Johtaako Suomen näyttävä operaatio Itämeren tilanteen eskaloitumiseen?

Suomi pysäytti näyttävästi merikaapeleita Venäjän toimeksiannosta katkoneen ja sen varjolaivastoon kuuluvan laivan. Tämä oli tietenkin hyvin tehty, koska kaapeleiden rikkominen oli jo muodostunut tavanomaiseksi venäläisen hybridisodan muodoksi ja olisi siten jatkunut tästä ikuisuuteen. 

Laivaa tutkitaan parhaillaan ja sen jälkeen se tultaneen päästämään matkoihinsa. Tosin mahdollisesti lastistaan vahingonkorvaukseksi tyhjennettynä sekä ehkä myös vakoilulaitteistoltaan neutraloituna.

* * *

Suurempi kysymys kuitenkin kuuluu, että mitä Venäjä tekee seuraavaksi. Erityisesti on pohdittava sitä, että ryhtyykö se suojaamaan varjolaivastonsa tihutöitä sotalaivastollaan. Tai siirtääkö se sabotaasin tekemisen laivanromuilta sotalaivoille.

Tällöin eivät Suomen tai muiden Itämeren rantavaltioiden poliisivoimien rahkeet riittäisi toiminnan pysäyttämiseen, vaan apuun tarvittaisiin sotavoimia - laivoja ja lentokoneita. Ja silloin Venäjän laivaston toimintaan puuttuminen olisi selkeä sotilaallinen eskalaatio, vaikka se olisi kuinka hyvin kansainvälisellä oikeudella perusteltu.

Käytännössähän Itämeri jouduttaisiin sulkemaan kaikilta venäläislaivoilta, mikä olisi - käsittääkseni - jo sinällään kansainvälisen merioikeuden vastainen toimenpide ja aiheuttaisi varmuudella reaktion öljykaupastaan riippuvaiselta Putinin hallinnolta. Toki hänen merivoimansa olisivat viime kädessä riittämättömät lännen ylivoimaa vastaan, mutta sitä venäläiset kenraalit voisivat yrittää tasoittaa vastustajiaan suuremmalla röyhkeydellä.

Tässä mieleeni nousee erityisesti toisesta maailmansodasta tuttu tapa koota öljytuotteita kuljettavat kauppalaivat sotalaivojen suojaamiksi saattueiksi, jotka yksinkertaisesti vain ajaisivat läpi Itämeren kuuntelematta länsimaita ja luottaen siihen, etteivät Suomen, Viron, Ruotsin, Tanskan tai edes Saksan sotavoimat lopultakaan haluaisi käyttää voimaa niiden pysäyttämiseksi. Mutta olisivatko he oikeassa?

* * *

Tämä kaikki tarkoittaaa sitä, että alkava vuosi alkaa Itämerellä ikävässä tilanteessa, joka saattaa johtaa arvaamattomiin seurauksiin, josta kärsivät lopulta kaikki osapuolet. Eivätkä Suomi tai NATO ole siinä tilanteessa välttämättä pelkästään sivustakatsojia, vaan kerran leikkiin lähdettyään niiden olisi jatkettava loppuun asti.

Toivoa tietenkin sopii, että Putin ja hänen sotilasjohtonsa ymmärtäisivät Itämerellä tapahtuneiden tihutöiden johtaneen heidät umpikujaan ja päättävät panna niille pisteen. Jos näin kävisi, jäisi myös edelle kirjoittamani uhkaskenaario - tai muulla tavalla toteutuva eskalaatio - toteutumatta ja rauha palaisi pohjolaan. Se olisi viime kädessä myös Venäjän etu.

Tämä kuitenkin edellyttäisi, että naapurimaan diktaattorilla olisi jäljellä edes jonkin verran realismia. Tai että hänen armeijansa tulisi ensi vuoden aikana yllättäen lyödyksi Ukrainassa esimerkiksi Venäjän talouden luhistumisen seurauksena. 

Valitettavasti kummastakaan ei ole olemassa selviä merkkejä, joten on jäätävä odottamaan tulevaa vuotta ja sen tapahtumia. Ja toivottava, että siitä tulee parempi kuin miltä juuri nyt näyttää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Finland Detains Russia-Linked Ship Suspected of Cable Damage
Kansainvälinen oikeus on ongelma
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Yritysten verottaminen on OECD:n mukaan talouskasvulle haitallisinta verotusta. Vasta sen jälkeen tulevat palkkojen, omaisuuden ja perintöjen, kulutuksen ja kiinteistöjen verottaminen.

Tästä syystä yrityksiä rasittavaa - eli yritysten tuloksesta maksettavaa - yhteisöveroa on Suomessa lievennetty viimeisten 20 vuoden aikana ja se on tällä hetkellä 20 prosentin tasolla oltuaan pahimmillaan vuosina 2000-2004 jopa 29 prosentissa. Vaihtoehtona voisi olla Viron tapaan yritysten verottaminen vasta sen jälkeen, kun ne realisoivat voittonsa osinkoina.

Viron mallissa etuna on se, että yritysten tulos on kokonaisuudessaan käytettävissä investointeihin kun Suomessa julkinen sektori leikkaa siitä ensin edellä mainitun 20 prosenttia. Siksi ei ole ihme, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ehdottanut yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin talouskasvun kiihdyttämiseksi, jotta yritysten investoinneille olisi nykyistä paremmat edellytykset.

Etlan mukaan tämä toimenpide vauhdittaisi talouskasvua ilman kustannuksia julkiselle taloudelle, koska yritykset ja palkansaajat hyötyvät veronalennuksesta niin paljon, että veronalennus maksaisi itsensä ajan myötä takaisin. Eli kasvattaisi julkisen sektorin muita tuloja, joita tuottaisivat järjestön johtajan Aki Kangasharjun mukaan työllisyyden paraneminen sekä ansiotason, kulutuksen ja muun toimeliaisuuden kasvu, joista kaikista seuraa verotettavia tuloja.

Ongelmana olisi lähinnä se, että näiden verotulojen kasvu tapahtuu viiveellä. Sen paikkaamiseksi Etla ehdotti valtion omaisuuden myymistä - jos ja kun ei haluta ottaa lisää velkaa. 

Tämän se teki ilmeisesti siksi, että valtio on muutenkin velkaantumassa huimaa vauhtia pitkälti Sanna Marinin (sd) hallituksen kehittelemän äärimmäisen kalliin hyvinvointihimmelin ja nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen yltiövarovaisten menoleikkausten seurauksena. 

Omalta osaltani kannatan yhteisöveron laskemista, mutta saa nähdä, tarttuuko Orpon hallitus Etlan ehdotukseen. Ja jos tarttuu, niin minkälaisen huudon se aiheuttaa verotusta rakastavissa oppositiossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Runkkurinki voisi olla hopealuoti

Yleisradio pyysi kansanedustaja Miko Bergbomia (ps.) asetumaan vihervasemmistolaiseen ja Jessi Jokelaisen (vas.) perussuomalaiseen Tiktok-kuplaan, jonka Yle oli etukäteen valmistanut eri puhelimiin. Tulokset olivat odotettuja.

Tiktokin algoritmi tarjosi perussuomalaisista kiinnostuneille esimerkiksi autoihin, metsästykseen ja rakentamiseen liittyviä videoita sekä äijähuumoria. Lisäksi niissä näkyi Elokapinan ja woke-arvojen vastustamista sekä kritiikkiä Yleä ja laajemmin journalistista mediaa kohtaan sekä esimerkiksi Aleksi Valavuoren ja Ivan Puopolon videoita.

Vihervasemmistosta kiinnostuneille taas tarjottiin videoita ihmissuhteista, mielenterveydestä ja kauneudenhoidosta. Vaikuttajista vastaan tulivat esimerkiksi Sointu Borg sekä Irene Naakka. Lisäksi videoilla kritisoitiin hallituksen leikkauksia sekä Donald Trumpia. 

Toisin sanoen perussuomalaisiin ja vihervasemmistoon kallellaan olevat henkilöt näkevät Tiktokissa varsin erilaisten maailman. Ja se vaikuttaa varsin todennäköisesti heidän ajatteluaan äärevöittävästi.

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että Ylen jutussa jäi kommentoimatta yksi aivan oleellinen seikka. Eli se, että sosiaalinen media - jopa Tiktok - voisi toimia myös täysin päinvastaisesti. 

Tarkoitan sitä tosiasiaa, että sosiaalinen media tarjoaa perinteisestä lehdistöstä poiketen ihmisille suoran yhteyden toistensa näkemyksiin. Siten se voisi parhaimmillaan olla mitä tahansa mediataloa oleellisesti monipuolisempi tiedonlähde - ellei suorastaan se hopealuoti, joka auttaisi käyttäjiään ymmärtämään koko poliittisen kentän ajattelua. 

Toisin sanoen sosiaalinen media voisi myös avartaa ihmisten maailmankuvaa verrattuna perinteiseen journalismiin. Ja sitä kautta auttaisi heitä ymmärtämään paremmin myös niiden kanssaeläjien ajattelua, jotka ovat poliittisesti toisella kannalla. Sekä jopa ehkäistä salaliittoteorioiden kannatusta.

Ylen testin mukaan näin ei siis kuitenkaan ole ainakaan nuorison suosiman TikTokin kohdalla, vaan siellä algoritmit ohjaavat käyttäjänsä samanmielisten ns. runkkurinkiin. Eikä tämä ole hyvä asia, vaikka Ylen jutussa todetaankin, etteivät sen muodostamat kuplat olleet täydellisen eheitä, vaan käytettyihin puhelimiin nousi silloin tällöin myös samoja videoita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tummaihoinen Lucia-neito nosti esille ihmisten tyhmyyden
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Myyräntyötä Ylestä vai myyräntyötä Ylessä?

Ylen julkaisi jutun, jossa soinilaisten perussuomalaisten kansanedustaja Kimmo Kivelä (sin) väitti puolueen halla-aholaisen vähemmistön vaatineen häntä tekemään ennen vuonna 2017 tapahtunutta puolueen hajoamista myyräntyötä Yleisradiota vastaan ja sitä kautta nakertamaan ihmisten luottamusta medioihin.  Tämän mukaan "se oli ihan tällainen ohjelmallinen julistus, että perussuomalaisten pitää tehdä ulostuloillaan selväksi, mitä he ajattelevat Ylestä".

Juttu on sikäli kummallinen, ettei toimittaja kommentoi siinä sanaakaan Ylen linjasta tuona aikana. Siksi päätin virkistää muistiani ja katsoa, mitä olen itse kirjoittanut aiheesta ennen vuotta 2017.

* * *

Kesäkuussa 2013 kirjoitin Arto Luukkaisen (ps) ehdotuksesta, jonka mukaan Yle voisi tehdä ajankohtaisohjelman, jossa maahanmuuttajille esitettäisiin heidän tyttölapsiin suhtautumiseensa liittyviä kysymyksiä. Siis sellaisia kuin "hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee kristityn suomalaispojan kanssa ilman että poika kääntyy muslimiksi?"

Luukkaisen ehdotuksen pohjalta ehdotin samassa kirjoituksessa Ylelle ajankohtaisohjelmaa, johon kutsuttaisiin monipuolinen keskusteluryhmä pohtimaan samaa aihetta niin ikään kysymyslistan pohjalta. Kummankaan kaltaista ohjelmaa ei ole tietääkseni esitetty Ylellä vielä tänäkään päivänä, vaikka arvelin silloin, että "näistä aineksista saataisiin aivan erinomaista journalismia, josta saattaisi seurata ennennäkemätömän hienoa maahanmuuton arvokeskustelua".  

Helmikuussa 2015 kirjoitin siitä, kuinka Yle haastatteli Syyriaan lähtenyttä jihadistia salaten tämän oikean nimen. Näin siitä huolimatta, "etteivät länsimaiden toimet taisteluihin osallistumisen estämiseksi ole vaikuttaneet nimeksikään; ja uutisen tehdessään valtionmedia tulee mainostaneeksi jihadismia kaikille kuulolla oleville". 

Lokakuussa 2015 ihmettelin, kuinka Ylen silloisessa useiden kymmenien ihmisten maahanmuuttajaillassa "on kutsuttu salillinen maahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia ihmisiä. Sekä maahanmuuttajatoteemeja ja muodon vuoksi tai vain altavastaajiksi kaksi aiheeseen kriittisesti suhtautuvaa."

Huhtikuussa 2016 pohdin, että miksi Ylen toimitus käänsi Guardianista jutun suomeksi muuten varsin uskollisesti, mutta jätti kertomatta sen, että Belgiaan tuleville maahanmuuttajille allekirjoitettavaksi annettu julistus "kertoo tulijoilta vaadittavaan homojen oikeuksien sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon tunnustamista". Ihmetelin, että "eihän kyse vain ole siitä, että yleläiset epäilevät suomalaisilla olevan varsin hyvän käsityksen tietyistä kulttuureista tulevien henkilöiden suhtautumisesta homojen oikeuksiin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon".

Maaliskuussa 2017 hämmästelin Ylen uutista Ruotsin rajusti lisääntyneistä jengirikoksista tarjoten monenlaisia lukuja. Kummallista oli kuitenkin se, ettei Ylen "uutinen mainitse sanallakaan rikollisjengien etnisistä kytkennöistä eli maahanmuuttajataustoista. Ei, vaikka sen linkittämä Expressen-lehden uutinen kertoi yhden tapetun jengijohtajan nimenkin (Merhawi Aregai) ja julkaisi hänestä jopa Afrikkaan viittaavan valokuvan."

* * *

Näiden viime vuosikymmenellä tehtyjen muistiinpanojeni perusteella näyttää siltä, ettei Yleisradio tosiaankaan pystynyt tuolloin - ainakaan maahanmuuttokysymyksissä - neutraaliin uutisointiin. Sen sijaan sen toimitus syötti kaikelle kansalle omaa vihervasemmistolaista propagandaansa, joka on sittemmin osoittautunut suomalaisten harhaanjohtamiseksi ellei suorastaan etnisesti suomalaista vastaan suunnatuksi myyräntyöksi - yleläistä kielikuvaa käyttääkseni. 

Siten ei ole ihme, että jo tuolloin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan ongelmallisuuden erinomaisesti ymmärtäneet halla-aholaiset suhtautuivat yhtiön tosiasioita peittelevään journalismiin hyvinkin kriittisesti. Ja vaativat Yleä korvaamaan valheellisen uutisointinsa tosiasioihin perustuvalla journalismilla siinä kuitenkaan onnistumatta, kuten vaikkapa tämä syyskuinen tapaus osoitti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Ylen uutistoimituksen kehityshanke
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Kansainvälinen oikeus on ongelma

Suomalaiset toimivat viime talvena erinomaisesti itärajalla tapahtuneen Venäjän hybridihyökkäyksen torjumiseksi. Samoin näyttää käyvän kuluvalla viikolla, kun Itämerellä on katkaistu jo neljäs Suomen ja Viron välinen datakaapeli.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) totesi Venäjän varjolaivastoon kuuluvan - mutta Cook-saarten lipun alla purjehtivan - laivan katkaistua Suomen ja Viron välisen merikaapelin, että tahallista tuhoa tekevien laivojen pysäyttämiseksi tarvitaan lisää toimia. Keinona voidaan käyttää pääministerin mukaan sitä, että EU lisää aluksia Venäjää vastaan suunnattuihin pakotepaketteihin. 

Samaa mieltä oli EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas. Nähtäväksi siis jää, kuinka se onnistuu. 

Orpo myös huomautti tapauksen olevan seurausta siitä, että Putin ja Venäjä jatkavat hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Varjolaivastollahan rahdataan öljyä maailmalle ja rahoitetaan siten Putinin sotaa kiertämällä länsimaiden asettamia pakotteita. Siksi sen toiminta pitää saada tavalla tai toisella loppumaan jo siitäkin syystä, että Ukrainaan saataisiin oikeudenmukainen rauha. 

* * *

Tässä vaiheessa on selvää, että Suomen viranomiset ovat toimineet viimeisen kaapelin katkeamisen jälkeen erinomaisesti. Epäilty laiva otettiin haltuun näyttävällä operaatiolla, minkä jälkeen sillä aloitettiin tutkinta. 

Poliisi toimi mallikkaasti myös infotilaisuudessa, jossa ei lotkautettu korvaakaan Venäjän mahdollisten vaatimusten suuntaan. Sen sijaan toimittajien kysymyksiin vastattiin muutamalla sanalla, ettei venäläisiin olla eikä tulla olemaan yhteydessä. 

Näin piti tietenkin menetellä, koska Cook-saarten lipun alla purjehtivan laivan asia ei kuulu millään tavalla venäläisille. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko kyseisen saarivaltion viranomaisilla mahdollisesti asiaan liittyviä kysymyksiä. 

* * *

Omalta kohdaltani näen, että kaapelin katkaisija on selvitettävä, rikokseen syyllistyneitä on rangaistava ja heiltä on perittävä maksu aiheutetusta vahingosta ennen kuin laiva palautetaan omistajalleen. 

Tässä suhteessa on kuitenkin valtava ongelma. Sen nosti esille Euroopan hybridiuhkien torjuntakeskuksen verkostojohtaja Jukka Savolainen todetessaan, että sabotaasin taustalla oleva taho jää kuitenkin väistämättä auki. Näin siksi, että tapauksia yritetään selvittää länsimaisen oikeuskäytännön keinoin.

Toisin sanoen länsimainen ja etenkin kansainvälinen oikeusjärjestelmä on este oikeuden toteutumiselle. Näinhän ei tietenkään saisi olla, vaan päinvastoin, oikeusjärjestelmän pitäisi tukea oikeuden toteutumista. 

Eikä missään tapauksessa saisi käydä siten, että - kuten pääministerikin totesi - syyllinen kyllä oikeasti tiedetään, mutta kansainvälisen oikeuden korkeat tuomarit joutuvat leikkimään, ettei muka tiedettäisi, koska oikeudellista näyttöä on äärimmäisen vaikea saada.

* * *

Tässä suhteessa tapaus muistuttaa niin sanottua humanitaarista maahanmuuttoa. Siinähän ei ole juurikaan kyse hädänalaisten ihmisten suojelusta, vaan tulijoiden pyrkimyksistä korkeampaan elintasoon - ja vieläpä vastikkeettomaan sellaiseen. Jostain syystä nämä opportunistit näyttävät kuitenkin olevan kaikkialla länsimaissaa oikeuslaitosten erityisessä suojeluksessa.

Samoin niin sanotut kansainväliset humanitaariset järjestöt saavat - oikeusoppineiden korvankaan lotkahtamatta - avustaa Välimerellä ihmissalakuljettajien bisnestä kuljettamalla kehitysmaalaisia Afrikan rannikolta Europan puolelle. Ja samalla aiheuttaa välillisesti tuhansien ihmisten kuolemia ilman, että heitä rangaistaisiin tästä toiminnastaan kansainvälisessä - tai missään muussakaan - oikeudessa.

Siksi on kysyttävä, että olisiko jo lopultakin tunnustettava, ettei kansainvälinen oikeus toimi. Ja ryhtyä sellaisiin toimiin, joiden seurauksena se saataisiin toimimaan?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet
Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä

Kehitysmaalaisten ammuskelua ja veneilyä

Jouluaattona luetaan perinteinen joulurauhan julistus, jossa sanotaan muun muassa, että "se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät".

Tämä teksti on kuitenkin vain puhetta, eikä jouluna tapahtuvista rikoksista tule niiden tekijöille sen kummempia rangaistuksia kuin muulloinkaan. 

Tämä tuli mieleeni, kun luin uutista siitä, kuinka Espoon Puustellinmäessä oli myöhään jouluaattona ammuskeltu tarkoituksena ihmisten tappaminen. Poliisi pyytää ihmisiä kertomaan siihen liittyviä havaintojaan sekä lähettämään mahdollisia kuvia ja videoita tapauksen selvittämiseksi.

Tähän ammuskeluun saattaa liittyä jengirikollisia, mutta tutkinta on edelleen kesken. Poliisi ei ole tarkentanut sen tapahtumapaikkaa, koska sen mukaan tilanne on ollut "osittain liikkuva", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Joka tapauksessa virkavalta näyttäisi pitävän mahdollisena rikoksen liittymistä muutama viikko sitten Espoon Suvelassa tapahtuneeseen ampumiseen, jossa murhattiin 20-vuotias mies.

Edelle kirjoittamieni tietojen perusteella näyttää joka tapauksessa vahvasti siltä, että kyse on maahanmuuttajiin kytkeytyvästä rikoksesta. Eli Suomessa vuodesta 1990 alkaen harjoitetun löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksista. 

* * *

Sellaisesta on kyse myös Iso-Britanniassa, jonne pyrkii edelleen joukoittain kehitysmaalaisia. Tuoreen tiedon mukaan ranskalaisviranomaiset ovat ottaneet joulupäivänä mereltä kiinni yli sata Englantiin pyrkinyttä tummahipiäistä kehitysmaalaista. 

Brittien kannalta on ikävää, että uutinen jatkuu tiedolla, jonka mukaan kuluvana vuonna "kymmenettuhannet ovat myös onnistuneet kanaalin ylityksessä". Näin siitä huolimatta, että maan hallitus on vannonut pyrkivänsä estämään ihmisiä salakuljettavien rikollisjärjestöjen toiminnan.

Suomessa kehitysmaalaisten tulijamäärät ovat onneksi pienempiä. Tilastojen mukaan suurin tänä vuonna turvapaikkaa hakeneiden kehitysmaalaisten ryhmä on ollut somalit, joiden hakemuksia on jätetty arvioitavaksi 362. 

Seuraavina tulevat irakilaiset (272) afgaanit (245), syyrialaiset (191) ja nigerialaiset (185). Näistä ainakaan somaleilla tai syyrialaisilla ei liene enää minkäänlaista perustetta turvapaikalle ja nigerialaisistakin sellainen saattaa olla vain kristityillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Erilainen joulu

Tänään me suomalaiset vietämme jouluaattoa kukin omalla tavallamme. Suurin osa meistä nauttii juhlapyhistä rauhassa läheisten kanssa ja vanhoja perinteitä noudattaen. Näin teen myös minä. 

Aina eivät asiat kuitenkaan ole olleet yhtä hyvin, vaan ihmiset ovat joutuneet viettämään joulua hyvinkin erilaisissa tunnelmissa. Ja tänä päivänäkin ukrainalaisten joulua varjostaa käynnissä oleva sota, jonka vaikutusta tunnelmaan on täältä turvallisesta pohjolasta vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta edes kuvitella.

Siksi päätin jakaa seuraavan tekstin teidän kanssanne, että muistaisimme olla tyytyväisiä ja kiitollisia siitä rauhasta ja tunnelmasta, josta saamme nauttia tänäkin joulua. Se on yksikön sotapäiväkirjasta löytyvä kuvaus jalkaväkirykmentti 65:n 1. konekiväärikomppanian joulusta talvisodan alkamisvuonna 1939. 

"24.12. Jouluaatto. Majan muutto Räisäselle. Osa komppaniasta tulitaisteluun, vänrikki Micklin. Venäläiset lentokoneet. Jouluaattoiltana viulu + kitara + laulua. Mieliala aika korkealla. Tuvat hyvin lämpimät.

25.12. Kello 4 herätys. Sen jälkeen aika aikainen lähtö etulinjoille. Kuiva-muona lopussa. Huolto äärimmäisen vaikeaa. Miehet asemissa hirmuisessa pakkasessa 35º nälkäisinä, mutta auttaa ei voinut huonojen yhteyksien takia. Kranaatteja useampaan otteeseen. Ryssät perääntyivät n. 3-4 km. Kiivas takaa-ajo. Kers. Taimi haavoittui. Yö kylmä. Huolto hieman paremmin. Pataljoonalla ei telttoja eikä muutakaan muille kuin I komppanialle. Saimme yöllä muonaa.

26.12. Taistelut jatkuivat kiivaina yöllä. Partiot jatkoivat liikettä ja taisteluja. Oma partio vaiensi ryssän krh:n. Aamulla pääsimme lepäämään. Melko rauhallinen päivä yleensä. Kranaatteja + lentokoneita."

Näillä sanoilla menneisyydestä toivotan teille kaikille - arvoisat lukijani - hyvää, rauhallista ja kiitollista joulun aikaa! Ja ukrainalaisille lisäksi hyvää tulevaisuutta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pyhän maan joululahja
Oikein hyvää ja salaista joulua!
Nauttikaa joulusta!

Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Pääministeri Petteri Orpo (kok) kutsui Lappiin muutamia EU-maiden johtajia keskustellakseen heidän kanssaan Unionin yhteisistä asioista. Mukana olivat Ruotsin, Kreikan ja Italian pääministerit sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. 

Heistä viimeksi mainitsemani virolainen Kaja Kallas totesi yksiselitteisesti, että jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautuminen on EU:n jäsenmaiden oma päätös. Sekä kertoi, että myös muissa EU-maissa käydään keskustelua samasta aiheesta. 

Hän arveli myös, että miinat ovat sodassa tehokkaita, mutta voivat rauhan aikana vahingoittaa eläimiä tai lapsia. Paitsi että Suomessa jalkaväkimiinat ovat rauhan aikana miinavarastoissa pois lukien ne yksittäiset tapaukset, joissa niiden tehoa testataan eli demonstroidaan esimerkiksi varusmiehille. Ne eivät siten aiheuta rauhan aikana koskaan vahinkoa lapsille tai eläimille. 

Miinat eivät ylipäänsä aiheuta vahinkoa kenellekään sen enempää kuin autotkaan ajavat itsekseen väkijoukkoihin Saksassa. Sen sijaan vastuuttomat käyttäjät saattavat aiheuttaa vahinkoja autojen tai miinojen avulla, kuten esimerkiksi Pekka Haavisto (vihr) on todennut. 

Siksi olisi hyvä, joskin epätodennäköinen asia, että Ukrainassa vastuutonta sodankäyntiä harjoittanut Venäjä lopettaisi miinojen valmistuksen ja käytön sekä liittyisi Ottawan sopimukseen. Ja vastaavasti miinojen riskit sivullisille huomioon ottava Suomi irtautuisi siitä mahdollisimman nopeasti.

* * *

Orpon palaverissa Italian Giorgia Meloni totesi Venäjän uhan EU-maille olevan paljon kuviteltua laajempi. Hänen mukaansa "se koskee demokratiaamme, julkiseen mielipiteeseen vaikuttamista, Afrikan tapahtumia, raaka-aineita ja maahanmuuton välineellistämistä... Pitää ymmärtää, että rauha ja turvallisuus kuten olemme sen vuosia ymmärtäneet ja jota on pidetty itsestään selvänä, ei ole sitä enää."

Tämän näkemyksen ilmaisivat jakavansa sekä Kreikan pääministeri että EU:n Kaja Kallas. Sekä toivottavasti myöskin kaksi muuta palaveriin osallistunutta eli Petteri Orpo ja Ruotsin Ulf Kristersson. 

* * *

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä juuri nyt ja ensi vuonna Euroopan keskeinen haaste on edelleen Ukrainan sota. Sen viimeisimpänä käänteenä ukrainalaiset tuhosivat Kazanilaisen pilvenpiirtäjän, minkä seurauksena Venäjän presidentti ryhtyi jälleen uhoamaan kuin mentaalisesti häiriintynyt pikkulapsi. 

Onhan nimittäin aivan selvää, että Putin tekee jo nyt kaikkensa voittaakseen käynnistämänsä sodan. Eikä hän siksi pysty lisäämään kuin kaikkien mahdollisten kansainvälisten sopimusten vastaista terroria, josta viimeisimmäksi puhuttanut aihe koskee venäläisten ottamien sotavankien murhaamista. 

Siksi Putinin kommentti alleviivaa sitä, että hänen johtamansa Venäjä on vain halveksuttava roistovaltio, jolle sivistyneiden kansojen ei tule antaa minkäänlaista sotilaallista etua. Ei etenkään niin sanottujen ihmisoikeuksien varjolla. 

Tästä syystä Suomen irtautuminen Ottawan sopimuksesta ei olisi pelkästään hyväksyttävää vaan oikea ja jopa välttämätön päätös myös ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Onhan maallamme Venäjän kanssa noin 1 300 kilometriä pitkä raja, jonka puolustaminen ilman miinoja olisi vaikeaa, mikäli Putinin tai jonkun hänen seuraajansa hallinto päättäisi jatkaa Ukrainan sodan jälkeen naapurimaidensa terrorisoimista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän

Suomalaisten tulevaisuus on karu

Yleisradio on kertonut tuoreimmasta viides- ja kahdeksasluokkalaisten liikunnallisuutta mittaavan Move-tutkimuksen tuloksista. Luin toki jo aiemmin 11. päivänä julkaistun jutun, mutta vasta eilen lukiessani tuoreempaa uutista havahduin. 

Tutkimuksen mukaan peräti 38 prosentilla viides- ja kahdeksasluokkalaisista fyysinen toimintakyky on huolestuttavalla tasolla. Tutkimuksesta  vastaavan apulaisprofessori Mikko Huhtiniemen mukaan heidän energiansa "ei välttämättä riitä siihen, että jaksaisi koulupäivän ja koulupäivän jälkeen vielä ehkä harrastuksia ja muuta vapaa-aikaa väsymättä. Siitä syntyy helposti negatiivinen kierre, jos koulupäivän jälkeen tuntuu, että on takki tyhjänä eikä meinaa jaksaa enää lähteä ulos tai puuhata mitään, niin helposti jämähtää sohvan nurkkaan, mikä edelleen ruokkii negatiivista kierrettä."

* * *

Koko karu totuus paljastui itselleni kuitenkin vasta eilen, kun luin liikunnanopettaja Henrik Johansénin kertoneen, että "liikuntatunneilla näkee lapsia, jotka eivät osaa juosta. Vika voi olla jopa siinä, että saman puolen käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa... Osa oppilaista pelkää hikoilemista, ja paha hengästyminen voi olla täysin uusi asia."

Ehkä vieläkin surkeampaa on se, että - edelleen Johansénin mukaan - "osa koululaisista ei pääse oikeaoppisesti kyykkyyn tai pysy asennossa kaatumatta". Sekä se, että osa lapsista ei ole ennen kouluikää koskaan kävellyt metsässä eikä osaa ylittää juurakoita. Jos pinta on vähänkin liukas tai pitäisi kiivetä, eivät riitä taidot tai uskallus."

Johansén listasi muitakin seikkoja, mutta nämä riittäköön vakuuttamaan teidät - arvoisat lukijani - että suuri osa nykyisistä suomalaisvanhemmista on epäonnistunut kertakaikkisen täydellisesti lastensa kasvatuksessa. Onhan selvää, että jos ihmisellä on edellä kuvatun kaltaisia heikkouksia jo yksitoista- ja neljätoistavuotiaina, on heillä vanhempana paljon ongelmia. 

Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että kun ihmisen notkeus ja kehonhallinta joka tapauksessa vähenevät iän myötä, niin miten nykyiset koululaiset selviävät vanhempana - eli painavampana ja iän tuoman lisääntyvän kankeuden ja kehon tukirakenteiden haperoitumisen heikentämänä - esimerkiksi juuri nyt ajankohtaisesta talvisesta liukkaudesta. 

Ja miten veronmaksajat selviävät muutenkin kustannuskriisissä olevan terveydenhuoltojärjestelmäämme kustannuksista nykyisten teinien kuormittaessa sitä tulevaisuudessa yhä enemmän murtuneilla luillaan, revähtäneillä lihaksillaan ja tärähtäneillä aivoillaan? 

Tai kuinka he ylipäänsä kykenevät edes parhaassa aikuisiässään - eli kaksi-kolmikymppisinä - tavallisiin arkiaskareisiin, joissa tarvitaan notkeutta, tasapainoa ja fyysistä suorituskykyä. Siis esimerkiksi kodin siivoamiseen (myös sohvien alta), pikkulasten nostelemiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen (kyykyssä ja juosten), lumen luomiseen (liukkaalla pinnalla ja voimalla), fyysisen työn tekemiseen tai varusmiespalveluksen suorittamiseen? 

Vastaus on ikävän yksinkertainen: eivät mitenkään tai ainakaan ilman suuria ponnisteluja. Siksi on asetettava uusi kysymys: miten maamme poliitikot aikovat korjata asian, vai korjaavatko lainkaan? 

Jos jälkimmäistä - kuten epäilen jo siitäkin syystä, että teinien liikuntakyvyn kehitystä luonnehdittiin kaikesta edellä mainitsemistani seikoista huolimatta positiiviseksi - niin samalla he tuomitsevat isolle osalle suomalaisista karun tulevaisuuden. 

JK kello 8:04. Lisään tähän vielä sen, että alokkaiden eilen uutisoitu lisääntynyt infektioriski saattaa hyvinkin olla seurausta nuorison heikentyneestä yleiskunnosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?

Saksassa epäillään, että vuodesta 2006 Saksassa asunut, noin 50-vuotias saudiarabialainen psykiatriaan ja psykoterapiaan erikoistunut lääkärimies on ajanut Magdeburgin joulutorille ja ajanut sen läpi (raaka video paikalta) kovalla vauhdilla ainakin 400 metrin matkan joulutorin läpi. Hänen oletetaan toimineen yksin.

Saudimiehen autoilun seurauksena joulutorilla on kuollut ainakin kaksi ja loukkaantunut 68 ihmistä. Heistä 15 on kriittisessä tilassa ja 37 saanut vakavia vammoja. Mies asui noin 40 kilometriä Magdeburgista sijaitsevassa Bernburgin kaupungissa ja hänellä oli pysyvä oleskelulupa.

Sikäli tapaus ei ollut yllättävä, että Saksan viranomaiset olivat varoitelleet ihmisiä joulumarkkinoihiin liittyvästä terrorismiriskistä, koska joulumarkkinat ovat "ideologisesti sopiva kohde islamismin motivoimille henkilöille". 

Tapauksen tekee kuitenkin erikoiseksi se, että joidenkin saksalaisten mediatietojen mukaan saudi olisi kirjoitellut sosiaalisessa mediassa positiiviseen sävyyn maahanmuuttokriittisestä AfD-puolueesta. Eikä poliisilla ole toistaiseksi tietoa tekijän motiivista, eli onko se islamistinen vai äärioikeistolainen.

* * *

Suomalaisista poliitikoista pääministeri Petteri Orpo (kok) on viestittänyt tapauksesta ympäripyöreästi ja ketään syyllistämättä, että se on "kauhea uutinen Magdeburgin joulumarkkinoilta. Ajatukseni ovat uhrien perheiden ja ystävien kanssa, ja toivon loukkaantuneiden nopeaa paranemista."

Samoilla linjoilla oli Vasemmistoliiton Minja Koskela, jonka mukaan "Uutiset Saksasta ovat järkyttäviä. Valtavasti voimia jokaiselle, jota asia koskettaa."

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen sijaan otti erilaisen kannan ilmoittamalla niin ikään sosiaalisessa mediassa, että "Eurooppalaisten ei pitäisi elää pelossa. Ei jouluna eikä koskaan. Meidän pitää suojata paitsi rajamme, myös katumme."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mistä Saksassa oli lopultakin kyse. Lääkärinä auton ajaja lukeutui koulutettuihin ja siten yleensä Euroopassa toivottuihin maahanmuuttajiin, mutta saudina hänellä oli muslimitausta. Toisaalta mies on - väitetyn - sosiaalisen median käyttäytymisensä perusteella saattanut olla äärioikeistolainen ja jopa islamismia vastustava vapaa-ajattelija.

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, ettei Magdeburgin torilla olisi ajettu autolla ihmisten yli, ellei siellä olisi harjoitettu sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena maassa asuu nykyisin noin 5,5 miljoonaa muslimia. Siis saman verran kuin Suomessa on asukkaita.

JK kello 14.00. Näyttää siltä, että autoterrorismia huumepäissään harjoittanut henkilö oli 50-vuotias Saudi-Arabiasta kotoisin oleva Itä-Saksassa asuva ex-muslimi, joka kannatti AfD:tä (äärioikeistolainen puolue) ja halusi rangaista Saksaa suvaitsevaisuudesta islamisteja kohtaan. Toisin sanoen hän oli järkensä menettänyt sekopää. Terrosismitilastoihin tämä tapaus mennee äärioikeiston tekemänä terrorismina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Helsingin sanomat julkaisi tämän kuun 18. päivänä ensin kello 11.52 ja sitten kello 14.32 kaksi artikkelia, joissa kerrottiin Riikka Purrasta (ps) tehdyistä epäinhimillistävistä graffiteista, joista uudempaan oli kuvattu jopa veitsi iskettynä hänen rintansa läpi. Jutussa ei tuomittu graffitin tekijöitä millään tavalla. 

Sen sijaan HS tarjosi ensimmäisen graffitin tekijälle julkista palstatilaa haastattelemalla häntä tekosensa poistamisesta. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa omassa toiminnassaan, eikä myöskään sen tilalle maalatussa veitsigraffitissa.  

HS:n ensimmäisen jutun jälkeen kesti yli vuorokauden ennen kuin ensimmäinen poliittista vasemmistoa edustava poliitikko tuomitsi graffitin julkisesti. Hän oli Tytti Tuppurainen (sd), jonka mukaan "eri medioiden uutisoimat graffitit Riikka Purrasta ovat epäasiallisia ja vastenmielisiä. Hallituksen politiikkaa saa ja pitääkin arvostella, mutta kaikenlainen väkivalta ja siihen yllyttäminen on yksiselitteisen väärin". 

Yleisradio kommentoi asiaa vasta eilen noin viiden aikaan iltapäivällä. Jutussa annettiin ensin palstatilaa ensimmäisen graffitin tehneelle töhrijälle, joka ei nähnyt siinä minkäänlaista ongelmaa. Sen jälkeen haastatellut ohikulkijat suhtautuivat kuitenkin vielä näkyvissä olleeseen puukkokuvaan negatiivisesti.   

* * *

Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka suurimmat suomalaiset mediat hyväksyvät jopa äärimmäiseen väkivaltaan yllyttämisen silloin, kun kohteena on perussuomalainen poliitikko. Vaikka HS:n ja Ylen negatiivinen suhtautuminen puolueeseen ja sen edustajiin on tunnettu jo aiemmin, ainakin itseäni hämmästytti, ettei Krista Kiurun äskettäinen tapaus ja siinä yhteydessä käyty keskustelu epäinhimillistävän retoriikan poliittista väkivaltaa lisäävästä vaikutuksesta ollut millään tavoin vaikuttanut heidän asenteisiinsa.

Olisihan nimittäin voinut kuvitella, että juuri nyt toimittajat olisivat ymmärtäneet edes "sisäsiisteyssyistä" ottaa kriittisen kannan valtiovarainministerin dehumanisointiin ja jopa tämän puukotukseen yllyttäviin seinäpiirroksiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, enkä keksi tälle kuin yhden syyn.

Minusta nimittäin näyttää siltä, että Ylen ja HS:n toimittajat ovat ajaneet itsensä niin suureen persuvihaan, etteivät he enää kykene näkemään näitä edes ihmisinä, vaan vastustettavina monstereina, joita eivät  koske samat ihmisoikeudet kuin muita poliittisen kentän toimijoita. Toivoa kuitenkin sopii, etteivät suomalaiset ota näiden medioiden - omasta mielestään - tähtitoimittajia tosissaan, vaan jättävät heidän yllytyksestään huolimatta tekemättä kaikenlaisen poliittisen väkivallan. 

Tämä toiveeni on syytä ottaa tosissaan, sillä vaikka meillä suomalaisilla onkin tapana pitää itseämme rauhallisena kansana, on kuitenkin tosiasia, että meillä on nähty peräti kaksi veristä sisällissotaa: 1500-luvun lopussa nuijasota ja reilu sata vuotta sitten punakapina, jotka molemmat olivat äärimmäisen julmia ja verisiä. Eikä sellaisen manaaminen kolmatta kertaa ole järkevää tai sopivaa edes maamme valtalehdistön tiedostavaisille toimituksille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittista kiihotusta
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Karun totuuden tunnustaminen on liian vaikeaa

Oli mukava havaita sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen toteavan, että laittomasti maassa olevien terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on "nimenomaan tämä, että jos henkilö on täällä laittomasti maassa, hänen tulisi täältä poistua. Ja terveydenhuoltojärjestelmänkään ei pitäisi tukea sitä, että maassa oleskellaan pidempään."

Laitonta maassaoloa ei tietenkään tulisi tukea millään muullakaan tavalla - ei yksityisen henkilön, ei seurakuntien, ei julkisen hallinnon eikä myöskään minkäänlaisten kansalaisjärjestöjen toimesta. Sen sijaan näiden kaikkien tulisi toimia siten, että Suomessa oleskellaan vain luvallisesti. 

* * *

Vähemmän mukavaa ellei suorastaan ikävää oli sen sijaan kuunnella toista virkamiestä eli sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikköä, joka kertoi, että "kun täältä ministeriön näkökulmasta katsoo valtakunnallista tilannetta ja tilannetta noin 5–10 vuoden päähän, niin valitettavasti täytyy sanoa, että joudumme varmasti vielä uudelleen arvioimaan, pitäisikö meidän tehdä uusia päätöksiä nimenomaan sen kaikkein raskaimman erikoissairaanhoidon ja päivystysverkon osalta".

Tällä kommentillaan hän tarkoitti, että joidenkin sairaaloiden yöpäivystysten lopettaminen ei suinkaan ollut mikään radikaali toimenpide, vaikka aiheuttikin hallituksen rivien rakoilua. Sen sijaan se oli vaatimaton ensiaskel sen varmistamiseksi, että kansalle pystytään ylipäänsä tarjoamaan kattavaa julkista terveydenhuoltoa. 

* * *

Taustalla on tietenkin jossain määrin maan julkisen talouden krooninen ylikulutus, mutta myös koulutuspolitiikassa tehdyt virheet ja pidemmällä tähtäimellä nuorten haluttomuus perheiden perustamiseen sille otollisimmassa iässä. Ensin mainitun ilmeisenä tarkoituksena on ollut lääkärikunnan palkkatason nostaminen ja jälkimmäinen on seurausta yhteiskunnan arvojen muuttumisesta. 

Koulutusta on toki helppo - joskaan ei ilmaiseksi - korjata lisäämällä lääketieteen opetusta yliopistoissa. Jälkimmäinen sen sijaan on vaikeampaa, eikä se ole onnistunut missään, vaikka ainakin Unkarissa sitä on yritetty hyvinkin tosissaan. 

Työvoimapulaa on Suomessa yritetty ratkaista houkuttelemalla ulkomaisia terveydenhuollon ammattilaisia maahamme. Se on auttanut jonkin verran, mutta täytyy kuitenkin ihmetellä, ettei sairaaloissa näy juurikaan somalialaisia tai irakilaisia lääkäreitä ja hoitajia, vaikka Suomen harjoittama maahanmuuttopolitiikka on houkutellut juuri näiden maiden kansalaisia maahamme - sekä tarjonnut heidän nuorilleen mahdollisuuden kouluttautua käytännössä ilmaiseksi haluamaansa ammattiin. Syitä voimme vain pohtia.

* * *

Onni tässä onnettomuudessa on, että tietotekniikan ja robotiikan kehitys mahdollistavat puuttuvan työvoiman korvaamisen. Siinä edelläkävijänä on toiminut Japani, missä esimerkiksi vanhustenhuolto on yhä enemmän siirtynyt ihmisiltä robottien tehtäväksi. Siksi lienee todennäköistä, että myös minä pääsen robottien hellään huomaan viimeisinä vuosinani. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että myös tämä ratkaisu edellyttää Suomen talouden tervehdyttämistä. Ja siksi meidän suomalaisten on tavalla tai toisella onnistuttava tekemään nykyistä tuottavampaa työtä - eli lisäämään onnistuneita innovaatioita sekä kaupallistamaan ja markkinoimaan niitä sekä olemaan nykyistä taitavampia ja ahkerampia yrittäjiä ja työntekijöitä. 

Lisäksi julkisen sektorin kustannusten kasvu väestön ikääntymisen seurauksena on pystyttävä pitämään kurissa leikkaamalla mieluummin ennemmin kuin myöhemmin valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien budjeteista sellaiset - tämän blogimerkinnän alussa käsittelemäni kaltaiset - menot, jotka eivät ole välttämättömiä tai voidaan korvata yksityisten toimijoiden kautta eli markkinaehtoisesti. 

Valitettavasti juuri tämä näyttää olevan liian vaikeaa suomalaisille poliitikoille. Ja heidät valtaan valitsevalle Suomen kansalle, jolle karun totuuden tunnustaminen näyttää olevan liian vaikeaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Viipalointia vai kasvatusta?
Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä

Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Olin tänä aamuna pudota tuoliltani avattuani Suomen uutisten nettisivun. Syynä oli otsikko, jonka alkuosan mukaan "SDP esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista".

Artikkelin päätekstin mukaan SDP esitti hallituksen kiristyksistä luopumista perumalla vastaanottorahan leikkaukset sekä tuplaamalla Suomen pakolaiskiintiön. Lisäksi puolue nostaisi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon käytettävää julkista rahoitusta viisi ja vastaanottotomintaan yhdeksän miljoonaa euroa.

Tämä siis juuri silloin, kun hallitus on joutunut tekemään - muun muassa SDP:n vastustamia - leikkauksia monien sairaaloiden yöpäivystyksiin. Ja aikana, jolloin peräti joka viides Suomen täpötäysissä vankiloissa tekojaan sovittavista ihmisistä on ulkomaalainen ja usein juuriltaan pakolaistaustainen irakilainen tai uusruotsalainen.

Eikä siinä kaikki, vaan suurelta osin turvapaikanhakijataustaisten nuorten muodostamat jengit harjoittavat väkivaltaa ja käyvät huumekauppaa erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Suomessa. Ja isommille apajille ovat maassamme pyrkimässä maahanmuuttajataustaisten uusruotsalaisten rikollisjärjestöt. 

Eivätkä ongelmat rajoitu pelkästään ammattirikollisiin ja nuorisojengiläisiin, vaan jopa niin sanotut suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajataustaiset ihmiset aiheuttavat ongelmia. Tästä uunituore esimerkki kertoi naisen raiskanneesta taksikuskista, jonka "kielitaito oli huono, ja nainen joutui itse kirjoittamaan osoitteen kuljettajan navigaattoriin".

Eikä siitäkään ole kuin reilut kaksi viikkoa, kun yksi SDP:n jäsen jäi kiinni maanpetoksellisluonteisesta toiminnasta. Ja joutui sen seurauksena eroamaan valiokunnan puheenjohtajan paikalta.

Näiden tosiasioiden valossa ei voi kuin ihmetellä sitä, että miten ihmeessä SDP:n kannatus voi olla äänestysikäisten suomalaisten parissa suurempi kuin minkään muun puolueen. Ja hämmästellä, kuinka peräti 51 prosenttia suomalaisista haluaa juuri sen osallistuvan maamme seuraavaan hallitukseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

Ylen uutistoimituksen kehityshanke

Vasemmisto-oppositio ja erityisesti Yleisradion uutistoimittajat yrittivät hyödyntää Krista Kiuruun (sd) kohdistunutta väkivaltaa Perussuomalaisia vastaan. Viimeisenä keinona - josta blogistikollega Yrjöperskeles jo eilen kirjoittikin -  käytettiin tahallista väärinymmärrystä vielä senkin jälkeen kun oli selvinnyt, ettei Kiurun kohtaamalla väkivallalla ollut mitään tekemistä politiikan kanssa. 

Nähdyn kaltainen uutisointi ei ole hyvää journalismia saati puolueetonta tiedonvälitystä. Sen sijaan se on verovaroin rahoitetun mediayhtiölle sopimatonta poliittista propagandaa, johon Ylen uuden uutispomon Panu Pokkisen on syytä puuttua.

Tapaus nimittäin osoitti Ylen toimittajilta jääneen huomaamatta hyvän journalismin olevan demokratian kulmakivi. Näin siksi, että tässä valtiomuodossa kansa äänestää joukon poliitikkoja tekemään päätöksiä puolestaan. Se taas on mahdollista vain silloin, kun äänestäjät tietävät eri poliitikkojen suhtautumisen erilaisiin asioihin ja käsittävät mitä näiden valtaan pääsemisestä seuraa. 

Ensimmäinen vaatimus on suhteellisen helppo rasti, sillä mediat tarjoavat nykyisin vaalikoneita, joista löytää vaivattomasti ehdokkaiden näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin. Sen sijaan toinen kohta on vaikeammin saavutettavissa ja siksi on lähtökohtaisesti hyvä, että Suomeen on aikanaan perustettu verorahoilla toimiva - lähtökohtaisesti puolueeton, luotettava ja monipuolinen Yleisradio. 

Valitettavasti se kuitenkin epäonnistuu näiden vaatimusten täyttämisessä varsin usein, kuten muun muassa alussa mainitsemani Krista Kiurun Kaisaniemessä kohtaaman väkivallan ennenaikaisia johtopäätöksiä korostava ja poliittinen - virheellisen kannan vielä jälkikäteenkin ottanut - uutisointi osoitti.

Onneksi Yle ei ole maan ainoa media, vaan myös kaupallisilla ja avoimesti poliittisesti sitoutuneilla medioilla toimivilla journalisteilla on sanavapaus, jota hyödyntämällä kansalaisilla on - tai ainakin pitäisi olla - käytettävissään erilaisia näkemyksiä kuhunkin yhteiskunnalliseen asiaan. Näin heillä oli mahdollisuus saada oikeaa tietoa myös Kiurun kokeman väkivallan syistä. 

Vapaan median onnistuminen Ylen uutisoinnin paikkaamisessa on sinänsä hyvä asia, mutta samalla se osoitti, että verorahoitteisen mediamme on syytä ryhdistäytyä. Ja siksi sen uutistoimituksen johdon tulee huolehtia siitä, että yhtiön journalistit ottavat vakavasti vaatimuksen poliittisesta puolueettomuudesta.  

* * *

Saksan hallitus joutuu eroamaan ja maassa järjestetään vaalit helmikuun 23. päivänä. Kyse ei ole mistään pienestä uutisesta, sillä tosiasiassa kahden kuukauden kuluttua ratkaistaan suurelta osin koko Euroopan tulevaisuus. 

Osatakseen äänestää vaaleissa järkevästi, tulisi saksalaisten saada sikäläisiltä mediataloilta tietoa siitä, mitä kukin puolue - ja äänestettäväksi valittava ehdokas - aikoo tehdä esimerkiksi talouden kääntämiseksi, Ukrainan sodan suhteen, energian varmistamiseksi ja maahanmuuton suhteen. 

Sen lisäksi hänen täytyisi ymmärtää vielä mitä mistäkin poliittisten puolueiden tarjoamista talouteen vaikuttavista ratkaisuista seuraisi saksalaisten elinolosuhteille, mitä Ukrainan voitto tai tappio sodassaan tarkoittaisi saksalaisten turvallisuudelle ja valtioiden koskemattomuudelle tai kuinka saksalaisten poskettomiksi muodostuneet energiakustannukset saataisiin taltutetuksi sekä miten maahanmuuton hyödyt saataisiin maksimoitua ja samalla sen haitat minimoitua.  

* * *

Tässä tilanteessa esitän - juuri valtakunnan ylivoimaisesti luotettavimmaksi mediaksi valitun Yleisradion uutistoimitukselle - että he hyödyntäisivät Saksan vaaleja omana kehityshankkeenaan. Eli kiinnittäsivät erityistä huomiota siihen, että saksalaisten vaalikampanjat ja itse vaalien tulos ja sen merkitys uutisoitaisiin mahdollisimman luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti myös meille suomalaisille.  

Sen jälkeen suosittelen Ylen johdolle, että se selvityttäisi ulkopuolisella ja riippumattomalla taholla toimittajakuntansa onnistumisen. Eli kykenivätkö he välittämään luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti EU:n suurimman talousmahdin vaaleihin liittyvät tapahtumat, taustat ja todennäköiset seuraukset. 

Mikäli selvitys osoittaa onnistumista, on Ylen johdon syytä onnitella itseään ja jatkaa samalla linjalla myös suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia uutisoidessaan. Sen sijaan, mikäli Ylen johto ja journalistin epäonnistuvat kokonaan tai joiltain osin, kannattaa selvittää syyt sille, miksi niin pääsi käymään sekä ryhtyä toimiin havaittujen virheiden korjaamiseksi.

Lopullisena tavoitteena tulee luonnollisesti olla Saksan vaaleista saadun opin hyödyntäminen kaikkeen Ylen uutisointiin. Ja samalla asettaa tosiasioihin perustuva tiedonvälitys yleläisen journalismin johtotähdeksi myös tulevaisuudessa, jotta vältyttäisiin Kiurun tapauksen uutisoinnin kaltaisilta veronmaksajien rahoilla tehdyiltä - lievästikin sanoen noloilta - kömmähdyksiltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Onko Ylen toimittaja narsisti?
Ehdotus poliitikoille Arto Nybergin ohjelman lopettamisen johdosta

Tummaihoinen Lucia-neito nosti esille ihmisten tyhmyyden

Suomen ruotsinkieliset valitsivat tummaihoisen Lucia-neidon - Daniela Owusun - joka on lehtitietojen mukaan saanut tuhansia rasistisia viestejä, joissa on sanottu kaikki, mitä rasistien voi kuvitella sanovan. Tämän seurauksena valintaa järjestämässä olleen Folkhälsanin HR- ja kehityspäällikkö Stina Heikkilä kertoi olevansa "hyvin surullinen siitä, että valon ja inhimillisyyden juhlaa varjostetaan tällä tavalla".

Tapaus kertoo monella tavalla ihmisten tyhmyydestä. 

Ensinnäkin kyse on äänestystuloksesta, jossa Folkhälsan ja sanomalehti Hufvudstadsbladet ovat valinneet joukon ehdokkaita, joista valtakunnallinen Lucia-neito on valittu yleisöäänestyksessä. Tästä syystä tulisi ymmärtää, ettei tämän vuoden Luciaa ole valinnut itsevaltaisesti mikään vihervasemmistolainen tai maahanmuuttajien järjestö, vaan äänioikeuttaan käyttäneet ihmiset. 

Näin ollen Daniela Owusu edustaa Lucia-neitona juuri näitä ääntään käyttäneitä ihmisiä eikä suinkaan omaa ihonväriään tai Suomeen asettuneita maahanmuuttajia. Siten nyt uutisoidun kaltainen Lucia-neidon henkilöön menevä arvostelu kertoo enemmän esittäjästään kuin sen kohteesta.

Toiseksi, Lucia-neidon valitsevat äänestämään vaivautuneet - lähinnä - suomenruotsalaiset, joten sikäli asia ei oikeastaan kuulu millään tavalla äänestämättä jättäneille. Olisivathan he halutessaan - jos asia on heille niin tärkeä, että pitää lähetellä lähetellä nuorta tyttöä halventavia kommentteja - voineet äänestää ketä tahansa muista ehdokkaista. Epäilen kuitenkin, ettei heistä kukaan - tai ainakaan kovin moni - ole osallistunut valintaan.

Kolmanneksi, Lucia-neidon valintaan tuskin osallistuu vuosittain kovinkaan suuri osa suomenruotsalaisista. Siksi millä tahansa enemmän tai vähemmän järjestäytyneellä ihmisryhmällä on halutessaan mahdollisuus vaikuttaa vaalin tulokseen. 

Pidänkin mahdollisena - ellei suorastaan todennäköisenä - että Owusun valintaan on vaikuttanut tällainen organisoitu äänestäminen, minkä avulla äärisuvaitsevaisto sai läpi tahtonsa tummaihoisesta Lucia-neidosta.  

Neljänneksi, Lucia-neidon valinnan agitoimiseen ovat voineet hyvinkin vaikuttaa Itämeren toisella puolella joitain vuosia sitten nähdyt valinnat. Niissähän Lucia neidoksi on valittu jopa tummaihoinen poika ja maahanmuuttajataustainen jalkapallotähti. 

Viidenneksi, tummaihoisen tytön ulkonäköön ja ihonväriin liittyvä kritiikki antaa hänen valintaansa vaikuttaneille henkilöille juuri sellaista julkisuutta, kuin he ovat halunneetkin. Eli suomalaiseen rasismiin liittyviä argumentteja, joita voi käyttää aseina suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa. 

Kuudenneksi. On selvää, että tummaihoisen tytön valinta on omiaan vähentämään suomalaisten ylivoimaisen enemmistön kiinnostusta Lucia-perinteeseen ja sitä kautta koko suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Eikä se sikäli ainakaan edistä maamme kielivähemmistön omaleimaista asemaa osana suomalaista yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaisen kulttuurin lopun alku
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina
Missi, tissi ja pissi

Poliittista kiihotusta

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on poliittinen väkivalta tavallista epädemokraattisissa valtioissa. Historiallisia "klassikkoja" tässä suhteessa ovat satojen tuhansien tai jopa miljoonaluokan uhreihin yltäneet Hitlerin Saksa, Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Pol Potin Kamputsea, Idi Aminin Uganda ja Maon Kiina. 

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä historiasta, vaan tänäkin päivänä ihmisiä putoilee ikkunoista Putinin Venäjällä. Ja Al-Assadin Syyriassa ainakin 105 000 ihmistä katosi jäljettömiin. Suomen viimeinen poliittinen murha tapahtui vuonna 1922, jolloin Edistyspuolueen ministeri Heikki Ritavuori ammuttiin.

Nämä tapaukset tulivat mieleeni eilisen päivän ykkösuutisen yhteydessä. Siis sen, kun kansanedustaja Krista Kiuru (sd) joutui toissapäivänä kohtaaman väkivaltaa. 

Siinä näyttäisi kuitenkin syyllisenä olleen satunnainen hörhö. Eikä kyseessä siis olisi ainakaan ensisijaisesti poliittisesti motivoitunut hyökkäys - kuten ehdin itsekin pitää mahdollisena heti asiasta luettuani. 

Ennen syyllisen kiinni ottamista tapaus ehti kuitenkin saada paljon palstatilaa suomalaismedioissa. Yksi asiallisimmista jutuista julkaistiin Ylen nettisivuilla, jonne oli koottu kansanedustajien kohtaamia väkivaltatapauksia viime vuosilta.

Siinä kokoelmassa pisti silmään erityisesti se, että jutussa mainituista uhreista Zyskowicz (kok), Soini (ps), Tynkkynen (ps), Sipilä (kepu) ja Stubb (kok) joutuivat vihreästi tai vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten väkivallan kohteiksi. Vasemmistolaisia oli vain Suldaan Said Ahmed (vas), joka oli kertonut - ilman muita todisteita - joutuneensa hyökkäyksen uhriksi. 

Toisin sanoen tämän vuosituhannen suomalainen poliittinen väkivalta on ollut lähes pelkästään vihervasemmistolaisesti motivoitunutta sekä kohdistunut miehiin. Siksi Kiurun tapauksen varjolla poliittista kiihotusta harjoittaneen poliittisen vihervasemmiston (esimerkki) ja sen kannattajien (esimerkki) olisi syytä katsoa peiliin todetakseen, ettei sieltä näkyvä kuva ole rehellinen, tasapuolinen eikä siten myöskään suomalaista demokratiaa tukeva. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Krista Kiurun tapauksesta

Lehtitietojen mukaan kansanedustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) on tehnyt eduskunnassa kaikkensa jarruttaakseen hallituksen uudistuksia sosiaali- ja terveydenhoidon alalla. Näiden toimien seurauksena hänen puoluetoverinsa Ville Merinen jäi aiemmin sairauslomalle ja sen jälkeen myös muilta Kiurun johtaman valiokunnan jäseniltä on kuultu valituksia hänen toimintatavoistaan. Ja jopa syytös työpaikkakiusaamisesta.

Kiurun poliittisiin toimintatapoihin on liittynyt myös se, että kansanedustaja Martin Paasin (kok) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas) välille syntyi sanaharkkaa, jonka seurauksena Helsingin sanomat käytti tilannetta hyväkseen käynnistämällä ensin mainittua kohtaan ajojahdin. Näin siitä huolimatta, että Paasi oli heti pahoitellut Pekosen hermostuttaneita sanojaan.

Nämä tosiasiat Kiurun poliittisista toimintatavoista eivät muutu miksikään siitä, että tämä joutui eilen iltapäivällä neljän aikaan väkivallan kohteeksi helsinkiläisessä puistossa. Mutta eivät ne tee siitä myöskään millään lailla hyväksyttävää: väkivalta on - itsepuolustus pois lukien - aina tuomittavaa riippumatta siitä, onko sillä poliittinen tai jokin muu motiivi. Näin myös tässä tapauksessa.

Tätä kirjoitettaessa lyöjää ei ole - hyvistä tuntomerkeistä huolimatta - saatu kiinni, emmekä siksi tiedä mikä oli hänen motiivinsa. Kyse saattoi tietenkin olla poliittisesti motivoituneesta teosta, kuten yleisesti näytetään uskottavan, mutta tapahtumapaikka - Kaisaniemen puisto - oli sellainen, että lyöjä saattoi yhtä hyvin olla myös huumeista, viinasta tai molemmista sekaisin oleva henkilö, jonka uhri valikoitui sattumanvaraisesti. 

Toivoa siis sopii, että poliisi löytää lyöjän ja tämä saa asianmukaisen rangaistuksen teostaan. Siis mikäli kyse oli lievästä pahoinpitelystä sakon tai jos tapahtunut tulkittaisiin tavanomaiseksi pahoinpitelyksi sakon tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Mikäli Kiurun lyöminen tulkittaisiin törkeäksi pahoinpitelyksi, voisi lyöjä saada vankeutta jopa 10 vuotta, mutta sellaisesta ei kai sentään ollut kyse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua

Yle kertoi eilen yllättäen, että Pietarsaaressa on maahanmuuttajataustaisiin, pääkaupunkiin ja Ruotsiin kytkeytyvä jengi-, huume-, ja väkivaltaongelma. Jutun mukaan kaupungin väestöstä 15 prosenttia on maahanmuuttajia. 

Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä jo yhdeksän ja puoli vuotta sitten sikäläinen poliisi kertoi, että "vastaanottokeskus tuli noin kuusi vuotta sitten. Nykyään meillä ei ole enää melkein yhtään juttua, missä ei olisi ulkomaalaistaustaista mukana."  

Tuolloin - siis vuonna 2015 - asia oli noussut esille, koska 17-vuotias ulkomaalaistaustainen nuorukainen oli puukottanut kahta muuta nuorta. Ja jäänyt kiinni.

Ylen tuoreessa jutussa 14-vuotias pietarsaarelainen Erdi kertoi, että "täällä on paljon nuoria, jotka haluaisivat jengiin... Ne esittää vähän gangstaa. Luulevat, että ovat koviksia, vaikka eivät ole."

Paikallinen erityisnuorisotyöntekijä taas kertoi Ruotsin kautta Pietarsaareen tulleista nuorukaisista, jotka kulkivat ihmisten perässä, uhkailivat ja "aiheuttivat hämminkiä. Nuoriso puhuu, etteivät ole täältä päin. Nyt ovat kadonneet katukuvasta."

* * *

Ylen uutinen vahvisti omalta osaltaan sen, että Suomessa ja Ruotsissa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on ollut kantaväestön kannalta katastrofaalista, eivätkä sen ikävät seuraukset rajoitu pelkästään suuriin kaupunkeihin. Ja siksi myös pietarsaarelaisen äänestäjän olisi hyvä muistaa, että nyt vallassa oleva Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu hallitus on ensimmäinen, joka pyrkii tekemään asialle jotain. 

Ja on jo tehnytkin, sillä voimaan on saatettu seuraavat maahanmuuttoon liittyvät muutokset: rajamenettelyn käyttöönotto, maahantulosäännösten kiertämistä estävät lakimuutokset, vastaanottorahan pienentäminen perustuslain ja vastaanottodirektiivin sallimaan minimiin ja kansalaisuuden saamisedellytysten tiukentaminen.  

Ensi vuoden alussa astuu voimaan myös kansainvälisen suojelun muuttaminen väliaikaiseksi. Lisäksi on ryhdistäydytty tekemällä hallinnollisia uudistuksia.

Eikä tässä kaikki, sillä hallitusohjelmassa on kirjattuna myös lisäparannuksia maahanmuuttopolitiikkaan. Jos ja kun ne toteutetaan, on todennäköistä, että Suomeen suuntautuva kehitysmaalaisten virta hidastuu ja tänne saapuvilla maahanmuuttajilla on nykyistä parempi motivaatio sopeutua yhteiskuntaamme. Se olisi kaikkien etu.

* * *

On kuitenkin huomattava, että mikäli suomalaiset äänestävät seuraavissa eduskuntavaaleissa eli vuonna 2027 SDP:n jälleen hallitukseen ja Perussuomalaiset oppositioon, on todennäköistä, että maassamme palataan vanhoihin - yhä suurempia ongelmia aiheuttavaan - maahanmuuttopolitiikan käytäntöihin. Näin näyttäisi olevan tapahtumassa ainakin puoluekannatuskyselyiden perusteella.

Lisäksi vaarana on, että hallitus kaatuu sisäisiin ristiriitoihin ja kansanedustajien oman edun ajamiseen. Jälkimmäiseen näyttää syyllistyvän joukko perussuomalaisia ja kokoomuslaisia kansanedustajia, jotka aikovat äänestää hallituksen esittämiä terveydenhuollon säästöpäätöksiä vastaan ymmärtämättä sen laajempia seurauksia. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi, vaan kyseiset kansanedustajat suostuisivat vaikka jättäytymään pois äänestyksestä. Lienee kuitenkin niin, että tultuaan asiassa jo etukäteen näyttävästi julkisuuteen, he ovat päättäneet toteuttaa myyräntyönsä ja pelata kieli pitkällään hallituksen hajoamista - jopa valheita levittämällä ajavan - vihervasemmiston pussiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti
Pietarsaaresta kohti Malmöä

Tutkimus osoitti julkisomisteisten yritysten tehottomuuden

Julkiselle sektorille eli valtiolle ja kunnille voidaan ostaa palveluita joko yksityisiltä toimijoilta tai valtion omilta - sitä varten perustetuilta - julkisomisteisilta yrityksiltä. Erona näiden välillä on omistuksen lisäksi se, että jälkimmäisiltä eli niin sanotuilta inhouse-yhtiöiltä tehtyjä hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa. 

Tämä tilanne tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, ettei inhouse-yhtiöihin kohdistu samanlaista kustannustehokkuuspainetta kuin yksityisiin toimijoihin. Ja siksi on tärkeää, että niiden tehokkuutta valvotaan sekä hallinnollisesti että tutkimuksen kautta. 

* * *

Jälkimmäiseen tehtävään on tarttunut Jyväskylän yliopisto, joka julkaisi kaksi tutkimusta, joiden mukaan inhouse-yhtiöiden kustannustehokkuus on selvästi heikompi kuin yksityisesti omistettujen yritysten. Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin inhouse-yhtiön kulu- ja laskutusrakennetta ja vertailtiin sitä yksityiseen tilitoimistoon, joka oli ostanut inhouse-yhtiön liiketoiminnan. 

Yksityisen yrityksen hinnat olivat tutkimuksen perusteella keskimäärin 41 % alhaisemmat kuin inhouse-yhtiöllä. Siinä huomattiin myös, että työntekijöiden tehokkuus parani yksityistämisen jälkeen peräti 82,5 % ja työvoimakustannukset laskivat keskimäärin 8 %. 

Tutkimus osoitti lisäksi, että inhouse-yhtiöllä oli vähemmän laskutettavia asiakkaita ja siellä tehtiin vähemmän työtunteja kuin yksityisissä yrityksissä. Kuitenkin inhouse-yhtiössä työskenteleville maksettiin keskimäärin 14 % parempaa tuntipalkkaa.

Jyväskyläläisten toisen tutkimuksen mukaan yksityistäminen parantaa inhouse-yritysten kustannustehokkuutta ja sitä kautta myös säästää valtioiden ja kuntien kustannuksia. Siten markkinaehtoisten toimijoiden käyttö julkisen sektorin hankinnoille voisi - niiden liikevoittovaatimuksesta huolimatta - olla julkisyhteisöille huomattavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin inhouse-yritykset.

* * *

Nämä Jyväskylän yliopiston tutkimukset aiheuttivat heti vastalauseen, jonka mukaan etenkin jälkimmäisessä tutkimuksessa olisi julkaistu vääriä tietoja. Valittajan mukaan tutkimus on harhaanjohtava muun muassa siksi, ettei inhouse-yhtiön ole tarkoituskaan tuottaa voittoa vaan kustannustehokasta palvelua omistajilleen. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjen mittareiden on väitetty olevan sopimattomia vapailla markkinoilla olevien toimijoiden ja inhouse-yhtiöiden vertailuun.

Tutkimusten tekijä Reetta Ghezzi on puolestaan todennut, että "rakentava palaute ja kritiikki on aina tervetullutta. Jos tutkimuksesta löytyy selkeästi virheitä, niin totta kai me haluamme tietää siitä. Mutta jos tulokset eivät miellytä, se ei ole mielestäni asiallinen kritiikki."

Poliitikoista ainakin Kokoomuksen Tere Sammallahti on ottanut asiaan kantaan toteamalla, että jos inhouse-yrityksissä ollaan huolissaan tutkimuksen paikkansapitävyydestä, niin "helpoin tapa hälventää epäilyjä olisi antaa inhouse-yhtiöiden piilottelemat talousluvut tutkijoiden käyttöön. Aleksandr Solzhenitsyniä vapaasti mukaillen: He tietävät. Me tiedämme. He tietävät, että me tiedämme. Ja sitä rataa."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mitä jyväskyläläisten tutkimuksista seuraa. Yleisenä periaatteena voidaan kuitenkin todeta, että tutkimusten tulokset ovat voimassa siihen asti, kunnes joku on osoittanut niissä kiistattomia virheitä tai on uudella tutkimuksella saavuttanut erilaisia tuloksia. 

Kumpikaan näistä ei ole toteutunut jyväskyläläisten tutkimusten osalta, vaikka asia on äärimmäisen tärkeä verovarojen käytön ja siten koko yhteiskunnan kannalta. Ja siksi soisi, että aiheesta tehtäisiin nopeasti lisätutkimuksia, jotka joko vahvistaisivat tai falsifioisivat tässä puheena olleiden tutkimusten tulokset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen