lauantai 26. marraskuuta 2022

Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Päättyvä viikko jää historiaan sananvapauden kannalta surullisena. Näin siksi, että viestintäprofiililtaan maamme suurimmista valtamedioista poikkeava AlfaTV meni konkurssiin

Kanavan omistajista kansanedustaja Harry Harkimo (Liike) totesi lakonisesti, että "jos jotakin asiaa ei saa kannattavaksi, sitä ei saa kannattavaksi. Eihän sille mitään voi."

Seinäjokelainen autoalan yrittäjä Joni Nelimarkka puolestaan kertoi, että häntä "harmittaa koska kyseessä oli nousujohteinen kanava ja siinä oli hyvä imu päällä. Ajat ovat kuitenkin kovat ja tässä tilanteessa Suomesta ei löytynyt riittävää rahoitusta."

Kanavalla maan parasta poliittista keskusteluohjelmaa tehnyt Sanna Ukkola puolestaan maalasi synkkää kuvaa suomalaisesta mediakentästä. Hänen mukaansa se on Suomessa "hyvin keskittynyttä. AlfaTV teki paljon suomalaista ajankohtaisohjelmaa, ja nyt tämän genren määrä romahtaa. TV-ala on kallista ja etenkin viime aikoina meillä on ollut kriisiä kriisin perään ja mainoksistahan ne rahat lähtevät ensimmäisenä."

Tämä kaikki tarkoittanee jatkossa sitä, että Ylen ja Helsingin sanomien vetämä punavihreä tulkinta maailman tapahtumista saa - jos mahdollista - entistäkin hallitsevamman aseman suomalaisessa tiedonvälityksessä. Se ei tapahdu räikeästi, vaan salakavalasti valitsemalla kommentaattoreiksi pääsääntöisesti toimituksen näkemyksiä myötäileviä asiantuntijoita sekä jakamalla ruutuaikaa poliittisesti epätasaisesti sorsimalla toimituksissa epämiellyttäviksi koettujen puolueiden edustajia ja vastaavasti päästämällä toimituksen linjaa lähellä olevia poliitikkoja ääneen suhteettoman usein.

Niinpä päätin laskea jälleen Ylen A-studiossa ja A-talkissa esiintyneiden poliitikkojen määrän tältä syksyltä eli 1.9.-24.11. väliseltä ajalta. Saamistani luvuista laskin myös suhdeluvun sille, millä frekvenssillä kunkin puolueen poliitikot oli valittu esiintyjiksi suhteessa puoluekantaan. Lopputuloksena syntyi seuraava taulukko.


Taulukosta nähdään, että puolueista SDP:tä, Keskustaa ja Vihreitä kutsuttiin nauttimaan veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa eniten suhteessa niiden kannatukseen (eli kansanedustajien määrään) viime vaaleissa äänestäneiden kesken. Näitä puolueita lähelle pääsivät myös Kokoomus ja Vasemmistoliitto. 

Perussuomalaiset jäivät jälleen muita suurpuolueita sekä äärimmäistä vihervasemmistoa vähemmälle TV-ajalle kuten myös Kristillisdemokraatit, Ruotsalainen kansanpuolue ja Liike Nyt. Huomioiden aiemmat selvitykseni samasta aihepiiristä (yksi, kaksi, kolme ja neljä), voitaneen todeta kiistatta osoitetuksi, että Ylen toimitus sorsii ajankohtaisohjelmissaan pienpuolueita pois lukien erityisesti Vihreät - mutta myös Vasemmistoliitto - sekä rajaa suurista puolueista Perussuomalaisille tarjottua näkyvyyttä. 

En tiedä kuinka monta kertaa minun on laskettava nämä luvut ennen kuin Ylen hallintoneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ilmoittamalla yhtiön toimitukselle sen velvollisuudesta noudattaa Ylestä annetun lain  kirjainta ja tarkoitusta. Tällaiselle puuttumiselle on nimittäin selvät perusteet. 

Laissa nimittäin todetaan sanatarkasti, että "julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti... tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia" ja "ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat". Sekä lisäksi painotetaan, että "yhtiön on toiminnallaan edistettävä sananvapautta, korkeatasoista journalismia ja median monimuotoisuutta".

perjantai 25. marraskuuta 2022

Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on johtanut melkoiseen umpikujaan: pahimmillaan tulijaryhmät eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaamme edes kolmessa vuosikymmenessä, vaikka maata vaivaa samaan aikaan osaavan työvoiman puute, jonka ansiosta tarjolla olisi erinomaiset mahdollisuudet työperusteiseen hyvään elämään. Sen sijaan heikosti Suomeen sopeutuneista tulijaryhmistä on muodostunut ydin nuorisoväkivallalle, huumebisnekselle ja ryöstelylle. Ja työllistyessäänkin nämä ihmiset ovat aiheuttaneet ongelmia.

Siksi oli vähintäänkin aiheellista, että perussuomalaiset esittivät eilen hallitukselle vastattavaksi maahanmuuttoon liittyvän välikysymyksen. Nähtäväksi jää, onko sillä mitään vaikutusta maassamme harjoitettavaan politiikkaan.

Tässä suhteessa on kuitenkin jossain määrin lupaavaa, että jopa pääministeri Sanna Marin (sd) totesi eilen liirumlaarumin lisäksi, että "me tarvitsemme totta kai rangaistusasteikon, joka on riittävän tiukka. Me tarvitsemme näitä kovia keinoja kyllä. Me tarvitsemme poliiseja."

Tosin lienee syytä epäillä ilmoituksen rehellisyyttä, sillä - kuten sanottu - edelle kirjattu lainaus jatkui liirumlaarumilla sosiaali- ja nuorisotyöstä. Enkä tarkoita, etteivätkö nekin olisi tarpeellisia nykyisessä tilanteessa, mutta juuri niihinhän hallituksemme ovat jo aiemminkin panostaneet. 

Mutta ehkäpä Marinin kommentti kuitenkin vihjaa jonkinasteisesta tosiasioiden tunnustamisesta. Tosiasioiden, jotka Riikka Purra (ps) tiivisti näin: "me olemme varoittaneet tästä ongelmasta, tästä ilmiöstä vuosia. Mitä te olette tehneet? Vähätelleet sitä. Sanoneet, että me maalaamme uhkakuvia. Kertoneet, että maahanmuuttoon ei liity ongelmia."

* * *

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna Suomen pyrkimyksistä työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Sen mukaan maahamme toivottaisiin työvoimapulan paikkaajia erityisesti Intiasta, Brasiliasta, Turkista ja Vietnamista. Näissä maissa on jutun mukaan runsaasti kohtuullisen hyvän koulutuksen saaneita ihmisiä, joita maamme korkeasti koulutetuille länsimaisittain varsin alhainen palkka- ja korkea sosiaaliturvan taso voisi houkuttaa. 

Sen sijaan suomalaisten pyrkimykset rekrytoida länsimaisia osaajia esimerkiksi piilaaksosta ovat kaatuneet samoihin syihin. Lähtökohtaisesti alhainen palkka ei houkuta, eikä asiaa ainakaan paranna kattavan - työhaluisille ihmisille varsin tarpeettoman - sosiaaliturvan ylläpitämiseksi tarvittava korkea verotus. 

Näyttää siis siltä, että maamme korkean osaamisen työvoimapulaa ratkaistaisiin jatkossa työvoimalla, jonka tausta on valtioissa, joiden asukkaat ovat pystyneet luomaan keskitasoisen elintason. Siten on toivottavaa, että ihmisiä niistä rekrytoivat yritykset onnistuisivat valikoimaan tarjonnasta keskitasoa kykenevämpiä työntekijöitä. 

Siis sellaisia, joiden tavoitteena on luoda menestyksekäs työura maassamme, ja jotka eivät jossain vaiheessa luiskahda hyvän sosiaaliturvamme varaan - mutta jokta eivät myöskään käytä Suomea ponnahduslautana siirtymiselle työmarkkinoille, joilla sosiaaliturvan taso on alhaisempi, mutta palkkataso Suomea korkeampi. Ja sitä kutistava verotus alhaisempi.

torstai 24. marraskuuta 2022

Eduskunta ohitti kyvyttömän hallituksen

Helsingin sanomat kertoi, ettei Sanna Marinin (sd) hallitus kyennyt antamaan eduskunnalle esitystä yrityksissä tehtävän tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatioiden - siis suomalaisen talouselämän kilpailukyvyn - tukemisesta tilanteessa, jossa maan julkinen sektori on kasvanut kestämättömän suureksi yhteiskunnan maksukykyyn nähden. Syynä tähän oli ilmeisesti Vasemmistoliiton harjoittama pelin politiikka, jolla se yritti kiristää TKI-tuen vastineeksi verotusta lisääviä toimia.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että eduskuntapuolueet - mukaan lukien Vasemmistoliiton edustaja - ovat löytäneet parlamentaarisessa työryhmässä toisensa ja eduskunnan enemmistö tullee sen perusteella viemään asian eteenpäin riippumatta siitä kuinka Vasemmistoliiton ryhmä lopulta suhtautuu asiaan. Tämä on hyvä asia, vaikka sen aikaansaamiseksi esitetty koreografia onkin varsin epätavallinen. 

Nähtäväksi jää, syntyykö edellä kuvatusta poliittisten asioiden hoitamistavasta jatkossa ratkaisu sille, kuinka Suomessa hoidetaan tärkeitä asioita silloin, kun maassa on vallassa toimintakyvytön hallitus, jonka jäsenille ministeriauton takapenkki on liian rakas valtioneuvoston kaatumiseksi omaan mahdottomuuteensa. 

Ongelmaksi tässä saattaa muodostua se, että vallan kolmijako-opin mukaan asian panee täytäntöön sama hallitus, joka ei pystynyt tekemään päätöstä. Jos nyt sitten kävisi niin, että asia kuuluisi kulloinkin päätettyä asiaa vastustavan puolueen ministerin vastuulle, voisi tämä hidastaa päätöksentekoa valtionhallinnon rattaissa. Ja siten jatkaa vahingontekoa suomalaiselle yhteiskunnalle.

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Sanna Marinin valinta vahvisti äärivasemmistolaisen maailmankuvan

Ilta-Sanomien mukaan Pääministeri Sanna Marin (sd) esiintyi viihdeohjelmassa, jossa hänelle esitettiin kysymys "kumpi on kovempi: Arska vai Mannerheim?" Ja samalla näytettiin kuvaa, jossa olivat vierekkäin itävaltalaissyntyinen kehonrakentaja, toimintaelokuvatähti ja Kalifornian entinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger sekä Suomen marsalkka, sotien aikainen puolustusvoimien ylipäällikkö, itsenäisen Suomen toinen valtionhoitaja ja Suomen tasavallan kuudes presidentti Carl Gustaf Mannerheim.

Marin valitsi Schwarzeneggerin - omien sanojensa mukaa - intuitiolla. Tosin hän tuli jo siinä vaiheessa epäilleeksi, että "voin saada tästä niinkun poliittisesti turpaani". 

Marinilla on toki oikeus mielipiteisiinsä ja lupa sanoa viihdeohjelmassa mitä tahtoo. Marinin valinta on kuitenkin sikäli mielenkiintoinen, että Mannerheim on sentään suomalainen sankari, joka johti maamme ainoaksi toiseen maailmansotaan osallistuneeksi manner-Euroopan valtioksi, jota kukaan ei miehittänyt ja jota edes Neuvostoliitto ei uskaltanut sodan jälkeen järjestää presidentti Risto Rytin tavoin tuomituksi "sotarikoksista" näytösoikeudenkäynnissä.

Lisäksi hän oli yksi ainoista Venäjän kenraaleista, joka pystyi ensimmäisen maailmansodan aikana johtamaan joukkojansa voitokkaasti saksalaisia vastaan. Ja johti valkoisen Suomen voittoon vallankumousta yrittäneistä kommunisteista. 

Schwarzenegger puolestaan tuli tunnetuksi kovana lihasten kasvattajana ja pullistelijana sekä näyttelijänä. Sekä Kalifornian kuvernöörinä ja taustaltaan kelpaamattomana USA:n presidenttiyden tavoittelijana. Toisin sanoen näytöt miehen "kovuudesta" ovat kovin heppoisia verrattuna maamme kansallissankariin.

Siksi onkin kysyttävä, miksi pääministerimme valitsi kuten valitsi. Syynä tuskin oli täydellinen tietämättömyys kysymyksessä mainittujen henkilöiden todellisista ansioista, vaikka Marin onkin vasemmistolainen varhaiskeski-ikäinen nainen. 

Sen sijaan epäilen syyksi maamme äärivasemmistolaisten ihmisten sadan vuoden takaa periytyvää vastenmielisyyttä punaiset kukistanutta "valkoista kenraalia" kohtaan. Tämä koskee nimenomaisesti vain vasemmiston aivan äärimmäistä laitaa, koska suurin osa poliittisesta vasemmistostakin unohti kaunansa marsalkkaa kohtaan viimeistään talvisodan ihmeen aikana. 

Ja siksi voimme melkoisella varmuudella päätellä vain yhden viihdeohjelman perusteella, että poliittisesti varsin oikeistolaista maatamme johtaa maailmankatsomukseltaan ja arvoiltaan äärivasemmistolainen pääministeri. Toki tälle näkemykselle on löydettävissä muitakin todisteita - niistä lisää esimerkiksi tässätässä, tässä ja tässä

tiistai 22. marraskuuta 2022

Sanna Marinin aatteellinen kuva

Sanna Marinin (sd) kaupunginvaltuuston puheenjohtajakauden muotokuva julkaistiin Tampereen raatihuoneella. Siinä on esitetty Marinin kasvot suupielet suorina tai aavistuksen ylöspäin kääntyneinä ja katse suunnattuna aavistuksen ylävasempaan. Silmissä näkyy valoisa pilke.

Kaiken tämän komeuden päällä on ilmeisesti kuvatun poliittisia näkemyksiä viestittävä sumunomainen punainen lähmä, joka on keskittynyt katsojan vasemman näkökentän puolelle. Siis samalle puolelle, jossa poliittinen vasemmisto istuu eduskunnassa puhemiehen suunnasta katsottuna. 

Minusta kuva on varsin hyvä viestittäessään selkeästi Marinin poliittisen agendan sisältöä ja olemalla korostamatta liikaa hänen kiistatta edullista ulkomuotoaan. Samalla vasemmalle suuntautuva katse viestii pääministerin kaipuusta menneeseen aikaan, jossa sosialistinen maailma näytti pystyvän haastamaan markkinatalouden, mutta vihjaa samaan suuntaan sommitellun punaisen lähmän sumeudella myös siihen, että tuo näkymä oli punaisen rautaesiripun sumentama ja siten pelkkä harhakuva. 

Mielenkiintoista on myös se, että punainen lähmä sumentaa Marinin oikean silmän. Aivan kuin taiteilija olisi halunnut viestittää, että aate estää pääministeriämme näkemästä niitä ongelmia, jotka ovat aina assosioituneet poliittiseen vasemmistoon.

En sinänsä usko, että muotokuvan sommitellut valokuvaaja olisi pyrkinyt kuvaamaan kaikkia edelle kirjaamiani nyansseja, sillä onhan osa niistä kuvan kohteelle varsin epäedullisia. Mutta ehkäpä nämä elementit ovat ilmaantuneet asetelmaan alitajuisesti - tai näen ne ainoastaan oman maailmankuvani suodattamana. 

Tämä tuskin on kuitenkaan taiteilijalle kovin suuri ongelma, koska taiteen tehtävä nykymaailmassa on herättää ajatuksia. Ja sellaisia Marinin kuva herätti ainakin itsessäni. Toivottavasti myös teissä, arvoisat lukijani.
 

maanantai 21. marraskuuta 2022

Lisää rahaa etelään - vastikkeeksi syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia

YK:n uusin ilmastokokous osoittautui merkittäväksi voitoksi kehitysmaille. Näin siksi, että ne onnistuivat luomaan uuden instrumentin rahavirtojen ohjaamiseksi pohjoisesta etelään. 

Tämä oli melkoinen yllätys, sillä tällainen rahasto ei ollut alkujaan edes kokouksen asialistalla. Eivätkä länsimaat alun alkaen olleet suostuneet edes harkitsemaan moista pahimmillaan loputtomia maksuvelvoitteita sisältävää automaattia. 

Kysehän on nimittäin rahastosta - josta MTV3:n mukaan - korvataan "monenlaisia ja -laajuisia ilmastovaikutuksia, kuten äkkitulvien mukanaan viemiä siltoja ja koteja sekä merenpinnan nousun vuoksi katoamisuhan alla olevia kulttuureita ja kokonaisia saarivaltioita". Siten tämän rahaston kautta olisivat tänä vuonna tulleet korvattaviksi esimerkiksi Pakistanin tulvat tai Somalian nälänhätä.

Tämän rahaston potentiaalia kuvasi Sitran asiantuntija, joka mainitsi, että "en tiedä, korvaako mikään rahamäärä niitä ilmastotuhoja, joita tullaan näkemään". Nähtäväksi siis jää, minkälaisen laskun suomalainen veronmaksaja lopulta kuittaa nyt perustetun rahaston kautta.

* * *

Samaan aikaan kehitysmaalaisten kansainvaellus EU:n alueelle on jälleen kiihtymässä. Helsingin sanomien mukaan "tulijamäärät ovat korkeimmillaan sitten vuoden 2016. Eurooppaan yrittää erityisesti syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia. He tulevat etenkin Länsi-Balkanin reittiä, jolla oli lokakuussa 22 300 laitonta rajanylitystä."

Jos ja kun Suomi saa osansa tästä ihmismassasta, on edessä jälleen yhteiskunnan muuttuminen samaan suuntaan kuin vuoden 2015 maahanmuuttoryntäyksen jälkeen on käynyt. Tästäkin aiheesta HS mainitsi kertoessaan lauantai-iltana tapahtunueesta alaikäisten välisestä vakavasta väkivaltarikoksesta. 

Tekojen aikana Turun Majakkarannassa oli noin 20 nuorta, mutta tapaukseen liittyvä tutkinta on vielä alkuvaiheessaan. Tässä vaiheessa tutkintanimikkeet sisältävät kaksi tapon yritystä sekä törkeän pahoinpitelyn. 

Samaan kehityssuuntaan liittynee toinenkin HS:n uutinen, jonka mukaan "poliisi otti kiinni 15 huumerikoksista epäiltyä Helsingissä... Rikosnimikkeinä esitutkinnassa ovat muun muassa törkeä huumausainerikos, huumausainerikoksia ja useita maahantulokiellon rikkomisia."

Toisin sanoen tämäkin aamu kertoi, että Suomi on vahvasti Ruotsin tiellä, eikä tämän tien loppua ole näköpiirissä. Päinvastoin, sille haetaan lisävoimaa EU:n löperöstä maahanmuuttopolitiikasta. Eikä tämä kehitys tule pysähtymään ennen kuin olemme korviamme myöden samassa suossa, joka lopulta herätti ruotsalaiset ja tanskalaiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Strong statement or intellectual dishonesty in COP27?
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Syyllistyivätkö HS:n epäilemään sotarikokseen ukrainalaiset vai venäläiset?

Pari päivää sitten Helsingin sanomissa otsikoitiin, että "Ukrainalais­joukot saattoivat syyllistyä sota­rikokseen – ´Antaa hyvin vahvan näytön´". 

Kyse oli tapauksesta, jossa - kyseisen jutun mukaan - "venäläissotilaiksi arvioidut henkilöt tulevat ulos omakotitalon vieressä olevasta matalasta tiilirakennuksesta ja näyttävät antautuvan yksi kerrallaan painautuen vatsalleen pihamaalla. Heillä ei näytä olevan aseistusta... talosta tulee ulos vielä yksi henkilö, joka avaa tulen... yhteensä kaksitoista maassa liikkumattomana makaavaa sotilasasuista henkilöä, jotka näyttävät verilammikoiden ympäröimiltä."

Tapaus on herättänyt myös kansainvälistä huomiota ja satuin törmäämään Twitterissä italialaisen sotilastaustaisen henkilön selvitykseen tapauksesta. Päätin kääntää sen suomenkielelle teidän katsottavaksenne, arvoisat lukijani. Olkaa siis hyvät.

"Omia joukkoja suurempien vihollisosastojen antautumista on harjoiteltu ja ne noudattavat tiettyä toimintatapaa. Ukrainalaisjoukot seurasivat tätä toimintatapaa ja ovat siksi elossa. 

Jos vihollinen haluaa antautua ja on määrältään omia joukkojasi suurempi, silloin käsket niitä liikkumaan aseistamattomina ja kädet ylhäällä yhden tai kahden oman konekiväärisi edessä. Käske vihollisjoukkoja painumaan alas. 

Mikäli yksi heistä muuttaa mieltään, hän on konekiväärimiehen näkökentässä, jolloin hänen neutralisoimisensa käy helposti. Ja konekiväärimiehen tehtävänä on tulittaa välittömästi, mikäli vihollissotilaat liikkuvat käskemättä. 

Kun vihollisjoukot makaavat maassa, pyydät heitä yksitellen konekiväärin taakse. Et koskaan mene maassa makaavaan vihollisjoukkoon, koska silloin suljet konekiväärimiehen näkökentän. Pyydä viholliset yksitellen, tutki ja käsiraudoita heidät sekä istuta heidät konekiväärin taakse sivummalle. 

Jatka näin kunnes kaikki vihollissotilaat on tutkittu ja käsiraudoitettu. Tämä on harjoiteltu!

Joukkojen odotetaan noudattavan tätä toimintatapaa varmistaakseen oman turvallisuutensa. Ukrainalaisjoukot asettivat konekiväärin, pyysivät venäläisiä noudattamaan toimintatapaa ja he kaikki olisivat eläviä, mikäli venäläinen ei olisi päättänyt murhata heitä kaikkia avaamalla tulen. Konekiväärimies teki kuten hänelle oli opetettu - avasi tulen välittömästi varmistaakseen, ettei synny riskiä maassa makaavien venäläisten taholta. 

Kun pienet yksiköt ottavat suurempia yksiköitä vangeiksi se on vaarallista molemmille osapuolille. Ja siksi sitä on harjoiteltu.

Jos nyt sanotte, että tämä tapaus oli sotarikos - osoitatte ettette tiedä paskaakaan. Ainoan sotarikoksen teki venäläinen sotilas avatessaan tulen. Ja hän otti kaikki toverinsa mukaansa pakottamalla ukrainalaisen konekiväärimiehen tekemään tehtävänsä ja avaamaan tulen. 

Olen pahoillani venäläisten puolesta, mutta tämä ei ollut sotarikos...  venäläissotilaiden olisi pitänyt joko tappaa roisto joukostaan tai kertoa ukrainalaisille, ettei tämä halua antautua ja lähettää hänet ulos ensimmäisenä. Hänen antamisensa jäädä viimeiseksi suojasta poistuvaksi oli huonoin mahdollinen tapa toimia."

Lopuksi kirjaan tähän kenraaalimajuri evp. Pekka Toverin aiheesta tekemän johtopäätöksen, jonka voin allekirjoittaa myös itse: "HS leimasi tapahtuman nopeasti sotarikokseksi. Ei tainnut ´asiantuntija´ pohtia sodan oikeussääntöjä tai tilannetta paikalla olleiden näkökulmasta. Nojatuolista on niin helppoa arvostella. Asian selvittäminen vaatisi toki perusteellisen tutkimuksen, ja sellainen olisi syytä tehdä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raaistuva sota
Venäjän armeija on romahtamassa
Ukraina veti Venäjää höplästä

lauantai 19. marraskuuta 2022

Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta

Helsingin sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi joutui epäillyksi törkeästä rattijuoppoudesta ja ilmoitti jättävänsä tehtävänsä. Tämä tapahtui eilisaamuna sen jälkeen, kun Sanoma-talossa oli vietetty kosteaa yötä HS:n kirjallisuuspalkinnon jakamisen yhteydessä. 

Käytettävissä olevan tiedon perusteella Niemi oli pyrkinyt ajamaan autollaan parkkihallista, mutta jäänyt sisälle vahtimestareiden suljettua parkkihallin uloskäynnin ja kutsuttua poliisin paikalle. Mikäli tämä kaikki pitää paikkansa - ja miksei pitäisi - ei tapauksessa ole mitään epäselvää. 

Tartuin tapaukseen siitä syystä, että Niemen viinanhuuruinen ajelu kertoo jälleen kerran karua kieltään siitä, etteivät edes yhteiskunnan parhaat menestyjät ole aina rationaalisia olentoja. Sen sijaan myös heillä on inhimilliset heikkoutensa, joiden seurauksena voi olla putoaminen korkeasta asemasta. 

Tapauksesta tuli hakematta mieleen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok) tapaus, jossa hän kärähti autonsa ajamisesta juopuneena. Törkeä rattijuopumus ei hänen kohdallaan vaikuttanut poliittiseen uraan, koska hänen sinivihreät äänestäjänsä hyväksyivät tapauksen ja poliitikko itse on kyennyt hallitsemaan tapahtuneen jälkeisen viinankäyttönsä. 

Nähtäväksi jää, kuinka käy Kaius Niemen. Antavatko kollegat ja lehtitalot anteeksi vaikutusvallaltaan maan ex-ykkösjournalistin törttöilyn, vai hylkäävätkö he tämän ammattipiireistään. Ensivaikutelman perusteella heidän reaktionsa näyttäisi olevan jonkinasteinen solidaarisuuden osoitus Niemelle.

Tosiasia kuitenkin on, että törkeät rattijuoppoudet kielivät yleensä pitkäaikaisista ongelmista päihteiden käytössä. Toivottavasti Niemen kohdalla ei kuitenkaan ole niin, eikä hänen elämänsä ajaudu viinanhuuruiseen alamäkeen tapahtuneen jälkeen, vaan hän pystyy ryhdistäytymään ja sulkemaan korkin. Nyt nähdyn kaltainen kollegoiden tuki edistää jälkimmäistä, mutta ei valitettavasti varmista sitä.

Toinen asiaan vaikuttava asia on suomalaisen yhteiskunnan - hyvästä syystä - rattijuopot tuomitseva yleinen mielipide. Sen aiheuttama paine voi edistää korkin sulkemista, mutta yhtä hyvin se saattaa johtaa entistä rankempaan ryyppäämiseen. Lopputulos riippuu ennen kaikkea Niemen omista luonteenpiirteistä. 

Tässä puolestaan näen ikävä kyllä huolestuttavana piirteenä sen, että Niemen kiemurtelu päätoimittajan vastuunsa tunnustamisesta äskettäisessä tapauksessa, jossa HS julkaisi suomalaisten turvallisuuteen liittyvää sotilaallista tietoa. Se viittaa jonkinasteiseen moraaliseen heikkouteen, jollainen ei ainakaan auta siirtymistä päihteettömään elämäntapaan.

Loppukaneettina toivotan Niemelle tapahtuneen syvällistä pohtimista ja tosiasioiden tunnustamista. Ja sitä kautta siirtymistä viinattomaan elämäntapaan.

perjantai 18. marraskuuta 2022

Ennusteita ja selityksiä

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomikin siirtyy talveen. Eli ilman lämpö laskee ja maan peittää valkoinen lumi, joka tuo valkeutta pimeyteen. Joidenkin ennusteiden mukaan viikonlopun aikana syntyisi maamme etelärannikolle jopa lumikaaos. 

Nähtäväksi tietenkin jää toteutuvatko ennusteet. Ja siksi ajattelin tarjota teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisen seurantakohteen. 

Sen ensimmäinen osa tulee Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta, joilla on viikko sitten julkaistu Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) joulukuusta helmikuuhun ulottuva kolmen kuukauden ennuste. Sen mukaan odotettavissa on selvästi tavanomaista lämpimämpää eli "keskilämpötila on lähes koko maassa yli 2 astetta tavanomaista korkeampi".

Toinen ennuste tulee puolestaan yhden maamme tunnetuimman ns. ilmastoskeptikon eli opettaja Simo Ruohon Twitter-viestistä. Hänen kehittämänsä G-indeksin mukaan talvesta olisi tulossa tavanomainen. 

Nähtäväksi siis jää, joutuuko ilmastotiedettä rajusti arvostellut opettaja Ruoho tulevana talvena häpeäpaaluun, vai sidotaanko siihen eurooppalainen ennustekeskus. Näin veronmaksajana ja tutkijana minun on tietenkin syytä toivoa, että sidotuksi tulee edellä mainittu ilmastoskeptikko.

Samaa lienee syytä toivoa koko kansan tunteman Kerttu Kotakorven, joka tuli Twitterissä blokanneeksi Ruohon. Perusteluksi tälle hän kertoi, että "joo, olen blokannut valheellista tietoa välittäviä tilejä, etteivät pääse jakamaan epätotuuksia postauksissani. Minulla ei ikävä kyllä ole aikaa vastata kaikkiin kommentteihin, en saa palkkaa twitterissä olemisesta vaan käytän tähän vapaa-aikaani."

Tämän kirjoituksen lopuksi - koska olemme juuri tässä blogissa - päätin mainita, että tuoreimman tiedon mukaan "maapallon nopeimmin lämpenevällä" arktisella alueella merijään laajuus on pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Mutta toisaalta suurempi kuin vuosina 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2006. 

Toisin sanoen arktisen merijään laajuus ei ole osoittanut muutostrendiä enää puoleentoista vuosikymmeneen - asia, josta en ole huomannut uutisoitavan valtamediassa yhtään kertaa. Sen sijaan tieteellisestä kirjallisuudesta löysin parin vuoden takaisen julkaisun, jossa oli pohdittu sulamisen pysähtymisen syitä. 

Sen mukaan syynä saattaa toki olla myös satunnaisvaihtelu, mutta toisaalta tutkijat olivat havainneet ilmakehässä laajamittaisia ilmiöitä, jotka ovat lisääntyneet pohjoisella pallonpuoliskolla. Nämä ilmiöt eivät heidän mukaansa liity ainoastaan ​​poikkeuksellisen alhaiseen paineeseen arktisella alueella kesällä, vaan myös toistuviin lämpöaaltoihin Itä-Aasiassa, Skandinaviassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa sekä suihkuvirtojen taipumukseen jakautua mantereiden päällä. 

Julkaisun mukaan tämän suihkuvirtausilmiön on todettu suosivan kesän äärimmäisiä sääilmiöitä pohjoisilla keskileveysasteilla. Niinpä julkaisun kirjoittaneet tutkijat ovat ehdottaneet mekanismia, joka yhdistäisi edellä mainitut seikat pohjoisen pallonpuoliskon mantereiden keväiseen lumipeitteen vähenemiseen, joka edelleen vaikuttasi negatiivisesti arktisen merijään katoamiseen kesän aikana. Toisin sanoen ehkäisisi sen sulamista. 

Positiivista tässä on se, että kyseiset tutkijat ovat löytäneet selityksen - tai tässä vaiheessa ehkäpä pikemminkin hypoteesin - sille ilmiölle, jota olen itse ihmetellyt jo vuosikausia. Nähtäväksi siis jää, missä vaiheessa ilmastotutkijat huomioivat asian ja korjaavat mallejaan siten, etteivät ne enää ennusta pohjoiselle napajäälle yksiselitteisesti muuta maapalloa nopeampaa lämpenemistä - ellei sitten arktinen merijää ala sulamaan uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 17. marraskuuta 2022

Ensimmäinen uusi syötävä antibiootti 20 vuoteen

Kirjoitin eilen tuoreesta tiedebarometrista ja ihmisten arvojen ja käytännön toimien ristiriidasta. Siksi lienee paikallaan jatkaa tänään kertomalla uudesta tieteellisestä löydöksestä, jonka seurauksena antibiooteille resistenttien bakteereiden hallintakriisi helpottunee lähiaikoina ainakin joksikin aikaa: Euroopan Unionissahan niiden takia kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Amerikkalainen Science-lehti kertoi uutispalstallaan uuden antibioottisen yhdisteen lupaavasta kehitystyöstä. Tämä yhdiste ei ole vanhojen antibioottimolekyylien modifikaatio, vaan edustaa täysin uutta kemiallista ryhmää.

Kyseessä on yhdiste nimeltään gepotidasiini ja se paransi virtsatietulehduksia kahdessa suuressa tutkimuksessa niin tehokkaasti, että tutkijat päättivät lopettaa ne suunniteltua aiemmin, koska antibiootin teho ilmeni niin nopeasti. Yhdisteen valmistaja aikookin hakea jo ensi vuoden alussa lääkkeelle hyväksyntää Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirastolta. 

Mikäli lupa heltiää, on gepotidasiini ensimmäinen kokonaan uudenlainen suun kautta otettava antibiootti virtsatieinfektioihin yli 20 vuoteen. Se on tehokas useimpia yleisimmin virtsatieinfektioita aiheuttavia kolibakteerikantoja vastaan - myös sellaisia, jotka ovat resistenttejä nykyisin käytössä oleville antibiooteille. 

Jatkossa gepotidasiinin tehoa aiotaan testata myös muille bakteeritaudeille. Seuraavaksi selvitetään sen käyttökelpoisuus tippurin hoidossa. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei tämäkään antibiootti tule torjumaan bakteereita ikuisesti, vaan sen tultua yleiseen käyttöön yleistyvät bakteerikannat, joissa syntyneet mutaatiot tekevät ne resistenteiksi uutta lääkettä vastaan. Tämä kuitenkin vie aikaa ja antaa siten lääketieteelliselle tutkimukselle aikaa kehittää uusia antibiootteja niiden kukistamiseksi.

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Arvot ja toimet ristiriidassa keskenään

Venäjällä valmistettu ohjus iskeytyi eilen Puolan maaperälle. Kuka ampui? Miksi ampui? Vai oliko kyseessä vain vahinko? Vai provokaatio? Vai jotain muuta?

Näihin kysymyksiin saataneen lähipäivinä vastauksia, kun tapausta tutkitaan. Siis käytetään hyväksi tieteellistä lähestymistapaa ja tutkimuksen kautta kehitettyjä menetelmiä. 

Siksi päätin tänään - paremman tiedon toistaiseksi puuttuessa Puolan tapahtumista - tarttua tiedebarometriin, jonka mukaan 76 prosenttia suomalaisista uskoi tieteen ja tekniikan kehityksen muuttavan ihmisten arkielämää paremmaksi seuraavien 10–20 vuoden aikana. Tämä kertoo siitä, että ihmisten luottamus tieteeseen ja sen tekijöihin on säilynyt varsin korkeana. Siitä kertoo myös se, että suomalaisten luottamus yliopistoihin ja korkeakouluihin on viime vuosina noussut tasaisesti.

Toisaalta myös tieteeseen skeptisesti suhtautuvien määrä on kasvanut. Tälle kannalle oli asettunut erityisesti niitä ihmisiä, jotka aiemmissa kyselyissä eivät olleet tienneet tai kertoneet omaa suhtautumistaan tieteen tekemiseen. 

Puoluekantojen mukaan tieteeseen luotettiin Vihreiden ja Kokoomuksen äänestäjien parissa eniten ja Perussuomalaisten kannattajien joukossa muita vähemmän. Suuria tunteita herättävistä tiedekysymyksistä taas evoluutioteorian hyväksyntä elämän monimuotoisuuden selittäjänä oli kasvussa, kun taas ilmastonmuutokseen ihmiskunnan suurena uhkana suhtauduttiin aiempaa skeptisemmin. 

* * *

Tuosta viimeisestä tulikin sitten mieleeni sanoa pari sanaa myös tuoreesta suomalaistutkimuksesta, jossa tutkijat Mikko Weckroth ja Sanna Ala-Mantila olivat selvittäneet eurooppalaisten suhtautumista ilmastonmuutoksen väitettyyn uhkaan. Siinä nimittäin näkyi muutamia mielenkiintoisia seikkoja. 

Tutkimuksen mukaan epäilevä suhtautuminen ilmastonmuutokseen oli maalla asuvien parissa suurkaupunkien eläjiä yleisempää. Myös suurempi huoli ilmastonmuutoksesta sekä ympäristömyönteiset normit liittyvät asumiseen alueella, joiden väestö on kasvussa. Nämä maantieteelliset erot olivat riippumattomia ihmisten sosioekonomisista taustatekijöistä tai poliittisesta kannasta. 

Tutkimuksesta ilmeni myös, että ilmastonmuutosasenteet ja sitoutuminen energiansäästöön korreloivat vahvasti koulutustasoon. Pienipalkkaisemmat ihmiset tunsivat olevansa vähemmän ympäristömyönteisiä, mutta tutkimus kuitenkin osoitti yllättäen, että tästä huolimatta he olivat isotuloisia sitoutuneempia energiaa säästävään käyttäytymiseen. 

Toisin sanoen syntyi vaikutelma, että isopalkkaisilla kaupunkilaisilla aatokset lentävät korkealla ja huoli on suurta, mutta käytännössä ei juurikaan vaivauduta muuttamaan oikeaa elämää. Tämä on varsin mielenkiintoinen ristiriita - joskaan ei ainakaan itselleni kovin yllättävä. 

tiistai 15. marraskuuta 2022

Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa

Helsingin sanomat kertoi, että Välimeren yli on jälleen kovasti pyrkyä, vaikka se ei olekaan vielä näkynyt Suomessa kehitysmaalaisten elintasopakolaisten lisääntyneenä määränä. Eniten tulijoita on ollut Syyriasta ja Afganistanista - jälkimmäisen osalta ei tosin kerrottu, tulevatko he Talebanien hallinto-alueelta vai turvallisesta Iranista. 

HS:n mukaan kasvava ihmisvyöry on saanut EU:n tekemän taakanjakosopimuksen natisemaan pahasti, eivätkä siihen ole edes liittyneet Itävalta, Unkari, Puola, Slovakia, Viro, Tanska ja Ruotsi. Tässä oli mielenkiintoista huomata, että kaksi viimeksi mainittua ovat tehneet täyskäännöksen turvapaikkapolitiikassaan - epäilemättä siksi, että ne ovat ajautuneet aiemman äärilöperön asenteensa vuoksi pahoihin vaikeuksiin.

Suomikaan ei ole vielä saanut kantaakseen osuuttaan taakanjaosta, mutta pelkään pahoin, että Marinin punavihreä hallitus ehtii kiirehtimään asiassa ennen valtansa katoamista. Ja vaikka ei kiirehtisikään, niin vuonna 2023 taakanjaolle tulee kovia paineita Espanjan ottaessa EU:n puheenjohtajuuden.

Tosiasiassa kehitysmaalaisten kansainvaelluksen hallitsemisessa ei kuitenkaan ole keskeistä sen enempää rajavalvonta kuin taakanjakokaan. Sen sijaan EU-maiden pitäisi löytää yhteisymmärrys siitä, miten valtioliittomme vetovoima kehitysmaalaisten parissa saataisiin vähenemään. 

Valitettavasti tämä on juuri se asia, joka ei ole saanut yleistä hyväksyntää. Tästä hyvänä esimerkkinä oli espanjalaisministerin näkemys, jonka mukaan Tanskaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden lähettäminen Afrikassa sijaitsevaan Ruandaan odottamaan hakemuksensa käsittelyä ei voisi olla eurooppalainen ratkaisu. 

Eikä se tietenkään kaikkea ratkaisisikaan, mutta epäilemättä pitkä odotus Afrikassa ennen eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääsemistä vähentäisi edes hiukan EU:hun pyrkimisen vetovoimaa. Etenkin, jos siihen liitettäisiin nykyistä tiukemmat kriteerit turvapaikan myöntämiselle - kuten esimerkiksi näyttövelvollisuuden siirtäminen Unioniin pyrkijöille.

Kestävämpien tulosten saaminen edellyttäisi lisäksi tulijoille annettavien ilmaisten etujen poistamista tai ainakin radikaalia vähentämistä. Siis esimerkiksi työntekoa ruokaa ja asumista vastaan sekä paikallisen kielen ja kulttuurin oppimista ja omaksumista turvapaikan edellytyksenä. 

Sekä turvapaikan saamisen jälkeen itsensä elättamisvelvoitetta ilman veronmaksajan piikkiä. Ja tietenkin automaattista Unionista poistamista vakaviin rikoksiin syyllistyneille.

maanantai 14. marraskuuta 2022

Jumalan vihollinen

MTV3 kertoi iranilaisnaisen saaneen kuolemantuomion vihollisuudesta jumalaa kohtaan. Jumala pienellä kirjaimella, koska tässä tapauksessa se näyttäisi olevan pikemminkin jokin ressukka kuin inhimillisen elämän yläpuolella oleva pyhä olento. 

Lähes kaikille kaltaiselleni tutkijoille jumalat ovat pikemminkin kulttuurisia entiteettejä kuin tosielämään vaikuttavia yliluonnollisia olentoja. Ja siksi jumaluuksien merkitys on tulkittava niihin uskovien ihmisten käsityksistä ja kannanotoista. 

Tästä seuraa se, että jos jonkun jumala on niin kepuli, että ihminen kykenee sitä vastaan vihollisuuksiin, se ei voi olla vakavasti otettava. Ja siten iranilaismullahien jumaluus ei voi olla muuta kuin alussa mainitsemani ressukka. 

* * *

Vapaudestaan taistelevien iranilaisnaisten kannalta maailmanpolitiikan tilanne on ikävä. Heidän kapinansa maan uskonnollista johtoa vastaan on länsimaiden mediassa joutunut pahasti Ukrainan sodan jalkoihin. Ja siksi heidät on jätetty liian yksin maassaan hallitsevia raakoja uskonnollisia fanaatikkoja vastaan. 

Ikävä kyllä Suomi kuuluu niihin maihin, joista iranilaisnaiset eivät saa edes epäsuoraa tukea, sillä jopa maassamme elävät musliminaiset on jätetty miestensä armoille pukeutumisensa suhteen. Niinpä kaupunkiemme kaduilla tulee tämän tästä vastaan naisia, joiden hiukset on peitetty tiukalla huivilla. 

Osa heistä toki pitää huivia omasta halustaan - joka lienee yleensä syntynyt lapsuuden uskonnollisesta aivopesusta - mutta monille se on vain keino välttää seurakuntansa johtajien paheksunta sekä uskonnollisen miehensä ja/tai miespuolisten sukulaistensa väkivaltaisuus. Ja tämä on asia, joka on tunnustettu esimerkiksi Ranskassa ja Tanskassa.  

Ehkä merkillisintä tässä asiassa on se, että länsimaissa musliminaisten alistamista tukevien tahojen kärkijoukkoa näyttäisivät olevan ihmisoikeuksista yleensä eniten vaahtoavat tahot (esimerkki ja toinen). Näin siksi, että ne vaikuttavat olevan ihmeellisen vaitonaisia juuri nyt, kun iranilaisnaiset taistelevat kuolemaa uhmaten omista ihmisoikeuksistaan. Vaikka toki on kuultu ikään kuin muodon vuoksi myös varovaisia kannanottoja naisten puolesta.

Iranilaisnaisten tilannetta meillä Suomessa valaisikin parhaiten mullaheiden valtaa paennut Alan Salenzadesh kysymällä, että "miten itse pystyisit elämään maassa, jossa pitkäpartaiset, vanhoilliset miehet päättävät kaikista elämäsi osa-alueista liittyen pukeutumiseen, matkustamiseen, intimiielämään, juomiseen, syömiseen ja ylipäätään hengittämiseen?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?
Iranin suurähettiläs

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Onko julkisella taloudella optimaalista kokoa?

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomi on ajanut itsensä melkoiseen umpikujaan nykyisen hallituksen aikana. Tarkoitan sitä, että maamme julkinen sektori on velkaantunut ennätysmäiselle tasolle Marinin kabinetin tekemien ratkaisujen seurauksena. 

Niinpä Helsingin sanomat teki asiasta jutun, jossa se haastatteli joukkoa taloustieteilijöitä. Juttua lukiessani näytti siltä, että heidän näkemyksensä olivat varsin hyvin perusteltuja ja heidän kokonaislinjaansa voitaisiin luonnehtia sanomalla, ettei nykyistä julkisen sektorin talouskurimusta saada tasapainotetuksi ilman, että puututaan sekä julkisten menojen että kansalaisilta erilaisina veroina kerättävien verojen määrään ja laatuun.

Blogikirjoituksen aiheeksi HS:n juttu valikoitui kuitenkin siksi, että ihan ensimmäiseksi haastateltu Tampereen yliopiston taloustieteen professori, Kaisa Kotakorpi, tuli päästäneeksi suustaan suuren sammakon. Hänen mukaansa "tutkimustiedon perusteella verotuksen haittavaikutukset esimerkiksi työntekoon ovat keskimäärin melko maltillisia, ja mitään yhtä ja oikeaa, optimaalista julkisen sektorin kokoa – ja siten kokonaisveroastetta – ei ole olemassa".

Väite oli vähintäänkin outo, sillä sitä vastaan puhuu koko maailman taloushistoria. Me kaikkihan kuitenkin tiedämme - ainakin Tampereen yliopiston ulkopuolella - ettei ihmisten työnteon tulokset sosialisoiva järjestelmä ole koskaan tuottanut mitään hyvää tavalliselle kansalle. Ja että ainoa jollain tavalla menestynyt kommunistien johtama valtio - Kiina - on onnistunut valjastamalla omaan taloudelliseen etuun nojaavan kapitalismin taloutensa moottoriksi. 

Siten on selvää, ettei ainakaan äärimmäinen kokonaisverotus ole optimaalista. Eikä sellaista ole tietenkään verotuksen ja sen tuottamien kiistatta hyödyllisten palvelujen - turvallisuuspalveluiden, koulutuksen, terveydenhuollon - poistaminenkaan. 

Näin voidaan päätellä loogisesti, että Kotakorven mainitsema optimaalinen julkisen sektorin koko on olemassa siitä huolimatta, ettei hän osaa määritellä sitä. Voi toki olla, että se vaihtelee taloudellisten reunaehtojen mukaisesti - esimerkiksi sotatilassa on epäilemättä suurempi verotustarve kuin rauhan vallitessa - mutta lähtökohtaisesti on selvää, että kussakin tilanteessa on olemassa optimaalinen julkisen sektorin koko. 

Siksi olisin Kotakorven sijaan mieluummin taipuvainen uskomaan HS:n jutussa niin ikään haastateltua Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtajaa Aki Kangasharjua, jonka mukaan "verotus hidastaa talouskasvua sitä enemmän, mitä kireämpää se on. Suomen talouskasvu on ollut olematonta kohta 15 vuotta. Kaikki toimet talouskasvun aikaansaamiseksi olisivat tarpeen, ja talouskasvua hidastavista toimista tulisi pidättäytyä."

lauantai 12. marraskuuta 2022

Merkittävän viikon päätteeksi

Viime viikko oli poikkeuksellisen merkittävä. Enkä tarkoita tällä pelkästään sitä, että Egyptiin kokoontui kymmeniä tuhansia ihmisiä pohdiskelemaan ilmastoasioita - mukana lähes 70 paikalle lennähtänyttä suomalaista. Enkä edes Donald Trumpia lähellä olevien ehdokkaiden heikkoa menestystä USA:n täytevaaleissa tai edes Venäjän erittäin merkittävää tappiota Hersonissa.

Tarkoitan tällä kertaa Euroopan Unionin päätöstä hiilinielujen viidentoista prosentin lisäämisvelvoitteesta. Suomen osuus tästä hiilinielutavoitteesta on 17,8 hiilidioksidi­ekvivalentti­tonnia. 

Tämä lukuarvo ei itsessään kertonut minulle yhtään mitään, joten päätin katsoa, miten siihen suhtautui viidenneksestä vientiämme vastaava metsäteollisuus. Ja huomasin, että siellä näyttää olevan selvät askelmerkit siitä, kuinka asia hoidetaan. 

Metsäteollisuuden edustaja nimittäin kertoi, että "tavoitteiden saavuttamiseksi on koko maankäyttösektorilla tehtävä merkittäviä käytännön toimenpiteitä. Metsissä taimikoiden ja nuorten metsien hoitoa on lisättävä ja metsien ravinnetaloutta parannettava. Oikein ajoitetut metsänhoitotoimenpiteet ovat tärkeässä roolissa myös nieluja pienentävien metsätuhojen ennaltaehkäisyssä."

Toisin sanoen metsien hyödyntäjät näkevät, että hiilensidonnan ja metsätalouden intressit ovat yhteensovitettavissa. Ja tämä on Suomen kannalta erinomainen asia, kunhan poliitikkomme pitävät metsätalouden muut reunaehdot - kuten EU:n tekeillä olevat ennallistamismääräykset - järjellisinä. Tämän puolesta puhuu hallituksen peruuttaminen asiassa ja sen seurauksena juuri saama luottamus eduskunnan äänestyksessä.

Tosin jäin hiukan miettimään uutista, jonka mukaan yksi suurista sahayrityksistämme olisi listautumassa pörssiin. Toivottavasti tämä ei ole merkki omistajien epävarmuudesta yhtiönsä tulevaisuuden suhteen - ja siten heidän sijoittamiensa rahojen turvaamisesta - EU:n nykyisen Greenpeacen ohjaaman komission luomien uhkakuvien edessä, vaan varojen keräämisestä yhtiön edelleen kehittämiseen.

perjantai 11. marraskuuta 2022

Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä

Twitterissä oli eilen koululaisen isoäidin nimellään kirjoittama viesti, jonka tämä osoitti ministeri Li Anderssonille (vas). Siinä kerrottiin, että "Kaarinassa Piispanristillä on koulu, jossa ekaluokkalaiset pienet pojat pelkäävät mennä kouluun jokapäiväisen, raa’an väkivallan vuoksi. Kannattaisi käydä katsomassa mitä inkluusio ja pienryhmien poistaminen on tehnyt."

Isoäiti mainitsi myös lapsenlapsensa olleen koulusta poissa viikon verran, koska "ei uskaltanut mennä sinne". Hänen mukaansa "eräs toinen pieni sanoi kotona: ´Äiti, en tänään itkenyt kertaakaan koulussa. Kyllä ne taas potki mua, mutta ei se sattunut kauheasti. Ei se haittaa´.

Yllättäen kävi niin, että ministeri osallistui pitkään viestiketjuun. Hän siirsi vastuun valtakunnan tason poliitikoilta kuntatasolle kertomalla, että "inkluusio ei tarkoita pienryhmien poistoa! Päinvastoin, hyvin toteutettu inkluusio tarkoittaa, että kaikkien sitä tarvitsevien oikeus pienryhmäopetukseen toteutuu. Jos pienryhmäopetusta ei järjestetä on kunta asettanut säästöt lasten oikeuksien edelle."

Tähän tarttui eräs kuntapäättäjä siirtämällä poliittisen vastuun takaisin hallitukselle kertomalla, että "me kuntapäättäjät olemme todella vaikeassa tilanteessa, koska kuntien vastuut ja menot ovat kasvaneet jatkuvasti, mutta esim. valtion kompensaatiot eivät ole nousseet samassa suhteessa".

* * *

Tapaus on monessa suhteessa tärkeä. Toki suomalaisten koulujen tapahtumat ylittävät ajoittain valtakunnantason lehtien uutiskynnyksen (viimeksi Ilta-Sanomat ja Iltalehti), mutta niiden perusteella voi helposti saada käsityksen, ettei koulujen tilanne ole niinkään krooninen - kuten yllä olevasta viestiketjusta voi päätellä - vaan pikemminkin ajoittain akuutisti leimahtava. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla Suomi huolehtii jatkossa supistuvan jälkikasvunsa tulevaisuudesta. Siinä avaimet ovat ennen kaikkea maan hallituksen käsissä - eikä tarvittavien toimenpiteiden kenttä rajoitu pelkästään suoriin koulutusratkaisuihin vaan ulottuu aina valtion ja kuntien väliseen resurssiallokaatioon ja maahanmuuttopolitiikkaan asti. 

Ja siksi on surullista, ettei hallituksemme ministeri edes asiaan puuttuessaan kyennyt näkemään kokonaisuutta tai ottamaan vastuuta, vaan vieritti sen ratkaisemisen paikallistasolle, jossa tilanteen hallinta on käymässä vuosi vuoden jälkeen yhä mahdottomammaksi.


torstai 10. marraskuuta 2022

Hätkähdyttäviä kuvia

Olen silloin tällöin kirjoitellut tähän blogiin Kiinan nopeasta kehityksestä, jonka seurauksena se on noussut jopa haastamaan Yhdysvaltain johtoaseman maailmassa. Viimeksi tein näin elokuussa, jolloin kerroin kiinalaisten edistyksestä tieteen saralla. Ja sen jälkeen vielä muutama päivä sitten englanninkielellä presidentti Xi Jinpingin todettua pitävänsä tiedettä ja teknologiaa valtakuntansa "ensisijaisena tuotantovoimana, lahjakkuutta ensisijaisena voimavarana ja innovaatioita ensisijaisena kasvun veturina". 

Tähän asiaan liittyen törmäsin eilen Twitterissä riippumattoman itävaltalaisen ajatushautomon edustajan julkaisemaan kuvapariin, jossa on esitetty kartalla kumpi on niille suurempi kauppakumppani: USA vai Kiina (tosin twiitissä puhuttiin suurimmasta kauppakumppanista, mutta se ei ainakaan Suomen kohdalla ole kumpikaan, joten oletan tarkoitetun vain mainittujen kahden kauppakumppanin keskinäistä vertailua). Kopioin sen tähän alle:


Ainakin itse hätkähdin - ellen suorastaan järkyttynyt - kuvan välittämästä Kiinan kauppataloudellisen merkityksen kasvusta tällä vuosituhannella. Toki Kiinan menestys Afrikassa ja ehkä Aasiassakin oli hyvin tiedossa, mutta sitä en osannut ajatella, että näin olisi myös Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. 

Kuvassa oli mielenkiintoista myös se, että Suomi oli tässä yksi harvoista eurooppalaisista poikkeuksista. Meillä USA on edelleen Kiinaa suurempi kauppakumppani toisin kuin esimerkiksi Saksalla, Ruotsilla, Norjalla tai Espanjalla. 

Tämä samainen kuva sai myös jatkoa, kun edellä mainittua viestiä seuraavaan keskusteluun liitettiin kuva, jossa mukaan oli otettu myös EU, vaikka se ei valtio olekaan. Kopioin sen tähän. 


Tämän mukaan EU on edelleen Kiinaa merkittävämpi kauppakumppani monille valtioille - mukaan lukien suurin osa Afrikan maista. Sen sijaan Kiina pysyy EU huomioitunakin ykkösenä Etelä-Amerikassa ja suuressa osassa Aasiaa. 

Nähtäväksi jää pysähtyykö kiinalaisten kaupallinen voittokulku jossain vaiheessa. Näin erityisesti vauraiden länsimaiden parissa, jotka ovat Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen seurauksena heränneet huomaamaan, että riippumattomuus kilpailevista suurvalloista saattaa johtaa hankaliin tilanteisiin. 

Asia kannattaa muistaa myös Suomessa, sillä meidänkin on syytä huolehtia omavaraisuudesta ainakin tärkeimpien asioiden kuten ruuan ja energian suhteen. Toivottavasti tämä asia muistetaan myös EU:n sisäisissä väännöissä siitä, kuinka maailma pelastetaan ennustetun ilmastonmuutoksen tai monimuotoisuuden vähenemisen kaltaisilta uhkakuvilta. Ja katsotaan, ettei omaa turvallisuuttamme uhrata näille alttareille.

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa

Ylen juttu niin sanottujen ilmastoaktivistien touhuista osoitti yhden äärimmäisen mielenkiintoisen asian. Näiden taideterroristien puolustaja ja Elokapinan jäsen oli A-studiossa (jota en katsonut) puuskahtanut, että "taidetta ei tule olemaan planeetalla, joka on täysin kuollut".

Kommentti osoitti hyvin, mistä syystä näiden ihmisten toiminta on normaalijärjellä varustetulle ihmiselle käsittämätöntä. Lausuntohan perustuu pelottavaan - mutta harhaiseen - kauhuskenaarioon, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen. 

Vaikka kauheimmista kauhein tapahtuisi ja ilmasto lämpenisi vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä astetta, ei maapallon elämä kuolisi. Sen sijaan lajien esiintymisissä tapahtuisi valtavia muutoksia sekä määrällisesti - toiset kärsisivät ja toiset hyötyisivät - ja niiden maantieteellinen jakautuminen menisi todennäköisesti radikaalilla tavalla uusiksi. 

Mutta että elämä kuolisi kokonaan. Se ei olisi mahdollista minkäänlaisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. 

Mielenkiintoista oli myös se, että kansanedustaja Mai Kivelä (vas) hyväksyi taideteoksiin kohdistuvat iskut. En tiedä johtuiko sekin siitä, että hänenkin ajatuksiaan ohjaa virheellinen kauhukuva, vai oliko taustalla esimerkiksi hänen puolueensa aatteellinen perintö. 

Kehottaisin kuitenkin Kivelää ja hänen kannattajiaan miettivän, minkälainen yhteiskunta meille syntyisi, mikäli Suomessa hyväksyttäisiin lakien rikkominen ja omaisuuden tuhoaminen - siis anarkismi - aina silloin, kun tosiasiat ovat ristiriidassa jonkin ihmisen tai ihmisryhmän harhaisten näkemysten kanssa. Taitaisi olla aika ikävä paikka. 

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista lukea myös siitä, kuinka Suomi on ajatellut pelastavansa maapallon ennustetulta kasvihuonekaasujen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Sitä pohtimaan lennätettiin nimittäin vajaan 70 hengen delegaatio Egyptiin. Tosin tarkoituksena oli lähettää sinne jopa yli 70 hengeen joukko, mutta muutama jäi pois syystä tai toisesta.

Mukana oli myös pääministerimme Sanna Marin (sd), joka toimi valtuuskunnan puheenjohtajana. Hän lensi muinaisten faaraoiden maahan Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin ja sieltä edelleen Hollannin pääministerin virkakoneella Egyptiin sekä palasi jo tiistaina Suomeen Istanbulin kautta. 

Kaikkinensa ilmastoa kokoontuu pelastamaan lähes 40 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. Toivottavasti he tekevät siellä hyviä päätöksiä, jotka turvaavat taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden nykyiselle ja tuleville sukupolville. Sekä perustavat päätöksensä todellisuudelle vieraiden kauhukuvitelmien sijasta tosiasioille. 

tiistai 8. marraskuuta 2022

Pienten kansojen luonnollisesti alisteisesta asemasta suhteessa suurvaltoihin

SDP:n Dimitri Qvintus vaati eilen Iltalehdessä Venäjän tsaariin liittyvän kohdan poistamista rikoslaista. Kyse oli sen ensimmäisistä lauseista.

Nehän kuuluvat seuraavasti. "Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan."

Kyse on tietenkin historiallisesta jäänteestä, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä. Asiaan tarttui kuitenkin historioitsija Jussi Jalonen, jonka mukaan demaripoliitikon vaatimus oli "täysin joutavaa poseerausta".

Jalonen perusteli asiaa sillä, että "näissä ehdotuksissa hajahtaa enemmänkin leimallisen suomalaiskansallinen yritys peitellä häthätää menneisyyttä ja sitä tosiasiaa, että Suomi oli imperiumissa lojaali edunsaaja". Siihen taas tarttui koko kansan suosikki Mika Aaltola pohdiskelemalla, että "miten jaotella kolonialismin/imperialismin kohteita edunsaajiin ja -menettäjiin". 

Jalonen perusteli näkemystään sillä, että "Suomen suuriruhtinaskunta oli lojaali osa Venäjän imperiumia; Suomi hyötyi hyvin monella tavalla asemastaan imperiumissa, usein monien muiden imperiumin alueiden kustannuksella; suomalaiset eliitit vieläpä osallistuivat imperiumi-projektiin hyvin halukkaasti". Ja veikkasi, että "kyse on lopulta jostain uuspatrioottisesta narratiivin päivittämisestä".

Oman nyanssinsa - ja ehkäpä koko keskustelun mielenkiintoisimman sellaisen - tähän keskusteluun toi Aaltolan toteamus, jonka mukaan "suurvaltarealismissa tämä olettama luonnollisesta alisteisesta asemasta on läsnä". Toisin sanoen hän vihjaisi, että Jalonen olisi korostaessaan suomalaisten etuja osana Venäjän imperiumia hyväksymässä sen, että kansakunta voi alistaa toisen, mikäli tarjoaa tälle itse päättämiään etuja. 

Tämä on tietenkin ihmisten omia oikeuksia korostavana nykyaikana varsin laajalti vierastettu ajatus. Mutta en kuitenkaan ole kiistämässä sitä, etteikö autonomian aika olisi ollut Suomelle ja suomalaisille huomattava parannus siihen, mikä tilanne oli ollut osana Ruotsin kuningaskuntaa. Varsinkin sen suurvalta-aikana.  

Muistutan kuitenkin Jussi Jalosta siitä, että Suomi ajettiin tsaarinvallan ensimmäisiksi vuosikymmeniksi - osin oman virkamieskuntansa tahdosta - pysähtyneisyyden aikaan, jolloin 1700-luvulla alkanut talouden liberalisoituminen pysähtyi ja ihmisten taloudellinen eriarvoistuminen kasvoi vauraamman kansanosan rikastuessa samalla kun nopeasti kasvava rahvas köyhtyi. Kansan enemmistön tahto tämä tuskin oli, vaikka yläluokka epälemättä siitä hyötyikin.

Joka tapauksessa edellä kuvaamani kehityksen lopputuloksena osa rahvaasta siirtyi pois lain kaidalta polulta, mikä johti lopulta siihen, että rikollisuus saavutti suuriruhtinaskunnassa poikkeuksellisen korkean järjestäytyneisyyden asteen. Korjausta tilanteeseen tuli vasta keisarin vaihduttua ja ohjatessa valtakuntaansa 1800-luvun loppupuolella kohti uudenlaista talousjärjestelmää eli liberaalia markkinataloutta. 

Tämä kehitys puolestaan pysähtyi kuin seinään venäläistämisen alettua aivan 1800-luvun lopulla. Kansan tuolloisesta omasta tahdosta ja kaipuusta päättää omista asioistaan kieli vahvasti se, että köyhässä ja pitkien etäisyyksien maassa onnistuttiin keräämään ns. suuri adressi, jonka allekirjoitti ainakin kolmasosaa Suomen silloisesta aikuisväestöstä. 

Toki venäläistämisessä oli positiivisetkin puolensa. Sen epäonnistumisen seurauksenahan maamme sai modernin demokratian, otti jättiaskelia tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisessa sekä saavutti lopulta jopa itsenäisyytensä. Tosin vain joutuakseen entisen emämaan vallankumouksen ohjaamana veriseen sisällissotaan ja sitä seuranneeseen äärioikeiston vallankaappauksen vaaraan

Sekä lopulta Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan omaksuman näkemyksen - pienten kansojen luonnollisesti alisteisesta asemasta suhteessa suurvaltoihin - seurauksena talvisotaan sekä sen jälkeisiin tapahtumiin toisen maailmansodan aikana. Sekä edelleen suuren naapurin aiheuttamasta uhasta selviytymisstrategiaksi valikoituneeseen suomettumisen aikaan.

Siksi uskallan sanoa sinänsä arvostamalleni historioitsijalle, että kyllä tälle "uuspatrioottisen narratiivin päivittämiselle" voidaan löytää myös hyviä syitä - jos ja kun niin halutaan. Näin siitä huolimatta, että jaan sinänsä täysin Jalosen näkemyksen siitä, että "eduskunta voisi käyttää aikansa tärkeämpäänkin" kuin rikoslain historiallisten jäänteiden perkaamiseen.

maanantai 7. marraskuuta 2022

Robottihaukasta ratkaisu hanhiongelmaan

Suomessa on viime vuosina keskusteltu paljon siitä, mitä pitäisi tehdä hanhilaumoille, jotka tuhoavat itäsuomalaisten maanviljelijöiden satoja laskeutuessaan ruokailemaan heidän pelloilleen. Tai jotka paskovat kaupunkien puistot käyttökelvottomiksi asukkaille. Tämä tuli mieleeni lukiessani viimeviikkoista Nature-lehteä. 

Siellä oli nimittäin pieni juttu uudesta keinosta vähentää lentokoneisiin osuvien lintujen tuulilaseille tai suihkumoottoreille aiheuttamia vahinkoja. Sellaisethan saattavat johtaa jopa onnettomuuksiin ja siksi lintuparvia torjutaan lentokentillä erilaisilla variksenpeläteillä, mutta myös koulutetuilla haukoilla, jotka ovat erittäin tehokkaita, mutta myös kalliita. Lisäksi ne tarvitsevat lepoa väsyttyään. 

Naturen jutun mukaan hollantilaisessa yliopistossa oli suunniteltu robottihaukka huolehtimaan lentokoneiden turvallisuudesta. Se on haukan näköinen, mutta valmistettu lasikuidusta ja polypropyleenista. 

Tekohaukassa on potkuri siipien etuosassa, ja sitä voi lennättää kaukosäätimellä. Se pystyy myös lentämään taitavammin kuin tavalliset droonit.

Yliopiston tutkijat testasivat keinohaukkaa maatalousalueella parveileviin lintuihin ja huomasivat näiden kauhistuvan aivan kuin kyseessä olisi aito petolintu. Kaikki parvet hajosivat viidessä minuutissa - ja puolessa kokeista jo 70 sekunnin kuluessa. Eivätkä linnut palanneet takaisin ainakaan tuntiin. 

Linnut eivät myöskään tottuneet robottihaukkaan kolme kuukautta kestäneiden testien aikana, joten robottihaukan teho näyttäisi säilyvän myös pidemmällä aikavälillä. Olisikohan tästä ratkaisu myös itäsuomalaisille maanviljelijöille tai Helsingin puistonvartijoille, elleivät hanhet opi laskeutumaan niille varatuille lintupelloille?

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Dosentti Taina Laajasalo "valaisi" jengirikollisuuden syitä

Maahanmuuttajavaltaiset nuorisojengit ovat viime aikoina yleistyneet Suomessa. Tämän asian ovat ymmärtäneet luultavasti kaikki suomalaiset viimeistään poliisin viimeaikaisten lausuntojen perusteella (esimerkki). 

Asioita tarkemmin seuranneet ovat toki ymmärtäneet maahanmuuttajiin liittyvän rikollisuuden kohtuuttoman suuren osuuden väkivaltarikoksista jo kauan sitten. Esimerkiksi itse laskeskelin pahasti alakanttiin jo vuonna 2010 sitä, millaisen kustannuksen turvaa hakeneet ihmiset aiheuttavat rikollisella käytöksellään suomalaiselle kantaväestölle. 

Siksi tuntui uskomattomalta lukea Helsingin yliopiston oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalon kirjoitus nuorten väkivaltaongelmasta. Hän ei maininnut sananpuolikkaallakaan siihen liittyvää maahanmuuttaja-aspektia.

Sen sijaan hänen mukaansa rikollisten nuorisojengien lisääntymisen taustalla ovat käytöshäriöt, joihin altistavat tekijät ovat moninaisia. Siis sellaisia kuin kehitykselliset haasteet ja synnynnäinen temperamentti. Lisäksi perheellä ja elinympäristöllä, kuten vanhemmuuden ongelmilla ja lapsuudessa koetulla väkivallalla, on oma roolinsa.

Niinpä hänen mukaansa nuorisorikollisuuden aiheuttaman ongelman korjaaminen tulisi tehdä rangaistusten sijaan ottamalla käyttöön "rakentavat rajoittamisen keinot, positiivisen käytöksen vahvistaminen ja hyvän huomaaminen". Ja lopetti kirjoituksensa kehotukseen "hellikää lapsianne!"

Sitä ennen arvoisa dosenttimme tuli myös väittäneeksi, että "pitkä myönteinen kehitys sekä lasten kokeman että lasten tekemän väkivallan osalta on pysähtynyt ja osin määrät ovat kääntyneet nousuun. Emme vielä tiedä, kuinka pysyviä muutokset ovat tai mistä syistä ne johtuvat." 

Tähän pysähdyin: "emme vielä tiedä... mistä ne johtuvat". Ja päätin tämän blogimerkinnän kirjoittamisesta

* * *

Jäin siis suu auki hämmästelemään, että eikö arvoisa dosentti ollut tietoinen poliisin vahvistamasta tiedosta, jonka mukaan mainitut "muutokset" liittyvät keskeisesti kehitysmaataustaiseen maahanmuuttajanuorisoon? Ja siten lisääntyneen ja väkivaltaistuneen nuorisorikollisuuden taustalla on Suomessa viime vuosikymmeninä harjoitettu maahanmuuttopolitiikka.

Vai tahtoiko hän sanoa, että maahanmuuttajanuorten vanhemmat eivät osaa helliä lapsiaan. Tai etteivät he osaa vahvistaa näissä positiivista käytöstä? 

Vai menikö dosentin ajattelu vieläkin syvemmälle niin sanotusti poliittisesti arkaluonteiselle alueelle väittämällä, että humanitaaristen maahanmuuttajien geenit aiheuttavat rikollisuuteen johtavaa synnynnäistä temperamenttia? Tai että heidän perintötekijänsä ja/tai kulttuurinsa tuottaa perheitä ja elinympäristöjä, joissa syntyy vanhemmuuden ongelmia ja lapsuudessa koettua väkivaltaa?

Vai olisiko sittenkin niin, että dosentin ainoa tarkoitus oli harhauttaa lukijoitaan sivuuttamalla maahanmuuttaja-aspekti lisääntyneen ja raaistuneen nuorisoväkivallan keskeisenä tekijänä. Ja syyllistämää siitä kantaväestöä huomaamatta, että hän tuli samalla vihjanneeksi maahanmuuttajiemme mahdollisista geneettisistä ja kulttuurisista ongelmista. 

lauantai 5. marraskuuta 2022

Suomalainen demokratia toimii sittenkin

Luulen, että suomalaisten parissa on yleinen käsitys, jonka mukaan hallitus päättää maamme asioista. Todellisuudessa näin ei ole, vaan ylintä valtaa käyttää eduskunta. 

Tästä saimme mainion esimerkin kun eduskunta teki päätöksen EU:n komission Greenpeace-ohjatun komissaarin esittämän ennallistamisesityksen hylkäämisestä. Sitähän oli Sanna Marinin (sd) kabinetti jo hyväksymässä siitä huolimatta, että ministeri Annika Saarikko (kepu) on todennut - tosin vasta jälkikäteen - että "EU-komissio on viemässä Suomea pokasaha-aikaan".

Punavihreän hallituksen pelin vihelsi poikki eduskunnan talousvaliokunta ja lopullisen kuoliniskun hallituksen linjalle odotetaan tulevan suurelta valiokunnalta. Ja se päätös kuvastaa epäilemättä suomalaisten enemmistön näkemystä.

Nostin asian esille erityisesti siksi, että tällaisten blogien kirjoitusten sävy on väkisinkin varsin negatiivinen - onhan melkein aina kiinnostavampaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin kuin onnistumisiin. Niinpä nyt on kerrankin mukava todeta, että suomalainen demokratia näyttää toimivan aivan erinomaisesti silloin, kun poliittinen fanatismi on johtamassa taloutemme elintärkeiden edellytysten heikentämiseen - vaikka muuten se aina välillä horjahteleekin!

perjantai 4. marraskuuta 2022

Vääriä profeettoja

Kaikille suomalaisille lienee tuttua, että Raamatussa varoitetaan vääristä profeetoista. Siis henkilöistä, jotka ovat välittävinään jumalallista tietoa. 

Vääristä profeetoista voitaneen puhua myös silloin, kun vetovoimainen ihminen käyttää valtaansa johtaakseen kansanjoukkoja tyhmyyksiin. Sellaisesta kertoi tämän päivän Helsingin sanomat, jonka mukaan Moskovan ortodoksien patriarkka Kirill ja presidentti Vladimir Putin liittoutuivat kukistaakseen Ukrainan verisessä sodassa. 

Toiseksi ilmeisen vääräksi profeetaksi ilmoittautui muutama päivä sitten Lontoossa Gretha Thunberg, joka ilmoittautui äärivasemmistolaiseksi antikapitalistiksi ja talouskasvun vastustajaksi. Häntä ja hänen kaltaisiaan kuvasi sattuvasti Twitterissä Michael Schellenberg toteamalla, että "vaatimukset tuhota "koko kapitalistinen järjestelmä" tulevat järjestelmän rikkaimmilta, hellitetyimmiltä ja oikeutetuimmilta ihmisiltä. He heijastavat statusahdistustaan ​​maailmaan ja vaativat voimaa tuhota se".

Tosiasia kuitenkin lienee, että sekä Vladimir Putinin että Greta Thunbergin aika maailman parrasvaloissa on loppumassa. Putin kaatuu sotajoukkojensa tuhoutuessa Ukrainassa ja Thunberg assosioiduttuaan äänekkään, mutta olemattoman pienen revolutionistijoukon äänitorveksi. Joukon, jonka edeltäjillä ei ole ansiolistallaan kuin verenvuodatusta, taloudellista sekasortoa ja ympäristökatastrofeja. 

Tosiasia kuitenkin on, etteivät väärät profeetat jätä maailmaa jatkossakaan rauhaan. Sen merkkinä Venäjän ortodoksisen kirkon valtaan ja pitkään traditioon nojaava Kirill säilyttänee asemansa Putinin kaatuessa. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, mistä nousee seuraava väärä profeetta johtamaan ihmisiä harhaan. Ja tuottamaan seuraajilleen vihaa, ahdistusta ja kurjuutta. Ei nimittäin ole syytä epäillä, etteikö sellaista ilmaantuisi meidän tavallisten ihmisten riesaksi ennemmin tai myöhemmin. 

torstai 3. marraskuuta 2022

Veronica Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin

Kuten arvoisat lukijani varmasti jo tietävätkin, esitti valtiovarainministeriön budjettipäällikön johtama työryhmä veronmaksajilta kerättyjen varojen käyttöön aikaisempaa selvästi tiukempia sääntöjä. Taustalla on Sanna Marinin kabinetin täydellisesti käsistä karanneen talouspolitiikan seurauksena talouttamme uhkaava kriisi

Ehdotus on luonnollisesti otettu vastaan mielenkiinnolla, joten ei liene yllätys, että Helsingin sanomat oli haastatellut puolueiden johtoa työryhmän ehdotuksesta. Vastaukset olivat yllättävän positiivisia pois lukien yksi haastateltu. Tämä oli Li Andersson (vas), joka arveli, ettei nyt paisuneessa budjetissa ole leikkausvaraa. 

Pajatson kuitenkin tyhjensi saman puolueen Veronica Honkasalo, joka kirjasi Twitteriin oman näkemyksensä. Sen mukaan "olisi toivottavaa, että VM:n virkamiehet pysyisivät lestissään. Talouspolitiikka ei ole mikään demokratiasta irrallinen saareke. Talous on väline, ei päämäärä. Tällainen virkamiesvallan kasvattaminen talouspoliittisissa kysymyksissä halventaa demokratian."

Mitäpä tuota kommentoimaan muuten kuin toteamalla, että toisten ansaitsemien varojen lennättäminen taivaan tuuliin näyttää olevan Honkasalolle demokratian syvin sisältö. Ja ilmeisesti niin riemukasta, että sen kyseenalaistaminen johti demokratian halventamissyytökseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin heidät on valittu?
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan
Veronica Honkasalo ei vain ymmärrä

keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Pystyykö Yle itsekriittisyyteen?

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kertoi Ylen julkaisemassa kolumnissa, että väitteet puolueellisesta mediasta perustuvat usein siihen, että lukijan näkemysten kanssa erimieliset näkemykset tulkitaan totuuden vastaisina. Yhdeksi esimerkiksi hän otti perussuomalaiset, jotka "syyttivät ´punavihreää valtamediaa´ tosiasioiden pimittämisestä ja vihamielisestä suhtautumisesta heihin". 

Vuorelman mukaan "väite vihamielisestä ja poliittisesti motivoituneesta mediasta kuuluu eurooppalaisen oikeistopopulismin ideologisiin kulmakiviin". Hän ei kuitenkaan ottanut suoraa kantaa siihen, ovatko mainitun puolueen väitteet perusteltuja vai ei. 

Sen sijaan hän ohjeisti mediataloja tunnistamaan "oma valta-asema mediavälitteisessä politiikan todellisuudessa, pysyä itsekriittisenä perustellun mediakritiikin edessä ja torjua pyrkimykset maalata mediasta poliittinen syntipukki". Tämä on sinänsä hyvä ohje. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä todeta, että tässä blogissa kolmesti (yksi, kaksi ja kolme) tekemäni tarkastelu Ylen ajankohtaisohjelmissaan eri puolueille tarjoamasta näkyvyydestä ei selity muuten, kuin Perussuomalaisiin kohdistuvalla syrjinnällä. Valitettavasti käytettävissä oleva aikani ei juuri nyt mahdollista neljännen vastaavan analyysin tekemistä sen näkemiseksi, onko Yle sittemmin pystynyt itsekriittisyyteen esittämäni - perustellun - mediakritiikin seurauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa

tiistai 1. marraskuuta 2022

Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia

Tämän blogin lukijat lienevät kuulleet väitteen, jonka mukaan kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Tai että ihmiset olisivat kaikkialla samanlaisia.  

Tähän väitteeseen liittyen on tutkimus tuottanut nyt aivan uutta valoa. Sen seurauksena ihmisiä ja ihmisryhmien välisiä eroja ymmärretään paljon enemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. Näin siksi, että valtava joukko tutkijoita oli selvittänyt mitkä geenit vaikuttavat eurooppalaisten ihmisten pituuteen. 

Tulos oli hämmästyttävä, sillä sen mukaan yhteensä 12 111 genomissamme esiintyvää varianttia vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten pituuteen. Lisäksi nyt julkaistu analyysi osoitti, että muut geenit eivät siihen vaikuta. 

Tutkimuksen mukaan havaittu geneettinen muuntelu selitti noin 40-45 prosenttia eurooppalaisten ihmisten pituuden vaihtelusta. Loppuselitys löytynee havaittujen geenimuotojen epäsuorista yhteisvaikutuksista. 

Mielenkiintoista kyllä, nyt osoitettu geenivalikoima selitti kuitenkin vain 10-20 prosenttia maailman muiden ihmisten pituuseroista. Siten kaukomaiden asukkaiden pituuteen vaikuttavat todennäköisesti monet muutkin geenit - eivätkä kaikki maailman ihmiset siten ole samanlaisia vaan pikemminkin erilaisia.

Nyt saavutettu tutkimustulos on tietenkin melkoinen osoitus tieteen voimasta lisätä ymmärrystämme erilaisista asioista. Lisäksi se on sikäli hyödyllinen saavutus, että nyt käytettyjä menetelmiä voidaan jatkossa hyödyttää monien muiden ominaisuuksiemme välisten erojen perinnöllisen taustan ymmärtämiseen. 

Ja tietenkin samalla myös eri ihmisryhmien välisten erojen syiden selvittämiseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, uskaltautuuko kukaan tutkimaan esimerkiksi eri ihmisryhmien välisten älykkyyserojen syitä. Näin siksi, että tämä aihe tuntuu kuuluvan siihen joukkoon tutkimuskohteita, joita pidetään tabuina nykyisessä poliittisen korrektiuden hallitsemassa tiedemaailmassa. 

Onneksi älykkyyden kaltaisten erityisen mielenkiintoisten aiheiden lisäksi nyt julkaistun tutkimuksen menetelmiä voidaan periaatteessa soveltaa myös erilaisten monimutkaisesti periytyvien sairauksien syiden etsimiseen ja siten uusien hoitomenetelmien kehittämiseen. Tosin tässä on sellainen ongelma, että esimerkiksi mielenterveyden häiriöt ovat varsin vaikeita selvitettäviä, koska niiden ilmaantuminen väestössä on paljon alhaisempaa kuin pituuden tai älykkyyden. 

Jääkäämme siten odottamaan, mihin perinnöllisyystutkijat suuntaavat seuraavaksi mielenkiintonsa. Ja minkälaisia uusia tietoja oman lajimme genetiikasta saammekaan ihmeteltäväksemme. 


 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!