Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti

Koronapandemian vielä jatkuessa on maailmaa alkanut puhuttaa yhä enemmän apinarokko. Siis se tauti, jolle etsitään uutta nimeä, koska nykyinen saattaisi leimata erästä ihmisryhmää. 

Apinarokko on sukua jo hävitetylle isorokolle, mutta se ei ole yhtä tappava. Taudin saaneet sairastuvat kuitenkin vakavasti, kuten voidaan päätellä erään sen kokeneen suomalaisen luonnehdinnasta: "kamalin tauti, minkä olen sairastanut. Raskainta oli äärimmäinen kipu."

Tuoreessa Nature-lehden artikkelissa käytiin läpi, mitä tämän virustaudin tarttumisesta oikeasti tiedetään tällä hetkellä. Ajattelin välittää siitä tiedon myös teille, arvoisat lukijani, jotta välttyisitte mahdollisilta tartunnoilta sekä tartunnan pelolta, koska asiaan voi vaikuttaa tehokkaasti omalla käyttäytymisellään.

Ensin kuitenkin taudin yleisyydestä. Sitä on viime toukokuun jälkeen tavattu yli 90 valtiossa yhteensä ainakin 32 000 tapauksena. Kolmannes tunnetuista tapauksista on löytynyt USA:sta, missä on sen takia julistettu hätätila.

Apinarokko tarttuu lähinnä miesten parissa. Siis sellaisten miesten, jotka harrastavat seksiä toisten miesten kanssa joko polygaamisesti tai antautumalla aktiin tuntemattomien ihmisten kanssa. Toisin sanoen virus leviää tällaisille henkilöille tyypillisten laajojen ja aktiivisten seksiverkostojen avulla. 

Apinarokkovirusten on epäilty leviävän myös pisaratartuntana (tämä tieto löytyy myös THL:n sivuilta), mutta tästä ei ole näyttöä, eikä viruksen ole havaittu levinneen sellaisten puolisoiden välillä, jotka eivät ole harrastaneet seksuaalista kanssakäyntiä. Myöskään tartunnan saaneiden ihmisten kurkuista otetuissa näytteissä ei ole juurikaan havaittu apinarokon aiheuttajaa.

Sen sijaan tartunnan saaneiden henkilöiden ihossa olevissa haavaumissa suorastaan kuhisee apinarokkoviruksia. Samoin heidän siemennesteessään muutama viikko tartunnan jälkeen. On kuitenkin epäselvää, tarvitaanko tartuntaan varsinainen seksiakti, vai riittääkö pelkkä hyväily ja partnerin hengitysilmassa oleminen - nämähän toteutuvat myös seksiaktin yhteydessä. 

Lopuksi jutussa kerrottiin, että suu- ja anaaliseksiä harrastaneilla oli paljon haavaumia suussaan ja peräaukossaan. Ja kuten edeltä muistamme, niissä kuhisee viruksia. Siksi Naturen artikkelin mukaan olisi tärkeää, että terveydenhuollossa ei ujosteltaisi ihmisten seksielämästä puhumista. 

Nähtäväksi siis jää, auttaako tieto apinarokkovirusten leviämisestä patoamaan sen leviämisen miesten kanssa seksiä harrastavien miesten parista. Vai jatkaako se voittokulkuaan yhä kiihtyvällä tahdilla. 

Voimme myös jännityksellä odottaa sitä, onnistuuko virus leviämään myös miesten kanssa seksiä välttävien miesten joukkoon - ja edelleen naisten pariin. Jollain tavalla tästä kaikesta tulee nimittäin ainakin omaan mieleeni 1980-luku ja AIDS:ia aiheuttavan HI-viruksen ilmaantuminen niin ikään miesten kanssa seksiä harrastavien miesten kautta kaikkialle maailmaan - siis myös naisten ja vain naisten kanssa seksiä harrastavien miesten pariin. Olisi hienoa, mikäli tuosta ajasta voitaisiin ottaa oppia ja välttää saman kaavan toistuminen.

Tässä suhteessa tilanne on kohtuullisen valoisa, sillä - kuten alussa totesin - apinarokkovirus on läheistä sukua maailmasta jo hävitetylle isorokkovirukselle ja jälkimmäiselle kehitetyt rokotteet ilmeisesti tehoavat molempiin. Siten ongelmana on lähinnä riittävän rokotemäärän saaminen markkinoille. 

Jos siinä onnistutaan, ei miesten kanssa seksiä harrastavien miesten ehkä tarvitse muuttaa seksuaalista käyttäytymistään. Ei ainakaan ennen kuin he onnistuvat saamaan verkostoihinsa jälleen jonkin uuden miesten kanssa seksiä harrastavien miesten liberaalia elämäntapaa hyödyntävän viruksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Karvasta oppia Uruguaysta
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Mistä isorokon uudet lääkkeet kertovat?

Mistä isorokon uudet lääkkeet kertovat?

Nature-lehdessä oli juttu jonka mukaan isorokkoa vastaan on kehitetty uusi lääke. Ja toinenkin on tulossa. Hieno uutinen, mutta sikäli erikoinen, että isorokkovirukseen on viimeksi kuollut ihminen noin 40 vuotta sitten, eli se on hävitetty maailmasta.

Paitsi, että sitä on edelleen tarkasti varjeltuna kahdessa laboratoriossa - Venäjällä ja USA:ssa. Niinpä lääkkeen kehittämisen syynä ei olekaan taistelu maailmassa jylläävää epidemiaa vastaan vaan varautuminen siihen, että se palaisi yllättäen.

Yllätys voisi johtua siitä, että Venäjän tai Yhdysvaltain hallussa olevaa virusta varastettaisiin. Tai että sellainen tarttuisi esimerkiksi muumiosta tai muusta vanhasta ruumiista eläviin ihmisiin. Tai että sitä löytyisi vielä jonkun muunkin laboratorion pakastimista unohdettuna - ja se joutuisi syystä tai toisesta ihmisten ilmoille. Tai että nykyisen geenisynteesin aikana joku terroristimielinen tutkija keksisi valmistaa viruksen keinotekoisesti.

Siksi uudet lääkkeet ovat tervetulleita. Mikäli isorokko lähtisi liikkeelle, olisi ihmiskunnalla valmiina muitakin aseita kuin pelkät rokotukset. Tämä on tärkeää etenkin siksi, että terroristi voisi muokata synteettistä virustaan siten, etteivät rokotteet enää olisi tehokkaita. Muokkaaminen sekä rokotteita että kahta lääkeainetta vastaan on ymmärrettävästi paljon vaikeampaa.

Yhteenvetona voitaneen olla tyytyväisiä siihen, että nykyisenä terroristien kulta-aikana saimme kaksi uutta lääkettä kadonneita viruksia vastaan. Luultavasti niille ei koskaan tule todellista käyttöä, mutta jotain ne kuitenkin kertovat maailman menosta 21. vuosisadalla ajanlaskumme alusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä sikarutto opettaa?
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Mitäpä muutamasta viruksesta?

Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa

Kolumnisti Juha-Pekka Raeste kirjoitti tänä aamuna gerbiilistä peräaukossa. Jutun oleellinen sisältö oli siinä, että ihmiset ovat valmiita ottamaan vahvasti kantaa asioihin, joiden todenperäisyydestä heillä ei ole aavistustakaan.

Raeste lopetti kirjoituksensa toteamalla että "emme osaa erottaa, missä oma tietämyksemme loppuu ja muiden tieto alkaa. Kun lisäksi valetieto muuttaa pysyvästi näkemyksiä, ei pidä ihmetellä, jos maailman meno tuntuu välillä nimenomaan järjettömältä."

Raeste lienee totuuden jäljillä. Itse hämmästelin maaliskuussa 2015 sitä, kuinka tosiasiat tuntuvat vain vahvistavan monien maahanmuuttouskovaisten asenteita. Näin siitä huolimatta, etteivät mitkään faktat puolla heidän uskomustaan humanitaaristen maahanmuuttajien hyödyllisyydestä suomalaiselle yhteiskunnalle.

* * *

Näin kellonsiirtelyn jälkeisenä aamuna on hyvä kirjata kaksi hyvää esimerkkiä Raesteen esille nostamasta paradoksista. Kellon siirtely on mainittava siksi, että sitä jatketaan vuosi toisensa jälkeen, vaikka sen on moneen kertaan todettu olevan haitallista.

Viimeksi eilen meille kerrottiin, että kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä.

Itse olen tavannut kysyä kellon siirtelyä puolustelevilta niitä etuja, joita itse kellon siirtämisestä kahdesti vuodessa saavutetaan. Vastaukseksi olen saanut puhetta mahdollisista tuntia aikaisemmin alkavasta päivästä koituvia etuja, mutta en kertaakaan itse kellon siirtelyn hyötyjä.

Ikään kuin keskustelukumppanini ei edes ymmärtäisi mistä puhun. Siis kellon siirtelystä. Toistan: siirtelystä.

* * *

Toinen hyvä esimerkki löytyi aamun lehden mielipidesivulta, missä Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri kumppaneineen arveli, ettei paperittomien ja seurakuntien rankaiseminen ratkaise lainsäädännön luomaa ongelmaa. Heidän mukaansa "kirkot huolehtivat lähimmäisten hyvinvoinnista ja heidän ­oikeuksiensa edistämisestä silloinkin, kun valtio ei myönnä paperittomalle oleskeluoikeutta".

Mainittu lainsäädännön ongelma on pääsihteerin ja kumppaneiden mukaan se, että säädös humanitaarisesta suojelusta poistettiin laista toukokuussa 2016, minkä seurauksena Suomeen on syntynyt kasvava laittomien maassaolijoiden joukko.

Minun nähdäkseni he ovat sikäli oikeassa, ettei laittomien maassaolijoiden ongelmaa olisi, mikäli Suomeen voisivat asettua kaikki ne, jotka haluavat. Sen sijaan heiltä on jäänyt mitä ilmeisimmin ymmärtämättä, että sellaisen politiikan lopputuloksena suomalainen yhteiskunta muuttuisi peruuttamattomasti tavalla, jota suurin osa kantaväestöstä ei halua.

Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Ruotsista olisi nähtävissä laajamittaisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksia ja Lontoossa koettiin juuri äsken vielä raflaavampi esimerkki. Lisäksi suomalaisilta on juuri äsken kysytty mielipidettä näiden laittomien maassaolijoiden kohtelusta: heidät halutaan poistaa Suomesta.

* * *

Listaa voisi toki jatkaa pidempään. Erityisen skeptisesti suhtaudutaan moniin tieteen ja tutkimuksen kautta saavutettuihin asioihin kuten geenitekniikan avulla tuotettuun ruokaan, rokotuksiin tai tehometsätalouteen.

Näin siitä huolimatta, että jopa miljardi ihmistä on jo vuosia syönyt geenitekniikalla tuotettua ruokaa ilman tavanomaisia elintarvikkeita suurempia haittavaikutuksia, rokotukset ovat hävittäneet maailmasta isorokon (ja melkein kokonaan muitakin tauteja kuten polion) ja 1950-luvulta alkanut metsätalouden tehostaminen on kaksinkertaistanut suomalaisten metsien puuntuotannon.

Toki itse kukin vastaa omista käsityksistään ja näkemyksistään. Tosiasia kuitenkin on, että tieteen ja tutkimuksen tuloksia hyödyntämällä on länsimaissa saavutettu parempi elämänlaatu kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

Näin tullaan toivottavasti tekemään jatkossakin, vaikka poliittiset realiteetit tulevat hidastamaan tätä kehitystä, kuten on tapahtunut aiemminkin. Kaikkihan muistanevat esimerkiksi sen, kuinka 1800-luvun Iso-Britanniassa rautatieliikenteen vaikuttajat onnistuivat vaikeuttamaan autoliikennettä erityisellä punaisen lipun lailla, jonka mukaan autojen edessä tuli aina liikkua jalankulkija heiluttamassa punaista lippua vaaran merkiksi.

Nähtäväksi jää, voittavatko tosiasiat myös teknisen kehityksen ulkopuolisissa asioissa. Siis sellaisissa kuin kellojen järjenvastainen siirtely tai koko yhteiskunnan toimivuuden vaarantava maahanmuuttopolitiikka. Tosin ainakin toistaiseksi maahanmuuttopolitiikassa on kyseessä poliitikkojen kansanvastainen toiminta - ei niinkään tavallisten ihmisten järjettömyys.

Sen sijaan kellojen siirtelyssä myös kansalaiset tahtovat jatkaa käytännön aiheuttamia haittoja. Ellei kysymys sitten ole siitä, etteivät he ole tulleet ajatelleeksi, että kellonsiirtelyn kaikki väitetyt hyödyt voitaisiin saavuttaa myös jättämällä siirtymättä talviajaksi normaaliaikaan. Ongelmathan eivät aiheudu aamun tai keskipäivän ajankohdasta vaan sen muuttamisesta kahdesti vuodessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?