Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste perussuomalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perussuomalaiset. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. syyskuuta 2026

Parrasvaloissa Nahom Lagos: Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan edustaja

Arvoliberaalilla maahanmuuttopolitiikalla on tunnetusti vakavia seurauksia. Yksi sellainen on Nahom Hagos, joka tunnetaan Oulun pyykkituparaiskaajana, koska hänen uhrinaan mainitussa paikassa oli 85-vuotias vanhus. 

Mies sai vuonna 2019 tapahtuneesta teostaan – julkisuuden lisäksi – 4,5 vuoden vankeusrangaistuksen. Siitä huolimatta hän raiskasi vuonna 2023 uudelleen: tällä kertaa ennestään tuntemansa 26-vuotiaan naisen. Nahom oli tuolloin ehdonalaisessa vapaudessa. 

Toisesta raiskaustapauksestaan puheena oleva sankari selvisi viime vuonna tehdyssä oikeuden ratkaisussa vain 2,9 vuoden vankeustuomiolla, johon sisältyi edellisen tuomion jäännösrangaistus. Nähtävästi hän ei kuitenkaan ollut jättänyt ehdonalaisessa tekemiään raiskailujaan yhteen kertaan vaan on jälleen syytteessä.

Tällä kertaa häntä epäillään niin ikään vuonna 2023 tapahtuneesta toisesta raiskauksesta. Nähtäväksi jää, seuraako siitä Nahomille lisäistumisia vankilassa. Mikäli niin käy, ei tuomiosta ilmeisesti tule kovin mittavaa, vaan rangaistusta lieventää edellinen tuomio, koska myös tämä tapaus olisi voitu käsitellä vuoden 2025 oikeudenkäynnissä. 

* * *

Nahomin tapaus ei ole mitenkään erikoinen, sillä tiettyihin mahanmuuttajaryhmiin kuuluvat miehet ovat yleisesti tunnettuja korkeasta raiskaamisaktiviteetistaan. Suomalaiset – ja ylipäänsä eurooppalaiset ja etenkin naiset – ovat puolestaan tunnetusti mieleltään sinisilmäisiä, eivätkä vieläkään ymmärrä harjoittamansa maahanmuuttopoliitiikan johtavan monenlaisiin ongelmiin, joista yksi on seksuaaliturvallisuuden heikkeneminen. 

Tässä suhteessa eilinen Ylen gallup oli mielenkiintoinen. Ainoana merkittävänä puolueena harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa jo vuosia vastustaneen – ja tällä hallituskaudella siihen merkittäviä parannuksia aikaan saaneen – Perussuomalaisten kannatus nousi jälleen. Valitettavasti samoin teki myös vastuutonta turvapaikkaturismia tiukimmin kannattavan, ja siten naisten seksuaaliturvallisuudesta vähiten välittävän, Vasemmistoliiton suosio. 

Toki suomalaispuolueiden kannatusmuutoksiin on muitakin syitä, eikä niistä vähäisin ole maan talouden lähteminen jälleen kasvuun – lähes 20 vuoden korpivaelluksen jälkeen. Toivon mukaan se auttaa Suomea sekä keventämään julkista velkataakkaansa että palauttamaan Nahomin kaltaiset rikolliset takaisin sinne, mistä tulivatkin.





tiistai 25. elokuuta 2026

Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi

Yleisradion eilinen pääuutinen oli kysely, jonka mukaan mikään hallitusvaihtoehto ei saanut suomalaisten enemmistön kannatusta. Suosituintakin kokoonpanoa kannatti vain 13 prosenttia suomalaisista. 

Juttu myytiin suomalaisille tekstillä "juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan – eivät edes halli­tus­puolueiden omat kannattajat". Se on toki sinänsä tosi, mutta koska saman olisi voinut sanoa mistä tahansa hallituspohjavaihtoehdosta, on vaikea välttyä ajatukselta, että otsikon valinnalle oli poliittiset perusteet. 

* * *

Tänään oli – kokemukseni mukaan – Yleä monin verroin poliittisesti neutraalimman Uutissuomalaisen vuoro otsikoida hallituspohjakyselystä. Sen mukaan Perussuomalaisten Riikka "Purra on pk-yritysten suosikki seuraavaksi pääministeriksi". Jutun kuvituskuvan tekstinä oli "Pk-yritysten edustajista 45 prosenttia on tyytyväisiä Riikka Purran (ps.) toimintaan valtiovarainministerinä".

Purraa kannatti 20 prosenttia PK-yrittäjistä. Seuraavana tulivat Petteri Orpo (kok) 17, Antti Kaikkonen (kepu) 12 ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) seitsemän prosentin kannatuksella.

Juuri nyt odotan suurella mielenkiinnolla, miten Yle uutisoi saman kyselyn tulokset. Miten olisi "Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi"?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallituksen ministerit ovat onnistuneet hallitustyössään – vain Multala ja Marttinen ovat poikkeuksia
Näin on, mutta olkoon!
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

torstai 20. elokuuta 2026

Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka valtaa alaa: ensin SDP ja nyt Kokoomus

Vaalien lähestyessä näyttää siltä, että Perussuomalaisten jo pitkään harjoittama maahanmuuttopolitiikka saa kannatusta yhä laajemmin myös muiden puolueiden parissa. Muistamme äskettäiset SDP:n linjaukset ja nyt on avautunut myös Kokoomuksen Antti Häkkänen. 

Hänen mukaansa "Suomen ikääntyvä väestö tarvitsee lisää työntekijöitä. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua sinisilmäisesti. Meidän pitää varmistaa, että kyse on yhteiskuntaa hyödyttävästä työnteosta. Jos esimerkiksi henkilö tekee hyvin vähän töitä ja elää muuten sosiaaliturvan varassa, järjestelmä ei toimi tarkoituksenmukaisesti."

Sekä edelleen, että "tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka tekevät töitä, hakevat töitä, kouluttautuvat, maksavat veroja ja osallistuvat yhteiskuntaan. Sen sijaan emme kannata sellaista maahanmuuttoa, jossa ihmiset tulevat maahan vailla realistisia mahdollisuuksia työllistyä ja päätyvät myöhemmin pysyvästi sosiaaliturvan varaan... Oikeistolaisessa maahanmuuttopolitiikassa korostuvat yksilön velvollisuudet."

* * *

Toki sekä SDP:n että Kokoomuksen linjaukset ovat edelleen heikommin jäsenneltyjä kuin Perussuomalaisten, mikä johtunee mielenmuutoksen äskettäisyydestä. Niinpä Häkkänenkin kertoi, että hän on "jo kymmenen vuotta korostanut, että maahan tulleiden vakaviin rikoksiin pitää suhtautua erittäin tiukasti. Mutta Suomi on oikeusvaltio. Ei voida toimia niin, että ihmisiä poistetaan maasta mielivaltaisesti ilman asianmukaista prosessia. Yhteiskunnan pitää perustua lakiin, poliisiin ja oikeuslaitokseen, jotka selvittävät, mitä on tapahtunut ja kuka on syyllistynyt rikokseen."

Kommentti on sikäli outo, ettei kukaan valtakunnantason poliitikko ole vaatinutkaan ihmisten mielivaltaista karkottamista. Sen sijaan Joakim Vigelius (ps) esitti aiemmin tällä viikolla, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti Suomesta – oikeuden päätöksen jälkeen – eikä heille annettaisi enää mahdollisuutta vedota Maahanmuuttovirastoon välttyäkseen maasta poistamiselta. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten SDP:n ja Kokoomuksen linjaukset vaikuttavat suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ensi vuoden vaalien jälkeen. Ovatko nyt kuulleet puheet pelkkää vaaliretoriikkaa, vai ovatko niiden uudet linjaukset todellisia? 

Jonkinlainen muutos on kuitenkin joka tapauksessa tapahtunut, sillä eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi aiemmin kesällä, että hänen parin vuosikymmenen takaisissa – tuolloin radikaaleina pidetyissä blogimerkinnöissä – "puhutaan itsestäänselvyyksistä", koska "yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta."

Toivottavasti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suomalainen maahanmuuttopolitiikkaan tällä hallituskaudella tullut muutos jää pysyväksi, ja sen yhteiskunnan kannalta haitallisia käytäntöjä karsitaan edelleen, eikä tällä hallituskaudella korjattuja järjettömyyksiä edes harkita palautettaviksi. Äänestäjän kannalta on toki selvää, että varminta on edelleen äänestää sitä puoluetta, joka on saanut aikaan edellä kuvaamani laajenevan yhteiskuntapoliittisen muutoksen.

keskiviikko 19. elokuuta 2026

Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Joakim Vigelius esitti eilen, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti Suomesta. Toisin sanoen hän kannatti ajatusta siitä, etteivät raiskaajat ja murhaajat voisi enää vedota Maahanmuuttovirastoon välttyäkseen maasta poistamiselta. 

Ehdotus on tietenkin hyvä ja kannatettava, ja tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että tällaista asiaa edes tarvitsee esittää. Luulisihan luottamuksen pettäneen ihmisen karkottamisen olevan itsestäänselvyys – ja aivan erityisesti sellaisten maahanmuuttajien kohdalta, joiden peruste oleskella maassamme perustuu vainolta suojaamiseen. 

Näin kuitenkin on, sillä asiasta kertoneen uutisen mukaan vielä muutama vuosi sitten lähes puolet rikosten perusteella karkotettavista ulkomaalaisista vältti maastapoistamisen vedottuaan Maahanmuuttovirastoon. Toki voidaan kysyä, että onko vika nykyisessä lainsäädännössä vai sen tulkinnassa, koska lukema näyttää elävän hallitusten maahanmuuttoasenteiden mukaan.

* * *

Nähtäväksi joka tapauksessa jää, mitä Vigeliuksen ehdotukselle tapahtuu, sillä se tuskin toteutuu nykyisen hallituksen jäljellä olevan – reilusti alle vuoden mittaisen – valtakauden aikana. Kuten demokratiaan kuuluu, tämänkin asian ratkaisevat suomalaiset äänestäjät. 

Mikäli he äänestävät SDP:n suurimmaksi puolueeksi – kuten juuri nyt näyttäisi – pääsee puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman määrittelemään hallitusohjelman päälinjauksista. Enkä jaksa uskoa, että se siinä tilanteessa olisi ensimmäisenä kiristämässä maahanmuuttolainsäädäntöä, vaikka viime viikon vaalipuheiden perusteella näin voisikin kuvitella. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että hallitusta koottaisiin punamullan varaan. 

Tässä yhteydessä on syytä huomata erityisesti, että – Vigeliuksen sanoin – "kun näitä asioita on nyt äänestetty eduskunnassa läpi, niin SDP:hän on vastustanut niitä, kuten puolue on vastustanut liki jokaista maahanmuuton tiukennusta". Toki itse kukin voi harjoittaa toiveajattelua, mutta realisti turvaa pikemminkin poliittisiin näyttöihin kuin höttöiseen vaalipropagandaan. 

Siksi juuri nyt näyttää siltä, että monet maahanmuuttajaraiskaajat ja -murhaajat saavat jatkossakin jäädä Maahanmuuttoviraston päätöksellä tänne Pohjantähden alle, ja aiheuttaa vaaraa täällä eläville ihmisille. Eikä asiaa muuta kuin se, että suomalaiset sittenkin päättäisivät vaaliuurnilla toisin.

perjantai 14. elokuuta 2026

SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa

Suomen sosialidemokraattinen puolue pääsi yllättämään pahemman kerran. Ja vieläpä positiivisesti. Ehkä. 

Eilisen uutisen mukaan SDP nimittäin haluaa kovennuksia järjestäytyneen rikollisryhmän osana tehtyihin rikoksiin, alaikäisen yllyttämiseen vakavaan rikokseen sekä toistuvaan vakavaan väkivalta- tai seksuaalirikollisuuteen. Tärkeimpänä demarit kuitenkin korostavat alueiden eriytymisen torjuntaa ja ennaltaehkäiseviä palveluita.

SDP linjasi myös, että maahanmuuttajien tulee sitoutua suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin arvoihin ja toimintatapoihin sekä hylätä sellaiset lähtömaansa tavat, jotka eivät ole näiden kanssa yhteensopivia. Varapuheenjohtaja Tytti Tuppuraisen mukaan demokratia, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ovat arvoja, joista demarit pitävät kiinni. Ja siksi he vaativat, että kaikkien täällä elävien täytyy noudattaa niitä.

Demarit vaativat Suomeen asettuneilta maahanmuuttajilta myös Suomen kielen oppimista. Tämän edistämiseksi he olisivat valmiita harkitsemaan maahanmuuttajien sosiaaliturvan sitomista kielen opiskeluun sekä maksuttomien tulkkauspalveluiden saatavuuden rajoittamista tietyn maassaoloajan jälkeen.

Koulupolitiikassaan puolue olisi valmis palaamaan kohti toimivaksi todistettuja perusteita, joissa korostuvat selkeät ja vakaat rakenteet, rauhallinen ympäristö, säännöt ja turvallinen aikuiskontakti. Eikä siinä kaikki, sillä demarit haluavat myös, että kouluilla tulee olla valmius palata eriytettyihin oppimisympäristöihin.

* * *

Ihan kuin olisin kuullut yhdeltä suomalaiselta puolueelta tällaisia linjauksia jo vuosia sitten. En nyt viitsi mainita miltä, mutta huomasin, että Tuppurainen kielsi demareiden ottavan askeleita juuri tällaisista linjauksista epäilemäni puolueen linjan suuntaan.

Tai sitten demarit vain juksasivat. Ovathan seuraavat vaalit vasta ensi huhtikuussa, joten tuskin he vielä päästelevät suustaan luikur... hrmhm... valhei... ei kun katteettom... siis rehellisiä  vaalivalh... kröhöm vaalipuheita. 

Hyvä kuitenkin, että demarit näin tunnustivat perussuomalaisten maahanmuutto- ja koulutuspolitiikan järkevyyden verrattuna vihervasemmiston perinteisiin linjauksiin. Näin siitä huolimatta, että he – mitä ilmeisimmin vaalitaktisista syistä – kielsivät tehneensä näin. 

* * *

Vaikka demareiden puheita tuskin kannattaa vielä ottaa tosissaan, tuo julkilausuma vaikuttaa sellaiselta, ettei hallitusyhteistyö Perussuomalaisten kanssa ole sittenkään – ainakaan ohjelmapoliittisista syistä – mahdotonta, vaan Riikka Purra (ps) voisi jatkaa ministerinä jopa demarivetoisessa hallituksessa. Tai päinvastoin: ehkäpä Perussuomalaisten kannatuksen nousu jatkuu seuraavien kahdeksan kuukauden ajan ja Antti Lindtman (sd) ryhtyy Riikka Purran ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeriksi. 

Siis mikäli demaripuolue on vakavissaan maahanmuutto- ja koulutuspoliittisissa linjauksissaan. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, vaan katsotaan ensin, miten puolue ja etenkin sen sisäisen opposition kärkinainen – Nasima Razmyar – noudattavat puheissaan ja teoissaan puolueensa uusia linjauksia. Vai noudattavatko lainkaan.

torstai 23. heinäkuuta 2026

SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Helsingin sanomien tilaama mielipidekysely vahvisti, että SDP on suosituin puolue maahanmuuttajien parissa. Aiemmin tämä oli havaittu Suomen perustan tekemässä kyselyssä.

HS:n kyselyssä tuli esille mielenkiintoinen ero niiden välillä, jotka ovat tai eivät ole vaalioikeutettuja. Ensin mainittujen joukossa demareiden kannatus on veret seisauttava 45 prosenttia kun kaikista maahanmuuttajista heitä äänestäisi "vain" 21 prosenttia vastanneista. Eroa selittää se, että demarit ovat suosittuja erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden eli humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten joukossa. 

* * *

Ei siis ihme, että demarit kannattavat laajaa humanitaarista maahanmuuttoa. Ja kääntäen – ovat vastustaneet johdonmukaisesti humanitaarisen maahanmuuttopoliittisia kiristyksiä. Näin puolue varjelee suosiotaan uussuomalaisten parissa ja olettaa pitkällä aikavälillä nousevansa yhä useampina vaalikausina pääministeripuolueeksi. 

Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö suomalaiset tämän kehityksen vääjäämättömät seuraukset ja jättävät antamatta äänensä demareille. Vai jatkavatko he edelleen demareiden – tai muiden vasemmistopuolueiden – äänestämistä. Tämä on sanottava siksi, että myös Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat maahanmuuttajien parissa suositumpia kuin Kokoomus, Perussuomalaiset tai Keskusta.

tiistai 14. heinäkuuta 2026

Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön

Uutissuomalainen oli teettänyt mielipidekyselyn suomalaisille siitä mitä he äänestäisivät viimeiseksi. Kyselyn päätulokset olivat seuraavat: 

Perussuomalaiset 42 %
Vasemmistoliitto 19 %
Vihreät 12 %
Kokoomus 7 %
Kristillisdemokraatit 6 %
Ruotsalainen kansanpuolue 3 %
Sosiaalidemokraatit 3 %
Liike Nyt 2 %
Keskusta 0 %
Ei halua sanoa 6 %

Taulukosta nähdään odotetusti, että Perussuomalaiset on ylivoimainen ykkönen, jota seuraavat selvällä välimatkalla Vasemmistoliitto ja Vihreät. Tässä asiassa sukupuolella on kuitenkin suuri merkitys. 

* * *

Kauniimman sukupuolen edustajien parissa peräti 51 % kyselyyn vastanneista ei ikimaailmassa äänestäisi Perussuomalaisia, mutta Vihreitä ei vierasta kuin seitsemän prosenttia. Viimeksi mainittu on jopa yhden prosenttiyksikön vähemmän kuin Kokoomusta inhoavien määrä. Vasemmistoliittoakin vierastavien määrä on "vain" 13 %, joten laitavasemmistolainen fanatismi kohtaa varsin vähän vastustusta naisten parissa. 

Myös miesten joukossa Perussuomalaiset saavutti ykkössijan 33 %:lla, mutta vihreät seurasi melko lähellä 25 %:lla. Vasemmistoliittoa äänestäisi viimeiseksi 17 %. 

Toisin sanoen miehet näyttäisivät sijoittavan politiikan vasemmalle laidalle pikemminkin Vihreät kuin Vasemmistoliiton. Ja mikäli laitavasemmistopuolueiden yhteenlaskettu inho miesten parissa lasketaan yhteen, niitä vierastaa peräti 42 % kyselyyn vastanneista - eli heidän parissaan vihervasemmisto on kokonaisuutena selvästi vastenmielisempi joukko kuin naisten inhokki eli Perussuomalaiset. 

* * *

Lopuksi haluan vielä nostaa esille yhden mielenkiintoisen nyanssin: Perussuomalaisten inho oli nimittäin ylivoimaisesti pienintä Kokoomuksen kannattajien joukossa: heistä vain 4 % piti sitä vihoviimeisenä vaihtoehtona. Ero seuraavaan puolueeseen oli merkittävä, sillä tässä suhteessa toiseksi tulivat raportissa yhteen niputettujen pikkupuolueiden sekä Keskustan kannattajat 31 ja 33 prosentilla. 

Tämä nyanssi osoittaa kiistatta - kun vielä huomioidaan se, että Perusssuomalaisten kannattajista Kokoomusta ei vierastanut käytännössä kukaan – että nykyisten päähallituspuolueiden harjoittama politiikka nauttii varsin korkeaa luottamusta niiden kannattajien joukossa. Tämä on syytä panna merkille myös Orpon kabinetissa silloin, kun oppositiopuolueet – niitä tukevan lehdistön avulla – pyrkii aiheuttamaan hallituskriisejä. 

maanantai 13. heinäkuuta 2026

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

keskiviikko 24. kesäkuuta 2026

Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Suomen hallitus on viime päivinä osoittanut, kuinka vaikeaa on budjetin supistaminen, eli veronmaksajan rahojen säästäminen. Tarkoitan tietenkin episodia, jossa sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps) esitys STEA-avustusten uusista jakokriteereistä haluttiin uudelleen käsiteltäväksi koko Valtioneuvoston voimin. 

Nämä avustukset on tarkoitettu sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi toimiville sosiaali- ja terveysalan yhdistyksille ja säätiöille. Vaikeuden aiheuttaa se, että eri puolueilla on niihin liittyen omia intressejään, joista vähäisimpiä eivät ole ex-poliitikoille läänitetyt hyväpalkkaiset yhdistysten ja säätiöiden johtajantehtävät. 

* * *

Erilaisia palkkiovirkoja ja muita etuja on luonnollisesti kertynyt eniten vanhoille valtapuolueille, joista vain osa on hallituksessa. Siten perimmältään kyse on – asiassa aktiivisesti toimineen – maamme "ikuisen hallituspuolueen" kokoaan suuremmista läänityksistä verovarojen käyttämiseen. 

Sen sijaan vallasta oleellisesti vähemmän nauttimaan päässeelle Perussuomalaisille – mutta myös Kristillisdemokraateille – niistä leikkaaminen tosiasioiden perusteella eli karsimalla yhteiskunnalliseen vaikuttamis-​ tai neuvontatyön tai erilaisten keskusjärjestöjen ja tausta-​ tai identiteettiryhmien tukirahoja sopii Kokoomusta, RKP:tä ja myös oppositiossa istuvia vihervasemmiston puolueita paremmin. 

* * *

Suomalaisen journalismin korruptoituneisuudesta kertoo jotain se, että Orpon–Adlercreutzin–Rydmanin riita on lehdistössämme puettu (YleisradioIlta-Sanomat, MTV3) vaalien läheisyydestä johtuvaksi puolueiden profiilinnostoksi. Voisihan nimittäin kuvitella, että erityisesti vapaata mediaa kiinnostaisi poliittisen korruption purkaminen. 

Koska näin ei kuitenkaan ole – enkä usko toimittajakuntamme olevan henkisesti niin köyhää, etteikö se ymmärtäisi asiaa – on syitä haettava jostain muualta. Pelkäävätkö journalistimme "imperiumin vastaiskua"? Vai ovatko he tavalla tai toisella tämän korruption edunsaajia? Vai onko Perussuomalaiset ja erityisesti ministeri Rydman tunnetusti vasemmalle kallellaan oleville vallan vahtikoirillemme niin vastenmielinen hahmo, että sitä kohtaan tunnettu viha ylittää jopa heidän korruptiota vastaan kokemansa inhon?

Vastauksia minulla ei ole, mutta tässä on kieltämättä tuleville politiikan tutkijoille mielenkiintoinen tapaus selitettäväksi. Ja meille veronmaksajille poikkeuksellinen mahdollisuus seurata suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia
Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa
Poliittinen virkanimitys vai poliittiset irtopisteet - kas siinäpä vasta kysymys

perjantai 19. kesäkuuta 2026

Sofia Virran ja Wille Rydmanin vilpitön suhde

Ilta-Sanomat kirjoitti eilen Wille Rydmanin (ps) ja Sofia Virran (vihr) välisestä suhteesta. Jälkimmäinen on nimittäin keskikesän kunniaksi kertonut haluavansa eroon sosiaali- ja terveysministeristä. 

Rydman sen sijaan kertoi, että "minä en missään nimessä halua Sofia Virrasta eroon. Toivon hänen olevan vihreiden keulakuvana ja vihreän politiikan symbolina vielä mahdollisimman pitkään. Tsemppiä!"

Myös Sanna Antikainen (ps) ilmaisi omana näkemyksenään, että "toivon Sofia Virralle pitkää puheenjohtajakautta. Tämä nainen tässä on mestarillisesti osoittanut, millainen vihreä maailma todellisuudessa on ja mikä heidän toiminnan syvin olemus ja motivaattori on. Hän onkin parhaiten onnistunut vihreiden puheenjohtaja ikinä. Go Sofia, go!"

* * *

Jokainen voi tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä tästä sananvaihdosta. Minusta itsestäni tuntuu, että kaikki kolme ovat olleet vilpittömiä omissa kommenteissaan – mitä ikinä he sitten ovatkaan halunneet ilmaista.

Omalta osaltani toivotan teille kaikille – arvoisat lukijani – oikein vilpitöntä ja onnellista juhannusta! Nauttikaa kohtuullisesti juomia ja ruokia sekä nauttikaa keskikesän juhlasta läheistenne ja ystävienne kanssa – miten ikinä sitten vietättekään sitä! 

Näin aion tehdä myös itse: syödä, juoda, saunoa, uida, jutustella juhannustulen äärellä ja nauttia keskikesän taiasta!


lauantai 13. kesäkuuta 2026

Jussi Halla-aho muisteli menneitä

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suuri nimi on epäilemättä Jussi Halla-aho (ps). Mainitsin itse hänen nimensä ensimmäistä kertaa perjantaina 7. toukokuuta vuonna 2010 todetessani, että "somalit ovat sopeutuneet huonosti lähes kaikkiin yhteiskuntiin, joihin he ovat muuttaneet suurina ryhminä. Tämän asian osoitti Jussi Halla-aho runsaaseen lähdemateriaaliin tukeutuen blogissaan jo vuonna 2008." 

Tämä tuli mieleeni siitä, että puhemies Halla-aho kertoi käyneensä viime aikoina läpi vanhaa blogiaan, jonka kirjoitukset ovat peräisin noin 20 vuoden takaa. Niitä katsellessaan hän oli huomannut tekstiensä tuntuneen primitiivisiltä, mutta käsitelleen asioita, joiden hän kokee nyt olevan itsestäänselviä. 

Positiivista oli, että – Halla-ahon mielestä – "nyt tuntuu siltä, että niissä puhutaan itsestäänselvyyksistä", sillä "on ehkä myönteinen merkki siitä, että yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta".

* * *

Puhemiehen innoittamana palasin itse omaan tekstiini vuodelta 2010. Hahmottelin siinä eri puolueiden maahanmuuttoasenteita, joten se toimii mainiona vertailukohtana siihen, miten asiat ovat muuttuneet kuudessatoista vuodessa. 

Tekstini mukaan "SDP:stä on puhuttu eniten, sillä se on lähtenyt ristiretkelle halpatyövoiman käyttöä ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä vastaan. Sen sijaan puolueen suhtautuminen sekä korkeasti koulutetun työvoiman että humanitaarisen maahanmuuton eri muotoihin on ainakin jonkinasteisen usvan peitossa". 

Niinpä epäilin kuusitoista vuotta sitten demareiden ajelevan maahanmuuttopolitiikassaan kaksilla rattailla. Sittemmin puolue on huomannut maahanmuuttajien olevan heille erinomaisen suotuisa äänestäjäryhmä. Eikä siten ole ihme, että puolue haalii tuleviin eduskuntavaaleihin runsaasti uussuomalaisia ehdokkaita – eikä siinä hurmoksessa paina kantasuomalaisen duunarin tulevaisuus ja työpaikat millin vertaa.

* * *

Kokoomuksesta totesin, että siitä "voisikin todeta, että selvemmin kuin mikään muu puolue se ajelee häpeämättömän röyhkeästi älyllisen epärehellisyyden kaksilla rattailla". Keskustan taas väitin olevan "maahanmuuttoasioissa ikään kuin kokoomuksen väljähtäneempi versio".

Nämä määritelmät näyttäisivät pätevän edelleen, joskin etenkin Kokoomuksen politiikka lienee nykyisin jakaantunut selkeämmin kuin kuusitoista vuotta sitten selkeään maahanmuuttokriittiseen ja kritiikittömämpään vähemmistöön, joiden välillä puolueen nykyjohto eli enemmistö tasapainoilee. 

* * *

Totesin myös, että "Vihreät, RKP ja vasemmistoliitto muodostavat oman äärijoukkonsa. Ne eivät juurikaan näe ongelmia minkäänlaisessa maahanmuutossa. Tai jos ongelmia on, ne ovat ratkaistavissa maahanmuuttajien kotoutumisrahoitusta lisäämällä."

Tässä en ikävä kyllä näe minkäänlaista muutosta – en edes RKP:n osalta – viimeisten kuudentoista vuoden aikana. Nämä puolueet ovat edelleen valmiit pitämään Suomen rajat avoimena ja toivottamaan tervetulleiksi kaikki maahanpyrkijät akateemisista oppineista lukutaidottomiin kehitysmaalaisiin. 

* * *

Kristilliset ja etenkin Perussuomalaiset erosivat muusta kuudentoista vuoden takaisesta puoluekentästä. Toin tämän esiin toteamalla, että "suomalaisen maahanmuuttopolitiikan varsinaista kritiikkiä löytyy sitten kristillisistä ja etenkin perussuomalaisista". 

Ensin mainittua "näyttäisi hirvittävän etenkin islamilaisen uskonnon rantautuminen Suomeen". Jälkimmäiset "taas näyttäisivät olevan huolissaan sekä ulkomaisen halpatyövoiman että humanitaarisen maahanmuuton vaikutuksista". 

Totesin tuolloin myös, että "ilmeisesti Halla-ahon vaikutuksesta" Perussuomalaisten "asenne on selvästi selkeämpi ja analyyttisempi kuin muiden puolueiden: koulutettu tai muuten Suomen lakien mukaisesti työllistyvä maahanmuuttaja on tervetullut, mutta hänen laittomasti maahan saapuva tai veronmaksajalle kuluja tuottava kollegansa ei."

* * *

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei Kristillisten tai Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikassa ole nähtävissä suurta muutosta. Sen sijaan Kokoomuksen ja Keskustan linjat ovat jossain määrin järkevöityneet takavuosista, kun taas etenkin laitavasemmistossa ollaan edelleen valmiita tukemaan täysin rinnoin suomalaisen elämäntavan ja kulttuurin muuttamista monikulttuuriseksi helvetiksi. 

Oleellisin muutos koskee kuitenkin maan suosituinta puoluetta eli Suomen sosialidemokraatteja, jotka ovat liittyneet laitavasemmiston rintamaan opportunistisista syistä. Siksi seuraavien puolentoista vuosikymmenen aikana tuleekin olemaan mielenkiintoista seurata, miten puolueen jäsen- ja äänestäjäkunta muuttuvat.

* * *

Maahanmuuttoon liittyvä poliittinen keskustelu on kiistatta kehittynyt positiiviseen suuntaan. Näin siitä huolimatta, että myös siinä viljellään edelleen puolitotuuksia ja salaillaan ajoittain maahanmuuton ongelmia. Kuitenkin myös kriittiset äänet pääsevät takavuosia paremmin esille myös valtamedioissa. 

Tähän lienee viitannut myös Jussi Halla-aho todetessaan, että "silloin kun perussuomalaiset alkoivat puhua maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmista, meidät leimattiin rasisteiksi ja fasisteiksi ja äärioikeistoksi, vaikka ne ajatukset, joita me silloin esitimme, ovat aivan samanlaisia kuin ne, jotka tänä päivänä ovat jossain määrin valtavirtaa."

Toivoa sopii, että nämä ajatukset muodostavat perustan sille maahanmuuttopolitiikalle, jota maassamme harjoitetaan tulevina vuosikymmeninä. Ja vältämme siten sellaiset ilmiöt, jotka ovat tulleet tutuiksi monissa maahanmuuttoasioiden suhteen "edistyksellisemmissä" Euroopan maissa.

lauantai 6. kesäkuuta 2026

Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

tiistai 2. kesäkuuta 2026

Jääkiekon maailmanmestaruus kirvoitti Osmo Soininvaaralta aivoituksen

Kun Suomi voitti toissayönä jääkiekon maailmanmestaruuden, heräsi myös ikivihreä poliitikkomme Osmo Soininvaara. Hän paalutti oman näkemyksensä sosiaalisessa mediassa kirjaamalla tililleen, että "saamme kiittää jääkiekon MM-kullasta sitä, etteivät persut olleet vielä 1990-luvulla suuri puolue eivätkä siten saaneet karkotetuksi Aleksander Barkovia ja hänen vanhempiaan maasta.

Osmon viestin luettuani olin ensin huvittunut, mutta sitten vakavoiduin pohtimaan, että uskooko vanha vihreä ihan oikeasti, että perussuomalaiset henkilöinä ja Perussuomalaiset puolueena vastustaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka elättävät itsensä työtä tekemällä. Kuten Suomessa syntyneen Alexanderin kaima-isä on tehnyt Tampereen Tapparan laskuun.

* * *

En pohdinnoissani päässyt selvyyteen Osmon aivoituksista, mutta on kieltämättä kiusallista, että jopa kansallisesti tunnetut poliitikot harjoittavat leimakirveen käyttöä poliittisia vastustajiaan – etenkin perussuomalaisia ja heidän puoluettaan – vastaan. Lisäksi on vähän surullista, että Soininvaara katsoi tarpeelliseksi jakaa ennakkoluulojaan yhdessä niistä harvoista tilanteista, jotka yhdistävät suomalaisia kansakuntana. 

Sellaisen sijaan kaipaisin häneltä ja muilta poliittiset temmellyskentät ja kisailut jättäneiltä veteraaneilta sellaista asennetta, joka kannustaisi meitä nuorempia suomalaisia rakentamaan yhdessä parempaa Suomea. Valitettavasti tämä taitaa kuitenkin olla liikaa toivottu. 

* * *

Vaikka itseäni eivät jääkiekko tai muut joukkue-urheilulajit suuremmin kiinnostakaan, on hienoa, että suomalaiset pystyvät olemaan maailman parhaita. Sellainen on pienten kansojen kohdalla mieltä nostattavaa ja – väistämättä esille nousevista soininvaaroista huolimatta – isänmaallista henkeä kohottavaa. Lisäksi se vahvistaa luottamusta omaan osaamiseen.

Toivoa tietenkin sopii, että tämä henki ja luottamus näkyy tulevina vuosina myös arkisessa taloudessa ja työelämässä. Siinä missä jääkiekkomiehemme voittivat ennen kaikkea joukkueena, voi Suomikin rakentaa itselleen jälleen hyvän tulevaisuuden luottamalla itseensä, toimimaan keskinäisessä yhteistyössä, kehittämällä osaamistaan ja – meidän kaikkien työtä tekevien osalta – tekemällä laadukasta jälkeä siinä ammatissa ja työpaikassa, mikä meidän kunkin kohdalle on osunut!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

maanantai 20. huhtikuuta 2026

Himoverotus huolettaa suomalaisia

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Sen mukaan peräti puolet suomalaisista olisi valmiita alentamaan veroja, jotta osaajat ja omistajat eivät muuttaisi pois Suomesta. Vain runsas neljännes oli eri mieltä.

Saman kyselyn vastaajista 60 prosenttia oli myös sitä mieltä, että omistajuutta pitäisi arvostaa enemmän, koska ilman omistajia ei olisi yritysten tarjoamia työpaikkoja. Päinvastaista mieltä oli vain kymmenen prosenttia näkemyksensä ilmaisseista. Toisaalta kaksi kolmesta vastaajasta oli huolissaan omistamisen keskittymisestä harvojen käsiin. 

* * *

Kyselyn mukaan näyttäisi siltä, että Suomessa ymmärretään laajasti sekä taloudellisen toimeliaisuuden merkitys että himoverotuksen luomat riskit yhteiskunnan kestävälle kehitykselle. Tämä on tietenkin maamme tulevaisuuden kannalta erinomainen asia, mutta herättää samalla ajatuksia voittoa ensi vuoden vaaleissa odottavan vihervasemmiston tilanteesta. 

Siksi veikkaan, että talous, verotus ja yrittäjyys nousevat tavanomaista suurempaan rooliin vuoden kuluttua käytävissä vaalikampanjoissa. Ja tietenkin myös medioiden välittämissä vaalikeskusteluissa. 

Jos ja kun näin käy, on mielenkiintoista seurata miten nyt mielipidekyselyissä etenevän opposition kannatus kehittyy juuri ennen vaaleja kiihtyvän kampanjoinnin aikana. Eli pystyvätkö demarit säilyttämään tukenaan neljänneksen äänestäjäkunnasta ja nouseeko maamme kahden laitavihervasemmistolaisen puolueen kannatus yli kymmenen prosentin? 

* * *

Tässä mielessä oli hauska lukea aamun Helsingin Sanomista, että demareiden puheenjohtaja Antti Lindtman ehdotti Suomelle opin ottamista Espanjan vasemmistolaisesta talouspolitiikasta, jota on tuettu miljardeilla euroilla EU-maiden – osin suomalaisilta veronmaksajilta verotettua – rahaa. Lieneekö tämä se kortti, jolla Lindtman arvelee nousevansa kalifiksi kalif... ei kun pääministeriksi pääministerin paikalle? 

Vai käykö jälleen kerran niin, että suomalaisten mieli muuttuu vaalikeskusteluiden aikana ja eduskunnan suurimman puolueen paikasta käydään jälleen kerran tasaväkinen kamppailu? Vieläpä sellainen, jossa joko viime aikoina kannatustaan nostanut Keskusta tai Perussuomalaiset nousevat uhkaamaan SDP:n ja Kokoomuksen asemaa pääministeripuolueena. 

perjantai 10. huhtikuuta 2026

Vetoomus matalaotsaisille ihmisille

Ministeri Riikka Purra (ps) ja kansanedustaja Minja Koskela (vas) ovat kertoneet ihmisten tehneen heistä huoli-ilmoituksia viranomaisille. Kyse ei tietenkään ole todellisesta huolesta vaan näkyviin poliitikkoihin kohdistuvasta kiusanteosta.

Asiasta kertonut uutinen ei maininnnut kuinka usein Koskela on joutunut tällaisen kiusanteon kohteeksi, mutta Purra kertoi saavansa tällaisia ilmoituksia kuukausittain. Aiemmin sellaiseen oli syyllistynyt myös vasemmistolainen pikkupoliitikko.

* * *

Ymmärsin samasta uutisesta, että perättömiä – kiusaamistarkoituksessa tehtyjä – ilmoituksia tehdään myös tavallisista ihmisistä. Asiantuntijan mukaan "meillä Helsingissä näitä häirintämielessä tehtyjä ilmoituksia saapuu viikoittain, useampi kymmenen kuukaudessa".
 
Kyse on vakavasta asiasta, sillä jokainen huoli-ilmoitus joudutaan käsittelemään sosiaalihuollossa. Huoli-ilmoitus siis käsitellään, oli sen tausta mikä tahansa. Se tarkoittaa sitä, että tilanne arvioidaan ja tarvittaessa otetaan yhteyttä ja tehdään lisäselvityksiä tai jopa kotikäyntejä.

* * *

Käytännössä perättömät ilmoitukset ovat sekä kohteensa elämän vaikeuttamista että viranomaisten ajan haaskaamista ja julkisen järjestelmän väärinkäyttöä eli verovarojen tuhlaamista. Ja viime kädessä niiden vaikutus on julkisen sektorin resurssien tuhlaaminen ja sen työntekijöiden ajan haaskaaminen. Sekä ennen kaikkea avun viivästyminen sitä oikeasti tarvitsevilta. 

Siksi olisi hyvä, että – myös niin sanotut matalaotsaiset ihmiset – lopettaisivat niin poliittisilla kuin muillakin asiattomilla perusteilla tehtyjen huoli-ilmoitusten tekemisen. Ja antaisivat sellaisia käsitteleville viranomaisille rauhan keskittyä apua oikeasti tarvitsevien henkilöiden auttamiseen mahdollisimman tehokkaasti. 

tiistai 10. helmikuuta 2026

Iltalehti unohti kertoa vihreän asiantuntijan taustan

Iltalehti julkaisi eilen varoituksen, joka koski Petteri Orpon (kok) hallituksen Perussuomalaisten johdolla ajamaa uutta koetta, jossa testattaisiin kansalaisuutta hakevan ihmisen yhteiskuntatietoisuutta. Siis arvioitaisiin suomalaiseksi haluavan henkilön ymmärrystä sellaisista asioita kuin suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja keskeisestä lainsäädännöstä, perus- ja ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, sukupuolten tasa-arvosta sekä Suomen historiasta ja kulttuurista.

Jutussa oli haastateltu keskuskauppakamarin maahanmuuton ja osaamisen johtavaa asiantuntijaa, Suvi Pulkkista, joka tyrmäsi uuden kokeen ja sen tarpeellisuuden. Erityisesti hän kaipasi sellaisia kansalaisuuskokeita, joissa testattaisiin asioiden ja suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden ymmärtämisen sijaan erilaisten yksityiskohtien ulkoa opettelemista – esimerkkinä kyky nimetä Suomen pääkaupunki tai maamme itsenäistymisvuosi. 

Jutussa jäi kertomatta, että asiantuntija Suvi Pulkkinen on vihreä aktiivipoliitikko ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Enkä siksi ole lainkaan hämmästynyt hänen lausunnostaan, sillä onhan se kuin suoraan vihreiden poliittisesta pelikirjasta otettu.

Siihen Pulkkisella on tietenkin oikeus, ei siinä mitään. Mutta Iltalehden olisi rehellisyyden nimissä pitänyt kyllä kertoa haastateltavansa poliittisesta aktiivisuudesta. Tai ainakin mainitsevan, miksi se on salattu.

torstai 5. helmikuuta 2026

Punamultahallitusta pukkaa

Yle julkaisi uuden puoluekannatuskyselyn. Sen merkittävintä antia olivat asiasta kertoneen uutisen mukaan Perussuomalaisia kannatuksen laskun putoaminen Keskustan suosiota vähäisemmäksi sekä Vihreiden kannattajien jatkuva siirtyminen Vasemmistoliiton taakse. 

Jälkimmäinen tarkoittaa vasemmistoblokin siirtymistä kohti äärivasemmistoa, mikä ei tietenkään ole hyvä uutinen Suomelle. Samalla hallituspuolueiden suosio on laskenut 39,3 prosenttiin, kun taas vasemmiston takana seisoo 44 prosenttia suomalaista. Punamultavaihtoehdon – mukaan luettuna RKP – kannatus on sen sijaan noussut jo peräti 62,1 prosenttiin.

Jos nämä lukemat toteutuisivat ensi vuoden eduskuntavaaleissa, olisi varsin todennäköistä, että Suomi saisi Antti Lindtmanin vetämän punamultahallituksen. Tämän seurauksena Suomen julkisen sektorin sopeuttaminen maamme taloudellisiin realiteetteihin jäisi tekemättä. Ja Suomen tie kohti takavuosien Kreikasta tuttua EU-vetoista saneerausta varmistuisi. 

Samalla Suomen maahanmuuttopolitiikka palautettaisiin entisille uomilleen, jolloin uussuomalaisten määrän kasvu nopeutuisi jälleen, koska tuleva hallitus pyrkisi epäilemättä edistämään etenkin humanitaarista maahanmuuttoa. Näin Suomen niin sanottu väestönvaihto kiihdyttäisi vauhtiaan. 

Onneksi vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa ja voimme siten toivoa, että hallituksen tekemät toimenpiteet alkaisivat näkyä maamme talouselämän virkistymisenä. Tätä uskoa vahvistaa se, että sellaisesta on viime aikoina ollut nähty pieniä merkkejä, jotka toteutuessaan saattavat hyvinkin johtaa talouskasvun pikaiseen käynnistymiseen. 

sunnuntai 11. tammikuuta 2026

Sähköautojen verotus ja ilmaiset lounaat

Suomen uutiset kertoi sähköautojen ja ladattavien hybridien tulevan kilometriverotuksen kohteeksi Iso-Britanniassa. Tämä johtuu siitä, että niiden käytöstä ei kerätä bensiiniveroa, minkä seurauksena autoilun verotuotto jää sitä alhaisemmaksi, mitä suurempi osuus kulkuneuvoista kulkee sähköllä. 

Jutun mukaan Suomessa samankaltaista ratkaisua ajaa Keskusta ja Perussuomalaiset puolestaan vastustaa sitä. Tähän liittyy se tosiasia, että myös meillä autoilijat ovat kerryttäneet huomattavilla summilla valtion kassaa, joten autoilun sähköistyminen tuo veromuutoksia myös meillä. 

Suomen valtio kerää ajoneuvoveroa, autoveroa ja liikennepolttoaineveroa, joiden tuotto saavutti huippunsa vuonna 2018 ja on sen jälkeen laskenut vajaasta viidestä miljardista tälle vuodelle arvioituun kolmeen ja puoleen miljardiin euroon. Erityisesti autoveron, mutta myös polttoaineverojen, osuus on romahtanut, koska ne eivät koske sähköautoja. 

* * *

Lienee hyvin tunnettua, että julkisen sektorin rahantarve on pohjaton, joten on käytännössä varmaa, että myös meille on vuoden 2027 vaalien jälkeen tulossa sähköautoiluun kohdistuvan verotaakan nosto. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, millä tavalla se toteutetaan – tai kehitetäänkö asiaan jonkinlainen hybridimalli. 

Käytännössä asia voidaan ratkaista kahdenlaisella perusratkaisulla: joko sähköllä kulkevien autojen ajosuoritteeseen perustuvalla tai siitä riippumattomalla verotuksella. Edelle linkittämäni Suomen uutisten jutun mukaan Perussuomalaiset vastustaa ensimmäistä vaihtoehtoa, joten sen valinta on ajosuoritteesta riippumaton verotus. Vastaavasti Keskusta kannattaa verotaakan suuntaamista paljon autoa ajaville.

Siten Perussuomalaiset valitsevat ratkaisun, joka tarkoittaisi – vaihtoehtoon verrattuna – autollaan vain vähän ajavien ihmisten verotaakan kasvattamista suhteessa paljon autoa ajaviin. Keskustan kannattama kilometrivero puolestaan kerryttäisi valtion kirstua erityisesti paljon autoa ajavien ihmisten kustannuksella. 

Tähän tilanteeseen sopii – sinänsä hiukan erilaisessa yhteydessä yleensä käytetty – sanonta siitä, ettei ole olemassa ilmaisia lounaita. Sen sijaan on olemassa erilaisia vaihtoehtoja autoiluun liittyvän verotaakan jakamiseksi. Siksi ei myöskään ole yhdentekevää, mitä periaatetta seuraavassa hallitusohjelmassa sovelletaan asian ratkaisemiseksi - vai kehitetäänkö jonkinlainen hybridimalli. 

Toivoa tietenkin sopii, että ennen seuraavia eduskuntavaaleja myös muut puolueet kuin Perussuomalaiset ja Keskusta ilmoittavat oman veroratkaisunsa, jotta äänestäjät voivat valita oman suosikkinsa. Olisihan se perin epädemokraattista, mikäli suomalaiset joutuisivat tässä(kin) asiassa arvailemaan ehdokkaiden ja heidän edustamiensa puolueiden linjauksia.

lauantai 22. marraskuuta 2025

Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös

Ilta-Sanomat julkaisi mielipidekyselyn eri hallituspohjien suosiosta kansalaisten parissa. Otsikon mukaan siinä tuli täystyrmäys todennäköisimmälle hallituspohjalle, joka olisi jutun mukaan Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakennettu sinipunahallitus. 

Sen sijaan kyselyn ykköseksi kiri punavihreä, kakkoseksi kolmen suuren ja kolmanneksi perusporvarihallitus, jossa olisi mukana myös Keskusta. Nykyisen hallituspohjan suosio oli alhainen.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei punavihreä hallitus saa kannatusta käytännössä mistään muualta kuin punavihreän kolmikon – Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n – kannattajilta. Siten siitä tuskin tulee seuraavan hallituksen pohja, koska koko vasemmiston kannatus on Suomessa jäänyt yleensä noin neljänkymmenen prosentin tasolle, eikä siltä pohjalta synny enemmistöhallituksia. 

Näin ollen IS:n jutussa asiantuntijan väite, jonka mukaan "suomalaisilla on selvä suosikki, siitä ei pääse mihinkään, se on punavihreä hallitus" on ilmeisen harhaanjohtava. Siihen en sitten ota kantaa, onko se sitä tarkoituksella vai ainoastaan asiantuntijan ymmärtämättömyyden takia.

* * *

Joka tapauksessa on syytä katsoa ennen kaikkea maamme suosituimman oikeistopuolueen eli Kokoomuksen kannattajien näkemyksiä. Heidän parissaan kaksi vaihtoehtoa menee ohi muiden: perusporvari- ja kolmen suuren hallituspohja. Ensin mainittu on myös Perussuomalaisten suosikki, ja saa kohtuullisesti kannatusta myös Keskustan ja Kristillisdemokraattien kannattajien parissa.

Näin ollen pidän kyselyn perusteella suomalaisten suosikkivaihtoehtona viiden puolueen perusporvarihallitusta, jonka neljä puoluetta saisi juuri nyt karvan verran yli 50 prosentin kannatuksen. Kun siihen lisätään hallitukseen kaikissa tapauksissa himoitseva RKP, on tällä pohjalle selvä enemmistö myös tulevassa eduskunnassa.

* * *

Kansalaisten suosikkivaihtoehto on kuitenkin merkityksetön asia silloin kun puhutaan hallitusten muodostamisesta. Sitä tärkeämpiä ovat johtavia puolueita luotsaavien puheenjohtajien näkemykset. 

Tässä suhteessa perusporvarihallitusta puoltaa se, että sellaiseen osallistuvien puolueiden lienee helpompi sopia ohjelmasta kuin kolmen suuren hallituspohjassa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä suomalaisessa politiikassa hallituksen muodostamista pääsee yrittämään eniten kannatusta saanut puolue. Ja se tulee mitä todennäköisimmin olemaan oppositiossa kannatustaan kasvattanut SDP.

* * *

Näin ollen hallitusneuvottelut käydään luultavasti nykyisen oppositiopuolueen johdolla, eikä se sulje pois sen enempää kolmen suuren puolueen kuin SDP-Kokoomus-akselin varaan rakennettua sinipunaista kabinettia – tai edes punamultapohjaa. Suomen kannalta tämä tilanne ei ole optimaalinen, sillä SDP:n johdolla hallitusohjelmaan kirjattaisiin epäilemättä paljon kohtia, jotka vesittäisivät nykyisen hallituksen päätöksiä. 

Siksi voisi toivoa, että Kokoomus ja Keskusta ymmärtäisivät tulevissa hallitusneuvotteluissa olla tiukkana ja sitä kautta joko estää SDP-vetoisen hallituksen muodostuminen tai ainakin estämään poliittisen soutaminen ja huopaaminen. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäkäisenä erityisesti Keskustan osalta.

* * *

Vaaleihin on vielä puolitoista vuotta ja sinä aikana ehtii tapahtua paljon. Erityisen merkittäviä kysymyksiä tässä suhteessa on kaksi: lähteekö Suomen talous nousuun ja mitä tapahtuu eurooppalaiselle turvallisuustilanteelle. 

Kummassakin tapauksessa negatiiviset uutiset nostavat kolmen suurimman puolueen muodostaman tai jopa – IS:n kyselyssä vain vähän suosiota saaneen – sinipunahallituksen todennäköisyyttä. Toisaalta etenkin talouteen liittyvät positiiviset saattavat nostaa nykyisten päähallituspuolueiden kannatusta merkittävästi – jopa SDP:n ohi.

torstai 30. lokakuuta 2025

Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle

Uutissuomalainen on teettänyt mielipidekyselyn, jonka mukaan 54 prosenttia suomalaisista kannattaa ja 26 prosenttia vastustaa kasvojen peittämisen kieltämistä yleisillä paikoilla ja julkisissa palveluissa. Näin ajattelevat erityisesti Perussuomalaisten (92 %), Kokoomuksen (70 %), Keskustan (62 %) ja SDP:n kannattajat (54 %). Siten vain laitavasemmiston (Vihreiden ja Vasemmistoliiton) kannattajien enemmistö vastustaa. 

Itse asiassa kasvojen peittämisen kannatus eri puolueissa on vielä edelle kirjoittamaanikin suurempaa, sillä esimerkiksi Kokoomuksen kannattajista 14 % ei ilmaissut näkemystään. Siten vain 15 % puolueen kannattajista vastusti ajatusta. Ja toisaalta kantansa ilmaisseista Vihreidenkin kannattajista noin kolmannes kannatti kasvojen peittämiskieltoa. 

Kasvojen peittämisen kieltämiselle on olemassa – ainakin – kahdenlaisia perusteluja. Ensinnäkin, se vaikeuttaa rikostutkintaa. 

Toiseksi, kasvojen peittäminen ei ole aina vapaaehtoista, sillä tietyissä kulttuureissa naisia pakotetaan siihen vastoin heidän omaa tahtoaan. Siten kiellolla voidaan edistää tyttöjen ja naisten tasa-arvoa ja oikeuksia. 

Siksi kysyn tässä ja nyt, että voisiko Petteri Orpon (kok) hallitus yhdessä demareiden kanssa huolehtia tässä asiassa kansan tahdon toteutumisesta mahdollisimman pikaisesti? Lain valmistelunkin pitäisi olla varsin suoraviivaista, koska siihen voi ottaa mallia sellaisista maista – vaikka Norjasta, Hollannista tai Ranskasta – joissa tällainen kielto on jo nyt voimassa. 

Päivän aiempi merkintä:
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa
Kepposia ja pukeutumisohjeita
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!