Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Suomen sisäministeri Mari Rantanen (ps) on todennut, että musliminaisten käyttämien, kasvot osittain tai kokonaan peittämien burka- ja niqabhuivien kieltäminen julkisilla paikoilla on välttämätöntä. Hänen mukaansa "meidän pitää pystyä puolustamaan suomalaista kulttuuria ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa kaikilla naisilla on oikeus kulkea kasvot näkyvillä kulttuuri- ja tai perhetaustasta riippumatta".

Perussuomalaisten lisäksi huntukieltoa - ainakin kouluihin - on ilmoittanut kannattavansa myös sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). Sen sijaan RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz (ruots) pitää lainsäädäntöä turhan järeänä toimena ja on vihjannut, että oppilaitokset voisivat tarvittaessa kieltää haluamansa huivit omissa järjestyssäännöissään.

Eilen myös pääministeri otti kantaa musliminaisten alistamiseen tarkoitettujen huivien käyttökysymykseen. Petteri Orpon (kok) lähestymistapa oli teknokraattinen, sillä hän ilmoitti, ettei burkhakieltoa ole kirjattu hallitusohjelmaan, ja sen ulkopuolelta otetaan asioita hallituksen agendalle vain siinä tapauksessa, että kaikki hyväksyvät ne.

Näyttää siis ilmeiseltä, että muslimimiehet voivat myös jatkossa pakottaa naisensa ja tyttärensä peittämään päänsä lähes kokonaan. Positiivista asiassa on kuitenkin se, että ainakaan toistaiseksi tällainen alistaminen ei näyttäisi olevan kovin yleistä maassamme, vaan musliminaiset näyttäisivät käyttävän lähinnä asusteita, joissa kasvot jäävän näkyviin.

Tässäkin yhteydessä jää kuitenkin huomaamatta se, että mahdollisesti hyvinkin suuri osa muslimitytöistä pakotetaan perheissään myös näihin - hiukan hallituksessa nyt puheena oleva asusteita vähemmän peittäviin vaatteisiin - sen sijaan, että he voisivat pukeutua kuten tahtovat. Tässä suhteessa on syytä huomata Vantaan iranilaistaustaisen kaupungin­valtuutetun Eva Tawasolin (vihr) kertoneen, että hänen kohdallaan huivin riisuminen täysi-ikäistymisen kynnyksellä johti sekä fyysiseen että henkiseen kunnia­väkivaltaan. 

En löytänyt tästä asiasta varsinaista tutkimustietoa, mutta on selvää, että jo yksittäistenkin naisten pakottaminen itsensä peittämiseen on vastoin suomalaisen yhteiskunnan perinteitä ja naisten tasa-arvoa. Ja siksi on hyvä, että asiasta käydään juuri nyt keskustelua sekä hallituksessa että sen ulkopuolella. 

Tässä tilanteessa ei ole kuitenkaan syytä vähätellä tutkitun tiedon puuttumisen merkitystä.  Siksi ehdotan, että aiheesta tehtäisiin vähintäänkin Pro Gradu -tasoinen selvitys jossakin maamme yhteiskuntatieteellistä tutkimusta harjoittavista yliopistoistamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hijab-huivien riisumiselle tuli kova hinta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?

Mitä huoli-ilmoitus Riikka Purrasta kertoo vasemmiston nykytilasta?

Kuten arvoisa lukijani jo varmasti tietääkin, kertoi Vasemmistoliiton pikkupoliitikko Minttu Koponen sosiaalisessa mediassa tehneensä valtiovarainministeri Riikka Purrasta (ps) huoli-ilmoituksen sosiaalihuollon viranomaisille. Lisäksi hän on kertonut kehottaneensa suuressa sosiaalisen median ryhmässä muitakin tekemään sellaisia. 

Koposen - tai nimimerkki Kerttu Eskelisen - tarkoituksena lienee ollut päteä poliittisen vasemmiston parissa, mutta koska valtiovarainministeri Purra nosti hänen viestinsä julkisuuteen esimerkkinä siitä kiusaamisesta, jota hän on kohdannut vasemmiston suunnalta, on hän nyttemmin ilmoittanut, ettei koskaan ollut lähettänyt viestiä. Ja pyytänyt tekoaan anteeksi.

* * *

Tapaus herätti itsessäni huolen siitä, että ymmärretäänkö - ja hyväksytäänkö - poliittisen laitavasemmiston parissa demokratian periaatteet. Eli Suomen hallitseminen kansalaisten vapaissa vaaleissa ilmaiseman tahdon mukaisesti. 

Näin tapahtui vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen, kun Suomen hallitus vaihtui - vaalituloksen mukaisesti - punamullasta oikeistovetoiseksi. Samalla maamme talous- ja maahanmuuttopolitiikka muuttuivat velkavetoisuudesta ja ääriliberaalista vastuulliseksi ja suomalaisten etua palvelevaksi. 

Opposition tehtäväksi tässä kuviossa jäi perustellun kritiikin ja ennen kaikkea parempien ja vastuullisten vaihtoehtojen esittäminen. Valitettavasti se ei ole kyennyt etenkään jälkimmäiseen. 

Näin ei ole tehnyt myöskään maltillisempi vasemmisto eli SDP, jonka puoluekokouksessa kyllä arvosteltiin hallituksen päätöksiä, mutta ei onnistuttu esittämään - ainakaan puolueen ja eduskuntaryhmän puheenjohtajien kannanottojen perusteella - uskottavia vaihtoehtoja maamme talouden tervehdyttämiseksi. Tämä ei tietenkään lupaa hyvää seuraavalle hallituskaudelle. 

Ei ainakaan silloin, jos äänestäjät antavat äänensä sellaisille ehdokkaille, joiden poliittiset pyrkimykset eivät vastaa heidän omia näkemyksiään. Vaan sen sijaan äänestävät hallitusvaltaan nykyisen opposition.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa järkinaiselta?
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa
Muistutus Vasemmistoliiton äärivasemmistolaisista ja antisemitistisistä yhteyksistä

Poliittinen peli

Helsingin sanomien mukaan näyttäisi siltä, että paljon julkisuutta saaneen valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) budjettiesityksen suurimmat erimielisyyttä aiheuttavat seikat ovat koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen kohdistuvat leikkaukset sekä toisaalta sosiaaliturvamenojen sulkeminen pois säästökohteena. Toisin sanoen Petteri Orpon (kok) johtama hallitus näyttäisi olevan yksimielinen kehitysavun, kehityslainojen ja humanitaarisen katastrofiavun korotuksen perumisesta sekä kiintiöpakolaisten vastaanottamisen lopettamisesta - minkä panin ilolla merkille. 

Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin Kokoomus - ja myös opetusministeri Anders Adlercreutz (rkp) - haluaisi vaihtaa koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen paikkaa sosiaaliturvamenojen kanssa. Tämä olisi sikäli loogista, että tällainen muutos mitä todennäköisimmin tukisi suomalaisten osaamistasoa ja sitä kautta kilpailukykyä kansojen välisessä taloudellisessa kilpailussa. 

Taustalla on nähtävissä ainakin osittain myös hallituksen pääpuolueiden välinen poliittinen peli. Kokoomus tuskin saa montaakaan ääntä sosiaaliturvaa nauttivista ihmisistä kun taas Perussuomalaisille juuri tämä joukko on ollut tärkeä - mutta ilmeisesti juuri nykyisen oikeistohallituksen aikana katoamassa oleva - kansalaisryhmä. Ja päinvastoin, Kokoomuksella on paljon kannattajia kaiken tasoisissa oppilaitoksissa opettavien henkilöiden ja myös opiskelijoiden joukossa, mutta perussuomalaisilla vähemmän.

Omalta osaltani arvelen väännön päättyvän jonkinlaiseen kompromissiin, jossa molemmat puolueet voivat jälkikäteen sanoa toimineensa oman kannattajaryhmänsä puolesta ja pelastaneen heille tuikitärkeitä budjettieuroja. Toivon mukaan tällainen kompromissiratkaisu on aidosti hyödyllinen myös Suomen talouden ja tulevaisuuden kannalta - ja samalla ohjaa koko koulutus-, tutkimus- ja tuotekehityskokonaisuutta kohti entistä tuloksellisempaa ja kansakunnan kokonaisuutta hyödyntävää suuntaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuija Siltamäen kysymys ja tosiasiat
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Tuija Siltamäen kysymys ja tosiasiat

Kolumnisti Tuija Siltamäki kysyi, että "jos tällä veroasteella ei saa edes säällistä vanhustenhoitoa, mistä ihmeestä me oikein maksamme?" Tämä on hyvä kysymys, mutta sen jatko ei:"jos tämä idea menee läpi, mitä valtiolle kuuluneita tehtäviä meille seuraavaksi ulkoistetaan?"

Tosiasia kuitenkin on, että valtiomme on kroonisesti velkaantunut eli valtakunnallinen hallintomme on vuosi vuoden jälkeen käyttänyt enemmän rahaa kuin verotus ja muut yhteiskunnan tulonlähteet ovat tuottaneet. Ja tästä syystä Suomessa on pakko joko supistaa julkisia menoja tai lisätä niiden rahoittamiseksi hankittavia tuloja. 

Jälkimmäinen on tunnetusti vaikeaa ja hidasta, sekä lisäksi epämiellyttävää niille, joille työn tekeminen ei ole ylimmäinen kutsumus. Eikä miljardeja - tai edes miljoonia - vuodessa tuottavien yritystenkään taikominen tyhjästä ole valitettavasti realistista. 

Näistä syistä on katsottava menopuolta sillä silmällä, että suurista eristä löytyy eniten vähennettävää ja pienistä vähemmän. Eli ei muuta kuin vuoden 2025 käyttökohteittain tehty jaottelu esille ja katsomaan mistä siellä voitaisiin säästää.

* * *

Ylivoimainen ykkönen meidän valtiomme menoissa on terveydenhuolto, joka nielaisee kokonaismenoista lähes kolmanneksen. Olisiko Tuija Siltamäellä tai arvoisalla lukijallani siis ehdotuksia siitä, mitä sairauksia jättäisimme hoitamatta - lieviä flunssien kaltaisia riesoja vai lähes varmuudella kuolemaan johtavia tauteja? Vai kannattaisiko sittenkin jättää tekemättä kaikenlaiset sairauksia ennalta ehkäisevät toimet?

Toisena valtion menoissa tulee sosiaaliturva, joka syö neljänneksen valtiolle sälytetyistä yhteisistä menoistamme. Tähän taitaa liittyä Siltamäen huoli vanhusten hoitamisesta. Mutta onhan tämän kokonaisuuden alla toki monta muutakin mahdollista säästökohdetta maahanmuuttajien palveluista lapsiperheiden tukeen. Siitä vain valitsemaan, ketkä jätetään nykyistä vähemmälle. 

Näiden kahden menokohteen jälkeen olemme tarkastelleet jo reilusti yli puolta valtion kaikista menoista. Jäljellä on siis vain pikkurahoja. 

Niistä suurin on koulutus, joka vie yli kymmenen prosenttia kokonaisuudesta. Pitäisikö siis luopua ilmaisesta peruskoulusta ja periä siitä kohtuullinen maksu. Vai kenties kasvattaa luokkakokoja sekä luopua koulunkäyntiavustajista? Vai pitäisikö säästöt suunnata vaikkapa lukioihin tai ammattikouluihin - vai kenties antaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kerätä rahansa näiden opinahjojen menot kattavilla lukukausimaksuilla?

Nyt olemme listanneet jo noin kaksi kolmannesta valtion menoista. Seuraavana tulisivat - järjestyksessä - yleinen julkishallinto, elinkeinoelämän edistäminen, puolustus, yleinen järjestys ja turvallisuus, vapaa-aika-kulttuuri-uskonto sekä asuminen-yhdyskunnat. Näistä suurin on samaa suuruusluokkaa kuin valtion budjetin alijäämä ja pienin - luvalla sanoen - mitätön.

* * *

Kirjoitin tämän listan siksi, että se ehkä auttaa minua itseäni, Tuija Siltamäkeä ja teitä - arvoisat lukijani - muistamaan ne syyt, miksi juustöhöylä on niin houkutteleva työkalu valtiovarainministereille. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, etteikö myös sellaiseen käyttäminen tarkoittaisi tosielämässä erilaisista julkisten palveluista tinkimistä. Siis vaikkapa vanhusten hoitamisesta, lasten koulutuksesta tai ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta.

Samalla se osoittaa, että oikeasti vaikuttavia menosäästöjä on saatavissa vain julkisesta terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta - sekä vähemmässä määrin koulutuksesta. Niinpä ehdotus maamme vuosi vuodelta kasvavan vanhusväestön hoidon siirtämisestä - ainakin nykyistä enemmän - heidän lapsilleen on mitä relevantein ehdotus helpottamaan valtion budjettiongelman ratkaisemista. 

Toki on myös niin, ettei se ole ainoa mahdollisuus, mutta sen käyttämättä jättäminen edellyttäisi vastaavan säästön tuovaa vaihtoehtoa. Toivottavasti nämä vaihtoehdot ovat Siltamäen kolumnin seuraavan kolumnin aiheena, sillä muussa tapauksessa hänen tässä ruotimansa kirjoitus menee vain turhanaikaisen valittamisen kategoriaan? Eikä sellainen helpota valtiovarainministerin ja hallituksen työtä millään tavalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi
Tieverkoston rapautuminen pysähtyi

Ville Vedenpään raportti Flow-festivaaleista oli kuin Hamasin propagandalehtisestä

Yleisradio on kaikkien suomalaisten kustantama mediayhtiö, jonka tulisi siksi olla poliittisesti täysin neutraali. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sen on todettu moneen kertaan olevan kallellaan vasemmalle ja jopa syrjivän etnisesti suomalaisia nuoria miehiä aina TV-uutisten tunnusta myöden.  

Tämän kaiken tietäenkin hätkähdin lukiessani Ylen juttua Flow-festivaaleissa esiintyneiden artistien kannanotoista Palestiinan tilanteeseen. Sen sijaan, että toimittaja olisi raportoinut niistä neutraalisti, hän intoutui itsekin ottamaan kantaa ja kirjoittamaan palestiinalaismyönteistä propagandaa sekä ohjeistamaan Suomen hallitusta sellaisin sanamuodoin, että piti oikein tarkistaa, etten sittenkin lueskellut rahoittamani mediayhtiön nettisivujen sijaan Kansan Uutisia tai Hamasin propagandalehtistä. 

Jutun oli kirjoittanut euroviisutoimittajana tunnettu Ville Vedenpää, jonka sanakäänteet eivät jättäneet epäilyjä hänen omista näkemyksistään. Onneksi poliittinen valta Suomessa on kuitenkin edelleen hallituksella, eduskunnalla ja presidentillä, joista viimeksi mainittu asemoi itsensä jo aiemmin kumileimasimeksi eli hallituksen päätösten mukaisesti toimivaksi palestiinalaisvaltion tunnustamiskysymyksessä.

Siten ratkaisun avaimet ovat tässä vaiheessa pääministeri Petteri Orpon ja hänen hallituksensa käsissä. Sillä suunnalla on pysytty rauhallisena, ja todettu, että pysyvän rauhan ja kahden valtion eteneminen on kiinni vain siitä, että Hamas luopuu aseistaan ja että Palestiinassa – myös Gazassa – valtaa pitää siviilihallinto. Sekä siitä, että sekä länsimaat että arabimaat sitoutuvat tukemaan myös Israelin valtion olemassaoloa.

Näiden edellytysten puuttuessa Suomen hallitus ei - aivan oikein - ryhdy valmistelemaan Palestiinan tunnustamista, vaan odottaa edellä mainittujen ehtojen toteutumista. Näin siitäkin huolimatta, että Ylen viisutoimittaja ja nuorisofestivaalien esiintyjät vaativat maatamme tekemään egotrippailun tuomaa mielihyvää lukuun ottamatta merkityksettömän tunnustamiseleen.

Tästä syystä haluankin sanoa erityisesti Ville Vedenpäälle - ja samalla koko Yleisradion toimituskunnalle - että heidän kannattaisi hylätä palestiinalaiskysymyksessä älyllinen epärehellisyytensä ja vaatia todellista rauhan estettä eli Hamasia antautumaan ja laskemaan aseensa. Sekä sitä kautta de facto edistämään rauhan syntymistä Gazan alueelle - ja ehkäpä spero fore jopa palestiinalaisvaltion syntymistä Israelin rinnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle
Kaatuuko Suomen hallitus palestiinakysymykseen?
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon

Israelin turvallisuuskabinetti on ilmoittanut, että se ottaa Gazan hallintaansa ja tuhoaa aluetta aiemmin hallinneen terroristijärjestö Hamasin. Lisäksi se on kertonut viidestä periaatteesta, joita aiotaan soveltaa kyseisellä alueella. 

Nämä periaatteet ovat Hamasin aseistariisunta, panttivankien vapauttaminen, Gazan kaistan demilitarisointi, Israelin turvallisuusneuvonta Gazassa ja kokonaan uuden arabisiviilihallinnon perustaminen. Lopullisen päätöksen niiden soveltamisesta tekee koko Netanyahun hallitus, joka kokoontuu aikaisintaan sunnuntaina. 

Suunnitelman toteuttamiseksi Israel on siirtänyt sotilaitaan Gazan rajan läheisyyteen sellaisiin muodostelmiin, jotka viittaavat uuden suureen maahyökkäyksen aloittamiseen. Nähtäväksi siis jää, siirtyykö Hamasin terroriteolla 7. lokakuuta 2023 käynnistynyt sota lopultakin rauhaan johtavaan ratkaisuvaiheeseensa.

* * *

Nopeasti ajatellen suunnitelmassa on monia kysymysmerkkejä. Onhan varmaa, että Hamasin taistelijat pyrkivät välttämään omaa kiinni joutumistaan viimeiseen asti - vaikka sitten suojautumalla ihmiskilpien taakse. Samalla he epäilemättä pyrkivät estämään panttivankien vapauttamisen. 

Suhtaudun myös suurella varauksella siihen, että voiko Gazaan synnyttää kokonaan uutta arabihallintoa, jossa ei olisi mukana lainkaan aiempia vallanpitäjiä. Ja vaikka sellainen saataisiinkin aikaan, onnistuisiko se hankkimaan itselleen sellaisen sotilaallisen voiman, jolla Hamasin uusi nousu pystyttäisiin estämään. Ongelmia saattaa herättää jo pelkästään se, että tällainen hallitus katsottaisiin epäilemättä Israelin nukkehallinnoksi, jonka olisi siksi vaikea saavuttaa aiemmin lähinnä Hamas-mielisten gazalaisten luottamusta.

Toisaalta kaikki yrityksen Gazan sodan päättämiseksi - ja pidempiaikaisen kestävän rauhan saavuttamiseksi - ovat epäilemättä tervetulleita niin Palestiinan arabien kuin juutalaistenkin kannalta. Ja siksi toivon, että nyt esitetty suunnitelma lihallistuisi alueella tosiasiallista valtaa pitäväksi ja siellä kymmeniä vuosia pesineen terrorismin tukahduttavaksi hallinnoksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle
Pelihimo ja takapiru
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan

Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Uutissuomalainen keräsi kokoon Petteri Orpon (kok) hallituksen maahanmuuttopoliittiset toimet. Vaikka olenkin jo aiemmin kirjoittanut asiasta, päätin kopioida jutun väliotsikot tähän, koska näin syntyy varsin mukava kokonaiskuva asiasta. Näin siksi, että vasemmalle kallellaan olevat valtamediamme - Yleisradio ja Helsingin sanomat - ovat pitäneet näitä hallituksen toimia varsin vähän esillä. 

1. Oleskelulupien ehtoja on kiristetty

2. Kansainvälinen suojelu on muutettu luonteeltaan väliaikaiseksi

3. Suomen kansalaisuuden saaminen on vaikeutunut

4. Säilöönoton enimmäiskesto on pidentynyt

5. Maahantulokieltoa on kiristetty

6. Rajamenettely on otettu käyttöön

7. Vastaanottorahaa on pienennetty

Jutussa haastatellun Helsingin yliopiston politiikan tutkijan, dosentti Pasi Saukkosen mukaan kiristykset ovat kovimpina, mitä tällä vuosituhannella on nähty. Hänen mukaansa jää kuitenkin nähtäväksi, miten ne vaikuttavat Suomen kehitykseen.

Omalta osaltani totean, että tämä on pieni haitta, sillä me tiedämme kuitenkin nyt jo varsin hyvin, miten tähän asti toteutunut - erityisesti kehitysmaista tänne suuntautunut - maahanmuutto on vaikuttanut sekä kotimaahamme että naapurimaahamme Ruotsiin. Enkä ainakaan minä halua sen kaltaisen kehityksen jatkuvan enää yhtään pidemmälle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta 
Espanjalainen ja suomalainen ratkaisu
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus

Kaatuuko Suomen hallitus palestiinakysymykseen?

Helsingin yliopiston Johanna Vuorelma arvioi, että kysymys Palestiinan tunnustamisesta voisi kaataa Petteri Orpon (kok.) hallituksen, koska Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset vastustavat sitä. Jos näin kävisi, olisi tilanne lievästikin sanottuna täysin absurdi erityisesti jälkimmäisen kannalta.

Perustelen tätä sillä, ettei palestiinalaiskysymyksellä ole juuri minkäänlaista reaalipoliittista merkitystä puolueen kannattajille, joille Suomen aiemmin harjoittama epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka sekä siihen liittyneet lieveilmiöt oli viime eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti tärkein syy äänestää Riikka Purraa ja kumppaneita. Tämän seurauksena puolue ajoi hallitusohjelmaan suuren joukon maahanmuuttopolitiikan uudistuksia, joita on myös toteutettu nopeaan tahtiin - eikä tehtävä ole suinkaan vielä suoritettu loppuun. 

Siksi olisin äärimmäisen yllättynyt, jos puolueen johto päättäisi kaataa hallituksen mahdollisen Palestiinan valtion muodollisen - ja sinänsä merkityksettömän - tunnustamisen takia. Sen sijaan pidän hyvinkin mahdollisena - tai ainakin järkevänä - että puolue pyrkisi kytkemään arabivaltion tunnustamisen johonkin muuhun itselleen tärkeään tavoitteeseen.

* * *

Toinen Palestiinan tunnustamista vastustava puolue on Kristillisdemokraatit. Heille tämä asia lienee paljon tärkeämpi kuin Purralle tai hänen puolueelleen, sillä juutalaisvaltion olemassaolo on heille tärkeä identiteettipoliittinen kysymys. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei hallitus kaatuisi Kristillisdemokraattien lähtöön, sillä puolue sai viime vaaleissa vain viisi kansanedustajaa, eikä hallituksen pohja ole niin kapea, etteikö sen enemmistö kestäisi heidän lähtöänsä. Mutta toki marginaali pienenisi ja lakiesitysten läpi ajaminen vaikeutuisi jonkin verran. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, esittääkö Orpon hallitus presidentti Stubbille Palestiinan valtion tunnustamista. Yksi tapa sen tekemiseksi ilman, että hallituksessa syntyisi suurta erimielisyyttä, olisi asettaa selkeät ehdot tunnustamisella vähän samaan tapaan kuin Ranska teki. 

Luontevaa olisi esimerkiksi se, että ehdoksi asetettaisiin Hamasin antautuminen, aseista luopuminen, Israelin valtion yksiselitteinen tunnustaminen sekä sen johtohenkilöiden saattaminen kansainvälisen oikeuden eteen Hamasiin liitetyistä terroriteoista. Itse asiassa nämä ehdot eivät olisi pelkästään luontevia, vaan välttämätön edellytys sille, että Pyhälle maalle voisi edes kuvitella syntyvän pysyvää ratkaisua kahden valtion malliin pohjalta. 

Sikäli tällaista ratkaisua voisi pitää myös palestiinalaisia kannustavana - ja mikäli he toteuttaisivat Suomen vaatimukset - myös Israeliin suuntaan painetta luovana toimenpiteenä. Ja lopultakin yhtenä askeleena kohti pysyvää rauhaa laajemminkin Lähi-idässä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa
Pelihimo ja takapiru
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!

Espanjalainen ja suomalainen ratkaisu

Maahanmuuttokysymys on Suomessa muuttunut normaaliksi poliittiseksi prosessiksi silloin kun Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmasta sovittiin. Tai ainakin viimeistään sen myötä kun noita päätöksiä on viety lainsäädäntöön. 

Espanjassa valtaa pitää sen sijaan sosialistihallitus, joka ei lotkauta korvaansakaan maahanmuuton ongelmille, vaan suunnittelee myöntävänsä oleskelu- ja työluvat suurelle määrälle laittomasti maahan tulleita siirtolaisia. Toisin sanoen Pedro Sanchezin johtama hallitus on päättänyt olla näkemättä virtahepoa olohuoneessaan.

Ongelmien hoitamatta jättäminen on luonnollisesti johtanut vastareaktioon. Siitä nähtiin vakava merkki Torre-Pachecon kunnassa, missä 68-vuotias mies joutui kolmen pohjoisafrikkalaisen miehen hyökkäyksen kohteeksi. 

Tämä sai päreensä polttaneet espanjalaiset ryhtymään suoraan laittomaan toimintaan, eli käymään avoimesti maahanmuuttajiin käsiksi. Kukaan ei tiettävästi ole kuollut näissä välikohtauksissa, mutta viisi henkilöä on loukkaantunut. 

Nähtäväksi jää, mitä rauhattomuuksista lopulta seuraa, sillä omankädenoikeuteen tarttuneita - äärioikeistolaiseksi kuvattuja - ihmisiä aiotaan pidättää ja saattaa oikeuteen. Tämä kaikki tapahtuu kunnassa, jonka asukkaista peräti kolmannes on maahanmuuttajataustaisia. 

* * *

Edelle kirjoittamastani kannattaisi kaikkialla Euroopassa tehdä johtopäätökset. Erityisesti kannattaisi verrata Espanjan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa toisiinsa. Ja katsoa mihin ne ovat johtaneet - ja tulevat johtamaan tulevina vuosina. 

Omalta osaltani uskon paasikiviläisittäin, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Mutta millä ihmeellä tämä yksinkertainen asia tulisi ymmärretyksi myös Sanchezin hallituksessa? Tai suomalaisessa vihervasemmistossa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Historiallista tuontitavaraa
Kansainvälisiä trendejä

Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys

Suomessa ei ole juurikaan puhuttu Argentiinan taloudesta. Näin siitä huolimatta, että maa oli Javier Milein noustessa valtaan lievästi sanottuna konkurssin partaalla. Siitä esimerkkinä julkisen talouden velan suuruus, joka oli vuonna 2023 peräti 155 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. 

Samana vuonna myös maan talouskasvu painui miinukselle ja inflaatio nousi tammikuun 98 prosentista joulukuuhun mennessä peräti 211 prosenttiin. 

Milei nousi valtaan joulukuun 10. päivänä vuonna 2023 ja aloitti reippaalla kädellä talouden remonttitoimet. Ne herättivät runsaasti vastustusta, jota esiteltiin varsin näyttävästi myös Suomen Yleisradiossa.

* * *

Lueskelin eilisiltana sosiaalista mediaa ja huomasin suomalaisten talousasiantuntijoiden keskustelevan siellä Suomen talouden mahdollisuuksista.  Ja siksi päätin vilkaista mitä Argentiinalle kuuluu tänä päivänä. 

Ensin katsoin maan talouskasvun tuoreita lukuja. Milein hallinto on näköjään kääntänyt Argentiinan negatiivisen kehityksen hulppeaksi 5,8 prosentin talouskasvuksi tämän vuoden ensimmäiseen vuosineljännekseen mennessä. Siis jopa nopeammaksi kuin Kiinan kasvu.

Entäpä sitten inflaatio? Se on edelleen korkea, mutta kuitenkin laskenut noin 43 prosentin tasolle. Eli pudotusta on Milein valtaannoususta tullut käsittämättömät 168 prosenttiyksikköä puolessatoista vuodessa. 

Ja vielä maan velka, jonka kääntäminen on asia, joka pitäisi pystyä tekemään myös Suomessa. Sekin on Milein lyhyen hallintokauden aikana laskenut 155 prosentista 83 prosenttiin BKT:stä. Tämä tarkoittaa, että Argentiinan valtionvelka on - kyllä - edelleen erittäin korkealla tasolla, mutta kehityssuunta on kuitenkin oikea ja muutoksen nopeus suuri. 

* * *

Tarkastelua voisi - ja pitäisikin - jatkaa toki pidemmälle, mutta minusta jo nämä luvut osoittavat, että suomalaisten medioiden, erityisesti Yleisradion, tulisi nykyisen täysin vastuuttoman salailun ja suoranaisen mustamaalaamisen sijaan tuoda  erittäin vahvasti esille Argentiinan viimeisen parin vuoden aikaisia saavutuksia. Ja kyseenalaistaa niiden valossa opposition epä-älyllinen kritiikki Petteri Orpon (kok) hallituksen - Suomen talouden tilaan nähden - turhan varovaisista uudistuksista julkishallinnossa ja talouspolitiikan alueella. 

Ehkäpä sitä kautta voitaisiin saada myös Suomen kansa ymmärtämään, että taloutta voidaan kohentaa nopeastikin, kunhan vain valtiojohto uskaltaa ja osaa tehdä riittävän voimakkaita ja oikeita ratkaisuja. Sekä lopettamaan nillittämisensä niistä peräti vähäisistä muutoksista, joita Riikka Purran (ps) johtama valtiovarainministeriö on tähän mennessä onnistunut viemään läpi valtioneuvoston sisällä ja eduskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kateusjournalismia
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Perussuomalaiset ovat maksaneet kovan hinnan osallistumisestaan hallitukseen taloudellisesti vaikeana aikana. Puolue on nimittäin menettänyt Helsingin sanomien gallupin mukaan yli puolet siitä kannatuksesta, joka sillä oli viime eduskuntavaaleissa. Ja sen seurauksena purralaisten kannatus on pudonnut Vasemmistoliiton tasolle. 

Kysely tehtiin toukokuun 19. ja kesäkuun 16. päivän välillä, joten puolueen puoluekokouksen (14.-15. kesäkuuta) vaikutus ei näy tuloksessa juuri lainkaan. Asialla on sikäli merkitystä, että puolueen puheenjohtajiston muutosten - erityisesti kansanedustaja Teemu Keskisarjan valinnan - on yleisesti tulkittu olleen jonkinlainen protesti puolueen hallituspolitiikkaa vastaan (esimerkki ja toinen).

* * *

Valtiovarainministeri Purra on siis tilanteessa, jossa hän on edelleen vastuussa Suomen talouden pelastamisesta hurjalta velkaantumiselta ja lähes koomaksi muuttuneelta stagnaatiolta, mutta suuri osa puolueen potentiaalisesta kannattajakunnasta on hylännyt hänet. Ja jopa oman puolueen johtoon on noussut tahoja, joiden toivotaan muuttavan sen toimintaa hallituksessa. 

Eikä pelkästään toivota, vaan puolueen kolmanneksi varapuheenjohtajaksi noussut Simo Grönroos on jo ehtinyt vaatimaan hallitusohjelman muuttamista lisäämällä sinne maahanmuutton kiristystoimia. Tämä olisi tietenkin kaikkien suomalaisten kannalta sinänsä järkevää, mutta tuskin realistista - ja pahimmassa tapauksessa koko hallitus saattaisi tulla korvatuksi sinipunaisella kabinetilla, jossa valtiovarainminsterinä häärisi Antti Lindtman (sd) jakelemassa rahaa kaikille niille, jotka sitä ymmärtäisivät pyytää. 

* * *

On selvää, että puheenjohtaja Riikka Purra ymmärtää sinipunan vaaran, eikä ole siksi lähtenyt esittämään - ainakaan julkisesti - vaatimuksia hallituskumppaneilleen. Sen sijaan hän on huolehtinut omalta osaltaan hallitusohjelman toteuttamisesta kokonaisuutena, johon jo sisältyy huomattavia haitallista maahanmuuttoa vähentäviä toimenpiteitä. Niistä yksikään ei etenisi sinipunahallituksessa, vaan vaarana olisi jopa jo tehtyjen päätösten peruminen Lindtmanin ja Anders Adlercreutzin (ruots) johdolla ja vaatimuksesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla puoluekokouksen protesti näkyy hallituspolitiikassa. Toistaiseksi ei ole näkynyt suuria muutoksia, vaan viimeisimmän uutisen mukaan pääministeri Petteri Orpo (kok) ja Riikka Purra nostivat juuri esille Suomen holtittoman velkaantumisen pysäyttämisen ylivaalikautisen velkajarrun avulla. 

Tavoite on kaikella tavalla järkevä, koska nykyisellä velkaantumistahdilla pää tulee ennemmin tai myöhemmin vetävän käteen. Mutta samalla se on katkeraa myrkkyä monen Perussuomalaisten potentiaalisen kannattajan poliittiselle maailmankuvalle. Ja saattaa siksi johtaa yhä syveneviin erimielisyyksiin puolueen sisällä - ja jopa sen hajoamiseen samalla lailla kuin tapahtui Jussi Halla-ahon (ps) noustua Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. 

* * *

Omalta osaltani toivon, ettei näin kävisi, vaan puolueen potentiaalinen äänestäjäkunta ymmärtäisi hallituksen olevan ainoa valtioelin, jossa pystyy oikeasti vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Ja ettei suomalaisessa monipuoluedemokratiassa hallitukseen pääse osallistumaan - ja sen ohjelmaa määrittämään - diktatorisesti sanelemalla, vaan ajamalla itselle tärkeitä asioita ja niiden läpi saamiseksi myöntyä hallituskumppaneiden tärkeinä pitämiin asioihin. 

Näin on tehty myös Orpon hallituksen hallitusohjelmaa koottaessa, ja vain siksi siihen sisältyy myös poikkeuksellisen monia maahanmuuttoon liittyviä hyviä uudistuksia. Mutta samasta syystä myös sellaista, jota Riikka Purra tai kukaan muukaan perussuomalaisesti ajatteleva ei olisi sinne halunnut. 

Toisin sanoen Perussuomalaisten kannattajien olisi hyväksyttävä se tosiasia, että laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmasta on paljon parempi kuin suunsoitto oppositiossa. Tämän näyttäisi ymmärtävän myös puolueen tämänhetkinen kannattajakunta, joten puolueen kannatus tuskin laskee enää nyt mitatusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Perussuomalaiset valitsivat eilen puolueensa johdon. Puheenjohtajana jatkaa Riikka Purra ja puoluesihteerinä säilyi Harri Vuorenpää. He edustavat siis jatkuvuutta puolueen politiikassa ja suhteessa hallitukseen. 

Suurimman huomion sai kuitenkin ensimäiseksi varapuheenjohtajaksi valittu Teemu Keskisarja, joka profiloitui ennen vaaleja perussuomalaisten hallituspolitiikan kritisoijana. Tai ainakin tuli valituksi uuteen hommaansa sillä ajatuksella, että se jämäköittäisi puolueen toimintaa valtiolaivan peräsimessä. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Keskisarjan valinta lopulta muuttaa Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Ja kuinka Keskisarja ja kumppanit vastaavat Anders Adlercreutzin (ruots) eilen heittämään taisteluhansikkaaseen (josta kirjoitin juuri äsken).

* * *

Asia on kiperä molempien puolueiden kannalta, sillä Adelcreutzin ulostulo lienee suunnattu hänen puolueensa arvoliberaalin siiven kannattajille, joille hallituksen perussuomalaisvetoinen maahanmuuttopolitiikka on myrkkyä. Samaan aikaan hallituksen kokoomuslainen talouspolitiikka on vaikeasti nieltävää suurelle osalle perussuomalaisten kannattajakuntaa. 

Siksi haluan painottaa molemmille edellä mainitulle osapuolelle ja niiden kannattajille, että on vaikea löytää kummallekaan paremmin sopivaa hallituspohjaa. Onhan Orpon hallitus kuitenkin tehnyt sellaista talouspolitiikkaa, joka miellyttää erityisesti RKP:n varakasta pääkaupunkiseutulaista kannattajakuntaa ja toisaalta on selvää, että mikä tahansa muu hallituspohja pysäyttäisi maahanmuuttopoliittiset uudistukset heti valtaan noustuaan. Ja ehkä Adlercreutzin olisi hyvä muistaa sekin, että RKP:n kannattajien maaseudulla asuva osa on hyvinkin kriittistä suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. 

Siksi suosittelen niin perussuomalaisille kuin ruotsalaisillekin pidättäytymistä hallituksen horjuttamisesta. Ellei muusta syystä niin siitä, että mikä tahansa vaihtoehto olisi kummankin puolueen kannalta nykyistä huonompi. 

Sitä paitsi, seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä melkein kaksi vuotta - eikä kukaan muista enää silloin, mistä asioista tänä kesänä väännettiin poliittista kättä. Eikä hallituksen keikuttamisesta juuri nyt voi edes teoriassa seurata kuin pelkkää harmia kummankaan puolueen poliittisille tavoitteille.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus
Perussuomalaisuusko aijoi kijroitusvihreeseen?
Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta on tyytymättömiä Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Vastaajista 68 prosentin mukaan se on onnistunut melko tai erittäin huonosti. Tämä ei liene yllätys, sillä opposition ja sitä myötäilevän lehdistön viestintä on ollut äärimmäisen negatiivista.

Yksityiskohdissa piilee kuitenkin tällä kertaa yksi äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi. Nimittäin se, että kaikista tyytyväisimpiä hallituksen toimintaan ovat Perussuomalaisten kannattajat, joista peräti 85 prosenttia pitää Orpon kabinetin toimintaa joko erittäin tai melko hyvänä. Tai toisinpäin, vain 13 prosenttia heistä piti hallituksen onnistuneen erittäin tai melko huonona.

Näyttäisi siis siltä, että hallituksen politiikka on viimeinkin saamassa ymmärrystä myös Perussuomalaisten äänestäjiltä. Tämä tarkoittanee sitä, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purran toteamus puolueen aiemman viestinnän epäonnistumisesta oli oikeaan osunut ja uudempi - puolueen saavutuksia korostava - tiedotuslinja onnistunutta.

Samalla voitaneen päätellä, ettei puolueen kannatuksen väheneminen jatku enää tästä eteenpäin. Päinvastoin, lienee jopa mahdollista, että Purran puolueen suosio kääntyy jälleen nousuun. Kannattaa siis seurata tulevia puoluekannatuskyselyitä.

* * *

Noin muuten on todettava, että suomalaiset pitävät hallituksen tekemiä toimia varsin epäonnistuneina. Perussuomalaisten lisäksi vain Kokoomuslaisista yli puolet on tyytyväisiä, kun taas oppositiopuolueista Vasemmistoliitosta tai SDP:stä ei löydy sille ymmärtäjiä käytännössä lainkaan. 

Sukupuolittain tarkasteltuna naiset kokevat hallituksen toimet huonommiksi kuin miehet. Tämä ei liene kenellekään yllätys suomalaisnaisten näkemysten siirryttyä viime vuosina yhä kauemmas vasemmalle. 

Tulonjaollisesti taas hallitus saa eniten ymmärrystä suurituloisilta suomalaisilta, mutta jopa siellä suurin osa vastaajista piti hallituksen toimia pikemminkin epäonnistuneina kuin onnistuneina. Tämä ei tietenkään lupaa hyvää hallitukselle etenkään siinä vaiheessa, kun seuraavat vaalit alkavat lähestyä.

Siihen on kuitenkin vielä aikaa, ja mikäli kansainvälinen tilanne - tai ainakin kauppa - palaa normaaliksi, saattaa Suomen orastava talouskasvu ryöpsähtää liikkeelle sellaisella voimalla, jota ei tämän päivän talousennusteista löydy. Jos näin käy - kuten toivottavaa olisi - saattaisivat hallituksenkin tähänastiset toimetkin saada merkittävästi suuremman hyväksynnän kuin juuri nyt.  

Päivän aiempi blogimerkintä:
Pelihimo ja takapiru

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Uutissuomalainen julkaisi varhain tänä aamuna tulokset mielipidekyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisten kantaa ay-liikkeen ja työnantajaliittojen jäsenmaksujen vähennysoikeuden poistamisesta. Sen mukaan 58 prosenttia suomalaisista piti päätöstä vääränä ja vain 25 prosenttia oikeana. 

Kyselyn tulosta selittänee se, että suomalaisten työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea, joten suurimmalle osalle vastanneista verovähennyksen poistamisessa olisi kyse oman verotuksen -  tai oman verotusedun - kiristämisestä. Eikä sellaista varmaankaan toivo kovinkaan moni, vaikka äänestäisikin vaaleista toiseen yleisesti korkeaa verotuksen tasoa ajavaa vasemmistoa. 

Eivätkä korkeampaa veroastetta toivo sen enempää myöskään yrittäjät, jotka niin ikään maksattavat oman edunvalvontansa mieluummin koko kansalla kuin omalla yrityksellään. Tosin nyt tehdyssä kyselyssä yrittäjien enemmistö näyttäisi - tästä huolimatta - pitävän tämän verovähennysoikeutensa poistamista järkevänä.

Siksi näyttääkin siltä, että että juuri poliittisen vasemmiston propaganda ay-liikkeen jäsenmaksun rinnastamisesta tulonhankkimiskuluihin on uponnut erityisen hyvin läpi yhteiskunnan. Näin siitä huolimatta, että kyse on nimenomaisesti edunvalvonnasta eikä mihinkään työsuorituksen vaikuttavasta asiasta. 

Eihän ay-liikkeen jäsenmaksua voi mitenkään verrata esimerkiksi verovähennyksiin niin ikään oikeuttaviin työvälineiden hankkimisen tai ammatillisen lisäkoulutuksen kustannuksiin, omien tilojen käyttämiseen työntekoon eikä edes matkakuluihin. Eikä työnantajien edunvalvonnalla saavuteta yrityksille ensimmäistäkään tilausta tai tehosteta niiden tuotantoprosesseja edes prosentin murto-osan promillen vertaa. 

Siksi olen jo aiemminkin ihmetellyt, että miksi ihmeessä kaikkien suomalaisten veronmaksajien pitäisi maksaa osa joidenkin työntekijöiden tai yritysten edunvalvonnan rahoituksesta. Eikö juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua kokonaisuudessaan omaa etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Kansan reilu enemmistö tahtoo demarihallituksen

Tuoreen Maaseudun tulevaisuuden kyselyn mukaan suomalaiset haluaisivat SDP:n Kokoomuksen, ja Keskustan muodostavan seuraavan hallituksen. Tai ainakin 58 prosenttia haluaisi hallitukseen demarit, 47 prosenttia kepulit ja 34 prosenttia kokkarit. 

Tällä toiveella ei etenkään tässä vaiheessa - hallituskauden puolivälissä - ole tietenkään juuri minkäänlaista merkitystä, mutta se kertoo kyllä siitä, että kansalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen - Kokoomuksen, Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Ruotsalaisen kansanpuolueen muodostamaan - hallitukseen ja sen pyrkimyksiin tervehdyttää Suomen julkinen talous, rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa sekä kannustaa ihmisiä työntekoon. 

Kyselyssä ilmennyt SDP:n suuri suosio - reilusti yli vihervasemmiston yhteenlasketun kannatuksen - valtapuolueeksi on hämmästyttävää ottaen huomioon, että juuri sen johdolla maa ajettiin edellisellä hallituskaudella nykyiseen kurimukseensa. Olihan silloisen Sanna Marinin (sd) hallituksen linjana täyttää kaikkien viiden silloisen hallituspuolueen - SDP, Keskusta, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Ruotsalainen kansanpuolue - pienimmätkin toiveet velkarahalla ja vieläpä siten, että julkiselle sektorille luotiin pysyviä menoautomaatteja. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että juuri edellinen hallitus päätti hakea maahamme myös ISIS-terroristeja. 

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että kansalaisten MT:n kyselyssä ilmaisema tahto toteutuisi, olisi mielenkiintoista nähdä johtaisiko se Marinin hallituksen aikaiseen vastuuttomaan jakopolitiikkaan, vai säilyttäisikö tuleva kabinetti - todennäköisesti Antti Lindtmanin (sd) johdolla - nykyisen hallituksen tekemät lakimuutokset. Sekä aivan erityisesti, peruisiko se Perussuomalaisten johdolla toteutetut - ja toteutettavat - maahanmuuttopoliittiset muutokset, joita on seurannut selkeä pudotus kehitysmaista peräisin olevien humanitaaristen pakolaisten määrissä. 

Vai asettuisiko Kokoomus puolustamaan nykyisen hallituksen saavutuksia? Ja jos se tekisi niin, jättäisikö Lindtman puolueen hallituspohjansa ulkopuolelle siten, että hän rakentaisi oman kabinettinsa samalle pohjalle kuin - myöhemmin Sanna Marinin tieltä siirtynyt - Antti Rinne (sd) teki reilut kuusi vuotta sitten? Eli korvaisi Kokoomuksen Vihreillä, Vasemmistoliitolla ja RKP:llä.

Tämä kaikki on tietenkin turhaa spekulaatiota, mutta sikäli vakavasti otettavaa, että se avaa niitä tulevaisuudennäkymiä, jotka suomalaisilla olisi edessään, mikäli poliitikot noudattaisivat kansalaisten MT:n kyselyssä ilmaisemaa tahtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin
Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Maaliskuussa Suomessa syntyi 3 734 lasta ja tänne saapui 3 122 maahanmuuttajaa

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja heidän lapsilleen!

Äidit ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille kansoille, sillä he ovat ennen kaikkea ihania. Lisäksi heidän - ja vain heidän - ansiostaan syntyy uusia ihmisiä. Ja siksi ilman äitejä ei olisi myöskään kansoja - eikä suomalaisia. 

* * *

Tilastokeskuksen mukaan 687 523 suomalaista äitiä - eli 44 prosenttia kaikista äideistä - on kahden lapsen äitejä. Yhden lapsen äitejä on vajaa neljännes ja kolmen lapsen äitejä runsas viidennes äideistä. Kymmenellä prosentilla äideistä on neljä lasta tai enemmän.

Viime vuonna suomalaiset naiset tulivat äideiksi ensimmäistä kertaa keskimäärin 30,4-vuotiaina eli ihmisen biologiaan nähden kohtuullisen iäkkäinä. Toki monet saivat lapsia vielä paljon myöhemminkin: peräti 221 lasta syntyi 45-vuotiaille äideille. 

Valitettavasti Suomen väestö ei kuitenkaan uusiudu pelkästään suomalaisäitien voimaalla, vaan esimerkiksi tuoreimman tilastotiedon mukaan suomalaisäidit saivat maaliskuussa vain 3 734 lasta, kun taas elämä loppui 5 121 ihmiseltä. Näin olleen maamme luonnollinen väestönkehitys jäi peräti 1 387 ihmistä alle uusiutumisrajan. 

* * *

Suomen väestö ei kuitenkaan pienentynyt, sillä Suomeen saapui 3 122 maahanmuuttajaa. Heistä 639 tuli EU- tai Pohjoismaista ja loput 2 483 muualta. Suomesta puolestaan muutti pois 1 725 ihmistä, joten nettomaahanmuuton määrä oli 2 158 henkeä eli Suomen koko väestö kasvoi alhaisesta syntyvyydestä huolimatta 771 asukkaalla. 

Todettakoon tässä yhteydessä myös se, että Suomeen myönnettiin maaliskuussa 125 turvapaikkaa sekä tehtiin 591 positiivista päätöstä tilapäisestä suojelusta. Niistä 589 eli ylivoimaisesti suurin osa koski ukrainalaisia. 

Niin sanotuista kolmannen maailman kansoista suurimmat myönteisten päätösten määrät olivat 22 somalia ja 21 afgaania. Huomattakoon tässä yhteydessä, että irakilaisista vain kaksi sai myönteisen päätöksen.

* * *

Arvelen, että arvoisaa lukijaani kiinnostaa verrata näitä lukuja vaikkapa neljän vuoden takaiseen Sanna Marinin (sd) hallituksen saman vaiheen aikaisiin lukuihin eli maaliskuuhun 2021. Tuolloin maahanmuuttovirasto teki myönteisen päätöksen 44 afgaanille (109 prosenttia enemmän kuin vuoden 2025 maaliskuussa), ja 34 somalille (62 %), mutta suurin ryhmä olivat tuolloin irakilaiset, joista peräti 74 (3 600 %) sai positiivisen päätöksen joko turvapaikasta tai tilapäisestä suojelusta. Ukrainalaisia ei suojeltu, koska ainoa hakemus hylättiin.

Jätän kuitenkin teidän, arvoisat lukijani, itse pääteltäväksi, mikä osa on näiden lukujen välisistä eroista johtuu Marinin ja Orpon hallituksen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan eroista - vai onko niillä mitään vaikutusta. Omasta mielestäni vastaus on ilmiselvä ja pidän siitä syystä äärimmäisen tärkeänä sitä, että Orpon hallitus pysyisi vallassa ja toimintakykyisenä koko vaalikauden ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?

Kehitysavusta on säästetty viikon nettopalkka, Putinin pelko ja Migrin päätös

Näin toisen maailmansodan eurooppalaisen osuuden päättymisen juhlapäivänä on hyvä muistaa kuinka paljon sodassa hävinnyt tai kuten usein sanotaan - ihan aiheellisesti - torjuntavoiton saanut köyhä Suomi on avustanut maailman alikehittyneitä valtioita maksettuaan ensin valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sen Mainilan laukauksilla aloittamien sotatoimien seurauksista. 

Nyt tälle veronmaksajan rahan kylväminen on kuitenkin järkevöitynyt varsin paljon. Asiaa kuvaa asiasta vastaavan ministerin Ville Tavion (ps) sosiaalisessa mediassa julkaisema kuvaaja.

Kuvaajan sisältämän informaation mukaan suomalaiset veronmaksajat ovat säästänet kotimaiseen käyttöön hallituksen päätösten seurauksena vuonna 2024 yhteensä 118 miljoonaa euroa sekä tulevat säästämään samaan tarkoitukseen tänä vuonna 252 miljoonaa euroa lisää. Ja sikäli mikäli hallitus pysyy pystyssä käytetään vuonna peräti 2026 kehitysmaalaisten sijaan 361 miljoonaa euroa. 

Tämä tarkoittaa, että suomalaisten hyväksi käytetään koko kolmen vuoden aikana yhteensä 732 miljoonaa euroa enemmän kuin olisi tehty jatkamalla entistä menoa. Se tarkoittaa jokaiselle nelihenkisille suomalaisperheelle keskimäärin hiukan yli 500 euron pottia tavalla tai toisella hyödynnettäväksi.

Ehkäpä tämä esimerkki kertoo myös siitä, kuinka suurilla summilla meistä jokainen on lopulta tukenut kehitysmaalaisia vuodesta toiseen ennen nykyisen hallituksen kautta. Ja kuten huomaatte - ei kyse ole ollut mistään nappikaupasta, vaan hyvinkin tavallisen suomalaisen kokonaisen viikon nettopalkasta.

Siksi on kysyttävä kaikilta niiltä, jotka aikovat tulevissa vaaleissa tukea punamullan yritystä nousta valtaan, että onko tämä tosiaan se, mitä he haluavat? 

Ja ei, en odota, että mikään niin sanottu valtamedia uutisoisi tässä esittämääni näkökulmaa nyt tai myöhemminkään. Sen sijaan uskon, että niissä päivitellään jatkossakin nolla-pilkku-jostain prosenttiosuudesta, joka pitäisi nostaa nolla-pilkku-seiskaan, koska kansainväliset sopimukset ja meillä on siihen varaa, koska nolla-pilkku-mikätahansa kuulostaa tosi vähältä. 

* * *

Venäjän diktaattori Vladimir Putin kavereineen ja alamaisineen juhlii tänään toisen maailmansodan päättymistä niin sanotun voiton päivän merkeissä. Tosin ajankohta ei ole täysin oikea, sillä yleisesti toisen maailmansodan katsotaan päättyneen Japanin antautumiseen – ensin keisarin ilmoitukseen 15. elokuuta 1945 ja lopullisesti viralliseen asiakirjan allekirjoittamiseen syyskuun 2. päivänä. Toki eurooppalainen sota päättyi jo 80 vuotta sitten toukokuussa 1945.

Samalla on hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto suinkaan lopettanut sotimista Euroopan sodan päätyttyä. Sen sijaan se liittyi mukaan sotaan Japania vastaan 8. elokuuta 1945, kuten liittoutuneiden kesken oli sovittu jo Jaltan konferenssissa. Tämä tapahtui, kun Japanin tappio alkoi olla jo lähes varma, mutta virallista antautumista ei vielä ollut. Neuvostoliiton hyökkäys Mantšuriaan, Sahalinin eteläosiin ja Kuriileille jatkui aina elokuun lopulle ja osin syyskuun alkuun asti.

Näiden tapahtumien seurauksena Korean niemimaa päätyi jaettavaksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen miehitysvyöhykkeisiin – ja on edelleen jakautunut kahteen valtioon. Lisäksi Japani ja Neuvostoliitto, sittemmin Venäjä, eivät ole vieläkään solmineet virallista rauhansopimusta neljästä Kuriilien saaresta käytävän kiistan vuoksi.

Nämä tosiseikat tuskin kuitenkaan häiritsevät Putinin juhlamieltä. Sen sijaan häntä saattaa harmittaa kuin oravaa, jonka käpy on jäässä, koska koko voitonpäivän ajan takaraivossa painaa pelko siitä, että ukrainalainen lennokki saattaa iskeä keskelle Punaista toria. Näin siitäkin huolimatta, ettei Ukrainalla luultavasti ole kykyä aiheuttaa suurta tuhoa tällaisessa iskussa.

* * *

Lopuksi haluan vielä kommentoida suomalaiseta maahanmuuttopolitiikkaa. Tuoreen uutisen mukaan maahanmuutovirasto Migri on nimittäin käännyttänyt Turkkiin perheen, jonka isä saattaa saada vankeustuomion. 

Perhe oli ollut Suomessa viisi vuotta hakien turvapaikkaa yhteensä kolme kertaa - saaden yhtä usein hylkäyksen. Viimeisellä kerralla se oli vedonnut uskonnollisiin syihin, koska perhe oli kääntynyt kristinuskoon.  

Perheenisän syyte ei kuitenkaan johtunut siitä, vaan se oli seurausta sosiaalisen median päivityksestä, jossa hän oli kutsunut Turkin diktaattoria varkaaksi - mikä on Turkin lain mukaan rikos. Lentokentältä perhe pääsi - isää myöden - lähtemään ilman, että ketään olisi pidätetty. 

Omalta osaltani ilmaisen tässä Migrille tyytyväisyyteni siitä, ettei puheena ollut perhe saanut jäädä Suomeen. Olisihan sen seurauksena syntynyt ennakkotapaus, jonka perusteella kuka tahansa turvapaikanhakija voisi saada luvan jäädä Suomeen vain sillä, että rikkoo sosiaalisessa mediassa kotimaansa lakia. 

Eikä liene epäilystäkään siitä, etteivätkö aina auliit turvapaikanhakijoiden avustajat olisi osanneet antaa tätä neuvoa kaikille Suomeen jatkossa tuleville turvapaikanhakijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Sosiaalisessa mediassa suurta närkästystä ja intohimoja herättänyt ilmoitus kompostoinnin valvontapäällikön tehtävästä 9 450 euron kuukausipalkalla on valeuutinen. Hyvä näin, mutta todettakoon tässä kuitenkin, että on vaikea keksiä julkiselle rahalle turhempaa käyttöä kuin kompostitarkastukset. 

Tuoreen tiedon mukaan niitä kuitenkin aiotaan tehdä. Ensi alkuun tarkastajat tonkivat touko–heinäkuun aikana noin 500 kompostoria pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella. Laskun siitä kuittaavat pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen veronmaksajat, mutta epäilemättä myös muut kunnat seuraavat ennemmin tai myöhemmin tätä esimerkkiä.

Korjattakoon tähän liittyen myös toinen mahdollinen väärinkäsitys. Nimittäin se, että - toisin kuin moni varmasti ajattelee - kompostintarkastus ei ole EU:n suomalaisille asettama vaatimus. Sen sijaan se on suomalaispoliitikkojen kotikutoinen keksintö, joka tuli voimaan Sanna Marinin (sd) johtaman hallituskauden keskivaiheilla. 

* * *

Yleisradion julkaiseman gallupin perusteella näyttää siltä, että Perussuomalaiset olisivat palaamassa korkeintaan keskikokoiseksi - ellei sitten suorastaan pieneksi - puolueeksi. Tämä johtopäätös voitaneen tehdä sillä perusteella, että puolueen kannatus putosi kuukauden aikana peräti neljällä prosenttiyksiköllä eli sen vielä kuukauden takaisista kannattajista olisi vaihtanut puoluetta yli neljännes. 

Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että Riikka Purran johtama PS:n ministerijoukko on lunastanut varsin hyvin lupauksensa maahanmuuttopolitiikan muuttamisesta. Siksi on esitettävä kysymys, että eivätkö ihmiset ole sittenkään äänestäneet puoluetta Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan luomien ongelmien takia vaan jostakin muusta syystä. 

Vai onko tässä käynyt siten, että - eilisen kirjoitukseni mukaisesti - puolue on joutunut maksamaan liian kovan hinnan muiden hallituspuolueiden hallitusohjelmaan kirjoituttamien asioiden takia? Ja nämä asiat ovat sittenkin puolueen äänestäjille tärkeämpiä kuin suomalaisen Suomen tulevaisuus.

Neljännes on myös sana, joka kuvaa SDP:n kokonaiskannatusta, sillä sitä äänestäisi 25,3 prosenttia suomalaisista, mikäli vaalit pidettäisiin nyt. Toisin sanoen näyttää siltä, että puheenjohtaja Antti Lindtmanin johdolla harjoitettu vastuuvapaa retoriikka puree hyvin suureen osaan suomalaisista - eivätkä edes Kimmo Kiljusen vehkeilyt Venäjän hyväksi tai puolueen edellisen pääministerin aikana junaillut kompostintarkastukset - näytä olevan puolueen kannatukselle minkäänlainen rasite. Eikä edes sen toiminta pakolaiskiintiöiden nostamisen puolesta.

Myös Minja Koskelan Vasemmistoliitolla on syytä tyytyväisyyteen gallup-lukujen ollessa lievästä nousussa, mutta Sofia Virran Vihreillä sujuu heikommin, sillä puolueen kannatus on pudonnnut jälleen noin kymmenyksen eli 0,9 prosenttiyksikköä. Lienevätkö syyt sitten puheenjohtajan puolison metsässä vai jossain muualla? 

Tyytyväisyyteen lienee syytä myös - ja erityisesti - Keskustalla, jonka kannatus nousi 1,4 prosenttiyksiköllä eli kymmenystä vaille kymmenellä prosentilla. Näin siitä tuli maan kolmanneksi suosituin puolue, jonka avulla - mikäli suosio säilyy tai kasvaa - Suomeen saadaan seuraavien vaalien jälkeen taas punamultahallitus jakamaan veronmaksajilta kerättävää rahaa ja keksimään uusia "kompostintarkastuksia". 

Muiden puolueiden kannatuksessa ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Se tarkoittanee sitä, että sekä Kokoomuksen, RKP:n ja Kristillisdemokraattien kannattajat ovat tyytyväisiä harjoitettuun hallituspolitiikkaan. 

Erityisesti Kokoomus on hyötynyt siitä, että valtiovarainministeriksi asettui Riikka Purra (ps), joka on tehtävänsä mukaisesti joutunut viemään eteenpäin - ja puolustamaan - erityisesti pääministeripuolueelle tärkeitä uudistuksia, joita suuri osa Perussuomalaisia aiemmin kannattaneista näyttäisi puolueen gallup-kannatuksen kehityksen perusteella vastustavan. 

* * *

Lopuksi on todettava, että seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä kaksi vuotta aikaa ja siksi on mahdollista, että hallituspuolueiden tekemät toimenpiteet Suomen talouden nostamiseksi ehtivät vielä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Ja sitä kautta pudottavat SDP:n ja Keskustan juuri nyt korkeaa kannatusta. 

Ainakin tämä olisi toivottavaa jo senkin takia, ettei hallitus ole onnistunut kääntämään Suomen taloutta selvään nousuun. Mutta - ja se on iso mutta - juuri nyt näyttäisi, että käänne olisi kuitenkin tapahtumassa. 

Jos ja kun näin tapahtuu, näkyvät sen seuraukset ennemmin tai myöhemmin myös tavallisten ihmisten arjessa. Mutta etenkin Perussuomalaisten - sekä käänteisesti SDP:n ja Keskustan - kannalta tärkeä kysymys tietenkin kuuluu, että tapahtuuko se tarpeeksi nopeasti vaikuttaakseen vuoden 2027 vaaleihin ja pelastaakseen Suomen punamultahallitukselta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakaristiryijy
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!

Kunta- ja aluevaalien jälkeinen pöly on nyt laskeutunut ja kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps) on pyrkimässä puolueensa johtajistoon tavoitteenaan toimia soraäänenä. Samalla hän tuli maininneeksi ilmeisen syyn sille, miksi Perussuomalaisten kannatus on pudonnut viime vaaleissa: "pahin virhe, mitä persut voi tehdä, on leimautuminen Kokoomuksen apupuolueeksi".

Siksi on tullut hyvä aika tarkastella miten etenevät hänen puolueensa tärkeimmät tavoitteet eli suomalaisen lainsäädännön maahanmuuttopoliittiset kiristykset. Ja pohdiskella vähän sitä, miten se liittyy mahdolliseen Kokoomuksen apupuolueeksi leimautumiseen.

Eli kerrataanpa ensin hallituksen saavutukset perussuomalaisten kannalta tärkeimmissä asioissa. Ja palataan vasta sen jälkeen tuohon leimautumisasiaan ja kannatuksen vähenemiseen. 

* * *

Maahanmuuttoasioista nopein muutos oli vastaanotto­rahan pienentäminen perustuslain ja EU:n vastaanotto­direktiivin sallimaan minimiin. Nämä uudistukset tulivat voimaan elokuun alusta 2024. 

Syyskuun 2024 alusta otettiin käyttöön rajamenettely ja nopeutetun menettelyn perusteiden laajentaminen. Sen tarkoituksena on parantaa mahdollisuuksia hallita Suomen alueelle jo suuntautunutta muuttoliikettä silloin, kun maahantulijoiden määrä on lyhyessä ajassa poikkeuksellisen suuri tai kun maahantulo tapahtuu vieraan valtion vaikutuksesta. 

Samaan aikaan eli viime syyskuun ensimmäisenä päivänä astui voimaan uusi maahantulo­säännösten kiertämistä koskevaa säännöstö ja aiempaa selkeämmät henkilöllisyyden todentamista koskevat säännökset. Lisäksi kielteisen turvapaikka­päätöksen saaneiden kaistanvaihto työ- ja koulutus­perusteisen maahanmuuton puolelle estettiin.

Viime vuoden lokakuun alusta tuli voimaan myös kansalaisuuden edellytyksenä olevan Suomessa asumisajan pidentäminen kahdeksaan vuoteen. Lisäksi tehtiin parannuksia ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen.   

* * *

Tammikuun alusta 2025 lyhennetiin kansainvälisen suojelu­aseman mukaisia oleskelulupia EU-direktiivin minimi­vaatimuksia vastaaviksi. Näin Suomessa tapahtuva kansainvälinen suojelu muutettiin luonteeltaan väliaikaiseksi, ja sen perusteella myönnettävät turvapaikat määritettiin kolmen ja toissijaiseen suojeluun perustuvat luvat yhden vuoden mittaisiksi. Lisäksi mahdollinen lupien jatkaminen edellyttää arviota kansainvälisen suojelun jatkamisen tarpeesta.

Myös vakaviin rikoksiin syyllistyneiden tai kansallista turvallisuutta vaarantaneiden henkilöiden kansainvälisen suojelun asema lakkautettiin, siihen perustuva oleskelulupa poistettiin ja tehtiin mahdolliseksi maahantulokiellon asettaminen. 

Eilen eli toukokuun kuudentena päivänä astui voimaan muutos, joka tiukentaa säilöönottoa koskevaa sääntelyä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella sekä mahdollistaa säilöönoton jatkamisen vuoden ajaksi. Lisäksi uudistettiin maahantulo­kieltoa koskevaa sääntelyä sekä mahdollistettiin maahantulo­kiellon määräämisen Suomen ulkopuolella oleskelevalle henkilölle. 

* * *

Soisin teidän - Teemu Keskisarja ja arvoisat lukijani - muistavan, että nämä muutokset tulivat hallitusohjelmaan - ja sieltä lainsäädäntöömme - nimenomaisesti Riikka Purran johtamien Perussuomalaisten vaatimuksesta, mutta myös muiden hallituspuolueiden kuten Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja jopa RKP:n tuella. 

Siksi on ymmärrettävä, että mikäli näistä jompaakumpaa - vaatimusta ja muiden tukea - ei olisi, eikä - nyt tarkkana - esimerkiksi Purra ja hänen puolueensa olisi vastavuoroisesti suostunut Kokoomuksen ja muiden puolueiden kannalta tärkeisiin vaatimuksiin ja niiden toteuttamiseen, ei tätä listaa olisi. Eikä maahanmuuttopolitiikkaa olisi kiristetty.

Tästä syystä Riikka Purra tai muut perussuomalaiset ministerit eivät ole voineet - eivätkä edelleenkään voi - jarrutella sellaisia hallitusohjelmassa olevia kohtia, jotka ovat tärkeitä muille hallituspuolueille. Ja siksi tunnen aina myötähäpeää kun näen jonkun maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan moittivan Riikka Purraa tai hänen puoluettaan hallitusohjelman toteuttamisesta. 

Siis esimerkiksi Kokoomukselle ja RKP:lle tärkeiden talous-, vero- tai kielipoliittisten ohjelmakohtien edistämisestä. 

 * * *

Maahanmuuton järkevöittämistä haluavien perussuomalaisten - ja toki kaikkien muidenkin ihmisten - pitäisi ymmärtää tämä jokaisen monesta puolueesta koostuvan hallituksen toimintaperiaate. Näin myös juuri nyt, sillä hallitusohjelmassa on edelleen useita tärkeitä maahanmuuttopoliittisia kohtia, jotka toteutuvat vain siinä tapauksessa, että Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa kautensa loppuun. 

Näistä eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen rekisteröintiä, jättämistä ja turvapaikka­tutkintaa koskevan ulkomaalais­lain sääntelyä koskevasta lakimuutoksesta. Siinä poistetaan velvoite turvapaikka­puhuttelu­pöytäkirjan läpikäynnistä hakijan kanssa sekä arvioidaan valmiutta ja varautumista muuttoliikkeen häiriö­tilanteisiin. 

Eduskuntakäsittelyssä on myös perheen­yhdistämisen edellytysten tiukentamisesitys, joka tapahtuu ottamalla käyttöön kaikki EU:n perheen­yhdistämis­direktiivin mahdollistamat muutokset. Lisäksi hankkeessa tehdään ulkomaalaislakiin lapsen alaikäisyyden määrittämiseen tarvittavat muutokset, jotka koskevat kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen oleskeluluvan epäämistä kansanterveydellisen syyn nojalla.

Lisäksi eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä lainsäädännön muuttamiseksi muun muassa nuhteettomuus­edellytysten, varsinaisen toimeentulon edellytysten sekä kansalaisuuden perumisen osalta. Viimeksi mainitussa uudistuksessa mallina on hyvin toimiva tanskalainen lainsäädäntö. 

* * *

Eikä tässä vielä kaikki, sillä yllä mainittujen lisäksi hallitusohjelmassa on edelleen - erityisesti Perussuomalaisia äänestäneille - tärkeitä asioita, jotka on tarkoitus saada eduskuntaan ja valmiiksi tällä hallituskaudella. Yksi sellainen koskee vastaanottopalveluiden tehostamista siten, että rajataan uusinta­hakijoille järjestettäviä vastaanotto­palveluita ja järkevöitetään ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikan­hakijoiden edustaja­järjestelmää. 

Toisessa kokonaisuudessa tullaan pysyvän oleskelu­luvan asumisaika­edellytystä pidentämään kuuteen vuoteen ja lisäksi otetaan käyttöön kielitaito­vaatimus. Samalla tiukennetaan myös maassaoleskelijoiden nuhteettomuus­edellytystä.  

Kolmas vielä työn alla oleva kokonaisuus koskee kansalaisuuskokeen käyttöönottoa. Siinä selvitetään myös mahdollisuuksia siirtyä kaksois­kansalaisuus­järjestelmän osalta vastavuoroisuus­periaatteeseen.

Lopuksi - kuin sokerina pohjalla - on hallitusohjelmassa kohta, jonka mukaan hallitus tulee tekemään esityksen, jonka tarkoituksena on tehostaa maasta poistamista. Lisäksi tarkoituksena on arvioida käännyttämistä ja karkotta­mista koskevan sääntelyn yhden­mukaista­mista tai menettelyjen yhdistämistä.

* * *

Minun nähdäkseni kaikki edelle listaamani kohdat tukevat suomalaisen yhteiskunnan hyvää tulevaisuutta vähentämällä haitallista maahanmuuttoa ja tukemalla suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta siinäkin tapauksessa, että kansainvälisten sopimusten tarkoittama humanitaarinen maahanmuutto säilyy osana maamme ihmisoikeuspolitiikkaa. Ja siksi tuen varauksetta hallitusta, jotta se kestäisi koossa koko kautensa loppuun ja saisi viedyksi kaikki edellä luettelemani kohdat suomalaiseen lainsäädäntöön. 

Tässä asiassa puoluetta auttaisi kansan vahva tuki, sillä se vähentäisi mahdollisen sisäisen opposition syntymistä puolueen sisälle. Tässä mielessä oli hyvä, että Teemu Keskisarja ilmoitti jo etukäteen, ettei hän tule käymään sellaista kampanjaa, joka vahingoittaisi puoluetta. 

Toki olisi vieläkin parempi, mikäli hän kansanedustajana nostaisi esille edellä luettelemiani Perussuomalaisten saavutuksia siten, että suomalainen mediavirta tarttuisi niihin. Onhan epäilemättä yksi syy Perussuomalaisten kannatuksen laskemiselle siinä, ettei lehdistö ole uutisoinut likimainkaan samanlaisella palstatilalla hallituksen maahanmuuttopoliittisista saavutuksista kuin vaikkapa julkisen sektorin saneeraustoimista tai veropolitiikasta. 

Luulen nimittäin, että mikäli mediat kertoisivat ihmisille nykyistä suuremmin otsikoin ja asiallisesti niistä maahanmuuttopoliittisista uudistuksista, jotka ovat juuri Perussuomalaisten ansiota, osoittaisivat gallupit puolueelle pikemminkin nousevaa kuin laskevaa kannatusta. Ja tämä epäilemättä lujittaisi myös hallituksen yhtenäisyyttä itse kullekin puolueelle vaikeiden ohjelmakohtien läpiviemisessä, eikä niissä nousisi esille ajatus puoluejohtoon tarvittavista soraäänistä. 

Onhan maahanmuuttopolitiikka käsittääkseni edelleenkin tärkein syy sille, että Perussuomalaiset kasvoi pienpuolueesta valtiovarainministeripuolueeksi. Ja pääsi asemaan, jossa se pystyy viemään läpi muutoksia, joiden voi odottaa pelastavan Suomen naapurimaamme Ruotsin tieltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Poliittinen virkanimitys vai poliittiset irtopisteet - kas siinäpä vasta kysymys
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista