Yrjöperskeles-blogin poistamisen seurauksia

Tämän aamun kirjoitukseni keskustelussa mainittiin, että Yrjöperskeles-blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. Blogistikollegani reilun viikon takaisen päivityksen mukaan "Suvaitsevais-tiedostavaisto sai sitten suljettua aikaisemman blogini. Kun ei pärjätä itse asiassa niin sitten vaimennetaan. Tyypillistä vihervasemmistolle. Käytän nyt tätä blogaaja-alustaa ellen löydä toimivampaa. Tämä on bloggeriin verrattuna aika hankala.

Mutta kiitokset kaikille joilta olen saanut kannustusta deletointini jälkeen. Yritetään vielä jatkaa."

* * *

Tässä yhteydessä haluan tuoda teidän tietoonne, arvoisat lukijani, että myös tästä omasta blogistani on Bloggerin toimesta poistettu yksi merkintä. Lisäksi olen saanut - ilmeisesti juuri kyseiseen kirjoitukseen liittyen - varoituksen sääntörikkomuksesta. 

Näyttäisi siis siltä, että myös omista kirjoituksistani on viestitetty Bloggerin valvojille, mutta koska kirjoituksistani ei ole löytynyt - eikä toivottavasti löydykään - sen enempää sääntörikkomuksia, olen voinut jatkaa ajatusteni jakamista tällä alustalla. Tästä syystä pyydän myös teiltä - arvoisat lukijani - ettette kirjoitettaisi sellaisia kommentteja näiden tekstien keskusteluosioihin. 

Toisin sanoin pyydän teitä kaikkia noudattamaan kommentointohjetta, eli pidättäytymään asiallisessa kielessä ja hyvin perustelluissa näkemyksissä kommentoidessani näitä tekstejä. Omalta osaltani tulen myös tehostamaan sellaisten kommenttien poistamista, joiden epäilen voivan johtaa tämän blogin poistamiseen nykyiseltä alustaltaan. Näin siitä huolimatta, että pidän sellaista toimintaa vastenmielisenä.

Päivän aiempi merkintä:
Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymys teille, arvoisat lukijani
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Kuka hyökkäsi sairaalaan?

Gazan kaistaleella Lähi-idässä on tehty tuhoisa isku sairaalaan. Sellainen on tietenkin vastoin kaikkia kansainvälisen politiikan pelisääntöjä mukaan lukien sodankäyntiin liittyvät sopimukset. Eikä iskusta ole ottanut vastuuta kukaan. 

Nähdäkseni syyllinen voi olla kumpi tahansa osapuoli. Israelin kohdalla kyse voisi olla joko jonkinlaisesta vahingosta tai tarkoituksellisesta teosta. Ensin mainittua ei pitäisi voida tapahtua juutalaisvaltion tapaisen sotilasmahdin hyvin järjestäytyneelle armeijalle. 

Sen sijaan tarkoituksellinen teko on mahdollinen ja kertoisi siitä, että israelilaisten mitta on tullut täyteen Hamasin murhattua joukoittain juutalaisia koteihinsa. Mikäli asia on näin, tulemme näkemään raa´an näytelmän, jossa Israel tuhoaa koko Gazan - ehkä jopa sen väestön. Eli syyllistyy kansanmurhaan.

Mikäli jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu, tulemme näkemään salamasodan, jossa Israelin johto tai armeija ei juurikaan vilkuile sivuilleen vaan pyrkii tuhoamaan Gazan ja sen asukkaat mahdollisimman nopeasti. Eli ennen kuin kansainvälinen painostus - tai jopa palestiinalaisten suojaksi lähetettävä sotilaallinen voima - ehtii kasvaa niin vahvaksi, että hyökkäys on lopetettava. 

Tällaisen operaation lopputuloksena olisi väistämättä Israelin joutuminen kansainvälisen hylkyvaltion asemaan ja sen seurauksena maan hallinnon kaatuminen. Sekä USA:n vuosikymmeniä antaman sotilasavun päättyminen. 

Syyllinen voi olla myös Hamas, jonka kohdalla kyse olisi ns. false flag -operaatiosta eli lavastetusta hyökkäykskestä, jonka tarkoituksena on saada koko maailma kääntymään Israelia vastaan. Mikäli näin on, se kertoisi terroristijärjestön käsittämättömästä piittaamattomuudesta omiaan kohtaan.

Selvää on, että juuri tässä vaiheessa koko islamilaisessa maailmassa syylliseksi uskotaan Israelin asevoimat ja sen seurauksena Gazan kahakkaan saattaa liittyä ainakin osa muslimimaista. Toisaalta niiden johtajia pidättelee tietoisuus siitä, että juutalaisvaltion asevoimat ovat heidän armeijoihinsa verrattuna sekä tekniseltä että moraaliselta suorituskyvyltään täysin ylivoimaisia. Ja sen seurauksena todennäköisesti tappiolliseksi koituva sotaretki saattaisi johtaa islamilaisten maiden epädemokraattisten johtajien vallan kaatumiseen. 

* * *

Minun nähdäkseni Israelin asevoimien vahinko ei ole käytännössä mahdollinen. Enkä pidä kovin todennäköisenä myöskään Israelin hyökkäystä sairaalaan osana Gazan hävittämistä. Jälkimmäinen on kuitenkin mahdollista, sillä Hamasin hyökkäys on epäilemättä aiheuttanut ennenäkemätöntä raivoa - ja myös suunnatonta pelkoa - maan asukkaiden parissa.

Todennäköisimpänä pidän kuitenkin Hamasin järjestämää lavastettua hyökkäystä sen jouduttua epätoivoiseen asemaan Israelin hyökättyä ja saarrettua Gazan kaistaleen. Näin siksi, että terroristien voi hyvinkin kuvitella epätoivoisessa tilanteessa turvautuvaan mihin tahansa keinoon saadakseen tavoitteensa toteutetuksi. 

Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole kristallipalloa, joten tässä vaiheessa on vain jäätävä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivottava, että Lähi-idän kriisipesäkkeeseen saataisiin jonakin päivänä kestävä ratkaisu - mikä ikinä se sitten olisikaan.

JK kello 18.40. Päivän mittaan on käynyt yhä selvemmäksi, että puheena oleva räjähdys oli palestiinalaisten tekosia. Omasta mielikuvituksettomuudestani johtuu, ettei aamulla käynyt edes mielessäni, että palestiinalaisten kyvyttömyys voisi olla niin täydellistä, että he osuisivat sairaalaansa - tai sen parkkipaikalle - ihan vain vahingossa. Toistaiseksi pidän kuitenkin mahdollisena, joskin vähäisenä, että osuma ei sittenkään olisi vahinko vaan päätekstissä arvelemani lavastettu hyökkäys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hamasilaista lastenhoitoa
Terrorismin uhri olikin syyllinen
Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista

Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Poliisi pidätti Jyväskylässä käytävän rallin yhteydessä Elokapina-järjetön aktiiveja, joiden tarkoituksena oli häiritä tapahtumaa. Tapaus ei sinänsä ole kovin yllättävä - pikemminkin odotettu - mutta ansaitsee pienen pohdinnan. 

Kyseinen järjestö perustaa toimintansa käsitykseen, jonka mukaan maailma olisi tuhoutumassa aivan pian - ja nimenomaisesti ihmisten toiminnan seurauksena. Tälle huolelle ei kuitenkaan ole olemassa kestäviä perusteita. Ei edes ilmastonmuutoksen osalta, kuten vaikkapa vilkaisu - ilmastonmuutokseen erityisen herkästi reagoivan - pohjoisen napajään viime vuosien kehitykseen osoittaa.  

Siksi elokapinalaisten toimintaa ei voi pitää objektiivisesti hyväksyttävänä vaan pikemminkin kiihkeän ja jäseniään manipuloivan uskonlahkon toimintaan verrattavana. Eli ryhmän itsensä kehittämän agendan toteuttamisena sen oman fanatismin antamalla "oikeudella". 

Vaikka en epäilekään, etteivätkö elokapinalaiset nuoret itse uskoisi omaan agendaansa rehellisesti, olisi heidän jatkuva häiriköimisensä saatava loppumaan tai kanavoitua laillisiin - ennalta ilmoitettuihin ja yhteiskunnan sääntöjä noudattaviin - mielenosoituksiin. Nythän heidän kesken jäänyttä operaatiotaan ei oltu ilmoitettu etukäteen, eikä siinä ollut tarkoitus noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, vaan sabotoida muun muassa maalin avulla maailmanlaajuista huomiota saavaa tapahtumaa. 

En ole nähnyt missään tietoa siitä, miten maalia oli tarkoitus käyttää. Lievimmillään kyse olisi voinut olla autojen töhrimisestä varikolla, mutta mikäli elokapinallisilla oli tarkoitus ruiskuttaa täydessä vauhdissa olevien kilpa-autojen tuulilasiin, olisi lopputuloksena voinut pahimmillaan olla ihmishenkien menetyksiä.

Tämä ei voi olla hyväksyttävää järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Eikä elokapinalaisia saisi siksi päästää vapauteen ennen kuin heidät on saatu ymmärtämään kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia. Myös siinä tapauksessa, että joidenkin arvot ja kiinnostuksen kohteet tuntuvat vastenmielisiltä elokapinalaisen fanatismin perspektiivistä tarkasteltuna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Elokapinan jäsen paljasti

Syyllistyivätkö HS:n epäilemään sotarikokseen ukrainalaiset vai venäläiset?

Pari päivää sitten Helsingin sanomissa otsikoitiin, että "Ukrainalais­joukot saattoivat syyllistyä sota­rikokseen – ´Antaa hyvin vahvan näytön´". 

Kyse oli tapauksesta, jossa - kyseisen jutun mukaan - "venäläissotilaiksi arvioidut henkilöt tulevat ulos omakotitalon vieressä olevasta matalasta tiilirakennuksesta ja näyttävät antautuvan yksi kerrallaan painautuen vatsalleen pihamaalla. Heillä ei näytä olevan aseistusta... talosta tulee ulos vielä yksi henkilö, joka avaa tulen... yhteensä kaksitoista maassa liikkumattomana makaavaa sotilasasuista henkilöä, jotka näyttävät verilammikoiden ympäröimiltä."

Tapaus on herättänyt myös kansainvälistä huomiota ja satuin törmäämään Twitterissä italialaisen sotilastaustaisen henkilön selvitykseen tapauksesta. Päätin kääntää sen suomenkielelle teidän katsottavaksenne, arvoisat lukijani. Olkaa siis hyvät.

"Omia joukkoja suurempien vihollisosastojen antautumista on harjoiteltu ja ne noudattavat tiettyä toimintatapaa. Ukrainalaisjoukot seurasivat tätä toimintatapaa ja ovat siksi elossa. 

Jos vihollinen haluaa antautua ja on määrältään omia joukkojasi suurempi, silloin käsket niitä liikkumaan aseistamattomina ja kädet ylhäällä yhden tai kahden oman konekiväärisi edessä. Käske vihollisjoukkoja painumaan alas. 

Mikäli yksi heistä muuttaa mieltään, hän on konekiväärimiehen näkökentässä, jolloin hänen neutralisoimisensa käy helposti. Ja konekiväärimiehen tehtävänä on tulittaa välittömästi, mikäli vihollissotilaat liikkuvat käskemättä. 

Kun vihollisjoukot makaavat maassa, pyydät heitä yksitellen konekiväärin taakse. Et koskaan mene maassa makaavaan vihollisjoukkoon, koska silloin suljet konekiväärimiehen näkökentän. Pyydä viholliset yksitellen, tutki ja käsiraudoita heidät sekä istuta heidät konekiväärin taakse sivummalle. 

Jatka näin kunnes kaikki vihollissotilaat on tutkittu ja käsiraudoitettu. Tämä on harjoiteltu!

Joukkojen odotetaan noudattavan tätä toimintatapaa varmistaakseen oman turvallisuutensa. Ukrainalaisjoukot asettivat konekiväärin, pyysivät venäläisiä noudattamaan toimintatapaa ja he kaikki olisivat eläviä, mikäli venäläinen ei olisi päättänyt murhata heitä kaikkia avaamalla tulen. Konekiväärimies teki kuten hänelle oli opetettu - avasi tulen välittömästi varmistaakseen, ettei synny riskiä maassa makaavien venäläisten taholta. 

Kun pienet yksiköt ottavat suurempia yksiköitä vangeiksi se on vaarallista molemmille osapuolille. Ja siksi sitä on harjoiteltu.

Jos nyt sanotte, että tämä tapaus oli sotarikos - osoitatte ettette tiedä paskaakaan. Ainoan sotarikoksen teki venäläinen sotilas avatessaan tulen. Ja hän otti kaikki toverinsa mukaansa pakottamalla ukrainalaisen konekiväärimiehen tekemään tehtävänsä ja avaamaan tulen. 

Olen pahoillani venäläisten puolesta, mutta tämä ei ollut sotarikos...  venäläissotilaiden olisi pitänyt joko tappaa roisto joukostaan tai kertoa ukrainalaisille, ettei tämä halua antautua ja lähettää hänet ulos ensimmäisenä. Hänen antamisensa jäädä viimeiseksi suojasta poistuvaksi oli huonoin mahdollinen tapa toimia."

Lopuksi kirjaan tähän kenraaalimajuri evp. Pekka Toverin aiheesta tekemän johtopäätöksen, jonka voin allekirjoittaa myös itse: "HS leimasi tapahtuman nopeasti sotarikokseksi. Ei tainnut ´asiantuntija´ pohtia sodan oikeussääntöjä tai tilannetta paikalla olleiden näkökulmasta. Nojatuolista on niin helppoa arvostella. Asian selvittäminen vaatisi toki perusteellisen tutkimuksen, ja sellainen olisi syytä tehdä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raaistuva sota
Venäjän armeija on romahtamassa
Ukraina veti Venäjää höplästä

Asiallista kieltä, kiitos!

Netissä oli aikanaan sellainen erittäin laadukas blogi kuin "Takkirauta", jota piti naispuolinen - Ruukinmatruunaksi itseään kutsuva - henkilö. Hän totesi  joskus, että hänen blogiaan kommentoivien henkilöiden tulisi toimia samalla tavalla kuin ystävänsä olohuoneessa, koska tämä on blogi-alustalla ikään kuin sen pitäjän vieraana. Tämä vertaus oli mielestäni erittäin osuva.

Tämän blogin kommentointi on alusta alkaen ollut vapaata ja haluaisin myös pitää sen sellaisena. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, mikäli kirjoitustani kommentoivat henkilöt pilaavat kielenkäytöllään blogin maineen asiallisena foorumina, kuten aamun kirjoitustani anonyymisti kommentoinut henkilö totesi. 

Siksi pyydän jokaista kirjoituksiani kommentoivaa henkilöä huolehtivan kommenttiensa kieliasusta. Samoin pyydän jokaista huolehtimaan siitä, ettei kommenteissa esiinny uhkauksia tai muita laittomaksi tulkittavia sisältöjä. Eihän kukaan täysjärkinen esitä sellaisia kylässä ollessaankaan. 

Olen varma siitä, että kaikki tänne kommentteja kirjoittavat kykenevät esittämään viestinsä myös asiallisesti. Ja siitä syystä pidän kommentoinnin ainakin toistaiseksi avoimena, mutta seuraan edelleen keskusteluita ja siirrän ne ennakkosensuurin alaiseksi, mikäli tässä esittämäni pyynnöt eivät johda toivomaani lopputulokseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?
Tiedote - Announcement
Puhetavalla on iso merkitys

Norjalainen tasatyöntö

Viime aikoina on useissa perinteisen hiihtotavan kilpailussa lähdetty matkalle ilman pitovoidetta. Taustalla on latujen, suksien, luistovoiteiden ja hiihtäjien ylävartalon voimatason kehittyminen, jotka ovat muuttaneet lähes koko maastohiihdon luonteen.

Edellä mainitun neljän kehityssuunnan kombinaatio nimittäin mahdollistaa perinteisen hiihdon nopeimman etenemistavan eli tasatyönnön maksimaalisen hyödyntämisen. Ja sen käyttämisen myös varsin korkeissa, mutta loivahkoissa ylämäissä. Lisäksi pitovoiteeton hiihtäjä pääsee jyrkimmät tönkäreet liukkaasti pelkällä haarajuoksulla.

Ilmiö sai uudenlaiset mittasuhteet kun Norjan mestaruuskilpailuissa hylättiin peräti 15 viestijoukkuetta hiihtotaparikkeiden eli luistelupotkujen takia. Tuloksena oli luonnollisesti täysi farssi.

Tässä tilanteessa on syytä havaita, että perinteisessä hiihdossa nähdään luistelupotkuja muutenkin kaikissa kilpailuissa. Siis myös hiihtäjiltä, jotka käyttävät pitovoiteita. Ne tapahtuvan käännöksissä, joissa luistelupotkulla voidaan antaa vauhtia.

Näin siitä huolimatta, että maastohiihdon säännöt kertovat seuraavaa: "käännökset koostuvat askelista ja työnnöistä suunnan muuttamiseksi. Radan osalla, missä on latu, kääntymistekniikan käyttö työnnöin ei ole sallittua. Tämä koskee myös kilpailijaa, joka hiihtää tehdyn ladun ulkopuolella."

Kysymys kuuluukin, että onko perinteinen vuorohiihtotekniikka katoamassa kokonaan kilpahiihdosta. Vai onko sen pelastamiseksi tehtävissä jotain?

Oma ehdotukseni koostuu kahdesta käytännön muutoksesta. Ensimmäinen on Norjassa nähty hiihtotapatarkkailijoiden entistä tarkempi puuttuminen luistelupotkuihin.

Jos ja kun joku hiihtää sääntöjen kirjaimen vastaisesti, on hänet yksinkertaisesti hylättävä. Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, sillä tavalliselle seuratyössä vapaaehtoisesti toimivalle hiihtotapatarkkailijalle on ymmärrettävästi varsin suuri kynnys polttaa kuuluisa maajoukkuehiihtäjä luistelupotkun takia.

Siitä huolimatta on hiihtotapatarkkailijalta vaadittava rohkeaa ongelmaan puuttumista. Kysehän ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin koko hienon kilpailumuodon säilyttämisestä. Ja siten myös koko maastohiihtoyhteisön kollektiivisesta edusta.

Toinen ehdotukseni koskee latuprofiileja. Jatkossa olisi ainakin arvokilpailujen perinteisen hiihtotavan ladut suunniteltava sellaisiksi, että radan korkeuserot ovat varsin suuret ja koostuvat jyrkähköistä, mutta kuitenkin vuorohiihdolla hiihdettävistä ylämäistä.

Sellaisissa pelkällä tasatyönnöllä tai haarajuoksulla matkaa tekevä kilpailija häviää merkittävästi vuorohiihdolla etenevälle kilpakumppanilleen. Näin pelkällä luistovoiteella matkaan lähtenyt kovakaan tasatyöntäjä ei pysty tasaisilla osuuksilla tai alamäissä saamaan kiinni nousuissa häviämäänsä aikaa.

Näillä kahdella toimenpiteellä voitaisiin perinteisen hiihdon ja luisteluhiihdon ero pitää selkeänä. Edes sääntöihin ei tarvitsisi koskea. Kyse on siis pelkästään kansainvälisen hiihtoliiton ja yleisemmin kaikkien maastohiihdon aktiivien tahdosta varjella etenkin meille suomalaisille niin menestyksellistä ja perinteikästä urheilulajia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wilma Murto hyppäsi nuorten maailmanennätyksen, jolla olisi otettu aikuisten olympiamitali!
Kohti Lahtea norjalaisten viedessä ja suomalaisten vikistessä
Sprinttihiihtäjät hyödyntävät valintamahdollisuutta

Elämme kolmen sekunnin jaksoissa

Käyttäytymistutkija Emese Nagy mittasi kaikkiaan 188 halauksen kestoa. Halaajina oli vuoden 2008 olympialaisiin osallistuneita urheilijoita ja  valmentajia 32 eri kansallisuudesta. Analyysi osoitti yksiselitteisesti, että halausten kesto oli keskimäärin kolme sekuntia, eikä riippunut urheilijan etnisestä taustasta.

Havainto vahvistaa aiempia tutkimustuloksia (esimerkki) ja niihin perustuvaa käsitystä, jonka mukaan ihmisen ja muiden kädellisten elämää perustuisi noin kolmen sekunnin perusaikayksikköön.

Tämä on mielenkiintoista! Näkyykö tämä jotenkin ihmisten elämässä?

Näkyyhän se. Esimerkiksi kielentutkijat ovat selvitelleet verbien merkitystä, ja jakaneet ne joko punktuaalisiin tai duratiivisiin. Esimerkiksi verbi "iskeä" on punktuaalinen ja "uskoa" duratiivinen. Ensimmäinen ilmaisee vain hetken kestävää tapahtumaa, ja toinen pidempää prosessia. Nämä verbiryhmät voidaan erottaa sillä, kestääkö kunkin teonsanan kuvaama tapahtuma yli kolme sekuntia - siis alle tapahtuman ymmärtämiseen vaadittavan ajan.

Näkyykö tämä kolmen sekunnin jaksoisuus erilaisissa urheilusäännöissä? Erittäin selvästi: esimerkiksi sekä kori- että käsipallossa kolmen sekunnin säännöt. Samoin pöytäjääkiekossa. Myös reserviläisurheilijaliiton kenttäammunnassa käytetään kolmen sekunnin reagointiaikaa kysymykseen vastaamiseen. Skeet-ammunnassa puolestaan kiekot lähetetään kolmen sekunnin kuluessa ampujan äänimerkistä. Näyttää siis siltä, että kolmen sekunnin perusaikayksikköä on käytetty laajalti hyväksi laadittaessa erilaisia kilpailusääntöjä.

Entä muut elämänalueet. Klassinen esimerkki taitaa olla tapaus Matti Vanhanen, jonka väitetään joutuneen tunnettuihin vaikka hänen kannaltaan onnellisesti päättyneisiin vaikeuksiinsa kolmen sekunnin virheen takia. Liikenneturvallisuusihmiset puolestaan tietävät, että neljä viidestä auto-onnettomuudesta johtuu onnettomuutta edeltäneen kolmen sekunnin aikana tehdystä inhimillisestä virheestä.

Kuljettaessa kohti yhä subjektiivisempia kokemuksia, voidaan huomata että vääriä asioita (kuten naisia) ei erään blogistin kertoman mukaan saa katsoa yli kolmea sekuntia, tai tästä voi seurata arvaamattomia asioita. Vielä hirmuisempaa on pohtia sitä, mitä tekemistä Aum Shirikyon kyvyllä tai kyvyttömyydellä levitoida kolmen sekunnin ajan oli hänen johtamansa korkein totuus lahkon hirmutekojen kanssa.

Kolme sekuntia näyttää siis todellakin olevan ihmisen elämässä merkittävä aika. Niin hyvässä kuin pahassa. Kaikesta tästä huolimatta toivotan lukijoilleni mukavaa päivän jatkoa - kolmen sekunnin jaksoissa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa
Ihminen - superorganismi
Kiinalainen juttu
Uutta tietoa viherpesusta
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?