Julkista tukea Suomelle

Tekoälyn näkemys Jochen Schmittmanista opastamassa Suomi-neitoa

Suomi sai eilen vahvaa tukea julkisen sektorinsa siivoamiseen. Sitä antoi Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) Suomessa vierailevan valtuuskuntansa johtajan Jochen Schmittmannin suulla. 

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan IMF:n ehdotukset olivat pitkälti samoja kuin hänen oman puolueensa – Perussuomalaisten – linjaukset tulevaa hallituskautta ajatellen. Eli keskittymistä menoleikkauksiin ja koko julkisen talouden laajaa mukaanottamista sopeutuslistalle.

Lisäksi hän kertoi listalle kuuluvan eläkkeistä säästämisen, sosiaaliturvan muuttamisen kannustavammaksi suhteessa verotukseen ja esimerkiksi lisäverojen mätköisemisen datakeskuksille. Sekä – ainakin itselleni täysin odottamatta – huomion kiinnittämisen Suomen koulutusjärjestelmän ongelmiin. 

* * *

Voisin kuvitella, etteivät nämä IMF:n terveiset lämmitä poliittista vihervasemmistoa. Mutta toivoisin silti, että myös siellä ymmärrettäisiin, että edelle lyhyesti kirjaamieni suositusten ohittaminen voi johtaa ikäviin seurauksiin – ellei taloutemme sitten käänny kasvuun itsestään. 

Ikävää se olisi tietenkin erityisesti siitä syystä, että IMF:llä, EU:n komissiolla ja Euroopan keskuspankilla on tarvittaessa halu ja keinot ottaa ohjakset käsiinsä samaan tapaan kuin viime vuosikymmenellä Kreikassa. Ja mikäli niin käy, ei meidän vikinäämme paljon kuunnella – tulee se sitten oikealta tai vasemmalta. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärtääkö Suomen kansa tämän asian ensi huhtikuussa, vai luuleeko se, että voimme jatkaa elämäämme velaksi kuten ennenkin. Näin erityisesti siksi, että ihmisten omalla taloudellisella toiminnalla on viime kädessä suuri vaikutus siihen, kuinka paljon julkisesta kulutuksesta on lopulta leikattava. 

Positiivista tässä kaikessa on toki se, että tuoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaiset tuntuvat suorastaan vaativan poliitikoilta juuri sellaista toimintaa, jota IMF, komissio ja EKP haluavat nähdä. Ja siksi poliitikkojen tehtävä ei liene niin vaikea kuin vihervasemmistosympatioista kärsivien valtamedioidemme eli Yleisradion ja Helsingin sanomien toimittajien kirjoittelua seuraamalla voisi kuvitella – eiväthän ne kertoneet seuraajilleen edellä mainitsemastani EVA:n kyselystäkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suurin osa suomalaisista haluaa julkisten menojen leikkauksia
Epäsuora vaikuttaminen on kiellettävä Yle-laissa
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Unelmahöttö johti espoolaiseen katuväkivaltaan

Tekoälyn näkemys unelmoivasta henkilöstä

Eilen saatiin kuulla poliisilta selvää puhetta siitä, että Suomessa on maahanmuuttajataustaisia katujengejä. Epäiltynä on jo yli kymmenen nuorta, jotka on yhdistetty Espoossa tapahtuneeseen ryöstöjen sarjaan.

Nämä henkilöt ovat 15–22-vuotiaita ja heitä yhdistää maahanmuuttajatausta. Heistä monille on ehtinyt kertyä jo mittava rikoshistoria. 

Eikä siinä kaikki, sillä asiasta kertoneen rikoskomisarion mukaan "osaa uhreista on viilletty ryöstön yhteydessä teräaseella, ja muutamaa heistä on vahingoitettu vakavasti. Tutkinnassa on ryöstörikosten lisäksi muun muassa viime viikolla tapahtuneet törkeä pahoinpitely Espoon keskuksessa ja tapon yritys Kilossa."

* * *

Ei siis mitään viatonta poikasten hölmöilyä, vaan kuolemanvakavaa väkivaltaa. Ja vain siksi, että Suomessa on vuodesta 1990 alkaen harjoitettu järjenvastaista politiikkaa, jossa mustaa on luultu valkoiseksi, vaikka esimerkki todellisuudesta on koko ajan ollut nähtävissä heti Pohjanlahden toisella puolella. 

Toivoa siis sopii, että edes tämä tapaus saisi myös poliittisen vihervasemmiston ja niin sanotun arvoliberaalin oikeiston edustajat ymmärtämään, että kyse on vakavasta asiasta. Ja ettei sinänsä kaunis ajatus hätää kärsivien auttamisesta ole järkevä silloin, kun se perustuu mielikuvitukselliseen unelmahöttöön raadollisen todellisuuden sijasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valitseeko kansa Kokoomukselle Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjan?
Valaiseva tapaus Ruotsista
Rikollisia ja epätoivoa

Suurin osa suomalaisista haluaa julkisten menojen leikkauksia

Tekoälyn näkemys nykyisen hallituksen sopeuttamistoimista

Minut pakotti kirjoittamaan päivän toisen merkinnän se, että tänään julkaistiin vuoden mielenkiintoisin mielipidekysely. Sen mukaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista – 72 prosenttia – haluaa jatkaa julkisen talouden tasapainottamista vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Vain yksi kymmenestä vastustaa sopeutuksen jatkamista – eli paluuta punavihreään agendaan.

Sopeutuksen keinoistakin on laaja yksimielisyys, sillä peräti 61 prosenttia suomalaisista kannattaa julkisten menojen leikkauksia. Veroja kiristäisi vain 38 prosenttia, mikä on noin seitsemän prosenttiyksikköä vähemmän kuin lisäverojen vastustajia.

Toisaalta kansalaisten usko poliittisiin päättäjiin näyttää kehnonpuoleiselta. Heistä nimittäin 65 prosenttia arvioi, ettei näillä ole kykyä saada valtionvelkaa kuriin ilman ulkopuolista pakkoa. Lisäksi 63 prosenttia arveli, ettei mikään hallitus kykene toteuttamaan seuraavalle vaalikaudelle puheena ollutta 8–11 miljardin euron sopeutusta.

Tästä kaikesta huolimatta vain 37 prosenttia suomalaisista panisi velan kuriin ottamatta lainkaan huomioon sen seurauksista kansalaisten hyvinvointiin. Ja siksi noin kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta piti hyvinvointivaltiota edelleen hintansa arvoisena eli on ymmärtänyt, että sen säilyttäminen on mahdollista vain menoja priorisoimalla. 

* * *

Edellä kuvaamani mielipidepohja antaa vastuullisille poliitikoille tukevan pohjan tuleviin vaaleihin ja niitä seuraaviin hallitusneuvotteluihin. On suomalaisten tahto saattaa Suomen talous kuntoon pienentämällä julkisia menoja kaikesta tarpeettomasta, mutta säästäen mahdollisuuksien mukaan hyvinvointivaltion keskeiset rakenteet.

Nähtäväksi kuitenkin jää, äänestävätkö suomalaiset keväällä näiden näkemystensä mukaisesti. Vai luottaako noin kaksi viidestä suomalaisesta tavanomaiseen tapaan jakopolitiikkaa harjoittaviin vihervasemmistopuolueisiin. Siis juuri niihin poliittisiin voimiin, joiden kyvyttömyyden suhteen minäkin jaan kansalaisten enemmistön näkemyksen. 

Siksi on tärkeää, että kaikki vastuulliset suomalaiset puolueet tuovat vaalitaistelun aikana esille omat keinonsa ja prioriteettinsa julkisten menojen tasapainottamiseksi. Ja vastaavasti – että me äänestäjät punnitsemme tarkoin esitettyjä keinoja, emmekä toimi vaalikarjan tavoin, vaan annamme äänemme tässä asiassa uskottavimmalle ja parhaat näytöt antaneelle puolueelle ja sen ehdokkaille.

Päivän aiempi merkintä: Espoon väestö ja sen tulevaisuus

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juuri kukaan PK-yrittäjä ei kannata Antti Lindtmania pääministeriksi
35 prosenttia suomalaisista ei kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista
Talouskasvun vaikutukset

Espoon väestö ja sen tulevaisuus

Tekoälyn näkemys välitunnista Kirstin koulussa

Suomen uutiset julkaisi eilen pienen tiedonpalasen. Sen mukaan vieraskielisten lasten osuus Espoon Suvelassa – Espoon keskuksen vieressä – sijaitsevassa Kirstin koulussa on peräti 86,0 prosenttia 406 oppilaasta. 

Tartuin aiheeseen siksi, että tämä on kahdella tavalla hätkähdyttävä luku. Ensinnäkin se kertoo, että koulu sijaitsee maahanmuuttajavaltaisella alueella. Ja toiseksi luvun perusteella voi vain ihmetellä, että minkälaisista perheistä tulevat ne 14 prosenttia suomenkielisiä lapsia – ja mitä heidän vanhempansa ajattelevat tilanteesta. 

* * *

Jutun luettuani katsoin Espoon keskuksen lähellä sijaitsevan koulun oppilaaksiottoalueen alle 16-vuotiaiden asukkaiden väestöjakaumaa. Suomalaiseen kantaväestöön kuului vuonna 2023 noin 43 prosenttia. Niin sanotuista isoista pakolaismaista tulleita oli 11,2 prosenttia ja muualta lähi-idästä 7,2 prosenttia. Lisäksi itäeurooppalaisia oli 18,2 prosenttia ja länsimaalaisia 1,6 prosenttia. Mystiseen joukkoon "kaikki muut ulkomaat" kuului 18,4 prosenttia. 

Kirstin koulun suurta vieraskielisten osuutta on mielenkiintoista verrata myös maahanmuuttajataustaisten koululaisten korkeasta osuudesta tunnetun Helsingin Itäkeskuksen peruskoulun 71,3 prosenttiin. Ero on oleellinen, vaikka toki molemmissa kouluissa maahanmuuttajien osuus on merkittävästi etnisiä suomalaisia suurempi. 

Suomen uutisissa todettiinkin, että Espoon koulut ovat eriytyneet toisistaan voimakkaasti. Monissa kouluissa vieraskielisten osuus on edelleen alle 10 prosentissa, eikä liene sattumaa, että niiden kaupunginosien joukossa on vauraista asukkaistaan tunnettu Westend. 

Mutta on siellä myös Lähderanta, jonka asukkaat eivät ole erityisen vauraita. Selitys lienee se, että alueen rakennuskanta on vanhaa, eikä sinne ole siitä syystä suuntautunut voimakasta uudisasutusta. 

* * *

Kaiken kaikkiaan Suomen uutisten juttu Espoon koulujen eriytymisestä kertoi yhteiskunnan asuinalueiden jakautumisesta asukkaiden etnisen taustan mukaan. Ilmiö on toki tuttu esimerkiksi Yhdysvalloista, joissa valkoisilla ja mustilla on pääsääntöisesti omat asuinalueensa. Ja sen myötä suuret varallisuuserot ja muutenkin erilaiset elinolosuhteet. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä ilmiö vaikuttaa Suomeen ja sen pääkaupunkiseudun tulevaisuuteen. Jatkuuko kehitys ennallaan rapakon takaa tulleen esimerkin mukaisesti vai sulautuvatko väestöt jossain vaiheessa toisiinsa? 

Tässä suhteessa on hyvä huomata, että taannoisen tutkimuksen mukaan myös muinainen Rooman kaupunki oli etnisyyksien tilkkutäkki, jossa väestöryhmät eivät sulautuneet edes satojen vuosien aikana. Ja kun valtakunta romahti, kaikkosivat antiikin valtakeskuksesta myös maahanmuuttajat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta

Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita

Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa

Ministeri Ville Tavion päätöksestä

Tekoälyn piirtämä kuva suomalaisen rahan jakamisesta

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) hylkäsi yhteensä 4 215 742 euron hakemukset Somaliaa koskeville kehitysapuhankkeille. Niitä oli yhteensä seitsemän – toinen toistaan turhempia suomalaiselle veronmaksajalle 

• Suomen Somalia-verkosto ry: Xirfadle - Vocational education and employment project (1 189 836 euroa)
• Suomen Somalia-verkosto ry: Wadajir Caafimaad - Maternal Health Project (594 000 euroa)
• Lääkärin sosiaalinen vastuu ry: Somalia Mental Health 2027-2030 (563 036 euroa)
• Marttaliitto ry: Women of Skill - Economic Empowerment and Nutritional Skills to Women from Vulnerable Groups of Hargeisa and Burao 2023-2027 (560 070 euroa)
• Suomen Somalia-verkosto ry: Nagaad - Sustainable waste management and circular economy project (486 000 euroa)
• African Care ry: Rights-Based Maternal Health and GBV Prevention for Women and Girls in fragile settings in Somalia (427 200 euroa)
• African Care ry: Strengthening Mental Health Capacity in Somalia (395 600 euroa)

Tapaus herätti hiukan huomiota, koska pääministeri Petteri Orpo (kok) ei suoraan ilmoittanut, että asia kuuluu ministerin toimivaltaan. Toki hän pari tuntia harkittuaan totesi asian olevan näin. 

* * *

Tavion päätöksellä oli kaksi selkeää perustetta. Ensinnäkään Somalia ei ole ottanut vastaan Suomesta kieltävän turvapaikkapäätöksen saaneita omia kansalaisiaan. Lisäksi Suomen talous on tolkuttoman velkainen, joten verorahoja ei yksinkertaisesti ole haaskattavaksi Somaliaan tai muihin kehitysmaihin.

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö Tavion ja ylipäänsä hallituksen kehitysapuleikkauksia kritisoivat voisi jatkaa Somalian ja muiden vastaavien valtioiden avustamista. Onhan internet pullollaan erilaisia järjestöjä, joiden kautta itse kukin voi lähettää omia rahojaan erilaisiin tarkoituksiin (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs, viides), uskoa ja toivoa niiden menevän ilmoitettuihin tarkoituksiin ja saada sitä kautta hyvää mieltä maailman parantamisesta.

* * *

Samalla me muut – jotka tiedämme, ettei kehitysapu eli kehitysyhteistyö, ole nostanut ensimmäistäkään kehitysmaata koskaan köyhyydestä hyvinvointiin – voimme olla tyytyväisiä, ettei meiltä veroina kerättyjä varoja haaskata maailmalle. Ja sitä kautta olla aiempaa tyytyväisempiä veronmaksajia ja yhteiskuntamme välttämättömien toimintojen rahoittajia. 

Lisäksi verovarojen haaskaamisen vähentämisestä – tai mieluiten lopettamisesta – on se hyöty, että oman yhteiskuntamme julkisten palveluiden ja toimintojen rahoituksesta ei tarvitse leikata ihan niin suurta osaa budjetin tasapainottamiseksi. Näin voidaan huolehtia hitusen paremmin esimerkiksi oman yhteiskuntamme vähäosaisista, maamme sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta tai vaikkapa kasvavan nuorison koulutuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarvitaanko kehitysapua nousemiseen köyhyydestä kukoistukseen?

Perussuomalaisten säästölista

Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta

Selvää ja epäselvää

Tekoälyn näkemys Puolan tapahtumiin liittyvästä keskustelusta

Suomessa ja muuallakin syntyi melkoinen hässäkkä, kun Puolassa tapahtui useita ihmishenkiä vaatinut terroriteko ja maan sisäministeri tuli arvelleeksi, että tekijä olisi ollut äärioikeistolainen. Eilen sitten paljastettiin, ettei Puolan viranomaisilla ollut mitään todisteita Krakovan joukkoampumisesta epäillyn inspiraation mahdollisista ideologisista taustoista. Ja jos sellaisia oli, ne tulivat ilmeisesti pikemminkin vasemmalta kuin oikealta. 

Omalta osaltani totean, etten hyväksy terrorismia sen enempää oikealta, keskeltä kuin vasemmaltakaan. Mutta sitä ihmettelen, että asiassa lyötiin leimoja – jopa Suomessa – puolin ja toisin suorastaan kiihkomielisesti, vaikkei varmaa tietoa ollut kenelläkään. 

* * *

Vähemmän epäselvää on sen sijaan se, että Helsingin hovioikeus korotti 15-vuotiaan tytön raiskanneen Mohamed Ibrahim Abdirahmanin vankeusrangaistuksen kolmesta vuodesta ja kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Toki sekin on turhan vähäinen rangaistus yhden nuoren ihmisen elämän lyömisestä sirpaleiksi. 

Koska raiskaajat myös uusivat rikoksiaan olisi tärkeää, että Abdirahman palautettaisiin tuomionsa kärsittyään takaisin esi-isiensä kotimaahan. Näin siitä riippumatta onko hänellä Suomen kansalaisuus tai ei – toimitaanhan Ruotsissakin näin. 

Valitettavasti Suomen laki ei kuitenkaan tunne tällaista karkotusta eli Suomen kansalaisuus suojelee maahanmuuttajataustaisia raiskaajia karkotuksilta. Ja siten se mahdollistaa suomalaisnaisiin kohdistuvien uusintarikosten tekemisen. Tällainen ei ole – Olaus Petrin ajatusta lainatakseni... oikeus eikä kohtuus, eikä sen siten pitäisi olla myöskään lain eikä etenkään Suomen kansalaisuuden tarkoitus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS: kaikki tekijät olivat maahanmuuttajataustaisia
Lapsenraiskaukset lisääntyivät, mutta mökkimurrot ja petokset vähenivät
Olisiko Abdul Ballout pitänyt eristää yhteiskunnasta pitkän ja terroristiseen ajatteluun viittaavan rikoshistoriansa takia?

Eläkejärjestelmän kestävyys ei ratkea poppakonsteilla

Tekoälyn näkemys eläkeläisestä, joka ihmettelee poliitikkojen puheita

Suomessa on noussut kiivas keskustelu eläkkeistä – tai pikemminkin niiden leikkaamisesta. Syynä siihen on se tosiasia, että maamme on elänyt jo pitkään yli varojensa ja eläke-edut – ja siten järjestelmän kestävyys – riippuvat pitkälti sen nauttijan työurasta. Työeläke rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden maksuilla sekä eläkevarojen sijoitustuotoilla. Lisäksi eri eläkejärjestelmissä on erilaisia rahoitusperiaatteita.

Kansaneläke ja takuueläke puolestaan rahoitetaan verovaroista. Yrittäjien YEL-eläkkeitä ei rahastoida etukäteen samalla tavalla kuin osaa palkansaajien työeläkkeistä. Ne kustannetaan vuosittain kerättävillä YEL-maksuilla ja tarvittaessa valtion osuudella. 

Julkisten alojen työeläkkeet puolestaan rahoitetaan jakojärjestelmän periaattein eli eläketurva kustannetaan samana vuonna perittyjen maksujen avulla. Toisin sanoen tällä hetkellä työssä olevat rahoittavat suurimmaksi osaksi eläkkeellä olevien eläkemenon, joskin lakikohtaisten puskurirahastojen tukemina.

Yksityisalojen palkansaajien eläkejärjestelmä poikkeaa tästä, sillä se muodostuu eräänlaisesta sekamallista. Siinä osa eläkkemaksuista menee heti käyttöön eli nykyisten eläkkeensaajien eläkkeisiin ja osa rahastoidaan tulevaan käyttöön, eli nyt työssä olevien eläkkeiden maksamiseen.

* * *

Käytännössä tämän asian viimeksi esille nostaneen pääministeri Petteri Orpon ja Kokoomuksen – kuten myös Perussuomalaisten – tavoitteena lienee tehdä työeläkejärjestelmään muutoksia, jotka pienentävät tulevaisuudessa maksettavien eläkkeiden kokonaissummia ja siten eläkejärjestelmän menoja. Näin syntyvän taloudellisen liikkumavaran se haluaisi käyttää työeläkemaksujen alentamiseen. 

Yksi asiantuntijoiden esittämä mahdollinen toteutustapa olisi työeläkemaksujen alentaminen ja vastaavan rahamäärän kerääminen valtiolle veroina. Näin rahaa ohjautuisi vähemmän eläkejärjestelmään ja enemmän valtion kassaan. Tämä ei kuitenkaan ole Kokoomuksen vahvistama toteutusmalli, eikä se ole ongelmaton, sillä puolue on ilmoittanut haluavansa toteuttaa velkajarrun ilman veronkorotuksia.

Kyse ei siten olisi eläkerahastojen varojen suorasta siirtämisestä valtiolle, vaan eläkejärjestelmän tulevien menojen pienentämisestä ja sen tuottaman taloudellisen hyödyn kanavoimisesta valtiontalouden vahvistamiseen. Keinoina Orpo mainitsi ennen kaikkea ihmisten työuran pidentämisen siten, että se alkaisi nykyistä aiemmin, sisältäisi vähemmän katkoksia ja jatkuisi pidempään. 

* * *

Tämä ajatus on – sinänsä ymmärrettävästi – kohdannut vastustusta monilta tahoilta. Esimerkiksi SDP:n Pinja Perholehto on kritisoinut populistisesti Orpoa siitä, ettei tämä ole kertonut, kuka joutuisi lopulta maksajaksi.  

Maksajiksi joutuisivat erityisesti ne, joiden työuraan sisältyy sellaisia opiskelujaksoja, työttömyyttä tai muita katkoksia, joilta nykyisin kertyy eläkeoikeutta. Lisäksi työurien pidentämiseen tähtäävät muutokset voisivat vaikeuttaa niiden asemaa, joiden mahdollisuudet jatkaa työelämässä ovat terveydellisistä tai muista syistä rajalliset. Vaikutusten todellinen kohdentuminen riippuisi kuitenkin siitä, millaisia muutoksia lopulta päätettäisiin tehdä.

Pinjalehdon kritiikki näyttäisikin kohdistuvan nimenomaisesti siihen, ettei Orpo ole kuvannut yksityiskohtia, vaan jättäisi ne työmarkkinajärjestöjen pohdittavaksi. Nähtäväksi kuitenkin jää, ottavatko ne pääministerin toiveesta kopin – ja vaikka ottaisivatkin, pääsevätkö ne yhteisymmärrykseen.

* * *

Eläkkeeseen liittyy vielä yksi oleellinen seikka. Se on suomalaisten eliniän nopea kasvu: siinä missä suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajanodote nykyisin lähes 80 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen. 

Tämän seurauksena 65-vuotiaan jäljellä olevan elinajan odote kasvoi 30 prosenttia (15,8 vuodesta 20,6 vuoteen) vusoien 1986–2024 aikana.  Toisin sanoen eläkkeen nautinta-aika on nykyisin oleellisesti pidempi kuin mitä se oli järjestelmän alkuaikoina 1960-luvulla. Ja siksi myös heille maksettavien eläkkeiden yhteissumma on moninkertaistunut. 

Tämä on suurin syy sille, että eläkkeiden rahoittamiseksi perityt maksut ovat moninkertaistuneet vuosikymmenten kuluessa. Ja samalla se on vaikuttanut valtion saamaan verotuloon alentavasti, koska eläkemaksut vähennetään verotuksessa. 

Ratkaisuksi tälle ongelmalle Kokoomus haluaa vähentää – näillä maksuilla kerättyjen – varojen käyttöä lyhentämällä eläkkeellä olon aikaa, mikä vähentäisi kullekin suomalaiselle maksettujen eläkkeiden kokonaissummaa. Tämä olisi sikäli oikeudenmukaista, että ihmisten eliniät ovat pidentyneet ja – työurien pysyttyä lähes entisellään – eläkkeiden kokonaissummat ovat kasvaneet merkittävästi. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, mihin eläkekeskustelu johtaa ensi vaalikaudella. Selvää kuitenkin lienee, ettei eläkejärjestelmään koskematta jättäminen ole vaihtoehtojen joukossa. 

Ja siksi vastakkain on suuressa kuvassa kaksi vaihtoehtoa variaatioineen. Joko Kokoomuksen ehdottama Suomessa maksettavien eläkkeiden kokonaiskustannusten pienentäminen tai eläkemaksujen jatkuva korottaminen. Ellei sitten onnistuta tekemään ihmettä ja pystytä oleellisesti lisäämään eläkerahastojen tuottoja tai vähentämään työttömyyttä. Tai  lähdetä leikkaamaan – yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden vastaisesti – jo myönnettyjä eläkkeitä, mikä lisäisi entisestään vanhuusköyhyyttä. 

* * *

Lopuksi todettakoon, että eläkejärjestelmän kestävyys on niin suuri asia, ettei sen ongelmia voi ratkaista hetkessä jonkinlaisilla poppakonsteilla. Puhumattakaan populistisista heitoista. 

Sellaisten sijaan asia vaatii rehellistä – edellä kuvaamiini tosiasioihin perustuvaa – poliittista ratkaisua, jonka pohjalta suomalaisten ihmisten työlämän jälkeisen elämän taloudellinen turvallisuus on taattu niin nykyiselle kuin tulevillekin sukupolville. Ja siksi pääministerin astuminen julkisuuteen on meille kaikille erinomainen asia, vaikka suhtautuisimmekin hänen mainitsemiinsa yksityiskohtiin varauksella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on OECD:n korkeimmat sosiaaliturvamenot
Perussuomalaisten säästölista
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Sankareita yhtä kaikki

Tekoälyn näkemys Ukrainan hyökkäyksestä

Me kaikki suomalaiset muistamme poikkeuksellisia sotasankareita toisen maailmansodan ajalta. Sellaisia kuin Lauri Törni, Ilmari Juutilainen tai – johtoportaasta – Hjalmar Siilasvuo. Heidän sankarityönsä aiheutti viholliselle karvaita tappioita ja palkittiin Mannerheim-ristillä. 

Tämän päivän sotiminen on kuitenkin erilaista, ainakin Ukrainassa. Siinä on viime kuun lopulla nimittäin käyty aivan uudenlainen taistelu, jossa peräti 28 ukrainalaista robottia hyökkäsi venäläisten asemia kohti. 

* * *

Venäläisten lähteiden mukaan taisteluun lähti 18 maastoajoneuvorobottia, joiden aseistuksena oli kaksi 84 mm:n panssarintorjunta-asetta. Niillä oli tukena kaksi 40 mm:n automaattikranaatinheittimellä varustettua miehittämätöntä ajoneuvoa sekä lisäksi kahdeksan räjähteillä täytettyä itsetuhoista robottia. Sen sijaan matkaan ei lähtenyt yhtään ihmistä – ei sen enempää sotilasta kuin siviiliäkään.

Hyökkäyksen tavoitetta ei tiedetä, mutta venäläiset onnistuivat lopulta tuhoamaan koko robottijoukon. Asiasta kertonut Tymofiy Mylovanov kuitenkin arveli, että tarkoituksena olisi mahdollisesti ollut pakottaa venäläiset siirtämään merkittävän määrän sotilaitaan torjumaan robottihyökkäystä, jolloin ukrainalaiset sotilaat olisivat voineet hyökätä johonkin rintaman muuhun osaan, jonka puolustus olisi robottien takia ollut tavallista heikommalla tolalla.

* * *

Tällä pienellä sotajutulla toivotan kaikille suomalaisille oikein hyvää isänpäivää! On hyvä muistaa, että me suomalaiset isät olemme arjen sankareita siinä missä äiditkin.

Me huolehdimme perheestämme, pidämme työpanoksellamme Suomen taloutta pystyssä ja – vanhan vihollisen uhitellessa – olemme valmiit puolustamaan rakkaitamme, vaikka ase kädessä siitä huolimatta, että kannatamme rauhaa ja hyviä suhteita kaikkiin naapureihimme. Tämä valmiutemme – idässä hyvin tunnettuna tosiasiana – vähentää omalta osaltaan Vladimir Putinin intoa lähettää sotilaitaan valloittamaan maatamme. Ja takaa siten rauhan täällä Pohjantähden alla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin Venäjän tulevaisuus

Putin ja taisteleva leijona
Erityisoperaation henki ja ihme

Nyt ovat hyvät neuvot kalliita - det är: Nu är goda råd dyra

Tekoälyn piirtämä kuva RKP:stä

Suomenruotsalaisilla on tunnetusti oma puolue, Ruotsalainen kansanpuolue. Yksi sen politiikan kulmakivistä on – yhtä tunnetusti – arvoliberaali suhtautuminen maahanmuuttoon.

Siksi oli mielenkiintoista, että europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps) toi eilen esille sosiaalisessa mediassa, että suomenruotsalaiset nuoret ovat tästä asiasta eri mieltä. Lähteenä hänellä oli 15-19-vuotiaille suunnattu nuorisobarometri, jonka yhdessä kysymyksessä tiedusteltiin, että ovatko maahanmuuttajat vastaajan mielestä tervetulleita Suomeen. 

* * *

Tulosten mukaan vain 23 prosenttia pojista oli puolueensa kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa. Sen sijaan yli puolet – 53 prosenttia – oli eri mieltä. Lopuilla ei ollut mielipidettä, joten niistä suomenruotsalaisista pojista, joilla oli asiaan jokin näkemys, peräti 70 prosenttia vastusti nykyaikaista kansainvaellusta.

Myöskään mielipiteen omaavista tytöistä enemmistö – 57 prosenttia – ei kaivannut maahanmuuttajia Suomeen. Huomionarvoista oli kuitenkin, että kauniimman sukupuolen suomenruotsalaisesta lähes kolmanneksella ei ollut asiasta mielipidettä.

* * *

Tämän sanottuani – tai siis kirjoitettuani – jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan, miten suomenruotsalaisten oma kansanpuolue suhtautuu nuortensa näkemyksiin. Jatkaako se vanhalla – niin sanotulla – suvaitsevalla linjalla, vai muuttaako kurssia kohti Perussuomalaisten johtamaa valtavirtaa. 

Veikkaan kyllä, että kynnys muuttaa puolueen politiikkaa saattaa Anders Adlercreutzilla ja kumppaneilla olla aika korkealla. Mutta toisaalta on selvää, että nuorisossa on tulevaisuus ja sen tahtoa vastaan toimiminen johtaa ajan myötä pienpuolueen surkastumiseen.

Niinpä puoluejohdolle ovat nyt hyvät neuvot kalliita. Och samma på svenska: nu är goda råd dyra – hur ska vi lösa det här?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät
Onko RKP:n nuorten julkilausuma toteuttamiskelpoinen?
Miksi Suomi on joukosta poissa?

Naisten itsesuojeluvaisto

Tekoälyn piirtämä kuva kirjoituksen aiheesta

Oikeusministeri Leena Meri (ps) kertoi muutamia maahanmuuttoon liittyviä lukuja. Ne olivat – lievästi sanottuna – karuja. Vähemmän lievä muotoilu taas voisi olla vaikkapa "helvetillisiä". 

Ministerin mukaan vuodesta 2021 lähtien Suomen poliisin tietoon tulleissa pahoinpitelyissä yleisin ikä on ollut vain 14 vuotta. Ja vuonna 2025 pahoinpitelyrikoksista epäillyistä alle 15-vuotiaista nuorista 30 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Ryöstörikoksissa vastaava osuus oli peräti 45 prosenttia. Kyllä, luitte oikein – arvoisat lukijani – 45 prosenttia!

Ulkomaalaisten vankien määrä taas on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana 76 prosentilla. Sen seurauksena peräti 950 kaikkiaan 3 900:sta vangista oli ulkomaan kansalaisia. Niinpä käännös- ja tulkkauskulut ovat nousseet viime vuosina yli 100 prosenttia.

* * *

Itä-Uudenmaan poliisilaitos puolestaan kertoi Helsingin sanomien jutussa, ettei se ehdi tutkimaan "tavallisia raiskauksia". Ihan niin kuin raiskauksissa olisi jotain tavallista. 

Tilanne lienee varsin lohduton niin poliisin kuin raiskattujenkin suhteen. Sitä kuvasi hyvin jutussa anonyymiksi jäänyt poliisi, joka oli todennut toimittajalle, että "kyllähän me olemme ihan kusessa".

Eikä ihme, sillä pelkästään uusia seksuaalirikosepäilyjä tulee tietoon yli kaksi päivässä, noin 900 vuodessa. Niinpä poliisilaitoksen rikostorjunnasta vastaavalta Kimmo Hyvärinen totesi, että alueen "väestöpohja on haastava... Nuoria ja nuoria aikuisia on paljon. He viettävät aikaa ulkona, käyttävät muuta väestöä enemmän päihteitä. Ulkomaalaisia on paljon, ja tulkit kuormittavat rikosprosessia. Lisäksi laitosta työllistää Helsinki-Vantaan lentokenttä."

Niinpä tämän – 2000-luvulla harjoitetun – holtittoman suomalaisen maahanmuuttopolitiikan synnyttämän ongelman maksajiksi ovat joutuneet muun muassa raiskatut suomalaiset naiset, mukaan lukien raiskatut teinitytöt. 

* * *

Tästä huolimatta suomalaisten naisten enemmistö – vieläpä aivan erityisesti nuoret naiset – kannattaa miehiä enemmän seksuaalirikollisuutta lisäävää maahanmuuttopolitiikkaa ajavia vasemmistopuolueita. Eikä tämä kannatus ole ainakaan vähenemässä viimeisen gallupin tulosten mukaan.

Siksi on kysyttävä, että puuttuuko suomalaisilta kauniimman sukupuolen edustajilta itsesuojeluvaisto. Vai eivätkö he pidä omaa turvallisuuttaan kovin suuressa arvossa? 

Valitettavasti en tiedä vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta siitä huolimatta toivoisin, että suomalaiset naiset huomioisivat oman turvallisuutensa jo äänestäessään – eikä vasta sitten, kun pahin on jo toteutunut ja poliisin tutkintaan on ilmaantunut jälleen uusi tapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisen on vaikea sopeutua kotimaahansa
HS: kaikki tekijät olivat maahanmuuttajataustaisia
Helsingin yliopisto julkaisi suhdelukuja

Kokoomus on kuin kala verkossa

ChatGTP:n näkemys Petteri Orposta

Yleisradio julkaisi uuden mielipidekyselyn, jonka epäilen muodostuvan tavanomaista merkittävämmäksi. Näin siksi, että pääministeripuolue Kokoomuksen kannatuksen lasku on edelleen jatkunut ja sitä äänestäisi tällä hetkellä vain 15,4 prosenttia äänestäjistä.

Puolueen kannatusta on kadonnut monelle suunnalle, joten ilmiön taustalla ei ole mikään yksittäinen poliittinen linjaus tai teko, vaan yleisempi tyytymättömyys Kokoomuksen linjaan. Tämä näkyy siinä, että kannattajia on valunut sekä Perussuomalaisten että SDP:n kannattajiksi. 

Siten Petteri Orpolla (kok) ja muulla puolueen johdolla ei ole helppo tehtävä tehdä linjauksia, joilla kannattajia saataisiin takaisin. Jos he yrittävät saada takaisin demareiden taakse karanneita, lisääntyy vuoto Riikka Purran (ps) johtamalle hallituskumppanille ja jos teet päinvastoin, käy toisin päin. Ellei kyse sitten ole jostain aivan muusta – kuten puolueen kytkeytymisestä outoihin rahavirtoihin ja sen europarlamenttiryhmän kummalliseen toimintaan.

Siksi jo muutenkin poliittiselta linjaltaan kahteen leiriin jakaantunut vanha porvaripuolue on kuin kala verkossa: mitä enemmän pyristelet, sitä enemmän sotkeudut siihen. Ja kevään vaalien koittaessa huomaat jääväsi toisen luokan viulunsoittajaksi, mikä tarkoittaisi myös Petteri Orpon pitkän puheenjohtajakauden päättymistä.

* * *

Tämänkertaisessa Ylen gallupissa on syytä huomata Kokoomuksen ahdingon lisäksi myös vihervasemmiston kautta linjan noussut kannatus. Laitavasemmiston puolueet, Vasemmistoliitto ja Vihreät, saivat yhteensä 21,6 prosentin kannatuksen ja kun siihen lisätään SDP:n leiriin ilmoittautuneet, on koko vasemmiston kannatus noussut jo 44,1 prosenttiin. 

Sillä ei vielä muodosteta hallitusta, mutta trendi on Suomen tulevaisuuden kannalta vaarallinen. Jos nyt julkaistu galluptulos toteutuisi vaaleissa, nousisi SDP ylivoimaisesti suurimmaksi eduskuntapuolueeksi ja sen puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) pääsisi ensimmäiseksi yrittämään hallituksen muodostamista. 

* * *

Gallupin hyvä uutinen oli tietenkin se, että linjakasta maahanmuutto- ja talouspolitiikkaa hallituksessa ajaneen Perussuomalaisten toiminta on johtanut kannatuksen kasvuun. Tämä osoittaa, ettei suomalaisia tarvitse aina lirkutella jakopolitiikalla, vaan heitä – eli meitä – voi houkutella myös tekemällä järkeviä ja vastuullisia päätöksiä. Toivottavasti tämä ymmärretään kaikissa muissakin eduskuntapuolueissa. 

Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, joten puoluekentän kannatustilanne muuttuu epäilemättä vielä paljon ennen kuin kansalaiset pääsevät vaaliuurnille. Ja siksi Suomen tulevasta hallituspolitiikasta ja sen vastuullisuudesta puhuminen on vielä liian aikaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti parempaa Suomea
Parrasvaloissa Nahom Lagos: Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan edustaja
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

CAS:in tuomarit eivät ole perehtyneet oikeushistoriaan

ChatGTP:n näkemys tästä blogimerkinnästä

Vajaa viikko sitten uutisoitiin, että urheilun kansain­välinen vetoomus­tuomio­istuin CAS oli vaatinut Kansain­välistä jääkiekko­liittoa mahdollistamaan Venäjän paluun jääkiekon MM-kisoihin. Päätös oli kaikin puolin vastenmielinen, joten Suomen jääkiekkoliitto ilmoitti puheenjohtajansa suulla, että se "tuomitsee jyrkästi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan, eikä mielestämme Venäjän tai Valko-Venäjän osallistumiselle kansainväliseen jääkiekkotoimintaan ole nykyisessä tilanteessa edellytyksiä".

Käytännön toimena Suomen jääkiekkoliitto teki päätöksen, ettei se tule pelaamaan Venäjää vastaan tulevissa MM-kisoissa. Samalle linjalle ovat lähteneet myös Ruotsi, Tanska, Norja ja Tshekki, joten pohjoismaille saatiin nopeasti yhtenäinen linja. Lisäksi Kanadan pääministeri Mark Carney ilmoitti tiistaina, ettei Venäjä saa osallistua vuodenvaihteessa Edmontonissa ja Red Deerissä järjestettäviin alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin.

* * *

CAS:in päätöksen teki kolmihenkinen paneeli, jonka jäsenet olivat Giulio Palermo (Italia), Ismail Selim (Egypti) ja Mark Hovell (Iso-Britannia). Perusteluksi he esittivät sitä, ettei Kansainvälinen jääkiekkoliitto (IIHF) olisi esittänyt sääntöjensä vaatimaa riittävää näyttöä turvallisuusuhista, jotta Venäjän sulkemista kisoista olisi voitu jatkaa. 

Perustelu pitänee sinänsä paikkansa, mutta johtaa samalla kansainvälisen jääkiekon kriisiin. Mikäli nyt tehdyt päätökset pitävät, tulee Venäjä varsin todennäköisesti voittamaan MM-kultaa, koska se saa useilta lajin kärkimailta luovutusvoiton - ja on jopa mahdollista, että kisojen finaali jää pelaamatta, mikäli sinne valikoituu Venäjä ja joku sitä boikotoivista valtioista. 

Lisäksi jää nähtäväksi, miten Venäjän pelaaminen vaikuttaa lajin suurimpien – NHL:ssä pelaavien – tähtien osallistumiseen MM-kisoihin. Saattaahan olla hyvinkin niin, ettei ajatus herätä heidän joukossaan kovin suuria intohimoja pitkän pelikauden jälkeen ja he jäävät mieluummin kesälomalle kuin lähtevät ristiriitaisin tuntein CAS:in päätöksen jälkeen farssiksi muodostuviin kilpailuihin. 

 * * *

Yleisemmällä tasolla tapaus voidaan nähdä oikeusjärjestelmän ja poliittisen päätöksenteon välisenä konfliktina, jollaisen mahdollisuus on rakennettu kaikkiin oikeusvaltioihin – ja näköjään myös kansainvälisille areenoille. Sama konflikti nähtäneen myös muissa urheilujajeissa, joista suomalaisille tärkeä maastohiihto pyörähtää käyntiin jo tämän kuun lopulla. 

Niiden osalta Suomen valtiovalta on ottanut jyrkän linjan ja pyrkii estämään viisumien myöntämisen sinne tulossa oleville venäläisurheilijoille. Tosin saattaa olla, ettei päätöstä saada tehdyksi ajoissa, vaan maailmacupin avauksessa nähdään jälleen lukuisia itänaapurin edustajia.

Mikäli näin käy, saa Vladimir Putinin aggressiivinen sotapolitiikka kansainväliseltä oikeusjärjestelmältä epäsuoraa, mutta periaatteellisella tasolla erittäin vahvaa tukea. Ja sen seurauksena Venäjän sisäinen paine Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan lopettamiseksi vähenee entisestään.

* * *

Tämä kaikki ei ole kunniaksi kansainväliselle oikeudelle, eikä edistä millään tavalla inhimillisen kärsimyksen vähentämistä. Päinvastoin, CAS:in linjaus on pikemminkin epäsuoraa tukea Vladimir Putinille ja pyllistys hänen yhä enemmän ukrainalaisten siviilien tappamiseen keskittyvälle sotahulluudelleen.

Siksi minusta vaikuttaa vahvasti siltä, ettei CAS ole perehtynyt jo 1500-luvulla kuultuihin Olaus Petrin viisaisiin sanoihin, joiden mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan". Sen sijaan se tuntuu vahvistavan toisen ruotsalaisen, Axel Oxenstiernan toteamusta, jossa hän totesi "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkiekon maailmanmestaruus kirvoitti Osmo Soininvaaralta aivoituksen
Kansainvälinen oikeus on ongelma
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä

Suomessa on OECD:n korkeimmat sosiaaliturvamenot

Eilisen uutisen mukaan Suomen sosiaaliturvamenot ovat OECD-maiden korkeimmat. Raportin mukaan Suomen sosiaaliturvamenot olivat vuonna 2024 noin 32,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin toisena olevassa Ranskassa ja 9,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin OECD-maiden keskiarvo. 

Suomen korkeita menoja selittävät muun muassa perhe-etuudet ja -palvelut, varhaiskasvatus, johon perheillä on laaja oikeus ja jonka maksut ovat pienituloisille alhaiset tai olemattomat sekä työttömyysturva- ja eläkemenot. Toisin sanoen juuri nämä ovat ne yhteiskunnalliset kulut, joita on mahdollista supistaa ilman suurempia ongelmia, koska  niiden osalta myös muualla maailmassa pärjätään pienemmillä kuluilla.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, tulkitaanko nyt julkaistua raporttia tulevissa hallitusneuvotteluissa samoin kuin minä, vai etsitäänkö menoleikkauksia jostain muualta. Vai etsitäänkö supistettavaa muista kohteista? 

Eikä kai ole pois luettu sekään, että maahan saataisiin vihervasemmistohallitus, joka siirtää Suomen jälleen talouden tasapainottamiseen tähtäävästä kireän rahan politiikasta perinteiseen jakopolitiikkaan, jossa kulut rahoitetaan kahdella kasvavalla veellä: veloilla ja verotuksella? Ja maksun kuittaavat sitten aikanaan nykyiset nuoret.

* * *

Lopuksi todettakoon kuitenkin se tärkein. Sosiaaliturvamenojen suhteellisiin osuuksiin bkt:stä voi toki vaikuttaa myös kasvattamalla taloutta. Eli uutta luovalla tuotekehityksellä, tuottavilla investoinneilla, rohkealla yrittämisellä, ahkeralla työnteolla ja menestyksellisellä kaupankäynnillä.

Valinta on tietenkin kaikilla suomalaisilla – tavallisista työntekijöistä aina suuryritysten omistajiin ja johtajiin. Ja paras vaikutusmahdollisuus meillä kaikilla on – yhteiskunnallisesta asemastamme riippumatta – juuri omalla kohdalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa
Maahanmuuttajien sosiaaliturva on demokratiakysymys
Vihreät talouskasvua vastaan

Unkarin pääministeri hylkäsi EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen

Unkarin vallanvaihdos otettiin Euroopan Unionissa vastaan tyytyväisenä – ja niin pitkikin, sillä tuskin kukaan jäi kaipaamaan aiempaa venäläisten maskottia maan johdossa. Tämän päivän uutinen kuitenkin osoittaa, ettei kielisukulaistemme jo aiemmin erinomaisessa maahanmuuttopolitiikassa ole tapahtunut muutosta.

Tämä tuli selväksi kun Unkarin nykyinen pääministeri Péter Magyar hylkäsi EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen eli ns. maahanmuuttopaktin. Hän nimittäin ilmoitti selvin sanoin, ettei Unkari ota vastaan laittomasti maassa oleskelevia siirtolaisia eikä myöskään maksa kieltäytymisestä sakkoja.

Tämä on vastoin mainittua sopimusta, jonka mukaan kaikkien ihmisten oikeus saapua Eurooppaan on turvattu ja näitä ihmisiä sijoitetaan ympäri Unionia politbyr... öh... Brysselin keskushallinnon toimesta. Toki tämä todellisuus on puettu kauniimpiin sanoihin.

Tästä syystä Péter Magyarin ilmoitus on sellaista suoraselkäisyyttä, jota kaipaisin myös suomalaisilta poliitikoilta. Ja itse asiassa myös EU:n komissiolta, jotta Euroopan ajautuminen yhä syvempään väestöpoliittiseen sekasortoon voitaisiin välttää. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, löytyykö suomalaisista äänestäjistä ensi kevään vaaleissa sellaista tahtoa, että myös meille saataisiin suomalaisen yhteiskunnan säilyttämistä suomalaisena ajava hallitus. Vai valitaanko tänne Pohjantähden alle sellainen eduskunta, joka ajaa meidät entistäkin lähemmäs viime viikkoina väestöpoliittiseen kriisiin joutuneen Ranskan tilannetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Unkarilainen vallanvaihto nosti esille kysymyksiä
Ystävämme Donald Trump
Onko Unkari diktatuuri vai EU Neuvostoliiton reinkarnaatio?

Epäsuora vaikuttaminen on kiellettävä Yle-laissa

Ylen uutisen mukaan Ranskan "opiskelijamielenosoitukset" jatkuivat viime yönä muun muassa poliisin kanssa yhteistyössä toimivan santarmin palamaan sytyttämisellä – asia, jota valtiomediamme ei ole tätä kirjoitettaessa uutisoinut. Kuitenkin esimerkiksi Ilta-Sanomat on näin tehnyt jo useita tunteja sitten ja maininnut, että kolme poliisia oli saanut palovammoja heitetyistä polttopulloista.

Ylen jutussa mainittiin myös, että mielenosoittajat "joutuivat yhteenottoihin" poliisin kanssa muun muassa Marseillen kaupungissa. Mikähän heidät mahtoi jouduttaa siihen?

* * *

Ylen kielenkäyttö ei ole Ranskan tapahtumista kertovissa uutisissa ollut asiallista journalismia eikä se ole antanut oikeaa kuvaa tapahtumista. Ja osin siitä syystä kiinnostuin valtiomediamme mainitsemasta Marseillesta.

Internetistä löytämäni tiedon mukaan kaupungin asukkaista peräti 40 prosenttia on muslimeita. Siten siitä on jo lähivuosina tulossa Ranskan ensimmäinen iso kaupunki, jossa asukkaiden enemmistö on islaminuskoisia. Saman lähteen mukaan se on tullut tunnetuksi myös väkivallasta, huumesodasta ja köyhyydestä kaupungin laitamilla.

* * *

"Opiskelijoiden" mielenosoitukset ovat levinneet myös Italiaan, Albaniaan, Saksaan ja Sveitsiin. Niistä ainakin Saksassa harjoitettiin myös jo tutuksi tullutta kauppojen ryöstelyä. Sekä tietenkin ammuttiin ilotulitteita ja sytyteltiin tulipaloja.

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten pitkään eurooppalaiset hallitukset sietävät näitä tapahtumia. Vai tuleeko jossain vaiheessa vastareaktio, jolla ne lopetetaan voimakeinoin? Ja jos sellainen tulee, niin mitä siitä seuraa?

* * *

Onni onnettomuudessa on se, ettei Suomessa ole nähty samanlaisia mellakoita. Eikä toivottavasti nähdä myöskään tulevaisuudessa, vaikka epäilemättä myös meillä "opiskelijoiden" ja maahanmuuttajien taloudellisesta tukemisesta joudutaan tinkimään tulevina vuosina korjattaessa julkisen talouden tasapainoa.

Maatamme saattaa pitää Keski-Eurooppaa rauhallisempana se, ettei Suomeen ole – ainakaan toistaiseksi – syntynyt vuoden 1918 jälkeen merkittävää väkivaltaista äärivasemmistoa, eikä sellaiselle näyttäisi löytyvän tukea suuremmista kansanosista. Tästä syystä on selvää, että myös ensi kesän vaalien jälkeen valtaan nousevan hallituksen tulee – tavalla tai toisella – huolehtia siitä, ettei sellaista päästetä myöskään syntymään.

Siinä työssä yksi keskeinen tehtävä on Yle-lain korjaaminen siten, että sen toimitukselta vaaditaan jatkossa puolueetonta ja faktapohjaista uutisointia, jossa ei hyväksytä kansalaisiin vaikuttamista edes epäsuorasti eli jättämällä tarkoituksellisesti kertomatta asiatietoja. Siis esimerkiksi salaamalla maahanmuuttajien ja äärivasemmiston keskeistä roolia eurooppalaisissa mellakoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellistä uutisointia
Ranskan mielenosoitukset
Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma

Afrikkalaisen on vaikea sopeutua kotimaahansa

Vallitsevan arvoliberaalin näkemyksen mukaan ihmisryhmien ja niiden kulttuureiden välillä ei ole sellaisia eroja, että ne voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen. Vastaavasti aiemmin vallinneen – ja nykyisen valtavirran ehdottomasti kiistämän – narratiivin mukaan nimenomaan mainitut seikat selittäisivät eri kansakuntien välisiä eroja. 

Olen tarkastellut tässä blogissa silloin tällöin esimerkiksi Etelä-Afrikan ja Haitin kehitystä juuri tässä viitekehyksessä. Ensin mainittu siirtyi apartheid-politiikasta luovuttaessa mustan hallinnon johdettavaksi varsin hyvässä kunnossa – ainakin afrikkalaisessa viitekehyksessä. Jälkimmäinen puolestaan on läntisen pallonpuoliskon ainoa mustan väestön asuttama valtio. 

* * *

Etelä-Afrikan talous kasvoi nopeasti mustaan hallintoon siirtymisen jälkeen, koska maa avautui kansainväliselle kaupalle, ulkomaisille investoinneille ja taloudelliselle yhteistyölle apartheidin takia asetettujen pakotteiden poistuttua. 

Maan talous kääntyi kuitenkin laskuun vuoden 2011 jälkeen ja on sittemmin vakiintunut alemmalle tasolle. Tämä kehitys näkyy hyvin alle kopioimastani maailmanpankin julkaisemasta kuvasta.

* * *

Yleisradio julkaisi eilen jutun eteläafrikkalaisten suhtautumisesta maahanmuuttajiin. Uutisen mukaan ulkomaalaisvastaisuus on lisääntynyt siellä viime aikoina, ja ihmiset syyttävät muista Afrikan maista tulleita rikollisuudesta ja työpaikkojen viemisestä paikallisilta.

Tilanne on äitynyt sikäli järjettömäksi, että jopa eteläafrikkalaisia on hakattu, koska heitä on luultu ulkomaalaisiksi vain siksi, etteivät he ole osanneet zulun kieltä. Näin siitä huolimatta, etteivät zulut ole maan ainoa tummaihoinen kansa. 

* * *

Ongelma on ilmeisen vakava, sillä maan asukkaista noin 4,5 miljoonan tiedetään syntyneen ulkomailla, mutta laittomasti maassa oleskelevien määrästä ei ole edes luotettavaa tietoa. Tilanne muistuttaa sikäli Suomea, että monet Etelä-Afrikan yritykset hyödyntävät tätä joukkoa työvoimana, vaikka maassa on samaan aikaan peräti 30 prosentin työttömyysaste. Syytä tähän ei kerrottu Ylen uutisessa, mutta itse kukin voinee tietenkin epäillä, että palkkakustannuksista säästämisellä saattaisi hyvinkin olla vaikutusta asiaan.

Ylen haastatteleman tutkijan mukaan myös valtio hyötyy "siirtolaisvastaisesta kertomuksesta", koska se tekee ulkomaalaisista syntipukin. Ja vie samalla huomion pois poliittisen johdon epäonnistumisesta palvelujen tuottamisessa. 

Valtiomediamme puolestaan päätti oman juttunsa kertomalla, että erään laittoman maahanmuuttajan mielestä kotimaahan palaaminen on vaikeaa, koska niissä on heikko työllisyystilanne ja lasten olisi hankala sopeutua paikalliseen elämäntapaan. Niinpä hän haluaa muuttaa mieluummin Eurooppaan, koska täällä on turvallista ja lapsilla mahdollisuus kouluttautua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Outo yhteensattuma – vai onko?
Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon
Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan - jos tutkitaan

Tarvitaanko kehitysapua nousemiseen köyhyydestä kukoistukseen?

Suomen Unicefin lapsen oikeuksien ja kehityspolitiikan erityisasiantuntija Mirkka Mattila puolusteli Helsingin sanomissa veronmaksajien rahan haaskaamista kehitysapuun. Hänen mukaansa kaukaisten maiden lasten hyvinvoinnin, koulutuksen ja sosiaaliturvamekanismien kehittäminen on Suomen etu.

Hän kertoi myös tavanneensa "lapsia, perheitä, virkamiehiä, lukuisia ministereitä, presidenttejäkin". Ja kertoi lapsityövoiman käytön vähentyneen Norsunluurannikon kaakaoplantaaseilla viime vuosina 29 prosentilla. 

* * *

Omalta osaltani näen veroin kerätyn suomalaisen rahan käyttämiselle kehitysavussa useita ongelmia. Niistä ensimmäinen ja tärkein on se, ettei yksikään valtio ole noussut sen avulla köyhyydestä kukoistukseen. Ei, vaikka toisaalta minun elämäni aikana on joistakin lapsuuteni kehitysmaista tullut jopa talousjättejä. 

Esimerkiksi käyköön Etelä-Korea, joka oli 1950-luvun alussa käydyn sodan jälkeen yksi maailman köyhimmistä valtioista. Tänä päivänä sen talous on maailman kahdenneksitoista suurin ja kansalaisten keskipalkka noin 2 600 euroa kuussa (Suomessa 3 900 euroa). Tämä kehitys on perustunut ennen kaikkea markkinatalouteen, kansainvälisesti kilpailukykyisten yhtiöiden kasvun tukemiseen vero- ja rahoituspolitiikan avulla sekä tietenkin myös korealaisten ahkeruuteen.

* * *

Kehitysavun varassa "kehittyvällä" – Mirkka Mattilan mainitsemalla – Norsunluurannikolla keskipalkka on vain 540 euroa. Lisäksi on syytä panna merkille se, että englanninkielisen Wikipedian mukaan Norsunluurannikon henkeä kohden laskettu bruttokansantuote henkeä kohti oli vuonna 1996 vain noin 727 Yhdysvaltain dollaria, mutta kaksi vuosikymmentä aiemmin se oli huomattavasti korkeampi, koska maa oli pitkään sekasortoisessa tilassa. 

Norsunluurannikko on nykyisin stabiili valtio, jonka talous perustuu markkinatalouteen. Niinpä myös sen talous on päässyt hyvään kasvuun, joka jatkunee pitkään, ellei maa ajaudu jälleen afrikkalaisille yhteiskunnille tyypilliseen sekasortoon. 

Tätä mahdollisuutta voi valitettavasti pitää jopa todennäköisenä, sillä maata on hallinnut jo kuudentoista vuoden ajan presidentti Alassane Dramane Ouattara, joka valittiin peräti 90 prosentin ääniosuudella neljännelle kaudelleen viime vuonna. Näin siitä huolimatta, että ennen hänen astumistaan virkaan presidentin valtakausien määrä oli rajattu Suomen tavoin kahteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Kasvihuonekaasut pysäyttivät uuden jääkauden noin vuonna 1960

Science-lehdessä oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen tutkimusraportti viime jääkaudella laajoja alueita Pohjois-Amerikasta peittäneen Laurentian mannerjäätikön rippeiden kehityksestä. Se on jääkauden jälkeen vetäytynyt Kanadan arktisille alueille saavuttaen pienimmän laajuutensa noin 3 600 vuotta sitten. 

Pääosin amerikkalaisten tutkijoiden julkaisemassa tuoreessa tutkimusraportissaan Nicolás E. Young ja hänen kollegansa kuitenkin osoittivat, että viime jääkauden jälkeen tämän jäätikön viimeinen jäljellä oleva jäänne, Barnesin jääpeite (Baffinin saari, Kanada), oli pienimmillään noin 3 600 vuotta sitten. Sen jälkeen se alkoi – noin 2 000 vuotta sitten – laajentua uudelleen, mikä tutkijoiden mukaan merkitsi uuden jääkauden alkua. 

Tämä kehitys pysähtyi kuitenkin noin vuonna 1960 eli alle 70 vuotta sitten, koska ihmisen toimien seurauksena kesät olivat alkaneet lämmetä, mikä johti jäämassan pienenemiseen ja sitä kautta jäätikön reunan vetäytymiseen. Lopputuloksena jäätikön laajeneminen päättyi huolimatta auringon lämpösäteilyn vähenemisestä, joten ihmiskunta välttyi uudelta jääkaudelta.  

* * *

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa osoittavat, kuinka valtava vaikutus kasvihuonekaasuilla on maapallon ilmastoon. Ja siksi on epätodennäköistä, että maapallolla voisi alkaa uusi jääkausi niin kauan kuin ihmiskunta jatkaa kasvihuonekaasujen päästämistä ilmakehään. 

Nähtäväksi tietenkin jää, osuivatko amerikkalaistutkijoiden päätelmät oikeaan vai kääntyykö pohjoisten jäätiköiden kehitys sittenkin joskus kasvuun. Siinä vaiheessa en uskoakseni ole kuitenkaan enää itse kirjoittamassa blogitekstiä siitä – tai mistään muustakaan – aiheesta. 

* * *

Totean vielä lopuksi tähän asiaan liittyen, että pohjoisen merijään tilastointi – tai ainakin sen julkaiseminen NSIDC:n nettisivulla – keskeytyi lokakuun 17. päivän jälkeen, kunnes tiedot päivittyivät jälleen eilen. Keskeytyksen syynä oli ilmeisesti tähän tarkoitukseen suunnatun rahoituksen voimakas supistuminen. 

Toivoa tietenkin sopii, että tämä aikasarja voisi jatkua myös tulevaisuudessa keskeytyksettä, koska se on erinomainen indikaattori ilmaston kehityksen – ja siten ilmastonmuutoksen – seuraamiseen, kuten olen moneen kertaan todennut. Napajään koon ja laajuuden aikasarjat eivät ole myöskään kärsinyt jälkikäteisistä muutoksista samalla tavalla kuin ilmakehästä suoraan mitatut ja julkaistut tilastot (esimerkki) ja siksi pidän niitä luotettavina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhut elävät ja voivat hyvin
Kuumat paikat pohjoisessa
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan