Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen

Viime aikoina on puhuttu paljon Grönlannin jäätiköiden sulamisesta. Siksi oli mielenkiintoista lukea Saksassa työskentelevän Rebecca Adam McPhersonin ja kumppaneiden tutkimusta, jonka mukaan valtamereen laskevan grönlantilaisen 79 North -jäätikön sulaminen on hidastunut jonkin verran viime vuosina. 

Tätä ilmiötä tutkiessaan tutkijat huomasivat, että jäätikön kielekkeen alapuolisen veden lämpötilat viilenivät vuosina 2018–2021. Tutkijoiden mukaan tämä johtui Pohjois-Atlantin kierron hidastumisesta ja Atlantin välivesien viilenemisestä. 

Se puolestaan oli seurausta Euroopan ilmakehässä havaitusta ilmiöstä, jonka seurauksena kylmää arktista ilmaa valui etelään Framinsalmen kautta. Tämä ilmiö ei suinkaan ole tieteelle uusi, vaan se on aiheuttanut viimeisen puolen vuosisadan aikana myös muita merten viilenemistapahtumia ja tulee jatkossakin olemaan keskeinen tekijä Koillis-Grönlannin jäätiköiden kehityksessä.

Tutkimusta tavatessani mieleeni tuli tietenkin, että voisiko tämä sama ilmiö selittää myös sen, ettei pohjoisen napa-alueen merijää ole sulanut vuoden 2013 jälkeen. Jos näin on, pitäisi merijään sulamisen jatkua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.  

* * *

Kun nyt innostuin kirjoittamaan ilmastotieteen tuloksista, niin jatkan samalla linjalla, mutta kovin erilaisella aiheella. Amerikkalainen Emily Judd kumppaneineen oli nimittäin tutkinut maapallon maapallon keskimääräistä pintalämpötilaa peräti viimeisten puolen miljardin vuoden aikana. 

Tämä tapahtui yhdistämällä tilastollisesti geologisia tietoja ja ilmastomallien simulaatioita. Näin voitiin osoittaa, että Maan lämpötila on vaihdellut 11°C ja 36°C välillä viimeisten 485 miljoonan vuoden aikana. 

Tämä vaihteluväli on suurempi kuin aiempien tutkimusten perusteella oli arvioitu, mutta linjassa viimeisten noin 60 miljoonan vuoden arvioiden kanssa. Tutkijoiden mukaan tämä lisää luottamusta siihen, että heidän saamansa tulokset ovat aiempia arvioita oikeampia myös varhaisempia ajanjaksoja koskien. 

Tässä käsittelemäni tutkimuksen mukaan trooppiset lämpötilat ovat vaihdelleet 22° ja 42°C välillä, joten aiemmin esitetty väite siitä, että troopiikin lämpötilalla olisi jonkinlainen kiinteä yläraja. Ja viittaa siihen, että muinainen elämä olisi kehittynyt sietämään äärimmäistä kuumuutta ja joutunut sittemmin sopeutumaan kylmempään ilmastoon. 

Kaiken kaikkiaan maapallo on viimeisten 485 miljoonan vuoden aikana viettänyt enemmän aikaa lämpimissä kuin kylmissä ilmastoissa. Juddin ja kumppaneiden mallin mukaan ilmastoa on tänä aikana ohjannut pääasiassa hiilidioksidin konsentraatio. 

Mielenkiintoisinta tässä tutkimuksessa oli kuitenkin se, että maan lämpötila on vaihdellut paljon enemmän kuin aiemmin on luultu. Tähän liittyen minua itseäni hämmästytti erityisesti kuva, jonka he julkaisivat maapallon pinnan globaalin keskilämpötilan kehityksestä. 

Kuten arvoisa lukijani havaitsee, elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen. Ja sikäli maapallon historian suhteen aivan äärimmäisissä poikkeusoloissa. Nähtäväksi siis jää, onko planeettamme tulevaisuus entistäkin kylmempi vai nousevatko sen lämpötilat jossain vaiheessa kohti maapallolle tyypillisempiä lukemia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rypälemehu ilmastomittarina
WMO: Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Rypälemehu ilmastomittarina

Olen tässä blogissa - ja sen englanninkielisessä sisaressa (esimerkki) - seurannut ilmastonmuutoksen ja ilmastotieteen edistymistä säännöllisen epäsäännöllisesti. Siksi ajattelin, että tänä aamuna olisi jälleen sopiva hetki palata aiheeseen. 

Näin siksi, että huomasin tieteellisen julkaisun, jossa testattiin viiniä varten valmistettavan rypälemehun makeuden käyttöä ilmaston lämpenemisen proxyna, koska siitä on tietoa pitkältä ajalta. Menetelmää voitaisiin käyttää erityisesti sellaisissa paikoissa, joissa menneiden aikojen ilmastotieteen perustyökalu eli puiden vuosilustojen leveysmittaukset eivät toimi. 

Artikkelin mukaan tutkijoiden kehittämä ja ilmastotietoihin kalibroitu tilastollinen malli ennusti 75 % Keski-Euroopan ilmastovaihtelusta, mikä osoitti viinin rypälemehun laadun korkean potentiaalin ilmastomittarina. 

Kymmenvuotisjaksoina tarkasteltuna rypälemehun keskimääräinen laatu oli korkeimmillaan vuosina 1470–1479, 1536–1545 ja 1945–1954, jolloin säät olivat lämpimiä. Huonoja satoja kerättiin jaksoina, jolloin vallitsevana oli kylmät ja märät kesät. Sellaisia oli vuosina 1453–1466, 1485–1494, 1585–1614, 1685–1703, 1812–1821 ja 1876–1936. 

Merkittävä oli myös havainto, jonka mukaan 1990-luvun jälkeen viiniin käytetty rypälemehu on ollut odotetusti säännönmukaisen korkealaatuista. Se tukee käsitystä siitä, että elämme parhaillaan ilmastollisesti poikkeuksellisen lämmintä aikaa. 

Harmi kyllä, tutkimus ei vastannut kysymykseen siitä, kuinka poikkeuksellinen nykyinen lämpökausi on. Eli vahvistaako se ilmaston lämpötilan kohoamisen jo ohi keskiajan lämpökauden tai onko ilmasto suorastaan lämpimämpi kuin niin sanottu Atlanttinen lämpökausi, jolloin Suomessakin kasvoi järeitä metsiä tuntureiden huipulla.  

Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä monestakin syystä, mutta erityisesti siksi, että suomalaisen metsänrajamännyn mukaan näin ei olisi käynyt ainakaan jälkimmäisessä tapauksessa. Sen sijaan tutkittujen puiden vuosilustoista voidaan päätellä, että maapallon ilmasto vaihtelee monenlaisten syklien mukaisesti ja elämme juuri tällä hetkellä yhtä ilmakehän lämmön huippukautta. 

Tai ehkäpä olemme sen jo ohittaneetkin, koska pohjoisen merijään - erinomainen proxy sekin - sulaminen ei näytä edenneen vuoden 2012 jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Uutta tietoa ilmastomalleista

Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?

Helsingin sanomat uutisoi, että maan keskilämpötila on käynnissä olevassa kesäkuussa noussut peräti 1,5 asteella eli Pariisin ilmastosopimuksessa sovitulle ylärajalle. Syypääksi keskilämmön nousuun mainittiin El Niño -sääilmiö, joka toistuu Tyynellä valtamerellä 2–5 vuoden välein. 

Jutun mukaan El Niñon aikana lämpö nousee meren syvyyksistä ja jatkuu tavallisesti vuodesta puoleentoista vuoteen. Ilmiön vaikutus näkyy ilmakehässä noin puolen vuoden viiveellä. Ja meressä ilmeisesti jo nyt, kuten esimerkiksi tämä punaisen värin hallitsema animaatio osoittaa. 

HS:n jutun teki mielenkiintoiseksi se, että siinä mainittiin suomalaisen ilmastotutkijan suulla näkemys, jonka mukaan "on hyvin todennäköistä, että maapallon uusi lämpöennätys syntyy jo ensi vuonna". Kuten arvoisa lukijani muistaa, on samansuuntaisia ennusteita (esimerkki ja toinen) tehty viime aikoina muutenkin.

Siksi on syytä panna tämäkin ennuste muistiin tähän blogiin. Ja palata asiaan siinä vaiheessa kun nyt tehtyjen ennusteiden osuvuuden arviointi on mahdollista. Tässä vaiheessa tyydyn tarkastelemaan ainoastaan tähän mennessä toteutuneita muutoksia pohjoisella napajäällä. 

Lyhyesti sanoen: siellä ei näy mitään oleellista muutosta suhteessa edelliseen aihetta käsitelleeseen kirjoitukseeni: tuoreimman saatavilla olevan tiedon (19.6.) mukaan merijään laajuus suhteessa aiempien vuosien samaan ajankohtaan on suurin sitten vuoden 2014 ja vuoden 2012 ennätysvuoteen verrattuna se on vajaat viisi prosenttia laajempi. 

Toisin sanoen arktisen alueen merijään laajuuden kehitys on viimeisen vuosikymmenen ajan ollut pikemminkin kasvava kuin supistuva. Eikä se siten tue väitettä kiihtyen etenevästä ilmastonmuutoksesta - vaikka meille on äskettäin kerrottu, että juuri arktinen alue lämpenee muuta maailmaa nopeammin ja tekee sen vielä aiemmin arveltuakin hurjempaa vauhtia. 

Tämä on sikäli hämmentävää, etten ihan heti keksi, minkälaisen mekanismin kautta tuo lämpeneminen ei näy pohjoisen jääpeitteen supistumisena vaan pikemminkin sen kasvuna. Mutta ehkäpä arvoisten lukijoideni joukossa mahdollisesti olevat ilmastotieteilijät tahtovat selittää asian minulle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Uusi ennuste: pohjoinen merijää sulaa jo 2030-luvulla
Suomalaisten syyllistäminen on syytä lopettaa!

Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista

Kirjoitin viikko sitten Helsingin sanomien epäuskottavasta tiedejutusta, jossa kerrottiin tutkimusraporttiin perustuvista väitteistä pohjoisen napajään sulamisesta ehkä jo vuoteen 2030 mennessä - tai ainakin 2030-luvulla. Näin siitä huolimatta, ettei kyseisen jään minimikoko ole viime vuosina pienentynyt lainkaan, vaan pikemminkin kasvanut. 

Eilen satuin sitten törmäämään uuteen tutkimusraporttiin, jonka mukaan "ensimmäisen jäättömän kuukauden ilmestymisaika Arktiksella on edelleen epävarma johtuen laajasta arvioiden kirjosta arktisen ilmaston herkkyydestä ihmistoiminnan vaikutukselle". Sekä ehdotettiin ilmastomallien uudelleenkalibrointia merijään ja Grönlannin jäätikön ilmastonmuutosreaktion osalta, koska "ilmastomalleissa käytetty arktisen jääpeitteen herkkyys ilmakehän kiertoliikkeelle poikkeaa merkittävästi havaitusta herkkyydestä". 

Lisäksi tutkijat kertoivat, että jos pohjoisen jääpeitteen kehitys jatkuu todellisten havaintojen kaltaisesti myös tulevina vuosikymmeninä, napajään ja Grönlannin jäätiköiden pääosa sulavat vasta useiden kymmenien vuosien kuluttua. Eikä siis missään tapauksessa 2030- tai edes 2040-luvulla. 

* * *

Minusta näiden kahden arvostetuissa julkaisusarjoissa raportoidun tutkimuksen antama kuva pohjoisen napajään tutkimuksen - ja yleisemminkin ilmastotutkimuksen - tilasta ei ole järin hääppöinen. Siitä huolimatta juuri ilmastotutkimuksen tuloksia käytetään nykypäivänä ehkä mitään muuta tutkimusta enemmän tavallisten ihmisten elämäntapojen poliittiseen ohjailuun. 

Siksi niin ilmastotoimia vaativien poliitikkojen, medioiden kuin tutkijoidenkin olisi syytä katsoa peiliin ja todeta tosiasiat. Eli myöntää maapallon ilmaston tulevaisuuden olevan varsin epävarmalla pohjalla, eikä sitä sen vuoksi tulisi käyttää tavallisten ihmisten vapauden rajoittamiseen eikä etenkään maailman nuorison ahdistuksen lisäämiseen.

Aivan ensimmäisenä tekona tulisi valtamedioiden ympäri maailman tuoda rehellisesti esille ilmastotutkimukseen liittyvä valtava epävarmuus yksinkertaisesti tarjoamalla lukijoilleen poliittisesti neutraalia tietoa tuoreista tutkimusraporteista. Eli esimerkiksi viikon takaisen blogikirjoituksen laukaisseen artikkelin julkaissut Helsingin sanomat voisi kirjoittaa myös tämän kirjoituksen taustana olevasta tutkimuksesta - ja tehdä saman loogisen johtopäätöksen ilmastotutkimuksen tilasta kuin minäkin olen tässä tehnyt. 

Sen jälkeen poliitikot voisivat lopettaa puheensa vaihtoehdottomasta ja ankeasta tulevaisuudesta ja keskittyä sen sijaan huolehtimaan siitä, että menestyvän talouden edellytykset, ihmisten turvallisuus ja muut yhteiskunnan perusasiat ovat Suomessa kunnossa. Tässä mielessä tästä saattaakin tulla mielenkiintoinen päivä, jos Petteri Orpon johtamien hallitusneuvotteluiden lopputuloksista tiedotetaan julkisuuteen. 

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi ennuste: pohjoinen merijää sulaa jo 2030-luvulla
Uutta tietoa ilmastomalleista
Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

Uutta tietoa ilmastomalleista

Pohjoisesta merijäästä on julkaistu uutta mielenkiintoista tutkimustietoa. Siinä tarkastellaan mitä tapahtuu, kun ilmakehän korkea hiilidioksidipitoisuus lämmittää pohjoista napaseutua, jolloin sitä peittävä merijää vähenee. Tällöin merijää sulaa aiempaa nopeammin kesällä, jolloin meren pinta paljastuu pidemmäksi aikaa imien enemmän energiaa ja nostaen lämpötiloja. 

Aikaisempien tutkimusten mukaan pilvet voivat muuttaa pinnalle imeytyvän energian määrää, joko viilentämällä pintaa estämällä auringonvalon saapumisen tai lämmittämällä pintaa sitomalla maasta vapautuvaa lämpöenergiaa. Sen sijaan ei ole juurikaan tutkittu pilvien ja Arktisen valtameren lämpötilojen yhteisvaikutusta. 

Nyt Geophysical Research Lettersissä julkaistussa tutkimuksessa käytettiin globaalia ilmastomallia, jonka avulla tutkittiin pilvien ja valtameren lämpötilojen välistä suhdetta ennen ja jälkeen merijään täydellistä sulamista eri hiilidioksidipitoisuuksissa. Matalilla hiilidioksidipitoisuuksilla merijää peitti meren suurimman osan kesästä, eikä pilvillä ollut juurikaan vaikutusta.

Sen sijaan korkeammilla hiilidioksidipitoisuuksilla Jäämeri oli vapaa merijäästä aiemmin kesällä, jolloin pilvet vaikuttavat enemmän siihen, kuinka paljon auringonvaloa pääsee sen pinnalle. Saadut tulokset viittaavat siihen, että kun Arktinen alue muuttuu kausiluonteisesti jäävapaaksi, on pilvillä voimakas viilentävä vaikutus kesäiseen mereen. 

Saamiensa tulosten perusteella tutkijat totesivat, että pilvien ja niiden säteilyvaikutusten huomioon ottaminen tulee olemaan yhä tärkeämpää arktisen alueen mallintamisessa silloin, kun Arktis siirtyy kohti kausittain jäättömiä olosuhteita. Tätä muutosta odotellessa pilvien säteilyvaikutusten realistinen mallintaminen on todennäköisesti tärkeää myös sen määrittämiseksi, kuinka paljon lämpöä on vapautettava merestä ilmakehään ennen kuin merijää voi alkaa jäätyä syksyllä.

* * *

Edellä käsittelemäni tutkimus valaisi omalta osaltaan sitä, kuinka ilmaston lämpenemiseen maapallon eri osissa liittyy vielä paljon tuntemattomia - ja monella tavalla merkittäviä - tekijöitä. Siksi on ymmärrettävää, etteivät ilmastonmuutoksen ennusteet ole aina osuneet kohdalleen, vaan lähinnä ennakoineet kerta toisensa jälkeen toteutunutta kehitystä nopeampaa lämpenemistä.

Näin on ollut myös pohjoisella Jäämerellä, kuten blogiani säännöllisesti seuraavat lukijani tietävät. Ja näin on myös tällä hetkellä, sillä tuoreimman eli toissapäiväisen mittauksen mukaan jään laajuus on mittaushistorian kuudenneksitoista pienin eli jää on ollut vastaavana ajankohtana pienempi vuosina 2022, 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2015, 2014, 2011, 2007, 2006, 2005, 2004 ja erittäin mielenkiintoisesti mittaushistorian yhdentenätoista vuonna 1989.

Meillä on myös tieto pohjoisen napajään huhtikuun keskimääräisestä pinta-alasta. Se oli viime kuussa suurempi kuin vuosina 2022, 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2015, 2014, 2011, 2007, 2006, 2005, 2004, 1996, 1995, 1986, 1984, 1983 ja 1981. Toisin sanoen jään huhtikuinen pinta-ala on ollut nykyistä pienempi useiden mittaushistorian alkutaipaleen vuosina. 

Tässä lienee syytä kerrata, miten nämä kaksi mittausperustetta poikkeavat toisistaan. Merijään laajuus on kaikkien ruudukkosolujen alueiden kokonaissumma, joissa on vähintään 15% jääpitoisuus, kun taas merijään pinta-ala lasketaan vähintään 15% jääpitoisuuden omaavien ruudukkosolujen jäisten alueiden ja niiden jääpitoisuuden perusteella. Ensin mainittu vastaa siten lähinnä reikäjuustosiivun pinta-alaa reikineen kun taas jälkimmäisessä on laskettu siivun pinta-ala ilman reikiä. 

Tässä on mielenkiintoista se, että näiden kahden mittaustavan lopputulokset poikkeavat selvästi toisistaan. Tästä kertoo se, että napajään viime huhtikuun keskimääräinen laajuus on suurempi kuin vuosina 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2014, 2007, 2006 ja 2004, mutta selvästi pienempi kuin kaikissa 1980- ja 1990-luvun mittauksissa. Siten sen antamat tulokset vastaavat syystä tai toisesta napajään pinta-alaa paremmin ilmastomallien ennusteita.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla pohjoisten merien jääpeite kehittyy tulevina vuosina. Sulaako se ennusteiden mukaan, vai onko sittenkin käymässä niin, että jääpeitteen katoamista ennustavat ilmastomallit osoittautuvat siksi puutteellisiksi, ettei sulamista tapahdu lainkaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
WMO: Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

WMO: Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää

Helsingin  sanomat julkaisi lyhyen tiedejutun, jonka otsikon mukaan "Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää, sanoo Maailman ilma­tieteen järjestö". Siinä kerrottiin, että "kahdeksan viime vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä".

Jutun taustalla on suomalaisen Petteri Taalaksen johtama WMO, ja ilmeisesti sen vuoden 2022 ilmaston tilaa koskeva raportti. Johtajan itsensä mukaan ”olemme jo menettäneet pelin jäätiköiden sulamisen estämisen osalta, koska hiilidioksidipäästöt ovat niin suuret".

Uutisen luettuani kävin tietenkin katsahtamassa, onko myös arktisen merijään kohdalla tapahtunut yhtäkkistä sulamista. Niinpä katsoin NSDIC nettisivulta, onko jään laajuus supistunut aiempia vuosia nopeammin. 

Hämmästyin kyllä jonkin verran, sillä jään laajuus olikin ajankohtaan (vuoden 110. päivä) nähden suurin sitten vuoden 2013 ja olipa se ollut nykyistä laajuuttaan pienempi myös vuosina 2004-2007. Nähtäväksi jääkin, milloin jää alkaa jälleen sulaa. 

Seuraavaksi piirtelin NSDIC:n julkaisemien tietojen perusteella kuvaajan pohjoisen merijään maaliskuun keskilaajuuden ja keskipinta-alan välisen suhteen kehityksestä vuosina 1979-2023. Yllätykseni oli melkoinen, kun katsahdin työni tuloksena syntynyttä kuvaa.

Näkyyhän siinä nimittäin, että sinisellä merkityn jään laajuuden (alue, jolla esiintyy jäätä, vähän kuin reikäjuustosiivun koko laskien rei´ät mukaan) ja punaisella merkityn jään pinta-alan (ilman reikiä) välinen suhde oli pienentynyt mittaushistorian aikana. 

Samalla nähdään myös, että jään laajuus on tosiaankin pienentynyt aika lailla tasaisesti kun taas sen pinta-alassa ei ole tapahtunut niinkään suuria muutoksia. Asiaa selventääkseni piirtelin vielä kuvan, jossa on esitetty edellä mainitun kahden tilaston eron muutos eli vähennetty jään pinta-ala sen laajuudesta. 

Näemme, että tuossa erossa tapahtui valtava muutos vuoden 1987 jälkeen, vähäisempi lasku vuosina 1988-2007 ja sen jälkeen 2008 jälleen pudotus, kunnes tilastojen välinen erotus on pysynyt varsin vakaana tai ehkä jopa keskimäärin kasvanut hieman. En uskalla edes arvailla, kuinka kehitys kehittyy tämän jälkeen. 

En osaa myöskään päätellä näiden muutosten syitä pois lukien vuosien 2007-2008 välillä tapahtunut muutos, joka saattaisi johtua siitä, että arktisen merijään tila muuttui vuoden 2007 kieppeillä paksusta ja epämuodostuneesta ohuemmaksi ja yhtenäisemmäksi jääpeitteeksi, minkä seurauksena paksun ja epämuodostuneen jään osuus laski puoleen, eikä ole sen jälkeen palautunut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelämannerta ympäröivä jääpeite on pienin 44 vuoteen - entä sitten?
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

Olen jo pitkään seurannut arktisen merijään pinta-alan kehitystä globaalin ilmastonmuutoksen ilmentäjänä ja samalla ilmastomallien ennakoiman kehityksen mittarina. Näin siksi, että 1) ilmastotieteen mukaan globaali lämpeneminen on nopeinta juuri maapallon pohjoisimmissa kolkissa ja 2) napajään pinta-alan mittaukset perustuvat julkaistuihin kuviin, joten niihin liittyvien tilastojen jälkikäteen muokkaaminen on mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa ilman, että siitä jäisi kiinni. 

Tärkein tähän liittyvä analyysini on ollut syy-seuraussuhteen testaaminen ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen - tai tarkemmin sen hiilidioksidipitoisuuden - määrän lisääntyessä ilmakehässä. Testattavan hypoteesini mukaan ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen merijään välisen riippuvuuden tulisi saavuttaa tilastollinen merkitsevyys ajan myötä yhä nopeammin, koska ilmastotieteen mukaan maapallon lämpeneminen tapahtuu kiihtyvästi.

Kuten blogiani säännöllisesti lukevat ovat havainnet, ei tämä hypoteesi ole saanut tukea käytettävissä olevan tiedon perusteella, vaan hiilidioksidin ja merijään koon välinen tilastollisesti merkitsevä yhteys on kadonnut kokonaan tällä vuosituhannella. Tälle havainnolle en kuitenkaan ole aiemmin havainnut selitystä tai edes sen yritystä ilmastotieteellisistä tutkimuksista.

Siksi oli mielenkiintoista havaita, että Nature-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan arktisen merijään tila muuttui vuoden 2007 kieppeillä paksusta ja epämuodostuneesta ohuemmaksi ja yhtenäisemmäksi jääpeitteeksi, minkä seurauksena paksun ja epämuodostuneen jään osuus laski puoleen, eikä ole sen jälkeen palautunut. 

Tämä johtopäätös saavutettiin analysoimalla merijään kehitystä Pohjoisen jäämeren ja Pohjois-Atlantin yhdistävässä salmessa Huippuvuorten ja Grönlannin välissä. Havaintojen pohjalta tutkijat kehittivät yksinkertaisen mallin, joka kuvaa dynaamisen merijään paksuuntumisen prosessia ja selittää havaitut jääpaksuuden muutokset jäiden lisääntyneen liikkuvuuden seurauksena. 

Mallin tehneiden tutkijoiden mukaan heidän havaintonsa korostavat ilmastonmuutoksen pitkäaikaista vaikutusta Arktisen merijään eliniän vähenemiseen sekä sen yhteyttä pohjoisen napajään kehitykseen Arktisen valtameren ympäristössä. Artikkelin luettuani arvelin, että siinä esitetty muutos jään käyttäytymisessä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä saattaisi selittää myös oman havaintoni siitä, ettei ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen napajään pinta-alan välillä ole enää ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. 

Niinpä päätin verrata omissa analyyseissäni käyttämäni pohjoisen napajään vuosittaisen minimikoon (syyskuun keskiarvo) sekä satelliittiperusteisen RSS-aikasarjan (kuukausien keskiarvo) välistä yhteyttä vuosille 1979-2022. Näiden tilastojen välinen regressiokerroin oli 0,75. Sen mukaan RSS-aikasarjan mukainen vuoden keskilämpötila selitti peräti 56 prosenttia pohjoisen merijään syyskuisen minimipinta-alan vaihtelusta. Tulos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. 

Laskin sitten vielä kuinka hyvin RSS-aikasarja selitti pohjoisen merijään vaihtelun edellä linkittämäni tutkimuksen kannalta merkittävän 2000-luvun aikana eli vuosina 2001-2022 (yhteensä 22 vuotta). Sen regressiokerroin oli 0,59 ja tulos oli tilastollisesti merkitsevä. Toisin sanoen ilmakehän lämpötila selitti pohjoisen napajään pinta-alan minimikoon vaihtelusta lähes kolmanneksen myös tällä vuosituhannella.

Lopuksi laskin vielä saman asian viime vuosituhannen viimeisenä vuosina eli vuosina 1979-2000 (myös 22 vuotta). Yllätykseni oli suuri, sillä tuona aikana RSS-sarjan mukainen globaali ilmakehän lämpötila ei selittänytkään tilastollisesti merkitsevästi pohjoisen napajään pinta-alaa. 

Asiaa paremmin ymmärtääkseni piirsin kuvan, johon olin normalisoinut RSS-sarjan ja pohjoisen merijään koon vaihtelut keskimäärin samankokoiseksi ja kääntänyt merijään sulamiskäyrän kasvavaksi eli samansuuntaisiksi RSS-muutosten kanssa. Lopputulos näkyy alla olevassa kuvassa, johon on punaisella merkitty pohjoisen merijään pinta-alan vuotuisen minimikuukauden pinta-ala ja sinisellä RSS-aikasarjan vuotuinen kehitys skaalattuna suunnilleen samanlaiselle erotuskyvylle.

 

Kuvasta nähdään, että napajään kehityksessä on tosiaan tapahtunut merkittävä "hyppäys" (todellisuudessa siis pudotus) uudelle tasolle juuri tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, mutta globaalissa lämpötilassa vastaava hypähdys on tapahtunut jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Mielenkiintoista on myös se, että molemmissa aikasarjoissa käyrien nousu (eli globaalin lämpötilan kasvu ja napajään pieneneminen) näyttävät tasaantuneen aivan kuvatun ajanjakson lopussa. 

Tästä voimme päätellä, että edellä laskemani aikasarjojen välisen tilastollisen merkitsevyyden puuttuminen 1900-luvun lopun aineistosta johtuu globaalin lämpötilan kasvuun lähdön ja jääpeitteen pienenemisen liikkeellelähdön kymmenen vuoden erosta. Ja jääpeitteen pieneneminen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen liittynee juuri siihen pohjoisen merijään laadun muutokseen, josta edellä linkittämässäni artikkelissa puhuttiin.

Kuvaajan loppupuoli puolestaan kertoo syyn sille, miksei oman kasvihuonekaasujen määrän ja napajään koon välisen suhteen seurantani ole ollut pitkään aikaan tilastollisesti merkitsevä: merijään koossahan ei ole havaittavissa oleellista muutosta 2010-luvulta lähtien. Ja lisäksi napajään minimikoon vuotuinen vaihtelu on muuttunut oleellisesti aikaisempaa suuremmaksi jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä lähtien, mikä vähentää tilastotestien merkitsevyyksiä, vaikka jään mitattu pinta-ala kasvoikin aina 2010-luvulle asti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelämannerta ympäröivä jääpeite on pienin 44 vuoteen - entä sitten?
Pohjoisen merijään pinta-ala ei ole supistunut sitten vuoden 2001, mutta onko nyt alkanut muutos?
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Etelämannerta ympäröivä jääpeite on pienin 44 vuoteen - entä sitten?

Huomasin Verkkouutisissa pienen jutun Antarktiksen jääpeitteen ennätyksellisestä sulamisesta. Sen mukaan mannerta ympäröivä merijääpeite on sulanut ennätyspieneksi ja "vähentynyt merkittävästi 2010-luvulta alkaen".

Myös Iltalehti julkaisi muutama päivä sitten jutun, jonka otsikossa kerrottiin, että "Etelämannerta ympäröivä merijää on sulanut ennätyksellisen nopeasti". Jutussa saksalainen professori arveli, että "merijään nopea väheneminen viimeisen kuuden vuoden aikana on melko huomattavaa, sillä jääpeite ei muuttunut juuri lainkaan sitä edeltäneiden 35 vuoden aikana".

Antarktiksen merijäätä ei ole aiemmin pidetty kovinkaan merkittävänä ilmaston lämpenemisen indikaattorina (toisin kuin pohjoista merijäätä, jota minäkin olen seuraillut). Siksi kiinnostuin katsomaan, kuinka tuoreet mediatiedot suhtautuvat NSIDC:n julkaisemaan merijään laajuus- ja pinta-alatietoon.

Käytin tuota tietoa hyväkseni siten, että piirsin merijään laajuudesta ja pinta-alasta vuosien 1979-2023 tammikuiden tilastojen perusteella seuraavan kuvan. 

Kuvasta nähdään, että pinta-ala ja laajuus seuraavat toisiaan varsin tarkasti, kuten olettaa saattaa. Siitä saattaa nähdä myös sen, että jään laajuus on saavuttanut huippunsa vuonna 2015 ja pinta-ala vuonna 2014. Sitä ennen tilastoa luonnehtii vuosittaisen vaihtelun lisääntyminen ajan myötä. 

Lisäksi kuviosta saattaa nähdä, että vuosien 2014-2015 jälkeen jää on sulanut nopeasti saavuttaen miniminsä kuluvana vuonna. Ja kun tarkastellaan tuoreinta päivätietoa voidaan nähdä, että sen minimilaajuus on jo nyt pienempi kuin koskaan aiemmin 44 vuotisessa mittaushistoriassa. 

Jos palaan nyt tuohon uutisointiin, niin voidaan todeta, että Verkkouutisten väite jään vähentymisestä merkittävästi 2010-luvulta alkaen pitää sinänsä paikkansa. Tosin uutisessa olisi voinut mainita, että sitä ennen eli vuosikymmenen puolivälissä se oli kasvanut mittaushistoriansa suurimmaksi - näin olisi voinut välttyä siltä mielikuvalta, että Kokoomuksen verkkolehden uutisoinnissa olisi harrastettu ns. kirsikanpoimintaa. 

Myös Iltalehden välittämän saksalaisprofessorin väite jään nopeasta sulamisesta voidaan todeta paikkansa pitäväksi. Sen sijaan sen jatko-osa Antarktisen merijään muuttumattomuudesta nyt nähtyä nopeaa sulamista aiemmin voidaan hylätä ilmiselvästi virheellisenä. 

* * *

Minusta on kaiken kaikkiaan ikävää, että ilmastoon liittyvistä tilastoista uutisoidaan usein harhaanjohtavasti, kuten tässäkin käsittelemissäni tapauksissa. Ja erityisen ikävää se on silloin, kun siihen syyllistyvät tutkijat, joiden tehtävänä on tuottaa tieteellistä tietoa sekä välittää sitä mahdollisimman totuudenmukaisena päätöksenteon tueksi.

Jäätilastojen suhteen en kuitenkaan ole havainnut samanlaista datan manipulointia kuin maanpinnan lämpötilojen mittaamisessa. Raportoin niistä paljonkin tämän blogin alkuvuosina (esimerkki, toinen ja kolmas), kunnes maanpinnan mittaustilastojen epäluotettavuudesta järkyttyneenä siirryin seuraamaan lähinnä ilmastomallien ennustaman pohjoisen napajään sulamisen etenemistä. 

Sen suhteen todettakoon, että viimeksi asiasta kirjoittaessani olin ilmastomallien ennusteiden puolesta toiveikas ja kysyin: "venyykö viime viikkojen ilmastomallien mukainen arktisen merijään pienenemistrendi kuukausiksi tai jopa vuosiksi?" 

Vastaus kysymykseeni näyttäisi olevan varovaisen kielteinen, sillä tuoreimman päivittäisen mittaustiedon perusteella pohjoisen napajään laajuus näyttäisi olevan lievässä kasvussa suhteessa aiempien vuosien samaan ajankohtaan ja juuri tällä hetkellä mittaushistorian neljänneksi pienin - käytyään tammikuussa ja helmikuun alussa toiseksi pienimpänä. Muutokset eivät kuitenkaan ole kovin suuria, ja tilanne voi siksi vielä muuttua - nopeastikin - joten jatkan seurantaa tulevina päivinä, viikkoina kuukausina ja vuosina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia
Valaistusta suomalaiseen uutispimentoon
Länsi-Antarktiksen jääkentät yllättivät tutkijat

Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Ilmatieteen laitoksen tutkijat saivat Yleltä palstatilaa uudella tutkimuksellaan, jonka mukaan arktisen alueen ilmasto on lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma. Siis tuplasti nopeammin kuin aiemmin on ajateltu. 

Julkaisun keskeinen kuva - jossa näkyvät käytetyt tietolähteet ja niiden sisältämä data - on kopioitu tähän.

Kuvasta nähdään, että artikkelissa käytetyn 40 vuoden ajanjakso on poikkeuksellinen ja tulkinta pohjoisen ilmaston poikkeuksellisen nopeasta lämpenemisestä perustuu suurelta osin arktisen alueen viilenemiseen tarkasteltavaa jaksoa edeltävällä 40 vuoden jaksolla. Ylen haastatteleman julkaisun tekijän mukaan tutkimuksen ajanjakso valikoitui siksi, että "satelliittien tuottama tieto on arktisella alueella erityisen tärkeää, koska alueella on vain vähän havainnointiasemia. Vuodesta 1979 eteenpäin saatavilla oleva tieto on tarkempaa."

Kuten vain neljä päivää sitten kirjoitin, sekä pohjoisen napajään laajuus, RSS-satelliittidata että Sodankylän mittausaseman tilastot viittaavat siihen, että arktisen ilmaston lämpeneminen olisi taittunut viimeisten vuosien aikana. Tähän viittasi myös IL:n tutkijan Ylelle antama kommentti, jonka mukaan "on nähtävissä, että lämpeneminen on hieman tasoittunut Arktiksella".

Tutkijan kommentti on sikäli vähän hassu, että yllä olevassa kuvassa tutkimukseen valittujen datojen perusteella arktisen alueen lämpötilojen tasoittuminen ei ole kovinkaan merkittävää. Eikä ainakaan likimainkaan niin selvää kuin neljä päivää sitten kirjoittamassani blogimerkinnässä mainitsemissani lähteissä, joista kopioin tutkijan erityisen tärkeäksi mainitseman satelliittidatan (RSS) mukaisen arktisen alueen lämpötilakehitystä esittävän kuvan tähän alle. 

Ja piirrettäköön tähän myös pohjoisen napajään vuosittaisen keskipinta-alan kehitys vuosina 1979-2021 (alkuvuoden 2022 perusteella kuluvan vuoden jäätilanteesta olisi tulossa suunnilleen vuosien 2008, 2009 ja 2013 kaltainen, mutta ei mennä tässä asioiden edelle). 

Minun nähdäkseni nämä aikasarjat ovat melkoisessa ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka kopioin IL:n julkaisusta tämän blogimerkinnän ensimmäiseksi kuvaksi. 

Toivottavasti tämä ei tarkoita kirsikanpoimintaa eli sitä, että tutkijat olisivat päättäneet tuloksensa etukäteen ja valinneet analysoitavat datat sen perusteella. Omalta osaltani datavalinnat perustuvat maanpinnan tason mittauksissa havaitsemiini omituisuuksiin (raflaavin esimerkki, muita omituisia havaintoja ja vähän laajempi analyysi). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentti Sauli Niinistön huolet
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?
Kirsikanpoiminta-ennusteita

Arktiksen ilmaston ja Australian ilmastohistorian muutoksia

Tulin taas katsahtaneeksi Australian keskiosien merkillisen eläväisen ilmastohistorian omaavan Alice Springsin lämpötilatilastoa. Ja pettymyksekseni huomasin sen jälleen muuttuneen. Tällä kertaa seuraavanlaiseksi.

Suurin muutos edelliseen Alice Springsin ilmastohistorialliseen dokumentointiini viime talvelta on vuoden 2020 lämpötilapiikin romahtaminen noin yhdellä asteella, mutta muitakin variaatioita näytti olevan runsaasti. Seuraava kuva - jossa nämä lämpötilojen kuvaajat on asetettu päällekkäin - selventänee asiaa. Nykyinen eli yllä oleva tilasto on kuvassa mustalla ja 10 kuukauden takainen ruskealla värillä.

Tälläkään kerralla minulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi Australian ilmastohistoria on jälleen kerran muuttunut. Kokonaiskuva on kuitenkin kymmenen kuukauden takaista selvästi enemmän jatkuvaa ilmaston lämpenemistä tukeva - mutta ei yhtä selvästi kuin vastaava tilasto elokuulta 2019. 

Arvoisa lukija saattaa ajatella, ettei edelle kirjoittamani ole omiaan lisäämään luottamusta australialaisten kykyyn mitata lämpötiloja. Mutta siitä huolimatta - tai ehkäpä juuri siksi - on mainiota, että olen tullut dokumentoineeksi näitä muutoksia tähän blogiin jo lähes vuosikymmenen ajan. 

* * *

Kun nyt kerran palasin ilmastotilastoihin, sallittakoon myös katsaus ilmastomallien mukaan muuta maailmaa nopeammin lämpenevän arktista ympäröivän pohjoisen napajään pinta-alatilastoihin. Sieltä viimeisin tieto kertoo, että kuluneen vuoden marraskuussa se olisi ollut keskimäärin mittaushistorian 28 suurin. Tai toisin sanoen tilaston 16 pienin. Tässä vielä edellä linkittämäni tilaston pohjalta piirtämäni kuva.

Näyttää siis siltä, ettei jääkarhuilla ole edelleenkään tarvetta kovin suureen huoleen huomisesta. Etenkään kun syyskuun vuosittaisessa jään koon minimivaiheessa tilanne oli lähes yhtä hyvä suhteessa aiempiin vuosiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tilasto ja sen selitykset
Ilmastonmuutos ja sen tilastot
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin

Hidastunutta kasvua vai ei?

Ilta-Sanomat kertoi, että tutkijoiden käytettyä päivitettyjä lumensyvyyskarttoja he havaitsivat arktisen alueen merijään sulavan aiemmin luultua nopeammin. Jutussa haastateltu tutkija kertoi, että "koska merijään muodostuminen on siirtynyt koko ajan myöhemmäksi, lumella on vähemmän aikaa kertyä jään päälle".

Tämä oli tietenkin itselleni erittäin mielenkiintoinen seikka, sillä olenhan seuraillut useamman vuoden ajan merijään koon (erityisesti pinta-alan, mutta myös laajuuden) kehittymistä National Snow & Ice Data Centerin julkaisemasta datasta. IS:n uutisen mukaista jään kasvun ajoitusta en kuitenkaan ole erikseen tarkastellut.

Niinpä päätin katsoa kyseiseltä nettisivulta löytyvää päivittäiseen napajään laajuuteen perustuvaa jään kehityskäyrää syksyn ja talven aikana alkaen vuodesta 2012, jolloin jää oli tähänastisen mittaushistoriansa suppeimmillaan syyskuussa. Tämä kuva on seuraavassa.

Kuvasta nähdään, että vuosien järjestys lokakuisen napajään laajuudessa nopeimmasta hitaimpaan (mitattuna kuvion puolivälistä) on seuraava: 2014, 2013, 2015, 2017, 2018, 2012, 2019, 2016 ja 2020). Kuvasta on helppo nähdä, että jään laajuuden vuosittainen kasvu tosiaan noudattaa ainakin jossain määrin tutkijan esittämää trendiä.

Koska olen seurannut napajään laajuutta tarkemmin sen pinta-alaa, kopioin tätä tarkoitusta ylläpitämästäni Excel-tiedostosta sen pinta-alaa kuvaavan käyrän. Tässä tiedostossa kunkin vuoden piste edustaa lokakuun keskiarvoa.

Tästä kuvasta näemme, että pohjoisen merijään pinta-ala laski nopeasti 1990-luvun lopulta vuoteen 2007 asti, minkä jälkeen sen kehitystä on kuvastanut pikemminkin satunnainen vaihtelu kuin trendimuutos. Toki 2020 on tilaston minimivuosi, joten ensi syksynä on mielenkiintoista nähdä, miten kuluva vuosi suhtautuu siihen - eli onko pohjoisen merijään kasvuunlähtö jälleen alkanut hidastua.

Tämä kirjoitus edustaa ns. faktantarkastusta, enkä tahdo sillä ottaa selvää kantaa itse ilmiöön. Edelle kirjaamillani perusteilla näyttää kuitenkin siltä, että IS:n uutiselle on olemassa hyväksyttävät perusteet, mutta tosiasiat jättävät sijaa kuitenkin myös jonkinasteiselle epävarmuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Ahdistuneen naisen henkilökuva
HS maalasi vihreällä pensselillä epärehellisiä kauhukuvia
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

Titaaninen ilmastomittari

Luettavakseni osui julkaisu, jossa oli havaittu pohjoiskanadalaiselle järvelle vuosittain kerrostuviin sedimenttien sisältämän titaanin korreloivan lähimmän sääaseman osoittamaan lämpötilaan. Siten sedimenteissä oleva titaania voidaan käyttää puiden vuosilustojen tapaan vuoden tarkkuudella toimivana proxyna ilmaston kehittymisestä. 

Tätä tietoa hyödyntäen tutkijat selvittivät arktisen ilmaston kehitystä viimeisen 2 900 vuoden ajalla. Tulokset olivat niin mielenkiintoisia, että päätin jakaa tiedon niistä teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Ensinnäkin järven titaanipitoisuudet vahvistivat Pohjois-Atlantin vuosikymmenten skaalalla toimivan säännöllisen vaihtelun (AMO) toimineen koko tutkitun ajan. Lisäksi se herätti kysymyksiä AMO:n ja Pohjois-Atlantin lyhyemmän vaihtelun (NAO) yhteisvaikutuksesta, vaikka ei vastauksia antanutkaan.

Vähintäänkin yhtä mielenkiintoisena tuloksena lustojen titaanipitoisuudet vahvistivat noin sata vuotta ennen ajanlaskua alkaneen lämpimän ilmastojakson, joka päättyi vuoden 420 tienoilla. Tämä ajanjakso oli tutkitun proxytiedon perusteella 2900 vuoteen toiseksi lämpimin ajanjakso ja tunnetaan ennestään roomalaisena lämpökautena. 

Sitä seurasi keskiajan pimeänä ajanjaksona tunnettu vaihteleva kausi aina 800-luvun alulle asti, jossa näkyi myös erityisen kylmä jakso vuosina 535-660. Se tunnettaan myöhäisantiikin pikkujääkautena. Kaikista kylmintä oli kuitenkin 1300-luvulta 1800-luvulle ulottuneella ja Suomessakin nälänhätää aiheuttaneella pienellä jääkaudella. 

Pieni jääkausi oli kylmimmillään 1500-luvulla, minkä jälkeen kanadalaisjärven titaanikerrostumat osoittavat tasaista lämpenemistä siten, että lämpimintä on ollut viime vuosikymmenellä. Tämä lämpötilan 500-vuotinen tasainen nousu alkaa titaanidatan pienelle jääkaudelle mittaamasta vielä muitakin proxyjä alemmasta lämpötilasta 1500-luvulla.

* * *

Kaiken kaikkiaan tutkimus toi äärimmäisen mielenkiintoista lisävaloa maapallon ilmaston lämpötilavaihteluihin vahvistaessaan käsitystä siitä, että elämme juuri nyt poikkeuksellisen lämmintä ilmastojaksoa. Sen syistä proxytieto ei tietenkään itsessään osoita mitään, mutta siinä on muutamia piirteitä, joista olisi mukava saada lisätietoa.

Ensimmäinen niistä on tuo roomalainen lämpökausi, joka oli lähes yhtä lämmin kuin nykyinen ilmasto. Ulottuessaan pohjoiseen Kanadaan se ei ollut paikallinen ilmiö, kuten joskus on arveltu. Kysymys kuuluu siten, että jos tänä päivänä ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut, niin mikä johti silloisen ilmaston lämpenemiseen koko pohjoisella Atlantilla ja sen rannikoilla – ja mahdollisesti jopa globaalisti?

Toinen lisätietoa kaipaava seikka on tuo pienen jääkauden vielä aiempiakin käsityksiä rankempi kylmyys. Koskiko se myös Eurooppaa, vai ilmenikö se noin kylmänä vain Atlantin toisella puolella? 

Jälkimmäiseen liittyen on myös kysyttävä, että mitä tarkoitti ilmaston tässä käsitellyn tutkimuksen valossa tasainen lämpeneminen jo 500 vuoden ajan – siis ilman oleellista viimeisen vuosisadan kiihtymistä. Liittyykö sekin kasvihuonekaasuihin, vai onko taustalla myös muita tekijöitä. Jos on, niin mikä on niiden suhteellinen tärkeys verrattuna kasvihuonekaasujen rooliin.

Kolmas iso kysymys on tietenkin se, että voiko nyt tutkittua titaanidataa seurata kauemmas menneisyyteen kuin nyt oli tehty. Eli miltä sen valossa näyttäisi esimerkiksi Atlanttinen lämpökausi, jolloin meidän tunturimme olivat kokonaan puiden peitossa? 

Lisäksi olisi mukava tietää, voidaanko samaa menetelmää käyttää myös muissa järvissä. Eli voitaisiinko titaanin esiintymistä järvien segmenttikerroksissa tutkimalla tehdä lämpötilasarjoja myös esimerkiksi Fennoskandiasta tai muualta maailmasta ja saada näin nykyistä kattavampi ja tarkempi kuva maapallon ilmastohistoriasta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä
11 300 vuotta ilmastohistoriaa

Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

Arvoisa lukijani saattaa muistaa vuonna 2009 tehdyn arvion, jonka mukaan pohjoinen merijää saattaa sulaa jo vuonna 2030. Sen taustana lienee ollut vuoden 2007 tilanne, jolloin pohjoisen jääpeitteen koko oli pienimmillään sitten vuoden 1979, jolloin asiasta oli ruvettu pitämään tilastoa.  

Vuoden 2007 ennätys lyötiin viittä vuotta myöhemmin eli vuonna 2012. Viime vuonna koko maailman ilmastotutkijat - ja heidän lisäkseen ainakin allekirjoittanut - jännittivät jälleen, saadaanko jään pienuushistoriaan uusi ennätystä kuvaava tilastomerkintä. Kuten muistamme, näin ei kuitenkaan käynyt, mutta vuoden 2007 tulos sentään pudotettiin mittaushistorian kolmanneksi.

Niinpä ilmastotiedekin on ottanut askeleen eteenpäin ja alan yhteisö on julkaissut uusia laskelmia, jotka perustuvat parhaisiin ilmastoennusteisiin. Niiden mukaan arktisen merijään kokonaan pois sulamisen ajankohtaa on siirretty vuoden 2009 arviosta parikymmentä vuotta eteenpäin 2050-luvulle. Samalla tehtiin uusi ennuste, jonka mukaan Barentsinmeri ei jäätyisi vuoden 2100 kieppeillä enää edes talviaikaan. 

Omalta osaltani päivitin perinteisen laskelmani ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja pohjoisen napajään pinta-alan tilastollisesta riippuvuudesta. Ensin mainittuna olen käyttänyt Mauna Loan mittauksia ja jälkimmäisenä NSICD:n julkaisemia syyskuun tilastoja. Asiasta löytyy pidempi selvitys täältä.

Saamani tulos on koottu seuraavaan kuvaan. Siinä on tilastolliseen merkitsevyyteen päätyvät aikasarjat merkitty sinisellä värillä ja pylväiden korkeus ilmoittaa tähän tarvittujen vuosien lukumäärän. 

Jos vertaamme kuvaa viimevuotiseen, näemme, että hiilidioksidin ja merijään minimikoon suhteen löytyy tilastollinen merkitsevyys edelleenkin vasta vuodesta 2001 alkavasta aikasarjasta, jolloin se syntyi kymmenessä vuodessa eli nopeammin kuin kertaakaan tilastohistorian aikana. 

Sen jälkeen tilastollisesti merkitsevää uutta aikasarjaa ei sitten ole nähtykään, vaan punaisella merkitseväni pylväät ilmoittavat yksinkertaisesti vain testaukseen käytettyjen vuosien määrän. Siten tekemäni aikasarja ei millään tavalla tue käsitystä napajään kiihtyvästä sulamisesta. 

Eli jos käytämme kuvassa näkyvää tulosta ilmastonmuutoksen etenemisen proxyna, emme löydä minkäänlaista tukea sille, että ilmastonmuutos olisi kiihtymässä, emmekä oikeastaan näe, että se olisi enää edes lämpenemässä. On kuitenkin niin, ettei pohjoinen merijää ole ainakaan kasvamassa, sillä - kuten edellä jo tuli todettua - esimerkiksi mittaushistorian pienimmät napajään minimikoot löytyvät vuosilta 2012, 2020 ja 2007, eli tilastohistorian 14 viimeiseltä vuodelta, ja muutenkin jään vuosittainen minimikoko on ollut merkittävästi pienempi kuin viime vuosituhannen puolella. 

Joka tapauksessa tekemäni analyysi osoittaa, että ilmastontutkijoiden uudelle mallille on ollut selvä tilaus. Nähtäväksi tosin jää, että syntyykö alan tiedemiehille ja -naisille jossain vaiheessa jälleen tarvetta reivata jään sulamisvuotta nyt ennakoidusta vuodesta 2050 eteenpäin. 

Tätä taustaa vastaan alkaa olla aika kysyä vakavasti, että onko meillä ihan oikeasti aivan hirvittävä hoppu alentaa kasvihuonepäästöjä? Vai kannattaisiko sittenkin kuunnella vuoden eurooppalaiseksi valittua Petteri Taalasta ja todeta hänen laillaan, ettei nyt kannata vaatia ihmisiltä mahdottomia uhrauksia, vaan viedä asiaa eteenpäin siten, etteivät he käänny koko asiaa vastaan. Ja ettei kiirehtimällä aiheuteta korvaamatonta vahinkoa kenellekään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?
Tutkimustietoa faktantarkastajille ja päätösentekijöille
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin

Faktantarkastajan vuoro todistaa

Pyysin neljä viikkoa sitten faktantarkastuksesta kiinnostuneita lukijoitani ottamaan RSS-aikasarjan silloin tuoreet huhtikuun lämpötilaestimaatit talteen. Taustalla oli tekemäni havainto, että nämä globaalit lämpötilaestimaatit muuttuvat jostain syystä kuukausittain - sekä erään lukijani aikanaan esittämä väite, että aiemmat paljastukseni ilmastonmuutosdatan perusteettomasta muokkauksesta eivät pitäisi paikkaansa vaan olisivat keksittyjä.

Nyt on tullut aika katsoa ilmastonmuutoksen tilastojen muokkausta toukokuun alusta (jolloin huhtikuun tilasto julkaistiin) tähän kesäkuuhun. Piirsin siitä seuraavan kuvan, jossa on kuvattu RSS-sarjan globaalin lämpötilaestimaatin muutos toukokuusta kesäkuuhun.

Kuvasta näemme, että aikasarjan lämpötilaestimaatit ovat muuttuneet noin sarjan puolivälistä siten, että uusi estimaatti on hiukan suurempi kuin entinen. Pyydänkin arvoisia faktantarkastajiani vahvistamaan, että toukokuussa esittämäni tilasto poikkeaa esittämälläni tavalla tämänhetkisestä. Se on kuitenkin tehtävä ennen kuin RSS päivittää tilastonsa, koska on odotettavissa näiden estimaattien muuttuvan jälleen samankaltaisesti. 

Lisäksi pyydän arvoisia lukijoitani kiinnittämään huomionsa muutoksen suuruuteen: se on niin pieni, ettei satunnainen tarkastelija huomaa mitään erikoista. Muutoksen voi siten havaita vain, mikäli estimaatit on otettu talteen vertailua varten tai vertailu tapahtuu hyvin pitkällä aikavälillä. 

Esitin faktantarkastuspyynnön neljä viikkoa sitten siksi, että olin jo aiemmin huomannut RSS-aikasarjan lämpötilaestimaattien muuttuvan kuukausittain. Seuraavassa kuvassa esitän näitä muutoksia noin viimeisen puolen vuoden ajalta. Alimmainen käyrä on sama kuin edellä esittämäni. 

Kuvasta nähdään, että kuukausittaiset pienet muutokset kumuloituvat ajan myötä yhä suuremmiksi muutoksi eli kyseessä on systemaattinen datan manipulointi, jonka tarkoituksena on kasvattaa eroja aikasarjan alku- ja loppupuolen välillä. Puolen vuodenkaan aikana muutos ei kuitenkaan ole kovin suuri vaan enimmilläänkin vain 0,01 asteen luokkaa - sitä voi verrata tämänhetkisen lämpötila-anomalian suuruuteen, joka on noin 0,8 astetta. Eli noin puolessa vuodessa ilmastonmuutosta on kiihdytetty adjusteeraamalla reilu prosentti.

RSS-aikasarjaan tehtiin muutama vuosi sitten suuri korjaus, jonka olin valmis hyväksymään, koska se korreloi pohjoisen napajään kokoon paremmin kuin aiempi aikasarja. Kuten edellä osoitin, eivät adjusteeraukset ole kuitenkaan päättyneet.

Itse asiassa tallensin tietokoneelleni RSS-aikasarjan toukokuussa 2018 eli hiukan tuon muutaman vuoden takaisen suuren muutoksen jälkeen. Niinpä piirsin uusimpien globaalien lämpötilaestimaattien ja sen välisistä muutoksista samankaltaisen kuvan kuin yllä.

Kuvasta nähdään, että parin vuoden aikana on 2000-luvun lämpötiloja adjusteerattu jo 0,05 astetta eli reilut kuusi prosenttia koko tämänhetkisestä lämpötila-anomaliasta. Ja tämä on siis saavutettu kuukausittaisten äärimmäisen pienten eli huomaamattomien adjusteerauksen kautta.

Kun nyt kerran vanhoja ryhdyin kaivelemaan, katsoin mikä on vanhin tietokoneellani tallessa oleva RSS-aikasarja. Se on syyskuulta 2014. Niinpä en malttanut olla tekemättä vastaavaa vertailua myös tähän aikasarjaan. Tulos oli tämä.

Kuvasta näemme, että adjusteeraus on nyt suurimmillaan noin 0,2 astetta - tai 0,25, jos huomioidaan aikasarjan adjusteeraus alkupäästään alaspäin. Siten muutokset RSS-satelliittidatan tulkinnassa vastaavat jo 25-30 prosenttia koko aikasarjan kuvaamasta anomaliasta. 

Tämän kuvan suhteen muistutan kuitenkin, että suurin osa muutoksesta liittyy siihen korjaukseen, jonka olin maaliskuussa 2017 valmis hyväksymään, koska se lisäsi korrelaatiota mielestäni luotettavimman lämpötilaproxyn eli pohjoisen napajään koon muutoksiin. Siitä huolimatta RSS-aikasarjasta tekemäni havainnot vahvistavat käsitystäni siitä, että ilmastonmuutoksen tutkimukseen liittyy käsittämätöntä epärehellisyyttä. 

Siksi olen hämmästynyt, ettei esimerkiksi media ole tarttunut aiheeseen kovin innokkaasti. Tunnetuin taitaa olla Ylen reilut kymmenen vuotta sitten tekemä ja myöhemmin päivitetty MOT-ohjelma, jossa tuotiin silloisten sähköpostivuotojen seurauksena esille joitain ilmastonmuutoshypoteesin kanssa ristiriitaisia havaintoja. 

Suuressa mittakaavassa ilmastotieteen omituisuuksia ei kuitenkaan ole juuri käsitelty, vaan niiden esittäjät on leimattu skeptikoiksi tai denialisteiksi väittäen, että ilmastonmuutoksen todisteet ovat vedenpitävät, eikä epäilykselle ole sijaa. Pahimmillaan mediamme on ryhtynyt jopa sensuroimaan ilmastonmuutoshypoteesin suhteen ongelmallista tieteellistä tietoa ilman ensimmäistäkään todistetta sen virheellisyydestä.

Niinpä poliittiset toimijat ympäri maailmaa ovat nostaneet ilmastonmuutokseen liittyvän politiikan yhä keskeisemmäksi agendoillaan. Näin myös Suomessa: Marinin hallitusohjelman ensimmäinen sana on "ilmastonmuutos". 

Itselleni tutkijana tämä tilanne on äärimmäisen ikävä. Lähtökohtaisesti olen jo nuoresta asti ollut tiedeperusteisen politiikanteon järkkymätön kannattaja - ja olen edelleen. 

Sen suhteen ei kuitenkaan pidä olla sinisilmäinen, sillä myös tutkijat ovat ihmisiä mielipiteineen ja uskomuksineen. Siihen opin kerralla 1980-luvun lopulla, kun media oli täynnä tutkijoiden ja professoreiden haastatteluihin perustuvia juttuja siitä kuinka maamme metsät ovat juuri kuolemassa saasteiden takia. Kuten nyt tiedämme, eivät metsämme kuolleetkaan median esille nostamien tutkijoiden ennusteiden mukaisesti, vaan eräät toiset tutkijat paljastivat tuolloisten mäntymetsiemme huonovointisuuden syyksi ihan tavallisen kasvitaudin, joka oli sille sopivien kylmien säiden seurauksena villiintynyt.

Tähän blogiin dokumentoimani - ja itse löytämäni - outoudet ilmastonmuutostutkimuksessa ovat kaikkien näiden vuosien aikana palauttaneet mieleeni juuri nuo 1980-luvun tapahtumat ja niihin liittyvät omia agendojaan ajaneet tutkijat. Näiden tosiasioiden ja yli kolmenkymmenen vuoden takaisten kokemusteni perusteella epäilenkin vahvasti, ettei myöskään nykyisten johtavien ilmastotutkijoiden ainoana ohjenuorana ole puhdas tieteellisen totuuden etsiminen. 

Siitä syystä haluan myös päättää tämän kirjoituksen täsmälleen samoihin sanoihin kuin koko blogin ensimmäisen merkinnän: "professorina minua huolettaa lisäksi koko muun tiedeyhteisön uskottavuus, sillä ilmastotieteilijät ovat mielellään esiintyneet koko 'tiedeyhteisön' nimissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tehtävä faktantarkastajille ja muille halukkaille

Havaintoja globaaleista ilmastoestimaateista ja arktisista jäätilastoista

Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Tehtävä faktantarkastajille ja muille halukkaille

Vaikka aamulla julkaisinkin jo yhden ajatuksen, päätin lisätä tänään vielä toisenkin merkinnän, jossa pyydän palvelusta arvoisilta lukijoiltani. Taustana tälle on se, että minua on ilmastonmuutoksesta kirjoittaessani epäilty faktojen keksimisestä ja vääristelystä.

Koska olen aikonut piakkoin kirjoittaa jälleen uuden blogimerkinnän, jossa nostan esille tieteelliseen vääristelyyn viittaavia havaintoja, pyydän faktantarkastamisesta kiinnostuneita lukijoitani tallentamaan tällä nettisivulla olevat tiedon talteen esimerkiksi kopioimalla sen Word-tiedostoksi.

Näin he voivat varmistua siitä, että tuleva kirjoitukseni on ainakin tämän tiedon osalta pilkulleen oikein. Ja tarvittaessa vahvistamaan sen. 

Tiedosto, jonka tahtoisin tulevan kopioitavaksi, löytyy tämän nettisivun linkistä "Download Data" eli siinä ovat RSS-satelliittiaikasarjan lämpötilatiedot, jotka katoavat aina uusien tietojen päivityksen jälkeen. Kopioin nettisivulla tällä hetkellä olevat tiedot myös tähän blogimerkintään, mutta koska pystyn kuitenkin muuttamaan niitä halutessani, ei tällainen dokumentointi kelpaa niille, jotka epäilevät minua faktojen keksimisestä ja vääristelystä.

Kiitän jo etukäteen kaikkia niitä, jotka ottavat kopin tästä pyynnöstäni.

Ja tässä vielä kopioitavaksi haluamani tiedoston sisältö.

Channel = TLT
Region  = Global
Latitude Range =  70.0S to  82.5N
year  mon  TLT Anomaly (K)
------------------------------------------
1978   1  -99.9000
1978   2  -99.9000
1978   3  -99.9000
1978   4  -99.9000
1978   5  -99.9000
1978   6  -99.9000
1978   7  -99.9000
1978   8  -99.9000
1978   9  -99.9000
1978  10  -99.9000
1978  11  -99.9000
1978  12  -99.9000
1979   1   -0.2260
1979   2   -0.2070
1979   3   -0.1967
1979   4   -0.2919
1979   5   -0.2676
1979   6   -0.2214
1979   7   -0.0599
1979   8   -0.1873
1979   9   -0.0483
1979  10    0.0890
1979  11   -0.0634
1979  12   -0.0067
1980   1   -0.0004
1980   2    0.0935
1980   3   -0.0102
1980   4    0.0341
1980   5    0.0851
1980   6    0.1037
1980   7   -0.0297
1980   8    0.0027
1980   9    0.0212
1980  10    0.0067
1980  11   -0.0154
1980  12   -0.1412
1981   1    0.0893
1981   2    0.1642
1981   3    0.0122
1981   4    0.0388
1981   5   -0.0378
1981   6   -0.0894
1981   7   -0.0356
1981   8   -0.0113
1981   9   -0.0793
1981  10   -0.1110
1981  11   -0.0444
1981  12    0.0809
1982   1   -0.1659
1982   2   -0.1211
1982   3   -0.2206
1982   4   -0.1810
1982   5   -0.2335
1982   6   -0.1667
1982   7   -0.3119
1982   8   -0.2380
1982   9   -0.1760
1982  10   -0.2854
1982  11   -0.2249
1982  12   -0.1127
1983   1    0.1045
1983   2   -0.0132
1983   3    0.2598
1983   4    0.1107
1983   5    0.0997
1983   6   -0.1230
1983   7    0.0920
1983   8    0.0627
1983   9    0.0221
1983  10   -0.0570
1983  11    0.0114
1983  12   -0.2434
1984   1   -0.3060
1984   2   -0.1693
1984   3   -0.1269
1984   4   -0.2327
1984   5   -0.0966
1984   6   -0.2222
1984   7   -0.2163
1984   8   -0.1733
1984   9   -0.4630
1984  10   -0.1415
1984  11   -0.3169
1984  12   -0.3643
1985   1   -0.1806
1985   2   -0.2958
1985   3   -0.2825
1985   4   -0.3586
1985   5   -0.3703
1985   6   -0.3750
1985   7   -0.4401
1985   8   -0.2636
1985   9   -0.2446
1985  10   -0.3347
1985  11   -0.1713
1985  12   -0.1645
1986   1   -0.0690
1986   2   -0.2426
1986   3   -0.1846
1986   4   -0.0878
1986   5   -0.1326
1986   6   -0.2013
1986   7   -0.2587
1986   8   -0.2440
1986   9   -0.2377
1986  10   -0.2703
1986  11   -0.0887
1986  12   -0.0625
1987   1    0.1633
1987   2    0.2200
1987   3   -0.0930
1987   4    0.1521
1987   5   -0.0060
1987   6    0.1337
1987   7    0.0833
1987   8    0.0213
1987   9    0.0309
1987  10    0.2048
1987  11    0.1551
1987  12    0.4150
1988   1    0.2588
1988   2    0.0187
1988   3    0.1932
1988   4    0.0829
1988   5    0.1389
1988   6    0.1018
1988   7    0.1974
1988   8    0.0507
1988   9    0.2295
1988  10   -0.0129
1988  11   -0.0294
1988  12   -0.1353
1989   1   -0.3305
1989   2   -0.1780
1989   3   -0.2063
1989   4   -0.0859
1989   5   -0.1643
1989   6   -0.1758
1989   7   -0.0862
1989   8   -0.0846
1989   9    0.0290
1989  10   -0.0090
1989  11   -0.0727
1989  12    0.0250
1990   1   -0.0348
1990   2   -0.1228
1990   3    0.1285
1990   4   -0.0116
1990   5    0.0837
1990   6    0.1221
1990   7    0.0171
1990   8    0.0121
1990   9   -0.0055
1990  10    0.1242
1990  11    0.2786
1990  12    0.1761
1991   1    0.1462
1991   2    0.1749
1991   3    0.3258
1991   4    0.1003
1991   5    0.1848
1991   6    0.3127
1991   7    0.1865
1991   8    0.2056
1991   9    0.0273
1991  10   -0.0548
1991  11   -0.1093
1991  12   -0.1713
1992   1   -0.0307
1992   2   -0.0935
1992   3    0.0299
1992   4   -0.1448
1992   5   -0.1475
1992   6   -0.1478
1992   7   -0.2924
1992   8   -0.3493
1992   9   -0.2897
1992  10   -0.1269
1992  11   -0.1393
1992  12   -0.2093
1993   1   -0.2398
1993   2   -0.1689
1993   3   -0.3012
1993   4   -0.1724
1993   5   -0.0798
1993   6   -0.0023
1993   7    0.0120
1993   8   -0.0959
1993   9   -0.2109
1993  10   -0.0133
1993  11   -0.0343
1993  12    0.1214
1994   1    0.0653
1994   2   -0.0514
1994   3   -0.0557
1994   4   -0.0169
1994   5    0.0241
1994   6    0.1040
1994   7    0.1086
1994   8    0.0596
1994   9    0.0938
1994  10   -0.1030
1994  11    0.0966
1994  12    0.1275
1995   1    0.1969
1995   2    0.1289
1995   3    0.0143
1995   4    0.2956
1995   5    0.1582
1995   6    0.1966
1995   7    0.1176
1995   8    0.3407
1995   9    0.3449
1995  10    0.2064
1995  11    0.2080
1995  12   -0.0665
1996   1   -0.0144
1996   2    0.0994
1996   3    0.1201
1996   4    0.0019
1996   5    0.0201
1996   6   -0.0181
1996   7    0.1035
1996   8    0.0840
1996   9    0.2106
1996  10    0.1605
1996  11    0.1282
1996  12    0.0431
1997   1   -0.0453
1997   2    0.0360
1997   3   -0.0011
1997   4   -0.1255
1997   5    0.0476
1997   6    0.0694
1997   7    0.1847
1997   8    0.1939
1997   9    0.2178
1997  10    0.2396
1997  11    0.2003
1997  12    0.3404
1998   1    0.6193
1998   2    0.7281
1998   3    0.5951
1998   4    0.8928
1998   5    0.6938
1998   6    0.5988
1998   7    0.6283
1998   8    0.6141
1998   9    0.5278
1998  10    0.4887
1998  11    0.2317
1998  12    0.3484
1999   1    0.2020
1999   2    0.3252
1999   3    0.0417
1999   4    0.1675
1999   5    0.1021
1999   6   -0.0673
1999   7    0.1057
1999   8    0.0615
1999   9    0.1732
1999  10    0.1129
1999  11    0.0522
1999  12    0.1063
2000   1   -0.0841
2000   2    0.1210
2000   3    0.1478
2000   4    0.2437
2000   5    0.1828
2000   6    0.1373
2000   7    0.0725
2000   8    0.0438
2000   9    0.1459
2000  10    0.1708
2000  11    0.0796
2000  12    0.0435
2001   1    0.1167
2001   2    0.2044
2001   3    0.2260
2001   4    0.3383
2001   5    0.3082
2001   6    0.1381
2001   7    0.2122
2001   8    0.4713
2001   9    0.2549
2001  10    0.3855
2001  11    0.3436
2001  12    0.3113
2002   1    0.4248
2002   2    0.4860
2002   3    0.4192
2002   4    0.3855
2002   5    0.3653
2002   6    0.4455
2002   7    0.4123
2002   8    0.4015
2002   9    0.3877
2002  10    0.2608
2002  11    0.3764
2002  12    0.2937
2003   1    0.5226
2003   2    0.4059
2003   3    0.3187
2003   4    0.3500
2003   5    0.4178
2003   6    0.2230
2003   7    0.3618
2003   8    0.3631
2003   9    0.4026
2003  10    0.5449
2003  11    0.4094
2003  12    0.5199
2004   1    0.4206
2004   2    0.4402
2004   3    0.5616
2004   4    0.3600
2004   5    0.2632
2004   6    0.2294
2004   7    0.1296
2004   8    0.2188
2004   9    0.3367
2004  10    0.4383
2004  11    0.3409
2004  12    0.2329
2005   1    0.5529
2005   2    0.4702
2005   3    0.4464
2005   4    0.5824
2005   5    0.4011
2005   6    0.3954
2005   7    0.4956
2005   8    0.3978
2005   9    0.5297
2005  10    0.5468
2005  11    0.4701
2005  12    0.2952
2006   1    0.3709
2006   2    0.3984
2006   3    0.4052
2006   4    0.3467
2006   5    0.1905
2006   6    0.3122
2006   7    0.3818
2006   8    0.3899
2006   9    0.4598
2006  10    0.4861
2006  11    0.3577
2006  12    0.4350
2007   1    0.7004
2007   2    0.5004
2007   3    0.5109
2007   4    0.4213
2007   5    0.3212
2007   6    0.3389
2007   7    0.4162
2007   8    0.4778
2007   9    0.4115
2007  10    0.4031
2007  11    0.2805
2007  12    0.2036
2008   1    0.0455
2008   2    0.1054
2008   3    0.2046
2008   4    0.1690
2008   5    0.0088
2008   6    0.1247
2008   7    0.2362
2008   8    0.2261
2008   9    0.3418
2008  10    0.3666
2008  11    0.3712
2008  12    0.2871
2009   1    0.4010
2009   2    0.3540
2009   3    0.3166
2009   4    0.3006
2009   5    0.1939
2009   6    0.1563
2009   7    0.4803
2009   8    0.3948
2009   9    0.6185
2009  10    0.4783
2009  11    0.4886
2009  12    0.3429
2010   1    0.7402
2010   2    0.6770
2010   3    0.7583
2010   4    0.6345
2010   5    0.6658
2010   6    0.6400
2010   7    0.7039
2010   8    0.6939
2010   9    0.6611
2010  10    0.4849
2010  11    0.4719
2010  12    0.3618
2011   1    0.2232
2011   2    0.2037
2011   3    0.1330
2011   4    0.2308
2011   5    0.2569
2011   6    0.4312
2011   7    0.4867
2011   8    0.4531
2011   9    0.4429
2011  10    0.2659
2011  11    0.1805
2011  12    0.2478
2012   1    0.0739
2012   2    0.0147
2012   3    0.2074
2012   4    0.4490
2012   5    0.3470
2012   6    0.4720
2012   7    0.4207
2012   8    0.4377
2012   9    0.5846
2012  10    0.5373
2012  11    0.4153
2012  12    0.2748
2013   1    0.6209
2013   2    0.4007
2013   3    0.4154
2013   4    0.3980
2013   5    0.3075
2013   6    0.4821
2013   7    0.4072
2013   8    0.3643
2013   9    0.4761
2013  10    0.4700
2013  11    0.3717
2013  12    0.3637
2014   1    0.4745
2014   2    0.4006
2014   3    0.4433
2014   4    0.4560
2014   5    0.4796
2014   6    0.5451
2014   7    0.5459
2014   8    0.4140
2014   9    0.4274
2014  10    0.5559
2014  11    0.4821
2014  12    0.4989
2015   1    0.5910
2015   2    0.5642
2015   3    0.5119
2015   4    0.3931
2015   5    0.5191
2015   6    0.5897
2015   7    0.4994
2015   8    0.6206
2015   9    0.6516
2015  10    0.7965
2015  11    0.7001
2015  12    0.7876
2016   1    0.9030
2016   2    1.2297
2016   3    1.1034
2016   4    0.9948
2016   5    0.7258
2016   6    0.6704
2016   7    0.6882
2016   8    0.6827
2016   9    0.8145
2016  10    0.6593
2016  11    0.6289
2016  12    0.4494
2017   1    0.6342
2017   2    0.7237
2017   3    0.6191
2017   4    0.5863
2017   5    0.6636
2017   6    0.5225
2017   7    0.6333
2017   8    0.7500
2017   9    0.8826
2017  10    0.8419
2017  11    0.5842
2017  12    0.6222
2018   1    0.5774
2018   2    0.5174
2018   3    0.5682
2018   4    0.4757
2018   5    0.4363
2018   6    0.4818
2018   7    0.6483
2018   8    0.5270
2018   9    0.5165
2018  10    0.5535
2018  11    0.5459
2018  12    0.5279
2019   1    0.6910
2019   2    0.6688
2019   3    0.7247
2019   4    0.8009
2019   5    0.6280
2019   6    0.8210
2019   7    0.7062
2019   8    0.6917
2019   9    0.8897
2019  10    0.7042
2019  11    0.7109
2019  12    0.7999
2020   1    0.8858
2020   2    1.0156
2020   3    0.8402
2020   4    0.7565
2020   5  -99.9000
2020   6  -99.9000
2020   7  -99.9000
2020   8  -99.9000
2020   9  -99.9000
2020  10  -99.9000
2020  11  -99.9000
2020  12  -99.9000

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmaston lämpeneminen kiihtyi noin 0,2 asteella
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?
Arviot globaalin ilmaston kehityksestä ovat epätarkentuneet viime aikoina