Russakan ihmeelliset seikkailut

Russakka eli saksalainen torakka eli tavallinen torakka on sellainen eläinkunnan edustaja, joka tuo harvalle ihmiselle - tuskin edes innokkaimmille eläinten oikeuksien advokaateille - mieleen positiivisia ajatuksia. Se on kuitenkin kaikessa iljettävyydessään äärimmäisen mielenkiintoinen otus, joka on täysin riippuvainen meistä ihmisistä, sillä sen ei tiedetä elävän missään päin maailmaa itsenäisenä.   

Russakan kuvasi aikanaan jo nykyaikaisen eliöiden luokittelujärjestelmän kehittänyt Carl von Linné, joka myös arveli, että se oli peräisin jostain muualta kuin Euroopasta. Ja viisas mies hän tosiaan oli, sillä tutkimus on osoittanut torakan olevan peräisin Aasiasta ja vieläpä selvittänyt miten se on levinnyt ympäri maailmaa. 

Mitokondrioiden geenejä analysoimalla on osoitettu, että russakka on lähinnä sukua aasialaistorakalle, joka kuvattiin alkujaan Japanissa, mutta joka on sittemmin levinnyt myös Yhdysvaltoihin. Russakan matkaa Aasiasta on selvitetty kartoittamalla 17 maasta kerätyistä 281 näytteestä genomisia samankaltaisuuksia. 

Niiden väliset sukulaisuussuhteet osoittavat, että russakat saavuttivat maailmanlaajuisen levinneisyyden kahdessa aallossa, joissa molemmissa niitä auttoivat ihmiset. Kaikki alkoi kuitenkin vasta sen jälkeen, kun russakan esivanhemmat eriytyivät aasiantorakasta noin 2100 vuotta sitten. 

Tämä tapahtui luultavasti Intiassa tai Myanmarissa russakoiden sopeutuessa syömään ihmisten ruokaa. Tämän taidon opittuaan russakka siirtyi Lähi-itään noin 1200 vuotta sitten - samaan aikaan kahden islamilaisen kalifaatin, Umaijadien ja Abbasidien, kaupan ja sodankäynnin laajenemisen kanssa. Russakan kulukuvälineinä olivat todennäköisesti ihmisten mukanaan kuljettamat leipäkorit. 

Seuraavassa aallossa lajin esiintymisalue laajeni Kaakkois-Aasiaan noin 390 vuotta sitten. Tämä tapahtui hollantilaisten ja brittiläisten Itä-Intian kauppakomppanioiden kolonialistisen kaupan myötä. Ja lopulta kauppalaivat toivat russakat Eurooppaan ehkä noin 300 vuotta sitten. 

Sen jälkeen höyrylaivat ja parantunut asuminen - lämmitys ja putkisto luovat lämpimät, kosteat olosuhteet, joista torakat pitävät - mahdollistivat russakoiden leviämisen ympäri maailman. Valloittamatta on enää Etelämanner.

Edellä lyhyesti kuvaamani russakan tarina kertoo siitä, kuinka luonnonvalinta hyödyntää sille avautuvia mahdollisuuksia. Ensin maanviljelyn tuottama ruuan yltäkylläisyys synnytti uudenlaisen ekologisen lokeron, joka mahdollisti joidenkin torakoiden erikoistumisen nauttimaan ihmisten ravinnosta. 

Ihmisen tarjoamien palveluiden myötä russakat olivatkin sitten valmiita kulkemaan näiden mukana kaikkialle maailmaan. Sekä sopeutumaan elämiseen mitä erilaisimmissa olosuhteissa - kunhan vain paikalla on joku tarjoamassa niille leipää ja lämpöä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?
Hampaattomia naaraita ja kuolevia uroksia
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta

Suomalainen albania- tai marokkolaki?

Iso-Britannia on säätänyt lain, jonka mukaan sinne pyrkivien kehitymaalaisten turvapaikkahakemukset käsitellään Ruandassa. Päätöksen seurauksena Englantiin, Walesiin, Skotlantiin ja Pohjois-Irlantiin päässeet elintasopakolaiset ovat pyrkineet Irlannin tasavaltaan. Eli päätös on toiminut toivotulla tavalla.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on eilen nimennyt kaksi mahdollista maata, jotka voisivat toimia Suomeen tunkeutuvien turvapaikanhakijoiden asuinpaikkana heidän anomustensa käsittelyn ajan. Ne ovat Albania ja Marokko.

Orpon mukaan turvapaikkojen mahdollinen tarjoaminen Suomen rajojen ulkopuolella tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset lopulta loisivat oman tulevaisuutensa kyseisissä maissa sen sijaan, että kulkevat "jonkun toisen maan läpi pyrkiessään Eurooppaan, ja... lähtevät salakuljettajien matkaan hengenvaaralliselle matkalle yli Välimeren". 

Toki Albaniasta ja Marokosta puuttuu Suomen kaltainen avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka mahdollistaa myös ulkomaalaisten toimeentulon ilman työnä tai työnteon edellytysten kehittämisenä tapahtuvaa vastiketta. Eli kyseiset maat tuskin kiinnostavat sinänsä sosiaaliturvaperusteisia turvapaikanhakijoita. Toisaalta ei täälläkään kukaan taida kaivata sellaisia - vaikka poliittinen vasemmisto ei heidän motiivejaan ehkä kykenekään näkemään. 

Toivottavasti pääministerin kannanotot siis tarkoittavat sitä, että hallituksella on valmius toteuttaa samantyyppinen järjestelmä, johon britit ovat jo siirtyneet. Ja asian ennakkovalmistelu olisi jo kaikessa hiljaisuudessa siirretty valmisteluun asianomaisissa ministeriöissä. 

Ainakaan turvapaikkapolitiikan järkeistämistä jo pitkään ajaneilla perussuomalaisilla tuskin olisi mitään tätä vastaan. Ja on hienoa, että pääministerikin on nyt siis nähnyt asian tärkeyden. Näin asian takana on jo hallituksemme kaksi suurinta puoluetta.

* * *

Eilen alkoi eurovaalien ennakkoäänestys. Niissä on perinteisesti moni jättänyt äänestämättä, minkä seurauksena jokaisen vaaliuurilla käyneen ihmisen vaikutusvalta on ollut eduskunta- tai presidentinvaaleja suurempi. 

Siksi kannustan kaikkia lukijoitani käyttämään äänioikeuttaan juuri näissä vaaleissa. Tämä kannattaa, sillä viime kädessä suurin osa suomalaista lainsäädäntöä ohjaavista päätöksistä tehdään Euroopan Unionissa. 

Siten nyt on mahdollisuus vaikuttaa juuri siellä, mistä kaikki - hyvä tai paha - saa alkunsa. Siis muun muassa sellaiset asiat kuin asetukset luonnon ennallistamisesta, metsien käytöstä, pullonkorkeista, yhteisveloista tai vaikkapa EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä. 

Ja niin, myös Unionin yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Siis siitä, voiko Suomi lopultakaan säätää omaa "albania- tai marokkolakiaan" EU:n ulkopuolisen Britannian tavoin. Vai määrääkö EU:n yhteinen päätös meidät pitämään kaikki tänne saapuneet ja meille unionin yhteisellä päätöksellä jaetut turvapaikanhakijat Suomessa koko vuosia kestävän käsittelyprosessin ajan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tyhmyydellä jokin raja?
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?

Läntisen pallonpuoliskon ainoa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevien ihmisten johtama valtio - Haiti - on saanut uuden pääministerin, Garry Conillen. Hän on entinen Haitin pääministeri, jonka valtakausi alkoi vuonna 2011 ja loppui jo 2012.

Connillen lähtökohta jengirikollisten riivaaaman Haitin nostamiseksi sekasorrosta ja kurjuudesta ei kuitenkaan vaikuttaisi lupaavalta, sillä Haitin terveydenhoito­järjestelmä on romahduksen partaalla, miljoonia ihmisiä uhkaavat nälänhätä ja tarttuvat taudit. Lisäksi yli 362  000 haitilaista on joutunut jättämään kotinsa väkivaltaisuuksien vuoksi.

Tehtävää pitäisi kuitenkin helpottaa Kenian johtamien monikansallisten joukkojen saapuminen maahan. Niiden tehtävänä on riisua jengiläiset aseista. Nähtäväksi siis jää, onnistuuko uusi pääministeri vai jatkuuko maan sekasorto myös hänen kaudellaan ja jälkeen. 

* * *

Edelle kirjoitetun tekstin tiedot ovat yhtä seikkaa lukuun ottamatta peräisin Ilta-Sanomien julkaisemasta jutusta. Lisäsin siihen itse ainoastaan tiedon haitilaisten muista Amerikan mantereen asukkaista poikkeavasta etnisestä taustasta. Tein sen siksi, että tiedolla saattaa olla merkitystä Haitin vuosien mittaisen ahdingon taustalla ottaen huomioon Saharan eteläpuolisten valtioiden yhteiskunnallisen menestyksen yleisen tason. 

Kiinnitin itse huomiota Haitiin ensimmäisen kerran yhdeksän vuotta sitten. Tuolloin viisi vuotta aiemmin sattunutta maanjäristystä oli seurannut ryöstelyaalto, jonka taltuttamiseksi tarvittiin länsimaisia sotilaita. 

Lisäksi kiinnitin arvoisten lukijoideni huomiota siihen, että silloisessa Haitissa jopa 12-vuotiaat tytöt myivät itseään pedofiileille saadakseen ruokaa ja tavaroita. Toivottavasti näin ei ole nyt käsillä olevassa tilanteessa. 

Tuolloin en vielä huomioinut Haitin väestön etnistä alkuperää, vaan kiinnitin siihen huomiota vasta seitsemän vuoden takaisessa kirjoituksessani. Ilta-Sanomien toimitusta asia ei kuitenkaan näytä kiinnostavan vielä tänä päivänäkään. Ei edes siksi, että maan väestön erikoisuuden taustalla on yksi historian onnistuneimmista etnisistä puhdistuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista
Vuoden saldo: 2 400 väkivaltaan kuollutta
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi

Viipalointia vai kasvatusta?

Ilta-Sanomat kertoi kansanedustaja Matias Marttisen (kok) sanoneen, että SDP:n puheenjohtaja Antti "Lindtmanin hämärtynyt käsitys Suomen talouden vakavasta tilanteesta ja täysin huteralle pohjalle kyhätty vaihtoehto on osoitus siitä, että Lindtman on uusvasemmistolaisten voimien vietävissä". 

Tällä kommentillaan hän viittasi Lidtmanin taannoiseen ulostuloon, jonka mukaan "tälle hallitukselle on helppoa ottaa viimeinenkin euro pienituloiselta opiskelijalta, eläkeläiseltä tai työttömältä. Mutta on niin vaikeaa ottaa suurituloiselta edes se ensimmäinen euro."

* * *

Tapaus kertoo poliittisen oikeiston ja vasemmiston välisestä syvästä talouspoliittisesta erosta. Siinä missä poliittinen vasemmisto näkee kaiken lähinnä tulonjako- eli kakun viipalointikysymyksenä, on vastapuoleen ajattelussa keskeistä koko kakun kasvattaminen. 

Tämän näkyy hyvin nykyisen ja edellisen hallituksen toiminnassa. Sanna Marinin (sd) johdolla maan talouden ongelmia ei ryhdytty perkaamaan, vaan julkisten varojen puute kuitattiin ottamalla lisää velkaa. Taustalla oli jopa ajatus siitä, että - silloin halvan - lainan ottaminen olisi kannattavaa.

Tämän seurauksena maksamme kuluvana vuonna pelkästään valtion lainojen korkoja yli kolme miljardia. Ja maksaisimme enemmänkin, mikäli Suomi olisi vaalien jälkeen jatkanut Marinin hallituksen linjoilla. Ellei koko rakennelma olisi sitten jo romahtanut kassakriisiin.

Poliittisen oikeiston linja kakun kasvattamisesta on puolestaan johtamassa Petteri Orpon (kok) hallituksen päätöksin siihen, että työnteon ja yrittämisen kannusteita lisätään. Jos tässä onnistutaan, kasvaa koko Suomen talous ja näin myös julkiselle taloudelle syntyy pelivaraa, joka voidaan käyttää esimerkiksi valtionvelkojen maksamiseen ja/tai kansalaisille tarjottavien palveluiden kustantamiseen. 

* * *

Alussa linkittämässäni IS:n jutussa kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) totesi sen karun tosiasian, että "Suomessa... ei tunnetusti ole vaikeaa ottaa suurituloiselta edes suurempaa osaa hänen tuloistaan, kuin hänelle itselleen jää". Tämän pitäisi pysäyttää jokainen ajatteleva ihminen: harva lienee oikeasti halukas maksamaan jokaisesta työnteollaan hankitusta eurosta yli 50 senttiä muiden käyttöön. 

Tässä yhteydessä on syytä ymmärtää marginaaliveron käsite. Se tarkoittaa sitä, kuinka monta prosenttia tulonsaaja joutuu maksamaan hankkimistaan lisäeuroista. Juuri nyt tämä osuus ylittää 50 prosenttia jo noin 4 700 euron kuukausiansioilla.

Jos ja kun tilanne on tällainen, ei liene suuri ihme, ettei kaikilla menestykseen kykenevillä ole halua työnteon tai yrittämiseen kautta rikastumiseen - ja siinä sivussa verojen maksuun - Suomessa, vaan he panostavat ahkeroinnin sijaan mieluummin vapaa-aikaan tai siirtyvät yritysmyönteisemmän ja alhaisemman verotuksen maihin (esimerkki ja toinen). Ja samalla vaikuttavat siihen, ettei suomalaispoliitikoille jaettavaksi kertyvä kakku kasva. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

 

Sitä saa, mitä tilaa

Tuoreen tiedon mukaan Malmö on Pohjoismaiden vaarallisin kaupunki. Tämä - tai sen syyt - ei liene arvoisalle lukijalleni mikään yllätys. 

Sen sijaan yllätyksenä voidaan pitää sitä, että asiasta ylipäänsä uutisoitiin. Tosin ilman viittausta varsinaisiin syihin. 

Noista syistä voi saada jonkinlaisen käsityksen kun lukee listaa Euroopan vaarallisimmista kaupungeista. Ykkösenä majailee Marseille, joka on koko maailman tilastoissa sijalla 40. Kärki on sosialistisen Venezuelan Caracasilla ja sijat 2-4 eteläafrikkalaiskaupungeilla. Sen sijaan Helsinki ja etenkin Tallinna ovat jääneet listan häntäpäähän.

Näin ainakin toistaiseksi. Nähtäväksi jää, säilyykö Helsinki jatkossakin suhteellisen turvallisena kaupunkina. Vai eroaako sen tie sukulaiskansamme pääkaupungista tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. 

Tämän asian ratkaisevat käytännössä suomalaiset poliitikot, jotka nauttivat kansalaisten vaaleissa ilmaisemaa luottamusta. Toisin sanoen suomalaiset - ja siten myös helsinkiläiset - voivat luottaa siihen, että "sitä saa, mitä tilaa" äänestyskopissa. 

Näin siitäkin huolimatta, että suomalaismedioilla on tapana piilotella turvallisuuteen liittyviä asioita. Tämän aamun esimerkin saimme MTV3:lta, joka kertoi Ranskan Lyonissa tapahtuneesta veitsi-iskusta mainitsematta siihen syyllistyneen mielisairaan marokkolaisen etnistä taustaa. 

Toki myös etnisesti suomalaiset kykenevät hirmutekoihin, kuten Valkeakoskella tapahtunut hirvittävä henkirikos osoitti. Tapauksen uutisointi oli kuitenkin sikäli mielenkiintoista, että poliisi katsoi siitä uutisoidessaan tarpeelliseksi ilmoittaa erikseen, ettei epäillyllä ole ulkomaalaistaustaa, vaikka virkavallalla ja medioilla on yleensä tapana vaieta epäiltyjen etnisestä taustasta. 

Tämä viittaa siihen, että ainakin seksuaali- ja henkirikosten uutisoinnin osalta maahanmuuttajatausta näyttää muuttuneen eräänlaiseksi vakioasetukseksi. Siksi on kysyttävä, että antaako tämä meille medioiden kuluttajille oikeuden tehdä jatkossa sen mukaisen johtopäätöksen jokaisesta tapauksesta, joissa ei erikseen mainita syyllisen tai sellaiseksi epäillyn etnistä taustaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?

Onko tyhmyydellä jokin raja?

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat Ruotsin muinaisen valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan sanat, jotka hän sanoi pojalleen kannustaakseen tätä rauhanneuvotteluissa kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluissa. Ne kuuluivat: "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan".

Jos 1600-luvun hallitsijat olivatkin vähäjärkisiä, ovat sitä myös monet tavalliset ihmiset. Tästä kertoi myös tänä aamuna silmiini sattunut uutisvirta, joka pani minut epäilemään, että mahtaakohan tyhmyydellä olla minkäänlaista rajaa. 

Ensimmäinen epäilystäni herättänyt juttu kertoi siitä, kuinka joku vähäjärkinen on levittänyt tahallaan akvaariokaloja ja -kasveja noin neljäänkymmeneen varsinaissuomalaiseen lampeen. Koska kyseessä ovat Suomen luontoon kuulumattomat lajit, joiden ympäristöön levitessään tiedetään aiheuttavan ongelmia, on Paimiossa tyhjennetty kokonainen lampi, jotta niistä päästäisiin eroon. 

Tyhjennyksen hinnaksi on tähän mennessä tullut noin 120 000 euroa. Jos samanhintainen toimenpide toteutettaisiin kaikissa neljässäkymmenessä lammessa samalla kustannuksella, syntyisi veronmaksajille yhteensä lähes viiden miljoonan euron kustannukset. 

Toivoa siis sopii, että akvaariokalojen levittäjä jää kiinni ja saa maksettavakseen aiheuttamansa kulut. 

Tosin täytyy sanoa, ettei Varsinais-Suomen typeryksen hintalappu kuitenkaan pärjää muun maailman idiooteille. Chilessä nimittäin pidätettiin palomies, joka oli syystä tai toisesta innostunut sytyttämään metsäpaloja, joissa kuoli 137 ihmistä. Ja aiheutti samalla tietenkin myös valtavan määrän aineellista vahinkoa. 

Nähtäväksi jää, onko chileläispoliisin haaviin jäänyt oikea palojen sytyttäjä. Tämän kirjoituksen kannalta asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska hengenmenot aiheuttanut metsäpalo oli joka tapauksessa tahallaan sytytetty. Ja ellei tekijä ole nyt epäiltynä pidätetty henkilö, on se joka tapauksessa ollut joku muu idiootti.

* * *

Toki tätä kahden tapauksen listaa voisi jatkaa monella tavalla, mutta jo edelle kirjoittamani osoittaa, että joukossamme kulkee ihmisiä, joiden toiminta on äärimmäisen tyhmää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he voisi menestyä esimerkiksi älykkyystesteissä. 

Siten kysymys on jostain muusta. Siis vähän samaan tapaan kuin äänestäjillä, jotka eivät halua ymmärtää tiettyjen ihmisryhmien maahanmuuton ja jengirikollisuuden välistä yhteyttä, vaan pettävät itseään äänestämällä puolueita, joiden toimet tukevat tämän yhteyden vahvistamista. 

Tai jopa länsimaiden nykyisillä poliittisilla johtajilla, jotka eivät halunneet tukea Ukrainaa nyt käynnissä olevan sodan alussa niin voimakkaasti, että hyökkääjä olisi lyöty silloin kun se oli heikoimmillaan. Siis aivan sodan alussa, ennen kuin Venäjä oli siirtynyt sotatalouteen. 

Tuon laiminlyönnin seurauksena Putinin pysäyttäminen vaatii moninkertaisen panostuksen puhumattakaan niistä inhimillisistä ja materiaalisista kustannuksista, jotka ovat kohdistuneet Ukrainaan ja sen kansaan pitkittyneen sodan aikana. Ja samalla länsimaiden velttous Venäjän suhteen on saanut ainakin Kiinan lisäämään aggressiivisuuttaan Taiwania kohtaan. 

* * *

Suomalaisten ja muiden eurokansalaisten edessä ovat pian vaalit, joissa valitaan poliitikkoja päättämään asioistamme Brysselissä. Siksi olisi hyvä, jos jokainen suomalainen käyttäisi hetken siihen, että arvioisi ehdokkaiden selväjärkisyyttä ennen äänestyspäätöstään. 

Ja huolehtisi omalta osaltaan siitä, etteivät edellä kuvailemani kaltaiset tyhmyyden lajit lisääntyisi europarlamentissa, vaan valituksi tulisi mahdollisimman paljon selväjärkisiä päättäjiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin

Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

MTV3 kertoi, että Ruotsin Foxtrot-rikollisverkostosta irtaantuneen ryhmän ja Bandidos MC:n välit ovat kiristyneet Suomessa. Toisin sanoen täällä entisen suurvallan itäosassakin alkaa näkyä emämaan eli Ruotsin tien seuraava vaihe. Siis huumekaupan motivoima jengisota. 

Tämä tilanne on saavutettu varsin pienellä määrällä ongelmalliseksi osoittautuneista maista sukujuurensa, kielensä ja kulttuurinsa mukanaan tuoneita maahanmuuttajia: arabiaa, somalia, persiaa, kurdia, albaniaa, ja turkkia puhuvia ihmisiä oli Suomessa vuoden 2022 lopussa noin 125 000 henkeä. 

Toisaalta heitä oli kymmenen vuotta aiemmin vain noin 56 000 henkeä eli jos kasvu on ollut yhtä suurta kuin aiemmin, on näitä ihmisiä Suomessa tällä hetkellä lähes 135 000. Siis jonkin verran vähemmän kuin Jyväskylässä - mutta kuitenkin enemmän kuin Kuopiossa - on asukkaita. 

Nähtäväksi siis jää, miltä Suomi näyttää esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua eli vuonna 2034, jos edellä mainittujen kielten puhujia on - tasaisen taulukon mukaan laskettuna - noin 200 000 henkeä. Puhumattakaan siitä, miltä se näyttäisi, mikäli kyseisten kielten puhujien määrä lisääntyisi aritmeettisen sarjan sijaan eksponentiaalisesti kuten lienee todennäköistä ilman sen torjumiseksi tehtäviä erityisiä poliittisia päätöksiä. 

Tämä olisi hyvä tiedostaa Petteri Orpon (kok) hallituksessa sekä myös kaikkea hyvältä ja pehmoiselta kuulostavaa sympatiseeraavassa vihervasemmistolaisessa oppositiossa. Tosiasia nimittäin on, että jos Suomen tilanne eskaloituu samanlaiseksi kuin Ruotsissa, on siitä tilanteesta poispääsy vaikeaa ja edellyttää mitä todennäköisimmin karkeita niin sanottujen kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomisia. 

Tosin asiasta ei tietenkään ole syytä murehtia, mikäli pitää Ruotsissa nähdyn kehityksen toistumista Suomessa toivottavana. Ja huumekauppaa käyvien jengien keskinäisiä taisteluita - ja niissä sattuvia sivullisten ihmisten menetyksiä - toivottavana asiaintilana. Uskon kuitenkin, ettei näin ajatella sen enempää hallituksen kuin vihervasemmistonkaan piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Elämä ilman kunnossapitokulttuuria

Etelä-Afrikka on mielenkiintoinen antropologis-kulttuurinen seurantakohde. Olihan maan talous erinomaisessa kunnossa kun valkoinen vähemmistövalta vaihtui mustan enemmistön hallintoon. 

Tästä syystä olen silloin tällöin (esimerkki) kirjoittanut maan tapahtumista. Ja tänään teen sen nojautuen Al Jazeeran artikkeliin maan tilanteesta. 

Arabimaailman pravdan mukaan Etelä-Afrikassa on toiminut sähkönjakelu yhtämittaisesti 57 päivän ajan, mikä on pisin yhtenäinen jakso yli kahteen vuoteen. Tämä on sikäli merkittävää, että viime vuonna sähkökatkot aiheuttivat maan keskuspankin mukaan tehtaiden, toimistojen ja kauppojen sulkemisten takia tappiota peräti 51 miljoonan dollarin verran päivässä. 

Sähköongelmat eivät kuitenkaan ole ainoa haaste 62 miljoonan asukkaan maassa vaan vuosikymmeniä jatkuneet laiminlyönnit infrastruktuurin huollossa ja investoinneissa ovat johtaneet myös liikenneverkkojen ja vesihuollon rappeutumiseen. Tämä saattaa johtaa siihen, että vuodesta 1994 - eli apartheidin päättymisestä lähtien - vallassa ollut Afrikan kansalliskongressi (ANC) menettää parlamentaarisen enemmistöasemansa ensi viikon vaaleissa. Näin ainakin mielipidekyselyiden mukaan.

Etelä-Afrikassa on suuri julkinen sähköntuottaja - Eskom - jonka käytössä on lähinnä vanhentuneita ja huonosti ylläpidettyjä hiilivoimaloita, jotka ovat kärsineet myös hiili- ja kuparivarkauksista sekä korruptiosta. Niiden seurauksena presidentti Cyril Ramaphosa joutui viime helmikuussa jopa julistaman hätätilan sähkökatkojen venyessä jopa 12 tuntiin päivässä. 

Sittemmin Etelä-Afrikkaan on syntynyt yksityisiä investointeja tuulivoimaloihin ja ydinvoimaloihin, minkä seurauksena yksityinen sektori tuottaa nykyisin noin kolmanneksen Etelä-Afrikan sähköstä. Se selittää osittain sähkökatkojen viimeaikaisen vähenemisen.

Sähkökatkot ovat myös estäneet vedenpuhdistamoita käyttämästä pumppujaan, mikä on johtanut ihmisten jäämiseen ilman talousvettä. Lisäksi - Johannesburgin vesilaitoksen mukaan - lähes puolet kaikesta putkistovedestä hukkuu vuotoihin. Se tarkoittaa 70 miljoonaa litraa juomavettä joka päivä. Syynä on kunnallisten jakelujärjestelmien korkea ikä: esimerkiksi Johannesburgissa ne on suunniteltu maailmansotien välisenä aikana.

Vesilaitokset ovat alttiita myös vandalismille. Rosvot ottavat kaiken metalliosista pumppuihin ja myyvät ne eteenpäin. Eikä Etelä-Afrikassa ole sellaista infran kunnossapitokulttuuria kuin länsimaissa. Ja vaikka olisikin, on vesilaitoksilla vaikeuksia saada tuloja, koska ihmisillä ei ole varaa maksaa. 

Etelä-Afrikan vesitilannetta saattaisi sähkön tapaan auttaa siirtyminen yksityiseen vedenjakelujärjestelmään. Ja sama koskee Etelä-Afrikan valtion tukemaa rautatieyhtiötä, joka on myös joutunut huonon hallinnon ja korruptiosyytösten keskelle.

Viime vuonna ränsistyneet rautatiet aiheuttivat maan valtiovarainministeriön mukaan taloudelle menetyksiä, jotka vastaavat jopa 6 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2023. Eikä siinä kaikki, sillä julkinen rautatieyhtiö varoitti äskettäin, ettei se pysty hoitamaan 130 miljardin randin (7,2 miljardia dollaria) velkaansa ilman suoraa valtion apua. Niinpä presidentti Ramaphosa on vihjannut myös rautatieliikenteen yksityistämisen suuntaan.

* * *

Etelä-Afrikassa on ensi viikolla vaalit tilanteessa, jossa infrastruktuuri on pettämässä sekä lisäksi kolmannes koko väestöstä ja lähes puolet kaikista nuorista on työttömänä, 56 prosenttia koko väestöstä elää köyhyydessä ja talouskasvu on olematonta (tälle vuodelle on ennakoitu 0,9 prosentin kasvua).  Ja samaan aikaan rikollisuusluvut ja korruptioskandaalit ovat jokapäiväistä heinää.

Viime vuonna maan velka/BKT-suhde kasvoi 74 prosenttiin (Suomessa 75,8 prosenttia!) ja nykyinen hallitus joutuu sen takia käyttämään yli viidenneksen verotuloistaan velan korkojen maksuun. Se vie rahaa muilta aloilta – kuten koulutukselta, terveydenhuollolta ja infrastruktuurilta.

Siksi maan työttömyys olisi saatava laskuun, jotta tuloja saataisiin nykyistä enemmän. Niinpä seuraavan hallituksen - riippumatta sen kokoonpanosta - olisi keskityttävä talouden piristämiseen ja työpaikkojen luomiseen. Se voisi tapahtua esimerkiksi tarjoamalla kannustimia yksityisille infrastruktuuri-investoinneille, jotka heijastuisivat positiivisesti maan vientiteollisuuteen ja muuhun yrityselämään. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko Etelä-Afrikka nousemaan siitä alamäestä, jota se on ANC:n johtaman keskusjohtoisen taloutensa vetämänä lasketellut viimeiset puolitoista vuosikymmentä. Vai onko sen kohtalona vaipuminen tavanomaiseksi mustan Afrikan takapajulaksi, jossa mikään muu ei toimi kuin korruptio ja rikollisuus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi
HS historiallisten vääryksien äärellä
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?

Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni

Ruotsalainen yhteiskunta on tunnetusti nopean muutoksen tilassa. Sen merkkinä ihminen voi joutua siellä henkirikoksen kohteeksi hyvinkin pienestä syystä. 

Kirjoitin yhdestä tällaisesta tapauksesta huhtikuussa, jolloin ruotsalaismies tuli tapetuksi vastattuaan nuorisojengin huuteluun. Eilen saimme kyseisestä tapauksesta hiukkasen lisätietoa. 

Murhan johdosta on nimittäin pidätetty irakilaistaustainen nuorukainen, joka oli saapunut maahan lapsena ja saanut Ruotsin kansalaisuuden pian sen jälkeen. Niinpä hän tulee pysymään ruotsalaisten riesana elämänsä loppuun asti - ellei sitten itse päätä muuttaa jonnekin muualle, kuten esimerkiksi Suomeen. 

Asiasta kertonut uutinen mainitsi, että murhasta epäilty nuorukainen on lähtöisin rikkoutuneesta kodista, jossa äiti on vaihtanut miestä kuin viherpiipertäjä salaattiannoksia. Hän itse oli joutunut lastensuojeluviranomaisten huostaan 15-vuotiaana tehtailtuaan ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja huumausainerikoksia jo kahden vuoden ajan. Lisäksi hänen epäillään syyllistyneen myös ihmiskaappaukseen ja murhayritykseen.

Tämä henkilö ei tietenkään ole keskimääräinen ruotsalainen maahanmuuttaja, mutta toisaalta kuitenkin sellainen tilastotapaus, joita esiintyy arabimaista ja Afrikassa tulleissa maahanmuuttajissa selvästi enemmän kuin pohjoismaisissa kantaväestöissä. Siten meillä Suomessa on syytä huolehtia siitä, ettei maamme toista länsinaapurin virhettä ja kasvata tänne asettautunutta ongelmaväestöä kovin suureksi edes niin sanottujen ihmisoikeuksien varjolla. 

Jotta asia kirkastuisi myös tätä epäileville, liitän tähän loppuun muutaman linkin videoihin, joita on julkaistu viestipalvelu X:ssä. Suosittelen niiden katsomista erityisesti ruotsalaistyyppisen humanitaarisen maahanmuuton kannattajille. 

Varoitan kuitenkin, että videot voivat herättää voimakkaita reaktioita, eivätkä sovi herkille.

Ensimmäinen, erityisesti miespuolisille autoilijoille.

Toinen, erityisesti nuorille naisille.

Kolmas, erityisesti huumeiden viihdekäyttäjille.

Neljäs, erityisesti öisin kaupungilla liikkuville.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Irakilaismiesten 288 000 euron bisnes - syyt ja seuraukset
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?

Suomen hallituksen eduskunnan käsiteltäväksi jättämä käännytyslaki menee läpi ainoastaan, mikäli se saa hallituspuolueiden ja Keskustan lisäksi parlamenttimme sosiaalidemokraattien tuen. Toisin sanoen Antti Lindtmanin johtamalla SDP:llä on juuri nyt jonkinlaisen pelin paikka. 

Siis vähän kuin Otto Wille Kuusisella oli pelin paikka aivan 1930-luvun lopulla, kun hän ryhtyi Venäjän vasalliksi ja asettui puheenjohtajaksi ja ulkoasiainministeriksi Terijoen hallitukseen. Jos historia olisi mennyt toisin, olisi Otto Wille saanut hallita - toki vain generalissimuksen ohjaamana - koko Suomea. 

Onneksi Suomen kansa kuitenkin yhdistyi vastustamaan Stalinin pyrkimyksiä ja otti talvisodassa torjuntavoiton, jonka seurauksena maa jäi itsenäiseksi ja vältti Baltian maiden kohtalon. Ja Otto Wille jäi vaikuttamaan Stalinin hirmuhallinnossa maanpetturina. 

SDP:n tilanne ei tietenkään ole yhtä dramaattinen kuin Kuusisen. Eihän kyseessä lopulta ole muusta kuin Venäjän Suomea vastaan suunnatun hybridivaikuttamisen torjunnasta. Ja siinä sivussa aseena käytetystä turvapaikkapolitiikasta. 

Sikäli on mielenkiintoista, että viime elokuun jälkeen itärajan yli tulleista 1 314 turvapaikanhakijasta 351 on kadonnut vastaanottokeskuksista. Heistä yli puolet on lähtenyt muualle EU-alueelle, mistä heidät halutaan palautettavan Suomeen. 

Suomeen on toistaiseksi siirretty takaisin kuitenkin vain kuusitoista henkilöä. Ja samaan aikaan vastaanottokeskuksista poistuu edelleen turvapaikanhakijoita, vaikka hiukan hitaampaan tahtiin kuin aiemmin.

Tämä kertoo siitä, että vähintäänkin merkittävä osa turvapaikanhakijoista on niin sanottuja elintasopakolaisia, eikä heillä sinänsä ole turvapaikan tarvetta. Todennäköisesti sellaisia ovat kaikki tai lähes kaikki Putinin masinoimana itärajan ylittäneet. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös Antti Lindtmanin johtaman SDP:n piirissä. Vaikka Venäjän "hybridiaseiden" joukossa saattaakin olla joitakin turvapaikan tarpeessa olevia henkilöitä - joille tosin olisi tarjolla suojaa myös Venäjällä - ovat tulijat suurimmalta osalta jotain aivan muuta kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tarkoittamia henkilöitä. Tarkalleen ottaen he ovat kansainvälisen ihmisoikeussopimusten väärinkäyttäjiä. 

Siksi kysymys kuuluukin, että katsovatko maamme sosiaalidemokraatit olevansa mieluummin Ottto Wille Kuusisen kaltaisia Putinin Venäjän juoksupoikia ja ihmissoikeussopimusten väärinkäyttäjien tukijoita vai Väinö Tannerin (sd) kaltaisia isänmaallisia suomalaisia? Vastauksen luulisi olevan helppo, vai mitä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Ranska järkevöitti maahanmuuttolakejaan - seuraako Suomi?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Ylen toimitus näytti keskisormea

Yleisradion budjetista ollaan leikkaamassa jonkinlaista siivua. Se johtuu lähinnä siitä, että Suomi on elänyt yli varojensa, minkä seurauksena laskun kuittaavien veronmaksajien taakka on pyrittävä helpottamaan.

Mutta saattaa olla, että jo pitkään vasemmalle kallellaan olevan mediayhtiön linja innoittaa joitakin ministereitä - nimiä tai puolueita arvailematta - pikemminkin maksimoimaan kuin minimoimaan Yleen kohdistuvia budjettisupistuksia. Ja siksi sen olisi järkevää pyrkiä pidättäytymään ilmiselvästä keskisormen nostelusta maan hallituspuolueita vastaan. 

Siis sellaisesta, joka nähtiin eilen. Silloinhan verorahoitteinen mediamme teki jutun vaalikonevastauksista kysymykseen, jossa tiedusteltiin ehdokkaiden näkemyksiä siitä, pitäisikö turvapaikanhakijoiden asia käsitellä jossain muualla kuin EU:n rajojen sisällä.

Ja sisällytti siihen osion, jossa aiheesta haastateltiin tutkijaksi tituleerattua Erna Bodströmiä, joka toki on siirtolaisinstituutin tutkijatohtori, mutta myös sosiaaliturvaperusteista turvapaikanhakua tukeva kansalaisaktivisti. Siis kaikkea muuta kuin neutraali henkilö, jollaisina tutkijoilta tavataan kysyä näkemyksiä. 

Lisäksi muistamme, että Bodström on aiemmin valehdellut samassa asiassa silmää räpäyttämättä. Ja levitellyt muutenkin omia virheellisiä kuvitelmiaan siitä, miksi monilla suomalaisilla on negatiivinen suhtautuminen joihinkin turvapaikanhakijaryhmiin.

Koska tämä(kin) tapaus osoittaa, ettei Ylen toimitus näytä ymmärtävän omaa parastaan, annan sille yhden vihjeen: kannattaisi siirtyä poliittisesti motivoidusta propagandasta asialliseen uutisointiin, jossa mahdolliset aktivistit esiintyvät neutraalin asiantuntijan sijasta asiaa ajavina aktivisteina. Jos siis halutaan kutsua haastateltavaksi asiantuntijoiksi tutkijoita, olisi syytä huomioida heidän mahdolliset asiaan liittyvät poliittiset intohimonsa, jotta ne eivät vaarantaisi kommenttien neutraaliutta.  

Näin siksi, että Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen olemassaolon ainoa kestävä peruste on luotettavan ja poliittisesti neutraalin tiedon tuottaminen Suomen kansalaisille. Eikä Erna Bodströmin kaltaisen ensisijaisen aktivistin kutsuminen tutkijaksi ole sellaista, vaikka hänellä onkin tutkijan titteli ja tohtorin tutkinto.

* * *

JK kello 7.15: Huomasitteko muuten - arvoisat lukijani - että Yle jätti uutisoimatta Suomeen tehtävän miljardin euron investoinnin ihan kuin sellaisia satelisi maahamme päivittäin. Syitä voimme vain arvailla. Oma veikkaukseni on, että yhtiön toimituksessa pelätään ihmisten tulkitsevan tämän jättipotin nykyisen hallituksen ansioksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Miksi valehtelet, Erna Bodström?

Putinin ymmärys ja jumalien välinen taistelu

Venäläiskollega on ottanut kantaa Ukrainan sotaan. Hänen mukaansa "olemme puolustaneet Israelia iranilaisohjuksia vastaan – miksei myös Ukrainaa... Emme saa lamaantua ajatukseen, että provosoimme Putinia. Jos hän haluaa tehdä jotain länttä vastaan, hän tekee sen joka tapauksessa. Hän ei tarvitse provosointia, sillä hän on jo päättänyt antaa lännelle ratkaisevan iskun. Meidän on pysäytettävä hänet voimakeinoin, aivan kuten Neuvostoliitto pysäytettiin. Se on ainoa kieli, jota hän ymmärtää."

Toivottavasti professorin viesti ymmärretään länsimaissa, erityisesti Saksassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa ja toimitaan sen mukaisesti. Eli huolehditaan siitä, että Ukrainan voitto ei jää kiinni ainakaan käytettävissä olevasta aseistuksesta. 

Näin erityisesti nyt, kun Ukraina itse on lopulta saanut aikaiseksi lakimuutoksia, joiden pitäisi vähitellen poistaa heidän krooninen miehistöpulansa. Ja Venäjä joutuu turvautumaan yhä suuremmassa määrin Kiinan ja Pohjois-Korean sekä Iranin kaltaisiin maihin omassa varustautumisessaan.

* * *

Iranista puheenollen. Oli hienoa lukea uutinen, jonka mukaan mullahien hallitseman tyrannian presidentti ja ulkoministeri ovat kuolleet heitä kuljettaneen helikopterin pudottua maahan lähellä Azerbaidzanin rajaa paikassa, jonka lähistöllä sijaitsee myös Israelin tukikohta. 

Helikopterin putoamisen syynä näyttäisi olevan huono sää. Jos näin on, on meidän ihmisten syytä kiittää kaikkia mahdollisia ilmaston ja säiden jumalia siitä, että huono sää pudotti juuri kyseisen helikopterin. 

Erityisesti sormensa näyttäisi olevan pelissä juutalaisten jumalalla, joka järjesti Israelin asukkaille näin hyvityksen siitä lähes tyhjäksi jääneestä iskusta, jonka Iran teki maata vastaan jokin aika sitten. Juuri nyt näyttäisikin siltä, että Jahve on voimakkaampi jumaluus kuin Allah.

Onneksi näyttää kuitenkin siltä, ettei helikopterin putoamiseen näytä - ainakaan uutisvirran perusteella - liittyneen ihmisten tekemää sotilaallista erityisoperaatiota, vaan kyse on pelkästään jumalien välisestä voimainkoetuksesta. Näin myös iranilaisten mullahien on helppo hyväksyä korkeiden johtajiensa menetys oikeamielisen jumalan rangaistuksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Jälkeenjääneet islamistit
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä

Luonnonsuojelubiologian perusteet horjahtivat

Edesmennyt professori Ilkka Hanski ryhmineen oli metapopulaatiotutkimuksissaan maailman ehdotonta huippua, kuten hänelle myönnetty 500 000 dollarin arvoinen Crafoord-palkinto osoitti. Tämä - Hanskin kiinnostuksen kohteena ollut - teoria on myös luonnonsuojelun keskeinen raami. 

Wikipedian mukaan "metapopulaatiomallien perusolettamus on, että elinympäristön pirstoutuneisuus vaikuttaa lajin dynamiikkaan sekä sen säilymiseen maisematasolla. Koska elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen on suurin syy lajien uhanalaistumiseen, sukupuuttoihin ja tätä kautta luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, on pirstoutumisen seurausten tunteminen tärkeää." 

Koska luonnonsuojelusta on tullut myös yhä tärkeämpi poliittisen päätöksenteon sektori, kuten Suomen torjuma EU:n komission valmistelema ennallistamisasetus osoittaa, oli mielenkiintoista huomata Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisusarjassa ilmestynyt tutkimusraportti. 

Siinä oli mallinnettu metapopulaatioiden elinvoimaisuuden ylläpitämistä pirstoutuneissa maisemissa luomalla aiempaa monimutkaisempia eli realistisempia sekä myös yksinkertaisia maisemarakenteita. Ensin mainitut heijastavat pirstoutumista jälkimmäisiä realistisemmin. Tulokset osoittivat, etteivät aiemmista - siis yksinkertaisista - malleista saadut tulokset ole välttämättä yleistettävissä. 

Näin siksi, että sellaiset realistisemmin pirstoutuneissa maisemissa syntyvät dynaamiset ilmiöt ovat usein ristiriidassa yksinkertaisempien mallien tuottamien johtopäätösten kanssa. Näin uusi tutkimustyö syö pohjaa perinteiseltä metapopulaatioteoria-ajattelulta - ja samalla sen käytännön sovellukselta eli luonnonsuojeluajattelulta. 

Nähtäväksi jää, miten tässä esittelemäni tutkimus saa tilaa suomalaisissa valtamedioissa. Tai miten vaikuttaa esimerkiksi EU:n ennallistamisasetuksen jatkokehittelyyn. Vai jääkö se medioiden julkaisukynnyksen alapuolelle eikä siten vaikuta esimerkiksi suomalaiseen luonnnonsuojelukeskusteluun millään tavalla? 

Koska epäilen vahvasti tässä käsittelemäni tutkimuksen jäävän julkisuudelta pimentoon, päätin tässä kirjoituksessani nostaa asian nähtäväksi myös suomeksi, jotta joku asiasta mahdollisesti kiinnostunut - tätä blogia lukeva - journalisti, poliitikko tai muu vaikuttaja saisi sen tietoonsa. Ja voisi halutessaan lukea sen itse (julkaisu on avoin luettavaksi) sekä hyödyntää sen tuloksia omassa toiminnassaan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelijoiden suurtyön hyödyntämisestä
Diversiteettikeskusten kestävyys
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?

Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

MTV3 on teettänyt mielenkiintoisen kyselyn. Sen mukaan kaikki suomalaiset sukupuoleen katsomatta pitävät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä sisäistä turvallisuutta erittäin tärkeinä asioina eurovaaleissa. 

Sen sijaan Ukrainan tukeminen on kyllä miehille erittäin tärkeää, mutta naisten mielestä ei ole juurikaan väliä sillä tuetaanko ukrainalaisia heidän taistelussaan Putinin valloittajia vastaan. Sen sijaan kauniimpi sukupuoli pitää erittäin tärkeänä äärioikeiston nousun estämistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa, kun taas miehiä nämä aiheet eivät kiinnosta kovinkaan paljon.

Tämän perusteella voidaan siis päätellä, että miesten ja naisten äänestyskäyttäytymisessä tullaan näkemään varsin suuria eroja. Tarkalleen ottaen naiset asettunevat paljon sankemmin joukoin punavihreiden ehdokkaiden taakse kun taas miehet antanevat äänensä pikemminkin poliittisen keskiviivan oikealta puolelta tuleville ehdokkaille. 

Tämä ei tietenkään ole yllättävää, sillä onhan jo aiempien tutkimusten perusteella tiedetty, että naiset ovat miehiä useammin kallellaan vasemmalle. Siitä huolimatta heidän välinpitämättömyytensä ukrainalaisten kohtalosta yllätti ainakin allekirjoittaneen. 

Ovathan venäläiset valloittajat harjoittaneet ukrainalaisnaisia ja jopa lapsia kohtaan raakaa seksuaalista ja muuta väkivaltaa siellä, missä vain ovat pystyneet näin tekemään. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että vanha sanonta, jonka mukaan "nainen on naiselle susi" pätisi tälläkin tavalla.

Samoin tuntuu siltä, etteivät suomalaisnaiset ole täysin sisäistäneet sitä, että Venäjän voitto Ukrainassa vaikeuttaa myös Suomen turvallisuustilannetta, koska se osoittaa, etteivät länsimaat ole viime kädessä valmiita puolustamaan omia liittolaisiaan. Ja siksi Putin saattaa muutama vuosi mahdollisen Ukraina-voittonsa jälkeen hyvinkin testata toimisiko sama logiikka myös NATO-maiden suhteen. 

Tässä yhteydessä on tietenkin todennäköistä, ettei Suomi ole ensimmäisen koeponnistuksen kohde, vaan Putinin armeija todennäköisemmin testaa NATO-maiden reaktioita johonkin sotilaallisesti heikompaan valtioon kuten Baltian tai Balkanin maihin. Mutta siitä huolimatta olisi parempi pysäyttää Kremlin suuruudenhullu diktaattori jo Ukrainaan kuin antaa hänen edes haaveilla länsiliittoutuneiden haastamisesta. 

* * *

En tiedä, mitä hollantilaisnaiset ajattelevat oman maansa turvallisuuspolitiikasta tai Ukrainasta, mutta Alankomaissa on joka tapauksessa tapahtumassa maahanmuuttopoliittinen vallankumous, koska neljä puoluetta Geert Wildersin Vapauspuolueen johdolla on sopinut hallituksen perustamisesta. Mikäli he saavat sovituksi yhteisen ohjelman, on sillä merkittäviä seurauksia hollantilaisnaisten turvallisuuteen.

Ilta-Sanomien mukaan "puolueet lupaavat muun muassa julistaa maahan 'turvapaikkahätätilan', jonka nojalla hallitus aikoo ryhtyä poikkeustoimiin turvapaikka­oikeuden ja perheen­yhdistämisen väli­aikaiseksi rajoittamiseksi sekä sosiaalituen leikkaamiseksi turvapaikanhakijoilta". Toisin sanoen Hollannin vetovoima sosiaaliperusteisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa tulee oleellisesti laskemaan aiemmasta. 

Mielenkiintoista kyllä, saman jutun mukaan Vapauspuolue olisi menestymässä erinomaisesti myös eurovaaleissa. Siis toisin kuin Suomen Perussuomalaiset, joille gallupit lupaavat enintään keskinkertaista menestystä. Tässä suhteessa on mielenkiintoista, että hollantilaispuolue on selvästi Purran joukkoja kansalliskonservatiivisempi ryhmittymä - siis vasemmistoretoriikan mukaan "äärioikeistolaisempi".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle
Seitsemän prosenttia muslimeita

Vihapuheesta

Slovakian pääministeri Robert Fico joutui murhayrityksen uhriksi. Syyt siihen ovat edelleen arvelujen varassa, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että taustalla on slovakialaisen yhteiskunnan syvä polarisoituminen.

Myös Suomessa on viime aikoina noussut esille poikkeuksellista poliittista vihapuhetta. Siihen on syyllistynyt etenkin nykyinen oppositio, jonka retoriikka on ollut lievästikin sanottuna hämmästyttävää käyttäessään hallituksesta sellaisia nimityksiä kuin "ihmisvihaaja" ja syyttäen yhtä siihen kuuluvaa puoluetta rasistiseksi.

Eikä tämä sanoma ole jäänyt huomiotta, kuten saimme äskettäin lukea Ylen uutisesta, jonka mukaan jotkut suomalaiset ovat valmiita turvautumaan jopa väkivaltaan vastustaakseen hallituksen talouspoliittisia toimia! Ja olihan meillä juuri sellainenkin tapaus, joka vaati poliisin puuttumista tilanteeseen.

Olisiko siis Suomessa poliittisten kuumapäiden tullut aika harkita poliittista retoriikkaansa, jotta täällä vältettäisiin samankaltaiset tapaukset kuin Slovakiassa? Ja palata vihapuheesta asiallisen vuoropuheluun niin eduskunnassa, medioissa kuin omille kannattajille suunnatuissa poliittisissa esiintymisissäkin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan

Eilinen päivä toi lopultakin positiivisia uutisia: Suomen talouden alamäki on kääntynyt kasvuun. Tämä tarkoittaa sitä, että kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 0,5 prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Tosin vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olemme edelleen 0,4 prosenttia miinuksella, eikä yksityinen kulutuskaan ole ilmeisesti lisääntynyt. 

Toisaalta talouden käänne tapahtui siitä huolimatta, että ay-liike sabotoi yritysten toimintaa järjestämällä pitkin talvea poliittisia lakkoja saadakseen hallituksen perumaan suunnittelemansa työelämää koskevat uudistukset, jotka mahdollistaisivat vuodesta 2008 alkaneen Suomen talouden stagnaation päättämisen ja pysyvän talouskasvun. Tämä voi viitata siihen, että kasvu jatkuu tai jopa kiihtyy kuluvalla vuosineljänneksellä ja tästä eteenpäin.

Tätä näkemystä tukee se, että myös työllisten määrä näyttäisi kasvaneen tammi-maaliskuussa 0,7 prosenttia verrattuna edelliseen neljännekseen ja 0,6 prosenttia vuoden takaiseen. Siitä huolimatta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä vaikka nyt nähty heiveröinen talouskasvu saattaa olla alku Suomen paremmalle tulevaisuudelle, voi se sittenkin osoittautua pelkästään pieneksi keskeytykseksi maamme talouden alakuloon.

* * *

Jos Suomen talous näyttääkin positiivisia merkkejä, samaa ei voi sanoa maahamme asettuneista kehitysmaalaisista. Tästä meitä muistutti Suomeen asettunut iranilaismies, joka pahoinpiteli vaimoaan kolmesta neljään kertaan kuukaudessa kahden vuoden ajan.

MTV3:n jutun mukaan tämä tapahtui siten, että hän "löi vaimoa kasvoille kädellään ja hakkasi latausjohdolla sekä vyöllä eri puolille kehoa. Lisäksi hän potki naista ja heitteli tätä seinille. Pahoinpitelyn lisäksi mies uhkasi heittää happoa vaimonsa kasvoille ja tappaa hänet."

Syyksi pahoinpitelyyn riitti erimielisyys maton paikasta lattialla. Ja pokerikasvoinen mies selitti syntyneet vammat parhain päin toimimalla kielitaidottoman vaimonsa tulkkina lääkärissä. 

Tapaus osoittaa suorastaan huutomerkin tavoin yhden ongelman suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa. Tarkoitan tällä sitä, että iranilaismiehen vaimoonsa kohdistama väkivalta olisi loppunut lyhyeen, mikäli maahanmuuttajilta vaadittaisiin sosiaaliturvan ja muiden maahanmuuttopalveluiden vastineeksi Suomen kielen ja kulttuurin opetukseen osallistumista. 

Puheena olevassa tapauksessa nainen olisi kielitaitoisena voinut käydä lääkärissä yksinään ja kertoa siellä todellisen syyn vammoihinsa. Tai mikäli mies olisi tunkenut mukaan, puhua asiasta tämän läsnäollessa. 

Niinpä jäänkin suurella jännityksellä odottamaan, milloin maahanmuutto-, naisasia- ja ihmisoikeusaktivistit ryhtyvät vaatimaan Suomeen saapuville maahanmuuttajille vastikkeellista sosiaaliturvaa. Vai onko niin, ettei maahanmuuttajanaisten kohtaamalla väkivallalla ole sittenkään niin kovin suurta merkitystä heille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gallupdemokratian vastainen päätös
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Maahanmuuttouutiset täyttivät median

Irakilaismiesten 288 000 euron bisnes - syyt ja seuraukset

Suomessa on paljastunut ihmissalakuljetustapaus, jossa latvialaisnaisten tukemat irakilaisveljekset ovat järjestelleet iranilaisia, irakilaisia, bangladeshilaisia, srilankalaisia, afganistanilaisia, syyrialaisia, jemeniläisiä, kamerunilaisia, kuubalaisia, tadzhikistanilaisia, kongolaisia, komorilaisia, pakistanilaisia, intialaisia ja malilaisia sosiaaliturvapeusteisia turvapaikanhakijoita näiden haluamiin EU-maihin käyttäen Suomea kauttakulkumaana. 

Salakuljettajien taksa oli 1 800 euroa turvapaikanhakijalta eli heidän ainakin 160 ihmisen bisneksensä liikevaihdoksi ehti muodostua vähintään hulppeat 288 000 euroa. Uutisen perusteella ei kuitenkaan pysty laskemaan, miten tämä potti jaettiin veljesten ja latvialaisnaisten välillä - tosin pidän itse hyvinkin mahdollisena, että jälkimmäisten osuus maksettiin niin sanotusti luonnossa.

Irakilaisveljesten pimeä ja lainvastainen liiketoiminnan ovat mahdollistaneet kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja EU-valtioiden maahanmuuttajille tarjoamat sosiaalitukiperusteiset edut ja/tai pimeät työmarkkinat. Näin siksi, että ilman niitä heidän palveluksilleen ei olisi ollut kysyntää eikä tarjontaa.

Eivätkä he aiheuttaisi eurooppalaisille pahimmillaan lähes miljoonan - ellei suorastaan reilun kolmen miljoonan euron - kustannuksia kutakin salakuljetettua kehitysmaalaista kohden. Eivätkä nämä vaarantaisi yhteiskuntajärjestystä tuomalla kotimaissaan tavanomaisia tapoja täkäläisiin yhteiskuntiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Positiivista maahanmuuttoa

Suomen hallitus poikkeaa edeltäjistään siinä, että se on osannut erottaa toisistaan sosiaaliturvaperusteisen ja työperäisen maahanmuuton. Jälkimmäisestä hallitusohjelmaan on kirjattu, että "osaavan ja koulutetun työvoiman vajeeseen puututaan tehokkailla keinoilla muun muassa sujuvoittamalla ulkomaisten tutkintojen tunnustamista ja panostamalla lähtömaakoulutuksiin. Työvoiman kielitaidon turvaamiseksi molempien kotimaisten kielten koulutuksen ja kielitutkintojen tarjontaa ja laatua parannetaan".

Vastaavasti humanitaarisen maahanmuuton osalta ohjelmassa todetaan, että "sotaa, vainoa ja muita ihmisoikeusloukkauksia pakenevalla ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa. Hallituksen tavoitteena on niin kansallisella kuin EU-tasolla, että antamamme apu kohdentuu kaikkein hädänalaisimmille ja järjestelmän väärinkäyttö estetään". 

Ohjelmassa mainitaan myös, että "Suomen turvapaikanhakujärjestelmää tehostetaan ja sen laatua kehitetään. Kielteisen päätöksen saaneet palaavat tai heidät palautetaan lähtömaihin mahdollisimman nopeasti. Palautuskieltoa noudatetaan". Lisäksi - turvapaikkakeinottelun estämiseksi - "hallitus huolehtii, ettei turvapaikkaprosessista tule työnhaun ja työperäisen maahanmuuton väylä".

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata pieni uutinen, jonka mukaan Suomeen tulee töiden perässä eniten filippiiniläisiä. Heidän määränsä oli viime vuonna 2 861 eli 19 prosenttia kaikista työperäisistä maahanmuuttajista. 

Filippiiniläisiä sijoittuu erityisesti hoitoalalle, mitä varten heille on järjestetty jo etukäteen koulutusta kotimaassaan. Suomeen saavuttuaan heillä on uutisen mukaan hyvä työmotivaatio ja myöteinen asenne - sekä valmius käyttää suomea arkisessa asioinnissa. 

Ei siis ihme, etteivät filippiiniläiset nouse mitenkään esille - sosiaaliturvan houkuttelemien somaleiden tai irakilaisten tavoin - rikostilastoissa tai suomalaisen yhteiskunnan rasistisuutta valittelevissa lehtijutuissa. Sen sijaan he tekevät tärkeää työtä paikatessaan oman yhteiskuntamme vinoutuneen väestörakenteen aiheuttamia ongelmia - ja kotoutunevat ajan myötä tärkeäksi osaksi yhteiskuntaamme. 

Samalla he toimivat - toivottavasti - tuleville hallituksille esimerkkinä siitä, kuinka järkevällä maahanmuuttopolitiikalla voi olla positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sekä toivottavasti ohjaavat suomalaisia poliitikkoja noudattamaan myös tulevaisuudessa niitä linjauksia, joita Petteri Orpon (kok) kabinetti on kirjannut hallitusohjelmaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka

Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut

Yksi tärkeimmistä Yleisradion olemassaolon perusteista on poliittisesti neutraalin uutisoinnin tarve suomalaisessa yhteiskunnassa. Jostain syystä tätä ei ole kuitenkaan ymmärretty verorahoitteisessa mediassamme, vaan sen toimituskunta on varsin usein sortunut esittelemään omia yhteiskunnallisia - arvoliberaaleja ja vasemmistolaisia - näkemyksiään (esimerkki ja toinen) . 

Tämän seurauksena esimerkiksi allekirjoittanut on alkanut epäillä Yleen tarpeellisuutta nykyisessä muodossaan ja koossaan. Viehän sen pyörittäminen vuosittain yli puoli miljardia euroa valtion kansalaisiltaan keräämää varallisuutta. Siis noin sata euroa jokaista suomalaista kohti. 

Petteri Orpon (kok) hallitus on tunnetusti tekemässä Suomen kroonisesti alijäämäiseen budjettiin monenlaisia leikkauksia. Se näkyy tietenkin erityisesti vähätuloisten ihmisten arjessa, eikä ole merkityksetöntä myöskään esimerkiksi keskiluokkaisten ihmisten terveydenhuollossa tai lasten koulutuksessa. 

Näistä syistä on erinomaista, että hallitus on asettanut poliittisen työryhmän pohtimaan Ylen rahoituksen tulevaisuutta. Ja sikäli kuin omasta kokemuksestani tiedän, hankkivat tällaiset työryhmät tarvitsemaansa asiantuntijatietoa pyytämällä sitä erilaisilta tahoilta, kuten aiheeseen perehtyneiltä tutkijoilta. 

Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen ei kuitenkaan ole malttanut odottaa mahdollista kutsua, vaan on katsonut asiakseen ryhtyä painostamaan työryhmän jäseniä omilla yhteydenotoillaan. Ensin ryhmän varajäsen, kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk), kertoi saaneensa Apuselta puhelun, jossa oli kritisoitu hänen sosiaalisessa mediassa esittämäänsä positiivista suhtautumista valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) viestiin sekä hänen ehdotustaan Ylen budjetin leikkaamisesta. 

Myöhemmin kävi ilmi myös, että Apunen oli jo aiemmin ollut yhteyksissä toiseenkin työryhmän jäseneen, kansanedustaja Joakim Vigeliukseen (ps). Tämä tapahtui syksyllä, jolloin Apunen "alkoi poikkeuksellisen suorasukaiseen sävyyn tivata, miksi perussuomalaiset ovat niin ´Yle-vihamielisiä´ ja arvosteli PS:n esittämien Yle-leikkausten suuruutta". Vigelius oli juuri sitä ennen tullut nimitetyksi työryhmään.

Nähtäväksi jää, miten tämä kaikki vaikuttaa - vai vaikuttaako mitenkään - työryhmän linjauksiin. Yleisellä tasolla on kuitenkin selvää, että 1) Ylen budjetti ei voi olla erityisasemassa silloin, kun pohditaan tavalliselle suomalaiselle kohdistettavan verotaakan kokonaissuuruutta eikä 2) yhtiön toimituskunnan krooninen kyvyttömyys täyttää sen olemassaolen tärkeimmän perusteen vaatimuksia päivittäisessä toiminnassaan ainakaan oikeuta Ylestä kansalaisille koituvan verotaakaan säilyttämistä entisellään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen johto on saatettava vastuuseen eilen nähdystä performanssista
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys

Euroviisuhumpan aikana on Israelin ja Hamasin yhteenotto Gazan kaistaleella siirtynyt uuteen vaiheeseen. Eli terroristien viimeinen pesäke on joutumassa Israelin hyökkäyksen kohteeksi, ja siksi juutalaisvaltion armeija on määrännyt siviilit poistumaan itäisen Ramahin alueelta.

Tähän lienee kolme syytä. Ensinnäkin näin ehkäistään siviiliuhrien määrää ja toiseksi estetään näiden käyttäminen terroristien ihmiskilpinä. Kolmanneksi väkimäärän pienentäminen helpottanee Hamasin panttivankeinaan pitämien israelilaisten löytämistä. 

Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että Eurooppa-neuvoston belgialainen puheenjohtaja Charles Michel paheksuu Israelin evakuointimääräyksiä. Olisiko hänen - EU:n presidentiksikin kutsuttuna virkamiehenä - mielestään siis parempi, jos palestiinalaisterroristeille annettaisiin mahdollisuus ihmiskilpien käyttöön ja kasvatettaisiin näin Gazan sodassa kuolleiden siviiliuhrien määrää entisestään? Tai jätettäisiin Hamasin kaappaamat panttivangit heidän haltuunsa?

Michelin mukaan "kaikkien ponnistelujen on jatkuttava kestävän aseleposopimuksen aikaansaamiseksi. EU on sitoutunut oikeudenmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen rauhaan, joka perustuu kahden valtion ratkaisuun". 

Tämä toistaa sitä mantraa, joka vain vaikeuttaa Pyhän maan tilannetta, sillä kahden valtion ratkaisua eivät hyväksy kaikki palestiinalaiset, eivätkä israelilaisetkaan tule katsomaan sivusta sen seurauksena jatkuvia raketti-iskuja ynnä muita terroritoimia. Siksi palestiinalaisongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin kahden maan ratkaisusta jankuttamisen sijaan luovaa ajattelua, jollaisesta tarjosin yhden esimerkin viime jouluna. 

Olisi myös hyvä, mikäli Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja olisi kuullut presidentti Paasikivestä. Ja ymmärtäisi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Lyhyellä tähtäimellä se tarkoittaisi USA:n presidentti Joe Bidenin esimerkin seuraamista. Eli sen ymmärtämistä, että "aselepo alkaisi huomenna, jos Hamas vapauttaisi panttivangit. Israel sanoi, että se on Hamasista kiinni, jos he haluavat tehdä sen, tämä voisi loppua huomenna".

Tämä(kin) herätti kysymyksen siitä, millä perusteella Euroopan Unioni valitsee korkeita virkamiehiään. Ilmeisesti ei ainakaan loogisen ajattelukyvyn tai vahvan ymmärryksen perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jälkeenjääneet islamistit
Maailma lankesi Hamasin johdon virittämään ansaan
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Demokratia ei näytä olevan kovin suosittua poliittisen vasemmiston piirissä. Tästä saatiin aiemmin tänä vuonna paljonkin näyttöä, kun SDP:n talutusnuorassa tallusteleva ay-liike järjesti kansakunnan taloudelle kalliiksi tulleita poliittisia lakkoja. 

Eilen saatiin asiasta vielä vakavampaa näyttöä, kun kaksi punalippua heilutellutta miestä lähestyi Oulussa pidetyssä vaalitilaisuudessa kansanedustaja Sebastian Tynkkystä (ps) niin aggressiivisesti, että poliisi joutui puuttumaan tilanteeseen. 

Tynkkynen kertoi sosiaalisen median päivityksessään, ettei häneen kohdistunut väkivallan kokemus ollut ainutkertainen, vaan "yhden kerran on vihervasemmistolainen tyttö kohdistanut minuun Lahdessa poliittista väkivaltaa lyöden nyrkillä päähän ja saaden siitä pahoinpitelytuomion. Elokapinan puitteissa päälle on käyty kolme kertaa."

Toivoa sopiikin, että vasemmistopoliitikot tuomitsevat poliittisen väkivallan yleisesti ja Oulun tapahtumat erityisesti ennen kuin heidän kannattajiensa teot eskaloituvat peruuttamattomiksi vahingoiksi. 

Lisäksi olisi suotavaa, ettei politiikan vasemmalta laidalta kuultaisi enää sellaista agitaatiivista retoriikkaa kuin esimerkiksi SDP:n vapputilaisuudessa esitettiin puolitoista viikkoa sitten. Näin siksi, että moni vähäisemmällä ymmärryksellä varustettu - joita vasemmiston kannattajissa kyllä riittää - saattaa kiihottua sellaista kuunneltuaan ja siirtyä sanoista tekoihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä