Tasapäistämisen ongelma

Helsingin kaupunki on päättänyt muuttaa kouluihin kohdistuvan rahoituksensa jakoa. Jatkossa rahaa saisivat nykyistä enemmän koulut, joiden oppilaiden perheissä on paljon työttömyyttä, pienituloisuutta, matala koulutustaso tai vanhemmat ovat vieraskielisiä. Toisin sanoen rahaa kohdistettaisiin erityisesti kouluihin, joiden oppilaista suuri osa on kehitysmaista peräisin olevien maahanmuuttajien jälkeläisiä.

Päätös on sikäli ymmärrettävä, että lasten koulumenestys näyttäisi riippuvan vanhempien asemasta. Oppihan on tarttunut erityisen huonosti vieraskielisiin poikiin, joten kaupungin päättäjien ajatus on, että näitä tukemalla saadaan koululaisten oppimiseroja kavennetuksi. 

Lasten ja nuorten mahdollisimman hyvä perusasioiden oppiminen on tietenkin edellytys sille, että suomalainen yhteiskunta voisi jatkossakin hyödyntää mahdollisimman suurta osaa väestöstä yhä enemmän asioiden osaamista ja ymmärrystä vaativissa työtehtävissä. Lisäksi näin syntyvä tasainen tulonjako vähentää syitä erilaisille konflikteille, joten kehitysmaalaistaustaisten ja muiden huono-osaisten lasten parempi koulutus vähentää - ainakin teoriassa - yhteiskunnallista polarisaatiota.

Toisaalta meillä on vain rajallinen määrä resursseja, joten niiden satsaaminen joihinkin ihmisryhmiin on vääjäämättä pois joltain toiselta ryhmältä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viime vuosikymmenellä tapahtunut kehitysmaalaisten laajamittainen maahanmuutto on johtamassa siihen, että kantaväestön jälkeläisten ja erityisesti lahjakkaimpien lasten ja nuorten koulutukseen riittää aiempaa vähemmän varoja. 

Tällä on puolestaan vaikutuksensa sellaisiin seikkoihin, joita vie eteenpäin väestön lahjakkain osa. Siis sellaiset kuin tiede, yritysten tuotekehitys sekä yksityisen ja miksei julkisenkin sektorin korkeimmat johtamistehtävät ja niin edelleen. 

Tällä taas on pitkällä aikavälillä negatiivinen vaikutus suomalaisen yhteiskunnan teknistaloudelliseen kilpailukykyyn muun maailman kanssa. Näin siitä huolimatta, että väestön lahjakkaimmalla osalla on taipumus menestyä omilla avuillaan - ellei se sitten jo kouluaikanaan turhaudu täysin jäädessään ilman oppimisen kannalta tärkeitä haasteita odotellessaan vähemmän lahjakkaiden tai muuten vain heikosti oppivien koululaisten edistymistä. 

Kaikesta edelle kirjoittamastani pitäisi suomalaispäättäjien pystyä tekemään se johtopäätös, että haitallisen maahanmuuton suosiminen luo yhteiskuntaan lisääntyneen väkivallan, seksuaalirikollisuuden ja polarisaation lisäksi myös tasapäistämisen ongelman. Eikä tämä tule olemaan ilman vaikutusta siihen, minkälainen paikka Suomi on tulevaisuudessa - osaamiseen perustuva hyvinvointivaltio vai muiden hyväksikäyttämä alustatalous. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnistunut maahanmuuttajakoululaisten inkluusio, vai...
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Ajattelin ensin kirjoittaa Salman Rushdien eilisestä puukotuksesta, koska se osoitti jälleen kerran sananvapauden vaikean aseman osana globaalin ihmisyhteisön elämää. Johtuihan puukotus perimmältään siitä, että Iranin edesmennyt uskonnollinen johtaja käski seuraajiensa tappaa kirjan kirjoittaneen Rushdien kymmeniä vuosia sitten, ja nyt joku 24-vuotias idiootti päätti panna määräyksen toteen ja pilasi samalla oman elämänsä.

Päätin kuitenkin kirjoittaa toisesta aiheesta, koska Suomessakin on sananvapaus, ja sitä käyttelevät usein myös kotimaiset poliitikot. Esimerkin siitä antoi tämän päivän Helsingin sanomien mielipidekirjoitus, jossa joukko kaupungin ympäristövaliokunnan jäseniä vaati valtion tukea, koska paikallisten joukkoliikennelippujen hinta uhkaa nousta 65 eurosta 70 euroon. 

Tämä siis kaupungissa, jossa asuvien ihmisten kunnallisveroaste on 18 prosenttia. Se tarkoittaa, että pääkaupunki verottaa asukkaitaan vähemmän kuin 197 muuta suomalaista kuntaa. 

Niiden asukkaidenko pitäisi siis tukea Kokoomuksen ja Vihreiden hallitsemien helsinkiläisten liikkumista, jotta pääkaupungin kunnallisveroastetta ei tarvitsisi korottaa? Vaikka heistä suurella osalla on rasitteenaan pitkät työmatkat ilman joukkoliikennettä - ja EU:n ja Suomen vihreän politiikan sekä Venäjän sotatoimien seurauksena nousseet polttoaineiden hinnat.

En sano, että helsinkiläispoliitikkojen kirjoitus olisi ollut väärin. Päinvastoin, sananvapaudella on se hieno puoli, että meistä jokainen on vapaa julkaisemaan sekä viisaita että hölmöjä mielipiteitä. 

Nyt on vain niin, että mainittu kirjoitus kuuluu loogisesti ajatellen tuohon jälkimmäisten joukkoon. Sen sijaan - palatakseni vielä alkuperäiseen aikomukseeni - Salman Rushdien tappamiskäskyyn johtanut sananvapauden käyttö ei ollut hölmöä, minkä todisti viimeistään eilisen päivän väkivaltarikos New Yorkin osavaltiossa. Valitettavasti Rushdie on kuitenkin joutunut maksamaan sananvapaudestaan kohtuuttoman kovan hinnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetutkimus ja empatia
Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Ranskalaisen teinitytön tapaus

Sairaanhoitajille lisää liksaa

Sairaanhoitajat ovat tänä vuonna olleet olleet poikkeuksellisen tiukkoina omien palkkaneuvotteluidensa suhteen. Ja tällä kertaa heidän vaatimuksiaan tukee se, että alalle koulutetut henkilöt ovat äänestäneet työehtojensa ja -palkkojensa puolesta jaloillaan eli hakeutumalla töihin muualle: tilastojen mukaan koulutetuista hoitajista noin viisi prosenttia on vaihtanut alaa ja viimeisen yhdeksän vuoden aikana on heistä muuttanut muihin maihin noin prosentin verran eli reilut 1 000 sairaanhoitajaa, joista suurin osa on naisia. 

Nyt käytävissä neuvotteluissa hoitajat ovat vaatineet muita palkansaajia suurempia korotuksia tuloihinsa, mihin kuntatyönantajat ovat vastanneet, ettei heillä ole sellaisia varoja. Tämä on sikäli puolitotuus, että tarvittaessa varat löytyvät esimerkiksi supistamalla muiden kunnan palveluksessa olevien palkkoja - minkä OAJ:n puheenjohtaja jo totesikin - tai kiristämällä verotusta. 

Jälkimmäinen vaihtoehto olisi kuntien kannalta sikäli käypä vaihtoehto, että palkan tulevat maksamaan hyvinvointialueet eivätkä kunnat. Ja koska nämä saavat rahansa valtiolta, menisi lasku viime kädessä valtiolle. 

Niinpä pallo jäisi nykyiselle hallitukselle ja sen seuraajille. Ottaisiko Sanna Marinin (sd) kabinetti jälleen lisää velkaa hoitaakseen asian, kiristäisikö se valtion tulo- tai välillisiä veroja - polttoaineiden hinta varmasti houkuttelisi ainakin vihreitä ja vasemmistoliittolaisia ministereitä - vai luopuisiko se kenties joistakin valtion muista menoista.  

Asian mittasuhteista saa käsityksen kun tietää, että maassamme on noin 78 000 (1,3 prosenttia suomalaisista) sairaanhoitajaa, joiden keskipalkka on jonkin verran yli 3 000 euroa kuukaudessa eli noin 38 000 euroa vuodessa. Jos heidän palkkoihinsa lisätään ylimääräinen prosentin korotus, tarkoittaa se reilun 30 miljoonan euron lisäkuluja veronmaksajille. 

Nyt teollisuuden linjaksi muodostuneen noin kahden prosentin palkankorotusten kanssa tulisi hallituksen siis kaivaa jostain vajaa 100 miljoona ylimääräistä euroa. Se ei ole valtion lähes 65 miljardin euron budjetissa mikään järisyttävä menoerä, vaan pikemminkin pisara meressä. Mutta kuitenkin sen verran, että budjetin alijäämä nousisi 6,9 miljardista 7,0 miljardiin, mikäli asia hoidettaisiin lisävelalla. 

Sairaanhoitajien palkankorotusten osalta on syytä ymmärtää myös se, että ylimääräinen 30 miljoonaa kertautuisi jatkossa jokaisen budjetin osalta. Eli kyseessä olisi pysyvä menoerä, jonka rahoittamiseksi valtion olisi löydettävä mainittu 30 miljoona joka vuodeksi tästä maailman tappiin. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka kuntien palkkaneuvottelijat hoitavat työnsä. Asia on erityisen mielenkiintoinen siksi, että neuvottelujen kanssa samaan rakoon osuu maksajan osoitteen muuttuminen, mikä saattaa antaa pelivaraa hoitajille kuten edellä totesin. Sitä en tosin tiedä, onko asia ollut heille itselleen eli sairaanhoitajien edunvalvojille selvä - ja ovatko heidän poikkeuksellisen äänekkäät vaatimuksensa ajoittuneet tälle vuodelle juuri siksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääsylippu lakien kiertämiselle
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin
PAM asetteli ehtoja yhteiskuntasopimusneuvotteluille

Punavihreä alamäki

Helsingin sanomat julkaisi viimeisen kunnallisvaaleja edeltävän kannatusmittauksensa. Sen mukaan Kokoomus olisi edellisiin vaaleihin verrattuna pienestä suosion menetyksestä huolimatta maan suosituin kuntapuolue Sosialidemokraattien ja Perussuomalaisten seuratessa tasavahvoina perässä. Jälkimmäisistä SDP olisi alamäessä ja PS hurjassa nousussa. Keskustalle olisi tulossa rökeletappio ja myös Vihreät ja Vasemmistoliitto olisivat alamäessä.

Toisin sanoen ensi katsomalta gallupissa ei ole mitään mielenkiintoista. Mutta tarkemmin katsottuna siinä näkyy tämän ajan ylivoimaisesti merkittävin poliittinen trendi, jonka soisi ulottuvan ainakin pitkälle tulevaisuuteen - ellei peräti ikuisesti.

Ja se on taloudellista stagnaatiota edistävään poliittiseen jalopolitiikkaan sitoutuneen vihervasemmiston kannatus. Se on nimittäin vain 37,2 prosenttia eli laskenut edellisistä kuntavaaleista peräti 3,5 prosenttiyksikköä. 

Samalla vihervasemmiston ja aluepoliittista jakopolitiikkaa tukevan Keskustan yhteenlaskettu kannatus on pudonnut alle 50 prosenttiin, kun se vielä edellisissä vaaleissa oli yli kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. 

Tämä on erittäin mielenkiintoista, mutta ei ole syytä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Vasta vaalipäivän illan ääntenlasku lopulta ilmaisee mihin päin suomalaiset kunnat on menossa seuraavan neljän vuoden aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matkalla mitättömyyteen
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden
Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus

Pelin politiikkaa sosiaalisessa mediassa

Yle julkaisi uuden kuntavaaligallupinsa. Siinä Kokoomus nousi selvästi suosituimmaksi puolueeksi. Perussuomalaisten kannatus puolestaan laski lähes prosenttiyksiköllä, mutta he säilyivät edelleen toisena. Myös äskettäisen teatteriesityksen järjestäneen Keskustan kannatus laski, mutta nähdyn draaman merkitystä sille voimme vain arvailla.

Hallituspuolueista huomattavin muutos oli Vihreillä, joka luisui selvään alamäkeen. Vaikka SDP:n ja Vasemmistoliiton kannatus nousikin hiukkasen, viittasi gallup koko vihervasemmiston kannatuksen oleelliseen putoamiseen. Olisiko kansa siis saamassa kyllikseen jakopolitiikasta ja sitä seuraavasta julkisen sektorin velkaannuttamisesta. 

Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, joten kannatusvaihteluita on odotettavissa. Näin jo siitäkin yksinkertaisesta syystä, että varsinaiset kampanjat ovat vielä edessä ja niillä on ollut tapana vaikuttaa ihmisten poliittisiin valintoihin.

* * *

Anteeksi nurkkakuntaisuuteni, mutta satuin huomaamaan myös Helsingin uutisten tekemästä gallupista kertovan jutun. Sen mukaan SDP olisi putoamassa pääkaupungin viidenneksi suurimmaksi puolueeksi. 

Vielä mukavammaksi kyselyn tuloksen teki se, että jos jätetään laskuista pois ryhmä "muut", vaihtuisi Helsingin vihervasemmistoblokin edellisissä vaaleissa saama äänimääräenemmistö tulevissa vaaleissa vähemmistöksi. Ero keskustaoikeiston hyväksi olisi tosin vain 1,3 prosenttiyksikköä, kun se viime kunnallisvaaleissa oli vihervasemmiston eduksi 0,5 prosenttiyksikköä.

Tämän gallupin mukaisen äänestystuloksen voisi toivoa johtavan siihen, että ainakin kaikista hulluimmista pääkaupunkimme vihervasemmistolaisista "kehitysideoista" luovuttaisiin ja niiden sijaan siirryttäisiin tekemään rationaalisia päätöksiä pääkaupunkimme pitämiseksi toimivana sekä sen asukkaille että koko Suomen kansalle. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole.

* * * 

Bongasin Helsingin  uutisten jutun itse asiassa Twitteristä. Siellä oli asiasta kertonutta viestiä seuraavassa keskustelussa parikin näiden vaalien luonnetta mainiosti kuvaavaa kommenttia. 

Niistä ensimmäisessä nimimerkillä esiintynyt henkilö teki pelin politiikkaa väittämällä, että "Kokoomuksen johto saisi olla kyllä hieman suurempi. Nyt on suuri vaara, että joudun äänestämään kokoomusta, jotta Anni Sinnemäestä ei tule pormestari."

Kommentti saattaa toki olla rehellinenkin, mutta itselleni tuli kyllä ensimmäisenä mieleen, että sen kirjoittajalla oli ketunhäntä kainalossa. Eli että hän tulee äänestämään Kokoomusta varmuudella, mutta pyrkii henkilökohtaiseksi muotoillulla viestillään puhuttelemaan erityisesti Perussuomalaisten äänestämistä harkitsevia. 

Tähän vastasi toinen nimimerkkiä käyttänyt henkilö, joka puolestaan lienee Perussuomalaisten kannattaja. Hän nimittäin väitti, että "ei ole väliä kumpaa äänestät, samaa sakkia" tarkoittaen Kokoomusta ja Vihreitä, minkä hän vahvisti toisessa viestissään.

* * *

Nähtäväksi jää, miten Helsingin kunnallisvaaleissa käy. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että pormestarikysymyksen sotkeminen itse vaaleihin on johtanut paikallisten valtapuolueiden ja/tai heidän kannattajiensa pyrkimyksiin hyödyntää tätä kytköstä. Ja siten heikentää muiden puolueiden asemaa pääkaupungimme valtuustossa.

Omalta osaltani suosittelen mahdollisille helsinkiläisille lukijoilleni pidättäytymistä tällaisesta valtapoliittisesta pelistä. Eli äänestäkää pormestarikytköksestä huolimatta edelleen sitä ehdokasta ja puoluetta, jonka näette hoitavan Helsingin asioita parhaiten. Vain siten toteutuu aito demokratia, jossa kukin näkemys saa kannattajiensa määrää vastaavan painoarvon päätöksentekijöiden joukossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laittomat maahanmuuttajat veronmaksajien piikissä
Nykysuomalaista suvaitsevaisuutta ja demokratian kunnioitusta
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta

Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa

SDP esitteli eilen kuntavaaliohjelmansa. Seuraavassa poimintoja siitä samassa järjestyksessä kuin ne tulivat vastaan demareiden pää-äänenkann... ei kun Suomen johtavan sitoutumattoman ja ehdottoman puolueettoman sanomalehden asiasta kertovassa jutussa. 

"Sdp haluaa yhdenmukaistaa omaishoidon kriteerit koko maassa ja korottaa omaishoidon tukea... Omaishoidon tuen määrää on tarkistettava ja siihen on varattava riittävät resurssit."

"Neuvoloiden palveluita on laajennettava tukemaan perheitä koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Neuvolakäyntejä on oltava riittävästi, jotta perheet saavat riittävää ja oikea-aikaista tukea."

"Puolue haluaa, että kunnissa panostetaan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuteen ja nuorisotoimintaan, jotta nuoret saavat tukea heti, kun sitä tarvitaan".

"Me haluamme, että jokaisessa kunnassa tehdään kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma ja että sen toimeenpanoa myös säännöllisesti seurataan... SDP haluaa, että poliisin, nuorisotyön, sosiaalihuollon ja koulun yhdistävän moniammatillisen ankkuritoiminnan toimintaedellytykset ovat kunnossa kaikissa kunnissa."

"Yritystoiminnan ja työllisyyden parantamiseksi Sdp haluaa parantaa kaavoituksen ja lupaprosessien sujuvuutta. Palvelujen ostoissa pitäisi korostaa paikallisuutta."

"Työllisyyden hoidossa puolue panostaisi yksilölliseen tukeen, koulutukseen ja palveluihin".

"Kuntien pitää puolueen mukaan siirtyä pois öljylämmityksestä omistamissaan kiinteistöissä. Asuntojen siirtymistä fossiilittomiin lämmitysjärjestelmiin pitää tukea."

"Liikenteen ja liikkumisen kehittämisessä on puolueen mielestä panostettava joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn, kävelyyn ja muihin ilmastokuormitusta vähentäviin liikkumismuotoihin... asuinalueet pitää suunnitella niin, ettei omaa autoa tarvita palveluihin, harrastuksiin ja työpaikoille liikkumiseen. Toimiva joukkoliikenne pitäisi turvata puolueen mielestä koko maassa kaupunkialueidenkin ulkopuolella."

Kuten arvoisa lukijani huomasi, on SDP:n vaaliohjelmassa luvattu paljon hyvää ja kaunista. Mutta se kaikki ei tietenkään tule ilmaiseksi. Onneksi puolue on miettinyt myös kuntien tulopuolta ja keksinyt siihen lyömättömän ratkaisun.

Puheenjohtaja Sanna Marinin mukaan nimittäin "valtion pitää vastata taloudellisesti siitä, että peruspalvelut pystytään järjestämään tasa-arvoisesti kaikissa kunnissa".

Päätin jättää edelle kirjoittamani ilman sen suurempia kommentteja, koska uskon, että te - arvoisat lukijani - ymmärrätte kyllä itsekin mitä SDP:n kuntavaaliohjelman meno- ja tulopuolen toteuttamisesta seuraisi. Ja miksi se juuri siitä syystä ei ole - ainakaan toivottavasti -  muuta kuin joukko ihania toiveita, joiden toteuttaminen ei ole sen enempää realistista kuin mahdollistakaan.

Sen näyttäisi huomanneen myös SDP:n hallituskumppani Keskusta, joka MTV3:n uutisen mukaan "väläytti perjantaina jopa hallituksesta lähtöä, jollei riittäviä talous- ja työllisyyspäätöksiä saada aikaan". Nähtäväksi jää, uskovatko tulevien kuntavaalien äänestäjät valtioneuvoston tähänastisista toimista huolimatta puolueen puheisiin. Ja jos uskovat, niin vaikuttavatko Keskustan vaatimukset jotenkin hallituksen politiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Katri Kulmuni ja poliittinen realismi
Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato

Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa

Näyttää siltä, että meillä Suomessa usko ideologisesti ohjattuun sosialistiseen käskytysyhteiskuntaan on voimissaan. Siitä uusimman todisteen tarjosivat helsinkiläiset valtuutetut, jotka Mai Kivelän (vas) johdolla vaativat "ilmastohaitallisiin" tuotteisiin ja palveluihin liittyvien ulkomainosten kieltämistä. 

Kiellettäväksi valtuutetut halusivat lentomatkailun, yksityisautoilun, autojen myynnin ja vuokrauksen, lihatuotteiden ja muiden eläinperäisten tuotteiden, sähkösopimusten - pois lukien ekosähkösopimukset - sekä vaateteollisuuden - lukuun ottamatta vaatelainaamoita ja kierrätysvaatteita - ulkomainonnan. 

Kaupunkiympäristölautakunta päätyi yhdellä äänellä kannattamaan asiaa, joten sillä on kyllä kannatusta pääkaupunkimme päättäjien parissa. Lisäksi on hyvä muistaa, että punavihreällä falangilla on enemmistö Helsingin nykyisessä valtuustossa, joten kiellolla on hyvät läpimenon mahdollisuudet.

Nähtäväksi siis jää, haluavatko helsinkiläiset päättäjät suitsia yritysten toimintaedellytyksiä myös mainontaa ideologisin perustein rajoittamalla.

Tähän heillä on toki vaaleissa saatu mandaatti eli oikeus ja mahdollisuus. Jos kuitenkin on niin, että jotkut pääkaupunkilaiset eivät kannattaisi ideologisperusteista yrityselämän toimintaedellytysten käskytystä, on heillä mahdollisuus osoittaa se kesäkuun kunnallisvaaleissa. 

Siitä syystä saatan teille - arvoisat lukijani - tiedoksi jo viime helmikuun alussa tehdyn aloitteen allekirjoittajat puolueineen.

Mai Kivelä, Vasemmistoliitto
Dan Koivulaakso, Vasemmistoliitto
Said Ahmed Suldaan, Vasemmistoliitto
Alviina Alametsä, Vihreät
Johanna Nuorteva, Vihreät
Mia Haglund, Vasemmistoliitto
Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliitto
Thomas Wallgren, Suomen Sosialidemoktaattinen puolue
Anna Vuorjoki, Vasemmistoliitto
Veronika Honkasalo, Vasemmistoliitto
Leo Stranius, Vihreät
Petra Malin, Vasemmistoliitto
Katju Aro, Feministinen puolue
Sami Muttilainen, Vasemmistoliitto
Sirpa Puhakka, Vasemmistoliitto

Ideologista käskytystä ovat siis ajamassa etenkin Vasemmistoliitto ja sen vahvana tukena Vihreät, Suomen Sosialidemokraattinen puolue sekä Feministinen puolue. Siten kaikkien ideologisista rasitteista vapaata taloutta kannattavien helsinkiläisäänestäjien kannattaa valita kesäkuinen ehdokkaansa näiden puolueiden listojen ulkopuolelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta
Ruokafasismia Helsingissä
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden

Ihmisten arki kunnissa ja kaupungeissa

Olen koko tämän blogin historian ajan ihmetellyt suomalaisten poliitikkojen välinpitämättömyyttä siitä, kuinka hillitön maahanmuutto on muuttamassa ihmisten asuinoloja kaupungeissa ja kunnissa.  RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, antoi siihen eilen omalta osaltaan vastauksen. 

Tarkoitan sitä, kuinka hän vaati johtavan oppositiopuolueen puheenjohtajalta Jussi Halla-aholta (ps) sitä, että hän "alkaisi keskustella sellaisista kysymyksistä, jotka oikeasti vaikuttavat ihmisten arkeen kunnissa". Ikään kuin perussuomalaisten agendalla olevat elintasopakolaisten maahanmuutto ja julkisen velan ottaminen käytettäväksi maamme rajojen ulkopuolella eivät millään tavalla vaikuttaisi ihmisten arkeen kunnissa tai kaupungeissa.

Henrikssonin kommentti paljasti siten, että syy ensimmäisessä tämän kirjoituksen kappaleessa esittämälleni välinpitämättömyydelle on ainakin oikeusministerin kohdalla täydellinen ymmärtämättömyys eri asioiden välisistä yhteyksistä. Siis siitä, kuinka julkisten varojen käyttö eri tarkoituksiin sulkee niiden käyttöä muista asioista. 

Toisin sanoen verovarojen käyttö humanitaariseen maahanmuuton lukemattomiin kuluihin, italialaispankkien pelastamiseen tai kehitysapuun muokkaa ympäristöämme ja arkielämäämme päivä päivältä yhtä enemmän. Onhan hallituksellakin lopulta - ainakin pitkällä aikavälillä - käytettävissään vain verotuksella ja julkisella liiketoiminnalla saatava tulovirta.

Lisäksi kehitysmaalaisten maahanmuutolla maahamme on kovahintaisia taloudellisia ja elämänlaadullisia seurauksia. Heidän osuutensa sosiaalikuluista on suhteettoman suuri ja veronmaksukykynsä alhaisesta työllistymisasteesta johtuen lähes olematon. Samalla heidän osuutensa vakavasta rikollisuudesta eli maassamme vankilaan tuomituista on kestämättömällä tasolla. 

Eikä tässä kaikki. Maahanmuuttajien aiheuttamat ongelmat näkyvät esimerkiksi COVID-19-tilastoissa, koulujen päivittäisessä työssä ja turvattomuudentunteen lisääntymisessä. 

Tämä kaikki on kuitenkin liian vaikeaa ymmärtää oikeusministerillemme - ainakin päätellen hänen oppositiojohtajalle suuntaamansa kommentin sisällöstä. Siksi on korkea aika huolestua siitä, että onko hän aidosti kykenevä hoitamaan korkeaa virkaansa. 

Vaikka toisaalta ei kai tässä ole mitään uutta. Sanoihan nimittäin jo 1600-luvulla valtakunnankanslerina toiminut Axel Oxenstierna kuuluisat sanansa "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur" eli "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan". Juuri nyt näyttäisi siltä, että luonnehdinta sopii aivan erinomaisesti kuvaamaan myös maamme oikeusministeriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Ohisalo tyhmä vai epärehellinen?
Hallitus on ymmärrettävästi välinpitämätön sananvapauden tilasta
Kahdeksasta tuli kolmetoista

Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa

Vanhasta emämaastamme on jälleen kantautunut absurdeja uutisia. Iltalehden mukaan ruotsalaisista peruskoulunopettajista vain 70,1 prosenttia on nimittäin muodollisesti päteviä tehtäväänsä - ja epäpätevien määrä on nousussa.

Naapurissamme onkin satsattu maahanmuuttajien opettajankoulutukseen. Erityisesti on haluttu ulkomailla opettajantutkinnon suorittaneiden irakilaisten, syyrialaisten ynnä muiden uusruotsalaisten hakeutuvan täydennyskoulutukseen.

Koska ollaan Ruotsissa, pitäisi opettajan osata paikallista kieltä. Siksi maassa järjestetään kielikursseja, mutta niissäkään ei aina ole päteviä opettajia. Ja lisäksi on positiivinen syrjintä, jonka nimeen kannustetaan vähän heikomminkin osaavia uusruotsalaisia päästämällä heidät kursseilta läpi heikommallakin osaamisella.

Esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksessa on huomattu, että maahanmuuttajien arvosanat heille suunnatuilta kielikursseilta ovat osaamiseen nähden rankasti yläkantissa. Syynä on se, että kursseja järjestävät eivät halua tai jaksa taistella osaamattomien kurssilaisten kanssa, vaan hyväksyvät huonotkin arvosanat ja kuittaavat palkkionsa veronmaksajien kukkarosta.

Iltalehden uutinen on itsessään tyyppiesimerkki siitä mihin älyllinen epärehellisyys lopulta johtaa. Hyvää tarkoittava positiivinen syrjintä saattaa toki aiheuttaa maahanmuuttajaväestölle hyvää mieltä, mutta työelämässä tarvitaan arvosanojen sijaan oikeaa osaamista. Ja siksi opettelematta jäänyt kielitaito tulee vastaan myöhemmin.

Sama juttuhan se on kaikessa koulutuksessa. Jos esimerkiksi positiivisesti erityiskohdeltu lääkäri saa tutkintonsa kykenemättä erottamaan bakteeri-infektiota virustaudista, on seurauksena vääriä diagnooseja ja niiden seurauksena joko turhaa antibioottien käyttöä multiresistenssien bakteerien määrän kasvuriskeineen tai väärin hoidettujen eli hoitamatta jääneiden sairauksien aiheuttamia vaaratilanteita.

Ja näinhän se on myös vaikkapa rakennusinsinöörin kanssa. Ellei hän osaa laskea rakenteiden lujuuksia, on vaarana virheellisesti suunniteltujen rakennusten sortuminen. Ja ellei automekaanikko ymmärrä riittävästi moottoreiden toiminnasta, jäävät korjaamon asiakkaiden autot korjaamatta.

Kun meillä Suomessakin on monissa kunnissa ja kaupungeissa päätetty soveltaa positiivista syrjintää, on myös meillä vaarana, että julkiset tehtävät tulevat täytetyksi tehtäviään osaamattomista, mutta erityiskohtelun takia kurssinsa läpäisseistä henkilöistä. Ja sen seurauksena kuntasektorin veronmaksajat saavat palkkarahoilleen heikosti vastinetta.

Syy ei silloin ole vain maahanmuuttajan epärehellisyydessä, vaan myös ja erityisesti älyllisesti epärehellisen päätöksen tehneestä valtuustosta. Siksi toivon, että jokainen positiivisesta erityiskohtelusta päättäneen valtuuston jäsen lukisi tämän kirjoituksen ja jäisi miettimään, että olisiko sittenkin olemassa jokin muu tapa, jolla maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskuntaan integroitumista voitaisiin hoitaa - ja vieläpä paljon nykykäytäntöä paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen

Pitääkö Sanna Marin meitä (syystä) tyhmänä?

Pääministeri Sanna Marin (sd) taitaa pitää meitä tavallisia ihmisiä tyhminä? Vai mitä pitäisi ajatella ilmoituksesta, ettei hän lähde tukemaan naisvaltaista hoitoalaa palkkaneuvotteluissa, mutta ilmoitti samalla, että "mikäli osapuolet löytävät ratkaisun, joka kunnille todennäköisesti joka tapauksessa tulee maksamaan, hallitus katsoo silloin kuntatalouden tilannetta ja kokonaisuutta ja arvioi millaisiin toimiin voidaan lähteä."

Mitä muuta pääministerimme kommentti voisi selväkielellä tarkoittaa kuin sitä, että työntekijöiden neuvottelijat pysyköön tiukkana ja kunnalliset työnantajat antakoon periksi, sillä kyllä valtio tulee apuun, mikäli rahat loppuvat? Ihan kuin kukaan ei ymmärtäisi, että täsmälleen samat veronmaksajat rahoittavat sekä kuntien että valtion menot.

Tosin täytyy huomata, että Marin saattaa olla tässä asiassa oikeassa. Näin ainakin, mikäli uskomme Ylen teettämää mielipidetiedustelua, jonka mukaan 79 % suomalaisista soisi hoitajille muita korkeamman palkankorotuksen eli olisi halukas lisäämään verorasitustaan. Tässä on jonkinlainen ristiriita, sillä aiemman selvityksen mukaan 79 % suomalaista kyllä maksaa veronsa mielellään, mutta toisen selvityksen mukaan vain 23 % meistä kaipaisi maksettavakseen lisää veroja.

Verorasituksensahan jokainen veronmaksaja voi tarkistaa EVA:n verokoneesta. Laskin sen avulla jyväskyläläisen 3 500 euroa yksityiseltä sektorilta hankkivan velattoman henkilön verorasituksen. Oletin hänen käyttävän kuukaudessa asumiseen ja energiaan 400, ruokaan 500, ravintoloihin ja hotelleihin 100, alkoholiin 200, vaatteisiin, kenkiin ja kodin tarvikkeisiin 200, omaan autoon 300, vapaa-ajan matkoihin 150, puhelimeen ja nettiyhteyksiin 50 ja vakuutuksiin 300, kulttuuriin 200 ja liikuntaan 95 euroa, jolloin hän ei sen enempää säästäisi kuin velkaantuisikaan.

Veroa tämä kansakunnan hyväntekijä maksaisi 46,09 % tuloistaan eli 1 613 euroa. Toisin sanoen hän saisi 3 500 euron palkastaan omaan käyttöönsä 2 495 euroa. Tosin työnantaja ei selviäisi hänen työllistämisestään 3 500 eurolla vaan päälle tulisivat lakisääteiset työnantajamaksut sekä erilaiset yleiskustannukset.

Ottaen huomioon Ylen teettämän hoitajien palkankorotuksiin liittyvän mielipidetiedustelun mukaisen suomalaisten veronmaksuhalukkuuden, olisi minusta äärimmäisen mielenkiintoista kuulla, mikä olisi maanmiesteni mielestä sopiva verorasitus. Voisiko palkasta ottaa puolet poliitikkojen päätettäväksi vai saisiko hyviin tarkoituksiin ottaa vaikka kaksi kolmasosaa?

Olisi myös ollut mielenkiintoista, jos Yle olisi esittänyt vastaajille vaikkapa taulukon eri ihmisten todellisesta verorasituksesta ja kysynyt sen jälkeen heidän halukuuttaan rahoittaa hoitajien muita suuremmat palkankorotukset. Olisiko tämä toimintatapa muuttanut kyselyn tuloksia?

Niin tai näin. Pääministerin lupaus valtionrahoituksesta hoitajien palkankorotuksille lienee jo ratkaissut itse asian ja kunnat ovat saaneet avoimen valtakirjan nostaa menojansa. Koska huulipunahallituksemme ei myöskään ole ilmaissut halukuutta vähentää julkisia menoja muilta momenteilta, voinee meistä veronmaksajista jokainen valmistautua kiristämään vyötään entisestään.

Mutta sitähän me Ylen kyselyn mukaan haluamme. Tai vaihtoehtoisesti Marin on oikeassa ja olemme niin tyhmiä, ettemme ymmärrä julkisten menojen ja verotuksen välistä suhdetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmistossa ei ymmärretä jakopolitiikan ja verotuksen yhteyttä
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Olemme iloisia veronmaksajia

Lapset - ne kaikista rakkaimmat

Minä olen onnellinen ihminen, sillä minulla on omia lapsia. He ovat parasta mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut. Myös puolisoni on samaa mieltä. Ehdottomasti.

Vajaa viikko sitten Iltalehti julkaisi jutun, johon se oli kerännyt syitä vapaehtoiseen lapsettomuuteen. Lähes kaikissa vastauksissa kuulsi hedonismi: lapsia ei haluta, koska he rajoittaisivat oman pitkitetyn lapsuuden elämistä.

Minussa eli lapsellisessa ihmisessä juttu herätti lähinnä sääliä - syy siihen löytyy tämän kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta: lapsista kieltäytyvät eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Minähän en ikimaailmassa vaihtaisi pois sitä elämää, jota olen lasteni kanssa saanut elää viimeiset vuosikymmenet. On ollut niin paljon sellaista, josta en etukäteen osannut edes unelmoida.

* * *

Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla. Siksi meillä on Suomessa lapsiasiavaltuutettu. Hän ottaa aika ajoin esille lapsiin liittyviä ongelmia ja hyvä niin.

Tänään Yle uutisoi lapsiasiavaltuutetun nostosta, jonka mukaan koulut ovat ruvenneet keräämään maksuja tavallisesta opetuksesta poikkeavista ohjelmanumeroista, kuten luokkaretkistä. Köyhimmät lapset ovat joutuneet jäämään niiltä pois - vaikka epäilemättä juuri koulu voisi tarjota heille sen tarttumapinnan, joka nostaisi heidät omaan elämisen arvoiseen elämäänsä.

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on tässä asiassa mielestäni oikeassa.

Hän kuitenkin linjasi myös, että "jos...kunnalla ole rahaa, on parempi jättää menemättä" luokkaretkille. Tämä onkin sitten kimurampi asia. Luokkaretkien lopettaminen kaventaisi koulujen opetusta eikä siksi olisi oikein kenellekään lapsista.

Tai siis ei ainakin siinä tapauksessa, että retkillä on jokin pedagoginen tavoite, joka jäisi saavuttamatta lopettamalla ne.

Siksi kunnilla on nyt peiliin katsomisen paikka. On otettava selkeä kanta siihen, onko luokkaretkillä oikeasti sellainen tavoite, että niitä kannattaa järjestää. Jos on, on rahat löydettävä kunnan budjetista. Jos taas ei, on tällaisista retkistä syytä luopua koululaisia eriarvoistavana tuhlauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Naisopettajat sorsivat poikia!
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava

HS panosti vastaanottokeskusten raiskaajiin

Helsingin Sanomissa oli tänään tuhti paketti maahanmuuttoasioita. Sallittakoon siihen muutama kommentti.

Ensimmäisessä jutussa pohdittiin maahanmuuttajien kotouttamispolitiikan ilmiselvää epäonnistumista. Sinänsä kohtuullisen asiallisessa jutussa on muutama kohta, jotka vaativat huomiota.

Jutun mukaan ministeri Jari Lindström on ehdottanut turvapaikanhakijoiden kanssa tehtäväksi sopimusta, jossa he ilmaisevat ymmärtäneensä suomalaisen yhteiskunnan perussäännöt. Kehittämispäällikkö Annika Forsander ei ideasta innostu, koska hänestä "on hankalaa nähdä, mistä siinä sovittaisiin. Ketkä olisivat sopimuksen osapuolia, mihin siinä sitouduttaisiin ja mitkä olisivat sanktiot? Mikä olisi sen juridinen merkitys?”

Sopimuksella olisi tietenkin sellainen juridinen merkitys, jonka lainsäätäjä sille haluaisi antaa. Voitaisiin vaikkapa todeta, että vakava rikkomus suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjä vastaan johtaa automaattisesti turvapaikanhakuprosessin keskeyttämiseen asian käsittelyn ajaksi ja mahdollisen tuomion jälkeen henkilön palauttamiseen kotimaahansa. Muita sanktioita ei tarvittaisi.

Jutussa todettiin edelleen, että Suomen kotouttamispolitiikka on epäonnistunut Afrikan pohjoisosista ja läntisestä Aasiasta tulleiden kohdalla. Heidän työllisyytensä jää TEM:n mukaan 40 prosenttiin vielä kymmenen vuoden päästä maahantulosta.

Tämä on totta, mutta näiden ryhmien kohdalla "epäonnistuminen kotouttamispolitiikassa" lienee yleismaailmallista. Suomi ei siis liene sen huonompi kuin muutkaan.

Lisäksi jutussa mainitaan, että Suomessa on kirjattu tänä vuonna kaikkiaan muutamia kymmeniä rikosilmoituksia seksuaalirikoksista, joiden tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa. Näistä rikosepäilyistä noin kymmenen koskee raiskauksia.

Tämäkin lienee totta, mutta on syytä huomata, etteivät lukuun sisälly turvapaikan tai muiden oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien seksuaalirikokset. On hyvä tiedostaa, että kaikista Suomessa tehdyistä raiskauksista lähes neljännes on ulkomaan kansalaisten (heitä on 3,8% väestöstä) tekemiä. Tämä tarkoittaa vuosittain reilusti yli 200 ulkomaan kansalaisen tekemää raiskausta.

Näemme siis, ettei vastaanottokeskusten yhteydessä tapahtuva seksuaalirikollisuus ole kuin murto-osa kaikesta maahanmuuttoon liittyvästä rikollisuudesta. Siksi sen sinänsä suuresta merkityksestä huolimatta maahanmuuttajien raiskausten vähentämisessä fokuksen tulisi olla maassa oleskeluluvan saaneiden seksuaalirikollisuuden torjunnassa. Eli heidän määränsä, laatunsa ja kotouttamisensa kontrolloinnissa.

Helsingin Sanomien toisessa jutussa kerrottiin kansalaisaloitteen jättämisestä eduskunnalle. Siinä vaaditaan vakaviin rikoksiin syyllistyneen maahanmuuttajan poistamista maastamme, oleskeluluvan välitöntä peruuttamista ja maahantulokiellon määräämistä.

Tähän minulla ei ole muuta kommentoitavaa kuin se, että toivottavasti eduskunta on tehtäviensä tasalla, hyväksyy aloitteen ja ryhtyy mahdollisimman pikaisesti toteuttamaan sen edellyttämää lainsäädäntöä. Näin saamme tämänkin juttusarjan synnyttäneen vastenmielisen ilmiön paremmin hallintaan.

Kolmannessa jutussa kerrotaan Raision raiskauksesta, jossa turvapaikanhakijan epäillään syyyllistyneen yksityisasunnossa 14-vuotiaan tytön raiskaamiseen. Jutun mukaan Raision kaupunginjohtaja kehottaa kuntalaisia välttämään "kaikenlaista vastakkainasettelua".

Vastaanottokeskuksen  johtaja puolestaan kertoo monien turvapaikanhakijoiden ilmaisseen "huolensa asenneilmapiirin kiristymisestä". Heitä harmittaa se, että yhden ihmisen teon takia syyllistetään kokonaista ihmisryhmää.”

Ymmärrän kaupunginjohtajan ja turvapaikanhakijoiden huolen. Raiskauksethan eivät millään tavalla edistä mitään asiaa, eikä hakijoita voi syyttää kollektiivisesti tapahtuneesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien joukossa on monikummenkertaisesti useammin raiskaajia kuin kantasuomalaisissa. Tämä on asia, joka tulisi huomioida myös suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa sekä arvioitaessa tulijoiden turvapaikan tarvetta että suunniteltaessa kotouttamistoimia.

Neljännessä jutussa HS nostaa esiin ministeri Petteri Orpon ilmoituksen, jonka mukaan vastaanottokeskukset pyritään sijoittamaan poliisin läheisyyteen. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta vielä parempi olisi, jos turvapaikanhakijoille myönnettäisiin vapaa kulkuoikeus Suomessa vasta sitten kun oleskelulupa on saatu. Näin toimien olisi tämänkin vuoden aikana säästetty kymmenkunta suomalaista naista raiskaukselta.

Viides juttu olikin sitten jälleen kerran osoitus perussuomalaisesta poliitikosta, jonka voisi ohjata lastentarhaan. Kyse on Helsingin kaupunginvaltuutettu Jukka Wallinista, joka oli lähetellyt natsikuvia somalitaustaisen kollegansa Facebook-sivulle.

Ilmeisesti Wallin on valepukuun pukeutunut punavihreä maailmanparantaja, joka pyrkii kaikin keinoin sabotoimaan puolueen johdon ja erityisesti sen maahanmuuttorealistisen siiven pyrkimyksen järkeistää suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tai ainakaan hänen kuvanlähettelyllään ei ole mitään muuta vaikutusta - toivottavasti ei edes sitä.

Wallinin äänestäjiä kehotan harkitsemaan seuraavissa kunnallisvaaleissa paremmin kenelle äänensä antavat - ellei heidän tavoitteennaan sitten ole täysin hallitsematon kehitysmaalaisten kansainvaellus Suomeen ja Helsinkiin. Siinäkin tapauksessa äänet kannattaisi antaa mieluummin RKP:n, vasemmistoliiton tai vihreiden ehdokkaille. Niissä koko puolueen tavotteena on koko suomalaisen yhteiskunnan saattaminen sekasortoon hallitsemattoman maahanmuuton kautta - tuskin kuitenkaan tarkoituksella vaan ainoastaan irrationaalisten unelmien ja niihin liittyvän ymmärtämättömyyden takia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hätää pakenevat herättivät pääministerin
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Maahanmuuttajat raiskaajina

Valitaanko Vantaalle ensimmäinen perussuomalainen kaupunginjohtaja?

Vantaan apulaiskaupunginjohtajaan paikkaa ollaan täyttämässä. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kokoomuksen Tapani Mäkinen, kommentoi nimitysprosessia näin: "kun asu­kas­pal­ve­lui­den apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­jan paik­ka ai­ka­naan me­ni vih­reil­le, pe­rus­te­lu oli, et­tä he oli­vat val­tuus­ton kol­man­nek­si suu­rin ryh­mä. On loo­gis­ta, et­tä se me­ni­si nyt kol­man­nek­si suu­rim­mal­le eli pe­rus­suo­ma­lai­sil­le, jos vain vir­kaan on tar­jol­la pä­te­vä hen­ki­lö"

Kirjoitin aiemmin Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajan nimityksestä todeten, että täysin osaamattoman henkilön (Anni Sinnemäen) nimittäminen poliittisin perustein sopii huonosti tavoitteisiin julkisen alan tehostamisesta. Niinpä myös Vantaan tapauksessa olisi suotavaa, ettei Mäkisen logiikkaa sovellettaisi virkanimityksessä, vaan valittaisiin yksinkertaisesti tarjolla olevista ehdokkaista paras.

HS:n juttu kertoo kahden vahvimman hakijan olevan Vihreiden Heidi Nygren ja Perussuomalaisten Jaakko Niinistö. Heistä Nygren on kasvatustieteiden maisteri ja Niinistö tekniikan tohtori. 

Nygren on alkujaan lastentarhanopettaja ja edennyt poliittisia tikapuita pitkin aina vs. apulaiskaupuinginjohtajaksi. Niinistö puolestaan on kemian alan tutkija ja tunnetumman veljensä kansanedustaja Jussi Niinistön innostamana politiikkasta innostunut kaupunginvaltuutettu. 

Nyt nimitettävän apulaiskaupunginjohtajan tehtäväkenttään kuuluvat mm. maahanmuuttoasiat ja työllistämispalvelut. Kyseessä on siis merkitykseltään ehkä kaupungin keveimpänä pidetty apulaiskaupunginjohtajan homma. Mutta kuitenkin alati kasvavan maahanmuuttovirran Vantaalla tulevaisuuden kannalta päivä päivältä merkittävämpi. 

Kaikkiaan minusta vaikuttaa siltä, ettei hakijoista kummankaan koulutus ja työtausta näyttäisi antavan kovin vahvoja lähtökohtia viran hoidolle - yksi on spesialisti lastenkasvatuksessa ja toinen korkeimmassa opetuksessa ja tieteellisen tiedon tuotannossa. 

Niinistön eduksi on luettava se, että tutkijan ammatissa on keskeistä tehdä loogisesti oikeita johtopäätöksiä faktojen perusteella. Sellainen ei ole missään työssä haitaksi: erityisesti maahanmuuton ja työllisyysasioiden osalta loogisiin johtopäätöksiin perustuvaa päätöksentekoa toivoisi jopa koko valtakunnanpolitiikan ohjenuoraksi.

Suurin osa vantaalaista nuorista maahanmuuttajista on opiskelijoita ammattioppilaitoksista yliopistoihin. Näiden opiskelun ja työllistymisen suhteen Niinistön asiantuntemus lienee Nygreniin nähden ylivoimainen.

Toisaalta osa maahanmuuttajistamme näyttäisi ainakin sivistyksen (kieli-, luku- ja kirjoitustaito) osalta olevan pikkulapsen tasolla. Onko lastentarhanopettajan koulutus sitten tästä syystä luettava Nygrenin eduksi? Ja onko näiden ihmisten työllistämiseksi ylipäänsä tehtävissä mitään?

Vantaan työllisyystilanne on vakava, mutta ei katastrofaalinen. Erilaisin työllistämistempuin ja koulutusohjelmin on työttömien määrä saatu rajoitettua. Tässä kaikessa on varmasti osansa ja ansionsa ollut vs. kaupunginjohtaja Nygrenillä. 

Nyt käsillä olevassa nimitysprosessissa ulkopuolisen ei siis ole mahdollista todeta kumpaakaan samalla tavalla kyvyttömäksi kuin Sinnemäen tapauksessa, vaikka Niinistö vaikuttaakin selvästi kyvykkäämmältä ja pätevämmältä kuin Nygren. Täydellistä katastrofia ei kuitenkaan liene odotettavissa nimitetään hakijoista kumpi tahansa. 

Silti toivon, että nyt käynnissä oleva virkanimitys tehtäisiin aidosti henkilöiden osaamisen perusteella eikä poliittisin perustein. Jos ja kun näin toimitaan, toivon että Vantaalla siirryttäisiin tämän jälkeen pysyvästi järjestelmään, jossa nimitysperusteena olisi aina hakijan pätevyys eikä koskaan poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Tämä olisi sekä Vantaan kaupungin, suomalaisen kunnallishallinnon että etenkin viulut kuittaavan veronmaksajan etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita

Poliittinen virkanimitys

Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille

Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen on jälleen suomalaisen politiikan asialistalla. Tällä kertaa mukaan on otettu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi Sipoo. Näin syntyisi puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki.

Oikein tehtynä tuleva suurkunta kuluttaisi vähemmän varoja kuin nykyiset kunnat erillään. Näin veronmaksajat saisivat kunnallisveroasteen laskiessa nykyistä suuremman vallan omien tulojensa käyttöön.

Toisaalta lopputulos saattaisi olla myös päinvastainen, eli julkisen hallinnon kustannusten nousu. Toivokaamme siis tulevalle suurkunnalle viisasta hallintoa, mikäli sellainen syntyy.

Näin itsenäisyyspäivän aamuna oli ilo huomata, että monet poliittiset toimijat ovat päätyneet siihen, että asia pitäisi antaa pääkaupunkiseudun kuntien päätettäväksi. Siis kansanäänestykseen.

Suora kansanvalta olisi tässä asiassa erityisen tärkeä siksi, että säästöjen saamiseksi kuntien byrokratiaa ja kuntajohtajien määrää tulisi mitä ilmeisimmin vähentää. Tästä syystä virkamiesten päätöksiin vaikuttaa niin suuri henkilökohtainen intressi, että se saattaa estää liitoshankkeen puolueettoman harkinnan. Kansanäänestyksessä tätä ongelmaa ei olisi.

Kuten monet lukijani varmasti tietävät, kannatan itse Suomeen sveitsiläistyyppistä suoraa demokratiaa, jossa valta on suoraan kansalla ilman välikäsiä. Siksi koen erityisen hienoksi, että itsenäisessä Suomessa luottamus kansalaisten kykyyn tehdä päätöksiä näyttäisi hiljalleen kasvavan. Tätä näkemystä tukee myös yhä useammin esitetty ajatus siitä, että Suomen mahdollinen liittäminen Natoon voisi tapahtua vain kansanäänestyksen kautta.

Sveitsiläisen yhteiskunnan todellisuuden perusteella kansan käyttämä suora päätösvalta johtaa vauraaseen, ahkeruutta arvostavaan ja melko konservatiiviseen yhteiskuntaan, jossa kaikilla on hyvä elää. Sellaisen tulevaisuuden haluaisin antaa myös lapsilleni, joten olen ilahtunut edelle kirjoittamistani huomioista.

Näiden ajatusten myötä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jälleen vihateko Helsingin keskustassa
Poliittinen virkanimitys
Kaupunginmuseon ristiretki homeisen kirkon puolesta

Pia Kauman lastevaunukommentin seuraukset

Pia Kauma on viime aikoina ollut julkisuudessa epäiltyään, että maahanmuuttajat saavat enemmän harkinnanvaraisia sosiaalitukia kuin kantaväestö. Jopa valtionvarainministeri on puuttunut asiaan ja käskenyt ihmisten lopettaa keskustelu ja pyytämään anteeksi.

Itse asiassa on kuitenkin täysin toissijaista saavatko maahanmuuttajat harkinnanvaraista tukea enemmän vai vähemmän kuin muut. Sen sijaan Pia Kauman aiheuttaman mediamylläkän takana ja mahdollisesti jopa tarkoituksena on kaksi oleellista seikkaa.

Yksi. Sosiaalituet ovat Suomessa joka tapauksessa niin korkeat, että ne houkuttelevat maahan vääränlaista väkeä. Eli sellaista, jota on vaikea työllistää ja joka itse tai heidän lapsensa aiheuttavat häiriötä koko yhteiskunnassa (esimerkki, esimerkki).

Kaksi. Kansalle syntyi käsitys siitä, että kelvottoman suomalaisen maahanmuuttopolitiikan vastustajan kannattaisi äänestää kokoomusta.

Seikka numero yksi tuhoaa yhteiskuntamme sellaisena kuin sen olemme tunteneet kuten Ruotsin esimerkki osoittaa. Seikka numero kaksi pitää huolen siitä, ettei tämä kehitys tule loppumaan ennen kuin on myöhäistä - kokoomushan on johtavana hallituspuolueena yksi nykyisen maahanmuuttopolitiikan pääarkkitehdeista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nauru pidentää ikää, mutta onko näyttelijän värillä väliä?
Ramadan päättyi ja paljasti Helsingin muslimien todelliset karvat
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?

Kunnallisvaalit 2012

Vaalitulokset on nyt laskettu ja ainoaksi voittajaksi jäivät perussuomalaiset 12,3 prosentin kannatuksellaan. Näin siitä huolimatta, että Timo Soini näytti ennakkoäänien julkaisemisen yhteydessä pohjattoman pettyneeltä. Häviäjiä olivat kaikki muut, mutta erityisesti suomalainen demokratia.

Äänestysaktiivisuus nimittäin jäi 58,2 prosenttiin. Toisin sanoen 41,8 prosenttia ihmisistä ei löytänyt tarjolla olevista ehdokkaista itselleen sopivaa. Tai ei vain ollut kiinnostunut siitä, kuka hänen asioistaan päättää.

Kuten julkisuudessa on jo todettukin, perussuomalaisten vaalivoitto jäi odotettua pienemmäksi ilmeisesti juuri äänestysaktiivisuuden laskun takia. Näyttäisi siltä, että puolueen maahanmuuttokriittisten kannatus piti paremmin kuin ns. soinilaisten ja etenkin paskalakikapinallisten. Mutta maahanmuuttajakriittistenkin kohdalla on pantava merkille puolueen keskimääräistä vaatimattomampi kannatus monikulttuurisiksi muotoutuvissa Helsingissä ja Turussa. Niiden vastapainoksi turvapaikanhakijoistaan kuuluisissa Lieksassa ja Ruovedellä puolue oli kuitenkin todella vahva.

Kun soinilaisten lisäksi myös alhaisesta äänestysaktiivisuudesta perinteisesti kärsivä SDP saavutti historiansa surkeimman kuntavaalituloksen eikä vasemmistoliittokaan oikein menestynyt, voidaan ihmisten passiivisuuden nähdä vaikuttaneen erittäin merkittävästi vaalien lopputulokseen. Tosin SDP:n omituinen ehdokasvalinta Oulussa, eli Abdul Mannan, saattoi vielä viime metreillä syödä joitain ääniä.

Vaalien suurimman torjuntavoiton saavutti keskusta, jonka taakse maaseudun ihmiset pitkälti palasivat. Näyttääkin siltä, että puheenjohtaja Juha Sipilä seuraa edeltäjiään siinä, että hän onnistuu kautensa alussa näyttämään aivan erinomaiselta poliitikolta. Aika näyttää seuraako hän myös jatkossa Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen viitoittamaa epämääräistä tietä.

Kokoomus puolestaan oli kokonaiskilpailun voittaja, mutta samalla SDP:n jälkeen suurin häviäjä. Eli puolue saavutti suurimman äänisaaliin, mutta myös menetti paljon kannatustaan. Jyrki Katainen kuitenkin jatkanee tästä tyytyväisenä etenpäin, ja ajaa entistä vankemmin kokoomukselle tärkeitä kuntapalveluiden ulkoistuksia ja kuntien yhdistämisiä. Hän voi hyvin katsoa äänestystuloksen oikeuttavan nämä toimet.

Lopuksi pari sanaa valtakunnan politiikasta. Perussuomalaisten voiton jäätyä odotettua pienemmäksi, vähenee hallituspuolueiden "persunpelko", minkä seurauksena ainakin europolitiikka muuttunee nykyistä lepsummaksi. Myöskään välillä horjuvalta näyttänyt hallitusyhteistyö ei saanut lisäpaineita. Siten Kataisen kabinetti jatkanee ainakin seuraaviin vaaleihin asti, olettaen että ajoittain kiivaaksi käynyt vaalitaistelu ei aiheuttanut korjaamattomia haavoja vasemmistopuolueiden ja kokoomuksen väleihin. Tätä en kuitenkaan usko.

Niin tai näin: Johannes Virolaisen sanoi aikanaan "pulinat pois, kansa on puhunut", eli tähän meidän on tyytyminen. Näin siitä huolimatta, että yli 40 prosenttia kansasta ei sanotut sanaakaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

Vantaan uusi apulaiskaupunginjohtaja Juha-Veikko Nikulainen on Helsingin Sanomien mukaan ilmoittanut harkitsevansa Vantaalla yksityisten maiden lunastamista ennen niiden kaavoittamista. Näin kaupungin ei tarvitsisi maksaa maanomistajalle kaavoituksesta aina seuraavaa arvonnousua, vaan tonttimaa voitaisiin myydä edullisemmin rakennusliikkeille ja siten alentaa uusien asuntojen hintoja.

Nikulaisen aloite kuulostaa hyvältä, mutta vantaalaisten kannattaa olla tarkkana, että aikomuksen takana todella on vilpitön halu alentaa pääkaupunkiseudun kohtuuttoman kalliita asunmiskustannuksia, eikä rahansiirto hyvä veli -järjestelmässä?

* * *

Nikulaisen ajattelun taustana lienee se, että kaavoituksesta johtuva rakennusmaan hinnan nousu ei millään muotoa ole maanomistajan ansio, joten maanomistajan näin saama taloudellinen voittokaan ei ainakaan periaatteessa ole oikein. Toisaalta, silloin kun kyse on esimerkiksi pitkään suvun hallitseman maatilan pakkolunastuksesta yhteisen edun nimissä, olisi mielestäni kohtuullista, että korvaussumma ylittäisi selvästi raa´an metsä-, jouto- tai maatalousmaan arvon, koska siinä yhteydessä myydään myös mittaamaton määrä tunnearvoa.

Useimmiten kaupunkien maanomistuksessa ei kuitenkaan ole kyse perintömaista, vaan maa-alueet ovat voineet päätyä omistajan hallintaan mitä erilaisimmista syistä - mukaan lukien tulossa olevan kaavoituksen mahdollistama keinottelu. Nikulaisen harkitsemalla tavalla toimien tällainen moraalisesti arveluttava, vaikka ei ehkä laiton, liiketoiminta kävisi mahdottomaksi, eikä enää nostaisi tonttimaita kaupungilta lunastavien rakennusliikkeiden kustannuksia.

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myös riskejä. On nimittäin selvää, että Nikulaisen ehdotukseen liittyy myös väärinkäytön mahdollisuus. Tarkoitan sitä, että mikäli halvemmat tonttihinnat eivät siirrykään uusien asuntojen hintoihin, tonttien ansioton arvonnousu siirtyy joko kokonaan tai osittain suoraan rakennusliikkeen voitoksi. Toisin sanoen kaavoitettujen tonttien ansioton arvonnosusu saattaa siirtyä vanhoilta maanomistajilta rakennusliikkeille.

Nostin tämän riskin esille tässä, sillä Nikulaisen koko työura on tehty asunnonrakennutusbisneksessä, joten hänellä täytyy olla vahvat kytkökset siellä toimiviin yrityksiin. Ja Suomen tunnetusti hyvistä veljeksistä koostuva eliittihän on aina osannut keskinäisen edunjaon, kuten viime päivien surullisista ministeritason asuntokaupoista viimeksi huomasimme.

En tässä tietenkään väitä, että Nikulainen olisi ilmiselvä roisto ja ehdottomasti harkitsemassa esittämäni kaltaista varainsiirtoa vanhoilta maanomistajilta rakennusliikkeille. Koko kuvio on kuitenkin sellainen, että esittämäni riski on olemassa. Lisäksi sen todennäköisyyttä lisää se, ettei uusien kaupunki-asuntojen hinnoittelu mitä ilmeisimmin ole enää vuosikymmeniin perustunut rakennuskustannuksiin vaan puhtaasti markkinahintoihin.

Edelle kirjoittamani perusteella kehotan Vantaan kunnallispoliitikkoja, vantaalaista lehdistöä ja yksityisiä vantaalaisia veronmaksajia pitämään silmänsä auki ja valvomaan, että - mikäli Nikulaisen ajama uudistus menee läpi - alentuneet tonttimaakustannukset siirtyvät uusien asuntojen hintoihin myös todellisuudessa. Mikäli näin käy, tekee Nikulainen palveluksen kaikille tavallisille vantaalaisille. Mikäli taas ei.......niin, jääköön se vantaalaisten omaksi asiaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaaleja odotellessa
Kultainen kädenpuristus
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset

Kuntavaaleja odotellessa

YLE julkaisi jälleen uudet eduskuntavaaleja simuloivat galluplukemansa. Vertailun tuloksia voi tarkastella kolmesta eri kulmasta: suhteessa viime eduskuntavalleihin ja helmikuun gallup-lukemiin sekä ehkä kaikista mielenkiintoisimpana kysymyksenä suhteessa viime kunnallisvaaleihin. Näistä viimeistähän tämä kysely ei oikeastaan vastaa lainkaan, mutta käytännössä tulokset kuitenkin ovat niihinkin nähden suuntaa-antavat.

Vertailussa eduskuntavaaleihin YLE:n uutisoimat kannatuksen muutokset ovat seuraavat:

Nähdään että Jytky-vaalien jälkeisenä aikana parhaiten ovat menestyneet vihreät, kokoomus ja keskusta. Kannatustaan vajaan vuoden kuluessa ovat puolestaan menettäneet demarit, perussuomalaiset, kristilliset ja RKP.

Vihreiden osalta nousun taustalla on epäilemättä Pekka Haaviston luoma noste presidentinvaaleissa. Samalla tavalla keskusta saa kiittää Paavo Väyrystä ja kokoomus Sauli Niinistöä kannatuksensa noususta. Perussuomalaisten Jytky-kannatus taas näyttäisi olevan laskussa; syynä siihen ovat todennäköisesti kansanedustaja Hakkaraisen ja eräiden muiden perussuomalaisten törttöilyt ja niiden näyttävä uutisointi mediassa. 

Presidentinvaalien merkitystä voidaan tarkastella helmi- ja maaliskuun aikana tapahtuneiden muutosten kautta. Tästä tarkastelusa syntyy seuraava kuva.

  

Se vahvistaa Haaviston ja Väyrysen presidentinvaalikampanjoiden merkityksen, sillä niin keskustan kuin vihreidenkin kannatus on vaalien jälkeen kääntynyt laskuun. Sen sijaan kokoomuksen kannatus on edelleen nousussa, joten joko uuden presidentin positiivinen julkisuus on pidentänyt vaalien vaikutusta hänen kohdallaan tai sitten puolue on onnistunut vakuuttamaan äänestäjäkuntansa myös jollain muulla keinolla. Lisäksi tämä tarkastelu vahvistaa perussuomalaisten kannatuksen jatkuvan laskun, mutta osoittaa SDP:n selvinneen hyvin Paavo Lipposen katastrofaalisesta presidentinvaalikampanjasta. 

Tulkitsen SDP:n ja perussuomalaisten keskinäisten kannatuslukujen muutoksia myös siten, että kansan usko perussuomalaisten mahdollisuuksiin korjata tulonjaon ja työelämän räikeimpiä epäkohtia on hiipumassa.  Tähän viittaa se, ettei puolue ole onnistunut nousemaan vakavasti otettavaksi haastajaksi myöskään AY-liikkeessä. Tämä liittynee puolueen voimattomuuteen oppositiossa. Tässä on hyvä huomata kuitenkin se, ettei Soinille jäänyt eduskuntavaalien jälkeen muutakaan mahdollisuutta.

Kuten jo alussa mainitsin, on näitä gallup-kannatuksia erityisen mielenkiintoista verrata myös edellisten kunnallisvaalien tulokseen. Vaalithan ovat tulossa syksyllä.

Nähdään, että perussuomalaiten kannatus on kaikesta laskusta huolimatta edelleen poikkeuksellisen korkealla tasolla. Myös vihreille näyttäisi tulevan hiukan lisävoimaa kaupunkien ja kuntien valtuustoihin. Sen sijaan kaikille muille olisi tämän mukaan tulossa tappioita.

Kuntavaalien osalta lopulliseen tulokseen vaikuttavat monet tekijät, joten suuretkin muutokset vat mahdollisia. Jopa odotettavia.

Kuntapolitiikan kannalta ehkä oleellisinta on se, miten kuntauudistus etenee kesän aikana? Kansalaisten mahdollinen tyytymättömyys sataa perussuomalaisten ja etenkin keskustan laariin; mutta en pitäisi mahdottomana, että toisaalta kokoomuksen potentiaalinen kannattajakunta pitäisi kuntaliitoksia toivottavina ja nostaisi puolueen kannatusta jopa siinä tapauksessa että suurempi osa kansalaisista olisi tyytymättömiä. Vasemmistopuolueille en näe tässä pelissä juuri muuta kuin mustan pekan mahdollisuuden, kävi uudistuksessa sitten niin tai näin.

Keskustan vanha jalasmökki-isäntä, eli Paavo Väyrynen voi vaikuttaa merkittävästi puolueensa kannatukseen. Mikäli hänet valitaan puolueensa puheenjohtajaksi, valuu perussuomalaisten leiristä paljon ääniä takaisin keskustalle. Toisaalta kaupunkilaissiiven ääniä siirtynee samassa tilanteessa kokoomukselle.

Mikäli työelämästä ja taloudesta paljastuu lisää hyväosaisten öykkäröintiä tai teollisuuslaitosten siirtoja halvan työvoiman maihin, vahvistuvat vasemmistoliiton, SDP:n ja perussuomalaisten mahdollisuudet kannatuksensa nostamiseen. Perussuomalaisten osalta aivan keskeistä on kuitenkin se, minkälaisia ehdokkaita he saavat listoilleen. Monet nimittäin varmasti pelkäävät eräiden epäonnistuneiden kolmostason perussuomalaispoliitikkojen aiheuttamien mediakohujen jälkeen äänestää täysin tuntemattomia perussuomalais-ehdokkaita.

Yksi merkittävä tekijä syksyn politiikkaan on EU-tason ja myös Suomen talouden kehitys kesän aikana. Mikäli nyt tehdyt ratkaisut EU:n talouden vakauttamiseksi eivät ole toimivia edes lyhyellä aikavälillä, vaan kriisi palaa ennen vaaleja akuutiksi, ruokkivat sen seuraukset vahvasti perussuomalaisten kannatusta. Tappioita kärsinevät siinä tilanteessa lähinnä SDP ja vasemmistoliitto. Toisaalta, mikäli Suomen ja Euroopan talous kehittyy suotuisasti kerää uutta kannatusta etenkin kokoomus, mutta ehkä muutkin hallituspuolueet.

Unohtaa ei sovi myöskään romanikerjäläisten paluuta Suomeen. Vaikka kyse ei olekaan kovin isoista taloudellisista arvoista, lisää heidän näkyvyytensä kaupunkikuvassa joka tapauksessa maahanmuuttopolitiikkakriittisten perussuomalaisten kannatusta. Ja mikäli romanit syyllistyvät aiempien vuosien lailla rikoksiin, saattavat he aiheuttaa Soinin joukoille jopa äänivyöryn isoissa kaupungeissa. Tässä suhteessa Alexander Stubbin pyrkimys romanikeskustelun kieltämiseksi eduskunnassa voi palata teemaksi vielä monessa tilanteessa.

Ja tokihan vaaleihin voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät; monet sellaisetkin joita ei tässä yhteydessä voi vielä edes aavistaa. Niitä odotellessa voimme kuitenkin seurata kuukausittain etenevien gallupkannatusten kehitystä ja ryhtyä hiljalleen arvailemaan vaalien lopputulosta. Mikäs sen mielenkiintoisempaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Äänestäjä on kuningas
Pelin politiikkaa