torstai 31. elokuuta 2023

Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?

Suomesta lähti aikanaan muslimiväestön kokoon nähden eniten taistelijoita ISIS:in riveihin. Myöhemmin heidän sotaretkensä päättyi ja lähes kaikki eläväksi jääneet palasivat Suomeen joko omin avuin tai presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) junailemana. Siitä huolimatta ISIS:in joukoissa olleista ei ainoatakaan ole tuomittu osallistumisesta Syyriassa ja Irakissa tapahtuneisiin hirmutekoihin.

Tämä asia tuli mieleeni jälleen, kun luin Verkkouutisista, että saksalainen oikeus on päättänyt korottaa yhden oman ISIS-terroristinsa saamaa tuomiota kymmenestä neljääntoista vuoteen. Lisäksi - jutun mukaan - "Saksassa on tuomittu 19 palannutta ISIS-naista kuulumisesta terroristijärjestöön".

Toki Suomessakin on vuonna 2021 kriminalisoitu terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, mutta lakia ei ole sovellettu täältä ISIS:in riveihin lähteneisiin ja siellä hirmutekoja tehneisiin tai niitä tukeneisiin. Siksi herää kysymys, että lieneekö heidän toimiaan edes tutkittu kunnolla?

Syytä kuitenkin olisi, sillä Verkkouutisten jutussa mainittiin siinä käytetyn asiantuntijan suulla, että "osan heistä tiedetään jatkaneen islamistista toimintaa Suomessa". Suomalaisena veronmaksajana on tässä tilanteessa pakko kysyä, että miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista? Ja onko näiden islamistien touhuihin puututtu edes sen jälkeen, kun siitä on saatu tieto? Ja tehty tarvittavat toimenpiteet heidän puuhastelujensa lopettamiseksi?

Tämä kaikki kietoutuu tietenkin myös laajemmin suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tähän mennessähän muslimien kohdalla on korostettu niin sanottuja ihmisoikeuksia sekä omien perinteiden ja kulttuurin säilyttämistä. 

Ja samalla luotu sitä kautta pohjaa yhteiskunnalliselle polarisoitumiselle viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Eikä tarvinne olla mikään einstein ymmärtääkseen, että tämän seurauksena terrorismin riski väkisinkin kasvaa purkautuakseen ennemmin tai myöhemmin katkerien ajatusten sijasta rikollisuutena. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään sellaisia ryöstöjä, koulukiusaamista tai nöyryyttäviä pahoinpitelyitä, joita on viime aikoina esitelty yhä tiheämpään tahtiin sosiaalisessa mediassa, vaan todellista terrorismia. 
   

keskiviikko 30. elokuuta 2023

Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat

Tällä viikolla selviää pääseekö Petteri Orpon (kok) hallitus yksimielisyyteen siitä mikä on rasismia ja mikä ei. Samaan aikaan maassamme jatkuu nuorisoväkivalta, jonka tekijöissä korostuvat henkilöt, jotka ovat etnisesti jotain muuta kuin kantasuomalaisia. 

Vantaan sanomien mukaan "nuorten tekemien rikosten määrä on Suomessa viime vuoteen verrattuna kasvanut vahvasti. Huomattavinta kasvua on tullut alaikäisten suorittamiin ryöstörikoksiin, joiden määrä on lähes kaksinkertaistunut. Kun viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla alle 18-vuotiaiden tekemien ryöstöjen määrä oli 484, näiden rikosten määrä oli tänä vuonna kasvanut jo 735 tapaukseen." 

Sisäministeriön Kirsi Pimiän mukaan "somessa jaetaan nyt aiempaa enemmän videoita, joita nuoret ovat kuvanneet toisia nuoria nöyryyttävissä videoissa. Näitä videoita on sitten jaettu hyvinkin laajalle, samoin esimerkiksi seksuaalisia kuvia." 

Saman jutun mukaan Suomessa on yksitoista katujengiä ja niiden toimintaan pääkaupunkiseudulla ja Turussa osallistuu kolmisensataa nuorta. Siten tässäkään järjestäytyneen rikollisuuden muodossa ei todellakaan ole yksittäistapauksista. 

Vantaan sanomien haastatteleman Helsingin rikospoliisin komisarion Tom Packalénin mukaan "nykyään päivittäisjutuissa ulkomaalaisten osuus on todella merkittävä. Myös laittomasti maahan tulleiden joukossa. Laittomasti maassa olevien palautusten tehostaminen tulee olemaan tärkeä asia. Uskon, että uusi hallitus saakin palautukset käyntiin täydellä teholla."

Tämä olisi luonnollisesti toivottavaa. Nähtäväksi kuitenkin jää, onnistuuko hallitus toteuttamaan Packalénin toiveen, vai jääkö suomalaisten turvallisuudesta huolehtiminen edelleen retuperälle jonkinlaisten näennäishumanistisien perusteluiden takia.

Tässä suhteessa oli erityisen merkittävää rikoskomisarion kommentti, jonka mukaan "rikollisuus, mikä maahanmuuttoon... olen virkamies nykyään. Pitää sanoa korrektisti, etten saa nuhteluita". Tämä on huolestuttavaa, sillä tämä kommentti kertoo varsin karulla tavalla ilmapiirin Suomessa muuttuneen niin oudoksi, ettei edes rikoskomisario uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat.

Siksi annan Petteri Orpolle ja hänen hallitukselleen - erityisesti ministeri Anna-Maja Henrikssonille (ruots) neuvon: pitäkää hyvät ihmiset huoli siitä, ettei Suomessa tarvitse pelätä tosiasioiden esille tuomista. Ja määritelkää rasismi sen mukaisesti, ettei se estä puhumasta todellisista ongelmista tai etsimästä niihin toimivia ratkaisuja.

tiistai 29. elokuuta 2023

Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään

Referoin eilen tutkimusta, jonka mukaan länsimaisten ihmisten suhtautuminen pakolaisiin ei ole juurikaan muuttunut sitten vuoden 2015 pakolaisaallon. Neljä päivää sitten taas totesin - niin ikään tutkimukseen tukeutuen - ettei usein esitetty väite maahanmuuttajien syrjinnän vähenemisestä silloin, jos ihmiset ovat tekemisissä heidän kanssaan, pidä paikkaansa.  

Tänään puolestaan opimme Helsingin sanomista, että pääkaupungissamme ihmiset äänestävät perussuomalaisia sellaisissa vaalipiireissä, joiden alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Toisin sanoen ihmiset antavat äänensä eduskunnan maahanmuuttokriittisimmälle puolueelle silloin, kun he joutuvat päivittäin tekemisiin kehitysmaalaistaustaisten ihmisten kanssa.

Tässä yhteydessä haluan vielä huomauttaa siitä tosiasiasta, että kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien määrän noustessa jollain asuinalueella suureksi alkaa kantaväestön parissa virta uusille kotiseuduille. Myös tämä kertoo siitä, että suomalaisten maahanmuuttokriittisyys johtuu maahanmuuttajista itsestään.

Kaiken tämän perusteella esitän toiveen Suomen lehdistölle - ja maahanmuuttoa kommentoiville tutkijoille - siitä, että se tunnustaisi tosiasiat, eikä enää koskaan väittäisi maahanmuuttokriittisyyden johtuvan jonkinlaisesta epärationaalisesta pelosta tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Tai että maahanmuuttokriittisyys jotenkin katoaisi ihmisten oppiessa tuntemaan etnisesti erilaisia ihmisiä. 

Näin siksi, että sellainen olisi ilmiselvää valehtelua, johon vastuullisen median - saati tutkijoiden - ei pitäisi sortua missään tilanteessa. 

maanantai 28. elokuuta 2023

Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut

Yksi tämän blogin kestoaiheista on ollut maahanmuutto, erityisesti humanitaarinen sellainen. Siinähän ongelmana on ollut se, että vainoa ja sotaa paenneiden ihmisten hätää ovat hyödyntäneet myös sellaiset kehitysmaalaiset, joiden ainoana tavoitteena on ollut nostaa elintasoaan - pahimmillaan länsimaisen sosiaaliturvan varassa sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksiin syyllistyen.

Tästä äärimmäinen esimerkki oli vuonna 2015 Suomeen saapuneiden ihmisten kansallisuusjakauma, jossa korostuivat siinä vaiheessa rauhallisen Irakin nuoret miehet, joiden määrä oli yli kaksikymmenkertainen verrattuna syyrialaisiin. Näin siitä huolimatta, että pakolaisuuden hyväksyttävä syy olisi silloin ollut Syyrian sisällissota, joka toi muualle Eurooppaan noin 2,3 miljoonaa turvapaikkaa hakevaa henkilöä. 

Tänä päivänä suurin maahanmuuttajaryhmä ovat ukrainalaiset, joista yli kahdeksan miljoonaa on hakenut suojaa eri puolilta Eurooppaa. Toisin kuin kahdeksan vuoden takaiset irakilaiset, he eivät ole aiheuttaneet ongelmia Suomessa tai muualla. 

Uusimmassa Nature-lehdessä julkaistiin kyselytutkimus, jossa selvitettiin eurooppalaisten asenteiden muuttumista humanitaarisiin pakolaisiin, sekä otetaanko ukrainalaiset tulijat vastaan myönteisemmin kuin muualta tulevat turvapaikanhakijat. Siinä oli oli aineistona vuosien 2015–2016 ja 2022 pakolaiskriisien ajalta tehtyjä kyselyitä, joissa oli pyydetty kaikkiaan 33 000 kansalaista viidestätoista Euroopan maasta arvioimaan satunnaisesti vaihtelevia turvapaikanhakijoiden profiileja. 

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ihmisten näkemykset tiettyjä ominaisuuksia omaavia turvapaikanhakijoita kohtaan ovat pysyneet huomattavan vakaana ja yleinen tuki on jopa hieman kasvanut ajan kuluessa. Ukrainalaiset turvapaikanhakijat otettiin tervetulleina vastaan vuonna 2022, ja heidän demografisella ja uskonnollisella profiilillaan oli suurempi rooli kuin kansallisuudella. 

Myötämielisyys ukrainalaisia kohtaan ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole heikentänyt eurooppalaisten tukea muille pakolaisryhmille, kuten muslimipakolaisille, joihin suhtaudutaan tällä hetkellä suunnilleen samalla tavalla tai jopa aavistuksen myötämielisemmin tai jopa hiukan positiivisemmin kuin vuonna 2016. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että syyrialaisiin muslimeihin suhtaudutaan joka tapauksessa selvästi varauksellisemmin kuin ukrainalaisiin kristittyihin. Ja naisiin selvästi myötämielisemmin kuin miespuolisiin turvapaikanhakijoihin.

Vähemmän yllättävää oli se, että tutkimuksen vastaajista itsensä poliittiseen vasemmistoon mieltävät olivat huomattavasti innokkaampia ottamaan vastaan pakolaisia kuin oikeistolaiset. 

Lisäksi panin suurella mielenkiinnolla merkille, ettei maahanmuuttajaväestönsä kanssa vaikeuksissa olleiden ruotsalaisten suhtautuminen turvapaikanhakijoihin ollut muuttunut vuodesta 2016 vuoteen 2022 yhtään negatiivisemmaksi. Länsinaapurissa vallitsi siis ainakin vielä viime vuonna samanlainen sinisilmäisyys kuin viime vuosikymmenellä. 

Harmi kyllä Naturen tutkimuksessa ei valitettavasti ollut mukana suomalaisia. Näin siksi, että vuoden 2016 maahanmuutto poikkesi meillä muusta Euroopasta siinä, etteivät tulijat olleet sotaa käyvästä Syyriasta, vaan tuolloin suhteellisen rauhallisesta Irakista. 

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko tämä ilmeinen turvapaikkaoikeuden väärinkäyttö vaikuttanut ihmisten asenteisiin - sikäli kuin asia nyt edes on yleisessä tiedossa suomalaisten parissa, koska ainakaan valtamediamme ei ole sitä painottanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi
Leimattu ryhmä

sunnuntai 27. elokuuta 2023

Toistaako ranskalainen sotahistoria itseään Ukrainassa?

Eilisten uutisten perusteella Ukraina on onnistunut murtamaan Venäjän vahvimman puolustuslinjan Zaporižžjan alueella. Tämä uutinen lämmittänee suurinta osaa länsimaisista ihmisistä, mutta samalla monen mieltä kaivaa pelko siitä, että onko venäläisten puolustuslinja sittenkin liian pitkä ja vahvasti varusteltu ukrainalaisille. 

Tästä esimerkkinä taitelutilannekartoistaan tunnetuksi tullut Emil Kastehelmi mainitsi eilen oman huolensa tilanteen kehityksestä. Hänen mukaansa "Ukraina pystyy vielä puskemaan jonkun kylän eteenpäin, mutta liian kapea hyökkäysränni voi asettaa sivustat vaikeaan ja uhkaavaan tilanteeseen".

Itse en tietenkään tiedä täältä kotisohvaltani sen enempää sotatilanteesta, eikä minulla ole myöskään kristallipalloa, joka näyttäisi tulevaisuuden. Mutta menneisyydestä tiedän kuitenkin aika paljon ja siksi päätin jakaa yhden tiedonpalasen teille, arvoisat lukijani. 

Palaan tässä asiassa vuoden 1940 Ranskaan. Se luotti kuin pukki sarviinsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan rajalle rakentamaansa Maginot-linjana tunnettuun linnoitusketjuun. Gallialaisten harmiksi saksalaiset kuitenkin kiersivät linjan pohjoisesta, eivätkä jääneet taistelemaan sen hallinnasta, vaan etenivät suoraan Pariisiin

Näin koko vahvasti varustelu Maginot-linja osoittautui lopulta varsin hyödyttömäksi. Tai pikemminkin suorastaan haitalliseksi sitoessaan ranskalaisjoukot asemiinsa - eli pois vuoden 1940 länsirintaman ratkaisutaisteluista.

Niinpä kysyn tässä kirjoituksessani, että mikä estää ukrainalaisia toistamasta saksalaisten vuonna 1940 tekemää temppua? Nyt syntyneessä tilanteessahan he voivat heittää reservinsä syntymässä olevaan aukkoon ja ohittaen venäläisten linnoitteet edetä suoraan syvälle venäläislinjojen taakse ja lopulta Mustanmeren rannikolle katkaisten rannikkoa pitkin kulkevan venäläisten pohjoisen huoltoreitin. 

Jos ukrainalaiset vielä samaan aikaan onnistuvat pitämään Kertšinsalmen sillan ohjuksin ja drooni-iskujen avulla ainakin osittain kulkukelvottomana, syntyy Etelä-Ukrainaan jättimäinen motti, jonka purkamiseen venäläisten voimat - tai ainakaan joukkojen motivaatio - tuskin riittävät. Päinvastoin, huollon kadotessa saattaa antautuminen käydä useammankin venäläissotilaan ja -joukon mielessä.

Alkuperäinen englanninkielinen blogiteksti: Is French military history repeating itself in Ukraine? 

lauantai 26. elokuuta 2023

Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila

Eilisen päivän merkittävin uutinen oli Petteri Orpon (kok) hallituksen budjettiesitykseen sisältyvä - järkyttävän suuri - yli kymmenen miljardin euron alijäämä. Näin siitä huolimatta, että hallitus on leikannut monia verovarojen käyttöeriä suhteessa edellisen hallituksen linjauksiin

Yksi syy tähän ristiriitaan on se, että Orpon kabinetti on esityksessään pyrkinyt helpottamaan suomalaisten verotaakkaa. Tämän päätöksen tarkoituksena ei ole rikkaiden suosiminen, vaan työnteon ja yrittämisen edistäminen sekä lyhyellä että pidemmällä tähtäimellä. 

Samaan tavoitteeseen tähtäävät myös menonlisäykset tutkimus- ja kehittämistoimintaan, liikunnallisen elämäntavan edistämiseen, perusopetukseen ja lapsiperheiden tukeen. Harjoitetun maahanmuuttopolitiikan järjettömyydestä taas seuraa poliisin resurssien kasvattamisen tarve - nähtäväksi kuitenkin jää, onko hallituksella tahtoa puuttua myös tämän asian juurisyihin.

Suomen muuttunut geopoliittinen asema ja Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka ovat myös vaatineet osansa, eli lisärahoitusta ollaan budjetoimassa myös puolustusvoimille. Lisäksi Ukrainan avustamiseen on luvattu korvamerkittyä rahaa. 

Kaiken kaikkiaan ensi vuoden budjettiehdotuksen loppusumma on 3,7 miljardia suurempi kuin mitä tälle vuodelle on budjetoitu ja budjetin alijäämä on vain 0,3 miljardia euroa pienempi kuin kuluvan vuoden tulo- ja menoarviossa. Tämä johtuu pääosin kahdesta seikasta. 

Ensimmäinen on Sanna Marinin (sd) hallituksen päätös hyvinvointialueiden perustamisesta. Niiden rahoitus kasvaa vuoden 2023 varsinaiseen talousarvioon verrattuna noin 4 miljardilla eurolla. Lisäksi hallitus joutuu varaamaan yli kolme miljardia euroa viime vuosina holtittomasti kasvaneen valtionvelan korkokuluihin. 

Kaiken kaikkiaan valtion menojen supistamiseen tähtäävän Orpon hallituksen yli 87 miljardin euron budjettiesitys kertoo karua kieltä siitä, kuinka syvään talousahdinkoon Suomi on ajettu viime vuosien vihervasemmistolaisella politiikalla. Ainoa tie tästä alhosta nousemiseen käy onnistuneen talous- ja innovaatiopolitiikan kautta. 

Siksi on hyvä, että hallitus on onnistunut sijoittamaan edes pieniä kannusteita tutkimukseen, yrittämiseen ja työntekoon. Viime kädessä ratkaisun avaimet ovat kuitenkin aivan muualla kuin valtionhallinnossa eli yrityksissä, työpaikoilla ja tutkimuslaitoksissa. Vain niissä onnistumalla voidaan Suomen talouden viime vuosien surullinen kurssi muuttaa.

perjantai 25. elokuuta 2023

Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa

Jos suomalaista mediaa seuraa, voisi kuvitella, että eurooppalaisten - ja siis myös suomalaisten - rasismi olisi kauheaa, mutta kuitenkin vähitellen katoamassa. Siksi oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa tarkasteltiin rotuun ja etniseen syrjintään liittyviä muutoksia ihmisten työhönotossa kuudessa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maassa. 

Nämä maat olivat Kanada, Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Hollanti ja Yhdysvallat. Aineistona käytettiin kaikkia saatavilla olevia syrjintäarvioita 90 eri alalla tehdystä rekrytointikokeilusta: ne kattoivat yli 170 000 työhakemusta. 

Tutkimusmateriaalin sisältämät aikajaksot kuitenkin vaihtelivat maittain: esimerkiksi Isossa-Britanniassa tarkasteltiin vuosina 1969–2017 tehtyjä kokeiluita kun taas Saksassa tutkimuksen ajanjakso sisälsi vain vuodet 1994–2017. Syrjintätrendejä tarkasteltiin suhteessa neljään eri alkuperään kuuluvien ryhmien osalta: mustat, aasialaiset, latinot sekä Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan alueelta peräisin olevat henkilöt. 

Tutkijoiden saamat tulokset osoittivat, että rekrytoinnin yhteydessä havaittu syrjintä on pysynyt ennallaan tai lievästi lisääntynyt useimmissa maissa ja alkuperäryhmissä, ja erityisesti kolme asiaa oli muuttunut. Niistä ensimmäinen oli rekrytointisyrjinnän lisääntyminen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta peräisin olevia ryhmiä kohtaan 1990-luvulta 2000-luvulle. Toinen merkittävä havainto oli syrjinnän väheneminen Ranskassa erittäin korkeilta tasoilta "ainoastaan" korkealle tasolle. Kolmas muutos oli se, että syrjintä oli ajan myötä lisääntynyt Hollannissa.

Tämä kaikki kertoi siitä, että usein esitetty väite syrjinnän vähenemisestä sen seurauksena, että ollaan tekemisissä maahanmuuttajien kanssa ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, se ei ollut vähentynyt viime vuosikymmeninä viidessä kuudesta tutkimuksessa tarkastellusta länsimaasta - eikä mitä todennäköisimmin myöskään Suomessa.

Tästä seuraa kysymys siitä, miksi usein kuitenkin näyttää siltä, että Suomessa suhtautuminen maahanmuuttajiin olisi kyselyiden perusteella positiivisinta maahanmuuttajia pursuavissa suurissa kaupungeissa ja negatiivisinta maaseudulla, jossa heitä ei juurikaan näe. Onko kyseessä kaupunkilaisten silkka valehteleminen kyselijöille vai kenties heidän konformisuutensa, eli taipumus mukautua muiden ajatuksiin - tai ainakin sellaiseksi kuviteltuihin. 

Tällainen kuvittelu voisi johtua erityisesti lehdistömme tavasta uutisoida mahdollisimman positiivisesti kaikesta mahdollisesta maahanmuuttoon liittyvästä ja toisaalta vaieta sen haitallisista puolista. Maaseudun väestöön saattaa lisäksi vaikuttaa se, ettei siellä ole juurikaan maahanmuuttajia, joten siellä lehdistön propagandaan ei ole ollut juurikaan kiinnostusta tai tarvetta kiinnittää huomiota. Eikä painetta konformisuuteen - tai valehteluun kyselytutkimuksissa - ole syntynyt likimainkaan samassa mitassa kuin kaupunkilaisilla.

Rekrytointi sen sijaan on toimenpide, jossa mitataan ihmisten todelliset asenteet, eikä varaa konformisuuteen ole, koska rekrytoidulla on suora vaikutus hänet palkanneen yrityksen - tai palkkaavan johtoportaan - menestykseen. Ja siksi se on monin verroin kyselytutkimuksia luotettavampi mittari ihmisten asenteista maahanmuuttajia kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Maahanmuuttajien priorisointi sortui sosiaalisen median tarkkaavaisuuteen
Krista Mikkonen: maahanmuuttajengit johtuvat kantaväestön rasismista

torstai 24. elokuuta 2023

Sanna Marinin feministinen taisteluhuudahdus

Suomen entinen pääministeri Sanna Marin (sd) on ilmaissut ajattelevansa, että "helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka eivät auta toisia naisia". Kyseessä on lainaus amerikkalaiselta feminismiin taipuvaiselta naispoliitikolta, mutta Marin ei kertonut, miksi hän lainauksensa teki. 

Kommentti kirvoitti kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia sosiaalisessa mediassa. Tässä niistä muutamia.

Toimittaja Sanna Ukkola, nainen: "Nyt sitten tytöt joukolla tukemaan Virpi Buttia, Aileen Wuornosta ja insuliinisurmaajaa, koska helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisia naisia". 

Maria Miala, (kok), nainen: "Helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka eivät valtansa aikana kyenneet: kriminalisoimaan tyttöjen silpomista, edistämään naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyötä tai edes luopumaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta."

Paula Bergman, Suomalainen expatriaatti Norjassa, nainen: "Väkivallan kokemusasiantuntijanaiset elävät Suomessa maanpäällistä helvettiä samaan aikaan kun Sanna Marin profiloituu kansainvälisesti naisten oikeuksien puolustajana. Irvokasta."

Timo Heinonen (kok), ei nainen: "Mielenkiintoista. Oliko tämä Marinin tuki Krista Kiurulle seuraajakseen SDP:n puheenjohtajana? Vai mikä?"

Toimittaja Juha Ristamäki, ei nainen: "On esitetty monenlaisia tulkintoja, mihin Marinin päivitys liittyy. Itse luulen, että hän kehottaa kaikkia naisia nyt tukemaan Riikka Purraa, joka huomenna aloittaa vaikeat budjettineuvottelut."

Nähtäväksi jää, selvittääkö Marin jossain vaiheessa tarkoitustaan. Ja vahvistaa onko joku edellä mainituista oikeassa. Itse olin kuitenkin erityisen yllättynyt siitä, että tämän feministien tunnetun taisteluhuudahduksen esille tuominen sai niinkin negatiivisen vastaanoton naisilta. Outoa.

keskiviikko 23. elokuuta 2023

Sauli Niinistö varoitti Ruotsin tiestä

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti kantaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaan toteamalla, että Suomen ei pidä luoda olosuhteita, joissa Suomi on kaikkein avosylisin ja Suomessa on kaikkein liberaalein tai sallivin lainsäädäntö. Tässä hän asettui selkeästi hallitusohjelman ja erityisesti perussuomalaisten näkemyksen taakse. 

Lisäksi hän sanoi, että "toivottavasti nämä varoitukset huomioidaan. Meillä on kuitenkin selvästi kehittymässä samantyyppistä katuväkivalta- tai katurikoskulttuuria kuin Ruotsissa."

Jokaisen järkevän ihmisen luulisi ymmärtävän, että Niinistön toive on on todellakin syytä huomioida. Onhan naapurimaassa jouduttu nostamaan terrori-uhan arviota vain muutama päivä sitten siksi, että sikäläisten maahanmuuttajien joukossa on joukoittain fanaattisia muslimeita. 

Ja lisäksi siellä on parhaillaan käynnissä niin paljon maahanmuuttajavetoisten huumejengien välisiä taisteluita, että esille on noussut jopa ajatuksia tavallisten ihmisten oikeudesta kantaa asetta julkisilla paikoilla, vapaaehtoisten katupartioiden organisoimisesta ja jopa armeijan komentamisesta kaduille. Toistaiseksi mitään näistä ei kuitenkaan ole toteutunut. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako presidentin kannanotto siihen, kuinka hallituksen sisäinen arvoliberaali oppositio suhtautuu hallitusohjelmassa päätettyihin toimiin maahanmuuton ongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Tai ottaako eduskunnan vihervasemmistolainen vähemmistö niin sanotusti lusikan kauniiseen käteen ja ryhtyy tässä asiassa tukemaan hallituksen toimia, jotta tässä tuhansien järvien maassa olisi ihmisen hyvä asua myös tulevaisuudessa.

Valitettavasti oma odotusarvoni ei ole kummoinen kummankaan opposition suhteen. RKP:n vähemmistö äärivasemmistolaisen Eva Biaudet´n johdolla kohauttanee vain olkiaan ja jatkaa hallitustyön sabotoimista. Eikä vihervasemmistolla liene sitäkään vähää järkeä - ei ainakaan sen äärilaidalla eli Vasemmistoliitossa ja Vihreissä.

Sen sijaan Keskusta voisi lopulta ryhdistäytyä tässä asiassa. Eikä tämän toiveen toteutuminen liene aivan mahdotonta sen valossa, että puheenjohtaja Annika Saarikko antoi eilen ymmärtää, että hänen puolueensa voisi jatkossa tukea hallitusta. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärtääkö hän myös antaa katetta tälle lupaukselle. 

tiistai 22. elokuuta 2023

Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Wikipedian mukaan "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on... tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

Sen yhtenä tarkoituksena - edelleen saman lähteen mukaan - on "tarjota oikeanlainen ilmaisuväline hallitsevan puolueen seuraajien maailmankatsomukselle ja ajatusmalleille" sekä "tehdä vääräoppinen ajattelu mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun uuskieli on kokonaan korvannut vanhakielen. Siksi uuskielen sanasto antaa mahdollisuuden ilmaista tarkasti puolueen jäsenen tarkoittamat merkitykset, mutta se tekee mahdottomaksi ilmaista muita merkityksiä edes epäsuorasti. Tämä saavutetaan yhtäältä uudissanoilla, toisaalta epätoivottujen sanojen hävittämisellä, tai niiden merkitysten korjaamisella oikeaoppiseksi tai tarkentamisella".

Tämä tuli jälleen kerran mieleeni, kun luin aamun uutistarjontaa. Näin erityisesti Helsingin sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisen Sininauha-säätiön kannanotosta, jossa se vaati, ettei koulussa käytettäisi sellaisia vakiintuneita sanoja kuin "spurgu" tai "puliukko" ihmisistä, jotka haisevat pahalta ja joita muut väistelevät kohdatessaan. 

Tapauksen tekee blogitekstin arvoiseksi se, että säätiön vaatimuksella ei niin sanotusti pyyhitty takapuolta, vaan Opetushallitus aikoo sen seurauksena "muuttaa opettajan aineistoa nyt sen verran, että kerromme sanan spurgu olevan käytössä, koska se liittyy kaunokirjalliseen tekstiin". 

Näin siitä huolimatta, että sanaa spurgu käytetään - ja on käytetty vähintäänkin puoli vuosisataa - nimenomaisesti tavallisessa puhekielessä ilmaisemaan ihmistä joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan. Samoin sanaa puliukko.

Siksi on selvää, että - toisin kuin Sininauha-säätiön kannanotossa väitetään - nämä sanat eivät ole leimaavia, vaan tarkoin tietynlaista ihmistä kuvaavia ilmaisuja. Eivätkä nämä ihmiset tai muiden suhtautuminen heihin muutu miksikään, vaikka kyseiset sanat korvattaisiinkin jollain uuskielisellä ilmaisulla. Näin siksi, että tämäkin ilmaisu kuvaisi ihmistä, joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan.

maanantai 21. elokuuta 2023

Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille. 

Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista. 

"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."

"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."

"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."

"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta


Valkoihoinen perhe ei edusta todellisia lontoolaisia

Yhdysvalloista peräisin oleva woke-kulttuuri ärsyttää monia ihmisiä. Siitä huolimatta sen vaikutus on valtava, kuten jokainen eilisen pääuutislähetyksen seuraaja sai huomata, kun verorahoitteinen mediamme kertoi Helsingin Suvilahdessa kuvattavasta tanssivideota. 

Tanssivideo pohjautui korealaiseen kappaleeseen ja siihen osallistuneet lähes kaikki noin sata nuorta olivat ihonväriltään joko kantasuomalaisen tai itäaasialaisen näköisiä. Ylen toimittaja oli kuitenkin poiminut ensimmäiseksi haastateltavakseen ilmiselvästi afrikkalaista alkuperää olevan (luullakseni mulatti)tytön. 

Tämä voisi tietenkin olla pelkkää sattumaa, mutta ilmiö on suomalaisessa yhteiskunnassa aivan liian tavallinen,  jotta se ei olisi tarkoituksellista - kuten vaikkapa vaatemainoksissa esiintyvien ihmisten ihonväristä (esimerkki) on jokainen voinut päätellä ihan itse. Taustalla lienee woke-kulttuurin länsimaiden ihmisille aiheuttama valtava paine.

Tämän paineen yksi seuraus näyttäisi olevan eurooppalaisen ihmisen jonkinlainen itsensä vähättely. Tästä uutisoi häkellyttävän esimerkin Etelä-Suomen sanomat, joka kertoi Lontoon pormestarin verkkosivuille kirjoitetun väitteen, jonka mukaan valkoihoinen perhe "ei edusta todellisia lontoolaisia".  Ja siksi sen sanottiin olevan sopimaton kaupungin brändiesittelyihin.

Kuvatekstin on väitetty putkahtaneen nettisivulle vahingossa. Tämän voivat uskoa kaikki ne, jotka niin haluavat, mutta minun nähdäkseni sellainen selitys ei ole mahdollinen. Eli teksti on nähdäkseni täysin varmasti kirjoitettu tarkoituksella ja lisätty verkkosivulle joko pormestarin luvalla tai ilman sitä. 

Molemmissa tapauksissa kuvateksti kuitenkin osoittaa wokelluksen eurooppalaista kantaväestöä väheksyvän - ellei suorastaan meihin kohdistuvan rasistisen - sisällön. Etenkin kun Lontoon pormestarin nimi on Sadiq Khan ja hänen juurensa sijaitsevat Pakistanissa.

Wokelluksen voimasta kertonee sekin, ettei Lontoon pormestaria koskevaa uutista ole julkaistu sen enempää Ylellä kuin Helsingin sanomissakaan. Näin siitä huolimatta, että se oli jo eilen illalla luettavissa Etelä-Suomen sanomista. 

sunnuntai 20. elokuuta 2023

Vasemmiston työtavat: lahjonta ja harhautus

Helsingin sanomien kolumnisti pohti vasemmiston ennen viime kevään vaaleja tekemää virhettä. Hän nosti siinä esille niin sanotun modernin rahapolitiikan, jonka mukaan valtionvelalla ei ole merkitystä, koska rahaa voi painaa lisää aina tarvittaessa. 

Tämän teorian kaikuina kuultiin ennen vaaleja monilta vasemmistopoliitikoilta Suomen velkatilanteen vähättelyä. Heistä Paavo Arhinmäki (vas) päästi suustaan jopa sellaisen lausahduksen, että "eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois". 

Tämän aamun kolumnissa mainittiin myös, että "kun raha oli halpaa, moni valtavirran taloustieteilijäkin sanoi, ettei valtion kannata pelätä velkaa, jos sen käyttää investointeihin". Ja juuri tätä reunaehtoa Sanna Marinin (sd) hallitus ei ymmärtänyt, vaan käytti lainarahaa omien taloudellisesti tuottamattomien tai jopa tappiollisten fantasioidensa toteuttamiseen eli suomeksi sanottuna kannattajakuntansa lahjomiseen - ja tuli samalla romuttaneeksi Suomen valtiontalouden pohjan.

Onni tässä asiassa oli se, että suomalaisten enemmistö on edelleen jalat maassa ja äänesti Marinin ja kumppanit pois vallasta. Ja sen seurauksena Suomi sai hallituksen, joka edes pyrkii korjaamaan maan talouden ja kääntämän jatkuvan velkaantumisen taloudelliseksi tasapainoksi. 

Nähtäväksi jää, kuinka hallitus onnistuu työssään. Kesän aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että oppositio ja sitä tukeva lehdistö pyrkivät harhauttamaan julkisen keskustelun vihervasemmistohallituksen jäljiltä katastrofaalisessa tilassa olevista talousasioista epäoleellisuuksiin ja luomalla sitä kautta painetta koko hallituksen kaatamiseksi. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös kaikissa hallituspuolueissa. Och samma på svenska: det här skulle vara bra att förstå också i alla regeringspartier.

lauantai 19. elokuuta 2023

Jani Mäkelää oikonut Mika Salminen johti harhaan

Jani Mäkelä (ps) esitti Ylen A-studiossa virheellisesti, että THL:n yhdenvertaisuusyksikön työpanos olisi sata henkilötyövuotta. Yksikön päällikön mukaan siellä tehty työpanos vastaa vain noin 75 henkilötyövuotta, vaikka työntekijöitä onkin yli sata, joista reilu kolmannes osa-aikaisia. Siten Mäkelä lienee kommentissaan sekoittanut henkilötyövuodet henkilöstön lukumäärään.

Asia olisi todennäköisesti mennyt ohi kaikilta suomalaisilta, ellei THL:n johtaja Mika Salminen olisi oikonut Mäkelän väitteitä eilen sosiaalisessa mediassa. Ja minulta itseltänikin olankohautuksella, ellei hän olisi kertonut, että "yksikön viidestä tiimistä yksi käsittelee päätoimisesti maahanmuuttoon ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä aiheita. Tiimin rahoituksesta valtaosa on THL:n valtion budjettirahoituksen ulkopuolista, kilpailun kautta saatua hankerahoitusta."

Tämä rahoituksen muotona ovat yksikön päällikön mukaan pääosin EU-hankkeet, Suomen akatemia, säätiörahoitus ja eri ministeriöt, ja siitä pitää kilpailla muiden toimijoiden kanssa. Juuri tämä kommentti sai minut mietteliääksi.

On nimittäin niin, että edellä mainituista rahoituslähteistä ainakin EU, Suomen akatemia ja ministeriöt jakavat veronmaksajilta kerättyä tai ainakin julkisten toimijoiden hankkimaa (esim. veikkausmonopoli) rahaa. Siten näiden lähteiden osalta yhdenvertaisuusyksikön rahoitus ei missään tapauksessa vertaudu yksityiseen rahoitukseen, vaikka se onkin joutunut kilpailemaan sen saamisesta muiden - yleensä julkisten - toimijoiden kanssa. 

Toisin sanoen Mika Salmisen toteamus siitä, että "tiimin rahoituksesta valtaosa on THL:n valtion budjettirahoituksen ulkopuolista, kilpailun kautta saatua hankerahoitusta" on sikäli harhaanjohtava, ettei tämä tarkoita sitä, etteikö kyseinen rahoitus silti olisi - mahdollisesti säätiöitä lukuun ottamatta - viime kädessä julkista. Ja sellaisena perustu viime kädessä yrittäjien ja yksityisen sektorin työntekijöiden hankkiman varallisuuden sosialisointiin siinä missä suora budjettirahoituskin. 

Tämä asia ei suinkaan ole vähäpätöinen, koska se osoittaa sosialismin tiettyjen muotojen hämärtyneen ainakin joiden julkisen sektorin toimijoiden mielissä. Ja tämä on vaarallista. 

Näin siksi, että tiedämme talouden liiallisen sosialisoinnin johtaneen aina ja poikkeuksetta katastrofiin siitä huolimatta, että monin yhteisten asioiden hoitaminen verovaroin on järkevää. Tästä syystä olisi kaikkien suomalaisten - ja etenkin valtionhallinnon korkeiden virkamiesten - tärkeää pitää kirkkaana mielessään markkinaliberaalien ja sosialisoitujen rahavirtojen erot. Eikä ainakaan erehtyä luulemaan, että jälkimmäinen muuttuu ensimmäiseksi sillä, että sen jakamisesta järjestetään kilpailu. 


perjantai 18. elokuuta 2023

Nuorison tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet peräti 40 prosentilla - maahanmuuttajataustaiset hyvin edustettuina

Poliisihallitus muistutti meitä suomalaisia jälleen siitä, että maahanmuuttajanuoret tekevät enemmän rikoksia kuin kantaväestö. Vaikka viranomainen ei sitä suoraan sanokaan, on tämä tosiasia osaltaan sen takana, että nuorten epäillyksi tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet alkuvuodesta lähes 40 prosentilla ja pahoinpitelyrikoksetkin noin neljänneksellä edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna.

Tuoreita numeroita ulkomaalaistaustaisten osuudesta nuorison tekemiin rikoksiin poliisihallitus ei tiedotteessaan anna. Sellaisia ei löydy myöskään tilastokeskuksen kesäkuisesta julkaisusta, mutta siitä ilmenee tekijöiden olevan aiempaa nuorempia, koska viime vuonna erityistä huolta aiheuttaneet nuorten aikuisten muodostavat maahanmuuttajavaltaiset jengit on saatu aisoihin.

Siitä selviää myös, että maahanmuuttajataustaiset alle 15-vuotiaat nuoret tekevät  pahoinpitely- ja ryöstörikoksiaan suuremmissa porukoissa kuin kantaväestöön kuuluvat pikkukriminaalit. Ilmiö lienee tuttu kaikille vähänkään aikaansa seuraaville suomalaisille. 

Jos tästä kaikesta haluaa löytää jotain positiivista, niin ehkä sen, että Ruotsissa menee maahanmuuttajien kanssa vielä paljon heikommin kuin Suomessa. Tästä asiasta hätkähdyttävin todiste on se, että länsinaapurissa on nostettu terrorismin uhkaa sikäläisen asteikon toiseksi korkeimmalle tasolle. Ja nimenomaisesti islamilaisen ääriaineksen takia. 

Ehkä vieläkin kylmäävämpää on se, että Ruotsin pääministeri kertoi poliisin jo estäneen terroritekoja. Siten uhkatason nostaminen ei ole pelkästään varautumista mahdolliseen uhkaan, vaan pikemminkin jo syttyneen tulipalon sammuttamisen tehostamista. Toivottavasti Suomi ei joudu samalle tielle.

 

torstai 17. elokuuta 2023

Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu paljon rasismista, mutta mediat eivät ole unohtaneet myöskään feminismiä. Jälkimmäinen koskee myös koulutusta, jossa on kiinnitetty huomiota muun muassa naisten alhaiseen osuuteen tekniikan alan korkeimmassa opetuksessa. Näin siitä huolimatta, että heidän osuutensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on selvästi miehiä suurempi.

Yksi kestoaihe tässä keskustelussa on ollut yliopistoprofessoreiden sukupuolijakauma, joka on edelleen miesvoittoinen. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin opiskelijoiden sukupuolijakauma näkyy myös maamme professorikunnan koostumuksessa. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että amerikkalaisten tiedeakatemioiden National Academy of Science (NAS) ja American Academy of Arts and Science (AAAS) jäsenistö on ollut suurten muutosten kohteena. Tähän aiemmin lähes pelkästään miehistä koostuneeseen huippututkijoiden joukkoon on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana noussut paljon naisia ja aivan viime vuosina aikana he ovat muodostaneet jo noin 40% uusista jäsenistä molemmissa akatemioissa. 

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa oli verrattu psykologian, matematiikan ja taloustieteen tutkijoiden meriittejä toisiinsa sekä analysoitu muutosta naisten valinnan todennäköisyydessä NAS:n ja AAAS:n jäseniksi 1960-luvulta tähän päivään. 

Kerätyn aineiston mukaan tutkimusjakson varhaisina vuosina naisilla oli vähemmän mahdollisuuksia tulla valituksi jäseniksi verrattuna miehiin, joilla oli vastaavat ansiot. 1990-luvulla valintaprosessi molemmissa akatemioissa oli kuitenkin muuttunut suunnilleen sukupuolineutraaliksi julkaisujen ja viittausten perusteella. 

Kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt sukupuolineutraaliin tilanteeseen - kuten olisi voinut luulla - vaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on kaikilla kolmella alalla ilmennyt ja vahvistunut naisten suosiminen. Tällä hetkellä naisilla on meriitteihinsä nähden peräti kolmesta viiteentoista kertaan todennäköisempiä tulla valituksi AAAS:n ja NAS:n jäseniksi kuin miehillä, joilla on vastaavat julkaisu- ja viittausansiot. 

Toisin sanoen naistutkijoiden arvostus ja asema ovat ainakin USA:ssa muuttuneet aivan oleellisesti, ja sitä kautta miehistä on tullut tieteessä syrjitty sukupuoli, jonka meriitit saavat kauniimpaa sukupuolta vähemmän arvostusta ainakin tiedeyhteisön omissa rakenteissa. 

Tässä puheena olleen tutkimuksen tekijät arvelivat, että tämä saattaisi johtua sen pelosta, että naiset saisivat vähemmän tunnustusta työstään ja heidän olisi siksi vaikeampi saada julkaisujaan tieteenhuippusarjoihin. Ja tämän kompensoimiseksi tiedeakatemiat harjoittaisivat heihin kohdistuvaa positiivista syrjintää.

Toisin sanoen taustalla olisi heijastus USA:ssa vallinneesta wokelluksesta, jonka asettamien yhä voimakkaampien yhteiskunnallisten paineiden pelko näkyisi sikäläisten tiedeakatemioiden jäsenvalinnoissa. Ja sitä kautta olisi johtanut miesten erittäin voimakkaaseen syrjintään.

keskiviikko 16. elokuuta 2023

Kuka eli Susiluolassa?

Susiluola on Kristiinankaupungissa sijaitseva muinaisjäännös, jota on pidetty mahdollisena paleoliittisenä asuinpaikkana. En tässä ota kantaa siihen, onko se sellainen vai ei, mutta teorian mukaan siellä eli neanderthalinihminen noin 70 000 vuotta sitten (tai vielä aikaisemmin 130 000–120 000 vuotta sitten) Eem-interglasiaalin aikaan.

Tosin jossain vaiheessa arveltiin, että löydöt olisivat olleet jopa yli 250 000 vuoden takaa ja mahdollisesti jonkin alkeellisemman ihmislajin tekemiä. Itse löydökset eivät kuitenkaan ole fossiileita vaan karkeita käteen sopivia kiviesineitä, joten niiden mahdollisen tekijän olemusta ei pysty selvittämään nykyisillä menetelmillä.  

Tämä kaikki tuli mieleeni kun luin tutkimusartikkelia, jossa raportoitiin keskenään risteytymään kykenevien neandertalilaisten ja denisovalaisten ihmisten mahdollisten risteytymispaikkojen sijainteja. Työkaluna kyseisessä analyysissä oli käytetty lajien levinneisyysmalleja, jotka perustuivat laajoihin fossiilisiin, arkeologisiin ja geneettisiin aineistoihin. 

Noiden mallien mukaan kyseisten hominidien elinympäristöissä oli eroja, mutta myös laajalla alueella päällekkäisyyksiä, joista oli piirretty kartta raporttiin. Sen mukaan denisovalaiset elivät pohjoisemmassa kuin neandertalilaiset ja myös Suomi ja Susiluola kuuluivat heidän mahdolliseen alueeseensa. Tosin laajalla alueella Keski-Euraasiassa olisivat voineet elää molemmat lajit - niin myös Susiluolassa. 

Siten voidaan kysyä, että mikäli Susiluolassa eli ihmisiä ennen viimeistä jääkautta, olivatko he sittenkin neandertalilaisten sijaan denisovalaisia. Vai peräti näiden kahden lajin risteymiä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaiset metsästäjä-keräilijät
Ihmisen ja simpanssin aivot
Ihmiskunnan populaatiogenomiikkaa

tiistai 15. elokuuta 2023

Journalismin periaatteita noudattava media

Helsingin sanomien pääkirjoittaja julkaisi selittelypuheenvuoron, jossa se väitti perussuomalaisten tekevän mediasta kansan vihollista. Jutussa lainataan journalistiliiton puheenjohtajaa, jonka mukaan "ollaan vahvasti sellaisessa kehityksessä, että mediasta tehdään osapuoli. Kun viestinvälittäjä julkaisee jonkin tiedon yleisesti hyväksyttyjen journalististen periaatteiden kautta, oletetaan, että se julkaistaan siksi, että halutaan esimerkiksi kaataa hallitus."

Puheenjohtajan väite oli sikäli outo, sillä perussuomalaiset on nimenomaisesti joutunut sen uhriksi, ettei media ole noudattanut yleisesti hyväksyttyjä journalistisia periaatteita. Tämä nähtiin erityisen selvästi Ville Rydmanin (ps) ajojahdissa, mutta myös Riikka Purran (ps) tapauksessa ja Vilhelm Junnilan (ps) vainoamisessa - ja juuri Helsingin sanomien toimesta. 

Tästä syystä HS:n päätoimittajan kirjoitus oli poikkeuksellisen arrogantti ja röyhkeä. Sen sijaan, että kirjoittaja olisi tunnustanut toimituskuntansa virheet ja lupaisi rehellisesti paluuta journalismin ohjeisiin, hän hyökkäsi peitsi tanassa maan toiseksi suurimman poliittisen puolueen kimppuun. Tämä jos jokin on mediavallan väärinkäyttöä.

* * *

Tosiasia on, että suomalaisella journalismilla on valtava ongelma. Ensinnäkin se on poikkeuksellisen keskittynyt eli HS:n ja Ylen asema mediakentässä on niin vahva, ettei niillä ole luonnollista vastavoimaa, mikä mahdollistaa hyvinkin törkeät journalistiset väärinkäytökset. 

Toinen - sekä vielä selvästi vakavampi - ongelma on toimittajakunnan asennemuutos, jonka seurauksena ammattikunta haluaa muuttaa yhteiskuntaa omien näkemystensä mukaiseksi. Sen sijaan, että heitä kiehtoisi luotettava tiedonvälitys. 

Nämä syyt lienevät osaltaan syyllisiä siihen,, että suomalainen mediakenttä on muuttumassa - ja muuttuu tulevaisuudessa yhä enemmän - eräänlaiseksi propagandakoneistoksi, jossa ei tunneta neutraalia tai edes moniarvoista uutisointia. Erityisen suuri tämä riski on nykymuotoisella Ylellä, joka verovarojen turvin toimivana organisaationa on riippumaton ihmisten reaktioista. 

Jos suomalaiset haluavat tähän asiaan muutosta, se tapahtuu vain äänestämällä lompakollaan. Tarkoitan sitä, että suomalaisen mediakentän duopoli tarvitsisi haastajan, jonka perimmäisenä tavoitteena olisi monipuolinen ja poliittisesti neutraali - tai edes moniarvoinen - uutisointi. 

Toistaiseksi sellaista ei kuitenkaan ole näkyvissä, vaikka perussuomalaisten ajojahti onkin ilmeisesti saanut ihmisiä irtisanomaan Helsingin sanomien tilauksiaan. Ja Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo pienentää Ylen verotusoikeutta osana julkisen sektorin talouden tervehdyttämistä.

Siksi esitän toivomuksen kaikille luotettavaa joukkoviestintää kaipaaville tahoille, että he etsisivät keinon rakentaa Suomeen sellainen media, jonka tavoitteena ei olisi minkään poliittisen suuntauksen tukeminen tai vastustaminen, vaan yleisesti hyväksyttyjen journalististen periaatteiden mukainen luotettava uutisointi. Ja joka edellyttäisi toimittajakunnaltaan tasapuolisuutta niin poliittisten ryhmien kuin muidenkin yhteiskuntaa jakavien tekijöiden suhteen. 

maanantai 14. elokuuta 2023

Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?


Ihmisten rehellisyyttä toisiaan kohtaan mitattiin muutamia vuosia sitten sellaisen kokeen avulla, joka suoritettiin 40 maassa ja julkaistiin Science-lehdessä. Kokeessa jätettiin ihmisten löydettäväksi lompakoita, joissa oli rahaa sekä omistajien sähköpostiosoitteet.

Tässä kokeessa eri maiden asukkaiden rehellisyyttä arvioitiin ainoastaan sen perusteella, kuinka moni löytäjistä otti yhteyttä annettuun sähköpostitteeseen. Ja sen mukaan kiinalaiset olivat kaikkia muita epärehellisempiä maanmiehiään kohtaan.

Tutkimusta kritisoitiin välittömästi sen ilmestymisen jälkeen siitä, että rehellisyyden arviointi pelkästään sähköpostivasteiden avulla laiminlöi kulttuurieroja. Niinpä Yang ym. toistivat tutkimuksen Kiinassa ja sovelsivat kulttuurisia mittareita tietoihin.

Heidän mukaansa tutkimustulosta selitti kiinalaisille tyypillinen kollektiivisuuden piirre, joka saa löytäjät säilyttämään löytämänsä lompakot sen sijaan, että he ottaisivat yhteyttä omistajiin. Toisin sanoen ihmisten rehellisyyden arvioiminen pelkkien sähköpostivasteiden varaan oli ilmeisesti johtanut aiemman tutkimuksen tekijät tekemään kulttuurisista eroista johtuneita vääristyneitä arvioita.

* * *

Kummassakaan edellä mainitsemassani tutkimuksessa ei arvioitu suomalaisten rehellisyyttä, mutta kuten arvoisa lukijani tietää, on ainakin perussuomalaisiin poliitikkoihin liittyvissä lehtijutuissa esiintynyt vähintäänkin muunneltua totuutta. Siitä voi lukea esimerkiksi ministerinpestistään ajojahdin seurauksena luopuneen Vilhelm Junnilan (ps) tuoreessa selvityksessä

Tästä huolimatta - tai juuri sen takia - puolueen tuore presidenttiehdokas Jussi Halla-aho toivoi maamme lehdistön perkaavan kilpailijoidensa aiempia lausuntoja Venäjästä. Hänellä lienee tässä asiassa ollut mielessään esimerkiksi Kokoomuksen mahdollisen ehdokkaan - Alexander Stubbin - toiminta viisumivapauden antamiseksi venäläisille. Tai Vihreiden Pekka Haaviston vaatimukset puolustusvoimiemme supistamiseksi

Lisäksi Halla-aho vaati EU:ta aktiivisiin toimiin, jotta sen teollisuus pääsisi irti Kiina-riippuvuudestaan. Juuri nythän tilanne ei näytä lupaavalta, sillä EU:n tuonti Kiinasta on vain lisääntynyt viime aikoina toisin kuin USA:ssa, joka on onnistunut vähentämään Kiina-riippuvuuttaan. 



Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä

lauantai 12. elokuuta 2023

Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka ilmastonmuutokseen liittyvä lämpötilojen nousu aiheuttaa katastrofaalista kuolleisuuden nousua. Esimerkiksi tässä jutussa arveltiin, että vuosisadan lopussa jopa 100 000 eurooppalaista kuolisi vuosittain helteisiin.

Toki kuumuuden - ja myös kylmyyden tiedetään aiheuttavan rasitusta ihmisten terveydelle. Kuitenkin niihin liittyvien vaikutusten arvioiminen on hankalaa kuolleisuuteen liittyvien tekijöiden monimutkaisuuden ja myös eri maiden väestöjen demografisten jakaumien erojen takia. 

Nyt on kuitenkin julkaistu tutkimus, jossa tehtiin kattava vaikutusarviointi kuumuuden ja kylmyyden vuoksi Euroopan kaupunkialueiden kuolleisuudesta. Siinä otettiin huomioon sekä maantieteelliset erot että ikäkohtaiset riskit.

Tutkimuksessa arvioitiin eurooppalaisella kaupunkialueella kuolleen tämän vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana kylmään 180 882 – 224 613 ihmistä.  Vastaavasti kuumuuteen arvioitiin kuolleen 17 261 – 22 934 ihmistä. Nämä vastaavat 114 – 142 ja 11 – 14 kuolemaa 100 000 henkilövuotta kohden. 

Ihmisten kuolleisuus vaihteli odotetusti ikäryhmien välillä, mutta myös maantieteellisesti. Suurinta kuolleisuus oli itäeurooppalaisissa kaupungeissa sekä kylmän että kuumuuden osalta.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, kuolee eurooppalaisia ihmisiä nykyisessä ilmastossa kylmään noin kymmenkertaisesti verrattuna kuumuuteen. Näin ollen ainakin tässä viitekehyksessä on odotettavaa, että kuolleisuus laskee ilmaston lämmetessä. Tämä koskee myös aivan eteläisintä Eurooppaa - puhumattakaan Suomen kaltaisista pohjoisista valtioista.

Ajattelin ensin lopettaa tämän kirjoitukseni tähän, mutta päätin kuitenkin lopuksi kertoa vielä sen, että tutkijoiden standardoitujen ja ikävakioitujen tulosten perusteella Suomessa kuoli kuumaan kahdesta kahdeksaan ihmistä sadastatuhannesta kun taas kylmään menehtyi peräti 115 – 209 ihmistä. 

Toisin sanoen täällä Pohjantähden alla ero kylmän ja kuuman välillä oli noin 33-kertainen. Siten meidän kannaltamme ilmaston lämpeneminen ei taitaisi olla niinkään huono vaihtoehto - ei ainakaan pelkän kuolleisuuden kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten syyllistäminen on syytä lopettaa!
Hellettä ja koleaa

perjantai 11. elokuuta 2023

Anna-Maja Henrikssonin uhkapeli

Suomessa on käynnissä outo näytelmä. Siinä hallituksen toiseksi pienin puolue vaatii itseään noin neljä kertaa suurempaa kansanliikettä nöyrtymään jonkinlaiseen jatkuvaan ripittäytymisperformanssiin vihjailemalla koko kabinetin kaatamisella. Ja saa siihen suomalaislehdistöltä sekä myös oppositiolta tulitukea.

Tosiasia kuitenkin on se, että hallituksessa pysyminen on RKP:lle aivan yhtä tärkeää - ellei vieläkin tärkeämpää - kuin perussuomalaisille. Mikäli se saisi Petteri Orpon (kok) kabinetin kaadetuksi, mutta lopputuloksena olisikin sinipunan sijasta pelkästään RKP:n vaihtaminen Keskustaksi, voisi ruotsinkielen asema heikentyä nykyisestä kansainvälisesti ainutlaatuisen vahvasta asemastaan. 

Tuon aseman taustalla on historiallinen anekdootti. Vuonna 1863 kävi nimittäin niin, että keisari Aleksanteri II allekirjoitti kieliasetuksen, jolla suomesta tehtiin tasaveroinen kieli ruotsin rinnalle. Se oli silloin suuri pettymys ruotsinkielisille, mutta johti lopulta siihen, että Suomen itsenäistyttyä heidän äidinkielensä jäi tasavertaiseen asemaan suomen kanssa. 

Ilman tuota Aleksanterin päätöstä olisi lähes varmasti käynyt siten, että suomi olisi maan itsenäistyessä syrjäyttänyt ruotsin kokonaan hallinto- ja siten myös virallisena kielenä. Eivätkä suomenkieliset lapset joutuisi opiskelemaan ruotsia, jotta kaikki suomalaiset saisivat palvelua äidinkielellään.

Ja nyt siis RKP:n Anna-Maja Henriksson - ilmeisesti oman vihervasemmistolaisen siipensä painostuksesta - pelaa uhkapeliä kielivähemmistömme kruununjalokivellä. Ja hävitessään menettää suomenruotsalaisten väestön suhteelliseen osuuteensa nähden ainutlaatuisen aseman kielellisesti poikkeuksellisen tasavertaisena vähemmistönä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisuuden synty
Kansainvälistyminen, pakkoruotsi ja kielivähemmistöjen oikeudet
Pakkoruotsi ja demokratia

torstai 10. elokuuta 2023

Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Maaseudun tulevaisuus julkaisi mielipidekyselyn presidenttiehdokkaiden suosiosta. Sen mukaan Pekka Haavisto (vihr) saisi 27,4, Mika Aaltola 15,6, Olli Rehn 11,1 ja Jussi Halla-aho 8,8 prosenttia äänistä, mikäli vaalin ensimmäinen kierros järjestettäisiin nyt. 

Kaikista muista sosialistisiksi luettavat ehdokkaat saisivat yhteensä 6,5 ja poliittisesti keskustaan tai siitä oikealle luettavat 10,7 prosenttia äänistä. Lisäksi yhteensä 19,2 prosenttia ihmisistä ei joko tiennyt ketä haluaisi äänestää, tai heidän ehdokkaansa ei ollut kukaan edellä mainituista - kutsuttakoon tätä joukkoa tässä epätietoisiksi. 

Näillä luvuilla presidentinvaalin toiselle kierrokselle menisivät Pekka Haavisto ja Mika Aaltola. Jos poliittinen vasemmisto menisi kokonaisuudessaan Haaviston taakse, tämä saisi 33,8 prosentin kannatuksen. Sen lisäksi hän tarvitsisi lähes kaikkien epätietoisten äänet tullakseen valituksi. 

Siten juuri nyt näyttää lähes varmalta, että Sauli Niinistön seuraaja olisi Mika Aaltola, mikäli hänen omien kannattajiensa lisäksi myös poliittisen keskustan ja oikeiston ehdokkaita kannattaneet äänestäjät asettuisivat hänen taakseen: näiden kaikkien yhteenlaskettu osuushan on gallupiin vastanneista 46,2 prosenttia. Siten hän tarvitsisi valituksi tullakseen vain 3,8 prosenttiyksikköä epätietoisten äänistä.

Edelle kirjoittamastani huolimatta epäilen, ettei Aaltolan presidenttitie ole lainkaan selvä. Ensinnäkin hän on poliittisesti kokematon, joten jonkinlaisten suosiota syövien sammakoiden pääseminen hänen suustaan on vähintäänkin varsin todennäköistä. 

Toiseksi hänen sisarensa edustaa varsin radikaalia vihreyttä ja Aaltola tuli eduskuntavaaleissa asettuneeksi täysin kritiikittä hänen taakseen. Tämä saattaa hyvinkin karkottaa erityisesti Halla-ahon, mutta myös kokoomuslaisten ehdokkaiden kannattajia. Eikä tämä mahdollisuus ole varmasti jäänyt huomaamatta tunnetusti punavihreän valtamediamme edustajilta.

Siitä syystä epäilen, että mikäli ehdokkaiden suosio säilyy nykyisellään, tulee lehdistö ensimmäisen kierroksen aikana toimimaan voimakkaasti Mika Aaltolan puolesta - olettaen, ettei gallupkärki tarvitse tukea - mutta siirtyy toisella kierroksella taktikoimaan saadakseen poliittisen oikeiston passivoiduksi. Hyvä keino siihen on esimerkiksi näennäisesti positiivisten "human interest"-juttujen kirjoittaminen sisarusten läheisestä suhteesta yhdistettynä eläinfilosofina leipänsä tienaavan Elisa Aaltolan outojen näkemysten esittelyyn. 

Samalla lehdistömme tulee luonnollisesti jättämään ruotimatta Pekka Haaviston jopa rikollisella toiminnalla ajaman islamistien maahantuonnin tai hänen mahdolliset natsisympatiansa. Ja jättää mahdollisesti myös hänen seksuaalisen suuntautumisensa vähemmälle huomiolle.

Tosiasia kuitenkin on, ettei ole mitään takeita siitä, että kolmannesvuotta ennen vaaleja julkaistu gallup toteutuisi. Vaikka toisaalta esimerkiksi vuoden 2006 presidentinvaalissa Sauli Niinistö oli ylivoimaisessa gallupsuosiossa jo syyskuussa 2005. Jääkäämme siis odottamaan käykö nyt samoin ja Pekka Haavistosta tulee Suomen ensimmäinen avoimesti homoseksuaali presidentti, ja Nexar Antonio Floresista maan ensimmäinen nai... ei kun puoliso.

keskiviikko 9. elokuuta 2023

Oikeuskansleri arvioi Riikka Purran vanhat kirjoitukset maailman korkeimman verotuksen maassa

Oikeuskansleri teki ennalta arvattavissa olleen ratkaisun valtionvarainministeri Riikka Purran (ps) ja muiden perussuomalaisten poliitikkojen viime viime aikoina esillä olleista sosiaalisen median vanhoista kirjoituksista tehdyistä kanteluista. Päätöksen mukaan "Eduskunnan asiana on ottaa kantaa siihen, mikä merkitys on ministeri Purran menettelyllä, kun hän on ministeriksi tultuaan ilmoittanut, että on aikanaan kirjoittanut itsekin typerinä pitämiään kommentteja sosiaalisessa mediassa".

Kun pääministeri Orpo on jo aiemmin ilmaissut luottavansa valtionvapainministeriinsä on asia näin saanut - toivottavasti - loppuratkaisunsa. Eikä tätä asiaa ole syytä vatvoa julkisuudessa enää yhtään enempää. Etenkään, kun oikeuskansleri huomautti, että ministereistä tehdyissä kanteluissa ei ole kyse kyse "oikeudellisesta ulottuvuudesta".

Sen sijaan tapaus antaisi etenkin suomalaisille journalisteille aihetta pohtia sitä, mihin kaikkeen julkisin varoin kustannettuja kansalaisten palveluita käytetään. Onhan oikeuskanslerikin meidän verorahoillamme palkattu, joten jo etukäteen turhiksi tiedettyjen kanteluiden tekeminen on ilmiselvää verovarojen väärinkäyttöä. 

Samoin kuin verorahoitteisen median tuottama kansalaisten poliittinen aivopesu. Tai vaikkapa maahamme sopeutumattomien kulttuureiden tukeminen yhteisistä varoista. 

* * *

Pohdiskelevaa journalismia kannattaisi tehdä jo ihan senkin takia, että Suomi sijoittui tuoreessa kansalaisten verorasitusta mittaavassa tilastossa ensimmäiseksi. Eli me suomalaiset maksamme tuloistamme kaikkien muiden maiden kansalaisia suuremman osan veroina. 

Ei siis ihme, ettemme sijoitu varallisuudellamme lähellekään kärkeä teollisuusmaiden vertailussa, vaan taistelemme portugalilaisten ja kreikkalaisten kanssa samoista sijoituksista häviten selvästi esimerkiksi espanjalaisille ja italialaisille. 

Eikä tilanne ole suinkaan kohenemaan päin, sillä keskituloisen suomalaisen palkansaajan ostovoima on valunut alimmilleen viiteentoista vuoteen. Muutos on merkittävä, sillä keskituloinen palkansaaja tarvitsisi vuodessa noin 2 000 euroa enemmän nettona, jotta hänen tulonsa riittäisivät samaan kuin vuosikymmenen alussa.

Niinpä Orpon hallituksella olisi muutakin tehtävää kuin pohdiskella ministereidensä vuosien takaisia sosiaalisen median sanavalintoja, kunhan vain oppositio ja sitä tukeva lehdistö antaisi sille siihen mahdollisuuden. Tai hallitus yksinkertaisesti päättäisi jättää niiden ajojahdit omaan arvoonsa.

tiistai 8. elokuuta 2023

Ovatko ihmiset ajattelevia olentoja vai someapinoita?

Usein kuulee sanottavan, että sosiaalinen media jakaa ja polarisoi yhteiskuntaa. Tämä käsitys perustunee siihen, että erilaisilla keskustelufoorumeilla asioita kärjistetään huomion ja "tykkäysten" saamiseksi. Ja siihen, että erilaisten sovellusten uutissyötealgoritmit yksipuolistavat medioiden käyttäjien näkyville tulevien viestien sisältökirjoa. Siksi on hyvä, että asiaa on tutkittu ja meillä on siitä syystä käytettävissämme myös tuoretta tutkimustietoa.

Nature- ja Science-lehdissä julkaistiin nimittäin tutkimus, toinenkolmas ja jopa neljäs, joissa sosiaalisten medioiden uutissyötealgoritmeihin tehtiin merkittäviä muutoksia. Niiden avulla haluttiin selvittää mitä tapahtuu, kun kaikki samanmielisten lähteiden sisältö sijoitetaan alaspäin, vähennetään uudelleenjaetun sisällön poistamisen vaikutuksia syötteestä tai ei tehdä minkäänlaisia viestien sijoituslaskelmia. 

Mikään näistä muutoksista ei vaikuttanut affektiiviseen polarisaatioon. Siis ilmiöön, jossa ihmiset muuttuvat myönteisemmiksi oman poliittisen puolueensa kannattajia kohtaan, mutta negatiivisemmiksi vastapuolen kannattajia kohtaan. Toisin sanoen esimerkiksi poliitikkojen kehut tai heidän kilpailijoidensa mustamaalaamiset sosiaalisessa mediassa eivät vaikuta ihmisiin sitä eikä tätä.  

Muutokset eivät myöskään vaikuttaneet mielipiteiden polarisoitumiseen, mukaan lukien ideologinen äärimmäisyys ja kantojen jyrkkyys suhteessa oman puolueen linjauksiin. Toisin sanoen esimerkiksi satojen humanitaarista maahanmuuttoa ylistävien tai moittivien viestien lähettäminen ei lopultakaan muuta sen enempää punavihreän kuin maahanmuuttokriittisenkään ihmisen omaa käsitystä tästä asiasta.

Vaikka tehdyt algoritmimuutokset eivät vaikuttaneet ihmisten itsensä ilmoittamiin asenteisiin ja mielipiteisiin, oli niillä muita havaittavissa olevia vaikutuksia. Esimerkiksi samanmielisten lähteiden sisällön sijoittaminen alemmas algoritmissa vähensi altistumista virheellisille tiedoille, vihamieliselle puheelle ja epäkohteliaalle sisällölle. 

Lisäksi uudelleenjakamisen poistaminen vähensi ihmisten altistumista epäluotettaville lähteille, mutta lisäsi altistumista epäkohteliaalle sisällölle. Myös viestien aikajärjestyksessä näyttäminen altisti sosiaalisten medioiden käyttäjiä epäluotettaville lähteille.

Kaiken kaikkiaan tutkimukset siis osoittivat, ettei samanmielisten lähteiden altistumisen vähentäminen ole mikään ihmeratkaisu polarisaatioon. Tämä on erinomainen asia, koska se osoittaa ihmisten - monista epäilyistä huolimatta - pystyvän itsenäiseen ajatteluun ja pitävän kiinni perustelluista näkemyksistään satunnaisen uutisvirran keskelläkin. 

Näin toivon tapahtuvan myös tämän blogin lukijoiden parissa. En pyri näillä kirjoituksillani muuttamaan ihmisten ajatuksia omieni kaltaisiksi, mutta toivon kuitenkin pystyväni antamaan virikkeitä heidän - teidän, arvoisat lukijani - oman ajattelunsa haastamiseksi ja kehittämiseksi. Ja ehkäpä hiukan omanikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pystyykö Yle itsekriittisyyteen?
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto
Blogin syvin olemus

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!