Ei oikeudenkäyntiä, eikä valitusoikeutta

Hamas muistutti meitä eurooppalaisia siitä, millainen järjestö se on. Tämä tapahtui teloittamalla julkisesti kahdeksan Israelin kanssa tehdystä yhteistyöstä epäiltyä ihmistä. Ei ollut oikeudenkäyntiä, eikä siis myöskään valitusoikeutta. 

Tämä olisi hyvä huomata ja ymmärtää myös täällä Suomessa niissä piireissä, joissa on tapana heilutella Palestiinan lippua ja banderolleja, joihin on kirjoitettu "from the river to the sea". Sellainen on suoraa tukea ihmisiä murhaavalle terroristijärjestölle, jonka toiminta on merkittävästi vaikuttanut palestiinalaisten mahdollisuuksiin elää normaalia elämää. 

Valitettavasti en usko, että tapaus vaikuttaa millään tavalla suomalaisten palestiinalaisfanaatikkojen toimintaan. He ovat tunteiden vietävissä olevia ihmisiä ja sellaisina umpisokeita tosiasioille. 

Samalla heidän tukensa Pyhän maan terroristeille pidentää näiden valtaa – ja sen seurauksena Israelin miehitystä Gazan alueella. Ja omalta osaltaan tarjoaa perusteita yhä julmempiin vastareaktioihin, joista innostuvat erityisesti vastapuolen fanaatikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?
Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen
Erävoitto aktivisteille

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Viikonlopun aikana uutisotsikoissa näkyivät SDP:n ja Vihreiden puoluekokoukset. Niissä ei sinänsä kuultu mitään poliittisesti merkittävää: sekä Antti Lindtman (sd) että Sofia Virta (vihr) pitivät puolueidensa sisäiset oppositiot kurissa ja kertasivat puolueidensa sanomaa, mutta tekivät myös tulevaan hallitukseen pääsemiseen vaadittavia linjauksia etenkin maan taloustilanteen suhteen. Sekä tietenkin kosiskelivat potentiaalisia kannattajiaan esittelemällä omia suosikkiteemojaan.

Yhden mielenkiintoisen asian panin kuitenkin merkille: SDP:n puoluejohto Antti Lindtmanin takana koostuu nyt tehtyjen valintojen jälkeen pelkistä naisista. Toisin sanoen puolue on kuin takavuosien menestyssarja Charlien enkelit, jossa käytännön hommissa on kolme naista, mutta porukan johdossa häärii mies. 

* * *

Tilanne on SDP:lle sikäli kimurantti, että sen kannattajissa on edelleen paljon miehiä, joiden kannatuksella on iso merkitys kilpailussa maan suorituimman puolueen asemasta – eli seuraavan pääministerin salkusta. Toki Antti Lindtman on varapuheenjohtajia näkyvämmässä roolissa, mutta siitä huolimatta lienee todennäköistä, että osa puolueen mieskannattajista on kohottanut tai jopa kurtistanut kulmakarvojaan "Antin enkeleiden" tultua valituksi. 

Näin erityisesti siksi, että myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja edustaa kauniimpaa sukupuolta. Eikä siinä kaikki, sillä myös puoluevaltuuston johtoon valittiin nainen, Emilia Kangaskolkka.

Nähtäväksi siis jää, onko demareiden johdon naisistumisella merkitystä puolueen kannatukseen ja/tai sen harjoittamaan politiikkaan. Toki tilannetta tasoittaa se, että puolueen varsinaisen puheenjohtajan eli Lindtmanin näkyvyys julkisuudessa on aivan toista luokkaa kuin puoluejohdon naisenemmistöllä. Ja siksi demarijohdon feminisöityminen saattaa hyvinkin jäädä huomaamatta monelta puolueen kannattajalta. 

* * *

Myös Vihreiden puoluejohto koostuu kolmesta naisesta ja yhdestä miehestä, joista viimeksi mainittu on maahanmuuttajataustainen varapuheenjohtaja.

Tämä epäsuhta heijastelee sukupuolten poliittisten näkemysten muutosta, jonka seurauksena naisten arvot ovat vasemmistolaistuneet samaan aikaan kun yhä useammat miehet ajattelevan politiikasta konservatiivisesti. Sen seurauksena Vihreiden – ja myös Vasemmistoliiton – mieskannattajat alkavat olla suurempi harvinaisuus kuin vesiliskot Saharassa.

Siten Vihreiden osalta puoluejohdon koostumus on nähtävä ikään kuin tosiasioiden tunnustamisena, eli naisten ja maahanmuuttajien puolueella on näköisensä johto. Ja siten myös sen asema marginaalipuolueena on taattu myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Maahanmuuttajien sosiaaliturva on demokratiakysymys

Kirjoitin pari päivää sitten Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tulossa olevista muutoksista mainiten professori Heikki Hiilamon niille antaman – ainakin itselleni – yllättävän tuen. Tänä aamuna kävi sitten niin, että kahvikuppini – kuvaannollisesti – putosi tietokoneeni näppäimistölle lukiessani hänen kolumniaan Ylen nettisivulla.

Hiilamo nimittäin totesi – aivan oikein – että "maahanmuuttajien sosiaaliturva ei ole vain ihmisoikeus- tai perustuslakikysymys – se on myös demokratiakysymys. Demokratia ei lepää vain lakien ja oikeuksien varassa. Se tarvitsee yhteisön, joka kokee kuuluvansa yhteen. Ilman jaettua identiteettiä luottamus rapautuu. Juuri luottamus on demokratian hiljainen käyttövoima."

Lisäksi hän huomautti, että "vasemmistolaisille voi olla vaikeaa myöntää, että luottamusta vahvistava kansallismielisyys tukee demokratiaa, ja ettei varauksellinen suhtautuminen maahanmuuttoon automaattisesti ole rasismia. Se voi ilmaista myös huolta siitä, kestääkö yhteinen projekti."

Tällä yhteisellä projektilla professori viittasi viimeaikaiseen keskusteluun maahanmuuttajien takuueläkkeestä, johon Suomessa saa oikeuden kolmen vuoden asumisen perusteella, kun Ruotsissa vastaavaan etuun vaaditaan 40 vuotta. Ja jonka tiedetään vähentävän työssäkäyntiä.

* * *

Jää tietenkin nähtäväksi onko Hiilamon kolumnilla mitään vaikutusta suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan tai edes siitä käytävään keskusteluun, sillä poterot ovat niin syvät, että niistä on vaikea nähdä vastapuolelle rikkomatta omaa poteroaan. Ja siksi on syytä pelätä, että myös nykyisen hallituksen aikaansaamat parannukset maamme suhtautumiseen kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja sen seurausten hallintaan vesitetään ensi vuoden vaalien jälkeen. 

Toisaalta Hiilamon kolumni osoittaa, että maahanmuuttoasioihin voi suhtautua myös kiihkottomasti ja tosiasiat tunnustaen. Onhan hän kuitenkin henkilö, jonka en ainakaan itse ole aiemmin huomannut osoittaneen maahanmuuttokritiikkiä ja siksi toivottavasti kykenevä mataloittamaan niitä poteroita, joita aihe on suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun tuottanut. 

Tästä syystä jään odottamaan erityisesti sellaisia vihervasemmiston suunnalta tulevia poliittisia linjauksia, joissa suhtaudutaan realistisesti niihin ongelmiin ja tosiasioihin, joita kehitysmaista tuleva maahanmuutto aiheuttaa ja on jo aiheuttanut. Sekä ratkaisuja, jotka ovat muutakin kuin kritiikitöntä sanahelinää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia

Johanna Vuorelman mielikuvat ja todellisuus

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti kolumnin, jossa hän arveli monien eurooppalaisten poliittisten päättäjien toimineen – ja toimivan edelleen – sen perusteella, millainen on heidän mielikuvansa Yhdysvalloista. Tämän seurauksena läntisen maailman voimakkainta valtiota on pidetty "demokratian lähettiläänä, vaikka se rikkoo kansainvälistä oikeutta ja on säilyttänyt kuolemanrangaistuksen".

En toki kiistä Vuorelman näkemystä siitä, että poliitikot toimivat mielikuviensa pohjalta. Enkä edes sitä, että vanhat käsitykset säilyvät usein silloinkin, kun niille ei enää ole perusteita. 

* * *

On kuitenkin selvää, ettei Yhdysvaltain ongelma suinkaan kulminoidu kansainvälisen oikeuden rikkomiseen tai kuolemanrangaistuksen säilyttämiseen, vaan sikäläisen vapaan yhteiskunnan ajautumiseen historiallisen syviin poliittisiin taisteluhautoihin. Yhtäällä on vuosi vuodelta yhä absurdimmaksi käynyt arvoliberaali vasemmisto ja toisaalla sen vastareaktiona vahvistunut uuskonservatiivisuus.  

Tämän polarisoitumisen tuote on Vuorelman mainitsema Donald Trump, jonka mahdollisuudet nousta valtaan ilman amerikkalaisen yhteiskunnan syvää jakautuneisuutta olisivat olleet olemattomat. Enkä usko, että mahdollisuuksia suurvallan johtoon olisi ollut myöskään Barack Obamalla, joka nousi valtaan – ohi perinteisemmän Demokraattisen puolueen edustajan Hillary Clintomin – kahtia jakautuneen yhteiskunnan vasemmalta laidalta saamallaan kannatuksella.

* * *

Obamasta alkaen Yhdysvaltoihin näyttäisi syntyneen tilanne, jota hallitaan vuorotellen yhteiskunnallisten aatteiden äärilaidoilta, mikä on tietenkin monella tavalla ongelmallista. Ja siksi yhdyn Vuorelman näkemykseen siitä, ettei eurooppalaisten länsimaiden tule luottaa amerikkalaisiin etenkään oman turvallisuutensa äärimmäisinä takaajina, vaan huolehtia siitä itse.

Sen lisäksi Atlantin tällä puolella on syytä herätä huomaamaan USA:n tapahtumien pohjalta, ettei hyvää yhteiskuntaa luoda äärimmäisten aatteiden pohjalta, vaan käyttäen tervettä järkeä. Tämä koskee sekä sotilaallista että yhteiskunnallista turvallisuutta, joissa molemmissa pätee presidentti Juho Kusti Paasikiven näkemys, jonka mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Tämä koskee paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, niin ennen kaikkea talous- ja sisäpolitiikkaa. Ja siksi myös jälkimmäisen osalta olisi Suomessa syytä siirtyä idealismin sijasta pragmaatismiin, jossa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin tosiasiat ja toimittaisiin niiden mukaisesti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun
Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset
Tapaus Charlie Kirk

Ylen porsastelu näyttäisi ajaneen seinään

Yleisradion johdon porsastelu näyttäisi tällä kertaa ajaneen seinään. Tarkoitan sen aikomusta maksaa johtajilleen huikeita tulospalkkioita huolimatta siitä, että yhtiö on tällä vaalikaudella määrätty säästötalkoisiin, joiden seurauksena on tehty muun muassa ohjelmiston supistuksia ja potkittu peräti 150 ihmistä pellolle niin, että yhtiön ay-väki on hermostunut perusteellisesti. 

Tälle tullee nyt siis loppu, sillä yhtiön hallintoneuvosto näyttäisi kerrankin käyttävän valtaansa. Tai ainakin sen puheenjohtaja, Sinuhe Wallinheimo (kok), on kertonut, että selkeästi yli puolet puolueista kannattaa asian nostamista esille hallintoneuvoston kokouksessa – ja että näin myös tehdään.

Tämän seurauksena Ylen toimitusjohtaja Marit af Björkestenilta jäänee saamatta ensi vuodelta hulppea 47 000 euron tulospalkkio, joka olisi saattanut tulla hänen 26 000 euroa kuukausipalkkansa päälle. Ei siis mikään pieni menetys eikä olematon siivu veronmaksajien rahaa. 

* * *

Noin muuten odottelen edelleen sitä, milloin Yleisradio tunnustaa tavalla tai toisella lähettäneensä vääristynyttä ohjelmatarjontaa johtaakseen suomalaisia harhaan tai pimittääkseen näiltä tosiasioita. En lähde tässä yksilöimään kaikkia tällaisia tekoja, mutta esimerkkejä löytyy vaikkapa tästä, tästä, tästä, tästä, tästä ja ehkä parhaiten koko yhtiön vääristynyttä maailmankuvaa kuvaten tästä kirjoituksestani.

Asian edistymistä odotellessani seurailen kiinnostuneesti, mitä tapahtuu Ylen roolimallille eli BBC:lle, jonka johtoa joutui lähtemään kilometritehtaalle sen jälkeen, kun sen toiminnasta löytyi samantapaista mis- ja jopa disinformaatiota kuin Yle harjoittaa Suomessa. Viimeisin tieto tilanteen kehittymisestä liittyy Donald Trumpiin liittyvään ihmisten harhaanjohtamiseen jo vuonna 2022. Ja lisää lienee odotettavissa...

Päivän aiempi merkintä:
Poliisi julkaisi poliittisen perusteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellinen raiskausvihje
BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista

Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti

Iltalehdessä julkaistiin eilen mielenkiintoinen kirjoitus, jolla on valtava merkitys kaikkien suomalaismedioiden toimintaan. Tai ainakin pitäisi olla. 

Sen oli kirjoittanut filosofian tohtori ja dosentti Markku Ruotsila vastineeksi lehden kirjoitteluun koskien häntä itseään. Kommentti koski kahta IL:n julkaisemaa niin sanottua faktantarkastusta (yksi, kaksi), ja siinä väitetään – hyvin perustein – niiden olevan virheellisiä.

Samalla Ruotsila totesi, että "vasemmistolaista iskulauseiden litaniaa" sisältävät näkemykset eivät joudu suomalaisissa joukkotiedotusvälineissä koskaan faktantarkastetuksi ja epäilee, että se johtuu siitä, että "eivät tosin kyseiset iskulauseita tieteen ja tutkimuksen viitan alla levittävät menestyisi erityisen hyvin".

On syytä toivoa, että suomalaiset mediat ja niiden toimittajat ottavat vakavasti Ruotsalan vastineen ja katsovat peiliin. Mikäli sellainen itsensä tutkiskelu osoittaa, että omat poliittiset mielipiteet vaikuttavat heidän työssään esille nostamiensa näkökulmien – mikä on hyvinkin sallittua – lisäksi myös tosiasioiden valikoivaan käyttöön tai jopa niiden vääristelyyn – mikä on todettu epäsopivaksi journalistin ohjeiden kohdissa 7 ja 11 – olisi paikallaan tehdä ryhtiliike ja pidättäytyä jatkossa kaikenlaisen mis- ja jopa disinformaation levittämisestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Salaperäisen ammunnan ja puukotuksen uutisointi rampauttaa demokratiaa
Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?

Eilen kuultiin yksi absurdeimmmista perusteluista sille, miksi Suomen pitäisi tunnustaa Palestiinan valtio juuri nyt. Sen lausui ääneen akatemiatutkija Timo Miettinen, jonka mukaan "jos oletetaan, että Yhdysvallat tai Israel asettaisi jonkinlaisia vastatoimia, niiden todennäköisyys pienenisi, kun huomio jakautuu laajemmalle rintamalle eikä vain yksittäiseen maahan... Puhtaasti turvallisuuspoliittisista syistä ajatellen se selkänojan laajuus on keskeinen argumentti, joka puoltaa tunnustamista nimenomaan tässä hetkessä."

Häntä säesti Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta. Hänen mukaansa "tässä aallossa Suomen mahdollinen negatiivinen näkyvyys voisi olla pienempää, koska se jakautuisi suuremmalle porukalle". 

Nämä kommentit unohtavat sen, että tosiasiassa ei ole olemassa sellaista Palestiinan valtiota, jonka voisi tunnustaa. Sen sijaan on niin sanotun palestiinalaishallinnon johtama Länsiranta sekä terroristijärjestö Hamasia tukevien ihmisten asuttama Gazan alue, jossa tosiasiallinen valta on Israelin armeijalla. 

* * *

Valtio on termi, jonka käytöstä on sovittu jo vuoden 1933 Montevideon sopimuksessa. Sen mukaan sellaisen tulee täyttää neljä kriteeriä. Niistä ensimmäinen on pysyvä väestö, toinen määritelty maa-alue, kolmas valtaa pitävä hallitus ja neljäs kyky solmia suhteita muihin valtioihin. 

Jokainen voi siis kysyä itseltään, että täyttääkö arabien Palestiina nämä kriteerit. Ja niin tehdessään havaita, että näin on selvästi vain ensimmäisen ja varauksella toisen kohdan osalta. Sen sijaan kolmas ja neljäs kohta eivät täyty edes hyvällä tahdolla. 

Niinpä Palestiinan tunnustaminen valtioksi ei olisi tosiasioiden tunnustamista vaan älyllisesti epärehellistä poliittista peliä ellei peräti moraaliposeerausta, jollaiseen yhdenkään sivistyneen valtion ei pitäisi osallistua. Ei edes siksi, että sellaista harjoittavat jotkin muut maat.

* * *

Tätä taustaa vastaan on ihmeteltävä Miettisen ja Mustasillan väitettä siitä, että Palestiinan valtion tunnustaminen myöhemmin johtaisi negatiivisiin seurauksiin. Todellisuudessa asia on päinvastoin, sillä Montevideon sopimuksen mukaiset kriteerit täyttävän – ja naapureidensa kanssa rajoistaan sopineen – valtion tunnustaminen tuskin aiheuttaisi edes silmäkulmien nostoa sen enempää Israelin kuin Yhdysvaltainkaan hallinnossa. 

Sen sijaan silloin kyse olisi tosiasioiden tunnustamisesta ja suhteiden luomisesta uuteen valtioon. Enkä siksi ymmärrä miten tämä voi olla liian vaikeaa tutkijastatuksella asiaa kommentoivien ihmisten ymmärrettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle

Kääntyykö Suomen talous?

Tilastokeskuksen mukaan Suomen vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2025 heinäkuussa. Maksutaseen mukainen tavaraviennin arvo kasvoi 23 % vuodentakaisesta ja sen seurauksena pääomaa virtasi nettomääräisesti ulkomailta Suomeen.

Vaihtotaseen kehitys vuodesta 2006 alkaen on ollut hyvin mielenkiintoinen. Kuten muistamme, oli Suomen talous hyvällä mallilla aivan tämän vuosituhannen alussa, mutta romahti vuonna 2008 paljolti Nokian matkapuhelintoiminnan epäonnistumisen seurauksena. Eikä ole sen jälkeen noussut. Alla olevasta kuvasta näkyy maksutaseen kuukausittainen vaihtelu tältä ajalta.

Kuten kuvasta näkyy, oli vaihtotase pääasiassa ylijäämäinen niin kauan kuin Suomen taloudella meni hyvin. Sen jälkeen se notkahti pääasiassa alijäämäiseksi ja viime vuosina kuvaa ovat hallinneet noin kerran vuodessa tapahtuneet valtavat alkukevääseen osuneet notkahdukset. 

Tänä vuonna tuo notkahdus oli pienempi kuin vuosiin ja samalla positiivisten kuukausien plussat ovat kasvaneet aiemmasta. Siten lienee odotettavissa, että koko vuoden 2025 vaihtotaseesta tulee pitkästä aikaa selvästi positiivinen. 

Suomen vaihtotase on nimittäin ollut negatiivinen vuodesta 2011 alkaen. Ainoat poikkeukset tästä ovat olleet vuosina 2020 ja 2021, jolloin se oli niukasti positiivinen – todennäköisesti vuosina 2015-2019 toimineen Juha Sipilän (kepu) johtaman oikeistohallituksen tekemien talousuudistusten seurauksena.  

* * *

Suomen talouden kannalta on hiljalleen kuulunut myös muita positiivisia uutisia. Eilisaamun uutisen mukaan maamme pienten ja keskisuurten yritysten suhdannenäkymät ovat kohentuneet viime kevääseen verrattuna ja ovat nyt parhaat sitten vuoden 2022. 

Eikä siinä kaikki, sillä teollisuuden uusien tilausten arvo oli heinäkuussa yli viidenneksen suurempi kuin vuotta aiemmin. Tämäkin ennakoi käännettä, sillä vielä heinäkuussa toteutunut teollisuustuotanto laski verrattuna sekä edelliskuukauteen että -vuoteen. 

Toivoa siis sopii, että Suomen talous on menossa kohti parempia aikoja. Ja ennen kaikkea sitä, että – jos ja kun näin käy – tämä hyödynnetään tulevina vuosina demarityyppisen jakopolitiikan sijaan vastuullisena taloudenpitona, jossa myös julkinen velkakehitys käännetään positiiviseksi.

Tässä asiassa vastuu on ennen kaikkea suomalaisilla äänestäjillä ja heidän poliittisia mielipiteitään ohjaavalla lehdistöllä. Siksi toivon ensin mainittujen harkitsevan tarkasti kenelle he antavat äänensä vuoden 2027 vaaleissa ja jälkimmäisen tarjoavan poliittisesti neutraalia ja tosiasioihin perustuvaa journalismia toimittajien omiin poliittisiin näkemyksiin perustuvan mielipidevaikuttamisen sijaan.

Päivän aiempi merkintä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivisia uutisia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Trump irtisanoi tilastojohtajan - mutta mitä sitten?

Suomessa on tiedetty jo presidentti Paasikiven ajoista, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Siksi tuntui vähintäänkin oudolta lukea siitä, että USA:n presidentti Donald Trump on erottanut maan työministeriön alaisen työtilastoviraston johtajan Erika McEntarferille kuultuaan odotettua huonommista työllisyysluvuista - väittäen niitä manipuloiduiksi ilman todisteita. 

Tällainen poliitikon käytös on luonnollisesti silkkaa tyhmyyttä, mikäli tilastot pitävät paikkansa, kuten sopii odottaa. Eikä amerikkalaisten elämä ainakaan parane tosiasiat kieltämällä.

Toisaalta on tietenkin selvää, että virastojen tehtävänä on tuottaa tosiasioihin pohjautuvia tilastoja. Eikä niiden minkäänlaista manipulointia voi pitää vähääkään hyväksyttävänä. 

Siksi on mielenkiintoista nähdä, mitä USA:n työllisyystilastoille tapahtuu sen jälkeen, kun presidentti on korvannut erotetun johtajan "jollakulla paljon pätevämmällä ja osaavammalla". Eli muuttuvatko tilastot takautuvasti siitä, mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Ja jos muuttuvat, niin millaisilla perusteilla ja seurauksilla. Onhan selvää, että mikäli tilastomanipulointia on todella tapahtunut, tulee moni muukin kuin pelkkä johtaja saamaan kengänkuvan takapuoleensa.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päättyykö korvaamaton aikasarja?
Donald Trumpin kiinalaiset jutut
Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista

Espanjalainen ja suomalainen ratkaisu

Maahanmuuttokysymys on Suomessa muuttunut normaaliksi poliittiseksi prosessiksi silloin kun Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmasta sovittiin. Tai ainakin viimeistään sen myötä kun noita päätöksiä on viety lainsäädäntöön. 

Espanjassa valtaa pitää sen sijaan sosialistihallitus, joka ei lotkauta korvaansakaan maahanmuuton ongelmille, vaan suunnittelee myöntävänsä oleskelu- ja työluvat suurelle määrälle laittomasti maahan tulleita siirtolaisia. Toisin sanoen Pedro Sanchezin johtama hallitus on päättänyt olla näkemättä virtahepoa olohuoneessaan.

Ongelmien hoitamatta jättäminen on luonnollisesti johtanut vastareaktioon. Siitä nähtiin vakava merkki Torre-Pachecon kunnassa, missä 68-vuotias mies joutui kolmen pohjoisafrikkalaisen miehen hyökkäyksen kohteeksi. 

Tämä sai päreensä polttaneet espanjalaiset ryhtymään suoraan laittomaan toimintaan, eli käymään avoimesti maahanmuuttajiin käsiksi. Kukaan ei tiettävästi ole kuollut näissä välikohtauksissa, mutta viisi henkilöä on loukkaantunut. 

Nähtäväksi jää, mitä rauhattomuuksista lopulta seuraa, sillä omankädenoikeuteen tarttuneita - äärioikeistolaiseksi kuvattuja - ihmisiä aiotaan pidättää ja saattaa oikeuteen. Tämä kaikki tapahtuu kunnassa, jonka asukkaista peräti kolmannes on maahanmuuttajataustaisia. 

* * *

Edelle kirjoittamastani kannattaisi kaikkialla Euroopassa tehdä johtopäätökset. Erityisesti kannattaisi verrata Espanjan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa toisiinsa. Ja katsoa mihin ne ovat johtaneet - ja tulevat johtamaan tulevina vuosina. 

Omalta osaltani uskon paasikiviläisittäin, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Mutta millä ihmeellä tämä yksinkertainen asia tulisi ymmärretyksi myös Sanchezin hallituksessa? Tai suomalaisessa vihervasemmistossa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Historiallista tuontitavaraa
Kansainvälisiä trendejä

Romaniuutisia

Wikipedian mukaan "romanit ovat pohjoisen Intian alueelta noin vuosien 400–1100 välillä lähtenyt kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Kaakkois-Eurooppaan romanit tulivat 1300-luvulla. 1400-luvulla heitä alkoi siirtyä Länsi-Eurooppaan ja myöhemmin myös Suomeen. Romanien tarkkaa kokonaismäärää on vaikea arvioida, sillä he eivät aina näy väestönlaskennoissa, mutta Euroopan unionin alueella heitä elää arvioiden mukaan yli 10 miljoonaa ja Amerikassakin noin kaksi miljoonaa."

Tuoreen rikosuutisen mukaan käräjäoikeus on tuominnut vartiointiliikkeen toimitusjohtajan torstaina Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syynä oli se, että hän oli julkaissut julkisella Tiktok-tilillään helmikuussa 2023 videon.

Tässä sosiaalisen median päivityksessä mies oli vartijan asuun pukeutuneena varastavinaan tuotteita. Lisäksi videoon oli liitetty teksti, jossa luki, että "Mää näytän ihan kanttihousulta (nauruemoji)". Mies oli kirjoittanut videon yhteyteen myös kommentin "!!!VITSI!!! Muistutan ihan kanttihousua, ni heti alkoi tehdä mieli varastaa jotain (kolme nauruemojia)".

* * *

Toisen tuoreen rikosuutisen mukaan syyttäjä vaatii Terno Alkki Rikhard Hedmanille ehdotonta vankeusrangaistusta törkeästä petoksesta. Syyttäjän mukaan mies huijasi iäkkäältä naiselta yli 20 000 euroa. 

Tämä oli tapahtunut juuri ennen henkirikosta, josta Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi samaisen Ternon elinkautiseen vankeuteen avopuolisonsa kuoliaaksi ampumisesta. Tämä oli ammuttaessa raskaana ja hänellä oli mukanaan nelivuotias lapsi, joka ei kuitenkaan haavoittunut ampumisessa.

Eräs vanhempi uutinen puolestaan kertoi, että Terno sai suljetussa vankilassa neljättä kertaa tekosiaan sovitellessaan vaimoltaan viestin aina iltaisin. Jutun mukaan se lämmitti hänen sydäntään.

* * *

Vielä tätäkin aiemman Ylen uutisen mukaan Helsingin yliopiston alainen Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Krimo, on julkaissut tilaston, jonka mukaan romanit syyllistyvät henkirikoksiin kuusitoista kertaa useammin kuin muut suomalaiset. Romanijärjestöt olivat loukkaantuneita tilaston esilletuomisesta sekä pitivät sen julkaisemista epäreiluna ja jopa rasismina. 

Minä puolestani totean, että romanien olisi helppo välttää edelle kokoamani kaltaisia uutisia. Itse asiassa se olisi täsmälleen yhtä helppoa kuin kaikilla muillakin väestöryhmillä. Jätän kuitenkin romanien itsensä arvattavaksi, mikä tuo keino mahtaisi olla. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, eikä ole peilin vika jos naama on vino. Nämä faktat pätevät myös romanien kohdalla. 

Sitä paitsi niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus. 

Noin muuten olen sitä mieltä, että olisi yleisen yhteiskunnallisen kehityksen kannalta positiivista, mikäli oikeusistuimet välttäisivät jakamasta rikostuomioita tilastollisen tosiasioiden esille tuomisesta. Näin siinäkin tapauksessa, että siihen käytetty keino osoittaisi hienotunteisuuden puuttumista ja huonoa tyylitajua. Tai sisältäisi huonon vitsin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kulttuuripositiivinen ehdotus
Baltzarin vapauttava tuomio ei puhdista demareita

Alexander Stubb väänsi rautalankaa

En lähde tässä ruotimaan Donald Trumpin Ukraina-puheita. Sen sijaan kiinnitän teidän, arvoisat lukijani, huomion siihen, mitä oma presidenttimme Alexander Stubb sanoi eilen. 

Hänen mukaansa eurooppalaisten "on vakuutettava Yhdysvallat siitä, että Ukrainan tulevaisuus on kohtalonkysymys ei vain Ukrainalle, vaan myös Euroopan turvallisuudelle, kansainväliselle järjestelmälle ja Yhdysvaltain asemalle suurvaltana". Toisin sanoen Trumpille on tehtävä selväksi - vaikka rautalangasta vääntämällä - viimeistään nyt ne faktat, jotka häneltä ovat jääneet huomaamatta tai ymmärtämättä. 

Presidentti korosti myös, että "nyt jos koskaan pitää toimia: pitää antaa Ukrainalle maksimaalinen tuki ja Venäjälle maksimaalinen paine... Suomi tukee Ukrainan perustuslakia ja demokraattisesti valittua presidenttiä eli Zelenskyiä. Ukraina ei voi hävitä tätä sotaa." 

Toisin sanoen Stubb haluaa tehdä selväksi sekä venäläisille, ukrainalaisille että Trumpille sen, että Eurooppa on käsillä olevassa tilanteessa yksiselitteisesti Ukrainan puolella, eikä tule hyväksymään sellaista rauhaa, jonka Putin ja hänen hallintonsa voisivat tulkita omaksi voitokseen. Näin siksi, että sellaisesta seuraisi ainoastaan uusi Putinin sotilaallinen aggressio joko Ukrainaa tai jotain muuta Venäjän rajanaapuria kohtaan.

Lisäksi presidentti kertoi, että "Euroopan instituutioiden johtajat kertovat lähipäivinä, millä tavalla eurooppalaista puolustusta vahvistetaan". Eli korosti sitä, etteivät eurooppalaiset aio jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan, vaan ottavat turvallisuutensa ja tulevaisuutensa - lopultakin - omiin käsiinsä vahvistaen sitä kautta asemaansa sekä suhteessa Venäjään että myös Trumpin Yhdysvaltoihin.

Kannanotot ovat sinänsä erinomaisen hyviä ja oikeaan osuneita, mutta valitettavasti meidän on vielä odotettava niihin vahvistusta muilta eurooppalaisilta johtajilta. Toivon mukaan he sekä jakavat Suomen presidentin näkemykset että ovat yhtä päättäväisiä kuin hän niiden toimeenpanon suhteen siinäkin tapauksessa, että presidentti Trump päättää jatkaa veljeilyään Putinin kanssa pyrkien myymään tälle Ukrainan jonkinlaisen diilin kautta - kuten juuri nyt näyttäisi olevan tapahtumassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan - jos tutkitaan

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin kahdesta tapauksesta, joita yhdistää hutkimisen ja tutkimisen problematiikka. Tarkoitan eduskunnan puhemiehen valinnasta kertovaa uutista, jonka mukaan oppositio suunnittelee protestoivansa Jussi Halla-ahon (ps) uudelleenvalintaa vastaan sekä toista uutista, jossa kerrotaan Donald Trumpin aikovan lopettaa USA:n taloudellisen tuen Etelä-Afrikalle.

Puhemiehen valinnan osalta opposition edustajat ovat valittaneet siitä, että Halla-aho jakaisi puheenvuoroja epäreilusti. Väite voi olla tai voi olla olematta totta, mutta mikäli puheenvuorojen jakamisessa on puolueellisuutta, on asia helppo tarkistaa eduskunnan pöytäkirjoista. 

Tämä tehtävä kuuluisi vääryyttä mielestään kärsineille tai vaihtoehtoisesti puheenvuorojen jakamisesta huolestuneelle lehdistölle. En kuitenkaan ole havainnut, että kukaan olisi ryhtynyt siihen. Eikä ehkä ryhdykään, koska jo itse HS:n uutisessakin kerrottiin, että Halla-aho jakaa puheenvuoroja matemaattisen tasapuolisesti.

Donald Trumpin päätös tuen lopettamiseksi taas perustui HS:n mukaan siihen tosiasiaan, että Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa allekirjoitti tammikuussa lain, joka sallii valtion tietyissä tapauksissa pakkolunastaa maata julkisen edun nimissä ilman mitään korvauksia. Jutun mukaan maan "hallitus korostaa, että uusi laki ei oikeuta mielivaltaisia pakkolunastuksia vaan edellyttää ensi sijassa pyrkimistä neuvotteluratkaisuun maanomistajan kanssa".

Siis ihan oikeasti. Miten tämä neuvotteluratkaisu saavutettaisiin? Sitenkö, että poliittinen päättäjä kysyy omistajalta, että annatko omaisuutesi pois niillä ehdoilla, jotka minä kerron, vai lunastanko sen ilmaiseksi?

Minusta tämä kuulostaa mafian - tai ainakin Leninin tai Stalinin - toiminnalta. Enkä siksi näe syytä moittia Trumpin hallintoa sen ratkaisusta lopettaa tuki Etelä-Afrikan hallinnolle ainakin siksi aikaa, että käytettävissä on tutkittua tai ainakin käytännön tietoa siitä, miten se aikoo käyttää pakkokollektivisointioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

Kaksi pointtia presidentti Stubbin puheesta

Presidentti Alexander Stubb sanoi uudenvuodenpuheessaan monenlaisia asioita, joista kaikkia en aio käsitellä tässä. Sen sijaan nostan esille kaksi mielestäni tärkeää seikkaa.

Niistä ensimmäiseksi on hänen toteamuksensa siitä, että "en ole niinkään huolissani ulkoisesta turvallisuudestamme kuin taloustilanteestamme ja kansakuntamme sisäisestä kahtiajakautumisesta. Huoli henkilökohtaisesta työ- ja taloustilanteesta painaa nyt monia."

Tämä on tärkeä asia ja ollut hukassa koko hallituskauden. Erityisesti opposition edustajat ja kannattajat sekä lehdistö ovat pyrkineet kampittamaan maan hallitusta viimeisen puolentoista vuoden aikana monilla keksityillä väitteillä. Siis sellaisilla kuin negatiivisten merkitysten antamisella solmioiden kuvioille tai pelottelemalla sairaaloiden sulkemisella. 

Siksi toivon, että oppositio, sen kannattajat ja lehdistö ottaisivat presidentin puheen tosissaan ja rakentaisivat omat linjauksensa paasikivimäisesti tosiasiat tunnustaen, poliittisten vastustajien mustamaalauksesta luopuen sekä tahallisista väärinymmärryksistä pidättäytyen. Eli pyrkien rehellisesti luomaan edellytyksiä parempaan elämään jokaiselle, joka täällä asuu ja kantaa rehellisesti kortensa yhteisen hyvän puolesta.

Onhan selvää, että suomalaisten työ- ja taloustilanne paranevat vain siten, että valtiovalta toimii selkeästi ja loogisesti. Eikä poliittinen debatti ja päätöksenteko hötkyile sinne ja tänne aiheuttaen epävarmuutta talouskasvua ja työpaikkoja luovien sekä investointeja harkitsevien pienyrittäjien ja suuryritysten johtajien keskuudessa.

* * *

Toiseksi presidentti esitti toivomuksen siitä, "että maamme eduskuntapuolueet löytäisivät yhteisen sävelen kasvun luomiseksi. Jatkumon, jolla saisimme koko Suomen taas kestävän kasvun tielle. Olkaa rohkeita. Hakekaa kompromisseja."

Hän tuskin tarkoitti tällä kommentillaan sellaista, että hallitusvallan tulisi päätösten tekemisen sijaan hakea oppositiota miellyttäviä kompromisseja jokaiseen asiaan. Sen sijaan uskon hänen ajatelleen pikemminkin päinvastaisella tavalla. 

Siis siten, että kuhunkin asiakokonaisuuteen liittyvän politiikan tulisi lähtökohtaisesti perustua hallituksen linjauksiin, johon oppositio reagoisi - nykyisin asiassa kuin asiassa esille tulevan neliraajajarrutuksen sijaan - tekemällä hallituksen linjausten hengen mukaisia korjausehdotuksia havaitsemiensa epäkohtien osalta. 

Samalla hallituksen tulisi punnita opposition huomautuksia ennakkoluulottomasti ja olla valmis muokkaamaan päätösesityksiään niiden mukaisesti. Mutta vain mikäli tosiasiat tukevat opposition perusteita, eivätkä muutokset rikkoisi hallituksen politiikan peruslinjauksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta
Alexander Stubb, Suomen presidentti

Runkkurinki voisi olla hopealuoti

Yleisradio pyysi kansanedustaja Miko Bergbomia (ps.) asetumaan vihervasemmistolaiseen ja Jessi Jokelaisen (vas.) perussuomalaiseen Tiktok-kuplaan, jonka Yle oli etukäteen valmistanut eri puhelimiin. Tulokset olivat odotettuja.

Tiktokin algoritmi tarjosi perussuomalaisista kiinnostuneille esimerkiksi autoihin, metsästykseen ja rakentamiseen liittyviä videoita sekä äijähuumoria. Lisäksi niissä näkyi Elokapinan ja woke-arvojen vastustamista sekä kritiikkiä Yleä ja laajemmin journalistista mediaa kohtaan sekä esimerkiksi Aleksi Valavuoren ja Ivan Puopolon videoita.

Vihervasemmistosta kiinnostuneille taas tarjottiin videoita ihmissuhteista, mielenterveydestä ja kauneudenhoidosta. Vaikuttajista vastaan tulivat esimerkiksi Sointu Borg sekä Irene Naakka. Lisäksi videoilla kritisoitiin hallituksen leikkauksia sekä Donald Trumpia. 

Toisin sanoen perussuomalaisiin ja vihervasemmistoon kallellaan olevat henkilöt näkevät Tiktokissa varsin erilaisten maailman. Ja se vaikuttaa varsin todennäköisesti heidän ajatteluaan äärevöittävästi.

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että Ylen jutussa jäi kommentoimatta yksi aivan oleellinen seikka. Eli se, että sosiaalinen media - jopa Tiktok - voisi toimia myös täysin päinvastaisesti. 

Tarkoitan sitä tosiasiaa, että sosiaalinen media tarjoaa perinteisestä lehdistöstä poiketen ihmisille suoran yhteyden toistensa näkemyksiin. Siten se voisi parhaimmillaan olla mitä tahansa mediataloa oleellisesti monipuolisempi tiedonlähde - ellei suorastaan se hopealuoti, joka auttaisi käyttäjiään ymmärtämään koko poliittisen kentän ajattelua. 

Toisin sanoen sosiaalinen media voisi myös avartaa ihmisten maailmankuvaa verrattuna perinteiseen journalismiin. Ja sitä kautta auttaisi heitä ymmärtämään paremmin myös niiden kanssaeläjien ajattelua, jotka ovat poliittisesti toisella kannalla. Sekä jopa ehkäistä salaliittoteorioiden kannatusta.

Ylen testin mukaan näin ei siis kuitenkaan ole ainakaan nuorison suosiman TikTokin kohdalla, vaan siellä algoritmit ohjaavat käyttäjänsä samanmielisten ns. runkkurinkiin. Eikä tämä ole hyvä asia, vaikka Ylen jutussa todetaankin, etteivät sen muodostamat kuplat olleet täydellisen eheitä, vaan käytettyihin puhelimiin nousi silloin tällöin myös samoja videoita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tummaihoinen Lucia-neito nosti esille ihmisten tyhmyyden
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Onko Suomi koskaan uhannut Venäjää?

Suomen ulkomministeri Elina Valtonen (kok) on kertonut saksalaisille, ettei Suomi olisi koskaan uhannut Venäjää. Väite on perin kummallinen ja herättää kysymyksen hänen historiantuntemuksestaan. 

Tosiasia nimittäin on, että Suomi uhkasi Venäjää viimeksi vuonna 1941 lähtiessään Hitlerin Saksan mukaan Neuvostoliittoon kohdistuneeseen hyökkäykseen, jossa suomalaisten tavoitteena oli talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin saamisen lisäksi myös Itä-Karjalan valloittaminen osaksi Suur-Suomea. Samalla maamme tuki Saksan tavoitetta lyödä koko Venäjä - tai siihen aikaan oikeammin Neuvostoliitto. 

Historiasta löytyy myös muita ajankohtia, jolloin suomalaiset sotilaat ovat käyneet hyökkäyssotaa Venäjää vastaan. Näin oli erityisesti Ruotsi suurvalta-aikana, jolloin suomalaissotilaat muodostivat osan valtakunnan armeijasta, joka esimerkiksi vuonna 1610 miehitti Jacob de la Gardien suomalaisen sotajoukon johdolla Moskovaa ja valloitti sen jälkeen Novgorodin pakottaen venäläiset luovuttamaan Ruotsille muun muassa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan katkaisten Venäjän yhteyden Itämereen.

Heimosotien aikana suomalaiset vapaaehtoisjoukot hyökkäsivät Venäjälle osallistuen muun muassa Viron vapaussotaan ja pyrkien liittämään isoja osia Itä-Karjalasta vasta itsenäistyneeseen Suomeen. Jälkimmäinen tavoite tunnetusti epäonnistui, vaikka taustalla oli myös kansannousun piirteitä.

Edelle kirjoittamieni tosiasioiden perusteella on siis selvää, että suomalaiset sotajoukot ovat aikojen kuluessa hyökänneet useita kertoja Venäjälle. Eikä tämä muutu miksikään sillä, ettei Suomella ole toisen maailmansodan jälkeen ollut hyökkäysaikeita Venäjälle - eikä mihinkään muuallekaan - tai ettei sellainen sotaretki saisi nyky-Suomessa juuri minkäänlaista kannatusta. 

Siksi ulkoministeri Valtosenkin kannattaisi pitäytyä maailmalla kulkiessaan tosiasioissa, eikä maalailla valheellisia kuvia meidän menneisyydestämme. Kyllä suomalaisten ja venäläisten välinen historia tunnetaan myös itärajan tuolla puolen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paasikiven-Kekkosen linja
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Suomen historian kurjin aika

Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Yleisradio painotti uutisoinnissaan Itävallan eilisistä vaaleista sitä, että ne voittanut Vapauspuolue on "Venäjä-mielinen". Tämä pitänee sinänsä paikkansa, mutta venäjämielisyys tuskin on ollut tärkein - eikä ehkä edes kovin tärkeä - syy äänestää tätä puoluetta. 

Sen sijaan syy on sama kuin itäisen Saksan osavaltiovaaleissa kannatustaan rajusti lisänneiden AfD:n ja BSW:n äänestäjillä tai Ruotsissa Ruotsidemokraatteja ja Ranskassa Kansallista liittoumaa kannattavilla. Eli ihmisten kyllästyminen Euroopassa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan, joka on johtanut kaikissa näissä maissa monenlaisiin ongelmiin.

Suomessa on Riikka Purran (ps) johtaman Perussuomalaisten kannatus noussut samasta syystä, mutta sitä erottaa itävaltalais- ja saksalaispuolueista venäläisen todellisuuden ymmärtäminen. Eli sen, että Venäjä aiheuttaa uhan Suomelle ja koko eurooppalaiselle turvallisuudelle. 

Siksi on kysyttävä, että olisiko myös Euroopassa aika noudattaa Juho Kusti Paasikiven oppia ja todeta tosiasioiden tunnustamisen olevan viisauden alku. Ja muuttaa EU-maiden maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei itävaltalaisten tai saksalaisten tarvitse sitä vastustaaksen äänestää Vladimir Putinia myötäileviä puolueita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Salaliittoteoriaksi kutsutaan sellaisia yleisestä käsityksestä poikkeavia väitteitä, joiden mukaan jonkin asian takana on epädemokraattinen salaliitto, vaikkei tämän tueksi ole kunnollisia perusteita tai tieteellisiä todisteita, vaan korkeintaan jonkinlaisia hämäräperäisiä anekdootteja. Niihin uskovilla ihmisillä on usein muitakin epätavallisia käsityksiä, jotka voivat liittyä esimerkiksi uskomuslääkintään, yliluonnollisiin ilmiöihin tai taikauskoisuuteen.

Vaikka monet näistä salaliitoista ovat usein varsin epäuskottavia, niihin uskotaan silti laajalti. Syyksi on esitetty, että monet ihmiset yksinkertaisesti vain haluavat omaksua salaliittoteorioita tyydyttääkseen piileviä psyykkisiä tarpeitaan tai motiivejaan, minkä vuoksi heitä ei voitaisi saada luopumaan niistä faktoilla tai vastatodisteilla. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata amerikkalaisen Thomas Costellon ja hänen tutkijatovereidensa julkaisema tutkimusraportti, jossa oli tutkittu voisiko tekoälyllä vaikuttaa sosiaalisessa mediassa salaliittoon uskoviin ihmisiin esittämällä perusteltuja tosiasioita, jotka osoittavat näiden käsitykset vääriksi. Tekijät nimittäin olettivat faktapohjaiseen korjaavaan tietoon perustuvien väliintulojen vaikuttavan tehottomilta yksinkertaisesti siksi, että niistä tavallisesti puuttuu riittävä syvyys ja henkilökohtaisuus. 

Tutkimuksessa käytettiin kehittyneitä suuria kielimalleja (LLM), jotka ovat yksi tekoälyn muoto ja joilla on pääsy valtaviin tietomääriin sekä kyky luoda yksilöllisiä argumentteja. LLM-mallit voivat näin ollen kumota tai kyseenalaistaa suoraan jokaisen henkilön mainitsemat todisteet, joita he pitävät salaliittouskomuksiaan tukevina.

Kahdessa kokeessa 2190 amerikkalaista esitti omilla sanoillaan salaliittoteorian, johon he uskoivat, sekä todisteet, joiden he arvelivat tukevan näkemystään. Tämän jälkeen he osallistuivat kolmen kierroksen keskusteluun GPT-4 Turbo -kielimallin kanssa, jota ohjeistettiin vastaamaan näihin erityisiin todisteisiin ja yrittämään vähentää osallistujien uskoa kyseiseen salaliittoteoriaan. Verrokkiryhmän kanssa tekoäly keskusteli salaliittoon uskovien ihmisten kanssa jostain muusta aiheesta.

Tekoälyn kanssa keskustelu vähensi osallistujien uskoa valitsemaansa salaliittoteoriaan keskimäärin viidenneksellä. Tämä vaikutus säilyi vähintään kahden kuukauden ajan ja havaittiin johdonmukaisesti monenlaisissa salaliittoteorioissa John F. Kennedyn murhasta, avaruusolennoista ja illuminatista aina koronapandemiaan ja vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. 

Vähennystä tapahtui myös niiden osallistujien kohdalla, joiden salaliittouskomukset olivat syvään juurtuneita ja identiteetille tärkeitä. Samalla tekoälyn kanssa käydyt keskustelut vähensivät myös uskoa muihin - keskustelunaiheeseen liittymättömiin - salaliittoihin, minkä voi tulkita salaliittoteorioiden uskottavuuden vähentyneen näiden henkilöiden maailmankuvassa yleisestikin.

Tutkijat tekivät tästä kaikesta sen johtopäätöksen, että monet ihmiset, jotka vahvasti uskovat tosiasioiden vastaisiin salaliittoteorioihin, voivat muuttaa mielensä, kun heille vain esitetään riittävän vakuuttavia todisteita niiden virheellisyydestä. Samalla se osoittaa, etteivät näiden ihmisten aiemmat käsitykset, mahdolliset psykologiset tarpeet tai motivaatiot estä heitä ymmärtämästä tosiasioiden ja salaliittoteorioiden välisiä ristiriitoja, kunhan ne vain tuodaan riittävän selkeästi heidän nähtäväkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina