Mennyt maailma avautuu vähitellen

Neandertalilaiset ja denisovalaiset olivat esihistoriallisia ihmisiä, jotka risteytyivät jossain määrin myös nykyihmiseen johtaneen ihmislinjan jäsenten kanssa. Tähän liittyen, kansainvälinen tutkimusryhmä – Diyendo Massilani ja kumppanit – on nyt julkaissut noin 110 000 vuotta sitten eläneen neandertalilaisen fossiilista eristetystä DNA:sta koko perintöaineksen. Se on ensimmäinen tästä lajista määritetty miehen genomi. 

Kyseinen neandertalilaismies oli kuollut Denisovan luolassa Altai-vuorilla, eli samassa paikassa, jossa on aika ajoin elänyt myös denisovalaisia. Tutkijaryhmän tulosten mukaan mies kuului ihmisryhmään, joka oli läheisempää sukua toiselle, noin 10 000 vuotta aiemmin eläneelle – mutta samasta luolasta löytyneelle neandertalilaiselle – kuin Euroopassa eläneelle lajitoverilleen tai noin 80 000 vuotta sitten elämeelle toisesta Altai-vuorten luolasta löytyneelle neandertalilaiselle. 

Kummankin nyt sekvensoidun Denisovan luolan neandertalilaisen genomissa oli denisovalaisilta peräisin olevia geenejä, eli lajit risteytyivät keskenään ainakin Altai-vuoriston alueella yli 100 000 vuotta sitten. Tämä oli yllättävää, koska myöhemmissä Altai-alueen tai Länsi-Euroopan neandertalilaisissa ei ole viitteitä tällaisesta risteytymisestä. 

DNA:n perusteella voitiin – homotsygoottisten kromosomialueiden laajuuden perusteella – päätellä myös, että 120 000 – 80 000 vuotta sitten Altai-alueella elävät neandertalilaiset elivät pienemmissä ja eristyneemmissä ryhmissä kuin myöhemmät Euroopan neandertalilaiset (54 000–40 000 vuotta sitten). Lisäksi tutkijat huomasivat, että näihin populaatioihin kuuluneiden neandertalilaisten genomisekvenssit poikkesivat toisistaan enemmän kuin nykyihmisten toisistaan kauimmas eriytyneiden populaatioiden (Keski-Afrikan Mbuti-kansa ja Uuden Guinean ylänköpapualaiset) perimät.

* * *

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimus ei liene suoraan hyödynnettävissä kaupallisiin tarkoituksiin. Sen sijaan se tyydyttää uteliaisuuttamme ja täyttää tiedontarvettamme: onhan menneen maailman avautuminen kieltämättä mitä kiehtovinta tietoa. 

Ehkäpä uteliaisuutta ja tiedontarvetta tärkeämpää on kuitenkin se, että tieteen edistyessä ihmiskunnan tietoisuus omasta itsestään ja maailmasta lisääntyy. Ja samalla se vaikuttaa aikanaan siihen näkemykseen, joka meillä on itsestämme ja siitä maailmasta, missä elämme. 

On toki totta, ettei tämä näkemys vaikuta kaikkiin maailman ihmisiin: onhan siinä suuri ero, miten esimerkiksi Afganistanin talebanit tai sekularisoituneet eurooppalaiset näkevät maailman. Siinä missä ensin mainittujen elämää ohjaavat 600-luvulla eläneen profeetan ja sotapäällikön sekavat kirjoitukset, tekevät jälkimmäiset jokapäiväisiä päätöksiään modernin tieteellisen tiedon perusteella – joskin sitä yleensä erikseen tiedostamatta. 

Paleogenomiikan – jota kuvaamani tutkimus edustaa – panos tähän kokonaisuuteen ei ehkä ole kovin ratkaiseva, muttei myöskään häviävän pieni. Luohan tietoisuus muinaisten sukulaislajitovereidemme elämästä pienissä erillisissä populaatioissa, pariutumisesta keskenään – ja meidän esi-isiemme kanssa – sekä niiden sukulinjojen sammumisesta taustaa nykyisen ihmiskunnan ja sen kansojen ymmärtämiselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen

Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan sukupuoli-identiteetin vuoksi hoitoon ohjatut nuoret kärsivät merkitsevästi enemmän psykiatrisista sairauksista kuin verrokit sekä ennen lähetettä (45,7 prosenttia vs. 15,0 prosenttia) että vähintään kaksi vuotta lähetteen jälkeen (61,7 prosenttia vs. 14,6 prosenttia). Lisäksi vuoden 2010 jälkeen hoitoon lähetetyillä oli suurempi psykiatrisen tuen tarve kuin aiemmilla kohorteilla sekä ennen lähetettä (47,9 prosenttia vs. 15,3 prosenttia) että vähintään kaksi vuotta lähetteen jälkeen (61,3 peosenttia vs. 14,2 prosenttia).

Niillä nuorilla, joille tehtiin lääketieteellinen sukupuolenkorjaus, psykiatrinen sairastavuus lisääntyi huomattavasti seurannan aikana — nousten 9,8 prosentista 60,7 prosenttiin feminisoivassa sukupuolen korjauksessa ja 21,6 prosentista 54,5 prosenttiin maskulinisoivassa sukupuolenkorjauksessa. Kun aiempi psykiatrinen hoito huomioitiin, kaikilla sukupuoli-identiteetin vuoksi hoitoon ohjatuilla nuorilla oli samankaltaisesti kohonnut riski psykiatriseen sairastavuuteen: riskisuhteet olivat noin kolminkertaiset naisverrokkeihin ja viisinkertaiset miesverrokkeihin verrattuna.

* * *

Tutkimuksen perusteella tutkimuksen tekijät – Sami-Matti Ruuska ja hänen kumppaninsa – totesivat, että sukupuoli-identiteetin vuoksi hoitoon ohjatuilla nuorilla esiintyy runsaasti psykiatrista sairastavuutta. Lisäksi sukupuolierot ja mielenterveyden kehityskulut lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen jälkeen ovat edelleen puutteellisesti ymmärrettyjä.

Erityisen mielenkiintoinen huomio oli se, että sukupuoli-identiteetin takia hoitoon ohjatuilla nuorilla oli selvästi enemmän psykiatrista sairastavuutta kuin verrokeilla, eikä tämä muuttunut hoidon seurauksena. Päinvastoin, tarve jatkui ja usein jopa voimistui lääketieteellisten toimenpiteiden jälkeen, joista osalla näytti olevan jopa kielteinen vaikutus.

Tutkijat korostivatkin perusteellisen psykiatrisen arvioinnin ja jatkuvan hoidon tarvetta koko lääketieteellisen sukupuolenkorjausprosessin ajan. Mutta eivät sentään uskaltaneet sanoa, että koko prosessi on – ainakin yleensä – tarpeeton tai pahimmillaan jopa haitallinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
Miksi naisen rinnat merkitsevät niin monelle seksiä?
Biologinen nainen se on transmieskin

Korpit muistavat apajansa

Haaskansyöjät – kuten korpit – ovat eläimiä, jotka hyödyntävät syystä tai toisesta valmiiksi saatavilla olevaa ruokaa. Siis esimerkiksi petojen saaliiksi joutuneiden eläinten jäännöksiä sen jälkeen kun itse saalistaja on poistunut paikalta. 

Tästä seuraa, että haaskaeläimet ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia epätasaisesti jakautuneista ja ennalta-arvaamattomasti vastaan tulevista raadoista. Korpit ovat kuitenkin tunnetusti älykkäitä eläimiä, joten tutkijat ovat yleisesti ajatelleet, että ne löytävät ruokansa seurailemalla petoeläimiä suoraan niiden saaliille. 

Matthias-Claudio Loretton ja hänen kumppaneidensa Yellowstonen kansallispuistossa tekemässä tutkimuksessa huomattiin kuitenkin, ettei asia ole näin. Tutkijat seurasivat 69 korpin, 20 suden ja 11 puuman liikkeitä Yellowstone’n kansallispuistossa ja huomasivat, etteivät linnut juuri koskaan seurailleet petoja pitkiä matkoja. 

Sen sijaan korpit muistivat, miltä paikoilta ne olivat aiemmin löytäneet susien saaliiden jäänteitä ja palailivat parhaille apajille jopa 155 kilometrin etäisyydeltä. Toisin sanoen tutkijoiden havainnot  osoittivat korppien spatiaalisen muistin ja suunnistuskyvyn olevan niiden ravinnonhankinnassa huomattavasti aiemmin oletettua tärkeämpiä. 

Samoin se osoitti, ettei näille suurille ja tunnetusti älykkäille varislinnuille tuota vaikeuksia ymmärtää ruokaa löytyvän todennäköisimmin – ja helpoimmin – sieltä, mistä sitä on löytynyt usein aiemminkin. Näin tutkimus vahvisti käsitystämme korppien korkeista henkisistä kyvyistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelu ja eliöiden sopeutuminen
Saalistajista ja niiden vaikutuksesta
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä

Norjalaistutkijat Maarit Kallio ja Elias Garvik julkaisivat tutkimuksen EU:n ja Norjan (jatkossa Eurooppa) hiilinielupolitiikasta, jossa metsien nielutavoitteiden saavuttaminen edellyttää välitöntä ja jyrkkää runkopuun hakkuun vähentämistä Euroopassa. Tämä vähennys voisi nousta 113–117 miljoonaan kuutiometriin vuosina 2030–2035 verrattuna markkinalähtöiseen skenaarioon, joten päästövähennysten kustannukset nousisivat jopa yli 700 euroon jokaista hiilidioksiditonnia kohti.

Tutkijoiden mukaan samalla kävisi kuitenkin niin, että noin kaksi kolmasosaa Euroopan hakkuuvähennyksestä korvattaisiin lisäämällä puiden kaatamista muualla maailmassa, erityisesti Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa, Venäjällä, Indonesiassa ja Chilessä. Eli lopputuloksena metsänhakkuiden rajoittaminen johtaisi valtavaan tulonsiirtoon Euroopasta muualle maailmaan ilman, että sillä saavutettaisiin merkittäviä ilmastohyötyjä. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että vaikka hakkurajoitukset vähentäisivätkin metsien hiilinieluja, niiden vaikutus ilmastoon jäisi rajallisiksi, koska samalla katoaisivat puutuotteiden ilmastohyödyt. Samalla maanosamme taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja syntyisi merkittäviä tulonsiirtoja maanosamme ulkopuolelle. 

Siten eurooppalaisiin kohdistuvan taloudellisen rasituksen vuoksi säästettyä päästötonnia kohden aiheutuvat kustannukset olisivat moninkertaiset verrattuna Euroopan päästökauppajärjestelmässä käytettyihin hintoihin. 

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Euroopan hiilinielupolitiikka ei nykyisessä muodossaan ole kustannustehokas hillintätoimi verrattuna muihin saatavilla oleviin vaihtoehtoihin. Ja siksi Euroopan olisi syytä luopua pikaisesti nykyisestä – sinisilmäisestä ja tehottomasta – hiilinielupolitiikastaan, koska se on yksinkertaisesti täysin järjetöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka on syyllinen Suomen hiilinieluongelmiin?
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta

Kiroileminen auttaa huippusuoritukseen

Huomasin mielenkiintoisen tutkimusartikkelin kiroilusta. Siis sellaisesta verbaalisesta käytöksestä, jota pidetään yleisesti sopimattomana, mutta joka on yhdistetty parempaan fyysiseen suorituskykyyn. Rumien puhumisen vaikutusmekanismi on kuitenkin edelleen epäselvä. 

Yksi sille ehdotettu selitys kiroilun voimaan on disinhibitio eli psykologinen tila, jossa yksilöt pidättäytyvät vähemmän käyttäytymisensä rajoittamisesta. Lukemassani amerikkalaisessa Richard Stephensin ja kumppaneiden artikkelissa esitettiin tutkimustuloksia siitä, parantaako kiroileminen fyysistä suorituskykyä ja välittyykö tämä vaikutus psykologisten muuttujien kautta, jotka liittyvät tilan disinhibitioon.

Raportoidussa tutkimuksessa järjestettiin kaksi toistomittauskokeilua sekä yhdistetty analyysi, johon sisältyi aiempi tutkimus. Niissä testattiin tuolipunnerrustehtävässä itse valitun kirosanan toistamisen vaikutusta verrattuna neutraalin sanan käyttämiseen. Molemmat kokeet toistivat kiroilun edun ja osoittivat merkittäviä suorituskyvyn parannuksia kiroillessa.

Vaikka välittäjäanalyysien tulokset vaihtelivat yksittäisten kokeiden välillä, yhdistetty analyysi osoitti, että psykologinen flow, häirintä ja itseluottamus välittivät merkittävästi kiroilun vaikutusta. Tulokset viittaavat siihen, että kiroilu edistää psykologisia tiloja, jotka auttavat maksimoimaan ponnistelun ja ylittämään sisäisiä rajoitteita.

Näillä vaikutuksilla voi olla merkitystä urheilusuorituksessa, kuntoutuksessa sekä tilanteissa, jotka vaativat rohkeutta tai määrätietoisuutta. Kiroilu saattaakin edustaa edullista ja helposti saatavilla olevaa psykologista interventiota, joka auttaa yksilöitä ylittämään itsensä silloin, kun tarvitaan todellista huippusuorituskykyä.

Toivokaamme siksi, että pian alkavissa Torinon olympiakisoissa suomalaisurheilijat kiroilisivat mahdollisimman paljon suoritustensa aikana. Ja ettei heillä olisi siihen tarvetta niiden jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi äiti rakastaa vastasyntynyttä lastaan?
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon
Suomalaisten tulevaisuus on karu

Jääkarhut elävät ja voivat hyvin

MTV3 kertoi pikku-uutisessaan, että Norjan Huippuvuorilla elävät jääkarhut ovat pulskia ja elävät mainiosti juuri nyt. Näin siitä huolimatta, että ilmastonmuutos on vähentänyt arktista jääpeitettä. 

Syynä muutokseen on se, että jääkarhut ovat fiksuina eläiminä siirtyneet aiempaa enemmän maaeläinten – kuten porojen ja mursujen – hyödyntämiseen ravintona. Ja näin pärjänneet erinomaisesti muuttuneissa olosuhteissa. 

Uutinen ei kuitenkaan olisi uutinen, ellei siinä olisi jotain negatiivista. Ja niinpä MTV3 mainitsee joidenkin tutkijoiden arvelevan, että nyt nähty jääkarhujen hyvinvointi on vain väliaikaista, ja niiden tulevaisuus on yksiselitteisesti riippuvaista pohjoisen merijään tulevaisuudesta. 

Asiaan liittyy myös tuore Danielle Rivetin ja kumppaneiden tutkimusraportti Kanadan Hudson bayn jääkarhuista. Sen mukaan nälkä ei aja jääkarhuja ihmisasutusten nurkille, vaan siihen johtaa ainoastaan jään puute. 

Toisin sanoen, myös kanadalaiset otukset tulevat toimeen aivan erinomaisesti myös silloin, kun niiden on löydettävä jokapäiväinen leipänsä jäättömissä olosuhteissa. Siis aivan samoin kuin niiden Huippuvuorilla elävät sukulaiset. 

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella vaikuttaa siltä, ettei arktisen merijään väheneminen kesäaikaan ole katastrofi jääkarhuille, sillä tokihan jäitä kuitenkin riittää – myös pahimpien ilmastoskenaarioiden mukaan – talvikausiksi myös tulevaisuudessa. Ja siten tilanteen muutos ei suinkaan ole lopettamassa jääkarhujen elämää jääkentillä, vaan ainoastaan siirtää sitä kesäajaksi kuivalle maalle. 

Se näkee, joka elää. Ja siksi jääkarhujenkin tulevaisuus kuoriutuu silmiemme eteen vuosi vuodelta, ensin nykyisen sukupolven ja myöhemmin meidän jälkeläistemme aikana. Juuri nyt voisi kuitenkin – ehkä – olla tyytyväinen siitä, kuinka hyvin jääkarhuilla pyyhkii tänä päivänä. Ja toivoa, että niiden nokkeluus auttaa näitä hienoja eläimiä sopeutumaan myös tuleviin elinolosuhteiden muutoksiin – kuten ne ovat tehneet onnistuneesti koko evoluutionsa ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa
WWF valeuutisten sylttytehtaana
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille

Tieteellistä tietoa wokelluksesta

Helsingin sanomissa oli juttu, jossa puhuttiin oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta wokelluksesta. Siinä haastetellun Turun yliopiston erikoistutkijan – Oskari Lehtisen – mukaan oikeistolaisia wokeltajia (jollaisista en totta puhuen ole ennen kuullutkaan) yhdistivät näkemykset siitä, että heidän kotimaansa väestöä vaihdetaan suunnitellusti, yhteiskunta syrjii valkoihoisia ihmisiä, hyvä hallitsija rikkoo sääntöjä kansallisten etujen turvaamiseksi, konservatiivisten arvojen tulisi määrätä, mitkä ilmaisut ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä sekä tavalliset ihmiset tietävät paremmin, mikä on maalle hyväksi, kuin koulutetut asiantuntijat.

Vasemmistolaisia wokeltajia puolestaan yhdistivät näkemykset, joiden mukaan tuloerot valkoihoisten ja tummaihoisten ihmisten välillä selittyvät enimmäkseen rasismilla, transnaisten tulisi saada osallistua urheilukilpailuissa naisten sarjaan, yhteiskunnassa tulisi olla enemmän turvallisempia tiloja, rasismi on enemmän rakenteellinen kuin yksilöiden toiminnassa näkyvä ilmiö ja ihonväriin keskittyminen on yleisesti ottaen tarpeellista ihmisoikeuksien edistämiseksi.

HS:n jutussa oli linkki muutaman vuoden takaiseen testiin, jonka tekemällä saattoi mitata oman wokeltuneisuutensa. Uteliaana ihmisenä tein sen, ja sain lopputulokseksi 3/30 pistettä ja kommentin, jonka mukaan "et ole kovin woke". Tämä ei ollut minulle yllätys. 

* * *

Tuon testin yhteydessä kerrottiin mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen – joskin vähemmän yllättävä – oli se, että yliopistolaisten keskuudessa vahvimmat woke-asenteet olivat humanistisissa ja sosiaalitieteissä sekä psykologiassa. Opiskelijoista wokellus oli vähäisintä luonnontieteiden opiskelijoiden keskuudessa kun taas opettajien puolella tähän aatteeseen vähiten hurahtaneita olivat kauppatieteilijät. 

Sekään ei ollut ainakaan itselleni yllätys, että wokeltavan maailmankuvan omaavat ihmiset ovat muita masentuneempia ja ahdistuneempia. Lisäksi he ovat muita vähemmän onnellisia. Woke-tutkijan mukaan kyse on kuitenkin korrelaatiosta, eikä syy-seurausssuhteesta, joten emme tiedä johtaako wokellus mielenterveyden ongelmiin vai päinvastoin. 

* * *

Olisi hienoa, mikäli Lehtisen jatkotutkimukset tuottaisivat jatkossa tietoa myös wokeltavan maailmankuvan ja mielenterveyden välisestä syy-seuraussuhteesta, sillä se olisi varsin hyödyllistä. Onhan selvää, että jos wokeltaminen tuottaa masennuksen ja ahdistuksen kaltaisia mielenterveyden ongelmia sekä niiden lisäksi vähentää myös ihmisten onnellisuutta, olisi se perusteltu syy lopettaa tämän aatteen positiivisessa valossa tapahtuva esille tuominen suomalaisissa medioissa. 

Jos taas jatkotutkimukset osoittaisivat syy-seuraussuhteen olevan toisin päin – eli wokellus on mielenterveydestä kärsivien ihmisten tapa nähdä maailmaa – voitaisiin sitä kannattavat ihmiset tunnistaa helposti ja ohjata mielenterveyspalveluihin. Sekä tarjota heille tarvittaessa sellaista psykiatrista tukea, jonka avulla he voisivat elää nykyistä onnellisempaa elämää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja

Yleisradio kertoi, että Tanskassa on noin sata rikollissukua, jotka yhdessä aiheuttavat yhteiskunnalle ainakin miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Se jopa mainitsi, että nämä suvut asuvat tyypillisesti kaupunginosissa, joita Tanskassa kutsutaan haavoittuvaisiksi alueiksi tai rinnakkaisyhteiskunniksi ja ne ovat tyypillisesti maahanmuuttajataustaisia kuten irakilaisia ja palestiinalaisia. 

Jutussa mainittiin myös, että Ruotsissa on samanlaisia sukuja, mutta vielä Tanskaakin enemmän. Tämä ei tietenkään yllätä tämän blogin lukijoita, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko myös Suomessa tällaisia rikollissukuja. 

Jos ja kun sellaisia on, olisi mukava nähdä myös laskelma niiden Suomelle aiheuttamista kustannuksista. Luulen, että summa saattaisi olla täälläkin yllättävän korkea. 

* * *

Viime aikoina on puhuttu paljon maahanmuuton vaikutuksista yhteiskuntaan. Erityistä huomiota tässä suhteessa sai Teemu Keskisarjan Lahdessa pitämä luento historiallisista väestönvaihdoista. 

Luennossaan hän otti esille myös paljon puhutun äärioikeistolaiseksi sanotun "väestönvaihtoteorian" toteamalla, että "en ole koskaan eläessäni kohdannut ihmistä, joka uskoo, että jokin salaliitto vaihtaa valkoisia mustiin taikka päinvastoin". Sikäli väite on uskottava, etten ole minäkään. Ja vielä vähemmän olen tavannut ihmisiä, jotka olisivat itse olleet osallisena sellaiseen.

Sen sijaan olen havainnut, että jopa eduskunnassa on ihmisiä, jotka haluaisivat ottaa maahamme mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka sanovat olevansa vainottuja kotimaassaan tai joilla on siellä muuten vain heikot elinolot. Jos näin tehtäisiin, olisi – matemaattisesti vääjäämättömänä – lopputulemana ensin etnisesti suomalaisen väestönosan suhteellisen osuuden lasku ja lopulta sen jääminen vähemmistöksi maassamme. 

Tuosta aiheesta tulin aikanaan tehneeksi myös laskelmia. Niiden mukaan muslimien määrä Suomessa ylittäisi miljoonan rajan vuonna 2037 ja ohittaisi kantasuomalaisten määrän eli 5,5 miljoonaa vuonna 2049. Laskelma perustui muslimien määrän prosentuaaliseen kasvuun vuodesta 1990, mutta viimeisten vuosien aikana heidän maahanmuuttoaan on rajoitettu, joten mainitut islaminuskoisten – ja heidän jälkeläistensä – määrät tullaan saavuttamaan myöhemmin. 

Lopuksi todettakoon, etten itse ollut kuuntelemassa Teemu Keskisarjan luentoa – ja vielä vähemmän osallistunut sitä vastustaneeseen mielenosoitukseen. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon Lahden kirjastoon olisi ollut tulossa kuulijoita: sali oli täynnä ja lisäksi sen ulkopuolelle jäi samankokoinen joukko. Sanoisin, että melko suosittu tiedetapahtuma.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian terrori-iskun opetukset
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan

Sofia Virta (vihr) ja Ville Niinistö (vihr) ovat kauhistelleet sitä, että metsästäjät ovat ryhtyneet nopeasti ampumaan susia sen jälkeen kun niille annettiin sata kaatolupaa. Ensin mainittu on lähtenyt vastustamaan asiaa pyrkimällä vaikuttamaan ihmisten tunteisiin.

Hänen mukaansa "moni kokee surua siitä, miten susien ampuminen on nyt aloitettu. Monen upean eläimen elämä päättyy nyt hangille, vaikka susi ei ole hyökännyt ihmisen kimppuun sitten 1800-luvun."

Lisäksi hän on kaunokirjaillut, että "eläimet ovat tuntevia olentoja ja osa ekosysteemiä. Sudet ovat älykkäitä, sosiaalisia ja kiintyviä – meidän koiriemme esivanhempia. Niillä on oikeus olla olemassa".

Niinistö taas lähesty asiaa keksimällä salaliittoteorian. Sen mukaan "koko tämä suden metsästysvimma on Orpon hallitukselta vain epätoivoinen yritys siirtää keskustelu pois omista teoistaan keksittyyn ulkoiseen uhkaan". 

* * *

Suurin osa suomalaisista haluaa maassamme olevan susia. Samalla useimmat katsovat, että niiden määrää tulee rajoittaa vahinkojen vähentämiseksi ja estämiseksi sekä tietenkin ihmisten turvallisuuden takaamiseksi. 

 

Tämä asia on tullut ajankohtaiseksi siitä syystä, että Luonnonvarakeskuksen tieteellinen arvio viime vuoden maaliskuisesta susien määrästä osoitti Suomessa olleen silloin noin 430 (413–465) sutta. 

Oleellista on huomata, että tämä yksilömäärä oli peräti noin 46 prosenttia suurempi kuin vuotta aiempi arvio. Sekä ymmärtää, ettei tämä kasvu ole jäänyt ilman seurauksia, vaan susien käytös on samalla muuttunut aiempaa röyhkeämmäksi. 

* * *

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suden metsästykselle on hyvät perusteet. Ja siksi suden kaatolupia myönnettiin peräti sata kappaletta. 

Se, että susien metsästys käynnistyi niin tehokkaasti, että eläimiä oli eilisen tiedon perusteella ammuttu jo 21 kappaletta osoittaa suomalaismetsästäjien kyvykkyyden panna täytäntöön poliitikkojen päätöksiä. Samalla susien käyttäytyminen muuttuu – ainakin toivottavasti – aremmaksi, jolloin ne älykkäinä eläiminä pysyttelevät kauempana ihmisistä, mikä vähentää niistä maataloudelle aiheutuvia taloudellisia vahinkoja sekä ihmisille – erityisesti lapsille – aiheutuvaa riskiä.  

Olisin myös odottanut Sofia Virran ja Ville Niinistön ymmärtävän, että yhdenkin suden kuolemaan johtava hyökkäys ihmistä vastaan johtaisi salametsästyksen lisääntymiseen. Eikä se olisi toivottavaa sen enempää suden kuin sen kannan turvalliseen määrään tähtäävän petoeläinpolitiikankaan kannalta. 

* * *

Suden itsensä kannalta oleellista on seurata sekä eläinten yksilömäärää, niiden jakautumista eri populaatioihin sekä lajin perinnöllisen monimuotoisuuden kehitystä. Raamit tälle työlle antaa EU:n luontodirektiivi, jonka mukaan suotuisan suojelutason viitearvon tulisi olla suurempi kuin pienin elinvoimainen kanta.

Vuonna 2022 todettiin, että silloisen susipopulaation koko oli liian pieni varmistamaan elinkelpoisen susipopulaation säilymisen Suomessa. Nyt nopeasti kasvanut susipopulaatio on kuitenkin – kuten edellä totesin – selvästi suurempi kuin tuolloin. Eikä edes nyt käynnistynyt sadan suden ampuminen tule pudottamaan maaliskuista susimäärää likimainkaan silloiselle tasolle saati alle suotuisan suojelutason viitearvon.

* * *

Kaiken kaikkiaan onkin aivan erinomainen asia, että suden metsästys on nyt sallittu eli saatettu poliittisen kontrollin alle, mikä toivottavasti – ja todennäköisesti – näivettää lajiin kohdistuvan salametsästyksen. Siksi palautan teidän – arvoisat lukijat – ja erityisesti vihreiden poliitikkojen mieleen sen, mitä kirjoitin susipolitiikasta lähes kolmetoista vuotta sitten.

"Niinpä suosittelenkin luontoväkeä huolehtimaan siitä, että asutuskeskuksissa säännöllisesti näyttäytyvät sudet tapetaan laillisesti. Samoin uhkaavasti käyttäytyneet tai vaikka vain ihmistä rohkeasti lähestyneet sudet ammutaan ajoissa. Ja mikäli tämä ei pidä susikantaa sen kokoisena, että riski ihmislapsen saaliiksi jäämisestä on olematon, vaatia lisää metsästyslupia. Sekä vastapainoksi susien laittomasta tappamisesta kovempia rangaistuksia."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Saalistajista ja niiden vaikutuksesta
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Virtahepo Euroopassa

Virtahevot ovat norsujen ja virtahepojen jälkeen suurimpia nykyisin eläviä maaeläimiä. Lajia esiintyy tänä päivänä vain Afrikassa, mutta myös Euroopasta on löytynyt niiden jäänteitä. 

Niiden on oletettu olevan peräisin viimeiseen interglasiaalin ajalta. Näin siksi, että virtahepoa pidetään lauhkean ilmaston indikaattorilajina, jonka on oletettu kuolleen Välimeren pohjoispuolelta sukupuuttoon Veiksel-jääkauden alkaessa noin 115 tuhatta vuotta sitten. 

* * *

Patrik Arnoldin ja hänen kollegoidensa tuore tutkimus on nyt tuonut mukanaan ylläytyksiä liittyen eurooppalaisiin virtahepoihin. Tutkijat nimittäin analysoivat keskieurooppalaisia virtahepoja sekvensoimalla yhden yksilön genomin, joka osoitti eläinten läheisen geneettisen yhteyden nykyisiin afrikkalaisiin virtahepoihin. 

Lisäksi he määrittivät kuusi muuta osittaista mitokondriogenomia, jotka vahvistivat, että eurooppalaiset fossiilit kuuluivat samaan lajiin kuin nykyiset afrikkalaiset virtahevot. Se oli siten aikanaan levinnyt paljon nykyistä laajemmalle alueelle, eikä siten ole suinkaan aina rajoittunut vain Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Tutkijat tekivät fossiileista myös radiohiiliajoituksia ja havaitsivat suureksi yllätyksekseen, että ne olivat paljon tuoreempia kuin aiemmin luultiin. Jäänteet olivat nimittäin peräisin Veiksel-jääkauden keskivaiheelta eli jaksolta, joka alkaa ajalta ennen 47 tuhatta vuotta sitten päättyy aikaan noin 31 000 vuotta sitten eli viimeiseltä jääkauden keskivaiheilta. 

Koska samoilta paikoilta peräisin olevien villamammutin ja villasarvikuonon fossiilien radiohiiliajoitukset ovat samoilta ajoilta, on Euroopassa elellyt tuolloin myös niitä. Siten maanosamme eläimistö oli kovin erilainen kuin aiemmin on luultu tai minkälaisena me tunnemme sen nykyisin.

Tutkijat analysoivat myös nyt kokonaan sekvensoidun virtahevon geeneissä esiintyvää muuntelua ja havaitsivat sen geneettisen diversiteetin alhaiseksi. Siten on todennäköistä, että tämä yksilö kuului pieneen, muista virtahevoista eristyksissä eläneeseen populaatioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älä hyysää kotonasi torakoita!
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?
Grönlannin rekikoira eli qimmit

Älä hyysää kotonasi torakoita!

Torakat ovat vastenmielisiä ihmisasuntojen ja julkisten tilojen asukkeja, jotka pilaavat ruokavarastoja. Ne ulostavat ruokailupaikoilleen ja aiheuttavat siten ruuan pilaantumista ja levittävät tauteja. 

Torakka‐allergeenien tiedetään myös olevan merkittäviä riskitekijöitä lasten allergisen nuhan ja astman kehittymisessä ja esiintymisessä, erityisesti pienituloisissa kaupunkitalouksissa. Lisäksi torakan suolisto sisältää monimuotoisen mikrobiyhteisön,  joka vapauttaa suuria määriä endotoksiineja eläimen ulosteisiin.

Tuoreessa tutkimuksessaan Madhavi L. Kakumanu ja kumppanit selvittivät torakoiden esiintymisen ja kotitalouksien endotoksiinipitoisuuksien välistä kausaalista yhteyttä, ja havaitsivat naaraiden erittävän suuria ja koiraiden vähän vähäisempiä määriä endotoksiinia. Tämä näkyi torakoiden saastuttamien kotien pölyssä ja ilmansuodattimissa merkittävästi korkeampina allergeeni- ja endotoksiinipitoisuuksina verrattuna sellaisiin koteihin, joissa torakoita ei ollut. 

Osassa torakoiden asuttamista kodeista tehtiin hyönteismyrkytys, mikä vähensi merkittävästi sekä torakoiden että allergeenien ja endotoksiinien pitoisuuksia. Sen sijaan torakoilla saastuneissa vertailukodeissa niiden pitoisuuksissa ei tapahtunut muutoksia.

Tämän seurauksena tutkijat päättelivät, että torakat ovat merkittävä endotoksiinien ja voimakkaiden allergeenien lähde. Ja sen seurauksena niiden esiintyminen johtaa usein ihmisten sairastumiseen astmaan ja allergisiin oireisiin. Tästä syystä torakoita ei ole järkevää hyysätä kotonaan tai työpaikalla, vaan ne kannattaa hävittää heti havaitsemisen jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Astmainen äiti tartuttaa tautiriskin lapseensa kohdussa

Opiskelijoiden mielenosoitus Egyptiä vastaan?

Gaza on tulitauon alkamisen jälkeen poistunut uutismedioiden etusivuilta, mutta se ei tarkoita, etteikö siellä tapahtuisi mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen on Israelin lupaus avata Rafahin rajanylityspaikka Gazasta Egyptiin. 

Asian tekee kiinnostavaksi se, ettei Egypti näyttäisi suostuvan siihen, vaan haluaa edelleen estää palestiinalaisten saapumisen omalle maaperälleen, ellei rajan yli voi kulkea myös toisin päin eli Egyptistä Gazaan. Arvoitukseksi tosin jää, löytyisikö siihen suuntaan kovinkaan montaa menijää – tuskin ainakaan sellaisia, joilta voitaisiin kutsua viattomiksi siviileiksi.

* * *

Nähtäväksi jää, miten tilanne etenee. Sitä odotellessa seuraan kuitenkin suurella jännityksellä, keksivätkö Helsingin yliopiston pari päivää sitten Israelin kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön boikotoimista vaatineet opiskelijat kokoontua vastustamaan Egyptin edellä mainitsemaani palestiinalaisten siviileiden vastaista toimintaa.

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi syytä pikemminkin tiivistää tutkimusyhteistyötään Israelin kanssa. Onhan se merkittävä korkean osaamisen, huippututkimuksen ja teknologian maa, joka tieteellisissä rankingeissa on Suomen edellä. Ja sellaisena tutkimusyhteistyö sen kanssa on meitä suuresti hyödyttävää. 

Sen sijaan Egypti on tieteellisesti ja teknologisesti kaukana takanamme – huolimatta yli sadasta miljoonasta asukkaastaan – joten sen boikotoimisesta olisi epäilemättä vähemmän haittaa suomalaiselle tiedeyhteisölle ja sitä kautta maamme tulevaisuudelle. Mutta ei toki egyptiläistenkään kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön lopettaminenkaan olisi haitatonta, kuten kaikkien yliopisto-opiskelijoidenkin voisi kuvitella ymmärtävän. Vai voisiko?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
SS-ryhmä
Suomi ulos Euroviisuista!

Kannabistuotteista tarvitaan lisää tieteellistä tietoa

Monet alkoholia käyttävät ihmiset ovat siinä käsityksessä, että pieni tissuttelu on haitatonta – ja monet jopa arvelevat sen olevan hyödyllistä. Näitä näkökohtia ovat tukeneet myös jotkut pienehköihin aineistoihin perustuvat tutkimukset. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa dementiariski näytti vähäisiä alkoholimääriä nauttineilla olevan pienempi kuin täysraittiilla. 

Nyt kuitenkin Anya Topiwala ja hänen kollegansa ovat analysoineet peräti yli puolen miljoonan 56–72-vuotiaan henkilön seurantatutkimusten tuloksia. Ja he havaitsivat, että kaikki alkoholinkäytön muodot vähäisestä runsaaseen liittyivät lisääntyneeseen dementiariskiin.

Tutkijat päätyivät tähän tulokseen analysoituaan kahden biopankin, Million Veteran Program -ohjelman ja UK Biobankin pitkittäisiä havainnointiaineistoja ja geneettisiä tietoja laajan dementiafenotyyppien kirjon osalta. Heidän tekemänsä geneettiset analyysit osoittivat, että kaikenlainen alkoholinkäyttö lisäsi dementiariskiä kaikissa etnisissä ryhmissä. 

Toisin sanoen tutkimus osoitti kiistatta, että kaikenlaisen alkoholinkäytön välttäminen vähentää ihmisten riskiä sairastua dementiaan. Näin siitä huolimatta, että alkoholilla on merkittävä rooli monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, että alkoholin käyttö on nykyisin – osin myös Suomessa – korvautumassa muiden päihteiden käytöllä – tai sekakäytöllä. Näistä esimerkiksi kannabistuotteista kuulee silloin tällöin, että ne olisivat alkoholia vähemmän haitallisia. Varsinainen tutkimusnäyttö on kuitenkin alkoholiin verrattuna melko vähäistä.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että niiden käyttöön liittyvistä tutkimuksista on äskettäin julkaistu yhteenvetoartikkeli. Sen mukaan säännöllinen ja runsas tetrahydrokannabinolin (THC) käyttö näyttäisi aiheuttavan riippuvuutta. 

Lisäksi suurten THC-annosten akuutti käyttö voi aiheuttaa lyhytkestoisia psyykkisiä, ruoansulatuskanavan ja sydän- ja verisuoniston ongelmia sekä päihtyneenä ajettaessa liikenneonnettomuuksia. Kannabiksen pitkäaikainen käyttö on yhdistetty lisäksi useisiin muihin haitallisiin seurauksiin

Sellaisia ovat erityisen huolestuttavia nuorilla ja nuorilla aikuisilla, joilla kannabiksen käytön on havaittu tutkimuksissa johtavan heikentyneeseen oppimiseen, alentuneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn ja siten myös heikompaan koulumenestykseen ja riippuvuuteen. Pahimmillaan on havaittu jopa psykooseja, skitsofreniaa, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä ja itsetuhoista käyttäytymisstä.

Eikä tässä kaikki, sillä kannabis on tutkimuksissa yhdistetty myös hengityselimistön sekä sydän- ja verisuoniston ongelmiin. Odottavilla äideillä on puolestaan havaittu synnytyksen ennenaikaisuutta ja sikiön kasvun hidastumista silloin, kun kannabista on käytetty toistuvasti. 

Kaiken tämän osalta käydään kuitenkin edelleen tieteellistä keskustelua, jonka selkeyttämiseksi tarvittaisiin alussa referoimani alkoholitutkimuksen tapaisten laajojen seuranta-aineistojen analysointia, jotta näyttö voitaisiin todeta kiistattomaksi. Toisin sanoen perusteelliselle tutkimukselle on edelleen tarvetta, jotta päihdepolitiikkaa voitaisiin jatkossa tehdä mahdollisimman luotettavan tiedon pohjalta – myös Suomessa. 

Päivän aiempi merkintä:
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?
Sanna Marinin tanssi
Viina on viisasten suoja

James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Yksi viime vuosisadan merkittävimmistä tutkijoista on kuollut 97-vuotiaana. Tarkoitan DNA:n rakenteen yhdessä Francis Crickin ja Rosalind Franklinin kanssa selvittänyttä amerikkalaista nobelisti James Watsonia. 

DNA:n rakenteen Watson ja Crick selvittivät itse asiassa luvattomasti, sillä he tekivät sen varsinaisen työnsä ohessa tulkiten oikealla tavalla Franklinin röntgenkristallografisia tuloksia. Tästä kertoo kiehtovasti Watsonin 1960-luvun lopulla julkaisema kirja "Kaksoisheliksi", jonka tieteen historiasta kiinnostuneet voivat hankkia alle kympillä.

* * *

Nyt kuollut tieteen suuruus kasvoi katoliseksi, mutta hän kuvaili itseään myöhemmin "katolisen uskonnon pakolaiseksi". Hänen mukaansa: "onnekkain asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut, oli se, että isäni ei uskonut Jumalaan." Niinpä hän lopetti 11-vuotiaana uskonnollisissa rituaaleissa käymisen ja omaksui "tieteellisen ja humanistisen tiedon tavoittelun".

Väitöskirjansa Watson teki USA:ssa Indianan yliopistossa, mutta siirtyi sen jälkeen tutkijatohtoriksi Kööopenhaminaan, missä hän viivähti vuoden, jatkaen matkaansa toiselle tutkijatohtoripestille Iso-Britanniaan. DNA:n rakenteen selvittäneen oivalluksensa hän sai työskennellessään Oxfordissa. 

* * *

Näiden oppivuosiensa jälkeen Watson siirtyi myöhemmin takaisin kotimaahansa. Siellä hän aktivoitui poliittisesti ja otti kantaa esimerkiksi amerikkalaisten joukkojen Vietnamiin lähettämistä vastaan ja myöhemmin vastusti ydinteknologiaa, koska siihen sisältyi vaara radioaktiivisten aineiden joutumisesta terroristien käsiin. 

Watson johti myös Cold Spring Harborin laboratoriota saaden tunnustusta siitä, että oli onnistunut "muuttamaan pienen laitoksen yhdeksi maailman suurimmista koulutus- ja tutkimuslaitoksista. Käynnistämällä ohjelman ihmisen syövän syiden tutkimiseksi, hänen johdollaan tiedemiehet ovat tehneet merkittäviä panoksia syövän geneettisen perustan ymmärtämiseen."

Vuonna 1990 Watson astui ihmisen genomikartoituksen vetäjäksi. Siitä työstä hän joutui kuitenkin vetäytymään vastustaessaan projektin tulosten patentoimista. Tämän hän ilmaisi sanomalla, että "maailman kansojen on ymmärrettävä, että ihmisen genomi kuuluu maailman ihmisille, eikä sen kansakunnille".

* * *

Watson linjasi lehtitietojen mukaan vuonna 1997, että "jos löytäisit seksuaalisuuteen vaikuttavan geenin ja nainen päättäisi, ettei halua homoseksuaalista lasta, niin antaisi hänen tehdä niin". Tällä hän ilmeisesti tarkoitti valinnanvapautta eikä varsinaisesti ajanut homoseksuaalien sikiöiden abortointia.

Watson lausui tämän jälkeen myös muita kommentteja, jotka ovat herättäneen huomiota ja närästystä monilla tahoilla. Vuonna 2000 hän kertoi, että "aina kun haastattelet lihavia ihmisiä, sinusta tuntuu pahalta, koska tiedät, ettet aio palkata heitä".

Myöhemmin hän tuki geneettistä seulontaa ja geenitekniikkaa julkisissa luennoissa ja haastatteluissa väittäen, että tyhmyys on sairaus ja "todella tyhmät" 10 % ihmisistä tulisi parantaa. Hän ehdotti myös, että kauneutta voitaisiin muokata geenitekniikalla, sanoen vuonna 2003, että "ihmiset sanovat, että olisi kauheaa, jos tekisimme kaikista tytöistä kauniita. Mielestäni se olisi hienoa."

* * *

Kuten edelle kokoamistani esimerkeistä näkee, oli Watsonilla mielenkiintoinen tapa hahmottaa asioita. Sellaisia olivat myös hänen käsityksensä monista muista asioista. 

Watsonin mukaan rotuun ja etnisiin ryhmiin liittyvillä stereotypioilla on geneettinen perusta: juutalaiset ovat älykkäitä, kiinalaiset älykkäitä, mutta eivät luovia konformismin vuoksi, ja intialaiset ovat orjallisia kastin sisäisen endogamian vuoksi. Hänen mukaansa "kaikki sosiaalipolitiikkamme perustuu siihen käsitykseen, että heidän (mustien) älykkyytensä on sama kuin meidän (valkoisten) – vaikka kaikki testit sanovat, ettei näin oikeastaan ​​ole".

Tämä näkemys herätti vastalauseita, ja johti lopulta Watsonin eläköitymiseen siitä huolimatta, että tämän tarkoituksena oli "edistää tiedettä, ei rasismia". Valitettavasti aika ei ollut vielä silloin siihen valmis – eikä taida olla vielä nykyisinkään.

* * *

Watsonin persoonaan toi oman mielenkiintoisen vivahteensa vielä se, että hän myi vuonna 2014 Nobel-mitalinsa, koska hänet oli leimattu "epäpersoonaksi" näkemystensä perusteella. Hän ei kuitenkaan pitänyt kaikkia saamiaan rahoja, vaan osa kerätyistä varoista – 4,1 miljoonaa dollaria – käytettiin tieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Mitalin ostanut venäläinen oligarkki Alisher Usmano palautti sen myöhemmin Watsonille.

Lopetan tämän muistokirjoitukseni toteamalla, että James Watson oli paitsi suuri tieteen edelläkävijä, niin myös rehellinen tieteellisen tiedon ja sen vapauden puolustaja, mikä ajoi hänet lopulta sivuraiteille. Ei siitä syystä, etteivätkö hänen näkemyksensä olisi olleet tieteellisen tiedon mukaisia, vaan siksi, etteivät ne sopineet läntistä maailmaa yhä vankemmin hallitsevaan arvoliberalistiseen unelmahöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Älykkyyden evoluutiosta

Lapset tekevät naisista konservatiiveja

Verkkouutiset teki jutun ruotsalaispoliitikon näkemyksestä, jonka mukaan naiset ja kaupunkilaiset äänestävät vihervasemmistoa täsmälleen niin kauan kuin heillä ei ole lapsia. Lapsen synnyttyä poliittiset mielipiteet kuitenkin muuttuvat ja poliittinen arvomaailma kääntyy kohti oikeistoa. 

Poliitikon mukaan kyse on ihmisen henkisestä asemasta elämänkaarella: "kun ihmiset ovat lapsia, he ovat huolissaan, he ovat idealistisia ja välittävät Gretasta, ilmastosta ja rauhasta", mutta "kun he hankkivat lapsia ja kasvavat, he alkavat välittämään minkälaisia jengejä hengailee kuntosalin ulkopuolella myymässä huumeita, millaiselta tulokset näyttävät kouluissa ja niin edelleen".

* * *

Näkemys on kieltämättä mielenkiintoinen, ja siksi päätin katsoa, onko sille olemassa tieteellistä perustetta. Ja sellainen tosiaan löytyi – vieläpä ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä tehtynä. Sen mukaan uusien äitien arvot siirtyivät lapsen synnyttyä kohti konservatismia sekä heidän omiensa että puolisoiden mielestä. 

Tämän perusteella voisi siten ennustaa, että mikäli suomalaisten lapsiluku pysyy viime vuosien tavoin matalana ja ensisynnyttäjien ikä korkeana, on poliittinen vihervasemmisto vahvoilla. Sen sijaan, mikäli lasten hankinta nähdään jossain vaiheessa jälleen keskeisenä asiana elämässä, siirtyy yhteiskunta kohti perinteisiä konservatiivisia arvoja.

Päivän aiempi merkintä:
Onhan meillä varaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Fanatismi on vaarallista
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa

Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?

Yksi ihmiskunnan suurista arvoituksista on, miksi nykyihminen säilyi hengissä, kun läheiset sukulaislajit – neandertalilaiset ja denisovalaiset – katosivat. Kalifornian yliopiston tutkija Renaud Joannes Bouyay kollegoineen on tuoreessa tutkimusraportissaan esittänyt syyksi sitä, että ihmisaivot olisivat kehittyneet kestävämmiksi lyijyn vaikutuksia vastaan. Tämä suojasi niitä myrkyllisiltä vaurioilta, joita varhaiset hominidit saattoivat saada juomavedestä tai ravinnosta, ja mahdollisti monimutkaisempien ja yhteisöllisempien yhteiskuntien synnyn.

Tutkimus yhdisti fossiilihampaisiin perustuvaa todistusaineistoa ja laboratoriossa kasvatettuja aivo-organoideja. Jälkimmäiset ovat pieniä aivokudospalloja, jotka jäljittelevät ihmisaivojen kehitystä.

Tutkimusta johtaneen Alysson Muotrin ryhmä analysoi 51 muinaista hammasta ja löysi lyijyjäämiä 73 prosentista näytteitä, myös varhaisilta ihmisiltä ja apinoilta. Tämän tiedon perusteella he muokkasivat organoideja sisältämään joko nykyihmisen tai neandertalilaisen version geenistä, joka ohjaa hermoston kehitystä. 

Kun nämä organoidit altistettiin pienille määrille lyijyä, arkaaiset “miniaivot” kärsivät erityisesti alueilla, jotka liittyvät kieleen ja kommunikaatioon. Nykyihmisen organoidit sen sijaan selvisivät lähes vahingoittumattomina.

* * *

Muotrin mukaan tulokset viittaavat siihen, että luonnollinen lyijyaltistus saattoi ohjata evoluutiota: ihmiset, joiden aivot kestivät myrkkyä paremmin, kykenivät rakentamaan tiiviimpiä ja tehokkaampia yhteisöjä – ja siten selviytymään. Hänen mukaansa "evoluutio kääntää joskus vastoinkäymiset eduksi".

Muotrin teoria on kiehtova, mutta – kuten tieteessä yleensäkin – sille löytyy epäilijöitä. New Yorkin yliopiston antropologi Shara Bailey huomauttaa, ettei hampaista ole varmaa näyttöä siitä, että altistus olisi tapahtunut varhaislapsuudessa, jolloin vaikutus aivoihin olisi suurin. Myös Helsingin yliopiston neurotieteilijä Takashi Namba pitää tuloksia kiinnostavina, mutta varoittaa, ettei organoidien käyttäytyminen välttämättä täysin vastaa todellisten aivojen kehitystä.

Silti tutkimus herättää kiehtovan ajatuksen: ihmislajin sosiaalinen ja älyllinen etumatka saattaa olla seurausta siitä, että esi-isämme oppivat elämään myrkyn kanssa – ja jopa hyötymään siitä evoluution kautta. Se jää kuitenkin nähtäväksi, kestääkö tämä ajatus niitä kokeita, joissa sen oikeellisuutta testataan uusilla tavoilla, mitä ikinä ne sitten lienevätkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen
Kumulatiivisen kulttuurin alku

Tuhoutuvatko koralliriutat lähivuosina?

Tuore tiedeuutinen kertoi, että 160 tutkijan allekirjoittaman raportin mukaan koralliriuttojen tuhoutuminen on nyt lähes varmasti peruuttamatonta. Sen mukaan suurin osa koralliriutoista kuolee, kun ilmaston lämpeneminen ylittää 1,5 asteen rajan esiteolliseen aikaan verrattuna. 

Juuri nyt ilmasto on tutkijoiden mukaan lämmennyt 1,4 astetta, joten riuttojen peruuttamattomaan tuhoutumiseen johtava lämpötila tulee nykyisten ennusteiden mukaan tapahtumaan lähivuosina. Silloin esimerkiksi Grönlannin ja Läntisen Etelämantereen jäätiköt romahtavat. 

Eikä siinä kaikki, sillä raportin johtavan tutkijan Tim Lentonin mukaan yksi keikahduspisteistä on nykyisten merivirtausten romahdus, millä olisi katastrofaalisia vaikutuksia. Jos se tapahtuisi Pohjois-Atlantin kiertoliikkeeksi (AMOC) kutsutun merivirtausjärjestelmän kohdalla, se mullistaisi globaalin ilmaston ja muun muassa viilentäisi Suomen ja muun Euroopan talvia.

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että raportissa on selkeä ennuste, jota on mielenkiintoista – jos toki myös pelottavaa – seurata tulevina vuosina. Se on erityisen kiintoisa siksi, että aikajänne on "lähivuosina", mikä ainakin omissa korvissani kuulostaa pikemminkin alle kuin yli kymmenen vuoden aikajaksoa. Eikä ainakaan useiden vuosikymmenten odottelua, kuten alle kopioimani Berkleyn yliopiston pari vuotta sitten julkaisema kuva osoittaa.

Niinpä yritän muistaa seurata tätä asiaa tulevina vuosina. Ja raportoida siitä tässä blogissa, ellen sitten muutu vanhuudenhöperöksi ennen koralliriuttakatastrofin tapahtumista. 

* * *

Sitä ennen muistutan kuitenkin vuoden takaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan koralliriuttojen ennallistaminen vauhdittaa korallipeitteen ja karbonaattituotannon nopeaa elpymistä siten, että niiden nettokarbonaattibudjetit muistuttavat terveitä riuttoja jo neljän vuoden kuluessa. Ja tämä tapahtuu siis nykyisessä eli esiteolliseen aikaan verrattuna 1,4 astetta nousseessa ilmastossa. 

Eikä siinä kaikki, sillä tänä vuonna julkaistiin myös uusi tutkimus, jonka mukaan on olemassa myös sellaisia koralliriuttoja, jotka ovat tervehtymässä. Niitä on ainakin Chagos-saarilla, joiden eturiutalla ja laguunilla korallipeite kasvoi 59–67 % useiden vuosien vaalenemisen jälkeen. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, onko tämä suunnanmuutos vain väliaikaista, vai jääkö se pysyväksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: 2040-2050-luvulla syntyy ilmasto- ja ympäristökriisien sarja
Jos tädillä olisi munat, hän olisi...
Diversiteettikeskusten kestävyys

Hiiriä ja maahanmuuttajia

Väkivalta on Suomessa ja muissa länsimaissa yleisesti tuomittua ja kriminalisoitua, mutta siitä huolimatta eräät sen tyypit ovat lisääntyneet nopeasti epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Nuorison osalta erityisen ongelmallista on erilaisten porukoiden tai jengien muihin kohdistama väkivaltainen ryöstörikollisuus, johon liittyy usein myös uhrien nöyryyttämistä. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että yhdysvaltalaiset tutkijat – Magdalene Agdej ja kumppanit  – ovat julkaisseet tutkimustietoa siitä, miten väkivallan näkeminen vaikuttaa hiirten käyttäytymiseen. He asettivat tutkimukselleen hypoteesin, jonka mukaan sosiaalinen tuttuus aggressiivisen yksilön kanssa on ratkaisevaa havaitsijan hermoverkkojen aktivoitumiselle, joka puolestaan altistaa aggressiolle. 

Sitä testatakseen he loivat uuden sosiaalisesti välittynyttä aggressiota mittaavan koejärjestelyn, jossa hiiret seurasivat kahteen osaan jaetussa häkissä joko tuttujen tai vieraiden hiirien hyökkäyksiä tuntemattomia hiiriä vastaan, ja saivat sen jälkeen seurakseen uuden vieraan hiiren. Näin toteutettujen kokeiden tuloksena tutkijat havaitsivat, että itselleen tutun hiiren harjoittamaa väkivaltaa nähneiden uroshiirten aggressiivisuus sen seuraksi asetettua vierasta hiirtä kohtaan lisääntyi merkitsevästi. 

Sen sijaan väkivaltainen käyttäytyminen ei lisäännyt naarashiirten väkivaltaisuutta. Eikä sitä tehnyt myöskään väkivallan näkeminen uroksilla silloin, kun sitä oli harjoittanut vieras hiiri. 

Tutkijoiden tulokset osoittivat siten, että väkivallan harjoittajan sosiaalinen tuttuus vaikuttaa oleellisesti uroshiirten aggressiivisuuteen vieraita yksilöitä kohtaan. Lisäksi he osoittivat, että tätä käyttäytymistä säätelee tietty aivojen osa, jonka toimintaan vaikuttavilla biokemiallisilla käsittelyillä voitiin estää tai lisätä hiirten aggressiivisuuden kehittymistä edellä kuvatuissa koejärjestelyissä.

* * *

Tutkimus itsessään ei luonnollisesti kerro vielä mitään erilaisten ihmisjengien harjoittamasta väkivallasta. Se tarjoaa kuitenkin mielenkiintoista taustatietoa toisen nisäkäslajin käyttäytymisestä tilanteessa, joka monella tavalla muistuttaa – ja saattaisi selittää – nuorten maahanmuuttajien harjoittamaa järjetöntä väkivaltaa sekä sen nopeaa leviämistä länsimaisissa yhteiskunnissa.

Siksi tämä tutkimus on syytä huomata myös ihmistieteiden puolella. Ja samalla pohtia, olisiko siitä yhdeksi lähtökohdaksi yritettäessä ymmärtää – tai jopa ehkäistä – tiettyjen maahanmuuttajaryhmien parissa nopeasti levinnyttä vastenmielistä käyttäytymismallia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorison tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet peräti 40 prosentilla - maahanmuuttajataustaiset hyvin edustettuina
Muslimien parissa esiintyvän mielenvikaisuuden syyt tulisi selvittää
Polarisaatio lisää etnisten konfliktien riskiä

Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus

Perussuomalaisten helsinkiläinen varavaltuutettu Mika Merano julkisti eilen pamfletin, jossa arvioidaan suomalaisen – lähinnä Suomen Akatemian – tiedepolitiikkaa. Sen perimmäinen sanoma on, että lähinnä, mutta ei pelkästään, humanististen tieteiden julkiseen rahoitukseen on sekoittunut wokeltavaa politiikkaa, minkä seurauksena rahoitettavaksi on päätynyt kelvottomia hankkeita. 

Koska pamfletti herätti jo etukäteen keskustelua, jonka seurauksena Suomen Akatemia lähetti jopa jonkinlaisen varoituskirjeen tutkijoille, ajattelin nostaa tässä esille Meranon oman pääviestin suomalaiselle tiedeyhteisölle. Minun ymmärtääkseni se kuuluu näin: tiede on erittäin tärkeää ja siksi tutkijoiden tulisi ottaa vastuu omien tieteenalojensa uskottavuudesta vaatimalla poliittisesti värittyneiden agendatutkimusten poistamista julkisen rahoituksen piiristä.

Lisäksi Merano vaati, että tutkimusrahoituksen viime kädessä veroistaan kustantavalla tavallisella kansalla tulee olla mahdollisuus ymmärtää, mitä heidän rahoillaan on tehty ja saavutettu. Ja siksi jokaisen rahoitetun hankkeen tuloksista ja merkityksestä tulisi saattaa julkisesti nähtäväksi kansantajuinen raportti. 

* * *

Nähtäväksi jää, onko Meranon pamfletilla vaikutusta Suomen Akatemian toimintaan. Omalta osaltani totean, että hänen ulostulonsa on hyvin perusteltu ja sellaisena sen soisi tulevan huomioiduksi suomalaisessa tiedepolitiikassa. 

Siksi pamfletissa listatuksi tulleiden – kelvottomiksi väitettyjen – hankkeiden vetäjillä ja rahoituspäätökset tehneellä Suomen Akatemialla on suorastaan velvollisuus tulla puolustamaan tekemisiään. Siis kertomaan miksi rahoitetut hankkeet olivat tärkeitä suomalaiselle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle, minkälaista tieteellistä tietoa niillä haluttiin saavuttaa ja miten niiden löydöksiä oli tarkoitus hyödyntää. Tai vaihtoehtoisesti tunnustaa, että Meranon kritiikki oli aiheellista. 

Ihan lopuksi totean, että olen johtanut Suomen Akatemian rahoittamia projekteja, joten tiedän, että ainakin minua rahoittaneet toimikunnat ovat aina vaatineet tuomaan esille edellä mainitsemani asiat sekä tutkimussuunnitelmaan että myös hankkeen loppuraporttiin. Siten tämän tehtävän, eli näiden asioiden viestiminen kansantajuisella kielellä, ei pitäisi olla kenellekään tutkijalle – tai edes Suomen Akatemian toimihenkilöille – kovin vaativa tehtävä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijatohtori Daria Krivonos, kansanedustaja Wille Rydman ja Suomen Akatemian tehtävä
Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana

Ennuste: 2040-2050-luvulla syntyy ilmasto- ja ympäristökriisien sarja

Kuten arvoisa lukijani ehkä muistaa, olen ollut jo pitkään kiinnostunut arktisen merijään kehityksestä. Siksi oli mielenkiintoista huomata kiinalaistutkimus, joka osoittaa tekijöidensä mukaan, että arktisen merijään viimeaikainen hidastuminen liittyy läheisesti Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO) monikymmenvuotiseen vaihteluun. 

Tutkimuksen mukaan NAO on siirtynyt negatiivisen vaiheen alimmasta pisteestä 2010-luvun alussa positiiviseen vaiheeseen, minkä seurauksena vähentynyt lämpö ja kosteus sekä heikentynyt alaspäin suuntautuva pitkäaaltoinen säteily ovat johtaneet arktisen merijään sulamisen hidastumiseen. Lisäksi tutkimusraportissa kerrotaan, että Atlantin monikymmenvuotisella oskillaatiolla (AMO) on merkittävä rooli rooli NAO:n ja arktisen merijään välisen vuosikymmenten välisen vaihtelun ohjaamisessa. 

Tutkijat tekevät edellä kuvaamieni havaintojen perusteella ennusteen, jonka mukaan NAO:n positiivinen vaihe, jatkuu todennäköisesti noin vuoteen 2030–2040 saakka ja sen seurauksena arktisen merijään sulamisen hidastuminen jatkuu koko tämän ajan. Arktisen merijään sulaminen kuitenkin kiihtyisi jälleen silloin, mikäli kasvihuonekaasupäästöjä ei vähennetä. Ja sen seurauksena – noin kymmenen vuoden viiveellä – saattaa syntyä ilmasto- ja ympäristökriisien sarja, joka käynnistyy jyrkästä arktisen merijään vähenemisestä. 

Nähtäväksi siis jää – tulevina vuosikymmeninä – osuvatko kiinalaisten pelottavilta kuulostavat ennusteet kohdalleen. Tosin vaarana on, ettei vuoden 2040 jälkeen kukaan muista tässä käsittelemääni julkaisua tai sen ennusteita. 

* * *

Muilta osin en tietenkään ota tässä kirjoituksessa kiinalaisten ennusteeseen minkäänlaista kantaa. Sen sijaan jatkan tässä blogissa pohjoisen merijään pinta-alan seuraamista. Sen osalta todettakoon, että sen minimilaajuus jäi tämä vuonna suuremmäksi kuin vuosina 2007, 2008, 2011, 2012, 2015, 2016, 2019, 2020, 2023 ja 2024 eli se oli vasta vuodesta 1979 alkaneen mittaushistorian yhdenneksitoista pienin. 

Palaan syyskuun keskimääräiseen pinta-alaan sitten, kun se ensi kuun alussa jälkeen julkaistaan. Ja vuodenvaihteen jälkeen teen jälleen – aiempaan tapaan – tilastollisen analyysin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja merijään pinta-alan välisen riippuvuussuhteen kehityksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päättyykö korvaamaton aikasarja?
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin
Helmikuun lämpö tuotti uuden ennätyksen