Kuka on syyllinen ihmisten ampumiseen?

Esimerkiksi Helsingin sanomat uutisoi jälleen tänä aamuna, että Israelin armeijan sotilaat ovat ampuneet avustuksia hakevia palestiinalaisia Gazan alueella. Otsikossa lainattiin Hamasin käyttämää sanamuotoa "Israel iski avustuksia hakeneisiin ihmisiin taas".

Ihan ensin on tietenkin todettava, ettei siviileiden ampuminen ole hyväksyttävää sotilaallista toimintaa muulloin kuin itsepuolustustilanteissa. Tämä lienee tiedossa sekä Israelin armeijassa, Hamasissa että asiasta uutisoivissa medioissa. 

Toiseksi totean omalta osaltani, etten ole päässyt ampumisista kertovien uutisten perusteella varmuuteen siitä, mistä syystä ihmisiä kohti tulitetaan ruoka-apupisteillä. Näin siksi, että eri osapuolten antamat kuvaukset tapahtumista poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.

* * *

Alussa mainitsemani uutisen mukaan Gazan väestönsuojeluvirasto eli Hamas näyttäisi väittävän, että Israelin asevoimat nyt vain tulitti avustuksia hakemaan tulleita ihmisiä. Siis ikään kuin omaksi ilokseen tappamisen ilosta ja ilman mitään syytä. Rehellisesti sanottuna tällainen toiminta kuulostaisi perin omituiselta ja ehdottomasti tuomittavalta toiminnalta - mutta myös äärimmäisen epätodennäköiseltä. 

YK:n Maailman ruokaohjelmasta taas on kerrottu, että sen ruokaa kuljettanut rekkasaattue kohtasi sunnuntaina suuria määriä nälkäisiä siviilejä, joita kohti ammuttiin lähellä Gazan kaupunkia. Ruokaohjelma ei - ainakaan HS:n jutun mukaan - mainitse mitään ampumisen mahdollisista syistä. Tässä yhteydessä on huomattavaa että YK:n avustusjärjestö UNRWA on jäänyt aiemmin kiinni yhteyksistään Hamasiin, joten maailmanjärjestön puolueettomuus ja luotettavuus ovat kyseenalaisia. 

Israelista puolestaan viestitettiin maan armeijan ampuneen varoituslaukauksia, koska sitä oli uhattu avustuspisteellä. Lisäksi se kiisti kuolleiden väitetyn määrän. 

* * *

Vanhan sanonnan mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri. Näin lienee myös Gazan sodan tapauksessa. Ja siksi epäilen, ettei kumpikaan osapuoli ole syytön hätäavun jakelupisteiden lähistöllä tapahtuneisiin hengenmenetyksiin. 

Ampumiset ovat käsitykseni mukaan tapahtunut todennäköisimmin siten, että palestiinalaisterroristit ovat yllyttäneet avunhakijoita hengenvaaralliseen toimintaan ja Israelin sotilaiden ampuneen heitä - mahdollisesti turhan herkällä liipasinsormella - suojellakseen itseään ja ylläpitääkseen järjestystä. Oletan tämän näkemyksen vastaavan todellisuutta ainakin niin pitkään, kunnes joku osoittaa sen todisteiden kera vääräksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa 
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?

 

Murheellinen kujanjuoksu jatkuu

Haiti, tuo läntisen pallonpuoliskona ainoa afrikkalaistaustaisten ihmisten asuttama ja hallitsema valtio on edelleen rikollisten jengien hallinnassa. Näin siitä huolimatta, että YK:n tukemat ja Kenian johtamat MSS-joukot ovat yrittäneet jo vuoden ajan suistaa niitä vallasta.

Olen silloin tällöin seuraillut Haitiin tilanteen kehitystä, eikä siinä ole tapahtunut oleellisia muutoksia - ei ainakaan parempaan päin. Näin siitä huolimatta, että rikollisten ote tästä Karibian alueen valtiosta on johtanut lievästä sanottuna hirvittävään katastrofiin ja maassa toimii kenialaisten johtama monikansallinen joukko, joka on aikonut riisua rikolliset aseista.

* * *

YK:n mukaan Haitissa kuoli viime vuonna väkivaltaisuuksiin noin 5 600 ihmistä, ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana he ovat saaneet "seurakseen" ainakin noin 1 600  henkensä menettänyttä. Lisäksi maan sairaalat ja useimmat koulut ovat sulkeneet ovensa, kolera leviää ja peräti kaksi miljoonaa haitilaista kärsii vakavasta elintarvikepulasta.

Siksi ei ole ihme, että noin kymmenesosa maan väestöstä - eli 1,3 miljoonaa ihmistä - on lähtenyt kodeistaan. Sen sijaan tuntuu jotenkin oudolta, että vakavasta tilanteesta huolimatta maan väestö kasvaa edelleen, joskin hitaammin kuin aiemmin. 

Kaiken tämän valossa on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan haitilaisten murheellinen kujanjuoksu jatkuu. Ja nouseeko tämä väestöltään muista läntisen pallonpuoliskon valtioista poikkeava maa joskus kukoistukseen, vaikka juuri nyt ei näytäkään siltä - eikä edes Yhdysvallat aio jatkossa rahoittaa haitilaisjengien vastaista sotaa samalla intensiteetillä kuin nykyisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista

Peltojen vettämisellä on seurauksensa

Euroopan unionin ennallistamisasetuksen seurauksena on osa suomalaisista turvepelloista vetettävä. Se tarkoittaa joko niiden viljelykäytön lopettamista kokonaan tai peltojen muuttamista kosteikkoviljelyyn. Tämän seurauksena erityisesti pohjanmaalaisten peltojen määrä laskee ja suomalaisen ruuan määrä vähenee nykyisestä. 

Samalla pohjalaisten maanviljelijöiden talouden selkäranka on vaarassa murtua ja jopa peltolakeuksistaan tunnettu kansallismaisema kadota. Samalla suomalaisen ruuan huoltovarmuus heikkenee, koska kivennäis- ja turvemaiden peltojen altistuminen kadolle tapahtuu yleensä eri vuosina. 

Voidaan siis hyvin kysyä, että onko tämä kestävää kehitystä vai hulvatonta riskinottoa suomalaisten ruokaturvallisuudella. Sitä taas kannattaa arvioida ruokaomavaraisuutta tarkastelemalla.

* * *

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia yksitoista, sianlihaa seitsemän, leipäviljaa viisi ja maitotuotteita kaksi prosenttia enemmän kuin käytettiin. Näiden osalta muutaman prosentin poistaminen pelloista ei siis aiheuttaisi riippuvuutta viennistä. 

Sen sijaan siipikarjan, kurkun, juuresten, naudanlihan, herukoiden, tomaatin, sokerin, vademien ja omenoiden suhteen olemme jo valmiiksi tuonnin varassa. Sitä enemmän, mitä alemmas listalla mennään. 

Näiden tuotteiden osalta omavaraisuuden puute siis syvenisi entisestään ennallistamistoimien seurauksena. Sen seurauksena saisimme - etenkin kivennäismaiden - katovuosina käyttää entistä enemmän rahaa ruuan tuomiseen ulkomailta, mikä luonnollisesti heikentäisi Suomen vaihtotasetta entisestään. 

* * *

Sallittakoon lopuksi pari pientä historiallista anekdoottia, jotka valaisevat edellä käsittelemään ruuan omavaraisuuden puuttumisen ongelmaa. 

Vuoden 1868 tammikuussa Suomessa kuoli nälkään 8 000, helmikuussa 9 400, maaliskuussa 14 500, huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä. Kaikkiaan niin sanottuina suurina nälkävuosina ruuan puutteeseen kuoli peräti 150 000 suomalaista.

Tämä oli seurausta useita vuosia jatkuneista epätavallisista sääoloista, joiden seurauksena suuri osa viljasadosta menetettiin vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi tilannetta pahensi Suomen senaatin kyvyttömyys toimia riittävän määrätietoisesti ja ripeästi ruuan saamiseksi maahan.

Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin erityisesti karjatalouden suuntaan ja lisäksi parannettiin liikenneyhteyksiä. Näin toivottiin voitavan vähentää katovuosien ikäviä seurauksia sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Näistä toimista huolimatta Suomi joutui uudelleen ruokapulaan jatkosodan vuosina 1942 ja 1943, mistä sen pelasti vain saksalaisten tarjoama ruoka-apu. Kääntöpuolena sille oli kuitenkin pakkositoutuminen Saksaan vielä kauan senkin jälkeen, kun Hitlerin tiedettiin häviävän sodan ja Suomessa ymmärrettiin, että uppoavasta laivasta olisi päästävä pois. 

Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista - osin ruokaturvan takia - joten tällä asialla oli historian kulkua määräävä merkitys viimeisen kerran vielä juuri ennen sodan päättymistä vuonna 1944, jolloin vilja-apu muodosti yhden keskeisen osan Ryti-Ribbentrop-sopimusta. Onni onnettomuudessa oli, että saatu apu mahdollisti puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella sekä suoranaisen rökelevoiton Ilomantsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Karvaan vaalitappion kärsineen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen kertoi oman näkemyksensä siitä, mitä vihervasemmiston voitosta seuraa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Hänen mukaansa vaalitulos lisää ensinnäkin maahanmuuton ongelmia, koska mm. kotouttamistoimet on siirretty kuntien vastuulle, mikä tarkoittaa vasemmiston toteuttamana lisää hyysäämistä veronmaksajien rahoilla.

Toiseksi tulos johtaa Immosen mukaan siihen, että kunnat ja kaupungit järjestävät lisää julkisia palveluja laittomasti maassa oleville samaan tapaan kuin Helsinki on jo päättänyt tehdä. Tähän kuluvat rahat ovat luonnollisesti pois suomalaisten palveluista.

Kolmanneksi pääsihteeri arveli, että tulossa on lisää yksityisautoilijoiden kurittamista. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että vasemmisto tulee tekemään kaikkensa yksityisautoilun hankaloittamiseksi ja sen kitkemiseksi.

Neljänneksi Immonen maalaili, että tiedossa on lisää kiristyviä ilmastotoimia ja nousevia arjen kustannuksia. Niiden takia rahaa palaa siksi, että kouluihin lisätään ideologisia kasvisruokapäiviä ja kuntiin palkataan ilmastokonsultteja.

Viidenneksi pääsihteeri lisäsi vihervasemmistolaista identiteettipolitiikkan ja wokelluksen lisäämisen. Eli lautapelien kyttäämisen, rasismin näkemisen kaikkialla ja jopa pakollisten antirasismikoulutusten järjestämisen yleistymisen tulevien vuosien aikana.

Hän arveli myös, että veronmaksajien rahoja jaetaan vastuuttomasti toissijaisiin kohteisiin. Ja otti esimerkiksi sen, että Helsinki on jakanut asukkailtaan kerättyä rahaa Gazaan - asia, jota vasemmisto on jo aiemmin yrittänyt muissakin kaupungeissa.

Immosen seitsemäs ennuste oli yleispyöreä kuntien velkaantumisen ja talousahdingon syveneminen. Tämän hän totesi toteutuessaan tarkoittavan vääjäämättä peruspalvelujen heikkenemistä. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, kuinka oikeaan Immmonen osui kommentissaan. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin pidän - ikävä kyllä - todennäköisempänä sitä, että listalta toteutuu useampikin kohta kuin että se jäisi kokonaan toteutumatta. 

Tähän viittasi jo Antti Lindtmanin kommentti pääministeri Petteri Orpolle (kok) siitä, että Suomen taloutta kovalla kädellä kuntoon panevan hallituksen pitäisi muuttaa linjaansa. Eli siirtyä demarityyliseen jakopolitiikkaan, jollaista noudattamalla maan talous saatettiin syöksykierteeseen viimeistään koronapandemiaa seuranneen vuoden aikana. 

Vaikka demarit eivät kykenekään vaikuttamaan hallituksen politiikkaan, se voi noudattaa linjaansa erityisesti verotusoikeuden omaavalla kuntatasolla. Lisäksi sillä - ja muilla oppositiopuolueilla - on aina mahdollisuus ajaa johtamiensa hyvinvointialueiden talous yli budjettinsa, jolloin Petteri Orpon hallituksen on viime kädessä taivuttava niiden pelastamiseen riihikuivalla lisärahalla. 

Laskun tästä maksavat luonnollisesti tavalliset suomalaiset, jotka viime kädessä kuittaavat velat ja niiden korot. Siis juuri ne samat ihmiset - ja heidän jälkeläisensä - jotka ymmärtämättömyydessään nostivat vihervasemmiston ja Keskustan suomalaisen paikallispolitiikan johtoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Viipalointia vai kasvatusta?

Kirjolohenkasvattajat eivät ymmärtäneet, että on turha itkeä kun maito on jo maassa

Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta. 

Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa. 

Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä." 

Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?

* * *

Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.  

Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa". 

MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen  sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.

Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä. 

* * *

Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville. 

Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota. 

Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan. 

Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu. 

Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä

Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa

Suomalaisissa vankiloissa on muslimeille tarjottu mango-sitruunamoussea ja omena-kanelimoussea, jotka ovat sisältäneet siasta valmistettua liivatetta. Asiasta vastuullinen Leijona Catering on nyt kuitenkin poistanut nämä mousset ruokalistaltaan sekä pyytänyt anteeksi niiltä asiakkailtaan, jotka ovat tietämättään syöneet siasta valmistettua liivatetta. 

Minulle jäi epäselväksi, että koskeeko anteeksipyyntö pelkästään muslimeita, juutalaisia ja vegaaneja, vai myös sellaisia sekaruokaisia ateisteja tai kristittyjä, jotka eivät ole tienneet syömiensä mousseiden sisältäneen sikaa. Tämä olisi sikäli omituista, ettei jälkimmäisillä liene ollut mitään sitä vastaan, että mousse on sisältänyt liivatetta.

Sen sijaan saattaa hyvinkin olla, että monet sekaruokaiset asiakkaat ovat pitäneet kovasti puheen olevista mousseista, Ja on mahdollista, etteivät he ole ihastuneet siitä, että ne on poistettu ruokalistasta kokonaan sikakammoisten takia. Eli että he joutuvat elämään ruokarajoitteisten kollegoidensa ehdoilla.

* * *

Länsinaapurin Örebrossa on ammuttu yksitoista ihmistä koulurakennuksessa, jossa on opetettu maahanmuuttajille muun muassa ruotsinkieltä. Lisäksi loukkaantuneita - vai pitäisikö sanoa haavoittuneita - on paljon. 

Yhtenä syynä suureen uhrilukuun on se, että 35-vuotias - itsensä lopuksi ampunut - tekijä oli käyttänyt automaattiasetta. Tekijästä ei ole kuitenkaan julkaistu muuta tietoa kuin sukupuoli ja ikä - sekä kerrottu, ettei hän ole ollut niin sanotusti poliisin kirjoissa, eikä hänen isänsä uskonut poikansa olevan joukkomurhaan syyllinen. 

Poliisi ei kuitenkaan epäile, että kyseessä olisi ollut terroristinen teko, vaan pyrkii löytämään sille muunlaisen motiivin. Tämä saattaisi viitata siihen, ettei tekijä olisi maahanmuuttaja - kuten moni varmaankin ajattelee - mutta ei tietenkään sulje sitäkään mahdollisuutta pois. 

Kaiken kaikkiaan tapaus joka tapauksessa alleviivaa sitä, ettei ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne ole sikäläisten viranomaisten hallinnassa. Eikä maan asukkaiden ihmisoikeus turvalliseen elinympäristöön toteudu enää maassa, joka oli viime vuosisadalla yksi maailman parhaista ja turvallisimmista paikoista ihmiselle asua ja elää.

* * *

USA:n presidentti Donald Trump on jatkanut poikkeuksellista politiikkaansa kertomalla, että USA aikoo ottaa Gazan kaistaleen hallintaansa. Hänen suunnitelmansa mukaan "me omistaisimme sen. Olisimme vastuussa vaarallisten räjähtämättömien pommien ja muiden aseiden purkamisesta alueella."

Tämä tietenkin poistaisi sen ongelman, että Gazasta on suuntautunut Israelin alueelle säännöllisen epäsäännöllisesti väkivallantekoja yksittäisten rakettien ampumisesta laajamittaisiin terrorismirikoksiin. Ja poistaisi siten Israelilta syyn käydä aika ajoin kitkemässä kovalla kädellä terroristeja alueelta. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan Trump on kuitenkin todennut myös, ettei samojen ihmisten pitäisi asuttaa ja uudelleenrakentaa Gazaa, vaan Gazan noin kahden miljoonan palestiinalaisen pitäisi asettua muiden maiden alueille. Puheena olleet maat - Egypti ja Jordania - eivät kuitenkaan ole halukkaita ottamaan gazalaisia vastaan.

Jos Trumpin ehdotus toteutuisi, olisi kyseessä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia rikkovasta väestönvaihdosta. Nähtäväksi siis jää, ryhtyykö Trump siihen, vai onko hän - kuten luulen - vain käyttänyt retorista keinoa pakottaakseen Gazan Hamas-henkiset palestiinalaiset muuttamaan tapojaan ja suostumaan diiliin, joka toisi alueelle pysyvän rauhan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Swedish School Shooting with Automatic Weapon Highlights Nation in Crisis
Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu
Gazan kansanmurha

Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan Riihimäen vankilassa oli tapahtunut kauhea syrjintätapaus. Siellä oli nimittäin poistettu vankien käytöstä sellaiset paistinpannut, joilla ei ollut koskaan paistettu sianlihaa. 

Syrjinnäksi tämä tulkittiin siitä syystä, että toimenpide oli tehty ilman sen kummempaa syytä. Näin siitä huolimatta, ettei vankilalla ole velvollisuutta tarjota erillisiä ruoanvalmistusvälineitä eri uskontoa harjoittaville. 

Oikeusasiamies kuitenkin arveli, että asiasta kannelleet vangit joutuivat paistinpannun poistamisen takia muita epäedullisempaan asemaan, koska heidän mahdollisuuttaan valmistaa ruokaa rajoitettiin. Ja siksi hän usutti rikosseuraamuslaitosta selvittelemään asiaa esimerkiksi islamin opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa.

Voin vain kuvitella, kuinka tyytyväisiä - elleivät suorastaan riehakkaita - valituksen tehneet muslimivangit ovat olleet tämän ratkaisun kuultuaan. Ja näen jo sieluni silmillä, kuinka he nyt pohdiskelevat, mistä muista vakavista epäkohdista valittamalla he voisivat saada oikeusasiamieheltä uusia mukavanoloisia lausuntoja.

* * *

Ruotsissa vitsit ovat kuitenkin juuri nyt vähissä, sillä maan pääministeri on kertonut, että siellä meneillään oleva väkivaltarikollisuuden aalto on yhteydessä maahanmuuttoon. Niinpä hänen hallituksensa valmistelee nopeutetussa tahdissa lainsäädäntöä, joka sallii pakkokeinot, jotka kohdistuvat alle 15-vuotiaisiin lapsiin. 

Tarkoitus on laillistaa muun muassa salakuuntelu, jotta lähinnä muslimilasten tehtäväksi suunnitelluista rikoksista saataisiin vihiä jo etukäteen. Viitaten edelle kirjoittamaani vankilauudistukseen jäin kuitenkin miettimään, että mitähän Suomen eduskunnan oikeusasiamies mahtaisi arvella, jos Suomessakin suunniteltaisiin - käytännössä pelkästään - muslimilapsiin kohdistettua salakuuntelua? 

Eli pitäisikö hän sitä tosiasiallisena uskonnollisena syrjintänä ja kehottaisi hallitusta keskustelemaan asiasta opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa? Ja mitä mahtaisikaan tähän sanoa lapsiasianvaltuutettu, joka taannoin kehui imaami Abbas Bahmanpourin näkemyksiä nuorisorikollisuudesta. 

Imaamin mukaan nuorisoasioissa olisi nimittäin syytä panostaa keskusteluun. Ja kertoi, että hänen johtamallaan uskonnollisella yhteisöllä olisi mahdollisuus tarjota ympäristö ja mahdollisuus tällaiseen vuoropuheluun. 

Tämän luettuani jäin pohtimaan, että voisiko tosiaan olla niin, etteivät ruotsalaiset ole huomanneet tätä mahdollisuutta, ja haluavat siksi ryhtyä dialogin sijaan arveluttavalta kuulostavaan lasten salakuunteluun? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Sisäministeri Mari Rantanen aikoo katkaista Ruotsin tien

Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Suomessa on jokin aika sitten annettu uuden ravintosuositukset. Niiden mukaan ruokamme tulisi sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljavalmisteita, kalaa ja tyydyttymättömiä rasvoja sekä kohtuullisesti rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä, siemeniä sekä palkokasveja. 

Lihavalmisteita, sokerilla makeutettuja juomia, runsassokerisia ja -suolaisia ruokia ja vähäkuituisia viljavalmisteita taas pitäisi syödä mahdollisimman vähän. Niinpä minunkin pitäisi jatkossa viedä puolisoni juhlapäivinä syömään ravintolaan soijaa, pähkinöitä ja siemeniä tai korkeintaan kalaruokaa tähän asti tapana olleen puolikypsän naudan sisäfilepihvin sijaan. 

Mahtaisikohan hän kiittää?

* * *

Tämä juolahti mieleeni lukiessani tuoretta tutkimusta varhaisista Amerikan mantereen ihmisistä, joiden kulttuuria kutsutaan Clovis-nimellä. He olivat intiaaneja, jotka elivät Pohjois-Amerikassa noin 13 500–12 800 vuotta sitten. 

Tuoreessa James Chattersin ja kumppaneiden julkaisemassa tutkimuksessa oli tutkittu tässä kulttuurissa syntynyttä puolitoistavuotiaan lapsen fossiilia, josta otetuista näytteistä voitiin päätellä isotooppianalyysin perusteella tämän äidin ruokavalion proteiininlähde. 

Tutkimus osoitti, että äidin ruokavalion tärkein komponentti oli mammutti, jota seurasivat hirvi ja biisoni. Sen sijaan pikkunisäkkäiden osuus oli merkityksetön. 

Näin ollen Clovis-kulttuurissa eläneiden ihmisten ruokavalio muistutti eniten mammutteihin erikoistuneen Homotherium-sukuun kuuluneen sapelihammaskissan ruokavaliota ja poikkesi oleellisesti esimerkiksi susien tai karhujen ruokailutavoista. Toisin sanoen he olivat suurriistaan erikoistunutta kansaa, joka käytti hienostunutta kivikautista teknologiaa ja liikkui laajalti hyödyntääkseen korkeimman tuoton antavaa saalista. 

Tämän seurauksena kulttuuri levisi Amerikan mantereella nopeasti  Alaskasta ainakin Venezuelaan saakka. Ja katosi aikanaan samoihin aikoihin kun mantereella koettiin voimakkaita ilmastonvaihteluita ja myös suurriista katosi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa
Solulihamarkkinat
Mammutin elämä

Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman antoi Petteri Orpon (kok) hallitukselle täyslaidallisen. Hänen mukaansa sen valtiovarainministeri Riikka Purra on "onnistunut pelottelemaan kaikki...  Paitsi ihmiset, myös yritykset. Puuttuu usko tulevaisuuteen, tilalla on pelko huomisesta. Sakset ovat vieneet paikan vasaralta ja tietokoneelta. Suomi menee nyt väärään suuntaan".

Lisäksi hän arveli, että kun hallituksen "aika menee muukalaisilla ja maahanmuutolla pelotteluun, ei ymmärrys riitä antamaan vastausta investoreille, mistä työntekijät tehtaille tulevat kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua". Eikä Lindtman siis ilmeisesti ollut edes vilkaissut hallitusohjelmaa, johon istuva hallitus on sitoutunut.

Siellä kun sanotaan selvin sanoin, että "työperusteinen maahanmuutto on Suomen talouskasvun ja palvelujen turvaamisen kannalta erittäin tärkeää... ensisijaisesti huolehditaan Suomessa jo olevien työttömien työnhakijoiden työllistymisestä. Lisäksi hallitus täydentää työvoimaa ensisijaisesti EU- ja ETA-alueelta. Työperäisen maahanmuuton painopisteenä kolmansista maista ovat korkeakoulutetut ja työntekijät sellaisilla aloilla, jotka voidaan aidosti todentaa työvoimapula-aloiksi." 

Toisin sanoen hallitus on - toisin kuin Lindtmanin demarit - tunnistanut sen, etteivät maahan niin sanottuina humanitaarisina pakolaisina saapuneet kehitysmaalaiset tuota Suomelle positiivista nettotulosta. Siksi maahanmuuttoa on ohjattava ja rajattava siten, että se palvelee suomalaisen elinkeinoelämän tarpeita, ei aiheuta saatavia hyötyjä suurempia kustannuksia, eikä johda yhteiskunnan kehitysmaalaistumiseen. 

* * *

Lindtman ihmetteli myös, että "olemme vuosikausia kuulleet oikeiston suunnalta, kuinka Suomi on ollut milloin Kreikan, Venezuelan tai Pohjois-Korean tiellä. Koska kuulemme näiltä politiikan kommentaattoreilta, että Purran ja Orpon johdolla Suomi on kohta Sudanin tiellä?"

Tähän tarttui Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo sosiaalisessa mediassa ihmettelemällä sitä, että "Lindtman vertasi Suomen tilannetta Sudaniin. Rohkea vertaus, kun Suomi on lähes maailman huippua kaikilla mittareilla. Vaikea ymmärtää, miten tilanne täällä voisi edes etäisesti muistuttaa sotaa ja humanitaarista kriisiä, joka riivaa Sudania." 

No eihän Suomi tietenkään muistutakaan Sudania millään tavalla - vaikka taloutemme ei tänä vuonna kasvakaan - mutta SDP:n poliittisen ohjelman vaatimusta, jonka mukaan "Suomen on kannettava oma vastuunsa pakolaisuuden osalta" seuraamalla sellaiseenkin tilanteeseen olisi ehkä mahdollista päästä. 

Tästä on nähtävissä esimakua läntisestä naapurimaastamme. Ja lisäksi Haitin tapaus viittaa vahvasti siihen, että vanha sanonta afrikkalaisten mukanaan tuomasta Afrikasta saattaa hyvinkin pitää sisällään ikävän totuuden.

* * *

Sudanista puheen ollen huomasin, että SDP:n Britannialainen sisarpuolue eli vallassa oleva Työväenpuolue on aikonut kaksinkertaistaa apunsa sisällissotaa käyvälle Sudanille. Maan ulkoministerin mukaan "sudanilaiset tarvitsevat lisää apua, ja siksi Britannia tarjoaa suuresti kaivattua ruokaa, suojaa ja koulutusta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville".

Toisin sanoen ruokaa ja suojaa tarjoavat brittidemarit huolehtivat siitä, että Sudanin väestönkasvu voi jatkua myös sisällissodan oloissa, vaikka se onkin hidastunut aiemmasta 2-3 prosentin tasosta tämän vuoden 0,8 prosenttiin. Tosin syynä ei liene niinkään syntyvyyden romahtaminen vaan maastamuutto, johon viime vuonna osallistui 1,5 miljoonaa sudanilaista.

Toki on ymmärrettävää, että britit haluavat auttaa entisen siirtomaansa asukkaita jollain tavalla. Ruuan rahtaaminen on kuitenkin pitkällä aikavälillä täsmälleen yhtä järkevä toimenpide kuin housuihin kuseminen talvipakkasella.

Tosin ei meillä suomalaisillakaan ole syytä rintojen röyhistelyyn. Näin siksi, ettei meidän tarvitse mennä kuin edelliselle hallituskaudelle, kun Suomessa tehtiin - SDP:n johdolla - sellaista talouspolitiikkaa, johon edellä esittämäni vertaus sopii aivan yhtä hyvin kuin Brittien ruokatoimituksiin Sudanissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Bakteeri olikin soluelin

Mitokondriot olivat alkujaan itsenäisiä bakteereita, mutta surkastuivat evoluution kuluessa aitotumallisten solujen organelleiksi eli soluelimiksi, jotka vastaavat myös meidän ihmisten soluhengityksestä. Eli juuri siellä tapahtuvat ne biokemialliset reaktiot, joissa hyödynnetään hengitysilman happea energian tuottamiseen.

Toinen itsenäisistä eliöistä kehittynyt soluelin on arkikielessä sinilevistä eli syanobakteereista kehittynyt viherhiukkanen, jossa tapahtuvat fotosynteesin eli yhteyttämisen keskeiset reaktiot. Myös se liittyy hapen kiertoon, koska juuri kasvit ja syanobakteerit tuottavat ilmakehät hapen.

Ilmakehän typpeä pystyvät nykyisten oppikirjojen mukaan sitomaan vain tietyt bakteerit ja arkeonit. Tästä syystä esimerkiksi viljanviljelyssä on tärkeää lisätä peltoihin säännöllisesti typpilannoitetta tai viljellä aina välillä typensitojabakteereiden isäntinä toimivia hernekasveja.

Nyt on amerikkalais-itäaasialainen tutkijaryhmä kuitenkin löytänyt levistä aivan uudenlaisen organellin eli soluelimen, joka pystyy muuttamaan typen sellaiseen muotoon, jota solut pystyvät hyödyntämään. Sitä kutsutaan nitroplastiksi.

Tämä soluelin näyttää aivan bakteerilta - jollaisena sitä aiemmin pidettiinkin - mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei ole itsenäisesti elämään kykenevä organismi. Tämä voitiin päätellä kahdesta seikasta.

Ensinnäkin nitroplasti jakautui tutkimuksissa vain ja ainoastaan juuri ennen koko leväsolun jakautumista. Näin se siirtyi emosolusta jälkeläissoluille aivan samoin kuin kaikki muutkin solurakenteet ja -elimet.

Toiseksi tutkijat havaitsivat, ettei nitroplasti tuota itse kaikkia tarvitsemiansa proteiineja, vaan saa niitä muualta levästä. Toisin sanoen siltä puuttuu joitain geenejä, jotka mahdollistaisivat sille itsenäisen elämän.  

Lisäksi tutkijat olivat jo aiemmin selvittäneet DNA-vertailujen avulla, että levän ja nitroplastin esi-isät olivat olleet symbioottisessa suhteessa jo noin sadan miljoonan vuoden ajan. Siten levän ja bakteerin suhteen syvenemiselle peruuttamattomaksi symbioosiksi on ollut paljon aikaa.

Erona on viherhiukkasiin ja mitokondrioihin on kuitenkin se, että niiden muuttuminen soluelimiksi on tapahtunut jo evoluution varhaisessa vaiheessa, mutta nitroplastin vasta viimeisen sadan miljoonan vuoden kuluessa. Siten ne menettivät itsenäisyytensä lopullisesti todennäköisesti vasta sen jälkeen kun dinosautukset hävisivät maapallolta. 

Nähtäväksi jää, auttaako nitroplastin tunnistaminen soluelimeksi kehittämään sellaisia ruuantuotannon kannalta hyödyllisiä viljelykasveja, jotka pystyisivät itse sitomaan oman typpensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siihen tarvittavien geenien tunnistamista ja niiden siirtämistä haluttuihin viljakasveihin modernin geeniteknologian keinoin.

Mikäli näin tapahtuisi, avaisi se maatalouteen kokonaan uuden aikakauden, koska typen kemiallinen sitominen ilmakehästä on kallista ja siten esimerkiksi kehitysmaalaisten viljelijöiden tavoittamattomissa. Ja tarjoaisihan itse typpensä sitova kasvi myös länsimaille keinon tuottaa aiempaa halvempaa ruokaa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että ennen typpeä sitovien viljakasvien päästämistä luontoon olisi varmistettava, ettei typensidontakyky tee niistä muihin kasveihin verrattuna niin ylivoimaisia kilpailijoita, että ne muuttuisivat kaikkialle leviäviksi ja muuta kasvillisuutta syrjäyttäväksi rikkaruohoiksi. Tämä vaara on sen verran oleellinen, että viranomaiset kautta maailman tulevat vaatimaan sen kaikenkattavan selvittämisen ennen kuin kasveja päästetään ulkopelloille edes kokeiltaviksi. 

Niinpä lannoittamatta kasvavia viljasatoja ei kannata odotella kauppoihin vielä pitkään aikaan. Mutta mahdollisesti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Perunarutto kulkee ihmisen mukana

Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille

Yleisradio oli selvittänyt vantaalaisten nuorten näkemyksiä kouluruuasta. Vastausten mukaan heidän lempiruokiaan ovat uunimakkara, makaronilaatikko ja muut liharuoat. Sen sijaan eläinproteiinittomista kasvisruuista ei tunnu pitävän juuri kukaan. 

Jälkimmäisiä tarjotessa nuoret jättävät ruokailun väliin ja käyvät ostamassa kaupasta muuta syötävää, joka epäilemättä on oleellisesti epäterveellisempää kuin kouluruoka. Näin kasvisruokien pakkosyöttäminen on johtanut nuorten terveyden kannalta haitalliseen lopputulokseen. 

Ilmiö ei ole mitenkään uusi, vaan tiedän näin tapahtuneen ainakin jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koska muistan joidenkin vanhempien antaneen kasvisruokapäivinä jälkeläisilleen rahaa, jotta he voisivat käydä ostamassa terveellisen lounaan sen sijaan, että puputtaisivat omien rahavarojensa varassa halvinta mahdollista rasvakäärylettä. Näin erityisesti niillä nuorilla, jotka aktiiviseen liikuntaharrastuksensa takia tarvitsivat koulun kasvispöperöitä ravitsevamman lounaan.

Koska kasvisruuasta on jo pitkään ollut koululaisille pelkkää haittaa, olisi lopultakin syytä tunnustaa, ettei kouluruokailun perimmäinen tehtävä ole vihreän propagandan - kirjaimellinen - pakkosyöttö. Ja siksi epäsuositut kasvisruuat on kouluissamme korvattava sellaisilla lounailla, joita nuoret syövät. Tai ainakin tarjota niiden rinnalla aina eläinproteiinipitoinen vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Solulihamarkkinat
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Ruokafasismia Helsingissä

Solulihamarkkinat

Olen sikäli tyypillinen suomalainen, että pidän itsestään selvänä lihan kuulumista osaksi ruokavaliotani. Eikä vuosikausia jatkunut vegaanipropaganda ole vaikuttanut tähän asiaan sitä eikä tätä. Eivätkä näin ole tehneet myöskään äskettäin ilmestyneet ruokasuositukset, joiden yhtenä perustana ovat ympäristöasiat.

Toki ymmärrän, että ruokatapojeni takia tapetaan aivan oikeita eläimiä. Ja olisin eläinten hengen säästämiseksi valmis silloin tällöin syömään myös laboratoriossa valmistettua lihaa, mikäli sen rakenne ja maku vastaisivat oikeaa lihaa. Tosin joku voisi tähän todeta, että ellei lihakarjalla - oli se sitten nautaa, sikaa, kanaa tai vaikka strutsia - ole markkinoita, eivät nämä eläimet pääse koskaan edes syntymään.  

Tämä kaikki tuli mieleeni lukiessani uutista, jonka mukaan amerikkalaiset kuluttajat saavat pian ensikosketuksen laboratoriossa kasvatettuun lihaan. Näin siksi, että Yhdysvaltain maatalousministeriö on antanut kahdelle yritykselle - Upside Foodsille ja Good Meatille - luvan myydä bioreaktoreissa kasvatettujen solujen avulla tuotettua kanaa. Nämä yritykset aikovat aluksi myydä solukasvatettua kanaa vain valikoituihin ravintoloihin, joka osannee hinnoitella erikoisuuden vähintäänkin kannattavaksi.

Uutisessa kerrottiin myös, että Yhdysvallat on Singaporen jälkeen toinen maa, joka hyväksyy laboratoriossa kasvatetun lihatuotteen. Ja lähiaikoina tämä parivaljakko saanee seuraajia. Ja epäilemättä soluliha saapuu jossain vaiheessa myös Suomeen herkkusuiden naposteltavaksi.

Nähtäväksi siis jää, miten käy suomalaisten ruokarajoitteisryhmien. Eli syntyykö meille vegaanien ja laktovegaanien sun muiden rinnalle uusi ruokarajoitteisten ryhmä eli solulihavegaanit?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Miksi lihansyönti on syntiä?

Sosiaalinen oppiminen ja kulttuuri

Eilisen päivän uutinen oli Sanna Marinin (sd) päätös siirtyä syrjään SDP:n johdosta. Hyvä näin, sillä poliittinen toiminta on vapaaehtoista ja siten jokaisella ihmisellä on oikeus olla politikoimatta silloin kun haluaa. 

Koska tämän aamun mediat ovat täynnä Marin-uutisointia en käytä siihen tämän enempää blogitilaa. Sen sijaan otan esille oppivaiseen eläimeen liittyvän tutkimuksen. 

Sosiaalisten hyönteisten käyttäytymisen on nimittäin ajateltu olevan pääosin synnynnäistä, vaikka ne ovat jo aiemmin osoittaneet huomattavaa oppimiskykyä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin kimalaisen kykyä oppia uusia asioita toistensa esimerkistä vähän samaan tapaan kuin ihmislapset oppivat aikuisten ja toistensa tekemisiä katselemalla. 

Sitä varten tutkijat rakensivat lukittavan laatikon, joka pystyttiin avaamaan kahdella eri tavalla ja jonka sisälle asetettiin ruokaa. Sen jälkeen he kouluttivat laatikon avaamiseen yksilöitä, jotka osasivat avata sen jommallakummalla tavalla. 

Kun nämä koulutetut opettajat sitten siirrettiin kimalaisyhteisöön, ottivat sen muut jäsenet opikseen ja ryhtyivät avaamaan laatikkoa samalla tavalla kuin olivat nähneet opettajansa tekevän. Tämä tapa säilyi myös silloin, kun joku kimalaisista huomasi itsenäisesti, että oli toinenkin tapa avata ruokalaatikko. 

Verrokkikokeissa ei ollut lainkaan opettajaa, mutta siitä huolimatta kimalaiset huomasivat jossain vaiheessa, että laatikon sai auki. Ne eivät kuitenkaan olleet yhtä taitavia kuin koulutetuilta kimalaisilta esimerkin saaneet yksilöt.  

Tutkijat huomasivat myös, että sellaisissa kokeissa, joissa kimalaisille annettiin opettajat molemmille laatikon avaamistavoille, yleistyi jompikumpi tavoista hallitsevaksi. Tämä oli sikäli satunnaista, että avaamistapa valikoitui eri kimalaisryhmille satunnaisesti. 

Kaiken kaikkiaan tutkijat tekivät kokeidensa tuloksista sen johtopäätöksen, että kimalaisilla - kädellisten ja lintujen lisäksi - on kyky muodostaa kulttuureita eli yhteisöllisiä toiminta- ja käyttäytymistapoja, jotka syntyvät opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa

Yhden prosentin vähemmistön armoilla

Suomen hallituksessa on käynnissä outo riita. Maa- ja metsätalousministeriö on nimittäin valmistellut ilmastoruokaohjelmaa, josta vastaava ministeri Antti Kurvinen (kepu) ei suostu kirjaamaan tavoitetta lihansyönnin vähentämisestä. Sen sijaan hän on todennut, että "en tule antamaan kellekään mitään määräyksiä ruokavaliosta."

Riita ei ole outo siksi, että Kurvinen kieltäytyy toteuttamasta orwellilaista määräystä ihmisten ruokavaliosta. Vaan siksi, että hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi laatia "kansallinen ilmastoruoka-ohjelma, joka tähtää kulutetun ruoan ilmastojalanjäljen pienentämiseen sekä ymmärryksen lisäämiseen ruoantuotannosta... Lisätään julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta."

Hallitusohjelman tavoite on kuitenkin oman kokemukseni perusteella jo ylitoteutunut julkisella sektorilla. Viime aikoina on nimittäin käytännössä kaikissa pitkissä kokouksissa ja tilaisuuksissa - joihin minut on kutsuttu asiantuntijaksi ja joissa on luvattu tarjota ruokaa - lautaselle löytynyt pelkästään kasviksia. Ruoka on toki ollut ilmaista, enkä siksi ole siitä valittanut, vaan ottanut kiitollisuudella vastaan. 

Jokainenhan saa tarjota mitä tahtoo. Tosiasia kuitenkin on, että niin kauan kuin Suomessa on lajimme evoluutiohistorian ja elimistömme fysiologian valossa luonnollista sekaruokavaliota noudattavia ihmisiä, ei pelkän kasvisruuan tarjoaminen osoita kunnioitusta kutsutuille vieraille.

Sen sijaan se viittaa siihen, että valtionhallintomme on ottanut pitkän askelen kohti punavihreää orwellilaista yhteiskuntaa, jonka tavoitteena on määrätä keskusjohtoisesti kaikista ihmisten asioista. Jopa heidän ruokavaliostaan. 

Ihmettelen syvästi, mikäli sellaiseen yhteiskuntaan johtava kirjaus tulee sisällytetyksi hallituksemme ajamaan viralliseen ohjelmaan, jonka toteuttamisen kustannuksesta vastaa tämän maan sekaruokaa syövä ylivoimainen enemmistö, eikä se yhden prosentin vähemmistö, jolle kasvisruoka on ideologinen kysymys. Ja josta huomattavalla osalla on mielenterveyden häiriöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää liharuokaa
Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?

Hengenvaarallinen vieras

Valkohäntäpeura eli oikeammin -kauris on Pohjois-Amerikasta vajaat sata vuotta sitten metsästettäväksi tuotu hirvieläin, jonka kanta Suomessa on viimeisten vuosikymmenien aikana räjähtänyt käsiin. Se tunnetaan myös nimellä laukonpeura sen kartanon mukaan, johon näitä eläimiä ensimmäiseksi lahjoitettiin. 

Nykyisin valkohäntäkauris on yleinen näky kaikkialla Länsi- ja Lounais-Suomessa. Kaunis, jäntevä ja valkoinen häntä pystyssä juoksenteleva suurehko eläin. Kaikkiaan valkohäntäkauriita on maassamme tänä päivänä reilusti yli 100 000 yksilöä, jotka kaikki toimivat punkkien eli puutiaisten taksina niiden valloittaessa viimeisetkin koskemattomat erämaat ja kesämökkien pihat. 

Yleisradio julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan valkohäntäkauriiden leviäminen on maamme metsästäjien erityisessä suojeluksessa. Sen mukaan niitä nimittäin ruokitaan talven yli peräti 17,6 miljoonalla kilolla ruokaa. 

Tämän ravinnon avulla valkohäntäpeura selviää talven yli hyvässä kunnossa ja synnyttää runsaasti vasoja. Bonuksena eläinten sukukypsyys aikaistuu ja vasat säilyvät todennäköisemmin elossa. Siten ei ole mikään ihme, että näiden eläinten määrä on räjähtänyt maassamme. 

Samalla puutiaisten valkohäntävetoinen taksiliikenne toimii vuosi vuodelta yhä tehokkaammin. Eivätkä talousmetsien taimikotkaan saa olla rauhassa, vaan pahimmilla alueilla on nähty jopa täydellisiä tuhoutumisia. 

Asiaa ei muuta miksikään se, että metsästäjät ampuvat näitä eläimiä nimenomaisesti ruokintapaikoilta. Ammuttavien eläinten määrä on tarkasti säädelty, eikä valkohäntäkauriskantaa päästetä supistumaan. Ja sitä paitsi, eläinten houkuttelemiseen ammuttavaksi riittäisi vähempikin ruokamäärä. 

Nähtäväksi siis jää, koska ihmiset ryhtyvät laajamittaisemmin vaatimaan tässä puheena olevan haitallisen vieraslajin kitkemistä luonnostamme. Vai onko niin, että sen herttainen ulkonäkö tekee meistä sokeita ymmärtämään, miten ikävä - ja punkkien taksina jopa hengenvaarallinen - kiusankappale se lopulta on. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen Markku Eestilältä kovia väitteitä
Valkohäntäkauris toi punkin iholle
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa

Vihreää liharuokaa

Yle kertoi, että monet ihmiset haluavat luopua lemmikeiksi ottamistaan kaneista. Pitkäkorviin kyllästyneitä on jutun mukaan siksi paljon, ettei niille tahdo löytyä uusia koteja. 

Tilanne on näin vanhemman sukupolven ja osittain maaseudulla kasvaneen ihmisen näkökulmasta katsottuna absurdi. Kanihan on pieni jäniseläin ja monin paikoin suosittua riistaa. Niinpä lemmikeistä saisi epäilemättä hyvää raaka-ainetta maukkaaseen ruokaan. 

Eikö siis olisi järkevää, että kaneihinsa kyllästyneet ihmiset vain teurastaisivat taakaksi muodostuneet elukkansa ja söisivät herkkuna suihinsa? Ja jos perheessä on käsityötaitoisia, voisi kanien turkitkin hyödyntää askartelemalla niistä jotain mukavaa. Näin entinen lemmikki tulisi hyötykäyttöön. 

Ylen jutussa kerrottiin myös, että kanitilanne on käymässä alueellisille eläinsuojeluyhdistyksille kestämättömäksi. Joissain kaupungeissa lemmikkikaneja ei voida ottaa enää lainkaan vastaan, koska niille ei ole tilaa. Siksi on varsin todennäköistä, että kaneja päästetään monin paikoin myös vapaaksi.

Se on kuitenkin äärimmäisen typerää. Kuten ainakin pääkaupunkiseudulla asuvat ovat havainneet, vapaaksi päästetyistä kaneista muodostuu ikävä ja kallis tuhoeläinyhdyskunta, joka terrorisoi pihojen ja puistojen koristekasveja sekä pilaa puutarhapalstojen satoja. 

Siksi jokaisen kaninomistajan olisi hyvä ymmärtää, ettei elukan vapaaksi päästäminen ole järkevää eikä vastuullista. Pikemminkin se on rikos sekä muita ihmisiä että myös luontoamme vastaan, sillä kaneja pidetään monin paikoin yhtenä maailman haitallisimmista vieraslajeista. 

Myös alueellisten eläinsuojeluyhdistysten olisi aika herätä todellisuuteen. Mikäli kaneja ei voida sijoittaa uudelleen, on ne lopetettava. Ja näin syntyvät raadot on mieluiten kierrätettävä hyödyksi ja kaupattava kuluttajille vihreänä liharuokavaihtoehtona. 

Tämä on perusteltua, sillä näin toimien lemmikkikanien aiheuttama ympäristöjalanjälki jäisi mahdollisimman pieneksi. Ja samalla nämä kansalaisjärjestöt saisivat kaninlihan myynnistä varoja toimintansa pyörittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Luonto on julma
Oravatarina

Neuvo joululäskin poistamiseksi

Joulu on tunnetusti liikasyömisen ja vyötärön kasvattamisen kulta-aikaa. Ja lisäkilojen kanssa taisteleville on liiankin tuttua se, että vuodenvaihteessa päätetään ryhtyä laihdutuskuurille.

Siksi ajattelin näin tapaninpäivänä kertoa teille - arvoisat lukijani - tuoreesta tutkimuksesta, jossa oli selvitetty sitä tunnettua ongelmaa, joka liittyy nopeisiin laihdutuskuureihin. Tarkoitan läskin vyötärölle paluuta kuin taikavoimasta heti laihdutuskuurin päätyttyä. 

Tälle ongelmalle on nyt löydetty ratkaisu tutkimuksella, jossa niukalla ruokavaliolla laihdutetuille koehenkilöille tarjottiin tavallisen ruuan sijasta hyvin proteiinipitoista ravintoa. Sen seurauksena läski ei nimittäin palautunut vyötärölle totutulla tavalla. 

Tutkitun ilmion selitti suoliston mikrobiologia. Näin siksi, että proteiinidieetillä ruokituilla koehenkilöillä nopean laihdutuskuurin jälkeen tavallisesti vauhdilla lisääntyvät rasvan palautumista edistävät bakteerit jäivät runsastumatta - ja läski sen seurauksena kertymättä.  

Kuulostaako melkein liiankin hyvältä ollakseen totta? Toivon mukaan näin ei ole, vaikka edellä mainitussa tutkimuksessa olikin koehenkilöinä käytetty ihmisten sijasta hiiriä. Nähtäväksi siis jää, toimiiko sama konsti myös ihmisillä. 

Selvyyteen tässä asiassa päästäkseen voi itse kukin kokeilla proteiiniruokavaliota ilman kontrolloitua koeasetelmaakin. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei pelkän proteiinin syöminen ole ihmiselle pidemmän päälle hyväksi, vaan jonkin ajan myötä on syytä palata takaisin normaaliin sekaruokavalioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa
Miksi lihansyönti on syntiä?

YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon

MTV3 teki eilen jutun otsikolla "´Ajamme lajeja sukupuuttoon 1000-kertaisella vauhdilla´, joukossa tiikeri ja sarvikuono: YK:n luontokokous yrittää sopia luontokadon pysäyttämisestä alle 10 vuodessa". Itse jutussa maalattiin hirvittävä kuva luonnon tuhoutumisesta kertomalla, että YK:n arvion mukaan "yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon".

Jutussa siteeratun amerikkalaisprofessorin mukaan "kokous on tärkeä, koska suurin peruuttamaton muutos planeetallamme on, että ajamme lajeja sukupuuttoon tuhat kertaa nopeammin kuin ne muuten häviäisivät". Niinpä kokouksessa tavoitellaan sopimusta, jonka mukaan maailman maa-, vesi- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia. 

Jutussa annettiin myös toivoa tulevaisuudesta, sillä YK:n kehitysohjelman johtajan näkemys on, että "jos nyt etenemme noissa tavoitteissa, meillä on hieman toivoa siitä, että ehkä tulevina vuosina lopulta saavutamme tilanteen, jossa kahdeksan miljardia ihmistä voi elää maapallolla tuhoamatta elämän perusedellytyksiä."

* * *

En sinänsä lähde kyseenalaistamaan edellä esitettyjä lukuja, mutta huomautan, että jälleen kerran jäi mainitsematta muutama asia. Niistä ensimmäinen liittyy maailman kahdeksaan miljardiin asukkaaseen. 

Tuo lukumäärä - kahdeksan miljardia - tarkoittaa, että maailman nisäkkäiden biomassasta 36 prosenttia on ihmisiä ja tuotantoeläinten sekä lemmikkien määrä on peräti 60 prosenttia. Siten vain neljä perosenttia elää villieläiminä. Nämä ovat kieltämättä hätkähdyttäviä lukuja. 

On siis selvää, ettei nykyiselle ihmismäärälle riittäisi ruokaa, mikäli eläisimme ihanan villissä ja vapaassa luonnossa metsästäjä-keräilijöinä syöden vapaana eläviä kasveja, eläimiä ja raatoja. Ja siksi tarvitsemme maataloutta eli peltoja ja niiden lannoittamiseksi myös eläimiä, jotka voidaan käyttää myös ruuaksi. 

Toinen MTV3:n jutusta unohtunut seikka oli siis eläinten rooli lannoitteiden lähteenä. Se tahtoo unohtua helposti jo siitäkin syystä, että nykyset ihmiset lienevät täysin tietämättömiä siitä, että esimerkiksi pitkien talvien Suomessa lehmiä on suurimman osan historiasta pidetty pikemminkin sonnan kuin maidon tai lihan takia. Maitoahan ne eivät tuottaneet kuin pienen osan vuodesta ollessaan talvet ummessa.

Kolmas MTV3:lta unohtunut seikka on se, että maailman biodiversiteettivaje on ylivoimaisesti suurin päiväntasaajan lähellä olevissa maissa. Samoin luontokadon eteneminen on siellä nopeampaa kuin missään muualla. 

Valitettavasti on niin, ettei Suomen pinta-alan kolmanneksen suojeleminen auta tipan vertaa päiväntasaajan lähellä elävien luontokappaleiden tulevaisuutta. Pikemminkin päinvastoin, mikäli se lisää ruuan tuontia Brasilian tai Indonesian kaltaisista maista. 

* * *

En tahdo tällä kirjoituksellani sanoa, etteikö luontokato olisi todellinen tai ettei sitä pitäisi pysäyttää. Tosiasia kuitenkin on, ettei se tapahdu tosiasioita vääristelemällä tai suorastaan ne unohtamalla, vaan kohdistamalla toimenpiteet niiden mukaisesti sinne, missä hyöty on suurin. 

Enkä tahdo sanoa edes sitä, etteikö olisi tärkeää huolehtia myös suomalaisen luonnon hyvinvoinnista. Ja siksi on oikein, että meilläkin esimerkiksi metsänhoidossa otetaan monimuotoisuuskysymykset huomioon rauhoittamalla arvokkaita kohteita hakkuiden ulkopuolelle sekä jättämällä osa puista öttiäisten nakerrettavaksi. 

On myös syytä ymmärtää, ettei näitä toimenpiteitä ole tehty kovin pitkään, joten niiden kokonaishyödystä ei ole vielä selvää käsitystä. On kuitenkin syytä huomioida, että lajien uhanalaistuminen on hidastunut maamme metsissä, mikä tarkoittanee, että nykyisin tehtävät toimenpiteet ovat osuneet oikeaan. Ja siksi tilanne tulee jatkossa paranemaan jo siitäkin syystä, että esimerkiksi säästöpuiden määrä tulee kasvamaan vuosi vuodelta ja metsänhoitotoimien ulkopuolelle jätetyt puronvarret ja lehdot palautuvat ajan myötä yhä luonnonmukaisemmiksi. 

* * *

Tämän synkän kirjoitukseni lopuksi haluaisin luoda tilkkasen valoa maailman biodiversiteettikriisiin. Kirjoitukseni alussa mainitun tiikerin tilanne ei nimittäin ole aivan mahdoton. Tähän viittaa se, että näiden kissapetojen määrä kasvoi Intiassa vuosien 2014 ja 2019 välillä peräti 30 prosenttia. 

Eikä siinä kaikki. Intian positiivisesta kehityksestä kertovassa jutussa mainittiin myös, että Nepal oli onnistunut kaksinkertaistamaan tiikerikantansa ottamalla nollatoleranssin salametsästykseen. Niinpä näyttää siltä, että tiikerilläkin on vielä tulevaisuus osana maapallon eläimistöä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri

Modernin taiteen museo Kiasma on joutunut pienimuotoiseen kriisiin, kun vasemmalle kallellaan olevat nykytaiteilijat ovat päättäneet ryhtyä boikotoimaan sitä. Syynä tähän on museon tukisäätiöön kuuluva suomalainen miljardööri, juutalalaissyntyinen liikemies ja taidemesenaatti Chaim "Poju" Zabludowicz.

Taiteilijoiden motiivina on avoin kirje, jonka mukaan "Zabludowiczin rahoittamien organisaatioiden pitkään jatkunut tuki Israelin valtion Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan harjoittamalle apartheid-politiikalle". Sen ovat kirjoittaneet taiteilijat Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri.

Heistä Terike Haapoja on New Yorkissa vaikuttava taiteilija, joka on tullut tunnetuksi mm. vasemmistopiireissä muodikkaan genren mukaisesti eläinten oikeuksien puolustajana ja lihatalouden kriitikkona. Hän on esimerkiksi tehnyt teoksen, jossa toistettiin sikojen ääntelyä viimeisenä elossaoloyönään ennen teurastusta, kuvattiin maailman eläinteollisuutta ja näytettiin eläinten turvatalossa elävää Paavo-sikaa, jonka selkään oli kiinnitetty valjaiden avulla kamera.

Eero Yli-Vakkuri puolestaan on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka tunnetaan paikan, esimerkiksi kaupunginosan, tietyn tilan tai ryhmän ehdoilla toteutetuista performansseista, käsitetaiteellisista projekteista sekä teknologia- ja mediakriittisistä videoteoksista. Hän on saanut mm. Koneen säätiöltä 30 000 euron apurahan, jotta voisi ratsastaa hevosella Helsingistä Turkuun. 

Zabludovicz toimitti eilen julkisuuteen oman vastauksensa taiteilijoiden kritiikkiin. Sen mukaan "Kiasman tukisäätiön perustajajäsenenä uskon museon merkitykseen itsenäisenä ja osallistavana tilana. Olen ylpeä Suomen kansalainen, holokaustin pakolaisten lapsi; pakolaisten, joille annettiin koti demokraattisessa Suomessa. Tämä on väärään tietoon perustuva henkilökohtainen hyökkäys, joka yrittää kyseenalaistaa museon etiikan. Tuen intohimoisesti kahden valtion ratkaisua, joka takaa palestiinalaisten ja israelilaisten oikeudet elää ja työskennellä rauhassa rinnakkain, enkä näe mitään syytä, miksi tällä olisi merkitystä sopivuudelleni Kiasman tukisäätiön hallituksen jäseneksi. Itse uskon, että boikotit vahingoittavat rauhanpyrkimyksiä, koska ne asettavat esteitä avoimen vuoropuhelun ja ihmisten välille. Uskon, että museon tulee aina olla vuoropuhelun tila."

En tietenkään tiedä, ovatko Haapoja ja Yli-Vakkuri kirjoittaneet kirjeensä rehellisesti hyvässä uskossa vai pelkästään julkisuuden toivossa. En myöskään tiedä, onko Zabludowicz vastauksessaan rehellinen vai ei. Enkä edes sitä, oliko taiteilijoiden ulostulon yhtenä syynä antisemitismi, kuten kansanedustaja Ben Zyscowicz (kok) epäili.

Sen sijaan on selvää, että Haapoja ja Yli-Vakkuri käyttävät niitä toimintatapoja, joita USA:sta peräisin oleva wokellus- ja känselöintikulttuuri ovat tuoneen myös suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siis rehellisen mielipiteiden vaihdon sijaan eri mieltä olevien poissulkemisen ja vaientamisen.  

Tätä kulttuuria ei Suomeen kaivata, koska ihmisten klikkiytyminen omiin kupliinsa ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään. Sen sijaan maamme poliittista - myös taidepoliittista - keskustelukulttuuria pitäisi kehittää avoimemmaksi. Eikä sellaiseen kuulu eri mieltä olevien poissulkeminen.

Kirjoitin tapauksesta, koska siinä mentiin aivan tämän blogin syvimmän tarkoituksen ytimeen. Siis siihen blogin tunnustekstiin, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Onhan kiistatonta, että marxilaisuudesta ponnistava poliittinen vasemmisto - johon Haapoja ja Yli-Vakkuri eittämättä kuuluvat - ei ole koskaan eikä missään onnistunut luomaan toimivaa yhteiskuntaa, joka olisi taannut asukkailleen inhimilliset elinolosuhteet ja täydet ihmisoikeudet. Nyt käynnissä oleva mainittujen taiteilijoiden käynnistämä performanssi tuli alleviivanneeksi yhden niistä syistä, miksi näin on. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu....  Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."

Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."

Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".

Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."

Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset. 

Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi. 

Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa. 

Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi. 

Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa