Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Euroopan unionin ennallistamisasetuksen seurauksena on osa suomalaisista turvepelloista vetettävä. Se tarkoittaa joko niiden viljelykäytön lopettamista kokonaan tai peltojen muuttamista kosteikkoviljelyyn. Tämän seurauksena erityisesti pohjanmaalaisten peltojen määrä laskee ja suomalaisen ruuan määrä vähenee nykyisestä.
Samalla pohjalaisten maanviljelijöiden talouden selkäranka on vaarassa murtua ja jopa peltolakeuksistaan tunnettu kansallismaisema kadota. Samalla suomalaisen ruuan huoltovarmuus heikkenee, koska kivennäis- ja turvemaiden peltojen altistuminen kadolle tapahtuu yleensä eri vuosina.
Voidaan siis hyvin kysyä, että onko tämä kestävää kehitystä vai hulvatonta riskinottoa suomalaisten ruokaturvallisuudella. Sitä taas kannattaa arvioida ruokaomavaraisuutta tarkastelemalla.
* * *
Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia yksitoista, sianlihaa seitsemän, leipäviljaa viisi ja maitotuotteita kaksi prosenttia enemmän kuin käytettiin. Näiden osalta muutaman prosentin poistaminen pelloista ei siis aiheuttaisi riippuvuutta viennistä.
Sen sijaan siipikarjan, kurkun, juuresten, naudanlihan, herukoiden, tomaatin, sokerin, vademien ja omenoiden suhteen olemme jo valmiiksi tuonnin varassa. Sitä enemmän, mitä alemmas listalla mennään.
Näiden tuotteiden osalta omavaraisuuden puute siis syvenisi entisestään ennallistamistoimien seurauksena. Sen seurauksena saisimme - etenkin kivennäismaiden - katovuosina käyttää entistä enemmän rahaa ruuan tuomiseen ulkomailta, mikä luonnollisesti heikentäisi Suomen vaihtotasetta entisestään.
* * *
Sallittakoon lopuksi pari pientä historiallista anekdoottia, jotka valaisevat edellä käsittelemään ruuan omavaraisuuden puuttumisen ongelmaa.
Vuoden 1868 tammikuussa Suomessa kuoli nälkään 8 000, helmikuussa 9 400, maaliskuussa 14 500, huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä. Kaikkiaan niin sanottuina suurina nälkävuosina ruuan puutteeseen kuoli peräti 150 000 suomalaista.
Tämä oli seurausta useita vuosia jatkuneista epätavallisista sääoloista, joiden seurauksena suuri osa viljasadosta menetettiin vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi tilannetta pahensi Suomen senaatin kyvyttömyys toimia riittävän määrätietoisesti ja ripeästi ruuan saamiseksi maahan.
Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin erityisesti karjatalouden suuntaan ja lisäksi parannettiin liikenneyhteyksiä. Näin toivottiin voitavan vähentää katovuosien ikäviä seurauksia sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.
Näistä toimista huolimatta Suomi joutui uudelleen ruokapulaan jatkosodan vuosina 1942 ja 1943, mistä sen pelasti vain saksalaisten tarjoama ruoka-apu. Kääntöpuolena sille oli kuitenkin pakkositoutuminen Saksaan vielä kauan senkin jälkeen, kun Hitlerin tiedettiin häviävän sodan ja Suomessa ymmärrettiin, että uppoavasta laivasta olisi päästävä pois.
Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista - osin ruokaturvan takia - joten tällä asialla oli historian kulkua määräävä merkitys viimeisen kerran vielä juuri ennen sodan päättymistä vuonna 1944, jolloin vilja-apu muodosti yhden keskeisen osan Ryti-Ribbentrop-sopimusta. Onni onnettomuudessa oli, että saatu apu mahdollisti puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella sekä suoranaisen rökelevoiton Ilomantsissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen
Karvaan vaalitappion kärsineen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen kertoi oman näkemyksensä siitä, mitä vihervasemmiston voitosta seuraa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Hänen mukaansa vaalitulos lisää ensinnäkin maahanmuuton ongelmia, koska mm. kotouttamistoimet on siirretty kuntien vastuulle, mikä tarkoittaa vasemmiston toteuttamana lisää hyysäämistä veronmaksajien rahoilla.
Toiseksi tulos johtaa Immosen mukaan siihen, että kunnat ja kaupungit järjestävät lisää julkisia palveluja laittomasti maassa oleville samaan tapaan kuin Helsinki on jo päättänyt tehdä. Tähän kuluvat rahat ovat luonnollisesti pois suomalaisten palveluista.
Kolmanneksi pääsihteeri arveli, että tulossa on lisää yksityisautoilijoiden kurittamista. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että vasemmisto tulee tekemään kaikkensa yksityisautoilun hankaloittamiseksi ja sen kitkemiseksi.
Neljänneksi Immonen maalaili, että tiedossa on lisää kiristyviä ilmastotoimia ja nousevia arjen kustannuksia. Niiden takia rahaa palaa siksi, että kouluihin lisätään ideologisia kasvisruokapäiviä ja kuntiin palkataan ilmastokonsultteja.
Viidenneksi pääsihteeri lisäsi vihervasemmistolaista identiteettipolitiikkan ja wokelluksen lisäämisen. Eli lautapelien kyttäämisen, rasismin näkemisen kaikkialla ja jopa pakollisten antirasismikoulutusten järjestämisen yleistymisen tulevien vuosien aikana.
Hän arveli myös, että veronmaksajien rahoja jaetaan vastuuttomasti toissijaisiin kohteisiin. Ja otti esimerkiksi sen, että Helsinki on jakanut asukkailtaan kerättyä rahaa Gazaan - asia, jota vasemmisto on jo aiemmin yrittänyt muissakin kaupungeissa.
Immosen seitsemäs ennuste oli yleispyöreä kuntien velkaantumisen ja talousahdingon syveneminen. Tämän hän totesi toteutuessaan tarkoittavan vääjäämättä peruspalvelujen heikkenemistä.
* * *
Nähtäväksi tietenkin jää, kuinka oikeaan Immmonen osui kommentissaan. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin pidän - ikävä kyllä - todennäköisempänä sitä, että listalta toteutuu useampikin kohta kuin että se jäisi kokonaan toteutumatta.
Tähän viittasi jo Antti Lindtmanin kommentti pääministeri Petteri Orpolle (kok) siitä, että Suomen taloutta kovalla kädellä kuntoon panevan hallituksen pitäisi muuttaa linjaansa. Eli siirtyä demarityyliseen jakopolitiikkaan, jollaista noudattamalla maan talous saatettiin syöksykierteeseen viimeistään koronapandemiaa seuranneen vuoden aikana.
Vaikka demarit eivät kykenekään vaikuttamaan hallituksen politiikkaan, se voi noudattaa linjaansa erityisesti verotusoikeuden omaavalla kuntatasolla. Lisäksi sillä - ja muilla oppositiopuolueilla - on aina mahdollisuus ajaa johtamiensa hyvinvointialueiden talous yli budjettinsa, jolloin Petteri Orpon hallituksen on viime kädessä taivuttava niiden pelastamiseen riihikuivalla lisärahalla.
Laskun tästä maksavat luonnollisesti tavalliset suomalaiset, jotka viime kädessä kuittaavat velat ja niiden korot. Siis juuri ne samat ihmiset - ja heidän jälkeläisensä - jotka ymmärtämättömyydessään nostivat vihervasemmiston ja Keskustan suomalaisen paikallispolitiikan johtoon.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Viipalointia vai kasvatusta?
Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta.
Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa.
Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä."
Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?
* * *
Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.
Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa".
MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.
Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä.
* * *
Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville.
Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota.
Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan.
Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu.
Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä
Suomalaisissa vankiloissa on muslimeille tarjottu mango-sitruunamoussea ja omena-kanelimoussea, jotka ovat sisältäneet siasta valmistettua liivatetta. Asiasta vastuullinen Leijona Catering on nyt kuitenkin poistanut nämä mousset ruokalistaltaan sekä pyytänyt anteeksi niiltä asiakkailtaan, jotka ovat tietämättään syöneet siasta valmistettua liivatetta.
Minulle jäi epäselväksi, että koskeeko anteeksipyyntö pelkästään muslimeita, juutalaisia ja vegaaneja, vai myös sellaisia sekaruokaisia ateisteja tai kristittyjä, jotka eivät ole tienneet syömiensä mousseiden sisältäneen sikaa. Tämä olisi sikäli omituista, ettei jälkimmäisillä liene ollut mitään sitä vastaan, että mousse on sisältänyt liivatetta.
Sen sijaan saattaa hyvinkin olla, että monet sekaruokaiset asiakkaat ovat pitäneet kovasti puheen olevista mousseista, Ja on mahdollista, etteivät he ole ihastuneet siitä, että ne on poistettu ruokalistasta kokonaan sikakammoisten takia. Eli että he joutuvat elämään ruokarajoitteisten kollegoidensa ehdoilla.
* * *
Länsinaapurin Örebrossa on ammuttu yksitoista ihmistä koulurakennuksessa, jossa on opetettu maahanmuuttajille muun muassa ruotsinkieltä. Lisäksi loukkaantuneita - vai pitäisikö sanoa haavoittuneita - on paljon.
Yhtenä syynä suureen uhrilukuun on se, että 35-vuotias - itsensä lopuksi ampunut - tekijä oli käyttänyt automaattiasetta. Tekijästä ei ole kuitenkaan julkaistu muuta tietoa kuin sukupuoli ja ikä - sekä kerrottu, ettei hän ole ollut niin sanotusti poliisin kirjoissa, eikä hänen isänsä uskonut poikansa olevan joukkomurhaan syyllinen.
Poliisi ei kuitenkaan epäile, että kyseessä olisi ollut terroristinen teko, vaan pyrkii löytämään sille muunlaisen motiivin. Tämä saattaisi viitata siihen, ettei tekijä olisi maahanmuuttaja - kuten moni varmaankin ajattelee - mutta ei tietenkään sulje sitäkään mahdollisuutta pois.
Kaiken kaikkiaan tapaus joka tapauksessa alleviivaa sitä, ettei ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne ole sikäläisten viranomaisten hallinnassa. Eikä maan asukkaiden ihmisoikeus turvalliseen elinympäristöön toteudu enää maassa, joka oli viime vuosisadalla yksi maailman parhaista ja turvallisimmista paikoista ihmiselle asua ja elää.
* * *
USA:n presidentti Donald Trump on jatkanut poikkeuksellista politiikkaansa kertomalla, että USA aikoo ottaa Gazan kaistaleen hallintaansa. Hänen suunnitelmansa mukaan "me omistaisimme sen. Olisimme vastuussa vaarallisten räjähtämättömien pommien ja muiden aseiden purkamisesta alueella."
Tämä tietenkin poistaisi sen ongelman, että Gazasta on suuntautunut Israelin alueelle säännöllisen epäsäännöllisesti väkivallantekoja yksittäisten rakettien ampumisesta laajamittaisiin terrorismirikoksiin. Ja poistaisi siten Israelilta syyn käydä aika ajoin kitkemässä kovalla kädellä terroristeja alueelta.
Asiasta kertoneen uutisen mukaan Trump on kuitenkin todennut myös, ettei samojen ihmisten pitäisi asuttaa ja uudelleenrakentaa Gazaa, vaan Gazan noin kahden miljoonan palestiinalaisen pitäisi asettua muiden maiden alueille. Puheena olleet maat - Egypti ja Jordania - eivät kuitenkaan ole halukkaita ottamaan gazalaisia vastaan.
Jos Trumpin ehdotus toteutuisi, olisi kyseessä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia rikkovasta väestönvaihdosta. Nähtäväksi siis jää, ryhtyykö Trump siihen, vai onko hän - kuten luulen - vain käyttänyt retorista keinoa pakottaakseen Gazan Hamas-henkiset palestiinalaiset muuttamaan tapojaan ja suostumaan diiliin, joka toisi alueelle pysyvän rauhan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Swedish School Shooting with Automatic Weapon Highlights Nation in Crisis
Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu
Gazan kansanmurha
Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan Riihimäen vankilassa oli tapahtunut kauhea syrjintätapaus. Siellä oli nimittäin poistettu vankien käytöstä sellaiset paistinpannut, joilla ei ollut koskaan paistettu sianlihaa.
Syrjinnäksi tämä tulkittiin siitä syystä, että toimenpide oli tehty ilman sen kummempaa syytä. Näin siitä huolimatta, ettei vankilalla ole velvollisuutta tarjota erillisiä ruoanvalmistusvälineitä eri uskontoa harjoittaville.
Oikeusasiamies kuitenkin arveli, että asiasta kannelleet vangit joutuivat paistinpannun poistamisen takia muita epäedullisempaan asemaan, koska heidän mahdollisuuttaan valmistaa ruokaa rajoitettiin. Ja siksi hän usutti rikosseuraamuslaitosta selvittelemään asiaa esimerkiksi islamin opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa.
Voin vain kuvitella, kuinka tyytyväisiä - elleivät suorastaan riehakkaita - valituksen tehneet muslimivangit ovat olleet tämän ratkaisun kuultuaan. Ja näen jo sieluni silmillä, kuinka he nyt pohdiskelevat, mistä muista vakavista epäkohdista valittamalla he voisivat saada oikeusasiamieheltä uusia mukavanoloisia lausuntoja.
* * *
Ruotsissa vitsit ovat kuitenkin juuri nyt vähissä, sillä maan pääministeri on kertonut, että siellä meneillään oleva väkivaltarikollisuuden aalto on yhteydessä maahanmuuttoon. Niinpä hänen hallituksensa valmistelee nopeutetussa tahdissa lainsäädäntöä, joka sallii pakkokeinot, jotka kohdistuvat alle 15-vuotiaisiin lapsiin.
Tarkoitus on laillistaa muun muassa salakuuntelu, jotta lähinnä muslimilasten tehtäväksi suunnitelluista rikoksista saataisiin vihiä jo etukäteen. Viitaten edelle kirjoittamaani vankilauudistukseen jäin kuitenkin miettimään, että mitähän Suomen eduskunnan oikeusasiamies mahtaisi arvella, jos Suomessakin suunniteltaisiin - käytännössä pelkästään - muslimilapsiin kohdistettua salakuuntelua?
Eli pitäisikö hän sitä tosiasiallisena uskonnollisena syrjintänä ja kehottaisi hallitusta keskustelemaan asiasta opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa? Ja mitä mahtaisikaan tähän sanoa lapsiasianvaltuutettu, joka taannoin kehui imaami Abbas Bahmanpourin näkemyksiä nuorisorikollisuudesta.
Imaamin mukaan nuorisoasioissa olisi nimittäin syytä panostaa keskusteluun. Ja kertoi, että hänen johtamallaan uskonnollisella yhteisöllä olisi mahdollisuus tarjota ympäristö ja mahdollisuus tällaiseen vuoropuheluun.
Tämän luettuani jäin pohtimaan, että voisiko tosiaan olla niin, etteivät ruotsalaiset ole huomanneet tätä mahdollisuutta, ja haluavat siksi ryhtyä dialogin sijaan arveluttavalta kuulostavaan lasten salakuunteluun?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Sisäministeri Mari Rantanen aikoo katkaista Ruotsin tien
Suomessa on jokin aika sitten annettu uuden ravintosuositukset. Niiden mukaan ruokamme tulisi sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljavalmisteita, kalaa ja tyydyttymättömiä rasvoja sekä kohtuullisesti rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä, siemeniä sekä palkokasveja.
Lihavalmisteita, sokerilla makeutettuja juomia, runsassokerisia ja -suolaisia ruokia ja vähäkuituisia viljavalmisteita taas pitäisi syödä mahdollisimman vähän. Niinpä minunkin pitäisi jatkossa viedä puolisoni juhlapäivinä syömään ravintolaan soijaa, pähkinöitä ja siemeniä tai korkeintaan kalaruokaa tähän asti tapana olleen puolikypsän naudan sisäfilepihvin sijaan.
Mahtaisikohan hän kiittää?
* * *
Tämä juolahti mieleeni lukiessani tuoretta tutkimusta varhaisista Amerikan mantereen ihmisistä, joiden kulttuuria kutsutaan Clovis-nimellä. He olivat intiaaneja, jotka elivät Pohjois-Amerikassa noin 13 500–12 800 vuotta sitten.
Tuoreessa James Chattersin ja kumppaneiden julkaisemassa tutkimuksessa oli tutkittu tässä kulttuurissa syntynyttä puolitoistavuotiaan lapsen fossiilia, josta otetuista näytteistä voitiin päätellä isotooppianalyysin perusteella tämän äidin ruokavalion proteiininlähde.
Tutkimus osoitti, että äidin ruokavalion tärkein komponentti oli mammutti, jota seurasivat hirvi ja biisoni. Sen sijaan pikkunisäkkäiden osuus oli merkityksetön.
Näin ollen Clovis-kulttuurissa eläneiden ihmisten ruokavalio muistutti eniten mammutteihin erikoistuneen Homotherium-sukuun kuuluneen sapelihammaskissan ruokavaliota ja poikkesi oleellisesti esimerkiksi susien tai karhujen ruokailutavoista. Toisin sanoen he olivat suurriistaan erikoistunutta kansaa, joka käytti hienostunutta kivikautista teknologiaa ja liikkui laajalti hyödyntääkseen korkeimman tuoton antavaa saalista.
Tämän seurauksena kulttuuri levisi Amerikan mantereella nopeasti Alaskasta ainakin Venezuelaan saakka. Ja katosi aikanaan samoihin aikoihin kun mantereella koettiin voimakkaita ilmastonvaihteluita ja myös suurriista katosi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa
Solulihamarkkinat
Mammutin elämä
Mitokondriot olivat alkujaan itsenäisiä bakteereita, mutta surkastuivat evoluution kuluessa aitotumallisten solujen organelleiksi eli soluelimiksi, jotka vastaavat myös meidän ihmisten soluhengityksestä. Eli juuri siellä tapahtuvat ne biokemialliset reaktiot, joissa hyödynnetään hengitysilman happea energian tuottamiseen.
Toinen itsenäisistä eliöistä kehittynyt soluelin on arkikielessä sinilevistä eli syanobakteereista kehittynyt viherhiukkanen, jossa tapahtuvat fotosynteesin eli yhteyttämisen keskeiset reaktiot. Myös se liittyy hapen kiertoon, koska juuri kasvit ja syanobakteerit tuottavat ilmakehät hapen.
Ilmakehän typpeä pystyvät nykyisten oppikirjojen mukaan sitomaan vain tietyt bakteerit ja arkeonit. Tästä syystä esimerkiksi viljanviljelyssä on tärkeää lisätä peltoihin säännöllisesti typpilannoitetta tai viljellä aina välillä typensitojabakteereiden isäntinä toimivia hernekasveja.
Nyt on amerikkalais-itäaasialainen tutkijaryhmä kuitenkin löytänyt levistä aivan uudenlaisen organellin eli soluelimen, joka pystyy muuttamaan typen sellaiseen muotoon, jota solut pystyvät hyödyntämään. Sitä kutsutaan nitroplastiksi.
Tämä soluelin näyttää aivan bakteerilta - jollaisena sitä aiemmin pidettiinkin - mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei ole itsenäisesti elämään kykenevä organismi. Tämä voitiin päätellä kahdesta seikasta.
Ensinnäkin nitroplasti jakautui tutkimuksissa vain ja ainoastaan juuri ennen koko leväsolun jakautumista. Näin se siirtyi emosolusta jälkeläissoluille aivan samoin kuin kaikki muutkin solurakenteet ja -elimet.
Toiseksi tutkijat havaitsivat, ettei nitroplasti tuota itse kaikkia tarvitsemiansa proteiineja, vaan saa niitä muualta levästä. Toisin sanoen siltä puuttuu joitain geenejä, jotka mahdollistaisivat sille itsenäisen elämän.
Lisäksi tutkijat olivat jo aiemmin selvittäneet DNA-vertailujen avulla, että levän ja nitroplastin esi-isät olivat olleet symbioottisessa suhteessa jo noin sadan miljoonan vuoden ajan. Siten levän ja bakteerin suhteen syvenemiselle peruuttamattomaksi symbioosiksi on ollut paljon aikaa.
Erona on viherhiukkasiin ja mitokondrioihin on kuitenkin se, että niiden muuttuminen soluelimiksi on tapahtunut jo evoluution varhaisessa vaiheessa, mutta nitroplastin vasta viimeisen sadan miljoonan vuoden kuluessa. Siten ne menettivät itsenäisyytensä lopullisesti todennäköisesti vasta sen jälkeen kun dinosautukset hävisivät maapallolta.
Nähtäväksi jää, auttaako nitroplastin tunnistaminen soluelimeksi kehittämään sellaisia ruuantuotannon kannalta hyödyllisiä viljelykasveja, jotka pystyisivät itse sitomaan oman typpensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siihen tarvittavien geenien tunnistamista ja niiden siirtämistä haluttuihin viljakasveihin modernin geeniteknologian keinoin.
Mikäli näin tapahtuisi, avaisi se maatalouteen kokonaan uuden aikakauden, koska typen kemiallinen sitominen ilmakehästä on kallista ja siten esimerkiksi kehitysmaalaisten viljelijöiden tavoittamattomissa. Ja tarjoaisihan itse typpensä sitova kasvi myös länsimaille keinon tuottaa aiempaa halvempaa ruokaa.
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että ennen typpeä sitovien viljakasvien päästämistä luontoon olisi varmistettava, ettei typensidontakyky tee niistä muihin kasveihin verrattuna niin ylivoimaisia kilpailijoita, että ne muuttuisivat kaikkialle leviäviksi ja muuta kasvillisuutta syrjäyttäväksi rikkaruohoiksi. Tämä vaara on sen verran oleellinen, että viranomaiset kautta maailman tulevat vaatimaan sen kaikenkattavan selvittämisen ennen kuin kasveja päästetään ulkopelloille edes kokeiltaviksi.
Niinpä lannoittamatta kasvavia viljasatoja ei kannata odotella kauppoihin vielä pitkään aikaan. Mutta mahdollisesti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Perunarutto kulkee ihmisen mukana
Olen sikäli tyypillinen suomalainen, että pidän itsestään selvänä lihan kuulumista osaksi ruokavaliotani. Eikä vuosikausia jatkunut vegaanipropaganda ole vaikuttanut tähän asiaan sitä eikä tätä. Eivätkä näin ole tehneet myöskään äskettäin ilmestyneet ruokasuositukset, joiden yhtenä perustana ovat ympäristöasiat.
Toki ymmärrän, että ruokatapojeni takia tapetaan aivan oikeita eläimiä. Ja olisin eläinten hengen säästämiseksi valmis silloin tällöin syömään myös laboratoriossa valmistettua lihaa, mikäli sen rakenne ja maku vastaisivat oikeaa lihaa. Tosin joku voisi tähän todeta, että ellei lihakarjalla - oli se sitten nautaa, sikaa, kanaa tai vaikka strutsia - ole markkinoita, eivät nämä eläimet pääse koskaan edes syntymään.
Tämä kaikki tuli mieleeni lukiessani uutista, jonka mukaan amerikkalaiset kuluttajat saavat pian ensikosketuksen laboratoriossa kasvatettuun lihaan. Näin siksi, että Yhdysvaltain maatalousministeriö on antanut kahdelle yritykselle - Upside Foodsille ja Good Meatille - luvan myydä bioreaktoreissa kasvatettujen solujen avulla tuotettua kanaa. Nämä yritykset aikovat aluksi myydä solukasvatettua kanaa vain valikoituihin ravintoloihin, joka osannee hinnoitella erikoisuuden vähintäänkin kannattavaksi.
Uutisessa kerrottiin myös, että Yhdysvallat on Singaporen jälkeen toinen maa, joka hyväksyy laboratoriossa kasvatetun lihatuotteen. Ja lähiaikoina tämä parivaljakko saanee seuraajia. Ja epäilemättä soluliha saapuu jossain vaiheessa myös Suomeen herkkusuiden naposteltavaksi.
Nähtäväksi siis jää, miten käy suomalaisten ruokarajoitteisryhmien. Eli syntyykö meille vegaanien ja laktovegaanien sun muiden rinnalle uusi ruokarajoitteisten ryhmä eli solulihavegaanit?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Miksi lihansyönti on syntiä?
MTV3 teki eilen jutun otsikolla "´Ajamme lajeja sukupuuttoon 1000-kertaisella vauhdilla´, joukossa tiikeri ja sarvikuono: YK:n luontokokous yrittää sopia luontokadon pysäyttämisestä alle 10 vuodessa". Itse jutussa maalattiin hirvittävä kuva luonnon tuhoutumisesta kertomalla, että YK:n arvion mukaan "yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon".
Jutussa siteeratun amerikkalaisprofessorin mukaan "kokous on tärkeä, koska suurin peruuttamaton muutos planeetallamme on, että ajamme lajeja sukupuuttoon tuhat kertaa nopeammin kuin ne muuten häviäisivät". Niinpä kokouksessa tavoitellaan sopimusta, jonka mukaan maailman maa-, vesi- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia.
Jutussa annettiin myös toivoa tulevaisuudesta, sillä YK:n kehitysohjelman johtajan näkemys on, että "jos nyt etenemme noissa tavoitteissa, meillä on hieman toivoa siitä, että ehkä tulevina vuosina lopulta saavutamme tilanteen, jossa kahdeksan miljardia ihmistä voi elää maapallolla tuhoamatta elämän perusedellytyksiä."
* * *
En sinänsä lähde kyseenalaistamaan edellä esitettyjä lukuja, mutta huomautan, että jälleen kerran jäi mainitsematta muutama asia. Niistä ensimmäinen liittyy maailman kahdeksaan miljardiin asukkaaseen.
Tuo lukumäärä - kahdeksan miljardia - tarkoittaa, että maailman nisäkkäiden biomassasta 36 prosenttia on ihmisiä ja tuotantoeläinten sekä lemmikkien määrä on peräti 60 prosenttia. Siten vain neljä perosenttia elää villieläiminä. Nämä ovat kieltämättä hätkähdyttäviä lukuja.
On siis selvää, ettei nykyiselle ihmismäärälle riittäisi ruokaa, mikäli eläisimme ihanan villissä ja vapaassa luonnossa metsästäjä-keräilijöinä syöden vapaana eläviä kasveja, eläimiä ja raatoja. Ja siksi tarvitsemme maataloutta eli peltoja ja niiden lannoittamiseksi myös eläimiä, jotka voidaan käyttää myös ruuaksi.
Toinen MTV3:n jutusta unohtunut seikka oli siis eläinten rooli lannoitteiden lähteenä. Se tahtoo unohtua helposti jo siitäkin syystä, että nykyset ihmiset lienevät täysin tietämättömiä siitä, että esimerkiksi pitkien talvien Suomessa lehmiä on suurimman osan historiasta pidetty pikemminkin sonnan kuin maidon tai lihan takia. Maitoahan ne eivät tuottaneet kuin pienen osan vuodesta ollessaan talvet ummessa.
Kolmas MTV3:lta unohtunut seikka on se, että maailman biodiversiteettivaje on ylivoimaisesti suurin päiväntasaajan lähellä olevissa maissa. Samoin luontokadon eteneminen on siellä nopeampaa kuin missään muualla.
Valitettavasti on niin, ettei Suomen pinta-alan kolmanneksen suojeleminen auta tipan vertaa päiväntasaajan lähellä elävien luontokappaleiden tulevaisuutta. Pikemminkin päinvastoin, mikäli se lisää ruuan tuontia Brasilian tai Indonesian kaltaisista maista.
* * *
En tahdo tällä kirjoituksellani sanoa, etteikö luontokato olisi todellinen tai ettei sitä pitäisi pysäyttää. Tosiasia kuitenkin on, ettei se tapahdu tosiasioita vääristelemällä tai suorastaan ne unohtamalla, vaan kohdistamalla toimenpiteet niiden mukaisesti sinne, missä hyöty on suurin.
Enkä tahdo sanoa edes sitä, etteikö olisi tärkeää huolehtia myös suomalaisen luonnon hyvinvoinnista. Ja siksi on oikein, että meilläkin esimerkiksi metsänhoidossa otetaan monimuotoisuuskysymykset huomioon rauhoittamalla arvokkaita kohteita hakkuiden ulkopuolelle sekä jättämällä osa puista öttiäisten nakerrettavaksi.
On myös syytä ymmärtää, ettei näitä toimenpiteitä ole tehty kovin pitkään, joten niiden kokonaishyödystä ei ole vielä selvää käsitystä. On kuitenkin syytä huomioida, että lajien uhanalaistuminen on hidastunut maamme metsissä, mikä tarkoittanee, että nykyisin tehtävät toimenpiteet ovat osuneet oikeaan. Ja siksi tilanne tulee jatkossa paranemaan jo siitäkin syystä, että esimerkiksi säästöpuiden määrä tulee kasvamaan vuosi vuodelta ja metsänhoitotoimien ulkopuolelle jätetyt puronvarret ja lehdot palautuvat ajan myötä yhä luonnonmukaisemmiksi.
* * *
Tämän synkän kirjoitukseni lopuksi haluaisin luoda tilkkasen valoa maailman biodiversiteettikriisiin. Kirjoitukseni alussa mainitun tiikerin tilanne ei nimittäin ole aivan mahdoton. Tähän viittaa se, että näiden kissapetojen määrä kasvoi Intiassa vuosien 2014 ja 2019 välillä peräti 30 prosenttia.
Eikä siinä kaikki. Intian positiivisesta kehityksestä kertovassa jutussa mainittiin myös, että Nepal oli onnistunut kaksinkertaistamaan tiikerikantansa ottamalla nollatoleranssin salametsästykseen. Niinpä näyttää siltä, että tiikerilläkin on vielä tulevaisuus osana maapallon eläimistöä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu.... Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."
Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."
Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".
Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."
Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset.
Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi.
Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa.
Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi.
Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa