tiistai 30. marraskuuta 2021

Mitä USA:n väestöryhmien koulutuserot kertovat intersektionaalisesta feminismistä

Intersektionallisen feminismin kannattajat perustelevat ihmisten luokittelua synnynnäisten ominaisuuksien perusteella sillä, että siten voitaisiin lisätä eri väestöryhmien tosiasiallista tasa-arvoisuutta. Näkemyksen taustalla on - mahdollisesti tiedostamaton - rasistis-sovinistinen käsitys siitä, että jotkin väestöryhmät olisivat synnynnäisesti muita kyvyttömämpiä. 

Tämän näkemyksen kannalta oli mielenkiintoista lukea jokin aika sitten julkaistu tutkimus, jossa oli selvitetty koulutuksen vaikutusta eri väestöryhmien välisiin eliniän eroihin USA:ssa vuosina 1990 - 2018. 

Siinä verrattiin vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita muuhun väestöön 25 - 75-vuotiaiden joukossa eli sellaisten ihmisten parissa, joilla kuolleisuus on tutkimuksessa tarkasteltuna aikana kasvanut huumeiden yliannostusten, itsemurhien ja alkoholiperäisen maksasairauden kautta, mutta laskenut sydän- ja verisuonisairauksien osalta. Toisin sanoen mitattiin koulutuksen vaikutusta amerikkalaisten elämänlaatuun.

Tutkimuksen mukaan koulutettujen ja kouluttamattomien ihmisten eliniän erot kasvoivat tässä joukossa yli kaksinkertaiseksi tutkittuna aikavälinä. Sama trendi päti erikseen tarkasteltuna sekä valkoisiin että mustiin. Samaan aikaan mustien ja valkoisten välinen ero koulutettujen joukossa supistui peräti 70 prosentilla, mutta ei ollut kadonnut vielä kokonaan. 

Tutkimus siis osoitti, että USA:n musta väestö voisi parantaa elämänlaatuaan oleellisesti kouluttautumalla ja antaisi heille mahdollisuuden jopa saavuttaa valkoisen väestön tasoinen elämän laadukkuus lähivuosina. Sen sijaan kouluttautumatta jättäminen heikentää elämänlaatua sekä mustien että valkoisten parissa, mikä näkyy ennenaikaisten kuolemien lisääntymisenä.

Kysymys tietenkin kuuluu, että millä tavoin tämä pitäisi tulkita intersektionaalisen feminismin vaatimusten suhteen. Tukeeko se rasistis-sovinistisia vaatimuksia väestöryhmien erilaisesta kohtelusta synnynnäisten ominaisuuksien takia, vai päinvastoin. Eli olisiko sittenkin niin, että ihonväri pitäisi Martin Luther Kingin unelman mukaisesti vain jättää huomiotta ja rohkaista kaikkia ihmisiä synnynnäisiin ominaisuuksiin katsomatta huolehtimaan omista asioistaan nykyistä paremmin - ja kannustaa kaikkia nuoria pyrkimään parempaan elämään ns. mahdollisuuksien tasa-arvon kautta?

maanantai 29. marraskuuta 2021

Palauttaako Etelä-Afrikan uusi omicron-koronamuunnos meidät pandemialta?

Viime viikon suuri uutinen oli uusi koronavirusvariantti, joka sai nimekseen omicron. Ensin sen kerrottiin levinneen nopeasti Etelä-Afrikassa ja sittemmin saapuneen myös Eurooppaan. Ja tänään kuulimme sen saapuneen ehkä myös Suomeen.

WHO:n tuoreen päivityksen mukaan ei vielä ole tiedossa tarttuuko omicron aiempia SARS-CoV-19-kantoja nopeammin tai pystyykö se kiertämään rokotteiden tai aiemman tartunnan aiheuttaman immuniteetin. Eikä liioin onko se aiempia virusmuotoja virulentimpi vai lauhkeampi. 

Koska asia kiinnostaa minua kovasti, päätin ryhtyä seuraamaan koronaviruksiin liittyviä tilastoja Etelä-Afrikasta. Niinpä kokosin alla oleviin kuvaajiin uusien tartuntoja määrät, kuolleiden määrät sekä näiden välisen suhteen. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani!






Itse olen taipuvainen näkemään kuvaajista kolme asiaa. Ensimmäinen niistä osoittaa uusien tartuntojen määrän alkaneen lisääntyä noin 24. marraskuuta eli vajaa viikko sitten. 

Toinen kuvaaja taas osoittaa, että hiukan tuota käännettä aiemmin (22. marraskuuta) kuolleiden määrä oli romahtanut aiemmalta tasoltaan, mutta sen jälkeen noussut uudelleen tuota piikkiä edeltävälle tasolle. Tartuntojen ja kuolleiden määrän uuden nousun välistä parin päivän aikaeroa voisi selittää oireiden ilmaantumisen ja viruksen testaamisen välinen viive - mutta varmaa tämä ei ole. 

Kolmas kuvaaja on mielestäni kaikista tärkein. Sen mukaan kuolleiden osuus suhteessa tartuntoihin on alkanut romahtaa jo 10. marraskuuta eli selvästi ennen kuin tautitapausten määrä lähti uuteen nousuun. Eikä ole sen jälkeen noussut aiemmalle tasolleen, vaan on jatkanut laskuaan tartuntojen määrän lisääntymisestä huolimatta. 

Kolmannesta kuvaajasta voisikin tehdä oikopäätä sen johtopäätöksen, että omicron olisi oleellisesti lauhkeampi eli vähemmän virulentti kuin koronaviruksen aiemmat versiot. Sen perusteella voisi jopa ennustaa, että omicron on se tekijä, joka meidät lopulta pelastaa kuolettavalta koronavirukselta ja siihen liittyvältä elämisen hankaluudelta! 

En kuitenkaan vielä tee näitä johtopäätöksiä ja ennusteita monestakaan syystä - enkä suosittele sitä teillekään, arvoisat lukijani. Näin siksi, ettemme esimerkiksi tiedä omicron-tartunnan saaneiden eteläafrikkalaisten ikää eli alttiutta vakavalle tautimuodolle, vaikka sillä tiedetään olevan kuolleisuuteen todella radikaali vaikutus. Emmekä tiedä paljon muitakaan yksityiskohtia. 

Lisäksi on syytä huomata, että SARS-CoV-19 aiheuttaa kuoleman tyypillisesti vasta yli 17 päivän kuluttua tartunnasta eli viikon tai kahden kuluttua oireiden ilmaantumisesta. Siksi se ei välttämättä näy vielä lainkaan Etelä-Afrikan tilastoissa, jotka kääntymällä uuteen nousuun osoittaisivat edellä tekemäni ennusteen vääräksi - eli falsifioisivat sen. 

Tämä kaikki synnytti minussa niin paljon ajatuksia, että päätin kirjoittaa tämän ajatukseni heti työpäivän jälkeen ja jakaa tuotokseni päivän toisena bloggauksena (ensimmäinen tässä). Ja siksi aion lähiaikoina myös seurata tarkasti Etelä-Afrikan koronatilanteen jatkokehitystä ja mahdollista pandemian nopeaa päättymistä. 

Sitä ennen haluan painottaa, ettei edelle kirjoittamastani huolimatta ole vielä syytä huoahtaa. Sen sijaan edelleen on syytä huolehtia omasta ja läheisten turvallisuudesta kaikin tarjolla olevin keinoin! 

Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen pääöksenteon saavuttamattomiin?

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja pohdiskeli muutama päivä sitten sitä, että pitäisikö lakiin sisällyttää sellaisia kohtia, joita ei voisi muuttaa lainkaan demokraattisesti. Jo aiemmin asiaa oli pohdiskellut professori Tuomas Ojanen, jonka näkemykset olivat saaneet tukea myös ministeri Anna-Maja Henrikssonilta (ruots). 

Pohdiskelun taustalla on ainakin Unkarin ja Puolan monien EU-poliitikkojen vastenmielisteksi kokemien hallitusten saavuttama kansansuosio, jonka seurauksena Unionille on kasaantunut roppakaupalla yhtenäisyysongelmia. Sekä oikeusoppineiden huoli poliitikkojen halusta puuttua oikeusistuimien toimintaan.

Ajatukseen palasi tänä aamuna historian professori Jukka Korpela, joka totesi ajatuksen demokratian vastaiseksi ja ettei se toteutuneen historian valossa kuulu länsimaiseen maailmaan. Sen sijaan siinä on nähtävissä yhtäläisyyksiä itämaiseen sharian ajatukseen jumalan laista.

Olen Korpelan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kansanvallan sitominen nykyiseen ajatusmaailmaan on ylimielinen ajatus, jonka mukaan juuri nyt olisi sellainen hetki, jolloin meidän tietämyksemme riittää myös tulevaisuuden näkemiseen. 

Lisäksi haluan nostaa jälleen esille toisen nimenomaisesti oikeusoppineisiin liittyvän tosiasian. Lienee nimittäin niin, että myös juristit ovat ihmisiä omine poliittisine mielipiteineen. 

Siksi myös heillä on poliittisia ambitioita, jotka näkyvät oikeuskäytännössä ja käytännössä korruptoivat osittain Montesquieulaisen vallan kolmijako-opin. Ja tämä tapahtuu sitä varmemmin, mitä suurempi autonomia oikeuslaitoksella on. 

Suomessahan ylin tuomiovalta on korkeimman oikeudella, johon kuuluvan presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tämä linkki lieventää jonkin verran riskiä siitä, että oikeusjärjestelmä ajautuisi jonkin poliittisen klikin valtaan - mutta vain siinä tapauksessa, että presidentti on tietoinen tällaisesta riskistä. 

Käsittääkseni juuri korkeimman oikeuden kokoonpanoon puuttuminen Puolassa on ollut eniten muita EU-maita hiertävä seikka. Puolalaisia voidaan tietenkin arvostella, koska he lyhensivät päätöksellään istuvien tuomareiden työssäoloaikaa, mutta nyt käsiteltävän ehdotuksen kannalta huolestuttavampaa on se, että Unkarin tapauksessa monet EU-poliitikot ovat olleet näreissään siitä, kun maan parlamentti normaalin työjärjestyksen mukaan nimitti korkeimman oikeuden johtoon hallitusta miellyttävän tuomarin. 

Jälkimmäisessä tapauksessa on nähtävä kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin EU-poliitikot puuttuvat siinä jäsenmaan täysin legitiimiin toimeen, jossa istuva hallitus käyttää valtaansa lakien mukaisesti.

Ja toiseksi se saattaa kertoa siitä, että EU:ssa poliitikot - mahdollisesti korkeiden oikeusoppineiden ohjaamana - saattavat haaveilla oikeuslaitoksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän täydellisestä erottamisesta. Eivätkä siis ymmärrä sitä, että tämän loogisena seurauksena oikeuslaitos alkaisi täydentää itseään prosessissa, jonka loogisena seurauksena olisi ennemmin tai myöhemmin johonkin poliittiseen aatesuuntaan kallistuvan klikin nouseminen ehdottomaan valtaan oikeuslaitoksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Raskaana olevat mustat naiset kuolevat valkoisen miehen takia

Vallitsevan dotriinin mukaan kaikki ihmisryhmät tai kulttuurit ovat erilaisia, mutta yhtä arvokkaita. Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehden kirjoitus raskaana olevien naisten kuolleisuudesta Yhdysvalloissa. 

Suomihan on näissä tilastoissa maailman turvallisin maa äideille, kiitos kattavan neuvolajärjestelmän ja ehkäpä raskaana oleviin naisiin kohdistuvan kohtuullisen suuren arvostuksen takia. Sen sijaan Yhdysvalloissa äitiyskuolemat ovat yli kaksinkertaistuneet 1980-luvun lopulta vuoteen 2013 tultaessa.

Naturen jutun mukaan raskauden aikana tai 42 päivän kuluessa synnytyksen jälkeen kuolleista amerikkalaisnaisista yli kaksi kertaa enemmän kuolee murhaan kuin raskauteen liittyvään verenvuotoon tai istukkahäiriöön. Itse asiassa USA:ssa naisen riski kuolla raskauden aikana nousee 16 prosentilla raskauden aikana. Tekijöinä "kunnostautuvat" naisten puolisot.

Asia tarkemmin selvitettäessä paljastui, että raskaana olevilla tai äskettäin raskaana olleilla mustilla naisilla oli rapakon takana lähes kolminkertainen riski kuolla murhaan verrattuna niihin, jotka eivät olleet raskaana. Tämä ero on suurempi kuin millään muulla tutkitulla etnisellä ryhmällä - tässä tapauksessa pohjoiseurooppalaista juurta olevilla valkoisilla tai latinoilla, koska vain heistä oli mustaihoisten lisäksi käytettävissä riittävästi tilastotietoa.

Jutun mukaan raskaana olevat tai äskettäin raskaana olleet mustat naiset kuolivat raskauteen liittyvistä syistä 2,5 kertaa niin usein kuin pohjoiseurooppalaista alkuperää olevat valkoiset naiset. Ja nuorilla 10–24-vuotiailla naisilla oli suurempi riski joutua murhaan raskaana ollessaan kuin vanhemmilla äideillä. Niinpä yhden jutussa kuvatun tutkimuksen tekijän mukaan kyseessä "on iän ja rodun tarina". 

Toisen haastatellun tutkijan mukaan taas "osasyy siihen, että mustat naiset ovat suuremmassa vaarassa voi olla se, että rasismin kokemukset ovat saaneet heidät luottamaan vähemmän lainvalvontaviranomaisiin ja esittämään siksi vähemmän todennäköisesti valituksia perheväkivallasta". Niinpä jutun sanoman voinee tiivistää siten, että raskaana olevien USA:n mustien naisten puolisoidensa taholta kokema väkivalta näyttäisi pohjimmiltaan olevan valkoisen miehen syy.  

lauantai 27. marraskuuta 2021

Uhmaikäisen käytös, mutta aikuisen valta

Maa- ja metsätalousministeriö perusti työryhmän, jonka tarkoituksena oli suunnitella Evon retkeilyalueen matkailu-, virkistys-, tutkimus- ja opetuskäyttöä. Työryhmään oli kutsuttu edustajia opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Luonnonvarakeskuksesta, ympäristöministeriöstä, luonnonsuojelujärjestöistä, Metsähallituksen luontopalveluista, Asikkalan ja Padasjoen kunnista, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta, Suomen Partiolaiset ry:stä, Hämeen ammattikorkeakoulusta (HAMK), Hämeen metsänhoitajista, Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiristä, Suomen Ladusta, Helsingin yliopistosta ja alueen yrittäjistä.

Nyt kävi kuitenkin niin, ettei ympäristöpuolen väki - siis ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt - halunnutkaan mukaan. Syynä oli normaalille uhmaikäiselle lapselle tyypillinen käyttäytymiskoodisto, jossa "mä en leiki sun kanssa, ellei leikitä sitä, mitä mä tahdon". Ympäristöväki kun tahtoi tehdä alueesta kansallispuiston.

Ajatus kansallispuistosta on herättänyt voimakasta vastustusta muun muassa alueen maanomistajien ja metsästäjien parissa. Mutta ympäristöväki - tapansa mukaan - haluaisi omistajia kuulematta ja perustuslaissa taattua omaisuuden suojaa kunnioittamatta sosialisoida halunsa kohteen.

Tapaus on sikäli erityisen mielenkiintoinen, että se täydentää nykyajan äärimmäisen vihervasemmiston kuvaa, josta yksi puoli nähtiin taannoisessa Sannikka-ohjelmassa, jossa wokeltajia edustanut naishenkilö vaati puheoikeuden kieltämistä kanssakeskustelijaltaan. Ja nyt siis ympäristöministeriö ja ympäristöjärjestöt ovat ilmaisseet asian toisen puolen, eli evänneet itseltään asiansa edistämisen muiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta. 

Omituisinta asiassa on, että evänneiden mukana on Suomen hallituksen johtama ministeriö. Siis taho, jonka tehtävänä on panna toimeen kansalaisten tahto maan kehittämisessä - mutta joka kieltäytyy toimeksiannosta edellä kuvaamaani uhmaikäisen lapsen käytöstä muistuttavalla tavalla. 

Hämmästyttävintä taas on se, kuinka suuri osa suomalaisista (lähinnä naisista) on valmis antamaan uhmaikäisten tasolla ja keinoilla toimivalle puhavihreiden joukolle äänensä vaaleissa. Ihan oikeastiko he ajattelevat tällä tavoin rakentavansa parempaa tulevaisuuden Suomea? 

perjantai 26. marraskuuta 2021

Onko Annika Saarikko kuuro, ymmärtämätön vai epärehellinen?

Eduskunnassa käytiin eilen mielenkiintoinen näytelmä, joka valaisi hyvin perussuomalaisten ja keskustalaisten välisiä eroja. Siinä Jouni Kotiaho (ps) halusi tietää milloin hallitus aikoo alentaa asumisen ja autoilun viime aikoina kovasti noussutta hintaa.

Kysymykseen vastasi elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk), joka totesi, että "pitää paikkansa, että polttoaineen hinta on erittäin korkea. Mikä osuus siitä on verotuksella? Ratkaisevaa on öljyn maailmanmarkkinahinta, joka on lähes nelinkertaistunut reilussa vuodessa."

Kotiaho esitti alennusten rahoittamiseksi, että "meidän ratkaisu on veroalennukset, leikkaamalla toisarvoisista ja haitallista asioista kuten maahanmuutosta ja kehitysavusta". Tähän tarttui ministeri Annika Saarikko (kepu) sanomalla, että "kun tekee näin ison poliittisen avauksen ja hakee sille kansan tukea. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että kykenisitte tarkemmin erittelemään, mistä tuo raha todella otettaisiin."

Myöhemmin Saarikko vielä jatkoi, että "sama puolue esittää jatkuvasti huolta Suomen valtiontaloudesta. Ja nyt te ette kerro, mistä nämä rahat otettaisiin."

Tapaus herätti kysymyksen, että onko meillä kuuro, puhetta ymmärtämätön vai epärehellinen valtiovarainministeri. Vai olisiko sittenkin niin, että elintasopakolaisten maahanmuutto on hänelle kantasuomalaisten elinehtoja tärkeämpi asia. 

Erityisen omituista tapauksessa on se, että korkeista polttoaineiden hinnoista kärsivät eniten ne ihmiset, jotka asuvat pitkien liikenneyhteyksien päässä. Siis maalaiset, eli Saarikon puolueen - Keskustan - vankimmat kannattajat. Merkillistä. 

torstai 25. marraskuuta 2021

Olisiko nyt oikea aika kaataa hallitus?

Maahanmuuttovirasto on Ylen mukaan kysellyt paikkoja suurille maahantulijamäärille. Sen taustalla on Ylen mukaan hallituksen esitys vastaanottolain muuttamisesta, minkä seurauksena vastaanotto siirtyisi kokonaan viraston kontolle. Kyse ei siten olisi siitä, että maahan odotettaisiin suuria määriä kehitysmaalaisia.  

Toivottavasti asia on näin ja kyse on tosiaan pelkästään tehtävien siirrosta eri viranomaisten välillä. Hiukan kyllä huolestuttaa, että uutinen sai päivänvalon samana päivänä, kun tuore sisäministeri Krista Mikkonen kertoi Suomen pitävän rajat avoimina, vaikka tulijat muodostaisivat venäläisen hybridisodan kärkijoukon.

Näin tapahtui siitä huolimatta, että toissaillan A-studiossa emeritusprofessori Martti Koskenniemikin antoi ohjeita siitä, kuinka me voisimme toimia välttääksemme tämän. Opastus on huomionarvoinen erityisesti siksi, että Koskenniemi oli virassa vielä ollessaan hyvinkin suvaitseva tulijajoukkojen oikeuksien suhteen.

Samaan aikaan Maahanmuuttoviraston ylijohtajana ja sisäministeriön maahanmuutto-osaston osastopäällikkönä toiminut Jorma Vuorio ihmetteli sisäministeriön kaavailuja oleskelulupien antamisesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Hänen mielestään "täällä olevat laillistettaisiin mutta palautusten ja palautussopimusten eteen ei ole tehty mitään vaikka hallitusohjelma sitä edellyttää".  

Käytännössä nyt laillistettaviksi aiottujen kohdalla kyse ei kuitenkaan olisi hybridisotajoukoista, vaan vuosien 2015-16 elintasopakolaisista, joka ovat onnistuneet notkumaan maassamme jo yli puolen vuosikymmenen ajan. Vuorion mukaan vihreiden hallussa oleva sisäministeriö "kannustaa kyllä kaikkia kielteisen saavia sinnittelemään vastaanottokeskuksissa".

Kun näitä uutisia lueskelee, ei voi muuta kuin ihmetellä onko Suomella varaa pitää sisäministeriötä Vihreiden hallinnassa. Vai olisiko sittenkin järkevämpää kaataa hallitus ja panna pystyyn uusi, jossa marginaalisen kannatuksen varassa valtaan päässeet poliitikot eivät voisi ohjata maatamme kohti sellaista tulevaisuutta, josta on jo yli vuosikymmenen ajan nähty varoittava esimerkki Itämeren toisella puolella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan
Ruotsi ja Tanska ajavat lisää elintasopakolaisia Suomeen

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Yle vähätteli ja Sannikka loppuu, mutta miten käy Renaz Ebrahimin

Yle julkaisi eräänlaisen sanakirjan nykyisen äärivasemmiston lanseeraamista termeistä cancel, woke ja call out. Käytän niistä - ja kannustan muitakin käyttämään - suoran englanninkielisen muodon sijaan suomalaistettuja anglismeja känselöinti, wokellus ja kailouttaminen, koska näihin kaikkiin sanoihin liittyy osuva konnotaatio ja ne ylipäänsä istuvat paremmin suomalaiseen suuhun.

Käytyään vähätellen läpi muutamia känselöinnin uhritapauksia ja pari oikeudessa rikoksiksi todettua häirintätapausta Yle päätti juttunsa jälkimmäisiin viitaten virkkeellä "onkin kiistanalaista, johtuuko heidän epäsuosionsa niin sanotusta canceloinnista vai oikeuden tuomiosta". Tässä verovarojemme käytön ilmeinen tarkoitus oli vähätellä känselöintiä, joka kohdistuu henkilöihin, joiden uhriksi joutumiselle ei ole rikosoikeudellisia perusteita. 

Tätä on syytä paheksua syvästi, sillä verorahoitteinen mediamme olisi halutessaan löytänyt jopa kotosuomesta esimerkkejä, joissa känselit (känselöinnin harrastajat) ovat aiheuttaneet uhrilleen ilmeistä haittaa. Eikä jutussa esille nostettu Aku Louhimiehenkään tapaus ollut niin harmiton kuin Yle antoi ymmärtää. 

Mutta muistellaanpa edes tässä tasapuolisuuden nimissä tuota känselien uhriksi joutunutta joukkoa, jonka Yle päätti jättää unholaan. 

Aki Ruotsala valittiin Porin Jazzin toimitusjohtajaksi, mutta erotettiin saman tien homovastaisiksi väitettyjen mielipiteidensä takia. Väitteet esitettiin sosiaalisessa mediassa, eikä Ruotsalan jälkikäteen suhteestaan homoseksuaaleihin tekemä selvennys auttanut. 

Tapaus Tuomo Pesonen oli rehtori, joka sai potkut todettuaan sen ilmeisen tosiasian, ettei kouluista voi kokonaan poistaa seksuaalista häirintää. Tähän tarttui lehdistö ja sai kuntatyönantajan irtisanomaan rehtorinsa.

Ohjaaja Matti Reinikan dokumentti joutui puolestaan Ylen sensuurin kohteeksi tilaustyöstään, koska se kertoi ikäviä tosiasioita maahanmuutosta. Toistan: tosiasioita.

Edellisiä paremmin muistissa lienee vasemmistolainen trubaduuri Kari Peitsamo, joka päätyi känselöidyksi sovitulta keikaltaan ääneen lausutun mielipiteensä takia. Epäilemättä siksi, että tapahtuman järjestäjä pelkäsi känseleiden reaktioita. 

Unhoon ei liene jäänyt myöskään historiantutkija Teemu Keskisarjan tapaus, jossa miehen työssään käyttämä sanavalinta johti toimintakieltoon juniorijalkapallon parissa.   

Viime aikojen tunnetuin tapaus lienee kuitenkin ollut kauppahuoneen omistaja Juha Kärkkäinen, joka joutui känselöintiyrityksen uhriksi mielipiteidensä takia. Myöhemmin hänen kauppahuoneensa menetti myös tuotteiden edustuksia

Näiden esimerkkien valossa näyttäisikin siltä, että Ylen uutisointi oli tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa. Tätä näkemystä ei ainakaan vähennä se, että äskettäin kohua herättänyt Marja Sannikan TV-ohjelma lopetetaan Ylen kanavilta aiemmin tehdyksi väitetyn päätöksen perusteella. 

Tosin asian tulo julkisuuteen juuri nyt - vain kaksi viikkoa ennen ohjelman päättymistä heti kohua herättäneen ohjelmanjakson jälkeen - jättää vahvan epäilyksen siitä, että päätös olisi sittenkin aivan tuore ja mainitun ohjelmajakson herättämän kohun seurausta. Eli kävikö Sannikallekin niin, että hän joutui känselöinnin uhriksi?

Mutta miten käy fanaattisella performanssillaan koko sotkun aiheuttaneen Renaz Ebrahimin? Kestääkö hänen psyykensä sitä painetta, joka siihen on kohdistunut ja kohdistuu jälkikäteen ihmisten otettua kiivaasti kantaa hänen esiintymiseensä?

Juuri nyt näyttää pahalta, sillä hän jätti eilen hoitamatta työnsä. Eikö hän siis ymmärtänyt etukäteen, että minkäänlainen fanatismi ei nauti Suomessa suosiota kuin marginaalisen vähemmistön parissa? Tai eikö hän käsittänyt, ettei itseään kannata panna alttiiksi julkiselle arvostelulle, ellei ole itse siihen valmis?

En tiedä vastauksia kysymyksiini. Toivon kuitenkin, että Efrahimi kykenee käsittelemään asian itsensä ja läheistensä kanssa. Ja huomaa samalla minkälaisen rasistis-sovinistisen aatteen kanssa hän on ajautunut flirttailemaan.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

 


tiistai 23. marraskuuta 2021

Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä

Eilinen päivä jäi tämän blogin historiaan. Näin siksi, että sillä oli lukukertoja enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Professorin ajatuksia avattiin peräti 11 209 kertaa. 

Kiitos ennätyksestä kuuluu teidän - arvoisat lukijani - lisäksi epäilemättä myös Renaz Ebrahimille, jonka toivon selviävän performanssinsa megalomaaniseksi kasvaneesta jälkipyykistä ilman suurempia vaurioita. 

* * *

Näiden kiitosten ja toivomuksen jälkeen on syytä palata tavanomaisempiin ajatuksiin eli talous- ja ilmastonmuutospolitiikkaan. 

Näin siksi, että Taloustutkimuksen mukaan koronapandemian jälkeisestä voimakkaasta talouskasvusta, energiavarastojen alhaisesta tasosta ja päästöoikeuksien hinnannoususta seuraava energian kallistuminen kasvattaa suomalaisten kotitalouksien menoja noin 1,6 miljardilla eurolla ensi vuonna. Kotitalouksien ostovoima vähenee keskimäärin 1,6 prosenttia, joten tulevat palkankorotukset vain kompensoivat energialaskun kasvun.

Suomen inflaatio on viimeisimmän tiedon mukaan noin 3,2 prosenttia. Mikäli taloustutkimuksen arvio pitää paikkansa ja inflaatio pysyy nykyisellä tasolla, tavallisen työtä tekevän ihmisen palkalla saa tulevien palkankorostusten jälkeen energian hinnan kuittaamisen jälkeen noin 1,6 prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna. 

Siten elinkeinoelämää pystyssä pitävistä tekijöistä kotimainen ostovoima pienenee, mikä heijastuu monenlaisiin asioihin valtion ja kuntien tuloista ja menoista aina yritysten kannattavuuteen ja tarjolla olevaan työn määrään - ellei sitten vientiteollisuutemme kuittaa omalla kasvullaan kotimaisen kysynnän laskua. Tai valtio lisää entisestään yhteistä velkataakkaamme jakaakseen rahaa kansalle.

Tämä kaikki on vain alkusoittoa, mikäli Suomi pitää kiinni maailman nopeimmasta hiilineutraalisuustavoitteestaan. Ja miksi ei pitäisi, kun hallituksessa istuvat juuri ne, jotka sitä ajavat. 

Tavoitteenahan on pakottaa elinkeinoelämämme uudistumaan ilmastopaineen alla siten, että sen tuotekehitys tuottaa muita maailman maita nopeammin ilmastoratkaisuja, joita sitten myydään kovaan hintaan maailmalle. Tämä on luonnollisesti toivottavaa, mutta koska kiirehtimällä tapaa tulla vain ns. kusipäisiä lapsia, on todennäköistä, etteivät kaikkien yritystemme tuotekehitysponnistelut johda maailmanvalloitukseen. Siitä huolimatta on varmaa, että ellei ponnisteluiden loppusaldo jää negatiiviseksi, se muodostuu positiiviseksi tai ainakin neutraaliksi. 

* * *

Yksi ensimmäisistä ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä tehdyistä uusista innovaatioista on ollut hiilikompensaatio. Kuulimme eilen Yleltä, että se on villiä rahastusta, jossa lopputulos saattaa olla hyödytön tai pahimmillaan jopa haitallinen. 

Näin siksi, ettei hiilikauppaan ole sovittu pitäviä sääntöjä eikä kauppatavaran arvoa mitata kunnolla. Lisäksi esimerkiksi metsiin tehtävä kompensaatio saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, jos vihreä kulta hakataan. Tosin tässä asiassa Ylen toimittajille on syytä huomauttaa, että siinäkin tapauksessa ainakin varsinainen rakennuspuu säilyttää hiilensä vuosia, vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. 

Ja muistuttaa heitä myös siitä, että metsilläkin on ikänsä, eivätkä ne säily edes hakkaamattomina ikuisesti. Niinpä niiden sisältämä hiilikin palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin ilmaan: joskus jopa nopeammin kuin olisi käynyt puutavarana.

Nämä huomiot eivät kuitenkaan vaikuta hiilikauppaa käyviin toimijoihin juuri nyt. Siksi lienee varmaa, että heistä ainakin osa on liikkeellä vain siksi, että on havainnut ilmastohuolen aiheuttaman paniikin tarjoavan mahdollisuuden kerätä kokoon mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tuohta eli rikkautta. Ja sen me heille nähtävästi myös sallimme.

maanantai 22. marraskuuta 2021

Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Hyvä Renaz Ebrahimi,

Ylen Sannikka-ohjelmassa 19. 11. osallistuit Esko Valtaojan kanssa äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta käytyyn keskusteluun. Tuota ohjelmaa on analysoitu jo paljonkin tavallisessa (esimerkki) ja sosiaalisessa mediassa (esimerkki), joten tahdon tällä kirjeellä viestiä sinulle vain muutaman ohjelman katsottuani mieleeni nousseen asian.

Ensinnäkin sain käytöksestäsi sellaisen vaikutelman, ettet sinä joutunut yllättäen turvattomaan tilaan, vaan olit suunnitellut fanaattisen kohtauksesi etukäteen ja odotit vain sopivaa tilaisuutta käynnistääksesi nähdyn performanssin ja saadaksesi sitä kautta julkisuutta mielipiteellesi. Esityksesi oli sinänsä varsin onnistunut, minkä osoittaa jo sekin, että ohjelman juontaja pahoitteli vielä jälkikäteenkin sinun saattamistasi fanaattisen raivon tilaan.  

Toki saatoin saada väärän vaikutelman raivostumisesi syistä. Jos näin on, pyydän anteeksi, mutta siinä tapauksessa sinun on syytä harkita mielenterveyspalveluihin hakeutumista tai ainakin osallistumista käytöksen hallinnan kurssille, sillä nähdyn kaltainen raivostuminen asiallisessa keskustelussa ei ole minkään kriteerin mukaisesti tervettä aikuisen ihmisen käytöstä.

Toiseksi hämmästyin ohjelman lopussa esittämääsi vaatimusta ihmisen synnynäisiin ominaisuuksiin perustuvasta sananvapauden kieltämisestä. Et ehkä itse ole asiaa tarkemmin pohtinut, mutta sellainen vie sinut ja aatetoverisi vähemmän kunniakkaaseen seuraan, johon liittyminen osoittaa näköalan historiattomuutta. 

Esimerkiksi 1930-1940-luvulla Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa juutalaisilla ei ollut oikeutta puhua puolestaan tai ainakaan heitä ei kuunneltu. Sen sijaan heidät vietiin kaasukammioon vain, koska heidän esivanhempansa olivat juutalaisia. Tässä asiassa heitä ei auttanut edes juutalaisuuden kieltäminen tai sen kiroaminen. 

Jo hiukan aiemmin oli Venäjän keisarikunnan raunioille syntynyt Neuvostoliitto, jossa Leninin ja myöhemmin Josif Stalinin kommunistit pitivät valtaa. Siellä Stalinin valta vaiensi murhaamalla henkilöt, jotka diktaattorin mielestä uhkasivat hänen valtaansa. Siinäkään prosessissa ei syytetyllä ollut oikeutta puhua tai ainakaan heidän puheestaan ei ollut apua.

Edellä mainittujen fanatismissaan sinua ja aatettasi muistuttavien - mutta toki monin verroin merkittävämpien - historiallisten tapahtumien lisäksi sananvapauden kieltämistä on harrastettu muutenkin. Esimerkiksi Euroopassa tuomittiin ihmisiä keskiajan lopulta 1700-luvulle asti noituudesta. Siinäkään yhteydessä syytettyjen puheilla ei ollut merkitystä, vaan syyllisyyttä selvitettiin kiduttamalla ja kuulemalla muita ihmisiä. 

Myöskään suomalaisilta ei kyselty mielipiteitä 1700-luvun alussa kun heitä vietiin orjiksi Venäjälle ja sieltä edelleen Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Sen sijaan Suomessa ei ole koskaan ole ollut orjina - sinun ihmisluokitteluasi käyttääkseni - ruskeita ihmisiä. 

Kolmanneksi toivon sinulle aikuistumisen mukanaan yleensä tuomaa näkökentän laajentamista yksisilmäisestä fanatismista kohti ihmisten moninaisuutta ymmärtävää ja tosiasioista ponnistavaa objektiivisuutta sekä mielipiteiden moniarvoisuuden ja sananvapauden hyväksymistä. Ja sen myötä hyvää elämää Suomessa, joka maailmanlaajuisessa vertailussa on kerta toisensa jälkeen osoittautunut yhdeksi maailman parhaista paikoista elää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Pääministeri pelaa uhkapeliä ihan pokerina

Suomen hallitus on ottanut reilun kahden vuoden vallassaolonsa aikana suruttomasti velkaa. Ensi vuodelle sitä on suunniteltu otettavaksi karvan vaille seitsemän miljardia. 

Summaa suhteutti paremmin ymmärrettäväksi Kalle Isokallio omassa blogissaan. Hänen mukaansa "valtio... kerää ensi vuonna veroina kansalaisten palkoista kuusi miljardia" tai "arvonlisäveroprosentti pitäisi korottaa yli kolmeenkymmeneen". Kannattaa lukea koko kirjoitus.

Verkkouutiset selvensi Pääministeri Sanna Marin (sd) ajatuksia kertomalla tämän puoluevaltuuston kokouksessa pitämästä puheesta, jossa tämä kertoi, että "hallituksen talouspolitiikan ansiosta pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys on parempi kuin miltä tilanne näytti ennen koronaa".

Marin kertoi myös näkemyksenään, että hallituksen taloustoimet ovat johtaneet nopeaan kasvuun, jonka myötä velkaantuminen on taittumassa. Ja siksi "velkasuhteen taittuminen, joka vielä vuosi sitten näytti vaativan miljardileikkauksia ja vuosikymmenen aikaa, voi toteutua jo lähivuosina ilman merkittävää sopeutusta."

Toivon todella, että pääministeri olisi oikeassa. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että kuluneen vuoden talouskasvun ensisijainen moottori on ollut koronarajoitusten poistuminen, minkä seurauksena ihmiset ovat panneet menemään sitä rahaa, jota heille on pandemian aikana kertynyt sukanvarteen.

Toki osa tuosta rahasta on peräisin hallituksen ottamasta velkarahasta. Ja sen suhteen on niin, ettei siitä tarvitse juurikaan maksaa korkoa, ei ainakaan ennen kuin korkotaso nousee tai Suomen uskottavuus velanottajana laskee. 

Ottaen huomioon, että inflaatio on jo lähtenyt liikkeelle, on kuitenkin myös korkotason nousu todennäköistä lähivuosina. Yhdysvalloissa rahan arvo on tuoreimman tiedon mukaan laskenut 6,2 prosenttia vuodessa. Myös EU:ssa inflaatio on kiihtymässä nopeasti ja on Suomessakin noussut jo 3,2 prosenttiin. 

Inflaatio puolestaan on kaksiteräinen miekka. Rahan arvon laskiessahan velanmaksu periaatteessa helpottaa. Kuvio kuitenkin muuttuu, mikäli velkaa on niin paljon, että inflaatiota velanantajille kompensoivien korkojen määrät muodostuvat niin suuriksi, että niiden maksaminen aiheuttaa ongelmia. 

Valitettavasti tilanne Suomessa on juuri tällainen. Valtionvelkamme on 132,2 miljardia euroa, joten jokainen korotusprosentti maksaisi meille 1,32 miljardia euroa eli melko tarkalleen ulkoministeriön vuotuisen määrärahan verran. Se on noin kaksi prosenttia koko budjetin loppusummasta.

Jos nyt sitten oletetaan, että kävisi melkein kuin rapakon takana ja inflaatio ryhtyisi laukkaamaan viiden prosentin vauhdilla ja korkomenot nousisivat sitä vastaavalle tasolle, pitäisi budjettiin löytyä pikaisesti 6,6 miljardia euroa eli kymmenys koko valtionbudjetin loppusummasta. Marinin näkemyksen mukaan tämä tulisi hallituksen avittamasta talouskasvusta, mutta ellei se onnistuisi, tulisi meidän pystyä keräämään valtiolle uusia tuloja joka vuosi suunnilleen saman verran kuin Isokallio kuvasi ensi vuodeksi otettavan uuden valtionvelan määrää. 

Sen lisäksi meidän pitäisi kaiken järjen mukaan pystyä vielä vähentämään velkaantumisastettamme, eli pienentämään uuden velan määrää. Se tarkoittaisi vieläkin kovempaa verkkokarhun kynsien raapaisua veronmaksajille. 

Oma näkemykseni on, että Marinin alussa siteeraamani näkemykset ovat uskomatonta uhkapeliä kaikkien suomalaisten tulevaisuudella - ja vielä ihan pokerina. Jos inflaatio ja korot pysyvät aisoissa, hän on kyllä oikeassa. Mutta jos kuitenkin käy niin, että Suomi Marinin uskomuksista huolimatta seuraa muuta maailmaa, olemme veret seisauttavassa velkakriisissä. 

Eikä siinä silloin taida lohduttaa edes se, että joillain muilla mailla menisi vielä paljon heikommin. Ei, vaikka niiden takia kävisikin todennäköisesti siten, että EKP ryhtyisi painamaan lisää rahaa pelastaakseen Euroopan julkiset taloudet, mikä viime kädessä pelastaisi myös Suomen valtiontalouden.

Mutta - ja se on iso mutta - tämä olisi vieläkin kovempaa uhkapeliä, jonka taustaoletuksena olisi, ettei sivistyneessä Euroopassa voisi nykyaikana toistua Saksan 1920-luvun tai Zimbabwen vuosituhannen vaihteen hyperinflaatio, joka viimeistään hoitaisi pois koko korko-ongelman, mutta tuhoaisi samalla yhteiskunnan vakauden. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin hallitus pelaa vihreää uhkapeliä
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Valtionvelka kääntyi laskuun

lauantai 20. marraskuuta 2021

Avaako mRNA-tekniikka keinon suojautua borrelioosilta?

Borrelioosi on ikävä tauti, joka leviää ihmisiin yleensä hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen kautta, mutta joskus harvoin myös muiden pistävien tai purevien hyönteisten avulla. Itse taudin aiheuttaa Borrelia burgdorferi -niminen bakteeri. 

Borrelia-bakteereiden varsinainen lähde luonnossa ovat pienet jyrsijät, joista ne leviävät punkkien avulla. Tartuntaa seuraa tavallisesti tulehduspesäke ihossa ja vähäisiä yleisoireita, mutta se saattaa myös johtaa krooniseen tautiin, johon liittyy esimerkiksi nivelten, ihon ja hermoston oireita.

Punkit purevat suomalaisia noin 500 000 kertaa vuodessa, useimmin Ahvenanmaalla, Manner-Suomen rannikkoalueilla ja itäisessä Suomessa. Kaikki puremat eivät kuitenkaan johda borrelioosiin, sillä ainoastaan viidesosa puutiaisista kantaa Borrelia-bakteeria ja niidenkin puremista vain kaksi kolmasosaa johtaa bakteerin siirtymiseen ihmisiin. 

Lisäksi punkin nopea poistaminen estää yleensä Borrelian siirtymisen, koska bakteeri tarvitsee paljon aikaa. Siksi käytännössä vain pari prosenttia punkin puremista johtaa borrelioosiin.

* * *

Otin asian puheeksi siitä syystä, että luin eilen Science-lehdestä amerikkalaisten kehittäneen rokotetta borrelioositartuntoja vastaan. Rokote perustuu samaan innovaatioon kuin mm. Pfizerin kehittämä koronarokote. 

Ideana siinä on viedä rokotettavan soluihin lähetti-RNA:ta (mRNA), joka sisältää ribosomeille ohjeen siitä, kuinka valmistetaan kohteena olevan eliön proteiinia eli antigeenia. Kyse ei kuitenkaan ole geneettisestä manipulaatiosta, vaan ainoastaan väliaikaisen proteiinituotannon käynnistämistä. 

Rokotteen saaneessa nisäkkäässä proteiinin tuotanto jatkuu vain lyhyen aikaa, minkä jälkeen mRNA tuhoutuu. Sen seurauksena immuunijärjestelmä kuitenkin ehtii aktivoitua ja alkaa tuottaa vasta-aineita antigeeneja vastaan sekä käynnistämään myös soluvälitteisen immuunijärjestelmän

Borrelioosi-bakteeri on monin verroin monimutkaisempi eliö kuin virukset. Ja punkki on vielä sitäkin kertaluokkaa monimutkaisempi. Siitä huolimatta amerikkalaiset suunnittelivat rokotteensa nimenomaan punkkia vastaan. 

Se tapahtui valmistamalla mRNA-molekyylejä, joissa oli solulle ohje peräti 19 eri punkin syljestä löytyvän antigeenin valmistamiseen. Koronarokotteissa niitä on vain yksi. 

Rokotetta ei ole vielä testattu ihmisillä, mutta marsuissa ne tehosivat. Kun rokotettujen punkkien annettiin purra marsuja, tulehtui puremahaava nopeasti ja punkit irtosivat niistä 18 tunnin kuluessa. 

Juuri tämä on oleellista, sillä Borrelia-bakteeri ei yleensä ehdi siirtyä nisäkkään verenkiertoon näin nopeasti. Ja siksi punkin sylkeä vastaan suunnattu rokote suojaa rokotettua borrelioosilta (kuten todennäköisesti myös puutiaisaivokuumetta aiheuttavalta virukselta). 

Nähtäväksi jää, kuinka punkkirokote tehoaa ihmisiin ja pääseekö se lopulta käytännön rokotetuotantoon. Tästä riippumatta Science-lehden uutinen osoitti, että koronaviruksessa ensimmäistä kertaa sovellettu rokotetekniikka avaa ovia aivan uudenlaisiin tapoihin suojata ihmisiä erilaisilta terveysriskeiltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen
Borrelioosin syistä

perjantai 19. marraskuuta 2021

Elorannan uusi avaus murtaisi työnantajan asemaa

Ammattiyhdistysjohtaja Jarkko Eloranta ehdotti 55 vuotta täyttäneille subjektiivista oikeutta lyhentää työpäiviään omalla kustannuksellaan. Ehdotus on mielenkiintoinen, sillä Elorannan mukaan sitä seuraisi "myöhempi eläköityminen, vähemmän tarvetta työkyvyttömyyseläkkeelle, parempi työssä jaksaminen, kohoava työhyvinvointi ja tuottavuus"

Niinpä hän väitti, että ehdotuksen kiinnostaisi myös työnantajaa. Ja kyseli että "onko uskallusta lähteä katsomaan kortit".

Erityisen mielenkiintoisen Elorannan ehdotuksesta tekee se, että siinä puututtaisiin työn maksajan oikeuteen määrittää yksi aivan oleellinen työnteon ehto. Tähän astihan se on ollut työnantaja, joka on määrittänyt työpäivän pituuden ja sitä kautta organisoinut yrityksensä toiminnan. 

Jos nyt työntekijälle tulisi subjektiivinen oikeus päättää työpäivänsä pituudesta, päädyttäisiin helposti vaikeuksiin tehtävissä, jotka edellyttävät yhdeltä - ja vain yhdeltä - henkilöltä täyden työpäivän tekemistä. Yksinkertaisimmillaan tämä näkyisi hyvin pienissä eli yhden palkatun henkilön yrityksissä, jollaisissa työnantaja joutuisi työntekijän päätettyä lyhentää työpäiväänsä joko pidentämään omaa työpäiväänsä tai palkkaamaan toisen henkilön tekemään tekemättä jääneet työt - vaikkapa parin tunnin työpäivälle saattaisi kuitenkin olla vaikea palkata sitoutuvaa työvoimaa. 

Samankaltainen ongelma syntyisi myös isompiin yrityksiin, mikäli niissä olisi yhden ihmisen työpanoksella pyöritettäviä tehtäviä. Myös niiden organisointia olisi muutettava samaan tapaan, eli allokoitava tehtävään liittyviä töitä muille työntekijöille. Erityisen hankalaa tämä olisi erityistä ammattitaitoa vaativissa tehtävissä. 

Toki suurimmalle osalle suuria yrityksiä - joissa on useita henkilöitä hoitamaan kutakin ammattitaitoa vaativia tehtäviä, Elorannan ehdotus toimisi todennäköisesti ilman ongelmia. Mutta luulisin, että sellaisissa tehtävissä työajan lyhentämisestä omalla kustannuksella on mahdollista ja jopa helppoa sopia työnantajan kanssa jo nyt. Siten muutoksen ainoa todellinen seuraus olisi työnantajan oikeuksien kaventaminen siirtämällä hänelle kuuluvaa päätöksentekoa työntekijöille. 

Ja tämä kai Elorannan perimmäinen tarkoitus olikin? Siis työnantajan aseman murtaminen omassa yrityksessään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymyksiä Jarkko Elorannalle (SAK)
Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille sen maksajille
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin

torstai 18. marraskuuta 2021

Suomi päätti äänestää omien etujensa puolesta - mutta turhaan

Suomi päätti kerrankin äänestää omien etujensa vastaista EU-aloitetta vastaan. Kyse on asetuksesta, jossa määritellään, millaista metsätaloutta pidetään ilmaston kannalta kestävänä. Asetus on nähdäkseni varsin selvästi Unionin subsidiariteettisäädösten vastainen sekä ristiriidassa sen kanssa, että metsäpolitiikka on EU:ssa määritelty kansalliseksi asiaksi. 

Opposition suuret ja ilmeisesti pienemmätkin puolueet ovat hallituksen päätöksen kannalla, mutta valtioneuvoston vihervasemmistolainen äärilaita vastusti sitä. Tämä kertoo omaa karua kieltään siitä, kenen etua suomalainen vihervasemmisto ajaa - ei ainakaan suomalaisten - mutta se ei ole tämän asian suurin ongelma.

Se on nimittäin se tosiasia, ettei Suomen kanta - edes tässä asiassa kanssamme samanmielisen Ruotsin kanssa - pysty käytännössä estämään meille haitallisen päätöksen tekemistä. Siten metsäpolitiikkaammekin tullaan jatkossa ohjaamaan yhä kovemmalla kädellä Brysselistä käsin. 

Seuraavaksi lieneekin vuorossa talousmetsiemme sosialisointivyörytys, jonka seurauksena 30 prosenttia vihreästä kullastamme siirtyy biodiversiteetin ylläpitämisen ja hiilinielujen kasvattamisen takia pois talouskäytöstä. Tästä asiastahan tuleva sisäministeri Emma Kari (vihr) jo ehti ottaa yhteen maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Ottelu päätyi tulevan valtioneuvoston jäsenen niskalenkkiin, josta ministeriön virkamiehet pääsivät ulos vain anteeksipyynnön kautta. 

Jos ja kun 30 prosenttia metsistämme siirtyy pois talouskäytöstä, se ei voi johtaa muuhun kuin suomalaisen metsäteollisuuden toimintojen supistamiseen kotimaassa. Tässä suhteessa on hyvä muistaa, että alalla toimivien suuryritysten kokonaismerkitys Suomen taloudelle on erittäin suuri.

Isoista metsäyhtiöistä UPM-Kymmene ja Stora Enso ovat aidosti kansainvälisiä yrityksiä, joiden investoinnit suuntautunevat jatkossa Suomea varmempiin kohteisiin - lähes varmasti ainakin Etelä-Amerikkaan, missä niiden aiemmat sijoitukset ovat osoittautuneet lähes rahantekokoneen arvoisiksi. 

Sen sijaan kolmas suuri metsäteollisuusyrityksemme Metsä Group on meikäläisten metsänomistajiensa vanki ja siksi sitoutettu huolehtimaan ensisijaisesti suomalaisten metsävarojen hyödyntämisestä. Se lienee myös perustelu sille, että yhtiö on viime vuosina panostanut uusiin suomalaisiin tuotantolaitoksiin. 

Talouskäytöstä poistuvan metsäalan kasvaessa EU:n johdolla tulevat niidenkin elinkelpoisuuden kuitenkin määrittämään lähinnä muiden toimijoiden tuotantokapasiteetin väheneminen, raaka-aineen tuontimahdollisuudet sekä jäljelle jäävän talousmetsän hyödyntämisaste. 

Jälkimmäisen osalta keskeistä on niiden omistajien määrä, jotka pyrkivät saamaan metsistään mahdollisimman suuren taloudellisen tuloksen - eli kääntäen sellaisten metsänomistajien määrä, joiden tavoitteet ovat jossain aivan muualla kuin taloushyötyjen tuottamisessa. Tässä auttaa se, että metsänomistus on viime vuosina siirtynyt voimallisesti kohti liiketaloudellista metsien yhteisomistusta.

Koska EU:n havittelema 30 prosentin suojelu tulee pienentämään metsäsektorin tuloja, tulee se vähentämään myös metsästä saatavien julkiselle sektorille tilitettävien verojen pienenemiseen. Tämän seurauksena on kadonneet veroäyrit kerättävä jotain muuta kautta - siis joko suoria tai välillisiä veroja korottamalla. Oli valinta kumpi tahansa, laskun kuittaa yksi ja sama taho eli suomalainen veronmaksaja. 

Kuten edellä pyrin osoittamaan, on nyt nähty suomalaismetsien sosialisoiminen meidän tulevalle hyvinvoinnillemme suuri asia. EU:n kannalta se on kuitenkin varsin ymmärrettävä, sillä nyt käynnistynyt omaisuudensiirto tarjoaa monille muille EU-maille lisää vapausasteita niiden sopeuttaessa omaa talouttaan vihreään siirtymään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia
Komission metsästrategia
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin


keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Puoluebaromeri toi toivoa suomalaisille

Näyttää siltä, että se kaikki Vihreiden politiikkaan liittyvä outo ja suorastaan Suomen kansalaisten vastainen toiminta - jota minäkin olen tässä blogissa ihmetellyt (esimerkki, toinen ja kolmas) - on huomattu myös Suomen kansan syvissä riveissä. Tarkoitan Ylen julkaisemia tietoja suomalaisten puolueiden julkikuvasta, joiden perusteella Vihreiden imago on kaikista huonoin.

Erityisen surkea vihreiden imago on sen toiminnan ihmiskeskeisyydessä, johtajissa (yllättyikö joku?), ihmisten luottamuksessa (vain 8%), koko maan kannalta tärkeiden asioiden ajamisessa, tehokkuudessa ja aikaansaavuudessa, turvallisuuden tunteen luomisessa sekä järkevien ja toteuttamiskelpoisten ideoiden esittämisessä. Puoluetta ei koeta erityisen positiiviseksi missään suhteessa. 

Blogikollega Jaska kirjoitti eilen oivaltavan, mutta vähemmän mairittelevan, kirjoituksen naisista politiikassa. Siitä huolimatta minun on tässä tuotava esille se, että edellä kirjoittamani perusteella vaikuttaisi siltä kuin tunnetusti naisten äänillä elävien vihreidenkin kannattajat olisivat tulleet jälkiinsä. Toivottavasti tämä näkyy jatkossa myös puolueen kannatuksessa, joka tuoreimman HS-gallupin mukaan olisi noussut hiukkasen edellisestä mittauksesta. 

* * *

Ylen julkaisemassa puoluebarometrissä muista puolueista positiivisimmin suhtauduttiin Kokoomukseen. Se oli erityisen vahva yhteiskuntaa uudistavana ja kansalaisten turvallisuutta lisäävänä voimana ja järkevien ehdotusten tekijänä. 

Toisena tulivat Sosialidemokraatit ja kolmantena Perussuomalaiset. SDP:tä pidettiin parhaana ihmiskeskeisyytensä, koko maan etujen ajamisen ja johtajiensa (Marin?) takia. 

Perussuomalaiset puolestaan saivat kansalaisilta erityisen suuren luottamuksen rehellisen politiikkansa ja selkeän profiilinsa takia. Toisaalta puolueen selkeästi muista erottuva linja näkyi siinä, että sitä moitittiin muita useammin kansalaisten etujen vastaisesta toiminnasta. 

Vasemmistoliitto oli neljäntenä ja Keskusta viidentenä, eikä kumpaakaan pidetty erityisen hyvänä missään kyselyssä mitatussa asiassa. peränpitäjän paikkoja sen sijaan tuli erityisesti Keskustalle. Kyselyssä heikoimmin menestyi - kuten jo alussa totesin - aiemmin näissä mittauksissa loistanut Vihreät. 

Kaiken kaikkiaan kysely tarjosi mielenkiintoisen näkymän kansalaisten suhtautumiseen politiikkaan. Suomen tulevaisuuteen luottamusta herättävää sen tuloksissa oli erityisesti Vihreiden heikko imago - ehkäpä sen aika suomalaisen politiikan keskiössä on todellisuuden paljastumisen myötä päättymässä. 

Ja ehkäpä samalla tavalla se, että kärkikolmikon muodostivat suhteellisen vastuullista politiikkaa harjoittavat puolueet. Niidenhän voisi toivoa vaikkapa muodostavan seuraavan hallituksen huolimatta nykyisen pääministerin - SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin - ilmeisestä vastenmielisyydestä kärkitroikan kahta muuta puoluetta kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työläiset ymmällään suomalaisen kommunismin vahvimmissa linnakkeissa
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Ohisalon politiikka ei nauti edes vihreiden kannatusta

tiistai 16. marraskuuta 2021

Merkillisiä uutisia Britanniasta

Eilen oli Iso-Britannian vuoro tarjota esimerkki siitä, mitä Valko-Venäjä yrittää tarjoilla Euroopan Unionille. Siis potentiaalisia terroristeja elintasopakolaisuuden ohessa. 

Kysehän oli taksilla liikkuneesta henkilöstä, joka oli rakentanut pommin. Hänen kannaltaan valitettavasti kuljettaja älysi matkustajansa tarkoituksen ja kaasutti pois aiotulta räjähdyspaikalta ennen räjähdystä. Pommintekijä kuitenkin kuoli ja kuljettaja loukkaantui pelastautuessaan autosta. 

Tapauksen seurauksena britit nostivat terrori-iskun uhka-arvion toiseksi korkeimmalle tasolle käyttämälläään asteikolla. Se tarkoittaa, että terrori-iskua pidetään saarivaltiossa nyt ”erittäin todennäköisenä”.

* * *

Britanniasta kuului eilen toinenkin merkillinen uutinen. Sen mukaan energiayhtiö Shell aikoo siirtää pääkonttorinsa EU-maa Hollannista Unionista äskettäin eronneeseen Britanniaan. Samalla yhtiö poistaa entiseen pääkonttorimaahan liittyvät "Royal Dutch" -sanat nimestään.

Uutinen on merkillinen siksi, että meille vakuutettiin ennen Brexit-äänestystä Britannian ja sen pääkaupungin Lontoon siirtyvän EU-eron seurauksena maailmantalouden syrjäkujille. Nähtävästi energiayhtiössä nähdään kuitenkin toisin.

Tilastojen mukaan Britannian talous romahti vuoden 2020 alkupuolella, mutta kääntyi rajuun kasvuun jo saman vuoden loppupuolella ja on jatkanut positiivisena kuluvan vuoden aikana. Kasvu on seurannut varsin tarkasti esimerkiksi EU-maa Ranskan kehitystä. Kuten myös Hollannin.

Toki COVID-19-pandemia vaikeuttaa näitä tilastotarkasteluja, mutta siitä huolimatta vaikuttaa varsin selvästi siltä, ettei EU-ero ole ollut Britannialle katastrofi muuten kuin väliaikaisena turbulenssina tavarantoimitusten reittien muuttuessa aiemmasta. Tämähän on näkynyt saarivaltiossa esimerkiksi polttoainepulana.

Siten näyttää vahvasti, ettei Britannia tule ajautumaan talouskaaokseen eronsa myötä, eikä sen paremmin menettämään vahvaa asemaansa yhtenä maailman finanssikeskuksista. Sen sijaan vakavamman uhan aikanaan maailmanlaajuisen imperiumin tulevaisuudelle saattaa aiheuttaa Skotlannin mahdollinen itsenäistyminen

Tosin sekin saattaa jäädä suutariksi, sillä parin kuukauden takaisen uutisen mukaan skotit ovat edelleen Englannin johtaman imperiumin kannalla. Britanniaan kuulumista kannattaa nimittäin 47 prosenttia hyvän viskin ja ylämaan nummien asukeista, kun taas "vain" 44 prosenttia haluaisi maalleen itsenäisyyden ja antaisi sen sitten Brysselille.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä
Brexit-ongelmia
Paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta

maanantai 15. marraskuuta 2021

EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta

Helsingin sanomat otti kantaa presidentti Sauli Niinistön Valko-Venäjän hybridisodankäyntiin liittyvään lausahdukseen, jonka mukaan EU on menettänyt kyvyn panna kovan kovaa vastaan. Jutussa haastateltiin kahta tutkijaa. 

Heistä Reetta Toivanen kertoi, että "en usko, että ongelmaa ratkaisisi mitenkään se, että EU näyttäisi militantin puolensa". Perusteluksi hän esitti, ettei "kansainvälisessä sopimisessa ja politiikassa mikään tapahdu ikinä kova kovaa vastaan".

Lisäksi hänen mukaansa EU:n kyvyttömyys loistaa niin isoin kirjaimin, että se on kiusallista ja tuskallista. Että tässä meidän rajallamme ihmiset ja jopa lapset kärsivät, eikä YK:n sopimuksia vieläkään noudateta.

Tutkija Magdalena Kmak puolestaan näki "ettei EU:n heikkoudesta pidä syyttää unionin arvoja vaan sitä, ettei unioni sitoudu noudattamaan niitä". Tätä näkemystään hän tarkensi kertomalla, ettei Euroopan unioni kunnioita Geneven pakolaissopimusta, vaan ulkoistaa turvapaikanhakua sellaisille maille, joilla itsellään on vaikeuksia noudattaa ihmisoikeuksia. 

Lisäksi hän moitti Unionia siitä, että rajavalvontaan palaa tällä hetkellä valtavat määrät rahaa, jonka voisi ohjata muualle, esimerkiksi sujuvampiin hakuprosesseihin. Lisäksi Kmak ehdotti, että EU rakentaisi turvallisia reittejä hakea turvapaikkaa. Ja ennen kaikkea jäsenmaiden ja kansalaisten tulisi arvioida, haluavatko he muuttaa nykyisiä sopimuksia vai noudattaa niitä

Nämä tutkijoiden kannanotot ovat sikäli hiukkasen hämmentäviä, ettei ongelmana tällä kertaa ole spontaani turvapaikanhaku, vaan Valko-Venäjän hybridisodankäynti. Eikä EU:n rajalla ole juurikaan turvapaikkaa tarvitsevia, koska siellä olevat ihmiset ovat peräisin rauhalliselta Pohjois-Irakin kurdialueelta sekä sisällissodasta toipumassa olevasta Syyriasta. 

Mutta sikäli Kmak on oikeassa, että EU:n pitäisi lopultakin tunnustaa, ettei se muuttuneessa maailmassa pysty noudattamaan aikanaan sovittua Geneven sopimusta ja siksi sen tulkintaa on syytä muuttaa. Tämä olisi hyvin perusteltua, koska sopimusta on viimeisten vuosikymmenien aikana käytetty laajamittaisesti väärin elintasopakolaisuuden reittinä ja nyt siis jopa hybridisodankäynnin välineenä. 

Minimissään EU:n turvapaikkapolitiikkaa pitäisi muuttaa ainakin sen verran, että humanitaarista suojelua myönnettäisiin vain lyhyeksi määräajaksi, jonka jälkeen tilanne lähtömaassa tarkasteltaisiin uudelleen ja henkilö palautettaisiin automaattisesti kotimaahansa alkuperäisen turvapaikantarpeen aiheuttaneen tilanteen lauettua. Lisäksi turvapaikan tarpeen todistamisvastuu pitäisi siirtää yksiselitteisesti tulijoille. 

Näin elintasopakolaisia houkuttelevat vetovoimatekijät vähenisivät olellisesti nykyisestä. Ja myös kehitysmaalaisten rekrytointi hybridisodan taisteluvälineiksi vaikeutuisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Esimerkin voimattomuus sai vahvistuksen

Glasgown ilmastoneuvottelut saatiin sitten päätökseen. Pohjoismaalaisista siellä onnistui parhaiten Greta Thunberg, joka sai jälleen julkisuutta "blah, blah blah" kommentillaan. 

Vakavammat asiat uutisoi esimerkiksi Helsingin Sanomat, jonka mukaan kokouksessa tehdyssä sopimuksessa päätettiin kiristää päästövähennyksistä ilmoittamisen tahtia jokavuotiseksi, mainittiin ensi kertaa fossiilisten polttoaineiden tukien ja hiilenpolton vähentäminen, luvattiin kehitysmaille lisää sopeutumisrahaa ja vahvistettiin, että lämpeneminen halutaan yhä rajoittaa 1,5 asteeseen. 

Sopimuksen sanamuodot olivat HS:n mukaan vesitettyjä, minkä takia kokouksen puheenjohtaja päätti palaverin pyytämällä anteeksi. Päällimmäisenä syynä tähän lienee ollut se, että yli kolmannesta maailman väestöstä edustavat Intia ja Kiina huolehtivat hiilen vähentämistä ja fossiilisten polttoaineiden tukia koskevan kirjauksen vesittämisestä. 

Meidän suomalaisten kannalta kokouksen merkittävin opetus oli se, etteivät maailman hiilipäätötilastoissa toisena ja seitsemäntenä olevat Kiina ja Intia välittäneet Suomen tai edes Euroopan Unionin esimerkistä. Niinpä EU:n edustajat ilmaisivat pettymyksensä Glasgown kokouksen lopputuloksiin. 

Nähtäväksi siis jää, vaikuttaako tämä konkreettinen tulos siihen, kuinka innokkaasti suomalaispoliitikot vaativat jatkossa maatamme kiristämään omaa ilmastopolitiikkaamme perustellen sitä muulle maailmalle annettavalla esimerkillä. Jos ja kun Glasgown lopputuloksella ei ole siihen vaikutusta, vaan saman virren veisuuta jatketaan myös tulevaisuudesta huolimatta nyt ilmeiseksi käyneestä perustelun kelvottomuudesta, saamme vahvistuksen heidän älyllisestä epärehellisyydestään. 

Enkä tällä tarkoita sitä, etteikö fossiilisesta energiasta olisi syytä luopua - se olisi järkevää, vaikka niistä lähtevällä hiilidioksidilla ei olisi tuon taivaallista merkitystä ilmaston lämpötilan kannalta. Mutta - ja tämä on oleellista - sitä ei kannata tehdä uhraamalla Euroopan taloudellinen kilpailukyky vaan tieteellistaloudellisten innovaatioiden kautta siten, että parannamme samalla oman elämämme edellytyksiä.

Lopuksi - tämän kirjoituksen pääasiaan millään tavalla liittymättä - toivotan kaikille lapsellisille miehille hyvää isänpäivää. Pitäkää itsenne miehinä ja hyvinä esimerkkeinä jälkipolville! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Pari sanaa Pariisin ilmastosopimuksen seurauksista ja taustoista

lauantai 13. marraskuuta 2021

Maria Ohisalo on ihana nainen

Maria Ohisalo (vihr) on poliittista blogia pitävän ihmisen kannalta ihana nainen. Näin siksi, että hän kehittelee jatkuvasti uusia ideoita, joiden arviointi on tällaisen blogin leipä ja suola. 

Tällä kertaa kiinnitin huomiotani siihen, että humanitaarista maahanmuuttoa ykkösprioriteettinaan pitävä sisäministerimme on jälleen keksinyt uuden keinon edistää kehitysmaalaisten kansainvaellusta. Enkä nyt tarkoita raja-aseman auki pitämistä, mikäli suuri itänaapurimme mahdollisesti käynnistäisi hybridivaikuttamiskampanjan pikkuveljensä esimerkin mukaisesti meidän rajoillamme. 

Sen sijaan tai pikemminkin lisäksi Ohisalon mukaan "meidän tulee pohtia vaihtoehtojen luomista nykytilanteelle, joka tällä hetkellä johtaa usein laittomiin ulkorajojen ylityksiin ja ihmissalakuljettajiin turvautumiseen". Ja ilmaisi ajatuksenaan, että Suomen tulisi harkita kehitysmaalaisille olevista ihmisistä saapua maahan laillisesti myös esimerkiksi työntekijöinä tai opiskelijoina.

Näin sisäministerimme tuli kertaheitolla määritelleeksi uudelleen sen, minkälaista työperäistä maahanmuuttoa maamme tulisi harjoittaa sekä minkälaista opiskelija-ainesta korkeatasoiseksi usein mainittu koulutusjärjestelmämme saisi leivottavakseen  ammattimiehiksi ja -naisiksi, maistereiksi ja tohtoreiksi sekä myös koneinsinööreiksi, johon ammattiin tällä väellä on sanottu olevan aivan erityisen otollinen tausta.

Koska kyse on sisäministeristä, jääkäämme odottamaan saako hän tahtonsa läpi hallituksessa ja edelleen eduskunnassa. Jos näin käy, jääkäämme odottamaan työnantajien rekrytointitarjouksia sekä eri-asteisten oppilaitosten päätöksiä näiden opiskelijoiden opetuksen aloittamiseksi. 

Vai käykö sittenkin niin, kuten vihreiden entinen mahtimies Osmo Soininvaara on todennut työmarkkinoistamme, että nämä ihmiset olisi ay-liikkeen toimesta jo "hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta", koska työnantajat eivät haluaisi maksaa pienintäkään työehtosopimuksessa määriteltyä taulukkopalkkaa heidän työpanoksestaan.

Tai pelkäisivätkö yliopistot ja ammattikoulut - kuten itse luulen - kehitysmaalaisten kouluttumaisen olevan turhan hankalaa, koska suuri osa maahamme saapuvista turvapaikanhakijoista ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Ei ainakaan millään länsimaisella kielellä. 

Ohisalon ehdotuksen vastaanottoa odotellessamme voimme kuitenkin maistella ja maiskutella sisäministerin ihanan raikkaita ulostuloja, joita realismi tai tosiasiat eivät rajoita. Näin toimien ihmisten ideoiden rajanahan on vain mielikuvituksen vilkkaus - eikä sisäministeriämme voi todellakaan syyttää ainakaan sen puutteesta.  
 

perjantai 12. marraskuuta 2021

Meidän tulee iloita Woltin kaupasta

Yksi kuluneen viikon kohutuimmista tapauksista on ollut ruokakuriirifirma Woltin myynti amerikkalaisille peräti seitsemän miljardin euron hinnalla. Se on paljon - etenkin kun huomioidaan ettei firma ole tähän mennessä tuottanut lainkaan nettotuloja.  

Kaikkien suomalaisten on syytä iloita kaupasta jo senkin takia, että se tuottaa nopeasti velkaantuvalle julkiselle sektorillemme 600 miljoonaa verotuloja, jotka muuten revittäisiin työtä tekevien suomalaisten selkänahasta - vai kuvitteleeko joku, että Marinin hallitus sopeuttaisi menojaan tulojen mukaan. Samalla voimme olla tyytyväisiä siitä, että Supercellin myyjänä taannoin kunnostautunut Ilkka Paananen osallistui aikanaan Woltin alkuunpanemiseen. 

Suurin toive meillä suomalaisilla - tai ainakin itselläni - on tässä asiassa se, että myös Woltin edunsaajat käyttäisivät miljarditulonsa suomalaisen yrityselämän rahoitukseen. Yksi maamme suurimmista ongelmistahan on ollut pääomaköyhyys, joka on rajoittanut investointeja. 

Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että myydyn firman perustaja ja toimitusjohtaja Miki Kuusi myisi kaupassa saamiaan amerikkalaisosakkeita ja sijoittaisi niitä joukkoon lupaaviksi katsomiaan pieniä suomalaisyrityksiä ja auttaisi niiden kasvupyrkimyksissä. Ja toivottavasti saisi rahansa takaisin korkojen kera, kun edes yksi niistä lähtisi edes vähän samantapaiseen lentoon kuin Wolt. 

Sillä se, mitä me suomalaiset tarvitsemme, on lisää miljonäärejä ja miljardöörejä - ja etenkin heidän panostaan suomalaisen talouselämän pääomittamisessa. Näin siitä huolimatta, että kateuden sanotaan olevan suomalaisten perisynti - ja että se lienee erityisesti poliittisen vihervasemmiston kannatuksen perimmäinen ajuri. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan

torstai 11. marraskuuta 2021

Reviiritapaus Itäkeskuksessa

Linnut ilmaisevat oman reviirinsä laulamalla. Talitintti laulaa titityytä tai tityytä ja mustarastas viheltelee huilumaisia säveliään.

Helsingin Itäkeskuksessa asuvat uussuomalaiset sen sijaan eivät paljon laulele reviireistään. Tuoreen tiedon mukaan he sen sijaan kaappaavat keskenkasvuisia autoonsa, uhkailevat heitä aseilla ja pakottavat haukkumaan itseään sosiaaliseen mediaan.

Tämä nyt esille noussut tapaus oli jatkoa monille muille uutisille, jotka ovat kertoneet siitä muutoksesta, jonka taustalla on niin sanottu turvapaikkapolitiikka, jossa oleellista ei tunnu olevan hädänalaisten auttaminen, vaan prosessia pyörittävän kantaväestön suvaitsevaiseksi väitetty moraaliposeeraus. 

Suomessa asiasta vastaavien sisä- ja ulkoministereiden salkut ovat Vihreillä. Kyseiset ministerit (Ohisalo ja Haavisto) ovat jälleen viestittäneet maailmalle, ettei Suomi tule heidän johdollaan sulkemaan rajojaan kehitysmaalaisten virralta. Ei edes siinä tapauksessa, että sen taustalla olisi samankaltainen hybridisodankäynti maatamme vastaan, kuin parhaillaan on menossa Valko-Venäjän ja EU:n rajalla.  

Arvoisa lukijani muistaa epäilemättä erinomaisesti, kuinka tehokkaasti ex-pääministerin lupaus kotitalonsa luovuttamisesta kantautui Irakiin ja johti vuoden 2015 kansainvaelluksen aikana siihen, että Suomeen saapui hädänalaisten syyrialaisten sijasta joukoittain parempaa elintasoa etsiviä irakilaisia. Niinpä voimmekin seuraavaksi jäädä odottelemaan, millä tavoin sisä- ja ulkoministeriemme kannanotot vaikuttavat Suomeen suuntautuviin tulijavirtoihin. 

Ja millä tavalla he aikanaan vaikuttavat maamme jakamiseen liittyviin reviirivisertelyihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Haaviston lain vastaisesti vaihtama virkamies otti vastuun terrorismista - mutta se kuuluu silti Marinin kabinetille
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Meidän suomalaisten sähkölaskut ovat nousseet lähes holtittomasti vihreän siirtymän seurauksena. Kehityksen taustalla on ollut ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi Saksan toteutusvaiheeseen tullut vanha päätös ydinvoimasta luopumisesta, norjalaisen vesivoiman kuivasta kesästä johtuva niukkuus sekä pohjoismaisten sähköverkkojen yhdistyminen keskieurooppalaisiin. 

Lisäksi asiaan on vaikuttanut Olkiluodon uuden ydinvoimalan viivästyminen, minkä seurauksena olemme varsin riippuvaisia tuontisähköstä. Mutta toki ongelma koskee koko Eurooppaa.

Siksi oli mielenkiintoista huomata uutinen, jonka mukaan Ranska on päättänyt ryhtyä rakentamaan jälleen uutta ydinvoimaa. Tosin sielläkin on oma olkiluoto-ongelmansa eli moninkertaisesi budjettinsa ylittänyt ja pahasti myöhässä oleva ydinvoimalatyömaa.

Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan, johtaako Ranskan päätös dominoefektiin eli ydinvoiman uuteen rakennusbuumiin muualla Euroopassa ja ehkäpä myös muualla maailmassa. Oman maanosamme ulkopuolella ainakin hiilivoimaan panostavan Kiinan voisi kuvitella siirtyvän vihreän siirtymän kannalta hyväksyttävämpään ydinvoimaan.

Tämä kaikki on sikäli mielenkiintoista, että juuri ympäristöihmiset ovat olleet vuosikymmeniä ydinvoimaa vastaan, ja kun he vihdoin ovat saaneet ajetuksi agendansa läpi kansainvälisessä yhteisössä, on sen tuloksena syntymässä uusi ydinvoimabuumi. Joka jatkunee niin kauan, kunnes jossain päin maailmaa tapahtuu jälleen uusi onnettomuus, joka säikäyttää ihmiset perinpohjaisesti.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että nähty energian hinnannousu on jo nyt osoittanut, että täällä kylmässä pohjolassa on syytä huolehtia energiaomavaraisuudesta. Ydinvoiman ja tuulienergian lisäksi sitä paikkaamaan on Kemiin nousemassa uusi sellutehdas, joka valmistuttuaan tulee vastaamaan noin 2,5 prosentista koko Suomen sähköntuotannosta. 

Tämä viimeisin seikka on myös sellainen asia, jonka kanssa ympäristöihmiset ovat nikotelleet. Hehän haluaisivat suojella kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta ja siten vähentää aivan oleellisesti mahdollisuuksiamme tuottaa bioenergiaa. 

Edelle kirjoittamani osoittaa, ettei ole helppo olla samaan aikaan aatteiltaan vihreä ja älyllisesti rehellinen. Ehkäpä tämä tosiasia on myös perimmäinen syy sille, ettei puolue ole valtamedian - aivan erityisesti Ylen ja Helsingin Sanomien - massiivisesta tuesta huolimatta onnistunut nousemaan maassamme suurten puolueiden joukkoon. Ja hyvä niin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Retorinen muutos ei poista älyllistä epärehellisyyttä
Satiiri Vihreiden alamäen syistä
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

tiistai 9. marraskuuta 2021

Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen

MTV3 uutisoi sisäministeri Maria Ohisalon twiitin Puolan ja Valko-Venäjän rajatilanteesta. Sen mukaan "Valko-Venäjän toiminta Puolan ja muiden EU-maiden (Latvia, Liettua) rajoilla on erittäin tuomittavaa. Hybridivaikuttaminen menettelynä on valtiojohtoista laitonta toimintaa, jossa uhreina ovat vaikuttamisen välineinä käytetyt ihmiset."

Tämä vaikuttaa kohtuullisen hyvältä, mutta ei ole koko totuus. Näin siksi, että Ohisalo jatkoi kirjoitusta vielä viidellä muulla viestillä, joista viimeisessä luki seuraavaa. 

"Suomessa on varauduttu laajamittaiseen maahantuloon monin tavoin. Tämän varautumisen perustana ovat kv-sopimukset ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojeleminen muun muassa tällaiselta hyväksikäytöltä."

Nähtäväksi jää, mitä Ohisalo tarkoitti. Eli jos vastaava tilanne syntyisi maamme rajoille, suljettaisiinko rajat tulijoilta Puolan, Liettuan ja Latvian tavoin, vai komennettaisiinko varusmiehet kantamaan tulijoiden tavaroita samaan tapaan kuin tapahtui Ruotsin vastaisella rajalla vuonna 2015?

* * *

Ilta-Sanomat puolestaan kertoi sisäministerimme olevan valmis ajamaan kovia keinoja jengi­rikollisuuden kaitsemiseksi. Hänen mukaansa "jengirikollisuus on saanut vuoden aikana uusia, huolestuttavia muotoja, ja mukana on aiempaa vahvemmin aseita, väkivaltaa ja viranomaisvastaisuutta".

Ohisalo uhkasi jengiläisiä sillä, että "pahimmassa tapauksessa tulee vankeutta, jos lähtee tähän toimintaan mukaan". Lisäksi hän tunnusti, "että osa jengeissä mukana olevista nuorista on saattanut käydä läpi ennaltaehkäisevän polun. Eli matkan varrella on ollut mukana nuorisotyötä, sosiaalitointa, poliisi ja koulua. Mutta nuoria ei ole saatu haaviin sielläkään."

Ja lopulta Ohisalo tuo esille ongelmaan ratkaisuehdotuksen. Se on - uskokaa tai älkää - nuorisorikoskoordinaattorin tehtävän perustaminen. Siis sellaisen viranomaisen palkkaamisen, joka seuraisi päätyönään nuorten tilannetta ja keräisi tietoa yhteen.

* * *

Edelle kirjoittamiani kannanottoja luettuani jäin ihmettelemään missä todellisuudessa sisäministerimme mahtaa elää. Hän ei mainitse humanitaarista maahanmuuttoa jengirikollisuuden nousun syyksi, eikä tunnu olevan tietoinen niistä varoituksista, joita ns. maahanmuuttokriittiset ovat esittäneet jo yli vuosikymmen sitten. 

Itse en ollut mitenkään ensimmäinen, mutta kirjoitinhan minäkin jo vuonna 2010 seuraavasti.

"Onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan? Ja mikäli vastaus on kyllä, onko tällainen muutos toivottava? Toivoisin kysymyksiä analysoitavan avoimesti, julkisesti, tosiasioihin tukeutuen sekä epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä välttäen. Samalla toivoisin näin saatuja johtopäätöksiä sovellettavan suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan."

Toivettani ei yksikään Suomessa sen jälkeen valtaa pitänyt hallitus ole ottanut todesta. Eikä näyttäisi ottavan edelleenkään, vaikka yli yksitoista vuotta sitten kirjoittamani näkemys on toteutunut piirulleen - Ruotsi on tänä päivänä maahanmuuttajiensa kanssa syvällä keltaisessa nesteessä ja me Suomessa olemme nykyisin melko lailla samassa tilanteessa kuin Ruotsi oli tuolloin. 

Nähtäväksi siis jää, mitä Ohisalon puheet Suomen varautumisesta laajamittaiseen maahantuloon kv-sopimusten, perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytöltä suojelemisen kannalta tarkoittavat. Rajojen sulkemista vai matkalaukkujen kantamista?

Niin myös se, millä tavalla nuorisorikoskoordinaattori tulee toimimaan estääkseen Ruotsin viimeisen yhdentoista vuoden aikana tekemät virheet. Ja onnistuuko hän todellakin estämään Ohisalon puheiden perusteella minun mielestäni - ja toivon todella olevani väärässä - vääjäämättömältä näyttävän kehityksen, jonka lopputuloksena myös Suomi joutuu syvälle keltaiseen nesteeseen viimeistään 2030-luvun alkupuolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Erikoinen demari ja virtahepo olohuoneessamme
Juolahduksia, ajatuksia ja mietteitä Göteborgin tapaukseen liittyen
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

maanantai 8. marraskuuta 2021

Suurin uhka

Sekä Ilta-Sanomat että Yleisradio kirjoittivat eilen siitä, kuinka Suomen hallitus on sisäisesti hajanainen ja kiistelee monenlaisista asioista, kuten susipolitiikasta tai pelastuskoulutuksesta. Jutuista saa sen käsityksen, että ikävintä olisi, mikäli hallitus ajatutuisi täysin toimintakyvyttömäksi, mutta ei kuitenkaan jättäisi eroanomustaan.

Tällöin maa joutuisi elämään käytännössä lähes kaksi vuotta, ennen kuin sitä johdettaisiin jälleen tavoitehakuisesti. Näin yhteiskunnan uudistamistyö jämähtäisi ja sen kyky vastata tuleviin haasteisiin jäisi ramman ankan nilkuttamiseksi. 

Kuten muistamme, johtui nykyinen tilanne eli SDP:n johtaman Keskustan ja Vihreiden epäpyhän ja riitaisan allianssin valtaannousu siitä, että hallitusneuvotteluissa Kokoomus ei halunnut toteuttaa äänestäjien tahdon mukaista hallitusta, joka pohjautuisi sen ja Perussuomalaisten väliseen yhteistyöhön. Sen sijaan puheenjohtaja Orpo pyrki luomaan maahamme sinipunahallituksen, mutta ex-ay-jyrä Antti Rinne ei sitä halunnut, vaan vokotteli rökäletappion kärsineen Keskustan mukaansa muodostamaan Sanna Marinin myöhemmin johdettavakseen saaman valtioneuvoston.  

Tämän kaiken takia hallituksella on kaksi suurta ongelmaa. Ensimmäinen on yhä syvemmälle äärivasemmistoon hakeutuneiden vihreiden ministereiden ja ennen kaikkea maaseudun asioita ajavan Keskustan välinen syvä ristiriita ympäristöasioista ja aluepolitiikasta. 

Toinen - Ylen ja IS:n jutuissa vaille huomiota jäänyt - ja uskoakseni vieläkin suurempi vaikeus on siinä, ettei hallituksen Keskustasta ja RKP:stä huolimatta vihervasemmistolainen politiikka vastaa kansan vaaleissa selkeästi ilmaisemaa tahtoa (vihervasemmiston yhteenlaskettu kannatushan oli vain noin 37 prosenttia), vaikka mahdollistikin hallituksen kokoamisen Keskustan ryhdyttyä sen aisankannattajaksi. 

Tämä tekee Keskustasta vihervasemmistolle vaikean hallituskumppanin, koska sen peruskannattajat ovat vieläkin kauempana heidän poliittisista tavoitteistaan kuin kokoomuslaiset. Eivätkä keskustalaiset ministerit voi jättää tätä tosiasiaa huomioimatta ilman, että puolueen - ja siinä sivussa heidän oma - poliittinen tulevaisuus tuhoutuisi.

Samasta syystä - eli harjoitetun hallituspolitiikan kansan tahdon vastaisuudesta - minun on pakko olla eri mieltä Ylen ja IS:n toimittajien kanssa. Suurin uhka nykytilanteessa ei ole hallituksen ajautuminen toimintakyvyttömäksi, vaan sen muuttuminen toimivaksi. 

Tämähän voisi tapahtua vain ministeristön vihervasemmistolaisen enemmistön ajamalla tavalla eli ohjaamalla maatamme yhä syvemmälle sosialistisiin rakenteisiin ja ratkaisuihin, joiden jälkien korjaaminen voisi pahimmillaan olla tuleville hallituksille jopa mahdotonta. 

Tai ainakin vaatia niin radikaaleja korjausliikkeitä, ettei sellaisia ole totuttu näkemään länsimaisissa demokratioissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aisankannattajan uikutusta
Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

EU-alueelle pyrkivien uusi konsti

Helsingin sanomat kertoi, että Marokosta Turkkiin matkalla olleen lentokoneen matkustaja teeskenteli olevansa sairas. Koneen tehtyä pakkolaskun siitä kuitenkin karkasi noin 20 henkilöä, joista osa kuitenkin saatiin nopeasti kiinni. Karkuteillä oli jutun mukaan kuitenkin vielä 12 ihmistä.

Koneen matkustajista suurin osa oli marokkolaisia, mutta ei ole tiedossa mihin kansallisuuksiin karkumatkalle lähteneet kuuluivat. Sen sijaan sairastumista teeskennellyt jäi kiinni ja tuli pidätetyksi laittoman maahantulon järjestämisestä. 

Tapaus kuvaa sitä, kuinka EU on edelleen haluttu kohde kehitysmaalaisille. Ja etteivät nämä suinkaan ole yksitotisen mielikuvituksettomia vaan varsin ovelia ja yritteliäitä päästäkseen nauttimaan eurooppalaisista lihapadoista. 

Suomen osalta maahanmuuttovirasto on julkistanut tiedot syyskuuhun asti. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy.


Kuvassa on esitetty turvapaikanhakijoiden määrä kuukausittain alkaen heinäkuusta 2020. Kuvassa näkyy selkeä kausivaihtelu, mutta ei systemaattista kasvua, jos ei vähentymistäkään. 

Varmaa kuitenkin lienee, ettei kehitysmaalaisten into päästä Eurooppaan ole kadonnut mihinkään. Positiivista on kuitenkin se, että Unioni - tai ainakin pari sen jäsenmaata - on ainakin toistaiseksi ollut jämeränä itärajalla, jonne Valko-Venäjän diktaattori on organisoinut kansainvaellusta. 

EU:n ja eurooppalaisen elämäntavan tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että tämä jämeryys näkyisi Unionin kaikilla rajoilla. Viimeisimmän muistutuksen tästä asiasta antoi syyrialaismies, joka puukotti saksalaisessa junassa ainakin kolmea ihmistä.   

lauantai 6. marraskuuta 2021

Ilmastotutkijoiden asenteista paistaa suuri huoli maailman tulevaisuudesta

Kenellekään ei liene uutinen, että ruotsalainen teini mekastaa ja saa kansainvälistä huomiota ilmastonmuutostapahtumien yhteydessä. Tuttua lienee kaikille myös se, että nuoret ilmastoaktivistit surevat ja pelkäävät tulevaisuutta. Ja toimivat siksi enemmän tai vähemmän militanteissa kansalaisjärjestöissä.

Näin siitä huolimatta, että Glasgown kokouksessa annetut hiili­neutraalius­lupaukset kattavat jo valta­osan maailman päästöistä, minkä seurauksena Kansain­välinen energiajärjestö on arvioinut ilmaston lämpenemisen jäävän 1,8 asteeseen - eli kokouksen saavuttavan minimitavoitteensa. Osana tätä prosessia myös Suomessakin ollaan ajamassa yhtä tuotannonalaa pikavauhdilla alas, jotta maamme saavuttaisi lupaamansa hiilinieluvähennykset.

Vähemmän tunnettua sen sijaan lienee, miten varsinaiset huippuilmastotutkijat suhtautuvat tutkimustensa johtopäätösten mukaiseen tulevaisuuteen. Siksi ajattelin kertoa teille, arvoisat lukijani, viime viikon Nature-lehden raportista, jossa oli paneuduttu juuri tähän asiaan. 

Jutun mukaan 88 prosenttia huippuilmastotutkijoista arvelee maapallon ajautuvan ilmastokriisiin ja reilusti yli puolet uskoo maapallon keskilämpötilan nousevan yli kolme astetta. Peräti 82 prosenttia näistä tutkijoista uskoo maapallolle ilmaantuvan katastrofaalisia seurauksia jo heidän elinaikanaan.

Ilmastontutkijoista 21 prosenttia kokee usein ja 40 prosenttia silloin tällöin ahdistusta, surua tai muuta tuskaa ilmastonmuutosodotustensa seurauksena. Heistä myös 41 prosenttia on huomioinut ilmastonmuutoksen valitessaan asuinpaikkaansa, 17 prosenttia päättäessään lasten hankkimisesta sekä 21 prosenttia muussa elämässään, kuten ratkaistessaan ruokavalioonsa tai liikkumiseensa liittyviä kysymyksiä.

Näistä tutkijoista 81 prosenttia pitää tärkeänä toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja 64 prosenttia on myös tehnyt niin. Heistä 98 prosenttia on pitänyt puheita, tehnyt julkaisuja tai videoita tieteen edistämiseksi, 40 prosenttia on ottanut yhteyttä lainsäätäjiin tai hallituksiin ajaakseen jotain tiettyä ilmastopolitiikkaa, 43 prosenttia on allekirjoittanut toimintaa vaativia vetoomuksia tai kirjeitä ja 25 prosenttia on osallistunut mielenosoituksiin. 

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n toimintaan ollaan kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä. Ilmastotutkijoista vain 26 prosenttia piti tarpeellisena järjestön suuntautumista entistä enemmän kohti asianajajan roolia ja 79 prosentin mielestä siinä on sopiva edustus maailman eri maista.

Kun noita lukuja lueskelin, jäin miettimään, että miten näiden ihmisten vahvat asenteet vaikuttavat heidän omaan työhönsä puolueettomina tutkijoina. Ainakin näin ulkoa päin katsottuna heidän on syytä olla valppaana omien asenteidensa pitämisessä erillään tutkimuksen tekemisestä, jotta tulosten tulkinnan objektiivisuus säilyy.

Ainoat, jotka asiasta eivät taida murehtia ovat lehmät, jotka röyhtäilevät häpeämättä lisäten ilmakehän kasvihuonepäästöjä. Murheeseen olisi kuitenkin syytä niilläkin, sillä niiden suku ja koko evolutiivinen linja saattaa kadota maailmasta, jos lihansyönti loppuu ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä kokonaan - asiassa esimerkkiä näyttäneen Helsingin kaupungin mukaisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta
Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski
Muutama kysymys Elokapinasta

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!