sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Kulttuuripositiivinen ehdotus

Viime viikon poliittinen uutispommi liittyi Wille Rydmanin (kok) väitettyyn huonoon käytökseen. Sen seurauksena ilmeni, että monien muidenkin puolueiden kuin Kokoomuksen piirissä on tapahtunut vastaavaa. Jopa pääministeri Sanna Marin kertoi kohdanneensa ikävää käytöstä omassa puolueessaan. 

On tietenkin selvää, ettei nykyisessä Suomessa juuri kukaan hyväksy naisiin - eikä etenkään nuoriin sellaisiin - liittyvää huonoa käytöstä. Siksi Rydmaninkaan tapauksessa ei kukaan puolustele hänen väitettyjä tekemisiään, vaan haluaa vain selvitettävän, perustuvatko hänestä esitetyt väitteet tosiasioihin. 

Asia ei todellakaan ole aina ollut samoin, vaan maamme kulttuurisessa ilmapiirissä on tapahtunut ilmiselvä muutos. Se mikä oli suorastaan päivien piristys minun nuoruudessani ei enää tänä päivänä ole sitä.

Tämä kaikki on pannut minut ajattelemaan sitä, kuinka me suhtaudumme muihin kulttuureihin. Olemmehan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassamme pyrkineet tukemaan tulijoiden oman kulttuurin säilymistä. 

Erityisesti pohdin sitä, että onko henkilön oman kulttuurin tukeminen rasistista silloin, kun se on haitallista hänelle itselleen. Esimerkkejä on helppo keksiä: ramadanin viettäminen yövalvomisineen ja - syömisineen heikentää muslimien työpanosta ja siten menestystä taloudellisessa mielessä, romaninaisten hame aiheuttaa samanlaisen ongelman pitkäaikaiselle vähemmistöllemme, moniavioisuus johtaa naisenpuutteeseen ja itäeurooppalainen korruptio ehkäisee sikäläisten yhteiskuntien vaurastumista. Ja niin edelleen - listaa voisi helposti jatkaa.

Siksi teen näin juhannuspyhien päättymisen kunniaksi kulttuuripositiivisen ehdotuksen: muutettakoon kulttuuripolitiikkaamme siten, ettei yhtäkään kulttuuria hyväksytä sellaisenaan, vaan harkitaan sen eri piirteiden merkitystä suhteessa ihmisten elämään. Ja kehitettäköön noita kulttuureita samaan tapaan, kuin olemme kehittäneet oman kulttuurimme suhtautumista nuorten naisten epäasialliseen vokotteluun. 

Näin toimien voisimme astua edes pienen askeleen kohti tosiasioiden tunnustamista. Ja samalla luoda toivoa siitä, että suomalaisen yhteiskunnan etninen monimuotoistuminen johtaisi sellaiseen absurdiin kaaokseen, kuin monissa muissa maissa - alkaen läntisestä naapuristamme ja päätyen monikulttuuriseen afrikkalaiseen sekasortoon - on selkeästi nähtävissä. 

lauantai 25. kesäkuuta 2022

Vihapuhetutkimus ja empatia

Vihapuhe on epämääräinen termi, joka esiintyy silloin tällöin julkisuudessa ja jota ei esiinny suomalaisessa lainsäädännössä. Näin siitä huolimatta, että valtakunnansyyttäjä jostain syystä näyttää luulevan niin. 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta. Käytännössä termiä käytetään sananvapauden rajoittamiseen eli varsinkin vähemmistöihin kohdistuvan aiheellisen kritiikin tukahduttamiseen.

Tässä kirjoituksessa en ota sen kummempaa kantaa siihen, mitä vihapuhe on tai mitä se ei ole. Sen sijaan välitän silmiini osuneen tutkimustiedon siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa esiintyvää vihapuhetta voidaan vähentää.

Tutkimus tehtiin Twitterissä siten, että vastattiin vihapuhetta sisältäviin viesteihin - eli viserryksiin - joko huumorilla, vihjaamalla seurauksista tai vihapuheen kohteeseen liittyvällä empaattisella kommentilla. Näistä huumori ja meemit lähinnä siirtävät viestintää muihin aiheisiin. Varoitus seurauksista taas muistuttaa vihapuheen lähettäjälle, että myös hänen perheensä tai tuttavansa voivat seurata häntä. Empatia taas pyrkii inhimillistämään uhria ja muistuttaa lähettäjälle, että tämän käytös voi satuttaa ihmisiä. 

Selvittääkseen näiden tekijöiden vaikutusta vihapuheen esiintymiseen, tutkijat seurasivat miten eri vastaustyypit vähentävät muukalaisvihamielistä ja rasistista vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Kaikkiaan seurattiin 1 350 visertäjää, jotka jaettiin neljään ryhmään: kolmelle vastatiin satunnaisesti jollain edellä kuvatuista tavoista ja neljännelle eli vertailuryhmälle ei vastattu lainkaan.

Tämän jälkeen seurattiin vihapuhujan Twitter-tiliä 24 tunnin ajan muukalaisvihamielisen kommentin julkaisemisesta arvioiden tutkijoiden oman kommentin vaikutuksia. Se tehtiin keräämällä tiedot vihapuhetta sisältäneen viestin takautuvista poistamisista, uusien vihapuheviestien kirjoittamisesta seuraavan neljän viikon aikana sekä laskemalla indeksi, joka kuvasi viserrysten yleistä negatiivisuutta

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että empatiaan perustuva kommentointi vähensi muukalaisvihamielisten twiittien määrää koko seurantajakson ajan sekä lisäsi vihapuheviestien poistamista. Käytännössä vaikutus oli pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan huumoriviestit tai varoitukset seurauksista eivät vaikuttaneet vihapuhujiin millään tavalla. 

Lopputuloksena voidaan siis todeta, että vihapuhe- tai muuten epämiellyttäviin viesteihin ei kannata vastata varoittelemalla tai uhkaamalla, eikä lähettämällä humoristisia meemejä. Sen sijaan niihin kannattaa vastata asiallisesti ja huomauttamalla ystävällisesti vihapuheen kohteeseen suuntautuvista negatiivisista vaikutuksista.  

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmisten tai yhteiskunnan kannata torjua vihapuhetta pyrkimällä tukahduttamaan sananvapautta. Sen sijaan on perusteltua pyrkiä vastaamaan asiallisilla argumenteilla, joissa huomioidaan myös empaattiset näkökohdat. 

Tämä ei luonnollisesti toimi, mikäli alkuperäinen viesti kuvaa todellisuutta - mutta silloinhan kyse ei olekaan vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevasta tai niihin yllyttävästä puheesta vaan tosiasioiden ilmaisemisesta. 

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta

Helsingin sanomat tarjosi juhannusaaton kunniaksi mielenkiintoisen uutisen Ruotsista. Sen mukaan "eräs ruotsalainen uintiseura on kieltänyt naispuolisilta uimareiltaan bikinien käytön harjoituksissa... Sanotaan, että näyttää epäammattimaiselta ja että tyttöjä ei kunnioiteta, jos he uivat bikineissä. Lisäksi poikien väitetään olevan vaikea keskittyä".

Jutussa kerrottiin myös, että samaisessa seurassa on ollut jo aiemmin ongelmia, sillä seuran 19-vuotias miesuimari sai tuomion alaikäisen seksuaalisesta häirinnästä. Lopputuloksena häiritty tyttö vaihtoi seuraa 19-vuotiaan jatkaessa molskimistaan vanhan tiiminsä väreissä. 

Kertomatta kuitenkin jäi mistä uimaseurasta on kysymys. Ja jopa se, missä päin Ruotsia seura toimii. Niinpä itse kukin voinee pohtia omassa mielessään, mistä seikasta tässä uutisessa on syvimmältään kysymys.     

* * *

HS julkaisi juhannusaaton kunniaksi toisenkin mielenkiintoisen uutisen. Sen mukaan kaikkien aikojen lämpimintä juhannusta vietettiin 87 vuotta sitten Ähtärissä. Tuolloin lämpötila kohosi peräti 33,8 asteeseen. 

Nyt saamme siis jännittää johtaako tälle juhannukselle ennustettu helle uuteen ennätykseen. Ja antaako se samalla pontta ennusteille, joiden mukaan maapallomme ilmasto on lämpenemässä peruuttamattomasti. 

Outoa on vain se, että vuoden 1935 ennätyksen lyömistä on jouduttu odottamaan näinkin kauan. Onhan maapallon keskilämpö kohonnut jo keskimäärin 1,1 astetta esiteollisen ajan lämpötiloista - ja Suomessa tuon muutoksen suuruus on vieläkin suurempi. 

Näillä juhannusjuttujen kera - tai niistä huolimatta - toivotan hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni! Nauttikaa helteistä ja uikaa minun puolestani bikinit, uimahousut tai kokonaan peittävä uimapuku päällä - tai vaikka ilman rihman kiertämää, jos siltä tuntuu. 

Miehet kuitenkin varokoon veneilyä sepalus avoimena ja naimattomat naiset katselkoot alastomina kaivoihin, lampiin tai lähteisiin nähdäkseen sulhaskandidaattien kuvia - mutta suhtautukoon siellä näkyviin tyyppeihin kuitenkin epäillen. 


torstai 23. kesäkuuta 2022

EU-kansalaiset haluavat auttaa ukrainalaisia - mikäli siitä ei joudu maksamaan

Venäjän hyökkäyssodan aikana ovat Euroopan Unionin jäsenmaat tukeneet hyökkäyksen kohteeksi joutuneita ukrainalaisia asetoimituksin sekä asettamalla talouspakotteita Venäjälle. Perustelu näille toimille lienee jotain sen suuntaista, ettei aggressiivisen voimapolitiikan tahdota enää nykyaikana antaa johtaa voittoihin. 

Eilen uutisoidun eurobarometrin mukaan Venäjän hallitukselle, yrityksille ja yksityishenkilöille asetettuja pakotteita kannattaa 80 prosenttia eurooppalaisista, mikäli niillä ei ole vaikutuksia energian tai elintarvikkeiden hintoihin. Jos vaikutuksia kuitenkin tulee - kuten tietenkin tulee - peräti 60 prosenttia eurooppalaisista vastaajista jättäisi asettamatta pakotteita. 

Toisin sanoen suurin osa EU:n kanalaisista ei viime kädessä ole valmis maksamaan eurooppalaisesta rauhasta, vaan antaisi sotilaallisen väkivallan johtaa voittoihin. Tai sitten he pitävät venäläisten hyökkäystä Ukrainassa oikeutettuna ja toivovat näiden onnistuvan hyökkäyksessään. 

Näyttää siis siltä, ettei länsimaisten arvojen ja rauhan puolustaminen ole kovin suuressa huudossa EU:n alueella, vaan ne jäävät auttamatta ihmisten henkilökohtaisen elintason varjoon. Tai sitten ihmiset arvelevat, ettei Venäjän hyökkäys voisi koskaan kohdistua EU-maihin itseensä. 

Nähtäväksi jää, vaikuttaako kyselyn lopputulos Ukrainaan toimitettavaan sotilaalliseen tukeen. Uutinen ei nimittäin kertonut oliko sillä EU-kansalaisten hyväksyntä, mutta koska aseapukin on jossain vaiheessa korvattava eri maiden omille asevoimille, kohdistuu senkin loppulasku viime kädessä eurooppalaisille kuluttajille. 

Suomessa ihmisten asenteet olivat varsin mielenkiintoisella tavalla erilaiset kuin muualla EU:ssa. Peräti 89 prosenttia kannatti pakotteita ja noin 70 prosenttia olisi myös valmis sekä energian että ruuan hintojen nousuun niiden seurauksena.

Ehkäpä tähän asenteeseen vaikuttaa se, että me olemme tunteneet venäläisten uhan vuosisatojen ajan, ja olemme epäilemättä yksi potentiaalinen Venäjän seuraavan aggression kohde. Nyt nähdyn kyselyn perusteella näyttää kuitenkin siltä, että mikäli maahamme kohdistuisi samankaltainen aggressio kuin Ukrainaan, emme voisi luottaa edes EU-maiden kansalaisten vähäiseen tukeen, vaan omakin taistelumme olisi käytävä ilman varmuutta ulkoisesta avusta - siis samaan tapaan kuin aikanaan käytiin talvisota. 

Näin ainakin siihen asti, kunnes meille on myönnetty jäsenyys Pohjois-Atlantin puolustusliitossa eli NATO:ssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoleeko pääministeri Marin Putinin persettä vai näytteleekö hän tarkoin varjeltua näytelmää?
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Helsingin uutisia

Helsingin sanomat kysyi muutamilta poliitikoilta näkemyksiä siitä, mitä selkeän epäonnistuneelle hitas-järjestelmälle pitäisi tehdä. Kyseessähän on sosialistisluonteinen järjestelmä, jonka avulla kaupunkilaisille yritetään saada kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Asunnoille määritetään jo tontinluovutusvaiheessa korkein mahdollinen myyntihinta, jota asuntoa myöhemminkään myytäessä ei saa ylittää. 

Ongelma syntyy siitä, että keinotekoisen halpa hinta luo ylikysyntää ongelmineen. Asuntoja on päätynyt hitas-järjestelmän tarkoituksen vastaisesti hyvätuloisille ihmisille, ja koska asunnon saa panna vuokralle, on uusia hitas-asuntoja vuokrattu jopa välittömästi niiden luovutuksen jälkeen. Tällöin hitas-asunnon vuokratuotto on korkeampi kuin normaalin asunnon, koska itse vuokra määräytyy markkinoilla.

HS:n jutussa vihreä poliitikko totesi järjestelmän ajastaan jälkeen jääneeksi ja halusi suunnata verovaroja omistusasuntojen saamiseksi vuokratalovaltaisille alueille. Demaripoliitikko piti järjestelmää sinänsä hyvänä, mutta arveli sen kaipaavan korjauksia, joiden avulla voitaisiin huomioida yhteiskunnallisia näkökulmia. Vasemmistoliittolainen poliitikko halusi säilyttää pääkaupungissamme edelleen hintasäännellyn asuntotuotannon. 

Kaikkia kolmea edellä mainittua vihervasemmistolaista poliitikkoa siis yhdisti se, etteivät he halunneet ratkaista ongelmaa lisärakentamisella, vaan erilaisilla yhteiskunnallisilla manöövereillä. Siis puuttumalla markkinatalouden toimintaan suunnitelmataloudellisilla ratkaisuilla. 

Sen sijaan kokoomuslainen poliitikko tarjosi ongelmaan ratkaisua, jonka olisi voinut kuvitella olevan itsestään selvä kaikille vastaajille. Se on hitas-järjestelmän lakkauttaminen ja riittävä asuntorakentaminen, jolloin tarjonnan vastatessa kysyntää myös asuntojen hinnat laskevat. 

Tässä asiassa oleellista on huomata, että rakentaminen pääkaupunkiin riippuu täydellisesti maan kaavoituksesta. Ja se taas helsinkiläisistä paikallispoliitikoista. Siis juuri niistä ihmisistä, joista kolme neljästä ei jostain syystä edes maininnut asuntojen tarjonnan kasvattamista keinona kohtuuhintaisten asuntojen saamiseksi pääkaupunkiimme. 

* * *

Helsingin sanomat julkaisu pääkaupunkiimme liittyen toisenkin jutun. Sen otsikon mukaan "Suurin osa helsinkiläisistä kokee olonsa turvalliseksi asuin­alueellaan". 

Kun juttua lukee läpi, huomaa otsikon sisällön sinänsä vastaavan todellisuutta. Helsinkiläisistä nimittäin 60 prosenttia oli kertonut pitävänsä omaa asuin­aluettaan turvallisena viikon­loppu­iltaisin.

Jäin kuitenkin itsekseni tekemään vähennyslaskua. Jos 60 prosenttia ihmisistä pitää asuinaluettaan turvallisena, niin mitä ajattelee se 40 prosenttia? Eikö demokraattisessa valtiossa kotiseutuaan turvallisena pitävien ihmisten osuuden tulisi olla 60 prosentin sijaan 100 prosenttia?

Jos minä olisin helsinkiläinen poliitikko, kokisin epäonnistuneeni tulleeni turvallisuusasioissa täydellisesti. Sitä en kuitenkaan tiedä, mitä esimerkiksi tämän kirjoituksen alussa puheena olleet eri puolueiden poliitikot ajattelevat. Ja poikkeavatko heidän ajatuksensa omistani.

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta

Tämä on seitsemäs osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen kuudennessa kirjoituksessa kuvasin, kuinka sotilasvaltioksi muodostuneen Ruotsin valtakunnan ajautuminen miespulaan ja taloudelliseen kriisiin johti liberalistisiin taloudellisiin uudistuksiin, joiden seurauksena valtion taloudellinen pohja ja ihmisten elintaso siirtyivät pitkäaikaiselle kasvu-uralle. 

Tuona aikana valtakunnassa vallitsi säätydemokratia, jossa alempisäätyisillä ihmisillä oli valtaa enemmän kuin kertaakaan sitten keskiajan. Ruotsia kohtasi kuitenkin yllättävä käänne, kun valistusajan aatteet omaksunut kuningas Kustaa III kaappasi vallan vuonna 1772 upseeriston, Ranskan ja ylhäisaateliston tuella. 

Vallankaappaus ei kuitenkaan enää pysäyttänyt alempien säätyjen vaurauden ja siitä seuranneen poliittisen ominaispainon kasvua. Niinpä kuningas ajautui vaikeuksiin alemman aateliston, papiston ja talonpoikien kanssa. 

Sen Kustaa III pyrki ratkaisemaan ikiaikaisella keinolla eli ryhtymällä hyökkäyssotaan ensin Venäjää ja myöhemmin myös Tanskaa vastaa. Jälkimmäisestä tuli selkeä voitto, jonka antama noste mahdollisti Kustaalle uuden perustuslain läpi ajamisen. 

Sen seurauksena kuninkaan tukiryhmä vaihtui aatelistosta porvaristoon ja talonpoikiin. Näin siksi, että vaikka kuningas sai paljon valtaa, oli uusien verojen asettaminen mahdollista edelleenkin vain valtiopäivien hyväksynnällä - ja myös kahdella alemmalla säädyllä oli mahdollisuus vaikuttaa siihen. 

Samalla kansan eli talonpoikien omistusoikeus maahansa vahvistui ja kruununtalonpoikienkin lapset pääsivät maatilojen laillisiksi perijöiksi, mikä lisäsi niiden ostamista perintötiloiksi. Näin kansa sitoutui entistä vahvemmin turpeeseen ja omistusoikeuden vahvistuessa myös oman taloutensa edistämiseen. Tästä taloudellisesta toimeliaisuudesta hyötyi koko valtakunta.

Myös oikeusjärjestelmä edistyi korkeimman oikeuden perustamisella, kidutuksen kieltämisellä ja tuomioiden lieventämisellä. Oikeudenkäynnin kehittyminen yhdessä talouden kannalta keskeisen uudistuksen - eli tehdasprivilegioiden mahdollistaminen myös tavalliselle kansalle - edisti kapitalistista talousjärjestelmää kukonaskelin luoden valtakuntaan ennen näkemätöntä vaurautta.

Sen sijaan uuden verovapaan rälssimaan kasvattaminen kiellettiin kokonaan. Vanhojen vallanpitäjien tappiota symboloi valtaneuvoston lakkauttaminen, vaikka ylimmät virat varattiinkin vielä aatelisille. Tosin heiltäkin alettiin vaatia koulutusta tehtäviinsä.

Tässä vaiheessa päättyi myös Ruotsin valta Suomessa kun Venäjä otti Napoleonin sotien sivunäyttämöllä valtion itäosan haltuunsa. Tämä ei kuitenkaan enää muuttanut sitä, että Suomi oli kovaa vauhtia siirtymässä kohti osaamiseen ja taloudelliseen aktiivisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa, josta syntyperän ja erioikeuksien merkitys oli katoamassa.  

Sarjan  muut kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Haiti on köyhä ja siksi jää
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Transnaisille oma sarja

Helsingin sanomat kertoi, että kansainvälinen uimaliitto on näyttänyt pitkää nenää wokeltajille. Se on nimittäin päättänyt rajoittaa transihmisten osallistumista kilpailuihinsa siten, että naisten joukkoon pääsevät kilpailemaan vain ne henkilöt, jotka ovat muuttaneet sukupuolensa kahteentoista ikävuoteen mennessä ja heidän testosteronitasonsa ovat riittävän alhaalla. 

Samalla se päätti perustaa avoimen sarjan, johon mieheksi syntyneet transihmiset saavat osallistua. Näin liitto mahdollistaa kaikkien ihmisten osallistumisen omiin kilpailuihinsa. 

Itse asiassa uimaliitto teki useita muitakin päätöksiä. Niiden mukaan esimerkiksi kaikkien uimareiden on todistettava sukupuolikromosomistonsa koostumus, jotta he voisivat osallistua kilpailuihin.

Miesten kilpailuihin voivat osallistua kaikki miehet, joilla on Y-koromosomi. Siis myös ne, joiden sukupuolielimistön kehitys ei vastaa kromosomistoa. Miesten kilpailuihin saavat osallistua myös naisesta mieheksi sukupuolensa muuttaneet, mutta lajit, joissa on loukkaantumisvaara, edellyttävät liitolle vastuuvapauden antavan lomakkeen täyttämistä.

Naisesta mieheksi muuttumisprosessinsa kesken jättäneet urheilijat saavat osallistua naisten kilpailuihin, mikäli testosteronihoito on kestänyt enintään vuoden ja heidän testosteronitasonsa ei poikkea normaalista. Lisäksi hoidon anabolisten vaikutusten on pitänyt kadota. 

Nähdäkseni päätökset ovat kohtuullisen hyvin perusteltuja ja mahdollistavat jatkossa myös normaaleille naisille mahdollisuuden menestyä urheilussa. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä koko urheilumaailman merkittävintä tapahtumasarjaa järjestävä kansainvälinen olympiakomitea päättää transsukupolisten urheilijoiden kohdalla. 

Erityisen mielenkiintoisen vivahteen asiaan tuo se, ettei KOK halua kasvattaa urheilijoiden määrää kilpailuissaan. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että myös urheilun huipputapahtumaan lisättäisiin uintiin - ja ehkä muihinkin lajeihin - transsukupuolisten vapaa sarja, poistettaisiinko ohjelmasta saman lajiryhmän kilpailuja?

Vai osuisiko vähennystarve muihin lajiryhmiin? Siis esimerkiksi jo muutenkin vaakalaudalla olevaan yhdistetyn hiihtoon. 

Varmaa lienee kuitenkin, että kansainvälisen urheiluyleisön kiinnostus transgendereiden kisoihin tulisi olemaan merkittävästi pienempi kuin miesten ja naisten kilpailuihin. Eikä tämä varmaankaan ole KOK:n intresseissä. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, minkälaiseen painostuskampanjaan wokeltajat asian suhteen lähtevät. Ja taipuuko KOK mahdollisesti syntyvän paineen alla. 

 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Wille Rydman vastasi Helsingin sanomien juttuun - tapaus ratkaistaneen oikeudessa

Valitsin tänä aamuna kahdesta vaihtoehdosta blogimerkinnän aihetta. Molemmissa oli kyse Helsingin sanomien jutusta. Päätin lopulta valita aiheekseni lehden toimituksen mielenkiintoisen tavan viestiä kuvilla asiasta, jota he eivät halunneet sanoa suoraan.  

Toinen vaihtoehtoni olisi ollut artikkeli, jonka mukaan Kokoomuksen Wille Rydman olisi syyllistynyt sopimattomaan käytökseen alaikäisiä ja nuoria naisia kohtaan. Sen mukaan poliisi ei kuitenkaan ole havainnut mitään, mikä olisi ylittänyt tutkintakynnyksen, enkä siksi halunnut kirjoittaa aiheesta tässä vaiheessa. Rydman oli jutun mukaan joka tapauksessa käyttäytynyt huonosti enkä siksi halunnut moittia myöskään HS:n toimittajia.  

Ajatukseni taustalla oli myös se, että tämäntapainen henkilöjournalismi on tärkeä osa lehdistön vallan vahtikoiran roolia, johon kuuluu viestiä kansalle poliitikkojen kyseenalaisista tekemisistä. Näin kansakunta saa tietoonsa ja arvioitavakseen negatiivisia asioita, joiden perusteella he voivat tarvittaessa lopettaa kyseenalaisesti toimivan poliitikon uran jättämällä äänestämättä tätä. 

Toisaalta juuri siksi oikeusvaltiossa on äärimmäisen tärkeää, että lehdistö tällaisissa tapauksissa varmistaa julkaisemiensa tietojen paikkansapitävyyden tavallistakin paremmin. Ja mikäli näin tehtäessä jää edes varteenotettava epäilys jutun tietojen paikkansa pitämättömyydestä, jättää jutun julkaisematta. 

Nyt HS:n toimittajat ovat perustaneet juttunsa osin poliisin kuulustelupöytäkirjoihin ja osin tuntemattomaksi jäävien naisten kertomuksiin, mutta joukossa on myös omalla nimellään esiintyviä. Tämä vaikutti minusta aamulla varsin asianmukaiselta. 

Tapaus sai kuitenkin mielenkiintoisen käänteen sen jälkeen, kun Wille Rydman kirjoitti omaan blogiinsa vastineen HS:n jutusta. Siinä hän saattoi kuvakaappauksin julkisuuteen jutussa mainittujen naisten kanssa käymäänsä viestinvaihtoa, joka saattoi aamuisen artikelin todenmukaisuuden erittäin kyseenalaiseksi. 

Lisäksi hän esitti todistusaineistoa, joka osoitti yhden HS:n jutussa mukana olleen henkilön tuntevan voimakasta henkilökohtaista kaunaa häntä kohtaan. Sekä sosiaalisen median viestejä, jotka osoittivat toisen jutussa esitetyn tapauksen ajankohdan olevan mahdoton. 

Minun asiani ei ole tässä yhteydessä ottaa kantaa Rydmanin ja naisten väliseen tapaukseen, sillä koko vyyhti tullee käsiteltäväksi oikeudessa. Haluan kuitenkin tällä viestillä saattaa Rydmanin vastineen teidän - arvoisat lukijani - tietoonne, jotta ette olisi pelkästään toisen osapuolen antamien väitteiden varassa. 

Samalla kopioin tähän osan yhdestä Rydmanin blogissa asiaa kommentoineen henkilön kirjoituksesta, koska siitä ilmenee HS:n toimituskunnan mahdollinen motiivi: "Hesarin toimittajat haluavat tuhota sinut Wille koska olet yksi niistä kokoomuslaisista jotka ovat olleet viemässä Kokoomuksen maahanmuuttopoliittisia ja turvapaikkapoliittisia linjauksia järkevämpään suuntaan Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin kausien naiivista sinisilmäisyydestä ja monikulttuuriseen utopiaan uskomisesta ja Vihreiden kopioimisesta."

Jään harvinaisen suurella mielenkiinnolla odottamaan asian oikeuskäsittelyä.

Kertovatko kuvat enemmän kuin tuhat sanaa - vai olenko väärässä?

Helsingin sanomat kirjoitti New Yorkin lisääntyneistä rikosluvuista. Varsinaista syytä se ei kuitenkaan löytänyt negatiiviselle kehitykselle. 

Jutussa silmiini pisti kuitenkin yksi asia. Nimittäin siihen valitut videot ja valokuvat, jotka taisivat kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. 

Ensimmäisessä videokuvassa näkyy takaapäin kuvattuja metrolaiturilla käveleviä ruskettuneita, mutta - yhtä lukuun ottamatta - selkeästi valkoihoisia ihmisiä. Katsojan huomion kuvassa kiinnittävät kaksi mahdollisesti eteläeurooppalaista sukujuurta olevaa hoikkavyötäröistä ja tummatukkaista naista. 

Ensimmäisessä valokuvassa on valkoihoinen ihminen, todennäköisesti mies, ja toisessa jalkoja, joista vain yhdet lyhytlahkeisista housuista. Ne kuuluvat afroamerikkalaista sukujuurta olevalle miehelle.

Kolmannessa valokuvassa huomion kiinnittävät kaksi valkoihoista poliisimiestä, mutta etualalla on myös valkoihoisia naisia. Neljännessä ja viidennessä valokuvassa esiintyy suomalaissyntyinen valkoihoinen nainen, jota on haastateltu jutussa.

Kuudennessa valokuvassa on jälleen metrolaituri, jolla näkyy lähinnä valkoihoisia ihmisiä, mutta ainakin yhdellä on hiukan tummempi iho. Hän saattaisi olla aasialaista juurta, mutta varmaksi asiaa ei voi sanoa.

Seitsemänteen valokuvaan on päässyt nuorisotyötä tekevä afroamerikkalainen nainen. Sitä seuraavassa toisessa videossa näkyy puolestaan kaikenvärisistä - enimmäkseen kuitenkin afroamerikkalaisista - ihmisistä koostuva joukko, joka tuo mieleen takavuosien suomalaiset Odinin soturit. 

Niitä he eivät kuitenkaan ole, vaan aiemmin rikoksia tehneitä ihmisiä, jotka haluavat nyt hiukan vanhempina auttaa pitämään kadut rauhallisina. Heitä tarvitaan kuulemma siksi, ettei poliiseilla ole uskottavuutta nuorison parissa.

Kahdeksannessa valokuvassa on esillä joukko afroamerikkalaisia ja yksi lähi-itäläisen näköinen henkilö. Yhdeksännessä on puolestaan kuvattuna kaksi afroamerikkalaista. 

Kymmenennessä valokuvassa on kuvattu takaapäin suomalaistaustainen nainen. Ja yhdennessätoista sama nainen kahden tyttärensä kanssa edestäpäin. Lopuksi on video New Yorkin silhuetista kuvattuna poispäin kulkevasta laivasta. 

Minusta tämä kuvakavalkadi kertoi jotain New Yorkin rikollisuudesta. Ja samalla siitä ongelmasta, minkä parissa amerikkalaiset joutuvat yhteiskuntaansa rakentamaan - ainakin suuremmissa kaupungeissa. Ongelmasta, jonka ääneen sanominen ei ole tänä päivänä poliittisesti korrektia, mutta joka ei myöskään taida poistua siitä vaikenemalla.

Vai olenkohan sittenkin vääräsää?

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Maailmantilanne vaatii pystyviä johtajia

Charles Chaplin kuvasi 1930-luvulla elokuvaa Nykyaika, jossa hän katsoi tuolloin uudenaikaisten keksintöjen heikentävän kansalaisten elämänlaatua. Elokuvaa pidetään Chaplinin kannanottona pienten ihmisten puolesta modernisaatiota vastaan. Taustalla oli tietenkin vuoden 1929 pörssiromahduksesta alkanut suuri lama. 

Sen aikanahan Yhdysvaltojen teollisuustuotanto vähentyi 47 ja bruttokansantuote 33 prosenttia. Weimarin Saksassa työttömyys taas nousi talvella 1929–1930 yli kahteen miljoonaan työttömään. 

Saksassa talouden romahtamista nopeutti se, että yhdysvaltalaiset pankit vetivät sieltä luottonsa pois. Siitä huolimatta sekä Yhdysvalloissa että tietenkin myös Saksassa koettiin suurtyöttömyys, jonka seurauksena muuan itävaltalaissyntyinen taiteellisia taipumuksia omaava herra onnistui nousemaan valtaan Berliinissä ja päätyi lopulta johtamaan maailman sen historian suurimpaan sotaan.

* * *

Nykyään ei enää ole Charles Chaplinia eikä Adolf Hitleriä, mutta edelleen löytyy kuitenkin henkilöitä, jotka kiinnittävät huomiota erilaisiin epäkohtiin. Ja niitähän riittää. 

Eniten on huomiota herättänyt Venäjän hyökkäyssota, jonka tavoitteena on tuhota 1930-luvulla valtaan nousseen itävaltalaissyntyisen herran tavoin kokonainen kansakunta. Pyrkimyksen seurauksena maailmaa uhkaa ruokapula.

Suomessa Valtiovarainministeriö taas totesi juuri, että maamme talouskasvu hyytyy, inflaatio kiihtyy ja julkisen velan korkomenot kasvavat nopeasti. Samalla myös yksityisten ihmisten lainanhoitokulut kasvavat siitä, mihin viime vuosien aikana on totuttu - eikä tämä voi olla vaikuttamatta etenkään suuria asuntolainoja ottaneiden nuorten ihmisten elämän edellytyksiin. 

Suomen energiansaantikin on jälleen vaarassa, koska Olkiluodon ydinvoimalan valmistuminen näyttää jälleen kerran viivästyvän. Sen seurauksena on vaarana, että energia loppuu ensi talven kovimpina pakkaspäivinä, koska sen tuonti itänaapurista ei vallitsevassa tilanteessa ole mahdollista. 

Eikä tässä kaikki. Kaupungistuminen on vaarantanut terveytemme tekemällä mikrobistostamme liian yksipuolisen. Lisäksi - syystä tai toisesta - länsimaisten miesten siemennesteen laatu on mennyt niin heikoksi, että heillä on vaikeuksia saattaa naisensa raskaaksi. 

Hyvät ratkaisut ovat siten kullanarvoisia sekä kansainvälisen että kotimaisen politiikan saralla. Nähtäväksi jää, löytyykö maailmalle johtajia, jotka pelastavat meidät tästä tilanteesta vähäisemmin vaurioin kuin 1930-luvun laman jälkeisen Saksan piällysmies.

* * *

Onneksi olemme juuri tällaisia tilanteita varten valinneet eduskuntaan mielestämme päteviä henkilöitä huolehtimaan maamme tulevaisuudesta. Yksi sellainen on kansanedustaja Suldaan Said Ahmed (vas), joka on ottanut asiakseen lasten oikeuksista huolehtimisen. Eikä minkä tahansa lasten, vaan useamman kuin kahden vanhemman perheiden ja transihmisten jälkeläisten. 

Epäselväksi minulle kuitenkin jäi, mitä hän tarkoitti. Siis ovatko kansanedustajan huolen aiheena polyamoristen suhteiden ja sukupuoli-identiteetiltään epävakaiden henkilöiden omat intressit vai heidän jälkeläistensä hyvinvointi. Epäilen ensimmäistä, vaikka toki Ahmed mainitsikin ajavansa nimenomaisesti jälkimmäisten oikeuksista. 

Vielä epäselvemmäksi minulle on jäänyt se, millä tavalla Ahmed aikoo ratkoa edellä esille nostamiani päälle vyöryviä akuutteja ongelmia. Toivottavasti hänen kannattajansa ja puolueensa johtonaiset ovat asiasta minua paremmin selvillä.

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Plan International yllätti

Wikipedian mukaan "Plan International on kansainvälinen lastenoikeusjärjestö, jonka tarkoituksena on kehittyvien maiden lasten elinolosuhteiden parantaminen. Poliittisesti sitoutumaton järjestö edistää muun muassa lasten oikeuksien toteutumista. Plan parantaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tyttöjen elämää ja suojelua ja edistää tasa-arvoa." 

Kyse ei ole mistään pikkujärjestöstä vaan - edelleen Wikipedian mukaan - "vuonna 2019 Planin kummitoiminnassa oli mukana 1,2 miljoonaa lasta maailmanlaajuisesti. Suomessa kansainvälistä Plania edustaa Plan International Suomi." 

Järjestön tuotot Suomesta olivat vuonna 2021 kokonaista 24,4 miljoonaa euroa. Neljännes rahoituksesta tulee ulkoministeriöltä. Maailmanlaajuisesti järjestö käytti yhteensä 937 miljoonaa euroa. Kyse on siis merkittävää rahoitusvaltaa käyttävästä organisaatiosta. 

Tätä taustaa vastaan oli yllättävää huomata, että järjestön nettisivuilla on vajaa kuukausi sitten julkaistu kirjoitus, johon sisältyivät seuraavat kohdat. 

"Olemme saaneet kampanjan aikana somessa kysymyksiä ja kärjekästäkin palautetta siitä, että puhumme viesteissämme tyttöjen ja naisten rinnalla tai sijaan menstruoivista ihmisistä. Kommenteissa on noussut esiin huoli, että pyrkisimme häivyttämään sukupuolen tai naiseuden olemassaolon."

"Sana- ja kuvavalinnoissamme ei kuitenkaan ole kyse sukupuolen kieltämisestä vaan siitä, että ihmisoikeusperusteisena toimijana haluamme huomioida kaikkien sukupuolten aseman ja oikeudet."

"Kaikilla tytöillä ja naisilla ei ole kuukautisia, ja kaikki, joilla on kuukautiset, eivät ole tyttöjä tai naisia. Esimerkiksi osa transmiehistä ja muunsukupuolisista ihmisistä menstruoi."

Edelle kopioimani wokellus-henkiset linjaukset eivät sinänsä tarvinne sen kummempia selventäviä kommentteja. Todettakoon kuitenkin, että minulla on lievää suurempia epäilyksiä siitä, ettei puheena oleva järjestö ole juuri nyt tarttumassa kehitysmaiden keskeisimpiin ongelmiin. Enkä siksi kannata veronmaksajan varojen käyttämistä sen toimintaan.

Aloitin kirjoitukseni Wikipedia-sitaatilla, joten lopetettakoon se myös sellaiseen: "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan ´Vuonna 1984´ kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on romaanin maailmassa tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

torstai 16. kesäkuuta 2022

Eduskunnan hallintovaliokunta vihreine jäsenineen käveli Krista Mikkosen yli

Eilinen päivä oli kerrassaan mielenkiintoinen. Näin siksi, että Riikka Purran (ps) johtama eduskunnan hallintovaliokunta päätti yksimielisesti vaatia itärajan sulkemismahdollisuuden lisäämistä rajavartiolakiin. Tämä tarkoittaa, ettei rajalla voisi jättää turvapaikkahakemuksia, mikäli Venäjä pyrkisi käyttämään kehitysmaalaisia ihmisiä hybridisodankäynnin keinona Suomea vastaan. 

Asian olisi tietenkin normaalilla maalaisjärjellä ajatellen voinut kuvitella olevan itsestään selvä, vaan ei ollut. Ei ainakaan Sanna Marinin (sd) hallitukselle - eikä varsinkaan sisäministeri Krista Mikkoselle (vihr), joka harasi vastaan viimeiseen asti. Ja tuli lopulta ylikävellyksi. 

Erityisesti on huomattava, että hallintovaliokuntaan kuuluu kaksi vihreää kansanedustajaa - Tiina Elo ja Hanna Holopainen - jotka olivat siis nyt tehdyn päätöksen kannalla. Ehkäpä heidän kohdallaan järki voitti ministeri Mikkosen pelon ja aatteen palon?

Olettaen hallituksen ja eduskunnan noudattavan rajavartiolain uudistamisessa hallintovaliokunnan päätöstä, on Suomi jatkossa kohtuullisen hyvässä turvassa Venäjän turvapaikanhakijoihin perustuvalta hybridisodankäynniltä. Vielä paremman turvan saaminen suuren itänaapurin aggressiota vastaa edellyttäisi kuitenkin Turkin luopumista Suomen NATO-jäsenyyden vastustamisesta. 

Nähtäväksi siis jää, eteneekö asia sen jälkeen, kun Turkille on toimitettu sen vaatima kirjallinen vastaus huoliinsa. Käytännössä poliitikoillamme ei kuitenkaan liene kovin paljon tehtävissä, koska Turkin toimien kohteena on ilmeisesti pikemminkin Yhdysvallat kuin Suomi tai Ruotsi. Ja sen mukaisesti kirjallisen selvityksemme sisällöllä ei välttämättä ole juurikaan tekemistä Erdoganin sulttaanikunnan ratkaisujen kanssa. 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin

Suomessa solmittiin jokin aika sitten kunta-alalle hankala työsopimus, jossa työntekijöiden palkat sidottiin muiden palkankorotuksiin. Totesin tämän mallin ongelmallisuuden jo aiemmin eli edelleen kesken olevien hoitajien vaatimusten yhteydessä.

Sopimuksen solmimisen jälkeen on yksityisellä sektorilla ja aivan erityisesti vientiteollisuudessa kipuiltu. Uusin ulostulo nähtiin teknologiateollisuuden työnantajilta, jotka ehdottivat työehtosopimusta, jossa ei mainittaisi lainkaan palkankorotuksia. 

Näin toimien kunta-alan työntekijöiden palkannousuille ei löytyisi vertailukohtaa, eikä niiden määrittely olisi helppoa. Myös Suomen yrittäjien toimitusjohtaja on ollut samoilla linjoilla.

Vaikka kunta-alan sopimus herätti paljon närää myös yksityisen sektorin työntekijäpuolella, ei Teollisuusliiton puheenjohtaja innostunut ajatuksesta, vaikka ei hyväksykään kunta-alan ratkaisumallia. Hänen pelkonaan oli se, ettei työnantaja nostaisi työntekijöiden palkkoja lainkaan, mikäli niitä ei mainittaisi sopimuksessa: "käytännössä työnantaja tarjoaa tässä meille nollaratkaisua":

Oman lisänsä tähän vyyhteen tuo kiihtyvä inflaatio. Työntekijäpuolelta todettiinkin, että "kun inflaatio hakkaa kahdeksaa tai kymmentä prosenttia, niin voi kysyä, onko kukaan huolissaan työntekijöiden ostovoimasta".

Todettakoon tässä, että inflaation kiihtyminen alkoi jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ja sen perustukset luotiin itse asiassa viimeistään noin kymmenen vuotta sitten, kun EKP ryhtyi ostamaan ongelmavaltioiden velkakirjoja pois markkinoilta - eli EU ryhtyi käytännössä painamaan rahaa. 

Tämän päälle tulivat koronakauden hulppeat - ja velkavetoiset - avustukset maasta riippuen joko yrityksille ja/tai ihmisille. Sekä kaiken kukkuraksi kansainvälisen kaupan sekoaminen Venäjän hyökkäysen takia sekä vihreän siirtymän aiheuttama energiakustannusten nousu.

Jos ja kun nyt lähdetään sopimaan kilvan yhä kovempia palkankorotuksia, ei inflaatio ainakaan seisahdu. Eivätkä numerollisesti aiempaa suuremmat palkankorotukset näy ihmisten ostovoimassa. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla nyt käsillä oleva suma purkautuu. Selvää on tässä vaiheessa ainoastaan se, että rahaa sukanvarteensa säästäneille on edessä harvinaisen vaikeat ajat, joiden seurauksena heidän omaisuutensa olisi sijoitettava taiten, jotta inflaatiopeikko ei söisi siitä leijonan osaa. Ja vieläkin hankalammaksi käy nuorten asuntovelkaisten asema.

tiistai 14. kesäkuuta 2022

Iiris Suomela on enemmän kuin huolestuttava henkilö

Iiris Suomela on Vihreiden nouseva poliitikko, joka valittiin nuoresta iästään huolimatta johtamaan puoluettaan varsinaisen puheenjohtajan jäätyä hoitamaan lastaan. Hänet tunnetaan miespoliitikkojen ulkonäön arvostelusta sekä eduskunnan puhemiehen nimittelemisestä puheenjohtajaksi. Lisäksi hän oli toinen alullepanija kansalaisaloitteessa, jonka mukaan ilman toisen suostumusta tapahtuva sukupuoliyhteys olisi aina raiskaus.

Toisin sanoen Suomela näyttäisi olevan yksi merkittävimmistä suomalaisen tulevaisuuden rakentajista. Siis henkilö, jonka voi odottaa nousevan asemaan, jossa hän valtioneuvoston jäsenenä johtaa omaa ministeriötään ja sitä kauttaa tekee aloitteita lainsäädännön muuttamisesta sekä käyttää toimeenpanovaltaa lakipykälien viemiseksi käytäntöön.

Kuten tämän blogin seuraajat hyvin tietävät, on poliisi viimeisten kuukausien aikana varoitellut suomalaisia maahanmuuttajataustaisten katujengien noususta (esimerkki jos toinenkin). Niiden edesottamuksia on viime aikoina puitu myös oikeudessa, eikä tapausten taustoja ole jätetty edes valtamediassa mainitsematta. Jopa ministeri Krista Mikkonen (vihr) on havainnut asian todellisen tilan. 

Lisäksi useimmille suomalaisille lienee vähitellen valjennut, että katujengitilanne on vielä Suomeakin avokätisempää maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaneessa Ruotsissa merkittävästi pahempi. Siellähän on nähty jopa avoin kapina järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Tätä taustaa vastaan oli varsin huolestuttavaa, kun Suomela ilmaisi eilen Twitterissä käsityksensä suomalaista yhteiskuntaa uhkaavista tekijöistä. Hänen mukaansa "Tampereen valtuustossa todettiin juuri, että katutilaa hallussaan pitävät katujengit ajavat herkästi muut asukkaat pois. Näinpä. Tällä saralla Tampereen isoin ongelma on äärioikeisto. Silloin kun Soldiers of Odin partioi kaduilla, moni vältteli keskusta-aluetta."

Viesti ei sinänsä kaivanne blogistin kommentteja, mutta totean kuitenkin, etten tiedä miksi Suomela kyseisen viserryksensä julkaisi. Onko hän kuplautumisensa kautta täydellisen tietämätön suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä? Elääkö hän jonkinlaisten harhojen vallassa? Vai valehteliko hän vain tahallaan? 

Joka tapauksessa minusta on enemmän kuin huolestuttavaa, että viestin oli kirjoittanut eduskuntamme viidenneksi suurimman puolueen tulevaisuudentoivo. 

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa?

Venäjän Ukrainaan suuntautuneen brutaalin hyökkäyksen painopiste on viime päivinä ollut Severodonetskissa. Tai ainakin sodasta kertonut uutisointi. 

Helsingin sanomien mukaan kaupungin taistelut ovat aaltoilleet, mutta Ukraina hallitsee edelleen kolmannesta kaupungista. Samalla venäläiset tekevät summittaisia iskuja tuhoten kaupunkia pala palalta. Nähtäväksi jää, kuinka käy jatkossa.

Yksittäiset taistelut kuitenkaan harvoin ratkaisevat koko sotaa. Näin tuskin tekee myöskään Severodonetskin yhteenotto. Siksi yksittäisen taistelun raportteja mielenkiintoisempi oli MTV3:n uutinen amerikkalaisen sotahistorioitsijan näkemyksestä. 

Hänen mukaansa "Venäjän menestys ja voimannäyttö Severodonetskissa on harhaa. Venäjän hyökkäys Luhanskissa on diktaattorin epätoivoinen riski, jossa laitetaan peliin viimeinen hyökkäysvoima pyrkimyksenä rikkoa vihollisen taistelutahto... Tämä kuva on harhaa. Venäjän armeija on yhä enemmän loppuun kulutettu joukko, joka ei pysty saavuttamaan selvää voittoa, jos ukrainalaiset jatkavat puolustamista."

Vielä edellistäkin kiinnostavampi kyseisen sotahistorioitsijan havainto oli se, että - paitsi Venäjän - niin myös ukrainalaisten puolella on paikoin näkynyt taistelumoraalin pettämistä. Samoinhan kävi Suomessa vuoden 1944 torjuntataisteluissa, jonka seurauksena säädettiin pikamenettelyllä laki sotaväen kovennetusta rikoslaista, joka johti jopa kuolemantuomioihin. Mutta sen ja samaan aikaan maahan saapuneen saksalaisten sotilaallisen avun kautta saatiin myös joukkojen taistelumoraali palautettua ja vihollinen torjuttua.

Samoin kuin Karjalan kannaksella vuonna 1944, on myös ukrainalaisten kohtalo kiinni taistelumoraalin säilymisestä. Ja länsimaiden roolin osalta myös toimintatapa on edelleen sama kuin saksalaisilla tuolloin, eli riittävän sotilaallisen avun toimittaminen maansa ja samalla koko Euroopan vapauden puolesta taisteleville ukrainalaisille. 

Jos ja kun näin käy, toteutunee amerikkalaisen sotahistorioitsijan ennuste, jonka mukaan Venäjän hyökkäys tulee pysähtymään joukkojen väsymyksen ja kulumisen vuoksi. Siten se ei kykene valtaamaan enempää merkittäviä kaupunkeja vaan joutuu alistumaan tosiasioiden edessä. Sen seurauksena myös yhä harhaisempi Vladimir Putin joutuu lopettamaan sotansa ja/tai tulee syrjäytetyksi maansa johdosta.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Yksi yhteiskunnallisen keskustelun kestoaiheista on ihmisten taloudellinen eriarvoisuus. Sen merkitystä kuvaa se, että aihe oli ennen vihreitä liikkeitä koko poliittisen kentän vedenjakaja - Suomessakin puhuttiin sosialistisista ja ei-sosialistisista puolueista. 

Ainakin teoriassa ihmisten taloudellisen eriarvoisuuden poistamiseen pyrkivän sosialismin osoittauduttua ontoksi on aihe nykyisin aavistuksen vähäisemmässä roolissa kuin aiemmin. Lisäksi - kuten totesin - on katastrofaalisen tulevaisuuden pelko noussut uudenlaiseksi vedenjakajaksi suomalaisessa ja kansainvälisessä politiikassa. 

Tosin senkin pohjalta ponnistavat liikkeet tunnustavat yleensä muodossa tai toisessa uskoa jonkinlaiseen tulojen tasajakoon. Niinpä esimerkiksi Suomen vihreät eivät asenteiltaan tai taloudellisilta näkemyksiltään juurikaan aiemman kommunistien ja vasemmistososialistien varaan rakennetun puolueen perinnölle perustetusta Vasemmistoliitosta. 

Yleensä on totuttu ajattelemaan, että ihmisten eriarvoistumisen alku sijoittui maatalouden vallankumoukseen. Ajatuksen mukaan vasta silloin syntyi merkittäviä ja kasautuvia yksityisiä omaisuuksia lähinnä viljelyalojen raivaamisen ja omistamisen myötä. 

Tätä näkemystä ovat tavallaan vahvistaneet historialliset ja geneettiset löydökset varhaisten maatalousyhteiskuntien sosiaalisista rakenteista Keski-Euroopassa ja Irlannissa. Ja onhan vanhastaan tunnettu erilaisten mahtimiesten ja -naisten hautoja, jotka kertovat kyseisten henkilöiden vauraasta asemasta omana aikanaan.

Tähän varsin vakiintuneeseen ajatteluun toi jokin aika sitten särön löydös, joka perustui 89 Tyynenmeren rannikolla Pohjois-Amerikassa olleen metsästäjä-keräilijäyhteisön analyysiin. Sen tulokset osoittivat, että erityisesti merkittävien luonnonvarojen - kuten hyvien lohijokien - hallinta oli johtanut näissä yhteisöissä poliittiseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen, ihmisten yhteiskunnallisen aseman hierarkkisuuteen, elintarvikeresurssien epätasa-arvoiseen saatavuuteen ja jopa orjuuteen.

Toisin sanoen tutkimus osoitti, että yhteiskunnallista hierarkiaa esiintyi jo ennen maatalouden vallankumousta silloin kun jotkut yksilöt tai liittoumat - usein sukulaisista koostuvat - onnistuivat saamaan hallintaansa puolustettavissa olevia ja maantieteellisesti rajautuneita resursseja. Siten eriarvoisuus näyttäisi olevan ihmisyhteisöjen ikiaikainen ominaisuus, jonka syntyminen ei niinkään liity taloudellisiin innovaatioihin, vaan sen taustalla on pikemminkin kehityskulku, jota kuvaa vanha sanonta "tilaisuus tekee varkaan". 

Nähtäväksi jää, miten demokraattiset yhteiskunnat tulevat jatkossa toimeen tämän ihmisyhteisön luontaisen ominaisuuden kanssa. Onhan kuitenkin tosiasia, että ihmisten elämä on keskimäärin vaurainta ja onnellisinta Suomen kaltaisissa maissa, joissa myös ihmisten tasa-arvo on korkealla tasolla. 


lauantai 11. kesäkuuta 2022

Oikeus antoi luvan ahdistella, mutta wokeltajat syyllistyivät shamanismiin

MTV3 kertoi tapauksesta, jossa kantasuomalaismies oli raiskannut kehitysvammaisen naisen kahdesti, mutta saanut tekojensa seurauksista alennusta, koska hänet oli jo aiemmin tuomittu rikoksista. Tapausten järjettömyyttä kuvaa se, että häntä ei rangaistu lainkaan yhdestä tapahtuneeksi todetusta seksuaalisesta ahdistelusta, koska taustalla oli yhdeksän kuukauden ehdoton vankeus muista rikoksista.

Jälkimmäinen tapaus voidaan siis tulkita ehdottomaan vankeuteen johtaneita rikoksia tehneille henkilöille luvaksi ahdistella naisia. Tässä kohtaa oli pakko todeta, ettei tällainen rangaistuspolitiikka sovi omaan oikeustajuuni - minusta ei todellakaan ole oikeuslaitoksen asia antaa ahdisteluoikeuksia kenelläkään. 

Eikä sellainen lupa sovi nähdäkseni myöskään millään tavalla sivistyneeseen oikeusvaltioon. 

* * *

Edellä esiin nostamani oikeuden omituinen päätös ja käytäntö liittyvät vasemmistoliberaaliin maailmankuvaan, johon kuuluu myös Helsinki Pride, jossa seksuaalivähemmistöt järjestävät kaikenlaisia tapahtumia. Tänä vuonna niistä yksi oli shamanistinen rumpuseremonia, jossa tapahtuman tausta-aate eli wokellus iski järjestäjille pahasti takaisin.

Ei nimittäin tainnut tulla kenellekään rummutussession järjestäjälle mieleen, että wokeltavassa maailmankuvassa shamanistisen rumpuseremonian kaltainen vähemmistökulttuureiden matkiminen on islamilaisittain sanottuna haram. Niinpä saamelaisaktivistit nostivat mekkalan ja Pride-tapahtuman järjestäjät joutuivat luopumaan rumpuseremoniastaan.

Sanakäyttö oli aika kovaa: "shamanistinen ´turvallisen tilan´ piiri ei ole vain ajattelematonta, mutta myös rasistista ja ylläpitää haitallisia stereotypioita. Sateenkaarisaamelaiset ja -karjalaiset ovat erityisen alttiita moniperustaiselle syrjinnälle. Helsinki Priden tulee olla turvallinen myös meille." Mahtoi rumputapahtuman järjestäjälle tulla paha mieli. 

Tapaus kuvaa hyvin sitä, miten koko ihmiskunnan historian ajan normaali käyttäytymistapa eli toisten ihmisten tapojen ja käytäntöjen omaksuminen nähdään wokeltajien piirissä paheksuttavana. Näin ainakin silloin, kun omaksuttavana olevat tavat ja käytännöt ovat jotain muuta kuin länsimaisen valkoisen miehen kulttuuria. 

Kaikkiaan tapaus herätti mielessäni lähinnä huvitusta, ja odotankin suurella mielenkiinnolla minkälaiseen kulttuuriseen umpisolmuun wokeltajat lopulta ajavat oman "kulttuurinsa". Nyt on kuitenkin menossa vasta vakava itsetutkiskelu, tai kuten Helsinki Priden puheenjohtaja totesi: "pyrimme tietysti tarkistamaan kaikki ohjelmat sillä tavalla, että ne vastaavat arvomaailmaamme".

Olisi hienoa jos tämä itsetutkiskelu johtaisi sen oivaltamiseen, että wokeltajien arvomaailma ei suinkaan ole suvaitsevainen - vaan vahvasti rasistinen ja epätasa-arvoinen. Eikä sellaisena sovi millään tavalla ohjenuoraksi demokraattiseen yhteiskuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

perjantai 10. kesäkuuta 2022

EU:n ilmastopaketti kaatui

Euroopan Unionissa on vuosikausia kohkattu suuresta ilmastopaketista, jonka avulla on tarkoitus pysäyttää ilmaston lämpeneminen. Hanketta ovat johtaneet ja sen valmistelussa ovat aktiivisimpia olleet idealistisimmat EU:n komissaarit ja poliitikot, kuten Frans Timmermans tai Ville Niinistö.

Lopputulosta on kauhisteltu niin Suomessa kuin muuallakin. Ja eilen sitten kävikin niin, ettei paketti läpäissyt lainkaan EU-parlamentin äänestystä, vaikka joitain palasia siitä hyväksyttiinkin - esimerkiksi polttomoottoriautoista luopuminen vuoteen 2035 mennessä.

Nähtäväksi jää, kuinka paketti etenee jatkossa ja missä muodossa se lopulta hyväksytään. Omalta osaltani toivon, että EU:n poliittinen apparaatti - erityisesti komissio - ottaa asiasta oppia ja huomioi jo valmisteluvaiheessa tosielämän realiteetit. 

Näin saattaa jopa käydä, sillä ympäristöherännäiseksikin kutsuttu komissaari Timmermans kävi eilen tutustumassa pohjoiseen metsätalouteen Suomessa - eväänään komission puheenjohtaja Ursula von Leyenin kehotus kuuntella Pohjoismaisia metsäosaajia herkällä korvalla. Ja eilen ministeri Antti Kurvinen (kepu) nosti esille sen, että "meillä on Suomessa Euroopan kunnianhimoisimmat ilmastotavoitteet. Eurooppa kuitenkin on laaja maanosa, ja EU:n pitää antaa joustavuutta ja erilaisia mahdollisuuksia eri maille, jotta tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi Suomessa on pakko saada käyttää turvemaita".

Valitettavasti realiteettien huomioiminen ei ole välttämättä selvää, sillä tosielämähän lienee opettanut meistä kaikille, että fanaatikoilla on aina vaikeuksia hyväksyä omien ideologisten näkemystensä kanssa yhteensopimattomia tosiasioita. Ja siksi Timmermansinkin tapauksessa eilen saatu oppi saattaa valua kuin vesi hanhen selästä.

EU:n ilmastopaketin suhteen ratkaisun avaimet ovat kuitenkin juuri nyt EU-parlamentilla, joka tullee minimissäänkin tekemään talouden kannalta järjellisiä muutoksia sen sisältöön. Tämän jälkeen valta siirtyy kuitenkin vielä takaisin komissiolle ja jäsenmaille, joiden välisissä neuvotteluissa paketti saa lopullisen muotonsa. 

Harmillista kuitenkin, että Suomella sattuu juuri nyt olemaan vihervasemmistolainen hallitus, josta osa tunnustaa fanatismia samaan tapaan kuin komission Timmermanskin. Tosin täytyy tässä yhteydessä kuitenkin todeta, etteivät kaikki suomalaiset vihreät ole likimainkaan yhtä fanaattisia kuin monet eurooppalaiset aatetoverinsa - mikä antaa toivoa järjen säilymisestä myös ilmastopakettiin liittyvissä neuvotteluissa.

torstai 9. kesäkuuta 2022

Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon

Ei ole kovin kauan siitä, kun sisäministeriön ohjastama poliisi Jari Taponen vakuutti, ettei Suomessa ole katujengejä. Nyt sellaisia on kuitenkin oikein oikeusistuimen päätöksellä todettu olevan. 

Asian on lopulta tunnustanut myös sisäministeri Krista Mikkonen (vihr). Niinpä ilmeisesti ainoa suomalainen, joka ei edelleenkään näe tosiasioita on sama poliisimies, joka ei niiden olemassaoloa ole huomannut aiemminkaan.

Rappigangsteri Milan Jaff kavereineen sai kohtuulliset tuomiot jengitoimintansa osana tekemistään rikoksista. Niinpä he pysyvät joitakin vuosia poissa terrorisoimasta yhteiskuntaa, vaikka on todennäköistä, ettei heidän rikospolkunsa katkea edes kaltereiden takana. 

Jaffin porukan tuomiot eivät tuoreen uutisen mukaan näyttäisi kuitenkaan lopettaneen katujengiläisten väkivaltaista käyttäytymistä. Sen mukaan poliisi nimittäin epäilee katujengeihin kuuluneiden 23- ja 18-vuotiaiden miesten toimineen jälleen äärimmäisen väkivaltaisesti Helsingin Vuosaaressa. Kesäkuun 4. päivänä tapahtuneessa pikaruokalassa tapahtuneessa konfliktissa on ollut käytössä tuliaseita.

Suomen - tai siis ainakin pääkaupunkiseudun - tilanne on siten nopeasti saamassa piirteitä, jotka muistuttavat Ruotsin maahanmuuttajavaltaisia alueita ja jotka ovat siellä johtaneet avoimeen kapinaan yhteiskuntaa vastaan. Ja siksi hallituksen on syytä huolehtia siitä, että tämä kehitys pannaan poikki Suomessa. 

Sanna Marinin (sd) kabinetille ja sen sisäministerille pitäisikin olla viimeistään nyt selvää, että katujengitoimintaan aktiivisesti osallistuneet maahanmuuttajanuoret pitää palauttaa Suomesta takaisin kotimaihinsa. Jos he kuitenkin ovat syntyneet maassamme ja ovat sen kansalaisia, on syytä huolehtia jollain muulla tavalla, että heidän rikollinen jengitoimintansa saadaan päätökseen. 

Keinon keksiminen näiden jengiläisten rikospolun katkaisemiseen kuuluu ennen kaikkea niille poliittisille puolueille, jotka ovat vastuussa Suomen viime vuosikymmenen aikana harjoittamasta maahanmuutosta. Selvää pitäisi olla myös sen, että ennen kuin maahanmuuttajataustaiset nuorisojengit on saatu katoamaan maastamme, ei Suomella ole varaa löperöön maahanmuuttopolitiikkaan - ei edes tehtyjen kansainvälisten sopimusten varjolla, Venäjän hybridisodan seurauksena tai EU:n painostuksesta.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia

Maria Ohisalo (vihr) palasi räväkästi takaisin valtioneuvoston jäseneksi vastuualueenaan ilmasto- ja ympäristöasiat. Niinpä hän linjasi heti alkuun omat tavoitteensa: "ilmastotyö on jo enemmän valtavirtaa Suomessa ja maailmalla, ja tämä sama valtavirtaistaminen on tehtävä myös luontokadon pysäyttämiselle. Meillä on vastuu tehdä kaikkemme, jotta saamme muutettua kehityksen suunnan."

Lisäksi hän kertoi pitävänsä "selvänä, että meidän tulee sitoutua suojelemaan kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät". Taustana tälle "selviölle" on EU:n biodiversiteettistrategia, joka nähtävästi vaikuttaa myös Suomen metsäpolitiikkaan, vaikka Unionissa onkin erikseen linjattu, etteivät metsät kuulu ylikansalliseen päätöksentekoon. 

Lisäksi Suomen perustuslaissa lukee, että "jokaisen omaisuus on turvattu" sekä "jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla". Nähtäväksi jää, koskeeko tämä myös yksityistä metsäomaisuutta ja sen käyttöä toimeentulon hankkimiseksi.

Moni metsänomistaja ei ilmeisesti luota perustuslain antamaan suojaan. Tästä kertovat ns. aavistushakkuut, joihin moni suojelu-uhan alla mahdollisesti olevan metsän omistaja on turvautunut. Lopputuloksena ovat kärsineet sekä biodiversiteetti että hiilensidonta - eli pieleen meni jälleen kerran kuten suunnitelmataloudella tapaa aina muutenkin mennä.

Noin yleisellä tasolla tämä kaikki kertoo EU:n ja Suomen hallituksen epäonnistumisesta ympäristöpolitiikassa ja omaisuuden suojaamisessa. Olisikohan liikaa pyydetty, että ministeri Ohisalolla riittäisi ajatus myös niiden saamiseksi kohdalleen siten, että metsien kasvusta voitaisiin tuottaa tasapainoisella tavalla niin taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen kuin ilmastollinenkin hyöty ilman, että samalla loukattaisiin ihmisten elämää turvaaviksi tarkoitettuja perustuslain takaamia oikeuksia.   

tiistai 7. kesäkuuta 2022

Onko ihonvärillä sittenkin väliä?

Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisusarjassa oli mielenkiintoinen tutkimusraportti erilaisten kaupunkilaisyhteisöjen suhtautumisesta tulvariskeihin. Siinä oli tarkasteltu viidenkymmenen USA:n suurkaupunkialueen yhteisöjen reaktioita tulviin. 

Tutkijat käyttivät hyväkseen paikallisia virtaus- ja tulvatietoja, vakuutuskorvauksia, vakuutuksia sekä väestötiheyttä. Niiden perusteella he pystyivät erottamaan kaksi hyvin erilaista yhteisöjen käyttäytymistyyppiä. 

Riskinkestävissä kaupungeissa tulviin varaudutaan vain vähän, mutta ihmisillä on pitkäaikaisia muistoja aiemmista tulvista. Riskejä välttävissä kaupungeissa taas tehdään paljon erilaisia toimenpiteitä tulvilta suojautumiseksi, mutta muistot aiemmista tulvista ovat vähäisempiä.

Riskinkestävissä kaupungeissa on yleensä virtauksensa suhteen paremmin ennakoitavissa oleva vesistö ja pienemmät padot kuin riskialttiissa kaupungeissa. Niissä oli - erittäin mielenkiintoisesti - myos pienempi valkoisten asukkaiden osuus kuin riskejä välttävissä kaupungeissa.

Toisin sanoen tulokset osoittavat, että tulvavaarassa olevien yhteisöjen reaktiot tulvariskiin heijastavat sekä paikallista tietoisuutta hydrologisista olosuhteista että rodullisia eroja ihmisten asenteissa. Siinä missä valkoisen väestön hallitsemissa kaupungeissa tulviin pyritään torjumaan tehokkaasti jo ennakolta, ei värillisten yhteisöiden parissa riskeihin kiinnistetä niin paljon huomiota, vaikka niihin liittyvät muistot ovatkin vahvasti läsnä.

Näyttäisi siis siltä, että ihmisten ihonvärillä on ainakin USA:n suurkaupunkien riskinhallinnassa  merkitystä. Tai tuskin itse ihonvärillä, mutta niillä ominaisuuksilla ja käyttäytymispiirteillä, jotka ovat assosioituneet siihen geneettisesti ja/tai kulttuurisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesän tulo sai tummat pojat touhuamaan vallattomasti
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Ministeri Virolainen järjesti miljoonia euroja korruptioon

Yle kertoi tapauksesta, jossa Suomea vietiin kuin entistä merirosvoa laivan kölin alta. Tapauksessa edellisen hallituksemme ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaiselle (kok) tarjottiin ainutlaatuista tilaisuutta saada maahamme YK:n kehitysmaahankkeisiin valitsema järjestö. 

Vastauksen saamisella Suomen hallitukselta oli kova kiire, mutta halu osallistua maailmanparantamiseen vei ilmeisesti ministeriltä ja hänen ministeriöltään terveen harkinnan. Niinpä Suomi ehti sijoittaa hankkeeseen peräti kymmenen miljoonaa euroa ennen kuin paljastui, että kuvio oli varsinainen korruption pesä. 

Tarjouksen yhteydessä ministerille tai muillekaan suomalaisille ei kerrottu, että hankkeeseen liittyvä rahaliikenne oli ollut jo ennen tarjouksen tekemistä tutkinnan alla. Tätä eivät sinisilmäiset suomalaiset tietenkään osanneet edes aavistaa, saati kysellä.

Koko kuvio on toistaiseksi selvityksen alla, mutta se osoittaa mainiosti minkälainen korruption pesäke kehitysapu on. Rahaa jaettiin 1,3 miljoonan asunnon rakentamiseen ja hommaan palkattiin toimija, jolla ei ole kokemusta edes sadan asunnon rakentamisesta. 

Muutama miljoona sijoitettiin myös palkatun ohjelmatoimiston 20-vuotiaalle tyttären perustamalle yhdistykselle, jonka tavoitteena oli aktivoida Z-sukupolvea merten suojeluun muun muassa musiikin, pelin ja sosiaalisen median keinoin. Tästä summasta pieni osa kanavoitui myös suomalaiselle pelifirma Roviolle, jota ei tiettävästi epäillä väärinkäytöksistä.

Tapaus sietäisi saada Suomessa rikostutkinnan lisäksi kunnollisen julkisen keskustelun. Miten on mahdollista, ettei ulkoministeriön hälytyskello soinut siinä vaiheessa kun meille tarjottiin niin kiireistä hanketta, ettei sen taustojen selvittämiselle ollut aikaa? Tämähän on vanhastaan tunnettu merkki siitä, että tarjouksen tekijällä on ketunhäntä kainalossa - ja luulisi tämän riskin olevan tiedossa myös ministeriöiden virkamiehillä.

Toiseksi tapauksen soisi herättävän nykyisen hallituksen huomaamaan kehitysapuun sijoitettujen varojen riskit - myös silloin kuin niiden taustalla on YK. Ja ymmärtämään tämän kaiken tarkoittavan Suomen nykyisessä taloustilanteessa sitä, että kehitysapuvarat on syytä asetta budjetin tasapainoa haettaessa ensimmäiselle sijalle supistettavien menojen listalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastetaan tutkimus vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen määrärahoja
Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella

On totta, että välinpitämättömyys erilaisista asioista aiheuttaa ongelmia. Otetaan nyt vaikka teollisuuden alkuaikojen saasteet. Suomessakin vesistöt pilattiin paperiteollisuuden tuoman hyvinvoinnin takia niin näyttävästi, että aihe pääsi jopa Irwin Goodmanin esittämään lauluun Lievestuoreen Liisa. Siinähän todetaan naishenkilön suulla, että "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".

Tosiasia kuitenkin on, että hengitysilman ja vesistöjen pilaaminen oli epämiellyttävää myös tuolloisille poliitikoille, jotka painostivat puunjalostusteollisuuden pamput 1970-luvulta alkaen ohjaamaan tehtaiden jätevedet kulkemaan yksi toisensa jälkeen jätevedenpuhdistamojen kautta. Samalla myös savupiipuista tupruavia hajuhaittoja ryhdyttiin vähentämään. 

Vain hiukan aiemmin myös tavallisten ihmisten paskavesiä oli alettu puhdistaa, vaikka asiasta ei olekaan tehty sen suurempaa numeroa. Ei ainakaan teollisuuden syyllistämiseen verrattuna. 

Ympäristön vähitellen parantuneesta tilanteesta huolimatta aiheeseen liittyvä aktivismi teki vahvaa nousua saavuttaen aika ajoin fanatismin piirteitä. Suomessa - ja muuallakin - ympäristöaktivismi saavutti huippunsa vasta 1980-luvulla, jolloin poikkeukselliset - sääolot johtivat niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin metsissä näkyviin muutoksiin, joita väitettiin happosateiden aiheuttamiksi. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, koska metsissä näkyvät muutokset katosivat ilmojen palattua normaaleiksi. 

Tämän huippukohdan jälkeen ympäristöjärjestöt katosivat pitkälti julkisuudesta. Asiaan lienee vaikuttanut myös 1990-luvun lama, joka nosti politiikan keskiöön huolen akuutimpi huolia ihmisten toimeentulon jatkumisesta ja velkaantuneiden ahdingosta. 

Tätä historiallista taustaa vastaan on ollut mielenkiintoista huomata, että ilmaston lämpenemiseen liittyvät mallit ovat vähitellen nostaneet ympäristöliikkeet jälleen politiikan ehdottomaan keskiöön. Ja samalla äärevoittänyt niiden toimintaa aina fanatismiin saakka - ja samalla saanut valtamediassa lähes yhtä vahvan aseman kun aikanaan 1980-luvulla saivat ns. happosateet. 

Tästä antoi esimerkin toimittaja Maria Alander Helsingin sanomissa, joka kirjoitti positiiviseen sävyyn kulttuurihistoriallisen aarteen tuhoamisesta ympäristöfanatismin nimissä. Kotimaiseksi ihailun kohteeksi hänelle valikoitui erityisesti Elokapinan toiminta, joka pyrkii saamaan huomiota tavallisten ihmisten elämää mahdollisimman tehokkaasti hankaloittamalla - vaikka heidän vaatimansa asiat ovat olleet jo pitkään poliittisen päätöksenteon keskiössä ilmastotieteilijöiden ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen seurauksena.

Tämä näyttäisikin olevan tyypillinen tilanne todellisuuden ja fanatismin välillä. Elokapinalla tuskin on minkäänlaista vaikutusta siihen, millä tavalla ilmastopolitiikka etenee länsimaissa, koska se on hypännyt jo liikkuvaan ja yleisen hyväksynnän saaneeseen - ja siten myös fanaatikkojen kannalta turvalliseen - junaan. 

Toki historiassa on olemassa esimerkkejä myös tilanteista, joissa liikkuvaan junaan hypännyt fanatismi on saanut vallan. Tästä hyvänä - mutta harvoin tältä kantilta katsottuna esimerkkinä - toimivat kansanvallan varjolla vallan ottanut Leninin bolshevikit, jotka pystyttivät oman 70 vuotta kestäneen hirmuvaltansa tilanteessa, jossa työläisten elinolot olivat nopeasti paranemassa ympäri maailmaa - näin myös Venäjällä, missä sosiaalidemokraatit olivat ottaneet vallan vain puoli vuotta ennen Leninin vallankaappausta. 

Tämä kaikki poliittiseen fanatismiin liittyvä on ilmeisesti tuntematonta - tai ainakin jäänyt ymmärtämättä - toimittaja Maija Alanderin mielessä. Niinpä hän antaa varauksettoman tukensa oman aikamme valtafanatismille sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi antaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Oikeus osoitti maahanmuuttopolitiikan järjettömyyden

MTV3 kertoi tapauksesta, jossa irakilaismiehiä oli pidetty Suomessa vangittuna pitkän aikaa, koska heitä epäiltiin kotimaassaan tehdyn joukkomurhan osasyyllisiksi. Tutkinnan aikana miehiä vastaan todisti anonyymejä henkilöitä ja miesten omista puheista oli saatu dokumentoitua yksityiskohtia, joissa he kertoivat halukkuudestaan tappaa hiukan eri tavalla Allahiin uskovia.

Näyttö ei kuitenkaan riittänyt ja oikeus totesi yksimielisesti miehet syyttömiksi. Joukkomurhaan osallistumisen sijaan miehet olisivat oman kertomansa mukaan joutuneet suomalaisessa vastaanottokeskuksessa olleiden toisten asukkien uhreiksi, koska nämä olivat siellä käydyn riidan jälkeen esittäneet väitteen heidän osallistumisestaan joukkomurhaan. 

Kaiken lopputuloksena nyt riidellään siitä, kuinka suuret korvaukset meidän veronmaksajien tulisi maksaa irakilaismiehille heidän istuttuaan syyttömänä vankilassa. Miesten - epäilemättä suomalaisjuristien neuvosta esitetty - vaatimus perustuu Anneli Auerin saamiin yli 400 000 euron korvauksiin. 

Nähtäväksi jää, saavatko miehet rahansa vai jäävätkö ne saamatta. Omalta osaltani tämäkin tapaus on kuitenkin selvä osoitus siitä, että nykyisen kaltainen turvapaikkapolitiikka on järjetöntä ja meille suomalaisille haitallista. Tämä siis täysin riippumatta siitä, vastasiko oikeuden joukkomurhapäätös tosiasioita vai ei.

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Hyödyn aika

Tämä on kuudes osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka maa siirtyi ylhäisimmän aatelin vallasta kuninkaan itsevaltiuden kautta virka-aatelin hallinnoimaan esikapitalistiseen yhteiskuntaan, jossa myös tavallisen kansan elinolot alkoivat vähitellen kohentua. 

Edellä kuvattua käännettä professori Heikki Ylikangas pitää merkittävimpänä Suomen historian käännekohtana. Ja sen kanssa tasavertaisena heti perään seurannutta 1700-luvun puolivälin tienoota - eli tämän kirjoituksen aihetta. 

Tuolloin nimittäin - poliittisesta johtoasemasta taistelevien myssyjen ja hattujen poliittisen kiistelyn lomassa - annettiin joukko äärimmäisen merkittäviä asetuksia, joiden perusteella maatilan sai jakaa useampaan osaan. Sitä ennen näin ei voinut tehdä, koska valtakoneisto pelkäsi tilojen muuttuvan sen seurauksena veronmaksukyvyttömiksi. 

Samoin sallittiin talonpojille torppien eli vuokratilojen perustaminen: tämä oikeus oli koskenut aiemmin vain aatelis- ja ratsutiloja. Ja kukkana kakussa päätettiin isojaosta eli maiden uudelleenjakamisesta tilojen kesken siten, että kunkin tilan maat sijaitsivat suurempina lohkoina aiempien yhteiseen kylvöön ja sadonkorjuuseen pakottavien kapeiden sarkojen sijasta. Näin talonpojille mahdollistui oman tilan kehittäminen muista riippumattomasti.

Tosin kävi niin, etteivät talonpojat ensi alkuun olleet lainkaan halukkaita tarttumaan mahdollisuuteen. Syynä olivat yhteismetsät, joita ei haluttu jakaa uudistilojen perustajille vaan pitää tuottoisan tervanpolton resurssina. Asiaan tuli muutos vasta, kun kruunu ilmoitti, ettei valtiovalta tule enää isojaon jälkeen puuttumaan maiden - edes metsien - jakamiseen, vaan ne jätetään itsenäisten isäntien vastuulle.

Neljäs uudistus oli väestökirjanpito, jota tarvittiin armeijan väenottoja varten, koska monet perheet olivat aiemmin huijanneet viranomaisia esimerkiksi antamalla useammalle pojalleen saman nimen, jotta he välttyisivät sotatantereelle joutumiselta. Sehän oli etenkin 1600-luvulla tarkoittanut käytännössä lähes kuolemanrangaistusta - ei niinkään taisteluiden kuin joukko-osastoja raskaasti verottavien kulkutautien takia. 

Tilojen halkominen oli kuitenkin sallittua vain, mikäli luvan hakija oli aikeissa mennä naimisiin. Toisin sanoen tehtyjen uudistusten perimmäisenä motiivina oli se, että Ruotsin valtio halusi kasvattaa väkilukuaan, koska maassa vallitsi krooninen pula työvoimasta - siis ruukeissa, manufaktuureissa ja kartanoissa. Ehkäpä talonpoikien taloudellisten mahdollisuuksien lisääminen auttaisi työvoiman määrän kasvattamisessa? 

Näin laajentuneen yksityisen omistusoikeuden seurauksena ihmiset innostuivat aiempaa enemmän taloudelliseen yritteliäisyyteen ja voitontavoitteluun. Toisin sanoen 1700-luvun puolivälissä Ruotsi ja sen myötä Suomi siirtyivät hyödyn aikakauteen.

Myös yliopistolaitos osallistui taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen, sillä vuonna 1747 muutettiin Turun yliopiston runousopin professorin virka talousopin professuuriksi - saman kohtalon koki Uppsalassa oikeuden oppituoli. Turun akatemiasta valmistui myös yksi taloudellisen liberalismin keksijöistä eli Antti Chydenius, joka esitti teoriansa vuosikymmentä ennen kuin Adam Smith kirjasi samanlaisilla ajatuksilla itsensä maailman taloushistoriaan. 

Samalla oikeudenkäyttö alkoi muuttua ja paine rangaistusten keventämiseksi kasvoi. Myös kunnallista valtaa alettiin siirtämään kruunun virkakoneistolta takaisin pitäjänkokouksille. Ja jopa kirkko alkoi suhtautua aiempaa myötämielisemmin erilaisiin herätysliikkeisiin

Näin yhteiskunnan 1500-luvulta alkanut kehityssuunta kohti aatelisvallan kasvua ja äärimmäisen eriarvoista yhteiskuntaa oli peruuttamattomasti kääntynyt kohti koko kansan elintason nostamista ja demokratiaa. Ja sitä kautta alkoi vähitellen syntyä taloudellista pohjaa, joka oli aikanaan mahdollistava nykyaikaisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntymisen, vaikkei tämä kehitys ollutkaan suora ja polveilematon.

Sarjan  muut kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

torstai 2. kesäkuuta 2022

Mitä Marinin anelu kertoi Suomen itsenäisyydestä?

Sanotaan, että Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Ja näinhän se epäilemättä myös teki.

Tosiasia kuitenkin on, että myös itsenäiseen valtion on huomioitava ympäröivä todellisuus. Ja joskus tingittävä omasta tahdostaan. Olkoon esimerkkinä vaikkapa viime aikoina paljon kauhisteltu suomettuneisuuden aika, jolloin maamme omaehtoisesti pidättäytyi arvostelemasta itäistä naapuria. 

Huomattavaa tuossa mielistelyssä oli se, ettei missään vaiheessa ollut epäselvää, etteikö Suomi tarvittaessa puolustaisi itseään itäisen naapurin aggressiota vastaan. Onneksi sellaista tilannetta ei koskaan tullut vastaan, joten selvisimme suomettuneisuuden ajasta lähinnä ansaitulla häpeällä ja viime aikoina nostatetulla nolouden tunteella - enkä usko juuri kenenkään olevan tuosta ajasta kovin ylpeä. 

Nämä pohdiskelut olivat seurausta eilisestä Helsingin sanomien jutusta, jossa kerrottiin Suomen pääministerin, Sanna Marinin, anelleen Euroopan Unionilta lupaa puolustautua itseämme itäisen naapurin hybridihyökkäystä vastaan. Lupaa sille ei tullut. 

Käytännössähän tämä osoittaa, ettei Suomi ole EU:n jäsenenä itsenäinen valtio. Ei siksi, ettei itsepuolustuslupaa tullut - eiväthän sellaista ole saaneet myöskään Puola tai Liettua, jotka torjuivat vastaavan hybridihyökkäyksen jokin aika sitten - vaan siksi, että ylipäänsä lähdimme anelemaan tuollaista lupaa kansakunnan turvallisuuden kannalta keskeisessä asiassa.

Toivon mukaan suomalaiset - pääministerin matelusta ja Unionin meidän turvallisuustarpeidemme suhteen penseästä kannasta huolimatta - toimisivat mahdollisen venäläisten hybridihyökkäyksen sattuessa samaan tapaan kuin puolalaiset ja liettualaiset. Eli sulkisivat rajansa organisoidulta pakolaisaallolta riippumatta siitä, olisivatko turvapaikkaa hakevat henkilöt harhaanjohdettuja kehitysmaalaisia tai kenties pieniä vihreitä miehiä puna-armeijan jälkeläisorganisaatiosta. 

Selvää on kuitenkin, ettei nyt nähty farssi lisännyt omaa luottamustani Euroopan Unioniin. Sen verran tehokkaasti sen johtoelimet tulivat ampuneeksi meitä ja siinä sivussa itseään jalkaan. 

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kolmijalkainen eläin

Hämähäkillä on kahdeksan jalkaa, muurahaisella taas kuusi. Selkärankaisilla on puolestaan neljä jalkaa paitsi jos kaksi niistä on erikoistunut pyrstöksi, käsiksi tai siiviksi - tai surkastunut kokonaan pois. Sen sijaan millään eläimellä ei tiedetä olevan kolmea jalkaa muuten kuin onnettomuuden takia.

Näin on tähän asti ajateltu. Nyt on kuitenkin julkaistu tutkimus, jossa oli tarkasteltu erään papukaijalajin käyttäytymistä sen kiipeillessä. Sen mukaan tutkitut linnut käyttävät syklisiä kolmijalkaisia ​​askeleita kiivetessään - ja niissä nokka toimi kolmantena jalkana. 

Tällöin nokan synnyttämät voimat olivat suuruudeltaan yhtä suuria tai suurempia kuin ihmisten ja kädellisten eturaajojen pystysuoran kiipeämisen aikana synnyttämät voimat. Toisin sanoen ne toimivat pystykiipeilyn aikana kolmantena jalkana. Ja siten papukaija - vaikka ei olekaan kolmijalkainen eläin - toimi aivan kuin se olisi sellainen. 

Taustalla on siten poikkeuksellinen evolutiivinen kehityskulku, joka on mahdollistanut papukaijan sujuvan liikehtimisen pystysuoralla pinnalla ilman rungolla hyppimistä. Tässä suhteessa sen kiipeäminen poikkeaa esimerkiksi tikoista, jotka myös liikkuvat sujuvasti puiden rungoilla, mutta hypähtelemällä. 

Jatkotutkimuksissa selvinnee kuinka papukaijojen hermosto ja lihaksisto ovat muuttuneet mahdollistamaan niiden omalaatuisen kolmijalkaisen kiipeilyn. Ja tulevat miljoonat vuodet kertovat, onko kyseessä sellainen evolutiivinen keksintö, jonka seurauksena funktionaalisesti kolmijalkaisista eläimistä tulee tavallinen näky maapallon eläimistössä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!