Ennuste Länsi-Euroopan väestön vaihtumisesta

Kuten hyvin tiedätte – arvoisat lukijani – on maahanmuutto muuttamassa nopeasti Eurooppaa. Siihen liittyen silmiini sattui tänä aamuna sosiaalisesta mediasta seuraava Ruotsissa tehty kuva. 

Siinä on esitetty Länsi-Euroopan valtioiden kohdalla ne vuosiluvut, jolloin kantaväestö jää – matemaattisen mallin mukaan – vähemmistöksi omassa maassaan. Kuvasta nähdään, että ensimmäisenä näin on käymässä Sveitsissä. Siellä muutos ei kuitenkaan tule olemaan kulttuurisesti niin merkittävä kuin monessa muussa eurooppalaismaassa, koska maahanmuuttajista suurin osa on koulutettuja länsimaalaisia. 

Asia on kuitenkin toisin seuraavina tulevissa Belgiassa, Saksassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Iso-Britanniassa, joiden maahanmuuttoa hallitsevat kehitysmaalaiset. Tämä tulee tarkoittamaan syvällistä muutosta näissä yhteiskunnissa. 

* * *

Kartan mukaan Suomi tulisi olemaan Länsi-Euroopan viimeinen kolkka, jossa alkuperäisväestö jää vähemmistöksi. Siten täkäläisillä päättäjillä on aikaa toimia vielä senkin jälkeen, kun ensimmäiset eurooppalaismaat ovat käyneet läpi omat muutoksensa ja niiden seuraukset ovat kaikkien nähtävissä.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, että monissa eurooppalaisissa yhteiskunnassa on tapahtumassa suuri muutos maahanmuuttoasenteissa. Ja sen seurauksena siihen kriittisesti suhtautuvat poliittiset voimat ovat vahvistumassa nopeasti (esimerkki, toinen).  

Siten saattaa hyvinkin käydä niin, ettei Länsi-Euroopan yhteiskuntien väestönmuutos tule tapahtumaan kartan mukaisella aikataululla, vaan selvästi hitaammin. Siitä huolimatta se tulee ennemmin tai myöhemmin johtuen kehitysmaalaistaustaisten maahanmuuttajien eurooppalaista kantaväestöä nopeammasta lisääntymisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esimerkillinen demokratia
Ceutaan tunkeutuneille ei pidä antaa turvapaikkoja Espanjasta eikä Suomesta
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Miksi Suomi on joukosta poissa?

Tuoreen uutisen mukaan Saksa, Hollanti, Kreikka, Itävalta ja Tanska ovat edenneet palautuskeskusten perustamisessa muita EU-maita nopeammin ja pääsevät vuoden loppuun mennessä sopimukseen sellaisten perustamisesta Unionin ulkopuolelle. Keskuksiin voitaisiin lähettää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita maahanpyrkijöitä.

Suomi ei ole tuossa joukossa, vaan selvittelee palautuskeskuksen perustamista yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Sisäministeri Mari Rantasen (ps) mukaan tämä johtuu siitä, ettei hallituksessa ole tehty linjausta suhtautumisesta palautuskeskuksiin, vaikka sellaiset sopisivat yhtenä työkaluna erinomaisesti ainakin Perussuomalaisille.

Syynä lienee se, että hallituksessa on muita puolueita tai ainakin ministereitä, jotka vastustavat laittoman maahanmuuton torjuntaa. Jag säger inte att jag vet, mutta epäilen sellaiseksi ainakin yhtä hallituksen pienpuoluetta. Toki voi olla, ettei se ole ainoa.

* * *

Palautuskeskuskysymys nostaa jälleen kerran esille sen, että suomalaisen politiikan pirstoutuneisuus peräti yhdeksän eduskuntapuolueen teemmellyskentäksi vaikeuttaa monien tärkeiden asioiden hoitamista. Näin siksi, että jokainen niistä luonnollisesti vahtii omia erityisiä intressejään, ja hallitukseen päästessään estää niiden kanssa ristiriitaisten uudistusten tekemisen. 

Siten demokratiamme toimii tavallaan toinen käsi selän taakse sidottuna, koska enemmistöhallitusten pystyyn saaminen edellyttää aina useamman puolueen koalitiota. Tässä tilanteessa erityisen menestyksellisiä ovat yhden asian pienpuolueet, jotka omien pääintresseidensä ajamiseksi ja säilyttämiseksi ovat valmiita tukemaan melkein mitä tahansa itselleen tärkeitä politiikan linjauksia. 

Merkittävin – mutta ei ainoa – tällainen puolue on RKP, jonka poliittisena päätavoitteena on menneisyydestä periytyvä suomenruotsalaisten erityisoikeuksien säilyttäminen. Ja sitä tukevan kaikenkarvaisen yhteiskunnallisen monimuotoisuuden puolustaminen jopa silloin, kun se on ilmiselvästi haitallista suomalaiselle yhteiskunnalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Poliittinen peli
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Ruotsi on matkalla sivistyneestä demokratiasta kohti henkistä kehitysmaata

Ruotsissa huomattiin aiemmin tällä viikolla vaalivilppi, jonka avulla maahanmuuttajatataustainen Mohamed Abdukadir Ali nousi valtiopäiville. Eilisiltana uutisointiin toisesta tapauksesta.

Siinä oli kyseessä Ruotsin Vasemmistopuolueen maahanmuuttajataustainen ehdokas, joka oli saatu valtiopäiville maksamalla äänestäjille palkkio hänen äänestämisestään. Toisin sanoen ääniä ostamalla eli vaalikarjaa lahjomalla. 

* * *

Nämä tapaukset osoittavat läntisen naapurimme olevan muuttumassa sivistyneestä länsimaisesta demokratiasta kohti henkistä kehitysmaata. Ja vahvistavat, ettei kehitysmaalainen ihminen muutu länsimaiseksi pelkästään muuttamalla kehitysmaasta Eurooppaan, vaan hän säilyttää tullessaan vanhan kulttuurinsa arvot ja tavat.

Siksi tämän vuosituhannen alun kansainvaellus Välimeren yli tulee muuttamaan syvällisesti Eurooppaa ja eurooppalaisuutta. Lisäksi tätä kehitystä nopeuttaa se, että näiden kansainvaeltajien aiheuttamiin ongelmiin on suhtauduttu – ainakin mediavirrassa – kerta toisensa jälkeen yksittäistapauksina ja kieltäydytty ymmärtämästä niiden taustan olevan syvällä heidän kulttuurissaan ja mahdollisesti – jopa todennäköisesti – geeneissään.

Toivoa sopii, että tämä ajatusvirhe osattaisiin korjata ja katsoa tosiasioita sellaisina kuin ne ovat. Näin siitä huolimatta, että ne ovat vahvasti ristiriidassa länsimaiseen arvoliberalismiin perustuvan ihmis- ja kulttuurikäsitysten kanssa. 

* * *

Noin muuten on mielenkiintoista nähdä, mihin nyt esille tulleet tapaukset käsitellään Ruotsissa. Vaalien lopputuloshan oli äärimmäisen tasainen, mitä kuvaa se, että vaalivilpistä kiinni jääneiden kahden vasemmistopuolueen ehdokkaan vaihtuminen oikeistolaiseen johtaisi myös valtiopäivien voimatasapainon vaihtumiseen oikeiston ja vihervasemmiston välillä.

Näin ei tietenkään tulla tekemään, mutta esimerkiksi uusintavaalien järjestäminen näiden kahden ehdokkaan vaalipiireissä olisi perusteltua ja voisi johtaa vallan vaihtumiseen. Mutta vain siinä tapauksessa, että äänestäjät haluaisivat tosissaan puolustaa ruotsalaista demokratiaa ja vetää tukensa pois vilppiin syyllistyneiden ehdokkaiden puolueelta ja antaa äänensä Ruotsin säilyttämiselle länsimaisena demokraattisena yhteiskuntana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Mohamed Abdukadir Alin vaalivilppiepäilystä

Georgian vaalit tuottivat uskottavuuskriisin

Sitä saa, mitä tilaa

Rikollisia ja epätoivoa

Helsingin sanomat kertoi, että maahanmuuttajien katujengit ovat syrjäyttämässä vanhoja liivijengejä vankiloissa. Niissä on nykyisin noin 300–350 järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvää vankia, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin.

Nämä jengit käyttävät muita vankeja kohtaan väkivaltaa ja jotkut niiden jäsenet uhkailevat jopa vartijoita. Erityisesti ilman kameraa olevat paikat, kuten suihkut ja saunat, ovat muille vangeille vaarallisia paikkoja, joissa sattuu paljon "onnettomuuksia". 

* * *

HS:n kuvaama vankilarikollisuuden muutos on vain yksi niistä seurauksista, joihin Suomessa viime vuosikymmeninä tapahtunut maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Eikä se rajoitu pelkästään vankiloihin, vaan siellä solmitut suhteen säilyvät myös sen jälkeen, kun vangit pääsevät vapaalle jalalle jatkamaan rikollista elämäänsä. 

Maahanmuuton seuraukset tuskin rajoittuvat pelkästään Suomeen tai vankiloihin, vaan ne ulottuvat koko yhteiskuntaan ja kaikkiin Suomen kaltaista liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaviin valtioihin. Eikä siksi ole ihme, että kansalaiset meidän edellämme tässä asiassa kulkevissa yhteiskunnissa ovat kyllästyneet tähän kehitykseen.

* * *

Siitä kertoi esimerkin Uutissuomalainen, jonka mukaan englantilaisen 358 asukkaan pikkukylän asukkaat järjestivät kansanäänestyksen Iso-Britanniasta eroamisesta. Siinä annetuista 312 äänestä 285 oli puolesta ja vain 26 vastaan. 

Syynä tähän epätoivoiseen toimenpiteeseen oli brittihallituksen päätös sijoittaa tyhjillään olevaan entiseen sotilastukikohtaan vastaanottokeskus, johon majoittuisi jopa 1 256 miespuolista turvapaikanhakijaa. Siis nelinkertaisesti kylän väkiluvun kokoinen laittomasti maahan saapuneiden kehitysmaalaisten joukko. 

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei pikkukylän äänestystulos tule johtamaan saarivaltion rajojen muutoksiin, eikä luultavasti edes heidän elämänsä totaalisesti muuttavan vastaanottokeskuksen perustamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saldoa

Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

Muslimit ratkaisivat Ruotsin vaalit

Ruotsin eiliset parlamenttivaalit näyttäisivät päättyneen vasemmisto-opposition äärimmäisen niukkaan voittoon kun äänistä oli laskettu 95 prosenttia. Toisin sanoen vaalien voittajan ratkaisivat maahanmuuttajataustaiset äänestäjät, erityisesti muslimit.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalidemokraattien puoluejohtaja Magdalena Andersson ryhtyy kokoamaan hallitusta, johon osallistuvat hänen oman puolueensa lisäksi sikäläinen ympäristöpuolue ja laitavasemmisto, jotka molemmat korostavat maahanmuuttopolitiikassaan ihmisoikeuksia, turvapaikkaoikeutta ja yhdenvertaisuutta, vaikka niiden painotuksissa onkin eroja.

* * *

Lienee siis niin, että Ruotsi palaa maahanmuuttopolitiikassaan jälleen vanhaan menoon, jonka seurauksena Suomeenkin syntyi uusi käsite: Ruotsin tie. Näin siitä huolimatta, että ruotsalaiset ovat väistyvän hallituksen aikana saaneet suurelta osin kitketyksi sen pahimmat seurannaisvaikutukset ja Sosiaalidemokraattinen puolue itsessään on järkevöittänyt omia maahanmuuttolinjauksiaan.

Tässä tilanteessa onkin syytä kysyä sikäläisiltä poliittisen keskusta-oikeiston johtohenkilöiltä, että harmittaako myös heidän viime vuosikymmenien aikana harjoittamansa lepsu maahanmuuttopolitiikka? Vai näkevätkö he maahanmuuttajien tuen varassa valtaan päässeen poliitisen vasemmiston olevan ruotsalaiselle yhteiskunnalle juuri nyt paras mahdollinen tie tulevaisuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismivaroitus

Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Sitä saa, mitä tilaa

AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa

Oli hämmentävää eilen lukea suomalaispoliitikkojen ajatuksia Vaihtoehto Saksan (AfD) rökälevoitosta Saksi-Anhaltin vaaleissa. Eniten siitä tuntui olevan sekaisin Sofia Virta (vihr), joka kertoi ajattelevansa pelokkaasti, "että se varmasti kertoo myös maan sisäisestä eriarvoistumiskehityksestä, ja kuten Saksastakin on kuvattu, että on ollut kyse myös protestivaalista Saksan hallitusta vastaan".

Aika lailla samoilla linjoilla oli hänen kollegansa laitavasemmistossa, Minja Koskela (vas), joka arveli, että "tässä on kyse pitkälti protestista valtapuolueita vastaan. Ei olla pystytty vastaamaan nouseviin arjen kustannuksiin ja ihmisten elämän parantamiseen." Sekä edelleen, että "talouskuripolitiikalla vain ruokitaan äärioikeista nousua, koska se ei johda siihen, että tavallisilla ihmisillä olisi parempi arki".

* * *

Tai no. Oikeastaan noiden kahden – kesähelteellä pihalla seisovaa lumikkoa muistuttavat – aatokset eivät hämmentäneet, pikemminkin päinvastoin. 

Sen sijaan hämmennyin oikeasti Anders Adlercreutzista (ruots), joka ilmeisesti arveli vaalivoiton johtuneen AfD:n ulkopoliittisista linjauksista todetessaan, että "nyt siellä nousi isoimmaksi puolueeksi puolue, joka on selvästi EU-kriittinen, ja joka omassa viestinnässäänkin toistaa Venäjän narratiivia. AfD suhtautuu ymmärtävästi Venäjän asioihin ja suhtautuu vähintäänkin varauksellisesti, ellei jopa kielteisesti Ukrainaan tukemiseen."

Eikö hänellä tosiaankaan ollut muuta sanottavaa? Vai jättikö vain MTV3:n toimittaja kirjaamatta ne kaiken kansan luettavaksi? Mene ja tiedä, mutta olisi hämmästyttävää jos lähes puolet äänioikeutetuista olisi äänestänyt AfD:tä ensisijaisesti tukeakseen Venäjän hallintoa ja sen sotaretkeä naapurimaahansa.

* * *

Antti Kaikkonen (kepu) puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että AfD:n voitossa oli kyseessä laajempikin ilmiö. Hänen mukaansa "saadaan jännittää vähän... muun muassa Ranskan tulevien presidenttivaalien suhteen, sekä Iso-Britannian kehitystä." 

Tämän toki ymmärrän ja olen jopa samaa mieltä. Mutta sitten Kaikkonen hämmensi minut totaalisti ilmaistessaan näkevänsä tummia pilviä Euroopan taivaalla ja arvellessaan, että "tämän yhtenäisyyden säilyttämiseksi saamme kyllä työtä tehdä". 

Samoilla linjoilla oli Antti Häkkänen (kok), joka niin ikään puhui EU:n yhtenäisyydestä ja puolustuspolitiikasta arvellen, että "se, mikä on Suomen omissa käsissä, niin sitä kannattaa tehdä, eli vahvistaa meidän omaa puolustustamme". Eipä sanonut hänkään yhtään sanaa siitä, mikä johti AfD:n voittoon. 

* * *

Jani Mäkelä (ps) sen sijaan totesi sen, minkä kaikki vähänkin kartalla olevat ihmiset tietävät. Hänen mukaansa "siellä on aiemmin tukahdutettu näkemyksiä, joita ei haluta politiikkaan. Esimerkiksi, että ihmiset ovat olleet jotain mieltä maahanmuuttopolitiikasta ja he eivät ole saaneet ilmaista näitä mielipiteitä vapaasti. Tämä voi johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että nousee valtaan äärimmäisiä tahoja."

Hän ei ole tässä ajatuksessaan yksinään, sillä esimerkiksi kollegani Jukka Kekkonen on todennut saman. Hänen mukaansa "olisi tärkeää käydä avoimesti ja ennakkoluulottomasti yhdessä läpi erilaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotta nähtäisiin, mitä erilaisista valinnoista seuraa pitkällä aikavälillä yhteiskunnan perustoiminnoille, taloudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Sillä tavalla myös maahanmuutosta päästäisiin keskustelemaan kiihkottomasti ja rakentavasti kaikkien niiden kesken, jotka haluavat rakentaa Suomelle hyvää tulevaisuutta."

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että jos jollakulla on epäilyksiä siitä, mistä syystä AfD sai vaalivoittonsa, hänen kannattaa lukea sosiaalisesta mediasta avoimin mielin Matias Turkkilan viesti, jossa hän on käynyt läpi AfD:n nousun kannalta oleellisia tapahtumia. Minun nähdäkseni hän on onnistunut aivan erinomaisesti kokoamaan oleellinen tästä asiasta. 

Näkemyksen jakaa myös amerikkalaisen Brookings Instituutin Robin J. Brooks, entinen Goldman Sachsin ekonomisti ja IIF:n päästrategi. Hänen mukaansa "AfD:n kannatuksen kasvun taustalla on väestönosa, joka vaatii huomattavasti järeämpiä toimia siirtolaisten karkottamiseksi. Saksan poliittinen keskusta ei ole tähän valmis, joten tilanne tulee todennäköisesti huononemaan ennen kuin se paranee."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalainen vaihtoehto
Outo yhteensattuma – vai onko?
Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Saksalainen vaihtoehto

Eilisten Saksi-Anhaltin vaalien tulos oli odotetun kaltainen, eli kyseisen Saksan liittotasavallan osavaltion asukkaat päättivät äänestää Berliinin hallitsijoiden harjoittamaa ääliömästä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Näin Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) parlamenttiryhmästä tuli osavaltioparlamentin ylivoimaisesti suurin ryhmä.

Tämän lopputuloksen saavuttamiseksi puolue lupasi vaalikampanjassaan käytännössä palauttaa kansalliskonservatiivisia arvoja ja käytäntöjä. Sen osana AfD halusi myös aloittaa laajamittaisen Remigration-politiikan, johon kuuluu laittomasti maassa oleskelevien ja muiden lähtövelvollisten henkilöiden järjestelmällinen karkottaminen. 

* * *

Puolue ei kuitenkaan ole pelkkä yhden asian liike. Hallitsemattoman maahanmuuton lisäksi se vastustaa myös niin kutsuttua gender-ideologiaa, kannattaa koulujen poliittista neutraliteettia ja korostaa saksalaisen kulttuurin, historian ja perinteiden opettamista. Lisäksi se vastustaa sateenkaarilipun käyttöä valtion rakennuksissa.  

Ulkopolitiikan osalta puolueen tavoitteet muistuttavat lähinnä minun nuoruudessani Suomessa nähtyä Moskovan hallitsijoiden peräpeilin nuolemista kieli ruskeana. Eli AfD vaatii Venäjän vastaisten talouspakotteiden välitöntä purkamista, Nord Stream -putkien kunnostamista ja Saksan suhteiden laajentamista Euraasian talousunioniin. Lisäksi se haluaa lopettaa tai ainakin olennaisesti muuttaa Saksan nykyistä sotilaallista ja taloudellista tukea Ukrainalle ja ajaa sille puolueetonta asemaa NATO:n ja EU:n ulkopuolella.

Eurooppapolitiikan osalta AfD:n kärkitavoite on Saksan erottaminen eurosta, ja puolueessa halutaan palauttaa Saksan kansallisen rajavalvonnan ja tiukentaa voimakkaasti EU:n ulkorajojen valvontaa. Talouspolitiikan osalta se kannattaa sosiaalista markkinataloutta ja sanoo haluavansa vähentää valtion puuttumisen markkinoihin minimiin. Se ajaa muun muassa yritysverojen alentamista, sääntelyn ja raportointivelvollisuuksien vähentämistä sekä yrittäjyyden edistämistä.

* * *

Edelle kirjaamieni linjausten perusteella puolue ei näyttäisi olevan läheskään niin radikaali kuin suomalaismedioiden uutisoinnista voisi päätellä. Eikä se tietenkään voi sitä ollakaan, kun huomioidaan puolueen kannatuksen nousseen Saksi-Anhaltissa lähes 44 prosenttiin kaikista äänistä.

Koko Saksan alueella puolueen kannatus on kuitenkin gallupien mukaan selvästi vähäisempi, vaikka se onkin maan suosituin puolue noin 28 prosentin kannatuksella. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko Saksi-Anhaltin vaalituloksella vaikutusta puoluekannatuksiin koko valtakunnan tasolla. 

Ainakin vaalitulos antoi selkeän signaalin Berliinin päättäjille. Eikä pelkästään kannatuslukujen muodossa vaan myös siinä, että sitä äänesti valtava joukko ihmisiä, jotka ovat aiemmin jättäneet äänioikeutensa kokonaan käyttämättä: tämä on demokratian kannalta hieno asia, ja osoittaa nyt nähdyn vaalituloksen vastaavan aiempaa täsmällisemmin osavaltion asukkaiden poliittista tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä
"Abdul B" ajoi Saksassa autolla
Saksan ja Ranskan synty

Antirasistista koulutusta vantaalaiselle vihervasemmistolle

Pääkaupunkiseudun köyhimmällä kaupungilla eli Vantaalla näyttäisi vihervasemmiston mielestä olevan liikaa rahaa. Näin voisi päätellä siitä, että joukko kaupunginvaltuutettuja jätti aloitteen, jossa ehdotetaan järjestettäväksi yhdenvertaisuutta vahvistavaa ja antirasistista koulutusta kaikille valtuuston jäsenille.

Kaupungin virkamiesten mukaan koulutus pyritään järjestämään, mutta siihen osallistuminen olisi vapaaehtoista. Toisin sanoen paikalle saapuisivat vihervasemmiston valtuutetut kauhistelemaan sitä, että Vantaan valtuustossa on käytetty sananvapautta ja puhuttu haittamaahanmuutosta sen oikealla nimellä sekä vieläpä mainittu sana väestönvaihto tarkoittaen sellaista länsimaihin kohdistuvaa kehitysmaalaisten massamaahanmuuton poliittista sallimista tai jopa suosimista, minkä seurauksena niiden aiempi väestö jää vähemmistöksi.

Nähtäväksi siis jää, päättääkö kaupunginhallitus ylihuomisessa kokouksessaan esitetyn kaltaisen koulutuksen järjestämisestä. Ja jos päättää, niin miten vantaalaiset suhtautuvat maksamiensa verojen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen rasismi estää somaleita menestymästä
Pekka Timonen ja Vantaan ongelmat
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta

Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Detroitin ympäröimä Hamtramck on Amerikan ensimmäinen muslimienemmistöinen kaupunki, vaikka vielä vuonna 1970 puolalaiset muodostivat lähes 90 % sen väestöstä. Toisin sanoen Hamtramck on esimerkki eurooppalaisperäisen väestön vaihtumisesta kristityistä muslimeihin.

Tämä etnis-uskonnollinen muutos ei ole tapahtunut ilman näkyviä seurauksia. Sellainen on esimerkiksi kaupungin pelkästään muslimimiehistä koostuvan valtuuston päätös nimetä Holbrook Avenue – yksi Hamtramckin pääväylistä – uudelleen Palestine Avenueksi 

Samalla kaupungin katukuva on muuttunut. Naiset eivät enää kulje kaduilla minihameissa tai hiukset vapaana vaan ovat verhoutuneet päästä varpaisiin mustiin niqabeihin. Myös liikkeiden kyltit on kirjoitettu uusväestön kotimaissa käytetyillä kirjaimilla ja koulut ovat korvanneet pääsiäisloman ramadanin päättymisen aikaan pidettävällä vapaalla. Ja äänimaailmaan on tietenkin ilmaantunut useita kertoja päivässä kajahtava islamilainen rukouskutsu.

Myös alkoholin käyttö on kielletty, mutta eläinten uskonnollisin menoin tapahtuva teurastaminen kotioloissa on sallittu. Ja mikä suomalaistenkin seksuaalivähemmistöjen parissa kannattaa panna merkille: pelkistä muslimimiehistä koostuva valtuusto on kieltänyt pride-lipun julkisen käyttämisen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, onko Hamtramck esimerkki länsimaiden – siis myös maahanmuuttajia auliisti vastaanottavan Euroopan – tulevaisuudesta vai ainoastaan uusamerikkalainen kuriositeetti. Mutta oli se sitten kumpaa tahansa, on ihmisten syytä olla tietoisia siellä tapahtuneista muutoksista – aivan erityisesti silloin, kun he kannattavat liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Suomessa Hamtramckin kaltaiseen tulevaisuuteen on mahdollisuus ottaa kantaa seuraavan kerran ensi kevään eduskuntavaaleissa. Onhan meillä silloin tarjolla sekä ehdokkaita että puolueita, joiden ajama maahanmuuttopolitiikka johtaa ennemmin tai myöhemmin nykyhamtramckilaiseen elämänmenoon, mutta myös sellaista tulevaisuutta vastustavia poliittisia liikkeitä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Allah lähetti idiootin puukottamaan naisia
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa

Birhinghamin EM-kilpailujen viimeinen päivä tuotti odotetun kultamitalin. Sen sijaan odotettua ei ollut, että sen voittaja – Alisa Vainio – olisi ollut niin järjettömän ylivoimainen kuin hän oli. 

Näin 28-vuotias Alisa osoitti, että kovalla tahdolla, päättäväisyydellä ja suomalaisella sisulla lähes mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä reilun neljänkympin taivallusta vaan hänen koko uraansa. 

* * *

Alisa Vainio oli kymmenisen vuotta sitten suomalaisen kestävyysjuoksun suuri lupaus. 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia ja sijoittui 5 000 metrillä neljänneksi. Alle 20-vuotiaiden SM-kisoissa elokuussa 2015 Vainio voitti 3 000 metrin estejuoksun ikäluokkansa Euroopan kärkiajalla ja voitti kultaa alle 20-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskisoissa 3 000 metrin esteissä.

Syyskuussa 2015 Vainio juoksi elämänsä ensimmäisellä maratonilla ajan, joka alitti Rion olympialaisten tulosrajan ja sijoittui Suomen kaikkien aikojen listalla kuudenneksi. Hän ei kuitenkaan voinut osallistua olympiamaratonille, koska oli sääntöjen mukaan liian nuori.

* * *

Sitten seurasivat vaikea vuodet ja moni lienee jo pitänyt Vainiota Suomelle tyypillisenä nuorisotähtenä, joka ei koskaan noussut sille tasolle, jota juniorikilpailut olisivat edellyttäneet. Edelleen varsin nuori nainen ei kuitenkaan luovuttanut ja ura lähti kuin lähtikin vähitellen nousuun. 

Siitä nähtiin välähdyksiä jo neljä vuotta sitten, mutta varsinainen läpimurto tapahtui viime vuoden MM-kisoissa Tokiossa, joissa Vainio sijoittui maratonilla viidenneksi. Hän oli kilpailun paras eurooppalainen juoksija ja sivusi Suomen kaikkien aikojen parasta naisten maratonin sijoitusta MM-kisoissa.

Kehitys ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan eilinen päivä toi mukanaan mykistävän osoituksen kehityksen jatkumisesta. Ja siksi voitaneen sanoa jo nyt, että mikäli Vainion kehitys jatkuu – ikänsä puolestahan hän on edelleen nuori maratoonariksi – voi Los Angelesin olympialaisissa kahden vuoden kuluttua olla odotettavissa sellainen suoritus, jolla vaalea suomalainen nähdään pitkästä aikaa maailman parhaana kestävyysjuoksijana. Olympiavoittajana.

* * *

Riippumatta siitä tuleeko tuoreesta euroopanmestarista olympiavoittajaa tai ei, on hän osoittanut, ettei vaikeuksien edessä kannata luovuttaa. Sisulla, periksiantamattomuudella ja päättäväisyydellä ne on mahdollista voittaa ja päästä tavoitteeseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös muilla elämänalueilla. Eikä vähiten politiikassa, jossa poliitikkojemme vuosikymmeniä jatkunut leväperäisyys on johtanut suomalaisen yhteiskunnan lähes voittamattomalta näyttävään velkakierteeseen ja samaan aikaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksena myös etnis-kulttuurisiin vaikeuksiin. 

* * *

Ratkaisu näihin ongelmiin ei löydy periksi antamisesta vaan määrätietoisesta poliittisesta tahdosta ratkaista molemmat ongelmat. Se ehkä vaatii meiltä suomalaisilta joistain eduista luopumista ja maahanmuuttajiin kohdistuvien vaatimusten kiristämistä. Mutta toki tarvittaessa myös radikaaleja ratkaisuja.

Ne kannattaa kuitenkin ottaa, sillä – kuten Vainion esimerkki meille osoittaa – hyvä lopputulos on saavutettavissa, mikäli niin halutaan. Ja itse asiassa: se on kokonaiselle yhteiskunnalle paljon helpompaa kuin yksinäiselle nuorelle naiselle, jonka tämän kesän onnistuneena (!) tavoitteena oli kukistaa kaikki muut eurooppalaiset naiset. 

Suomelle riittää hyviin se, että säilytämme perinteisen yhteiskuntamme yhtenäisyyden,  vältämme etnis-kulttuurisen segregaation ja rikollisuuden sekä tasapainotamme julkiset menot tuloja vastaaviksi. Toivon mukaan suomen kansa sekä poliitikkomme vasemmalta oikealle ja arvoliberaaleista konservatiiveihin ymmärtävät tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sekä Tokion paras että tyhmin selvisivät tänään
Ai, ai, Arto
Nuoria lahjakkuuksia

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Eurooppa ollut nopeassa muutoksessa viimeistään vuodesta 2015 lähtien. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten tämä muutos näkyy mielipidekyselyissä. 

Tästä syystä päätin jakaa näin sunnuntaina muutaman kuvan eri maiden puoluekannatuskyselyiden kehityksestä. Kuvien lähteenä on Politico.eu-sivuston Poll of Polls.

* * * 

Aloitetaan Saksasta.

Kuvasta näkyy hyvin, kuinka vielä 20 vuotta sitten Saksan poliittista kenttää hallitsi kaksi suurta puoletta CDU/CSU ja SPD. Kuvaan ilmaantui vuonna 2013 uusi pieni maahanmuuttokriittinen puolue AfD, jonka kannatus on kuluneen noin 13 vuoden aikana noussut aaltoilleen nykyiseen noin 28 prosentin tasoon, mikä tekee siitä Euroopan suurimman talousalueen suurimman puolueen. 

Toinen oleellinen muutos on SPD:n perinteisen kannatuspotin jakaantuminen Vihreiden kesken. Juuri tällä hetkellä Vihreät on jopa suositumpi kuin vasemmiston vanha valtapuolue.

Seuraavaksi Ranska. 

Vuodesta 2017 alkavasta kuvasta näkyy maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman nousu keskisuuresta puolueesta Ranskan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. Kaksi muuta merkittävää kehityskulkua ovat olleet hajallaan olleen vasemmiston keskittyminen, mikä on tehnyt siitä maan toiseksi suurimman poliittisen liikkeen ja Emmanuel Macronin keskustalaisen puolueen kannatuksen vähittäinen haihtuminen.

Kolmanneksi vanha maailmanvalta eli Iso-Britannia.

Kuvasta näkyy, että siellä kaksi vanhaa valtapuoluetta ovat pitäneet pintansa pitkään, mutta sittemmin asetelma on muuttunut kolmen keskisuuren puolueen asetelmaksi. Juuri nyt kärjessä on Työväenpuolue, mutta Nigel Faragen johtama ja maahanmuuton ongelmista nousunsa saanut Reform UK -puolue sekä konservatiivit "hengittävät" aivan sen niskaan. Viime kuukausina vanhojen valtapuolueiden kannatus on kuitenkin ollut nousussa, kun taas Reform UK:n suunta näyttäisi saavuttaneen huippunsa viime vuoden puolella.

* * *

Kaiken kaikkiaan nämä puoluegallupit kertovat maahanmuuton valtavan suurista vaikutuksista läntisen Euroopan suurimpien läntisten valtioiden poliittiseen kenttään. Sama on tapahtunut myös Suomessa ja Ruotsissa – ja Italiaa hallitsee maahanmuuttokriittinen pääministeri Giorgia Meloni. Kun tähän lisätään se, ettei nykyaikaista kansainvaellusta kaivata myöskään Itä-Euroopan valtioihin, huomataan, että kyse on yleiseurooppalaisesta kansojen näkemyksestä.

Tämä näkemys kuitenkin näkyy varsin heikosti eurooppalaisessa politiikassa. Euroopan Unionin rajoja ei ole saatu suljetuksi, haitalliselle maahanmuutolle on edelleen olemassa avoin reitti eli niin sanottu turvapaikan hakemisoikeus. Ja lisäksi esiintyy spontaaneja laittoman maahanmuuton aaltoja, viimeksi Espanjan Ceutassa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako EU-kansalaisten näkemysten muuttuminen eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja jos vaikuttaa, niin miten. 

Hylätäänkö natsi-Saksan hirmutekojen seurauksena syntynyt turvapaikkaoikeus liiallisen väärinkäytön takia? Lähtevätkö eurooppalaiset valtiot palauttamaan tehokkaasti rajojen yli viimeisten kymmenen vuoden aikana tulvineita ja niiden yhteiskuntiin sopeutumiseen haluttomia ihmisiä? Ja jopa näiden EU:ssa syntyneitä jälkeläisiä?

* * *

Meidän tavallisten kansalaisten kannalta oleellista on luoda Euroopan paremmalle tulevaisuudelle pohjaa äänestämällä vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joiden kautta maanosamme väestö ja kulttuuri voivat säilyttää elinvoimansa. Edellä kuvaamani kehitys osoittaa, että monet eurooppalaiset ovat tämän myös ymmärtäneet, mutta myös sen, että kaikkien ymmärrys ei ole riittänyt.

Tulevaisuus on tietenkin arvaamaton, joten jääköön tämä merkintä yhdeksi välimerkiksi tämänhetkisestä tilanteesta. Ja samalla muistutukseksi kaikille teille – arvoisat lukijani – että viime kädessä jokainen yhteiskunta rakentuu juuri sellaiseksi, kuin siinä asuvat ihmiset haluavat. Ainakin silloin, kun näissä valtioissa elävät ihmiset ymmärtävät oman parhaansa ja käyttävät äänioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Antti Lindtman ja Minja Koskela pärjäsivät parhaiten gallup-pornokilpailussa

Luin tänä aamuna pikkujutun kyselystä, jonka mukaan Antti Lindtman (sd) ja Minja Koskela (vas) ovat Suomen suosituimmat pääministeriehdokkaat. Uutissuomalaisen julkaisema juttu ei maininnut muita ehdokkaita, mutta kertoi Lidtmanin suosion laskeneen kuusi prosenttiyksikköä tammikuisesta mittauksesta ja olevan nyt 15 prosenttia. Koskelaa kannatti kymmenen prosenttia vastaajista. 

Nähdäkseni juttu oli eräänlaista gallup-pornoa, jolla ei ole minkäänlaista todellista merkitystä. Mainituksi tuli kaksi poliitikkoa, joista Lindtman keräsi taakseen noin kaksi kolmasosaa puolueensa kannatuksesta ja Koskela käytännössä kaikki oman laitavasemmistolaisen puolueensa fanittajat, vaikka hänestä ei pienpuolueen edustajana voi mitenkään tulla pääministeriä. 

Muutos on myös melkoinen verrattuna Maaseudun tulevaisuuden vajaat pari kuukautta sitten tekemään vastaavaan kyselyyn. Silloinkin Lindman oli ykkönen, mutta kakkossijasta kisasivat tasapäisesti Antti Kaikkonen (kepu) ja Riikka Purra (ps) perässään Petteri Orpo (kok). 

* * *

Näin suuret heilahtelut poliitikkojen kannatuksessa eivät liene todellisia, vaan kertovat vastausten heijastelevan viimeisimpiä poliittisia tapahtumia ja niistä kertovien uutisten sävyä. Tilanne on aivan toinen kuin vaalipäivänä, jolloin ihmiset – ainakin toivottavasti – pohtivat vakavasti sitä, kenelle antaisivat vallan suomalaisten asioiden hoitamiseen seuraavan neljän vuoden ajaksi. 

Silloinkaan he tuskin miettivät ensisijaisesti pääministerin henkilöä, vaan pikemminkin puolueiden poliittisia linjoja, joita nämä ovat pyrkineet tuomaan vaalikarjan tietoon vaalikampanjoissaan ja erilaisissa vaalikeskusteluissa. Pääministeri puolestaan valitaan siten, että eniten ääniä saaneen puolueen ehdokas pyrkii sopimaan halukkaiden puolueiden kanssa seuraavan neljän vuoden aikana toteutettavasta politiikasta ja valtaan nousevat ne, joiden kanssa se onnistuu. 

* * *

Siksi juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomen seuraava pääministeri on Antti Lindtman, jonka hallituksen politiikkaan tulee vaikuttamaan paljon laitavasemmiston ja Keskustan ensi kevään vaaleissa saama äänisaalis suhteessa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannatukseen. Todennäköistä nimittäin on, että mikäli ensin mainitut saavat yhdessä demareiden kanssa selkeän enemmistön eduskuntaan, tulee maata hallitsemaan ja nykyisen hallituksen toimien seurauksena tervehtymään lähtenyttä taloutta tärvelemään perinteistä jakopolitiikkaa harjoittava punamultahallitus. 

Samalla maamme maahanmuuttopolitiikkaan tehtyjä uudistuksia tullaan vesittämään, verotusta jälleen kiristämään ja valtion velkaantumista sekä rahan valumista pois Suomesta kiihdyttämään. Lopputuloksena edessämme siintää mahdollinen joutuminen Euroopan Unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen. 

Siksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen pohtisi pääministerin henkilön sijaan äänestämisen vaikutusta koko yhteiskuntaan. Ja tekisi sen mukaisesti päätöksensä siitä, kenelle antaa tukensa vaalipäivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot

Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon

Iso-Britannian pääministeri vaihtui Keir Starmerista Andy Burnhamiin. Ylen mukaan ex-pääministeri kaatui yli sadantuhannen punnan edestä vastaan ottamiinsa lahjoihin ja etuuksiin, Jeffrey Epsteinin ystävän nimittämiseen USA:n suurlähettilääksi sekä kevään paikallisvaalien huonoon menestykseen.

Jostain syystä valtiollinen mediamme ei maininnut lainkaan saarivaltioon kohditunutta tolkutonta maahanmuuttoa ja sen seurauksia. Niistä erityisesti raiskausringit ja niitä esille tuoneiden ihmisten vainoaminen ovat herättäneet närää ainakin sosiaalisessa mediassa. Ja sen seurauksena maan suosituimmaksi puolueeksi on noussut maahanmuuttokriittinen Reformipuolue, jonka suosio on tosin ollut viimeiset kuukaudet laskussa.

Nähtäväksi siis jää, miten Burnham linjaa brittiläistä politiikkaa ja yhteiskuntaa. Ja samalla se, törmääkö hän samaan ansaan kuin edeltäjänsä, vai tarttuuko tosissaan saarivaltion väestöpolitiikkaan. 

* * *

Tässä suhteessa hänelle tarjoavat esimerkin yllättäen afrikkalaiset. Nimittäin mustat eteläafrikkalaiset, jotka ovat kyllästyneet afrikkalaisiin laittomiin maahanmuuttajiin. 

Tämän seurauksena maasta on poistettu joukoittain ilman papereita siellä oleskelleita ihmisiä, joiden katsotaan vieneen työt ja täyttäneen koulut ja sairaalat. Asiaa ei ole suuremmin käsitelty Yleisradiossa, vaikka se on toki mainittu lyhyesti.

Syyksi laittomiin maassaoleskelijoihin kohdistuvaan vihaan on silloin kirjattu eteläafrikkalaisen radiojuontajan aloittama kampanja "paperittomien siirtolaisten työllistämistä vastaan". Ja kerrottu, että "viime vuosikymmeninä Etelä-Afrikka on kehittynyt demokratiaksi ja se kuuluu Afrikan talousmahteihin. Maa on myös maailman kärkeä väkivaltarikollisuuden määrässä, ja nuorisoa on massoittain työttömänä."

Tosiasiassa kyse lienee ennen kaikkea apartheid-politiikan jälkeen maata hallinneiden poliittisten johtajien epäonnistumisesta yhteiskunta- ja talouspolitiikassaan. Ja sen aiheuttamasta yhteiskunnallisesta levottomuudesta, jota valtava maahanmuuttajien määrä ei ainakaan ole vähentänyt. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian uusi pääministeri suhtautuu maahanmuuttoon ja sen ongelmiin. Samoin se, että onnistuuko musta hallinto palauttamaan Etelä-Afrikan yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ja sitä kautta ohjaamaan sen jälleen positiivisen talouskehitysen tielle.

Meille suomalaisille olisi oleellista huomata, ettei viime vuosikymmenten laajamittaisella maahanmuutolla – nykyajan kansainvaelluksella – ole ollut sen enempää Iso-Britanniassa kuin Etelä-Afrikassakaan positiivisia seurauksia. Eikä meidän siksi kannata jatkaa sillä tiellä yhtään pidempään kuin olemme jo ehtineet tekemään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Mustaa hallintoa

Kaupunkilaisnaiset ja maalaismiehet

Helsingissä on enemmän nuoria naisia kuin miehiä. Niinpä paikallinen sanomalehti kertoi, että lajimme synnyttävään sukupuoleen kuuluvilla henkilöillä on vaikeuksia löytää siittävään sukupuoleen kuuluvia ihmisiä. 

Ongelma on syntynyt muuttoliikkeestä, jonka seurauksena jo aiemmin on tunnistettu, että maaseudun miehillä on vaikeuksia löytää itselleen vaimoja. Nyt lukemani juttu oli ensimmäinen, jossa huomasin puhuttavan ilmiön loogisesta kääntöpuolesta. 

Toki siihen olisi olemassa yksinkertainen ratkaisu eli muuttaminen. Naiset maalle ja miehet kaupunkeihin. Valitettavasti ainakin leivän hankkiminen aiheuttaa kuitenkin vaikeuksia, sillä naiset kouluttautuvat usein ammatteihin, joita voi käytännössä harjoittaa vain kaupungeissa, koska erityisesti julkiset palvelut ovat keskittyneet niihin. Monet miehet taas ovat kiinni maaseudun taloudellisissa ja harrastuksellisissa perinnöissään. 

* * *

Pariutumisongelma ei ole vain henkilökohtainen asia, vaan myös yhteiskunnallinen ongelma. Suomalaisten lapsiluku on aivan liian pieni, jotta väestö uusiutuisi. Viime vuonna maassamme syntyi vain 1,3 lasta naista kohden.

Tämän seurauksena väestön huoltosuhde on nopeasti muuttumassa yhä heikommaksi. Ja sen myötä entistä pienempi joukko työtä tekeviä joutuu elättämään työvoiman ulkopuolella olevia – eikä ongelmaa paranna eliniän kasvu, joka lisää eläkeläisten määrää. 

Tosin suomalaisten eläkkeelle jäämisen iän nousu on osittain lieventänyt ongelmaa. Ja vastaavasti kehitysmaalaistaustaisen väestön jääminen työelämän ulkopuolelle vaikeuttanut sitä – samoin kuin maamme pitkään jatkunut heikko talouskasvu. 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Suomen tulevaisuus muodostuu. Erityisen tärkeää olisi, että – jos ja kun maamme talous on lopultakin lähtenyt nousuun – se näkyisi heteroparien määrän lisääntymisenä ja suomalaisten lapsiluvun kasvuna huolimatta sukupuolten alueellisesta eriytymisestä. 

* * *

Viime kädessä ratkaisu löytyy yksittäisten naisten ja miesten valinnoista. Onnistuvatko he löytämään ratkaisuja kohtaanto-ongelmaan vai jäävätkö nykyisille sijoilleen akattomina ukkoina ja valittavina vanhapiikoina? 

Onni onnettomuudessa on se, että työelämän digitalisoituminen tarjoaa aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia, joista ihmisten olisi osattava valita oikea tie oman elämänsä – ja suomalaisen yhteiskunnan – onnen rakentamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvun vaikutukset

Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia
Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Jussi Halla-aho muisteli menneitä

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suuri nimi on epäilemättä Jussi Halla-aho (ps). Mainitsin itse hänen nimensä ensimmäistä kertaa perjantaina 7. toukokuuta vuonna 2010 todetessani, että "somalit ovat sopeutuneet huonosti lähes kaikkiin yhteiskuntiin, joihin he ovat muuttaneet suurina ryhminä. Tämän asian osoitti Jussi Halla-aho runsaaseen lähdemateriaaliin tukeutuen blogissaan jo vuonna 2008." 

Tämä tuli mieleeni siitä, että puhemies Halla-aho kertoi käyneensä viime aikoina läpi vanhaa blogiaan, jonka kirjoitukset ovat peräisin noin 20 vuoden takaa. Niitä katsellessaan hän oli huomannut tekstiensä tuntuneen primitiivisiltä, mutta käsitelleen asioita, joiden hän kokee nyt olevan itsestäänselviä. 

Positiivista oli, että – Halla-ahon mielestä – "nyt tuntuu siltä, että niissä puhutaan itsestäänselvyyksistä", sillä "on ehkä myönteinen merkki siitä, että yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta".

* * *

Puhemiehen innoittamana palasin itse omaan tekstiini vuodelta 2010. Hahmottelin siinä eri puolueiden maahanmuuttoasenteita, joten se toimii mainiona vertailukohtana siihen, miten asiat ovat muuttuneet kuudessatoista vuodessa. 

Tekstini mukaan "SDP:stä on puhuttu eniten, sillä se on lähtenyt ristiretkelle halpatyövoiman käyttöä ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä vastaan. Sen sijaan puolueen suhtautuminen sekä korkeasti koulutetun työvoiman että humanitaarisen maahanmuuton eri muotoihin on ainakin jonkinasteisen usvan peitossa". 

Niinpä epäilin kuusitoista vuotta sitten demareiden ajelevan maahanmuuttopolitiikassaan kaksilla rattailla. Sittemmin puolue on huomannut maahanmuuttajien olevan heille erinomaisen suotuisa äänestäjäryhmä. Eikä siten ole ihme, että puolue haalii tuleviin eduskuntavaaleihin runsaasti uussuomalaisia ehdokkaita – eikä siinä hurmoksessa paina kantasuomalaisen duunarin tulevaisuus ja työpaikat millin vertaa.

* * *

Kokoomuksesta totesin, että siitä "voisikin todeta, että selvemmin kuin mikään muu puolue se ajelee häpeämättömän röyhkeästi älyllisen epärehellisyyden kaksilla rattailla". Keskustan taas väitin olevan "maahanmuuttoasioissa ikään kuin kokoomuksen väljähtäneempi versio".

Nämä määritelmät näyttäisivät pätevän edelleen, joskin etenkin Kokoomuksen politiikka lienee nykyisin jakaantunut selkeämmin kuin kuusitoista vuotta sitten selkeään maahanmuuttokriittiseen ja kritiikittömämpään vähemmistöön, joiden välillä puolueen nykyjohto eli enemmistö tasapainoilee. 

* * *

Totesin myös, että "Vihreät, RKP ja vasemmistoliitto muodostavat oman äärijoukkonsa. Ne eivät juurikaan näe ongelmia minkäänlaisessa maahanmuutossa. Tai jos ongelmia on, ne ovat ratkaistavissa maahanmuuttajien kotoutumisrahoitusta lisäämällä."

Tässä en ikävä kyllä näe minkäänlaista muutosta – en edes RKP:n osalta – viimeisten kuudentoista vuoden aikana. Nämä puolueet ovat edelleen valmiit pitämään Suomen rajat avoimena ja toivottamaan tervetulleiksi kaikki maahanpyrkijät akateemisista oppineista lukutaidottomiin kehitysmaalaisiin. 

* * *

Kristilliset ja etenkin Perussuomalaiset erosivat muusta kuudentoista vuoden takaisesta puoluekentästä. Toin tämän esiin toteamalla, että "suomalaisen maahanmuuttopolitiikan varsinaista kritiikkiä löytyy sitten kristillisistä ja etenkin perussuomalaisista". 

Ensin mainittua "näyttäisi hirvittävän etenkin islamilaisen uskonnon rantautuminen Suomeen". Jälkimmäiset "taas näyttäisivät olevan huolissaan sekä ulkomaisen halpatyövoiman että humanitaarisen maahanmuuton vaikutuksista". 

Totesin tuolloin myös, että "ilmeisesti Halla-ahon vaikutuksesta" Perussuomalaisten "asenne on selvästi selkeämpi ja analyyttisempi kuin muiden puolueiden: koulutettu tai muuten Suomen lakien mukaisesti työllistyvä maahanmuuttaja on tervetullut, mutta hänen laittomasti maahan saapuva tai veronmaksajalle kuluja tuottava kollegansa ei."

* * *

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei Kristillisten tai Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikassa ole nähtävissä suurta muutosta. Sen sijaan Kokoomuksen ja Keskustan linjat ovat jossain määrin järkevöityneet takavuosista, kun taas etenkin laitavasemmistossa ollaan edelleen valmiita tukemaan täysin rinnoin suomalaisen elämäntavan ja kulttuurin muuttamista monikulttuuriseksi helvetiksi. 

Oleellisin muutos koskee kuitenkin maan suosituinta puoluetta eli Suomen sosialidemokraatteja, jotka ovat liittyneet laitavasemmiston rintamaan opportunistisista syistä. Siksi seuraavien puolentoista vuosikymmenen aikana tuleekin olemaan mielenkiintoista seurata, miten puolueen jäsen- ja äänestäjäkunta muuttuvat.

* * *

Maahanmuuttoon liittyvä poliittinen keskustelu on kiistatta kehittynyt positiiviseen suuntaan. Näin siitä huolimatta, että myös siinä viljellään edelleen puolitotuuksia ja salaillaan ajoittain maahanmuuton ongelmia. Kuitenkin myös kriittiset äänet pääsevät takavuosia paremmin esille myös valtamedioissa. 

Tähän lienee viitannut myös Jussi Halla-aho todetessaan, että "silloin kun perussuomalaiset alkoivat puhua maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmista, meidät leimattiin rasisteiksi ja fasisteiksi ja äärioikeistoksi, vaikka ne ajatukset, joita me silloin esitimme, ovat aivan samanlaisia kuin ne, jotka tänä päivänä ovat jossain määrin valtavirtaa."

Toivoa sopii, että nämä ajatukset muodostavat perustan sille maahanmuuttopolitiikalle, jota maassamme harjoitetaan tulevina vuosikymmeninä. Ja vältämme siten sellaiset ilmiöt, jotka ovat tulleet tutuiksi monissa maahanmuuttoasioiden suhteen "edistyksellisemmissä" Euroopan maissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä
Puolueiden maahanmuuttoasenteista
Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille

Yle kertoi yllättäen sudanilaismiehestä, joka puukotti useita kertoja 40-vuotiasta miestä. Tämän seurauksena – edelleen Ylen jutun mukaan – Belfastissa on järjestetty sekä rauhallisia että äärimmäisen väkivaltaisia mielenosoituksia maahanmuuttoa vastaan.

Se jäi kuitenkin kertomatta, ettei väkivalta syntynyt yhdestä puukotuksesta vaan kyse on pohjoisirlantilaisten perinpohjaisesta kyllästymisestä kehitysmaalaisten aiheuttamiin ongelmiin. Eikä tämä rajoitu pelkästään heihin, vaan tympääntyminen koskee yhä suurempaa osaa Iso-Britanniaa. 

Suomessa tapaus kannattaa ottaa varoituksena siitä, mihin holtiton maahanmuuttopolitiikka johtaa: kantaväestön ja heikosti yhteiskuntaan sulautuvan maahanmuuttajaväestön väliseen väkivaltaiseen konfliktiin. Onneksi nykyinen hallitus on ymmärtänyt tämän, mutta kysymys tietenkin kuuluu, mitä tapahtuu ensi kevään vaalien jälkeen.

Tässä mielessä olisi loistavaa, mikäli myös oppositiopuolueissa tunnustettaisiin tosiasiat ja ymmärrettäisiin viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan turmiollisuus. Ja näin varmistettaisiin suomalaisen yhteiskunnan rauhanomainen kehitys myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Euroopan Unioni on päässyt sopuun jäsenmaiden yhteisistä maahanmuuttopolitiikan tiukennuksista. Sen seurauksena EU-alueen ulkopuolelle voidaan perustaa palautuskeskuksia, joihin lähetetään jäsenmaissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä.

Sisäministeri Mari Rantanan (ps) totesi olevansa "hyvin iloinen siitä, että meidänkin kovasti kaipaama uusi paluuasetus saatiin nyt neuvoteltua loppuun". Tyytyväinen siihen olen toki itsekin, sillä se osoittaa ainakin sen, että myös Unionin tasolla on lopulta herätty maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin. 

* * *

Tällaisesta ongelmasta tarjosi esimerkin rajavartiolaitos, joka onnistui paljastamaan ainakin suomalaisista ja ruotsalaisista somaleista koostuvan ihmissalakuljetusryhmän, joka toi maahamme laittomasti somalialaisia käyttämällä hyväkseen toisille ihmisille kuuluvia matkustusasiakirjoja. Lisäksi tämän tutkinnan yhteydessä saatiin kiinni Ruotsissa asuva somali mukanaan noin 19 kiloa huumausaineeksi luokiteltavaa khattia.

Iloani tästä kaikesta tosin vähentää jonkin verran se, ettei koko ihmissalakuljettajajengiä ole – ainakaan vielä – saatu kiinni ja vastaamaan teoistaan oikeudessa. Toivoa sopii, että myös heidät löydetään, vangitaan ja sijoitetaan johonkin tulevista palautuskeskuksista malliksi muille maahanmuuttajataustaisille rikollisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?
Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta
Laittomat turvapaikanhakijat kolmansiin maihin

SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa

Itä-Helsingissä sijaitseva Puhoksen ostoskeskus lienee Suomen tunnetuin maahanmuuttajien kauppapaikka. Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Helsingin sanomat oli tehnyt jutun siitä, kuinka siellä käydään huumekauppaa.

Sinänsä tässä jutussa ei ollut mitään uutta, koska Puhos on yleisesti tunnettu – ainakin pääkaupunkiseudulla – myös huumekaupan keskuksena. Sen sijaan oli yllättävää, että jutussa haastatellut maahanmuuttajataustaiset ihmiset ilmaisivat täysin avoimesti humeidenkäyttönsä. 

* * *

HS:n juttu oli tärkeä siksi, että se osoitti hyvin millaiseksi Suomi on muuttumassa kehitysmaalaisten tuodessa oman kulttuurinsa maahamme. Siinä ei ole päällimmäisenä ahkeruus ja työnteko – vaikka toki niitäkin hyveitä esiintyy – vaan huumepöhnässä oleskelu ja lakien rikkominen. 

Artikkelin mukaan huumekauppa on tuonut mukanaan väkivaltaa ja tappeluita, mikä haittaa rehellisten yrittäjien liiketoimintaa. Ja siksi he toivoisivat virkavallalta nykyistä tehokkaampaa toimintaa – itse pössyttelijät taas kummastelevat, miksei Suomessa voi ostaa huumeita kaupasta, ja paheksuvat poliisin harjoittamaa valvontaa. 

* * *

Puhos on tietenkin vain yksi kauppakeskus monien joukossa, ja sen sijainti – ehkä Suomen maahanmuuttajavaltaisimmalla alueella – on johtanut asiakaskunnan muotoutumiseen sellaiseksi kuin se on. Ja tästä syystä yleisilmeeltään kehitysmaalaiseksi.

Olisi kuitenkin hyvä, että tavalliset suomalaiset – Hangosta Nuorgamiin – ymmärtäisivät, että väestöllä on väliä. Jos haluat eurooppalaista järjestystä, on myös asukkaiden oltava eurooppalaistaustaisia. Mutta jos kaipaat afrikkalaista tai arabialaista menoa, on valintasi lisätä sikäläisistä kulttuuripiireistä tulevien ihmisten määrää maassamme.

* * *

Voidaan tietenkin kysyä, että miksi joku haluaa Suomen kehitysmaalaistuvan. Olen tietenkin väärä ihminen vastaamaan tähän kysymykseen, mutta olen aiemminkin pannut merkille, että erityisesti juuri puoluekokouksensa päättänyt SDP hyötyy maahanmuuttajista.

Tämä voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että viime vuoden vaaleissa Puhosta lähellä sijaitsevalla Vuosaaren Merilahden koululla ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi SDP peräti 43,2 prosentin ääniosuudellaan. Ei siis ihme, että puolue on vastustanut väkevästi Suomeen kohdistuvan humanitaarisen maahanmuuton kannusteiden vähentämistä. Ja tullee tekemään näin myös jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta
Itä-Helsingin kiusaavat tummat ja vaaleat tytöt
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Maahanmuutto on rikkaus – vai jotain muuta?

Vantaan Koivukylässä otettiin eilen kiinni huumausaineiden myyjiä. Siellä on tehty kauppaa avoimesti jo pidemmän aikaa, mutta nyt tehdyllä iskulla poliisi halusi laittaa tälle toiminnalle pisteen.

Poliisipartiot ottivat iskun aikana kiinni useita henkilöitä, joiden osuutta asiaan kuulemma selvitetään, vaikka heidän hallustaan löytyi huumausainetta. Lisäksi poliisi on selvittänyt kiinniotettujen henkilöiden maassaolon edellytyksiä. 

* * *

Toissapäivänä Ilta-Sanomat julkaisi jutun, jonka mukaan erään miehen sopimat ­treffit saivat järkyttävän käänteen Helsingissä. Tämä oli nimittäin sopinut Brino Benjamin Mbomu-Biko Munielen kanssa seksin harrastamisesta.

Treffipäivänä Mbomu-Biko Muniele oli kuitenkin tutustunut erotiikkaliikkeessä parikymppiseen Mohammad Hussein Nazariin, joten miehet päättivät lähteä yhdessä treffeille. Siellä he raiskasivat uhrin monin eri tavoin toistuvasti ja tartuttivat tähän myös seksitaudin. 

Jossain vaiheessa molemmat miehet poistuivat, mutta palasivat takaisin makuuhuoneeseen ja teot jatkuivat. Lopuksi Mbomu-Biko Muniele varasti asunnolta merkkitakin, avaimet, kuulokkeet, käteistä rahaa ja merkkilompakon. 

* * *

Oikeus päätti, että 24-vuotias Brino Benjamin Mbomu-Biko Muniele sai palkakseen törkeästä raiskauksesta ja varkaudesta 3 vuoden ja 2 kuukauden vankeuteen. Tuomioon vaikutti alentavasti se, että hänet oli aiemmin tuomittu viideksi vuodeksi muun muassa lukuisista seksuaali- ja väkivaltarikoksista. 

26-vuotias Mohammad Hussein Nazari puolestaan sai törkeästä raiskauksesta 2 vuoden ja 2 kuukauden tuomion. Lisäksi miehet määrättiin korvaamaan uhrille yhteisvastuullisesti yli 16  000 euron korvaukset.

Mitähän näihin nyt sitten sanoisi? Maahanmuutto on rikkaus? Vai jotain muuta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa
Yle teki jutun oslolaisesta rikollisuudesta
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?