhteistyötä juutalaisten kanssa.

Toinen erityisen mielenkiintoinen seikka on hyökkääjän varsin kehnoksi osoittautunut teknologinen kyvykkyys. Abc-median mukaan vähintään puolet Iranin ampumista ballistisista ohjuksista joko jäi lähtemättä, epäonnistui lennon aikana tai syöksyi maahan ennen kuin ne saavuttivat kohteensa Israelissa.

Toisin sanoen Israelin liittolaisineen tarvitsi ampua alas vain puolet Iranin ampumista ballistisista ohjuksista. Tämä tieto vahvistaa Verkkouutisten välittämää käsitystä, jonka mukaan islamistivaltion sotavoimat ovat teknologialtaan jälkeenjääneitä.

Tämä on tietenkin mielenkiintoista itsessään, mutta lisäksi se saattaa selittää sen, miksi Venäjä on kärsinyt Ukrainassa suhteettoman suuria mies- ja kalustotappioita. Sehän on joutunut turvautumaan yhä suuremmassa määrin iranilaiseen aseistukseen, eikä niiden epäluotettavuuden takia ole ehkä pystynyt toteuttamaan operaatioitaan kovin tehokkaasti. 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Pappisvalta ja Iranin isku Israeliin

Muinainen Persia oli aikansa mahtivaltio, joka ulottui Makedoniasta ja Libyasta aina Intian rajoille asti. Nykyinen Iran on puolestaan uskonnollisten fanaatikkojen johtama takapajuinen teokratia, jossa kansa - etenkin naiset - on alistettu keskiaikaisen uskonnon ikeeseen. 

Maassa on viime vuosina nähty länsimaisittain käsittämätön näytelmä, jossa naiset ovat kieltäytyneet noudattamasta siveyspoliisin vaatimuksia siitä huolimatta, että heitä on raiskattu, kidutettu ja tapettu joukoittain

Tämä kaikki on epäilemättä vaikuttanut kaikkiin iranilaisiin tavalla tai toisella ja siten polarisoinut yhteiskuntaa. Se näkyy esimerkiksi siten, että monet iranilaiset maanpaossa olevat opposition edustajat ovat kertoneet, ettei ajatollahien viimeöisellä iskulla Israeliin ole koko kansan tukea, vaikka niiden syynä oli Israelin Syyrian alueelle suuntaama operaatio, jossa kuoli kolme iranilaiskenraalia.
 
Iranin iskulla ei sinänsä ollut juurikaan sotilaallisia vaikutuksia, sillä Israelin ilmapuolustus onnistui torjumaan äärimmäisen tehokkaasti sen ja Jemenin huthien lähettämät sadat lennokit ja ballistiset ohjukset. Raportit eivät kerro kenenkään kuolleen iskussa, mutta mainitsevat sentään joidenkin ihmisten haavoittuneen - mukaan lukien yksi lapsiuhri. 

Nähtäväksi jää, millä tavoin Israel vastaa Iranin hyökkäykseen. Tässä vaiheessa varmaa lienee ainoastaan se, että seuraukset ovat persialaisille aivan oleellisesti vakavampia kuin viime yönä Israelissa nähdyt.

Tämän kaiken olisi voinut ennustaa hyvin jo ennen Iranin hyökkäystä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi viimeöiseen iskuun sitten päädyttiin, vaikka sen lopputuloksen tiedettiin olevan hyökkääjän kannalta umpisurkea? 

Yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että naisten kohtaaman väkivallan seurauksena Iranin väestöstä yhä suurempi osa on kyllästynyt pappisvaltaan. Ja maan uskonnolliset vallankäyttäjät ovat siksi päättäneet käyttää hyväkseen Israelin iskua Syyriaan luodakseen kansallista yhtenäisyyttä ja lakaistakseen ihmisoikeuskysymysten nostaman kansan tyytymättömyyden maton alle. 

Tällainen poliittisten vaikeuksien voittaminen sodankäynnillä on sinänsä vanha ja koeteltu keino. Tunnetuin esimerkki on tietenkin Margaret Thatcherin käynnistämä Falklandinsaarten sota, joka nosti hänen poliittisen suosionsa sodan alun 25 prosentista parissa kuukaudessa 59 prosenttiin. 

Eikä tietenkään sovi unohtaa myöskään sisällissodan vain parikymmentä vuotta aiemmin käyneiden suomalaisten yhtenäisyyttä talvisodan alettua Neuvostoliiton hyökkäyksellä. Tai ukrainalaisten yhdistymistä vastustamaan venäläisiä näiden loukattua nuoren valtion itsenäisyyttä.

Mikäli oman sisäpoliittisen aseman vahvistaminen on tosiaan Iranin hyökkäyksen taustalla, on kyseessä kova riskinotto. Vaikka kansa epäilemättä yhdistyykin johtajiensa taakse sen jälkeen, kun Israel on tehnyt vastaiskunsa, joutuvat mullahit tappiollisen sodan jälkeen vaikean asemaan etsittäessä syyllisiä tappioon. 

Ja se saattaa - parhaassa tapauksessa - johtaa jopa vallankumoukseen, jonka seurauksena Iran palaa teokraattisesta hallinnosta maalliseen valtaan. Ja iranilaiset naisopiskelijatkin muuttuvat aivan erinäköisiksi kuin nykyään

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia

Yleisradio kertoi Tukholmassa tapahtuneesta tragediasta, jossa 12-vuotiaan poikansa kanssa pyöräilemässä ollut 39-vuotias Mikael ammuttiin alikulkutunnelissa. Murha sai alkunsa kun jenginuoret huusivat ensin jotain sopimatonta kaksikolle. 

Sen seurauksena Mikael palasi puhumaan huutelijoille, mihin jengiläinen vastasi ampumalla hänet raa’asti poikansa silmien edessä. Ketään ei kuitenkaan ole uutisen mukaan pidätetty.

* * *

Me suomalaiset - ainakin selväjärkisimmät - olemme toki olleet jo pitkään tietoisia ruotsalaisen yhteiskunnan luisumisesta maahanmuuttajahelvetiksi. Itse viikinkien jälkeläiset ovat kuitenkin alistuneet entisen Pohjolan suurvallan nykytilaan. 

Tämän osoitti karusti uhrin sisaren kommentti, jossa hän totesi, että "eivätkö he olisi voineet ampua vaikka jalkaan. Kuka ampuu ihmistä kasvoihin tällä tavalla?". Siis ikään kuin itse ampuminen olisi joka tapauksessa ollut jotenkin luonnollista tai jopa hyväksyttävää!?! 

Jutussa ruotsalainen kriminologi kertoi myös, että "tapahtunut johtaa entistä suurempaan epävarmuuteen puuttua järjestyshäiriöihin asuinalueilla", koska ihmiset eivät tämän jälkeen uskalla puuttua maahanmuuttajanuorison kusipäisiin tekemisiin sitäkään vähää kuin aiemmin. 

Ylen kuvaamassa videossa kiihtynyt nainen puolestaan sanoo, että "meidän on voitava kulkea ulkona ilman kuolemanpelkoa. Ihmiset eivät uskalla mennä ulos." Mutta ei tee konkreettista ehdotusta siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. 

Vain uhrin langolla oli edes jollain lailla rakentava ehdotus tilanteen korjaamiseksi. Hän nimittäin vaati, että "tuokaa armeija ja poliisit kaduille ja ottakaa nuorilta aseet pois. On vain puhetta siellä ja täällä, mutta mitään ei tehdä. Tilanne menee vain huonommaksi."

Edelleenkään kukaan ei kuitenkaan vaatinut ruotsalaista yhteiskuntaa riivaavan väkivallan perussyihin puuttumista - ei ainakaan Ylen jutun mukaan - eli ongelmia aiheuttavan väestönosan poistamista Ruotsista. Tai edes ongelmiin johtaneen kehitysmaalaisten jatkuvan maahanmuuttovirran katkaisemista. 

* * *

Suomesta on tietenkin mukava huudella Pohjanlahden toiselle puolelle, koska olemme yhteiskuntamme "kehityksessä" kymmenkunta vuotta Ruotsia jäljessä. Mutta vielä mukavampaa olisi, mikäli Suomen hallitus ja eduskunta löytäisivät yhteisymmärryksen siitä, että toistamalla naapurimaan virheet saadaan tänne myös niiden seuraukset. 

Ja ei, usein mainitut asuntopolitiikan erot Suomen ja Ruotsin välillä eivät riitä estämään länsinaapurin yhteiskunnallisen kehityksen toistumista täällä puolen Itämerta. Siihen riittää ainoastaan hallittu maahanmuuttopolitiikka, jossa huolehditaan siitä, ettei Suomeen synny liian suurta etnis-kulttuurisesti ongelmallista väestönosaa. 

Valitettavasti tästä ei näy ensimmäistäkään merkkiä. Eikä näy jatkossakaan, koska olemme juuri hyväksyneet sen, että jatkossa tällaiset etnis-kulttuuriset henkilöt hajasijoitetaan pitkin EU:ta. Ja käytännössä siirtäneet asiaan liittyvän päätöksenteko-oikeuden Helsingistä Brysseliin.

perjantai 12. huhtikuuta 2024

Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?

Yleisradio julkaisi jutun pienyrittäjistä. Siinä haastateltu entisen työnantaja ja nykyinen yksinyrittäjä kertoi ihmisten työllistämisestä, että "se oli aika rankkaa. Muutama satanen, mikä siitä jää käteen, ei aina ole sen arvoista. Yksinyrittäjänä on paljon helpompaa. Hoidat vain itse omat asiasi."

Siitä huolimatta - edelleen hänen mukaansa - talouden taantuma, nousevat kustannukset ja sähkönhinnat "kuormittaa periaatteessa jokaista ihmistä, mutta pienyrittäjiä vielä enemmän". Kun tämä yhdistetään yrittäjien keskimääräiseen tulotasoon - jutun mukaan 1 700 euroa kuussa - ei ole ihme, ettei yrittäminen kiinnosta kuin pientä osaa suomalaisista. 

Siitä huolimatta Suomen lainsäädäntö on - edelleen saman artikkelin mukaan - hyvin yrittäjämyönteinen, "maailman kärkitasoa". Mutta silti vain harvat suomalaiset ryhtyvät yrittäjiksi ja vielä harvemmat tavoittelevat kasvua. 

Tämän ristiriidan korjaamiseksi professori Jarna Heinonen ehdotti, että politiikka keskittyisi luomaan positiivisia kannustimia yrittäjyydelle. Se tarkoittaisi kulttuurin ja sosiaalisten normien muuttamista yrittäjyyteen kannustaviksi sekä yhteiskunnan turvajärjestelmien korjaamista.

Tähän liittyy vielä työntekijöiden palkkataso. Esimerkiksi omalta osaltani näen käytännössä järjettömäksi edes harkita - ainakaan päätoimiseksi - yrittäjäksi ryhtymistä. Valtiohan maksaa minulle professorina jokaiselta kuukaudelta mukavan taloudellisen toimeentulon varmistavan palkan ja työttömyyskassa tarjoaa lisäksi turvan - sinänsä äärimmäisen epätodennäköisen - työttömyyden varalle. 

Niinpä minulla - ja muilla professoreilla - on joka kuukausi noin 7 000 hyvää syytä olla ryhtymättä päätoimiseksi yrittäjäksi. Etenkään siinä tapauksessa, että perustettavalle yritykselle pitäisi ostaa kalliita laitteita ja palkata töihin muita ihmisiä, jotka molemmat seikat lisäävät riskiä joutumisesta korkean kuukausipalkan saajasta yrityksen kulujen maksumieheksi tai pahimmassa tapauksessa suorastaan konkurssin hakijaksi

Toisin sanoen maamme korkea palkkataso ei houkuttele - ainakaan palkansaajien tulohaitarin yläpäässä olevia - ihmisiä yrittäjiksi. Eikä sitä tee myöskään palkansaajien yrittäjiä merkittävästi parempi työsuhdeturva. 

Itse asiassa yrittämisen - ja etenkin kasvua tavoittelevien yritysten - perustamisen houkuttelevuuden tulisi olla suomalaisen poliittisen päätöksenteon keskipisteessä. Onhan selvää, että ilman kasvuhakuisia yrittäjiä Suomen talous ei kasva eikä uusiudu. Eikä siten pysty tarjoamaan maassamme asuville ihmisille muihin länsimaihin vertaantuvaa elintasoa. 

Tässä mielessä olemme siis tavallaan palanneet takaisin 1700-luvun alkupuolelle, jolloin aiemmin harjoitettu taloudenpito oli ajautunut umpikujaan, josta selvittiin - kuten kirjoitin noin kaksi vuotta sitten - synnyttämällä "päätöksiä ja käytäntöjä, jotka suosivat yksityistä omistusoikeutta, sopimusvapautta, rationaalisuutta oikeudenkäytössä ja lisäsivät kansalaisten itsenäisyyttä. Kehitystä vei eteenpäin erityisesti voiton tavoittelu, jonka taustalla on yksityisen omistusoikeuden kautta syntyvä yksityinen yritteliäisyys."

torstai 11. huhtikuuta 2024

EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta

EU-parlamentti hyväksyi eilen laajan maahanmuuttopaketin, jossa säädetään joukosta turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskevia asioita. Niistä merkittävin koskee pakollisia solidaarisuustoimia niille EU-maille, joihin kohdistuu erityistä muuttopainetta. 

Sen sisältö voidaan kuvata lyhyesti näin: jatkossa muille maille on tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa. Joko otat vastaan osan tulijoista tai maksat muuttopaineen kohteena olevalle maalle selvää rahaa.

Ruotsalaisen europarlamentaarikon mukaan "EU saa jälleen kontrollin ulkorajoistaan, vähentää taloudellisista syistä johtuvaa maahanmuuttoa ja ottaa käyttöön yhteisen maahanmuuttopolitiikan". Sen sijaan Amnesty internationalin mukaan maahanmuutto- ja turvapaikkauudistus lisää inhimillistä kärsimystä Euroopan rajoilla ja ihmisoikeusloukkausten riskiä.

Suomen hallitus on ohjelmassaan ilmoittanut olevansa valmis edistämään vain taakanjaon vapaaehtoisuutta, mutta on siitä huolimatta ollut valmis hyväksymään nyt sovitun solidaarisuusmekanismin. Eurooppaministeri Anders Adlercreutzin (ruots) mukaan "Suomen kaltaisen reunavaltion on hyvä huomata se, että paine, joka tällä hetkellä kohdistuu Etelä-Eurooppaan, voi joskus olla meidän rajallamme. Kyllä tällaiset yhteiset sopimukset ovat eittämättä Suomenkin intressien mukaisia."

Nähtäväksi siis jää, mikä on nyt hyväksytyn paketin lopullinen vaikutus EU:n alueelle - ja erityisesti Suomeen - suuntautuvaan elintasopakolaisuuteen. Tai Venäjän rajavaltioiden viime vuosina kohtaamaan kehitysmaalaisia hyödyntävään Putinin hybridisodankäyntiin

Selvää sen sijaan on, että länsimaihin pyrkivien kehitysmaalaisten määrä on nopeassa kasvussa, sillä EU-alueella jätettiin viime vuonna 1,14 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Se on suurin lukema sitten vuoden 2016.

Tämä osoittaa, että nykyaikainen kansainvaellus ei suinkaan ole hiipumassa vaan pikemminkin kasvusuunnassa. Eikä eurooppalainen taakanjakomekanismi tule sitä suinkaan lopettamaan. 

Mikäli kansainvaellus kuitenkin haluttaisiin pysäyttää, tarvittaisiin muita keinoja. Niistä tehokkain olisi EU:n vetovoiman pienentäminen kehitysmaalaisten parissa. Siksi on kysyttävä, että millä keinoin se olisi mahdollista. 

Omalta osaltani näen helpoiksi ratkaisuiksi esimerkiksi 1) turvapaikan tarpeen osoittamisvalvollisuuden siirtämisen hakijalle, 2) EU:n alueella vapaan liikkumisen estämisen hakemuksen käsittelyn aikana, 3) tehokkaan palauttamismekanismin kehittämisen perusteetta turvapaikkaa hakeneille sekä 4) EU-maiden sosiaaliturvan rajaamisen pelkästään kansalaisille. 

Valitettavasti en ole havainnut tämänsuuntaisia pyrkimyksiä EU:n päätoksentekokoneistolta. Näin siitä huolimatta, että kohta 1) estäisi valheellisin perustein maahan pyrkineiden henkilöiden hyväksymisen, 2) estäisi elintasopakolaisten luvattoman pääsyn EU:n alueelle, 3) poistaisi Unionin alueelta sellaisen henkilöt, joilla ei ole turvapaikan tarvetta sekä 4) vähentäisi niiden ihmisten määrää, jotka pyrkivät eurooppalaisen elatusautomaatin nauttijoiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä
Humanitaarisen maahanmuuton vallankumous
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto


keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Sähköautoilu on rikkaiden huvia Norjassa

Yleisen käsityksen mukaan maailma kulkee kohti sähköistä autoilua, minkä seurauksena säästyy valtava määrä fossiilista energiaa. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia, sillä fossiilisista luopumista pidetään tärkeänä etappina pyrittäessä pelastamaan maapallo ilmastokatastrofilta. Siksi oli mielenkiintoista lukea norjalaista tutkimusta vuonomaan asukkaiden sähköautojen hankintaan liittyvistä tekijöistä.

Tutkimuksessa selvitettiin trendejä ja sosioekonomisia tekijöitä, jotka vaikuttavat päästöjä aiheuttavien kulkuvälineiden/sähköautojen omistukseen. Työssä hyödynnettiin tietoja norjalaisista kotitalouksista, jotka olivat omistaneet minkä tahansa ajoneuvon vuodesta 2005 vuoteen 2022. Tämä tarkoittaa 2,4 miljoonaa kotitaloutta eli tutkijoiden aineisto oli varsin edustava Norjan kokoisessa yhteiskunnassa. 

Tulosten mukaan yli puolella vähintään yhden sähköauton omistavista kotitalouksista oli vuonna 2022 kolme tai useampia fossiilitonta ajoneuvoa, mikä osoittaa kyseisten perheiden sijoittuvan varakkaimpaan osaan väestöstä. Vain joka kymmenes kotitalous, joka oli joskus omistanut sähköautoja, oli luopunut sellaisesta vuoteen 2022 mennessä eli uusia autoja hankittaessa aiemmatkin ajoneuvot ovat jääneet perheiden käyttöön. 

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että matala tulotaso, lasten läsnäolo ja työskentely asuinpaikkakunnan ulkopuolella ovat yhteydessä fossiilisia päästöjä aiheuttavien ajoneuvojen omistamiseen. Toisaalta kotitalouden koko ja korkea koulutustaso vaikuttivat sähköisten ajoneuvojen omistukseen positiivisesti. 

Tutkimus luonnollisesti koskee pelkästään Norjaa eikä siitä voi vetää suoraan esimerkiksi Suomea koskevia johtopäätöksiä. Näistä rajoitteista huolimatta sen tulokset - erityisesti useiden autojen hankinta yksittäisille perheille - osoittivat, etteivät sähköautot itsessään tarkoita välttämättä sitä, että maapallon ympäristökuormitus vähenisi niiden markkinoille tulemisen seurauksena. 

Ehkä jopa toisin päin, koska sähköautojen valmistaminen tuottaa jopa suurempia ympäristöpäästöjä kuin polttomoottoriautojen, vaikka itse autojen käyttövoima tuotettaisiinkin päästöttömästi - eikä asia ole aina edes näin, ei ainakaan Saksassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Veronika Honkasalon harhautus meni metsään

Suuresti kunnioitettu valtiopäivähenkilö - kuten kansanedustajista kuuluu kirjoittaa - Veronika Honkasalo (vas) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "Olen istunut vuoden maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Ehdoton enemmistö valiokunnasta elää kuin ilmastonmuutosta ja luontokatoa ei olisi olemassa. Identiteettipoliittisesti tärkeintä on puolustaa taloudellisia etuja, elinkeinovapautta ja metsästystä ja roikkua vanhassa."

Sekä edelleen samassa ketjussa, että "Moni metsänomistaja itse asiassa haluaisi suojella metsää enemmän. Tässä suhteessa on hyvin ristiriitaista, että hallitus leikkaa tuntuvasti myös vapaaehtoisesta suojelusta, vaikka vannoo sen nimeen."

Jälkimmäisen luettuani jäin ihmettelemään - samoin kuin varmasti monet muutkin - että mikähän sen metsänsuojelun sitten mahtaa estää siihen halukkailta. Minun tietääkseni ei mikään. 

Sen sijaan on selvää, että valtion talous on pitkälti velkavetoinen, koska hallitus joutuu kattamaan ensi vuoden menoista peräti 11,5 miljardia euroa lainalla. Se on 13 prosenttia koko potista. 

Kun vielä huomioidaan, että valtion kukkaronnyörejä joudutaan avaamaan kovin monenlaisiin tarpeisiin terveydenhuollosta työttömien tukemiseen ja nuorten koulutuksesta sukupuolineutraaleihin julkisiin tiloihin. Siten saattaa hyvinkin olla niin, että metsiensä mahdollisesta suojelusta rahallisia korvauksia haluavia maanomistajia on enemmän kuin käytettävissä olevat rahavarat sallivat tyydyttää.

Niinpä Honkasalonkin voisi kuvitella ymmärtävän, ettei hallitus ole suinkaan leikkaamassa vapaaehtoisesta metsänsuojelusta. Sen sijaan Suomen valtiolla ei juuri nyt ole varaa maksaa kaikille niille, jotka haluaisivat rauhoittaa metsänsä korkeasta rahallisesta korvauksesta. 

Siten metsien suojelutoimien rahoituksessa joudutaan tekemään valintoja. Eli käyttämään siihen liikenevät rahat tarjolla olevista kohteista arvokkaimpien suojeluun. 

Arvoisan kansanedustajan ongelma lieneekin siitä, ettei poliittisessa vasemmistossa ole ollut tapana ajatella rahan riittämistä tai valtiontalouden kestävyyttä? Tämän osoitti esimerkiksi Sanna Marinin (sd) johtama punavihreä hallitus, joka luuli valtakaudellaan, että rahaa kyllä riittää eikä velkojakaan tarvitse maksaa koskaan takaisin. 

* * *

Huomasin muuten eilen toisenkin mielenkiintoisen sosiaalisen median viestiketjun. Sen ensimmäisessä viestissä ehdotettiin - mahdollisesti kieli poskessa tai vakavalla naamalla, tiedä häntä - että "Suomelle olisi parasta jos Matias Mäkynen olisi pääministerinä ja Saramo Valtionvarainministeri". 

Lisäksi samasta ketjusta löytyi myös jatkoa ministerilistalle - mukaan luettuna Veronika Honkasalo. Sen nähtyään ketjun aloittaja vakuutti, että "Tuolla jengillä ei voi epäonnistua".

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Petteri Orpo (kok) kertoi eilen, ettei hallitus aio nostaa suomalaisten eläkeikää, mutta eläkkeitä tullaan tarkastelemaan yhtenä budjetin tasapainottamisen mahdollisuutena. Hänen mukaansa on kuitenkin niin, että "työeläkkeiden osalta ongelma on se, että... se ei... auta tähän akuuttiin budjettitalouden ongelmaan".

Tämä on varmaankin hyvä uutinen niille ihmisille, joiden työura alkaa olla lopuillaan tai nuorille jotka ovat juuri astumassa työelämään siirtyen eläkkeelle lähteviltä ihmisiltä vapautuviin työpaikkoihin. Tai ainakin sellaisiin tehtäviin, joista työurallaan pidemmälle ehtineet siirtyvät eläköityvien ihmisten tilalle.

Tämä pieni pala yhteiskunnallista keskustelua herätti mielessäni ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos ja kun valtion budjettia on tarve tasapainottaa, joudutaan arvottamaan erilaisia yhteismitattomia meno- ja tulopuolen asioita. Siis tietyllä tavalla valitsemaan kumpi on parempi: lihapulla vai hajuvesi.  

Esimerkkinä toimikoon se, että onko parempi pakottaa vanhenevat ihmiset työskentelemään pidempään tuottaakseen verotettavia työtuloja vai supistaa niitä palveluja, joita tarjotaan laittomasti maassa oleville ihmisille. Tai olisiko parempi vähentää kehitysmaiden diktaattoreiden pankkitileille päätyvää kehitysapua sen sijaan, että nostettaisiin suomalaisille myytävän ruuan arvonlisäveroa.

Toki edelle kirjaamissani esimerkeissä voidaan paperittomat maahanmuuttajat tai kehitysmaalaiset korvata myös kantasuomalaisia koskevilla julkisilla menoilla. Vaikkapa sellaisilla kuin ammattiyhdistysliikkeen veroedut, jotka pienentävät valtion verokertymää puolella miljardilla eurolla tai puolustusvoimien miljardihankinnat

Ihmisten näkemykset näihin kysymyksiin heijastavat luultavasti heidän poliittisia näkemyksiään. Eli arvoliberaali vasemmistolainen vastaa keskimäärin eri tavalla kuin arvokonservatiivi oikeistolainen. Eikä objektiivisesti oikeaa vastausta tietenkään ole edes olemassa. 

Oma näkemykseni on, että Suomi on olemassa suomalaisia varten ja siitä syystä suomalaisten tarpeiden tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Toki julkista rahaa voidaan ohjata myös muualle, mikäli se voidaan osoittaa suomalaisten kannalta järkeväksi. Tästä esimerkkinä toimikoon Ukrainan tukeminen, koska Venäjän voitto käynnissä olevassa sodassa johtaisi erittäin suurella todennäköisyydellä Suomeen kohdistuvan aggression uhan kasvamiseen. 

Omaan näkemykseeni liittyy myös se, että viime kädessä suomalainen julkinen talous - eli hallituksen jakovara - määräytyy maamme yritysten kilpailukyvystä. Ja siksi yksi hallituksen keskeisistä tehtävistä on huolehtia sen säilymisestä - tai mieluummin kasvattamisesta - suhteessa kilpailijamaihin. 

Talouspoliittisen päätöksenteon onnistumisen näkee onneksi helposti, sillä sen seurauksena sekä kansainväliset että suomalaiset yritykset tekevät investointeja tänne Pohjantähden alle. Epäonnistumisiksi voidaan puolestaan kirjata esimerkiksi Luulajaan, Paso de los Torosiin tai Rotterdamiin suuntautuvat investoinnit, jotka olisi vaihtoehtoisesti voitu tehdä myös Suomeen.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Ukrainan vaikeuksista on otettava oppia myös Suomessa

Aamun uutistarjonnan perusteella Ukrainan vaikeudet lisääntyvät jatkuvasti. Länsimaiden avun kangertelu on presidentti Volodymyr Zelenskiyn mukaan johtamassa siihen, että "ohjukset saattavat loppua" ja maa joutuu valitsemaan yhä tarkemmin mitä kohteita se suojelee ilmahyökkäyksiltä.

Suurin syyllinen asiaan on Yhdysvaltain kongressi, joka on jo lähes puoli vuotta estänyt Bidenin hallinnon suunnitteleman reilun 60 miljardin dollarin apupaketin toimittamisen Ukrainalle. Presidentti Vladimir Putin on luonnollisesti äärimmäisen tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kuten myös eurooppalaisten maiden harjoittamaan parikymmentä vuotta jatkuneeseen omien puolustusvoimiensa laiminlyönteihin, joiden seurauksena niiden kyky korvata USA:n avun takertelu on vajavainen. 

Tämä kokonaisuus on syytä panna merkille myös Suomessa. Mehän olemme nyt läntisen puolustusliiton jäsenmaa ja sikäli oletamme saavamme mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa riittävän avun puolustustoimillemme. 

Ukraina ei tietenkään ole NATO:n jäsenmaa, eikä länsimailla siinä mielessä ole velvoitetta auttaa sitä taistelussaan Putinin sotajoukkoja vastaan. Mutta toisaalta eurooppalaisten NATO-maiden fundamentaalinen kyvyttömyys Ukrainan tukemiseksi koskee yhtä lailla Suomea kuin sitäkin.

Siksi Suomen on NATO-maana edistettävä sitä, että jokainen jäsenmaa huolehtii omasta sotilaallisesta kyvykkyydestään. Ja muistuttaa siinä yhteydessä myös siitä, että niiden resurssien on riitettävä tarvittaessa oman puolustautumisen lisäksi myös helpottamaan mahdollisen hyökkäyksen kohteena olevien jäsenmaiden taistelua oli kyseessä sitten Suomi tai jokin muu sotilasliiton jäsenmaa. 

* * *

Slovakiassa käytiin presidentinvaalit, joiden voittaja Peter Pellegrini suhtautuu negatiivisesti Ukrainan tukemiseen sen puolustustaistelussa Venäjän hyökkäystä vastaan. Näin entisen Tshekkoslovakian pienemmän puoliskon kansa jatkoi suomettumispolitiikkaansa Venäjän suhteen huolimatta siitä, että se on myös NATO:n ja EU:n jäsenmaa.

Me suomalaiset luonnollisesti tiedämme mitä suomettuminen tarkoittaa. Ja mihin se voi pahimmillaan johtaa. Nähtäväksi siis jää minkälaisia lieveilmiöitä Slovakiaan syntyy sen seurauksena.

Ukrainan osalta pääkysymys on kuitenkin se, että asettuuko Slovakia jossain vaiheessa vastustamaan Euroopan Unionin yhteisiä toimia Ukrainan auttamiseksi. Ja saako se siihen tukea esimerkiksi Unkarin samanmieliseltä hallitukselta.

Slovakia on kuitenkin demokratia ja vaalit olivat rehelliset, joten vaalitulosta on sikäli kunnioitettava myös täällä Suomessa. Samalla on kuitenkin syytä ymmärtää, että myös se korostaa tarvetta huolehtia Suomen oman puolustuskyvyn riittävyydestä ehkäisemään jo ennalta Venäjän mahdolliset aiheet loukata omaa suvereniteettiamme. 

Onneksi tästä asiasta vallitsee kohtuullisen suuri yhteisymmärrys suomalaispoliitikkojen kesken. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

lauantai 6. huhtikuuta 2024

Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä

Suomessa pelätään Venäjän organisoimaa hybridioperaatiota, jonka myötä maahamme tulisi kevään saapuessa joukoittain kehitysmaalaisia turvapaikanhakijoita. Ja heidän joukossaan myös jonkinlaisia Putinin pussiin pelaavia aktivisteja tai desantteja. 

Tästä syystä hallitus on valmistellut esityksen, jonka avulla maamme kykyä puolustautua Venäjän aggressiota vastaan lisättäisiin. Valmisteluun liittyvällä lausuntokierroksella puheena olevaan lakiesitykseen tuli odotetusti jonkin verran kriittisiä kommentteja, joten lain mahdollinen voimaantulo on vielä edessäpäin. 

Toiveissa on kuitenkin, että tämä niin sanottu "käännytyslaki" - eli uusi rajalaki - saataisiin valmiiksi ja voimaan mahdollisimman pian - ja että se olisi myös käytännössä toimiva. Tämän ovat tuoneet esille myös maan entinen ja nykyinen ulkopolitiikan johtaja.

* * *

Edellä kirjoittamaani liittyen julkaisi MTV3 eilen uutisen siitä, että jos jokin asia "näyttää ankalta, ui kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, se on luultavasti ankka". Puheena oli Baltian maissa tapahtuva tihutöiden sarja, jonka epäillään olevan Venäjän organisoima hybridioperaatio.

Niihin liittyen NATO:n strategisen viestinnän osaamiskeskuksen johtaja Janis Sarts arvioi, että jos Venäjä katsoo menetelmän toimivan Baltiassa, voidaan myös Suomessa nähdä jatkossa samantapaista hybridivaikuttamista. Eli esimerkiksi polttopulloiskuja tai päiväkotien uhkailua - tätä tuskin kukaan suomalainen haluaa.

Lienee selvää, että epäily nähtyjen rikosten hybridioperaatioluonteesta on oikea ja siksi myös Suomessa olisi otettava vakavasti Sartsin arvio. Sekä huolehdittava siitä, ettei Venäjälle anneta pelitilaa omalla maaperällämme. 

Tämän asian ymmärtäminen kaikissa eduskuntaryhmissä - myös poliittiseen vasemmistoon kuuluvissa - olisi välttämätöntä juuri nyt. Ja erityisesti silloin, kun hallituksen uusi esitys niin sanoitusta "käännytyslaista" tulee seuraavan kerran käsiteltäväksi: siinä yhteydessä en todellakaan haluaisi nähdä yhtään ainutta Putinin hyödyllistä idioottia.

Näin siksi, että laki joudutaan säätämään niin sanottuna poikkeuslakina, joka edellyttää viiden kuudesosan enemmistöä eduskunnassa. Ellei sellaista löydy, on vaarana, että joudumme jo lähitulevaisuudessa entistä pahemmin Venäjän verisen diktaattorin armoille. 

perjantai 5. huhtikuuta 2024

Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Yleisradio julkaisi uuden puolueiden kannatuskyselyn. Sen mukaan suuri joukko suomalaisia naisia ja nuoria on siirtynyt maan suosituimmaksi puolueeksi nousseen SDP:n kannattajiksi. 

Toisin sanoen heillä on tahto velkaannuttaa Suomea entistä enemmän aina siihen asti, kunnes Euroopan Unioni ottaa meidät holhoukseensa. Ja samalla jättää yrittämisen ja työnteon kannusteet nykyiseen heikkoon taloustilanteeseen johtaneelle tolalleen, jonka seurauksista antoi viimeisimmän esimerkin SSAB:n päätös jätti-investointinsa tekemisestä Ruotsin Luulajaan suomalaisen Raahen sijasta.

Tämä naisten ja nuorten käyttäytyminen on sikäli mielenkiintoista, että juuri he tulevat kärsimään eniten siitä, jos Suomi joutuu Unionin holhoukseen. Sehän tarkoittaisi nimenomaisesti hyvinvointivaltion raakaa alasajoa, kuten siihen tilanteeseen aiemmin ajautuneesta Kreikasta on nähty

Siellä julkisen alan työntekijöiden palkkoja jäädytettiin, minimipalkkaa laskettiin, palkanlisiä leikattiin, veroja korotettiin, eläkeikää nostettiin, etuuksia leikattiin ja näistä toimenpiteistä huolimatta valtio myi omaisuuttaan. Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan ole vasemmiston kelkkaan lähteneiden naisten ja nuorten tiedossa tai he eivät vain välitä siitä jos vaihtoehtona on kulutusjuhlan jatkuminen vielä muutamalla vuodella.

Kaiken kaikkiaan on siis erittäin hyvät syyt toivoa, että hallitus ei anna nyt nähtyjen galluptulosten vaikuttaa liiaksi politiikkaansa. Näin siksi, että Suomen talous on joka tapauksessa saatava kuntoon, eikä se käy perinteisen vasemmiston harjoittamalla jakopolitiikalla. Ei edes silloin, jos sitä harjoittaisivat poliittisen kentän keskiviivan oikealla puolella olevat puolueet.  

* * *

Hallituspuolueista Kokoomus menetti eniten kannattajiaan ja sitä seurasivat järjestyksessä Perussuomalaiset ja Ruotsalainen kansanpuolue. Vain Kristillisdemokraattien kannatus nousi hiukan. Siten hallituspuolueiden yhteenlasketuksi kannatukseksi jäi 46,7 prosenttia.  

Oppositiossa menestyi vanha työväenliike eli SDP:n lisäksi myös Vasemmistoliitto nosti kannatustaan jonkin verran, mutta Vihreiden laski. Koko vasemmiston kannatus kasvoi 39,5 prosenttiin. 

Muista oppositiopuolueista Keskustan ja Liike Nytin kannatus laski. Tämä osoittaa, ettei ensin mainitun puolueen väistyvä puheenjohtaja ole onnistunut erityisen hyvin. Tai sitten keskustalaisen - ja myös vihreän - politiikan kulta-aika Suomessa alkaa olla ohi.

torstai 4. huhtikuuta 2024

Metsien hyödyntämistä ja älyllistä epärehellisyyttä

Metsien hyödyntäminen tuottaa Suomelle nykyisin noin 16 prosenttia vientituloista ja työllistää yli 80 000 ihmistä. Lisäksi se tuottaa vuosittain lähes neljän miljardin euron verokertymän ja teollisuuden metsäpohjaisista tuotteista syntyy yli 16 miljoonan hiilidioksiditonnin globaali ilmastohyöty.

Tästä laajamittaisesta metsien hyödyntämisestä huolimatta Suomi pärjää erinomaisesti kansainvälisissä ympäristön tilaa vertailevissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Environmental Performance Indexin mukaan olemme aivan maailman kärjessä. 

Edellä esittämistäni metsien käytön hyödyistä ja luontomme erinomaisesta tilasta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - Suomessa on viime vuosina käyty kovaa metsäkeskustelua. Siihen on liittynyt monenlaisia argumentteja sekä ilmastonmuutokseen että luonnon monimuotoisuuteen perustuen. 

Lähtökohtaisesti vastakkain on kaksi puolta, joista yksi (esimerkki) haluaisi suurimpina toimenpiteinä paljon lisää suojelualueita sekä avohakkuista luopumista talousmetsien hoitamisessa eli niin sanottua jatkuvapeitteistä metsänhoitoa. Heidän mukaansa metsähakkuiden vuotuisia kuutiomääriä tulisi pienentää ja sen sijaan kohottaa niistä saatavaa arvonlisää, jotta taloudellinen tuotto säilyisi entisellään. 

Toinen osapuoli (esimerkki) taas kannattaa talousmetsissä tasaikäistä metsänhoitoa, jossa puut kasvatetaan samanikäisinä taimesta korjuuikään, minkä jälkeen metsät uudistetaan avo- eli uudistushakkuun kautta. Monimuotoisuuden suojelussa tämä osapuoli korostaa täysrauhoituksen sijaan talousmetsissä tehtäviä monenlaisia toimia kuten säästöpuiden jättämistä hakkuiden yhteydessä. 

Tälläkään osapuolella ei liene mitään metsien arvonlisän nostamista vastaan, mutta sen tavoitteena lienee pikemminkin metsistä saatavien tuottojen kasvattaminen kuin metsämaan vajaakäytön lisääminen. Toisin kuin kiistan ensin mainitsemallani osapuolella, tehdään tällä puolella myös tutkimusta ja investointeja arvonlisän kasvattamiseksi.

Metsän talouskäyttöä kannattavien näkemyksen mukaan hakkuiden pienentämisellä olisi laajat negatiiviset vaikutukset, koska hakkuut lisääntyisivät muualla maailmassa - ja etenkin Suomea vähemmän vastuullista metsäpolitiikkaa harjoittavissa valtioissa. Lisäksi he korostavat sitä, että jo nyt tehtävien monimuotoisuustoimien vaikutukset nähdään vasta viiveellä ja huomauttavat, että metsien hyötykäyttö vähentää fossiilisien energian käyttöä. 

Molempien osapuolien takana on tutkijoita. Karkeasti ottaen leirit jakaantuvat tieteenaloittain siten, että edellä ensin mainitsemaani osapuolta tukevat ekologit ja jälkimmäistä taas metsäntutkijat, mutta molempien tieteenalojen edustajia on mukana myös vastakkaisissa leireissä. En ryhdy tässä ratkomaan tätä kiistaa, vaan panen tyytyväisenä merkille sen, että keskustelu metsien käytöstä on joka tapauksessa suhteellisen sivistynyttä. 

Ehkäpä juuri siksi Suomi päätti kaataa Euroopan Unionin suunnitteleman ennallistamisasetuksen. Syynä siihen ei sinänsä ollut ympäristön- ja luonnonsuojelun vastaisuus, vaan asetuksen sisältämät maallemme kohtuuttomattomat kustannukset sekä sen sisältämä logiikka, joka olisi käytännössä johtanut ympäristönsä hoidon hyvin hoitaneiden maiden - kuten Suomen - rankaisemiseen hyvin tehdystä työstä.

Toivoa sopii, että Suomi huolehtii jatkossakin siitä, että EU:ssa tehdään kaikkien osapuolten kannalta kohtuullisia ja tosiasioihin perustuvia päätöksiä. Tähän lienee jatkossa erinomaiset mahdollisuudet, mikäli tulevaan komissioon valitaan asiallisia henkilöitä, joilla ei ole samankaltaisia kytköksiä erilaisiin äärimmäisiin aktivisti- tai edunvalvontajärjestöihin kuin edellisen komission Frans Timmermansilla oli Greenpeaceen

* * *

Kun kerran ympäristöstä kirjoitin, niin en malta olla lopuksi kommentoimatta Helsingin sanomien uutista siitä, kuinka Botswanassa on reagoitu Saksan ympäristöministeriön ehdotukseen rajoittaa metsästysmuistojen tuomista maahan. Afrikkalaiset nimittäin ehdottivat, että he lahjoittaisivat 20 000 norsua saksalaisille, koska näille ei ole tilaa kotimaassaan. 

Tapaus maalaa kiusallisen kuvan eurooppalaisista ympäristönsuojelijoista. Heistä kun on ilmeisesti vastenmielistä, että joku menee ampumaan eläimen ainoastaan siksi, että saisi siitä muiston seinälleen. 

Ja nyt he siis vaativat siitä syystä kehitysmaalaisia pidättäytymään hyödyntämästä yli äyräidensä kasvanutta luonnonvaraansa. Tämä jos joku on älyllistä epärehellisyyttä.
 
 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Vantaan koulusurman syyt ja yllättävä havainto

Eilinen päivä muistetaan Suomessa Vantaalla tapahtuneesta kouluampumisesta, jossa yksi kaksitoistavuotias menetti henkensä, kaksi loukkaantui vakavasti ja itse ampuja menetti tulevaisuutensa. Toisin sanoen tapauksessa ei voi nähdä mitään hyvää, ellei sellaiseksi voi laskea sen yhä riitaisemmaksi muuttuvaa yhteiskuntaamme hetkeksi yhdistävää vaikutusta. 

Tapauksen soisi johtavan objektiiviseen pohdintaan siitä, mikä on tehnyt Suomesta sellaisen, että 12-vuotias lapsi ottaa kouluun aseen ja ampuu sillä luokkatovereitaan. Itse en väitä tietäväni syitä, mutta olen taipuvainen uskomaan, että Ylellä kolumnin julkaissut Jonas Konstig on yleisellä tasolla oikeilla jäljillä, vaikka vantaalaiseen tragediaan lienee myös akuutteja syitä. 

* * *

Tämän aamun varsinainen huomioni liittyi kuitenkin globaaliin muutokseen eli viime aikoina paljon puhetta herättäneeseen ilmaston lämpenemiseen. Vuodenvaihteen jälkeenhän meille kerrottiin, että maapallon teoreettinen keskilämpötila on noussut yli 1.5 astetta.

Niinpä olen odottanut minkä kokoiseksi arktisen merijään pinta-ala kasvaa talven aikana - eli jääkö se pienemmäksi kuin kertaakaan aiemmin satelliitein tapahtuneen mittaushistoriansa aikana. Varsin yllättävä havainto kuitenkin on, ettei kovin pieneksi. 

Näin siksi, että napajään maaliskuinen - eli vuoden suurin - keskipinta-ala oli sen 46-vuotisen mittaushistorian 21. suurin. Ja suurempi kuin kertaakaan vuoden 2013 jälkeen, mutta myös suurempi kuin mittaushistorian alkupäässä vuosina 1980-1987 - kuten alla olevasta kuvasta näkyy. 


Tämä on kieltämättä varsin yllättävää huomioiden maanpinnan mittausten perusteella tehdyn arvion globaalin ilmaston lämpenemisestä. Onhan kuitenkin selvää, että pohjoisen merijään pinta-alan kehitykseen vaikuttavat sekä arktisen alueen lämpötilat että valtamerivirtausten - erityisesti AMOC:in - mukanaan tuoma lämpö. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka pohjoisen napajään kehitys jatkuu tulevaisuudessa. Joidenkin tuoreiden ennusteiden mukaan sen pitäisi sulaa kokonaan jo ensi vuosikymmenellä. Tai ainakin seuraavalla. Näillä näkymin sillä alkaa siten olla jo melkoinen kiire.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?
Kylmäävän kylmää
Näkyykö islantilaisen tulivuoren purkaus pohjoisessa?

tiistai 2. huhtikuuta 2024

Humanitaarisen maahanmuuton vallankumous

Ukrainalainen nainen muutti Suomeen kaksi vuotta sitten ja - asiasta kertoneen uutisen mukaan - on tehnyt kovasti töitä oppiakseen suomen: hän on osallistunut kielikursseille, käynyt kielikahvilassa ja hankkinut ystäviä, joiden kanssa voi puhua suomea. Nainen puhuu myös hyvää englantia, mutta hän yrittää välttää siihen vaihtamista viimeiseen asti, jotta saisi harjoitusta suomen puhumisessa.

Saman lähteen mukaan "yli 90 prosenttia ukrainalaisista on tyytyväisiä tai jopa erittäin tyytyväisiä elämäänsä Suomessa". Ja minun käsittääkseni myös suomalaiset ovat ottaneet ukrainalaiset vastaan ilman suurempia ongelmia. 

Vaikeuksia on sen sijaan monien sellaisten maahanmuuttajaryhmien kanssa, jotka ovat tulleet Suomeen Lähi-idästä tai Pohjois- ja Itä-Afrikasta eli MENA-maista. Tosin heidänkin osaltaan on tapahtumassa hidasta kehitystä ainakin niiden perheiden osalta, joissa vanhemmat ovat päättäneet häivyttää alkuperämaansa kulttuurin ikävimmät piirteet lapsiltaan. 

Siitä huolimatta Suomessa elävien irakilaistaustaisten ihmisten työllisyysaste on 26 ja somalialaistaustaisillakin vain 36 prosenttia. Mutta vastoin ainakin omaa ennakkoluuloani toisen polven somalialaistaustausten naisten työllisyysaste oli korkeampi kuin miehillä, mikä on katsottava positiiviseksi asiaksi. 

Kysymys kuitenkin kuuluu, että miksi ukrainalaisten ja niin sanottujen MENA-maista humanitaaristen syiden perusteella saapuneiden ihmisten välillä on niin valtava asenteellinen ero. Siinä missä alkujaan lyhyeksi aikaa maahamme aikoneet ukrainalaiset pyrkivät oppimaan maan tavoille ovat MENA-maista koko loppuelämäkseen Suomeen tulleet henkilöt pyrkineet erittäin yleisesti pikemminkin välttämään kuin aktiivisesti harjoittamaan tällaisia toimia. 

Ja sen seurauksena viimeksi mainittujen henkilöiden asema on Suomessa muita ihmisiä heikompi, eikä heistä pidetä myöskään kantaväestön parissa. Vielä oudompaa on, että tämä asia on ollut suomalaispoliitikkojen ja -viranomaisten tiedossa jo vuosikymmeniä, eikä sille ole tehty juuri mitään. 

Tarkoitan tällä sitä, että yhteiskunta on tulijoiden aktivoinnin sijaan tarjonnut maahanmuuttajille heitä passivoivia palveluja kuten tulkkeja eikä edes sosiaaliturvan tai kansalaisuuden saamiseksi ole vaadittu juuri mitään. 

Onneksi tähän on nyt kuitenkin tulossa muutos, sillä Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa on seuraavat kohdat, jotka onnistuessaan voisivat johtaa jopa jonkinlaiseen humanitaarisen maahanmuuton vallankumoukseen.
  1. Toteutetaan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen korvaaminen maahanmuuttajille kotoutumistuella, johon sisällytetään kannustin ja velvoite kotoutumiseen.
  2. Edistetään kotoutumispalveluihin kuuluvan kielikoulutuksen saatavuutta joustavasti myös työpaikoilla.
  3. Nostetaan maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumisastetta varhaiskasvatukseen, sillä se tukee koko perheen kotoutumista ja kielenoppimista. Huolehditaan, että toimeentulotukea saavien alle kouluikäisten lasten vanhemmat ohjataan työmarkkinoille.
  4. Tehostetaan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen alentamisen käyttöä sanktiona, jos maahanmuuttaja ei noudata kotoutumissuunnitelmaansa, osallistu kielikoulutukseen tai suorita päättötestausta määräajassa hyväksytysti.
  5. Tehostetaan Kelan myöntämien tukien osalta tietojenvaihtoa väärinkäytösten estämiseksi. Vahvistetaan Kelan suorittamaa valvontaa väärinkäytösten paljastamiseksi.
  6. Varmistetaan, että työnhakua ja työn vastaanottamista koskevat velvoitteet astuvat voimaan heti oleskeluluvan saamisen jälkeen, eivätkä ne katkea kotoutumisjaksolla tarjottavien palveluiden ajaksi.
  7. Varmistetaan, että kotoutuminen on mahdollista molemmilla kotimaisilla kielillä. Tavoitteena on, että noin 5–10 prosenttia kotoutuu ruotsin kielellä. Viranomaisten tulee selkeämmin tiedottaa mahdollisuudesta kotoutua myös ruotsiksi. Maahanmuuttajien tulee saada valita, millä kielellä kotoutuu. 
  8. Tehostetaan kiintiöpakolaisten kuntapaikkojen etsimistä myös ruotsinkielisistä kunnista.
  9. Selvitetään pitkäaikaisen tulkkauspalveluoikeuden rajaaminen kolmeen vuoteen muuten kuin erityistapauksissa, kuten vammaisten henkilöiden osalta.
  10. Lyhennetään kotoutumisen edistämisestä kunnalle ja hyvinvointialueelle maksettavan korvauksen maksuaikaa kolmesta vuodesta kahteen vuoteen ja neljästä vuodesta kolmeen vuoteen.
  11. Perutaan uuden kotoutumislain myötä kunnille lisättäviä tehtäviä, kuten kaupassa käymisen avustamisen.
  12. Selvitetään lain muuttaminen niin, että kotoutumisen suunnitelmia tehdään vain yksi. Esimerkiksi erillisestä alkukartoituksesta luovutaan.
  13. Toteutetaan kotoutumispalvelujen uudistus, jossa järjestelmää tehostetaan ja rahoitus kootaan yhteen kanavaan.
  14. Lyhennetään kotoutumistuen kestoa. Muutetaan kotoutumiskoulutuksen järjestäjälle myönnettävä rahoitus osin tulosperusteiseksi.
  15. Laaditaan perusopetuksen valmistavalle opetukselle selkeät tavoitteet ja testaus, jonka läpäisy on edellytys yleisopetukseen siirtymiselle. Laajennetaan valmistavan opetuksen rahoitus enintään kaksivuotiseksi.
  16. Toteutetaan Norjan mallin käyttöönotto siten, että oikeus kotihoidontukeen alkaa usean vuoden asumisajan jälkeen.
  17. Lasketaan kotoutumislain mukainen aikuistumisen tuen saamisen ikäraja samalle tasolle kuin se on lastensuojelun jälkihuollossa.
  18. Kotoutumisen mittareina seurataan työllistymistä, koulutustasoa ja sosiaalitukien käyttöä.
  19. Tunnistetaan ja tunnustetaan kolmannen sektorin keskeinen rooli kotoutumistoimien monipuolisessa kokonaisuudessa.
Toivoa sopii, että ohjelma saadaan käynnissä olevan hallituskauden aikana toteutetuksi kokonaan. Ja että sen seurauksena myös MENA-maista tulleiden humanitaaristen pakolaisten kotoutuminen paranee nykyisestä. Ja ehkäpä myös heidän arvostuksensa suomalaisen yhteiskunnan jäseninä nousee. 

Jos näin käy, on todennäköistä - tai ainakin toivottavaa - että myös heidän aiheuttamansa taakka yhteiskunnalle pienenee ja myös tämän ihmisryhmän aiheuttama rikollisuus laskee. Ellei aivan ukrainalaisten tasolle, niin ainakin jonkin verran nykyisestä.

maanantai 1. huhtikuuta 2024

Hallitus ottaa 5,5 miljardin lainan alkoholismisäätiön perustamiseksi

Suomalaisilla alkoholismi on valtava ongelma ja sen rinnalle ovat viime aikoina tulleet myös huumeet. Näin siksi, että päihdeongelmat johtavat usein taloudellisiin vaikeuksiin ja siitä syystä eduskunta hyväksyi vähin äänin kansalaisaloitteen, jossa esitettiin erityisen päihdeongelmaisten tukisäätiön perustamista ja rahoittamista. 

Säätiön kertaluonteiseksi peruspääomaksi on kaavailtu tuhat euroa jokaista suomalaista kohden. Näin kertyvä kokonaissumma - noin 5,5 miljardia - joudutaan Suomen vaikean taloustilanteen takia kattamaan valtion velanotolla. Asiaa ei kuitenkaan koettu ongelmaksi, koska julkinen velka on joka tapauksessa niin suuri, että kyse on vain pisarasta meressä. 

Alustavan suunnitelman mukaan säätiön varat sijoitettaisiin tuottavasti sähkönsiirtomaksuihin, joihin lisättäisiin lakisääteinen lisämaksu, joka menisi lyhentämättömän säätiön rahoitukseen. Säätiön varallisuuden kertyessä päihdeongelmaiset voisivat tehdä säätiölle hakemuksia taloudellisen tuen saamiseksi. Lisätukea voisi saada myös Alkon tai huumekauppiaiden antamia kuitteja vastaan.

Hallitus on edellä kuvaamaani alkoholipoliittista muutosta varten perustanut työryhmän, johon alkoholistien näkemyksiä tuovat keskustalainen ja perussuomalainen poliitikko sekä erilaisten muiden päihteiden asiantuntijoina yksi vihreä ja yksi vasemmistoliittolainen kansanedustaja. Työryhmää johtaa säätiörahoitukseen erikoistunut RKP:n edustaja, jota avustaa kokoomustaustainen kokemusasiantuntija. 

Työryhmää kutsutaan nimellä "Huhtikuu ensin", lisääntyvästä kansainvälisyydestä johtuen tosin yleensä nimen englanninkielisellä käännöksellä: "April first".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys
Neiti huhtikuu
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä? 

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Ensikertalainen rikollinen

Yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän omituisimmista piirteistä on se, että henkilö voi tehdä eläessään useita rikoksia siten, että ne tulkitaan aina ensikertalaisen tekemiksi. Tämä johtuu siitä, että tekijää pidetään ensikertalaisena, jos hän ei ole suorittanut rikoksesta tuomiota vankilassa käsiteltävänä olevaa rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

Tälle outoudelle on nyt kuitenkin tulossa loppu, sillä Petteri Orpon (kok) esitys siitä, että rikoksentekijä voi vankeusrangaistusta suorittaessaan olla ensikertalainen ainoastaan kerran, lähti lausuntokierrokselle tällä viikolla. Sen tavoitteena on muuttaa ehdonalaisen vapauttamisen järjestelmää siten, että se on yleisesti hyväksyttävä ja ymmärrettävä sekä uskottava ja oikeudenmukainen.

Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti laki tulee muutetuksi, vai tuleeko lainkaan. Sille löytyy nimittäin myös vastustajia - muuallakin kuin sarjarikollisten joukossa. Esimerkiksi vuonna 2018 aie pidentää ensikertalaisuuden palauttamiseen vaadittavaa aikaa kolmesta viiteen vuoteen kohtasi kovaa vastustusta.

Iltalehden tuolloisen jutun mukaan "seitsemän asiantuntijan antamassa lausunnossa lakiesitykseen suhtaudutaan avoimen kriittisesti, neljässä siihen suhtaudutaan positiivisesti ja neljässä lakiesityksen sisältöä ei kommentoida esimerkiksi siksi, ettei esitys kosketa tuomioistuinten toimivaltaa".

Esille tuotiin muun muassa epäily siitä, ettei uudistuksella olisi juurikaan ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Lisäksi arveltiin, että sen aiheuttamiin kustannuksiin tarvittavat parin miljoonan euron rahat olisi parempi käyttää mieluummin lisäämään tuomioistuinten tai vankien kuntouttamisen resursseja. 

Orpon hallituksen esityksessä muutos olisi siis radikaalimpi kuin aiemmassa esityksessä ja siksi myös lausuntokierrokselta lienee odotettavissa mielenkiintoista kritiikkiä. Tosiasia kuitenkin on, että demokraattisen valtion lainsäädännön keskeinen tehtävä on muuntaa kansalaisten yleinen oikeuskäsitys muodolliseksi oikeusjärjestykseksi. 

Siten tässä asiassa on oleellista vain se, että esitys rikoksentekijän ensikertalaisuuden palauttamisen poistaminen täyttää juuri tämän tavoitteen. Lisäksi se muuttaa Suomen lainsäädännön vastaamaan paremmin muiden maiden ehdonalaisten vankien vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä, mikä ei liene merkityksetön asia sekään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

lauantai 30. maaliskuuta 2024

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto

Yle kertoi yhdeksän vuotta sitten Suomeen saapuneesta kurdimiehestä, jonka turvapaikkapyyntö on hylätty 12 kertaa, mutta hän on edelleen Suomessa ja jättänyt uuden hakemuksen. Toisin sanoen mies väärinkäyttää kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

Samassa jutussa kerrottiin myös irakilaisesta, joka on Suomessa suorittanut vankeusrangaistuksen taposta ja hautarauhan rikkomisesta, viidestä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Myös hän on jättänyt vankilasta vapauduttuaan uuden turvapaikkahakemuksen estääkseen maastapoistamispäätöksen toimeenpanon. Eli väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Jutussa mainittiin myös marokkolaismies, jonka turvapaikkahakemuksen Maahanmuuttovirasto hylkäsi vuonna 2019. Hän oli aiemmin esiintynyt toisella nimellä Algerian kansalaisena sekä tehnyt useita valituksia, uusintahakemuksia ja rikoksia.

Tällä hetkellä miestä epäillään muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta, kuudesta vahingonteosta, vainoamisesta, yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Niinpä hän on tehnyt jälleen uuden turvapaikkahakemuksen, joten maastapoistamisprosessi keskeytettiin. Näin myös mies on väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Yle kertoi myös somalimiehestä, joka oli ollut välillä Somaliassa, mutta palanut Suomeen, ja ollut epäiltynä 35 rikoksesta - muun muassa törkeästä pahoinpitelystä ja ryöstön yrityksestä sekä törkeästä ryöstöstä. Myös hän on jälleen hakenut turvapaikkaa Suomesta. Siis väärinkäyttänyt kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä aiheuttanut vakavaa haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle. 
 
Sisäministeri Mari Rantanen (ps) on saman jutun mukaan ilmoittanut, että Suomessa "täytyy tehdä muutoinkin sellainen ajatuksenmuutos, että jos henkilöllä ei ole todettu olevan kansainvälisen suojelun perusteita ja asia on vielä vahvistettu oikeudessa, niin silloin lähtökohdan pitää olla se, että henkilö poistuu maasta tai hänet poistetaan maasta".

Omalta osaltani totean, että koska kansainvälisten ihmisoikeussopimusten väärinkäyttäminen ja sen turvin haitan aiheuttaminen vastaanottavalle yhteiskunnalle on sekä mahdollista että yleistä, on näiden sopimusten moraalinen legitimiteetti olematon vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi avioliiton, jossa yksi osapuoli pahoinpitelee puolisoaan kerta toisensa jälkeen. Ja siksi niihin tai niiden tulkintaan on saatava sellainen muutos, ettei edellä kuvatun kaltaisia tapauksia enää tapahdu. 

Ellei se ole mahdollista, on Suomen syytä irtisanoutua kansainvälisestä turvapaikkajärjestelmästä ja luotava - jos niin halutaan - oma järjestelmä pakolaisuuden hallitsemiseksi. 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!