Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

Ylen uutisen mukaan Janni Tikkanen on naiseksi identifioituva biologinen mies, joka on hankkinut itselleen juridisen naisen statuksen. Niinpä hän ei ole enää halunnut käyttää uimahallissa miesten pukuhuonetta vaan päästä biologisten naisten joukkoon. 

Kajaanilaisesta uimahallista Jannille oli kuitenkin annettu ohje, jonka mukaan hänen tulisi vaihtaa vaatteensa siellä käytettävissä olevassa, sermillä eristetyssä tilassa, josta pääsee sermilliseen suihkuun. Lisäksi hänelle annettiin lupa saunoa uimapuku päällä. 

Janni ei kuitenkaan tyytynyt tähän erityisjärjestelyyn, vaan vaati pääsyä naisten joukkoon vaihtamaan vaatteitaan, suihkuttelemaan ja saunomaan. Hänen mukaansa hänelle tehty erillisjärjestely oli törkeää ja lainvastaista. 

Niinpä Janni väitti loukkaantuneensa asiasta ja tehneensä asiasta rikosilmoituksen. Tosin sellaista ei löytynyt Oulun poliisilta Ylen kysyttyä asiasta. 

* * *

Tapaus kertoo niistä ongelmista, joihin parin vuoden takainen translain muutos on johtanut. Sen mukaan uuden sukupuolen vahvistamiseen riittää pelkkä kirjallinen hakemus eli täysi-ikäisen ihmisen oma ilmoitus sukupuolen vaihtamisesta. Lisäksi transhenkilöksi ilmoittautunut voi jälleen palata alkuperäiseen sukupuoleensa vuoden kuluttua.

Toisin sanoen sukupuolisen identiteetin vaihtamiseen ei nykyisin enää vaadita minkäänlaisia leikkauksia eikä myöskään psykologisia tai muita lääketieteellisiä arvioita. Siten laki antaa sairaalloisille miespuolisille tirkistelijöille luvallisen mahdollisuuden tunkeutua naisten pukuhuoneisiin ihailemaan näiden suloja. 

* * *

En toki väitä asiaa enempää tuntematta, että Janni olisi edellä kuvaamani kaltainen pervertikko eikä kokisi itseään oikeasti naiseksi. Enkä tietenkään tiedä, onko häneltä leikelty jalkojen yläpäästä tiettyjä strategisia osia pois. Enkä usko, että sitä tiesivät myöskään uimahallin työntekijät. 

Sen sijaan uimahallin työntekijät ymmärsivät uuden lain antavan erilaisille pervertikoille mahdollisuuden väärinkäytökseen. Ja tästä syystä he pyrkivät estämään sellaisen mahdollisuuden järjestämällä transihmiselle mahdollisuuden käyttää katseilta suojattua erillistilaa pukeutumiseensa sekä luvan vartalon strategiset osat peittävän vaatteen käyttämiseen miesten saunassa. 

Tämä ei kuitenkaan käynyt Ylen jututtamalle Jannille, vaan hän ei joko ymmärtänyt vaatimuksensa sisältämää ongelmaa tai on juuri kuvaamani kaltainen pervertikko. Tällä asialla ei kuitenkaan ole oleellista merkitystä itse ongelman kannalta, vaan se on pikemminkin periaatteellinen.

Yhteiskunnan kannalta tapaus on sikäli merkityksellinen, että se osoittaa yksiselitteisesti uuden lain kelvottomuuden. Ja siksi hallituksen ja eduskunnan olisi syytä palata asiaan ja korjata laki mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, ettei se tarjoaisi pervertikoille luvallista väärinkäytön mahdollisuutta. Yksinkertaisimmin se kävisi lisäämällä Kajaanin mallin itse lakiin tai siihen liittyvään asetukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenterveysongelmaisia
Wokellus vastatuulessa
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin

Itävalta on kieltämässä muslimihuivit lapsilta

Itävalta on kieltämässä islamilaiset päähuivit alle 14-vuotiailta lapsilta. Lisäksi siellä on suunnitteilla nuorille musliminaisille jonkinlaisia voimaantumisohjelmia, vanhempainiltoja ja toimenpiteitä tukemaan nuoria tyttöjä heitä islamilaisen moraalin nimissä huivia käyttämään painostavia nuoria islamistimiehiä vastaan. 

Tätä tyttöjen alistettua asemaa vastaan suunnattua toimenpideohjelmaa vastustetaan luonnollisesti sillä perusteella, että Itävallassa saattaa olla nuoria tyttöjä, jotka nauttivat muslimihuivin pitämisestä. Ja samaan hengenvetoon puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, jota huivikiellon väitetään loukkaavan. 

Jokainen järkevä ihminen luonnollisesti ymmärtää, että muslimihuivipakko loukkaa kaikkien musliminuorten tasa-arvoa, mutta huivikielto loukkaisi enimmilläänkin vain harvojen ääriuskonnollisten tyttöjen oikeuksia. Toisin sanoen huivikiellon vastustamisessa on kyse yksinkertaisesti vain yrityksestä väärinkäyttää länsimaista tasa-arvokäsitystä islamistisen partiarkaatin ylläpitämiseksi. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko itävaltalaiset vapauttamaan musliminaiset islamilaisten muslimimiesten - ja ilmeisesti valitettavan usein myös islamististen teokraattien aivopesemien naisten - pakkovallasta. 

Toki voimme myös ihmetellä, että mahdetaanko myös Suomessa puuttua jonain päivänä muslimityttöjen ja -naisten kokemiin tasa-arvoloukkauksiin. Toistaiseksi sitä on kuitenkin pyritty lähinnä ainoastaan tukemaan kehittelemällä erilaisia erityisratkaisuja - kuten omia uimavuoroja - kauniimpaa sukupuolta edustaville muslimeille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Burkineista ja naisten tasa-arvosta

Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Tulipa luetuksi merkillinen kolumni. Siinä minulle tuntematon journalisti, Päivi Arvonen, kertoi kenialaisista naisista. Hänen mukaansa he ovat ihailtavan ylpeitä naiseudestaan. 

Kirjoituksen mukaan kenialaiset naiset ovat henkisesti ja fyysisesti vahvoja ja tekevät etenkin maaseudulla fyysisesti raskaita töitä - kuten veden kuljettaminen pitkiäkin matkoja. Myös talojen rakentaminen ja kunnossapito ovat hänen mukaansa ainakin maasailaisten naisten vastuulla. 

Kenian maaseudulla naiset avioituvat Arvosen mukaan nuorena ja alkavat myös saada lapsia, eikä kenellekään tulisi edes mieleen kyseenalaistaa tätä käytäntöä. Kaupungeissa tosin naiset saattavat haluta pelkästään lapset - eikä siis miestä. 

Tällaisista eroista huolimatta - kolumnistin mukaan - "naiseuden korostaminen, olipa sitten kyse kampauksista, manikyyristä, ehostuksesta tai vaatteista, ei ole Keniassa asia, jota kukaan kyseenalaistaisi saati moittisi. Olipa kenialainen nainen minkä kokoinen, näköinen tai muotoinen tahansa, hän kantaa kehonsa ylpeydellä, pystypäin."

Lopuksi journalisti tähdentää, että hän on jo pitkään ihaillut afrikkalaisten ja lähi-itäläisten ihmisten kykyä elää hetkessä ja iloita elämän pienistä iloista. Lisäksi hän kehuu näiden hyvää itsetuntoa ja itsensä arvostamista, joka ei tarkoita ylpeyttä tai ylimielisyyttä vaan tervettä asennetta itseään ja muita kohtaan. Ja tätä korostaakseen päättää kirjoituksensa kertomalla, että kenialaisnaisilla on "naistenpäivä joka päivä".

* * *

Kolumnin luettuani jäin miettimään, että mitähän ihka oikea kenialaisnainen mahtaisi ajatella Arvosen näkemyksestä. Onkohan hänen maailmansa tosiaan niin valoisa, kuin suomalaisjournalisti antoi ymmärtää?

Vai kaipaisiko hän sittenkin enemmän tasa-arvoa ja miesten osallistumista perheen elämään muutenkin kuin lasten siittäjänä. Näin lienee ajateltu ainakin suomalaisen kehitysavun parissa työskentelevien joukossa, koska sen tavoitteena Keniassa vuosina 2021-24 oli "pääasiassa naisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen, nuorten teknisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen sekä säällisten työpaikkojen lisäämiseen". 

Eikä tässä yhteydessä voi olla nostamatta esille sitäkään, että Yle julkaisi viime tammikuun 23. päivänä jutun, jonka mukaan Keniassa oli siihen mennessä eli runsaassa kolmessa viikossa murhattu ainakin 15 naista. Ja kai jotain kertoo myös kymmenen vuoden takainen uutinen siitä, kuinka kenialainen tuomioistuin oli koventanut koulutytön raiskanneiden kolmen miehen saamia tuomioita, ruohonleikkausta poliisilaitoksella - mutta vasta kansainvälisten protestien jälkeen.

Nämä helposti löytämäni esimerkit saivat minut epäilemään, että journalisti Arvosen ajatus on kulkenut pikemminkin wokellus-tyyppisen arvomaailman mukaisesti kuin tosiasioita seuraten. Siis kaikkea erilaisuutta ihailevaa ja perinteistä länsimaista elämäntapaa halveksivaa nykyfeminististä agendaa toteuttaen. Ja realisoitunut sitten absurdiksi kolumniksi, jossa jopa suuret yhteiskunnalliset epäkohdat kääntyvät kritiikittömän ihailun kohteeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru 
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

Kolmesta espoolaistapauksesta

Eilisen päivän aikana uutisoitiin kolmesta läheltä piti -tilanteesta Espoossa, sillä siellä oli ollut hukkumassa peräti kolme lasta, jotka kuitenkin onnistuttiin pelastamaan ajoissa. Ei lasten vanhempien vaan sivullisten ansiosta.

Tästä voidaan tehdä kaksi tärkeää johtopäätelmää. Ensinnäkin vanhempien tulisi huolehtia lastensa uimataidosta mahdollisimman nuorena. Ja toiseksi - etenkin silloin, jos näin on jäänyt tekemättä - säilyttää jälkeläisiinsä jatkuva katsekontakti uimarannoilla. 

Ensin mainitsemastani ongelmasta kertoi muutaman vuoden takainen selvitys seuraavaa: "valtakunnallisesti kuudesluokkalaisista 55 % on uimataitoisia. Määrä on laskenut selvästi vuodesta 2016, jolloin uimataitoisia kuudesluokkalaisia oli 76 %." 

Sekä edelleen, että "oppilaiden taidoissa havaittiin ensimmäistä kertaa eroja sukupuolien välillä: pojista 60 %, tytöistä 51 % ja muunsukupuolisista 40 % ilmoitti olevansa uimataitoisia. Täysin uimataidottomia oli noin 2–5 % sukupuolesta riippuen. Myös uimataidottomien määrä on kasvanut vuodesta 2016, jolloin vain yksi prosentti ilmoitti olevansa täysin uimataidoton."

Tämä tarkoittaa, että siteeraamani tutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisten vanhemmista 45 prosenttia oli aiheuttanut lapsilleen vakavan riskin hengen menetyksestä. Näin erityisesti silloin, kun lapset kokivat olevansa muunsukupuolisia, mutta myös identiteetiltään tyttöjen isillä ja äideillä oli poikien vanhempia enemmän ongelmia ymmärtää uimataidon tärkeys tässä lähes 200 000 järven, lukemattomien jokien ja purojen sekä merellisen saariston ja uimahallien maassa. 

* * *

Oma lukunsa ovat tietenkin - alussa linkitetyt jutunkin mainitsemat - maahanmuuttajalapset, joiden vanhemmat ovat saattaneet tulla sellaisilta alueilta, joissa ei edes ole uintimahdollisuutta. Puhumattakaan sellaisista ihmisistä, joiden kulttuuri määrää miehet sulkemaan naiset ja tytöt peittäviin vaatteisiin ja piilottamaan ihonsa kaikilta katseilta. 

Tämä asia liittyy siihen, että maahanmuuttajanaisille - tai naisille - on varattu omia uimavuoroja, mikä vahvistaa heidän kulttuurinsa vahingollisia piirteitä hyväksymällä de facto miesten ylivallan suhteessa naisiin. Näin siitä huolimatta, että tätä näkee perusteltavan virheellisesti jopa maahanmuuttajanaisten aseman parantamisella.

Myös maahanmuuttajalasten - etenkin tyttöjen - kannalta olisi luonnollisesti yksinkertaisinta ja parasta, mikäli viranomaiset keskittyisivät tällaisen uimahalliapartheidin sijaan torjumaan itse ongelman aiheuttajaa. Siis Suomeen sopimatonta kulttuuria, jonka käytännöt vaarantavat pahimmillaan lasten ja naisten hengen. 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halpa henkivakuutus 
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Seksuaalivähemmistöjen performanssit

Suomessa on viime päivinä nähty kaksi seksuaalivähemmistöjen performanssia. Niistä molempien tarkoitus oli hankkia osallistujilleen ympäröivän yhteiskunnan huomiota.

Tarkoitaan ensimmäisellä performanssilla sitä, kun kaksi lestadiolaisuudesta eronnutta lesboa halusi ja sai julkisuutta liimailemalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esille tuovia tarroja Suviseuroissa. Palstatilaa tuli jo etukäteen ja vielä enemmän sen jälkeen, kun - toisen lesbon mukaan - "teltan ympärille tultiin huutamaan kuorossa minuutin ajaksi, että homot hirteen. Kaikki on koettu kävyistä, kepeistä ja laudoista aina kananmuniin ja jäätelöön."

Omalta osaltani totean tapauksesta, että näiden lesbojen toiminta oli yksiselitteisesti väärin ja huonoa käytöstä. Mutta niin oli myös suviseuralaisten lainvastainen reaktio siihen. Toivon mukaan molemmat osaavat näin jälkikäteen hävetä noloa toimintaansa. 

* * *

Toinen suuri kansanjuhla oli seksuaalivähemmistöjen suurperformanssi eli Pride-paraati. Siellä ei tiettävästi nähty erityisiä häiriöitä, mutta omalta osaltani kummastelin vaatimusta siitä, että presidentin olisi pitänyt erikseen perustella osallistumattomuuttaan kyseiseen tapahtumaan. Ei tarvitse - ei edes siksi, että hän oli lupautunut tilaisuuden suojelijaksi.

Ehkä oudoin asia Pridessa olivat kuitenkiin palestiinalaisliput. Näin siksi, ettei Palestiinan arabeilla liene sen positiivisempi suhde seksuaalivähemmistöihin kuin muillakaan muslimeilla - toisin kuin Palestiinan juutalaisilla. 

Lisäksi täytyi ihmetellä, etteivät seksuaalivähemmistöt näytä osaavan roskisten käyttöä. Se näkyi siinä, että he jättivät käytössään olleen Kaivopuiston ruokottomaan tilaan poistuttuaan paikalta. 

Toki heidän edustajansa lupasivat, että asiaan palataan seuraavana päivänä. Hyvä näin, mutta siitä huolimatta on syytä ihmetellä, etteivät juhlijat itse vieneet roskiaan asianmukaiseen paikkaan.

Toki taitaa olla niin, etteivät tätä asiaa osaa monet muutkaan suomalaiset. Onhan Kaivopuisto samanlaisessa kunnossa vuosittain myös Vapun jälkeen. Mutta silloin roskaajat ovatkin pääosin nuorisoa, kun taas Pridessa juhlivat lähinnä aikuiset, joille siisteyden voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys. Ei näköjään ole.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Helsinki Pride ja suvaitsevaisuus
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

USA:n presidentti Donald Trump kertoi iranilaisille, että "nyt on aika rauhalle". Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ilmavoimat oli iskenyt kolmeen iranilaiseen kohteeseen, jotka liittyivät islamistivaltion ydinohjelmaan. 

Iskuissa käytettiin B2-pommikonetta sekä USA:n jättimäistä bunkkerin hajottamiseen tarkoitettua pommia. Iran ei kuitenkaan ole vahvistanut Trumpin väitettä, että hyökkäyksen pääkohde - Fordowin ydinlaitos - tai muut hyökkäyksen kohteena olleet laitokset olisi tuhottu. 

Trump näytti kuitenkin olevan luottavainen saavutettujen tulosten suhteen ja käytti mafiamaista retoriikkaa ilmoittamalla, että "joko tulee rauha tai Iranille koituu tragedia, joka on paljon suurempi kuin mitä olemme nähneet viimeisen kahdeksan päivän aikan". Nähtäväksi jää, miten Iranin pappishallinto siihen suhtautuu. 

* * *

Näin länsimaisena ihmisenä sitä tietenkin toivoisi, että Iranin hallitus nostaisi kätensä pystyyn, lopettaisi ydinaseohjelmansa ja avaisi ydinenergiaan liittyvät laitoksensa aidosti kansainvälisen valvonnan alaisiksi. Sekä tunnustaisi Israelin olemassaolon oikeuden ja lakkauttaisi samalla tukensa Hamasille ja Hizbollahille mahdollistaen näin myös Palestiinan arabien aseman ratkaisemisen. 

Valitettavasti kansainväliset asiantuntijat kuitenkin arvelevat, ettei näin olisi käymässä, vaan epäilevät Iran hallinnon jättävän tunnustamatta tosiasiat ja sen sijaan pyrkivän jatkossa hyökkäämään myös amerikkalaisia vastaan. Ja haaveilevan edelleen Israelin juutalaisten puskemista mereen.

* * *

Tässä suhteessa oli masentavaa huomata, että YK:n pääsihteeri António Guterres oli tapansa mukaan pihalla kuin lumiukko ja asettui Iranin tueksi ilmaisemalla huolensa Yhdysvaltain iskuista. Hän myös tuomitsi USA:n hyökkäyksen vaarallisena eskaloitumisena alueella, joka on jo valmiiksi kriisin reunalla.

Guterres väitti myös, että "sotilaallista ratkaisua ei ole. Ainoa tie eteenpäin on diplomatia. Ainoa toivo on rauha." Epäselväksi kuitenkin jäi millaisesta rauhasta hän puhui. 

Sellaisestako, jossa Iran nousee ydinasevaltojen joukkoon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan - ilman pelkoa itseensä kohdistuvasta hyökkäyksestä - toimiaan Israelin hävittämiseksi Lähi-idästä? Sekä jatkamaan iranilaisten naisten ja tyttöjen alistamista varhaiskeskiaikaisten oppien mukaisesti? Ja toimimaan edelleen länsimaissa toimivien islamististen terroristien johtotähtenä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?
Isku ja uho
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?

Israelin ja Iranin konflikti on loppusuoralla, eikä voittajasta ole epäselvyyttä. Käytännössä kysymys on enää vain siitä, kaatuuko samalla Iranin islamistinen hallitus vai onko pelko iskostettu niin syvälle iranilaisiin, etteivät he uskalla nousta sitä vastaan edes silloin kun mullahit on sotilaallisesti lyöty.

Toinen avoin seikka on se, että saadaanko Iranin ydinaseohjelma lopetetuksi. Se voisi tietenkin tapahtua helposti vallan vaihtuessa, jos uusi hallinto olisi sille myötämielinen, kuten saattaisi olettaa. 

Vaihtoehtoisesti ydinaseohjelma voitaisiin lopettaa myös siten, että USA liittyisi mukaan sotaan ja käyttäisi omia ainutlaatuisia aseitaan ydinasebunkkereiden tuhoamiseksi. Iranilla tuskin olisi mitään mahdollisuuksia estää sitä, mutta tällaisilla iskuilla olisi luultavasti epäsuotuisia seurauksia esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin. 

* * *

Sosiaalisen median perusteella Iranin johtoon on juuri nyt pyrkimässä Reza Pahlavi eli maata ennen islamistista vallankumousta johtaneen shaahin Mohammad Reza Pahlavin poika. Hänellä näyttäisi olevan kannatusta myös maasta paenneiden iranilaisten parissa (esimerkki). 

Toinen vaihtoehto voisi olla - ainakin näin demokraattisesta pohjoismaasta käsin katsottuna - siirtyminen monipuoluejärjestelmään, jolloin Iranista tulisi - vapauttajansa Israelin jälkeen - alueensa toinen vapaa demokratia. Saattaa kuitenkin olla, että nostalginen kaipuu menneeseen voittaa todellisen edistysaskeleen persialaisten mielissä. 

Joka tapauksessa on selvää, etteivät ainakaan Iranin nuoret naiset jää kaipaamaan mullahien valtaa, sillä he - tai ainakin osa heistä - ovat jo nyt ryhtyneet riisumaan päältään niitä rajoitteita, joita islamistinen hallitus on heille asettanut. Ainakin sosiaalisen median mukaan näyttäisi siltä (esimerkki, toinen).

* * *

Jos ja kun Iranin sota pian päättyy onnellisesti, jäävät myös sen vaikutukset maailmatalouteen pieniksi. Tämä on tärkeää etenkin Suomen kannalta, sillä maamme kaipaisi lopultakin talouskasvua. 

Valtiovarainministeriö ei tosin luvannut paljon, mutta tuore tieto vientiyritystemme uskosta oman vientinsä kasvuun kuluvana vuonna on noussut selvästi. Kasvuunsa uskoo nyt 63,5 prosenttia yrityksistä, kun vuosi sitten kasvua odotti vain 47 prosenttia yrityksistä. 

Samaan suuntaan viittaa myös se, että asuntokauppa on lähtenyt kasvuun, mikä kertoo kuluttajien luottamuksesta omaan tulevaisuuteensa. Eikä asiaa ainakaan heikennä se, että Turun telakka onnistui toukokuussa saamaan rakennettavakseen jälleen uuden loistoristeilijän. 

Puhumattakaan siitä, että viime maaliskuussa Suomessa toimivat lääketeollisuuden yritykset sitoutuivat yli kaksinkertaistamaan investointinsa tällä vuosikymmenellä, mikäli hallitus sitoutuu turvaamaan niiden toimintaedellytykset - kuten se myös teki.

Nähtäväksi kuitenkin jää, ovatko nämä positiiviset merkit enne valoisammasta tulevaisuudesta, vai ainoastaan maailman myllerrykseen kaatuva pieni valopilkku. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että kävi niin tai näin, on Iranin sodan nopea loppuminen ja islamistivallan kaatuminen hyväksi niin Suomen taloudelle, iranilaisten tulevaisuudelle kuin koko maailmalle.

Päivän aiempi blogimerkintä:

Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iran Exposes the Finnish Green-Left as Intellectually Dishonest or Lacking Values

Isku ja uho

Ylen kateusjournalismia

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta on tyytymättömiä Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Vastaajista 68 prosentin mukaan se on onnistunut melko tai erittäin huonosti. Tämä ei liene yllätys, sillä opposition ja sitä myötäilevän lehdistön viestintä on ollut äärimmäisen negatiivista.

Yksityiskohdissa piilee kuitenkin tällä kertaa yksi äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi. Nimittäin se, että kaikista tyytyväisimpiä hallituksen toimintaan ovat Perussuomalaisten kannattajat, joista peräti 85 prosenttia pitää Orpon kabinetin toimintaa joko erittäin tai melko hyvänä. Tai toisinpäin, vain 13 prosenttia heistä piti hallituksen onnistuneen erittäin tai melko huonona.

Näyttäisi siis siltä, että hallituksen politiikka on viimeinkin saamassa ymmärrystä myös Perussuomalaisten äänestäjiltä. Tämä tarkoittanee sitä, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purran toteamus puolueen aiemman viestinnän epäonnistumisesta oli oikeaan osunut ja uudempi - puolueen saavutuksia korostava - tiedotuslinja onnistunutta.

Samalla voitaneen päätellä, ettei puolueen kannatuksen väheneminen jatku enää tästä eteenpäin. Päinvastoin, lienee jopa mahdollista, että Purran puolueen suosio kääntyy jälleen nousuun. Kannattaa siis seurata tulevia puoluekannatuskyselyitä.

* * *

Noin muuten on todettava, että suomalaiset pitävät hallituksen tekemiä toimia varsin epäonnistuneina. Perussuomalaisten lisäksi vain Kokoomuslaisista yli puolet on tyytyväisiä, kun taas oppositiopuolueista Vasemmistoliitosta tai SDP:stä ei löydy sille ymmärtäjiä käytännössä lainkaan. 

Sukupuolittain tarkasteltuna naiset kokevat hallituksen toimet huonommiksi kuin miehet. Tämä ei liene kenellekään yllätys suomalaisnaisten näkemysten siirryttyä viime vuosina yhä kauemmas vasemmalle. 

Tulonjaollisesti taas hallitus saa eniten ymmärrystä suurituloisilta suomalaisilta, mutta jopa siellä suurin osa vastaajista piti hallituksen toimia pikemminkin epäonnistuneina kuin onnistuneina. Tämä ei tietenkään lupaa hyvää hallitukselle etenkään siinä vaiheessa, kun seuraavat vaalit alkavat lähestyä.

Siihen on kuitenkin vielä aikaa, ja mikäli kansainvälinen tilanne - tai ainakin kauppa - palaa normaaliksi, saattaa Suomen orastava talouskasvu ryöpsähtää liikkeelle sellaisella voimalla, jota ei tämän päivän talousennusteista löydy. Jos näin käy - kuten toivottavaa olisi - saattaisivat hallituksenkin tähänastiset toimetkin saada merkittävästi suuremman hyväksynnän kuin juuri nyt.  

Päivän aiempi blogimerkintä:
Pelihimo ja takapiru

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Henri, Mikael ja "äijä" Jennan kimpussa

Kirjoitin neljä vuotta sitten Iltalehden artikkeliin perustuen siitä, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Viittaan tähän kirjoitukseeni siksi, että siinä haastatellun rikostarkastajan mukaan "näitä ryhmiä eivät yhdistä liivit, vaan sama etninen tausta ja yhteinen kieli".

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata, että Helsingin sanomissa oli tarinaa huumepiireihin sotkeentuneista tytöistä, Jennasta ja Tiiasta, jotka auttavat nykyisin vastaavassa asemassa olevia kanssasisariaan. 

Heidän ja monien muiden tyttöjen elämää on ollut kovaa. Heidät on addiktoitu huumeisiin, sotkettu rikoksiin, käytetty seksuaalisesti hyväksi ja pahoinpidelty huumepiirien miesten toimesta. 

Jutussa näitä miehiä kutsuttiin niin ikään etunimillä. Oli 16-vuotiasta tyttöä pari vuotta vanhempi Henri, joka teki väkivalta- ja huumerikoksia. Ja hakkasi itseensä rakastunutta Jennaa.

Parikymppisenä Jenna rakastui puolestaan vankilassa olevaan Mikaeliin. Tämä käytti teki huume- ja väkivaltarikoksia sekä petoksia, joista nuori nainen joutui pelastamaan hänet harhauttamalla poliisia.

Palkkioksi tästä Mikael pahoinpiteli naista kunnes lastensuojelun kriisipäivystäjät tulivat pariskunnan kotiin, jolloin heidän pieni lapsensa otettiin huostaan, ja Jenna jäi selvittelemään lainoja, joita Mikael oli ottanut hänen nimissään.

Seuraavaksi Jenna otti yhteyden "äijään", joka pakotti hänet heti alkajaisiksi seksiin ja puolen vuoden hyväksikäyttöön. Lopulta mies joutui livistämään maasta koska oli jäänyt velkaa jengille. 

Jutun loppua lähestyessäni ihmettelin yhä enemmän, että minkähän takia kahden Jennan poikaystävän nimet ovat suomalaisia, vaikka muistin poliisin sanoneen jo muutama vuosi sitten, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Kunnes luin pienellä präntätyn lopputekstin, jonka mukaan "kukaan jutun henkilöistä ei esiinny tekstissä nimellään asian arkaluontoisuuden takia". 

Niinpä niin. Ilmeisesti HS:n toimittajille on liian vaikeaa puhua joistakin asioista niiden oikeilla nimillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa

Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Kirjoitin eilen suomalaisten poikien ja nuorukaisten tekemistä väkivallanteoista peräten asian selvittämiseksi ennakkoluulotonta, arvovapaata ja objektiivista tutkimusta. Sitä odotellessa ajattelin vielä nostaa yhden esimerkin siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta ohittaa kuin huomaamattaan etnisesti suomalaiset pojat. 

Olen nimittäin jo pidempään katsellut ihmetellen Ylen uutisten tunnusta, jossa kuvat vaihtuvat aiheesta toiseen. Mutta niistä näyttävät puuttuvan kokonaan teini- ja leikki-ikäiset pojat. 

Niinpä lähdin asian varmistaakseni katsomaan tunnusta pysäyttämällä sen hetki hetkeltä tarkastelua varten. Ja koin sitä tehdessäni melkoisen yllätyksen, joka sai minut jopa epäilemään itseäni!

* * *

Mutta enpäs tällä kertaa menekään asioiden edelle, vaan kerron ensin havaintoni ja palaan vasta sitten tuohon yllätykseeni, jonka uskon olevan uutinen myös teille, arvoisat lukijani. 

Ensimäisessä kuvassa on esitetty nuori neitokainen nojaamassa rikkinäiseltä näyttävään seinään. Toisena aiheena on hylkeitä kurkistelemassa jään reunalla ja kolmantena näemme Alexander Stubbin mikrofoni edessään. Neljännessä kuvassa on äiti ja vauva. 

Viidennessä kuvassa vilahtaa metrojuna ja sen edessä kännykkää tuijottava - etnisesti eteläiseltä näyttävä - mieshenkilö. Tämä pika- tai sanoisinko piilokuva on kuitenkin näkyvissä niin lyhyen ajan, ettei TV:n katsoja ehdi missään tapauksessa tiedostaa sen sisältöä. Tai ainakaan itse en ollut aiemmin havainnut siihen sisältyvää tummanpuhuvaa miestä enkä oikein metrojunaakaan.

Kuudennessa kuvassa on maatalon keski-ikäinen isäntä ja osia kahdesta lehmästä. Seitsemäntenä on vielä viidettäkin kuvaa paljon nopeammin pois vaihtuva piilokuva, jonka sain - ilmeisesti sattumalta - näkyviin eilen illalla kokonaisena, mutta tänä aamuna kymmenistä yrityksistä huolimatta vain pieneltä osin vasemmasta reunasta. 

Tämä oli kiusallisen merkillistä ja sai minut jopa epäilemään itseäni. Koska kuitenkin olin kirjoittanut kuvan sisällön muistiin jo eilen illalla - sen yllättäen osuttua kokonaisena tietokoneeni näyttöön - uskon nähneeni sen oikeasti, eikä kyse ole esimerkiksi unesta. 

Muistiinpanoni takia osaan myös kertoa, että kyseisessä kuvassa on ruskeasilmäinen, vahvat kulmakarvat omaava, mustaviiksinen ja pienellä mustalla leukaparralla varustettu, mutta vaaleaihoinen, miespuolinen ylioppilas. Lisäksi taustalla vasemmalla on epätarkasti kuvattuna ulkoisesti viehättävältä vaikuttava nainen, josta sain osan näkyviin myös tänä aamuna. 

Kahdeksannessa kuvassa nähdään takaa kuvattuna megafonin kanssa kulkeva suomalaisneitokainen, joka on ilmeisesti myös yhdeksännessä kuvassa, mutta kuvattuna edestä. Yhdeksännessä kuvassa on Volodymyr Zelenskyi mikrofonin takana ja kymmenennessä toimittaja Antti Kuronen työtehtävässään. 

Näiden kuvien jälkeen nähdään yhdennessätoista kuvassa sotilasta halava mustahiuksinen ja lyhyttukkainen - siis ei suomalaisen eikä oikein ukrainalaisenkaan näköinen - nainen halaamassa sotilasta. Sen jälkeen kuvat ja tunnus loppuvat.

* * *

Alkuperäinen syyni näiden kuvien tarkasteluun oli siis se, että ajattelin kirjoittaa tähän blogiin siitä, mitä Ylen kuvavalinnat kertovat etnisesti suomalaisten poikien ja nuorten miesten asemasta yhtiön uutistoimituksen piirissä. Se ei liene hääppöinen, koska kuvasarjassa ei näkynyt ensimmäistäkään ulkonäöltään helposti suomalaiseksi tunnistettavaa miespuolista teini- tai leikki-ikäistä poikaa. Sen sijaan niissä oli suomalaisia naisia ja miehiä, vauva, maahanmuuttajan näköisiä nuoria miehiä, poliitikkoja, toimittaja sekä useita neitokaisia.

Toinen kysymykseni syntyi vasta kuvia tarkastellessani - eli huomattuani viidennen ja seitsemännen kuvan olevan piilokuvia, joita ei liene edes tarkoitettu tarkasti havaittaviksi. Niistä ensimmäisessä näkyy stereotyyppinen humanitaarinen maahanmuuttaja ja toisessa ulkonäöltään mihinkään etniseen ryhmään vaikeasti luokiteltava nuorehko - siis ei tyypillisen suomalaisen näköinen - ruskeasilmäinen ja tummapartainen ylioppilasmies, jota taustalla katselee viehättävä naishenkilö. 

Minä en itse keksi näiden kuvien sisällyttämiselle uutisten tunnukseen muuta syytä kuin sen, että Ylen toimitus pyrkisi vaikuttamaan niillä katsojiensa alitajuntaan samaan tapaan kuin James Vicary väitti aikanaan tehneensä lisätäkseen popcornin ostamista elokuvissa. Siksi kysyn teiltä - arvoisat lukijani - että osaisitteko te antaa minulle jonkin järkevämmän motiivin? 

Jos tämä teksti taas tavalla tai toisella välittyy Yleisradion uutistoimitukselle, niin pyydän sitä kertomaan asiasta koko Suomen kansalle - missäpä muuallakaan - kuin illan pääuutislähetyksessä ja lisäksi nettisivuillaan. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien suomalaisten kustantama media, joten olisi moraalisesti kestämätöntä olla antamatta yhtiön omistajille ja rahoittajille selitystä erittelemistäni uutislähetyksen tunnuksen kuvavalintojen - ja erityisesti niiden esitystavan - omituisuuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Donald Trumpin maahanmuuttopolitiikka toimii

Donald Trumpin talouspolitiikka siihen sisältyvine uhkailuineen on järjetöntä, eikä hän ole menestynyt myöskään rauhantuojana Ukrainan sotaan. Sen sijaan hänen maahanmuuttopolitiikkansa on tuottanut tulosta.

Ylen jutun mukaan maan etelärajalla otetaan nykyisin kiinni "vain " 21 000 laitonta maahantulijaa kuukaudessa, kun niitä oli Joe Bidenin kaudella pahimmillaan peräti 137 000. Tämän seurauksena amerikkalaisista puolet on tyytyväisiä hänen tapaansa hoitaa tätä asiaa kovilla otteilla, josta kirjoitellaan kaikenlaista täällä Suomessa.  

Tässä suhteessa Trumpin maahanmuuttopolitiikan kritisoijien kannattaisi miettiä toinenkin kerta. Ja lukea vaikkapa ihan aluksi eilinen Ilta-Sanomien juttu yli neljän vuoden linnatuomion saaneesta Agyemang Kwasista, joka taksia ajellessaan oli ottanut tavakseen raiskata juopuneita naisia. 

Tai pohtia mikä merkitys Suomen viime vuosikymmeninä harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on ollut suomalaisen peruskoulutuksen romahdukseen, sillä edes toisen polven - suomenkieltä osaavat - maahanmuuttajanuoret eivät Pisa-tutkimusten mukaan pärjää likimainkaan yhtä hyvin kuin kantaväestön jälkeläiset. Ja joista osa aiheuttaa ympäristölleen - mukaan lukien opettajat - valtavia ongelmia. 

Siksi Suomessa - ja etenkin Etelä-Euroopassa - kannattaisi ottaa oppia niistä keinoista, joilla Yhdysvaltain eteläraja on saatu rauhoittumaan. Viitteeksi tähän kannattaa katsoa edellä linkittämästäni Ylen jutusta kohta, jossa todetaan, että "kovat puheet ja kovat teot toimivat pelotteena: rajalle ei kannata enää edes yrittää". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!

MTV3 julkaisi Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tekemään kyselyyn perustuvan jutun, jonka mukaan "Eurooppa ja Suomi keikkuvat naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa surullisen korkealla... Suomessa asuvista 18–74-vuotiaista naisista 53 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista väkivaltaa ja/tai psykologista väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana...  EU-maista vain Unkarissa vastaavat kokemukset ovat yleisempiä kuin Suomessa".

Myös lääkärilehti on kirjoittanut samasta aiheesta. Sen mukaan yliopistonlehtori Heli Siltala Oulun yliopistosta on kertonut, että "esiintyvyysluvut ovat kasvaneet, kun henkisestä väkivallasta on alettu kysyä väestöpohjaisissa tutkimuksissa... Suurella osalla ei ole fyysisiä vammoja, vaan epämääräisempää oireilua kuten vatsakipuja, pääsärkyä tai unettomuutta". 

* * *

Kaivoinpa siis kyseisen raportin esille ja löysin sieltä taulukon, johon oli koottu eri maista saadut tulokset. Sen mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleisintä Ruotsissa (41,0 %), Suomessa (37,3%) ja Tanskassa (33 %). 

Toisin sanoen juuri pohjoismaiset miehet ovat EIGE:n raportin mukaan varsinaisia seksuaalisen väkivallan hirviöitä. Sen sijaan fyysisen väkivallan tai sen uhan suhteen he eivät erotu muiden EU-maiden uroista. 

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että  samaisen instituutin tekemän tasa-arvokyselyn mukaan naiset ovat Unionin tasa-arvoisimpia Ruotsissa ja Tanskassa ja Suomikin on kahdeksantena. Tarkoittaako tämä siis sitä, että naisten tasa-arvo johtaa seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan? 

Vai voisiko sittenkin olla niin, että Euroopan tasa-arvoisimmat naiset kokevat seksuaaliseksi väkivallaksi sellaiset teot, jotka epätasa-arvoisemmissa maissa ohitetaan olan kohautuksella? 

* * *

Tähän asiaan kysely ei anna vastausta, mutta sen mukaan naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on vähäisintä Bulgariassa (3,4 %), Puolassa (5,0 %) ja Portugalissa (6,4 %). Siis maissa, jotka sijoittuvat tasa-arvokyselyn mukaan sijoille 18, 19 ja 16 eli Euroopan alempaan keskikastiin. 

Sen sijaan EU:n epätasa-arvoisimmissa maissa Romaniassa (13,9 %), Unkarissa (17,9 %) ja Kreikassa (18,1 %) naiset eivät ole kertoneet erityisen alhaisista - jos ei korkeistakaan - seksuaalisen väkivallan määrästä. 

Lopuksi todettakoon, että suomalaiset ovat EU-maiden kansalaisista tyytyväisimpiä elämäänsä. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat puolestaan sijoilla 11 ja 9 (linkin kuvassa näyttää olevan virhe eli Saksa on siinä kahteen kertaan, karttakuvan perusteella sija 9 näyttäisi kuitenkin kuuluvan Tanskalle). 

Toisaalta naisten kokeman seksuaalisen väkivallan suhteen paras kansa - eli bulgarialaiset - on koko listan viimeisenä ja portugalilaisetkin sijalla 23. Sen sijaan puolalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä eli sijalla kahdeksan. 

Näyttäisi siis siltä, että olipa selitys Euroopan tasa-arvoisimpien pohjoismaisten naisten kyselyssä antamalle kuvalle miestensä hirvittävästä väkivaltataipumuksesta mikä tahansa, se ei ainakaan näyttäisi heijastuvan heidän yleiseen tyytyväisyyteensä omaan elämäänsä. Ja hyvä näin, sillä olisihan se järkyttävää, mikäli pohjoismaiset miehet onnistuisivat tuhoamaan heidän onnellisuutensa seksuaalisella väkivallalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin

Oli mukava huomata, että poliisi uskoo estäneensä yhdessä ruotsalaisten virkaveljiensä kanssa kahden Ruotsin kansalaisen suunnitteleman törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan väkivaltarikoksen. Heidät oli otettu kiinni helmikuun alkupuolella Turussa ja vangittu sen jälkeen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.

Kyseiset Ruotsin kansalaiset olivat nuoria miehiä, joista 21-vuotiaalla on osoite Länsi-Ruotsissa ja 25-vuotiaalla Tukholman lähellä ja he voivat saada oikeudessa rikoksestaan enintään neljä vuotta vankeutta. Tosin vain siinä tapauksessa, että poliisin keräämät todisteet ovat riittävät tuomion langettamaiseksi. 

Asiasta kertonut uutinen ei kertonut miesten nimiä eikä vihjannut millään tavalla heidän etniseen taustaansa. Siksi mieleeni etsiytyi väkisin ajatus, jonka mukaan heidän etunimensä eivät olisi Sven ja Håkan, vaan selvästi eteläisempää - ja kenties jopa profeetallista - alkuperää. 

Joka tapauksessa on erinomaista, että Suomen ja Ruotsin viranomaiset pystyvät tekemään ennaltaehkäisevää yhteistyötä rikosten estämiseksi. Onhan toki aina parempi, mikäli väkivallanteot voidaan estää jo etukäteen kuin ruotia jo peruuttamatonta henkirikosta.

* * *

Huomasin myös toisen positiivisen rikosuutisen. Sen mukaan ihmiskaupan uhrien määrä on Maahanmuuttoviraston mukaan vähentynyt Suomessa. 

Tilastojen mukaan yleisin ihmiskaupan muoto oli aiempien vuosien mukaisesti pakkotyö, mutta pakkoavioliitto nousi toiseksi jättäen seksuaalisen hyväksikäytön taakseen. Syynä ei ollut pakkoavioliittojen määrän kasvu vaan hyväksikäyttötapausten väheneminen.

Uutinen ei kertonut sanaakaan ihmiskaupan uhrien määristä, mutta Maahanmuuttoviraston mukanaolo osoittaa, ettei kyse ole suomalaisista vaan maahanmuuttajista. Ja mitä todennäköisimmin lähinnä naisista ja tytöistä.

* * *

Ei kuitenkaan kahta uutista ilman kolmatta, sillä opetushallituksen työryhmä on esittänyt islamin uskonnon kokeen lisäämistä ylioppilastutkintoon. Perusteena on se, että muslimeita on maassamme nykyisin jo selvästi enemmän kuin ortodoksikristittyjä. 

Peruste on tietenkin omalla tavallaan validi, mutta jäin kuitenkin ihmettelemään sitä. Olin nimittäin aina kuvitellut, että luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon erityisasema ei olisi liittynyt niiden harjoittajien lukumäärään vaan näiden uskontojen erityisasemaan valtionuskontoina, joiden puolesta maallinen valta kerää myös kirkollisveron. 

Tällaisena uskonnottomana ihmisenä minusta olisi kuitenkin parempi, että luovuttaisiin mieluummin kokonaan uskonnosta ylioppilaskirjoitusten osana kuin lisättäisiin kirjoitettavien aineiden määriä. Sen sijaan voitaisiin laatia yleinen kaikkia maailmankatsomuksia koskeva ylioppilaskoe, jonka kysymykset kattaisivat niin kristinuskon, islamin kuin sekulaarinkin maailmankatsomuksen. 

* * *

Edelle referoimani kolme uutista osoittavat Suomen muuttuneen monilla tavoilla siitä yhteiskunnasta, jossa minä kasvoin viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Rikollisuus on nykyään kansainvälistä ja monin tavoin erilaista kuin silloin ja jopa ihmisten uskomukset ovat monimuotoisempia. 

Tämä asettaa haasteita tulevaisuudelle etenkin yhteiskunnan turvallisuuden ja yhtenäisyyden suhteen. Ja vaatii nykyisiltä ja tulevilta poliitikoilta paljon ymmärrystä, osaamista ja taitoa, jossa Suomi säilyisi hyvänä paikkana myös lastenlasteni asua ja elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat

Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko

Suomen hiihtoliitto nimesi jo aiemmin joukkueen Trondheimin MM-hiihtoihin. On siis tullut aika spekuloida sillä, miten valitut hiihtäjät pärjäävät vuonojen maan vaativilla laduilla. Teen sen siinä järjestyksessä, missä kilpailut käydään.

Aloitan Iivo Niskasesta, joka voitti reilu viikko sitten Falunissa kympin kisan lähes näytöstyyliin. Ja sairastui - norjalaisten riemuksi, mutta myös epäilevien spekulaatioiden kohteeksi - heti sen jälkeen influenssaan, jonka vaikutuksia tärkeimpään eli ensi viikon tiistain perinteisen hiihtotavan 10 km kilpailuun on tässä vaiheessa mahdotonta ennakoida muilta osin kuin toteamalla, ettei tauti ainakaan paranna miehen kisakuntoa. 

Seuraavaksi käyn läpi jokaisen maastohiihtokilpailun siinä järjestyksessä kuin ne löytyvät MM-kisojen ohjelmasta. Ja tuttuun tapaan yritän olla mieluummin positiivisella kuin negatiivisella mielellä.

* * *

Naisten sprintti hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Siinä suomalaisista suurimmat odotukset kohdistuvat Jasmi Joensuuhun, joka on parantanut suorituksiaan useita vuosia peräkkäin ja noussut lajissaan maailman kymmenen parhaan joukkoon. Nähdäkseni hän sijoittuu huomenna todennäköisimmin sijoille 4-6.

Muista suomalaisista sprinttiin osallistuvat Jasmin Kähärä, Katri Lylynperä ja Amanda Saari. Heidän sijoittumisensa kahdentoista joukkoon eli pääsy välieriin olisi hyvä onnistuminen, mutta mitaleille tällä joukolla ei ole asiaa. 

Miesten sprintissä Lauri Vuorinen on onnistunut kauden mittaan parhaiten ja sikäli häneltä on realistista odottaa finaaliin selviytymistä. Toisaalta hänen mitalinsa olisi Joensuun tavoin yllätys.

Muista hiihtäjistä Niilo Moilanen ja Joni Mäki ovat arvoituksia, mutta heillä on onnistuessaan mahdollisuudet päästä välieriin, ja jälkimmäisellä jopa finaaliin, mikäli miehen nousukunto jatkuu. 

Jonin mitali olisi kuitenkin suuri yllätys, joka toteutuessaan pudottaisi Vuorista sijaa alemmas. Emil Liekarille jo pääsy kahdentoista parhaan joukkoon olisi erinomainen suoritus.  

* * *

Seuraava laji on miesten yhdistelmähiihto, jossa Suomen joukkueen ykkösnyrkki olisi ollut Iivo Niskanen. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, koska Niskanen ei hiihdä, eikä muista suomalaisista ei ole menestyjäksi tässä kilpailussa. 

Joukkueessa hiihtävät Perttu Hyvärinen, Niko Anttola, Arsi Ruuskanen ja Remi Lindholm. Näistä hiihtäjistä arvokisoissa aiemmin hyvin menestyneen Hyvärisen kunto on suurin arvoitus, mutta kauden moninaisten ongelmien takia häneltäkään ei voi odottaa erityistä menestystä, vaan sijoitus tulee hyvinkin onnistuneella hiihdolla olemaan kaksinumeroinen. Samoin kuin hänen nuoremmilla kollegoillaan. 

Naisten vastaavassa hiihdossa Suomella on asettaa viivalle vanhat menestyjät Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski. Heiltä voidaan odottaa kauden parasta hiihtoa ja ainakin jommankumman selviämistä mitaleille. 

Lisäksi naisten yhdistelmähiihtoon osallistuvat Vilma Ryytty ja Jasmin Kähärä. Heistä Ryytyn mahdollisuudet hyvään sijoitukseen riippuvat perinteisen osuudesta. Jos siinä hiihdetään rauhallisesti, hän voi hyvänä vapaan hiihtäjänä selvitä kahdenkymmenen joukkoon. 

Kähärältä sellaista sijoitusta ei kannata odottaa, vaikka MM-hiihdoissa onkin vähemmän kovia hiihtäjiä kuin maailmancupissa. Eikä siis Ryytyltäkään, mikäli perinteisellä hiihdetään tosissaan.

* * *

Kolmas laji eli perinteisen kymppi on Niskasen sarastumisesta huolimatta MM-hiihtojen odotetuin matka täällä pohjantähden alla. Mikäli Iivo paranee nopeasti, on hän edelleen yksi mitalisuosikeista, vaikka tässä tilantessa ei enää ennakkosuosikki. Sellaiseksi nousee nyt Norjan Johannes Kläbo, joka on vuosi vuodelta parantanut kykyään myös matkavauhdin osalta. 

Muista suomalaisista Ristomatti Hakolalla on edellytykset kymmenen parhaan joukkoon. Muut hiihtäjät valikoitaneen yhdistelmähiihdon tulosten perusteella nelikosta Ville Ahonen, Hyvärinen, Ruuskanen ja Anttola. Heistä kaikki kykenevät onnistuessaan kahdenkymmenen tai jopa kymmenen parhaan joukkoon, koska edestä puuttuu maailmancupiin verrattuna kovia norjalaisia. Mitaleille heillä ei kuitenkaan ole asiaa. 

Naisten puolellakin Suomen ykköstykki on Niskanen. Kertulta voidaan toivoa veljensä tavoin jopa kultaa, mutta kilpailu on kovaa (Johaug, Slind, Diggins, Andersson, Sundling, Weng, Hennig, Carl ja niin edelleen) ja siksi jopa mitaleilta putoaminen on mahdollista. 

Muista hiihtäjistä suurin yllättäjä saattaa hyvinkin olla Krista Pärmäkoski, joka on viime viikot ollut nousukuntoinen. Jos kehitys jatkuu, voi myös hän yltää mitalitaisteluihin. 

Lisäksi tälle matkalle osallistuu halutessaan Jasmi Joensuu, joka saattaa kuitenkin säästellä seuraavan päivän parisprinttiin. Hänellähän on sillä matkalla todelliset mitalimahdollisuudet toisin kuin perinteisen kympillä. 

Lisäksi kympin matkalle lähtee Johanna Matintalo - jolla on ollut vaikea kausi, eivätkä odotukset huippusijoituksesta ole siksi realistisia - sekä Joensuun jäädessä pois Vilma Nissinen, Amanda Saari tai Vilma Ryytty ilman menestyspaineita. 

* * *

Suomalaismatkat jatkuvat väliaikalähtöjen jälkeen perinteisen hiihtotavan parisprintillä. Siihen liittyen on ihan ensin huomioitava, että lajiin on tullut suomalaisten mitalinsaalistusta vaikeuttava sääntömuutos. 

Tarkoitan karsintaa, jossa hiihdetään vain yksi kierros väliajalla, kun aiemmin myös karsinta oli kokonainen kolmen kierroksen kilpailu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että varsinaisten sprinttihiihtäjien kilpailukyky suhteessa pitkän matkan hiihtäjiin on kasvanut. 

Naisten puolella tämä tarkoittaa etenkin Ruotsin joukkueen ennakkosuosikkiaseman vahvistumista entisestään. Siten Suomi ja muut maat taistelevat käytännössä parhaimmillaankin hopeasta. 

Joukkueessamme hiihtävät Jasmi Joensuu ja jompikumpi parivaljakosta Kerttu Niskanen/Krista Pärmäkoski siten, että kaksikkoa kirivoimaisempi Jasmi tuo joukkueen maaliin. Odotusarvona tälle joukkueelle on toinen tai kolmas sija, mutta sama koskee Norjan ja Saksan joukkueita, joten kolmikosta jää yksi nuolemaan näppejään. Toivottavasti se ei ole Suomi.

Miesten puolella tämä lienee Iivo Niskasen toinen päämatka, ellei hän itse koe olevansa kilpailukyvytön. Pariksi asettuu Ristomatti Hakola, jonka ominaisuuksille parisprintti sopii kuin nenä päähän. Jos Niskanen ei pysty osallistumaan, valittaneen joukkueeseen hänen tilalleen sprinttikilpailun tulosten perusteella joko Lauri Vuorinen tai Joni Mäki

Kultaa tietenkin odotetaan, mutta Norja tulee olemaan kova kanto kaskessa, eikä ole syytä epäillä, etteikö Kläbo hoitaisi joukkueelleen voittoa siinä tapauksessa, että hän pääsee loppusuoralle samoihin aikoihin kuin kilpailijansa. Mutta suomalaisillekin mitali on joka tapauksessa todennäköinen - jos Niskanen osallistuu - tai ainakin mahdollinen - mikäli hän jää pois.

* * *

Suomalaismatkojen jälkeen siirrytään pitkään viestiin, joka on aiempiin arvokisoihin nähden lyhentynyt 40 kilometristä 30 kilometriin. Hakola ja Niskanen hoitanevat perinteisen osuudet siten, että Suomi on kolmanteen vaihtoon tultaessa selvässä johdossa. 

Sen jälkeen jatketaan vapaalla etenemistavalla, jonka hiihtäjävalintoja on vaikea ennakoida. Maailmanmestari Harri Kirvesniemien arvaus oli Remi Lindholm ja Perttu Hyvärinen. 

Näin saattaa hyvinkin olla, mutta mikäli Vuorinen tai Mäki saavuttavat sprintissä menestystä, vaihtuu ankkuri kyseiseen sprintteriin ja jompikumpi kaksikosta Lindholm/Hyvärinen jää valmistautumaan kuninkuusmatkalle. Realistinen odotus Suomen sijoituksesta menee välille kolmesta viiteen, joista ensin mainitun eli mitalin todennäköisyys ei ole kovin suuri. 

Naisten osalta meillä on kolme tai mahdollisesti jopa neljä erittäin hyvää perinteisen hiihtäjää eli Niskanen, Pärmäkoski ja Joensuu sekä kenties myös Johanna Matintalo. Heistä kolme ensimmäistä ovat myös vapaalla kyvykkäitä ja heidän lisäkseen Vilma Ryytty pystyy hiihtämään luistellen hyvää matkavauhtia. Tästä joukosta kirivoimaisimpia vapaalla hiihtotavalla ovat Joensuu ja Pärmäkoski, joten toinen heistä pääsee ankkuriksi. 

Kerttu Niskasen tehtävänä viestissä on hiihtää toisella osuudella mahdollisimman kovaa ja Ryytyn säilyttää saavutettu asema. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka monta joukkuetta on Suomen edellä tai vielä iskuetäisyydellä viimeisessä vaihdossa. 

Oma veikkaukseni on, etteivät naiset tällä kertaa sijoitu kolmen joukkoon, vaan jäävät sijalle neljä tai viisi. Saatan tietenkin - tai jopa toivottavasti - olla väärässä ja kauniimman sukupuolen edustajamme ottavat sittenkin mitalin.

* * *

MM-hiihdot päättää perinteiseen tapaan kuninkuusmatka, jonka myös naiset hiihtävät täysimittaisena. Valitettavasti se on yhteislähtö, eikä siten mittaa äärimmäistä kestävyyttä - kuten nuoruusvuosinani - vaan pikemminkin taktista osaamista ja kirikykyä varsinkin siinä tapauksessa, että ladut ja keli antavat peesihyödystä ison hyödyn.  

Suomalaismiehistä matkaan lähtevät todennäköisesti Niskanen, Lindholm, Hyvärinen ja Ruuskanen. Heistä Niskasen pitäisi tässä vaiheessa olla jo niin hyvässä iskussa, että häneltä voidaan odottaa sijoittumista  kymmenen parhaan joukkoon, mutta muut kolme ovat arvoituksia. 

Toisaalta Niskanen saattaa jättää myös koko kilpailun väliin, mikäli ei tunne oloaan hyväksi. Jo näin käy, noussee Niko Anttola mukaan joukkueeseen, koska Ville Ahonen on melko puhtaasti perinteisen hiihtotavan menijä.

Mikäli Remi Lindholmin Falunin kahdenkympin kisan onnistuminen viestii nousukunnosta, hän saattaa pysyä kärjen mukana varsin pitkälle, samoin kuin Iivo. Kirikyvyn puutteet estävät kuitenkin kummallakin mitalisijan saavuttamisen.

Ruuskasen ja Hyvärisen (sekä Anttolan) mahdollisuudet lienevät tällä matkalla kahdella numerolla kirjoitetuissa sijoissa, eikä ehkä siinäkään ykkösellä alkavissa. En toki panisi pahakseni, vaikka kyseiset herrat osoittaisivat negatiivisen asenteeni ymmärtämättömyydeksi. 

Naisten kuninkuus-, tai pitäisikö sanoa kuningatarmatkalle, ei liene suurta tunkua. Se on kuitenkin päämatka Vilma Ryytylle, joka pääsee hiihtämään paremmalla hiihtotavallaan ja on osoittanut jaksavansa hiihtää pitkiäkin matkoja, vaikka kirikyky ei olekaan hänen paras meriittinsä. 

Näin ollen Ryytty jäänee kuitenkin lopulta vanhojen rouvien, eli Niskasen ja Pärmäkosken taakse, joiden kirikyky pitkän matkan jälkeen on koeteltu ja osoittautunut kohtuulliseksi, vaikka tuskin kuitenkaan vapaalla hiihtotavalla mitaliin riittäväksi. 

En olisi kuitenkaan yllättynyt, jos kymmenen joukossa olisi kolme suomalaista. Neljäntenä matkalle lähtee luultavasti Vilma Nissinen, jolla on elämänsä tilaisuus yllättää ja tunkea yllättäjänä samaan joukkoon. 

* * *

Edeltä kun summaan, niin saan lopputulokseksi neljä todennäköistä ja viisi mahdollista mitalia. Tämä osoittaa tietenkin valtavaa optimismia, joten on käytettävä korjauskerrointa. 

Jos ajatellaan, että todennäköisistä mitaleista realisoituu puolet ja mahdollisistakin noin viidennes, päädytään kolmen mitaliin. Tämäkin olisi hyvä saavutus, sillä edellisissä - vuoden 2023 - MM-hiihdoissa Suomi saavutti vain yhden mitalin: miesten viestihopean. 

Sitä ennen - vuonna 2021 - Suomen saldoksi tuli miesten parisprintin hopea ja naisten viestipronssi. Siis kaksi mitalia. Vuonna 2019 saalis oli puolestaan vain yksi pronssi, jonka otti Iivo Niskanen 15 km perinteisellä hiihtotavalla hiidetystä kilpailusta. 

Toivottakoon siis, ettei korjauskertoimeni ole liian optimistinen, vaan suomalaiset maastohiihdon ystävät saavat nauttia tällä kertaa useammasta mitalista kuin kolmissa edellisissä MM-kisoissa. Ja ehkäpä riemuita vielä jopa kultamitalista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Planican MM-hiihtojen kisaennakko
Oberstdorfin kisaennakko

Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita

Eilinen päivä toi tullessaan tilaston maahanmuuttajien seksuaalirikosaktiivisuudesta. Sen mukaan naisille suurimman riskin aiheuttavat Syyriasta Suomeen saapuneet niin sanotut pakolaiset - peräti 15-kertaisen verrattuna suomalaisiin. Perässä lähietäisyydellä ovat kongolaiset ja afgaanit yli 12-kertaisella aktiivisuudella. 

Puheena olevan tilaston ei pitäisi olla yllätys kenellekään aikaansa seuraavalle suomalaiselle. Onhan samansuuntaisia tilastoja julkaistu lehdistössä ja myös tällä blogialustalla kerta toisensa jälkeen. 

Sen sijaan aikakin minulle on käsittämätöntä, että edelleenkin löytyy kokonaisia suomalaisia puolueita, joille naisten turvallisuus on pelkkää sanahelinää. Tällaisia ovat erityisesti poliittisen laitavasemmiston puolueet, jotka ovat taistelleet leijonan lailla nykyisenkin hallituksen aikana, jotta maahamme saataisiin entistäkin enemmän raiskaukseen taipuvaisia maahanmuuttajia. 

Vielä oudompaa on se, että juuri näiden puolueiden kannattajakunnasta enemmistö on naisia. Vihreiden viime eduskuntavaalien kannattajista peräti kaksi kolmasosaa oli naisia. Vasemmistoliiton äänestäjien osalta sukupuolten vinouma on hiukan pienempi, mutta samansuuntainen. 

Ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa on se, että Vasemmistoliiton kannatus on suurinta juuri nuorten 18-24-vuotiaiden naisten parissa, jotka ovat kaikkia muita äänestysikäisiä suuremmassa riskissä joutua seksuaalirikosten uhriksi. Vihreidenkin osalta kannatus on nuorissa ikäluokissa suurempaa kuin vanhemmissa, mutta se ulottuu aina nelikymppisiin kauniimman sukupuolen edustajiin. 

Tilastot ovat kuitenkin aina pelkkää historiaa, joten siinä mielessä tämä kirjoitus on hyvä lopettaa muistuttamalla siitä, ettei edellä kuvaamani tilanne ole millään lailla muuttumassa. Siitä esimerkkinä olkoon tuore uutinen, jonka mukaan Päijät-Hämeen käräjäoikeus on tuominnut Testif Negassi Tesfan ja Andemariam Teklehaimanotin kolmen vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeus­rangaistukseen nuoren naisen törkeästä raiskauksesta. Eivätkä he suinkaan olleet ainoita kuluvana vuonna tuomittuja - kuten toinen, kolmas ja neljäs julkiseen sanaan päätynyt tapaus osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti

Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti

Viime viikkoina on maailmalla käyty kovaa keskustelua Iso-Britannian kantaväestön tyttäriä hyväksi käyttäneistä muslimimaahanmuuttajien raiskausringeistä, viranomaisten haluttomuudesta puuttua niihin sekä tapauksista kiinni saatujen henkilöiden saamista vähäisistä tuomioista. Asiaan on ottanut kantaa esimerkiksi amerikkalainen Elon Musk (esimerkki), joka tunnetaan maailman rikkaimpana miehenä. 

Suomessa Yle julkaisi jokin aika sitten niin sanotun analyysin, jossa korostettiin sitä, että Muskin kommmentit kohdistuvat vanhaan skandaaliin. Tämä pitää sinänsä paikkansa eli puheenaiheena on vaatimus vuosien takaisten tapahtumien uudelleen tutkimiseksi. 

Siksi ajattelin tänään etsiä tietoja Iso-Britannian seksuaalirikoksista. Ensimmäisenä törmäsin BBC:n juttuun, jonka mukaan Lontoossa tapahtui vuonna 2023 yhteensä 20 000 seksuaalirikosta, joista 8 852 oli raiskauksia. Siis yksi seksuaalirikos per 26 minuuttia, joista yksi raiskaus per tunti.

Löysin myös tilaston, jonka mukaan Englannissa ja Walesissa tapahtui huhtikuun 2023 ja maaliskuun 2024 välisenä aikana 67 928 raiskausta. Lukema oli sikäli positiivinen, että kahtena edellisenä huhti-maaliskuun välisenä jaksona tilastoituja raiskauksia oli vieläkin enemmän. 

Tilastoitujen raiskausten määrä oli tilaston mukaan kasvanut vuosituhannen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä noin viisinkertaiseksi. Lukemaan saattaa vaikuttaa se, kuinka herkästi tapaukset tulevat raportoiduksi, mutta samalla on syytä panna merkille se, että - ainakin Suomessa kantaväestöä useammin seksuaalirikoksiin syyllistyvien - muslimien määrä saarivaltiossa on samaan aikaan kasvanut noin kolminkertaiseksi.

Näiden löydösten perusteella minusta vaikuttaa siltä, että Iso-Britannian hallituksen kannattaisi miettiä vakavasti, mitä he voisivat tehdä johtamansa kansakunnan naisten turvallisuuden parantamiseksi. Ja meillä Suomessa nykyisten ja tulevien hallitusten tulee huolehtia siitä, ettemme ajaudu samanlaiseen tilanteeseen kuin britit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi

Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä

Raamatun mukaan ihminen on ainutlaatuinen luomakunnan kruunu. Siis Jumalan itsestään tekemä ainutlaatuinen kuva, jonka hän loi vasta sen jälkeen, kun muu maailmankaikkeus oli tehty valmiiksi. 

Tieteelliset todisteet eivät tue tätä käsitystä, vaan ne viittaavat pikemminkin siihen, että nykyihminen on vain pitkän evoluution tämänhetkinen vaihe. Ja siten nykyisen ihmisen erikoilaatuisuuteen ovat johtaneet monenlaiset vaiheet sen jälkeen kun meihin johtanut elämänmuoto erosi simpansseihin johtaneesta evoluutiolinjasta noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. 

Ihmisen evoluution tutkijat ovat myös havainneet, että tämän polun varrella on ollut ajanjaksoja, jolloin maapallolla on elänyt useita ihmisen kehityslinjasta simpanssien jälkeen eronneita lajeja. Yksi tällainen vaihe oli puolitoista miljoonaa vuotta sitten, jolloin Afrikassa eli monenlaisia ihmisen kehityslinjaan kuuluvia lajeja.

Niistä Homo erectus eli pystyihminen oli meidän suoranainen esi-isämme, joka oli - Wikipedian mukaan - "nykyihmistä rotevampi, voimakkaampi ja apinamaisempi. Sen pituus oli 130–160 cm. Luultavasti se osasi valmistaa vaatteita ja käsitellä tulta sekä varastoida ruokaa. Pystyihmisen ravinto koostui pääasiassa rasvaisesta suurriistasta. Pystyihmisten aivotilavuus oli noin 950–1 100 cm³, 75 prosenttia nykyihmisen aivotilavuudesta."

Toinen tuohon aikaan elänyt ihmislaji oli Paranthropus boisei eli vankka-apinaihminen. Sen aivotilavuus oli Wikipedian mukaan vain 500–550 cm³ ja pääkallo oli ominaisuuksiltaan kehittynyt tehokkaaseen pureskeluun, minkä seurauksena sen takahampaat olivat neljä kertaa isommat kuin nykyihmisillä. Miespuoliset yksilöt painoivat 68 kilogrammaa ja olivat 1,3 metriä pitkiä. Naispuoliset yksilöt olivat paljon pienempiä: 1,05-metrisiä ja vain 45 kiloisia. 

Ihmisen kehityshistoria on nykyisen tiedon mukaan siis paljon muotoisempi kuin Raamatun luomiskertomus antaa ymmärtää. Ja siksi se on myös erityisen kiehtovaa. 

Tästä syystä oli mielenkiintoista huomata amerikkalaistutkija Kevin Hatalan ja hänen kumppaneidensa tutkineen Kenian Turkana-järveltä puolentoista miljoonan vuoden ikäisiä jalanjälkiä, joiden he osoittivat olevan kahden eri lajin tekemiä muutamien tuntien tai päivien välein. 

Analyysit osoittivat, että jalanjäljet olivat peräisin yksilöiltä, joiden kävelytyylit ja asennot erosivat toisistaan. Tutkijoiden mukaan osa jäljistä on pysty- ja loput vankka-apinaihmisen tekemiä. 

Molempien lajien fossiileita on löytynyt alueelta jo aiemmin. Nyt julkaistu tutkimus on kuitenkin vasta ensimmäinen, joka osoittaa, että lajit elivät rinnakkain ja todennäköisesti myös keskinäisessä vuorovaikutuksessa 1,5 miljoonaa vuotta sitten.

Samalla ne viittaavat siihen, että järvenrantaympäristöt olivat molemmille lajeille tärkeitä. Ja siten niiden välillä oli luultavasti suoraa kilpailua, joka vahvisti lajien ekologis-evolutiivista eriytymistä toisistaan. Ja ehkäpä myös lopulta johti vankka-apinaihmisen sukupuuttoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen
Kumulatiivisen kulttuurin alku
Miksi neandertalilaiset hävisivät?