perjantai 22. lokakuuta 2021

Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?

Suomessa on syntynyt jonkinlainen skandaali siitä, kun ammattipsykiatri kirjoitti mielipidekirjoituksen (tässä sensuroitu osa), jonka mukaan pääministeri Sanna Marin olisi palamassa loppuun. Perusteluina hän käytti Marinin itsensä kertomia asioita kuten siivousintoa ja intohimoista lenkkeilyä sekä havaintoja tämän ulkonäöstä. 

Kyseinen lääkäri ei ole tiettävästi koskaan hoitanut Marinia - eikä siksi ole rikkonut lääkärin vaitiolovelvollisuutta potilaansa asioista. Mutta ei hänellä siitä syystä tietenkään ole myöskään yksityiskohtaista tutkittua tietoa päämnisterin terveydentilasta.

Olen hiukan hämmentynyt tästä skandaalista, koska nähdäkseni Suomessa ei voi olla juuri sen tärkeämpää asiaa kuin valtiojohdon terävimmän kärjen työkyky. Siksi jokaisella kansalaisella on - tai ainakin pitäisi olla - oikeus nostaa esiin huolensa siitä, etenkin jos sen tueksi on antaa perusteita.

Toki ymmärrän, että asian esille nostaminen on Marinin kannalta ikävää ja mikäli hänellä todella on riski loppuunpalamisesta, ei julkinen kirjoittelu ainakaan edistä sen välttämistä. Samoin tiedostan, että tällainen kirjoittelu voi olla pikemminkin poliittista mustamaalaamista kuin aitoon huoleen perustuvaa.

Meillä Suomessa on kuitenkin kokemusta myös siitä, kun maan terävin poliittinen johto on muuttunut aidosti työkyvyttömäksi ilman, että siitä olisi julkisuudessa puhuttu. Tarkoitan tietenkin Suomea neljännesvuosisadan lähes diktaattorin ottein hallinneen presidentti Urho Kekkosen uran loppuvaiheita, jotka eivät todellakaan olleet kunniaksi maamme demokratialle. 

Siksi tämän skandaalin yhteydessä olisi kansanvaltaisessa maassa ollut kirjoituksen sensuroinnin tai lääkärin vaitiolovelvollisuuteen viittaamisen sijaan ollut parempi vastata epäilyihin asiallisesti, mieluiten saattamalla julkisuuteen hoitavan lääkärin tiedote pääministerin terveydentilasta. Jos pääministerin työkykyyn ei liity ongelmaa, olisi se pitänyt kertoa, tai mikäli psykiatrin näkemys osui oikeaan, olisi Marinin syytä ottaa sairaslomaa - tai jättää tehtävänsä kokonaan - ennen lopullista loppuunpalamista.

Sen sijaan nyt nähty vaikeneminen ja psykiatrin moittiminen eivät edistä mitään asiaa. Päinvastoin, reaktio saattaa pikemminkin lisätä kuin rauhoittaa kansalaisten epäluuloja pääministerin terveydentilasta ja nostaa lisäksi epäilyjä poliittisen establishmenttimme poliittisesta suhmuroinnista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin aamiaiset paljastivat
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt

torstai 21. lokakuuta 2021

Rasistinen tiedekunta

Samaan aikaan kun Helsingin yliopisto on mahdollisesti joutunut ns. keijoituksen - eli suvaitsevaisuutta parodioivan älyvapaan huiputuksen - kohteeksi, on se joutumassa myös toisen - ja tällä kertaa todellisen - nykyajan ilmiön hampaisiin. Tarkoitan Helsingin sanomien uutista, jonka mukaan yliopiston teologisen tiedekunnan henkilö olisi etsinyt tuntiopettajaa suomalaiselta kuulostavan nimen perusteella. 

Tiedekunnan dekaani on tunnustanut tapahtuneen ja yliopisto on julkaissut Twitterissä viestiketjun, jonka mukaan "olemme saaneet selville, että tiedekunnasta oltiin yhteydessä opiskelijoihin sen perusteella, että heidän sukunimensä kuulostivat suomalaiselta. Toimintatapa on ollut ehdottomasti väärä ja teologinen tiedekunta pyytää sitä anteeksi."

Oleellinen kysymys tässä on se, että onko yliopisto toiminut vain väärin vai onko se myös rikkonut yhdenvertaisuuslakia, jonka 8 §:ssä kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".

Asia ei kuitenkaan ole aivan suoraviivainen, sillä saman lain 11 §:ssä todetaan, että "erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia". Tätä kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli kyse on "erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella".

Teologisen tiedekunnan tapauksessa vierasperäisten nimien välttämisen tarkoituksena oli välttää liian tunnustuksellisen islamin opettajan palkkaaminen, koska uskonnon opetus Suomessa ei saa olla tunnustuksellista. Siten sille on periaatteessa lakiin perustuva perustelu, mutta koska asiaan liittyy etninen peruste, se ei siitä huolimatta liene 11 §:n suhteen lain mukainen.

Mutta asia ei ole näinkään yksinkertainen, sillä lisäksi on tutkittava samaisen lain 12 §, jonka mukaan "Erilainen kohtelu ... työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi".

Minun nähdäkseni tämä saattaisi oikeuttaa teologisen tiedekunnan tekemän ratkaisun. Ja tämä lienee se lainkohta, jonka mukaan asia ratkaistaan, mikäli se etenee oikeuteen. 

Tässä suhteessa lienee kuitenkin selvää, että dekaanin tunnustus toimintatavan vääryydestä sekä sen perusteella jo tehty anteeksipyyntö asettavat yliopiston puolustuksen mahdollisessa oikeudenkäynnissä kuitenkin - ainakin minun silmissäni - varsin heikkoon asemaan.  Nähtäväksi siis jää, joutuuko Afrikan tähti-tapauksen yhteydessä nuoret opiskelijansa rasisteiksi leimannut yliopisto itse tuomituksi rasismista työnantajaroolissa. 

Toivottavaa olisi, että nämä tapaukset johtaisivat siihen, että Suomessa käytäisiin syvällinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, missä kulkevat tuomittavan rasismin ja Yhdysvalloista peräisin olevan ihmisten koko elämän tuhoamiseen epämääräisin perustein tähtäävän voukki- ja känselöintikulttuurin rajat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?
Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?

Pyrin yleensä kirjoittamaan yhden ajatuksen päivässä - tänään se koski ajankohtaisia metsäasioita. Mutta syyslomakautisen päivän mittaan kuulin toisenkin uutisen, joka pakotti - tai suorastaan vaati - ajattelemaan vielä toisenkin kerran.

Kirjoitin nimittäin eilen kovasti kohua herättäneestä uutisesta, jossa tummahipiäisen germaanitytön väitettiin raivostuneen nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin hahmoina. Totesin jo tuolloin, että "koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä".

Uskoin tarinan kuitenkin todeksi, koska asian esille nostaneen IL:n jutut olivat toimittajan kirjoittamia, ja kyseinen henkilö oli jo ennen tätä kirjoittanut useita juttuja samaan lehteen. Tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että Keijon tapana on aiemmin ollut lähettää samankaltaisia järjettömiä, mutta ns. suvaitsevaista maailmankuvaa mukailevia kirjoituksia valtamedioiden yleisönosastoihin, ja ne ovat niitä yksi toisensa jälkeen julkaiseet.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että olisi sittenkin pitänyt uskoa omaa arviota, sillä Keijo Kaarisade kyseli Twitterissä Helsingin yliopiston viralliselta Twitter-tililtä että "Miten menee omasta mielestä @helsinkiuni? #keijotus". Tämä on se ilmaisumuoto, jota hän on käyttänyt aiemminkin.

Hän kertoi myös, että "jos aiempien keijotusten kaava toistuu, Helsingin yliopisto tunnustaa pian tulleensa keijotetuksi ja että virhe oli ettei keijotusta tunnistettu, eikä se että Afrikan tähden takia syyllistetään suomalaisia rasisteiksi ja määrätään henkilöstö kalliiseen uudelleenkoulutukseen".

Lisäksi Kaarisade kertoi yhdessä viestissään, että "Keijolle tulee jo tilitystä yliopistoväeltä: ´Sinun takiasi joudun käyttämään monta työpäivää antirasismikoulutukseen oman tutkimus- ja opetustyön sijaan´!" Ja ripotteli vielä suolaa tuoreeseen haavaan vinkkaamalla, että "🚨@helsinkiuni teillä on rasisteja joiden mielestä tiede on muka tärkeämpää kuin Afrikan tähden kitkeminen kampukselta! 🚨"

Ja piruili hiukan myöhemmin vielä, että "Huhujen mukaan Helsingin yliopiston johdossa on tänään kyselty: ´Mitä se keijotus tarkoittaa?´ Uskotteko jo että koulutusleikkaukset aiheuttavat osaamisvajetta?"

Tämän tapauksen yhteydessä on mielenkiintoista, että Helsingin ylioipisto ehti jo tehdä päätöksen henkilöstölle räätälöidyn kolmipäiväisen antirasismikoulutuksen järjestämisestä osana antirasismi-teemavuotta. Koulutuksen tarkoitus on, että henkilöstö pystyy paremmin tunnistamaan ja toimimaan vastaavissa tilanteissa.

Tapaus ehti saada myös yhteiskuntatieteiden tohtorin ja entisen valtioneuvoston kansliapäällikön Risto Volasen varoittamaan yliopistoa siitä, että "jos peräännytte tämän wokediktatuurin edessä olette pian samassa tilanteessa kuin meillä 1970 -luvun stalinstien aikana ja nyt useissa amerikkalaisissa yliopistoissa eli pienet salaseurat pyrkivät määräämään, mitä saatte opettaa. USA:ssa tämä on jo pitkällä, mutta niin on myös demokratian ja tieteen puolustus."

* * *

Nähtäväksi siis jää, vahvistaako Helsingin yliopisto langenneensa keijotukseen, luopuvansa antirasistisen koulutuksen järjestämisestä ja lopettavansa perääntymisensä voukkidiktatuurin edessä. 

Mielenkiintoista on nähdä myös se, ottaako joku valtamedioistamme kertoakseen sen mitä olen edellä kertonut - joko ennen yliopiston tunnustusta tai sen jälkeen. Ja syntyykö tästä tapauksesta lopultakin terve yhteiskunnallinen keskustelu siitä, kuinka syvässä rähmässä suomalaisten on maattava voukkien ja känseleiden edessä, vai olisiko sittenkin seisottavaa selkä suorana omalla kannalla ja tosiasioihin nojaten?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Musta germaanityttö ja Afrikan tähti
Parodiahorisontin ylityksiä
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta

Sata vuotta metsätietoa on tarua ihmeellisempää

Suomalaiset - tai ainakin kaikki punavihreät sellaiset - taitavat luulla, että Suomen metsät ovat surkeassa kunnossa tai jopa katoamassa ylisuurten hakkuiden takia. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys, kuten Taloussanomien vuodelta 2019 peräisin olevassa jutussa todettiin.

Tämä tuli mieleeni, kun törmäsin Twitterissä tietoon valtakunnallisen metsien inventoinnin 100-vuotisjuhlasta. Ja etsin sen jälkeen asiaan liittyneen tiedotteen, jonka mukaan suomalaisten metsien puumäärän kasvu on hidastunut, mutta siitä huolimatta meillä on vihreää kultaa enemmän kuin koskaan kuluneen sadan vuoden aikana. Tai kuten edelle linkitetty Taloussanomien juttu kertoi, enemmän kuin satoihin vuosiin.

Tiedote sisälsi muitakin mielenkiintoisia tietoja. Punavihreäthän ovat väittäneet, että esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeän lahopuun määrä olisi romahtanut ja vanhat järeät puut ja lehtipuut olisivat vähentyneet.

No, totuus on näidenkin seikkojen valossa tarua ihmeellisempää. Valtakunnallisen inventoinnin mukaan monimuotoisuuden kannalta tärkeän kuolleen puun määrä on edelleen lisääntynyt Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessakin sen aiemmin havaittu väheneminen on pysähtynyt.

Vanhojen puiden määrä on puolestaan pysynyt viimeiset vuosikymmenet aika lailla ennallaan, mutta järeiden yli 40 cm läpimittaisten puiden määrä on kasvanut inventoinnin 100 vuoden aikana eteläisimmässä Suomessa peräti 20-kertaiseksi. 

Edellä kuvaamani totuus ja taru suomalaismetsien tilasta kertoo kouriintuntuvasti siitä kuinka likaisilla korteilla erilaiset poliittiset kansalaisjärjestöt pelaavat mediapeliä. Ja poliittisesti samansuuntainen media viestii tämän sellaisenaan ihmisille niin metsien kuin muidenkin asioiden suhteen. 

Vai olisinko sittenkin väärässä tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen osalta. Eli olisiko kuitenkin niin, että punavihreän kuplan ulkopuolella elävät suomalaiset ovat perillä metsiemme tilasta paremmin kuin mediasta voisi päätellä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys
Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti

tiistai 19. lokakuuta 2021

Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

maanantai 18. lokakuuta 2021

Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto

Aiemmin oli tavallista luonnehtia eri ihmisryhmiä suorasukaisesti. Esimerkiksi tummaihoisen afrikkalaisväestön ulkonäöstä saatettiin sanoa, että "neekeri on väriltään musta tai ruskea, hiukset ovat mustat ja lampaan villan tapaan kiharat. Huulet ovat vahvat, nenä matala ja hampaat viistot." 

Eikä luonnehdinta koskenut ainoastaan ihmisten ulkonäköä, vaan myös väestöryhmien luonteesta esitettiin kaikenlaisia väitteitä. Siis sellaisia kuin "neekeri ei koskaan tee työtä, kun hänellä vain on tarpeeksi syömistä". Tai "eivät he koskaan ole pitkävihaisia, siksi he ovat liian iloisia mieleltään. Meidänkin soutajamme lauleskelevat, lörpöttelevät ja hoilaavat aamusta iltaan."

Kuten arvoisa lukijani tietää, ei edelle kirjoittamani kaltaisia luonnehdintoja enää suvaita. Eikä edes tummaihoisen afrikkalaisväestön ikiaikaista ruotsista aikanaan väännettyä suomenkielistä neekeri-nimitystä, koska samaa alkuperää olevaa sanaa on Yhdysvalloissa käytetty rasistisessa tarkoituksessa.

Nykyajan kielletyt aiheet eivät kuitenkaan rajaudu pelkästään ikävältä kuulostavien sanoihin tai epätäsmällisiin yleistyksiin, vaan esimerkiksi ihmisryhmien välisten henkisten erojen tieteellinen tutkiminen on poliittisesti varsin epäkorrektia. Näin siitä huolimatta, että tiedämme esimerkiksi älykkyyden periytyvän samankaltaisesti kuin pituuden - ja että ihmisten pituuksissa on ihmisryhmien välisiä perinnöllisiä eroja. Loogisesti tämä tarkoittaa, että samankaltaisia eroja esiintyy varmuudella myös ihmisryhmien älykkyyksien välillä. 

* * *

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin, että Haitissa oli siepattu 17 lähetyssaarnaajaa ja heidän läheistään. Tapauksen tarkemmat yksityiskohdat ovat HS:n jutun mukaan vielä epäselviä, mutta siinä kerrottiin kuitenkin, että "pääkaupunki Port-au-Princen köyhimmät alueet ovat olleet vuosia aseistautuneiden jengien hallinnassa, ja viime aikoina jengit ovat laajentaneet valtaansa kaupungissa ja sen ympärillä". 

STT:n jutussa tätä tarkennettiin kertomalla, että "pääkaupungista arviolta puolet jengien hallinnassa" ja että "Haitin pääkaupungissa toimivan ihmisoikeusjärjestön mukaan vuoden 2021 ensimmäisten kolmen vuosineljänneksen aikana kirjattiin yli 600 sieppausta". 

Siten HS:n uutinen lienee ylittänyt suomalaismedioiden uutiskynnyksen vain siksi, että siepatut olivat amerikkalaisia. Aiemminhan uutiskynnys ylittyi kun haitilaisten presidentti murhattiin - jolloin meitä muistutettiin myös siitä, että maa on ollut jo vuosikaudet syvän poliittisen ja taloudellisen kriisin rampauttama.

Kuten muistamme, on Haiti läntisen pallonpuoliskon ainoa maa, jossa väestö koostuu heti itsenäisyyden jälkeen toimeenpannusta kansanmurhasta johtuen lähes kokonaan tummaihoisista afrikkalaistaustaisista ihmisistä. Siksi on poliittisen korrektiuden kannalta harmillista, että juuri se on läntisen pallonpuoliskon vähiten kehittynyt ja köyhin valtio ja - kuten lähetyssaarnaajauutiset ja presidentin murha kertoivat - rikollisuuden riivaama. 

Ikävää on myös se, ettei väestön merkitystä maan katastrofaalisen tilanteen taustalla ole nykyaikana korrektia tutkia. Olisihan selvää, että missä tahansa muussa aiheessa korkea korrelaatio jonkin ongelman mahdollisen syyn ja seurauksen välillä johtaisi hypoteesiin, jonka totuusarvoa punnittaisiin tieteellisin keinoin. Ja näin maailman parantamiseen käytettävän tieteellisen tiedon määrä lisääntyisi.

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita

Kuten kaikki suomalaiset ovat varmasti huomanneet, on Suomen nykyisellä hallituksella ollut tinkimätön halu rahoittaa nykyisistä ja tulevista verovaroista kaikenlaista heidän mielestään hyvää ja kaunista. Näinhän tapahtui heti Antti Rinteen (sd) koottua hallituksen, kun se päätti esimerkiksi lisätä kahdeksi vuodeksi opettajia ammattikouluihin ja runsaasti pelimerkkejä kehitysapuun. 

Marinin kabinetiksi muuttuneen hallituksen rahankäyttö karkasi käsistä lopullisesti koronapandemian aikana - sinänsä hyvästä syystä - kun yhteiskunnan sulkeminen uhkasi kaataa suurella luudalla maamme yrityselämää erityisesti palvelusektorilla. Sen jälkeen suurille julkisille menoille on löydetty uusia käyttömuotoja ns. vihreän siirtymän takia, mutta niitä ei ole saatu sovitetuksi budjettiin, koska Suomi haluaa olla koko maailman suunnannäyttäjä tässä asiassa. 

Niinpä pääministeri Sanna Marin (sd) on keksinyt, että Suomessa voitaisiin lisätä vihreän siirtymän menoja siten, ettei niitä laskettaisi mukaan valtion budjettiin, jolloin budjetin alijäämä ei paisuisi aivan tolkuttomaksi. Tämä tapahtuisi käytännössä ottamalla tarvittavat rahat lainaksi ja jättämällä ne tulevien sukupolvien maksettavaksi. Yhtälö toimisi, mikäli usko rahan arvoon ei katoaisi - eli inflaatio ei lähtisi laukkaamaan.

Myös Saksaan on tulossa demarivetoinen hallitus, jossa istuvat vihreät ja poliittisen keskitien kulkijat. Sen ohjelmaa ollaan toki vastaa sopimassa, mutta jo nyt on selvää, että myös tämä hallitus tulee tekemään isoja päätöksiä vihreästä siirtymästä - mutta ilman että veroja korotetaan tai julkista velkaa kasvatetaan. 

Toisin sanoen Euroopan suurimmassa taloudessa siirtymä toteutetaan reaalitalouden ehdoilla eli poistamalla menoja sieltä, missä niiden välttämättömyys on alhaisempaa kuin talouden vihreässä uudistamisessa. Valitettavasti tämä - kuten juuri käydyssä veikkausvarakeskustelussa havaitsimme - ei onnistu Marinin hallitukselle edes pienissä asioissa, saati vihreän siirtymän kaltaisissa suurissa ratkaisuissa.

Jollain tavalla kuvaavaa tämän päivän demareille on myös se, että puolueen eduskuntaryhmän enemmistö haluaisi korottaa eläkkeitä, vaikka kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden mukaan eläkejärjestelmämme suurin ongelma on varojen riittämättömyys - tai pikemminkin eläkemaksujen jo alkanut holtiton kasvu lohkaisemaan yhä suuremman osan meidän jokaisen palkkasummasta. 

Jo nyt tuo leikkuri kasvattaa merkittävästi työnantajiemme ja meidän omista tuloistamme otettavia veroluonteisia maksuja. Ja väestön keski-iän noustessa tämä maksu tulee kasvamaan heikentäen työnteon kannattavuutta entisestään.

Demareiden vanhentuneen äänestäjäkunnan kannalta pääministerin toiminta on varsin loogista. Minun kaltaiseni vanhenevat ihmisethän pääsevät hyötymään sekä velkavetoisesta budjetista että korkeista eläkkeistä ilman pelkoa joutumisesta niiden maksumiehiksi. Ainakaan siinä tapauksessa, ettei koko korttitalo romahda meidän elinaikanamme.

Sen sijaan on hämmästyttävää, että nuorten äänestäjien suosiossa olevat vihreät hyväksyvät Marinin löysän budjettipolitiikan, jonka seurauksena he joutuvat lopulta sen maksumiehiksi. Mutta ehkä nuorten ajatus ei kanna niin pitkälle kun toisessa vaakakupissa on mahdollisuus loistaa maailman nopeimpien ympäristötekojen valossa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, hyväksyvätkö vihreät ministerit ja kansanedustajat myös eläkkeiden korottamisen - aiemminhan puolueen johtotähtenä eläkepolitiikassa on ollut lähinnä eläke-iän nostaminen.

Lopetan tämän aamun pohdintani uutiseen, joka kertoi yhdestä vihreän siirtymän aikaansaamasta - meille kaupunkilaisille suhteellisen pienestä - mutta joillekin muille elämän edellytyksiä kovalla kädellä tuhoavasta tosiasiasta eli bensiinin hinnan erityisesti maalla asuvia pienituloisia ihmisiä rankasti kurittavasta noususta. Siitä seuraavan katkeruuden tiivisti jutussa haastateltu henkilö toteamalla, että "tästä ne vihreät nauttivat ja me maalaiset kärsimme", mutta hänkään ei osannut yhdistää asiaa demareihin maan tosiasiallisena vallankäyttäjänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden
Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

lauantai 16. lokakuuta 2021

Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä

Islamistinen terrorismi leimasi kuluneen viikon viimeiset arkipäivät. Euroopassa norjantanskalainen käännynnäinen ampui jousipyssyllä ihmisiä kuoliaaksi ja Britanniassa somaliterroristi puukotti parlamentaarikon kuolleeksi. Talebanin valtaan jokin aika sitten siirtyneessä Afganistanissa taas tapahtui ISIS-järjestön kymmenien ihmisten kuolemaan johtanut terrori-isku moskeijaan.

Euroopan kannalta näistä ylivoimaisesti merkittävin tapaus saattoi olla parlamentaarikon murha. Sen myötä eurooppalainen islamistinen maahanmuuttajaterrorismi saavutti politiikan korkeimman tason, mikä saattaa havahduttaa maanosamme presidentit, ministerit ja parlamentaarikot ymmärtämään maahanmuuttopolitiikkansa aiheuttaman uhan myös heille itselleen.  

Afganistanin osalta viimeisin isku ei ollut suinkaan ainutlaatuinen, vaan siellä yhden äärimuslimijärjestön saamaa valtaa haastaa - jos mahdollista - vieläkin äärimmäisempi muslimijärjestö. Jos saan ennustaa, tulee jälki olemaan veristä myös jatkossa ja sen roiskeet ulottuvat aikanaan myös eurooppalaisiin yhteiskuntiin turvapaikanhakijavirtojen ja kiintiöpakolaisjärjestelmien mukana.

Tämä kaikki edellyttäisi meiltä eurooppalaisilta yhteiskuntamme ja poliittisen toimintaympäristömme rehellistä arviointia. Siis selvittää vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin onko nykyisessä maahanmuuttopolitiikassamme jotain korjattavaa tai onko meillä ja etenkin maahan saapuvilla kehitysmaalaisilla riittävät henkiset ja taloudelliset resurssit siihen, että uuseurooppalainen väestö sopeutuu yhteiskuntaamme sen sijaan, että jälkimmäinen sortuisi niskoilleen ottamansa taakan alle. 

Kun kysymyksiin on sitten saatu rehelliset vastaukset, on aika ryhtyä - edelleen rehellisellä mielellä - tekemään niistä johtopäätöksiä. Ja mikäli niistä seuraa loogisia toimenpiteitä, toteuttaa ne tinkimättömyydellä rehellisyydellä.  

JK 18.10.2021 kello 20.05. Norjalainen terroristi ei ollut väitteistään huolimatta ilmeisesti kääntynyt muslimiksi. 

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Norjalainen terroristi muistutti huonon maahanmuuttopolitiikan riskeistä
Afganistanin terrori-isku ja Maria Ohisalon tehtävät
Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman

perjantai 15. lokakuuta 2021

Norjalainen terroristi muistutti huonon maahanmuuttopolitiikan riskeistä

Norja sai eilen selkeän muistutuksen islamin motivoimasta terrorismista. Mielenkiintoista kyllä, tekijä oli Norjassa syntynyt tanskalainen käännynnäinen eli tavallisen pohjoismaisen geeniperimän omaava mies.  

Tapaus osoitti, ettei islam innosta terrorismiin pelkästään kehitysmaalaisia, vaan voi tehdä saman myös mielenvikaisille eurooppalaisille. Terroristi oli nimittäin muslimiutensa lisäksi myös mielenvikainen

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, etteivät terrorismihakuiset muslimikäännynnäiset ole mitenkään ennenkuulumattomia. Lähtihän ISIS:in kalifaattia rakentamaan myös kantasuomalaisia naisia

Eikä senkään yhteisön toiminta juuri poikennut terrorismista, vaikka väkivalta kohdistuikin lähinnä tavallisiin syyrialaisiin ja naiset ovat sittemmin kiistäneet tehneensä mitään pahaa tai edes tienneensä ISIS:in touhuista yhtään mitään.

Norjantanskalaisen muslimin osalta kaikenlainen kiistäminen lienee turhaa. Ja hän tullee aikanaan tuomituksi terroristisessa tarkoituksessa tehdystä joukkomurhasta. 

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin ymmärtää, että hänen tappamansa ihmiset eivät kuolleet sattumalta vaan norjalaisen maahanmuuttopolitiikan virheiden takia. Mieshän ei mitä todennäköisimmin olisi tehnyt tekojaan ilman muslimimaahanmuuttajilta saamaansa suoraa tai epäsuoraa innoitusta.

Suomessa tapahtunut on siten otettava varoituksena siitä, mihin myös meillä harjoitettu maahanmuuttopolitiikka ennemmin tai myöhemmin johtaa. Ei siksi, että kaikki muslimit - tai edes kovin suuri osa heistä - olisivat terroristeja, vaan siksi, että kyseinen uskonto näyttää johtaneen samankaltaisiin ongelmiin kaikkialla, minne sen lonkerot ovat maahanmuuton myötä luikertaneet. Eikä siihen tarvita edes islamin uskon pariin syntynyttä henkilöä vaan pelkkä käännynnäinen riittää.

JK 18.10.2021 kello 20.05. Norjalainen terroristi ei ollut väitteistään huolimatta ilmeisesti kääntynyt muslimiksi. 


 

torstai 14. lokakuuta 2021

Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin

Kokoomus ryhtyi eilen pelaamaan ensi vaalikauden hallituspolitiikkaa. Sen puheenjohtaja Petteri Orpo nimittäin linjasi yksiselitteisesti, ettei puolue lähde hallitukseen, joka peruu Mariin kabinetin tekemiä ilmastopoliittisia päätöksiä. 

Näin se ilmoitti koko vihervasemmistolle, että siihen kuuluvat puolueet ovat Kokoomukselle ensisijaisia hallituskumppaneita. Ja samalla Perussuomalaisille, ettei sille ole tiedossa hallituspaikkaa, ellei se hyväksy Suomelle edelläkävijän asemaa EU:n pyrkiessä siirtymään hiilineutraaliintalouteen.

Tämä on tietenkin hankala paikka Riikka Purralle (ps), joka otti Jussi Halla-ahon (ps) jälkeen vetovastuun puolueestaan. Ja on linjannut, että Suomen olisi pysyttävä "vain" samassa tahdissa muiden Unionin jäsenmaiden kanssa. 

Nähtäväksi tietenkin jää, miten Orpon ja Purran linjaukset vaikuttavat heidän johtamiensa puolueiden kannatukseen. Seuraako siitä kenties Perussuomalaisten nousu uudelle tasolle vai tapahtuuko sen sijaan romahdus nykyiseen ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti ihmisten siirtyessä nukkuvien puolueeseen olettaessaan, ettei äänestämisellä kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä. 

Tämä olisi suuri vahinko, sillä vain äänestämällä voi edes yrittää vaikuttaa. Ja juuri nyt se olisi entistä tärkeämpää, koska maahanmuuttopolitiikkamme ruotsalaistyyppiset lieveilmiöt ovat konkretisoitumassa siihen mittaan, että jopa Yle on alkanut puhua niistä oikeilla nimillä. Eli liittänyt eskaloituvan nuorisorikollisuuden kakistelematta maahamme viime vuosikymmeninä kehitysmaista saapuneeseen väestöön.

Samaan aikaan meillä on hallitus, joka haaveilee ongelma-alueilta tulevien maahanmuuttajien määrän rajusta kasvattamisesta sekä kiintiöpakolais- että perheenyhdistämisjärjestelmän kautta. Ja kaavailee tulijoiksi erityisesti Suomeen aiemmin äärimmäisen huonosti sopeutuneita afgaaneja.

Perussuomalaisten - ja heidän potentiaalisten äänestäjiensä - ongelmaa korostaa vielä se, että Kokoomus on juuri osoittanut eduskunnan välikysymyksen yhteydessä vähät välittävänsä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista. Eikä puolue tule siitäkään syystä valitsemaan Perussuomalaisia ensisijaiseksi hallituskumppanikseen vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen, vaan tähyää ennen kaikkea joko sinipuna(multa)- tai sinivihreään hallituspohjaan. 

Tämän kehityksen ainoa mahdollinen este voisi käytännössä olla vain Perussuomalaisten nousu ylivoimaisesti maamme suurimmaksi puolueeksi. Ja juuri sitä puheenjohtaja Orpo pyrki todennäköisesti ehkäisemään Perussuomalaisten kannattajien äänestysmotivaatiota rapauttavalla ulostulollaan, koska hän tietää erittäin hyvin Perussuomalaisilla olevan nukkuvien äänestäjien joukossa ylivoimaisen suuri kannatus - eikä halua sen realisoituvan vaaleissa. 

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Mistä rahaa kulttuurialalle?

Marinin kabinetti päätti leikata Veikkauksen varoista rahoitettavien edunsaajien rahoitusta. Seurauksena oli odotetusti kulttuurialan itku ja hammastenkiristys

Kulttuurialan kauhistus ja sitä seuraava kritiikki ovat tietenkin ymmärrettäviä, joskin paikoin myös yliampuvia. Erityisesti itseäni suorastaan huvitti se, kun eräs kulttuurialan toimija kertoi, että "on se meidän näkökulmastamme todella suuri leikkaus kirjallisuuden ja journalismin moniäänisyyteen".

Huvittavaksi kommentin teki se, että juuri moniäänisyyshän on jo pidempään ollut hakusessa tunnetusti pääosin politiikan vasemmalla laidalla elelevien kulttuurialan toimijoiden keskuudessa. Mutta siitä huolimatta ymmärrän kyllä, että alan toimijoiden kauhistelu nyt toteutumassa olevista rahoituksen leikkauksista on monella tavalla aiheellista. 

Omalta osaltani kaipaisin kuitenkin kulttuurialalta - tai ainakin heitä edustavilta poliitikoilta - avauksia siitä, mistä jaettavien veikkausvarojen supistuminen korvattaisiin. Olisiko se sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta vai turvallisuudesta?

Vai voisiko nopeasti velkaantuva Suomi sittenkin harkita maailmalle vuosittain vastikkeetta lahjoitettavan reilusti yli 1 000 miljoonan euron rahavirran kohtuullistamista? Tai humanitaarisen maahanmuuton miljardikulujen supistamista pienentämällä kiintiöpakolaisten määrää ja kiristämällä turvapaikan saamisen ehtoja? 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisia ehdotuksia kuulemme kulttuurialalta. Ja miten maan hallitus niihin suhtautuu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Finlandia-voittaja Anni Kytömäki: metsätalous = orjatalous?
Edistyksellisiä kulttuuriuutisia
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

tiistai 12. lokakuuta 2021

Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla

Maria Ohisalo (vihr) on saamassa lapsen ja siirtyy siten äitiyslomalle. Sen takia Vihreät päätti valita väliaikaiseksi puheenjohtajakseen Iiris Suomelan ja maan hallitukseen sisäministeriksi Krista Mikkosen sekä tämän tilalle ympäristöministeriksi Emma Karin. 

Näin puolue teki selväksi myös tulevan poliittisen linjansa, joka seuraa uskollisesti äärivasemmistolaisia oppeja. Samalla puolue pyllisti syvään puolueen alkuperäistä liberaalia perinnettä edustaneelle siivelle, joka tuli huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen arvostelleeksi tätä linjaa.  

Tämä tarkoittaa sitä, että puolue kilpailee jatkossakin lähinnä Vasemmistoliiton kanssa niistä vajaasta viidenneksestä äänestäjiä, jotka tuntevat vetoa marxismin ortodoksista tulkintaa kohtaan. Sen sijaan markkinataloutta, klassista liberalismia ja yksilönvapauksia kannattavien vihreiden äänestäjien virta lähinnä Kokoomukseen jatkunee edelleen. 

Valtakunnanpolitiikassa Vihreiden voi odottaa asettavan lisävaatimuksia maamme taloutta vaurioittavan ärhäkän ympäristönsuojelun, yhteiskunnallista riskiä kasvattavan monikulttuuristumisen ja ihmisten känselöintiä suosivan feministisen politiikan suuntaan. Mikäli puolue etenee tällä suunnalla tarpeeksi pitkälle ja saa puolueensa vasemmalle laidalle sijoittuvan pääministeri Sanna Marinin (sd) kannalleen, saattaa hallitus lopulta hajota siitä huolimatta, että vasemmiston aisankannattajana toimiva Keskusta tunnetaan äärimmäisen joustavasta selkärangastaan. 

Vakavinta tässä on se, että Euroopassa ollaan juuri nyt tekemässä Suomelle erityisen merkittäviä päätöksiä, joiden seurauksena metsämme ovat vaarassa luisua Euroopan hiilivarastoksi, energian hinta on kohoamassa taivaisiin, teollisuutemme toimintaedellytykset ovat heikkenemässä ja sisärajojen avaaminen on alustamassa uutta kansainvaellusta kehitysmaista kohti pohjoista.

Tilanne ei siten ole pelkästään vakava, vaan suorastaan vaarallinen. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan katsotaan, kuinka pitkälle nykyvihreiden lihakset kantavat - ja löytyykö hallituksesta sen verran selkärankaa, että sen äärivasemman laidan pyrkimykset jäävät pelkäksi loiskiehunnaksi

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

maanantai 11. lokakuuta 2021

Irakilainen vallanjako-oppi

Ilta-Sanomien pieni uutinen kertoi Irakiin vaaleista. Tulosta ei toki ollut vielä antaa, mutta äänestysaktiivisuuden sanottiin jäävän noin 30 prosenttiin.

Jutun mukaan maassa oli ollut hallitusta vastustavia mielenosoituksia, joiden seurauksena parlamenttivaalit järjestettiin ennenaikaisesti. Äänestäjät kuitenkin jäivät kotiin, koska - lehden mukaan - "luottoa korruptiosta, työttömyydestä ja surkeista julkisista palveluista kärsivän maan poliittiseen luokkaan ei juuri ole".

Alhainen äänestysprosentti alleviivaa irakilaisen demokratian toimimattomuutta ja osoittaa, etteivät irakilaiset ole valmiita demokratiaan. Eivätkä edes yrittämään sellaista.

Irakissa ongelmana on monikulttuurisuus, joka heijastuu jopa demokraattiseen hallintoon, jossa shiioilla on aina pääministerin, sunneilla parlamentin puhemiehen ja kurdeilla presidentin virka. Tämä on tietenkin tavallaan oikein, mutta tosiasiassa alleviivaa sitä, ettei poliitikkojen - tai edes Irakin kansan - perimmäisenä tavoitteena ole irakilaisten paras, vaan sen sijaan oman taustaryhmän etujen varmistaminen. 

On selvää, ettei tästä lähtökohdasta tule koskaan syntymään sellaista hyvinvointivaltiota, josta suuressa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikka on saatu nauttia jo sadan vuoden ajan. Eikä tämä koske pelkkää Irakia, vaan se ulottuu laajalti maailman eri maihin. 

Ja kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka eurooppalainen unelma oikeudenmukaisesta, suvaitsevaisesta ja tasa-arvoisesta maailmasta on rakennettu perusteettomien unelmien päälle. Eikä sellaisena ole kuranttia vientitavaraa.

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa

Helsingin sanomat kertoi pääkirjoituksessaan, että maapallon väkiluku ei kasva korkean syntyvyyden vaan alhaisen kuolleisuuden vuoksi. Näin siksi, että syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Tämä HS:n näkemys herätti mielessäni pari ajatusta. 

Ensinnäkin koin tarpeen tehdä jonkinlaista faktantarkistusta. Sopiva lähde löytyi helposti hakukoneen avulla, joten tarkasteltakoon sieltä löytynyttä karttakuvaa.




Kuvasta näemme, että naisten lapsimäärä on edelleen suuri paitsi Afrikassa, niin myös Lähi-idässä, Etelä- ja Keski-Aasiassa sekä joissain muissa valtioissa. Mutta toki sen kehitys on viimeisinä vuosikymmeninä ollut laskeva lähes kaikissa maailman maissa. 

Mielenkiintoista kyllä, mainitulla sivulla olevan kuvaajan mukaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan naisten hedelmällisyysluku on laskenut - toisin kuin HS:n pääkirjoitus antoi ymmärtää - varsin lineaarisesti noin 0,06 lapsen vuosivauhdilla. Näin laskien tämän alueen naisten lapsiluku saavuttaisi kahden lapsen tason niinkin pian kuin 45 vuoden kuluttua. Eli joskus 2060-luvulla.

Tosiasia kuitenkin on, että mikäli oletamme afrikkalaisten eliniän kasvavan samalla aikavälillä nykyisten oletusten mukaisesti, on mustan mantereen väkimäärä siinä vaiheessa edelleen paljon ripeämmässä kasvussa kuin pelkästään hedelmällisyysluvut antaisivat ymmärtää. Näin siis siinä tapauksessa, ettei Afrikan nopea väestönkasvu missään vaiheessa johda sotien, tautien, ruuan loppumisen tai muiden syiden takia kuolleisuuden nopeaan kasvuun tai suoranaiseen romahdukseen. 

Samaan aikaan eurooppalaisten maiden alhainen lapsiluku tulee johtamaan kantaväestön määrän pysyvään alenemiseen, jota ainakin nykyiset poliitikot pyrkivät mielellään kompensoimaan maahanmuutolla. Jos sama linja jatkuu, korvautuu myös EU:n väestö ainakin osittain muualta tulleilla ihmisillä.

Oleellinen kysymys tässä kehityksessä on se, mitä tapahtuu eurooppalaiselle elämäntavalle ja kulttuurille. Ja mitä tapahtuu tänne muuttavan väestön kyvylle ylläpitää EU:n alueen hyvinvointia. 

Tosiasiahan on - vaikka se kuinka haluttaisiin kieltää - ettei Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ole pystytty luomaan EU:n alueeseen edes jollain tavalla vertailukelpoista hyvinvointia kuin valkoisten pitkään hallitsemassa Etelä-Afrikassa. Siellä taloudellista romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut vallansiirron jälkeen, joten ainakin toistaiseksi myös EU:n tulevan väestönvaihdon suhteen voidaan olla taloudellisessa mielessä optimisteja.

Toisaalta Etelä-Afrikka on maailman rikostilastoissa kolmannella sijalla Venezuelan ja Papua New Guinean jälkeen, mikä ei lupaa hyvää. Etenkin kun tässä tilastossa on kärkipäässä paljon afrikkalaismaita, vaikka siitä puuttuu kokonaan iso osa sellaisista maanosan maista - kuten Kongo, Keski-Afrikka ja Etelä-Sudan - joiden voisi kuvitella sijoittuvan tällä listalla erittäin korkealle. 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisen Euroopan ja muun maailman me jätämme lapsillemme elettäväksi. Pahoin pelkään, ettei se juurikaan muistuta sellaista paratiisia, josta kehitysoptimismin kulta-aikana minun lapsuudessani uneksittiin. 

lauantai 9. lokakuuta 2021

Miten meille käy kun koronarajoitukset poistetaan?

Suomen hallitus aikoo poistaa koronarajoitukset. Asialla on myös opposition tuki, joten ei liene epäilystä siitä, etteikö Marinin kabinetti saisi tahtoaan toteutetuksi. 

Suomalaisten kannalta tämä tarkoittaa tervetullutta paluuta puolisentoista vuotta sitten katkenneeseen tavalliseen elämänmenoon. On siis syytä toivoa, että kaikki menee hyvin, eikä yhteiskunnan vapautumisesta seuraa takaiskuja. Tätä riskiä voi pohdiskella Science-lehden tuoreen artikkelin tarjoamien esimerkkien valossa. 

Sen mukaan Tanska vapautti yhteiskuntansa syyskuun 10. päivänä. Perusteena rajoitusten purkamiselle oli yli 18-vuotiaiden 88 prosentin ja yli 60-vuotiaiden 97 prosentin täysi rokotekattavuus, eikä avautumisesta ole seurannut suurempia ongelmia: uusia tartuntoja on ollut päivittäin noin 450. Lukua voi verrata koronarajoituksia ylläpitävän, mutta selvästi heikomman rokotuskattavuuden saavuttaneen Suomen suunnilleen yhtä korkeisiin päivittäisiin koronalukuihin. 

Esimerkin epäonnistumisesta tarjoaa Britannia, missä rajoituksista luovuttiin heinäkuussa, jolloin vain puolet asukkaista oli saanut täyden rokotesuojan. Sen jälkeen koronatartuntojen määrä räjähti käsiin ja uusia tartuntoja ilmenee nykyisin päivittäin yli 30 000 - virukseen kuolleitakin tulee 100 hengen päivävauhdilla.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki on Israel, joka avautui jo kesäkuun alussa. Siellä tautitapausten määrä suorastaan räjähti kesän aikana lähes 10 000 päivittäiseen tartuntaan, mutta on sittemmin laskenut jonkin verran. 

Tartuntojen seurauksena Israelissa tulee koronakuolemia parinkymmenen ihmisen päivävauhdilla. Näin siitä huolimatta, että maan yli 60-vuotiaista noin 90 prosenttia on saanut kaksi rokotusta - se tarkoittaa, että rokottamattomien osuus riskiryhmäläisistä on noin kolminkertainen verrattuna tanskalaisiin.

Nähtäväksi siis jää, kuinka käy Suomessa. Science-lehden tarjoamien esimerkkimaiden perusteella ennuste ei kuitenkaan ole kovin hyvä, koska yli 60-vuotiaista täyden rokotesuojan on meillä saanut vasta alle 90 prosenttia. Toivottavasti tämä näkemys on kuitenkin väärä, ja Israelissa nähty koronaepidemian uusi nousu vältetään meillä - joko ihmisten vastuullisen käyttäytymisen tai uudelleen kiihtyvän rokotusinnon seurauksena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa
Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?
Hallitus päätti yhteiskunnan avaamisesta

perjantai 8. lokakuuta 2021

Tilasto ja sen selitykset

Kuten arvoisa lukijani tietää, kävi pohjoinen merijää tämän vuoden minimikoossaan muutama viikko sitten. Siksi esitän seuraavassa kuvassa NSIDC:n tilastoihin perustuvan kuvaajan jäätikön syyskuisen (eli minimi-) pinta-alan kehityksestä vuosina 1979 - 2021. 


Kuvasta näkyy, että jo aiemmin raportoimani jääkentän koon trenditön kehitys jatkui kuluvanakin vuonna. Napajäähän on kyllä sulanut nopeasti reilun kymmenen vuoden jaksolla 1990-luvun puolivälistä hiukan yli tämän vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin, muttei ole sen jälkeen jatkanut kuihtumistaan. 

Palaan aiheeseen tällä kertaa siitä syystä, etten ole huomannut suomalaisen valtamedian kirjoitelleen napajään tämän vuoden suhteellisen suuresta minimikoosta riviäkään. Näin siitä huolimatta, että vuosi sitten jään käytyä suhteellisen pienessä koossa aiheeseen kyllä tartuttiin. MTV3 julkaisi jopa ennusteen, jonka mukaan "10 vuoden päästä saatetaan nähdä täysin sula pohjoisnapa".

Jotenkin lohdullista on kuitenkin se, että tiedeyhteisö vaikenemisen sijaan keskustelee asiasta. Niinpä Nature-lehden toimituksen tekemässä jutussa kerrottiin alan tutkijoiden selityksistä sille, miksi jään sulaminen jäi tänä vuonna tavallista vähemmäksi. 

NSIDC:n tutkija arveli pohjoisen jään olevan tämän vuoden suuresta pinta-alastaan huolimatta joka tapauksessa pienenevällä trendillä, koska "luonnollinen vaihtelu on edelleen olemassa, vaikka ilmasto lämpenee ja merijään koko on yleisessä laskusuunnassa". Lisäksi hän muistutti - aivan oikein - että "tämä vuosi mukaan lukien arktisen jään 15 pienintä kokoa ovat olleet 15 viime vuonna".

Montanalainen jääkarhututkija puolestaan totesi, että arktisen jään "kaikkien vuosien keskiarvo laskee tasaisesti maapallon keskimääräisen keskilämpötilan noustessa". Ja jatkoi, että "paremmat jäävuodet ovat yhä poikkeavampia pitkän aikavälin trendissä". Ilmeisesti kolmannes koko tilastohistoriasta ei hänen mielestään ole "pitkän aikavälin trendi".

Naturen jutussa napajään tämän vuoden suurta minimikokoa selitettiin sillä, että arktisilla alueilla oli tänä vuonna tavallista viileämpi ja pilvisempi kesäkausi, mikä johtui osittain pohjoisen pallonpuoliskon alhaisesta ilmanpaineesta. Tämä johtui siitä, että kesä- ja heinäkuussa heikko matalapaine keski-arktisella alueella esti lämpimämpien etelätuulten ulottumisen alueelle. 

Tämä piti ilman kylmänä ja hidasti jään sulamista. Matalapaine aiheutti myös auringonvaloa peittävien pilvien muodostumista, mikä niin ikään saattoi hidastaa jään sulamista.

Elokuussa taas Alaskan Beaufortin ja Tšukinmeren pohjoispuolelle muodostui matalapaine, jolloin ilman lämpötila oli 2- 3 °C keskimääräistä alhaisempi. Lisäksi viime vuoden talvituulet olivat työntäneet vanhempaa eli paksumpaa jäätä molempiin meriin.

NSIDC:n tutkija totesikin, että "kesää kohti edettäessä jää oli paksumpaa kuin viime vuosina, mikä  teki siitä hieman kestävämmän. On kuitenkin myös todennäköistä, että asiaan liittyy myös ilmastonmuutos, jonka seurauksena vanhempaa jäätä on kaiken kaikkiaan vähemmän ja jääpeite on ohuempi. Lisäksi tuulten ja virtausten on helpompi työnnellä ohuempaa jäätä ympäriinsä.”

Lopuksi jääkarhututkija arveli, että "huonojen jäävuosien lisääntymisestä johtuva laskeva suuntaus määrittää jääkarhujen ja muiden merijäästä riippuvaisten villieläinten lopullisen kohtalon". 

Nähtäväksi jää, kuinka oikeaan NSIDC:n ja Montanan yliopiston tutkijat osuvat näkemyksissään jään jatkuvasti sulavasta trendistä ja jääkarhujen synkästä kohtalosta. Omalta osaltani jäin ihmettelemään, ettei haastattelusta ilmennyt ensimmäistäkään epäilyä siitä, että havainnoilla saattaisi olla jotain tekemistä ilmastomallien mahdollisten heikkouksien kanssa. 

Mistä tulikin mieleeni aiempi kirjoitukseni, jossa siteerasin Science-lehden artikkelia, jonka mukaan nykyiset ilmastomallit ovat pahasti virheellisiä, koska hiilidioksidin ja lämpötilan välinen yhteys on todellisuudessa heikompi kuin mitä malleihin on kirjattu. Ja siksi mallien ajoittain epäuskottavia ennusteita joudutaan keinotekoisesti rajaamaan, kunnes niihin on saatu koodatuksi paremmat yhtälöt.

Tämäkin muuten oli uutinen, jota en ole nähnyt siteerattavan suomalaisessa valtamediassa. Onkohan sellaista havainnut joku lukijoistani?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan
HS maalasi vihreällä pensselillä epärehellisiä kauhukuvia

torstai 7. lokakuuta 2021

Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä

Sosiaalisessa mediassa nousi eilen kriittinen keskustelu Ylen ohjelmatarjonnasta, jossa haastateltiin "eri alojen asiantuntijoita ja ilmastokysymyksissä aktiivisia mielipidevaikuttajia". Käytännössä haastatellut olivat kaikista asioista liikuttavan samanmielisiä eli erittäin punavihreitä. 

Keskustelijoiden taustoihin kiinnitti huomiota toimittaja Sanna Ukkola, joka ihmetteli sitä kun "Elokapina vaatii ilmastotekoja, joten Yle kysyy aktivisteilta, koomikko Iikka Kiveltä ja Suvi Auviselta, mitä tarttis tehdä. Yle mitä ihmettä puuhaatte?"

Samasta ilmiöstä esitti huolensa Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja, joka yhdisti - aivan oikein - nykyjournalismin 1970- ja 1980-luvun Yleen. Seuraavaksi lainaus hänen kirjoituksestaan.

"Koko 1970-luvun, kuten 1980-luvun alunkin, yhteiskunnallinen ilmapiiri oli tukahduttava. Se heijastui myös journalismiin, jos sitä nyt journalismiksi aina saattoi kutsua. Elettiin suomettumisen ja YYA-Suomen synkintä aikaa... Monien tiedotusvälineiden sisällä käytiin kovia ideologisia taisteluita, joissa taistolaiset ja heidän hengenheimolaisensa yrittivät vaientaa toisin ajattelevat journalistit. Usein onnistuivatkin, keinoinaan mm. eristäminen, mustamaalaaminen ja savustaminen. Monet toimittajat vaikenivat ja alistuivat itsesensuuriin... Oli vain yksi totuus, eikä siitä sopinut poiketa."

Ukkolan ja Sadeojan ilmaisema huoli nykyjournalismin tilasta ei tietenkään ole uusi asia teille, arvoisat lukijani. On kuitenkin virkistävää, että vielä löytyy toimittajia, jotka eivät alistu orwellilaiseen woke- ja känselöintikulttuuriin, vaan jaksavat muistuttaa lehdistön tehtävästä monipuolisen tiedon jakajana ja vallan vahtikoirana. 

Valitettavasti veroautomaatin varassa elävän - ja siten tulosvastuusta vapaan - Yleisradion toimituskunta on tälle kritiikille kuuro. Sen saattoi eilen todeta paitsi kyseiden median tarjoamasta sisällöstä, myös sen piiristä tulleesta vastauksesta eilisessä Twitter-keskustelussa.

Siinä Ylen Helsingin toimitus ei ollut edes ymmärtävinään heihin kohdistuvaa kritiikkiä vaan loihe twiittaamaan, että "Olemme pahoillamme mikäli aiheutimme tästä aiheesta väärän mielikuvan. Tarkoituksemme oli kysyä asiasta aktiivisesti keskustelleilta henkilöiltä näkemyksiä Ylen antamiin väitteisiin Elokapinan esiin nostamista teemoista...  Yle siis ei väitä, vaan Yle esittää julkisessa keskustelussakin esilletulleita väitteitä eri alojen asiantuntijoille ja vaikuttajille herättääkseen keskustelua kyseisen teeman ympärille."

Tästä - ja käytännössä kaikesta muustakin Ylen toiminnasta - ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Se on vaatimus seuraavalle hallitukselle (nykyisellehän ei kannata) Yle-veron lopettamisesta ja Ylen toimituskunnan siirtämisestä sellaiseen todellisuuteen, jossa kykenemättömyys poliittiseen tasapuolisuuteen johtaa resurssien kapenemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Ranskalaispappien pedofilia ei ole ainutkertaista - ja siksi siitä on syytä oppia

Viime päivien aikana on kauhisteltu ranskalaisten pappien ja kirkon työntekijöiden pedofiilisia toimia. Hehän ovat uutisten mukaan käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen peräti 216 000 ranskalaista lasta ja nuorta. Lisäksi kirkon piirissä toimineet maallikot ovat tehneet samaa yli 100 000 elämänsä alussa olleelle ihmiselle. 

Syyllisiä on ollut selvästi vähemmän mutta silti ainakin 2 900 – 3 200 pedofiiliä. Ja mikä ikävintä, Ranskan katolinen kirkko on aktiivisesti suojellut heitä. 

Tämä kaikki on tietenkin normaalia ihmistä järkyttävää. Ja niiin sen kuuluu ollakin.

Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, ettei kyse liene varsinaisesti katolisesta uskosta, kristinuskosta tai edes uskonnosta yleensä. Niiden sijaan kyse on siitä, että osa seksuaalisesti sairaista ihmisistä toteuttaa intohimojaan silloin kun siihen avautuu tilaisuus - eli nuori on tavalla tai toisella aikuisesta riippuvainen - ja jopa aktiivisesti hakeutuu sellaisiin asemiin. 

Sama ilmiöhän on havaittu esimerkiksi urheiluseuroissa - myös Suomessa - joissa valmentajat ovat hankkiutuneet nuorten kanssa luvattomiin seksuaalisiin suhteisiin. Myös näissä yhteyksissä on jouduttu toteamaan hyväksikäyttäjän saaneen ainakin passiivista suojelua muilta samoissa piireissä pyöriviltä aikuisilta. 

On tietenkin selvää, että kaikki normaalit ihmiset kauhistelevat näitä esimerkkejä, ja ehkäpä lasten vanhemmat harkitsevat aiempaa tarkemmin lähettävätkö lapsensa sellaisiin tilanteisiin ja harrastuksiin, joissa näiden hyväksikäyttö on mahdollista. Valitettavasti näin toimien seksuaaliset hyväksikäyttäjät eivät kuitenkaan katoa maailmasta, vaan joutuvat etsimään uusia keinoja tyydyttääkseen himojaan - ja epäilemättä myös onnistuvat siinä. 

Koska yhteiskunnan sulkeminen edes lapsilta ei pitkällä aikavälillä johda mihinkään hyvään, ei sellainen ole hyvä tai edes kelvollinen ratkaisu. Sen sijaan pitäisi huolehtia siitä, että hyväksikäyttäjien saama hiljainen vertaistuki - esimerkiksi muilta papeilta tai urheiluseurojen parissa toimivilta - saataisiin loppumaan. 

Siksi on hyvä, että näitä asioita on nostettu julkisuuteen. Mutta yhtä tärkeää on myös se, että lasten kasvatuksessa jälkikasvumme opetetaan tunnistamaan väärinkäytökset ja reagoimaan niihin oikealla tavalla eli ilmoittamalla asiasta eteenpäin. 

Tämä onnistuu tietenkin monissa perheissä jo nyt. Mutta yhtä totta on se, että nuoruuteen kuuluu irrottautuminen kodista, mikä näkyy kapinointina vanhempien asettamia rajoja ja sääntöjä vastaan - jos sellaisia on siis edes ollut tässä yhä asenneliberaalimmaksi muuttuneessa yhteiskunnassamme.

Samalla on syytä huolehtia siitä, että yhteiskuntamme rakenteet tarkkailevat aktiivisesti tilannetta siellä, missä aikuisten ja nuorten välisiä riippuvuussuhteita esiintyy. Ja että poliisi ja oikeuslaitos ovat hereillä silloin, kun niiden palveluksia tarvitaan. 

Eli pedofiilien kiinnijäämisriski ja sen seuraukset ovat sellaisella tasolla, että he harkitsevat vakaasti lasten rauhaan jättämistä silloinkin, kun sellaiseen näyttäisi olevan tilaisuus. Ja että heidän hoitoon hakeutumiselleen on mahdollisimman alhainen kynnys silloin, kun omat asenteet arveluttavat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää kauhukomediaa
Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

tiistai 5. lokakuuta 2021

Tynkkysen tuomiosta tosiasioiden perusteella

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) tuomittiin eilen sakkoihin oikeudessa. Tuomion perusteissa todettiin hänen viestiensä lukijan jäävän siihen johtaneiden tekstien perusteella "sellaiseen käsitykseen, että kirjoituksissa viitatuilla asioilla kuten ahdistelulla, häirinnällä ja seksuaalirikoksilla on selvä yhteys maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin".

Mitähän tuosta nyt sanoisi tuoreen tilastotiedon tai vaikkapa vähän vanhemman selvityksen valossa. Kas kun niistäkin saa "sellaiseen käsitykseen, että kirjoituksissa viitatuilla asioilla kuten ahdistelulla, häirinnällä ja seksuaalirikoksilla on selvä yhteys maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin". 

Saati sitten niiden tapahtumien perusteella, jotka johtivat Tynkkysen sakon arvoisiksi oikeudessa arvioituihin kirjoituksiin. Tai ajatellen sitä, että niihin osallistuneet turvapaikanhakijoina maahamme ja Ouluun saapuneet muslimimaahanmuuttajat saivat useiden vuosien mittaisia vankeustuomioita seksuaalirikoksista. 

Tynkkynen itse totesi tuomioonsa johtaneesta laista, että "se on mielivaltaisen epätarkkarajainen. Ihmisten on mahdoton tietää, missä menee laillisuuden raja. En olisi ikinä uskonut, että myös kansalaisten hädän esiintuonti on rikollista". 

Omalta osaltani jäin ihmettelemään yhtä sanaa, joka sisältyy tuomion perusteena olleen rikoslain 10§ aloittavaan tekstiin "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin...". Tarkoitan sanaa "tiedon", sillä näin tutkijana tuntuu perin oudolta, että tiedon levittäminen olisi rikollista. 

Tämä on omituista etenkin Suomessa, missä yksi kansakunnan suurista ikoneista eli presidentti Paasikivi perusteli vuonna 1944 maamme politiikan reivaamista uuteen suuntaan sillä, että "kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen". Tynkkysen tuomio kuitenkin muistutti meistä siitä, että nykypoliitikkojen - tai ainakin vuonna 2011 rikoslakia muokanneiden kansanedustajien -  mukaan tosiasioiden tunnustaminen on sittenkin rikos. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suvaitsevaisten puolue
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta

maanantai 4. lokakuuta 2021

Kuorma-auto jyräsi taiteilija Lars Vilksin yli

Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks on kuollut onnettomuudessa, jossa väärällä kaistalla ajanut kuorma-auto ajoi hänen autoansa päin. Kolarin seurauksena molemmat ajoneuvot syttyivät tuleen tappaen sekä Vilksin että kaksi häntä suojellutta poliisia. Suojelun tarve johtui siitä, että muslimit ovat toistuvasti yrittäneet saada taiteilijan hengiltä.  

Virallisten tietojen mukaan syytä kuorma-auton ajamiselle vastaantulijoiden kaistalla ei ole tiedossa. Se saattaa selvitä, kunhan sairaalaan viety kuorma-autonkuljettaja saadaan kuulusteluihin. Siten toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, ettei tapahtuma olisi pelkkä viaton vahinko. 

Joka tapausessa lienee selvää, että islamilaisessa maailmassa tunnetaan - tai on siis jo tunnettu - suurta mielihyvä tapahtuneen johdosta, koska Vilks on toiminut todellisen vapaan taiteen puolesta, jossa saa kritisoida myös kaikenlaisia uskontoja. Yhtä selvää on, että kynnys tällaisen vapaan taiteen harjoittamiseen nousee aivan oleellisesti myös länsimaissa, mikäli kuorma-auton todetaan ajautumisen sijaan siirtyneen vastaantulijoiden kaistalle tarkoituksella - tai sellaisesta jää edes varteenotettava epäilys. Suomessa on toki jo aiemmin ajauduttu Vilksin suhteen ennakkosensuurin tielle.

Tämä kaikki tarkoittaisi sitä, että länsimaisen taiteen- ja sananvapauden tila heikkenisi entisestään muuallakin kuin Suomessa. Mutta ei mennä tässä nyt kuitenkaan sen enempiin johtopäätöksiin, vaan jäädään odottelemaan mihin lopputuloksiin poliisitutkinta johtaa. Ja palataan aiheeseen sen jälkeen.

JK kello 21.43. Kirjoituksessani on virhe sitä osin, että väärälle kaistalle ajautunut ajoneuvo oli Vilksiä kuljettanut henkilöauto eikä siihen törmännyt kuorma-auto. Tätä kirjoitettaessa poliisi ei ole havainnut tapauksessa rikokseen liittyvää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurt Westergaardin kuolema ja Liettuan rajatapahtumat
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Antifa kehotti tappamaan ja jakoi osoitteita sekä räjähteiden valmitusohjeita

Jokin aika sitten valtakunnansyyttäjämme Raija Toiviainen määritteli, minkälaisia ihmisryhmiä vastaan saa ja minkälaisia vastaan taas ei saa kiihottaa. Ensin mainittuihin kuuluivat hänen mukaansa ilmastonmuutoksen kieltäjät ja natsit - tähän hänet johti vasemmistolaisen poliitikon Twitter-tilille ilmestyneet tappamiskehotukset. 

Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Toiviainen mahtaa tuumia siitä, että saksalaiset Antifan toimijat ovat kehottaneet tappamaan "AfD-siat räjäyttämällä". Siis Saksassa vaikuttavan kansallismielisen ja maahanmuuttokriittisen laillisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen jäsenet. Samalla se on helpottanut kehotuksensa noudattamista jakamalla 53 AfD-poliitikon kotiosoitteet sekä ohjeita räjähteiden valmistamisesta. 

On tietenkin selvää, etteivät AfD-poliitikot ole natseja, koska kansallissosialismi on Saksassa kielletty lailla, mutta joukossa saattaa hyvinkin olla ilmastonmuutoksen kieltäjiä. Siten on kyseenalaista katsoisiko maamme syyttäjälaitoksen johtotähti Antifan ulostulon syyttämisen arvoiseksi, mikäli sen tappokehotukset ja ohjeet olisi annettu Suomessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Saksalainen dilemma

lauantai 2. lokakuuta 2021

Maria Tolppanen syyllisti raiskauksista väärää tahoa

Entinen demareiden ja perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen (sd) on joutunut hankaluuksiin kirjoitettuaan, että tyttöjen kannattaisi miettiä pukeutumistaan välttääkseen seksuaalista ahdistelua. Lisäksi hän kertoi, että "tytöille on myös hyvä kertoa, miten luonto toimii. Esimerkiksi minkälainen pukeutuminen voi antaa väärän viestin vastakkaiselle sukupuolelle."

Vaasan sosiaalidemokraattinen valtuustoryhmä on irtisanoutunut Tolppasen kirjoituksesta katsoessaan, että se on tyttöjä eli raiskauksen uhreja syyllistävä. Onhan Suomessa sentään jokaisella oikeus pukeutua miten tahtoo ilman, että kenellekään sen seurauksena syntyy oikeutta seksuaaliseen ahdisteluun. 

Olen toki tyttöjen oikeuksista samaa meiltä. Tolppasen kirjoituksesta olisi kuitenkin syytä huomata myös pari muuta seikkaa. 

Ensinnäkin yleistäessään tyttöjen vastakkaisen sukupuolen jonkinlaiseksi hormonien vietävänä olevaksi massaksi hän tulee loukanneeksi yhtä lailla miessukupuolta. Ei siksi, etteikö seksikäs pukeutuminen herättäisi miesten kiinnostusta vaan siksi, että Tolppanen liitti tuon kiinnostuksen rikolliseen käytökseen, vaikka sellainen koskee vain pientä osaa miehistä. Oikein olisi ollut todeta, että pukeutumisella saattaa provosoida seksuaalisesti häiriintyneitä ihmisiä, joiden kynnys raiskaukseen sen seurauksena laskee. 

Vielä merkittävämpää olisi ollut huomata, että Tolppanen - sen sijaan että puhuisi ongelman juurisyystä - otti puheeksi naisten ja tyttöjen pukeutumisen. Suomessahan ns. puskaraiskausongelma on synnytetty harjoitetulla maahanmuuttopolitiikalla, jonka seurauksena maahan on päästetty henkilöitä, joiden kynnys seksuaaliväkivaltaan on oleellisesti alhaisempi kuin kantaväestöllä. 

Yksi tämän politiikan pääarkkitehdeista on Tolppasen oma puolue, jonka piiristä ei politiikan jättäneen Kari Rajamäen jälkeen ole kuulunut järjen ääntä tämän asian suhteen. Siten - jos Tolppanen on aidosti huolissaan seksuaalirikollisuudesta - olisi hänen tullut suunnata kritiikkinsä SDP:n ja muiden samanlaista maahanmuuttopolitiikkaa ajaneiden puolueiden suuntaan naisten ja miesten syyllistämisen sijaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys
Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille
Valtamedia valehtelee Rajamäen ja Mäntylän kaatamasta paperittomien terveydenhoitoesityksestä

 

perjantai 1. lokakuuta 2021

Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys

Älyllinen epärehellisyys. Se on Wikipedian mukaan sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi, sellaisen asian puolesta puhumista, jota puhuja ei tiedä todeksi, ja jonka todenperäisyyttä hän ei ole vaivautunut tarpeellisessa määrin selvittämään sekä oleelliseksi tiedettyjen seikkojen tietoista kertomatta jättämistä.

Tämä tuli mieleeni lukiessani sanomalehtiartikkeleita tuoreesta valtioneuvoston tutkimuksesta, jonka mukaan ulkomailla syntyneiden osuus maassamme tapahtuneista raiskauksista epäillyistä oli vuonna 2020 lähes 38 prosenttia. Luku on kasvanut vuoteen 2014 verrattuna peräti kolmanneksella. 

Asiasta poliittisessa vastuussa oleva ministeri Maria Ohisalo oli Ylen uutisen mukaan pitänyt ulkomailla syntyneiden osuutta huolestuttavana. Ja tehnyt sen johtopäätöksen, että Suomeen muuttavat on saatava nykyistä nopeammin sisäistämään suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt.

Hänen mukaansa "ei olla onnistuttu siinä, että ihmiset ymmärtävät, kuinka tässä yhteiskunnassa ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja ihmisten koskemattomuutta kunnioitetaan". Ja arveli, että kyse on ennen kaikkea siitä, että maahantulijat pääsisivät mahdollisimman nopeasti kiinni maan kulttuuriin, yhteiskunnan käyttäytymissääntöihin ja lainsäädäntöön.

Vuoden 2021 talousarviossa kotouttamiseen käytettiin noin 176 miljoonaa euroa. Sitä edellisenä vuonna eli 2020 jätettiin maamme viranomaisille 21 160 ensimmäistä oleskelulupahakemusta. Siten kotouttamiseen suoraan korvamerkittyä rahaa oli käytettävissä noin 8 300 euroa per maahanmuuttaja ja sen lisäksi nuorimmat maahanmuuttajat saavat kouluissa suomalaisesta yhteiskunnasta samanlaista opetusta kuin kantaväestönkin jälkeläiset. Sitä paitsi, raiskauksiin syyllistyneille maahanmuuttajataustaisille uussuomalaisille hyvinkin tuttu islamilainen laki ei hyväksy raiskaamista, vaan pitää sitä vakavana rikoksena.

Ai niin. Siitä älyllisestä epärehellisyydestä vielä. 

Wikipedia mainitsee myös sen, että retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista. Jos henkilö on näistä todisteista tietoinen ja ymmärtää mihin johtopäätökseen ne johtavat, mutta pitää silti kiinni muusta näkemyksestä, hänen toimintansa on älyllisesti epärehellistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti
Suomalaiset nihkeitä Välimeren taksiliikenteen tukemiselle
Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?

torstai 30. syyskuuta 2021

Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen linjasi eilen, ettei kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja. Niiden sijaan suojaa on tarkoitus antaa tyypillisesti vain sellaisille ryhmille, jotka voidaan määritellä syntyperäisten tai muuten tahdosta riippumattomien ominaisuuksien perusteella.

Siten näiden kollektiivisella tappamisella uhkaaminen on hänen mukaansa laillista, eikä vasemmistoliiton läntisen alueen toiminnanjohtajana toiminutta Misha Dellingeriä vastaan nosteta syytettä. Tämä tuntui kuitenkin olevan toista mieltä ja kielsi kirjoittaneensa sellaiseen yllyttäneet viestinsä omalle Twitter-tililleen - kuitenkaan kertomatta kuka ne sitten on sinne naputellut. 

Valtakunnansyyttäjän näkemys on peräti mielenkiintoinen sitä vastaan, että Toiviainen on aiemmin nähnyt oikeutetuksi syytteen nostamisen Raamatun siteeraamisesta samaisen kiihottamispykälän perusteella. On siis syytä kerrata, mitä tuossa pykälässä sanotaan.

Tarkalleen ottaen laissa todetaan, että "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." 

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan laissa olevat sanat "uhataan" ja "vakaumuksen". Siten Toiviaisen perustelu on eksplisiittisesti eli tarkalleen ottaen vastoin lain kirjainta Misha Dillingerin kohdalla. Ja kyllä se lienee yhtä selvästi myös vastoin lain henkeä, jonka tarkoituksena on suojata kaikkia ihmisiä uhkauksia vastaan. 

Raija Toiviaisen nyt ja aiemmin nähdyn toiminnan perusteella on hämmästyttävää, että hänet on aikanaan asetettu korkeaan virkaansa. Ja vielä hämmästyttävämpää on se, ettei häntä ole poistettu siitä ilmeisen pätemättömyyden ja jopa viran väärinkäytön perusteella. Tai - sallikaa epäilyni - ilmeiseltä näyttävän henkisen suorituskyvyn varhaisen heikkenemisen takia.

Onni tässä onnettomuudessa on se, että Toiviainen on syntynyt vuonna 1954, joten hän on jo selkeästi eläkeiässä, eikä voi jatkaa valtakunnansyyttäjän virassa enää kovin kauaa. Toivon mukaan Suomi saa hänen jälkeensä valtakunnansyyttäjän, joka kunnioittaa sekä Suomen lakia että toimii puolueettomasti ja rehellisesti ilman ilmeisiä poliittisia päämääriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Juolahduksia, ajatuksia ja mietteitä Göteborgin tapaukseen liittyen

Eilisen uutisen mukaan Ruotsin Göteborgissa räjäytettiin kerrostalo, jossa asui paikallisia rikollisjengejä vastaan useita kertoja todistanut poliisi. Ruotsalaispoliitikot ovat "luonnollisesti" vähätelleet tapahtunutta, mutta Itämeren itäpuolelta katsottuna länsirannalla ollaan aidossa kusessa, joka on luotu idioottimaisella maahanmuuttopolitiikalla. 

Tästä juolahti mieleeni, että mitä mahtaa ajatella Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Maria Ohisalo (vihr) seuratessaan pilkuntarkasti ruotsalaisten jalanjälkiä? Tai mitä liikkui oppositiojohtaja Petteri Orpon (kok) mielessä, kun hän nykyistä hallitusta muodostettaessa höpötti arvopohjasta silloin, kun vihervasemmisto ja keskusta löysivät toisensa muodostaakseen punavihreän hallituksen? 

Eli onko esimerkiksi mainittujen poliitikkojen mieleen edes juolahtanut analysoida Ruotsin tapahtumia, saati ovatko he osanneet tehdä niistä loogisesti oikeita johtopäätöksiä? Tai ymmärtävätkö he tärkeimmäksi tehtäväkseen toimia siten, että Suomi säilyy sellaisen lintukotona, jollaiseksi se on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen?

Lisäksi ajatuksissani häivähti miete siitä, miten oikeusvaltion päättäjien tulee toimia silloin, kun tilanne on karannut käsistä. Eli kun paha on saanut vallan, eivätkä todistajat enää uskalla todistaa eivätkä poliisien resurssit riitä rikollisjengien hallintaan oikeusvaltiolle hyväksytyin keinoin? Annetaanko asian olla, vai käytetäänkö sitten oikeusvaltiolle sopimattomia keinoja? 

Lopulta päädyin pohdinnassani ihmettelemään, että eikö kaikkien kannalta olisi kuitenkin ollut paras, että Ruotsissa - tai ainakin sitä peesaavassa Suomessa - olisi ajoissa pysähdytty ja linjattu maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei edellä esittämiäni juolahduksia, ajatuksia tai mietteitä pälkähtäisi kenenkään päähän? Ei edes blogia harrastuksekseen kirjoittavan professorin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa

tiistai 28. syyskuuta 2021

Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa

Helsingin sanomat kertoi, että Saksan vaaleissa yksi tappion kärsineistä puolueista oli Vaihtoehto Saksalle eli AfD. Puolueen linjasta HS mainitsi, että "keskeisin tavoite on ollut maahanmuuton vastustaminen". Lehti totesi myös, että AfD sai vaaleissa "ensikertalaisilta vain kuuden prosentin tuen", eli ettei se ole nuorten parissa kovinkaan suosittu - toisin kuin Suomen Perussuomalaiset. 

En tiedä oliko edelle kirjaamani Perussuomalaisten ja AfD:n rinnastaminen huolella suunniteltu, mutta on syytä huomata, että AfD kampanjoi vaaleissa pölhöpopulistisesti rokotusvastaisuudella. Eikä se houkutellut Saksan sivistynyttä nuorisoa. 

Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on sen sijaan todennut tieteellisten tosiasioiden mukaisesti, että koronarokote "kannattaa ottaa, koska se estää vaikeita tautitapauksia ja vähentää sairaalahoidon tarvetta, vaikka se ei tartuntoja täysin estäkään". Lisäksi muutamat perussuomalaisissa toimivat koronarokotteiden avulla profiloitumaan pyrkineet henkilöt on joko erotettu puolueesta tai jääneet vaille mainittavaa menestystä

Siten AfD:n ja Perussuomalaisten rinnastaminen on harhaanjohtavaa, vaikka puolueilla onkin samankaltainen suhtautuminen maahanmuuttoon. Ja ehkäpä juuri siksi AfD:tä kannattaa itäsaksalainen vanhempi polvi kun taas Suomessa perussuomalaisten aatteet jakaa erityisesti sivistynyt nuoriso.

* * *

Saksan Vihreät menestyivät vaaleissa mainiosti ja päässevät liittotasavallan hallitukseen ajamaan tavoitteitaan. Sen suomalainen sisarpuoluehan on parhaillaan vastaavassa asemassa ja kokee vaikeuksia suhtautumisessaan laittomaan ympäristöradikalismiin. 

Tästä saimme esimerkin viimeksi eilen, kun puolueen puheenjohtaja ja Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo ei halunnut moittia julkisesti radikaaliliike Elokapinaa sen järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisista toimista, vaan kiemurteli kiemurtelemistaan Alfa-TV:n Sanna Ukkolan haastattelussa. 

Asia on juuri nyt ajankohtainen, kun Elokapina on järjestämässä peräti kymmenen päivän mielenosoitusta Mannerheimintielle. Liikkeelle kiusallisesti joku oli luovuttanut Suomen uutisille videon, josta paljastuu heidän piittaamattomuutensa mielenosoituksiin liittyvistä laeista eli viime kädessä järjestäytyneestä oikeusvaltiosta. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi valtamediat välittävät Suomen uutisten skuupin laajemmille kansanjoukoille. Sellaista saattaa kuitenkin ehkäistä AfD:n valitseman koronalinjan kärsimä tappio Saksassa, koska Vihreiden ja erityisesti puheenjohtaja Ohisalon ilmiselvä tuki Elokapinan toiminnalle on samalla tavalla pölhöpopulistista - ja saattaa vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti sivistyneen nuorison suhtautumiseen puolueeseen tulevissa aluevaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä
Johtaako koronaviruspandemia populistien voittoon?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton

maanantai 27. syyskuuta 2021

Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden

Saksassa poliittinen kenttä heilahti eilen rajusti, kun sosiaalidemokraatit ottivat niskalenkin kristillisdemokraateista. Samalla vihreät ottivat kolmannen, liberaalit neljännen ja kansalliskonservatiivit viidennen sijan. Äärivasemmisto putosi parlamentista. 

Näistä aineksista kootaan Saksan tuleva hallitus, jonka koostumus ja poliittinen linja nähdään aikanaan. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että kansalliskonservatiivien hylkiminen johtaa Kristillisdemokraatit oppositioon samaan tapaan kuin Suomessa kävi Kokoomukselle viime eduskuntavaalien jälkeen, kun puolue kieltäytyi yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa. 

Suomessa SDP:n johtama vihervasemmistolainen hallinto on kahdenkin eilisen arvion (yksi, kaksi) perusteella johtanut pääministeripuolueen kannatuksen laskuun. Syynä ovat kansalaisten suuren enemmistön vastustamat äärivihreät linjaukset, joiden kautta pääministeripuolue on yrittänyt kosiskella nuorisoa ja samalla tyydyttää hallituskumppaniaan Vihreitä.

Suomen kannalta oleellista on, minkälaiseksi Saksan tulevan hallituksen EU- ja talouspolitiikka muodostuvat. Itse pidän epäuskottavana, että Merkelin linja jatkuisi ennallaan ainakaan siinä tapauksessa, että hallitus rakennettaisiin SPD:n ja Vihreiden akselin varaan.

Suomen kannalta oleellisia kysymyksiä ovat Saksan hallituksen suhtautuminen liittovaltiokehitykseen eli velkaunionin rakentamiseen, metsien kestävään käyttöön ja ydinvoimaan. Mikäli metsien käyttöä rajoitetaan kohtuuttomasti, katkeaa Suomen puujalka tai jos ydinvoimastaan luopunut - ja samalla sähkön hinnan taivaisiin nostanut - Saksa taivuttaa EU:n vaatimaan samaa myös muilta jäsenmailta, joutuu vaikeuksiin ainakin suomalainen terästeollisuus. Velkaunionin edistyminen puolestaan tarkoittaisi Suomelle vastuita eteläisen Euroopan talousahdingosta.

Näistä syistä on selvää, että Saksan tulevan hallituksen kokoonpano ja sen myötä etenkin sen poliittinen linja ovat Suomen kannalta äärettömän tärkeitä. Valitettavasti vaikutusvaltamme tehtäviin päätöksiin on kuitenkin pieni, ellei suorastaan olematon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta
Euroopan Federalistinen Unioni
Saksalainen dilemma

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Brexit-ongelmia

Helsingin sanomat kertoi, että Brexitin jälkeisessä Britanniassa on ollut monenmoista ongelmaa: ruokakaupoista ei saa aina ruokaa eikä huoltoasemilta bensiiniä. Syynä tähän on se, etteivät manner-Euroopan kuljettajat enää tule Kanaalin yli, vaan siitä eteenpäin kuljetukset pitäisi hoitaa britannialaisten autokuskien voimin. Heitä taas ei ole riittävästi.

Kuljettajien puuttumien puolestaan johtuu siitä, että saarivaltion EU-aikana kuljetusala oli siirtynyt paljolti ulkomaalaisten haltuun. Eikä tällaista tilannetta tietenkään korjata nopeasti, vaan se vie aikaa. 

Ensilääkkeenä britit houkuttelevatkin maahan ulkomaisia työntekijöitä myöntämällä heille pikaviisumeita, mutta juttu ei kertonut, olisiko näille pikaviisumikuljettajille olemassa kalustoa kuljetettavaksi, vai pitäisikö heidän tuoda mukanaan myös se.  

Lopuksi toimittaja kertoi, että tilanne ei ole heikentänyt konservatiivipuolueen kansansuosiota. Lisäksi hän arveli, ettei edes bensapula saisi brittejä katumaan brexitiä - tai ainakaan katumusta ei myönnettäisi. 

Asia jäi kiinnostamaan, joten katsoin mitä mahtavat brittien mielipidetiedustelut kertoa brexitin suosiosta juuri nyt. Google löysi tällaisista gallupeista nettisivun, josta pystyi katsomaan brexitin suosion kehityksen kyselystä toiseen.

Sen mukaan syyskuun alussa brexitiä piti hyvänä ratkaisuna 39 ja huonona 48 prosenttia briteistä. 11 prosenttia ei osannut muodostaa mielipidettä. Siten kansa näyttäisi pikemminkin katuvan ratkaisuaan kuin olevan siihen tyytyväinen. Toisaalta tilanne näyttää vaihtelevan ja vasta viime huhtikuussa tyytyväisten osuus ylitti katuvaisten määrän.
 
Nähdäkseni Britannian tilanteesta voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että suurempaan kokonaisuuteen integroituneen talouden irrottaminen itsenäiseksi ei ole yksinkertaista eikä ongelmatonta. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka kauan nyt nähtävissä olevien ongelmien selättäminen ottaa briteiltä.  

Selvää kuitenkin lienee, että kyse on pikemminkin väliaikaisesta ongelmasta kuin pysyväksi jäävästä tilanteesta. Ja että Brexitistä on ollut myös positiivisia seurauksia - vaikka HS:n juttu ei sellaisia maininnutkaan - jotka lopulta ovat vaikutuksiltaan pidempiaikaisia kuin siirtymän aiheuttamat taloudelliset ongelmat. 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!