Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo poistaa sekä työntekijä- että työnantajapuolen järjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Näin saataisiin 190 miljoonaa euroa lisää verotuloja käytettäväksi veronkevennyksiin.

190 miljoonaa ei tietenkään ole kovin paljon verrattuna valtion noin 90 000 miljoonan euron menoihin. Puhumattakaan sen reilusta 173 000 miljoonan euron velasta. Mutta on se kuitenkin jotain.

On nimittäin kysyttävä, että miksi ihmeessä tavallisen suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi on joskus menneisyydessä päätetty ohjata osa yritysten ja työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen rahoituksesta. Eikä juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

* * *

Toinen tuore uutinen kertoi, että hallitus aikoo alkavalla viikolla keventää yhteisöveroa kahdella tai kolmella prosenttiyksiköllä. Sen seurauksena osakeyhtiöille, osuuskunnille sekä tietyin edellytyksin liikelaitoksille, julkisyhteisöille, yhdistyksille, laitoksille, säätiöille ja asunto-osakeyhtiöille jää hiukan enemmän rahaa käytettäväksi niiden varsinaiseen toimintaan ja olemassaolon tarkoitukseen.

Myös tätä voi pitää järkevänä ratkaisuna, joka toivottavasti maksaa itsensä takaisin lisääntyvänä taloudellisena toimeliaisuutena ja sitä kautta syntyvänä verotettavien tulojen kasvuna. Onhan esimerkiksi OECD todennut yritysten verottamisen olevan talouskasvun suhteen kaikista haitallisin verotuksen muoto. Siis jopa haitallisempi kuin työtuloon kohdistuva verotus.

On siis syytä toivoa hallituksen tekevän ennakoidun päätöksensä ja sen johtavan odotettuihin seurauksiin ja sitä kautta kuittaavan ne noin 1,5-2,1 tuhannen miljoonan euron tulonmenetykset julkiselle sektorille, mitkä aiheutuvat yhteisöverokannan laskemisesta. Tosin myös tässä asiassa on tunnustettava, ettei kyse ole kovin isosta asiasta, mikäli se suhteutetaan esimerkiksi alussa mainitsemiini valtion 90 tuhannen miljoonan euron menoihin tai 173 tuhannen miljoonan euron velkataakkaan.

* * *

Lopuksi kiinnitän huomionne - arvoisat lukijani - Helsingin sanomien julkaisemaan mielipidekirjoitukseen, jossa puhutaan verohelpotuksen antamisesta hyvätuloiselle ihmiselle. Kirjoittajan mukaan "ne ovat täysin moraalitonta ahneutta". 

Kirjoitus osoittaa kuinka pitkälle sosialistinen ajattelu on edennyt suomalaisten mielenkuvissa. Me emme pidä millään tavalla moitittavana sitä, jos ihmisen yrittämisellä tai työnteolla hankkimista tuloista otetaan lähes puolet yhteiseen käyttöön - vaikkapa alussa mainitsemani edunvalvontajärjestöjen toiminnan rahoittamiseksi - mutta mikäli tätä sosialisoitavaa osuutta vähän pienennetään, on kyse täysin moraalittomasta ahneudesta. 

Ehkäpä siksi ei ole syytä ihmetellä sitäkään, että Suomessa vain harvat ryhtyvät yrittäjiksi. Ja niistäkin, jotka siihen ryhtyvät, vieläkin harvemmat tavoittelevat yrityksilleen kasvua ja rikastumista. Tai kummastella sitä, että työntekijät arvostavat vapaa-aikansa korkeammalle kuin palkallisen työnteon. 

Meneehän jo alle 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalta suomalaiselta jokaisesta hankitusta lisäeurosta yli 50 prosenttia "yhteiseen hyvään" eikä tässä ole edes huomioitu välillisiä veroja kuten arvonlisävero, joka leikkaa vielä noin neljänneksen ihmisten käytettävissä olevan tulon ostovoimasta. Eikä yrittämiseen tai työntekoon taida kannustaa sekään, että  niitä, jotka tästä yhteiskunnan harjoittamasta tulojen kuppaamisesta huolimatta jaksavat tehdä pitkää päivää - tai jopa tarjota muille ihmisille töitä - panetellaan maan suurimmasta sanomalehdestä moraalittomiksi ja ahneiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajayrittäjien veronkierto ja osinkoverotus
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Tom Packalénin väkivaltatapauksesta

Mediat kertoivat, että entinen kansanedustaja, komisario Tom Packalén, on joutunut helsinkiläisessä ravintolassa väkivallan kohteeksi. Hyökkäys on ollut ilmeisen raju, koska hän oli menettänyt tajuntansa saman tien. 

Packalén kertoi, että "minulla meni taju saman tien. Silminnäkijöiden mukaan minua oli vielä potkittu, kun olin maassa. Itse en lyönyt, enkä edes ehtinyt tajuta, että minua lyödään. Lyöjiä oli todennäköisesti useampi, näin olen kuullut".

Komisario arveli tietävänsä häntä lyöneen henkilön, mutta ei voi tajun menettämisen takia olla asiasta aivan varma. Hänen mukaansa tapahtumapaikalla olleessa seurueessa oli kuitenkin häntä aikaisemmin lyönyt henkilö, joka oli tuolloin sanonut, että "että vitun kyttä" ja sen jälkeen lyönyt.

* * *

Poliisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa ollut varsin harvinaista. Ja vielä harvinaisempia - ainakin uutisten perusteella arvioituna - ovat olleet ammatin takia vapaa-ajalla tapahtuneet päällekarkaukset. 

Toivoa sopii, ettei tämä(kin) tapaus kerro suomalaisen yhteiskunnan muuttumisesta väärään suuntaan. Viime kädessähän meidän kaikkien turvallisuus perustuu kuitenkin lakeihin ja asetuksiin, joiden noudattamista poliisit valvovat. 

Vielä ikävämmäksi tapaus voisi osoittautua, jos paljastuisi, että tapaus liittyisi sittenkin Packalénin puoluekantaan - siis siitä huolimatta, ettei hän itse usko sellaiseen. Koska tämä on kuitenkin mahdollista, on tärkeää, että väkivaltaan syyllistyneiden motiivit selvitetään ja he saavat teostaan asianmukaisen rangaistuksen. 

Onhan selvää, ettemme me kaipaa vuoden 1918 tapahtumia tai edes 1920-30-luvun muilutuksia takaisin. Emmekä minkäänlaista muutakaan poliittista väkivaltaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katajan pahoinpitely käy yhä hämärämmäksi
Porvoon tapahtumat kielivät luottamusyhteiskunnan katoamisesta
Poliisi joutui pakenemaan turvapaikanhakijoita Hennalassa - ei rikostutkintaa

TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä

Helsingin sanomissa kerrottiin, että kolmannes suomalaislapsista liikkuu tarpeeksi. Toisin sanoen kaksi kolmannesta liikkuu liian vähän. 

Myös sukupuolten välillä oli oleellinen ero, sillä kaikista pojista suosituksen mukaisesti liikkui 43 prosenttia, kun tytöistä näin teki vain 24 prosenttia. Nähtäväksi jää, miten tämä näkyy myöhemmin näiden tulevien aikuisten elämässä.

Toisaalta kovin paljon ei ole kehumista aikuistenkaan liikkumisessa. THL:n mukaan he kyllä saavat tarpeellista arjen liikettä päivittäisistä kotiaskareista kuten siivoamisesta ja kodin kunnostustöistä, mutta peräti 26 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista ei harrasta vapaa-ajallaan lainkaan liikuntaa. Nähtäväksi siis jää myös se, miten liikunnan puuttuminen vaikuttaa nykyisten aikuisten vanhuuteen. 

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa oli selvitetty TV:n katselun ja tietokoneajan vaikutusta yli 60-vuotiaisiin ihmisiin. Sen taustana oli tieto, jonka mukaan passiivinen elämäntapa liittyy sydän- ja verisuoni- sekä aineenvaihduntasairauksiin sekä ennenaikaiseen kuolleisuuteen, mutta sen sijaan sen vaikutukset dementiaan ovat epäselviä. 

Tutkimukseen tarkasteltiin 146 651 UK Biobankin 60-vuotiasta tai vanhempaa ihmistä, joilla ei oltu havaittu dementiaa ennen tutkimuksen aloittamista. Osallistujat ilmoittivat itse, kuinka paljon aikaa he käyttivät kahteen istumiseen liittyvään aktiviteettiin - televisio-ohjelmien katseluun ja tietokoneen käyttöön - sekä aikaan, jonka he käyttivät fyysiseen aktiivisuuteen. 

Keskimäärin lähes 12 vuoden seurannan jälkeen 3 507 osallistujaa sai dementiadiagnoosin. Tutkijat poistivat tuloksistaan lihavuuden, alkoholin kulutuksen ja työnteon tyypin vaikutuksen, koska on vaikutusta asiaan. Mutta sen jälkeenkin he havaitsivat yhteyden televisio-ohjelmien katselun ja dementian ilmaantumisriskin kasvun välillä. Tämä riski pieneni hieman korkealla fyysisen aktiivisuuden tasolla. 

Lisäksi he havaitsivat, että tietokoneella vietetty aika vähensi hiukan dementian ilmaantumisriskiä, Myös tätä vaikutusta lisäsi - mutta vain hiukan - korkea fyysinen aktiivisuus. 

Toisin sanoen tutkimustulokset viittasivat vahvasti siihen, että passiivinen TV:n katselu lisää dementiariskiä enemmän kuin tietokoneen käytön kaltainen hiukan enemmän aktiivisuutta vaativa ajankäyttö. Ja joka tapauksessa liikunta vähentää molemmissa tapauksissa ennenaikaisen höperöitymisen riskiä, joskin vain vähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Ponsse ja menestyksen salaisuus

Sanna Marinin tanssi

Pääministeri Sanna Marin (sd), 36 vuotta, on ilmeisen kova juhlimaan tuliliemen voimalla. Tästä kertovat erilaiset kohut, joista viimeisin liittyi videoon, jonka joku hänen kanssaan juhliin osallistunut oli toimittanut julkisuuteen. 

Tähän hänellä on luonnollisesti oikeus vapaa-aikanaan. Yhtä lailla suomalaisella medialla on oikeus ja suorastaan velvollisuus raportoida kansalaisille kaikista sellaisista pääministerin toimista, joilla saattaa olla merkitystä näiden arvioon tämän kyvystä käyttää keskeistä poliittista valtaa Suomessa. 

Äänioikeutetuilla kansalaisilla on puolestaan oikeus arvioida tuota kykyä ja tehdä saamansa käsityksen mukaisia äänestyspäätöksiä. Eli joko antaa tai olla antamatta hänelle valtuutus seuraavissa vaaleissa jatkaa vallan keskiössä tai pudottaa hänet sieltä. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Marinin käy. Jatkaako hän kansansuosikkina vai putoaako kannatus nyt nähdyn videon seurauksena? Vai käykö niin, että pääministerin henkilökohtainen suosio suorastaan kasvaa. Ja samalla pääministerin puolueen kannatus nuorison parissa nousee? 

Erityisen vakavaksi asian on tehnyt se, että esille on noussut myös epäilys pääministerin mahdollisesta huumeidenkäytöstä juhlintansa aikana. Hän itse kieltää asian ja on ilmoittanut olevansa valmis huumetestiin. 

Valitettavasti ilmoituksen uskottavuutta laski merkittävästi se, että Marin samaan hengenvetoon ilmoitti pitävänsä erikoisena vaatimusta huumetesteihin menemisestä. Aivan kuin hänellä olisi sittenkin jotain salattavaa. 

Tämän vaikutelman torjumiseksi pääministerin kannattaisi - ainakin omasta mielestäni - käydä reippaasti vaaditussa testissä ja osoittaa siten kiistattomasti, että häneen asetetut epäilykset ovat olleet aiheettomia. Näin hän saisi ainakin huumekohun laantumaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt nähty videokohu lopulta päättyy. Sen arvuuttelemiseksi lisään tähän muutaman viimeaikaisen suomenkielisen kommentin Twitteristä. 

Ensimmäinen. "Huvittavaa, miten @MarinSanna halusi ravistella ja uudistaa ´iänikuista miesvaltaista ministeri-instituutiota´, mutta nyt kuitenkin ensimmäinen puolustus on ´no mutta kun Kekkonenkin!!´".

Toinen. "#jauhojengi saattaa nyt joutua #huumeTesti jonoon. #PM #SannaMarin ei Kuopiosta Helsinkiin tullessaan uskaltanut tulla tuloaulan kautta; koska pelkäsi joutuvansa on the spot huumepikatestiin, samanlaiseen, jota poliisi käyttää tieliikenne kuskien testaamiseen."

Kolmas." #SannaMarin on nyt entinen poliitikko.

1. Oliko hän selvinpäin - Ei 

2. Oliko hän kykenevä toimimaan pääministerinä - Ei

3. Tiesikö hän ketä juhlissa oli - Ei

4. Muistaako hän kaiken juhlista - Ei

5. Onko hän turvallisuusuhka / vaarassa - Kyllä"

Neljäs. "@MarinSanna  ei ole eka, eikä vika pääministeri joka juhlii ja juo. Suomessa ei kenelläkään ole yksin päätäntä valtaa, joten ei tartte olla 24/7 siinä kunnossa. Tiettävästi laulaminen ei ole rikos ja sanat voi kukin kuulla miten päässään tahtoo."

Viides. "On alkoholismin merkki, että haluaa salata juomisensa. #SannaMarin #jauhojengi #politiikka."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?
Marinin aamiaiset paljastivat
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen

Pääministeri Sanna Marin (sd) viesti sosiaalisessa mediassa viikonlopun aikana vanhemmalle väestölle virkkeellä "hei, boom-boom-boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin". Hänen mukaansa viesti "ei siis ollut kuitti ikäpolville, vaan sille että kaikesta nykyisin niin herkästi loukkaannutaan". Toisin sanoen Marin viittasi siihen arvosteluun, johon hänen vapaa-aikansa viettäminen on johtanut.   

Onhan se uskottava, kun pääministeri kerran näin sanoo. Ja motivaatioksi on ymmärrettävä, että hän on nuoremman sukupolven edustaja, 35-vuotias perheenäiti, minkä hän haluaa näkyvän työssään ja muussa elämässään.

Nuoruutta pidetään usein huolettomana ja iloisena aikana, jolloin tulevaisuudesta ei juuri huolehdita, kunhan jokapäiväisessä elämässä on hauskaa. Ennen vanhaan huoleton nuoruus alkoi 35-vuotiaana olla jo kaukaista aikaa, mutta nykyinen hyvinvointivaltio mahdollistaa sen jatkumisen pitkälle aikuisuuteen. Pääministerin todistuksen mukaan siis jopa 35-vuotiaaksi asti. 

Siksi on kysyttävä, että johtuuko pääministerin huolettomuus jo kansalaistenkin suuren enemmistön murheeksi nousseen Suomen velkaantumisen suhteen hänen huolettomasta tavastaan tehdä työtä ja halustaan elää edelleen nuoruutta. Ja onko hän siten oikea - ja vastuullinen - ihminen johtamaan Suomea tilanteessa, jossa jo luottoluokittajatkin uhkailevat maatamme julkisen velanhoidon kustannusten nousulla? 

* * *

Pidin kyllä siitä, että pääministeri nosti esille ihmisten liian herkän loukkaantumisen. Pahimmillaanhan se näkyy känselöintikulttuurin nousuna eli ihmisten elämän vaikeuttamiseen tähtäävän toiminnan lisääntymisenä, mikäli näillä on sellaisia mielipiteitä, jotka poikkeavat omista.

Yksi känseleitä mahdollisesti innoittava tapaus saattaa olla tavaratalo Kärkkäisen omistajan Juha Kärkkäisen tuore viesti, jossa hän väitti presidentti Sauli Niinistöä "new world order" kätyriksi - siis maailmaa muka ohjaavan salaliiton palvelijaksi - ja kiisti samalla holokaustin historiallisena tosiasiana.

Hän on aiemminkin viestitellyt kaikenlaisia mielipiteitään ja saanut niillä vihervasemmiston vaatimaan ihmisiltä tavaratalo Kärkkäisen boikotoimista. Siis sen omistajan känselöintiä mielipiteiden takia.

Mikäli nyt nähty Juha Kärkkäisen sosiaalisen median viesti johtaa jälleen känselöintivaatimusten nousuun, toivon pääministerin ottavan sosiaalisessa mediassa - tämän kirjoituksen alussa referoimieni - näkemystensä mukaisesti kantaa ihmisten liian herkkään loukkaantumiseen. Ja samalla puolustamaan sananvapautta tuomitsemalla kaikenlaiset laillisten mielipiteiden takia ihmisten elämän ja toimeentulon tuhoamiseen pyrkivät toimet.

Juha Kärkkäiselle totean ainoastaan, etten usko hänen salaliittoteorioihinsa enkä pidä hyvin tunnetuiden historiallisten tosiasioiden kieltämistä järkevänä. Mutta toki hänelläkin on oikeus mielipiteeseensä, aivan kuten myös minulla ja muilla ihmisillä on oikeus olla niistä eri mieltä ja ilmaista se. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?
SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?