Terrorismivaroitus
Väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden seuraukset
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Kuten arvoisat lukijani tietävät, on vuodesta 2015 alkanut turvapaikkasirkus johtanut Suomessa seksuaalirikollisuuden kasvuun. Raiskauksesta tai törkeästä raiskauksesta epäiltyjä oli viime vuonna 1 080, joista ulkomaalaistaustaisia oli 364 eli 33,7 prosenttia kaikista epäillyistä.
Tämän rikoslajin trendi on ollut koko 2000-luvun ajan nouseva, ja yhtenäisillä kriteereillä laskettuna määrä on noussut edelleen. Tosin raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumusperiseksi on laskenut ulkomaalaisten suhteellista osuutta.
Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että ikänsä pääministeri Juha Sipilälle vuonna 2015 valehdellut Fahad Firas Adday Al-Nuaimi tuomittiin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Syynä oli halvaantuneen naisen raiskaaminen Vantaalla heinäkuussa 2022.
* * *
Tapaus ikään kuin alleviivaa suomalaisten päättäjien maahanmuuttopolittisen sinisilmäisyyden ja kehitysmaista tulleiden elintasopakolaisten röyhkeyden. Ja siksi sen voisi toivoa avaavan paitsi Juha Sipilän, niin myös poliittisen vihervasemmistomme ja arvoliberaalin oikeistomme edustajien – ja kannattajien – silmät näkemään monikulttuurisen yhteiskunnan todellisuuden.
Näin erityisesti siksi, että nykyisen hallituskauden aikana Suomessa on saatettu voimaan useita suomalaista yhteiskuntaa monikulttuuriselta helvetiltä suojelevia lakimuutoksia, jotka on listattu täällä. Jopa Euroopan Unioni on ottanut ensimmäisiä haparoivia askeliaan tosiasioiden tunnustamiseksi ja tehtyjen virheiden korjaamiseksi.
Näiden edistysaskelien peruminen olisi negatiivinen muutos sekä naisten ja lasten turvallisuuden, yhteiskunnan toimivuuden että taloudellisen kestävyyden kannalta. Enkä tällä kertaa tarkoita pelkästään Suomen talouden parhaillaan tapahtumassa olevaa positiivista käännettä (yksi, kaksi, kolme viimeisintä tilastotietoa), vaan ennen kaikkea maahanmuuttajiin liittyviä tolkuttomia kustannuksia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
Yle kertoi eilen, että "Suomeen muutetaan nyt ennen kaikkea Aasiasta, kuten Intiasta ja Filippiineiltä". Viimeksi mainittujen "määrä on lähes kuusinkertaistunut. Heitä on haluttu erityisesti hoitotöihin kymmeniin kuntiin."
Vaikka työperäinen maahanmuutto onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on kuitenkin suuri ongelma, että samalla sairaaloihin on syntynyt kielitaito-ongelma. Jopa niin, että "Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän jäsenkyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja".
Tässä mielessä oli erinomaista, että Ministeri Wille Rydman (ps) on ymmärtänyt asian ja ilmoittanut lähtevänsä "siitä, että kun meillä on valmisteilla ammattihenkilölaki ja lisäksi valvontalain päivitystarpeita, niin tässä yhteydessä lakiin on syytä säätää lupa- ja valvontavirastolle oikeus antaa evästyksiä ja ohjeistuksia kielitaitovaatimuksiin liittyen... Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nostettaisiin hoitohenkilökunnan kielitaitovaatimusta sellaiselle tasolle, että se riittää vaativaan työhön".
* * *
On itse asiassa merkillistä, ettei Suomessa ole tähän mennessä kiinnitetty tosissaan huomiota työperäisten maahanmuuttajien kielitaitoon. Sairaanhoidon lisäksi tämä ongelma näkyy esimerkiksi palvelusektorilla – kuten ravintoloissa, joissa yhä useampi tarjoilija on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä suomeksi tai ruotsiksi.
Suomalaiset toki yleisesti ottaen pystyvät puhumaan kohtuullisesti englantia, joten he kyllä saavat ateriansa ja juomansa ostetuksi myös kielitaidottomalta työntekijältä. Siksi tässä asiassa suurin kysymys ei olekaan palvelun saatavuus tai väärinkäsitykset – jotka terveydenhuollossa voivat olla kuolemanvakavia – vaan suomalaisen yhteiskunnan identiteetin säilyminen.
Tästä syystä suomalaisten tulisi kysyä itseltään, että haluammeko me luopua kotimaisista kielistämme ja ainutlaatuisesta kulttuuristamme, vai säilyttää ne edelleen pohjana yhteiskuntamme kehittämisessä. Vai tahdommeko siirtyä osaksi anglosaksista kielimaailmaa ja kulttuuria – viimeksi mainitun toki hallitessa jo nyt suurta osaa sen populaareimmasta osasta – tai jopa monikulttuurisuuteen?
* * *
Tämän lisäksi on syytä huomata, että vaikka englannin kieli ei välttämättä tuokaan mukanaan kulttuuria, ovat erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat maahanmuuttajat tahtoneet säilyttää – ainakin toistaiseksi – varsin vahvasti oman kulttuurinsa piirteitä, eikä heistä isolla osalla näyttäisi olevan juurikaan halua vaihtaa sitä suomalaiseksi.
Siksi nyt käynnissä olevan kehityksen vaarana on yhteiskunnan monikulttuuristumisen vahvistuminen ja eri kansanryhmien säilyminen erillään. Tällaisen kehityksen lopputuloksia voimme "ihailla" useissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa kuten Sudanissa, Etelä-Afrikassa tai vaikkapa Israelissa.
* * *
Toki vaihtoehtona on kulttuureiden sulautuminen, kuten on käynyt Yhdysvalloissa. Siellä ajurina on epäilemättä ollut alusta asti englannin kielen ehdoton valta-asema, mikä on pakottanut kaikki ihmiset – heidän alkuperäänsä katsomatta – hoitamaan asiansa yhdellä ja samalla kielellä.
Tämän seurauksena jokainen Yhdysvaltoihin asettuva ihminen ymmärtää, että heidän on opittava englanti, mikäli aikovat pärjätä uudessa kotimaassaan. Näin lähtökohtaisesti monikulttuurisesta yhteiskunnasta on muotoutunut toimiva valtio, joka on noussut monessa mielessä koko maailman edelläkävijäksi.
* * *
Siksi Suomen ja suomalaisten on viimeistään nyt valittava, että haluammeko pitää Suomen suomalaisena, muuttaa sen anglosaksiseksi vai tehdä siitä monikulttuurisen yhteiskunnan. Tätä päätöstä ei tehdä pelkästään vallan kammareissa, vaan myös käytännön elämässä.
Kyllähän esimerkiksi ravintolan omistaja ymmärtää huolehtia työntekijöidensä kielitaidosta, mikäli sen puute johtaa asiakaskatoon. Mutta toisaalta jättää henkilökuntansa kielitaidosta huolehtimisen, jos sillä ei ole vaikutusta liikevaihtoon.
Toisaalta pidän epätodennäköisenä, että hyvinvointialueiden johtajat seisoisivat tumput suorina, mikäli medioissa yleistyisivät jutut, joissa kerrotaan ihmisten menehtymisistä henkilöstön kielitaidottomuuden seurauksena. Mutta olisiko ratkaisu siinä tilanteessa suomen kielen vahvistaminen vai siirtyminen – yliopistojen tapaan – yhä vahvemmin englannin kielen käyttöön.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Kansalaisuuskoe
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Yle teki jutun Oslon huumekaupan keskuksena toimivasta Grønlandin kaupunginosasta. Sen mukaan sikäläiset "rikollisverkostot rekrytoivat lapsia ja nuoria ampumaan ja tekemään räjäytyksiä. Oslossa alle 18-vuotiaita vastaan nostettujen vakavia rikoksia koskevien syytteiden määrä on kolmessa vuodessa kaksinkertaistunut."
Juttuun oli haastateltu kahta maahanmuuttajanuorta, itäaasialaista miestä ja ruskeaihoista naista. Heitä harmitti, että Grønlandilla on niin huono maine, mikä luonnollisesti on ymmärrettävää, koska sellainen ei tietenkään ole siellä asuville mikään mukava asia.
Ihmettelin kuitenkin sitä, että vaikka toimitus kyllä mainitsi alueen monikulttuurisuudesta, jutusta jäi sellainen kuva, että maahanmuuttajaväestön yhteyttä alueen ongelmiin yritettiin vähätellä. Niinpä jutussa kerrottiin – sinänsä varmaankin ihan oikein – että "merkittävä osa huumeiden ostajista asuu Oslon varakkaammilla alueilla".
Lisäksi mainittiin, että poliisin rikollisverkostot palkkaavat yhä nuorempia tekemään yhä vakavampia rikoksia... osin rekrytoijat ovat ruotsalaisjengejä, jotka toimivat myös Norjassa, osin Norjan omia rikollisjärjestöjä. Aivan kuin kyse olisi lähinnä viikinkien jälkeläisistä, mikä tuskin pitää paikkaansa.
Kulmiani nostatti myös se, että jutussa haastateltu poliisi vähätteli ongelmia kertomalla, että "Norjassa tilanne on vielä ihan eri tasolla ja laajuus on paljon pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa". Siis parempi kuin maassa, joka on maahanmuuttajiensa kanssa tunnetusti – anteeksi kielenkäyttöni – korviaan myöden kusessa.
Koko Ylen kirjoitus päättyi siinä haastateltujen nuorten kotiseuturakkauteen. Ensin ruskeaihoinen kertoi, että "kun ajattelen Grønlandia, näen mielessä ystäväni. Ei tämä ole vaarallinen paikka", minkä jälkeen siteerattiin aasialaistaustaisen lämmintä näkemystä, jonka mukaan "Grønland on paikka, jossa olen turvassa. Se on koti".
* * *
Tämän kirjoituksen lopuksi minä siteeraan puolestani tekoälyä, joka osasi kertoa minulle seuraavaa: "Grønland/Tøyen-alueella (osa Gamle Oslo) on selvästi korkeampi määrä paikallisia poliisitehtäviä ja rikosilmoituksia verrattuna moniin muihin Oslon kaupunginosiin. Tähän kuuluvat esimerkiksi väkivaltarikokset, järjestyshäiriöt ja huumausaineisiin liittyvä toiminta. Alueella on ollut vakaviakin väkivaltatapauksia, kuten puukotuksia, ryöstöjä ja pahoinpitelyjä."
Se mainitsi myös tilastojen osoittavan "että rikollisuuden taso ja luonne vaihtelevat merkittävästi eri maahanmuuttajaryhmien välillä (esim. taustamaa, sukupuoli, ikä, koulutustaso)... joissakin ryhmissä rikoksiin syyllistyminen oli korkeampaa kuin kantaväestöllä ja joissakin ryhmissä matalampaa."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Mitä Oslon terroriteosta pitäisi oppia?
Pommiuhka ja ammuskelua Oslossa
Eiliset uutiset kertoivat käsittämättömästä julmuudesta, jota oli kohdistettu Lahden kaupungissa 14-vuotiaaseen tyttöön. Ilta-Sanomien kuvauksen mukaan tapahtui seuraavia asioita:
Vantaan Länsimäessä nähtiin viikonlopun aikana vakava väkivallanteko bussikuskia kohtaan. Välittömänä syynä siihen oli tummaihoisen nuorisojoukon käytöksestä huomauttaminen - ja perimmäisenä aiheuttajana suomalainen maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikka.
Pahoinpidellyksi ja ryöstetyiksi joutuivat myös tilanteeseen puuttuneet kaksi henkilöä. Toisin sanoen meno oli kuin Afrikan sarvessa tai Ruotsissa.
Toivoa tietenkin sopii, että pahoinpitelyyn syyllistyneet saadaan kiinni ja oikeuteen. Mutta vaikka näin kävisikin, tulevat tällaiset teot jatkumaan ja julkisen liikenteen työntekijät varomaan entistä enemmän puuttumista tummaihoisen nuorison sikailuun liikennevälineissään.
Toivoa sopisi tietenkin myös, että suomalaispoliitikot ymmärtäisivät ryhtyä tarvittavaan päätöksentekoon, ettei näin kävisi. Ja että tämän tajuaisivat etenkin sellaiset kansanedustajat ja tulevat ministerit, jotka eivät ole vielä oivaltaneet, että maahanmuuttajaryhmissä on eroja. Ja ettei edes tummaihoisten maahanmuuttajien tai heidän jälkeläistensä ihmisoikeuksiin kuulu bussinkuljettajan viiltely veitsellä.
* * *
Yksi suomalaisen maahanmuuttopolitiikan vastuuttomimmista toimijoista on ollut Vihreä puolue, joka sai uuden puheenjohtajan, kun Sofia Virta korvasi äärivasemmistolaisen edeltäjänsä Maria Ohisalon.
Virran talouspoliittinen linja näyttäisi olevan Ohisaloa terveemmällä pohjalla, mutta maahanmuuttopoliittisesti nämä kaksi naista eivät näyttäisi juurikaan eroavan. Vaalikonevastauksissaan tuore puheenjohtaja on nimittäin kannattanut löperöä humanitaarisen maahanmuuton politiikkaa, koska "Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimukseen ja hädänalaisten ihmisten auttamiseen eikä Suomen nykyinenkään pakolaiskiintiö ole kovin suuri. Mielestäni on selvää, että Suomen tulee auttaa hädässä olevia ihmisiä. Samaan aikaan on varmistettava, että kotoutumiseen turvataan riittävät resurssit mikä on kaikkien etu."
Näin ollen on selvää, etteivät Vihreät tule jatkossakaan toimimaan järkevän maahanmuuttopolitiikan puolesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Eikä Sofia Virta hätkähdä vantaalaista bussinkuljettajan puukotusta, vaan tulee korkeintaan ehdottamaan entistä runsaampaa rahavirtaa maahanmuuttajien kotouttamiseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä