Vihreiden kissojen sota

Sofia Virta (vihr) katsoi tosi-TV:ssä esiintymisen tärkeämmäksi kuin politiikan. Koska kyse on lähtökohtaisesti hyvästä asiasta – vihreiden puheenjohtaja on poissa päättämässä suomalaisten asioista – en ole itse tarttunut asiaan. 

Enkä tarttuisi nytkään, ellen olisi huomannut toisen vihreän naisen hermostuneen kilpailijattarensa suosionkalastelusta. Kyse on eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltolasta (vihr), joka antoi Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan "mä todella odotan ja toivon sellaista vihreää puoluetta, jonka johto edistää oman uransa sijaan täysillä vihreitä arvoja. Ja on esimerkiksi paikalla silloin, kun eduskunnassa äänestetään porsaiden kastraatiosta."

Huomionarvoista oli myös se, että Aaltola kaipasi vihreiden johtoon jälleen kollia eli Ville Niinistöä (vihr). Lisäksi on syytä huomata asiasta kertoneen toimittajan lisähuomio, jonka mukaan molemmat kissatappelijat kilpailevat ensi kevään vaaleissa saman vaalipiirin äänistä. 

Ettei vain taustalla luuraisi suorastaan kissojen reviiritaistelu? 

Joka tapauksessa olisi koko Suomen etu, jos tästä kehkeytyisi todellinen vihreiden sisällissota, jossa vyön alle suunnatut verbaaliset lyönnit ylittäisivät kaikki uutiskynnykset ja naukuminen kuuluisi läpi sosiaalisen ja perinteisen median. Niin, että ainakin älykkäin osa vihreiden kannattajista ymmärtäisi, millaista joukkoa he ovat kannattaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan

Sofia Virta (vihr) ja Ville Niinistö (vihr) ovat kauhistelleet sitä, että metsästäjät ovat ryhtyneet nopeasti ampumaan susia sen jälkeen kun niille annettiin sata kaatolupaa. Ensin mainittu on lähtenyt vastustamaan asiaa pyrkimällä vaikuttamaan ihmisten tunteisiin.

Hänen mukaansa "moni kokee surua siitä, miten susien ampuminen on nyt aloitettu. Monen upean eläimen elämä päättyy nyt hangille, vaikka susi ei ole hyökännyt ihmisen kimppuun sitten 1800-luvun."

Lisäksi hän on kaunokirjaillut, että "eläimet ovat tuntevia olentoja ja osa ekosysteemiä. Sudet ovat älykkäitä, sosiaalisia ja kiintyviä – meidän koiriemme esivanhempia. Niillä on oikeus olla olemassa".

Niinistö taas lähesty asiaa keksimällä salaliittoteorian. Sen mukaan "koko tämä suden metsästysvimma on Orpon hallitukselta vain epätoivoinen yritys siirtää keskustelu pois omista teoistaan keksittyyn ulkoiseen uhkaan". 

* * *

Suurin osa suomalaisista haluaa maassamme olevan susia. Samalla useimmat katsovat, että niiden määrää tulee rajoittaa vahinkojen vähentämiseksi ja estämiseksi sekä tietenkin ihmisten turvallisuuden takaamiseksi. 

 

Tämä asia on tullut ajankohtaiseksi siitä syystä, että Luonnonvarakeskuksen tieteellinen arvio viime vuoden maaliskuisesta susien määrästä osoitti Suomessa olleen silloin noin 430 (413–465) sutta. 

Oleellista on huomata, että tämä yksilömäärä oli peräti noin 46 prosenttia suurempi kuin vuotta aiempi arvio. Sekä ymmärtää, ettei tämä kasvu ole jäänyt ilman seurauksia, vaan susien käytös on samalla muuttunut aiempaa röyhkeämmäksi. 

* * *

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suden metsästykselle on hyvät perusteet. Ja siksi suden kaatolupia myönnettiin peräti sata kappaletta. 

Se, että susien metsästys käynnistyi niin tehokkaasti, että eläimiä oli eilisen tiedon perusteella ammuttu jo 21 kappaletta osoittaa suomalaismetsästäjien kyvykkyyden panna täytäntöön poliitikkojen päätöksiä. Samalla susien käyttäytyminen muuttuu – ainakin toivottavasti – aremmaksi, jolloin ne älykkäinä eläiminä pysyttelevät kauempana ihmisistä, mikä vähentää niistä maataloudelle aiheutuvia taloudellisia vahinkoja sekä ihmisille – erityisesti lapsille – aiheutuvaa riskiä.  

Olisin myös odottanut Sofia Virran ja Ville Niinistön ymmärtävän, että yhdenkin suden kuolemaan johtava hyökkäys ihmistä vastaan johtaisi salametsästyksen lisääntymiseen. Eikä se olisi toivottavaa sen enempää suden kuin sen kannan turvalliseen määrään tähtäävän petoeläinpolitiikankaan kannalta. 

* * *

Suden itsensä kannalta oleellista on seurata sekä eläinten yksilömäärää, niiden jakautumista eri populaatioihin sekä lajin perinnöllisen monimuotoisuuden kehitystä. Raamit tälle työlle antaa EU:n luontodirektiivi, jonka mukaan suotuisan suojelutason viitearvon tulisi olla suurempi kuin pienin elinvoimainen kanta.

Vuonna 2022 todettiin, että silloisen susipopulaation koko oli liian pieni varmistamaan elinkelpoisen susipopulaation säilymisen Suomessa. Nyt nopeasti kasvanut susipopulaatio on kuitenkin – kuten edellä totesin – selvästi suurempi kuin tuolloin. Eikä edes nyt käynnistynyt sadan suden ampuminen tule pudottamaan maaliskuista susimäärää likimainkaan silloiselle tasolle saati alle suotuisan suojelutason viitearvon.

* * *

Kaiken kaikkiaan onkin aivan erinomainen asia, että suden metsästys on nyt sallittu eli saatettu poliittisen kontrollin alle, mikä toivottavasti – ja todennäköisesti – näivettää lajiin kohdistuvan salametsästyksen. Siksi palautan teidän – arvoisat lukijat – ja erityisesti vihreiden poliitikkojen mieleen sen, mitä kirjoitin susipolitiikasta lähes kolmetoista vuotta sitten.

"Niinpä suosittelenkin luontoväkeä huolehtimaan siitä, että asutuskeskuksissa säännöllisesti näyttäytyvät sudet tapetaan laillisesti. Samoin uhkaavasti käyttäytyneet tai vaikka vain ihmistä rohkeasti lähestyneet sudet ammutaan ajoissa. Ja mikäli tämä ei pidä susikantaa sen kokoisena, että riski ihmislapsen saaliiksi jäämisestä on olematon, vaatia lisää metsästyslupia. Sekä vastapainoksi susien laittomasta tappamisesta kovempia rangaistuksia."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Saalistajista ja niiden vaikutuksesta
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin

Oulussa nähtiin saman päivän aikana kaksi puukotusta. Niistä yhdessä tapauksessa maahanmuuttajan värinen henkilö puukotti kuoliaaksi aikuisen miehen. 

Toisessa tunnettu tunnetusti väkivaltainen natsi, joka useista väkivaltarikoksistaan huolimatta sai - suomalaisen oikeuskäytännön mukaisesti - kulkea vapaalla jalalla, puukotti 12-vuotiasta maahanmuuttajaa takaapäin. Lapsi on tätä kirjoituksessa hengissä ja natsi poliisin hallussa. 

Oikeuslaitos sitten aikanaan kertoo, kuinka pian hän on jälleen vapaa jatkamaan kanssakulkijoilleen vaarallista toimintaansa. 

* * *

Edellä mainitsemistani kahdesta puukotuksesta juuri jälkimmäinen tapaus on saanut suurta huomiota ja myös tekijän henkilöllisyys on poikkeuksellisesti uutisoitu, koska "kyseessä on vakava teko, jolla yhteiskunnallista merkitystä ja epäilty on tuomittu jo aiemmin äärioikeistolaiseen toimintaan liittyen". Tästä voitaneen päätellä, ettei ensimmäiseksi mainitsemani tappo/murha ollut asiasta kirjoittaneiden journalistien mielestä - uhrin kuolemasta huolimatta - vakava eikä sillä ollut yhteiskunnallista merkitystä. 

Sen sijaan toinen on sitä toden totta, sillä valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) erehtyi vihjaamaan, että sen tekijä olisi ollut maahanmuuttajataustainen - mikä ei ole ihme ottaen huomioon maahanmuuttajataustaisten henkilöiden harjoittaman lasten ja nuorten väkivallan lisääntymisen viime aikoina. Toki hän murhaajan todellisen etnisyyden selvittyä korjasi näkemystään.

Tämä ei ole estänyt ääri-, laita- tai maltillisen vasemmiston ilakointia puukotuksen uhrin kohtalolla. Näin ovat nimittäin tehneet ainakin Li Andersson (vas), Ville Niinistö (vihr), Sofia Virta (vihr) ja Timo Harakka (sd). Heillä ei kuitenkaan näyttäisi olleen mitään sanottavaa tummahipiäisen henkilön toimittamaan aikuisen miehen hengenmenetykseen. 

* * *

Tässä tilanteessa on syytä todeta - siis totean itse - että molemmat teot olivat törkeitä, eikä niitä ole syytä puolustella millään tavalla. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, ettei maahanmuutosta - sen hyödyistä, arkipäiväisyyksistä tai haitoista - voisi keskustella myös jatkossa. 

Sen sijaan tapaukset alleviivaavat hallituksen - ja myös opposition - oikeutta ja velvollisuutta pyrkiä maksimoimaan maahanmuutosta saatavia hyötyjä sekä minimoimaan siihen liityviä haittoja. 

Jälkimmäinen koskee sekä maahanmuuttajien omia että kantaväestön heistä motivaationsa saaneiden marginaaliryhmien tekemisiä. Siis sellaisten kuin nyt nähdyn lapsen puukotuksen tekijän viiteryhmänä toiminut Pohjoismainen vastarintaliike, jonka USA tuli juuri luokitelleeksi terroristijärjestöksi. 

Suomessa korkein oikeus määräsi PVL:n lakkautettavaksi jo vuonna 2020. 

JK kello 7:58. Tuoreen tiedon mukaan Oulussa on jälleen puukotettu. Tällä kertaa oli hyökätty porukalla yhden ihmisen kimppuun noin puoli yhden aikaan viime yönä. Sen seurauksena uhri toimitettiin sairaalahoitoon teräaseen aiheuttamien vammojen takia. Tämäkään tapaus ei liene vakava teko, jolla olisi yhteiskunnallista merkitystä, koska tekijäjoukosta ei ole julkaistu minkäänlaisia tuntomerkkejä saati henkilöllisyyksiä. Onneksi poliisi on kuitenkin ottanut heidät talteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?
Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni

Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa

Helsingin sanomat jatkoi hallituksen ministereiden kaatamisyrityksiä palaamalla vuoteen 2008, jolloin nimimerkki "riikka" kirjoitti lehden mukaan, että "terveisiä Barcelonasta. Täällä ei näy ’hälyyttävä maahanmuutto-ongelma’. Neekerit myyvät piraatti-Vuittoneita Las Ramblasilla, huivit ovat piilossa ja kukin kastissaan. Täytyy olla kusetusta, sekin sitten."

Lehti teki sen johtopäätelmän, että nimimerkki "riikka" on nykyinen valtionvarainministerimme, koska tämä on ollut samaan aikaan Barcelonassa ja "on epätodennäköistä, että samana päivänä Barcelonassa olisi ollut kaksi eri suomenkielistä Riikkaa, joiden mieliä kutkuttivat monikulttuurisuusasiat". 

Lisäksi HS:n jutussa mainittiin useita nimimerkki "riikan" Scriptaan kirjoittamia kommentteja, joissa on käytetty varsin värikästä kieltä, mikä kieltämättä kuulostaa kovin sivistymättömältä. Lehden toimittaja oli myös yhteydessä Riikka Purraan (ps), mutta tämä ei ottanut kantaa siihen, onko nimimerkki "riikka" hänen vai jonkun muun käyttämä. 

Lopuksi HS lainasi Purran blogitekstiä, jossa tämä on todennut, että "minulle ei tulisi mieleenikään alkaa irtisanoutua tai pahoitella tekemisiäni ja sanomisiani vuosien ja vuosikymmenten takaa. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? En varmasti ole samaa mieltä läheskään kaikista asioista. Monista olen, mutta en aio lähteä median ja vasemmiston kanssa peliin, että mistä olen ja mistä en. Tai olenko kirjoittanut tuon ja tuon vai en ole. Siitä kun ei tulisi loppua. Ei minkäänlaista loppua. Muistikin tulisi jo vastaan. Antaa kiinnostuneiden siis kaivaa."

Mielenkiintoista kyllä, HS ei kopioinut koko tekstinpätkää, vaan jätti sanomatta kohdan, jossa valtionvarainministeri kertoi, että "en varmasti ole samaa mieltä läheskään kaikista asioista". Eikä tietenkään olekaan, sillä onhan hänen Barcelonan matkastaan kulunut jo 15 vuotta eli mikäli hän olisi nimimerkki "riikka", olisi hän tuolloin ollut vähän yli kolmekymppinen. 

Purra totesi yleisellä tasolla, olleensa "joskus hyvin turhautunut ja toivoton tietyistä Suomessa nähtävistä maahanmuuton lieveilmiöistä, esimerkiksi naisiin kohdistuvasta häirinnästä ja seksuaalirikoksista ja islamin epätasa-arvoisista käytännöistä" ja kirjoittaneensa joskus takavuosina "vihaisesti ja typerästi" sekä tavoilla, joita ei nykyään hyväksyisi. Lisäksi hän totesi erikseen, ettei hyväksy, eikä ole koskaan hyväksynyt minkäänlaista väkivaltaa.

Valtiovarainministerin näkemykset ovat tietenkin itsestään selviä, mutta jätän arvoisan lukijani harkittavaksi, voidaanko HS:n toimituksen ulostulosta vetää se johtopäätös, että siellä hyväksytään valtiovarainministerin mainitsemat lieveilmiöt maahanmuuttajien naisiin kohdistuvista häirinnästä, seksuaalirikoksista ja islamin käytännöistä?  

* * *

HS:n jutussa oleellista on, että lehti näki valtavasti vaivaa löytääkseen erilaisia puolentoista vuosikymmenen takaa löytyviä - mahdollisesti Purran kirjoittamia - tekstejä, joita se pitää rasistisina ja sopimattomina. Tällaiselle epätavalliselle toiminnalle on helppo löytää syy: se ei ole juuri nyt ja tässä tärkeän tiedon välittäminen lehden lukijakunnalle, vaan paineen luominen Petteri Orpon (kok) hallituksen kaatamiseksi.

Tämän havaitsi myös eurokansanedustaja Ville Niinistö (vihr), joka julisti sosiaalisessa mediassa, että "Nimim. ´riikan´ ajattelu ei ole soveliasta Suomen valtiovarainministeriltä. Epäilyksen varjo syvä, etenkin kun ei ole siitä selvästi irtisanoutunut tai sitä pahoitellut."

Epäilemättä myös Niinistön tavoitteena on Orpon hallituksen kaataminen. Eli käytännössä paineen luominen Anna-Maja Henrikssonille (rkp), jotta tämä ohjaisi puolueensa nakertamaan jälleen hallitusyhteistyötä samaan tapaan kuin Vilhelm Junnilan (ps) tapauksessa.

Nähtäväksi jää, onnistuvatko HS ja muu vihervasemmisto aikeissaan. Jos niin käy, se on onneton uutinen Sanna Marinin (sd) hallituksen jälkeiselle Suomelle, jonka julkinen talous horjuu kuilun partaalla. Ja jonka naiset ja nuoriso kärsivät aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneestä uudenlaisesta väkivallasta.

Taloudelliseen kuiluun putoamisen vaara sekä aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraukset ymmärrettiin myös viime vaaleissa äänestäneiden parissa, kuten Marinin hallitukseen osallistuneiden puolueiden peräti 17 kansanedustajapaikan menetys osoitti. Siksi maahan tarvittiin hallitus uudelta pohjalta ja sille uskottava ohjelma julkisen talouden korjaamiseksi. 

Näin on nyt tehty, joten myös HS:n toimituksessa olisi syytä lopettaa hallituksen kaatamisyritykset ja niiden sijaan ryhtyä tukemaan hallituksen ponnisteluja Suomen talouden ja sisäisen turvallisuuden kohentamiseksi. Tämän soisi tulevan ymmärretyksi myös nykyisen hallituksen ainoassa Marinin kabinettiin kuuluneessa puolueessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS ja demokratia
Uusi päätoimittaja Erja Yläjärvi lupasi ison muutoksen HS:n journalismiin
Rydmanin olisi tehtävä tutkintapyyntö HS:n ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajista

Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille

Vaaleissa rökäletappion kärsineen Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ilmoittaa tänään sen, haluaako hän jatkaa puolueensa puheenjohtajana. Asiasta kertoneen MTV3:n mukaan useat puolueen piirijohtajat haluavat hänen lähtevän. 

Ohisaloa edelsi puheenjohtajana nykyinen europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr), jonka poliittinen linja oli selkeästi seuraajaansa pragmaattisempi. Hänenkin aikanaan puolue oli toki kallellaan vasemmalle, mutta sen julkinen kuva - johon vaikuttaa ennen kaikkea puheenjohtajan toiminta - ei sentään sisältänyt Ohisalon aikana korostuneita valtameren takaa Suomeen rantautunutta wokellusta tai järjenvastaista intersektionaaliseksi feminismiksi nimettyä ihmisten synnynnäisiin ominaisuuksiin perustuvaa luokittelujärjestelmää.

Ohisalon ohjaama Vihreiden aatteellisten linjausten muutos on tapahtunut samalla, kun maata on hallinnut vihervasemmistolainen hallitus, jonka linjauksissa on niin ikään esiintynyt näitä arvoliberaaleja ylilyöntejä myötäileviä näkemyksiä. Samalla poliittisen vasemmiston kokonaiskannatus on pudonnut vaalimenestyksen perusteella noin kolmannekseen äänioikeutetuista - ja samalla arvokonservatiivisista Perussuomalaisista on tullut maan suosituin puolue nuorison parissa. 

Tämä on sikäli outoa, että Vihreiden alkuperäisen agendan keskiössä olleet ympäristöasiat ovat samaan aikaan muuttuneet ihmisten mielissä yhä merkittävämmiksi seikoiksi. Toisin sanoen Ohisalon johtama Vihreä puolue ei ole onnistunut luomaan uskottavaa vaihtoehtoa niiden hoitamiseksi - arvatenkin koko puolueen linjan luistettua yhä fanaattisemmaksi kaikissa sen esillä pitämissä asioissa. Yhtenä tämän muutoksen merkkinä oli Perussuomalaisten sulkeminen ulos mahdollisena hallituskumppanina jo ennen vaaleja.

Siksi Ohisalo tekisi itselleen ja puolueelleen palveluksen, mikäli hän jättäisi puheenjohtajuuden. Ja samalla suosittelisi puoluetta valitsemaan seuraajakseen henkilön, joka pystyisi oleman sortumatta arvoliberaaliin fanatismiin ja ohjaisi Vihreitä muutenkin siirtymään tunkkaisen sosialismin tavoittelusta kohti pragmaattisia linjauksia, joiden pohjalle voitaisiin rakentaa koko Suomen tulevaisuutta yhdessä maamme muiden poliittisten liikkeiden kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Maria Ohisalo on ihana nainen

Sanna Marin: häikäilemätön ellei suorastaan härski poliitikko

MTV3:n toimittaja kysyi Hornetien Ukrainalle luovuttamispuheisiin liittyen, että "onko pääministeri Sanna Marin täysin... häikäilemätön". Jutussa hän ihmetteli sitä, että "Marin ensin kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Sitten kun pääministeri asiaa kommentoi..., hän syytti oppositiota ja mediaa asian paisuttelusta ja väärin ymmärtämisestä. Mitään virhettä hän ei myöntänyt tehneensä, eikä luvanneensa mitään."

Kuten tiedämme, teki Marin ison virheen ja ilmaisi asian siten, että hänen lausuntonsa tulkitseminen lupaukseksi oli vääjäämätöntä. Ja nyt näyttää siltä, että ukrainalaiset ovat ottaneet pääministerimme puheet enemmän kuin tosissaan.

Oman käsitykseni mukaan Marin ei voinut olla tietämätön - ei ainakaan lupauksensa jälkeen - vaan hän oli nimenomaisesti häikäilemätön, ellei suorastaan härski. Eikä pelkästään tässä omaa tulevaisuuttaan todennäköisesti petaavassa asiassa, vaan myös muissakin yhteyksissä.

Kauniin pääministerimme röyhkeys on nimittäin näkynyt myös hänen puheissaan äänestäjille siitä, että näiden tulisi äänestää Sosialidemokraatteja omasta puoluekannastaan riippumatta, jotta maahan saataisiin hänen mieleisensä hallitus. Li Andersson (vas) ei kuitenkaan ole innostunut asiasta ja Ville Niinistö (vihr) on noussut suorastaan takajaloilleen, kuten hänen ulostulonsa sosiaalisessa mediassa on osoittanut.

Europarlamentaarikko totesi nimittäin aivan suoraan, että "sen verran paljon demarit piruilevat vaalikampanjoinnissaan vihreille ja vasemmistoliitolle, että puolueella voi olla kaverit vaalien jälkeen vähissä. Se että kehottaa ihmisiä äänestämään omien ensisijaisten arvojensa vastaisesti on ala-arvoista kampanjointia ja vallanhimoa."

Niinistön luonnehdintaan on helppo yhtyä jokaisen, joka arvostaa monipuoluedemokratiaa. Toisaalta demokratia on myös valtaa, joten sen maksimointi - eli Marinin kehotus vihreille ja vasemmistoliittolaisille - on tavallaan järkevää. 

Tosiasia kuitenkin on, että jos sille tielle lähdetään, muuttuu suomalainen politiikka lopulta kovin erilaiseksi kuin tänä päivänä. Kirjoitin asiasta analyysin reilut kaksi vuotta sitten - eikä poliittinen vasemmisto todellakaan selviäisi voittajaksi siinä tilanteessa.

Lopuksi on todettava, etten jaksa olla ihmettelemättä miksi Sanna Marin näyttää edelleen nauttivan vahvasta suosiosta suomalaisten parissa. Onko kysymys siitä, että hänen ulkonäkönsä on poliitikoksi poikkeuksellisen edullinen? Vai vaikuttaako hänen esimerkillinen sisälukutaitonsa korona-ajan tiedotustilaisuuksissa edelleen ihmisten mielikuviin niin vahvasti, ettei edes pääministerin härskiys tai hallituksen täydellisen epäonnistunut talouspolitiikka vaikuta heidän näkemyksiinsä?

En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta ehkäpä joku politiikan tutkijoiden ja käyttäytymistieteilijöiden monitieteinen tutkimusryhmä jonain päivänä selvittää tämän itselleni täysin käsittämättömän Marin-kultin logiikan. Sitä ennen me - poliittiset näkemyksemme oleellisiin tosiasioihin perustavat ihmiset - voimme vain hämmästellä.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Sanasta Sannaa ja sarvesta miestä
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

Tunnustus Ville Niinistölle

Minua ei varmaankaan tunneta suurena Vihreiden poliitikkojen ihailijana. Olenhan kysynyt onko puolueen nykyinen puheenjohtaja tyhmä vai epärehellinen ja kertonut, ettei hän ole tehtäviensä tasalla. Sekä arvellut koko liikettä kiihkofeministiseksi vasemmistopuolueeksi.

Puolueen nousevaa tähteä - Iiris Suomelaa - olen kuvannut enemmän kuin huolestuttavaksi henkilöksi ja Krista Mikkosen olen maininnut olevan linkolalainen ja epäillyt häntä taistolaisia lähellä olevaksi. Atte Harjanteen olen puolestaan arvellut olevan "mies" lainausmerkeissä.

Europarlamentaarikko Heidi Hautalan olen kertonut olevan Suomelle kallis poliitikko ja yhdessä Ville Niinistön ja Alviina Alametsän kanssa suomalaisvastainen. Niinistöä olen lisäksi kutsunut ymmärtämättömäksi. 

Tämän johdannon jälkeen minun on syytä antaa nyt myös kiitos. Se menee edellä viimeisenä mainitulle Ville Niinistölle siitä, että hän kutsui Amnesty Internationalin Ukraina-raporttia naiiviksi ja yksipuoliseksi, sekä Putinin tarkoitusperiä palvelevaksi. 

Niinistön mukaan amnestylaiset "toivat viestinnässään yksipuolisesti esille Ukrainan sodankäynnin tapoja sellaisella tavalla, että se pelaa Venäjän pussiin. Venäjä hyödyntää tätä omassa propagandassaan ja hämmentää omaa vastuutaan hyökkäyssodasta ja mittavista sotarikoksista siviilien systemaattisesta ottamisesta sodan kohteiksi."

Lisäksi Niinistö totesi, että moitteet Ukrainan väitetyistä toimista humanitaarista oikeutta vastaan ovat todellisuudessa epäselviä. Hänen mukaansa "syy ei välttämättä ole Ukrainan, vaan kyseessä on Venäjän hyökkäyssodan massiivinen seuraus... He ovat olleet todella naiiveja tavassa, jolla he ovat tuoneet asioita esille... Esimerkiksi ajatus siitä, että Ukrainan joukot eivät saisi puolustaa kaupunkiympäristöä majoittamalla joukkojaan myös vähän rintamasta etäämmälle, kun Venäjä vyöryttää yli sadantuhannen hyökkääjän joukkoa kohti kaupunkeja."

Niinistön näkemys on yhteensopiva asiasta paremmin ymmärtävien asiantuntijoiden näkemysten kanssa. Ja ansaitsee siten pienen tunnustuksen myös tässä blogissa. Joka tuli nyt annetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Most useless organisations of our time
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Ville Niinistö ei vain ymmärrä

EU:n ilmastopaketti kaatui

Euroopan Unionissa on vuosikausia kohkattu suuresta ilmastopaketista, jonka avulla on tarkoitus pysäyttää ilmaston lämpeneminen. Hanketta ovat johtaneet ja sen valmistelussa ovat aktiivisimpia olleet idealistisimmat EU:n komissaarit ja poliitikot, kuten Frans Timmermans tai Ville Niinistö.

Lopputulosta on kauhisteltu niin Suomessa kuin muuallakin. Ja eilen sitten kävikin niin, ettei paketti läpäissyt lainkaan EU-parlamentin äänestystä, vaikka joitain palasia siitä hyväksyttiinkin - esimerkiksi polttomoottoriautoista luopuminen vuoteen 2035 mennessä.

Nähtäväksi jää, kuinka paketti etenee jatkossa ja missä muodossa se lopulta hyväksytään. Omalta osaltani toivon, että EU:n poliittinen apparaatti - erityisesti komissio - ottaa asiasta oppia ja huomioi jo valmisteluvaiheessa tosielämän realiteetit. 

Näin saattaa jopa käydä, sillä ympäristöherännäiseksikin kutsuttu komissaari Timmermans kävi eilen tutustumassa pohjoiseen metsätalouteen Suomessa - eväänään komission puheenjohtaja Ursula von Leyenin kehotus kuuntella Pohjoismaisia metsäosaajia herkällä korvalla. Ja eilen ministeri Antti Kurvinen (kepu) nosti esille sen, että "meillä on Suomessa Euroopan kunnianhimoisimmat ilmastotavoitteet. Eurooppa kuitenkin on laaja maanosa, ja EU:n pitää antaa joustavuutta ja erilaisia mahdollisuuksia eri maille, jotta tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi Suomessa on pakko saada käyttää turvemaita".

Valitettavasti realiteettien huomioiminen ei ole välttämättä selvää, sillä tosielämähän lienee opettanut meistä kaikille, että fanaatikoilla on aina vaikeuksia hyväksyä omien ideologisten näkemystensä kanssa yhteensopimattomia tosiasioita. Ja siksi Timmermansinkin tapauksessa eilen saatu oppi saattaa valua kuin vesi hanhen selästä.

EU:n ilmastopaketin suhteen ratkaisun avaimet ovat kuitenkin juuri nyt EU-parlamentilla, joka tullee minimissäänkin tekemään talouden kannalta järjellisiä muutoksia sen sisältöön. Tämän jälkeen valta siirtyy kuitenkin vielä takaisin komissiolle ja jäsenmaille, joiden välisissä neuvotteluissa paketti saa lopullisen muotonsa. 

Harmillista kuitenkin, että Suomella sattuu juuri nyt olemaan vihervasemmistolainen hallitus, josta osa tunnustaa fanatismia samaan tapaan kuin komission Timmermanskin. Tosin täytyy tässä yhteydessä kuitenkin todeta, etteivät kaikki suomalaiset vihreät ole likimainkaan yhtä fanaattisia kuin monet eurooppalaiset aatetoverinsa - mikä antaa toivoa järjen säilymisestä myös ilmastopakettiin liittyvissä neuvotteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Esimerkin voimattomuus sai vahvistuksen
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?

Yle kertoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii sekä hiilidioksidi- että monien lyhytikäisempien päästöjen vähentämistä. Asia näyttäisi olevan perin akuutti, koska Etelä-Euroopassa, Pakistanissa ja Intiassa on ollut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kuumaa.

Tosin poikkeuksellinen kuumuus ei nähdäkseni ole vaivannut koto-Suomen ihmisiä tänä kesänä. Eivätkä nuo ennätysvuodet Suomessa ole muutenkaan pakkautuneet viime aikojen kuumiin vuosiin, kuten alla oleva kuva osoittaa. 

Kuvassa on siis esitetty kunkin kuukauden ennätysvuosi Helsingissä (sininen) ja Sodankylässä (oranssi) Ilmatieteen laitoksen nettisivun kautta löytyvien tilastojen perusteella. Nähdään, että Helsingissä kyllä painottuvat viimeiset vuosikymmenet, kun taas pohjoisessa Sodankylässä pikemminkin viime vuosisadan alkupuoli ja puoliväli. 

Tämä havainto on minusta erittäin mielenkiintoinen. Onhan yksi tieteellisen ilmastonmuutosteorian kerta toisensa jälkeen toistettu hypoteesi se, että ilmakehä lämpenee pohjoisessa nopeammin kuin etelässä. 

* * *

Edellä tekemieni havaintojen jälkeen päätin katsahtaa NASA:n Goddard-instituutin tiedostoista kaksi satunnaista paikkakuntaa Intiasta, Pakistanista ja Etelä-Euroopasta sekä katsoa, minä vuonna niissä on mitattu toukokuun korkein keskilämpötila. Valikoin paikat kartasta muuten satunnaisesti, mutta yritin välttää suurimpia kaupunkeja ja katsoin mittausasemat eri puolilta kutakin maata. Lisäksi hyväksyin vain tilastot, jotka ulottuvat vuoteen 2021 asti. Tulokseksi sain seuraavan taulukon

Bareilly, Pohjois-Intia (tilasto sisältää vuodet 1992-2021): lämpimin toukokuu 1995, 33,41℃
Pbo Anantabur, Etelä-Intia (1973-2021): 2020, 34,67℃

Jhelum, Pohjois-Pakistan (1947-2021): 1956, 33,68℃

Panjgur, Etelä-Pakistan (1931-2021): 2000, 31,65℃

Burgos Villafria, Pohjois-Espanja (1880-2021): 1964, 14,96℃

Jaen, Etelä-Espanja (1989-2021): 2015, 22,68℃

Seuraavaksi laskin, mille kohtaa tilastoa ennätyskuukausi osui prosenttina tilaston kestosta. Eli tässä tarkastelussa 10 prosenttia tarkoittaa kymmenettä vuotta satavuotisessa tilastossa tai toista vuotta kaksikymmenvuotisessa tilastossa. 

Sain edellä mainituille paikkakunnille seuraavat tulokset (prosentin tarkkuudella): 10, 98, 12, 77, 60 ja 81. Tämän perusteella näyttäisi siltä, etteivät toukokuiset ennätysvuodet ole seuranneet kovinkaan aktiivisesti globaalia muutosta, vaikka toki pientä kallistumaa onkin havaittavissa tilaston viimeaikaiseen päähän. 

Mutta ehkäpä tämä vuosi muuttaa asian, koska tarkastelemillani seuduilla on edelle linkittämieni uutisten mukaan ollut poikkeuksellisia helteitä.

* * *

Tähän kaikkeen liittyen oli mielenkiintoista kuulla, että EU-parlamentin ympäristövaliokunta haluaisi muuttaa metsähakkeen uusiutumattomaksi energiaksi. Tällä kannalla oli esimerkiksi Ville Niinistö (vihr).

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Sampo Soimakallion mukaan "sen käytön lisääminen vaikuttaa väistämättä metsän ja maaperän muodostamaan hiilivarastoon. Ilmastovaikutus on vuosikymmenten ajan verrannollinen fossiilisiin polttoaineisiin, eli se on kaukana hiilineutraalista". 

Sanomatta - ja ehkä ymmärtämättäkin - Syken mieheltä jäi, että energiapuun keruu lisää ajan myötä tukkipuun määrää. Ja se taas päätyy pitkäikäiseksi hiilivarastoksi samalla kun sen alkuperäisellä kasvupaikalla uudet puut kasvavat sitoen uutta hiiltä ilmakehästä. 

Nähtäväksi jää, kuinka EU lopulta kohtelee metsähaketta, jonka käyttö lisääntyi Suomessa räjähdysmäisesti kun turpeen käytölle lätkäistiin rajut lisäverot. Tosin turve teki paluun, kun puun saatavuus ei riittänytkään korvaamaan sen tarvetta kuluneena kylmänä (!) talvena. Eikä asiaa auta puuntuonnin lopettaminen Venäjän sotaseikkailujen takia.

* * *

Lopuksi todettakoon anekdoottina, että pohjoinen merijää - jonka sulamisesta on takavuosina pidetty paljonkin porua, eikä vähiten jääkarhujen tulevaisuuden takia - on tuoreimman tiedon mukaan ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013. Kaikkiaan se on ajankohtaan nähden 2000-luvun seitsemänneksi tai kahdeksanneksi laajin, riippuen siitä lasketaanko vuosi 2000 mukaan.

Kovin nopeaa ei ilmastonmuutoksen eteneminen näyttäisi olevan siis pohjoisimmalla arktiksellakaan. Jostain syystä en kuitenkaan ole nähnyt asiasta uutisoitavan suomalismedioissa. Eikä siitä mainittu edes kuukauden takaisessa Ylen uutisessa, jossa puhuttiin Siperian ikiroudasta ja arktisesta jäästä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta
Hellettä ja koleaa
Satelliittimittausten mukaan arktisen merijään tilavuus pienee dramaattisesti

Valtiokorruptiota

Euroopan unioni on rakentamassa kestävän rahoituksen kriteereitä eli EU-taksonomiaa. Se tarkoittaa sellaisen mekanismin kehittämistä, jonka avulla rahan saatavuus tai rahan hinta sidotaan siihen, miten kestävästä investointikohteesta on kyse. Tämän määrittelyn oli alkujaan tarkoitus tapahtua puhtaasti tieteellisin perustein.

EU-taksonomian ilmasto-osuus on saamassa ratkaisun, jossa kestäviksi energiamuodoiksi luetaan mm. ydinvoima ja maakaasu. Ensimmäinen on hyvin perusteltu, kuten esimerkiksi tämä ja tämä kuva osoittavat: ydinenergiahan on kasvihuonekaasupäästöiltään samaa luokka kuin vaikkapa vesi- ja tuulienergia ja paljon parempi kuin muut vähäpäästöiset energianlähteet eli aurinko, biomassa tai maalämpö - puhumattakaan ilmastoon kasvihuonekaasuja rajusti lisäävistä maakaasusta ja kivihiilestä.

Fossiilisen maakaasun luokittelua kestäväksi on perusteltu sillä, että se on kuitenkin parempi kuin kivihiili - mikä sinänsä pitää paikkansa - joten sitä kestäväksi energiaksi ajanut Saksa voi alentaa päästöjään siirtymällä kivihiilestä maakaasuun. Käsittämättömäksi tämän ratkaisun tekee se, että samaan aikaan EU:n suurin talousmahti on luopumassa sata kertaa maakasua puhtaammasta ydinvoimasta.

On siten aivan selvää, ettei maakasun luokittelu kestäväksi energiamuodoksi voi perustua tieteellisiin kriteereihin, vaan sen taustalla on Saksan poliittinen suhmurointi - ja välinpitämättömyys siitä, että samalla Venäjä saa pujotettua EU:n kaulaan hirttosilmukan, jonka kireyttä säädellään kaasutoimitusten kautta. 

Suomeksi sanottuna tässä toteutui vahvemman oikeus eli jonkinlainen valtiokorruptio, jossa voimakkain valta polkee jalkoihinsa kaikkien hyväksymät periaatteet omien etujensa ja intohimojensa takia. Intohimon ajamaksi tulkitsen tässä Saksan tuoreen hallituspuolueen eli sikäläisen ympäristöpuolueen, jonka "saavutus" ydinvoimasta luopuminen on ollut. 

Merkille pantavaa on, että tuo intohimo on niin voimakas, että sen avulla on mahdollista perustaa maan energiapolitiikka fossiiliselle maakaasulle. Ja olla piittaamatta sen sisältämästä turvallisuusriskistä - tai edes suomalaisen vihreän europarlamentaarikon eli Ville Niinistön vastustuksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomella ole lihaksia torjua saksalaista valtiokorruptiota. Täytyy kuitenkin toivoa, että ministeri Mika Lintilä (kepu) olisi oikeassa siinä, että Saksan päätös johtaa myös suomalaisen bioenergian käytön hyväksyttävyyteen EU-taksonomiassa. 

Sitä tosin eivät uhkaa niinkään ilmastoon liittyvät kriteerit, vaan vasta valmistumassa olevat EU:n biodiversiteettiin liittyvät taksonomiavaatimukset, joiden mukaan toimien metsien tuottavuus jäisi oleellisesti nykyistä pienemmäksi. Ja siten myös sen ilmasto-, talous- ja sosiaaliset hyödyt suomalaisille vähenisivät.

Kaiken kaikkiaan EU:n kestävän rahoituksen kriteereiden valmisteluprosessi on ollut ruma esimerkki EU:n sisäisestä valtapelistä, vahvemman oikeudesta, periaatteettomuudesta ja valtiokorruptiosta. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä kaikki vaikuttaa Unionin tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen
Vihreän politiikan uhri(t)

Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita

Europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr) on päässyt syksyllä mieleiseensä tehtävään eli EU-parlamentin ympäristö­valiokunnan pääneuvottelijaksi hiilinieluja koskevassa, niin sanotussa Lulucf-asetuksessa. Tätä mandaattiaan hän on käyttänyt tekemällä ehdotuksen maankäyttösektorin hiilinielun kokonais­tavoiteen nostamiseksi 490 miljoonaan hiilidioksidi­ekvivalentti­tonniin vuonna 2030. 

Se on 58 prosenttia enemmän kuin komission heinäkuussa antamassa esityksessä, jossa tavoite oli 310 miljoonaa tonnia. Suomen osuus kasvaisi 17,8 miljoonasta tonnista 30 miljoonaan tonniin eli yli 68 prosenttia. 

Niinistö siis haluaisi asettaa Suomelle muita EU-maita tiukemman tavoitteen ja siten vaikeuttavan entisestään metsänhoitoa ja maataloutta täällä pohjoisen ankarissa oloissa. Näin siitä huolimatta, että Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja totesi viime viikolla, etteivät muut toimialat pystyisi korvamaan metsäsektorin alasajoa. n

Uutta tuotantoa ei hänen mukaansa syntyisi riittävän paljon eikä riittävän nopeasti, koska ongelmana ei ole pelkästään metsäsektorin uusien innovaatioiden syntyminen riittävän nopeasti, vaan myös sen arvonlisän aleneminen, jota nykyiset tuotteet synnyttävät. Hänen mukaansa metsäsektorin toimintaedellytysten raju heikentäminen vaarantaisi nykytuotteitakin.

Uusien tuotteiden osaltakin EU on asettanut erilaisia kapuloita suomalaisten rattaisiin. Yhden esimerkin nosti tänä aamuna esille VTT:n tutkimusprofessori, joka kertoi puusta tehtyjen muovia korvaavien tuotteiden tulleen EU:ssa luokitelluksi yhtä haitallisiksi kuin fossiilisista raaka-aineista tehdyt muovit. 

Maatalous on Suomessa puolestaan ruokaturvan tuoja. Ilman toimivaa maataloutta olisimme ruuan osalta tuonnin varassa, ja kuten tämän syksyn sähkön hintojen nousu on osoittanut, sellaisella saattaa olla ikäviä seurauksia.

Nähtäväksi siis jää, miten Ville Niinistön kannattajat reagoivat hänen toimiinsa ja miten suomalaiset ylipäänsä suhtautuvat EU:n edesottamuksiin suomalaisten hyvinvoinnin perustan alasajajana. Jatkammeko entiseen malliin nyökyttelemällä päätämme mitä erilaisimpiin meille haitallisiin direktiiveihin, vai ryhdymmekö jossain vaiheessa puolustamaan myös omaa etuamme? 

Entä kuinka käy vihreän siirtymän, jos kansalaisten elämä siihen liittyvine muutoksineen käy sietämättömäksi? Reagoivatko siihen ainoastaan ranskalaiset, vai nähdäänkö myös Suomessa aiempaa vahvempaa kansalaisaktivismia? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä

Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia

Vihreät on kunnallisvaalitappionsa jälkeen ärhäköitynyt politiikassa. Siinä sille on antanut vahvaa tukea kansalaisvaikuttamisen ja ekoterrorismin välistä rajaa haastava Elokapina-liike. 

Erityisen rajusti puolue on haastanut hallituskumppaniaan ja punavihreän politiikan aisankannattajaa Keskustaa metsäpolitiikasta. Nähty keskustelu olisi poliittista viihdettä parhaimmillaan, ellei kyse olisi Suomen talouden ja kansalaisoikeuksien kannalta kuolemanvakavasta kysymyksestä. 

Tuottaahan metsäsektori edelleen leipää sadoille tuhansille suomalaisille metsänomistajille ja puuta hyödyntävissä yrityksissä työskenteleville sekä vastaa lähes viidenneksestä viennistämme. Lisäksi suurin osa metsistämme on yksityisessä omistuksessa, joka on turvattu perustuslakiamme myöden. 

Vihreiden aktivoituminen ei olekaan tarkoitettu suomalaisten enemmistön tuen saamiseksi vaan oman potentiaalisen äänestäjäkunnan houkuttelemiseksi. Siitä kertoo esimerkiksi europarlamentaarikko Ville Niinistön (vihr) metsäpoliittinen kommentti ministeri Jari Lepälle (kepu), jossa hän töksäytti, että "kyse on vanhanaikaisesta luonnonvarojen ryöstöpolitiikasta, jota Keskusta edellyttää".

Puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr) puolestaan lupasi Vihreiden toteuttavan kaikki lupauksensa. Tämä oli ilmiselvä vastaus Elokapinan vaatimuksiin, joissa hallitusta syytettiin saamattomuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vaadittiin jopa mahdottomia.

Merkittävä oli myös Emma Karin (vihr) puheenvuoro, jossa tämä vaati suomalaisia metsiä ja niiden käyttöä koskevan päätösvallan siirtämistä Euroopan Unionille. Ja esitti punavihreille poliitikoille tyypillisen ja tosiasiassa irrelevantin kysymyksen: "miten on mahdollista, että Suomi on lobbaamassa osana EU:ta kansainvälisen YK:n biodiversiteettisopimuksen puolesta ilman, että olemme valmiita samaan täällä".

Vaikka Vihreiden ärhäköityminen vaalitappion jälkeen onkin johtanut edellä kuvattuihin rajuihin kannanottoihin, kannattaa järkevän ihmisen nukkua yönsä entistä rauhallisemmin. Tosiasiahan kuitenkin on, ettei politiikassa pärjätä - ainakaan pitkällä aikavälillä - asemoitumalla mihinkään ääripäihin, vaan rakentamalla yhteiskuntaa kaikkien kansalaisten parhaaksi. 

Siten nähty kehitys on erittäin suotavaa, koska Vihreät on käytännön politiikassaan osoittautunut Suomen kansalle äärimmäisen vahingolliseksi ja nyt nähty äärivihreiden vaatimusten seuraaminen vierottaa omaan ajatteluun kykeneviä kansalaisia entistä tehokkaammin puolueesta. Näin Vihreiden merkitys suomalaisessa politiikassa tulee tämän hallituskauden jälkeen vähenemään entisestään. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, koska hallituskausi päättyy. Onhan mahdollista, että koko valtioneuvosto kaatuu Vihreiden irtiottoihin jo ennen vaalikauden loppua etenkin nyt, kun Keskusta onnistui tosipaikassa eli kunnallisvaaleissa selättämään heikon gallupkannatuksensa ja siten sen kynnys hallituksen kaatamiseen laski ainakin piirun verran. 

Oma veikkaukseni on, että ratkaisuja ei tehdä ennen syksyä, mutta sen aikana tilanne joko kärjistyy hallituskriisiksi tai laukeaa jonkinlaiseen linnarauhaan. Kumpi näistä valikoituu, riippuu paitsi Vihreistä ja Keskustasta, myös pääministeri Sanna Marinin (sd) johtamistaidoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Arvoisan lukijani on hyvä huomata, että viisi suomalaista europarlamentaarikkoa päätti äänestää EU:n metsien käytöstä sellaisen vaihtoehdon puolesta, joka olisi käytännössä johtanut suurimman uusiutuvan luonnonvaramme käytön oleelliseen vaikeutumiseen – riippumatta siitä onko se kestävää vai ei. Nämä suomalaisvastaiset edustajat olivat kokoomuksen Sirpa Pietikäinen, vasemmistoliiton Silvia Modig sekä vihreiden Ville Niinistö, Heidi Hautala ja Alviina Alametsä.

Äänestyksessä voittaneen vaihtoehdon valmisteleman raportin valmistelija Petri Sarvamaa (kok) totesikin, että ”onnistuimme kaatamaan ympäristövaliokunnan kantaan perustuneen vaihtoehtoisen mietinnön, jossa painotetaan metsiin liittyviä ulottuvuuksia yksipuolisesti, lähinnä biodiversiteetin suojelun näkökulmasta. On taidettu unohtaa, että kyse on EU:n metsästrategiasta, ei biodiversiteettistrategiasta.”

Sekä edelleen, että ”kestävän metsätalouden rooli tulee nähdä tasapainoisesti ilmaston, ympäristön, talouden, työpaikkojen sekä virkistyskäytön kannalta, eikä mustavalkoiselle vastakkainasettelulle voi antaa tilaa. Siksi lopputulos on merkittävä myös Suomen kannalta.”

Nähtäväksi jää, miten suomalaisen talouden tukijalalle käy tulevaisuudessa. Juuri nyt se on kuitenkin siirtymässä paperintuottajasta kartonkivetoisuuteen. Siis vaihtamassa korkeamman jalostusasteen tuotteesta matalampaan koska markkinat ovat katoamassa paperilta.

Nähtäväksi jääkin, minkälaisina volyymeinä metsäteollisuutemme saa lähitulevaisuudessa markkinoitua vaatekuituja, paperipillejä, vesitiiviitä kartonkinkuppeja, laastareita ja muita tulevaisuuden puutuotteita. Lienee kuitenkin niin, etteivät niiden volyymit ihan nopeasti korvaa katoavaa paperin massatuotantoa. 

Metsien taloudellinen hyödyntäminen on vaikeuksistaan huolimatta kuitenkin meille suomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Tai siis köyhyyden ja rikkauden. 

Siksi on käsittämätöntä, että EU-parlamenttiin on äänestetty viisi suomalaista, jotka tekevät myyräntyötä maamme talouden tukijalan toimintaedellytysten kaatamiseksi. Ja samaan aikaan pääministeri haluaa viedä pohjan puuta hyödyntävän teollisuuden yrityksiltä pitää itsensä elinkelpoisena myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta

Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta

Amnesty International on tunnettu hyvää tarkoittavasta, mutta monesti pieleen menneestä toiminnastaan. Hyvän esimerkin muodostavat vaikkapa järjestön kampanjointi musliminaisten hunnuttamisen puolesta ja ihmiskilpien käytöstä vaikeneminen Syyrian sodassa.

Olenkin taannoin todennut järjestöstä, että se on lähinnä vitsi, jota luonnehtii kaksi y-alkuista luonnehdintaa: ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys. Näistä luonnehdinnoista ensimmäinen sai tänään uuden ulottuvuuden.

Yle nimittäin uutisoi, että järjestössä on äärimmäisen huono työilmapiiri, jota luonnehditaan myrkylliseksi ja vihamieliseksi. Lisäksi sen työntekijöihin kohdistuu syrjintää, julkista nöyryytystä ja muuta vallan väärinkäyttöä sekä myös luottamuksen puutetta ja kiusaamista.

Työntekijät ovat myös kertoneet useita kertoja syrjinnästä, joka perustui rotuun ja sukupuoleen. Kaiken huippuna järjestön kaksi työntekijää on lyhyen ajan kuluessa tehnyt itsemurhan, jotka johtivat nyt uutisoituun selvitykseen.

Entä se yllätyksettömyys?

Totta on, etten ole edes tullut ajatelleeksi Amnestyn sisäistä työilmapiiriä. Mutta ottaen huomioon monien muiden maailmanparantajaorganisaatioiden työilmapiirin ei siitäkään voi olla kovin yllättynyt. Selvisihän taannoin, että myös monissa suomalaisissa seurakunnissa on ollut äärimmäisen heikko työilmapiiri ja aivan uutena tietona jouduimme tänä aamuna uskomaan, että katolisessa kirkossa papit olivat pitäneet nunnia seksiorjinaan.

Unohtaa ei sovi myöskään Amnestyn ja Greenpeacen feissareiden asemaa. Tulosvastuu on kova kuin kivi ja kengänkuva ilmaantuu takapuoleen alta aikayksikön mikäli se ei täyty.

Olen myös itse päässyt paikan päällä seuraamaan yhtä tutkimusmaailman episodia, jossa laitoksen ehdottomasti kovin maailmanparantaja pyrki salassa tuhoamaan useiden työtovereidensa koko uran. Onneksi yritys valui hukkaan ja ainoa tuhoutunut tutkijanura osui maailmanparantajan itsensä kohdalle.

Mitä tästä opimme?

En tiedä. Mutta ainakin itse olen aina varuillani kun lähistöllä kuljeskelee kovia maailmanparantajia. Puheet saattavat olla yhtä ja teot toisia. Kuten nyt vaikka Ville Niinistön (vihr) auto- ja taksiskandaalit tai Sanna Marinin (sd) toiminta vanhusten hoivatyön rahoituksen parissa osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet

Anna-Liina Kauhanen ja looginen itsestäänselvyys

Helsingin Sanomien Anna-Liina Kauhanen oli huomannut tänä aamuna, ettei Strasbourgin ampumisissa ollut kyse yksittäistapauksista.  Hän oli myös tullut siihen tulokseen, ettei poliisi- ja tiedustelutoimilla voida mitenkään estää kaikkia islamistien iskuja.

Sen sijaan Kauhanen ei ollut osannut päätellä, mikä olisi looginen johtopäätös hänen havainnoistaan ja ajattelunsa hedelmistä. Arvoisalle lukijalleni se lienee kuitenkin itsestäänselvyys.

Kauhanen on loogisesta kyvyttömyydestään huolimatta "hyvässä" seurassa. Tuota johtopäätöstä ei nimittäin ollut osannut tehdä myöskään HS:n pääkirjoittaja, joka vähemmän yllättävästi näki tarpeelliseksi korostaa ennen kaikkea maahanmuuttajien oikeuksia Oulun raiskaustapauksen yhteydessä.

Ylen Riku Roslund puolestaan suri sitä, kuinka maahamme asettuneiden maahanmuuttajien radikalisoitumisen ehkäisemiseen käytettävät rahat uhkaavat jäädä saamatta, vaikka suojelupoliisi pitää Suomen suurimpana terrorismin uhkana henkilöitä tai ryhmiä, "jotka saavat motivaationsa radikaali-islamistisesta propagandasta". Hänkään ei tullut huomanneeksi yhtenä ratkaisuvaihtoehtona sitä loogisesti oikeaa keinoa, joka arvoisalle lukijalleni lienee itsestäänselvyys.

Asiaa sivuttiin myös eilisessä eduskunnan keskustelussa. Siellä Pertti Salolainen (kok) arveli eurooppalaisen populismin nousun syyksi hallitsematonta maahanmuuttoa. Tämän puolestaan kiistivät kiihkeästi äärivasemmiston Anna Kontula (vas) ja Ville Niinistö (vihr). Mika Niikko (ps) puolestaan arveli EU.n sisärajavalvonnan palauttamisen auttavan maahanmuuton aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa.

Nähtäväksi siis jää, millä keinoin suomalaisten ja eurooppalaisten ihmisten turvallisuustilanteen ja -tunteen heikkeneminen saadaan pysäytetyksi. Vai korjaako älyllinen epärehellisyys jälleen kerran koko potin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Strasbourgin tapaus saattoi pelastaa Macronin
Pari ajatusta Saksan turvatarkastuksen pettämisestä
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

Ville Niinistö kirjoitti muunneltua maahanmuuttototuutta

Professori Kaarlo Tuori saavuttaa huomenna kunnioitettavan 70 vuoden iän. Onnittelut emerituskollegalle siitä!

Tuoria oli syntymäpäivän takia kunnioitettu maamme suurimmassa sanomalehdessä. Haastattelusta nousi kiinnostavuudessaan esille yksi kohta. Siinä Tuori kertoi hallituksen lähettävän lakiesityksiä liian paljon perustuslakivaliokuntaan ja otti esimerkiksi tieliikennelain muuttamisen, jota arvioidaan liikkumisvapauden näkökulmasta.

Tuorin mukaan "hallitus ilmeisesti kuvittelee, että liikkumisvapauteen saattaisi kuulua sekin, että autolla saisi huristella niin lujaa kuin tahtoo tai kummalla puolella tietä tahansa. Mille tahansa laille, joka koskee ihmisten käyttäytymistä, voidaan keinotekoisesti luoda jokin perus- ja ihmisoikeudellinen ulottuvuus."

Vaikka kyseessä olikin ilmiselvä argumentaatiovirhe, nousi Tuorin näkemys esille ajatuksissani siksi, että luin sen pian Ville Niinistön (vihr) mielipidevuodatuksen jälkeen. Siinä entinen puolueensa puheenjohtaja ja ministeri valitti sitä, että Suomen turvapaikkakäytännöt ovat tiukentuneet - eli entistä suurempi osa maahan pyrkineistä saa kielteisen päätöksen ja velvoitetaan poistumaan maastamme.

Niinistö kiihotti itseään kirjoituksen edetessä ja päätyi lopulta väittämään, että "Suomi on nyt maa, joka hajottaa perheitä mielivaltaisesti, lähettää ihmisiä suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan tai syrjäyttää paperittomuuteen. Tämä on häpeällistä. En olisi uskonut eläväni maassa, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan."

Maahanmuuton yhteydessä vuoden 2015 tulijoiden kohdalla oli kyse kuitenkin ennen kaikkea irakilaisista, jotka hakeutuivat Suomeen lähinnä korkeamman elintason takia. Toiseksi suurin ryhmä tuli Somaliasta, jonka pohjoisosa oli jo tuolloin muuttunut afrikkalaisittain täysin turvalliseksi. Kolmantena olivat albaanit maasta, jonka turvattomuudesta ei tässä yhteydessä kannata edes puhua. Silloin täysin sekaisin olevasta Syyriasta oli tulijoita hämmästyttävän vähän: vain 877 noin 32 477 hakijasta.

Elintasopakolaisuuteen viittaa tulijoiden kansalaisuuden lisäksi moni muukin seikka. Niin moni, ettei maahantulon yleisimmästä motiivista jää varteenotettavaa epäilystä, eikä tätä muuta se, että vuoden 2015 maahanryntäyksen mahdollistaneita lakeja ja hallinnollisia käytäntöjä on jonkin verran korjattu.

Seuraavassa listaan muutamia näistä seikoista.

Ensinnäkin osoitin itse tilastollisen tarkastelun perusteella, ettei "humanitaarinen maahanmuutto ja siihen liittyvä suomalainen maahanmuuttopolitiikka perustu niinkään Irakin tilanteeseen vaan pikemminkin puhtaasti kulloisenkin Suomen hallituksen poliittisiin intohimoihin." Erityisen tunnettu on ollut pääministeri Sipilän henkilökohtainen kutsu, jonka jotkut maahantulijat kertoivat motiivikseen tulla Suomeen.

Samoin ihmetystä ovat vuosien mittaa aiheuttaneet irakilaisten pettymykset suomalaisen yhteiskunnan palvelutasoon ja sen takia lähteminen takaisin kotiin. Itäkeskuksessa on myös ollut jopa organisoitunut lipunmyyntipalvelu sitä varten - en tiedä onko vieläkin.

Kiinnitin Niinistön vuodatusta lukiessani huomiotani myös siihen, ettei tämä kyennyt näkemään lainkaan asian toista puolta, eli suomalaisten näkökulmaa. Ei sitä ole tosin puolustanut juuri kukaan muukaan edes oikeusprosessien aikana.

Humanitaarinen maahanmuutto ei ole ilmaista, vaan siihen käytettävä raha on vuosikymmeniä pois muilta tarvitsevilta. Parhaan käytettävissä olevan, mutta pahasti puutteellisen, arvion mukaan etenkin suurimpiin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien elinaikaiset kustannukset veronmaksajalle ovat valtavat - noin miljoona euroa per turvapaikan saanut. Jo pelkät maahanmuuton käsittelykustannukset ovat valtavat.

Siten on selvää, ettei meillä ole varaa ottaa vastaan kaikkia tänne pyrkiviä, vaan vastaanotettavat on rajattava kaikkein hädänalaisimpiin. Näin voimme parhaiten varmistaa heidän turvallisen tulevaisuutensa uudessa kotimaassaan sen sijaan, että käyttäisimme resurssimme elintasopakolaisuuden ylläpitoon.

Jos tänne tulevat elintasopakolaiset saataisiin nykyistä paremmin integroiduksi maahamme, sallisivat resurssimme nykyistä laajemman kehitysmaalaisten elättämisen Suomessa. Sen saavuttamiseksi tulisi heidän omien asenteidensa muuttua, tavallisen ja törkeän rikollisuuden vähentyä sekä sitä kautta myös kantaväestön heihin kohdistaman rekrytointihaluttomuuden kadota. Puhumattakaan terrorismiriskistä.

Edelle kirjoitetun perusteella on siis aivan liian monta syytä siihen, miksi Ville Niinistön toive kaikkien tulijoiden maahamme asuttamisesta ei voi toteutua. Ei edes siksi, että hän - alussa mainittua Kaarlo Tuoria lainatakseni - on luonut ihmisoikeudellisen ulottuvuuden elintasopakolaisuuteen.

Avoimeksi kuitenkin jää oliko Niinistön vuodatuksessa kyse muunnellusta totuudesta, älyllisestä epärehellisyydestä vai vihreän miehen jäljelle jäävästä logiikasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Jussi Halla-ahon, Sampo Terhon ja vasemmiston vappupuheista

Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailu oli esillä myös Vappuna. Tarkalleen ottaen se kuului merkittävimpien ehdokkaiden eli Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon puheissa.

Lehdistö uutisoi niistä varsin vaihtelevasti. Täydellisin silmiini osunut kertomus löytyi Iltalehdestä. Käytän siis sitä lähteenä seuraaviin referaatteihin

* * *

Otetaan ensin Sampo Terho, jonka lyhyestä puheesta on syytä nostaa esille seuraavat  asiat.

Tuore ministeri totesi, etteivät Perussuomalaisten äänestäjät ole puolueeseensa täysin tyytyväisiä. Olisi siis ryhdistäydyttävä, terästäydyttävä ja uudistuttava.

Perussuomalaisten pitäisi Terhon puheen mukaan olla tulevaisuudessa isänmaallinen puolue, joka arvostaa Suomea, suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä - ja vastustaa liittovaltiota Euroopan unionissa. Sekä puolustaa tavallisen suomalaisen hyvää elämää.

Terho määritteli myös perussuomalaisen populismin: se on luottamusta tavalliseen suomalaiseen ja hänen kykyynsä ja haluunsa kantaa vastuuta sekä nauttia vapautta.

Tulevaisuudessa hän nosti ratkaistaviksi talouteen, maahanmuuttoon, ympäristöön ja Euroopan Unioniin liittyviä ongelmia sekä huomautti maamme väestörakenteesta, jolla on valtava vaikutus palveluiden järjestämisen ja taloudelliseen rasituksen kannalta. Terhon mukaan Perussuomalaisten pitää olla se puolue, jolla on vastaukset näihin kysymyksiin.

Lopuksi Terho linjasi, että Perussuomalaisten tulee olla "ilon ja toivon liike". Tässä hän viittaa kansalaisiin, jotka eivät vaivaudu enää edes äänestämään.

* * *

Jussi Halla-ahon paljon pidemmästä puheesta on puolestaan syytä nostaa näkyviin seuraavat asiat.

Europarlamentaarikko nosti esille Ruotsin ensi vuoden valtiopäivävaalit, joissa hän arveli perinteinen vallan tasapainon porvari- ja sosialistipuolueiden välillä hajoavan. Samalla hän osoitti ontoksi median ja poliitikkojen retoriikan kysymällä, että "onko 20 prosenttia ranskalaisista tai ruotsalaisista oikeasti äärioikeistolaisia kannattaessaan kansallista rintamaa tai ruotsidemokraatteja?"

Halla-ahon mukaan länsimaiset yhteiskunnat ovat globalisaation myötä muuttumassa uudelleen luokkayhteiskunniksi. Tämän kehityksen kärsijöiksi hän nimesi länsimaisen työväestön ja alemman keskiluokan.

Näin siksi, että heidän työpaikkansa katoavat halvan työvoiman maihin. Sen seurauksena palvelut heikkenevät ja turvallisuuden tunne katoavat ilman, että omassa kuplassaan elävä eliitti välittäisi siitä.

Halla-aho totesi perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon olevan katoamassa. Hänen mukaansa kaikki verottavat työtä tekevää keskiluokkaa yhtä himokkaasti ja vaativat myös rajoja auki. Vanhan jaon sijaan Halla-aho nosti uuden jakolinjan globalistien ja kansallismielisten välille, mutta kiisti vertaukset 1930-luvulle todeten kansakunnan olevan ihmisten luonnollinen viiteryhmä.

Jussi Halla-ahon mukaan kaikilla kansoilla on oikeus omaan maahan, eikä "suomalaisten rakentama hyvinvointiyhteiskunta ole mikään globaali sosiaalitoimisto, johon kuka tahansa voi marssia esittämään röyhkeitä vaatimuksiaan".  Pieni piikki lähti vasemmiston suuntaan, kun hän totesi, että "vielä joitakin vuosikymmeniä sitten nämä olisivat olleet itsestäänselvyyksiä punaisimmallekin sosialidemokraatille".

Hän ilmaisi myös tyytymättömyytensä Euroopan Unioniin, mutta tyrmäsi kansanäänestyksen ennen kuin kansalaisten asenteet ovat kielteiset. Sen eteen tulisi jatkossa tehdä työtä, sillä "kun kansa on puhunut, pulinat pois". Hänen mukaansa perustelut EU:n haitallisuudet ovat kuitenkin selkeät.

Euroopan unionilla ei ole Halla-ahon mukaan yökaluja korjata niitä ongelmia, joita se itse jäsenmaille aiheuttaa. Esimerkkinä hän mainitsi yhteisvaluutta euron, joka merkitsi käytännössä velkojen yhteisvastuuta, vaikka asiasta ei olekaan juuri puhuttu.

Ongelman ainoaksi unionitason ratkaisuksi europarlamentaarikko näki jäsenmaiden itsenäisestä päätösvallasta - ja omien rahojen käyttöoikeudesta - luopumisen ja kysyi, että onko tämä on liian suuri uhraus sellaisen yhteisvaluutan pelastamiseksi, josta ei ole Suomelle oikeastaan mitään hyötyä.

Maahanmuuton osalta Halla-aho kritisoi voimakkaasti EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Hänen mukaansa se "tuo tänne kymmeniä tuhansia köyhempien jäsenmaiden matalapalkkatyöntekijöitä, jotka tekevät työt halvemmalla kuin suomalainen".

Tätä ongelmaa voitaisiin hillitä vain varainsiirroilla Suomen kaltaisten maiden keskiluokilta köyhemmille EU-maille. Hiukan pessimistisesti hän totesi, etteivät asiat oleva vielä "riittävän huonosti", mutta sitten kun ne ovat, on jo myöhäistä. Tässä vaiheessa Suomen pitäisi valita tarkasti ne jäsenmaat, joiden kanssa on järkevää tehdä yhteistyötä ja joista Suomen kannattaa ottaa mallia.

Lopuksi hän totesi, että vuoden 2015 irakilaisten nuorten miesten turva olisi voitu torjua tavoilla, jotka moni muu jäsenmaa on toteuttanut "liberaalien itkusta ja valituksesta piittaamatta". Siihen olisi tarvittu vain poliittista tahtoa.

* * *

Itselleni jäi kahden puheenjohtajaehdokkaan puheista sellainen käsitys, että Terho liikkui yleisellä tasolla Halla-ahon hakiessa puheeseensa enemmän konkretiaa. Sinänsä olen enimmäkseen samaa mieltä molempien herrojen kanssa, mutta itseeni vetosi enemmän Halla-ahon asialinja.

Odotettavissa on siis mielenkiintoien puheenjohtajakamppailu. Uskon myös Sampo Terhon jatkossa laskeutuvan metatasolta käytännön kysymyksiin. Vasta sitten voivat puolueen jäsenet tehdä valintansa näiden kahden ehdokkaan välillä.

* * *

Lopuksi pari sanaa vasemmistosta, koska vappu on ollut erityisesti sen kotikenttää.

Perinteisten vasemmistopuolueiden puheenjohtajien vappupuheista en tosin näe juurikaan kommentoitavaa. Antti Rinne osoitti suunsoitollaan eilisen kirjoitukseni oikeaksi ja Li Andersson ratkaisisi Suomen talous- ja väestörakenneongelmat työllistämisen kustannuksia nostamalla ja työpäivää lyhentämällä.

Sen sijaan kolmannen vasemmistopuolueemme puheenjohtaja Ville Niinistö yllätti ja halusi etteivät yrittäjät menettäisi sosiaaliturvaansa. Tästä aloitteesta on lähtökohtaisesti helppo olla samaa mieltä, vaikka Vihreiden väistyvä puheenjohtaja ei kertonutkaan mistä uudistukseen tarkoitetut varat otettaisiin - toivottavasti ei ainakaan aloittelevilta yrittäjiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden alamäen syynä on heidän politiikkansa
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho
Perussuomalaiset puhuivat viisaita

Huono käytös tekee hallaa maahanmuuttopolitiikalle

Maahanmuuttajataustaisiin kuntavaaliehdokkaisiin kohdistetaan mediatietojen mukaan erilaisia sanallisia hyökkäyksiä kaduilla ja myös puhelimessa. Lisäksi heidän ja maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvien puolueiden vaalijulisteita töhritään erilaisilla iskulauseilla.

Tämä kaikki on yksiselitteisesti typerää. Häirintä tai julisteiden sotkeminen eivät muuta näiden ihmisten syntyperää eikä heidän ajatteluaan järkevämmäksi. Päin vastoin, se polarisoi heidän ajatteluaan ja toimintaansa, mistä ei seuraa mitään hyvää suomalaiselle politiikanteolle.

Vielä haitallisempaa suomalaisen politiikan kannalta on se, että huonolla käytöksellä muuten merkityksettömät ehdokkaat saavat ilmaista palstatilaa ja sympatiaa, kuten tämän kirjoituksen motivoinut uutinen osoitti. Niillä saattaa olla oma merkityksensä ainakin näitä ihmisiä kannattavien henkilöiden äänestysaktiivisuuteen.

Koska vaalijulisteiden töhrimistä pidettäneen yleisesti huonona käytöksenä, leimaa se myös maahanmuuttokriittistä liikettä. Sillä taas on voimakas ehkäisevä vaikutus järkevää pakolaispolitiikkaa Suomen kuntiin ajavien ehdokkaiden kannatukseen - heidät on helppo leimata katukuvaa töhriväksi poliittista sivuraidetta kulkevaksi roskasakiksi.

Kaiken tämän seurauksena huonolla käytöksellä on negatiivinen vaikutus maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden vaalimenestykseen. Se tarkoittaa Suomen kuntiin enemmän haittamaahanmuuttoa ja vähemmän kansan tahdon mukaista politiikkaa.

Ja kyllä minä tiedän, etteivät maahanmuuttokritiikittömät ja maahanmuuttajataustaiset poliitikot ole ainoita, jotka joutuvat kohtaamaan huonoa käytöstä, uhkailua ja vaalijulisteidensa töhrintää. Niistä uutisointi ei kuitenkaan ole tasapuolista, vaan siihen vaikuttaa suomalaisen median toimituskuntien poliittinen suuntautuneisuus. Siten nyt nähdyn jutun kaltaiset uutiset saavat palstatilaa huomattavasti helpommin kuin maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin kohdistuvista vihakampanjoista kertovat jutut.

"Hienon" esimerkin median vaikeudesta kertoa tasapuolisesti ihmisten hölmöilystä nähtiin eilen Ylen pääuutisissa, joka ei kertonut kaikelle kansalle Ville Niinistön pyytäneen anteeksi valheellisen tiedon levittämistä sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan se mainitsi ohimennen usean poliitikon tehneen niin identifioimatta henkilöitä tai puolueita.

Summa summarum, huonolla käytöksellä ei kukaan voi edistää kuin vastapuolen asiaa. Maahanmuuttopolitiikan osalta tämä on aivan erityisen selvää ja siksi haittamaahanmuuton vähentämistä kaipaavien henkilöiden tulisi pidättäytyä kaikesta typeryydestä, jotta järkevästi toimivien ehdokkaiden vaalikannatus ja valta tulevissa kunnanvaltuustossa olisi mahdollisimman suuri.

Typeryyden ilmaisujen sijasta perustellut ja hyvän maun mukaiset näkemykset ovat tervetulleita niin lehtien mielipidesivuilla, sosiaalisessa mediassa kuin poliitikkojen tapaamisissa vaalikojuillakin. Järkipuhe lisää aina ihmisten ymmärrystä ja sitä kautta vie asioita parempaan suuntaan. Näin myös maahanmuuttoasioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS maahanmuuttajien kokemuksista
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa

Länsimaisen demokratian kiirastuli

Aamun lehti julkaisi joukon kirjoituksia, joita oikeastaan yhdisti kysymys länsimaisen demokratian syvimmästä olemuksesta. Siis siitä hetkestä, jolloin kansa käyttää vaaliuurnilla valtaa valitakseen seuraavien vuosien poliittiset linjaukset.

Demokratian kannalta ja äänestäjän oikeusturvan osalta keskeistä on vaalikampanjassa annettujen lupausten pitäminen. Niiden osalta monissa paikoissa on tullut tavaksi unohtaa lupaukset heti kun on päästy vallan kammareihin.

Tästä lehti tarjosi loistavan esimerkin. En nimittäin muista Suomessa koskaan ennen vaaleja kannatetun koulutuksesta leikkaamista. Ja kuitenkin niin on tehty sekä edellisen että nykyisen hallituksen aikana.

Mikä huvittavinta, eilisessä puoluejohtajien suuressa koulutuskeskustelussa vasemmistopoliitikot sortuivat röyhkeään hömppäpopulismiin joko ilmoittamalla katuvansa edellisen hallituksen leikkauspäätöksiä (Antti Rinne, sd), käyttäneensä tuolloin koko leikkausvaran (Li Andersson, vas) tai suorastaan vastustaneensa Kataisen kabinetissa tehtyjä leikkauksia (Ville Niinistö, vihr).

Kauniiksi lopuksi kaikki osallistujat Sampo Terhoa (ps) lukuun ottamatta lupasivat ehdottomasti pidättäytyä koulutusleikkauksista jatkossa. Terhokaan ei niitä kannattanut, mutta totesi inhorealistisesti, ettei turhia lupauksia kannata antaa, vaan ensin on saatava maan talous kuntoon.

Suomen poliittisessa järjestelmässä lupausten antaminen ja pitäminen lienevät vielä löyhemmässä yhteydessä toisiinsa kuin monissa muissa maissa. Syynä on maamme poliittinen hajanaisuus, joka pakottaa monien puolueiden yhdessä muodostamiin hallituksiin, joita perustettaessa kukaan ei saa läpi kaikkia tavoitteitaan.

Siten meillä kaikki vallanpitäjät joutuvat käytännön pakosta pettämään osan vaalilupauksistaan. Tämä on yhtäältä suuri ongelma, mutta toisaalta myös tae sille, ettei suomalainen poliittinen järjestelmä tuota kovin helposti pahoja ylilyöntejä. Sikäli suomalainen demokratia on ääritapaus Manner-Euroopalle tyypillisestä demokratiasta, joka perustuu useiden puolueiden konsensukselle.

Toisin on kahden mahtipuolueen anglosaksisissa maissa. Siellä on totuttu poliittisiin äkkikäännöksiin koska hallituksen muodostaa yksi ainoa puolue. Toki siinäkin tilanteessa yksittäiset ehdokkaat joutuvat syömään omia lupauksiaan, mikäli ne ovat ristiriidassa heitä mahtavampien puoluepukareiden ajaman linjan kanssa.

Anglosaksisten lupausten pitäminen on saanut viime aikoina aivan uuden ulottuvuuden. Ensin Brittien edellinen pääministeri David Cameron yritti pysyä vallassa lupaamalla kansanäänestyksen maansa suhteesta Euroopan Unioniin. Hän sai tavoittelemansa vaalivoiton ja piti kiinni lupauksestaan. Seurauksena Iso-Britannia ilmoittautui ensimmäiseksi maaksi, joka irtoaa EU:sta.

Tämän aamun lehti tiesi kertoa, etteivät brittipoliitikot halua kävellä kansalaistensa yli vaikka parlamentilla olisikin valta pysäyttää eroprosessi. Taustalla lienevät ainakin osittain mielipidetiedustelut, jotka kertovat tehdyn äänestysratkaisun pitävän edelleen.

Vielä suurempaa kohua aiheuttanut vaalilupausten pitämisepisodi on käynnissä maailman ainoassa todellisessa suurvallassa. Siellä Donald Trump tuli valituksi varsin merkittävien muutosten ajajana. Eikä valtaannousu ole suinkaan johtanut annettujen lupausten pettämiseen, vaan niiden pikaiseen liikkeelle panemiseen.

Aamun lehti kokosi Trumpin ensimmäisen viikon tärkeimmät päätökset eli lupausten pitämiset. Tämän näppäimistön takaa osa niistä näyttäytyy hyvinkin järkevinä, mutta toiset vähintäänkin haastavina niin amerikkalaisille kuin meille ulkomaalaisillekin.

Esimerkiksi Trumpin päätös vaatia eurooppalaisilta Natomailta vahvempaa vastuunottoa omasta puolustuksestaan on amerikkalaisittain ymmärrettävä ja oikeudenmukainen lopettaessaan eurooppalaisten maiden puolustuspoliittisen vapaamatkustamisen setä Samulin suojaavien siipien alla. Samoin hänen linjauksensa korvata syyrialaisten pakolaisuus USA:ssa kriisimaan lähialueille perustettavilla, ja amerikkalaisten tukemilla, pakolaisleireillä on äärimmäisen kustannustehokasta ja järkevää kriisinhoitoa.

Toisaalta Trumpin hyökkäykset maailman vapaakauppaa vastaan eivät lopulta ole eduksi Yhdysvalloille eivätkä ainakaan Suomen kaltaiselle vientikaupasta riippuvalle taloudelle. Amerikkalaisten kannalta ehkä tyhmintä on Meksikon ajaminen talousongelmiin, jotka kiihdyttävät entisestään laittomien siirtolaisten vyöryä kohti pohjoista. Nähtäväksi jää, pystyykö Trumpin lupaama muuri estämään tuon kansainvaelluksen.

Abortin vastustaminen lienee konservatiivisten republikaanien nuoleskelua, koska Trump tarvitsee heidän tukeaan, ja siten muistuttaa niitä lehmänkauppoja joita Suomessa joudutaan tekemään kaikissa hallitusneuvotteluissa. Täältä pohjantähden alta katsottuna linjaus on vakavassa ristiriidassa naisten ihmisoikeuksien kanssa ja muistuttaa pikemminkin paluuta keskiaikaan kuin järkevää poliittista toimintaa, vaikka meilläkin on jopa hallituksessa samaa linjaa ajava puoluejohtaja eli Timo Soini (ps).

Sivumennen sanoen aamun lehden toimitus tunnusti kirjoituksessaan myös punavihreää väriä. Tarkoitan seuraavaa tekstinpätkää: "todellista muukalaisvihaa Trump lietsoo määrätessään viikoittaisia raportteja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Se lietsoo uuteen väkivaltaan."

Toimitus saattaa olla väitteessään oikeassa tai olla olematta. Selvää on kuitenkin, että niin kauan kuin pakolaisia otetaan vastaan humanitaarisista syistä, on koko lystin maksajilla oikeus olla tietoinen myös seurauksista. Näin on Yhdysvalloissa ja myös Suomessa. Toimituksen vaatimukset tiedon pimittämisestä kuuluvat diktatuureihin - eivät demokratiaan.

Poliittista punaviherväriä lehti tunnustaa myös julkaisemassaan kolumnissa. Siinä toimittaja Pirkko Kotiranta kertoilee unettavasta taiteesta ja päättää koko juttunsa virkkeeseen, jonka mukaan "maailmahan makaa nyt niin, että kaikkein mieluiten sitä vaipuisi karhun lailla syvään talvi­uneen. Neljäksi vuodeksi."

Palatakseni itse asiaan. Nyt nähtävillä olevat maailmanpoliittiset tapahtumat osoittavat näiden aikojen muodostavan maailmanpoliittisen kehityksen murroskohdan. Demokratian eri variantit tuottavat hyvin erilaista politiikkaa - siinä missä anglosaksiset kaksipuoluedemokratiat tuottavat dramaattisia äkkikäännöksiä, ovat mannereurooppalaiset monipuoluedemokratiat kriisissä itse rakennettujen ongelmien kanssa.

Lähi-idästä ja osin Afrikasta tulleet humanitaariset maahanmuuttajat sekä Etelä-Euroopan talouskriisit ovat luoneet kansalaisten mieliin vahvan demokratiavajeen. Konsensuspolitiikasta seurannut kyvyttömyys vastata haasteisiin ovat saaneet selkeitä vastauksia ongelmiin tarjoavat kansallista etua ajavat liikkeet, kuten Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue tai Ruotsidemokraatit, yhä suurempaan kannatukseen.

Tämän tien yksi edelläkävijä on ollut Suomen Perussuomalaiset. Puolue saavutti meikäläisittäin suuren vaalivoiton, ryhtyi hallitusvastuuseen, mutta ei pystynyt ainakaan heti pysäyttämään ihmisten kokemia suuria epäkohtia kuten Kreikkaan valutettavia veronmaksajien rahoja tai väkivaltarikollisuutta kasvattavaa maahanmuuttoa kehitysmaista.

Nykyinen länsimaiden poliittinen tilanne jättää avoimeksi kysymyksen länsimaisen demokratian tulevaisuudesta. Kumpi on lopultakin parempi kansalaisille: anglosaksinen epävarmuutta tuottava poukkoilu vai mannereurooppalainen jatkuvuus, jonka kyky reagoida nopeasti ilmaantuviin haasteisiin on luvattoman heikko.

Toisin kuin kolmunisti Kotiranta, itse en haluaisi tämän murroksen koittaessa olla missään tapauksessa syvässä talviunessa vaan seurata kiihkeästi sitä, mitä tulevaisuus tuottaa tullessaan - ja samalla vaikuttaa siihen niillä keinoilla, joita itselläni on käytössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksyykö maailman vapain lehdistö demokratian?
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?