Afrikkalaisen on vaikea sopeutua kotimaahansa

Vallitsevan arvoliberaalin näkemyksen mukaan ihmisryhmien ja niiden kulttuureiden välillä ei ole sellaisia eroja, että ne voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen. Vastaavasti aiemmin vallinneen – ja nykyisen valtavirran ehdottomasti kiistämän – narratiivin mukaan nimenomaan mainitut seikat selittäisivät eri kansakuntien välisiä eroja. 

Olen tarkastellut tässä blogissa silloin tällöin esimerkiksi Etelä-Afrikan ja Haitin kehitystä juuri tässä viitekehyksessä. Ensin mainittu siirtyi apartheid-politiikasta luovuttaessa mustan hallinnon johdettavaksi varsin hyvässä kunnossa – ainakin afrikkalaisessa viitekehyksessä. Jälkimmäinen puolestaan on läntisen pallonpuoliskon ainoa mustan väestön asuttama valtio. 

* * *

Etelä-Afrikan talous kasvoi nopeasti mustaan hallintoon siirtymisen jälkeen, koska maa avautui kansainväliselle kaupalle, ulkomaisille investoinneille ja taloudelliselle yhteistyölle apartheidin takia asetettujen pakotteiden poistuttua. 

Maan talous kääntyi kuitenkin laskuun vuoden 2011 jälkeen ja on sittemmin vakiintunut alemmalle tasolle. Tämä kehitys näkyy hyvin alle kopioimastani maailmanpankin julkaisemasta kuvasta.

* * *

Yleisradio julkaisi eilen jutun eteläafrikkalaisten suhtautumisesta maahanmuuttajiin. Uutisen mukaan ulkomaalaisvastaisuus on lisääntynyt siellä viime aikoina, ja ihmiset syyttävät muista Afrikan maista tulleita rikollisuudesta ja työpaikkojen viemisestä paikallisilta.

Tilanne on äitynyt sikäli järjettömäksi, että jopa eteläafrikkalaisia on hakattu, koska heitä on luultu ulkomaalaisiksi vain siksi, etteivät he ole osanneet zulun kieltä. Näin siitä huolimatta, etteivät zulut ole maan ainoa tummaihoinen kansa. 

* * *

Ongelma on ilmeisen vakava, sillä maan asukkaista noin 4,5 miljoonan tiedetään syntyneen ulkomailla, mutta laittomasti maassa oleskelevien määrästä ei ole edes luotettavaa tietoa. Tilanne muistuttaa sikäli Suomea, että monet Etelä-Afrikan yritykset hyödyntävät tätä joukkoa työvoimana, vaikka maassa on samaan aikaan peräti 30 prosentin työttömyysaste. Syytä tähän ei kerrottu Ylen uutisessa, mutta itse kukin voinee tietenkin epäillä, että palkkakustannuksista säästämisellä saattaisi hyvinkin olla vaikutusta asiaan.

Ylen haastatteleman tutkijan mukaan myös valtio hyötyy "siirtolaisvastaisesta kertomuksesta", koska se tekee ulkomaalaisista syntipukin. Ja vie samalla huomion pois poliittisen johdon epäonnistumisesta palvelujen tuottamisessa. 

Valtiomediamme puolestaan päätti oman juttunsa kertomalla, että erään laittoman maahanmuuttajan mielestä kotimaahan palaaminen on vaikeaa, koska niissä on heikko työllisyystilanne ja lasten olisi hankala sopeutua paikalliseen elämäntapaan. Niinpä hän haluaa muuttaa mieluummin Eurooppaan, koska täällä on turvallista ja lapsilla mahdollisuus kouluttautua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Outo yhteensattuma – vai onko?
Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon
Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan - jos tutkitaan

Tarvitaanko kehitysapua nousemiseen köyhyydestä kukoistukseen?

Suomen Unicefin lapsen oikeuksien ja kehityspolitiikan erityisasiantuntija Mirkka Mattila puolusteli Helsingin sanomissa veronmaksajien rahan haaskaamista kehitysapuun. Hänen mukaansa kaukaisten maiden lasten hyvinvoinnin, koulutuksen ja sosiaaliturvamekanismien kehittäminen on Suomen etu.

Hän kertoi myös tavanneensa "lapsia, perheitä, virkamiehiä, lukuisia ministereitä, presidenttejäkin". Ja kertoi lapsityövoiman käytön vähentyneen Norsunluurannikon kaakaoplantaaseilla viime vuosina 29 prosentilla. 

* * *

Omalta osaltani näen veroin kerätyn suomalaisen rahan käyttämiselle kehitysavussa useita ongelmia. Niistä ensimmäinen ja tärkein on se, ettei yksikään valtio ole noussut sen avulla köyhyydestä kukoistukseen. Ei, vaikka toisaalta minun elämäni aikana on joistakin lapsuuteni kehitysmaista tullut jopa talousjättejä. 

Esimerkiksi käyköön Etelä-Korea, joka oli 1950-luvun alussa käydyn sodan jälkeen yksi maailman köyhimmistä valtioista. Tänä päivänä sen talous on maailman kahdenneksitoista suurin ja kansalaisten keskipalkka noin 2 600 euroa kuussa (Suomessa 3 900 euroa). Tämä kehitys on perustunut ennen kaikkea markkinatalouteen, kansainvälisesti kilpailukykyisten yhtiöiden kasvun tukemiseen vero- ja rahoituspolitiikan avulla sekä tietenkin myös korealaisten ahkeruuteen.

* * *

Kehitysavun varassa "kehittyvällä" – Mirkka Mattilan mainitsemalla – Norsunluurannikolla keskipalkka on vain 540 euroa. Lisäksi on syytä panna merkille se, että englanninkielisen Wikipedian mukaan Norsunluurannikon henkeä kohden laskettu bruttokansantuote henkeä kohti oli vuonna 1996 vain noin 727 Yhdysvaltain dollaria, mutta kaksi vuosikymmentä aiemmin se oli huomattavasti korkeampi, koska maa oli pitkään sekasortoisessa tilassa. 

Norsunluurannikko on nykyisin stabiili valtio, jonka talous perustuu markkinatalouteen. Niinpä myös sen talous on päässyt hyvään kasvuun, joka jatkunee pitkään, ellei maa ajaudu jälleen afrikkalaisille yhteiskunnille tyypilliseen sekasortoon. 

Tätä mahdollisuutta voi valitettavasti pitää jopa todennäköisenä, sillä maata on hallinnut jo kuudentoista vuoden ajan presidentti Alassane Dramane Ouattara, joka valittiin peräti 90 prosentin ääniosuudella neljännelle kaudelleen viime vuonna. Näin siitä huolimatta, että ennen hänen astumistaan virkaan presidentin valtakausien määrä oli rajattu Suomen tavoin kahteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Kasvihuonekaasut pysäyttivät uuden jääkauden noin vuonna 1960

Science-lehdessä oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen tutkimusraportti viime jääkaudella laajoja alueita Pohjois-Amerikasta peittäneen Laurentian mannerjäätikön rippeiden kehityksestä. Se on jääkauden jälkeen vetäytynyt Kanadan arktisille alueille saavuttaen pienimmän laajuutensa noin 3 600 vuotta sitten. 

Pääosin amerikkalaisten tutkijoiden julkaisemassa tuoreessa tutkimusraportissaan Nicolás E. Young ja hänen kollegansa kuitenkin osoittivat, että viime jääkauden jälkeen tämän jäätikön viimeinen jäljellä oleva jäänne, Barnesin jääpeite (Baffinin saari, Kanada), oli pienimmillään noin 3 600 vuotta sitten. Sen jälkeen se alkoi – noin 2 000 vuotta sitten – laajentua uudelleen, mikä tutkijoiden mukaan merkitsi uuden jääkauden alkua. 

Tämä kehitys pysähtyi kuitenkin noin vuonna 1960 eli alle 70 vuotta sitten, koska ihmisen toimien seurauksena kesät olivat alkaneet lämmetä, mikä johti jäämassan pienenemiseen ja sitä kautta jäätikön reunan vetäytymiseen. Lopputuloksena jäätikön laajeneminen päättyi huolimatta auringon lämpösäteilyn vähenemisestä, joten ihmiskunta välttyi uudelta jääkaudelta.  

* * *

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa osoittavat, kuinka valtava vaikutus kasvihuonekaasuilla on maapallon ilmastoon. Ja siksi on epätodennäköistä, että maapallolla voisi alkaa uusi jääkausi niin kauan kuin ihmiskunta jatkaa kasvihuonekaasujen päästämistä ilmakehään. 

Nähtäväksi tietenkin jää, osuivatko amerikkalaistutkijoiden päätelmät oikeaan vai kääntyykö pohjoisten jäätiköiden kehitys sittenkin joskus kasvuun. Siinä vaiheessa en uskoakseni ole kuitenkaan enää itse kirjoittamassa blogitekstiä siitä – tai mistään muustakaan – aiheesta. 

* * *

Totean vielä lopuksi tähän asiaan liittyen, että pohjoisen merijään tilastointi – tai ainakin sen julkaiseminen NSIDC:n nettisivulla – keskeytyi lokakuun 17. päivän jälkeen, kunnes tiedot päivittyivät jälleen eilen. Keskeytyksen syynä oli ilmeisesti tähän tarkoitukseen suunnatun rahoituksen voimakas supistuminen. 

Toivoa tietenkin sopii, että tämä aikasarja voisi jatkua myös tulevaisuudessa keskeytyksettä, koska se on erinomainen indikaattori ilmaston kehityksen – ja siten ilmastonmuutoksen – seuraamiseen, kuten olen moneen kertaan todennut. Napajään koon ja laajuuden aikasarjat eivät ole myöskään kärsinyt jälkikäteisistä muutoksista samalla tavalla kuin ilmakehästä suoraan mitatut ja julkaistut tilastot (esimerkki) ja siksi pidän niitä luotettavina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhut elävät ja voivat hyvin
Kuumat paikat pohjoisessa
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan

Samuli Havelan öyhötys paljasti Ylen poliittisen linjan

Yleisradion olemassaolon oikeutus veronmaksajien kustantamana mediana syntyy siitä – ja vain siitä – että suomalaisilla ihmisillä on oikeus ja tarve puolueettomaan ja paikkansa pitävään uutisointiin. Tästä huolimatta valtionradiotamme on usein syytetty vasemmistolaiseksi tai ainakin vasemmiston agendaa edistäväksi, mikä on kerta toisensa jälkeen kiistetty yhtiön suunnalta. 

Tänä aamuna huomasin sosiaalisesta mediasta viestin, joka osoittaa tämän harvinaisen selvästi: tietenkin olettaen, että se pitää paikkansa. Kyseinen tapaus syntyi, kun oikeustieteen maisteri Samuli Havela viritti valtionradiollemme testin, joka mittaa valtiomediamme poliittista linjaa. 

* * *

Havela nimittäin kertoi lähettäneensä kaksi öyhöttämiseksi luonnehtimaansa kommenttia Yleisradion uutiseen rahaministeriön leikkausideoista. Vain toinen kommenteista hyväksyttiin. 

Se kuului seuraavasti. "Eduskunnan puhemiehen palkkiota voisi verottaa enemmän niin saadaan Jussi Halla-ahokin kantamaan kortensa kekoon yhteiseksi hyväksi".  

Hylätyksi tuli sen sijaan kommentti, jossa ehdotettiin, että "listaamattomien yhtiöiden osingot verolle 30 % riippumatta osingon määrästä. Näin saadaan Sanna Marinkin kantamaan kortensa kekoon yhteiseksi hyväksi". 

* * *

Jälkimmäisen kohdalla Yleisradio oli ilmoittanut Havelalle, että "keskusteluja moderoidessa tarkastelemme kokonaisuutta ja valitsemme julkaistavaksi kommentteja, jotka vievät keskustelua eteenpäin". Näin siitä huolimatta, että molemmat kommentit ovat ilmiselvästi turhanaikaista öyhötystä, jotka ei vie keskustelua sinne eikä tänne. 

Lisäksi – Ylen omilla julkaisukriteereillä – erityisesti julkaistavaksi päätynyt kommentti on toteuttamiskelvoton, koska se koske vain yhden henkilön verotusta. Ja siitä syystä Ylen päätös sen julkaisemisesta osoittaa kiistatta valtiomediamme poliittisen värittyneisyyden – mikä sinänsä ei ole mikään uutinen, tuskin edes uutisen poikanen. Mutta juuri siksi huomion arvoinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellistä uutisointia
Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Ilmastopaneeli menneisyyden suurvallan jalanjäljillä

Yleisradio kertoi valtion rahoittaman puuhastelukerhon – ilmastopaneelin – ehdotuksista maailman pelastamiseksi ilmanstonmuutokselta. Sen linjauksista kertova teksti oli nimittäin kuin suoraan takavuosina maailmanpolitiikkaan vaikuttaneen totalitaristisen Neuvostoliiton politbyroon arkistoista. 

En tarkoita tällä vertauksella kuitenkaan tekstin yksityiskohtia vaan ehdotusten lähes täydellistä irrallisuutta todellisuudesta. Eli kaikenlaisia ehdotuksia kyllä löytyy joukoittain, mutta niiden taloudellisia seurauksia tai sellaisten välttämistä ei näytettäisi pohditun lainkaan. Tai tarkalleen ottaen, niiltä osin kuin paneeli itsekin huomasi ehdotustensa mahdottomuuden, asia ratkaistaisiin "valtio maksaa"-periaatteella.

* * *

Kuten – arvoisat lukijani – hyvin tiedätte, käyvät maamme poliitikot parhaillaan vakavaa debattia polttoaineiden jakeluvelvoitteen pienentämisestä, jotta liikenteen kustannukset eivät kävisi kohtuuttomiksi etenkin syrjäseuduilla. Ilmastopaneeli ei ole tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan esitti nopeaa siirtymistä pelkästään fossiilivapaisiin polttoaineisiin.

Samalla korviaan myöden velkaantuneen valtion kukkaroa pitäisi jälleen avata kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen. Toisaalta autoilun kustannuksia pitäisi kasvattaa korottamalla siitä perittäviä veroja ikään kuin ne eivät olisi tapissa jo nyt. 

* * *

Ilmastopaneelin omaksumasta sanelupolitiikasta kertoi myös vaatimus kasvisruuan lisäämisestä ihmisten arjessa. Eikä kuohuvassa maailmassa yhä tärkeämmäksi muuttuneesta kriisinsietokyvystäkään ole ilmeisesti edes kuultu, koska ruuantuotannon omavaraisuutta halutaan heikentää vettämällä erityisesti pohjoisessa Suomessa yleisiä turvepeltoja, jotka usein tuottavat satoa myös silloin, kun kivennäismailla käy kato. 

Ja kuinkas muuten, tämänkin tavoitteen saavuttamiseksi ehdotetaan valtion menojen lisäämistä eli rahallista tukea. Siis sen kassan käyttämistä, jota jo nyt kulutetaan 10 miljardia euroa vuodessa enemmän kuin sinne suuntautuu tuloja.

* * *

Myös Suomen talouden kannalta äärimmäisen tärkeitä metsiä halutaan siirtää nykyistä vähätuottoisempaan metsänhoitoon. Tämä tapahtuisi muuttamalla nykyisiä – metsänomistajan taloudellista tuottoa maksimoivia – metsänhoitomenetelmiä tehottomammiksi. Eikä tätä oltaisi tekemässä pelkästään vapaaehtoisuuden pohjalta, vaan paneeli haluaa – historiallisen esikuvansa tavoin – metsälakiin sanktioita niille, jotka eivät noudata sen määräyksiä.

Lisäksi biomassan käyttöä energiantuotantoon vaaditaan vähennettäväksi määräämällä biomassan polttamisesta syntyvän hiilidioksidin talteen ottamisesta. Ja kuinkas muuten kuin panemalla maksu niille, jotka eivät noudata määräystä. 

Ilmeisenä tavoitteena on varmistaa hakkuutähteiden jääminen lahoamaan metsänpohjille. Ja sitä kautta hidastaa hiilenkiertoa eli kohentaa Suomen laskennallista hiilinielua pariksi vuosikymmeneksi.

Ilmastopaneelin mielestä valtion tulisi myös löytää jostain rahaa tukemaan maamme rakennuskannan energiaremontteja. Rahaa ei kuitenkaan olisi tarjolla kaikille vaan ainoastaan alimmille tuloluokille sekä niin sanotuille energiaköyhille.

* * *

Käviköhän ilmastopaneelin jäsenillä – ja erityisesti sen puheenjohtajalla Jyri Seppälällä – missään vaiheessa mielessä ajatus taloudellistesta realismista. Vai ovatko hän ja paneelin muut jäsenet omaksuneet totalitaristisen komentotalouden kaikkivoipaisuuden aatteen jo niin vahvasti, ettei sellainen käynyt missään vaiheessa edes mielessä? 

Ei, vaikka koko Neuvostoliitto kaatui aikanaan juuri samanlaiseen aatteelliseen fanatismiin ja taloudellisen realismin puutteeseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastopaneelin toive toteutumassa
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Virheellistä argumentointia

HS: kaikki tekijät olivat maahanmuuttajataustaisia

Helsingin sanomien toimittaja kirjoitti kolumnin otsikolla "Kuljettajien tekemät raiskaukset Helsingissä näyttävät taksiuudistuksen rumat jäljet". Siinä kerrotaan, että "HS:n aineistossa kaikki tekijät olivat maahanmuuttajataustaisia ja moni heistä tarvitsi tulkkia oikeudessa".

On hyvä, että maan suurin sanomalehti kertoi asioista niin kuin ne ovat, todenmukaisesti ja ilman kiertelyä. Ja mainitsi myös, että Boltin maajohtaja Mikael Uusivuori olisi toivonut Ruotsin tyylistä rekisteriä, jonka avulla yritys saisi viranomaisilta automaattisesti tiedon, mikäli kuski syystä tai toisesta menettäisi lupansa. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, muuttuvatko suomalaiset taksit jonain päivänä jälleen turvallisiksi myös naisille. Tässä suhteessa on hyvä, että taksiliikenteeseen on tullut syyskuussa joitakin muutoksia ja lisää on tulossa myöhemmin. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) on luonnehtinut näitä uudistuksia alan kunnianpalautukseksi.

Muutosten seurauksena uusien kuljettajien on käytävä 21 tunnin koulutus ja suoritettava koe, johon sisältyy kysymyksiä myös kuljettajan oikeuksista ja velvollisuuksista. Lisäksi luvan myöntämisen esteenä voi jatkossa olla myös tuomio vapauteen kohdistuvista rikoksista, rikoksista julkista taloutta vastaan, petosrikoksista, maksuvälinerikoksista sekä aserikoksista. Lisäksi taksiliikenteeseen käytetyissä autoissa tulee olla muusta autokannasta poikkeavat vihreäpohjaiset rekisterikilvet.

Nähtäväksi kuitenkin jää, riittävätkö nämä uudistukset palauttamaan maamme taksiliikenne jälleen turvalliseksi myös naisille. Vai jatkuuko Suomessa aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan negatiivinen vaikutus siihen vielä hallituksen laatimien ja eduskunnan päättämien uudistusten jälkeenkin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä
Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saldoa
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?

Ylellistä uutisointia

Yle lähetti eilenkin uutislähetyksen totutusti puoli yhdeksältä. Uutistoimittajan taustalla oli – niin ikään totutusti – suurikokoinen digitaalikellon näyttö, jonka mukaan uutislähetys alkoi täsmälleen kello 20.30. 

Luulen, että Ylen kellonaika näkyy TV-uutisten alussa siksi, että sen toimituksessa ajatellaan täsmällisyyden lisäävän ihmisten luottamusta lähetyksessä kerrottuihin asioihin. Oikea kellonaika ei uutisten alkaessa – ei eilen, eikä monena aiempanakaan päivänä – ollut suinkaan 20.30. Sen sijaan se oli yli minuutin enemmän. 

Jäin miettimään, että mahtaako näkyvä harhaanjohtaminen valtakunnallisesta kellonajasta lisätä Ylen uutistoimituksen luotettavuutta? Vai olisiko sen vaikutus pikemminkin päinvastainen?

* * *

Panin tänä aamuna merkille myös sen, että Ylen toimittaja osui oikeaan kirjoittaessaan, että "kelloja siirretään aina maaliskuun ja lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Sunnuntain aamuyö on valittu siirtymisen ajankohdaksi siksi, että liikenne on silloin vähäisintä ja kellojen siirtely aiheuttaa vähiten haittaa". 

Hyötyjähän siitä ei ole, ellei lasketa sitä, että se toimii mainiona demonstraationa Unionin päätöksenteon kyvyttömyydestä. Siis kyvyttömyydestä, jonka seurauksena Länsi-Eurooppa on ajautunut väestöpoliittiseen sekasortoon ja vajoamassa toisen luokan talousalueeksi.

* * *

Ranskassa oli jälleen mielenosoituksia, jollaisia Suomessa ei ole nähty minun elinaikanani. Siksi kirjaan tämän aamun merkintäni lopuksi Yleisradion toimittajan tilannetta kuvaavan huomion. 

"Marseillessa ryöstettiin alkuillasta kauppoja, mukaan lukien koruliikkeitä. Grenoblessa puolestaan 400 'naamioitunutta henkilöä' teki ilkivaltaa ja hyökkäsi poliisin kimppuun kranaatinheittimillä ja ammuksilla." 

Toimittaja jätti kuitenkin kertomatta keitä nämä ryöstäjät ja raskaasti aseistautuneet henkilöt olivat. Lukiolaisiako?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät
"Ruotsinegyptiläinen naisvanki" haastoi todellisuuden
Aseteollisuuden yhteistyö Israelin kanssa on erinomainen asia

Helsingin yliopisto julkaisi suhdelukuja

Helsingin yliopisto on julkaissut rikostilastoihin perustuvan katsauksen. Se kannattaa jokaisen suomalaisen tietenkin lukea itse, mutta nostan tässä esille kaksi mielenkiintoista seikkaa, joilla on merkitystä Suomen maahanmuuttopolitiikan kannalta.

Niistä ensimmäinen koskee selvitettyihin pahoinpitelyrikoksiin syylliseksi epäiltyjen määrä kansalaisuuksittain. Sen mukaan kovimpia pahoinpitelijöitä ovat entisen Sudanin kansalaiset, joita on epäilty 843 pahoinpitelystä per 10 000 sudanilaista. Toisin sanoen entisen sudanin kansalaiset ovat tehneet yhden pahoinpitely per noin kaksitoista henkilöä.

Seuraavina tulevat irakilaiset ja syyrialaiset, joiden suhdeluvut ovat 555 ja 460. Heitä seuraavat syyrialaiset (460), senegalilaiset (432), (nykyiset) sudanilaiset (398), gambialaiset (395), angolalaiset 391, kongolaiset (375), somalit (366) ja afgaanit (281). 

Näiden jälkeen tulevat ensimmäiset eurooppalaiset eli serbit (272), tunisialaiset (246), marokkolaiset (216), bosnialaiset (189), eritrealaiset (178), nigerialaiset (160), algerialaiset (147), kamerunilaiset (133), ruotsalaiset (128), pohjoismakedonialaiset (128), latvialaiset (126), georgialaiset (114), liettualaiset (110), tansanialaiset (109), romanialaiset (109), belgialaiset (108) ja virolaiset (106). Suomalaisten suhdeluku on 51.

* * *

Toinen tilasto, jonka haluan nostaa esille koskee seksuaalirikoksia – ja jälleen suhdeluku on rikoksia per 10 000 kansalaista. Listan kärjessä komeilevat jälleen entisen Sudanin kansalaiset suhdeluvulla 241, mikä tarkoittaa noin yhtä raiskausta per 41 sudanilaista. Heidän jälkeensä tulevat eritrealaiset (199) ja tunisialaiset (136). 

Näiden kolmen kovan jälkeen tuleekin sitten yllätys, sillä neljäntenä tulevat slovakit (136), joita seuraavat senegalilaiset (123), irakilaiset (104), kongolaiset (94), syyrialaiset (87), bulgarialaiset (81), afgaanit (77), gambialaiset (64), somalit (62) ja kuubalaiset (61) ja marokkolaiset (60). Sen jälkeen tulee pidempi ero. 

Listaa nimittäin jatkavat serbit (45), norjalaiset (40), romanialaiset (34), britannialaiset (30), iranilaiset (30), georgialaiset (28), turkkilaiset (28), Algerialaiset (26), nigerialaiset (22) ja myanmarilaiset (20). Suomalaisten suhdeluku on 10.

* * *

Minun nähdäkseni nämä tilastotiedot ovat erinomaisia syitä kiristää suomalaista maahanmuutto- ja erityisesti turvapaikkapolitiikkaa, koska molempien listojen kärjessä näyttäisi olevan lähinnä sellaisia valtioita, joista tulleet ihmiset ovat tulleet kotimaistaan nimenomaisesti hakemaan suojaa kotiseutujen väkivallalta. Näyttäisi kuitenkin, että sen lisäksi joukossa on paljon myös sellaisia, jotka ovat tulleet tänne Pohjantähden alle rikos mielessään.

Siksi olisi erinomaista, että tämä tosiasia huomioitaisiin seuraavan hallituksemme ohjelmassa. Ja jo sitä ennen suomalaiset ymmärtäisivät edistää asiaa omalla äänestyskäyttäytymisellään ja jättää äänestämättä sellaisia ehdokkaita ja puolueita, joiden tiedetään viis veisaavan maahanmuuttajiin liittyvästä rikollisuusriskistä. Tai jopa pyrkivän edistämään korkean raiskausriskin omaaviin kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten maahantuloa.

Päivän aiempi merkintä:
Muslimitutkimusta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsenraiskaukset lisääntyivät, mutta mökkimurrot ja petokset vähenivät

Mitähän Henrik Vuornos ja Anders Adlercreutz ajattelevat Delil Koyin tapauksesta?
Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka valtaa alaa: ensin SDP ja nyt Kokoomus

Muslimitutkimusta

Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps) kommentoi sosiaalisessa mediassa The Economist -lehden juttua, jossa kerrottiin brittimuslimeille tehdystä kyselystä. Sen tulosten mukaan 52 % brittiläisistä muslimeista pitää samaa sukupuolta olevia suhteita "moraalisesti väärinä".

Britanniassa asuvien muslimien enemmistö näki myös, että naisen on käytettävä hijabia ja viidesosa sitä mieltä, ettei kyse ole naisen henkilökohtaisesta valinnasta.  Lisäksi kolmasosa heistä ajatteli, että islamilaisten periaatteiden tulisi ohjata lakeja, politiikkaa sekä hallintoa ja 29 prosenttia sanoi, että sharian tulisi olla osana Britannian lainsäädäntöä.

Eikä tässä kaikki, sillä kyselyn mukaan kolmasosa saarivaltion muslimeista – ja yli 40 prosenttia nuorista sellaisista – piti profeetta Muhammedia "loukkaaviin" ihmisiin kohdistettua väkivaltaa oikeutettuna. Toistan: kolmannes Britannian muslimeista pitää väkivaltaa oikeutettuna tilanteessa, jossa 1400-vuotta sitten kuollutta ihmisestä puhutaan negatiivisesti. 

* * *

Suomessa asuvien nuorten muslimien asenteista on olemassa vain vähän tietoa. Viime vuonna julkaistussa – nuorille suunnatussa – kirjoituksessa kerrottiin kuitenkin, että musliminuoret ovat kantaväestön nuoriin verrattuna selvästi uskonnollisempia. 

Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan yli puolet Suomessa asuvista muslimeista oli sitä mieltä, että mikäli Suomen laki ja islamilainen laki ovat perheoikeudellisissa kysymyksissä ristiriitaisia, Suomessa asuvan muslimin pitäisi noudattaa jälkimmäistä. Lisäksi kolmannes halusi Suomeen islamilaisen tuomioistuimen.

Moniavioisuutta kannatti puolestaan 36 prosenttia tutkimukseen osallistuneista muslimeista. Ja vain 59 prosenttia heistä kannatti miehille ja naisille yhtäläistä perintöoikeutta.  

Noin 70 prosenttia maamme muslimeista vastusti avoliittoa eli miehen ja naisen yhdessä asumista ilman avioliittoa ja 62 prosenttia katsoi, että tyttöjen pitää olla neitsyitä mennessään naimisiin – miehiltä seksuaalista kokemattomuutta vaati 48 prosenttia. Lisäksi 71 prosenttia vastaajista piti muslimimiehen avioitumista ei-muslimin kanssa hyväksyttävänä, mutta  musliminaisille saman sallisi vain 28 prosenttia vastaajista. 

* * *

The Economistin jutun kaltaisia "vaikeita asioita" käsitteleviä suomalaisia kyselytutkimuksia en löytänyt edes tekoälyn avulla. Jotain kuitenkin kertonee se, että maassamme asuva homoseksuaali muslimi esiintyi kuusi vuotta sitten julkaistussa Kirkko ja Kaupunki -lehden jutussa vain etunimellään "asian arkaluonteisuuden vuoksi".

Olisi kuitenkin tärkeää, että Suomen nopeasti kasvavan muslimiväestön asenteita selvitettäisiin. Paljon tärkeämpää kuin vaikkapa selvitellä transitiopolkuja naisten osallisuuteen Nepalin muuttuvassa musiikkikulttuurissa. 

Siksi on vaikea ymmärtää, miksei näin ole tehty yli kymmenen vuotta sitten alkaneen muslimien massamaahanmuuton seurauksena. Voisihan nimittäin luulla, että Suomen väestön nopea monimuotoistuminen olisi humanistisen tutkimuksen kannalta yksi tärkeimmistä ilmiöistä ja myös mielenkiintoisimmista tutkimusasetelmista. Ja sen tuloksillakin olisi – kerrankin – myös aidosti laajaa yhteiskunnallista merkitystä niin kotimaassa kuin muuallakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut

Uutta tietoa kristittyjen ja muslimien välisistä eroista

Perussuomalaisten säästölista

Perussuomalaiset julkaisi oman julkisten menojen säästölistansa ensi vaalikaudelle. Sen mukaan puolue pienentäisi pysyviä julkisia menoja kahdeksalla miljardilla ja lisäksi yhden miljardin verotoimia. 

Leikkauslistalle on löytynyt sekä järkeviä että vähemmän järkeviä säästökohteita. Ensin mainittuihin lukeutuvat valtion hallintoenojen supistaminen, kehitysavun lopettaminen, maahanmuuton kulujen vähentäminen ja Yleisradion budjetin pienentäminen. 

Toisessa päässä ovat sitten ilmeisen epäonnistuneet säästökohteet. Niihin lasken veronkiristykset, maksussa olevien eläkkeiden leikkaamisen sekä maa- ja metsätaloudelle keskeistä tieteellistä tietoa tuottavan Luonnonvarakeskuksen lopettamisen. Tosin jälkimmäisen tehtävät voitaisiin siirtää joko yliopistojen ja/tai Suomen ympäristökeskuksen vastuulle, jolloin menosäästöt rajoittuisivat käytännössä vain Luken hallintokuluihin.

* * *

Oleellista tässä asiassa on, että äänestäjillä on nyt tieto siitä, mistä Perussuomalaiset leikkaisi julkisia menoja, mikäli se saisi päättää asiasta yksinään. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, vaan lopullinen lista päätetään ensi hallituskauden budjettineuvotteluissa, joissa sovitetaan yhteen tulevien puolueiden tavoitteita – toivon mukaan siihen kuitenkin sisältyvät kaikki edellä järkeviksi listaamani säästökohteet ja valtion menojen kokonaissummaa leikataan suunnilleen Perussuomalaisten esittämällä määrällä. 

Siksi Perussuomalaisten listaa ja aiemmin julkaistua Kokoomuksen listaa on mielenkiintoista verrata. Yhteistä niille ovat esimerkiksi valtion hallintomenojen supistaminen, eläkemenoista säästäminen, kehitysavun leikkaaminen ja Yleisradion kulujen vähentäminen. Toisin sanoen ainakin nämä tulisivat toteutumaan jossain muodossa, mikäli ensi vaalikaudelle saataisiin porvarihallitus.

* * *

Nähtäväksi jää, millaisen listan maamme muut puolueet kyhäävät kokoon. Tai vaihtoehtoisesti, aikovatko ne – tai osa niistä – jättää valtion menot ennalleen toivoen tapahtuvaksi ihmettä, joka estäisi Suomea joutumasta Kreikan tavoin EU:n komission holhottavaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei ihmeitä ole oikeasti olemassa. Ja siksi jokaista puoluetta, joka ei ennen ensi kevään vaaleja kerro miten se supistaisi julkisia menoja, on pidettävä yltiöpopulistisena liikkeenä, jonka hallitukseen pääseminen olisi varsinainen karhunpalvelus Suomelle ja sen tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todisteet ja toivomus
Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

Kouluista 2030-luvulla työelämään siirtyvät nuoret aikuiset

Tekoälyyn sopii hyvin vanha suomalainen sananlasku tulen käytöstä. Kuten kaikki arvoisat lukijani muistanette, se menee näin: "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä". Niin on tekoälykin.

Tämä tuli mieleeni lukiessani erkkomediasta kyselytutkimuksesta, jonka mukaan "tekoälyä käyttää alakoulun viimeisillä luokilla jo seitsemän lasta kymmenestä". Siinä toimitusjohtaja Katri Vataja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiöstä Itlasta nosti esille sen, ettei Suomessa ole mietitty juurikaan sitä, "miten tekoäly saataisiin tukemaan turvallisesti lasten ja nuorten kasvua ja hyvinvointia". 

Erityisesti asiaa pitäisi miettiä kouluissa ja koulujen opetussuunnitelmissa. Onhan selvää, että nykyisessä järjestelmässä osa koululaisista turvautuu mitä todennäköisimmin erityisesti kotona tarkoitettujen tehtävien – siis läksyjen – tekemisessä oman ajattelunsa sijaan tekoälyn apuun, mikäli se on mahdollista. Ja jättää samalla aivojensa toiminnan kehittämisen narikkaan, mikä sitten aikanaan kostautuu osaamisen puutteena työelämässä ja muutenkin aikuisten maailmassa. 

* * *

Yksi ratkaisumalli tähän ongelmaan saattaisi olla kotona tehtäväksi tarkoitettujen läksyjen antamisen korvaaminen pidentämällä koulupäivää kotitehtävien tekemiseen tarkoitetulla tunnilla, jolloin opetushenkilökunta voisi valvoa niiden tekemistä. Ongelmana tässä ratkaisussa lienee lähinnä hinta – onhan suomalaisessa yhteiskunnassa tapana maksaa henkilökunnalle lisäpalkkaa työajan ja -tehtävien lisääntyessä.

Toisaalta kova hinta suomalaiselle yhteiskunnalle olisi sekin, että nykyisistä varhaisnuorista ja lapsista kasvaisi työkyvyttömiä aikuisia yhä enemmän osaamista edellyttävään tulevaisuuden yhteiskuntaan. Siis sellaisia, jotka elelisivät koko elämänsä työnantajien palkan sijaan verovaroista kustannettavalla sosiaalituella – ja joista osa epäilemättä pyrkisi kohottamaan elintasoaan epärehellisin keinoin eli sortuisi rikollisuuteen.

* * *

En mitenkään väitä, että edelle kuvailemani ratkaisumalli olisi ainoa mahdollinen, vaan kehotan suomalaisia päättäjiä ottamaan tekoälyn aiheuttaman riskin lasten oppimiselle vakavasti ja etsimään sen torjumiseksi myös muita keinoja – vaikkapa muokkaamalla koulupäivien pituuden sijaan niiden sisältöjä. Vaarallisinta olisi se, ettei asialle tehtäisi mitään ja kouluistamme valmistuisi 2030-luvulla joukoittain työelämään kelvottomia nuoria aikuisia. 

Samalla muistutan, että 2030-luku alkaa jo muutaman vuoden kuluttua, joten tässä asiassa ei ole aikaa vatulointiin. Kysyin asiaa myös ChatGTP:ltä ja se kirjasi hyvän periaatteen ellei suorastaan itsestäänselvyyden: "tarvitaan järjestelmä, jossa oppilaan on mahdollista käyttää tekoälyä oppimisen tukena, mutta jossa hän ei voi korvata sillä oman osaamisensa kehittymistä ja silti tulla arvioiduksi osaavaksi".

Siksi päätän tämän merkinnän toteamalla tekstini mahdollisesti lukeville poliittisille päättäjille kahdella sanalla: "saa suorittaa".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin unohtuivat maahanmuuttajalasten epäsuorat vaikutukset?
Koulutuspoliittinen kynnyskysymys hallitusohjelmaan
Tekoäly vastasi kuopiolaiselle aineenopettaja Tomi Nissiselle

Lapsenraiskaukset lisääntyivät, mutta mökkimurrot ja petokset vähenivät

Tilastokeskus julkaisi suomalaisen rikollisuuden kehittymiseen liittyviä ennakkotietoihin perustuvia lukuja. Niiden mukaan mukaan henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia tuli tietoon vuoden 2026 tammi-syyskuussa 10,4 % edellisvuotta enemmän. Henkirikoksia tuli tietoon yhtä paljon kuin edellisvuonna. Henkirikoksen yrityksiä tuli tietoon yksi enemmän kuin vastaavaan aikaan edellisvuonna.

Pahoinpitelyjä tuli tietoon 10,7 % enemmän kuin edellisvuonna tammi-syyskuussa. Yksityisasunnossa tapahtuneita pahoinpitelyjä tuli tietoon 12,1 % enemmän kuin edellisvuonna. Yleisellä paikalla tapahtuneiden pahoinpitelyjen määrä kasvoi 8,9 %. 

* * *

Seksuaalirikoksia ilmoitettiin vuoden 2026 tammi-syyskuun 50 vähemmän kuin edellisvuonna vastaavaan aikaan. Uuden lain mukaisia raiskauksia kirjattiin 0,5 % enemmän kuin vuonna 2025. Lapsenraiskauksia tuli tietoon 61,7 % enemmän kuin edellisvuonna.

Seksuaalisesta kajoamisesta lapseen, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, korvauksen tarjoamisesta nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta ja lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tehtiin ilmoituksia 15,4 % enemmän kuin vuonna 2025. 

* * *

Myymälävarkauksien määrä kasvoi 9,7 %. Vuoden 2026 tammi-syyskuussa ilmoitettiin varkausrikoksia 2 % enemmän kuin edellisvuonna. Myymälävarkauksia tuli tietoon 9,7 % enemmän kuin vuonna 2025. Myymälävarkauksien määrä kasvoi eniten Helsingin poliisilaitoksen alueella, mutta suurin kasvuprosentti, 35,3 % oli Hämeen poliisilaitoksen alueella. 

Asuntomurtoja ilmoitettiin yhtä paljon kuin vuonna 2025, mutta mökkimurtojen määrä väheni 16,3 %. Ryöstörikoksia ilmoitettiin 5,2 % edellisvuotta enemmän. Petoksia ilmoitettiin 15,9 % edellisvuotta vähemmän. Maksuvälinepetosten määrä väheni 23,1 % 

* * *

Näiden lukujen valossa vaikuttaa siltä, ettei Suomi ole muuttumassa paremmaksi – tai ainakaan turvallisemmaksi paikaksi elää. Ja valitettavasti minulle itselleni tämä ei tullut suurena yllätyksenä, pikemminkin päinvastoin. 

Toivoa kuitenkin sopii, että kehitys saataisiin jossain vaiheessa käännetyksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan näytä siltä, kuten jokainen voi päätellä alla olevasta Tilastokeskuksen kuvasta. Kehityksen suunta on ollut väärä jo ainakin vuodesta 2020 alkaen ja pikemminkin kiihtymässä kuin tasaantumassa. 

Syitä tälle kehitykselle voimme vain arvailla. Jotain voi kuitenkin – kenties – päätellä siitä, että nopeimmin ovat kasvaneet lapsenraiskaukset ja tilanne on parantunut selvästi vain mökkimurtojen ja petosten kohdalla. Minun käsittääkseni näiden rikoslajien harjoittajat kuuluvat tyypillisesti eri väestöryhmiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit

Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?

Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät

Yleisradio arveli, eurooppalaisten nuorten riehuminen Euroopan kaupunkien kaduilla johtuisi siitä, että vanhemmat vaativat nuorilta kouluttautumista, työntekoa ja luottamusta tulevaan, mutta tarjoavat vastineeksi vain epävarmuutta, kalliita asuntoja ja poliittista sanahelinää. Ja tästä seuraa – edelleen Ylen mukaan – se, että heidän uskonsa parempaan huomiseen horjuu, eivätkä nuoret tyydy odottelemaan muutosta vaan vaativat sitä kaduilla.

Niinpä monissa Ranskan kaupungeissa on päädytty asettamaan ulkonaliikkumiskieltoja ihmisten ja yritysten suojelemiseksi. Ja Italiassa hallitus on joutunut lähettämään satoja armeijan sotilaita Milanoon pitämään yllä järjestystä.

* * *

Yleisradion selitys Euroopan viime päivien tapahtumista herättää kysymyksen siitä, että miksi esimerkiksi suomalaisnuoret eivät toimineet samalla tavalla 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina, kun maamme väestöstä noin neljännes tai jopa kolmannes kuoli nälkään  ja tuskinpa henkiin jääneillekään riitti kunnollisia aterioita. Sellaisten sijaan nälkää tyydytettiin kunnollisten jauhojen sijaan männyn nilaa sisältävällä pettuleivällä. 

Eikä Suomen nuoriso riehunut 1860-luvullakaan kun nälkä tappoi seitsemän prosenttia suomalaista. Voisihan sitä äkkiseltään kuvitella, ettei nuorilla olisi ollut sitäkään vähää uskoa parempaan huomiseen kuin tämän päivän eurooppalaisilla. 

Sellaista tuskin oli myöskään koko 1600-luvulla, jolloin Ruotsi – johon Suomikin kuului – kävi jatkuvia sotia pitkin Eurooppaa ja valtava osa nuorista miehistä vietiin armeijan palvelukseen, mikä tarkoitti käytännössä varsin todennäköistä kuolemaa joko taistelukentällä tai johonkin tautiin. Mutta silti Suomi pysyi varsin rauhallisena, eivätkä nuoret lähteneet polttamaan turkulaisia kirkkoja tai ryöstelemään Oulun tervaporvareiden rikkauksia. 

Eikä tarvitse ajatella edes sotia tai kriisiaikoja, sillä 1800-luvulta 1900-luvun alkuun etenkin poikien kohdalla selvästi yleisin säätykierto oli aleneva. Jos isovihan jälkeen 1700-luvun alussa ihmiset olivatkin yleisesti talonpoikia, tilan peri lähes aina vanhin poika, joten nuoremmat joutuivat tyypillisesti rengeiksi tai torppareiksi. Elleivät vanhemmat sitten onnistuneet naittamaan heitä vävyiksi sellaiseen taloon, jossa ei ollut omia poikia. 

Seuraavassa sukupolvessa mentiin jälleen yksi porras alaspäin ja torppareidenkin nuoremmista pojista tuli renkejä tai etenkin 1800-luvun lopulta alkaen työläisiä ja käsityökaluin puita kaatavia metsureita. Mutta eivät nämäkään pojat ryhtyneet sellaiseen riehumiseen kuin nyt nähdään esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, vaikka kaikilla oli tiedossa, että suurin osa heistä joutuu elämään elämänsä alhaisemmassa sosiaaliluokassa kuin vanhempansa.

Kapina puhkesi vasta vuonna 1918, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, joka johti valtatyhjiöön, jota täyttämään muodostettiin kaksi militanttia organisaatiota eli puna- ja valkokaartit. Niiden yhteenotto varmistui viimeistään silloin, kun porvarien hallitsema senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi, mitä punakaartin johto ei tietenkään voinut hyväksyä ja lähti siksi omalta kannaltaan onnettomasti päättyneelle sotaretkelle.  

* * *

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muista Euroopan maista, sillä Suomi tai sen nuoriso eivät ole – eivätkä ole olleet – mitään poikkeuksia.  Siksi luulen, että riehuvien nuorten käynnissä olevalle riehumiselle on jokin aivan muu syy kuin nuorison heikot tulevaisuudennäkymät. 

Näin jo siitäkin syystä, että tosiasiassa ihmisten elämä on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Euroopassa kukaan ei kuole nälkään ja kaikilla on koulutuksen kautta mahdollisuus sosiaaliseen nousuun, jos siihen vain löytyy viitseliäisyyttä ja kykyjä. Eikä juuri kukaan myöskään kuole kulkutauteihin eivätkä nuoret miehet – länsimaissa – joudu viedyksi sotimaan sukurutsaisen kuninkaansa typerien tavoitteiden puolesta. 

* * *

Lopuksi kirjaan tähän vielä Taloussanomien ja Ilta-Sanomien toimittajan – Heidi Hagelinin – tähän asiaan liittyvän eilisen päivityksen sosiaalisessa mediassa: "Tää ilahduttaa mua aika paljon. Kyllä ne kauan katselikin hiljaa, kun tulevaisuus muuttuu epävarmemmaksi. Koti, työ ja tulevaisuus. Aika perusjuttuja. Jos tuntuu, että ne on mahdotonta saavuttaa, ni."

Tuo kyllä veti sanattomaksi. Enkä siksi kommentoi sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskan mielenosoitukset

Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Geneven äärimmäisen väkivaltainen mellakka punalippujen alla

Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi

Vanhan suomalaisen viisauden mukaan ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi. Tämä tuli jälleen todistetuksi, kun Suomen kansalaisuuden saanut venäläinen oli toimittanut kiellettyä teknologiaa Venäjän sotateollisuuden käyttöön. Kaverina hänellä oli ollut serbialainen slaavi.

Outoa tässä tapauksessa on vain se, että Yle uutisoi tapauksen siten, että itse juttuun perehtymätön voisi kuvitella Putinin kätyreiden olleen suomalaisia. Otsikoksi oli nimittäin pantu sanat "kaksi suomalaista tarjosi apua Venäjän sotakoneistolle". 

* * *

Hyvää tässä on tietenkin se, että kansainvälisten sopimusten perusteella kielletyn tavaran toimittamisesta Moskovan hallinnolle on jääty kiinni ja asiasta ylipäätään kerrottiin meille suomalaisille. Sekä ennen kaikkea se, että kielletyn tavaran kauppa Suomesta Venäjälle on loppunut – kiitos amerikkalaisen tiedustelutoiminnan, joka pääsi Luumäellä asuvan venäläismiehen puuhastelun jäljille.

Näin edellytykset Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation menestymiselle ja ukrainalaisten siviilien terrorisoimiselle ovat taas hiukan heikommat. Sen sijaan ukrainalaisten sotilaallisesti perustellut iskut ovat jälleen tuottaneet tulosta: eilisten uutisten perusteella Pietariin on tehty erityisen onnistunut isku, joka tuhosi sikäläisen jättimäisen datakeskuksen, öljyterminaalin ja logistiikkakeskuksen. 

* * *

Itse rintamatilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia eli kumpikaan osapuoli ei ole kyennyt laajoihin valloituksiin. Siitä huolimatta on syytä huomata, että Ukraina on jälleen päässyt niskan päälle, sillä sen hallitsema alue laajeni syyskuun aikana 122 neliökilometriä – eli noin puolet Turun tai kuudesosan Helsingin maapintalasta. 

Tämä ei tietenkään ole paljon, mutta muutos saattaa kuitenkin olla merkki sitä, että Ukrainan viimeaikaiset onnistuneet iskut venäläisen sotakoneiston infrastruktuuriin yhdistettynä ukrainalaisten oman sotateollisuuden kehitykseen olisivat tuottamassa toivottua tulosta. Eikä asiaa ainakaan paranna – venäläisten kannalta – se, että ukrainalaisilla on pian käytössään vieläkin vaikeammin torjuttavia aseita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin järjetön sota
Suomen on valmistauduttava Kiinan vaikutusvallan kasvuun itärajan takana
Sodankäynnin suuri muutos

Onko RKP:n nuorten julkilausuma toteuttamiskelpoinen?

Ruotsalaisen kansanpuolueen nuoret haluaisivat, ettei heidän puolueensa menisi enää koskaan Perussuomalaisten kanssa hallitukseen. Tämä on niin mielenkiintoista, että päätin kirjoittaa aamuisen Ahmed-merkintäni lisäsi toisenkin tekstin.

Onhan nimittäin kaikkien suomalaisten tiedossa, että RKP:n olemassaolon oikeutus ja päätarkoitus on ruotsinkielisen väestön etujen – erityisesti toisen kotimaisen kielen – säilyttäminen ikuisesti. Ja siksi puolue on aina joustanut hallitusneuvotteluissa kaikesta muusta, jotta se olisi puolustamassa pääasiaansa maan korkeimmassa toimeenpanevassa elimessä.

* * *

Jos nyt sitten otamme todesta RKP:n nuorten tahdon ja kuvittelemme tilanteen, jossa Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Keskusta olisivat pystyttämässä enemmistöhallitusta Perussuomalaisten kanssa, niin mitä RKP:n pois jäämisestä voisi seurata suomenruotsalaisten tunnetuille eduille – omille kouluille, omalle kielelle, Ahvenanmaan asemalle ja niin edelleen? Tätä voinee jokainen teistä – arvoisat lukijani – pohdiskella aivan rauhassa. 

Ja sen jälkeen kun olette päätyneet  johonkin lopputulemaan, kannattaa käyttää lyhyt hetki – enempää ei tarvita – sen pohtimiseen, että minkä tason järjenjuoksua RKP:n nuorison kannanotto osoittaa. Eli onko se nerokasta, heidän äänestäjäkuntansa kannalta erinomaista tai muuten vain vakavasti otettavaa ja toteuttamiskelpoista? Vai jotain ihan muuta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Suomi on joukosta poissa?
Poliittinen peli
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Ahmedin raiskaustuomio ei ollut yllätys

Nykyisin 32-vuotias Ahmed Abdullahi Ahmed pääsi julkisuuteen. Arvaatte varmaan kertomattakin syyn sille. 

Oikeuden mukaan Ahmed syyllistyi teinitytön raiskaukseen ja sai siitä  kahden vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistuksen. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan uhrille 6 500 euroa kärsimyskorvausta sekä yli 3 500 euroa tämän oikeudenkäyntikuluja.

* * *

Näin on jälleen yksi suomalaistyttö päässyt "nauttimaan" niistä pelihetkistä, joista puhuttiin paljon kymmenen vuotta sitten, kun kehitysmaalaisia tulvi rajojemme yli silloisen pääministeri Juha Sipilän (kepu) kutsumana. Eikä tämä voi olla kenellekään yllätys. 

Näin siksi, että muun muassa minä itse kirjoitin vuonna 2015 Lähi-idästä ja Afrikasta tulleiden raiskaustilastojen perusteella, että noin joka tuhannes sellaiseen kansallisuuteen kuuluva Suomessa asuva mies tulee elämänsä aikana jäämään kiinni raiskauksesta ja joutuu siitä vankilaan".  

Samalla väänsin rautalangasta, että "tämä liittyy Suomen pakolaispolitiikkaan siten, että ottamalla Suomeen tuhat tällaiseen ihmisryhmään kuuluvaa ihmistä, tulemme samalla päättäneeksi yhden, todennäköisesti kantaväestöön kuuluvan, naisen raiskaamisesta maaperällämme". Ja jos sitä ennen, vuonna 2010 totesin, että "raiskaajat ja muut rikolliset ovat suurelta osin humanitaarisen maahanmuuton tänne tuomia ihmisiä. Samalla kun siis autamme tänne ihmisiä kurjista oloista, heikennämme etenkin suomalaisten naisten turvallisuutta.".

* * *

Vettä on siten virrannut jo viisitoista vuotta Euroopan joissa, eikä mikään ole mennyt pieleen noissa arvioissani. Ei, vaikka ne olivat aikanaan vastoin lähes kaikkien eurooppalaisten poliitikkojen näkemyksiä ja käytännön toimintaa.  

Siksi lienee hyvä palauttaa teidän mieleenne – arvoisat lukijani – vielä yksi kirjoitukseni vuodelta 2015. En kuitenkaan kopioi sen tekstiä tähän, mutta suosittelen sanojeni epäilijöitä lukemaan koko tekstin tästä ja muistutan heitä samalla siitä, etten ole vielä kuollut. Siten tuon kirjoitukseni sisältö ei koske vielä tätä päivää vaan se on edelleen tulevaisuudennäkymä – mutta epäilemättä paljon uskottavampi kuin yksitoista vuotta sitten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Kun minä kuolen...

Valitseeko kansa Kokoomukselle Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjan?

On ollut hienoa huomata, että järjen käyttäminen ja tosiasioiden tunnustaminen tuntuu leviävän suomalaisessa politiikassa. Tosin vain vähitellen ja gallupien säikäyttämänä. 

Tarkoitan tällä Kokoomuksen ilmoitusta, jonka sisältöä kansanedustaja Atte Kaleva kuvaili sanoilla "Suomen on voitava itse päättää, ketkä tänne tulevat ja millä ehdoilla". Tämän tosin pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille itsenäisille valtioille, mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt ääneen mainittu. 

* * *

Valitettavasti Kalevan muotoilema periaate ei näyttäisi saavan yksimielistä kannatusta edes Kokoomuksessa, sillä kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen (kok) jätti eriävän mielipiteensä eduskuntaryhmänsä ohjelmaan. Siten ensi kevään vaaleissa Kokoomuksen äänestäjä joutuu pohtimaan kannattaako hän Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjaa. 

Puhumattakaan Sirpa Pietikäisestä (kok) ja tämän ehdolla olevista opetuslapsista. Tämä europarlamentaarikkohan vastusti taannoin jopa tunnetun terroristijärjestön nimeämistä sellaiseksi – toimien yhteistyössä eurooppalaisen vihervasemmiston kanssa. 

* * *

 

Toki uskon, että Kokoomuksen ehdokkaiden näkemyksiin tutustumalla voi näiden joukosta erotella toisistaan kalevaiset ja ketohuovislaiset, ja antaa äänensä ensin mainituille. Tosin siinäkin tapauksessa ensin mainitun linjan ehdokkalle äänensä antava kasvattaa myös jälkimmäisten vertailulukuja samassa vaalipiirissä. 

Tästä huolimatta pidän Kokoomuksen – sinänsä valitettavan ristiriitaista – linjanvetoa tervetulleena. Ja toivon, että ensi kevään vaaleissa puolueen listoilta valittaisiin eduskuntaan mahdollisimman paljon kalevaisia ehdokkaita. Jopa niin useita, että Kokoomusta voisi tulevalla eduskuntakaudella pitää ennemminkin kalevaisena kuin ketohuovislaisena puolueena.

* * *

Toisaalta on selvää, etteivät Atte Kalevan ja kumppaneiden linjaukset muuta sitä, että maahanmuuton seurauksena käynnissä olevasta Suomen väestöpohjan vaihtumisesta ja/tai yhteiskuntamme kehitysmaalaistumisesta huolissaan olevien kannattaa edelleen antaa äänensä sanoin ja teoin yhtenäisen maahanmuuttolinjansa osoittaneille Perussuomalaisille. 

Jos kuitenkin äänestäjä ei kuitenkaan jostain muusta syystä halua tehdä niin, on äänen antaminen kalevaiselle kokoomuslaiselle ehdokkaalle ihan kelvollinen ratkaisu. Ainakin siinä tapauksessa, että tämä tulee myös valituksi omasta vaalipiiristään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä
Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä

Ilta-Sanomat kertoi, että Ahmed Dhaif Saadoon Al-Khalfah on tuomittu kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeän raiskauksen yrityksestä. Suomalaisen tavan mukaan rangaistuksen pituutta lyhennettiin miehen aiempien raiskaustuomioiden ja huumausainerikoksen takia. 

Uutena piirteenä tähän tapaukseen liittyy se, että Ahmed oli oikeudessa väittänyt ihmisten tehtailevan kuljettajista rikosilmoituksia, koska Yango-taksilla on huono maine. Perusteluksi hän oli keksinyt, että naiset voivat siten "saada rahaa ja turvata tulevaisuutensa".

Tapaus on jälleen yksi esimerkki siitä, miten Suomessa ja Euroopan Unionissa harjoitettu järjetön maahanmuuttopolitiikka on muuttanut yhteiskuntaa. Ja osoittaa, että jokainen vuosi ennen helposti nähtävän ongelman korjaamista lisää sen hintaa suomalaisille – ja erityisesti naisille. 

* * *

Ahmedin tapaus on tietenkin vain yksittäistapaus, joka osoittaa ongelman, jota suomalaisessa politiikassa on hyssytelty aina viime eduskuntavaaleihin asti. Silloin asiassa tapahtui muutos ja maahan saatiin hallitus, joka ryhtyi korjaamaan sen syitä. 

Kolmessa ja puolessa vuodessa ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi ihmeitä, vaan kyse on pikemminkin ollut vain maahanmuuton pahimpiin ongelmiin kohdistuvasta korjaussarjasta. Näin siksi, että tähän mennessä vain oleskelulupien ehtoja on kiristetty, kansainvälinen suojelu on muutettu luonteeltaan väliaikaiseksi, Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoja on kiristetty, säilöönoton enimmäiskesto on pidentynyt, maahantulokieltoa on kiristetty, on otettu käyttöön rajamenettely ja vastaanottorahaa on pienennetty. 

Näiden lisäksi olisi syytä tehdä monia muita uudistuksia, jotka vähentäisivät heikkolaatuisten maahanmuuttajien kiinnostusta Suomeen. Sellainen olisivat esimerkiksi sosiaaliturvan ja takuueläkkeiden sitominen Suomen kansalaisuuteen ja vakavia rikoksia tehneiden maahanmuuttajien lakisääteinen karkottaminen Suomen rajojen ulkopuolelle. 

* * *

Heikkolaatuisen maahanmuuton lisäksi Suomella on myös toinen ongelma: se on julkisen sektorin kestämättömän suuri koko. Tai pikemminkin sen aiheuttama taloudellinen epätasapaino. Sen seurauksena valtio velkaantuu vuosittain noin kymmenen miljardin euron vauhdilla. 

Tämä kehitys oli syy sille, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt valtion kuluihin paljon miesten  parranpärinää ja naisten nalkutusta ruokkineita leikkauksia. Siinäkään ei kyse ole kuin hyvästä alusta, sillä Suomen valtion velkaantuminen jatkuu edelleen. 

Onneksi – niin ikään edelleen – käytössä on myös helppoja leikkauskohteita. Tosin monet niistä, kuten kehitysapuun tuhlatut rahat, ovat sellaisia, etteivät arvoliberaalit poliitikot halua koskea niihin, vaan ottavat mieluummin lisää velkaa niiden kattamiseen.

* * *

Näistä syistä suurten hallituspuolueiden viimeaikainen keskinäinen nokittelu on ollut ikävää seurattavaa. Esimerkiksi Pia Kauma (kok) väitti, että "perussuomalaiset jumittavat nyt bensasopuakin", kun kyse oli siitä, millä tavalla se tehtäisiin. Ja toisaalta Jani Mäkelä (ps) piruili hallituskumppanilleen sanomalla ratkaisun tultua jo tehdyksi, että "hallitus näytti olevan varsin toimintakyvytön tässä asiassa ja pääministerinkin kasvot täytyi pelastaa". 

Toki näissä kommenteissa on kyse ennen kaikkea ensi kevään vaaleista. Ja etenkin siitä, että – jo aiemminkin värikkässtä retoriikastaan tunnetun –  Perussuomalaisten nousu gallupeissa ohi Kokoomuksen suosituimmaksi oikeistopuolueeksi aiheuttaa stressiä viimeksi mainittujen joukossa. 

* * *

Suomen tulevaisuuden kannalta olisi kuitenkin oleellista, etteivät suuret hallituspuolueemme keskittyisi toistensa alas painamiseen, vaan pyrkisivät keräämään suurimman mahdollisen yhteisen äänipotin tulevissa vaaleissa. Ja sitä kautta välttämään Suomen sisäisen turvallisuuden ja hyvin liikkeelle lähteneen talouskasvun vaarantamisen – ja julkisen velkavuoren kasvatettamisen – demarijohtoisella hallituksella. 

Siksi vetoan molempiin suuriin hallituspuolueisiin, että ne malttaisivat pitää keskinäisen nokittelunsa kurissa ja keskittymään edelleen tuottavaan yhteistyöhön. Ja sitä kautta viestimään suomalaisille nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä sekä samalla osoittamaan, ettei sitä kannata vaihtaa demareille tyypilliseen ja Suomen ongelmia entisestään syventävään holtittomaan jakopoliitiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti parempaa Suomea
Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta
Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan

Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute

Kokoomus savusti alle kolmekymppisen turkulaisen kunnanvaltuutetun Elina Hiltusen pois puolueesta, koska tämä esitti sosiaalisessa mediassa islamia kritisoivaksi tulkittuja kannanottoja. Jatkossa tämä nuori nainen tekee politiikkaa Perussuomalaisissa. 

Tapaus ei sinänsä ole kovin merkittävä, sillä Hiltunen ei missään tapauksessa – ainakaan toistaiseksi – ole ollut erityisen merkittävä poliitikko. Sikäli hänen häätämisensä puolueesta on kuitenkin merkityksellistä, että Kokoomus on jo pitkään kärsinyt naisten puutteesta ja ehkäpä sen seurauksena myös alhaisesta suosiosta kauniimman sukupuolen joukossa. 

* * *

Asiaa ei taida myöskään parantaa se, että monet Kokoomuksen vahvimmista naispoliitikoista ovat leimallisesti arvoliberaaleja. Tarkoitan Aura Sallan ja Sirpa Pietikäisen kaltaisia naisia, joita ei arvokysymyksissä pysty erottamaan vihervasemmistolaisista. Lisäksi monet muut, kuten Elina Valtonen, Pia Kauma tai Sari Multala, sijoittuvat lähinnä konservatiivin ja liberaalin keskivaiheille.

Tässä suhteessa Elina Hiltunen arvokonservatiivina poikkesi kokoomusnaisten valtavirrasta ja tuli siksi savustetuksi ulos puolueestaan. Ja koska kyseinen nuori nainen on aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, nousi asia esille näkyvämmin kuin hänen tähänastisilla poliittisilla meriiteillään olisi muuten käynyt. 

Lopputuloksena tästä kaikesta on todennäköisesti se, että osa Kokoomusta tähän asti kannattaneista arvokonservatiivisista suomalaisnaisista siirtyy Hiltusen mukana Perussuomalaisten kannattajiksi. Eikä Kokoomuksen kannatus tämän seurauksena ainakaan kohene naisten parissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle

Mitähän Henrik Vuornos ja Anders Adlercreutz ajattelevat Delil Koyin tapauksesta?

26-vuotias Delil Koyi on tyytymätön saatuaan neljän ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen raiskattuaan sosiaalisessa mediassa tapaamaansa yksitoistavuotiasta tyttöä viikonlopun ajan. Mies väitti, että tyttö olisi sanonut olleensa 18-vuotias, vaikka oikeuden mukaan tämä näyttää ikäiseltään eikä missään nimessä edes yli 15-vuotiaalta.

Tapaus on jälleen kerran vain yksi niistä monista yksittäistapauksista, joista suomalainen yhteiskunta joutuu maksamaan aiempina vuosina harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta. Eikä sekään liene enää kenellekään yllätys, että kovimman hinnan siitä joutuvat maksamaan naiset ja lapset. 

* * *

Tapaus kuitenkin palautti mieleeni loppukesän tapahtuman, jossa suomalaispoliitikot kritisoivat kovasti Wille Rydmania (ps) ja Mari Rantasta (ps) siitä, että nämä poseerasivat päässään lippalakki, jossa luki "SEND THEM BACK", jolla tarkoitettiin ulkomaalaisten rikollisten palauttamista takaisin kotimaahan. Äänessä olivat ainakin kansanedustaja Henrik Vuornos (kok) ja ministeri Anders Adlercreutz (ruots), joilla molemmilla näytti olevan vaikeuksia ymmärtää tekstin viitekehystä – vakaviin rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien palauttamista kotimaahansa – tai vaihtoehtoisesti heitä ei huoleta näiden uhrien kärsimykset.

Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä Vuornos ja Adlercreutz ajattelevat Delil Koyin puuhasteluista esimurrosikäisen tyttölapsen kanssa. Arvelevatko he tämän oppivat käytännössä muutaman vuoden vapausrangaistuksestaan ja jättävän jatkossa tytöt ja naiset rauhaan, vai ymmärtävätkö he, että aiempien tapausten valossa tämä saattaa hyvinkin jatkaa – vaikkapa Nahom Hagosin esimerkin mukaisesti – vastenmielisiä touhujaan päästyään vapauteen? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Triplaraiskaaja Nahom Hagos sai rangaistuksensa – entä sitten?
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Poliisilla riittää kiirettä myös tulevaisuudessa