Donald Trumpin kiinalaiset jutut

Eilisen päivän positiivisin uutinen oli Kiinan ja Yhdysvaltain saavuttama sopimus, jonka mukaan niiden välisen tavarakaupan tullit lasketaan kohtuulliselle tasolle. Kiinalaiset tavarat saavat USA:n rajalla lisähintaa 30 prosenttia ja amerikkalaistavarat vastaavasti Xin valtakuntaan vietäessä 10 prosentin lisän.

Sopimuksen jälkeen maailman pörssikurssit nousivat eli palautuivat aiemmalle tasolleen. Luultavasti aika moni rohkea pelimies teki siinä sievoisen summan rahaa - ainakin jos sellainen oli ollut etukäteen tietoinen tehdystä sopimuksesta.

Joka tapauksessa USA:n ja Kiinan välisen kaupan normalisoituminen on hyvä asia sekä näille maille ja niiden asukkaille, mutta myös kaikille muille maailman asukkaille. Toivoa sopii, että myös EU-maiden ja USA:n välinen kauppa jatkuisi ilman suurempia häiriöitä. 

* * *

Tässä mielessä oli ikävä kuulla, että USA:n presidentti Donald Trump aikoo pudottaa amerikkalaisten lääkkeistä maksamia hintoja siten, että jatkossa Yhdysvalloissa lääkkeistä saa pyytää enintään saman hinnan kuin niissä maissa, missä ne ovat halvimpia.

Tämä on mielenkiintoinen linjaus, sillä se ei ota huomioon esimerkiksi kuljetuskustannuksia, eri maiden välisiä verotuksellisia eroja tai jakeluketjujen välisiä tehokkuuseroja. Ja ennen kaikkea, se estää markkinamekanismin toiminnan eli kysynnän ja tarjonnan välisen yhteyden. 

Toisin sanoen, kyse olisi monessa mielessä sosialistista järjestelmää vastaavan järjestelmän pystyttämisestä. Siis sellaisen taloudellisen realismin pystyttämistä, jonka jäljet lienevät vielä - ainakin vanhemmilla ihmisillä - hyvin muistissa, eivätkä ne olleet suinkaan positiivisia. Viime vuosien sosialistisissa maissahan politbyroiden mahtikäskyillä ja viisivuotissuunnitelmilla saatiin aikaan vain taloudellista tehottomuutta, tavaroiden puutetta ja loppumattomia jonoja. 

Nähtäväksi siis jää, miten käy amerikkalaisten, sillä ainakin lähtökohtaisesti on selvää, että maailman lääketehtaat tulevat varmuudella myymään tuotteitaan vain siellä, missä niiden hintaan sisältyy koko tuotanto- ja jakeluketjun kustannusten yli jäävä kate eli liikevoitto. Tosin sitä voidaan tarvittaessa avittaa nostamalla lääkkeiden hintoja niissä maailman kolkissa, joissa lääkkeitä voitaisiin lähtökohtaisesti myydä halvemmallakin - minkä myös Trump näytti ymmärtävän.

Tähän saattaa kannustaa se tosiasia, että amerikkalaiset ovat maailman kovimpia lääkkeiden kuluttajia, joten USA:n tarjoama markkina on äärimmäisen houkuttava. Näin kovimman laskun amerikkalaisten halvoista lääkkeistä maksaisivat todennäköisimmin monet kehitysmaat, joissa jakelukustannukset ovat alhaisten työvoimakustannusten ja ehkäpä jonkinlaisen solidaarisuuten tai lääkeyhtiöiltä toivotun "vastuunkannon" takia pienet. 

Pidemmällä aikavälillä voisi käydä myös niin, että lääkkeiden tuotekehitys kapeutuisi sellaisiin tuotteisiin, joilla on mahdollisimman laaja käyttäjäkunta eli ne ovat kannattavia pienilläkin myyntikatteilla. Näin harvinaisten sairauksien hoitomahdollisuudet kehittyisivät nykyistä hitaammin tai jopa pysähtyisivät. 

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siten monimutkainen eli vanhan sanonnan mukaan kiinalainen juttu. Toivoa kuitenkin sopii, ettei sitä tarvitsisi sittenkään kokeilla reaalimaailmassa - tai ei ainakaan kovin pitkää aikaa, kuten ei tehty kiinalaisille asetettujen hirmutullienkaan tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta

Eilisen päivän suuri uutinen oli presidentti Donald Trumpin päätös siirtää suunnittelemansa tullimaksujen nostot 90 päiväksi muilta kuin Kiinalta. Ja sen ensimmäisenä vaikutuksena oli pörssikurssien rakettimainen nousu rapakon takana. Tämä tulee tänään - pörssien avautuessa - heijastumaan myös Suomeen. 

Trumpin päätöksellä on - kuitenkin - myös merkittävämpiä seurauksia. Niistä ensimmäinen on USA:n ja Kiinan suhteiden vajoaminen tilaan, jossa ne taisivat olla edellisen kerran ennen 1970-luvun alun ping-pong-politiikkaa. 

Tämä tulee näkymään tietenkin taloudessa, mutta myös kiinalaisten ja venäläisten suhteiden lähentymisenä. Sekä ennen kaikkea heijastuksena Taiwanin asemaan, joka on muutenkin ollut kiristymään päin sitä mukaa kun Kiina on vaurastunut ja lisännyt sotilaallista kyvykkyyttään. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiinan uusien aseiden laadukkuutta ole vielä testattu oikeassa sodassa. Eikä Xi Jinpingillä tai kenelläkään muulla voi olla varmuutta sen aiheuttaman uhan vakavuudesta suhteessa amerikkalaisten suojelemaan saarivaltioon.

Euroopan kannalta tullimaksujen peruuntuminen oli tietenkin - ainakin hetkellinen - helpotus, mutta 90 päivää kuluu kolmessa kuukaudessa, minkä jälkeen edessä saattaa sittenkin olla USA:n ja Euroopan Unionin välinen tullisota kaikkine seurauksineen. Toisaalta mainittu aika - eli noin kolme kuukautta - on niin pitkä, että Trump ehtii tehdä monenlaisia käänteitä. 

Toistaiseksi voidaan todeta vain se, että alkuviikosta halventuneita osakkeita hankkineet sijoittajat tulivat tehneeksi parissa päivässä sievoisen rahakasan. Ainakin jos he myyvät ostoksensa pois ennen kuin Trump ehtii tekemään seuraavaa käännettään. 

* * *

Noin muuten näyttäisi siltä, että Suomessa kansa on tulevan viikonlopun aikana käytävissä vaaleissa valmis lisäämään vihervasemmiston kannatusta erityisesti alue-, mutta myös kuntatasolla. Molemmissa tapauksissa tarjolla on siten - vaalien jälkeen päättyvään kauteen verrattuna - keskusjohtoisuuden ja muun byrokratian kasvattamista sekä erityisesti maahanmuuttajille ja muille vähemmistöille tarjottaviin palveluihin investoimista. Ja Helsingin kohdalla kaupungin entistä tiukempaa sulkeutumista muusta maasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Xi Jinpin ja Donald Trump sopivat yhteistyöstä rauhan viemiseksi Ukrainaan

Juuri julkaistun tiedon mukaan Kiinan presidentti Xi Jinpin on viime yönä Suomen aikaa ilmoittanut ryhtyvänsä avustamaan Donald Trumpia rauhan saamiseksi Ukrainaan. Asiasta sovittiin eilen Mar-a-Lagossa Floridassa.

Käytännössä sopimus tarkoittaa sotilaallisen avun antamista Ukrainassa taisteleville joukoille, jotta sitkeäksi osoittautuneen vihollisen vastarinta saataisiin talttumaan. Kiinalaisjoukkojen ensimmäisenä tavoitteena on vapauttaa Kursk ja sen jälkeen Donetskin ja Luhanskin alueet. 

Tätä varten Xi sanoi lähettävänsä Ukrainaan Kiinan kansanarmeijasta miljoonan miehen hyvin varustetun osaston. Se kuljetetaan Aasiasta Eurooppaan Siperian rataa pitkin järjestettävillä nonstop-vuoroilla, joiden takia Venäjän sisäinen liikenne keskeytyy pitkäksi aikaa. 

Presidentti Xi mainitsi Mar-a-Lagossa odottavansa, että ensimmäiset kiinalaisjoukot pääsevät rintamalle jo viikon kuluttua, jolloin ne aloittavat saman tien Kursk-operaation. Sieltä kiinalaisarmeija etenee jatkuvasti vahvistuen Ukrainan puolelle pohjoiskorealaisten ja venäläisten aseveljien tukemana. 

Lopullisena tavoitteena on Zelenskyin johtaman hallinnon vaihtaminen rauhanhallitukseen, jonka kanssa Putin voisi edetä niissä järjestelyissä, joita tarvitaan Ukrainan liittämiseen osaksi Venäjää. Kiinalaiset saavat kiitokseksi avustaan sadan vuoden yksinoikeuden kaakkoisen Siperian luonnonvaroihin, mikä takaa heille omavaraisuuden raaka-ainesta pitkälle tulevaisuuteen.

Yllä olevasta uutisesta kertovassa lehdistötilaisuudessa USA:n presidentti loisti kuin aurinko kertoessaan, että nyt tehty sopimus varmistaa rauhan saavuttamisen. Lisäksi hän ilmoitti matkustavansa piakkoin Norjaan tapaamaan kuningasta.

Tämän uutisen myötä toivotan teille - arvoisat lukijani - rattoisaa alkanutta huhtikuuta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus ottaa 5,5 miljardin lainan alkoholismisäätiön perustamiseksi
Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys
Neiti huhtikuu

 

  

Hätkähdyttäviä kuvia

Olen silloin tällöin kirjoitellut tähän blogiin Kiinan nopeasta kehityksestä, jonka seurauksena se on noussut jopa haastamaan Yhdysvaltain johtoaseman maailmassa. Viimeksi tein näin elokuussa, jolloin kerroin kiinalaisten edistyksestä tieteen saralla. Ja sen jälkeen vielä muutama päivä sitten englanninkielellä presidentti Xi Jinpingin todettua pitävänsä tiedettä ja teknologiaa valtakuntansa "ensisijaisena tuotantovoimana, lahjakkuutta ensisijaisena voimavarana ja innovaatioita ensisijaisena kasvun veturina". 

Tähän asiaan liittyen törmäsin eilen Twitterissä riippumattoman itävaltalaisen ajatushautomon edustajan julkaisemaan kuvapariin, jossa on esitetty kartalla kumpi on niille suurempi kauppakumppani: USA vai Kiina (tosin twiitissä puhuttiin suurimmasta kauppakumppanista, mutta se ei ainakaan Suomen kohdalla ole kumpikaan, joten oletan tarkoitetun vain mainittujen kahden kauppakumppanin keskinäistä vertailua). Kopioin sen tähän alle:

Ainakin itse hätkähdin - ellen suorastaan järkyttynyt - kuvan välittämästä Kiinan kauppataloudellisen merkityksen kasvusta tällä vuosituhannella. Toki Kiinan menestys Afrikassa ja ehkä Aasiassakin oli hyvin tiedossa, mutta sitä en osannut ajatella, että näin olisi myös Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. 

Kuvassa oli mielenkiintoista myös se, että Suomi oli tässä yksi harvoista eurooppalaisista poikkeuksista. Meillä USA on edelleen Kiinaa suurempi kauppakumppani toisin kuin esimerkiksi Saksalla, Ruotsilla, Norjalla tai Espanjalla. 

Tämä samainen kuva sai myös jatkoa, kun edellä mainittua viestiä seuraavaan keskusteluun liitettiin kuva, jossa mukaan oli otettu myös EU, vaikka se ei valtio olekaan. Kopioin sen tähän. 

Tämän mukaan EU on edelleen Kiinaa merkittävämpi kauppakumppani monille valtioille - mukaan lukien suurin osa Afrikan maista. Sen sijaan Kiina pysyy EU huomioitunakin ykkösenä Etelä-Amerikassa ja suuressa osassa Aasiaa. 

Nähtäväksi jää pysähtyykö kiinalaisten kaupallinen voittokulku jossain vaiheessa. Näin erityisesti vauraiden länsimaiden parissa, jotka ovat Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen seurauksena heränneet huomaamaan, että riippumattomuus kilpailevista suurvalloista saattaa johtaa hankaliin tilanteisiin. 

Asia kannattaa muistaa myös Suomessa, sillä meidänkin on syytä huolehtia omavaraisuudesta ainakin tärkeimpien asioiden kuten ruuan ja energian suhteen. Toivottavasti tämä asia muistetaan myös EU:n sisäisissä väännöissä siitä, kuinka maailma pelastetaan ennustetun ilmastonmuutoksen tai monimuotoisuuden vähenemisen kaltaisilta uhkakuvilta. Ja katsotaan, ettei omaa turvallisuuttamme uhrata näille alttareille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
China is betting on scientific excellence
Menettääkö USA johtoasemansa Kiinalle?
Terve itsekkyys ei ole synti

Menettääkö USA johtoasemansa Kiinalle?

USA:n ja Kiinan suhteet kokivat kolauksen Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin vierailtua Taiwanissa. Eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että perään lähti delegaatio USA:n edustajainhuoneesta.

Vierailujen seurauksena oli Kiinan asevoimien pullistelua, mutta ei kuitenkaan sotilaallista iskua. Syy sille on selvä: USA on sitoutunut Taiwanin puolustamiseen ja on sotilaallisesti - ja erityisesti sotilasteknisesti - idän jättiläistä vahvempi. Eikä Kiinan johtaja Xi Jinping ole yhtä tyhmä kuin Venäjän Vladimir Putin, joka tuhosi oman tulevaisuutensa hyökkäämällä Ukrainaan. 

Kysymys kuitenkin kuuluu, että kuinka kauan voimme olla varmoja sotilasteknisen ja muun ylivoiman säilymisestä länsimailla? 

Kirjoitin jo yksitoista vuotta sitten kiinalaisten pyrkimyksestä tieteensä tason kohottamiseen. Ja uudelleen vuonna 2017 maan tieteen ja talouden välisen synergian merkityksestä tässä pyrkimyksessä.

Siksi oli mielenkiintoista lukea Amerikan johtavasta tiedelehdestä analyysi kiinalaisen tieteen ja tutkimuksen tämänhetkisestä tilasta. Siinä kerrottiin japanilaisen tutkimuslaitoksen havainneen Kiinan nousseet yhdellä tärkeällä tieteen mittarilla Yhdysvaltain ohi. 

Tuo mittari on eniten siteerattujen tieteellisten julkaisujen lukumäärä: siinä mukana ovat vain artikkelit, joiden viittausmäärä on yhden prosentin joukossa. Koska viittausten määrä korreloi vahvasti tutkimusraportin löydösten merkityksen kanssa, tarkoittaa tämä, että kiinalaiset ovat nyt pystyneet tuottamaan amerikkalaisia enemmän erityisen tärkeitä tutkimustuloksia. 

Ainakin toistaiseksi amerikkalainen tiede kuitenkin johtaa Kiinaa muilla kriteereillä arvioituna, kuten esimerkiksi tohtorintutkintojen määrällä. On kuitenkin selvää, ettei kiinalaisen tieteen nousu pääty tähän hetkeen. Nähtäväksi jää siten, milloin maan tieteellinen taso näkyy myös sen sotilasteknologiassa ja missä vaiheessa se uskaltaa - tai ainakin sen pelätään lännessä uskaltavan - uhmata myös amerikkalaisten sotilasmahtia.

Tällöin maailma saattaa jälleen muuttua kaksinapaiseksi paikaksi, jossa kaksi sotilaallisesti tasaveroista blokkia elävät kauhun tasapainossa ja ehkäpä käyvät jopa Korean tai Vietnamin sodan kaltaisia rajoitettuja taisteluita maapallon eri kolkkien hallinnasta. Tällöin Taiwanin tilanne kävisi entistäkin tukalammaksi - etenkin kun USA:n sitoutuminen sen puolustamiseen saattaisi käydä nykyistä heikommaksi, koska taistelujen lopputulosta ei voitaisi ennakoida.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhat normit säilyvät ja näkyvät pitkään
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Kiinan tie