Kiinan tie

Kiina on tunnettu halvasta mutta ahkerasta työvoimasta, jonka avulla se houkuttelee teollisuutta länsimaista. Tätä on pidetty meillä suurena ongelmana, sillä taakse jää vaikeuksiin joutuvia teollisuuspaikkakuntia kuten Kemijärvi, Kouvola ja niin edelleen

Kiinan menestyksen salaisuutena on ollut lähinnä runsas työvoimareservi ja alhainen palkkataso. Niiden avulla sen talous on 1970-luvulta asti ollut hurjassa kasvukierteessä, joka epäilyksistä huolimatta jatkuu edelleen. Samalla Kiinan sotilaallinen mahti kasvaa, vaikka ei vielä kykenekään haastamaan amerikkalaisia.

Kiinan kasvu ei voi jatkua nykyisten tekijöiden varassa loputtomasti. Kiinalaiset ovat vaurastuneet ja sen seurauksena teollisuus on alkanut etsiä halvempia maita laitoksilleen. Kiinan johto ei ole kuitenkaan jäänyt tilanteessa toimettomaksi, vaan on päättänyt pyrkiä myös tieteen huipulle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi se on valmis ennennäkemättömiin ratkaisuihin. Se aikoo esimerkiksi luvata 23 miljoonaa dollaria kymmenelle maailman eturivin tutkijalle, mikäli he muuttavat Kiinaan tekemään tutkimusta. Siis 23 miljoonaa US dollaria.

Aiemmilla rahallisesti paljon vaatimattomammilla mutta silti avokätisillä ohjelmilla kiinalaiset ovat tähän mennessä rekrytoineet lännestä yhteensä 1143 tutkijaa, heidän joukossaan toinen HIV:n löytäjistä - nobelisti Luc Montagnier. Tämän 78-vuotiaan ranskalaisen tutkimusote on kuitenkin pahasti lipsunut sitten hänen uransa loiston päivien ja nykyisin vanhuksen päätarkoituksena on löytää tieteellisiä perusteita homeopatialle.

Huolimatta ilmeisestä hukkainvestoinnista Montagnieriin Kiina pyrkii siis tosissaan tieteen suurvallaksi. Asialla on myös varjopuolensa, on selvää että uudet hyvin rahoitetut tulokkaat ovat luonnollisesti herättäneet kateutta muissa kiinalaisissa. Tämä saattaa koitua koko ohjelman akilleen kantapääksi. Ohjelmaa halutaan kuitenkin jatkaa, ja huippututkijoiden lisäksi kiinalaiset aikovat palkata muualta maailmasta myös nuorempia, vasta uransa luovimmassa ja tuottavimmassa vaiheessa olevia tutkijoita.

Kaikki edelle kirjoittamani kertoo siitä, että Kiina aikoo tosissaan haastaa muun maailman tieteellis-taloudellisessa kilpailussa. Ja sen seurauksena aikanaan myös sotilaallisesti. Aika näyttää, miten tässä käy, mutta nähdäkseni heidän lähestymistapansa on täsmälleen oikea: vain tutkimuksen ja koulutuksen kautta voidaan saavuttaa pysyviä edistysaskeleita. Aika näyttää, riittävätkö maan yksipuoluejärjestelmä ja mielipiteenvapauden puute sekä auktoriteetteja kyseenalaistamaton perinne tämän kehityksen esteeksi.

Kiinalaisen yhteiskunnan ratkaisut on hyvä pitää mielessä myös Suomessa, jonka viime vuosikymmenten hyvinvointi  on mitä suurimmassa määrin perustunut osaamiseen. Aivan kuten kiinalaiset ovat oivaltaneet: tutkimus ja koulutus ovat ainoa tie ylläpitää muuta maailmaa korkeampaa elintasoa. Toivottavastii maamme päättäjät ymmärtävät tämän myös julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisuja hakiessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtion tehtävät
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Kiinalainen juttu
Asiaan!