Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!

MTV3 julkaisi Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tekemään kyselyyn perustuvan jutun, jonka mukaan "Eurooppa ja Suomi keikkuvat naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa surullisen korkealla... Suomessa asuvista 18–74-vuotiaista naisista 53 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista väkivaltaa ja/tai psykologista väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana...  EU-maista vain Unkarissa vastaavat kokemukset ovat yleisempiä kuin Suomessa".

Myös lääkärilehti on kirjoittanut samasta aiheesta. Sen mukaan yliopistonlehtori Heli Siltala Oulun yliopistosta on kertonut, että "esiintyvyysluvut ovat kasvaneet, kun henkisestä väkivallasta on alettu kysyä väestöpohjaisissa tutkimuksissa... Suurella osalla ei ole fyysisiä vammoja, vaan epämääräisempää oireilua kuten vatsakipuja, pääsärkyä tai unettomuutta". 

* * *

Kaivoinpa siis kyseisen raportin esille ja löysin sieltä taulukon, johon oli koottu eri maista saadut tulokset. Sen mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleisintä Ruotsissa (41,0 %), Suomessa (37,3%) ja Tanskassa (33 %). 

Toisin sanoen juuri pohjoismaiset miehet ovat EIGE:n raportin mukaan varsinaisia seksuaalisen väkivallan hirviöitä. Sen sijaan fyysisen väkivallan tai sen uhan suhteen he eivät erotu muiden EU-maiden uroista. 

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että  samaisen instituutin tekemän tasa-arvokyselyn mukaan naiset ovat Unionin tasa-arvoisimpia Ruotsissa ja Tanskassa ja Suomikin on kahdeksantena. Tarkoittaako tämä siis sitä, että naisten tasa-arvo johtaa seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan? 

Vai voisiko sittenkin olla niin, että Euroopan tasa-arvoisimmat naiset kokevat seksuaaliseksi väkivallaksi sellaiset teot, jotka epätasa-arvoisemmissa maissa ohitetaan olan kohautuksella? 

* * *

Tähän asiaan kysely ei anna vastausta, mutta sen mukaan naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on vähäisintä Bulgariassa (3,4 %), Puolassa (5,0 %) ja Portugalissa (6,4 %). Siis maissa, jotka sijoittuvat tasa-arvokyselyn mukaan sijoille 18, 19 ja 16 eli Euroopan alempaan keskikastiin. 

Sen sijaan EU:n epätasa-arvoisimmissa maissa Romaniassa (13,9 %), Unkarissa (17,9 %) ja Kreikassa (18,1 %) naiset eivät ole kertoneet erityisen alhaisista - jos ei korkeistakaan - seksuaalisen väkivallan määrästä. 

Lopuksi todettakoon, että suomalaiset ovat EU-maiden kansalaisista tyytyväisimpiä elämäänsä. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat puolestaan sijoilla 11 ja 9 (linkin kuvassa näyttää olevan virhe eli Saksa on siinä kahteen kertaan, karttakuvan perusteella sija 9 näyttäisi kuitenkin kuuluvan Tanskalle). 

Toisaalta naisten kokeman seksuaalisen väkivallan suhteen paras kansa - eli bulgarialaiset - on koko listan viimeisenä ja portugalilaisetkin sijalla 23. Sen sijaan puolalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä eli sijalla kahdeksan. 

Näyttäisi siis siltä, että olipa selitys Euroopan tasa-arvoisimpien pohjoismaisten naisten kyselyssä antamalle kuvalle miestensä hirvittävästä väkivaltataipumuksesta mikä tahansa, se ei ainakaan näyttäisi heijastuvan heidän yleiseen tyytyväisyyteensä omaan elämäänsä. Ja hyvä näin, sillä olisihan se järkyttävää, mikäli pohjoismaiset miehet onnistuisivat tuhoamaan heidän onnellisuutensa seksuaalisella väkivallalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia

Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan korkeakoulutetuista yli 30-vuotiaista suomalaisista 80 prosenttia elää parisuhteessa. Peruskoulutetuista näin tekee vain 36 prosenttia, vaikka myös heistä suurin osa tahtoisi kumppanin. Ero on kieltämättä suorastaan järkyttävän suuri ja kertoo yhteiskunnan meritokratisoitumisen ulottuvan jopa parisuhteisiin asti. 

Kyselyn mukaan naisilla on edelleen päävastuu sekä kotitöistä että lastenhoidosta. Tähän jakoon ovat tyytymättömimpiä ne naiset, jotka huolehtivat oman arvionsa mukaan suurimman osan lastenhoidosta. Tosin kyse saattaa olla myös siitä, että lastenhoitoon tyytymättömimmät naiset yliarvioivat omaa osuuttaan. 

Kun puhutaan itse seksistä, niin miehet haluavat oman kertomansa mukaan sitä enemmän kuin naiset. Ja vanhemmat ihmiset vähemmän kuin nuoret.  

Kysely osoitti myös, että nykyiset nuoret ovat seksuaalisesti vanhempia ikäluokkia vapaamielisempiä. Erityisesti suurta osaa nuoria naisia kiinnostaa seksi niin miesten kuin naistenkin kanssa, sillä heistä vain puolet on kiinnostunut pelkästään vastakkaisesta sukupuolesta. Myös nuoret miehet ovat tässä suhteessa vanhempia vapaamielisempiä, mutta ikäisiään naisia lievemmin. Eläimistä ei kysytty. 

Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että nuoret naiset (alle 50-vuotiaat) ilmoittivat harjoittaneensa seksiä useammin kuin ikäisensä miehet, kun taas vanhemmissa ikäluokissa (yli 50-vuotiaat) miehillä oli oman kertomansa mukaan useammin seksiä kuin saman ikäisillä naisilla. Jäin miettimään, että liittyykö tämä outo jakauma siihen, että nuoret naiset harjoittaisivat seksiä vanhempien miesten kanssa vai siitä, että nuorilla naisilla olisi tapana harjoittaa lesbosseksiä, mihin edellisessä kappaleessa käsittelemäni vastaukset saattaisivat viitata. 

Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, kuten itse raportissa arvellaan, että ikäisiään miehiä harvemmin parisuhteessa elävät vanhemmat naiset elävät ilman seksiä. Ja vastaavasti miehiä useammin parisuhteessa elävät nuoret naiset saavat seksiä ikäisiään miehiä useammin.

Toki kyselystä paljastui monenlaisia muitakin asioita, mutta nämä olivat omasta mielestäni kiinnostavimpia, joten käsittelin niitä tässä kirjoituksessa. Suosittelen kuitenkin aiheesta kiinnostuneita lukemaan koko raportin jo siitäkin syystä, että tätä aamulla kirjoittaessani ehdin katsella lähinnä vain raportin kuvia.  

* * *

Kaiken kaikkiaan kysely osoitti, ettei suomalaisten heikko lisääntyminen johdu lastensaamiseen tarvittavien aktien vähäisyydestä. Eikä se liity myöskään siihen, etteivät suomalaiset haluaisi saada nykyistä enemmän lapsia.  

Sen sijaan lasten määrään vaikuttavat muut asiat, joista tärkeimmäksi arvellaan usein työstä aiheutuvaa stressiä, maailmantuskaa tai nuorten taloudellista epävarmuutta. Nämä syyt ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet asiaan, mutta epäilen vahvasti, että niiden rinnalla tai jopa edellä asiaan vaikuttaa myös nykyinen vapaata nuoruutta ihaileva kulttuuri, joka on tehnyt vielä yli kolmekymppisistä aikuisista yli-ikäisiä teinejä, joille parisuhteeseen ja omaan perheeseen sitoutuminen on vierasta. 

Tämä asia on ongelma, jota valaisee alla oleva Tilastokeskuksen julkaisema kuva, joka osoittaa Suomen väestön vanhenevan nopeasti. Eli vaurautta luovien työikäisten ikäluokkien vähenevän samalla kun yhteiskunnan resursseja kuluttavien vanhojen ihmisten määrä kasvaa.

Jos ja kun tätä väestörakennetta pidetään ongelmallisena - eikä Suomi houkuta taloudellista lisäarvoa tuottavia maahanmuuttajia - kannattaisi myös tähän asiaan kiinnittää huomiota. Ja pohtia - niin poliitikkojen kuin muidenkin suomalaisten parissa - mitä sen muuttamiseksi olisi tehtävissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Miksi nainen pettää miestään?

Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?

Meillä suomalaisilla on hyvässä muistissa EU-tasoisesen velkarahan jakaminen. Kirjoitin aiheesta esimerkiksi vuonna 2015 seuraavasti.

"Käytännössä Kataisen/Stubbin hallitusten merkittävin läpi mennyt päätös on ollut suomalaisen rahan riskeeraaminen Kreikan tukipaketteihin, tai oikeammin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamiseen. Tämä päätös on minun nähdäkseni johtanut  käsillä olevaan Euroopan pidentyneeseen taantumaan, jonka seurauksena EU on lopulta joutunut turvautumaan eräänlaiseen setelirahoitukseen."

Sen jälkeen Unioni on selvinnyt miten kuten, niin kuin Suomikin, mutta nyt on jälleen noussut esille ajatus yhteisen velan ottamisesta sekä bonuksena EU-tasoisen verotuksen luominen. Tällä kertaa sillä verukkeella, että Unioni tarvitsee parempaa kilpailukykyä ja lisää turvallisuutta

Italialaisen Mario Draghin mukaan EU tarvitsee näitä asioita edistäviin investointeihin vuosittain lisää 750–800 miljardia euroa. Ja mistäpä muusta tuo raha olisi saatavissa kuin ottamalla yhteistä velkaa, jota sitten jaettaisiin jollain perusteella takaisin jäsenmaille.

Suomessa on tällä kertaa onneksi hallitus, jolla on vastuullinen johto. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan "Draghin paperissa ei juuri ole yllätyksiä – tiesimme tämän tulevan, sanoo Purra viestissään. Taantuvan Euroopan taudinkuvaus on oikea, mutta esitetty lääke – yhteisvelkaan perustuva elpymispaketti 2 – täysin väärä. Emme tarvitse EU:hun lisää suunnitelmataloutta, vaan vähemmän."

Hänen mukaansa EU:n yhteisillä ratkaisuilla voidaan toki tehdä paljon, esimerkiksi pääomamarkkinoiden kehittämisen ja sääntelyn purkamisen ja järkevöittämisen kautta, mutta julkinen pumpattu raha ei ole se keino, jolla Unioni selviää ongelmistaan. 

Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) tyrmäsi Draghin ehdotuksen. Ja kauhisteli, että "Draghi puhui vieläpä pysyvästä, toistuvasta järjestelystä". Niinpä Suomen hallituksen kanta yhteisvelkainstrumentteihin on yksisellitteisen kielteinen Draghin ehdotukseen. 

Onneksi - ainakin toistaiseksi - Suomi ei ole ainoa Draghin toivoman velkavetoisen EU:n vastustaja, vaan myös Saksa ja Hollanti ovat ilmoittaneet vastustavansa sellaista. Toivon mukaan joukko kasvaa edelleen, mikäli tuleva komission ryhtyy ajamaan tosissaan EU:ta kohti velkaunionia, jossa kaikille valtiolle on määritetty omat tehtävänsä: yhdet jäsenet toimivat maksumiehinä ja toiset kuluttajina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Ruotsalaiset rikolliskasvattamot ja Lassilan ampuminen

Kuten kaikki vähänkään länsinaapurin tapahtumia seuranneet tietävät, on Ruotsi melkoisen sekaisin pitkään harjoitetun maahanmuuttopolitiikkansa seurauksena. Siitä antoi viimeisimmän todistuksen Helsingin sanomat, jonka - tai oikeammin naapurimaan poliisin tuoreen raportin - mukaan rikolliset pyörittävät siellä lasten- ja nuortenkoteja.

Länsinaapurimme poliisin mukaan "sijoitamme lapset ympäristöön, joka saa heidät todennäköisesti huonompaan kuntoon kuin ennen sijoitusta... Tämä on erittäin vakavaa".

Näiden lastenkotien henkilökuntaa palkataan jengirikollisten piiristä ja niiden asukkeja värvätään mukaan vakaviin rikoksiin. Lisäksi ainakin yhtä tällaista kotia on käytetty aseiden ja huumeiden säilytyspaikkana. Samalla kodit ovat bisnestä, koska ruotsalaisten veronmaksajien lastenkodeille antama taloudellinen tuki menee rikollisten taskuun.

Nähtäväksi jää, miten ruotsalainen yhteiskunta selvittää nyt ilmenneen ongelman. Vai jääkö se lopulta selvittämättä. 

* * * 

Tosin ei Suomellakaan ole varaa röyhistellä rintaansa. Näin voisi päätellä esimerkiksi siitä, että Helsingin Lassilassa pari päivää sitten havaitun ampumisen taustalla oli joukko murhaa yrittäviä ulkomaalaisia. 

Poliisi ei ole tarkentanut minkämaalaisista ampujista on kyse. Eikä myöskään sitä, kuuluvatko he johonkin jengiin. 

Tästä huolimatta tämäkin tapaus on syytä panna merkille yhtenä merkkipaaluna Suomen luisumisesta Ruotsin tielle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorison tekemät väkivaltarikokset ja ryöstöt räjähtivät kasvuun - mutta miksi?
Ylen ja MTV3:n uutisissa Oulun uudesta puukotuksesta on arveluttavia piirteitä
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin

Venäjän diktaattori Vladimir Putin tapatti ainoan edes mainitsemisen arvoisen sisäpoliittisen haastajansa - Aleksei Navalnyin - kaukana Siperiassa. Näin hän osoitti seuraavansa uskollisesti esikuvansa Josif Stalinin viitoittamaa tietä: johtajan valtaa uhkaavat on parempi lopettaa ennen kuin he käyvät todelliseksi vaaraksi - tai mieluummin jo silloin, kun asiasta herää epäilys diktaattorin sairaassa päässä.

Navalnyin murha ei tietenkään ollut mikään yllätys ottaen huomioon Venäjän aiemmat tapahtumat ikkunasta putoamisineen ja erilaisine myrkytyksineen. Yllätys ei tule myöskään olemaan se, että Putin teettää Navalnyin kuolemasta raportin, jolla ei ole totuuden kanssa minkäänlaista tekemistä, vaikka siinä näin väitetäänkin - это правда.

Navalnyin tapaukseen on otettu monenlaisia kantoja, merkittävimpänä Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin lausunto, jossa hän totesi suorasukaisesti, että "Venäjän viranomaiset kertovat oman tarinansa. Mutta älkää erehtykö, Putin on vastuussa Navalnyin kuolemasta".

Bidenin ulkoministeri Antony Blinken puolestaan totesi, että "hänen kuolemansa venäläisessä vankilassa sekä yhteen mieheen kohdistunut fiksaatio ja pelko vain korostavat Putinin rakentaman järjestelmän heikkoutta ja mädänneisyyttä". Ja osui siinä oikeaan - Vladimir kun on Josifinsa kaltainen myös neuroottisessa pelossaan, eikä siksi ole vaikea ennustaa hänen tulevan jatkossa tapattamaan ihmisiä entistäkin herkemmällä kädellä. 

* * *

Nähtäväksi jää, seuraako Putinin tämänkertaisesta operaatiosta sen enempää kuin aiemmistakaan. Eli kohdistetaanko häneen paljon moittivaa puhetta, mutta vain vähän todellisia toimia - ja nekin vain lyhytaikaisesti. 

Toivoa kuitenkin sopii, että Navalnyin murha johtaisi länsimaissa edes sotilaalliseen ryhdistäytymiseen ja Putinin uhriksi joutuneen Ukrainan niin runsaaseen avustamiseen, että venäläisjoukot joutuvat poistumaan maasta. 

Tietenkin sotilaallisen kyvykkyytensä hukanneiden eurooppalaisvaltioiden tyhjistä asevarastoista on vaikea nyhjäistä ennen kuin puolustusbudjetit on saatu korjattua. Mutta jos edes USA:n edustajainhuoneessa ymmärrettäisiin asian tärkeys ennen kuin ukrainalaiset joutuvat perääntymään muuallakin kuin Avdijivkassa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläinen paperitiikeri ja Kiinan keisari
Uhmaikäisiä ja kiinanpalatsikoiria
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan

Tiedelehti ohjeisti rotujen huomioimisesta

Yhdysvallat on maailman johtava suurvalta. Mutta samalla sisäisesti hajallaan trumpilaisten konservatiivien ja arvoliberaalien demokraattien vastakkainasettelun takia. 

Tämä asetelma on toki heijastunut myös muualle maailmaan, myös tiedeyhteisöön. Siitä esimerkkinä oli eilisen brittiläisen Nature-lehden kirjoitus, jossa ohjeistettiin ihmisiin liittyvää tutkimusta tekeviä käyttäytymään arvoliberaalisti.

Kirjoitus alkoi toteamuksella "kuten aiemmat pääkirjoitukset ovat tunnustaneet, Nature on osaltaan vaikuttanut rasismiin - ja on nyt luvannut osallistua sen torjumiseen yhdessä tutkimusyhteisön kollegoidensa kanssa". Sen jälkeen lehti kertoi uusista ohjeistuksistaan tutkimusraporttien kirjoittajille. 

Ohjeistuksen mukaan "tämä on osa jatkuvia päivityksiämme ohjeistuksessa, jossa pyydämme kirjoittajia kuvaamaan, miten demografiset ominaisuudet, mukaan lukien sukupuoli, otetaan huomioon tutkimusten suunnittelussa - ja laajemmin harkitsemaan tutkimuksen mahdollisuutta aiheuttaa haittaa". 

Myöhemmin kerrotaan myös tarkemmin, että lehti odottaa tutkimusraporttien kirjoittajilta kolmea asiaa. "Ensinnäkin, määritä käytetyt kategoriat ja selitä, miksi tällainen luokittelu on tarpeen. Toiseksi selitä käytetyt menetelmät ihmisten kuvailemiseksi tällä tavalla - esimerkiksi ilmoittivatko tutkimuksen osallistujat itsestään vai tulivatko tiedot väestönlaskennasta, sosiaalisesta mediasta tai hallinnollisista tiedoista? Kolmanneksi haluamme, että kirjoittajat kuvaavat, miten he hallitsivat sekoittavat muuttujat, kuten sosioekonomisen aseman". 

Nämä pyynnöt lisätään tutkimusraporttien kirjoittajille annettavaan ohjeistukseen siten, että ne tulevat ilmaistuksi jo käsikirjoituksen lähettämisvaiheessa. Ja loppukaneetissa selitetään vielä, että "niiden tarkoituksena on... estää tutkimusta tahattomasti ylläpitämästä haittaa ja välttää luomasta enemmän negatiivisia kokemuksia ihmisille, joille rasismi on päivittäinen todellisuus". 

Nähtäväksi jää, millä tavalla edellä kuvaamani ohjeistus vaikuttaa Nature-lehden sisältöön. Vaikka se käyttää varsin arvoliberaalia ja vahvaa kieltä, todetaan kirjoituksessa myös, että "rotuun tai etnisyyteen liittyvien tutkimusten tekemiselle on monta tärkeää syytä". 

Sellaisiksi se mainitsee sen, että "värillisiin ihmisiin kohdistuu syrjintää koulutuksessa, työpaikoilla ja muualla. Nämä tilanteet tarvitsevat tutkimusta, jotta ongelmat voidaan paremmin ymmärtää ja ratkaisuja löytää." Minulle jäi kirjoituksesta kuitenkin epäselväksi, tarkoittiko Nature myös sitä, että olisi tärkeää selvittää poikkeavatko jotkut ihmisryhmät muista etnisyyksistä sellaisilla tavoilla, jotka vaikuttavat positiivisesti tai negatiivisesti heidän kykyynsä toimia monietnisessä yhteiskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisesti korrektit Nigerian jorubalaiset ja Italian toskanalaiset
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia

Maahanmuuttajien priorisointi sortui sosiaalisen median tarkkaavaisuuteen

Muun muassa Yrjöperskeles-blogissa kiinnistettiin muutama päivä sitten huomiota Valtioneuvoston kanslian ehdotukseen maahanmuuttajille suunnatusta terveydenhuollon ohituskaistasta. Samoin tehtiin monella muulla sosiaalisen median foorumilla ja pääsipä asia esille sen jälkeen myös Suomen uutisissa. 

Ehdotus oli tietenkin täysin posketon ja varsinainen megapyllistys kohti kantaväestöä. Niinpä siitä väistämättä syntynyt kohu näyttääkin johtavan ehdotuksen perumiseen - tosin vedoten ilmeiseen valheeseen. Helsingin sanomien asiantuntijana käyttämä apulaisprofessori nimittäin väitti raportissa olleen ehdotuksen olleen harmillinen virhe, joka nyt vain korjattiin.

Virhe olisi tieteentekijän mukaan syntynyt siksi, että suomalaisten aiotusta syrjinnästä kertovan taulukon oli tarkoitus aluksi sisältää esimerkkejä muualla maailmassa käytetyistä priorisoinneista - maahanmuuttajien etusijalle asettamisesta ei hänen mukaansa edes keskusteltu. Olisin kuitenkin aika hämmästynyt, mikäli jokin maa maailmassa ihan oikeasti priorisoisi terveydenhuollossaan maahanmuuttajat kansalaistensa edelle - ja siksi epäilen apulaisprofessorin sortuneen muunnellun totuuden esittämiseen, ellei suorastaan ns. hätäkakkaan. 

Niin tai näin, on hyvä, että asiasta nousi aina tarkkaavaisessa sosiaalisessa mediassa meteli, joka toi asian esille. Sen seurauksena punavihreän hallituksemme halu - jota en sinänsä lainkaan epäile - asettaa muualta tulleet suomalaisten edelle lienee saanut sellaisen kolauksen, ettei ehdotukseen enää palata. Olisihan se nyt aivan posketonta, jos meidät suomalaiset asetettaisiin omassa maassamme - oikein valtioneuvoston päätöksellä - toisen luokan kansalaisiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista
Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

Tunnustus Ville Niinistölle

Minua ei varmaankaan tunneta suurena Vihreiden poliitikkojen ihailijana. Olenhan kysynyt onko puolueen nykyinen puheenjohtaja tyhmä vai epärehellinen ja kertonut, ettei hän ole tehtäviensä tasalla. Sekä arvellut koko liikettä kiihkofeministiseksi vasemmistopuolueeksi.

Puolueen nousevaa tähteä - Iiris Suomelaa - olen kuvannut enemmän kuin huolestuttavaksi henkilöksi ja Krista Mikkosen olen maininnut olevan linkolalainen ja epäillyt häntä taistolaisia lähellä olevaksi. Atte Harjanteen olen puolestaan arvellut olevan "mies" lainausmerkeissä.

Europarlamentaarikko Heidi Hautalan olen kertonut olevan Suomelle kallis poliitikko ja yhdessä Ville Niinistön ja Alviina Alametsän kanssa suomalaisvastainen. Niinistöä olen lisäksi kutsunut ymmärtämättömäksi. 

Tämän johdannon jälkeen minun on syytä antaa nyt myös kiitos. Se menee edellä viimeisenä mainitulle Ville Niinistölle siitä, että hän kutsui Amnesty Internationalin Ukraina-raporttia naiiviksi ja yksipuoliseksi, sekä Putinin tarkoitusperiä palvelevaksi. 

Niinistön mukaan amnestylaiset "toivat viestinnässään yksipuolisesti esille Ukrainan sodankäynnin tapoja sellaisella tavalla, että se pelaa Venäjän pussiin. Venäjä hyödyntää tätä omassa propagandassaan ja hämmentää omaa vastuutaan hyökkäyssodasta ja mittavista sotarikoksista siviilien systemaattisesta ottamisesta sodan kohteiksi."

Lisäksi Niinistö totesi, että moitteet Ukrainan väitetyistä toimista humanitaarista oikeutta vastaan ovat todellisuudessa epäselviä. Hänen mukaansa "syy ei välttämättä ole Ukrainan, vaan kyseessä on Venäjän hyökkäyssodan massiivinen seuraus... He ovat olleet todella naiiveja tavassa, jolla he ovat tuoneet asioita esille... Esimerkiksi ajatus siitä, että Ukrainan joukot eivät saisi puolustaa kaupunkiympäristöä majoittamalla joukkojaan myös vähän rintamasta etäämmälle, kun Venäjä vyöryttää yli sadantuhannen hyökkääjän joukkoa kohti kaupunkeja."

Niinistön näkemys on yhteensopiva asiasta paremmin ymmärtävien asiantuntijoiden näkemysten kanssa. Ja ansaitsee siten pienen tunnustuksen myös tässä blogissa. Joka tuli nyt annetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Most useless organisations of our time
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Ville Niinistö ei vain ymmärrä

IPCC:n raportoima uhkaava kehitys ei näy arktiksessa ilmastossa

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi eilen jälleen tiedon, että juuri tämä vuosikymmen on ratkaiseva taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Samalla se kertoi, että jo nyt on tapahtunut korjaamatonta vahinkoa, eikä kaikkia ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia pystytä siitä syystä estämään, vaan niihin on vain sopeuduttava.

Tämän blogin ilmastonmuutosseurannan keskiössä on jo melko pitkään ollut globaalin lämpenemisen herkimpänä pidetty mittari eli pohjoisen napajään sulaminen. Siksi katsahdin suurella mielenkiinnolla sen tämänhetkistä laajuutta ja totesin, että se ehti jo helmikuun aikana suuremmaksi kuin missään vaiheessa vuosina 2006, 2007, 2011, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2021. Näin siitä huolimatta, että tähänastisten tilastojen jokaisena vuonna napajään maksimikoko on saavutettu vasta maaliskuussa eli myös tänä vuonna jään voi olettaa vielä kasvavan. 

On kuitenkin niin, että edelle linkitetyn tilaston mukaan pohjoisen merijään laajuus on pienentynyt tämänhetkisen tilaston kahtena viimeisenä päivänä - ehkäpä IPCC:n raportin kunniaksi. Siitä huolimatta se on ajankohtaan (helmikuun 27. päivä) nähden laajempi kuin kertaakaan vuoden 2013 jälkeen. Siten näyttäisi siltä, ettei arktisen ilmaston lämpeneminen ole edennyt kahdeksaan vuoteen.

Tämän toki tiedämme mielestäni luotettavammankin tilaston eli kerran kuukaudessa raportoidun pohjoisen merijään pinta-alan perusteella. Helmikuun osalta saamme tuon tiedon kuitenkin vasta lähipäivinä, joten en voi kertoa sen tilannetta kuluneena helmikuuna. 

Todettakoon kuitenkin, että tammikuun tilaston mukaan napajään pinta-ala oli mittaushistorian yhdeksänneksitoista suurin, kun mittaustuloksia on käytössä kaikkiaan 43 vuodelta - eli siis varsin keskimääräinen. Jään tammikuinen pinta-ala oli kulunutta tammikuuta suurempi edellisen kerran vuonna 2009 eli kolmetoista vuotta sitten.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla Euroopan Unioni ja siinä sivussa suomalainen yhteiskunta reagoivat nyt, kun IPCC:n raportin mukaan maapallon ilmaston kannalta ratkaiseva vuosikymmen on edennyt jo toiseen vuoteensa. Nopeutetaanko vihreää siirtymää entisestään, rauhoitetaanko Suomen metsät hiilinieluiksi ja biodiversiteetin suojelualueiksi, metsitetäänkö pellot samoihin tarkoituksiin, rakennetaanko tuulimyllyjä ja ydinvoimaloita tai ryhdytäänkö ihmisten elämää ja liikkumista säätelemään jonkinlaisilla ilmastovastuulaeilla?  

Lopuksi todettakoon pienenä anekdoottina, että suomalainen eläköitynyt puulustotutkija Mauri Timonen on julkaissut sosiaalisessa mediassa arktisen merijään seurannan kanssa yhteensopivan analyysin, jonka mukaan maailman pohjoisimpien mittausasemien mittausten raakadatan mukaan arktiksen ilman lämpötila näyttäisi viime vuosina kääntyneen kasvuun. Arvoisa lukijani huomatkoon kuitenkin, ettei kyse ole vertaisarvioidusta julkaisusta vaan ainoastaan somepäivityksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?
Pohjoinen merijää oli joulukuussa keskikokoinen
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta