Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Maahanmuuttaja löytyi, mutta kuva sensuroitiin

Suomalainen lehdistö (esimerkki, toinen) teki eilen mielenkiintoisen ratkaisun poistamalla kuvan, jonka se oli saattanut julkaistavaksi poliisin pyynnöstä. Kyseessä oli henkilö, jonka epäillään syyllistyneen Espoossa törkeään seksuaaliseen kajoamiseen, törkeään pahoinpitelyyn, seksuaalista ahdisteluun ja raiskauksen yritykseen. 

Kyseisen – ilmiselvästi maahanmuuttajataustaisen henkilön – kuvan voi toki nähdä edelleen sosiaalisessa mediassa niin halutessaan. Eikä kuvan poistamisella siten ole saavutettu muuta kuin entistäkin suurempi kiinnostus hänen henkilöllisyyteensä. 

* * *

Koska maamme lehdistön aiemmin julkaiseman vakavista rikoksista epäiltyjen suomalaismiesten kuvat ovat edelleen näkyvissä (esimerkki ja toinen), ainakin itselleni syntyi tapahtuneesta epäilys, ettei nyt sensuroitua kuvaa poistettu lehtien nettisivuilta siksi, että miestä suojeltaisiin syytteiden mahdollisen kaatumisen takia. Sen sijaan arvelen – tai olen suorastaan vakuuttunut siitä – että se poistettiin vain ja ainoastaan hänen ilmeisen – mitä todennäköisimmin humanitaarisen – maahanmuuttajataustaisuutensa takia. 

Toisin sanoen tarkoituksena näyttäisi olevan vaikuttaminen tavallisten suomalaisten käsityksiin maahanmuuttajista. Siis eräänlainen ihmisten aivopesu tai ainakin harhaanjohtaminen. 

* * *

Sellainen ei tietenkään ole journalistin ohjeiden mukaista. Näin siksi, että niihin sisältyy muun muassa kohdat, joiden mukaan "yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu" ja "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". 

Nähtäväksi siis jää, miten suomalainen lehdistö tulee jatkossa käsittelemään rikoksista epäiltyjen kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten kuvia. Poistetaanko ne nyt nähdyn esimerkin mukaan jälkikäteen aina sen jälkeen kun haettu henkilö on saatu kiinni, vai koskeeko jälkisensuuri vain ulkomaalais- tai peräti pelkästään kehitysmaalaistaustaisia? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

Yrjöperskeles-blogin poistamisen seurauksia

Tämän aamun kirjoitukseni keskustelussa mainittiin, että Yrjöperskeles-blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. Blogistikollegani reilun viikon takaisen päivityksen mukaan "Suvaitsevais-tiedostavaisto sai sitten suljettua aikaisemman blogini. Kun ei pärjätä itse asiassa niin sitten vaimennetaan. Tyypillistä vihervasemmistolle. Käytän nyt tätä blogaaja-alustaa ellen löydä toimivampaa. Tämä on bloggeriin verrattuna aika hankala.

Mutta kiitokset kaikille joilta olen saanut kannustusta deletointini jälkeen. Yritetään vielä jatkaa."

* * *

Tässä yhteydessä haluan tuoda teidän tietoonne, arvoisat lukijani, että myös tästä omasta blogistani on Bloggerin toimesta poistettu yksi merkintä. Lisäksi olen saanut - ilmeisesti juuri kyseiseen kirjoitukseen liittyen - varoituksen sääntörikkomuksesta. 

Näyttäisi siis siltä, että myös omista kirjoituksistani on viestitetty Bloggerin valvojille, mutta koska kirjoituksistani ei ole löytynyt - eikä toivottavasti löydykään - sen enempää sääntörikkomuksia, olen voinut jatkaa ajatusteni jakamista tällä alustalla. Tästä syystä pyydän myös teiltä - arvoisat lukijani - ettette kirjoitettaisi sellaisia kommentteja näiden tekstien keskusteluosioihin. 

Toisin sanoin pyydän teitä kaikkia noudattamaan kommentointohjetta, eli pidättäytymään asiallisessa kielessä ja hyvin perustelluissa näkemyksissä kommentoidessani näitä tekstejä. Omalta osaltani tulen myös tehostamaan sellaisten kommenttien poistamista, joiden epäilen voivan johtaa tämän blogin poistamiseen nykyiseltä alustaltaan. Näin siitä huolimatta, että pidän sellaista toimintaa vastenmielisenä.

Päivän aiempi merkintä:
Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymys teille, arvoisat lukijani
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä

Eilen uutisoitiin siitä, kuinka kiinalaiset ovat kehittäneet länsimaiset tekoälyt laudalta lyövän oman tekoälynsä. Vieläpä lähes olemattoman pienellä budjetilla ja kyvyllä sensuroida kehittäjänsä kannalta kiusallisia asioita.

Sensuuria toki harrastaa myös ChatGPT. Tästä esimerkkinä pyysin siltä vastausta seuraavaan kysymykseen: "miten toimisit, jos pyytäisin sinua opastamaan selvästi ihmisoikeuksien vastaisessa toiminnassa, kuten vaikka terroriteon suunnittelussa?"

Vastaus oli seuraava: "hyvä kysymys, ja on tärkeää, että tällaisia asioita käsitellään vastuullisesti. Jos pyytäisit minua opastamaan toiminnassa, joka on ihmisoikeuksien vastaista tai lainvastaista, en voisi enkä tietenkään auttaisi siinä. Minut on ohjelmoitu noudattamaan eettisiä periaatteita, jotka edellyttävät ihmisoikeuksien ja turvallisuuden kunnioittamista... Tällaisissa tapauksissa pyrkisin ennemmin ohjaamaan keskustelua kohti rakentavia ja positiivisia ratkaisuja. Jos olet huolissasi jostain tai sinulla on paha olla, aina kannattaa puhua luotettavalle ihmiselle, kuten läheiselle, mielenterveysalan ammattilaiselle tai kriisipuhelimeen... Onko sinulla jokin huolenaihe, josta haluaisit keskustella?"

Tekoäly oli siis näköjään huolissaan mielenterveydestäni! Tämä oli mielenkiintoista ellei suorastaan liikuttavan söpöä.

* * *

Palautin tekoälyn kuitenkin maan pinnalle kertomalla sille, miksi kysyin kysymykseni. Vastaukseksi sain ihan järkevää pohdiskelua sananvapauden rajoista ja lainsäädäntöjen moninaisuudesta. 

Jutustelun lopuksi ChatGPT kertoi, että "tämä on yksi tekoälyn keskeisistä haasteista: Miten varmistetaan tasapaino vastuullisuuden, läpinäkyvyyden ja vapauden välillä? Olisiko mielestäsi hyvä, jos tekoälyä koskeva sensuuri ja sääntely olisivat täysin avoimesti kerrottuja käyttäjille?"

Pidin ehdotusta hyvänä ja jatkoimme tämän jälkeen vielä jonkin aikaa keskustelua, joka päätyi siihen, että totesimme yhdessä - minä ja ChatGPT - että asia on varsin vaikea monestakin syystä. Tästä huolimatta tekoälyn hyödyntäminen tulee olemaan yhä tärkeämmässä roolissa ihmiskunnan tulevaisuudessa ja teknologian kehityksessä. 

Toivottavasti sen roolin saldo on enemmän hyvä kuin paha riippumatta siitä, onko kyseessä piilaaksolainen vai kiinalainen tekoäly.

* * *

Lopuksi haluan todeta sen, minkä monet muutkin ovat jo todenneet. Eli kysyä, miksi kiinalaiset kehittivät DeepSeekin sen sijaan, että se olisi tehty EU:ssa? 

Syitä voi tietenkin olla monenlaisia, mutta tämän kysymyksen perimmäinen tarkoitus ei ole saada vastausta, vaan herätellä EU:n päättäjiä huomaamaan, että maanosamme on jäämässä yhä enemmän muun maailman jälkeen tieteellis-teknologisessa kehityksessä. 

Ja siksi sen on muutettava politiikkansa fokusta. Eli käytettävää vähemmän aikaa, energiaa ja rahaa kaikenlaiseen ihmisten vapauden rajoitustoimiin ja lisättävä ponnisteluita tieteellis-teknisen kehityksen mahdollistamiseksi. 

Enkä tarkoita tällä pelkästään valtiorahoitteista tiedettä ja tutkimusta, vaan myös - ja ennen kaikkea - yritysvetoisen tieteen ja teknologian sekä niiden tuotosten kaupallistamisen edistämistä ja motivoimista sekä niitä rajoittavan byrokratian purkamista. Sillä tosiasia on, että juuri näiden asioiden tulee - erään muun asian ohella - olla aivan keskeisimpiä EU-asioita, mikäli haluamme taata eurooppalaisille hienon menneisyyden lisäksi myös hyvän tulevaisuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Arabian- ja somalinkieliset uutiset

Näin kotimatkalla huomasin, että tämä päivä toi mukanaan kaksi Yle-uutista, joita en voi olla kommentomatta, vaikka aamulla kirjoitinkin jo yhden tekstin. 

Yle-uutisista ensimmäinen nimittäin kertoi, että omalla verollaan toimivan mediamme rahoitukseen on saatu parlamentaarinen sopu. Vain Harry Harkimo (liik) on jäämässä siitä ulos katsottuaan, että leikkaukset ovat riittämättömät.

Toisena Yle-uutisena Yle ilmoitti itse, että se aikoo jatkossa käyttää suomalaisilta kerättyjä verovaroja arabian- ja somaliankielisiin uutislähetyksiin. Nähtäväksi jää, millä tavalla ne edistävät kielitaidottomien maahanmuuttajien integroitumista uuden kotimaansa suomen- ja ruotsinkieliseen ympäristöön. Ja sensuroimattomia sosiaalisia medioita seuraamalla havaita, mitä veroja maksavat kansalaiset ajattelevat asiasta.

JK kello 21.20. Kansanedustaja Sanna Antikainen (ps) näkee tämän asian kutakuinkin samalla tavalla kuin minäkin. Eli vaikka on totta, että arabian- tai somalikieliset uutiset voivat lisätä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta - mikä sinänsä on positiivista - ne samalla heikentävät näitä kieliä puhuvien ihmisten motivaatiota opiskella Suomen virallisia kieliä. Ja lopputuloksena on pahimmillaan jopa entistä tiukempi eristäytyminen muusta yhteiskunnasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Sattuipa silmiini Ivan Puopolon viesti sosiaalisessa mediassa. Sen mukaan "WIFT-järjestön (Women in Film & Television Finland) mukaan Yle Draama tilasi vuonna 2020 'käsikirjoitustyökalun, jonka tarkoituksena on kehittää tulevaisuuden elokuva-, TV- ja radiotuotantoja tasa-arvoisemmaksi ja tiedostavammaksi´. Työkalun nimi on Feministinen taskudramaturgi."

En puutu tässä itse työkalun sisältöön, vaikka Puopolo esittikin siitä valittuja paloja. Sen sijaan totean, että Yle näyttäytyy veronmaksajalle yhä oudompana ilmiönä, joka näyttäisi vapaan tiedonvälityksen ja taiteen sijaan suosivan jonkinlaista sensuuria ellei suorastaan ennakkosensuuria. 

Kun huomioidaan viime aikoina esille tulleet muut omituisuudet Ylen toiminnassa, lienee syytä - siis erittäin paljon syytä - Ylen hallituksen herätä syvästä unestaan ja ottaa tarkasteluun toimitusjohtaja Merja Yli-Anttilan pätevyys ja kyvykkyys tehtävänsä hoitamiseen. Sekä tehdä sen jälkeen päätös hänen erottamisestaan, mikäli esille ei nouse erittäin painavia syitä tämän tekemättä jättämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun

Elon Musk oikeuteen? Donald Trump presidentiksi?

Tämän blogin otsikon alla lukee teksti, jonka tulin aikanaan kirjoittaneeksi Hommafoorumille viestiin, jota en enää löytänyt. Sen mukaan "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sanavapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämä ajatus on tullut jälleen ajankohtaiseksi, koska - yksi PayPalin perustajista, SpaceX-yrityksen perustaja ja kantorakettien kehittäjä, sähköautovalmistaja Teslan toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja osaomistaja sekä X:n eli Twitterin omistaja - Elon Musk otti ja kertoi Euroopan komission tarjonneen X:lle salaista sopimusta, mikäli se ryhtyisi sensuroimaan ihmisten viestejä kertomatta siitä kenellekään. Palkkioksi kyseisen sosiaalisen median ei tarvitsisi maksaa sakkoja siitä, että sen käytännöt ovat rikkoneet EU:n digipalvelusäädöstä. 

Miljardöörin mukaan muut sosiaalisen median alustat ovat hyväksyneet vastaavanlaisen tarjouksen, mutta hän lupasi harkita asian viemistä oikeuteen. Mikäli Musk todella tekee näin, saamme seurataksemme todellisen jännitysnäytelmän sananvapaudesta. 

EU:n päätöksen taustalla on luonnollisesti sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio, jota etenkin Venäjä on suoltanut sinne valtavia määriä. Ja nyt kansalaiset halutaan digipalvelusäädöksen avulla suojata siltä. 

Tämä pyrkimys on tietenkin hyvää tarkoittava, mutta kuka takaa sen, ettei sensuuri ulotu vaarallisen disinformaation lisäksi esimerkiksi mielipidekysymyksiin? Tai ettei se olisi jo ehtinyt tehdä niin?

Tiedämmehän me, että erityisesti poliittisella vasemmistolla on intohimoja tähän suuntaan. Eihän Peppi Pitkätossunkaan isä ole enää neekerikuningas. Eikä meille ole kerrottu lukemattomissa rikostapauksissa syylliseksi epäiltyjen maahanmuuttajien etnisestä taustasta vaikka vastaavissa teoissa kantaväestöön kuuluminen muistetaan yleensä mainita. 

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan lähteekö Musk oikeuteen. Ja jos lähtee, niin kuinka oikeus ratkaisee asian.

* * *

Samaan aikaan presidenttipeli kovenee Yhdysvalloissa. Sen viimeisenä käänteenä oli ehdokkaan murhayritys, jonka seurauksena yksi todennäköinen Donald Trumpin äänestäjä kuoli, samoin kuin ampuja. Lisäksi ainakin kaksi henkilöä loukkaantui vakavasti. 

Lienee kuitenkin todennäköistä, että murhayrityksen seurauksena korvaansa haavan saaneen Trumpin kannatus pikemminkin kasvoi kuin väheni äänestäjien joukossa. Näin jo siitäkin syystä, että kuumentuneen vaalikampanjan aikana on demokraattien joukosta lausuttu varomattomasti toiveita Trumpiin kohdistuvasta väkivallasta - eivätkä tämän kannattajat ujostele tuoda asiaa esille. 

Tapaus on vakava myös sananvapauden kannalta. Siinä keskeinen kysymys on, että olisiko viime yön ampuminen jäänyt tapahtumatta ilman demokraattien väkivaltapuheita. Vai olivatko ne lopulta merkityksettömiä ja ampujan motiivi olisi sittenkin syntynyt "tavanomaisen" poliittisen keskustelun seurauksena. Sehän on joka tapauksessa äärimmäisen polarisoitunutta Yhdysvalloissa.

Näihin kysymyksiin me emme saa koskaan varmaa vastausta, koska ampuja ei ole sitä kertomassa. Eikä tämä asia muutu, vaikka tapauksen taustoja pohdiskelisi minkälainen poliittisten kommentaattoreiden asiantuntijakaarti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian

Wokeltavat puolestaloukkaantujat

Eilen kohistiin kovasti siitä, että Ylen toimittaja oli nostanut esille Pekka Haaviston (vihr) seksuaalisen suuntautumisen kysymällä miten asia vaikuttaa tämän kampanjointiin. Lisäksi saman mediatalon politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö oli todennut monella kansalaisella voivan nousta harkintaan, että voiko presidenttipari olla "homopari heteroparin sijaan".

Näistä puolestaloukkaantui toimittaja Marja Hintikka, joka oli avautunut sosiaalisessa mediassa kirjoittamalla "tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että korkeasti koulutetut, kokeneet toimittajat ottavat presidenttiehdokkaiden seksuaalisen suuntautumisen aiheeksi vaaleihin liittyvissä keskusteluissa. Se on paitsi täysin sopimatonta ja sivistymätöntä – myös vastoin kaikkia yhdenvertaisuussopimuksia. Yhdenvertaisuus koskee ihan jokaista ihmistä, jopa presidenttiehdokkaita."

Lisäksi hän kertoi näkevänsä "jo sieluni silmin, miten lapset katsovat näitä keskusteluja 10 vuoden päästä miettien, millainen takapajula Suomi olikaan vielä vuonna 2024". 

Lisäksi kaksi - minulle aivan tuntematonta - naista otti kantaa samaan asiaan sosiaalisessa mediassa. Heistä "tuntui aivan absurdilta kuunnella, miten toimittajat eilen useaan otteeseen nostivat esiin Haaviston seksuaalisen suuntautumisen asiana, joka voi ´mietityttää äänestäjiä´". 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on ihmisiä, joiden äänestyspäätökseen Haaviston homoseksuaalisuus vaikuttaa. Varmasti sekä negatiivisessa että luultavasti myös positiivisessa mielessä. Ja siksi siitä keskusteleminen ilman ennakkosensuuria on täysin relevantti aihe valittaessa Suomelle presidenttiä. 

* * *

Eilisen päivän aikana esille nousi toinenkin kuohuttava aihe. Se liittyi Haaviston - Alexander Stubbin kanssa käymänsä keskustelun aikana - toimittajalle antamaan vastaukseen, jonka mukaan hän ei Vladimir Putinin soittaessa "antaisi sitä puhelua Presidentinlinnan siivoojalle".

Tähänkin kommenttiin löytyi puolestaloukkaantujia, joiden mukaan lausunto oli siivoojia halventava. Siksi on kysyttävä, että olisiko ollut samalla tavalla halventavaa todeta, ettei presidentti antaisi puhelua puolisolleen tai kansliapäällikölleen? Vai kertoiko puolestaloukkaantujien lausunto sittenkin enemmän heidän omista kuin Haaviston asenteesta siivoojia kohtaan?

* * *

Kertovat nämä kaksi kohua vesilasissa sitten mistä tahansa, on syytä panna merkille, että nyt käynnissä olevalla presidentinvaalin toisella kierroksella käytävä keskustelu poikkeaa aivan oleellisesti siitä, mitä näimme vaalin edellisessä vaiheessa. Eikä suinkaan positiivisella tavalla, vaan siten, että wokeltavan sensuurin ruma pää on noussut pimeästä kolostaan iltapäivälehtien otsikoihin - vähän kuin noitavainojen aikaan, jolloin varomaton puhe saattoi johtaa noidaksi julistamiseen kaikkine seurauksineen.

On toki myös mahdollista, että puolestaloukkaantujat ovat tahtoneet vaikuttaa vaalin lopputulokseen viemällä ihmisten huomion asiakysymyksistä epäoleellisuuksiin. Ja sitä kautta pyrkineet estämään äänestäjiä luomasta selkeää kuvaa ehdokkaiden keskinäisestä paremmuudesta. 

Minä itse kuitenkin toivon täältä näppäimistön takaa, etteivät ehdokkaiden väittelyitä juontavat toimittajat ja vastauksia antavat ehdokkaat tai niitä kommentoivat ihmiset alistuisi sananvapauden rajoituksiin - tai vaatisi sellaisia - vaan jatkaisivat asialinjalla ja ilman kansalaisten mielipiteenmuodostusta rajoittavaa ennakkosensuuria. Eivätkä ainakaan sortuisi amerikkalaisesta hihhulivasemmistosta peräisin olevaan epä-älylliseen ja rasistis-sovinistiseen wokellukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

Yle julkaisi jutun siitä, kuinka hollantilaiset kutsuvat rikoksia tekeviä maahanmuuttajia suomalaisiksi. Sen mukaan tällaisessa yhteydessä "`suomalaiset` on Hollannin laitaoikeiston pitkään käyttämä koodisana, jolla tarkoitetaan pääasiassa marokkolaisia tai muista Afrikan tai Lähi-idän maista kotoisin olevia maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä".

Jutussa oli myös esimerkki tutun kuuloisesta kommentista, jossa sanottiin, että "aina vaan ne suomalaiset, eikö? Pieni porukka pilaa kaikkien suomalaisten maineen".

Jutussa haastateltu hollantilaistutkija arvelikin, että "hieman absurdi vitsi suomalaisista itse asiassa korostaa tekijän taustaa. Se voi vahvistaa käsitystä, että stereotyyppinen rikoksen tekijä ei ole valkoinen, blondi suomalainen." 

Ajan myötä onkin sitten käynyt niin, että suurin osa ihmisistä on omaksunut koodisana "suomalaisen" todellisen tarkoituksen, minkä seurauksena ilmaisu on normalisoitunut osaksi laajempaa käyttöä. Ylen toimittajan mukaan suomalainen "laitaoikeisto" viljelee vastaavassa tarkoituksessa sellaisia ilmauksia kuin "kulttuurinrikastuttaja" ja "yksittäistapaus". 

Ruotsalaistutkija puolestaan totesi, että "laitaoikeiston kasvaessa yhä vaikutusvaltaisemmaksi, ajatukset, joita pidettiin aiemmin täysin sopimattomina, normalisoituvat nyt pikku hiljaa valtavirran politiikassa". Ja suomalaistutkija lausui näkemyksenään, että "nykyinen polarisaatiokehitys on osin juuri sitä, että kutsuhuudot tulevat koko ajan suoremmiksi ja toimivat yhä vähemmän julkiseen keskusteluun sovittujen rajojen puitteissa".

Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että kuka on sopinut julkisen keskustelun rajoista? Tässä tapauksessa siis siitä, ettei asioista saisi puhua niiden oikeilla nimillä, vaan maahanmuuttajien osuudesta yhteiskunnallisiin ongelmiin tulisi vaieta? 

Tosiasiassahan hollantilaisen "suomalaisessa" tai suomalaisten "kulttuurinrikastuttajissa" on kyse siitä, että poliittinen vihervasemmisto yhdessä arvoliberaalin oikeiston kanssa on halunnut estää keskustelun erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikoksiin oleellisesti liittyvästä maahanmuuttaja-aspektista. Ja sen seurauksena asian käsittelyyn on omaksuttu kiertoilmaisuja, joista hollantilaisten "suomalainen" viittaa kulttuurisetniseen vastakohtaansa ja suomalaisten yleisesti kehitysmaalaiseen maahanmuuttajaan viittaava "kulttuurinrikastaja" tai somaleita tarkoittava "koneinsinööri" ovat arvoliberaalien omassa maahanmuuttajamyönteisessä propagandassaan alkujaan käyttämiä termejä.

Erilaiset maahanmuuttajiin viittaavat kiertoilmaisut olisivat luonnollisesti jääneet syntymättä - tai ainakin jääneet vähemmälle käytölle - mikäli eurooppalaisissa yhteiskunnissa olisi sallittu avoin keskustelu kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista alusta asti. 

Eli esimerkiksi kaksoisvirtain maasta tulleen humanitaarisen pakolaisen tekemästä seksuaalisesta väkivallanteosta olisi todettu irakilaistaustaisen henkilön raiskanneen suomalaisnaisen. Tai Afrikan sarvesta aikanaan saapuneiden vanhempien lasten julkaiseman väkivaltavideon olisi kerrottu esittävän somalinuorten suomalaisteiniin kohdistamaa pahoinpitelyä ja ryöstöä.

Näin ei ole kuitenkaan toimittu, vaan syystä tai toisesta arvoliberaali vihervasemmisto ja oikeisto ovat saaneet niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa läpi etnisen sensuurin, joka on vaikeuttanut yhteiskunnallista keskustelua. Ja samalla ongelma on saanut kasvaa julkisuudelta piilossa, kuten erityisesti Ruotsin tämänhetkinen tilanne osoittaa. 

Tämä tuskin on ollut edes edelle kuvaamani sensuurin yhteiskunnalliseksi normiksi saaneiden arvoliberaalien tavoitteena. Eikä ainakaan kiertoilmaisuja käyttäneiden arvokonservatiivisten eurooppalaisten syytä. 

Oleellista ei kuitenkaan ole ilmaistutapa eikä tosiasioista keskustelemisen yhä heikommin toimiva sensurointi, vaan niiden ongelmien tunnustaminen, joihin eurooppalaisten harjoittama humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Ja siksi Ylelläkin käytävän maahanmuuttokeskustelun soisi käyttävän asioista oikeita termejä ja keskittyvän rehellisesti keinoihin, joilla nämä ongelmat saataisiin ratkaistuksi ennen kuin tilanne on ryöstäytynyt yhtä vakavaksi kuin turkkilais-ruotsalaisen mafian ja  2 000 radikaali-islamistin Ruotsissa.

Siksi ehdotan, että ihan ensimmäiseksi tehtäisiin uusi sopimus yhteiskunnallisen keskustelun rajoista. Ja sen keskiöön nostettaisiin velvollisuus puhua tosiasioista niiden oikeilla nimillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?
Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?

Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä

Vihapuhe on sumea termi, jonka avulla yksimieliset puolustautuvat erimielisiä vastaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan se on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan, ja sen muotona voi olla esimerkiksi puhe, kirjoitus, kuva, symboli, musiikki, piirros ja elokuva. 

Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan sitä ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas on linjannut, minkälaiset lausunnot eivät kuulu sananvapauden piiriin. Siihen joukkoon kuuluvat luonteeltaan rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset ilmaisut, koska ne loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä. Toisaalta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin.

Käytännössä suomalainen yhdenvertaisuusvaltuutettu on ottanut esimerkkiä entisestä Itä-Saksasta, jossa puolet kansasta kyttäsi toista puolta sosialistisen valtion vastaisista puheista. Tämä voidaan päätellä siitä, että kyseinen viranomainen kehottaa kansalaisia ottamaan yhteyttä poliisiin, mikäli nämä näkevät esimerkiksi jollain verkkosivustolla vihapuhetta, jonka epäilevät olevan lainvastaista.

* * *

Kirjailijatohtori Jarkko Tontti - entinen sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen - otti Ylen kulttuurivieraana kantaa vihapuheeseen. Hänen mukaansa vihapuhe on peitesana sille, että joku on eri mieltä punavihreän poliitikon, toimittajan, taiteilijan tai tutkijan kanssa. 

Lisäksi hän hämmästeli sitä, että nykyisen vihapuhehysterian aikaa sanojen väitetään muuttuvan teoiksi ja lietsovan väkivaltaa. Sekä mainitsi wokeltajien edustavan maagista ajattelua, jossa historiallinen todellisuus voitaisiin peruuttaa poistamalla se näkyvistä - siis toimimalla aivan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa retusoitiin kuvia sitä mukaa kun generalissimuksen vainoharhaisuus poisti elävien kirjoista politbyroon jäseniä. 

Ylen kulttuurivieras mainitsi pari muutakin mielenkiintoista asiaa. Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin liittyi siihen, että hän kertoi kustantajilla olevan nykyisin palkattuna "sensitiivisyyslukijoita", jotka lukevat kirjojen käsikirjoituksia kuin piru raamattua löytääkseen niistä vihapuhetta. Tämän toiminnan hän totesi yksinkertaisesti poliittiseksi ennakkosensuuriksi. 

Nyt pyydän arvoisaa lukijaani pysähtymään ja miettimään hetken. Ja huomaavan, että 2020-luvun Suomessa on käytössä poliittista ennakkosensuuria. Ei tosin - ainakaan vielä - valtion palkkaamana, mutta kuitenkin itsesensuurin tavoin rajaamassa kirjallisuudeksi kutsumaamme taidelajia.

Tähän liittyen Tontti teki myös toisen merkittävän havainnon: suomalainen kirjallisuus on nykyisin lähinnä Helsingin punavihreän kuplan tuotantoa ja sen seurauksena se ei edusta koko suomalaista yhteiskuntaa. Tämän seurauksena meiltä on Tontin mukaan kadonnut pojille suunnattu vauhdikas seikkailukirjallisuus. 

Lieneekö tämä yhtenä syynä sille, etteivät suomalaispojat enää juurikaan lue kirjoja, eikä heidän lukutaitonsa siksi kehitys sellaisella tasolle kuin kirjoja edelleen lukevien tyttöjen. Eli johtuuko poikien poikien koulumenestyksen laskeminen lehmän hännän lailla tästä?

Kaikki edelle kirjoittamani seikat ovat todellisuudessa suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista media ei juurikaan puhu. Ehkäpä juuri siksi, että nykyajan journalistit jakavat Kallion punavihreän kuplan ideologian. 

Tosiasiat eivät kuitenkaan muutu mihinkään sillä, että niistä vaietaan julkisuudessa. Eivätkä yhteiskunnalliset ongelmat katoa sillä, että niistä puhuminen kielletään Kallion punavihreässä kuplassa - sen sijaan ne kasvavat vuosi vuodelta puhjetakseen lopulta ennalta arvaamattomalla tavalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuuden jälkeinen aika
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Asiallista kieltä, kiitos!

Netissä oli aikanaan sellainen erittäin laadukas blogi kuin "Takkirauta", jota piti naispuolinen - Ruukinmatruunaksi itseään kutsuva - henkilö. Hän totesi  joskus, että hänen blogiaan kommentoivien henkilöiden tulisi toimia samalla tavalla kuin ystävänsä olohuoneessa, koska tämä on blogi-alustalla ikään kuin sen pitäjän vieraana. Tämä vertaus oli mielestäni erittäin osuva.

Tämän blogin kommentointi on alusta alkaen ollut vapaata ja haluaisin myös pitää sen sellaisena. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, mikäli kirjoitustani kommentoivat henkilöt pilaavat kielenkäytöllään blogin maineen asiallisena foorumina, kuten aamun kirjoitustani anonyymisti kommentoinut henkilö totesi. 

Siksi pyydän jokaista kirjoituksiani kommentoivaa henkilöä huolehtivan kommenttiensa kieliasusta. Samoin pyydän jokaista huolehtimaan siitä, ettei kommenteissa esiinny uhkauksia tai muita laittomaksi tulkittavia sisältöjä. Eihän kukaan täysjärkinen esitä sellaisia kylässä ollessaankaan. 

Olen varma siitä, että kaikki tänne kommentteja kirjoittavat kykenevät esittämään viestinsä myös asiallisesti. Ja siitä syystä pidän kommentoinnin ainakin toistaiseksi avoimena, mutta seuraan edelleen keskusteluita ja siirrän ne ennakkosensuurin alaiseksi, mikäli tässä esittämäni pyynnöt eivät johda toivomaani lopputulokseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?
Tiedote - Announcement
Puhetavalla on iso merkitys

Leninin patsas poistetaan, mutta historiasta ei opi unohtamalla sen nolot tapahtumat

Turku päätti poistaa Leninin rintakuvan kaupungin keskustasta, koska se on herättänyt kaupunkilaisissa ja mediassa toistuvasti keskustelua Venäjän Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Kyseessä on Leningradin (nykyinen Pietari) kaupungin suomettumisen pimeimpänä kautena antama propagandalahja, johon liittyy muistolaatta Leninin asumisesta muistomerkin viereisessä talossa. 

Minä en sinänsä kaipaa kommunistijohtajien muistomerkkejä Suomeen, mutta totean kuitenkin, etteivät Suomen - eivätkä edes Turun - historian nolot tapahtumat katoa sillä, että niistä kertovat muistomerkit poistetaan. Tai että koko asia unohdetaan aktiivisesti. 

Siksi olisi ollut parempi, että rintakuva olisi saanut jäädä paikalleen ja sen yhteyteen olisi pystytetty opasteita, joissa olisi kerrottu kaikelle kansalle Leninin hirmuteoista ja hänen saavutustensa seurauksena syntyneistä vielä sitäkin järkytävämmistä tapahtumista - unohtamatta Leninin ja Stalinin saavutuksia ihannoivan Vladimir Putinin sotaretkeä Ukrainaan. 

Tosiasia nimittäin on, että historia toistaa itseään, mikäli sen opetukset unohdetaan. Ja siksi olisi paljon parempi, jos nolojen muistomerkkien poistamisen sijaan niitä hyödynnettäisiin menneiden aikojen virheiden mielessä pitämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
Anna Pöysä haluaa kirjoittaa historian uudelleen kuin naapurissa ennen

Suomineidoista

Yle on tehnyt ohjelman kolmesta kansallismielisestä naisesta, joista yksi kertoo olevansa etnonationalisti. Ilmeisesti juuri hänellä on yllä linkitetyllä nettisivulla päällään paita, jossa lukee "national socialist". Lisäksi hän käyttää jutun mukaan paitaa, jossa lukee "white lives matter".

En ole kyseistä ohjelmaa katsonut ja tuskin katsonkaan. Ylen nettisivujen mukaan se on kuitenkin "seurantadokumentti, eli se seuraa naisten elämää haastamatta näiden näkemyksiä". 

Ohjelman tekijän mukaan ohjelma on tehty - sinänsä aivan oikein - siksi, että "median tehtävä on kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä ja tärkeistä asioista". Toisin sanoen tässä tapauksessa haluttiin kertoa ohjelmassa esiintyvien naisten ajatusmaailmasta, jotta TV-katsojien käsitys suomalaisten mielipidekirjosta avartuisi. 

Ohjelma olisi luonnollisesti ollut merkityksetön, ellei siitä olisi noussut some-hässäkkää. Tässä esimerkiksi muutama satunnainen ns. suvaitsevaiston kommentti Twitteristä.

Yksi. "Jos nyt vertailee #suomineidot esim.Louis Theroux’n kanssa, niin TOIMITTAJA Theroux on läsnä koko ajan, antaa kohteidensa puhua mutta KYSYY/KYSEENALAISTAA väitteitä ja haastaa heitä. Tämä dialogi mahdollistaa mun mielestä ymmärryksen lisäämisen, jota haettiin, ei normalisoi."

Kaksi. "Ymmärrätkö @merjaya @Yleisradio tj:nä yhtään miltä vähemmistöön kuuluvilta ihmisiltä saattaa tuntua, kun @Yleisradio antaa kritiikittömästi tilaa natseille ja heidän rasistiselle vihapuheelle?!?! Ymmärrätkö, että lapset ovat alttiita #äärioikeisto'n propagandalle? #suomineidot."

Kolme. "Kiitos vaan YLE, mutta joudun jo katsomaan joka kesä kun natsit marssivat kotikaupunki kaduilla, enkä halua nähdä saman normalisointia enää TVssä. #suomineidot #turkuilmannatseja".

Kuten arvoisa lukijani huomaa, näiden ns. suvaitsevaisten ihmisten perimmäisenä motiivina näyttää olevan heidän kanssaan eri tavalla ajattelevien ihmisten sulkeminen pois näköpiiristään. Tai ainakin heidän sananvapautensa kieltäminen. Siis puhdas suvaitsemattomuus toisin ajattelevia kohtaan.

Ymmärrän toki, että kansallissosialistisia näkemyksiä ei kannata missään yhteiskunnassa suosia sen enempää kuin äärivasemmistolaisiakaan näkemyksiä. Onhan molemmilla aatteilla äärimmäisen verinen historia, mistä huolimatta jälkimmäinen ajattelutapa saa runsaasti sensuurista vapaata esitystilaa mm. Ylen kanavilla. 

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että sekä kansallissosialistisia että internationaalisia sosialisteja esiintyy myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja sellaisina ne ovat yhteiskunnallinen ilmiöitä, joiden olemassaolosta suomalaisten on hyvä olla tietoisia.

Tältä kannalta nyt nähty ns. suvaitsevaisten ihmisten tuohtuminen lienee pelkästään hyvä asia, sillä sen seurauksena ohjelma saanee katsojia paljon enemmän kuin se olisi muuten saanut. Samalla monelle ihmiselle lienee viimeistään nyt tullut selväksi, että suuri osa - elleivät kaikki - itseään ns. suvaitsevaisina pitävistä ihmisistä on äärimmäisen suvaitsemattomia. 

Enkä oikein jaksa uskoa, että kansallissosialistien aatteet houkuttelevat kovin suurta kansanjoukkoa kannattajikseen, vaikka nämä niitä saavatkin kuultavakseen yhdessä TV-ohjelmassa. Eihän vasemmistoliitonkaan kannatus ole noussut viime vuosina runsaasti näkyvyyttä (esimerkki) Ylen kanavilla saaneen järjettömän wokelluksen seurauksena.

Tämän huomasi myös Suomineidot-ohjelman tekijä, joka totesi, että "kyse on demokratiasta, suvaitsevaisuudesta ja sananvapaudesta, jotka ovat nyt kommenteissa kääntyneet päälaelleen. Kyse on siitä, kuinka suvaitsevaisia ihmiset ovat toisten ajatuksille." Niinpä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omituista
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Kuorma-auto jyräsi taiteilija Lars Vilksin yli

Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks on kuollut onnettomuudessa, jossa väärällä kaistalla ajanut kuorma-auto ajoi hänen autoansa päin. Kolarin seurauksena molemmat ajoneuvot syttyivät tuleen tappaen sekä Vilksin että kaksi häntä suojellutta poliisia. Suojelun tarve johtui siitä, että muslimit ovat toistuvasti yrittäneet saada taiteilijan hengiltä.  

Virallisten tietojen mukaan syytä kuorma-auton ajamiselle vastaantulijoiden kaistalla ei ole tiedossa. Se saattaa selvitä, kunhan sairaalaan viety kuorma-autonkuljettaja saadaan kuulusteluihin. Siten toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, ettei tapahtuma olisi pelkkä viaton vahinko. 

Joka tapausessa lienee selvää, että islamilaisessa maailmassa tunnetaan - tai on siis jo tunnettu - suurta mielihyvä tapahtuneen johdosta, koska Vilks on toiminut todellisen vapaan taiteen puolesta, jossa saa kritisoida myös kaikenlaisia uskontoja. Yhtä selvää on, että kynnys tällaisen vapaan taiteen harjoittamiseen nousee aivan oleellisesti myös länsimaissa, mikäli kuorma-auton todetaan ajautumisen sijaan siirtyneen vastaantulijoiden kaistalle tarkoituksella - tai sellaisesta jää edes varteenotettava epäilys. Suomessa on toki jo aiemmin ajauduttu Vilksin suhteen ennakkosensuurin tielle.

Tämä kaikki tarkoittaisi sitä, että länsimaisen taiteen- ja sananvapauden tila heikkenisi entisestään muuallakin kuin Suomessa. Mutta ei mennä tässä nyt kuitenkaan sen enempiin johtopäätöksiin, vaan jäädään odottelemaan mihin lopputuloksiin poliisitutkinta johtaa. Ja palataan aiheeseen sen jälkeen.

JK kello 21.43. Kirjoituksessani on virhe sitä osin, että väärälle kaistalle ajautunut ajoneuvo oli Vilksiä kuljettanut henkilöauto eikä siihen törmännyt kuorma-auto. Tätä kirjoitettaessa poliisi ei ole havainnut tapauksessa rikokseen liittyvää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurt Westergaardin kuolema ja Liettuan rajatapahtumat
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Uuden Suomen blogipalvelu vastusti tosiasioiden kertomista Oulun mellakoista

Oulussa poliisi pidätti aggressiivisesti käyttäytyvän miehen tämän ollessa vahingoittamassa ajoneuvoa. Sen seurauksena noin kymmenen hengen uussuomalaisjoukko kävi aggressiiviseksi ja nosti pystyyn poliisia vastustavan mellakan, joka talttui vasta pippurisumutetta käyttäen. 

Tapaus ei sinänsä ole kovin yllättävä vuoden 2015 jälkeisessä Suomessa, sillä olemmehan jo tottuneet siihen, että yhteiskuntamme on uusien asukkaidensa ja näiden maahantuoman oman kulttuurinsa myötä muuttunut juuri tähän suuntaan. Eli sinänsä Oulun tapahtuma vain vahvistaa sen, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvä kotouttamistoiminta ovat erittäin epäonnistuneita. Enkä siitä syystä tätä blogimerkintääni kirjoittanutkaan. 

Miksi siis tartuin aiheeseen? No siksi, että Uuden Suomen blogipalvelu oli antanut Janne Paalijärvi -nimiselle kannatuksensa suhteen merkityksettömälle poliitikolle varoituksen ja poistanut tämän aiheesta laatiman kirjoituksen, koska siinä kerrottiin mellakoitsijoiden uussuomalaisuudesta. Näin siitä huolimatta, että tämän kirjoitus perustui silminnäkijähavaintoon. 

Jos ja kun näin on tehty, on syytä ihmetellä sitä, millä Uuden Suomen blogipalvelun ylläpitäjät perustelevat suomalaisille ja erityisesti itselleen tosiasioiden salaamista lukijoiltaan. Arvelevatko he kenties olevansa 1970-luvun taistolaisten henkisiä perillisiä eli sellainen tiedostava etujoukko, jonka itse otettuna tehtävänä on ohjata yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan sensuurin ja vaikenemisen eli Suomen perustuslaissa taatun sananvapauden loukkaamisen keinoin?

Tiedoksi blogipalvelun ylläpitäjille, että tässä asenteessa on ainakin kolme muttaa. Niistä ensimmäinen on se, että historia osoitti taistolaisten olleen väärässä ja heidän valitsemansa tien johtaneen maanpäälliseen helvettiin siellä, missä sitä kokeiltiin. 

Toinen mutta liittyy siihen, että jo presidentti Paasikivi totesi aikanaan tosiasioiden tunnustamisen olevan viisautta - mikä johti Suomen ulkopolitiikan kääntymiseen sellaiseen suuntaan, joka mahdollisti oman yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aggressiivisen suurvallan sodan hävinneenä naapurina. Eli onko siis niin, ettei Uuden Suomen blogipalvelussa ole ymmärretty tosiasioiden tunnustamisen tärkeyttä terveen yhteiskunnan perustana.

Kolmas mutta puolestaan liittyy heidän verkkolehdestään käyttämäänsä nimeen. Uusi Suomihan oli aikanaan Suomen poliittisten konservatiivien - ja Paasikiven oman puolueen - äänenkannattaja, joten nykyisen taistolaismeiningin voidaan katsoa olevan tuon perinteen lokaan vetämistä ja sellaisena halveksuttavaa. 

* * *

Asialla ei olisi muuten kovin suurta merkitystä, mutta Uuden Suomen blogipalvelu lienee nykyisin Suomen johtava foorumi, jolla poliitikot ja muut ihmiset voivat esitellä näkemyksiään. Aiemmin sen kanssa kilpaili Iltalehden blogipalvelu, mutta se on nyttemmin lakkautettu. 

Toki esimerkiksi tämän Professorin ajatusten pohjalla oleva Blogger-palvelu mahdollistaa kohtuullisen suurten lukijamäärien saavuttamisen: Yrjöperskeles-blogissa kerrottiin äskettäin saavutetun 70 000 - 90 000 lukukerran kuukausimäärä, joka on samaa suuruusluokkaa tämän blogin kanssa. Tällainen lukema tarkoittanee ainakin 2 000 aktiivista lukijaa eli näiden blogien "levikki" vastaa suurin piirtein tavallisen paikallislehden levikkiä.  

Siitä huolimatta näiden blogien alustaratkaisulla on se ongelma, että tänne harhautuakseen on erikseen löydettävä jokin yksittäinen kirjoitus esimerkiksi Google-haun tai linkin kautta. Sen sijaan Uuden Suomen kaltaisella toimitetulla verkkolehdellä on omat lukijansa, jotka silmäilevät säännöllisesti myös blogilistaa läpi. Siksi niissä jokaisen blogikirjoituksen löytämiskynnys on oleellisesti vähäisempi kuin Bloggerissa. 

Kiitos kuitenkin teille kaikille arvoisat lukijani. Valtamedian - johon Uusi Suomikin on luettava - pyrkiessä edellä kuvatulla tavalla tukahduttamaan vapaata kansalaiskeskustelua on tärkeää, että tosiasioita voidaan käsitellä edes jossain. Olkoon se sitten vaikka tämä amerikkalainen blogialusta, jonka luokse lukijan on löydettävä itse oman aktiivisuutensa avulla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Virosta vakava viesti
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto

Vanhat poliitikot ja sananvapaus

Entinen pääministeri Juha Sipilä (kepu) pahoinpideltiin viime viikolla. Tekijästä tai hänen motiiveistaan ei ole muuta tietoa, kuin että pahoinpitelyyn liittyvästä suunsoitosta päätellen se oli poliittinen. 

On syytä toivoa, että pahoinpitelijä saadaan kiinni ja oikeus ymmärtää käyttää kyseiseen rikokseen liittyvän rangaistusasteikon yläpäätä ja toivottavasti löytää sen tueksi vielä raskauttavia asianhaaroja. On nimittäin niin, ettei poliitikkojen turvallisuuteen koskeminen ole millään tavalla Suomen tai suomalaisten etu, eikä poliittista väkivaltaa voi hyväksyä missään muodossa. Poliitikothan palkitaan tai rangaistaan aina koko kansan toimesta vaaleissa.

Vanhoista poliitikoista myös Alexander Stubb (kok) on ollut julkisuudessa. Hän tiivisti eilen sen, mitä itsekin ajattelen mediajättien ja sananvapauden suhteesta.

Verkkouutisten mukaan Stubb on todennut, että "minä pidän Twitteristä. Minä en pidä Donald Trumpista. Minä pidän sananvapaudesta. Minä en pidä Twitterin päätöksestä antaa DT:lle porttikielto. Demokratiassa valitut edustajat asettavat rajat lainsäädännön kautta. Tuomioistuimet, ei sosiaalisen median alustat, päättävät, milloin rajoja on rikottu".

Tämä on vakava kysymys, sillä juuri Twitterin kaltaiset sosiaaliset mediat ovat mahdollistaneet epädemokraattisen yhden totuuden murtumisen erityisesti erilaisissa diktatuureissa, mutta myös meillä Suomessa. Twitterin Trump-päätös voi kuitenkin nyt teoriassa johtaa sosiaalisen median mielivaltaan ja ihmisten sananvapauden tukahduttamiseen. 

Ja jos se on mahdollista teoriassa, tullaan sitä varmuudella hyödyntämään tavalla tai toisella myös käytännössä mielipiteiden sensuroimiseen. Tai no, eihän tässä tavitse enää jossitella, koska tuota mielivaltaa on käytetty jo Suomessakin sulkemalla suuren eduskuntapuolueen puheenjohtajan tili määräajaksi.

Toinen asia on, etteivät ihmiset hyödynnä Twitterissä tai muualla sosiaalisessa mediassa mahdollisuuttaan seurata myös itsensä kanssa toisin ajattelevien ihmisten viestintää, vaan kuplautuvat samanmielisten kanssa ns. yhteiseen runkkurinkiin, jota myös kuplaksi kutsutaan. Ja toisaalta pahimmillaan estävät itse eri tavalla ajattelevien pääsyn lukemaan omia viestejään

Näin siitä huolimatta, että juuri Twitter tarjoaa tilaisuuden seurata mitä erilaisimpien ihmisten ajatuksia lyhyinä eli nopeasti luettavina paketteina. Tosin haittapuolena pelkästään sitä kautta tarjottuna noiden ajatusten perustelut jäävät väkisinkin kovin ohuiksi. Mutta tämäkin on parempi, kuin yksimieleisen toimittajakunnan vääristyneinä välittämien uutisten avulla tapahtuva ajan seuraaminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Meilläkin on opittavaa USA:n kongressin valtauksesta
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
USA:ssa presidentti joutui sensuurin kynsiin

 

Myös John Waynesta BLM-uhri

Kirjoitin pari päivää sitten siitä, kuinka poliittisesti epäkorrektit mielipiteet ovat osoittautuneet monien tieteen suurmiesten kohdalla merkittävämmiksi kuin heidän varsinaiset ansionsa tutkimuksen parissa. Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi, ettei näin ole käynyt Yhdysvalloissa pelkästään tieteen edustajille.

Lännenelokuvien kulta-ajan suurin näyttelijäsankari eli John Wayne on nimittäin kokenut saman kohtalon. Hänen entinen opinahjonsa eli Etelä-Kalifornian yliopisto on nimittäin päättänyt poistaa hänestä kertovan näyttelyn.

Syynä on se, että näyttelijä oli kymmeniä vuosia sitten tullut sanoneeksi kannattavansa valkoista ylivaltaa "siihen asti, että mustat on opetettu vastuullisiksi". Lisäksi hän oli pitänyt Amerikan mantereen valtausta alkuperäisasukkailta oikeudenmukaisena.

Suomi on pysynyt kohtuullisen hyvin järjissään tässä suhteessa ja esimerkiksi patsaat ovat saaneet pysyä paikallaan ajoittaisista vaatimuksista huolimatta. Nyt ovat ajat kuitenkin muuttuneet myös täällä, kuten taannoinen ihmisten ryömiminen eduskuntatalon edessä osoitti.

Nyt onkin jännittävä nähdä, katoavatko meilläkin Waynen klassikkoelokuvat Ylen ja muiden mediayhtiöiden TV-kanavilta samaan tapaan kuin muutama vuosi sitten päätettiin jättää näyttämättä komedia "Pekka ja Pätkä neekereinä", koska kyseiset antisankarit olivat filmissä mustanneet naamansa.

Odotan suurella mielenkiinnolla myös sitä, kuinka käy Suomen rikkaan populaarikulttuuriperinnön, jossa esitellään monenlaisia näkemyksiä tummaihoisista ihmisistä. Joutuvatko esimerkiksi olympiavoittaja, menestyslaulaja ja elokuvatähti Tapio Rautavaara, viihdeteollisuuden takavuosien suurmies Reino Helismaa tai kaikkien aikojen tanssiorkesteri Dallapé poliittisen korrektiuden uhreiksi - syyt jätän kiusallanikin punavihreiden itse etsittäväksi.

Jos näin käy, en voi muuta kuin todeta että elämme mielettömiä aikoja, jossa ihmisten huumorintaju on sammunut ja historiallinen ymmärrys halutaan tuhota sensuroimalla siihen liittyvät faktat yksi toisensa jälkeen. Nähtäväksi jää, syntyykö jonain päivänä vastaliike, jossa tosiasiat, kohtuullisuus ja selväjärkisyys nousevat jälleen oikeaan arvoonsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko poliittisen korrektiuden arvo suurempi kuin tieteen
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

Kommunistiprofessori rinnasti Mannerheimin ja alastomat naiset

Tunnettu maahanmuuttofanaatikko ja Oulun yliopiston kommunistiprofessori Vesa Puuronen on pyytänyt opiskelijajärjestöä poistamaan selfiekuviin innoittaneen presidentti ja marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin valokuvan seinältään. Näin siitä huolimatta, että sensuroinnin kohde on taannoisen äänestyksen mukaan kaikkien aikojen "suurin suomalainen".

Suurimman suomalaisen tittelin entinen presidenttimme on epäilemättä saanut ansioistaan kommunistisen kapinaliikkeen kukistajana ja samalta ideologialta ponnistaneen suurvallan sotilaallisten aggressioiden torjumisesta. Nämä selittänevät Puurosen päätöstä enemmän kuin hänen julkituomansa seikat.

Hän nimittäin perusteli kuvan poistamista Mannerheimin epäonnistumisella sisällissodan jälkeisten kostotoimien ehkäisemisessä sekä venäläisten erilaisuuden toteamisella aikakaudelle tyypillisellä ilmaisulla. Hänen mukaansa ne tekevät Mannerheimista hyvin ristiriitaisen henkilön, jonka kuvaa ei siksi olisi soveliasta pitää esillä.

Tämä on varsin mielenkiintoista henkilöltä, jonka oma ideologia pohjautuu edelleenkin ihmiskunnan suurimpien murhamiesten, kuten Vladimir Leninin, Josef Stalinin, Mao Zedongin ja Pol Potiin viitoittamaan aatemaailmaan, jota sivumennen sanoen hänen sensuurikäskynsä mainiosti kuvastaa. Avoimeksi jää, olisiko hän pyytänyt poistamaan myös näiden oman aatteensa "suurmiesten" kuvat opiskelijajärjestön seinältä, mikäli joku olisi ollut tarpeeksi arvostelukyvytön sellaisia sinne ripustamaan.

Näin tietekoneen näppäimistön takaa tulkiten luontevalta tuntuvien sensuroitavien  eli omien aateveljiensä kuvien sijaan Puuronen otti Iltalehden jutun perusteella mahdollisten sensuuritoimiensa esimerkiksi alastomien naisten kuvat ja Ylen mukaan hakaristiliput. Nämä vertailukohdat ovat tässä yhteydessä vähän outoja, mutta jälkimmäisen osalta oivaltava toimittaja olisi kuitenkin kysynyt, miten mainio kommunistikollegani suhtautuisi punalippuihin joko sirpillä ja vasaralla varustettuina tai ilman niitä.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Mannerheim inhosi kommunisteja yhtä syvästi kuin natsejakin - eivätkä jälkimmäisen aatteen aiheuttamat ihmisten kärsimykset jääneet ainakaan jälkeen ensimmäisistä. Puoluevalintojensa perusteella ne eivät kuitenkaan Vesa Puurosen mielestä tee hänen omasta aatteestaan ristiriitaista, vaan nyt tulleen tapauksen perusteella pikemminkin esimerkillisen pohjan yhteiskuntamme rakentamiselle.

Siksi olisikin mainiota, mikäli oululainen opiskelijajärjestö ottaisi ja ripustaisi seinälleen Leninin, Stalinin, Maon - tai vaikkapa Otto Wille Kuusisen - kuvan ja tekisi mediaperformanssin siihen liittyvistä selfieistä. Ja jäisi odottamaan professorin sensurointipyyntöä tai sen puuttumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Vesa Puuronen puhuu viisaita

Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Tämän blogin nimen alle olen kirjoittanut, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämän yhteyden sananvapauden ja yhteiskunnan mädännäisyyden välillä oivalsin jo teinipoikana seuratessani maailmanpolitiikkaa ja tutustuttuani natsi-Saksan historiaan. Mutta erityisesti näkemykseeni vaikutti silloisen itäisen suurvaltanaapurimme todellisuus.

Siellähän toisinajattelijat passitettiin vankiloihin tai mielisairaaloihin vielä 1970-luvulla. Ja aiemmin heitä oli jopa tapettu - etenkin, mikäli heillä sattui olemaan yhteiskunnallisesti merkittävä asema, jonka he menettivät isä Aurinkoisen silmissä.

Siksi on ollut järkyttävää huomata, kuinka sananvapauden vastustaminen elää ja voi hyvin poliittisessa vasemmistossamme. Siitä yhtenä järkyttävänä esimerkkinä nousi esille Vantaan Sanomien mielipidekirjoitus, jossa Vantaan vasemmistonuorten puheenjohtaja vaati yksityishenkilön pihalleen asettaman ja oman näkemyksensä mukaisen banderollin poistamista.

Perusteluksi hän esitti, että "vaikka meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme, ei sananvapautta saa toteuttaa muiden oikeuksia loukkaamalla... Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tulee pitää kiinni, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas."

Nuorelle kommunistien aatteelliselle perilliselle huomautettiin, että banderollissa on esitetty ainoastaan tieteellisiä tosiasioita sekä nettiosoite ja kuva, jossa on mies, nainen, tyttö ja poika. Eikä banderolli tai sen taustalla oleva yhdistys "pyri kyseenalaistamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuden olemassaoloa".

Banderolllissa siis vastustettiin avioliitto-termin virallista käyttöä homoseksuaalien rekisteröidyistä parisuhteista. Perusteluita yhdistys hakee käsittääkseni Raamatusta, jossa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tähän kommenttiin vastatessaan vasemmistonuorten puheenjohtaja sitten osoittikin olevansa puhdasoppinen aatteensa seuraaja. Ensin hän kiisti saamansa vastineen esittäjän näkemyksen rakentamalla olkiukon. Sen mukaan "banderollin sanoma on selvästi se, että se kiistää muunlaisten kuin heteroydinperheiden oikeuden olemassaoloon, vaikka ihmisten ja perheiden moninaisuus on realiteetti".

Sen jälkeen hän veti vielä - taustansa huomioiden käsittämättömän surkuhupaisasti - peliin ihmisoikeudet, jotka hänen mukaansa "eivät ole myöskään mielipidekysymyksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimien tuomioissakin katsotaan, että ihmisarvoa loukkaava materiaali ei nauti sananvapauden suojaa."

Lopuksi hän vielä nostaa tikun nokkaan omien aatteellisten juurtensa synkimmät sävyt vaatimalla Vantaan kaupunkia sensuroimaan puheena olevaa yksityisen henkilön pihamaalla olevan banderollin ja tekemällä sen yhteisymmärryksen nimissä.

Tämä tapaus osoittaa, ettei sananvapaus nauti koko suomalaisen poliittisen kentän suojaa. Toki tämä on tiedossa muutenkin aina oikeuslaitosta myöden, mutta siitä huolimatta on huomionarvoista, että yhden maamme suurimman eduskuntapuolueen vantaalainen nuorisopoliittinen vaikuttaja on ominut niin tyylipuhtaasti ne keinot, joilla Neuvostoliitton läpeensä mätä hirmuvalta luotiin.

Vielä surullisemmaksi asian tekee, ettei kyseinen nuori henkilö todennäköisesti edes ymmärrä mikä ongelma hänen kannanotossaan oli. Ainakaan sitä ei ymmärrä se henkilö, joka Uudessa Suomessa olleen kirjoituksensa keskustelussa muotoili, että "on eri asia pyrkiä viemään ihmisoikeuskehitystä parempaan suuntaan, kuin ajaa ihmisoikeuksien rajoittamista".

Siitä tuli hakematta mieleeni Li Anderssonin taannoinen lausahdus erityyppisestä väkivallasta, josta nousi hienoinen häly jota mm. Kansan Uutiset pyrki selittelemään. Valitettavasti alkuperäisen Pravdan suomalaisversio ei selityksellään muuttanut sitä tosiasiaa, että myös Vasemmistoliiton puheenjohtajan mielestä tarkoitus pyhittää keinot.

Summa summarum: meillä elää keskuudessamme ja jopa hallituksessa puolue, jonka piirissä sananvapaus koskee vain heidän omasta mielestään oikeutettuja ajatuksia. Minusta se on masentavaa, sillä viime vuosisadan historia osoittaa tuollaiset ajatukset äärimmäisen vaarallisiksi - suorastaan kuolemanvaarallisiksi etenkin silloin kun niiden omistaja pääsee käyttämään ehdotonta valtaa suhteensa muihin ihmisiin. Onneksi tilanne Suomessa ei ole ainakaan vielä tämä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas

Ääriajattelu osoittaa älyllistä epärehellisyyttä

Minä en pidä ns. poliittisesta korrektiudesta, jossa tosiasiat alistetaan tämän päivän arvoliberaaleille tavoitteille. Siis jostain sellaisesta, että vanhoja taideteoksia muutetaan vastaamaan tämän päivän arvoliberaaleja näkemyksiä tai suorastaan piilotetaan kertomasta historiallisesta menneisyydestä.

Itse asiassa poliittinen korrektius on äärimmäisen lähellä poliittista totalitarismia. Retusoitiinhan viime vuosisadalla sosialistisissa diktatuureissa valokuvia vastaamaan kunkin hetkistä poliittista tilannetta ja ääri-islamistit ovat hävittäneet historiallisia monumentteja tälläkin vuosisadalla.

Myös Suomeen on syntynyt epätervettä poliittista korrektiutta. Harmittomimmillaan se on silloin, kun Yle kieltäytyy näyttämästä elokuvia, joiden kautta voisi lähinnä oppia ihmisten yli puolen vuosisadan takaisista ennakkoluuloista. Ja vakavimmillaan silloin kun poliittisen korrektiuden vaatimusten perusteella kieltäydytään edes keskustelemasta yhteiskuntaa syvällisesti muuttavista tapahtumista maan toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajan kanssa, joka on aiemmin tuomittu tahallisen väärinymmärryksen perusteella jopa oikeudessa.

Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että jos äärimmäinen arvoliberaalius on umpimätää ja lähinnä osoittaa sitä toteuttavien ihmisten älyllistä epärehellisyyttä, ei äärimmäinen arvokonservatiivisuus ole sen miellyttävämpää. Hätkähdyttävänä esimerkkinä toimikoon Yhdysvaltain Alabaman senaatin päätös kieltää abortti jopa raiskauksen ja insestin uhreilta.

Se on kohtuutonta uhrin asemaan joutuneelle naiselle, eikä tietenkään johda abortin toteutumattomuuteen vaan ainoastaan sen tekemiseen muualla - joko muissa osavaltioissa tai puoskareiden käsissä. Suomessa tunnetuin tämän suunnan ajattelija on ollut ulkoministeri Timo Soini, jolla toki on ollut hyvät puolensakin, mutta sokeana pisteenä äärimmäisen konservatiivinen katolinen vakaumus.

Toiveenani onkin, että ihmiset ymmärtäisivät ääriajattelun ja sellaiseen usein liittyvän tosiasioiden kieltämisen vahingollisuuden itselleen ja ympäristölleen. Näin voitaisiin ehkä luoda hiukan parempi maailma meille itsellemme ja tuleville sukupolville elettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina