Lisäksi kyseinen sotaa ja vainoa paennut oli jo aiemmin ollut väkivaltainen tyttöystäväänsä kohtaan ja sai vapauttavan tuomion syytteestä, jonka mukaan hän olisi syyllistynyt raiskaukseen jo aiemmin.
Tapaus ei tietenkään ole millään tavalla erikoinen. Onhan hyvin tiedossa, että Onur Ali Avazin kaltaiset miehet ovat kovia raiskailemaan. Lisäksi heidän tekemänsä naisten väkisinpanot ovat kantasuomalaisten tekemiä törkeämpiä, sillä heidän osuutensa törkeissä raiskauksissa on suurempi kuin tavallisissa raiskauksissa, vaikka niissäkin heidän suhteellinen osuutensa on suurempi kuin kantasuomalaisten - irakilaisilla peräti 50-kertainen.
Siksi onkin varsin erikoista, ettei joidenkin maahanmuuttajaryhmien raiskausinto ole noussut suomalaisessa yhteiskunnassa missään vaiheessa kovin suureksi poliittiseksi kysymykseksi. Päinvastoin, asiaa on pikemminkin hyssytelty jopa politiikan korkeimmalla tasolla sen sijaan, että oltaisiin oltu huolissaan naisten turvallisuudesta.
Kaikista vähiten asialla tuntuu olleen merkitystä niille poliittisille ryhmille, jotka ovat puhuneet kovaan ääneen intersektionaalisesta feminismistä ja ihmisoikeuksista. Tuntuu kuin naisiin kohdistuvalla seksuaalirikollisuudella ei olisi heille minkäänlaista merkitystä.