Sukurutsa on nostettava pöydälle

Monilla maahanmuuttajaryhmillä esiintyy tunnetusti paljon sukulaisavioliittoja eli sukurutsaa. Sen ongelmana on lyhyesti sanottuna se, että sukulaisten keskenään tekemillä lapsilla on alentunut heterotsygotia-aste, koska suuri osa geeneistä on peräisin samalta henkilöltä - esimerkiksi serkuksilla isovanhemmalta. Toisin sanoen, näillä ihmisillä on tavallista useammasta geenistä perittynä identtinen geenimuoto.

Tämän seurauksena sellaiset geenit, jotka yleensä esiintyvät ihmisissä vain yhtenä kopiona ja ilman vaikutusta hänen ilmiasuunsa eli fenotyyppiinsä tulevat näkyviin. Näiden geenien joukossa on paljon tavalla tai toisella viallisia geenimuotoja. 

Näiden resessivisten eli väistyvien geenivirheiden harvinaisuus johtuu siitä, että luonnonvalinta toimii niitä vastaan. Se toimii siten, että sellaiset ihmiset, joilla on tavalla tai toisella näkyvä geenivirhe saavat vähemmän jälkeläisiä kuin muut ihmiset. Ja siten heidän geeninsä eivät siirry tuleville sukupolville yhtä tehokkaasti kuin muiden ihmisten perintötekijät. 

On syytä huomata, etteivät resessiiviset geenivirheet ole aina selvästi näkyviä sairauksia, vaan ne ovat usein vain lievästi haitallisia. Ja siksi ne vaikuttavat "vain" heikentämällä yksilöiden elinvoimaa - siis esimerkiksi ruumiillista tai henkistä suorituskykyä - eikä niitä pidetä varsinaisina sairauksina.

Koska resessiviset geenimuodot vaikuttavat ihmisiin vain silloin, kun ne on peritty molemmilta vanhemmilta, on sukulaisavioliitoissa syntyneiden lasten joukossa muita enemmän vammaisia. Ja terveiltäkin vaikuttavien jälkeläisten kyvyt ovat keskimäärin vähäisemmät kuin muilla ihmisillä. 

Tämä on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi tiettyihin maahanmuuttaryhmiin kuuluvien ihmisten on ollut vaikea menestyä länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja vaikuttaa vahvasti siihen, että heidän lastensa oppimiskyky on heikko.

Tästä syystä sukulaisavioliitot eivät voi olla monimuotoistuvassa yhteiskunnassa keskustelulta tai kritiikiltä kielletty aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja koska kyse on kasvavasta ongelmasta, on kansaa - ja aivan erityisesti sukurutsaa suosivissa kulttuureissa eläviä ihmisiä - valistettava heidän perinteensä ikävistä seurauksista. 

Toisin sanoen sukurutsa ja sen haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan on kerta kaikkiaan nostettava pöydälle!

Näin on tehtävä myös - ja erityisesti - kouluissa, vaikka siellä istuisi oppilaina serkusten välisen avioliiton jälkeläisiä. Sillä juuri heidän on syytä ymmärtää asia ja katkaista kulttuurinsa haitallinen perinne ja valita puolisonsa suvun ulkopuolelta. 

Tässä yhteydessä on hyvä korostaa sitä, että sukulaisavioliiton aiheuttamat perinnölliset haitat katoavat kokonaan yhdessä sukupolvessa. Ja siksi edes maan sukurutsaisimmankaan kulttuurin sisäsiittoisimpien jäsenten jälkeläisiä ei ole tuomittu yhteiskunnan pohjasakkaan - kunhan he vain itse ymmärtävät huolehtia siitä, etteivät ryhdy lapsentekoon sukulaisensa kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Serkku on kulttuurinen herkku
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Leikkejä ja juhannusleikkejä

Nisäkkäiden poikaset ovat usein leikkisiä, kuten jokainen kissan- tai koiranpennun kanssa tekemisissä ollut ihminen tietää. Se ei ole sattumaa, sillä leikkiminen opettaa niille sellaisia taitoja, joita tarvitaan myöhemmässä elämässä kuten metsästyksessä tai lajinsisäisissä yhteenotoissa reviirien puolustamiseksi tai kiima-aikaan. 

Tuoreessa tutkimuksessa analysoitiin Tyynenmeren pullonokkadelfiineiden käyttäytymistä Länsi-Australiassa. Havaintoja oli käytettävissä jo vuodesta 1982, joten delfiinien aikuisiän tapahtumia oli mahdollista verrata niiden lapsuuteen. 

Tutkijat havaitsivat, että nuoret urosdelfiinit osallistuivat aikuisten lisääntymiskäyttäytymisen kaltaisiin leikkeihin, kuten liittoutumien muodostaminen muiden urosten kanssa naaraitten paimentamiseksi sekä erityisten ääntelyiden tuottaminen toisen sukupuolen läsnä ollessa. 

Yhdentoista urosdelfiinin isyystiedot puolestaan osoittivat, että niiden myöhempää lisääntymismenestystä ennusti varsin hyvin se aika, jonka ne viettivät nuorina osallistumalla aikuisten urosten seksuaalikäyttäytymistä muistuttavaan sosiaaliseen leikkiin. Toisin sanoen he osoittivat leikin hyödyllisyyden seksuaalikäyttäytymisen kehityksessä luonnonvaraisten eläinten populaatiossa. 

Päätin julkaista tämän tekstin näin juhannuspäivän aamuna, koska arvelin joidenkin arvoisista lukijoistani osallistuneen juhannuksen perinteisiin rituaaleihin, joilla on arveltu olevan taianomaisia vaikutuksia omaan parisuhde-elämään. Ei siksi, että arvelisin niiden jotenkin vastaavan delfiininpoikasten aikuisia matkivia leikkejä, vaan koska molemmat liittyvät lajin säilymisen kannalta yksilöiden elämän tärkeimpään tehtävään eli lisääntymiseen. 

Ja ehkäpä tänäkin juhannusyönä on tapahtunut jotain, mikä näkyy yhdeksän kuukauden kuluttua kansallisissa tilastoissa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Serkku on kulttuurinen herkku
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Rotat piilosilla

Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Tämä aamu tuntui kylmältä sen jälkeen, kun vapun tienoilla sai tottua kesäisiin lämpötiloihin. Mutta kylmää on meno muuallakin. 

Tulin tähän johtopäätökseen selailtuani sosiaalisen median Visegrád 24 -tilin viestejä. Siellä oli muun muassa video, jossa Britanniassa majaansa pitävä islamilainen "oppinut" Anjem Chaudary kertoi, että demokratia korvataan todennäköisesti islamilaisella sharia-lailla Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Ranskassa 15-20 vuoden kuluessa. Siis vuoteen 2044 mennessä.

Toisessa Visegrádin välittämässä videossa kanadalainen muslimimies uhosi, että muslimit ovat vuoteen 2060 mennessä maailman suurin uskonnollinen ryhmä. Ja kysyi, että aikooko haastattelija vastustaa shariaa silloinkin? 

Mies perusteli näkemystään sillä, että muslimeilla on perheitä ja he tekevät lapsia toisin kuin eurooppalaistaustaiset kanadalaiset. Niinpä myös Kanadassa muslimit voivat tulla jonain päivänä enemmistöksi. 

Edelle kirjaamiani näkemyksiä on vaikea kieltää - ainakaan kokonaan - niin kauan kuin viimeksi mainitut ihmisryhmien lisääntymiseen liittyvät seikat vastaavat tosiasioita. Ja vielä vähemmän kun huomioimme, että siitä huolimatta Euroopan valtiot sallivat - ja suorastaan tukevat - islamilaisista valtioista tulevaa maahanmuuttoa ylläpitämällä myös turvapaikanhakijoita koskevan sosiaaliturvan kaltaisia houkutustekijöitä. 

Ei siis ihme, että saksalaisista peräti 60 prosenttia ei halua maahansa lisää pakolaisia. Ja että heistä 78 prosenttia on sitä mieltä, ettei maalla ole enää varaa maksaa maahantulosta syntyviä kustannuksia. Lisäksi lähes yhtä moni pelkää konflikteja maahantulijoiden ja etnisesti saksalaisten välillä.

Suomalaisten enemmistö kuitenkin elää edelleen ruususen unta ja selvä enemmistö kannattaa niin sanottua humanitaarista maahanmuuttoa. Tosin niukka enemmistö haluaisi rajoittaa turvapaikanhakijoille tarjottavia sosiaalisia etuuksia ja useimpien toiveissa olisi myös päästä valitsemaan tänne tulevien ihmisten lähtömaa. 

Minusta tuntuu, ettei edelle kirjoittamaani ole tarvetta kommentoida sen enempää. Mutta lisään kuitenkin sosiaalisesta mediasta löytämäni Argentiinan presidentin kommentin Espanjan pääministerin toiminnasta: "Sánchez vaarantaa naiset sallimalla laittoman maahanmuuton". 

Niin, ne ihanaiset naiset. Ja miksei miehetkin. 

He petaavat itselleen mielenkiintoista vanhuutta. Näin siksi, että peräti viisitoista prosenttia suomalaisista 20-45-vuotiaista miehistä ja naisista ilmoitti vuoden 2022 perhebarometrissä ihannelapsiluvukseen pyöreän nollan. Tämä varmasti miellyttää ensimmäisen yllä lainaamani videon kaltaisia "oppineita" ja toteuttaa toisessa videossa esiintyneen kanadalaismuslimin näkemyksiä myös Suomen osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Imaamin viesti lauttasaarelaisille
Kirjoitus uppoavasta Suomesta

Serkku on kulttuurinen herkku

Me suomalaiset tiedämme hyvin, että monien kehitysmaa-asteella olevien kansojen parissa on yleistä pariutua sukulaisten kanssa. Eli ajatuksena on, että "mitä serkumpi, sitä herkumpi". 

Epäselvää sen sijaan on se, että onko tämä ollut ihmiskunnan alkuperäinen käyttäytymistapa vai myöhempää kulttuurista kehitystä. Näin siitä huolimatta, että joidenkin viitteiden perusteella sukurutsaiset avioliitot näyttävät runsastuneen ihmiskunnassa viime aikoina. 

Vastauksen saamiseksi tulee tietenkin tarkastella kauan sitten eläneitä ihmisryhmiä. Ja juuri sellaisista kertovaan tutkimusraporttiin törmäsin äskettäin. 

Lukemassani tutkimuksessa analysoitiin viimeisiä Länsi-Eurooppaa asuttavia metsästäjä-keräilijöitä, jotka tulivat pian syrjäytetyksi kaakosta päin maanosaamme levittäytyvien maata viljelevien tulokkaiden tieltä - tai sulautuivat näiden joukkoon. Tutkitut ihmiset olivat asuttaneet noin seitsemän tai kahdeksan tuhatta vuotta sitten eteläistä Bretagnea Ranskassa. 

Kymmenen kolmelta paikkakunnalta löytyneen ihmisen analyysi paljasti, ettei näiden joukossa haettu puolisoita omasta ryhmästä vaan eri paikkakunnilla asustavien ihmisryhmien joukosta. Tämän seurauksena vältettiin sukulaisavioliitot, vaikka kunkin ryhmän - ja sen seurauksena myös alueella elävien metsästäjä-keräilijöiden yhteenlaskettu väkiluku - oli erittäin pieni. 

Hiukan yllättäen tutkijat havaitsivat myös, etteivät metsästäjä-keräilijät hakeneet puolisoita maanviljelijäyhteisöistä, vaikka lähiseuduilla asui sellaisiakin. Siten ajankohdan metsästäjäyhteisöt säilyivät varsin pitkään näistä erillisenä, vaikka niistä virtasikin väkeä maanviljelijöiden joukkoon.

Palatakseni tämän kirjoituksen aloittaneeseen kysymykseen serkusavioliitoista. Tässä käsittelemäni tutkimuksen perusteella voidaan todeta, etteivät Europan alkuperäiset asukkaat harrastaneet sellaisia. 

Toisin sanoen heillä oli erinomainen ymmärrys siitä, ettei serkkujen naiminen ole järkevää. Asia, joka ei tunnu olevan selvää kaikille nykyajan ihmisryhmille. Siis sellaisille, jotka ovat syystä tai toisesta omaksuneet kulttuurinsa sukurutsaisen lisääntymistavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
Ranskalaisia väestönvaihtoja

Imaamin viesti lauttasaarelaisille

Kevään eduskuntavaaleissa lähes puolet lauttasaarelaisista äänesti kokoomusta. Demareille antoi tukensa yli kaksitoista, Vihreille yli yksitoista ja RKP:llekin reilut yhdeksän prosenttia. Mikään näistä puolueista ei ole suuremmin vastustanut Suomessa harjoitettua humanitaarisen maahanmuuton politiikkaa - ja kolme viimeksi mainittua on suorastaan vaatinut siitä vieläkin lepsumpaa. 

Maahanmuuton vaaroista varoittaneen Perussuomalaisten kannatus jäi vajaaseen yhdeksään prosenttiin tässä kaupunginosassa, joka äänestyskäyttäytymisen(kin) perusteella on ennen kaikkea vauraiden arvoliberaalien ihmisten kotiseutua. Siis sellaista, jossa maahanmuuttajien osuus on edelleen pieni ja heistäkin vain osa humanitaarisin perustein maahan saapuneita. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Lauttasaareen on löytänyt tiensä muualta pääkaupunkiseudulta - Itä-Helsingistä tai Espoosta - peräisin oleva nuorisojoukko, joilla on ollut tapana naamioitua ahdistellessaan paikallisia nuoria. Ainakin osan nuorista on kerrottu olevan maahanmuuttajataustaisia.

Näin humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan todellisuus on saapunut tässäkin puheena olevaan Helsingin vauraaseen saarikaupunginosaan. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tapaus jollain tavalla seuraavien kunnallis- ja eduskuntavaalien tulokseen, vai uskovatko lauttasaarelaiset edelleen siihen, että humanitaarinen maahanmuutto on hyväksi Suomelle ja suomalaisille.

* * *

Jos arvoliberaaleilla helsinkiläisillä olisi järkeä päässään he huomaisivat, että nyt harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksia voisi tarkastella tutustumalla Ruotsin tilanteeseen. Siellä on viimeisenä käänteenä nähty maahanmuuttajataustaisen jengijohtajan siirtyminen Turkkiin eli ruotsalaispoliisien tavoittamattomiin - ja sieltä tapahtuva rikollisjoukkonsa johtaminen yhä väkivaltaisempiin tekoihin Ruotsissa. 

Tällä jengipomolla on tiettävästi hyvät suhteet Turkin poliittiseen johtoon, joten hänen katoamisensa seurauksena myös Ruotsin NATO-tie näyttää muuttuvan yhä kivikkoisemmaksi. Samaan aikaan ruotsalaisen sivistyksen kehtona tunnetun Uppsalan koulujen oppilaita on jäänyt kotiin pelätessään tulevansa tapetuiksi.  

Tässä tilanteessa ruotsalaisten keinot palauttaa maansa takaisin siihen auvoiseen tilaan - josta minun sukupolveni on sen tuntenut - saattavat olla vähissä. Toistaiseksi siellä kuitenkin tunnutaan uskottavan pehmeisiin keinoihin asioiden korjaamiseksi. Epäilen kuitenkin, ettei se riitä, vaan maassa olisi tehtävä päätöksiä, jotka olisivat erityisen radikaaleja ja hyvin kaukana niin sanottujen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

* * *

Ruotsin tielle Suomea olisi viemässä myös saudirahoitteinen helsinkiläisimaami, johon myös blogistikollega Yrjöperskeles kiinnitti eilen huomionsa. Mies oli suivaantunut helsinkiläiselle virkamiehelle, joka piti hänen päiväkotiaan moskeijana, ja kertoi ettei "ymmärrä näitä ihmisiä, ennakkoluuloisia ihmisiä, maalaisjuntteja ihmisiä, kusipäisiä ihmisiä".

Niinpä hän uhkasi tekevänsä kantelun virkamiestä vastaan ja vievänsä asian aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Ja lopuksi hän uhkasi vielä seurata ruotsalaisen jengipomon esimerkkiä: kertomalla, että "sitten mä menen Turkkiin. Recep Tayyip Erdogan on mun henkilökohtainen tuttu".

Miehellä oli toki muutakin sanottavaa. Hänen mielestään ISIS oli vain "sotkuinen juttu", mutta lupasi lähteä Palestiinaan sotimaan, mikäli "mä tiedän, että on jihad". 

Ja olihan miehellä sanoma myös lauttasaarelaisille ja muille arvoliberaaleille helsinkiläisille. Hän nimittäin arvioi suomalaisen seksuaalipolitiikan seurauksia sanomalla, että "täällä vaan mies miehen kanssa, nainen naisen kanssa. Kohta suomalaiset kaksi miljoonaa. Mutta islamin laki: ei! Sitten muslimit kohta kymmenen miljoonaa."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia

Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille. 

Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista. 

"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."

"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."

"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."

"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta

Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?

Näinä wokelluksen värittäminä aikoina sukupuolesta on tullut ilmoitusasia. Siitä huolimatta peniksellisestä miehestä ja peniksellisestä naisesta ei voi tulla lapsen biologisia vanhempia, ei edes sen jälkeen kun jommaltakummalta on poistettu penis ja tilalle on muotoiltu kirurgisesti vulva.  

Nyt on kuitenkin tehty tutkimusta tämänkin epäkohdan poistamiseksi. Tosin ei ihmisillä vaan hiirillä. 

Japanilaiset tutkijat nimittäin uudelleenohjelmoivat aikuisen uroshiiren soluja kantasolujen kaltaisiksi ja kasvattivat niitä viljelmässä niin pitkään, että jotkut soluista menettivät Y-kromosominsa eli miehisyyttä määrittävän geneettisen tekijän. Näin niille jäi vain X-kromosomi. 

Sen jälkeen viljelmän soluille annettiin reversiini-nimistä yhdistettä, joka voi edistää virheitä kromosomien jakautumisessa solunjakautumisen aikana, ja etsivät niiden joukosta sellaisia, jotka olivat kromosomiensa puolesta naaraita, eli niillä oli kaksi X-kromosomia.

Tämän jälkeen tutkijat kasvattivat näitä soluja sellaisella tavalla, jonka tiedettiin aiempien tutkimusten perusteella johtavan epäkypsien munasolujen muodostumiseen. Niiden muodostuttua nämä solut hedelmöitettiin hiirten siittiöillä ja näin tuotetut alkiot siirrettiin naarashiiren kohtuun, minkä jälkeen tälle sijaisemolle syntyi aikanaan pieniä hiirilapsia, joilla oli kaksi biologista isää. 

Jos menetelmä saadaan joskus toimimaan myös ihmisille, siirrytään uuteen aikaan, jossa myös peniksellisen miehen ja naisen - tai vaikkapa kahden peniksellisen homoseksuaalin pariskunnan - on mahdollista saada biologisia lapsia, kunhan he löytävät jostain sijaissynnyttäjän. Tämä varmasti miellyttää monia sellaisia tahoja, joiden mielestä lasten saaminen vain heterosuhteissa on rakenteellista väkivaltaa tai muuten vain ikävää.

Ja itse asiassa: kuvatulla menetelmällä myös yksinäinen incel-mies voisi periaatteessa saada lapsia itsensä kanssa, vaikka ei naista saisikaan - paitsi sijaissynnyttäjäksi. Ja toki tämä koskee myös kaikkia muita miehiä. En tosin tiedä miten nämä mahdollisuudet sopivat wokeltajien maailmankuvaan.

Edellä kuvatulla tutkimuksella on toki muitakin sovelluskohteita kuin mahdollistaa biologisten lasten saaminen yksinäisille miehille tai peniksellisille pareille. Ehkä tärkein niistä on se, että nyt kehitetyn menetelmän avulla - mikäli se saadaan toimimaan ihmisillä - voitaisiin auttaa geneettisistä syistä hedelmättömiä ihmisiä saamaan lapsia. 

Sellaisia ovat esimerkiksi Turnerin oireyhtymästä kärsivät naiset, eli menetelmää voi soveltaa - nykypoliittisesti epäkorrektia sanontaa käyttääkseni - homoparien lisäksi myös tavallisten heteroparien lisääntymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana

Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu

Olemme viime päivinä saaneet seurata mielenkiintoista sukupuoli-ideologiaan liittyvää tapausta. Siis sitä, josta Salon seudun sanomat kirjoitti, että eräs koulu oli ottanut yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun, koska joku sen ala-asteen oppilaista oli kirjoittanut, että sukupuolia on vain kaksi. 

Tämän seurauksena valtion korkea virkamies oli ottanut kannan, jonka mukaan "tasa-arvovaltuutettu muistuttaa perusopetuksen järjestäjää ja koulua siitä, että molemmilla on tasa-arvolakiin perustuva velvollisuus huolehtia sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellon noudattamisesta. Perusopetuksen järjestäjällä ja koululla on paitsi oikeus myös velvollisuus puuttua tilanteeseen tai esimerkiksi yksittäisen oppilaan toimintaan, joka syrjii tai loukkaa sukupuolivähemmistöön kuuluvia muita oppilaita. Lisäksi opetuksen järjestäjällä ja koululla on velvollisuus edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. 

Koululla on näin ollen ollut tasa-arvolain nojalla paitsi oikeus myös velvollisuus kieltää oppilastyö, joka on sisältänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin."

Tapaus on tietenkin meille tavallisille täysjärkisille ihmisille käsittämätön. Sitä sen pitäisi olla myös kaikille ihmisoikeuksista kiinnostuneille - jollainen tasa-arvovaltuutetunkin voisi kuvitella olevan - sillä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan, että "jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä".

* * *

Bloggarikollega Yrjöperskeles ehti jo eilen ottaa kantaa tapahtuneeseen. Totesin hänen kirjoituksensa keskusteluosioon, että "tämä on tosiaan niin mielenkiintoinen tapaus, että sillä saattaa olla paljonkin merkitystä tulevissa vaaleissa. Voipa jopa ratkaista seuraavan pääministerin nimen."

Nähtäväksi siis jää, sataako koulun ja tasa-arvovaltuutetun toiminta niitä mitä ilmeisimmin myötäilevän arvoliberaalin vihervasemmiston vai kenties arvokonservatiivisen oikeiston leiriin. Vaaleihin on joka tapauksessa aikaa enää reilut kolme viikkoa, joten tapaus tuskin haihtuu niiden mielistä, joille se on merkitsevä."

* * *

Lopuksi otan vielä kantaa tuohon sukupuolten lukumääräkysymykseen. Ja teen sen suomen kielen kannalta, koska tasa-arvovaltuutetun päätös perustui erityisesti sanojen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti merkityksiin. 

Sana sukupuolihan on yhdyssana, joka koostuu kahdesta osasta: suku ja puoli. Suku taas viittaa lisääntymisen kautta toisiinsa liittyviin ihmisiin. Eli kaikilla samaan sukuun syntyperänsä puolesta kuuluilla ihmisillä on vähintään yksi yhteinen esi-isä, jonka sukusolu on aikanaan yhtynyt toiseen sukusoluun.

Sukusoluja taas on kahdenlaisia: on suurempia ja pienempiä. Ja koska sukua voi jatkaa vain yhdistämällä näitä keskenään, syntyy uutta ihmiselämää vain sellaisesta seksistä, jossa saatetaan suuremmat ja pienemmät sukusolut yhteen.

Siten suomen sanan sukupuoli jälkiosa on varsin kuvaava: sen enempää suurempia kuin pienempiäkään sukusoluja tuottava ihminen ei ole suvun kannalta kokonainen, vaan puolikas, jonka tulee yhtyä toiseen - ja vieläpä erilaiseen - puolikkaaseen, jotta suku voisi hänen kannaltaan jatkua. Tämä ilmaisu vastaa tarkasti myös biologista tosiasiaa.

Koska ei ole kolmannenlaisia sukusoluja, ei myöskään sukupuolia sanan varsinaisessa merkityksessä voi olla kuin kaksi. Mutta toki niiden lisäksi on olemassa hedelmättömiä ihmisiä, jotka eivät tuota lainkaan funktionaalisia sukusoluja tai pysty muuten saamaan lapsia, eivätkä siten pysty jatkamaan sukuaan - eivät ainakaan ilman nykyaikaisen lääketieteen apua. Tämä ei kuitenkaan ole oleellinen eikä ainakaan sukupuolikysymys, sillä tämän ilmiön taustalla on valtava määrä erilaisia syitä, joista osa on varsin erikoisia. 

Kahdella sukupuolella en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisillä voisi olla vaikka kuinka monia sukupuoli-identiteettejä. Niitä ei ainakaan nykyisin tavata kutsua negatiivissävytteisillä nimityksillä -  kuten kehityshäiriöiksi, mielenterveysongelmiksi tai muuksi sellaiseksi - vaikka kaikissa näissä tapauksissa esiintyy selkeä ristiriita eli häiriö suvunjatkamisen perusteella määrittyvän sukupuolen ja seksuaalikäyttäytymisen välillä, vaan puhutaan mieluummin esimerkiksi sukupuolten tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. 

Ilmaisuista ensimmäinen on sanatarkasti ottaen väärin, kuten edeltä ilmenee, mutta jälkimmäinen taas hyvinkin osuva: viittaahan suomen kielen sana seksi intiimiin kanssakäymiseen. Ja sellaistahan voi harrastaa paitsi kaikenlaisten ihmisten ja ihmisryhmien, niin myös itsekseen tai jopa muiden eläinlajien edustajien kanssa. Lapsia eli sukua kuitenkin syntyy vain miehen ja naisen välisessä seksissä.  

* * *

Lopuksi on siis syytä todeta, että tasa-arvovaltuutetun kannanoton perustelu oli asiallisesti ja kieliopillisesti virheellinen väittäessään - aiempiin päätöksiinsä viitaten - että "sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä vain kahteen, toisistaan selvästi erotettavaan sukupuoleen". Oikein olisi ollut kirjoittaa, että "sukupuoli-identiteetti on moninainen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä vain kahteen, toisistaan selvästi erotettavaan sukupuoleen". 

Näin ollen tasa-arvovaltuutetun päätös, jonka mukaan "koululla on näin ollen ollut tasa-arvolain nojalla paitsi oikeus myös velvollisuus kieltää oppilastyö, joka on sisältänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin" on virheellisesti perusteltu. Valitettavasti päätökseen johtava oppilaan teksti ei ole julkisesti saatavilla, joten en pysty tässä kirjoituksessa ottamaan kantaa siihen, oliko tasa-arvovaltuutetun päätös myös asiallisesti virheellinen - eli sisälsikö se "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin" vai ei. 

Selvää on kuitenkin, ettei koululla tai tasa-arvovaltuutetulla ole YK:n ihmisoikeuksien julkistuksen perusteella oikeutta kieltää oppilaalta tämän mielipidettä. Ja siten niiden toiminta on ollut yhteisesti sovittujen ihmisoikeuksien vastaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin
Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Kirjoitus uppoavasta Suomesta

Suomen talous on vajoamassa taantumaan sen lisäksi, että julkisen talouden velkataakka on ennätyksellisen korkea ja nopeassa kasvussa. Ja ihmisten ansioiden käyttöarvoa syövä inflaatiokin on palannut. 

Näiden tosiasioiden valossa oli sinänsä mielenkiintoista lukea saivartelua siitä, onko maamme veroaste korkea vai vieläkin korkeampi, mutta sellainen lähestymistapa ei auta kovin pitkälle. Ja siksi näin tarpeelliseksi kirjoittaa yhden blogimerkinnän - erään tunnetun blogin nimeä mukaillen - tästä uppoamassa olevasta Suomesta. 

* * *

Aloitettakoon siis muistuttamalla siitä, mistä yritysten ja kansalaisten verotuksessa on viime kädessä kyse. Historiallisestihan se oli hallitsijoille ja muulle ylimystölle keino varustaa sotajoukkoja taistelemaan heidän oman rikastumisensa puolesta. Ja myöhemmin sillä rahoitettiin myös hallintoa, jotta se pystyisi keräämään entistä tehokkaammin verovaroja keisareiden ja kuninkaiden vaurastuttamiseksi. 

Nykyisin verotusta perustellaan monenlaisilla hyödyillä, joista osa on yleisesti hyväksyttyjä, kun taas toiset jakavat kansaa. Tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa, ettei veroraha ole mitä tahansa rahaa, vaan kansalaisten työnsä tuottamasta lisäarvosta palkkioksi saamaa vastinetta, jonka julkinen valta sosialisoi pois heidän omasta käytöstään.

Siksi yleisen hyväksynnän saaneisiin aiheisiin käytettävien verovarojen kerääminen on melko yksiselitteisesti hyväksyttävää, kun taas kansaa syvästi jakaviin tarpeisiin käytetyt veroeurot on edelleenkin katsottava hallitsijoiden harjoittamaksi taloudelliseksi väkivallaksi kansalaisiaan kohtaan. Ja siksi ainakin minulle itselleni yksi tulevien vaalien ydinkysymyksistä on puolueiden suhtautuminen verovarojen käyttöön.

Tässä suhteessa parhaan potin kerää pikkuinen Liberaalipuolue, joka on koostanut julkisten menojen leikkauslistan, johon on kerätty mahdollisen kattavasti leikattavaksi sellaisia julkisia menoja, jotka eivät ole keskeisiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Myös Perussuomalaiset, Liike Nyt ja Kokoomus ovat ilmoittaneet leikkaavansa valtion tarpeettomaksi katsottavia menoja, mutta säilyttävänsä hyvinvointivaltion kannalta tärkeimmät eli kansalaisten yleisesti hyväksymät julkisten menojen kohteet. 

Sen sijaan vasemmistopuolueet SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto sekä Keskusta ja RKP ovat nykyisen hallituksen viimeisenä vuonna osoittaneet, ettei niitä kiinnosta verotuksen oikeudenmukaisuus, vaan pikemminkin yrittäjiltä ja palkansaajilta kerättyjen varojen sosialisoiminen omien viiteryhmiensä eduksi. Siksi katson lähtökohtaisesti täysin mahdottomaksi antaa tukeani näiden puolueiden vallassa jatkamisen puolesta. 

* * *

Pitkällä aikavälillä julkisen talouden tasapaino liittyy väestörakenteen muutokseen. Suomessa on sen suhteen nähtävissä kaksi uhkatekijää. Niistä ensimmäinen on heikko syntyvyys, joka yhdistettynä kasvavaan elinikään tulee johtamaan veronmaksajien kannalta kestämättömään tilanteeseen. 

Tämän uhkakuvan edessä olisi suomalaisten verotettavan tulon määrä saatava nostetuksi. Siihen on kaksi keinoa eli työn tuottavuuden eli ihmisten ja yritysten henkeä kohden lasketun verotettavan tulon kasvattaminen - ilman, että verojen suhteellinen osuus tuloista kasvaa - tai nettoveronmaksajien määrän lisääminen. 

Työn tuottavuuden kasvattamiseen on käytännössä vain yksi keino eli tutkimuksen, koulutuksen ja tuotekehityksen kautta tapahtuva tuotteiden lisäarvon kohottaminen. Tämä keino on hidas, mutta se olisi käytettävä joka tapauksessa. Ja siksi on äärimmäisen huolestuttavaa, että tämän ratkaisukeinon pohja - peruskoulutus - on Suomessa romahtamassa juuri nyt. 

Nettoveronmaksajia haluttaisiin tuottaa Suomeen - ainakin Kokoomuksessa - maahanmuuton rajattoman lisäämisen kautta. Keino on äärimmäisen epävarma, koska jo nykyiset tilastot osoittavat, ettei Suomeen parhaiten saatavilla olevan ulkomaisen työvoiman tuottama lisäarvo ole kummoinen - tai se on jopa negatiivinen. Ellei suorastaan katastrofaalinen. 

Sen sijaan käytännössä kaikkien puolueiden kannattama korkean osaamistason työvoiman tuonti maahamme on järkevää, kunhan heidän työpanoksensa tulee hyödynnetyksi täysipainoisesti. Eli tämän uusväestön maahan houkutellut yritys huolehtii sen pysyvästä työllistymisestä osaamistaan vastaaviin tehtäviin.

* * *

Tässä yhteydessä oli mielenkiintoista huomata, että negatiivisessa väestökehityksessään Suomeakin edellä olevassa Japanissa pääministeri oli pohtinut taloudellisia kannusteita lapsenteolle. Eli ehdottanut opintolainojen osittaista mitätöintiä sellaisilta pareilta, jotka hankkivat lapsia. 

Ehdotus on tietenkin herättänyt vastustusta, mutta nähdäkseni pääministeri on lähtökohtaisesti oikeassa. Kantaväestön syntyvyyden kasvattaminen tarkoittaisi sitä, että jo nyt maassa elävä väestö ottaisi vastuun tulevaisuudestaan - ja samalla väestöpohjan kyky tuottaa työllään lisäarvoa vastaisi nykyistä, ellei suorastaan parantaisi sitä, koska myönnetty tuki olisi sidottu työn lisäarvoa nostavaan koulutukseen. Kunhan maassa annettavan koulutuksen profiili on tässä suhteessa kunnossa. 

Tässä yhteydessä muistutan myös omasta vanhasta ehdotuksestani väestön uusiutumisongelman ratkaisemiseksi. Se voidaan tehdä yksinkertaisesti siten, että "lisätään lapsettomien nykyisen lain määrittämään minimieläkeikään kaksi vuotta ja vain yhden lapsen hankkineille yksi lisävuosi. Kahden tai useamman lapsen eli oman osuutensa huoltosuhteesta hoitaneiden vanhempien eläkeikä olkoon entisellään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan
Kuinka väestökato kesytetään?

Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Olen oppinut sosiaalisesta mediasta sanonnan, jonka mukaan monissa kulttuureissa puoliso on "sitä herkumpi, mitä serkumpi". Se kuvaa tapaa, jonka mukaan puolisoksi valitaan tyypillisesti varsin läheinen sukulainen. 

Tällä tavalla on pitkät juuret - myös Euroopassa. Mutta onneksi länsimaissa on nykyaikana tiedostettu, että sillä on haitallisia seurauksia. 

Näin siksi, että meillä kaikilla on kromosomistossamme viallisia geenejä. Siis sellaisia, joiden seurauksena jokin elimistömme entsyymi toimii huonosti tai väärällä tavalla. Tai geenituotetta ei tuoteta lainkaan. 

Kun sukulaispari saa lapsia, on näillä paljon geenejä, jotka periytyvät vanhempien yhteisiltä esivanhemmilta ja sen seurauksena sama viallinen geeni peritään usein molemmilta vanhemmilta. Näin sisäsiittoisten lasten elinvoima jää monella tavalla heikommaksi kuin sellaisten vanhempien lapsilla, joiden vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Siitä saatiin jokin aika sitten uutta tietoa, kun espanjalaiset tutkijat selvittivät erittäin vähälukuisen iberianilveksen genetiikkaa. 

Tutkimuksessa paljastui, että pienessä ryhmässä väistämättä tapahtumat sukulaispariutumiset olivat johtaneet populaatiossa haitallisten geenimuotojen katoamiseen. Kokonaan toimimattomien geenien määrä oli noin yksitoista prosenttia pienempi kuin tavallisella eurooppalaisella ilveksellä. 

Syynä tähän on ollut pienessä populaatiossa tapahtunut luonnonvalinta. Eli paljon haitallisia geenimuotoja molemmilta vanhemmiltaan saaneet yksilöt eivät ole onnistuneet tuottamaan kovin hyvin jälkeläisiä, vaan niitä ovat saaneet pikemminkin sellaiset ilvekset, joille on sattunut niitä muita vähemmän. 

Jos nyt sovellamme tätä tietoa sellaisiin kulttuureihin, joissa sukulaisavioliitot ovat yleisiä, on todennäköistä, että sellaisista suvuista - joissa on pitkään pariuduttu pelkkien sukulaisten kanssa - on iberianilvesten tapaan kadonnut haitallisia geenimuotoja. Siten voitaisiin ajatella, että mikäli herkkuserkku-perinne saataisiin poistetuksi vaikkapa tiettyjen suomalaisten maahanmuuttajaryhmien parista, olisi siihen kuuluvan väestön geenistö kaiken kaikkiaan hiukan vähemmän viallisia geenejä sisältävää kuin valtaväestöllä.

Toisaalta saattaa olla niin, että jos herkkuserkkusuvuilla sisäsiittoisuus on ollut erittäin vahvaa, on heidän efektiivinen populaatiokokonsa jäänyt niin pieneksi, että haitallisia geenimuotoja on päässyt runsastumaan pelkästään sattuman takia. Ja tämä olisi tasoittanut tällaisten sukujen sisäsiittoisuuden takia tapahtuneen haitallisten geenimuotojen katoamista heidän joukostaan. 

Tämä asia on siksi mielenkiintoinen, että sitä soisi tutkittavan nyt, kun ihmistenkin genomien määrittäminen on helppoa ja suhteellisen halpaa. Valitettavasti taitaa olla niin, että aihe on sen verran poliittisesti epäkorrekti, ettei tuollaista tutkimusta tulla näkemään ihan heti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Tyttöjen katselu ennen ja nyt

Helsingin sanomat julkaisee päivittäin uutisia viidenkymmenen vuoden takaa. Tänä aamuna sellaisessa kerrottiin Münchenin olympialaisista, jossa suosituin urheilulaji oli kirjoituksen mukaan tyttöjen katselu. 

Jutun mukaan "lajia harrastavat niin penkkiurheilijat kuin itse aktiivitkin" ja "kisakaupungissa on todellakin runsaasti ihmisiä, joita katsellen muut lepuuttavat silmiään". Niinpä "yleisurheilijatyttöjen vaatetus on vuosien varrella käynyt yhä niukemmaksi. Erityisesti pöksyt ovat kivunneet jatkuvasti ylemmäksi", joten "tätä vastaan ei miespuolisilla katsojilla ole mitään huomautettavaa".

Puolen vuosisadan takainen juttu on epäilemättä tosiasioihin perustuvaa. Ja epäilen vahvasti, että tyttöjen katselu on edelleen yleinen harrastus monille urheilukilpailuja katsoville miehille. Ovathan naisurheilijoiden vartalot monissa lajeissa harjoittelun seurauksena elinvoimaisia ja lähes täydellisen sopusuhtaisia (sama koskee miehiäkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). 

Se ero puolen vuosisadan takaiseen on kuitenkin selvä, ettei kukaan nykyjournalisti kirjoittaisi yhtä positiivista juttua tyttöjen katselusta. Päinvastoin, siitä saatettaisiin mieluumminkin kirjoittaa nykypoliittisesti korrekti eli kritisoiva ja miehiä syyllistävä pamfletti, jossa moista käytöstä moitittaisiin epäasialliseksi ja sovinistiseksi tai joksikin vieläkin negatiivisemmaksi. 

Tartuin aiheeseen siksi, että HS:n julkaisema pieni pala historiaa osoittaa sen kierouman, johon läntinen maailma on ajautunut - tai johon se on tarkoituksella ohjattu. Onhan minkä tahansa seksuaalisen lajin, siis sellaisen kuin ihminen, yksi oleellinen piirre kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Ja sellaisten geeneihin on suorastaan kirjattu ns. sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien arviointi, sillä niiden on tutkimuksissa osoitettu usein - joskaan ei aina - korreloivan arvioitavan yksilön laatuun lisääntymiskumppanina.   

Siksi on äärimmäisen omituista tai suorastaan kieroutunutta, että miehen - seksuaalisena olentona luonnollisesta - käyttäytymisestä on onnistuttu tekemään lähes rikos, jota vastaan vaaditaan ja on jo järjestettykin jopa turvallisia tiloja. Ja samaan aikaan mediassa raportoidaan rutiininomaisesti miesten naisiin kohdistamista katseista paheksuttavina. 

Ei siis ihme, että meillä on yhä kasvava joukko nuoria, joille lajimme luonnollinen käytös on muodostunut ongelmaksi ja joille oma sukupuoli-identiteetti vaikuttaa epäselvältä. Ja joista osa vaatii jo teini-ikäisenä kirurgista sukupuolen vaihtamista, vaikka kyse lienee useimmiten "vain" ulkoisten paineiden (lue nykymedian) aiheuttamista ongelmista, jotka paranevat aikuistumisen myötä.

Tämän sanottuani on pakko tuoda esiin vielä disclaimer. En tietenkään millään tavalla kiistä ihmisten moninaisuutta, enkä sitä, että on olemassa sukupuoleltaan hankalasti luokiteltavia ihmisiä. Tai että heidän tapauksessaan kirurgia saattaa hyvinkin olla kannatettavaa. Itse asiassa, olen aikanaan jopa kirjoittanut heistä blogimerkinnän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyttäret älkööt vaivautuko
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

 

Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Tämä on kuudestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi onnistui luovimaan toisen maailmansodan jälkeen Paasikiven-Kekkosen-linjana tunnetuksi tulleen suomettumispolitiikan varjossa kohti läntistä maailmaa. Samalla nuorison koulutustaso nousi oleellisesti, mutta synnytti äärivasemmistolaisen opiskelijaliikkeen, jonka käyttövoima kuihtui elintason nousun ja maastamuuton seurauksena.

Seuraavassa vaiheessa 1980-luvun Suomi suuntasi kohti vertaansa vailla olevaa taloudellista nousua.  Sen käyttövoimana oli rahapolitiikan liberalisointi, joka salli pankeille oikeuden liikutella ulkomaisia valuuttoja ja myöntää niihin perustuen valuuttalainoja myös yrityksille, joilla ei ollut ulkomaisissa valuutoissa laskutettavia tuloja. Samalla kuitenkin jätettiin Suomen markka poliittisesti säädellyksi eli sen arvo jäi vapauttamatta markkinavoimien päätettäväksi.

Tämä ristiriita loi pohjan 1990-luvun laman poikkeukselliselle syvyydelle Suomessa. Valuuttalainojen vapautumisen seurauksena markkinoille tulvi rahaa, joka suuntautui lähinnä kotimarkkinoille. Samaan aikaan vahvan markan politiikka kuristi vientiyrityksiä ja poliittisella tasolla tiukasti kielletyt devalvaatio-odotukset nostivat kotimaisia korkotasoja. 

Niinpä Suomen markka sidottiin euron edeltäjään eli ecuun ylikorkealla kurssilla. Lopulta koko rakennelma kaatui, pankkeja meni konkurssiin ja erityisesti kotimarkkinayrityksiä sortui pakkodevalvaation jälkeen kohtuuttoman kalliiksi käyneisiin valuuttalainoihinsa, valtion velka räjähti kasvuun, vientiyritysten kilpailukyky väheni, työttömyysaste nousi tolkuttomiin mittoihin ja velkaiset ihmiset menettivät tulevaisuutensa joutuessaan vararikkoon.

Kaiken tämän seurauksena markka päästettiin lopulta kellumaan, minkä seurauksena vientiyritysten kilpailukyky parani nopeasti. Sen seurauksena Suomen talous muuttui Nokian menestyksen myötä suuryritysvetoiseksi ja alihankintavetoiseksi. Samalla suomalaiset suuryritykset alkoivat kansainvälistyä ripeästi. 

Laman syvyyteen vaikutti osaltaan myös Neuvostoliiton samaan aikaan tapahtunut romahtaminen, jonka seurauksena idänkauppa romahti. Sen seurauksena suomalaiset poliitikot jättivät käyttämättä tilaisuuden liittyä entisten Varsovan liiton jäsenten ja Neuvostoliitosta irronneiden Baltian maiden tavoin läntiseen sotilasliittoon eli NATO:n, koska se olisi osoittanut heihin vuosikymmeniä kohdistuneet suomettumisepäilyt oikeiksi. Euroopan Unioniin kuitenkin liityttiin vuonna 1995, vaikka sitä pidettiin vielä vuonna 1991 täysin epärealistisena tavoitteena.

Suuren laman jälkeen suomalainen talous muuttui aiempaa uusliberalistisemmaksi, mistä yhtenä merkkinä on työnantajan ja työntekijöiden välisen suhteen hämärtäminen yrityksen tuloihin sidottujen optiojärjestelyiden kautta. Näin palkansaajien suhteellinen asema heikkeni, eikä suurtyöttömyys mahdollistanut työntekijäpuolelle aktiivista toimintaa sen poistamiseksi. 

Tähän päättyi tämän kirjoitussarjan pohjana ollut professori Heikki Ylikankaan teos. Siinä jäivät siis käsittelemättä Nokian tuho, Suomen puolustuspoliittinen länsisuuntaus sekä näiden jälkeiset tapahtumat. Sallittakoon tähän yhteyteen kuitenkin vielä muutama kommentti niihin liittyen.

* * *

Yksi lama-ajan merkittävimmistä toimenpiteistä oli suomalaiseen koulutukseen panostaminen. Sen seuraksena maahan syntyi ennenäkemätöntä osaamista, joka mahdollisti Nokian nousun aivan poikkeukselliseen asemaan suomalaisessa taloushistoriassa. Se oli parhaimmillaan maailman selkeä markkinajohtaja alallaan noin 40 prosentin markkinaosuudella - ja vieläkin suuremmalla osuudella tuotoista - mutta ajautui sellaisena kahteen tuhoisaan virheeseen.  

Ensinnäkin Nokia menetti innovatiivisuutensa todennäköisesti virheellisen henkilöstöpolitiikan seurauksena. Siihen johti yrityksen harjoittama sisäiseen kilpailutukseen perustunut tuotekehitys, josta seurasi epäterve taistelu talon sisällä, mikä suuntasi ihmisten huomion uuden tekemisestä kilpailevan ryhmän tuotekehityksen kampittamiseen. 

Toiseksi yrityksen lähes määräävä asema markkinoilla johti voittojen maksimointiin kustannuksia minimoimalla. Tämän seurauksena yrityksen tuotteita valmistettiin halvan työvoiman maissa, joista lopulta rekrytoitiin myös tuotekehityksen työvoimaa ymmärtämättä, että länsimaiden ja kehitysmaiden välisellä elintasoerolla on myös tosiasioihin perustuvia syitä. 

Nokian tuhon myötä suomalainen talouselämä menetti lippulaivansa, jolloin vihreään kultaan perustuvat suuryritykset palasivat talouden selkärangaksi. Nokian tuhoutuessa sen osaava työvoima ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan on jakautunut hyödyttämään useampia suomalaisia yrityksiä. 

Samaan aikaan Suomi on EU:n integraatioprosessin myötä menettänyt omaa itsenäisyyttään Brysseliin ja joutunut kriisitilanteissa rahoittamaan pienemmän tuottavuuden valtioita. Toisaalta tietotekniikan kehitys on ajanut metsäteollisuuden rahantekoautomaatin eli paperin kulutuksen alas, mikä on vastareaktiona virkistänyt näiden yritysten tuotekehitystä. 

Tässä vaiheessa karu totuus on se, ettei Suomen talous ole vieläkään saavuttanut sitä kansainvälistä asemaa, joka sillä oli Nokian suuruuden aikana. Eikä metsien talouskäyttöön EU:n tasolta kohdistuvat rajoitusvaateet ainakaan edistä sen tulevaisuutta, mikäli ne toteutuvat. 

Ulkopolitiikan osalta Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen osoitettua puolueettomuuspolitiikan onttouden tarjoutui Suomi pikavauhtia osaksi läntistä puolustusliittoa. Toteutuessaan tämä päätös varmistaa maan sotilaallisen turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen, mutta saattaa samalla johtaa aiempaa useammin sotkeutumiseen kansainvälisiin konflikteihin ja vahingoittaa suhteita suureen itäiseen naapuriin.

Ehkäpä suurin suomalaisen yhteiskunnan muutos on kuitenkin tapahtunut kehitysmaista länsimaihin suuntautuneen kansainvaellusaallon seurauksena. Sen ja kantaväestön lisääntymishaluttomuuden seurauksena Suomen väestöpohjan laatu tulee muuttumaan oleellisesti aiemmasta - eikä tämän fundamentaalisen muutoksen kaikkia seurauksia ole tässä vaiheessa mahdollista ennakoida. Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että maahan on muodostunut heikosti integroituva väestönosa, joka kantaväestöä nopeammin kasvavana tulee muuttamaan koko suomalaisen yhteiskunnan perusrakennetta. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kun minä kuolen...
Nokia ja kustannukset

Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Kaikki suomalaiset tietänevät hyttysten levittävän virustauteja. Tiedämme myös, että tiheän ihmisasutuksen alueelta kotoisin olevat hyttyset ovat kiinnostuneempia ihmisistä kuin harvaan asuttujen alueiden hyttyset.

Nyt on virusten, hyttysten ja ihmisten suhteesta saatu jälleen uutta tietoa. Cell-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hyttyset eivät nimittäin yksin päätä kenestä ne ovat kiinnostuneita. 

Siihen päätökseen osallistuvat tutkimuksen tulosten mukaan myös ainakin Zika- ja denguevirukset. Tämä tapahtuu sikäli epäsuorasti, että ne vaikuttavat tartunnan saaneiden ihmisten ihon mikrobeihin manipuloimalla nämä lisäämään tiettyjen haihtuvien yhdisteiden eritystä. Ja kuinka ollakaan, juuri sellaisten yhdisteiden, jotka houkuttelevat hyttysiä puoleensa. 

Näin hyttyset hakeutuvat erityisen innokkaasti virustartunnan saaneiden ihmisten iholle imeäkseen heidän vertaan - ja saavat samalla kantaakseen viruksia, joiden leviäminen tämän seurauksena on paljon tehokkaampaa kuin se olisi muuten. 

* * *

Kun nyt mikrobeista tuli puhe, niin välitettäköön toinenkin uusi tieto niiden kyvystä manipuloida uhrejaan. Tässä tapauksessa kyse on tavallisista huonekärpäsistä. 

Nehän lisääntyvät ihmisten tavoin parittelemalla. Ja tähän kohtaan on rakentanut oman lisääntymisstrategiansa eräs sieni. 

Sienethän lisääntyvät itiöiden avulla. Ja tämä kyseinen hyönteisille haitallinen sieni toimii siten, että se hakeutuu naaraskärpäsen aivoihin tämän lähestyessä kuolemaa. Sen seurauksena kuoleva naaraskärpänen levittää siipensä siten, että sienen itiöt tulevat mahdollisimman hyvin tyrkylle.  

Lisäksi sieni erittää kärpäskoiraita houkuttelevia tuoksuja sekä muokkaa naaraan pinnan hiilivetyjä siten, etteivät siivekkäät uroot voi vastustaa haluaan harrastaa seksiä kuolleen naaraan kanssa. Näin sienen itiöt tarttuvat niihin ja pääsevät jatkamaan matkaansa parittelusta kyllikseen saaneiden koiraiden matkassa. 

Inhottaako? Niin minuakin, mutta samalla en voi olla ihailematta niitä keinoja, joita evoluutio on kehittänyt pieneliöille, jotta ne voisivat jatkaa sukuaan mahdollisimman tehokkaasti. Sitä paitsi nyt saadusta uudesta tiedosta Zika- ja dengueviruksen käyttäytymisestä saattaa olla hyötyä pyrittäessä kehittämään uudenlaisia keinoja, joilla niiden aiheuttamia epidemioita voitaisiin välttää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta
Hyttynen on historiantekijä
Seksiä kuolleen kanssa

Valkohäntäkauris toi punkin iholle

Nyt kävi niin, että kesälomalaiseen tarttui puutiainen eli punkki. Ja vieläpä kesämökillä, jossa ei vielä viisi vuotta sitten oltu kuultukaan punkeista. Mutta nyt niitä on tarttunut kaikenlaisiin ihmisiin lapsista professoreihin ja lomalaisista eläkeläisiin.

Vaan mitäpä näillä seuduilla on sitten tapahtunut? Hiiriä ja myyriä täällä on aina ollut. Ja niin on hirviä ja naapureiden koiriakin. Mutta yksi on varsin uutta.

Ja se yksi on valkohäntäpeura eli -kauris. Niitä olen tänäkin kesänä nähnyt pitkälle toistakymmentä kesäpaikkani välittömässä läheisyydessä. Ja keväällä ympäröivät metsät olivat pullollaan niiden ulosteita. 

Ja tämä, juuri tämä amerikkalaista alkuperää oleva ja viime vuodet eksponentiaalisesti lisääntynyt valkohäntäeläin on se syy, miksi jouduin irrottamaan itsestäni punkin. Ja pelkäämään joko borrelioosibakteerin tai aivokuumeviruksen tartuntaa. Niinpä päätin palata valkohäntäisen peuran ja punkin väliseen suhteeseen myös tässä blogissani, sillä pidetäänhän punkkia levittämisensä tautien takia jopa Suomen vaarallisimpana eläimenä. 

Googlaamalla löysin professorikollega Heikki Henttosen, joka kertoi viisi vuotta sitten Helsingin sanomille tosiasioita punkista. Niistä ensimmäinen oli se, että valkohäntäkauriin ja borrelioosin välisestä suhteesta liikkuu vääriä huhuja, joiden mukaan kauriit puhdistaisivat punkkeja bakteereista ja olisivat siitä syystä ihmisen kannalta hyödyllisiä. 

Tosiasiassa valkohäntäkauriissa talvehtinut punkki ei enää tartu ihmiseen, joten sen mahdollisella puhdistumisella taudinaiheuttajasta ei ole merkitystä meidän kannaltamme. Sen sijaan valkohäntäiset kauriit toimivat tehokkaina kulkuvälineinä punkeille, koska aikuisessa hirvieläimessä voi olla jopa 2 000 punkkia. 

Kun nuo 2 000 punkkia lisääntyvät, tarttuvat niiden 2 000 - 4 000 jälkeläistä ensimmäisenä yleensä myyriin ja muihin pikkunisäkkäisiin, jotka välittävät punkkien taudinaiheuttajia. Myöhemmin nämä taudinaiheuttajat saattavat sitten siirtyä ihmiseen, mikäli niitä kantava punkki on löytänyt sellaisen isännäkseen. 

Voin siis hyvällä syyllä todeta punkkien ilmaantumisen kesänviettoseudulleni johtuvan alueella runsastuneesta valkohäntäkauriskannasta. Ja vain päivitellä sitä, että paikalliset metsästäjä kantavat syksyllä satoja kiloja omenia ja muuta apetta lähimetsien reunoille valkohäntäkauriiden syötäväksi, jotta saisin ensi kesänäkin nauttia punkeis... ei kun siis saadakseen seuraavana syksynä saalista entistä suuremmasta kauriskannasta.

Olen aika harvoin samaa mieltä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa juuri mistään. Mutta tässä asiassa toivon todella, että sen aloite valkohäntäpeuran lisäämiseksi kansalliseen haitallisten vieraslajien listaan toteutuisi ja valkohäntäpeurasta tulisi vapaata riistaa. 

Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että jopa viranomaiset haluavat ylläpitää maassamme tolkutonta valkohäntäkauriskantaa, kuten tuore lupapäätös Uudeltamaalta osoittaa. Toivottavasti kyse ei ole siitä, että maamme riistahallinto katsoisi olevansa metsästäjien etujärjestö sen sijaan, että se palvelisi yhteistä etua.

Siksi joudun toivomaan - epäilemättä tätäkin yhdessä luonnonsuojeluliiton kanssa - kesänviettopaikkakunnalleni oikein suurta susilaumaa, joka panisi poskeensa ylimääräiset kauriit valkoisine häntineen. Enkä murehdi, jos ne siinä sivussa söisivät muutaman sellaisen koiran, joka kuuluu valkohäntäkauriita ruokkiville metsästäjille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi on hyötyeläin
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa
Punkit leviävät koirien mukana

Hyödyn aika

Tämä on kuudes osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka maa siirtyi ylhäisimmän aatelin vallasta kuninkaan itsevaltiuden kautta virka-aatelin hallinnoimaan esikapitalistiseen yhteiskuntaan, jossa myös tavallisen kansan elinolot alkoivat vähitellen kohentua. 

Edellä kuvattua käännettä professori Heikki Ylikangas pitää merkittävimpänä Suomen historian käännekohtana. Ja sen kanssa tasavertaisena heti perään seurannutta 1700-luvun puolivälin tienoota - eli tämän kirjoituksen aihetta. 

Tuolloin nimittäin - poliittisesta johtoasemasta taistelevien myssyjen ja hattujen poliittisen kiistelyn lomassa - annettiin joukko äärimmäisen merkittäviä asetuksia, joiden perusteella maatilan sai jakaa useampaan osaan. Sitä ennen näin ei voinut tehdä, koska valtakoneisto pelkäsi tilojen muuttuvan sen seurauksena veronmaksukyvyttömiksi. 

Samoin sallittiin talonpojille torppien eli vuokratilojen perustaminen: tämä oikeus oli koskenut aiemmin vain aatelis- ja ratsutiloja. Ja kukkana kakussa päätettiin isojaosta eli maiden uudelleenjakamisesta tilojen kesken siten, että kunkin tilan maat sijaitsivat suurempina lohkoina aiempien yhteiseen kylvöön ja sadonkorjuuseen pakottavien kapeiden sarkojen sijasta. Näin talonpojille mahdollistui oman tilan kehittäminen muista riippumattomasti.

Tosin kävi niin, etteivät talonpojat ensi alkuun olleet lainkaan halukkaita tarttumaan mahdollisuuteen. Syynä olivat yhteismetsät, joita ei haluttu jakaa uudistilojen perustajille vaan pitää tuottoisan tervanpolton resurssina. Asiaan tuli muutos vasta, kun kruunu ilmoitti, ettei valtiovalta tule enää isojaon jälkeen puuttumaan maiden - edes metsien - jakamiseen, vaan ne jätetään itsenäisten isäntien vastuulle.

Neljäs uudistus oli väestökirjanpito, jota tarvittiin armeijan väenottoja varten, koska monet perheet olivat aiemmin huijanneet viranomaisia esimerkiksi antamalla useammalle pojalleen saman nimen, jotta he välttyisivät sotatantereelle joutumiselta. Sehän oli etenkin 1600-luvulla tarkoittanut käytännössä lähes kuolemanrangaistusta - ei niinkään taisteluiden kuin joukko-osastoja raskaasti verottavien kulkutautien takia. 

Tilojen halkominen oli kuitenkin sallittua vain, mikäli luvan hakija oli aikeissa mennä naimisiin. Toisin sanoen tehtyjen uudistusten perimmäisenä motiivina oli se, että Ruotsin valtio halusi kasvattaa väkilukuaan, koska maassa vallitsi krooninen pula työvoimasta - siis ruukeissa, manufaktuureissa ja kartanoissa. Ehkäpä talonpoikien taloudellisten mahdollisuuksien lisääminen auttaisi työvoiman määrän kasvattamisessa? 

Näin laajentuneen yksityisen omistusoikeuden seurauksena ihmiset innostuivat aiempaa enemmän taloudelliseen yritteliäisyyteen ja voitontavoitteluun. Toisin sanoen 1700-luvun puolivälissä Ruotsi ja sen myötä Suomi siirtyivät hyödyn aikakauteen.

Myös yliopistolaitos osallistui taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen, sillä vuonna 1747 muutettiin Turun yliopiston runousopin professorin virka talousopin professuuriksi - saman kohtalon koki Uppsalassa oikeuden oppituoli. Turun akatemiasta valmistui myös yksi taloudellisen liberalismin keksijöistä eli Antti Chydenius, joka esitti teoriansa vuosikymmentä ennen kuin Adam Smith kirjasi samanlaisilla ajatuksilla itsensä maailman taloushistoriaan. 

Samalla oikeudenkäyttö alkoi muuttua ja paine rangaistusten keventämiseksi kasvoi. Myös kunnallista valtaa alettiin siirtämään kruunun virkakoneistolta takaisin pitäjänkokouksille. Ja jopa kirkko alkoi suhtautua aiempaa myötämielisemmin erilaisiin herätysliikkeisiin. 

Näin yhteiskunnan 1500-luvulta alkanut kehityssuunta kohti aatelisvallan kasvua ja äärimmäisen eriarvoista yhteiskuntaa oli peruuttamattomasti kääntynyt kohti koko kansan elintason nostamista ja demokratiaa. Ja sitä kautta alkoi vähitellen syntyä taloudellista pohjaa, joka oli aikanaan mahdollistava nykyaikaisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntymisen, vaikkei tämä kehitys ollutkaan suora ja polveilematon.

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Suomalaisnuoret on pantu panostamaan erilaiseen tulevaisuuteen

Väestön uusiutuminen on kansakunnan elämän edellytys. Tähän asiaan liittyen näin Twitterissä viestin, jossa Suomea vertailtiin muihin pohjoismaihin. 

Sen mukaan vuonna 2021 Suomen luonnollinen väestönlisäys, tai siis vähennys, oli -7 760 henkilöä. Ruotsissa vastaava luku oli 22 305, Norjassa 14 058, Tanskassa 6 321 ja Islannissa 2 546. 

Vastaavasti Suomen naisten kokonaishedelmällisyysaste oli 1,46, kun se oli Ruotsissa 1,67, Norjassa 1,55, Tanskassa 1,72 ja Islannissa 1,81. Suomessa fertiilein alue oli lestadiolaisistaan tunnettu Oulun seutu.

Edelle kirjaamistani kehnoista väestön uusiutumisluvuista huolimatta vuosi 2021 oli kuitenkin suomalaisten lisääntymisen kannalta paras vuosi pitkään aikaan. Silti maassamme olisi syytä julistaa kansallinen hätätila, koska tämän vuoden puolella syntyvyys on jälleen laskenut. Tammi-helmikuussa nimittäin syntyi peräti 471 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2021.

Maailmassa ei oikeastaan ole sellaista esimerkkiä, jossa kerran laskuun kääntynyt syntyvyys olisi saatu jälleen nostetuksi. Tämä ei tietenkään ole ongelma silloin, jos väestön räjähdysmäinen kasvu laskee lähemmäs väestön uusiutumistasoa. 

Mutta Suomen tapauksessa se on - etenkin kun otetaan huomioon, että kantaväestön suhteen lukemat ovat vielä koko väestöä kehnommalla tasolla. Etenkin kehitysmaalaisilla maahanmuuttajillahan syntyvyyslukemat ovat aivan eri tasolla. Niinpä noin kymmenellä prosentilla maassamme syntyvistä lapsista on jo nyt maahanmuuttajatausta.

Tässä tilanteessa voin kuvitella muutamia mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Niistä - pessimistisen mieleni mukaan - todennäköisin on sellainen, jonka mukaan kantaväestön syntyvyys laskee niin kauan, kunnes lapsia saavat vain perinnöllisen halun suureen lapsimäärään omaavat naiset. 

Tällaiseen haluun vaikuttavista geeneistä ei toki (tietääkseni) ole tieteellistä tietoa, mutta nähdäkseni lapsen hankintahalukkuutta säätelevien perintötekijöiden olemassaolo on todennäköistä. Sen sijaan en osaa edes yrittää arvata, onko tällaisen geeniperimän omaavia kantaväestöön kuuluva naisia suuruusluokkaa puolet, kymmenys, prosentti, promille vai vieläkin vähemmän.  

Joka tapauksessa on selvää, että samaan aikaan kun kantaväestössä valikoituvat lapsihalukkuuteen vaikuttavat geenit, lisääntyvät tietyt väestöryhmät perintötekijoistään riippumatta oman kulttuurinsa paineiden vaikutuksesta kantaväestöä nopeammin. Siten on todennäköistä, että Suomen väestön etninen muutos tulee jatkossa kiihtymään. 

Tässä kehityskulussa on oleellista ymmärtää, että ihmisyhteisöiden kulttuuri ja väestörakenne kulkevat lähes aina käsi kädessä, ja siksi suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on lähes varmasti varsin erilainen kuin nykyisyys. Jos tämä halutaan estää ja pitää Suomi länsimaisena demokraattisena sivistysvaltiona, olisi sen ensimmäinen edellytys kantaväestöön kuuluvien ihmisten lisääntymiseen kuuluvan tahtotilan oleellinen muutos. 

Sellainen ei tietenkään tapahdu itsestään, vaan vaatisi tahtopoliittista päätöksentekoa, jossa yhteiskunnan rakenteet sovitettaisiin lastenhankintaa suosiviksi. Toistaiseksi tätä ei ole nähty tarpeelliseksi sen enempää meillä kuin muissakaan länsimaissa, vaan niissä rakennetaan yhteiskuntaa edelleen lähinnä työelämän tarpeiden, henkilökohtaisen vaurauden ja sukupuolten välisen työelämän tasa-arvon ehdoilla.  

Sen mukaisesti parhaassa lapsentekoiässä olevat perheet - niin naiset kuin miehetkin - panostavat opiskeluun, työuran rakentamiseen, asuntojen maksamiseen ja tästä kaikesta aiheutuvan stressin purkamiseen aikaa vievillä harrastuksilla, lapsia korvaavilla lemmikkieläimillä ja lomamatkoilla. Ja sen seurauksena olemme nyt ja myös tulevaisuudessa siinä kehitysurassa, jonka edellä kuvasin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia
Lapsettomuuden aiheuttama taakka

Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi

Olen silloin tällöin kiinnittänyt arvoisten lukijoideni huomiota siihen kehitykseen, jota on tapahtunut Etelä-Afrikassa ja Haitissa. Näin siksi, että ensin mainittu valtio on onnistunut luomaan Saharan eteläpuolisen eli ns. mustan Afrikan korkeimman elintason ja jälkimmäinen taas on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio. 

Toisaalta molempien maiden väestö poikkeaa selkeästi niiden viitekehyksestä. Etelä-Afrikassa asuu mustan Afrikan suurin valkoihoinen väestö, kun taas Karibian saaristossa sijaitsevassa Haitissa valkoisia ei ole käytännössä lainkaan. 

Lisäksi Etelä-Afrikassa tapahtui vuonna 1993 vallanvaihto, jossa aiemmin valtaa pitänyt valkoinen vähemmistö menetti poliittisen johtoasemansa rauhanomaisesti eli omaisuutensa ja vapautensa säilyttäen. Haitissa puolestaan tapahtui heti itsenäistymisen jälkeen kansanmurha, jossa valkoiset poistettiin elävien kirjoista tai ainakin maasta. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista lukea tämän aamun uusia uutisia. Tarkoitan sitä, että Etelä-Afrikassa maan parlamentti alkoi palaa uudelleen ja Haitissa pääministeri oli vähällä joutua murhatuksi eli joutua manan majoille jo aiemmin murhatun presidentin seuraksi. 

Etelä-Afrikassa kiinni otettua 49-vuotiasta miestä syytetään tuhopoltosta, varkaudesta ja taloon murtautumisesta, eikä hän ole parlamentin jäsen. Haitin salamurhan yritykseen liittyi puolestaan pienimuotoinen tulitaistelu, jossa vastakkain olivat joku Haitin monista rikollisryhmistä ja pääministerin turvallisuusjoukot. 

Kummankaan teon motiiveista ei ole tietoa, mutta ne kertovat omaa karua kieltään tapahtumapaikkojensa olosuhteista. Haiti on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sekasorrossa elävä yhteiskunta, jossa hallitusvalta ei pysty takaamaan ihmisiltä - eikä edes maan ylimmältä johdolta - turvaa rikollisjärjestöjä vastaan. 

Etelä-Afrikan tilanne on toki oleellisesti parempi kuin Haitin, mutta sielläkään hallinto ei ole pystynyt takaamaan joka suhteessa rauhallista elämänmenoa. Positiivista on kuitenkin se, että aiemmin nopeasti supistunut valkoisen väestön osuus on tasaantunut ja tällä hetkellä eurooppalaiset sukujuuret omaavia eteläafrikkalaisia on maan väestöstä noin 7,8 prosenttia. 

Talouskasvun osalta Etelä-Afrikassa on COVID-19-pandemian seurauksena eletty suurten vaihteluiden aikaa, kuten muuallakin maailmassa. Haitista puolestaan ei ole saatavissa tuoreita tilastoja, mutta vuoden 2020 aikana talous oli kovassa laskussa - epäilemättä ainakin osin pandemian seurauksena.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että Etelä-Afrikan ja Haitin välillä on mielenkiintoinen väestötieteellinen yhdenmukaisuus. Etelä-Afrikassa väestönkasvu oli nimittäin vuonna 2020 noin 1,28 prosenttia ja Haitissa 1,24 prosenttia vuodessa. Lisäksi Etelä-Afrikassa fertiliteetti oli laskenut 2,41 lapseen (2020) ja Haitissa 2,89 lapseen (2019) naista kohti. Väestönkasvu on siten nopeaa, mutta ei aivan tolkutonta. 

Nähtäväksi siten jää, kuinka nämä väestösuhteiltaan ympäröivästä todellisuudesta poikkeavat kaksi valtiota kehittyvät jatkossa niin turvallisuuden, väestön kuin taloutensakin suhteen. Pääministerin salamurhayritys ja parlamenttitalon tuhopoltto osoittavat kuitenkin valitettavasti, että molemmissa maissa on edelleen sellaisia ongelmia, jotka Suomen kaltaisissa länsimaissa ovat hyvin harvinaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Haiti on köyhä ja siksi jää

Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa

Helsingin sanomat kertoi pääkirjoituksessaan, että maapallon väkiluku ei kasva korkean syntyvyyden vaan alhaisen kuolleisuuden vuoksi. Näin siksi, että syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Tämä HS:n näkemys herätti mielessäni pari ajatusta. 

Ensinnäkin koin tarpeen tehdä jonkinlaista faktantarkistusta. Sopiva lähde löytyi helposti hakukoneen avulla, joten tarkasteltakoon sieltä löytynyttä karttakuvaa.

Kuvasta näemme, että naisten lapsimäärä on edelleen suuri paitsi Afrikassa, niin myös Lähi-idässä, Etelä- ja Keski-Aasiassa sekä joissain muissa valtioissa. Mutta toki sen kehitys on viimeisinä vuosikymmeninä ollut laskeva lähes kaikissa maailman maissa. 

Mielenkiintoista kyllä, mainitulla sivulla olevan kuvaajan mukaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan naisten hedelmällisyysluku on laskenut - toisin kuin HS:n pääkirjoitus antoi ymmärtää - varsin lineaarisesti noin 0,06 lapsen vuosivauhdilla. Näin laskien tämän alueen naisten lapsiluku saavuttaisi kahden lapsen tason niinkin pian kuin 45 vuoden kuluttua. Eli joskus 2060-luvulla.

Tosiasia kuitenkin on, että mikäli oletamme afrikkalaisten eliniän kasvavan samalla aikavälillä nykyisten oletusten mukaisesti, on mustan mantereen väkimäärä siinä vaiheessa edelleen paljon ripeämmässä kasvussa kuin pelkästään hedelmällisyysluvut antaisivat ymmärtää. Näin siis siinä tapauksessa, ettei Afrikan nopea väestönkasvu missään vaiheessa johda sotien, tautien, ruuan loppumisen tai muiden syiden takia kuolleisuuden nopeaan kasvuun tai suoranaiseen romahdukseen. 

Samaan aikaan eurooppalaisten maiden alhainen lapsiluku tulee johtamaan kantaväestön määrän pysyvään alenemiseen, jota ainakin nykyiset poliitikot pyrkivät mielellään kompensoimaan maahanmuutolla. Jos sama linja jatkuu, korvautuu myös EU:n väestö ainakin osittain muualta tulleilla ihmisillä.

Oleellinen kysymys tässä kehityksessä on se, mitä tapahtuu eurooppalaiselle elämäntavalle ja kulttuurille. Ja mitä tapahtuu tänne muuttavan väestön kyvylle ylläpitää EU:n alueen hyvinvointia. 

Tosiasiahan on - vaikka se kuinka haluttaisiin kieltää - ettei Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ole pystytty luomaan EU:n alueeseen edes jollain tavalla vertailukelpoista hyvinvointia kuin valkoisten pitkään hallitsemassa Etelä-Afrikassa. Siellä taloudellista romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut vallansiirron jälkeen, joten ainakin toistaiseksi myös EU:n tulevan väestönvaihdon suhteen voidaan olla taloudellisessa mielessä optimisteja.

Toisaalta Etelä-Afrikka on maailman rikostilastoissa kolmannella sijalla Venezuelan ja Papua New Guinean jälkeen, mikä ei lupaa hyvää. Etenkin kun tässä tilastossa on kärkipäässä paljon afrikkalaismaita, vaikka siitä puuttuu kokonaan iso osa sellaisista maanosan maista - kuten Kongo, Keski-Afrikka ja Etelä-Sudan - joiden voisi kuvitella sijoittuvan tällä listalla erittäin korkealle. 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisen Euroopan ja muun maailman me jätämme lapsillemme elettäväksi. Pahoin pelkään, ettei se juurikaan muistuta sellaista paratiisia, josta kehitysoptimismin kulta-aikana minun lapsuudessani uneksittiin. 

Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden

Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin

Eilisessä uutisessa kerrottiin siitä, kuinka Suomen vauvabuumi on niin erikoinen, että se yllätti jopa tutkijan. Näin siksi, että koronapandemian aikana vauvojen määrä on Suomessa lisääntynyt, kun muissa maissa se on yleensä vähentynyt. 

Hyvä näin, sillä uusille suomalaisille on todella tarvetta maamme syntyvyyden pudottua vuoteen 2020 mennessä siten, että naisten hedelmällisyysluku oli vain 1,4. Se tarkoitti, että esimerkiksi viime vuoden heinäkuussa syntyneen 4 184 vauvan sijaan tämän vuoden heinäkuussa päivänvalon näki 4323 pienokaista. Helmi- ja maaliskuussa ero oli vielä sitäkin suurempi.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että nuorten kannattaa todellakin tehdä vauvoja juuri nyt. HS nimittäin kirjoitti tänään maamme eläkejärjestelmästä, joka ei kansainvälisen arvion mukaan ole kestävällä pohjalla, vaan työikäisen väestön eläkemaksuja pitäisi vuoteen 2050-luvulla korottaa jopa 30 prosenttiin palkoista - tai vaihtoehtoisesti laskea eläkkeiden tasoa nykyisestä. 

Valitettavasti näyttää siltä, että ilmastonmuutos tai ainakin siihen liittyvä synkkä uutisointi on Suomessa johtamassa siihen, ettei vauvabuumi tule jatkumaan pitkään. Suuri osa nuorista on nimittäin menettänyt uskonsa tulevaisuuteen: sen seurauksena peräti 42 prosenttia 16-25-vuotiaista on vakavasti harkinnut pidättäytymistä lapsenteosta. 

Valitettavasti on myös niin, ettei koronaan liitetty vauvabuumi ole tosiasiassa kovinkaan kummoinen. Vuoden 2021 syntyvyysluvut ovat nimittäin alussa referoimani eilisen uutisen mukaan buumista huolimatta pienempiä kuin samana ajanjaksona vuonna 2018. 

Hyvää tässä kaikessa on se, että viime kädessä nykyiset nuoret suomalaiset päättävät itse lakanoidensa välissä siitä, minkälaisen elintason he saavat eläkeläisinä - eli niin makaa kuin petaa. Harmillista tässä on kuitenkin se, että vain harva nuori taitaa murehtia elämänsä edellytyksiä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Siksi olisi hyvä, jos yhteiskunta eli poliitikotkin kantaisivat korttansa kekoon. Omalta osaltani muistutan, että asiaa voi tarkastella myös hiukan luovemmin kuin pelkkää eläkemaksuprosenttia tuijottamalla tai perhevapaiden pituuksia säätelemällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät