Tummahipiäinen nainen kuvittaa suomalaisen himoverotuksen seurauksia

Helsingin sanomat teki jutun hintaeroista Suomen ja Ruotsin välillä. Syinä niihin ovat länsinaapurin viime aikojen veronalennukset sekä kelluva valuutta. 

Jutun mukaan Ruotsi on puolittanut elintarvikkeiden arvonlisäveron 12 prosentista 6 prosenttiin, mutta Suomessa valtio rokottaa ruuan ostajia peräti 13,5 prosentilla. Länsinaapurissa on myös alennettu useita kertoja polttoaineveroja, minkä seurauksena hintaero Suomeen on ollut parhaimmillaan noin 80 senttiä litralta. Myös alkoholi- ja tupakkatuotteet ovat Ruotsissa Suomea kevyemmän valmisteveron piirissä. 

* * *

Taustalla on luonnollisesti Ruotsin kunnossa oleva talous, joka on mahdollistanut veronlaskut. Maan julkinen velka on laskenut viimeisten 20 vuoden aikana, kun taas Suomen velkaisuus on noussut raketin lailla siten, että sen taso on noin kolminkertainen suhteessa maan bruttokansantuotteeseen.

Tämä kaikki on tärkeää tuoda esille nyt, kun suomalaiset valmistautuvat äänestämään vajaan vuoden kuluttua. Ehkäpä tietoisuus velkaantumisen kustannuksista auttaa heitä eli meitä valitsemaan sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka eivät kannata verotuksen kiristämistä, vaan pikemminkin julkisten menojen vähentämistä. 

* * *

Noin muuten olin hiukan yllättynyt siitä, että HS:n toimitus oli valinnut kuvituskuvansa suomalaiseksi mannekiiniksi afrikkalaistaustaisen maahanmuuttajanaisen. Mutta mitäpä siitä, olemmehan me jo tottuneet siihen, että suomalaisuus ei ole etninen ominaisuus, vaan pelkkä kulttuurinen konstruktio. 

Sitä paitsi, kyseinen naisihminen oli oululainen konetekniikan opiskelija Ruth Igbinidu-Uwuigbe, joka työskentelee kolmatta kesää Tornion Outokummulla. Siis oman viiteryhmänsä eliittiä, jonka esimerkin soisi saavan seuraajia mahdollisimman monesta muustakin – mieluiten kaikista – Afrikasta Suomeen saapuneesta maahanmuuttajasta. 

Toiveeni tosin lienee turha. Mutta se ei ole kuvituskuvan naisen – vaan suomalaisen maahanmuuttopolitiikan – syytä. Ja siksi äänestäjien kannattaa ottaa kevään vaaliuurnilla huomioon verotuksen lisäksi myös sen kuntoon saattaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa
Antti Lindtmanin lista: veronkorotuksia ja Palestiinan tunnustaminen
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Sofia Virran ja Wille Rydmanin vilpitön suhde

Ilta-Sanomat kirjoitti eilen Wille Rydmanin (ps) ja Sofia Virran (vihr) välisestä suhteesta. Jälkimmäinen on nimittäin keskikesän kunniaksi kertonut haluavansa eroon sosiaali- ja terveysministeristä. 

Rydman sen sijaan kertoi, että "minä en missään nimessä halua Sofia Virrasta eroon. Toivon hänen olevan vihreiden keulakuvana ja vihreän politiikan symbolina vielä mahdollisimman pitkään. Tsemppiä!"

Myös Sanna Antikainen (ps) ilmaisi omana näkemyksenään, että "toivon Sofia Virralle pitkää puheenjohtajakautta. Tämä nainen tässä on mestarillisesti osoittanut, millainen vihreä maailma todellisuudessa on ja mikä heidän toiminnan syvin olemus ja motivaattori on. Hän onkin parhaiten onnistunut vihreiden puheenjohtaja ikinä. Go Sofia, go!"

* * *

Jokainen voi tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä tästä sananvaihdosta. Minusta itsestäni tuntuu, että kaikki kolme ovat olleet vilpittömiä omissa kommenteissaan – mitä ikinä he sitten ovatkaan halunneet ilmaista.

Omalta osaltani toivotan teille kaikille – arvoisat lukijani – oikein vilpitöntä ja onnellista juhannusta! Nauttikaa kohtuullisesti juomia ja ruokia sekä nauttikaa keskikesän juhlasta läheistenne ja ystävienne kanssa – miten ikinä sitten vietättekään sitä! 

Näin aion tehdä myös itse: syödä, juoda, saunoa, uida, jutustella juhannustulen äärellä ja nauttia keskikesän taiasta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvää, oivallusrikasta ja turvallista Juhannusta!
Leikkejä ja juhannusleikkejä

Tärkeämpiä asioita

Korpit muistavat apajansa

Haaskansyöjät – kuten korpit – ovat eläimiä, jotka hyödyntävät syystä tai toisesta valmiiksi saatavilla olevaa ruokaa. Siis esimerkiksi petojen saaliiksi joutuneiden eläinten jäännöksiä sen jälkeen kun itse saalistaja on poistunut paikalta. 

Tästä seuraa, että haaskaeläimet ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia epätasaisesti jakautuneista ja ennalta-arvaamattomasti vastaan tulevista raadoista. Korpit ovat kuitenkin tunnetusti älykkäitä eläimiä, joten tutkijat ovat yleisesti ajatelleet, että ne löytävät ruokansa seurailemalla petoeläimiä suoraan niiden saaliille. 

Matthias-Claudio Loretton ja hänen kumppaneidensa Yellowstonen kansallispuistossa tekemässä tutkimuksessa huomattiin kuitenkin, ettei asia ole näin. Tutkijat seurasivat 69 korpin, 20 suden ja 11 puuman liikkeitä Yellowstone’n kansallispuistossa ja huomasivat, etteivät linnut juuri koskaan seurailleet petoja pitkiä matkoja. 

Sen sijaan korpit muistivat, miltä paikoilta ne olivat aiemmin löytäneet susien saaliiden jäänteitä ja palailivat parhaille apajille jopa 155 kilometrin etäisyydeltä. Toisin sanoen tutkijoiden havainnot  osoittivat korppien spatiaalisen muistin ja suunnistuskyvyn olevan niiden ravinnonhankinnassa huomattavasti aiemmin oletettua tärkeämpiä. 

Samoin se osoitti, ettei näille suurille ja tunnetusti älykkäille varislinnuille tuota vaikeuksia ymmärtää ruokaa löytyvän todennäköisimmin – ja helpoimmin – sieltä, mistä sitä on löytynyt usein aiemminkin. Näin tutkimus vahvisti käsitystämme korppien korkeista henkisistä kyvyistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelu ja eliöiden sopeutuminen
Saalistajista ja niiden vaikutuksesta
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Kehitysmaalaisten maahanmuutto johtaa kehitysmaalaistyyppisiin ongelmiin

Eilinen päivä toi julkisuuteen sen, että lähinnä kehitysmaalaisen taustan omaavien maahanmuuttajien varassa pyöriviin Wolt-kuljetuksiin on liittynyt ikäviä piirteitä. Lähettien käyttämien tilien määrä on pienempi kuin halukkaiden määrä, minkä seurauksena sellaisen omistavat, mutta muihin hommiin siirtyneet, henkilöt ovat ryhtyneet vuokraamaan niitä eteenpäin. 

Vaikka kaikki tapahtuisi laillisesti ja verot maksaen, liittyy tähän toimintatapaan ongelmia, joista edelle linkittämäni Ylen uutinen kertoi. Eikä asiaa ainakaan paranna se, että näihin kuvioihin liittyy usein myös veronkiertoa ja lähettien epätervettä kilpailutusta. 

Nähtäväksi jää, miten asia etenee, sillä ainakin jotkut ravintolat ovat esille tulleiden asioiden seurauksena päättäneet lopettaa ruuan myymisen Woltin kautta. Nähtäväksi kuitenkin jää, yleistyykö tämä protesti niin laajaksi, että sillä olisi jotain todellista merkitystä. 

Omalta osaltani totean, että tämäkin tapaus osoittaa kuinka kehitysmaalaisten maahanmuutto tuottaa yhteiskuntaan kehitysmaalaistyyppisiä ongelmia. Nähtäväksi jää, onnistutaanko niitä tavalla tai toisella korjaamaan: onhan kuitenkin lähtökohtaisesti parempi, että maahanmuuttajat tekevät leipänsä eteen työtä sen sijaan, että elelisivät maassamme pelkillä sosiaalituilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Työttömyyttä ja valonpilkahduksia
Kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista
Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

Totta ja tarua Joulusta

Tänä aamuna joulukiireet on jo melkein ohitettu ja ihmiset käyvät puolilta päivin kuuntelemaan keskiajalta peräisin olevaa joulurauhan julistusta. Illemmalla juhlapöydässä taas luetaan jouluevankeliumia, jossa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus-lapsi syntyi neitsellisesti raskaaksi tulleelle Marialle, joka oli mennyt yhdessä kihlattunsa Joosefin kanssa verolle pantavaksi Betlehemiin. 

Tämä kaikille läsimaalaisille tuttu tarina on varsin kaunis kertomus. Lisäksi siihen liittyy monilla sellaisia lapsuudenmuistoja, että niitä halutaan verestää siinäkin tapauksessa, ettei maailmankatsomus ole teistinen. Tämä jos joku osoittaa, että perinteet ovat ihmisille äärimmäisen tärkeitä. 

* * *

Kuten varmaan useimmat teistä – arvoisat lukijani tietävät – monet joulun perinteistä ovat paljon vanhempia kuin kristinusko. Yksi sen lähteistä on roomalaisten Saturnalia-juhla, jota vietettiin viikon mittaisena talvipäivän seisauksen aikoihin.

Saturnaliasta esimerkiksi Wikipediassa annettu kuvaus kuulostaa kovin tutulta, vaikka toki erojakin on havaittavissa muutenkin kuin juhlan kristillisyyden suhteen. Juhlan aikana ihmiset minittäin antoivat toisilleen lahjoja ja tarjolla oli paljon juhlaruokaa, leikkejä ja hauskanpitoa. Mielenkiintoista on myös se, että Saturnalian keskuspaikkana pidetyssä roomalaistemppelissä oli Saturnuksen kulttipatsas, jonka jalat vapautettiin siteistään. 

Toisaalta Saturnaliaa johti sitä varten valittu karnevaalikuningas ja orjat saivat vapaiden ihmisten vapaudet. Se tarkoitti, että he saivat lyödä vetoa, humaltua julkisesti ja heittää hillityn käytöksen viitan yltään ja jopa käyttäytyä julkeasti. Myös kaduilla juhlittiin riehakkaasti. 

Jälkimmäiset roomalaisten tavat eivät kuulu minun ikäluokkani jouluihin, mutta olen ollut huomaavinani, että ainakin juhlimisen osalta Suomi on vähitellen muuttumassa. Enää kaikki eivät vietä joulua kotonaan, vaan ihmiset lähtevät riehakkaille lomamatkoille etelään tai pohjoiseen. Ja ehkäpä yöelämäkin on aiempaa virkeämpää myös niissä kaupungeissa, joissa ihmisten kodit sijaitsevat.

* * *

Muinaisilla roomalaisilla ei ollut joulukuusta eikä joulupukkia. Ensin mainitun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. 

Virolaisten mukaan ensimmäinen julkinen joulukuusi oli pystytetty Tallinnaan jo vuonna 1441, mutta latvialaisten arkistolähteiden mukaan joulukuusen olisi tuonut Riikaan Mustapäiden veljeskunta vuonna 1510. Lisäksi tunnetaan kertomus, jonka mukaan joulukuusi olisi peräisin 1500-luvun Saksasta, nykyisen Strasbourgin alueelta. 

Varmaa on kuitenkin, ettei joulukuusiperinne ole peräisin Suomesta tai edes pohjoismaista, koska täällä kuusia alkoi ilmaantua ihmisten koteihin – ensin aatelisille – vasta 1800-luvulla. Tavallisen kansan parissa joulukuusesta tuli yleinen vasta noin sata vuotta sitten.

* * *

Joulupukki toki asuu Suomen korvatunturilla yhdessä muorinsa ja tonttujensa kanssa. Näin siitä huolimatta, että jotkut häneen uskonsa menettäneet luulevat joulupukin syntyneen jonkinlaisena 300-luvulla eläneen Myran piispan Pyhän Nikolauksen perinteenjatkajaksi. 

Vieläkin hassumpaa on se, että amerikkalaiset kuvittelevat joulupukin asuvan pohjoisnavalla ja matkustelevan lentävillä poroilla. Ihan kuin he eivät tietäisi, ettei pohjoisnavalla edes elä poroja. Ja vaikka eläisikin, ne eivät tietenkään osaa lentää. 

Sen sijaan Suomessa on aina elänyt myös joulupukin sukulaisia, nuuttipukkeja ja kekripukkeja. Niiden tiedetään kulkeneen talosta taloon juoden ensinnäkin tarjottuja alkoholijuomia ja toiseksi jaellen kilteille lapsille lahjoja ja kolmantena mahdollisuutena tuhmille risuja. 

Onneksi joulupukki on viime vuosina vähentänyt ensimmäiseksi ja kolmanneksi mainitsemiani harrastuksiaan, ja keskittynyt pikemminkin lasten kirkkailla äänillään esittämien joululaulujen kuuntelemiseen ja lahjojen jakamiseen.

Näillä enemmän tai vähemmän vakavasti otettavilla sanoillani toivotan teille – arvoisat lukijani – oikein hyvää ja onnellista joulua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilainen joulu

Pyhän maan joululahja
Oikein hyvää ja salaista joulua!

Älä hyysää kotonasi torakoita!

Torakat ovat vastenmielisiä ihmisasuntojen ja julkisten tilojen asukkeja, jotka pilaavat ruokavarastoja. Ne ulostavat ruokailupaikoilleen ja aiheuttavat siten ruuan pilaantumista ja levittävät tauteja. 

Torakka‐allergeenien tiedetään myös olevan merkittäviä riskitekijöitä lasten allergisen nuhan ja astman kehittymisessä ja esiintymisessä, erityisesti pienituloisissa kaupunkitalouksissa. Lisäksi torakan suolisto sisältää monimuotoisen mikrobiyhteisön,  joka vapauttaa suuria määriä endotoksiineja eläimen ulosteisiin.

Tuoreessa tutkimuksessaan Madhavi L. Kakumanu ja kumppanit selvittivät torakoiden esiintymisen ja kotitalouksien endotoksiinipitoisuuksien välistä kausaalista yhteyttä, ja havaitsivat naaraiden erittävän suuria ja koiraiden vähän vähäisempiä määriä endotoksiinia. Tämä näkyi torakoiden saastuttamien kotien pölyssä ja ilmansuodattimissa merkittävästi korkeampina allergeeni- ja endotoksiinipitoisuuksina verrattuna sellaisiin koteihin, joissa torakoita ei ollut. 

Osassa torakoiden asuttamista kodeista tehtiin hyönteismyrkytys, mikä vähensi merkittävästi sekä torakoiden että allergeenien ja endotoksiinien pitoisuuksia. Sen sijaan torakoilla saastuneissa vertailukodeissa niiden pitoisuuksissa ei tapahtunut muutoksia.

Tämän seurauksena tutkijat päättelivät, että torakat ovat merkittävä endotoksiinien ja voimakkaiden allergeenien lähde. Ja sen seurauksena niiden esiintyminen johtaa usein ihmisten sairastumiseen astmaan ja allergisiin oireisiin. Tästä syystä torakoita ei ole järkevää hyysätä kotonaan tai työpaikalla, vaan ne kannattaa hävittää heti havaitsemisen jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Astmainen äiti tartuttaa tautiriskin lapseensa kohdussa

Pullan leipominen kiellettiin

Ylen mukaan taloustieteen nobelistimme – Bengt Holmström – on kertonut, että "Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä". Tästä mainion esimerkin tarjosi Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha, joka kielsi hygieniapassin omaavalta ja pitkään suurkeittiössä työskenneeltä henkilöltä pullan leipomisen vanhuksille. 

Hyvinvointialueen toimialuejohtaja kertoi, että "tässä on kysymys siitä, että päivätoiminnan kokonaisuus alkoi uudessa toimintamuodossa syyskuun alussa ja käytännöt yhtenäistettiin. Pullanleipomismahdollisuutta ei ole muuallakaan."

Toisin sanoen hänen näkemyksensä näyttäisi olevan se, että vanhustenhoidossa pitää aina mennä ankeimman vaihtoehdon mukaan. Positiivista tässä byrokratian kukkasessa on se, että vapaaehtoisleipuri on kertonut saaneensa valtavan määrän positiivista – eikä lainkaan negatiivista – palautetta tultuaan asian kanssa julkisuuteen. 

Vankasta kansan tuesta kertoo myös se, että adressit.com-sivustolla "Pullia pitää saada leipoa jatkossakin" -vetoomus on kerännyt yli 3 000 allekirjoitusta. Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako tämä mielipiteenilmaisu millään tavalla pirkanmaalaisiin ankeuttajiin ja byrokraatteihin.

Päivän aiempi merkintä:
29-vuotias afgaani ammuskeli

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta

Helsingin Laajasalo näyttäisi olevan eräänlainen pääkaupunkimme päättäjien leikkipaikka tai koelaitos. Siellä on muun muassa muutettu erinomaisesti toimivien eritasoliittymien kautta liikennettä palveleva läpiajotie liikennettä seisottavaksi kaupunkibulevardiksi. Koululaisia on puolestaan ohjattu ja ohjataan jatkossakin kauppojen tarjoaminen pikaruokien kuluttajiksi lisäämällä syömättä jääviä kasvisruokia oppilaiden lounaslistalle.

Sinne on myös rakennettu niin sanottu miljardisilta, jossa ei voi ajaa autolla – eikä sitä taida alkaa käyttää edes kovin moni jalankulkija tai pyöräilijäkään, koska ensin olisi ajettava korkea ylämäki, koska sillan alituskorkeus vesiliikenteelle on peräti 20 metriä ja pituus yli 1,2 kilometriä. Ja sen jälkeen olisi vielä tultava jarrutellen samanmoinen alamäki.

* * *

Tämän päivän uutinen kertoi edellisten tapausten jatkoksi, että Helsingin kaupungin kokonaan omistaman asuntofirman – Hekan – Laajasaloon rakentamaan taloon on tullu pienoinen lapsus. Sen seurauksena talossa on ovia, joiden kynnys on yli kaksi metriä maanpinnan yläpuolella, joten niitä ei voi ottaa käyttöön. 

Edesmennyt presidentti Urho Kekkonen olisi tämän kaiken seurauksena epäilemättä kutsunut pääkaupunkimme päättäjiä ja virkamiehiä saatanan tunareiksi. Eikä hän tietenkään edelle kirjoittamieni tosiasioiden valossa olisi ollut millään tavalla väärässä – perimmäinen syy ovien väärään korkeuteen on nimittäin se, ettei kaupunki malttanut odottaa rakentamisen aloittamista niin pitkään, että sen itse tekemien katutöiden suunnittelu olisi tuottanut tiedon maanpinnan korkeudesta.

Epäilen, että jos kyse olisi yksityisestä yrityksestä, saisi aika moni henkilö – niin suorittavasta kuin johtoportaastakin – lähteä etsimään muita töitä. Ainakin asiasta vastaava johtaja – kuten vaikka yrityksen rakennustoiminnasta vastaava henkilö – olisi saanut lähteä.

Helsingin kyseessä ollessa tällaisesta ei tietenkään ole ollut edes puhetta, vaan jopa rakentamisesta vastaava apulaispormestari Johanna Laisaari (sd) voi nukkua yönsä aivan rauhassa. Eikä muillakaan tunareilla ole mitään estettä jatkaa nykyisissä töissään tekemässä lisää sutta ja sekundaa pääkaupunkimme veronmaksajien piikkiin ja kiusaksi.

Päivän aiempi merkintä:
Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Eristäytyvä pääkaupunki

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Helsinki on päättänyt, ettei sen kouluissa ja päiväkodeissa tarjota jatkossa enää kinkkuleikkeitä. Lisäksi ruokajuomien tarjontaa lisätään kauramaidolla.

Pääkaupunkimme päättäjien ideologinen linja näkyy myös siinä, että oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa on nykyisin tarjolla puolet vähemmän punaista lihaa sisältäviä ruokia kuin vuonna 2019. Se ei kuitenkaan riitä kiilusilmäisimmille pääkaupungin poliitikoille, joiden – Mai Kivelän (vas) johdolla – tekemän suunnitelman mukaan tullaan päiväkodeissa ja kouluissa tarjoamaan liharuokaa muutaman vuoden kuluttua vain kolme kertaa kahden viikon aikana. 

Tätä – neuvostoliittolaisen tunkkaisen tuulahduksen mukaan nimettyä – viisivuotissuunnitelmaa eivät kuitenkaan kannata kaikki kaupungin poliitikot, sillä rkp:n ja perussuomalaisten edustajat sekä osa demareista ja kokoomuslaisista haluaisi tarjota lapsille ja nuorisolle enemmän liharuokia. Ja asiasta kertoneen Helsingin sanomien mukaan enemmistö poliitikoista halusi myös muuttaa virkakunnan esitystä lisäämällä kaurajuoman tarjolle myös koululaisille. 

Pääkaupungin ruokalinjasta kertoo omaa karua kieltään myös se, että nykyisin kaurajuomaa juo vain noin 3–4 prosenttia perheistä. Mutta jostain syystä pääkaupungin punavihertävät poliitikot – mukaan lukien osa kokoomuslaisista – haluavat muokata lasten ja nuorten ruokailun juuri heidän vaatimustensa mukaiseksi. 

Nähtäväksi siis jää, miten pääkaupunkimme nuoriso syö jatkossa. Yksi asia on kuitenkin jo nyt selvää, sillä liharuokien tarjonnan raju vähentäminen tulee lisäämään koulujen lähistöillä sijaitsevien kauppojen lihapiirakoiden ja muiden lihaisten pikaruokien myyntiä melkoisesti. Tämä johtuu siitä, etteivät kasvispöperöt maistu nuorille, ja vaikka maistuisivatkin, ne eivät riitä etenkään nopeassa kasvussa oleville murrosikäisille pojille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ruokafasismia Helsingissä

Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa

Helsingin uutiset kertoi, että huippukokki Jouni Toivanen järjestää sunnuntaina brunssin, jonka tuotot ohjataan ympäristöfasistisen Elokapinan aktivisteille heidän saamiensa sakkojen maksamiseksi. Tätä tarkoitusta varten järjestettävä vegaaninen ruokailutapahtuma on myyty loppuun.

On tietenkin jokaisen oikeus ja oma asia, minkälaista toimintaa haluaa tukea. Tämä koskee myös Toivasta ja hänen brunssilleen osallistuvia.  

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että Elokapinan kaltaisen rikollisjärjestön tukeminen on järjettömien touhua. Valitettavasti vain Toivanen ja brunssin osallistujat eivät ole yksinään sellaisessa joukossa, sillä taannoin myös Helsingin kaupungin työntekijät tukivat samoja anarkisteja - ja vieläpä työajallaan. 

Tosiasiassa olisi valtava katastrofi, mikäli Elokapinan kaltaiset laista ja järjestyssäännöistä piittaamattomat anarkistisia toimintatapoja käyttävät mielipideterroristit yleistyisivät yhteiskunnassamme. Näin siksi, että sellaisen kehityksen lopputuloksena olisi yhteiskunnallinen kaaos, jollaisessa pärjäävät vain kaikista vahvimmat ja röyhkeimmät - riippumatta anarkismin alkuperäisestä tarkoituksesta. 

Tästä syystä järjestäytynyt demokraattinen yhteiskunta on aina kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin Elokapinan kaltaisten ympäristöterroristien vaatima oman käden oikeus. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, ettei oma näkemys olisi se, jonka mukaan yhteiskunta kulloisessakin asiakokonaisuudessa toimii. 

Tätä eivät elokapinalaiset ja heidän tukijansa ilmeisesti ymmärrä - tai sitten he eivät vain välitä. Ja siksi he jatkavat muiden terrorisoimista laittomilla keinoilla niin kauan, kunnes sille laitetaan stoppi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Kuka on syyllinen ihmisten ampumiseen?

Esimerkiksi Helsingin sanomat uutisoi jälleen tänä aamuna, että Israelin armeijan sotilaat ovat ampuneet avustuksia hakevia palestiinalaisia Gazan alueella. Otsikossa lainattiin Hamasin käyttämää sanamuotoa "Israel iski avustuksia hakeneisiin ihmisiin taas".

Ihan ensin on tietenkin todettava, ettei siviileiden ampuminen ole hyväksyttävää sotilaallista toimintaa muulloin kuin itsepuolustustilanteissa. Tämä lienee tiedossa sekä Israelin armeijassa, Hamasissa että asiasta uutisoivissa medioissa. 

Toiseksi totean omalta osaltani, etten ole päässyt ampumisista kertovien uutisten perusteella varmuuteen siitä, mistä syystä ihmisiä kohti tulitetaan ruoka-apupisteillä. Näin siksi, että eri osapuolten antamat kuvaukset tapahtumista poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.

* * *

Alussa mainitsemani uutisen mukaan Gazan väestönsuojeluvirasto eli Hamas näyttäisi väittävän, että Israelin asevoimat nyt vain tulitti avustuksia hakemaan tulleita ihmisiä. Siis ikään kuin omaksi ilokseen tappamisen ilosta ja ilman mitään syytä. Rehellisesti sanottuna tällainen toiminta kuulostaisi perin omituiselta ja ehdottomasti tuomittavalta toiminnalta - mutta myös äärimmäisen epätodennäköiseltä. 

YK:n Maailman ruokaohjelmasta taas on kerrottu, että sen ruokaa kuljettanut rekkasaattue kohtasi sunnuntaina suuria määriä nälkäisiä siviilejä, joita kohti ammuttiin lähellä Gazan kaupunkia. Ruokaohjelma ei - ainakaan HS:n jutun mukaan - mainitse mitään ampumisen mahdollisista syistä. Tässä yhteydessä on huomattavaa että YK:n avustusjärjestö UNRWA on jäänyt aiemmin kiinni yhteyksistään Hamasiin, joten maailmanjärjestön puolueettomuus ja luotettavuus ovat kyseenalaisia. 

Israelista puolestaan viestitettiin maan armeijan ampuneen varoituslaukauksia, koska sitä oli uhattu avustuspisteellä. Lisäksi se kiisti kuolleiden väitetyn määrän. 

* * *

Vanhan sanonnan mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri. Näin lienee myös Gazan sodan tapauksessa. Ja siksi epäilen, ettei kumpikaan osapuoli ole syytön hätäavun jakelupisteiden lähistöllä tapahtuneisiin hengenmenetyksiin. 

Ampumiset ovat käsitykseni mukaan tapahtunut todennäköisimmin siten, että palestiinalaisterroristit ovat yllyttäneet avunhakijoita hengenvaaralliseen toimintaan ja Israelin sotilaiden ampuneen heitä - mahdollisesti turhan herkällä liipasinsormella - suojellakseen itseään ja ylläpitääkseen järjestystä. Oletan tämän näkemyksen vastaavan todellisuutta ainakin niin pitkään, kunnes joku osoittaa sen todisteiden kera vääräksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa 
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?

 

Murheellinen kujanjuoksu jatkuu

Haiti, tuo läntisen pallonpuoliskona ainoa afrikkalaistaustaisten ihmisten asuttama ja hallitsema valtio on edelleen rikollisten jengien hallinnassa. Näin siitä huolimatta, että YK:n tukemat ja Kenian johtamat MSS-joukot ovat yrittäneet jo vuoden ajan suistaa niitä vallasta.

Olen silloin tällöin seuraillut Haitiin tilanteen kehitystä, eikä siinä ole tapahtunut oleellisia muutoksia - ei ainakaan parempaan päin. Näin siitä huolimatta, että rikollisten ote tästä Karibian alueen valtiosta on johtanut lievästä sanottuna hirvittävään katastrofiin ja maassa toimii kenialaisten johtama monikansallinen joukko, joka on aikonut riisua rikolliset aseista.

* * *

YK:n mukaan Haitissa kuoli viime vuonna väkivaltaisuuksiin noin 5 600 ihmistä, ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana he ovat saaneet "seurakseen" ainakin noin 1 600  henkensä menettänyttä. Lisäksi maan sairaalat ja useimmat koulut ovat sulkeneet ovensa, kolera leviää ja peräti kaksi miljoonaa haitilaista kärsii vakavasta elintarvikepulasta.

Siksi ei ole ihme, että noin kymmenesosa maan väestöstä - eli 1,3 miljoonaa ihmistä - on lähtenyt kodeistaan. Sen sijaan tuntuu jotenkin oudolta, että vakavasta tilanteesta huolimatta maan väestö kasvaa edelleen, joskin hitaammin kuin aiemmin. 

Kaiken tämän valossa on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan haitilaisten murheellinen kujanjuoksu jatkuu. Ja nouseeko tämä väestöltään muista läntisen pallonpuoliskon valtioista poikkeava maa joskus kukoistukseen, vaikka juuri nyt ei näytäkään siltä - eikä edes Yhdysvallat aio jatkossa rahoittaa haitilaisjengien vastaista sotaa samalla intensiteetillä kuin nykyisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista

Peltojen vettämisellä on seurauksensa

Euroopan unionin ennallistamisasetuksen seurauksena on osa suomalaisista turvepelloista vetettävä. Se tarkoittaa joko niiden viljelykäytön lopettamista kokonaan tai peltojen muuttamista kosteikkoviljelyyn. Tämän seurauksena erityisesti pohjanmaalaisten peltojen määrä laskee ja suomalaisen ruuan määrä vähenee nykyisestä. 

Samalla pohjalaisten maanviljelijöiden talouden selkäranka on vaarassa murtua ja jopa peltolakeuksistaan tunnettu kansallismaisema kadota. Samalla suomalaisen ruuan huoltovarmuus heikkenee, koska kivennäis- ja turvemaiden peltojen altistuminen kadolle tapahtuu yleensä eri vuosina. 

Voidaan siis hyvin kysyä, että onko tämä kestävää kehitystä vai hulvatonta riskinottoa suomalaisten ruokaturvallisuudella. Sitä taas kannattaa arvioida ruokaomavaraisuutta tarkastelemalla.

* * *

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia yksitoista, sianlihaa seitsemän, leipäviljaa viisi ja maitotuotteita kaksi prosenttia enemmän kuin käytettiin. Näiden osalta muutaman prosentin poistaminen pelloista ei siis aiheuttaisi riippuvuutta viennistä. 

Sen sijaan siipikarjan, kurkun, juuresten, naudanlihan, herukoiden, tomaatin, sokerin, vademien ja omenoiden suhteen olemme jo valmiiksi tuonnin varassa. Sitä enemmän, mitä alemmas listalla mennään. 

Näiden tuotteiden osalta omavaraisuuden puute siis syvenisi entisestään ennallistamistoimien seurauksena. Sen seurauksena saisimme - etenkin kivennäismaiden - katovuosina käyttää entistä enemmän rahaa ruuan tuomiseen ulkomailta, mikä luonnollisesti heikentäisi Suomen vaihtotasetta entisestään. 

* * *

Sallittakoon lopuksi pari pientä historiallista anekdoottia, jotka valaisevat edellä käsittelemään ruuan omavaraisuuden puuttumisen ongelmaa. 

Vuoden 1868 tammikuussa Suomessa kuoli nälkään 8 000, helmikuussa 9 400, maaliskuussa 14 500, huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä. Kaikkiaan niin sanottuina suurina nälkävuosina ruuan puutteeseen kuoli peräti 150 000 suomalaista.

Tämä oli seurausta useita vuosia jatkuneista epätavallisista sääoloista, joiden seurauksena suuri osa viljasadosta menetettiin vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi tilannetta pahensi Suomen senaatin kyvyttömyys toimia riittävän määrätietoisesti ja ripeästi ruuan saamiseksi maahan.

Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin erityisesti karjatalouden suuntaan ja lisäksi parannettiin liikenneyhteyksiä. Näin toivottiin voitavan vähentää katovuosien ikäviä seurauksia sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Näistä toimista huolimatta Suomi joutui uudelleen ruokapulaan jatkosodan vuosina 1942 ja 1943, mistä sen pelasti vain saksalaisten tarjoama ruoka-apu. Kääntöpuolena sille oli kuitenkin pakkositoutuminen Saksaan vielä kauan senkin jälkeen, kun Hitlerin tiedettiin häviävän sodan ja Suomessa ymmärrettiin, että uppoavasta laivasta olisi päästävä pois. 

Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista - osin ruokaturvan takia - joten tällä asialla oli historian kulkua määräävä merkitys viimeisen kerran vielä juuri ennen sodan päättymistä vuonna 1944, jolloin vilja-apu muodosti yhden keskeisen osan Ryti-Ribbentrop-sopimusta. Onni onnettomuudessa oli, että saatu apu mahdollisti puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella sekä suoranaisen rökelevoiton Ilomantsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Karvaan vaalitappion kärsineen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen kertoi oman näkemyksensä siitä, mitä vihervasemmiston voitosta seuraa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Hänen mukaansa vaalitulos lisää ensinnäkin maahanmuuton ongelmia, koska mm. kotouttamistoimet on siirretty kuntien vastuulle, mikä tarkoittaa vasemmiston toteuttamana lisää hyysäämistä veronmaksajien rahoilla.

Toiseksi tulos johtaa Immosen mukaan siihen, että kunnat ja kaupungit järjestävät lisää julkisia palveluja laittomasti maassa oleville samaan tapaan kuin Helsinki on jo päättänyt tehdä. Tähän kuluvat rahat ovat luonnollisesti pois suomalaisten palveluista.

Kolmanneksi pääsihteeri arveli, että tulossa on lisää yksityisautoilijoiden kurittamista. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että vasemmisto tulee tekemään kaikkensa yksityisautoilun hankaloittamiseksi ja sen kitkemiseksi.

Neljänneksi Immonen maalaili, että tiedossa on lisää kiristyviä ilmastotoimia ja nousevia arjen kustannuksia. Niiden takia rahaa palaa siksi, että kouluihin lisätään ideologisia kasvisruokapäiviä ja kuntiin palkataan ilmastokonsultteja.

Viidenneksi pääsihteeri lisäsi vihervasemmistolaista identiteettipolitiikkan ja wokelluksen lisäämisen. Eli lautapelien kyttäämisen, rasismin näkemisen kaikkialla ja jopa pakollisten antirasismikoulutusten järjestämisen yleistymisen tulevien vuosien aikana.

Hän arveli myös, että veronmaksajien rahoja jaetaan vastuuttomasti toissijaisiin kohteisiin. Ja otti esimerkiksi sen, että Helsinki on jakanut asukkailtaan kerättyä rahaa Gazaan - asia, jota vasemmisto on jo aiemmin yrittänyt muissakin kaupungeissa.

Immosen seitsemäs ennuste oli yleispyöreä kuntien velkaantumisen ja talousahdingon syveneminen. Tämän hän totesi toteutuessaan tarkoittavan vääjäämättä peruspalvelujen heikkenemistä. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, kuinka oikeaan Immmonen osui kommentissaan. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin pidän - ikävä kyllä - todennäköisempänä sitä, että listalta toteutuu useampikin kohta kuin että se jäisi kokonaan toteutumatta. 

Tähän viittasi jo Antti Lindtmanin kommentti pääministeri Petteri Orpolle (kok) siitä, että Suomen taloutta kovalla kädellä kuntoon panevan hallituksen pitäisi muuttaa linjaansa. Eli siirtyä demarityyliseen jakopolitiikkaan, jollaista noudattamalla maan talous saatettiin syöksykierteeseen viimeistään koronapandemiaa seuranneen vuoden aikana. 

Vaikka demarit eivät kykenekään vaikuttamaan hallituksen politiikkaan, se voi noudattaa linjaansa erityisesti verotusoikeuden omaavalla kuntatasolla. Lisäksi sillä - ja muilla oppositiopuolueilla - on aina mahdollisuus ajaa johtamiensa hyvinvointialueiden talous yli budjettinsa, jolloin Petteri Orpon hallituksen on viime kädessä taivuttava niiden pelastamiseen riihikuivalla lisärahalla. 

Laskun tästä maksavat luonnollisesti tavalliset suomalaiset, jotka viime kädessä kuittaavat velat ja niiden korot. Siis juuri ne samat ihmiset - ja heidän jälkeläisensä - jotka ymmärtämättömyydessään nostivat vihervasemmiston ja Keskustan suomalaisen paikallispolitiikan johtoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Viipalointia vai kasvatusta?

Kirjolohenkasvattajat eivät ymmärtäneet, että on turha itkeä kun maito on jo maassa

Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta. 

Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa. 

Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä." 

Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?

* * *

Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.  

Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa". 

MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen  sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.

Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä. 

* * *

Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville. 

Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota. 

Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan. 

Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu. 

Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä

Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa

Suomalaisissa vankiloissa on muslimeille tarjottu mango-sitruunamoussea ja omena-kanelimoussea, jotka ovat sisältäneet siasta valmistettua liivatetta. Asiasta vastuullinen Leijona Catering on nyt kuitenkin poistanut nämä mousset ruokalistaltaan sekä pyytänyt anteeksi niiltä asiakkailtaan, jotka ovat tietämättään syöneet siasta valmistettua liivatetta. 

Minulle jäi epäselväksi, että koskeeko anteeksipyyntö pelkästään muslimeita, juutalaisia ja vegaaneja, vai myös sellaisia sekaruokaisia ateisteja tai kristittyjä, jotka eivät ole tienneet syömiensä mousseiden sisältäneen sikaa. Tämä olisi sikäli omituista, ettei jälkimmäisillä liene ollut mitään sitä vastaan, että mousse on sisältänyt liivatetta.

Sen sijaan saattaa hyvinkin olla, että monet sekaruokaiset asiakkaat ovat pitäneet kovasti puheen olevista mousseista, Ja on mahdollista, etteivät he ole ihastuneet siitä, että ne on poistettu ruokalistasta kokonaan sikakammoisten takia. Eli että he joutuvat elämään ruokarajoitteisten kollegoidensa ehdoilla.

* * *

Länsinaapurin Örebrossa on ammuttu yksitoista ihmistä koulurakennuksessa, jossa on opetettu maahanmuuttajille muun muassa ruotsinkieltä. Lisäksi loukkaantuneita - vai pitäisikö sanoa haavoittuneita - on paljon. 

Yhtenä syynä suureen uhrilukuun on se, että 35-vuotias - itsensä lopuksi ampunut - tekijä oli käyttänyt automaattiasetta. Tekijästä ei ole kuitenkaan julkaistu muuta tietoa kuin sukupuoli ja ikä - sekä kerrottu, ettei hän ole ollut niin sanotusti poliisin kirjoissa, eikä hänen isänsä uskonut poikansa olevan joukkomurhaan syyllinen. 

Poliisi ei kuitenkaan epäile, että kyseessä olisi ollut terroristinen teko, vaan pyrkii löytämään sille muunlaisen motiivin. Tämä saattaisi viitata siihen, ettei tekijä olisi maahanmuuttaja - kuten moni varmaankin ajattelee - mutta ei tietenkään sulje sitäkään mahdollisuutta pois. 

Kaiken kaikkiaan tapaus joka tapauksessa alleviivaa sitä, ettei ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne ole sikäläisten viranomaisten hallinnassa. Eikä maan asukkaiden ihmisoikeus turvalliseen elinympäristöön toteudu enää maassa, joka oli viime vuosisadalla yksi maailman parhaista ja turvallisimmista paikoista ihmiselle asua ja elää.

* * *

USA:n presidentti Donald Trump on jatkanut poikkeuksellista politiikkaansa kertomalla, että USA aikoo ottaa Gazan kaistaleen hallintaansa. Hänen suunnitelmansa mukaan "me omistaisimme sen. Olisimme vastuussa vaarallisten räjähtämättömien pommien ja muiden aseiden purkamisesta alueella."

Tämä tietenkin poistaisi sen ongelman, että Gazasta on suuntautunut Israelin alueelle säännöllisen epäsäännöllisesti väkivallantekoja yksittäisten rakettien ampumisesta laajamittaisiin terrorismirikoksiin. Ja poistaisi siten Israelilta syyn käydä aika ajoin kitkemässä kovalla kädellä terroristeja alueelta. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan Trump on kuitenkin todennut myös, ettei samojen ihmisten pitäisi asuttaa ja uudelleenrakentaa Gazaa, vaan Gazan noin kahden miljoonan palestiinalaisen pitäisi asettua muiden maiden alueille. Puheena olleet maat - Egypti ja Jordania - eivät kuitenkaan ole halukkaita ottamaan gazalaisia vastaan.

Jos Trumpin ehdotus toteutuisi, olisi kyseessä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia rikkovasta väestönvaihdosta. Nähtäväksi siis jää, ryhtyykö Trump siihen, vai onko hän - kuten luulen - vain käyttänyt retorista keinoa pakottaakseen Gazan Hamas-henkiset palestiinalaiset muuttamaan tapojaan ja suostumaan diiliin, joka toisi alueelle pysyvän rauhan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Swedish School Shooting with Automatic Weapon Highlights Nation in Crisis
Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu
Gazan kansanmurha

Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan Riihimäen vankilassa oli tapahtunut kauhea syrjintätapaus. Siellä oli nimittäin poistettu vankien käytöstä sellaiset paistinpannut, joilla ei ollut koskaan paistettu sianlihaa. 

Syrjinnäksi tämä tulkittiin siitä syystä, että toimenpide oli tehty ilman sen kummempaa syytä. Näin siitä huolimatta, ettei vankilalla ole velvollisuutta tarjota erillisiä ruoanvalmistusvälineitä eri uskontoa harjoittaville. 

Oikeusasiamies kuitenkin arveli, että asiasta kannelleet vangit joutuivat paistinpannun poistamisen takia muita epäedullisempaan asemaan, koska heidän mahdollisuuttaan valmistaa ruokaa rajoitettiin. Ja siksi hän usutti rikosseuraamuslaitosta selvittelemään asiaa esimerkiksi islamin opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa.

Voin vain kuvitella, kuinka tyytyväisiä - elleivät suorastaan riehakkaita - valituksen tehneet muslimivangit ovat olleet tämän ratkaisun kuultuaan. Ja näen jo sieluni silmillä, kuinka he nyt pohdiskelevat, mistä muista vakavista epäkohdista valittamalla he voisivat saada oikeusasiamieheltä uusia mukavanoloisia lausuntoja.

* * *

Ruotsissa vitsit ovat kuitenkin juuri nyt vähissä, sillä maan pääministeri on kertonut, että siellä meneillään oleva väkivaltarikollisuuden aalto on yhteydessä maahanmuuttoon. Niinpä hänen hallituksensa valmistelee nopeutetussa tahdissa lainsäädäntöä, joka sallii pakkokeinot, jotka kohdistuvat alle 15-vuotiaisiin lapsiin. 

Tarkoitus on laillistaa muun muassa salakuuntelu, jotta lähinnä muslimilasten tehtäväksi suunnitelluista rikoksista saataisiin vihiä jo etukäteen. Viitaten edelle kirjoittamaani vankilauudistukseen jäin kuitenkin miettimään, että mitähän Suomen eduskunnan oikeusasiamies mahtaisi arvella, jos Suomessakin suunniteltaisiin - käytännössä pelkästään - muslimilapsiin kohdistettua salakuuntelua? 

Eli pitäisikö hän sitä tosiasiallisena uskonnollisena syrjintänä ja kehottaisi hallitusta keskustelemaan asiasta opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa? Ja mitä mahtaisikaan tähän sanoa lapsiasianvaltuutettu, joka taannoin kehui imaami Abbas Bahmanpourin näkemyksiä nuorisorikollisuudesta. 

Imaamin mukaan nuorisoasioissa olisi nimittäin syytä panostaa keskusteluun. Ja kertoi, että hänen johtamallaan uskonnollisella yhteisöllä olisi mahdollisuus tarjota ympäristö ja mahdollisuus tällaiseen vuoropuheluun. 

Tämän luettuani jäin pohtimaan, että voisiko tosiaan olla niin, etteivät ruotsalaiset ole huomanneet tätä mahdollisuutta, ja haluavat siksi ryhtyä dialogin sijaan arveluttavalta kuulostavaan lasten salakuunteluun? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Sisäministeri Mari Rantanen aikoo katkaista Ruotsin tien

Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Suomessa on jokin aika sitten annettu uuden ravintosuositukset. Niiden mukaan ruokamme tulisi sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljavalmisteita, kalaa ja tyydyttymättömiä rasvoja sekä kohtuullisesti rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä, siemeniä sekä palkokasveja. 

Lihavalmisteita, sokerilla makeutettuja juomia, runsassokerisia ja -suolaisia ruokia ja vähäkuituisia viljavalmisteita taas pitäisi syödä mahdollisimman vähän. Niinpä minunkin pitäisi jatkossa viedä puolisoni juhlapäivinä syömään ravintolaan soijaa, pähkinöitä ja siemeniä tai korkeintaan kalaruokaa tähän asti tapana olleen puolikypsän naudan sisäfilepihvin sijaan. 

Mahtaisikohan hän kiittää?

* * *

Tämä juolahti mieleeni lukiessani tuoretta tutkimusta varhaisista Amerikan mantereen ihmisistä, joiden kulttuuria kutsutaan Clovis-nimellä. He olivat intiaaneja, jotka elivät Pohjois-Amerikassa noin 13 500–12 800 vuotta sitten. 

Tuoreessa James Chattersin ja kumppaneiden julkaisemassa tutkimuksessa oli tutkittu tässä kulttuurissa syntynyttä puolitoistavuotiaan lapsen fossiilia, josta otetuista näytteistä voitiin päätellä isotooppianalyysin perusteella tämän äidin ruokavalion proteiininlähde. 

Tutkimus osoitti, että äidin ruokavalion tärkein komponentti oli mammutti, jota seurasivat hirvi ja biisoni. Sen sijaan pikkunisäkkäiden osuus oli merkityksetön. 

Näin ollen Clovis-kulttuurissa eläneiden ihmisten ruokavalio muistutti eniten mammutteihin erikoistuneen Homotherium-sukuun kuuluneen sapelihammaskissan ruokavaliota ja poikkesi oleellisesti esimerkiksi susien tai karhujen ruokailutavoista. Toisin sanoen he olivat suurriistaan erikoistunutta kansaa, joka käytti hienostunutta kivikautista teknologiaa ja liikkui laajalti hyödyntääkseen korkeimman tuoton antavaa saalista. 

Tämän seurauksena kulttuuri levisi Amerikan mantereella nopeasti  Alaskasta ainakin Venezuelaan saakka. Ja katosi aikanaan samoihin aikoihin kun mantereella koettiin voimakkaita ilmastonvaihteluita ja myös suurriista katosi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa
Solulihamarkkinat
Mammutin elämä

Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman antoi Petteri Orpon (kok) hallitukselle täyslaidallisen. Hänen mukaansa sen valtiovarainministeri Riikka Purra on "onnistunut pelottelemaan kaikki...  Paitsi ihmiset, myös yritykset. Puuttuu usko tulevaisuuteen, tilalla on pelko huomisesta. Sakset ovat vieneet paikan vasaralta ja tietokoneelta. Suomi menee nyt väärään suuntaan".

Lisäksi hän arveli, että kun hallituksen "aika menee muukalaisilla ja maahanmuutolla pelotteluun, ei ymmärrys riitä antamaan vastausta investoreille, mistä työntekijät tehtaille tulevat kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua". Eikä Lindtman siis ilmeisesti ollut edes vilkaissut hallitusohjelmaa, johon istuva hallitus on sitoutunut.

Siellä kun sanotaan selvin sanoin, että "työperusteinen maahanmuutto on Suomen talouskasvun ja palvelujen turvaamisen kannalta erittäin tärkeää... ensisijaisesti huolehditaan Suomessa jo olevien työttömien työnhakijoiden työllistymisestä. Lisäksi hallitus täydentää työvoimaa ensisijaisesti EU- ja ETA-alueelta. Työperäisen maahanmuuton painopisteenä kolmansista maista ovat korkeakoulutetut ja työntekijät sellaisilla aloilla, jotka voidaan aidosti todentaa työvoimapula-aloiksi." 

Toisin sanoen hallitus on - toisin kuin Lindtmanin demarit - tunnistanut sen, etteivät maahan niin sanottuina humanitaarisina pakolaisina saapuneet kehitysmaalaiset tuota Suomelle positiivista nettotulosta. Siksi maahanmuuttoa on ohjattava ja rajattava siten, että se palvelee suomalaisen elinkeinoelämän tarpeita, ei aiheuta saatavia hyötyjä suurempia kustannuksia, eikä johda yhteiskunnan kehitysmaalaistumiseen. 

* * *

Lindtman ihmetteli myös, että "olemme vuosikausia kuulleet oikeiston suunnalta, kuinka Suomi on ollut milloin Kreikan, Venezuelan tai Pohjois-Korean tiellä. Koska kuulemme näiltä politiikan kommentaattoreilta, että Purran ja Orpon johdolla Suomi on kohta Sudanin tiellä?"

Tähän tarttui Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo sosiaalisessa mediassa ihmettelemällä sitä, että "Lindtman vertasi Suomen tilannetta Sudaniin. Rohkea vertaus, kun Suomi on lähes maailman huippua kaikilla mittareilla. Vaikea ymmärtää, miten tilanne täällä voisi edes etäisesti muistuttaa sotaa ja humanitaarista kriisiä, joka riivaa Sudania." 

No eihän Suomi tietenkään muistutakaan Sudania millään tavalla - vaikka taloutemme ei tänä vuonna kasvakaan - mutta SDP:n poliittisen ohjelman vaatimusta, jonka mukaan "Suomen on kannettava oma vastuunsa pakolaisuuden osalta" seuraamalla sellaiseenkin tilanteeseen olisi ehkä mahdollista päästä. 

Tästä on nähtävissä esimakua läntisestä naapurimaastamme. Ja lisäksi Haitin tapaus viittaa vahvasti siihen, että vanha sanonta afrikkalaisten mukanaan tuomasta Afrikasta saattaa hyvinkin pitää sisällään ikävän totuuden.

* * *

Sudanista puheen ollen huomasin, että SDP:n Britannialainen sisarpuolue eli vallassa oleva Työväenpuolue on aikonut kaksinkertaistaa apunsa sisällissotaa käyvälle Sudanille. Maan ulkoministerin mukaan "sudanilaiset tarvitsevat lisää apua, ja siksi Britannia tarjoaa suuresti kaivattua ruokaa, suojaa ja koulutusta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville".

Toisin sanoen ruokaa ja suojaa tarjoavat brittidemarit huolehtivat siitä, että Sudanin väestönkasvu voi jatkua myös sisällissodan oloissa, vaikka se onkin hidastunut aiemmasta 2-3 prosentin tasosta tämän vuoden 0,8 prosenttiin. Tosin syynä ei liene niinkään syntyvyyden romahtaminen vaan maastamuutto, johon viime vuonna osallistui 1,5 miljoonaa sudanilaista.

Toki on ymmärrettävää, että britit haluavat auttaa entisen siirtomaansa asukkaita jollain tavalla. Ruuan rahtaaminen on kuitenkin pitkällä aikavälillä täsmälleen yhtä järkevä toimenpide kuin housuihin kuseminen talvipakkasella.

Tosin ei meillä suomalaisillakaan ole syytä rintojen röyhistelyyn. Näin siksi, ettei meidän tarvitse mennä kuin edelliselle hallituskaudelle, kun Suomessa tehtiin - SDP:n johdolla - sellaista talouspolitiikkaa, johon edellä esittämäni vertaus sopii aivan yhtä hyvin kuin Brittien ruokatoimituksiin Sudanissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Bakteeri olikin soluelin

Mitokondriot olivat alkujaan itsenäisiä bakteereita, mutta surkastuivat evoluution kuluessa aitotumallisten solujen organelleiksi eli soluelimiksi, jotka vastaavat myös meidän ihmisten soluhengityksestä. Eli juuri siellä tapahtuvat ne biokemialliset reaktiot, joissa hyödynnetään hengitysilman happea energian tuottamiseen.

Toinen itsenäisistä eliöistä kehittynyt soluelin on arkikielessä sinilevistä eli syanobakteereista kehittynyt viherhiukkanen, jossa tapahtuvat fotosynteesin eli yhteyttämisen keskeiset reaktiot. Myös se liittyy hapen kiertoon, koska juuri kasvit ja syanobakteerit tuottavat ilmakehät hapen.

Ilmakehän typpeä pystyvät nykyisten oppikirjojen mukaan sitomaan vain tietyt bakteerit ja arkeonit. Tästä syystä esimerkiksi viljanviljelyssä on tärkeää lisätä peltoihin säännöllisesti typpilannoitetta tai viljellä aina välillä typensitojabakteereiden isäntinä toimivia hernekasveja.

Nyt on amerikkalais-itäaasialainen tutkijaryhmä kuitenkin löytänyt levistä aivan uudenlaisen organellin eli soluelimen, joka pystyy muuttamaan typen sellaiseen muotoon, jota solut pystyvät hyödyntämään. Sitä kutsutaan nitroplastiksi.

Tämä soluelin näyttää aivan bakteerilta - jollaisena sitä aiemmin pidettiinkin - mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei ole itsenäisesti elämään kykenevä organismi. Tämä voitiin päätellä kahdesta seikasta.

Ensinnäkin nitroplasti jakautui tutkimuksissa vain ja ainoastaan juuri ennen koko leväsolun jakautumista. Näin se siirtyi emosolusta jälkeläissoluille aivan samoin kuin kaikki muutkin solurakenteet ja -elimet.

Toiseksi tutkijat havaitsivat, ettei nitroplasti tuota itse kaikkia tarvitsemiansa proteiineja, vaan saa niitä muualta levästä. Toisin sanoen siltä puuttuu joitain geenejä, jotka mahdollistaisivat sille itsenäisen elämän.  

Lisäksi tutkijat olivat jo aiemmin selvittäneet DNA-vertailujen avulla, että levän ja nitroplastin esi-isät olivat olleet symbioottisessa suhteessa jo noin sadan miljoonan vuoden ajan. Siten levän ja bakteerin suhteen syvenemiselle peruuttamattomaksi symbioosiksi on ollut paljon aikaa.

Erona on viherhiukkasiin ja mitokondrioihin on kuitenkin se, että niiden muuttuminen soluelimiksi on tapahtunut jo evoluution varhaisessa vaiheessa, mutta nitroplastin vasta viimeisen sadan miljoonan vuoden kuluessa. Siten ne menettivät itsenäisyytensä lopullisesti todennäköisesti vasta sen jälkeen kun dinosautukset hävisivät maapallolta. 

Nähtäväksi jää, auttaako nitroplastin tunnistaminen soluelimeksi kehittämään sellaisia ruuantuotannon kannalta hyödyllisiä viljelykasveja, jotka pystyisivät itse sitomaan oman typpensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siihen tarvittavien geenien tunnistamista ja niiden siirtämistä haluttuihin viljakasveihin modernin geeniteknologian keinoin.

Mikäli näin tapahtuisi, avaisi se maatalouteen kokonaan uuden aikakauden, koska typen kemiallinen sitominen ilmakehästä on kallista ja siten esimerkiksi kehitysmaalaisten viljelijöiden tavoittamattomissa. Ja tarjoaisihan itse typpensä sitova kasvi myös länsimaille keinon tuottaa aiempaa halvempaa ruokaa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että ennen typpeä sitovien viljakasvien päästämistä luontoon olisi varmistettava, ettei typensidontakyky tee niistä muihin kasveihin verrattuna niin ylivoimaisia kilpailijoita, että ne muuttuisivat kaikkialle leviäviksi ja muuta kasvillisuutta syrjäyttäväksi rikkaruohoiksi. Tämä vaara on sen verran oleellinen, että viranomaiset kautta maailman tulevat vaatimaan sen kaikenkattavan selvittämisen ennen kuin kasveja päästetään ulkopelloille edes kokeiltaviksi. 

Niinpä lannoittamatta kasvavia viljasatoja ei kannata odotella kauppoihin vielä pitkään aikaan. Mutta mahdollisesti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Perunarutto kulkee ihmisen mukana