Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla

Tuore uutinen kertoi, että Helsingin yliopistolla oli järjestetty eilisiltana muutamien kymmenien ihmisten palestiinalaisia tukeva mielenosoitus, jolla ei ollut lupaa. Niinpä poliisi joutui määräämään mielenosoittajia poistumaan rakennuksesta.

Toisin kuin normaalit ihmiset, nämä mielenosoittajat ryhtyivät pullikoimaan virkavaltaa vastaan ja ainakin yksi heistä pyrki myös palaamaan takaisin yliopiston rakennukseen. Lopulta kaiken kaikkiaan neljä ihmistä otettiin poliisien pahnoille epäiltynä niskoittelusta ja kokoontumisrikkomuksesta.

Tämä ei sinänsä ole yllätys, koska palestiinalaisten asema on jo pitkään ollut vasemmisto-opiskelijoille hyvä tekosyy imagonnostatukselle ja riehumiselle. Näin lienee ollut myös eilen, koska ei poliisin toistuvaa vastustamista voi selittää oikein muutenkaan. 

* * *

Itse palestiinalaisten asema on toki tällä hetkellä ikävä, mutta se tuskin korjaantuu Helsingin yliopiston tiloissa riehumisella. Sen sijaan Hamas pystyisi todennäköisesti auttamaan asia yksinkertaisesti lopettamalla itsensä sekä ennen kaikkea luopumalla - moneen kertaan turhaksi osoittautuneesta - aseellisesta vastarinnasta ja antamalla taisteluvälineensä pois sekä vapauttamalla viimeisetkin panttivankinsa. 

Näyttää kuitenkin siltä, ettei Gazaa ennen nykyistä sotaa hallinneella joukolla ole siihen halua, vaan he näkevät palestiinalaisten mieluummin vaikka kuolevan nälkään tai tulevan siirretyksi pois Gazan alueelta. Siihen heitä kannustanee tieto siitä, että näin toimimalla on mahdollista saada tukea ja sympatiaa länsimaiselta vasemmistolta. Ja onhan palestiinalaisten johtaminen tuottanut heille myös runsain mitoin henkilökohtaista hyötyä.

* * *

En kuitenkaan tahdo sanoa, että hyväksyisin Israelin viimeaikaiset toimet. Päinvastoin, ihmisten näännyttäminen militantin järjestön vallan kukistamiseksi - saati palestiinalaisten pois häätämiseksi - on yksinkertaisesti epäinhimillistä ja kansainvälisen lain vastaista. Eikä sitä voi sellaisena hyväksyä.

Tästä huolimatta ymmärrän, että maan hallinto saattaa juuri nyt nähdä mahdollisuuden lopettaa - niin ikään kansainvälisten lakien vastainen - terroristinen väkivalta, jota erityisesti Gazan alueella toiminut Hamas on vuosikymmeniä kohdistanut raketti-iskuilla ja muilla tavoilla israelilaisia siviilejä vastaan. Ja siksi luulen, että Netanjahun hallinto on päättänyt tällä kertaa katsoa pelin loppuun asti, jotta maan sisäisen turvallisuuden suurin uhka poistuisi lopullisesti. 

Tätä päätöstä saattaa tukea myös se, että ikääntyvällä pääministerillä on ollut vakavia terveyshuolia, joten hänen elinajanodotteensa saattaa olla hyvinkin lyhyt. Ja siksi vastuu mahdollisista sotarikoksista saattaa olla hänen kohdallaan hyvinkin teoreettinen kuoleman kurkistellessa jo oven takaa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne etenee jatkossa. Netanjahulla näyttäisi olevan vahva tuki Donald Trumpilta, mutta nähtäväksi jää, että riittääkö se lopulta Israelin tavoitteiden loppuun viemiseen asti. Ja ellei riitä, jatkaako Netanjahu siitä huolimatta niin kauan, kunnes hän on saavuttanut tavoitteensa. 

Jos näin käy, se on selkeä tappio kansainväliselle oikeusjärjestykselle ja tavallaan "oikeuttaa" muutkin vastaavat järjestelyt monikansallisissa yhteiskunnissa. Ja voi sitä kautta johtaa ympäri maailmaa vähemmistökansallisuuksien aseman heikkenemiseen ja jopa kansanmurhiin.

Tästä huolimatta on selvää, ettei opiskelijoiden riehumisella suomalaispoliisien kanssa ole kansainvälisen oikeusjärjestyksen tulevaisuuden tai edes palestiinalaisten tulevan aseman suhteen mitään merkitystä. Mutta tarjoaahan se sentään osallistujilleen mukavia egotrippailuhetkiä vakavan asian varjolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Gazan kansanmurha

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Hollannin maahanmuuttopoliittiset linjaukset

Suomen hallitus on monilta osin tehnyt ja tekemässä tiukennuksia haitalliseen maahanmuuttoon. Niitä on kuitenkin vastustettu kovasti sekä poliittisessa vihervasemmistossa että halpatyövoimaa kaipaavan elinkeinoelämän piirissä. Siksi on hyvä katsoa, mitä on tapahtumassa muissa EU-maissa. 

Olen jo aiemmin kirjoittanut Saksan kiristyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja Tanskan sekä Ruotsin linjaukset lienevät muutenkin hyvin lukijoideni tiedossa. Niiden lisäksi päätin tänään ottaa esille vielä Hollannin, jossa maahanmuuttajista on syntynyt valtavat kustannukset yhteiskunnalle ja sen seurauksena Geert Wildersin Vapauspuolue sai vuoden 2023 vaaleissa todellisen rökälevoiton ja sen myötä pääsi hallitusvastuuseen.

Nyt Alankomaiden hallitus on saanut tehdyksi uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelman, joka sisältää merkittäviä tiukennuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin. Lisäksi useat siihen kuuluvat toimenpiteet vaikuttavat maassa jo oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

* * *

Ensinnäkin hollantilaiset tiukentavat vaatimuksia maansa kansalaisuuden saamiseksi. Kielitaitovaatimusta kiristetään ja kansalaisuuden voi tulevaisuudessa saada vasta kymmenen vuoden maassaolon jälkeen. Lisäksi hallitus haluaa, että uudet kansalaiset luopuisivat pääsääntöisesti alkuperäisestä kansalaisuudestaan saadessaan uuden.

Toiseksi Hollannin hallitus pyrkii vähentämään työperäistä maahanmuuttoa ottamalla käyttöön tiukkoja toimenpiteitä matalapalkkatyön rajoittamiseksi sekä huonojen työolosuhteiden torjumiseksi. Lisäksi todennäkoisesti turvapaikkaan oikeutettujen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sekä näiden mukana tulleiden perheenjäsenten halutaan menevän töihin odottaessaan päätöstä maahan jäämisestä.

Kolmanneksi hallitus pyrkii pitämään kansainvälisten opiskelijoiden määrän tarkituksenmukaisena sekä rajoittamaan Alankomaiden korkeakoulutuksen "englannistumista". Siksi yliopistoja ja korkeakouluja kehotetaan koordinoimaan kansainvälisten opiskelijoiden vastaanottoa sekä vahvistamaan hollannin kielen asemaa ja laajentamaan kiintiöiden käyttöä.

Neljänneksi hallitus on linjannut, että ukrainalaisten pakolaisten omavaraisuuden ja kotoutumisen tukemista jatketaan. Tähän mennessä on jo aloitettu toimeentulotuen asteittainen lakkauttaminen niille pakolaisille, joilla on riittävät tulot työllistymisestä. Lisäksi pakolaisten odotetaan osallistuvan myös majoituskustannuksiin, jos vain on mahdollista.

Edelle mainittujen neljän kohdan lisäksi hallitus on julistanut "turvapaikkakriisin". Sen perusteella voidaan ottaa tilapäisiä toimenpiteitä käyttöön turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemiseksi ilman molempien parlamentin kamareiden välitöntä hyväksyntää.  

Myöskään oleskeluluvan saaneilla ei ole oikeutta tuoda perheenjäseniään maahan, elleivät he ovat pitäneet oleskelulupaansa yllä vähintään kahta vuotta. Lisäksi heillä tulee olla perheelle soveltuva asunto sekä "vakaa ja riittävä tulotaso". Myös aikuisten lasten perheenyhdistämistä rajoitetaan.

Toistuvia turvapaikkahakemuksia tarkastellaan aiempaa tiukemmin uusien faktojen ja olosuhteiden osalta, ja turvapaikkakriisilain käyttöönotto muuttaa myös olemassa olevia sääntöjä. Sen seurauksena sijoituslaki perutaan, uusien turvapaikkahakemusten käsittely keskeytetään, vastaanottokeskusten tasoa alennetaan ja henkilöt, joilla ei ole oikeutta jäädä, voidaan poistaa maasta pakolla.

Lisäksi poistetaan sääntö, jonka mukaan turvapaikanhakijat saavat automaattisesti pysyvän oleskeluluvan viiden vuoden jälkeen. Myös Alankomaissa yli viisi vuotta oleskelleet ihmiset voidaan passittaa kotimaahansa, jos sen katsotaan olevan turvallinen. Lisäksi rajatarkastuksia tiukennetaan valvonnan tehostamiseksi.

* * *

Tämä kaikki edellyttää, että Hollannin hallitus virallisesti pyytää - ja saa - poikkeuksen EU:n tavallisista turvapaikkasäännöistä. Nähtäväksi jää, miten Unioni reagoi siihen. Ja mitä Hollanti tekee, mikäli sen demokraattisen hallituksen linjaukset torpataan EU:ssa. 

Meillä Suomessa on syytä seurata tarkasti eurooppalaista kehitystä. Sekä samalla huolehtia siitä, ettei maastamme tule - muun Euroopan kiristäessä omaa maahanmuuttopolitiikkaansa - uudelleen muihin EU-maihin verrattuna houkuttelevaa haittamaahanmuuton kohdetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan

Helsingin yliopiston äärivasemmistolaiset naisopiskelijat - Ida Korhonen ja Aura Kinnunen - ovat luopuneet opiskeluoikeudestaan, koska heidän opinahjonsa ei ole suostunut lopettamaan tutkimusyhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa. Ja päätti pyytää poliisia lopettamaan heidän juutalaisvaltion vastaisen mielenosoituksensa.

Kyseisillä opiskelijoilla on tietenkin oikeus opintojensa lopettamiseen - näinhän tekevät monet opiskelijat muutenkin syystä tai toisesta. Tosin ainakin toinen opintonsa keskeyttänyt oli opiskellut jo viiden vuoden ajan, eli olisi halutessaan voinut suorittaa samassa ajassa tutkintonsa loppuun. 

Nyt se jää tekemättä, ellei yliopisto päätä tehdä heidän kohdallaan poikkeusta ja sallia opintojen jatkamista joskus myöhemmin. Minusta sellainen olisi kuitenkin vähintäänkin outoa ja ehkä jopa opinto-oikeudestaan luopuneiden halventamista. 

Selvää on joka tapauksessa, että opinto-oikeudestaan fanatisminsa takia luopuneiden naisten tulevaisuus on nyt usvan peitossa. Parhaassa tapauksessa - siis itsensä kannalta - he saattavat elättää itsensä ammatti-mielenosoittajana maassamme juuri epäjärjestystä aiheuttaneen Greta Thunbergin tavoin, mihin heidän tähänastinen toimintansa on muutenkin viitannut. Tai kenties he nousevat aikanaan vihreän liikkeen äärilaidan merkittäviksi poliitikoiksi. 

Maailmaan ei kuitenkaan mahdu kovin montaa gretathunbergiä, eikä sellaiseksi pääsemisestä ole mitään takeita. Myöskään ääriajattelulla ei - onneksi - ole Suomessa ollut viime aikoina kovin suurta kannatusta, vaikka poliittisessa julkisuudessa onkin tullut tavaksi huudella äärisitä ja ääritätä. Ja tästä syystä nyt puheena olevilla nuorilla naisilla saattaa pahimmillaan olla edessään vaikea tie elettäväksi.

Toisaalta Suomi on vapaa maa, jossa jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja saa osoittaa mieltään vastenmielisiksi katsomiansa asioita vastaan. Olkoon sellainen sitten vaikka tieteen vapaus, kuten Korhosella ja Kinnusella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?

Ministeri Elina Valtonen (kok) osallistui Lapin yliopistolla arktisia asioita ruotivaan paneelikeskusteluun. Tilaisuus sai kuitenkin omituisen käänteen sen jälkeen, kun muutamat aggressiiviset opiskelijat järjestivät välikohtauksen Hamasin käynnistämästä Gazan sodasta. 

Asiasta kertova uutinen ei kertonut kyseisistä opiskelijoista sen enempää, mutta tapaus on sikäli merkittävä, että se osoittaa maamme keskustelukulttuurin vaipuvan yhä syvemmälle eräänlaiseen anarkismiin. Tämä tapahtuu siten, etteivät jotkut ihmiset kunnioita tilaisuuksien järjestäjiä, vaan hyödyntävät niitä omien agendojensa esittämiseen. 

Tapaus on sikäli ikävä, ettei kukaan ollut saapunut Lapin yliopistolle keskustelemaan Gazan tilanteesta - eikä edes Suomen hallituksen toimista sen suhteen. Siitä syystä kyseiset opiskelijoiden käyttäytyminen on nähtävä lähinnä muita ihmisiä vastaan suunnattuna niin sanottuna egotrippailuna, joka ei ainakaan lisää näiden tuntemaa sympatiaa palestiinalaisten asialle, vaikka tuottikin heille itselleen hetken mediajulkisuutta.

Siksi tunsin uutisen luettuani voimakasta vastenmielisyyttä kyseisiä opiskelijoita kohtaan. Lähinnä mieleeni nousivat uhmaikäiset lapset, jotka kaipaavat jatkuvaa huomiota - ja elleivät saa sitä, ryhtyvät käyttäytymään huonosti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltavat puolestaloukkaantujat
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä

Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Yle julkaisi uutisen maahanmuuttajien työllistymisestä. Sen mukaan Suomeen on viime aikoina (käytännössä ennen koronapandemiaa) saapunut eniten työperäisiä maahanmuuttajia, joiden työllisyysaste ja tulotaso ovat aluksi jopa ylittäneet etnisten suomalaisten ansiot, mutta vaipuneet ajan myötä niiden alapuolelle. Kaikkiaan he ovat yhteiskunnan nettomaksajia vielä kymmenen vuotta maahan saapumisensa jälkeenkin.

EU-maista saapuneet ihmiset sen sijaan ovat aluksi selkeästi nettotulonsaajia, mutta hekin muuttuvat ajan myötä yhteiskunnan rahoittajiksi. Eivät toki yhtä selkeästi kuin työperäisen maahanmuuttajat, mutta kuitenkin kantaväestöä enemmän kymmenen vuotta maassa asuttuaan. 

Sama koskee opiskelijoina maahamme saapuneita. Hekin muuttuvat ajan myötä nettotulonsaajista nettomaksajista siitä huolimatta, että heidän keskimääräinen työllisyysasteensa jää edellä mainittuja ryhmiä alemmaksi. 

Tämä selittynee sillä, että Suomessa opiskelleista osa nousee korkeisiin tulonsaajaryhmiin ja kompensoi sitä kautta työelämässään heikommin onnistuneiden vertaistensa aiheuttamat kulut suomalaiselle yhteiskunnalle. Oma veikkaukseni on, että tälle jaolle löytyy selkeä yhteys Suomeen opiskelemaan tulleiden ihmisten lähtömaiden elintasoon.

Niin tai näin. Nämä kaikki ryhmät ovat meidän suomalaisten kannalta positiivista maahanmuuttoa ainakin pidemmällä aikavälillä. Eikä niiden vastustamiselle ole siitä syystä erityisiä taloudellisia syitä.

Sen sijaan humanitaariset maahanmuuttajat ovat selkeä taakka suomalaisille veronmaksajille. Heidän työllisyysasteensa jää suhteellisen matalaksi ja tulot pieniksi, joten heidän elämisensä rahoitus otetaan vielä kymmenenkin vuoden Suomessa asumisen jälkeen suurelta osin etnisten suomalaisten selkänahasta.

Sama koskee perheenjäsenenä saapuneiden ihmisten epämääräistä ryhmää, johon kuuluu sekä työperäisten, opiskeluperusteisten että humanitaaristen maahantulijoiden omaisia. Tässäkin suhteessa on todennäköistä, että perheenjäsenet voidaan ryhmitellä sen mukaan, ovatko he saapuneet maahamme humanitaaristen pakolaisten vai joidenkin muiden maahanmuuttajaryhmien perässä. 

* * *

Jos edellä käsittelemääni vastaava tutkimus tehtäisiin vaikkapa viiden vuoden kuluttua pidän todennäköisenä, että humanitaaristen maahanmuuttajien suomalaisille veronmaksajille aiheuttama taakka muuttuisi tämänhetkistä pienemmäksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Vladimir Putinin erikoisoperaation seurauksena Suomeen on saapunut paljon ukrainalaisia, joiden integroituminen yhteiskuntaamme näyttää tapahtuvan oleellisesti nopeammin kuin esimerkiksi vuonna 2015 maahamme saapuneiden ihmisryhmien. 

Lisäksi nykyinen hallitus on valtiontaloudellisista syistä vähentämässä yhteiskunnan tukia kaikilta maassaolijoilta. Myös tämä tulee näkymään maahanmuuttajien saamissa tulonsiirroissa, mikä lisää yhteiskunnan nettomaksajien määrää ja pienentää humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten aiheuttamia kustannuksia veronmaksajille. 

Lopuksi on syytä todeta, että olisi hyvä, mikäli Ylen uutisessa esitetyt tiedot ja niistä edelle kirjoittamani johtopäätökset otettaisiin pohjaksi suunniteltaessa tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikkaa. Painopistettä tulisi siirtää työperäiseen maahanmuuttoon ja lisäksi humanitaarisessa suojelussa kannattaisi katsoa erityisesti tulijoiden lähtömaita. 

Valikointiin olisi sikäli hyvät mahdollisuudet, että maailmassa on yli 100 miljoonaa pakolaista, joista vain promilleluokkaa oleva osuus voidaan ottaa elätettäväksi Suomeen. Ja siksi sen luomaa valinnanvapautta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Löytyykö vihreä tulevaisuus? Löytyy peräaukosta?

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Tämä taitaa koskea myös Vihreitä, joiden nuorisojärjestö on kunnostautunut kierrättämällä vanhan meemin hallituksen politiikan arvosteluun.

Meemissä on kuvasarja, jossa näytetään, miten Petteri Orpon (kok) hallituksen suunnittelemat leikkaukset tulisi tunkea nimeltä mainitsemattoman ministerin peräaukkoon. Kuvasarjassa annetut ohjeet kuuluvat seuraavasti: "rutista leikkaukset pieneksi mytyksi. Kostuta leikkauksia hieman lämpimällä vedellä. Aseta ministeri kyljelleen. Tunge leikkaukset niin syvälle ministerin peräaukkoon, että et enää näe leikkauksia."

Vihreät hakevat meemillään opiskelijoiden kannatusta korkeakoulujen edustajistovaaleihin. Avoimeksi tosin jää, millä tavalla julkisen sektorin varainpuutteen tunkeminen peräaukkoon auttaa opiskelijoiden arkea tai oppilaitosten selviytymistä niukassa tulevaisuudessa. 

Siten johtopäätökseksi kampanjasta jää lähinnä se, että meemin tarkoituksena on kuvata vihreiden nuorten ajattelun tasoa. Mikä opiskelijoiden on luonnollisesti hyvä huomioida korkeakoulujen edustajistoa valitessaan ja sitä kautta omaa tulevaisuuttaan rakentaessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
 

Itkevät yliopisto-opiskelijat

Eräs kollega vinkkasi minulle sosiaalisen median viestin, jossa yliopisto-opettaja kertoi nuorten oppilaidensa olevan luontokadon ja ilmastonmuutoksen takia niin ahdistuneita, että "esimerkiksi sukupuuttoja koskevan luennon aikana usein joku itkee". Toisessa viestissään samainen yliopisto-opettaja kertoi, että hänen opiskelijansa "varsin usein kokevat, että heidän on ratkaistava ilmastokriisi ja pysäytettävä sukupuuttoaalto". 

Tämä on merkittävää siksi, että korkeakoulutetut ihmiset tulevat mitä todennäköisimmin johtamaan Suomea myös tulevaisuudessa. Eikä se ole lasten leikkiä, vaan edellyttää luovien ratkaisujen tekemistä, jotta ympäristöasiat saadaan hoidetuksi ilman kohtuutonta taloudellista hintaa. Siis kompromissien tekemistä erilaisten ihmisten kanssa mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Onko siis niin, että olemme kasvattamassa nyt opintojaan suorittavaa sukupolvea painetta kestämättömiksi ja toimintakykynsä hukanneiksi ihmisiksi? Siis sellaisiksi, että he romahtavat itkeä pillittämään silloin, kun olisi tehtävä kaikkia intressiryhmiä tyydyttäviä ratkaisuja, joissa joutuu hyväksymään ja sovittamaan yhteen omien näkemystensä kanssa ristiriitaisia intressejä. 

* * *

Maailmanlaajuinen sukupuuttoaalto on sinänsä tieteellinen tosiasia, joka johtuu lähinnä aiemmin käyttämättömän maan/vesialueiden valjastamisesta ihmisen käyttöön sekä jo käytössä olevien alueiden entistä intensiivisemmästä käytöstä. Sitä ei kuitenkaan ratkaista viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomessa, vaan kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa on huomioitava myös kaikkien ihmisten elämän edellytysten säilyminen. 

Myös ilmaston lämpeneminen 1800-luvulta tähän päivään on tieteellinen tosiasia. Tosin ainakaan pohjoisen merijään perusteella sen suhteen tilanne ei ole niin kestämätön kuin uutisvirrasta voisi päätellä, sillä juuri saavutettu tämänvuotinen napajään syyskuinen pinta-alaminimi jäi suuremmaksi kuin vuonna 2012. 

Näin siitä huolimatta, että ennätysvuodesta on kulunut jo yli vuosikymmen ja juuri nyt on ilmastoa lämmittävä El Niño-vuosi, jonka aikana vanhojen ennätysten olisi voinut olettaa tulleen lyödyiksi. Siten ainakin tällä hetkellä opiskelijoidenkin kannattaisi hiukan hengähtää ja itkuun pillahtamisen sijaan panna tyytyväisenä merkille, että sekä ilmaston lämpenemisen että luontokadon suhteen on - ainakin lähes - koko maailma herännyt tekemään asioita, joiden kautta molempien katastrofien voi olettaa jäävän lievemmiksi kuin vaikkapa vielä vuosikymmen sitten voitiin pelätä.

Siksi myös nyt opiskelevien nuorten kannattaisi keskittyä kehittämään omia kykyjään ja taitojaan löytää rakentavia ratkaisuja. Ja oppia katsomaan rohkeasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin sen sijaan, että pelkäävät itkua tuhertaen pahimman mahdollisen skenaarion toteutumista. Tällaista kehitystä kannattaisi myös yliopisto-opettajien tukea opetuksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Minun ikäiseni ja vanhemmat ihmiset muistavat vielä 1960-1970-luvun vaihteen radikaalin opiskelijaliikkeen ja sen tunkkaisen kielenkäytön, joka sisälsi luokkataistelua, taistelevia etujoukkoja, solidaarisuutta ja tiedostamista milloin mistäkin asiasta. Sekä tietenkin halventavin termein väritettyä mollaamista pääomaa, porvareita, lahtareita ja jopa nimeltä mainittuja perheitä kohtaan. 

Tämä kaikki tuli elävästi mieleeni lukiessani Helsingin sanomien julkaisemaa mielipidekirjoitusta yliopistoistamme. Siihen oli nimittäin kirjoitettu seuraavat "viisaudet". 

1. Tiedeyhteisön olisi jo aika kirkastaa eetoksensa kasvatus- ja sivistysyhteisönä. 
2. Maailman tilan tiedostaminen ja kriittisten ajattelu- ja toimintavalmiuksien luominen ovat erityisesti yliopiston tehtäviä. 
3. Kilpailuideologiasta ja tuotannon tarpeista päämääränsä ammentava koulutus on... tuhon tie.
4. Korkeimman opin tyyssijassa ei ole resursseja yhteiskuntaa kriittisesti uudistavalle tutkimukselle ja keskustelulle."

En tiedä oliko tämä kirjoituksen sisältyvä komiikka kirjoittajien vakavaksi tarkoitettua tekstiä vai keijomaista hurvittelua. Oli se kumpaa tahansa, palautti se kuitenkin mieleeni sen, kuinka hyväuskoisia ihmisiä on helppo höynäyttää. 

Sillä juuri siitähän oli kyse taistolaisessa liikkeessä, jota hyödynsivät sekä itäisen naapurimme ihmishirviöt että oman maamme korkein vallankäyttäjä. Ja jota johtivat edellisen sukupolven merkkihenkilöiden kultalusikka suussa syntyneet vesat, jotka myöhemmin nousivat oman ikäluokkansa taloudellisiksi ja poliittisiksi johtajiksi - usein yhteiskunnalliset näkemyksensä päinvastaiseksi muuttaneina. 

Näinköhän historia lopulta toistaa itseänsä myös nykyisen tiedostavan, wokeltavan ja vihertävän vasemmiston suhteen? Eli nouseeko sen johtajista aikanaan pesunkestäviä wahlrooseja tai tuomiojia, vai ovatko he sittenkin esikuviansa kyvyttömämpiä?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiriä:
Paasikiven-Kekkosen linja
Wokellusta päiväkodissa
Leimattu ryhmä

Paasikiven-Kekkosen linja

Tämä on viidestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen neljännessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi joutui toiseen maailmansotaan Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan tekemän sopimuksen ja Cajanderin hallituksen sinisilmäisyyden seurauksena sekä miten se onnistui luovimaan tappiollisesta sodasta pois ilman vieraan vallan miehitystä - kiitos sotilaallisen etevyyden ja presidentti Risto Rytin henkilökohtaisen vastuunoton.

Rauhanteon jälkeen Suomi oli uudessa tilanteessa. Yhtäältä vaani äärivasemmiston vallankumous ja toisaalla oli itäinen suurvalta, jota pelättiin. Lisäksi iso osa väestöstä oli asutettava uudelleen.

Sotien aikainen kansallisen yhtenäisyyden tunne takasi kansainvälisestikin ainutlaatuisen karjalaisten uudelleenasuttamisen onnistumisen. Ja hyvinvointivaltion synnyttäminen torjui äärimmäisen vasemmiston kannatuspohjan kasvun ja johti sitä kautta vallankumouksen vaaran vähittäiseen katoamiseen. 

Samalla se osa väestöstä, jonka elämän edellytykset maaseudulla katosivat muuttuvassa maailmassa, ilmaantui kaupunkeihin nousevan teollisuuden työvoimaksi. Tämä puolestaan tuki yksityistalouden nousua osin kaupunkien uuden väestön palkkauksen ja osin myös tulonsiirtojen ansiosta. Lisäksi maalta tulevien ihmisten ylijäämä - jota suomalainen elinkeinoelämä pystynyt riittävän nopeasti integroimaan talouden kehitykseen - katosi Itämeren yli vauhdittamaan ruotsalaisen teollisuuden nousua sen sijaan, että se olisi jäänyt kotimaahan radikalisoitumaan.  

Ulkopolitiikan ohjenuoraksi otettiin sotien jälkeisen pakon edessä Neuvostoliiton intressien mukaan toimiminen. Käytännössähän muita hyviä vaihtoehtoja ei ollut. Tämän ideologian johtajaksi valikoitui J.K. Paasikivi ja jatkajaksi U.K. Kekkonen - siitä nimitys Paasikiven-Kekkosen linja.

Nämä usein suurmiehinä pidetyt presidentit olivat idän jättiläisen johtomiesten suosiossa ja mahdollistivat suosionsa varassa sisäpoliittisen itsenäisyyden säilymisen. Ja jälkimmäisen kaudella Suomi pystyi jopa ottamaan askeleen kohti länttä liittyessään EEC:n ulkojäseneksi. 

Tosin talousyhteisön piiriin pääsy edellytti Suomessa äärimmäisen epädemokraattista ratkaisua, eli Kekkosen valintaa kolmannelle kaudelle kansalaisten demokraattiset oikeudet syrjäyttäneen poikkeuslain avulla. Tämä oli kuitenkin ilmeisesti välttämätöntä, sillä vain siten voitiin Moskovan valtiaat vakuuttaa Suomen ulkopolitiikan jatkuvuudesta sen jälkeen, kun eräät sosiaalidemokraatit - mm. Erkki Tuomioja - olivat yrittäneet torpata Suomen länsisuuntauksen vuotamalla salaista tietoa Kekkosen ja Neuvostoliiton johdon välisistä neuvotteluista Zavidovossa.

Kekkosen ajalle sattui myös valtava ihmisten koulutustason nousu. Edellisen sukupolven koulutetun eliitin jälkeläisten odotettiin saavuttavan tai jopa ylittävän vanhempiensa saavutukset, mutta samalla opintielle lähti myös rahvaan jälkeläistöä niin maalta kuin kaupungeistakin. 

Tämän opiskelijanuorison etenemismahdollisuuksia varjostivat kuitenkin korkeakouluihin kohdistuvat supistukset, joiden seurauksena opiskelevien nuorten tulevaisuus hämärtyi. Tämä vanhan eliitin jälkeläisten epävarmuus omasta tulevaisuudestaan johti radikalisoitumiseen, jossa tukea haettiin työväestä hiukan samaan tapaan kuin 1800-luvun lopulla fennomaanit talonpojista. 

Sotien jälkeinen hyvinvointivaltion rakentaminen oli vienyt vallankumouksellisen terän perinteiseltä työväenliikkeeltä, joka opiskelijaliikkeen provosoinnista huolimatta suuntautui muun Euroopan kommunistien tavoin hakemaan työväen aseman parantamista demokraattista tietä. Sen nimissä kiihkoileva radikaali opiskelijaliike taas ajautui neuvostokommunismin kainaloon ja menetti uskottavuutensa, minkä seurauksena koko taistolainen vallankumous lopulta sammahti.

Heikki Ylikankaan mukaan radikaali opiskelijaliike oli pohjimmiltaan johtajilleen valtaa hakeva yritys. Sen johtohahmot olivat edellisen sukupolven parhaiten menestyneiden vanhempien jälkeläisiä ja tulivat aikanaan myös perimään näiden aseman - tosin aatteen etumerkkiä vaihtaen, kuten vaikkapa Björn Wahlroosin esimerkki osoittaa. 

Itse opiskelijaliikkeen merkitys näkyi ennen kaikkea presidentti Urho Kekkosen tukena, jota tämä taitavasti hyödynsi, sekä koko poliittisen kentän hassahtamisena - Kokoomusta myöden - piirun verran kohti vasemmistolaisuutta. Nämä vaikutukset jäivät kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi, vaikka liikkeellä lienee edeellenkin jonkinlainen merkitys myöhempien radikaaliliikkeiden jonkinlaisena tiedostettuna tai tiedostamattomana esikuvana. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokellusta päiväkodissa
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?
Gazalaiset ja Karjalan menetys

Suomen tulevaisuus on naisten käsissä

Suomessa ja Suomea on ihailtu siitä, että maan johdossa on paljon nuoria naisia. Eikä pelkästään hallituksessa, vaan myös toiseksi suurin oppositiopuolue on valinnut johtajakseen nuorehkon naisen, joten olemme historiallisesti ainutlaatuisessa tilanteessa.

Kysymys tietenkin kuuluu, että mistä tämä kertoo? Onko kyseessä väliaikainen vaihe, jonka jälkeen valta palaa miehille? Vai ovatko naiset ottamassa vallan käsiinsä pysyvämminkin?  

Tilastokeskus julkaisi eilen näihin kysymyksiin liittyen mielenkiintoista taustatietoa. Sen mukaan tutkintoa tavoittelevaan koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden kokonaismäärä oli Suomessa vuonna 2020 yhteensä 1,35 miljoonaa. 

Tässä käsiteltävän asian osalta suurin mielenkiinnon kohde on tietenkin opiskelijoiden sukupuolijakauma. Tilastokeskuksen mukaan kaikista opiskelijoista naisia oli 51 prosenttia, mutta uusista opiskelijoista heitä oli 54 prosenttia ja tutkinnon suorittaneista peräti 55 prosenttia. He olivat enemmistönä sekä uusissa opiskelijoissa että tutkinnon suorittaneissa kaikilla perusasteen jälkeisillä koulutussektoreilla.

Naisten osuus myös kasvoi koulutuksen tason myötä. Ylioppilastutkinnon suorittaneista naisia oli 59 prosenttia, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista "vain" 55 prosenttia. Mutta ammatillisen koulutuksenkin puolella suuntaus oli selvä: naisia oli perustutkinnon suorittaneista oli 52 prosenttia, ammattitutkinnon suorittaneista 61 prosenttia ja erikoisammattitutkinnon suorittaneista 59 prosenttia.

Vastaava ilmiö näkyi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneissa, joista naisia oli naisia 59 prosenttia mutta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista jo peräti 70 prosenttia. Jälkimmäisistä miehiä oli siten vain 30 prosenttia.

Tiedeyliopistojen puolella peruskoulutuksen suorittaneista naisten osuus oli 59 prosenttia eli miehiä oli vain 41 prosenttia. Sen sijaan yliopistojen jatkokoulutuksen suorittaneista miesten osuus oli hiukan suurempi eli 47 prosenttia - mutta siinäkin he siis jäivät naisten varjoon.

Nämä lukemat ovat tietenkin osoitus ennen kaikkea suomalaisten naisten tasa-arvosta - tai ehkä jopa sen naisia suosivasta koulutuspolitiikasta. Samalla ne viittaavat siihen, että nykyinen sukupuolten välinen vallanjako on luonteeltaan pysyvä ja yhteiskuntaamme tullaan seuraavina vuosikymmeninä viemään eteenpäin naisten ehdoilla. 

Tämä ei tietenkään itsessään ole hyvä eikä paha asia, mutta nähtäväksi jää mihin naiset tulevat pohjoista maatamme viemään. Varmaa kuitenkin lienee, ettei se ole sama suunta kuin minne Suomi miesten johtamana menisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikien päivä oli ja meni
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?

Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Ahdistuneen naisen henkilökuva

Helsingin sanomat julkaisi henkilökuvan 23-vuotiaasta ympäristötieteitä opiskelevasta naisesta, jonka maailmankuvaa hallitsee pelko ilmastonmuutoksesta. Hänen näkemyksensä maailman nykytilasta ja tulevaisuudesta oli äärimmäisen synkkä: esimerkiksi Helsingin hän oletti hautautuvan ajoittain meren alle, järvien muuttuvan uimakelvottomiksi ja mustikoiden katoavan metsistä. 

Tulevaisuuden synkän maalailun lisäksi nainen puhui siitä, kuinka ihmisten tulisi reagoida uhkaavaan ilmastonmuutoksen. Hänen mielestään suomalaisten ilmastonmuutoksen torjumiseksi tekemillä toimenpiteillä on globaalia merkitystä, koska "pienistä valinnoista kertyy iso kokonaisuus".

Hän tiedosti kuitenkin maailman taloudellisen integroitumisen ja totesi, että meihin tullee vaikuttamaan eniten se, mitä tapahtuu muissa maissa. Esimerkkinä hän mainitsi, että "jos tuontimaan ruokajärjestelmä romahtaa, sillä on vaikutusta meihin". 

Hänelle oli myöskin syntynyt voimakas näkemys siitä, kuinka maapallon ekosysteemit voivat romahtaa. Esimerkkinä oli Amazonin sademetsä, joka hänen mukaan pienten muutosten seurauksena siirtyä peruuttamattomasti uuteen tasapainotilaan ja muuttua savanniksi. Tällöin maapallon keuhkot katoaisivat. 

Hän kertoi myös, että muutoksen nopeus vaihtelee eri puolilla maapalloa. Esimerkkinä oli arktinen alue, joka hänen mukaansa lämpiää kaksi kertaa muuta maailmaa nopeammin.

Ratkaisuina ilmastonmuutokseen nuori opiskelijanainen esitti sitä, että jokainen tekisi jotain konkreettista: miettisi asumistaan, lentämistään, autoiluaan ja kulutustottumuksiaan. Lisäksi hän vaati myös yhteiskunnallisten järjestelmien muuttumista - mutta jutusta ei ilmennyt minkälaiseksi.

* * *

Minusta on ikävää, että meillä on joukko nuoria ihmisiä, joiden mieltä hallitsee median yksipuolisen uutisoinnin luoma ahdistus. Ja joilta itseltään puuttuu kyky faktapohjaiseen kriittiseen ajatteluun siitä huolimatta, että he opiskelevat korkeakoulututkintoa ahdistustaan aiheuttavasta aiheesta. Vai onko ongelma sittenkin yliopiston opetuksessa?  

Joka tapauksessa edelle kokoamissani väitteissä on useita faktuaalisia virheitä ja järjettömyyksiä. Esimerkiksi Helsinki ei tule hautautumaan merenpinnan alle nähtävissä olevassa tulevaisuudessa - ei ainakaan ilmastonuutoksen takia. Näin jo siitäkin syystä, että Suomessa maanpinta nousee suunnilleen samaa tahtia ennakoidun merenpinnan nousun kanssa.

Voidaan myös epäillä arktisen alue lämpiämistä kaksi kertaa muuta maailmaa nopeammin. Asialle luotettavana proxyna voitaneen pitää arktisen merijään kokoa, jonka tähänastinen mitattu minimi sattui syksylle 2012 eli lähes yhdeksän vuotta sitten. Tätä kirjoitettaessa tuon jään laajuus on vuodenaikaan nähden mittaushistorian 11 pienin ja suurimmillaan sitten vuoden 2013. 

On selvää, että Amazoniassa tapahtuvat valtavat metsänhakkuut ovat tuhoisia ainakin maailman biodiversiteetille. Yhtä selvää on kuitenkin myös se, etteivät sademetsät ole mikään hiilinielu, eivät ainakaan suuri, koska ne ovat sukkession kliimaksivaiheen ekosysteemejä. Sen sijaan ne ovat kyllä valtava hiilivarasto, jonka purkautuminen johtaisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvuun.

Maailman ruokahuollon integroituneisuus puolestaan tarkoittaa ruokavarmuuden paranemista - eikä todellakaan sen heikkenemistä. Eli koska ruokaa tuotetaan ympäri maailmaa, ei ilmaston aiheuttama tuho aiheuta paikallisia katastrofeja ainakaan maksukykyisissä länsimaissa, vaan tuotanto siirtyy viljelykelvottomilta alueilta viljelykelpoisemmille.

Eniten minua kuitenkin hämmästytti se, että kyseinen ympäristötieteen opiskelija ei maininnut sanaakaan maapallon väestön lisääntymisestä. Ei maapallon ilmaston uhkana eikä väestönkasvua sen torjuntakeinona. Eikä hän maininnut ilmasto-ongelmaksi myöskään ihmisten siirtymistä alhaisten hiilipäästöjen kehitysmaista korkean elintason länsimaihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyödyllistä kommunismia
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Kuinka nainen eroaa miehestä?

MTV3 teki uutisen siitä, että nuoret naiset ja miehet kannattavat eri puolueita. Sen mukaan vasemmistopuolueet ja Vihreät ovat nuorten naisten mieluisimmat vaihtoehdot, kun taas keskustalaiset ja oikeistolaiset puolueet saavat eniten kannatusta miehiltä.

Kokoomusta että Vihreitä kannattaa 25 prosenttia nuorista ja Perussuomalaisia 15 prosenttia. Sen sijaan SDP, Keskusta ja Vasemmistoliitto jäävät alle 10 prosenttiin.

Sukupuolten väliset erot heijastelevat nuorten sukupuolittuneita maailmankatsomuksia, joka näkyy myös heidän opiskeluvalinnoissaan. Esimerkiksi pari vuotta sitten naisvaltaisimpia koulutusaloja yliopistoissa olivat kasvatusalat, joiden opiskelijoista yli 80 prosenttia edusti kauniimpaa sukupuolta. Kasvatusalan lisäksi naiset suosivat humanistisia, taide- ja yhteiskunnallisia aloja, joiden opiskelijoista noin 70 prosenttia oli naisia. 

Yliopistojen tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen aloilla naiset olivat sen sijaan harvinaisuuksia, sillä niillä yli 80 prosenttia opiskelijoista oli miehiä. Myös tekniikan alalla noin kolme neljästä opiskelijasta oli vähemmän viehättävän sukupuolen edustajia. 

Kun edellä olevaa yliopisto-opiskelijoiden listaa tarkastelee työelämän kannalta, ei kenellekään jääne epäselväksi, että miehet hakeutuvat aloille, joilla sijoitutaan työelämässä varsin todennäköisesti yksityiselle sektorille hankkimaan veroeuroja valtion tai kuntien pohjattomaan kassaan. Vastaavasti naiset hankkivat koulutuksia, joiden seurauksena heidän toimeentulonsa maksetaan tuosta pohjattomasta kassasta.

Näin ollen on varsin loogista, että miehet äänestävät keskimääräistä useammin puolueita, joiden ajamat poliittiset linjaukset eivät tähtää verovaroin toimivaan holhousyhteiskuntaan. Ja vastaavasti suurimmalla osalla naisista on halu saada valtaan eriasteisesti suunnitelmatalouteen tähtääviä puolueita, joita verovarojen hankkiminen kiinnostaa merkittävästi vähemmän kuin niiden jakaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosielämän naisen logiikkaa
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Sukupuolten hermostot eroavat toisistaan noin 30 prosenttia

Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Kansan uutiset oli kutsunut viikonloppuna sunnuntaivieraakseen taloustieteen ja politiikan tutkimuksen opiskelijan. Tämän mukaan asuntosijoittajat ja vuokranantajat ovat parasiitteja. 

Vieraileva opiskelija kyseli myös, että miksi ylipäänsä on sallittua tehdä rahaa ihmisen perustarpeilla, kuten asumisella? Ja yllytti vuokralaisia liittymään yhteen vuokralaisliitoiksi, jotka voisivat halutessaan päättää joukolla olla maksamasta vuokraa. Näin vuokralle antajan olisi vaikeampi häätää heitä.

Juttu herätti tuoreeltaan keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kyseltiin esimerkiksi sitä, että koskeeko parasiitti-nimitys myös kiinteistösijoittajayhtiö Kojamoa, jonka tuotot ammattiyhdistys saa nostaa verovapaana tililleen. Vastausta en huomannut kysymykseen annetun. 

Omalta osaltani jäin miettimään tuota parasiitti-nimityksen käyttöä. Onhan viime aikoina painotettu kovasti sitä, ettei ihmisistä saisi käyttää halventavia nimityksiä. Nyt kuitenkin Kansan uutisten vierailijaopiskelija tuli kutsuneeksi myös minua parasiitiksi, koska olen perinyt yksiön, jota en myynyt pois, vaan tein siihen remontin ja vuokrasin odottamaan mahdollista omaa käyttöä.  

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Kansan uutisten vierailija kuvasi valaisevasti sitä ajattelutapaa, joka vallitsee vasemmiston parissa. Ja siten vahvisti käsitystäni siitä, että tuon aatteen yhtenä - tai mahdollisesti jopa pääasiallisena - perusteena on syvällinen kateus niitä kohtaan, joilla on varallisuutta. Jopa siihen mittaan asti, että heitä voi kutsua parasiiteiksi ja suunnitella joukkovoiman käyttämistä heidän omaisuutensa ottamiseksi käyttöön ilman korvausta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt
Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Poliittisesti epäkorrekti taidepläjäys

Iltalehti julkaisi eilen taideuutisen. Sen mukaan saksalaistaiteilija lastasi 99 älypuhelinta pieneen vaunuun, veti sitä perässään pitkin Berliinin katuja ja aiheutti Googlen karttapalveluun valeruuhkan. Näin hän sai autoilijat muuttamaan ajoreittejään optimaalisesta huonommiksi.

Juttu kuulosti teekkaripilalta. Siis sellaiselta, jollaisista muistamme hyvin esimerkiksi Kehä I:ltä löytyneen vuoden poliisin. Ja jotka hersyvän huumorin lisäksi saavat itseni aina katsomaan maailmaa uudella tavalla.

Myös Iltalehden uutisessa kerrotun ns. vakavasti otettavan taiteen tarkoituksena on sekä luoda "taiteellisia elämyksiä" että ohjata ihmisten ajatuksia kohti parempaa maailmaa. Tässä taideteos näyttäisi ainakin omalta osaltani onnistuneen, sillä siitä lukeminen aiheutti aivoissani suoranaisen poliittisesti korrektien ajatusten ryöpyn.

Aivan ensimmäisenä mieleeni juolahti, että autoilijoiden ohjaaminen suboptimaalisille reiteille lisäsi berliiniläisautojen päästöjä. Näin siksi, että ne ovat parhaita reittejä huonommin liikennettä vetäviä ja todennäköisesti myöskin pidempiä, jolloin polttomoottorit käyvät sekä pidempään että epäpuhtaammin. En siten voinut välttyä siltä kauhistuttavalta painajaiselta, että taiteilijan "teos" pitäisi nähdä suorastaan ympäristörikoksena?

Toiseksi tuli mieleeni se, että kertoessaan teoksestaan taiteilija tuli mainostaneeksi Googlen karttapalveluja. Liikenteen ruuhkautuminenhan osoitti niiden toimivaan juuri siten kuin on suunniteltu. 

Mieleni valtasikin epämiellyttävä ajatus siitä, että saksalaistaiteilija taisi harrastaa piilomainontaa? Niinpä valvoin puolet viime yöstä ajatellessani sitä, kuinka paljon tätäkin blogialustaa (Blogspot) ylläpitävä mediajätti mahtoi maksaa hänelle tempauksestaan? Ja kuinka taiteilija tuli tällä tavalla tahranneeksi puhtaan epäkaupallisen taiteen.

Kolmas mieleen tullut ajatus liittyi tietenkin taiteilijan sukupuoleen ja se valvottikin sitten koko loppuyön. Onko nimittäin niin, että Iltalehden esille nostama teknologiaa hyödyntävän taiteilija oli etnisesti eurooppalainen ja sukupuoleltaan mies? Näin voisi nimittäin päätellä ainakin nimen ja ulkonäön perusteella. 

Eikö olisi ollut paremmin nykyisin edistettävien arvojen mukaista, että suomalaismedia olisi sukupuolisen tasa-arvon nimissä nostanut hänen rinnalleen myös jonkun naispuolisen ja ehkä jopa kolmassukupuolisen teknologiataiteilijan? Sekä tietenkin jonkun afrikkalais- tai lähi-itäläistaustaisen teknistä taidetta edustava henkilön. Sellaisten puuttuessahan saattaa syntyä käsitys, että eurooppalaistaustaisissa miestaitelijoissa on jotain erikoista - eikä sellainen ole poliittisesti korrektia.

Lopuksi totean ylen väsyneenä, että pidän itse kovasti teekkarihuumorista, vaikka se ajoittain häiritseekin - tässä käsitellyn saksalaistaiteen tavoin - jonkin verran kanssaihmisiä. Siksi ehdotankin, että saksalaiset mesenaattiorganisaatiot ryhtyisivät tukemaan sikäläisiä kaiken värisiä ja sukupuolisia teekkareita samanlaisilla apurahoilla kuin Berliinin liikennettä ja ilmanlaatua taiteen nimissä sotkevaa taiteilijaakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hauska ero
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Oulun tapauksen poikimaa huumoria

Kommunistiprofessori rinnasti Mannerheimin ja alastomat naiset

Tunnettu maahanmuuttofanaatikko ja Oulun yliopiston kommunistiprofessori Vesa Puuronen on pyytänyt opiskelijajärjestöä poistamaan selfiekuviin innoittaneen presidentti ja marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin valokuvan seinältään. Näin siitä huolimatta, että sensuroinnin kohde on taannoisen äänestyksen mukaan kaikkien aikojen "suurin suomalainen".

Suurimman suomalaisen tittelin entinen presidenttimme on epäilemättä saanut ansioistaan kommunistisen kapinaliikkeen kukistajana ja samalta ideologialta ponnistaneen suurvallan sotilaallisten aggressioiden torjumisesta. Nämä selittänevät Puurosen päätöstä enemmän kuin hänen julkituomansa seikat.

Hän nimittäin perusteli kuvan poistamista Mannerheimin epäonnistumisella sisällissodan jälkeisten kostotoimien ehkäisemisessä sekä venäläisten erilaisuuden toteamisella aikakaudelle tyypillisellä ilmaisulla. Hänen mukaansa ne tekevät Mannerheimista hyvin ristiriitaisen henkilön, jonka kuvaa ei siksi olisi soveliasta pitää esillä.

Tämä on varsin mielenkiintoista henkilöltä, jonka oma ideologia pohjautuu edelleenkin ihmiskunnan suurimpien murhamiesten, kuten Vladimir Leninin, Josef Stalinin, Mao Zedongin ja Pol Potiin viitoittamaan aatemaailmaan, jota sivumennen sanoen hänen sensuurikäskynsä mainiosti kuvastaa. Avoimeksi jää, olisiko hän pyytänyt poistamaan myös näiden oman aatteensa "suurmiesten" kuvat opiskelijajärjestön seinältä, mikäli joku olisi ollut tarpeeksi arvostelukyvytön sellaisia sinne ripustamaan.

Näin tietekoneen näppäimistön takaa tulkiten luontevalta tuntuvien sensuroitavien  eli omien aateveljiensä kuvien sijaan Puuronen otti Iltalehden jutun perusteella mahdollisten sensuuritoimiensa esimerkiksi alastomien naisten kuvat ja Ylen mukaan hakaristiliput. Nämä vertailukohdat ovat tässä yhteydessä vähän outoja, mutta jälkimmäisen osalta oivaltava toimittaja olisi kuitenkin kysynyt, miten mainio kommunistikollegani suhtautuisi punalippuihin joko sirpillä ja vasaralla varustettuina tai ilman niitä.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Mannerheim inhosi kommunisteja yhtä syvästi kuin natsejakin - eivätkä jälkimmäisen aatteen aiheuttamat ihmisten kärsimykset jääneet ainakaan jälkeen ensimmäisistä. Puoluevalintojensa perusteella ne eivät kuitenkaan Vesa Puurosen mielestä tee hänen omasta aatteestaan ristiriitaista, vaan nyt tulleen tapauksen perusteella pikemminkin esimerkillisen pohjan yhteiskuntamme rakentamiselle.

Siksi olisikin mainiota, mikäli oululainen opiskelijajärjestö ottaisi ja ripustaisi seinälleen Leninin, Stalinin, Maon - tai vaikkapa Otto Wille Kuusisen - kuvan ja tekisi mediaperformanssin siihen liittyvistä selfieistä. Ja jäisi odottamaan professorin sensurointipyyntöä tai sen puuttumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Vesa Puuronen puhuu viisaita

Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille

Suomessa alkaa monin paikoin olla työvoimapula. Mutta monilla maahanmuuttajaryhmillä on kuitenkin edelleen vaikeuksia työllistyä. Kysymys kuuluukin, että miksi asia on näin.

Yksi vinkki löytyi tämän päivän Helsingin Sanomista.  Siinä kerrottiin eteläpohjalaisesta ratkaisusta sikäläiseen työvoimapulaan.

Etelä-Pohjanmaalle on nimittäin haettu apua Venäjän Karjalasta rekrytoiduista opiskelijoista, joita Järviseudun ammatti-opisto ohjaa työvoimapulasta kärsivien alojen opintolinjoille. Rehtorin mukaan "he työllistyvät 90–100-prosenttisesti ja paljolti lähialueille".

Siis jotain aivan muuta kuin maassamme vuodesta 1990 alkaen enimmäkseen veronmaksajien varoilla eläneillä somaleilla. Tai vuoden 2015 muuttoaallossa saapuneilla irakilaisilla, joista työllistyneelle pienelle joukolle ministeri Kai Mykkänen (kok) on hankkimassa passeja, jotta he voisivat jäädä Suomeen työperäisinä maahanmuuttajina.

On siis syytä katsoa, mitä mieltä eteläpohjalaiset ovat onnistumisensa syistä, joten keräsin HS:n artikkelista seuraavan listan mahdollisista selityksistä.

1. Venäläisopiskelijat ovat motivoituneita.
2. Heillä on hyvä pohjakoulutus kotimaastaan.
3. He osaavat Suomea.
4. Ammattiopinnot ovat suomeksi.
5. Heidän tavoitteenaan on parempi elintaso kuin kotimaassa.
6. He rahoittavat opiskelunsa tekemällä töitä iltaisin ja lomillaan.
7. He ovat kiitollisia koulutuksesta.
8. He kunnioittavat opettajia.
9. He ovat tunnollisia.

Seuraavaksi pitäisi siis miettiä, minkälaisen listan voisi tehdä somali- tai irakilaisopiskelijoista. Sekä niistä, jotka eivät edes opiskele.

Yllä olevaa listaa kannattaisi lukea erityisesti niiden, jotka päättävät maahanmuuttajien kotouttamisesta ja miksei myös niiden, jotka vastaavat yleisesti suomalaisen työjärjestelmän toimivuudesta. Venäläisiä työllistävä pohjalaisyrittäjä nimittäin totesi jutussa, että "tällä alueella ei ole ollut sopivaa työvoimaa tarjolla. Kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Muualta Suomesta on vaikea saada työntekijöitä muuttamaan tänne."

Ja lukemisen jälkeen he voisivat tehdä johtopäätökset ja toimintasuunnitelman, jonka seurauksena humanitaarisestakin maahanmuutosta tulisi meille suomalaisille rikkaus ja voimavara sen sijaan, että se on nykyisin lähinnä kustannus ja turvallisuusuhka.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Grahn-Laasonen antaisi samaa lääkettä sekä sitä tarvitseville että meille muille?
Afrikkalaista koneinsinööriä odotellessa
Haiti on köyhä ja siksi jää

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

Eläkeläismies Reijo Tossavainen (ps) kiinnitti Oikean Median blogissaan eilen huomiota toimittajakuntamme punavihreään poliittiseen agendaan käyttäen esimerkkinä Suomen Uutiset -lehden pääkirjoitusta Helsingin Sanomien viime vuosien yhä kiihtyvästä muutoksesta.

Taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista Vihreitä kannatti 47,7%, Vasemmistoliittoa 27,3%, Sosiaalidemokraatteja 11,4 prosenttia, Kokoomusta 4,5%, Keskustaa 4,5% ja Piraattipuoluetta 4,5% vastaajista. Perussuomalaisten tai tai Kristillisten kannattajia kyselyssä ei löytynyt.

Vuonna 2012 puolestaan tutkittiin toimittajan ammatissa työskentelevien poliittisia näkemyksiä. En löytänyt alkuperäistä lähdettä, mutta Ylen jutun mukaan toimittajista 26% kannatti Vihreitä ja 18% Kokoomusta. Lisäksi siinä kerrottiin, että "44 prosenttia ei äänestäisi missään nimessä perussuomalaisia". Silloin soinilaista puoluetta ilmoitti kuitenkin kannattavansa 2% vastanneista. Muista puolueista ei jutussa mainita mitään.

Toimittajien puoluekantajutun ajatuksia herättävin kohta oli kuitenkin se, että Yle, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen. Siten siitä puuttuivat suurimpien valtamedioidemme toimittajat, eli se kertoi lähinnä paikallismedioissa työskentelevien toimittajien näkemyksistä.

Se ehkä osin selittää kokoomuksen yllättävän suurta kannatusta toimittajien joukossa (suhteessa opiskelijoihin). Mahdollisina muina syinä tulevat mieleen sekä iän mukanaan tuoma konservatiivisuuden kasvaminen tai poliittisten näkemysten vaihtelu eri aikakausina. Eli ehkäpä nyt työssä olevien näkemykset olivat jo nuorena erilaisia kuin nykyisillä opiskelijoilla.

Syytä mainittujen toimitusten pois jäämiseen ei ole kerrottu, mutta Ylen ja Sanomatalon uutisvirtaa seuranneille lienee selvää, että niiden osalta tulokset olisivat olleet samansuuntaisia kuin journalistien opinahjoista havaitut - elleivät sitten vieläkin punavihreämmät. Ehkä sitä ei haluttu viestittää näiden valtamedioiden koko väestön (paljon oikeistolaisempia) näkemyksiä myötäilevälle lukijakunnalle.

Mutta palataan takaisin alkuun. Tossavainen nosti asian esille ja minä jatkan kysymällä, että mitä lehdistömme yksipuoliselle poliittiselle värittyneisyydelle olisi tehtävissä?

Onhan toimittajillakin oikeus poliittisiin näkemyksiin, ja jopa sellaiseen kelvottomaan toimitustyöhön, jossa omat näkemykset värittävät ja vääristävät tiedonvälitystä (täällä tuore esimerkki). Paitsi ehkä Ylellä, joka on veronmaksajien rahoittama ja siksi sillä pitäisi olla velvollisuus mahdollisimman objektiiviseen tiedonvälitykseen.

Itse en näe asian korjaamiseen oikeastaan muuta keinoa kuin ei-vihervasemmistolaisesti ajattelevien nuorten kannustamisen journalistiikan ja viestinnän opiskeluun. Tie on pitkä ja hidas, mutta ottaen huomioon median valtavan vaikutuksen kaikkiin elämänalueisiin olisi sille tielle kuitenkin lähdettävä.

Mutta mistä me löydämme ne nuoret, jotka uhraisivat elämänsä pelastaakseen suomalaisen tiedonvälityksen uskottavuuden? Siis ne sankarit, jotka vapauttaisivat suomalaiset vihervasemmistolaisen toimittajakunnan mielipidediktatuurista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Media värittää maailmankuvaamme
Jounalistin ohjeet ja valtamedian todellisuus