Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

Ylen uutisen mukaan Janni Tikkanen on naiseksi identifioituva biologinen mies, joka on hankkinut itselleen juridisen naisen statuksen. Niinpä hän ei ole enää halunnut käyttää uimahallissa miesten pukuhuonetta vaan päästä biologisten naisten joukkoon. 

Kajaanilaisesta uimahallista Jannille oli kuitenkin annettu ohje, jonka mukaan hänen tulisi vaihtaa vaatteensa siellä käytettävissä olevassa, sermillä eristetyssä tilassa, josta pääsee sermilliseen suihkuun. Lisäksi hänelle annettiin lupa saunoa uimapuku päällä. 

Janni ei kuitenkaan tyytynyt tähän erityisjärjestelyyn, vaan vaati pääsyä naisten joukkoon vaihtamaan vaatteitaan, suihkuttelemaan ja saunomaan. Hänen mukaansa hänelle tehty erillisjärjestely oli törkeää ja lainvastaista. 

Niinpä Janni väitti loukkaantuneensa asiasta ja tehneensä asiasta rikosilmoituksen. Tosin sellaista ei löytynyt Oulun poliisilta Ylen kysyttyä asiasta. 

* * *

Tapaus kertoo niistä ongelmista, joihin parin vuoden takainen translain muutos on johtanut. Sen mukaan uuden sukupuolen vahvistamiseen riittää pelkkä kirjallinen hakemus eli täysi-ikäisen ihmisen oma ilmoitus sukupuolen vaihtamisesta. Lisäksi transhenkilöksi ilmoittautunut voi jälleen palata alkuperäiseen sukupuoleensa vuoden kuluttua.

Toisin sanoen sukupuolisen identiteetin vaihtamiseen ei nykyisin enää vaadita minkäänlaisia leikkauksia eikä myöskään psykologisia tai muita lääketieteellisiä arvioita. Siten laki antaa sairaalloisille miespuolisille tirkistelijöille luvallisen mahdollisuuden tunkeutua naisten pukuhuoneisiin ihailemaan näiden suloja. 

* * *

En toki väitä asiaa enempää tuntematta, että Janni olisi edellä kuvaamani kaltainen pervertikko eikä kokisi itseään oikeasti naiseksi. Enkä tietenkään tiedä, onko häneltä leikelty jalkojen yläpäästä tiettyjä strategisia osia pois. Enkä usko, että sitä tiesivät myöskään uimahallin työntekijät. 

Sen sijaan uimahallin työntekijät ymmärsivät uuden lain antavan erilaisille pervertikoille mahdollisuuden väärinkäytökseen. Ja tästä syystä he pyrkivät estämään sellaisen mahdollisuuden järjestämällä transihmiselle mahdollisuuden käyttää katseilta suojattua erillistilaa pukeutumiseensa sekä luvan vartalon strategiset osat peittävän vaatteen käyttämiseen miesten saunassa. 

Tämä ei kuitenkaan käynyt Ylen jututtamalle Jannille, vaan hän ei joko ymmärtänyt vaatimuksensa sisältämää ongelmaa tai on juuri kuvaamani kaltainen pervertikko. Tällä asialla ei kuitenkaan ole oleellista merkitystä itse ongelman kannalta, vaan se on pikemminkin periaatteellinen.

Yhteiskunnan kannalta tapaus on sikäli merkityksellinen, että se osoittaa yksiselitteisesti uuden lain kelvottomuuden. Ja siksi hallituksen ja eduskunnan olisi syytä palata asiaan ja korjata laki mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, ettei se tarjoaisi pervertikoille luvallista väärinkäytön mahdollisuutta. Yksinkertaisimmin se kävisi lisäämällä Kajaanin mallin itse lakiin tai siihen liittyvään asetukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenterveysongelmaisia
Wokellus vastatuulessa
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin

Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Tulipa luetuksi merkillinen kolumni. Siinä minulle tuntematon journalisti, Päivi Arvonen, kertoi kenialaisista naisista. Hänen mukaansa he ovat ihailtavan ylpeitä naiseudestaan. 

Kirjoituksen mukaan kenialaiset naiset ovat henkisesti ja fyysisesti vahvoja ja tekevät etenkin maaseudulla fyysisesti raskaita töitä - kuten veden kuljettaminen pitkiäkin matkoja. Myös talojen rakentaminen ja kunnossapito ovat hänen mukaansa ainakin maasailaisten naisten vastuulla. 

Kenian maaseudulla naiset avioituvat Arvosen mukaan nuorena ja alkavat myös saada lapsia, eikä kenellekään tulisi edes mieleen kyseenalaistaa tätä käytäntöä. Kaupungeissa tosin naiset saattavat haluta pelkästään lapset - eikä siis miestä. 

Tällaisista eroista huolimatta - kolumnistin mukaan - "naiseuden korostaminen, olipa sitten kyse kampauksista, manikyyristä, ehostuksesta tai vaatteista, ei ole Keniassa asia, jota kukaan kyseenalaistaisi saati moittisi. Olipa kenialainen nainen minkä kokoinen, näköinen tai muotoinen tahansa, hän kantaa kehonsa ylpeydellä, pystypäin."

Lopuksi journalisti tähdentää, että hän on jo pitkään ihaillut afrikkalaisten ja lähi-itäläisten ihmisten kykyä elää hetkessä ja iloita elämän pienistä iloista. Lisäksi hän kehuu näiden hyvää itsetuntoa ja itsensä arvostamista, joka ei tarkoita ylpeyttä tai ylimielisyyttä vaan tervettä asennetta itseään ja muita kohtaan. Ja tätä korostaakseen päättää kirjoituksensa kertomalla, että kenialaisnaisilla on "naistenpäivä joka päivä".

* * *

Kolumnin luettuani jäin miettimään, että mitähän ihka oikea kenialaisnainen mahtaisi ajatella Arvosen näkemyksestä. Onkohan hänen maailmansa tosiaan niin valoisa, kuin suomalaisjournalisti antoi ymmärtää?

Vai kaipaisiko hän sittenkin enemmän tasa-arvoa ja miesten osallistumista perheen elämään muutenkin kuin lasten siittäjänä. Näin lienee ajateltu ainakin suomalaisen kehitysavun parissa työskentelevien joukossa, koska sen tavoitteena Keniassa vuosina 2021-24 oli "pääasiassa naisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen, nuorten teknisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen sekä säällisten työpaikkojen lisäämiseen". 

Eikä tässä yhteydessä voi olla nostamatta esille sitäkään, että Yle julkaisi viime tammikuun 23. päivänä jutun, jonka mukaan Keniassa oli siihen mennessä eli runsaassa kolmessa viikossa murhattu ainakin 15 naista. Ja kai jotain kertoo myös kymmenen vuoden takainen uutinen siitä, kuinka kenialainen tuomioistuin oli koventanut koulutytön raiskanneiden kolmen miehen saamia tuomioita, ruohonleikkausta poliisilaitoksella - mutta vasta kansainvälisten protestien jälkeen.

Nämä helposti löytämäni esimerkit saivat minut epäilemään, että journalisti Arvosen ajatus on kulkenut pikemminkin wokellus-tyyppisen arvomaailman mukaisesti kuin tosiasioita seuraten. Siis kaikkea erilaisuutta ihailevaa ja perinteistä länsimaista elämäntapaa halveksivaa nykyfeminististä agendaa toteuttaen. Ja realisoitunut sitten absurdiksi kolumniksi, jossa jopa suuret yhteiskunnalliset epäkohdat kääntyvät kritiikittömän ihailun kohteeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru 
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

USA:ssa on jatkossa kaksi sukupuolta ja sananavapaus

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump antoi heti valtaan tultuaan monenlaisia määräyksiä. Yksi mielenkiintoisimmista oli sukupuolten rajaaminen kahteen, mieheen ja naiseen. 

Näin maailman johtava suurvalta tunnusti biologisen tosiasian, jonka mukaan ihmiset jakaantuvat kahteen sukupuoleen, joista poikkeavat henkilöt eivät ole sukupuolia vaan... hmm... poikkeamia pääsäännöstä. Samalla liittovaltion virastoissa lopetetaan monimuotoisuus-, tasa-arvo- ja osallisuusohjelmat tarpeettomina.

Päätöksellä on monenlaisia seurauksia, kuten julkisten varojen käytön lopettaminen sukupuolenkorjauksiin liittyvään terveydenhuoltoon sekä ihmisten sijoittaminen heti syntymän jälkeen todetun sukupuolensa mukaisesti vankiloihin ja turvakoteihin. Tämän seurauksena wokeltaminen vähenee amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako tämä myös sukupuolenvaihdosten määrään Yhdysvalloissa. Tai seurataanko hänen linjaansa Euroopan Unionin jäsenvaltioissa kuten Suomessa. 

* * *

Toinen erityisen mielenkiintoinen Trumpin linjaus koski sananvapautta. Näin siksi, että sen tila on ollut Yhdysvalloissa muutenkin selvästi parempi kuin Euroopassa. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikenlaisten sosiaaliseen mediaan kohdistuvien vaatimusten lopettamista. 

Tämän voi halutessaan nähdä piikkinä erityisesti Iso-Britannian pääministerille, Keir Starmerille, joka on rajoittanut sosiaalisissa medioissa kirjoittelua vankeusrangaistusten ohella. Sekä saanut näkemykselleen tukea maan oikeuslaitokselta. 

Siten jatkossa on jännittävää seurata, eriytyvätkö amerikkalaisten ja eurooppalaisten mahdollisuudet ilmaista näkemyksiään sosiaalisessa mediassa entistä enemmän. Vai ottavatko EU-maat aikalisän ja sallivat - ainakin toistaiseksi - laajan sananvapauden myös omille kansalaisilleen.

Itse toivon luonnollisesti jälkimmäistä, koska olen jo ajat sitten huomannut, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa

Katja Gauriloffin ja Hannaleena Haurun Parvet-niminen elokuva sai veronmaksajien tukea puoli miljoonaa euroa. Ensi-iltaviikonloppuna sitä kävi katsomassa vain 88 katsojaa. En kuitenkaan kirjoita nyt siksi, että h on aakkosten kahdeksas kirjain, joten 88 saattaa elokuvan tekijöiden mielestä hyvinkin tarkoittaa jonkinlaista natsien salaliittoa.

Sen sijaan ihmettelen Suomen elokuvasäätiön päätöstä elokuvan tukemisesta. Näin siksi, että Finnkinon nettisivu kertoo siitä seuraavia asioita, joiden on ainakin pääpiirteissään pitänyt olla säätiön päätöksentekijöiden tiedossa ennen rahan jakamista.

"Menestyvä afrosuomalainen jalkapalloilija Valeria valitaan joukkueen uudeksi kapteeniksi. Uusi asema luo paineita ja epämukavia tunteita, kun hän etsii omaa totuuttaan muiden odotusten ristipaineessa. Ei-binääri duunari Aurora haluaisi löytää oman paikkansa ja tulla kohdatuksi, mutta kokee itsensä näkymättömäksi.

Rakkautta etsivä Nora kokee, että hänet nähdään vain hänen tumman ihonsa ja kiharan tukkansa kautta. Rasistiset kommentit kaikuvat läheisiin ihmissuhteisiin ja saavat Noran epäilemään uuden ihastuksensa tarkoitusperiä. Valkoisissa tiloissa kasvanut Selma jää harjoituksissa kuoronsa kanssa lukkojen taakse maanalaisiin tunneleihin. Selma joutuu etsimään omaa tietään ulos ja kohtaa pimeydessä oman painajaisensa suomalaisuuden muotista.

Nuori aktivisti Piera Niillas haaveilee sorrosta vapaasta yhteiskunnasta. Yhdessä oman saamelaisyhteisönsä kanssa hän osallistuu omia oikeuksiaan koskettavaan poliittiseen keskusteluun. Hiljainen mies on mietteliäs kulkiessaan kaupungin kaduilla. Hän näkee viitteitä monien muiden kokemuksista."

Tekstin luettuani sanoisin, että elokuvasäätiössä olisi pitänyt ymmärtää jo etukäteen, ettei tällaista umpiwokeltavaa elokuvaa lähde katsomaan juuri kukaan. Ei ainakaan elokuvan rahoittajista eli suomalaisista nettoveronmaksajista. 

Omalta osaltani totean, että elokuvasäätiö näyttäisi päätöksensä valossa olevan oiva kohde budjettisäästöjen tekemiselle. Ja siksi ehdotan, että elokuvasäätiön tukea supistetaan kuluvasta vuodesta 50 prosentilla eli 12 880 500 eurolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?

Etelä-Suomen sanomat kertoi, että "Suomessa lähes joka kolmas väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoo kohdanneensa kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä vähintään joskus". 

Eikä siinä kaikki, sillä saman jutun mukaan "yhtä moni väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoi kohdanneensa syrjintää. Seksuaalisesta häirinnästä kertoi hieman yli kymmenesosa vastaajista. Lisäksi useampi kuin joka viides koki joutuneensa esihenkilön, ohjaajan tai muun vanhemman henkilön syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi."

Tämä kaikki kuulostaa enemmän kuin huolestuttavalta, ellei suorastaan järkyttävältä. Eikä vastaa lainkaan omaa käsitystäni ja kokemustani tiedemaailmasta.

Siksi päätin katsoa asiaa tiedon sylttytehtaalta eli Tieteentekijöiden liiton kotisivuilta. Sieltä löytyikin nettisivu, jolla kerrottiin tästä kyselystä hiukan pidemmin. 

Ja löytyihän sieltä myös se mitä etsinkin. Nimittäin selvitys siitä minkälaiseen kyselyyn uutinen perustui. 

Sen mukaan "tiedot kerättiin helmi–maaliskuussa 2024 sähköisellä lomakekyselyllä". Tästä voidaan päätellä - kuten arvelinkin - että lehtijutussa ilmaistut väkivallan, syrjinnän, seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen määrät ovat todellisuutta suurempia. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin epäasialliseen kohteluun liittyvään sähköinen kyselylomake täytetään ja palautetaan epäilemättä todennäköisemmin silloin, kun ihminen on joutunut sellaisen kohteeksi. Ja päinvastoin, mikäli kohtelu on ollut asiallista, jäävät tuollaiset kyselyt vastaamatta. 

Toiseksi kyselyyn vastaajat ilmaisivat omia tulkintojaan ja tuntojaan saamastaan kohtelusta. Uskon toki, että väkivallan osalta ilmoitukset ovat hyvinkin luotettavia, mutta varsinkin syrjinnän ja todennäköisesti myös seksuaalisen häirinnän osalta joukossa on paljon ihmisten kanssakäymiseen liittyviä väärinkäsityksiä. 

Tällä en tarkoita sitä, etteikö tiedeyhteisössä esiintyisi mainittuja ongelmia tai etteivät sellaisen tapaukset olisi vakavia. Enkä myöskään sitä, ettei sellaisiin pitäisi puuttua silloin kun niitä havaitaan. 

Sen sijaan tartuin tähän asiaan siksi, että uutinen perustui nimenomaisesti tieteentekijöiden etujärjestön tiedotteeseen. Siis viestiin, jonka on laatinut juuri se ihmisryhmä, jonka pitäisi ymmärtää kyselytutkimusten sudenkuopat paremmin kuin muiden ihmisten. Ja osata tuoda ne selkeästi esiin uutisoinnissaan.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tutkijoiden edunvalvojat syöksyivät sudenkuopan pohjalla olleeseen seipääseen suorastaan päätä pahkaa. Ja tulivat samalla tahranneeksi koko tutkijakunnan maineen muuta yhteiskuntaa luotettavampana tiedontuottajana. 

Ja samalla leimanneeksi heikoin perustein koko tiedeyhteisön hirvittäväksi työpaikaksi, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltajat harhateillä

Sitä saa, mitä tilaa

Kuten arvoisa lukijani muistaa, sai Venezuelan sosialistinen johtaja Nicolas Maduro presidentinvaalin virallisten tulosten mukaan voiton haastajastaan, mutta yleisen käsityksen mukaan vain väärentämällä äänestystuloksen. Asiaa on protestoitu sekä maailmalla että maan sisällä. 

Asiaa on nyt käsitelty maan ylimmässä oikeuslaitoksessa, jonka päätöksen mukaisesti Maduro on kuin onkin voittanut vaalit. Oman lausuntonsa mukaan Venezuelan Korkein oikeus on nimittäin varmistanut vaalimateriaalit, mutta jätti julkaisematta piiritason erittelyn äänestystuloksista sellaisen kyberhyökkäyksen vuoksi, jota kukaan muu ei ollut havainnut. 

Näyttäisi siis siltä, että Venezuela jatkaa Maduron valitsemalla tiellä kohti yhä syvällisempää sosialismia, joka lienee yksi maailmanhistorian tehokkaimmista poliittisista järjestelmistä kokoamaan valtakunnan varallisuutta harvojen käsiin. Siis käytännössä maan johtajalle ja hänen lähipiirilleen.

Tämä on tietenkin harmi venezuelalaisille, mutta toki heilläkin olisi peiliin katsomisen paikka. Nousihan Maduro presidentiksi kansan tuella - ilmeisesti rehellisissä vaaleissa - vuonna 2013 lupaamalla jatkaa edeltäjänsä sosialistista politiikkaa. 

Eikä sellaisesta ole koskaan seurannut millekään maalle mitään hyvää. Ei sen enempää Venezuelassa, Kuubassa kuin Neuvostoliitossakaan, joten venezuelalaiset voivat lohduttautua sillä, että nyt he ovat saaneet juuri sitä, mitä ovat tilanneetkin. Sosialistisen diktaattorin.

Tämä olisi hyvä muistaa myös Suomessa, vaikka meillä sosialistit ovatkin kunnioittaneet demokratiaa vuoden 1918 vallankumousyrityksensä jälkeen. Toivottavasti näin on myös jatkossa, vaikka sosialismi aatteena saakin tasaisin välein uusia muotoja - viimeisimpänä versiona rasistis-sovinistisen wokeltamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapauden itsesensuurin perustelut, käytännöt ja seuraukset
Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Sattuipa silmiini Ivan Puopolon viesti sosiaalisessa mediassa. Sen mukaan "WIFT-järjestön (Women in Film & Television Finland) mukaan Yle Draama tilasi vuonna 2020 'käsikirjoitustyökalun, jonka tarkoituksena on kehittää tulevaisuuden elokuva-, TV- ja radiotuotantoja tasa-arvoisemmaksi ja tiedostavammaksi´. Työkalun nimi on Feministinen taskudramaturgi."

En puutu tässä itse työkalun sisältöön, vaikka Puopolo esittikin siitä valittuja paloja. Sen sijaan totean, että Yle näyttäytyy veronmaksajalle yhä oudompana ilmiönä, joka näyttäisi vapaan tiedonvälityksen ja taiteen sijaan suosivan jonkinlaista sensuuria ellei suorastaan ennakkosensuuria. 

Kun huomioidaan viime aikoina esille tulleet muut omituisuudet Ylen toiminnassa, lienee syytä - siis erittäin paljon syytä - Ylen hallituksen herätä syvästä unestaan ja ottaa tarkasteluun toimitusjohtaja Merja Yli-Anttilan pätevyys ja kyvykkyys tehtävänsä hoitamiseen. Sekä tehdä sen jälkeen päätös hänen erottamisestaan, mikäli esille ei nouse erittäin painavia syitä tämän tekemättä jättämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun

Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin

Maahanmuuttajataustaisen henkilön puukkohyökkäys lasten tanssitilaisuuteen on johtanut Isossa-Britanniassa laajeneviin mielenosoituksiin. Niistä saa melko monipuolisen kuvan tästä sosiaalisen median ketjusta. 

Väkivaltaan ovat sen mukaan syyllistyneet ainakin maahanmuuttoa kritisoivat mielenosoittajat - joista ainakin osa on äärioikeistoa - ja muslimimaahanmuuttajat. Lisäksi väkivaltaan on ilmeisesti syyllistynyt myös wokeltavaa vasemmistoa. 

Tämän ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei suurin osa mielenosoittajista ole osallistunut minkäänlaiseen väkivaltaan, vaan on halunnut tuoda esille tyytymättömyytensä kotimaassaan harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan. Nämä ihmiset ovat mitä todennäköisimmin aivan tavallisia brittejä.

* * *

Oma lukunsa ovat kahteen turvapaikanhakijoita majoittaneeseen hotelliin kohdistuneet hyökkäykset. Niiden sijaintipaikoista noin 80 000 asukkaan Tamworthissa on esiintynyt raiskauksia, joista osa on maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tekemiä, mutta eivät kaikki. 

Rotherham on hiukan isompi kaupunki, joka tunnetaan noin 30 vuotta toimineesta brittityttöjen raiskausringistä. Sen aikana pakistanilaistaustaiset miehet tekivät seksuaalista väkivaltaa noin 1 400 tytölle ja naiselle. 

Viranomaisilla on tieto tästä touhusta viimeistään vuodesta 1990 alkaen, mutta sen toiminta lopetettiin vasta 23 vuoden kuluttua. Tämä johtui useiden tekijöiden yhdistelmästä, joihin kuuluivat rotu, luokka, uskonto ja sukupuoli. 

Niihin kuului pelko siitä, että tekijöiden etnisyys aiheuttaisi syytöksiä rasismista, mutta myös halveksivat ja seksistiset asenteet pääasiassa työväenluokkaisia uhreja kohtaan. Lisäksi viranomaiset halusivat suojella kaupungin mainetta ja myös heidän koulutuksessaan oli puutteita. Eikä resurssejakaan asian tutkimiseksi tahtonut löytyä. 

Siksi on äärimmäisen mielenkiintoista, että nyt nähdyissä tapahtumissa on esille noussut juuri Rotherham ja siellä maahan pyrkivillä kehitysmaalaisilla bisnestä tekevään hotelliin kohdistunut hyökkäys. Ja ymmärrän hyvin ne syyt, miksei kaupungissa pidetä elintasoperusteisista maahanmuuttajista.

* * *

Briannian tuore työväenpuoluelainen pääministeri Keir Starmer on luonnollisesti ottanut kantaa tapahtumiin. Hänen mukaansa "ihmisillä tässä maassa on oikeus olla turvassa, ja silti olemme nähneet, kuinka muslimiyhteisöjä on kohdistettu, moskeijoihin on hyökätty, muita vähemmistöyhteisöjä on vainottu, natsitervehdyksiä on tehty kaduilla, poliisiin on hyökätty, ja perusteetonta väkivaltaa on käytetty rasistisen retoriikan rinnalla. Joten ei, en epäröi kutsua sitä siksi, mitä se on: äärioikeistolaista huliganismia."

Viitaten alussa linkittämääni sosiaalisen median viestiketjuun, olisi kuitenkin yleisesti ottaen ollut parempi, mikäli pääministeri ei olisi valinnut tässä vaiheessa puoltaan, vaan olisi tuominnut kaikenlaisen väkivallan. Näin siitä huolimatta, että sen epäilemättä aloittivat maahanmuuttovastaiset nuoret miehet, joita Starmer lienee tarkoittanut termillä "äärioikeistolainen". 

Kantaa on toki otettu neutraalimmallakin tavalla. Näin teki Hampshiren poliisin ja rikosten ehkäisyn komissaari sekä konservatiivipoliitikko Donna Jones joka mellakoitsijoiden tuomitsemisen lisäksi kritisoi pääministerin toimintaa. 

Jonesin mukaan Starmerin toimet ovat "johtaneet syytöksiin kaksitasoisesta poliisitoiminnasta, mikä on yllyttänyt mielenosoittajia, jotka väittävät taistelevansa Britannian itsemääräämisoikeuden, identiteetin ja laittoman maahanmuuton pysäyttämisen puolesta." Lisäksi hän kertoi "puhuneensa ihmisten kanssa molemmilta puolilta" ja vaati hallitusta tunnustamaan levottomuuksien perimmäiset syyt, "jotta ne saataisiin loppumaan".

Nähtäväksi siis jää, minkälaisiin poliittisiin ratkaisuihin Britanniasa päädytään. Ja johtavatko ne sikäläisen maahanmuuttopolitiikan muutoksiin vai toimivatko jopa rakennusaineina tuleville - vieläkin rajummille - väestörakenteen muutoksen ajamille yhteiskunnallisille kriiseille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannia kuohuu!
Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen
Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

Jokaisella on oikeus

Eilisen päivän urheilu-uutinen oli algerialaisen nyrkkeilijän voitto italialaisesta naisnyrkkeilijästä. Näin siksi, että algerialainen todettiin kesken vuoden 2023 naisten MM-kisoja mieheksi. 

Jokaiselle normaalille ihmiselle on tietenkin selvää, että miehen nyrkkeilyttäminen naista vastaan on epäeettistä ja pikemminkin pahoinpitelyn sallimista kuin kamppailu-urheilua. Eikä sellaista pidä missään tapauksessa sallia. 

Eilen asiaan otti kantaa myös algerialaisen nyrkkeilemisen naisia vastaan sallinut kansainvälinen olympiakomitea. Sen mukaan "kaikki Pariisin 2024 olympialaisten nyrkkeilyturnaukseen osallistuvat urheilijat noudattavat kilpailun kelpoisuus- ja osallistumissääntöjä sekä kaikkia sovellettavia lääketieteellisiä määräyksiä, jotka Pariisin 2024 nyrkkeily-yksikkö on asettanut". 

Tähän asti tämä kuulostaa hyvältä, mutta sen jälkeen seuraa pommi, sillä olympiakomitean viesti jatkuu seuraavasti: "kuten aiemmissakin olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa, urheilijoiden sukupuoli ja ikä perustuvat heidän passitietoihinsa". Kyllä - arvoisat lukijani - luitte oikein, algerialaisen oletettu sukupuoli perustuu passitietoihin.

Toisaalta tekstissä mainitaan myöhemmin, että kansainvälisen nyrkkeilyliiton "IBA:n verkkosivuilta saatavilla olevien pöytäkirjojen mukaan tämä päätös" - siis algerialaisen hyllyttäminen - "tehtiin alun perin yksinomaan IBA:n pääsihteerin ja toimitusjohtajan toimesta. IBA:n hallitus vahvisti sen vasta jälkikäteen ja pyysi vasta myöhemmin menettelytavan laatimista vastaavien tapausten käsittelemiseksi tulevaisuudessa, mikä olisi sisällytettävä IBA sääntöihin. Pöytäkirjoissa todetaan myös, että IBA:n tulisi 'luoda selkeä menettely sukupuolitestaukselle'".

Toisin sanoen kansainvälinen olympiakomitea alleviivasi sitä, ettei myöskään sen oma päätös sallia puheena olevan algerialaisen nyrkkeileminen naisten sarjassa perustu tämän sukupuolen asialliseen testaamiseen. Sen sijaan se perustui - vain ja ainoastaan - epäilyyn siitä, että algerialaisen hyllyttäminen MM-kisoista olisi ollut vailla asiallista perustetta. 

Siksi on vähintäänkin kornia lukea - edelleen samasta tiedotteesta - että kansainvälinen olympiakomitea "KOK on sitoutunut suojelemaan kaikkien olympialaisiin osallistuvien urheilijoiden ihmisoikeuksia perustuasiakirjansa, KOK:n eettisen koodin ja KOK:n ihmisoikeuksia koskevan strategisen kehyksen mukaisesti. KOK on pahoillaan näiden kahden urheilijan tällä hetkellä kokemasta häirinnästä."

Tämän ulostulon perusteella kansainvälinen olympiakomitea näyttää - ihan tosissaan - katsovan, että on asiallista sallia naisten pahoinpitely henkilölle - mahdollisesti miehelle - jonka sukupuolesta on olemassa varteenotettava epäily. Ja jättää asian selvittäminen jonnekin tulevaisuuteen eli ajalle, jolloin kyseinen henkilö - mahdollisesti mies - on ehtinyt pahimmillaan pahoinpidellä viisi naista kansainvälisen olympiakomitean tuella ja suostumuksella. 

Lopuksi on todettava, että edelle kirjoittamani tarkastelun seurauksena kansainvälisen tiedotteen wokeltava alkulause kuulostaa suorastaan irvokkaalta ja sovinistiselta. Siinä nimittäin sanotaan, että "jokaisella on oikeus harrastaa urheilua ilman syrjintää". 

Mitähän tästä - ja etenkin omasta - oikeudestaan mahtaa ajatella algerialaisen hakkaama italialaisnainen? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistreatment of Women at the Olympics?
Wokellus vastatuulessa
Testosteronia pullistelevat naiset

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Wokellus vastatuulessa

Wokeltajilla oli eilen huono päivä. Ensinnäkin Urheilun kansainvälinen vetoomus­tuomioistuin päätti, ettei transuimari Lia Thomas pääse kyykyttämään oikeita naisia olympialaisissa samaan tapaan kuin hän on tehnyt amerikkalaisissa yliopistokilpailuissa.

Kyse on siis urheilijasta, joka ei ole menestynyt uimarina ollessaan vielä mies, mutta vaihdettuaan sukupuolta on pystynyt polskimaan voitosta voittoon. Ja saanut samalla muun muassa uimarityttöjen vanhemmat valittamaan lastensa kohtalosta. 

Toiseksi kävi niin, että Suomessa Kansaneläkelaitos on päättänyt vetäytyä ainakin täksi vuodeksi Helsinki Pride -tapahtuman kumppanuudesta, eikä pulita sille suomalaisilta kerättyjä rahoja aiempien vuosien tapaan. Tämä harmittaa Helsinki Priden toiminnanjohtajaa, joka olisi luonnollisesti kaivannut tapahtuman järjestämiseen nyt puuttumaan jääviä euroja. 

Hän kuitenkin toivottaa kaikki organisaatiot tervetulleiksi Pride-kulkueeseen, vaikka ne eivät osallistuisikaan sen kustannuksiin. Mutta huomauttaa, ettei omia yrityslogoja pitäisi käyttää, ellei ole lahjoittanut rahaa. Niinpä niin.

Luettuani aamulla näistä tapauksista heräsi mielessäni ajatus, että olisikohan järki lopulta ottamassa niskalenkkiä wokelluksesta. Ja sen pahimmista ylilyönneistä oltaisiin vähitellen pääsemässä eroon niin kansainvälisessä urheilussa kuin Suomessakin. Ainakin sellaista voisi näin kauniin aamun kunniaksi toivoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Wokeltavat puolestaloukkaantujat
Feministinen paljastus
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan

Wokeltavat puolestaloukkaantujat

Eilen kohistiin kovasti siitä, että Ylen toimittaja oli nostanut esille Pekka Haaviston (vihr) seksuaalisen suuntautumisen kysymällä miten asia vaikuttaa tämän kampanjointiin. Lisäksi saman mediatalon politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö oli todennut monella kansalaisella voivan nousta harkintaan, että voiko presidenttipari olla "homopari heteroparin sijaan".

Näistä puolestaloukkaantui toimittaja Marja Hintikka, joka oli avautunut sosiaalisessa mediassa kirjoittamalla "tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että korkeasti koulutetut, kokeneet toimittajat ottavat presidenttiehdokkaiden seksuaalisen suuntautumisen aiheeksi vaaleihin liittyvissä keskusteluissa. Se on paitsi täysin sopimatonta ja sivistymätöntä – myös vastoin kaikkia yhdenvertaisuussopimuksia. Yhdenvertaisuus koskee ihan jokaista ihmistä, jopa presidenttiehdokkaita."

Lisäksi hän kertoi näkevänsä "jo sieluni silmin, miten lapset katsovat näitä keskusteluja 10 vuoden päästä miettien, millainen takapajula Suomi olikaan vielä vuonna 2024". 

Lisäksi kaksi - minulle aivan tuntematonta - naista otti kantaa samaan asiaan sosiaalisessa mediassa. Heistä "tuntui aivan absurdilta kuunnella, miten toimittajat eilen useaan otteeseen nostivat esiin Haaviston seksuaalisen suuntautumisen asiana, joka voi ´mietityttää äänestäjiä´". 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on ihmisiä, joiden äänestyspäätökseen Haaviston homoseksuaalisuus vaikuttaa. Varmasti sekä negatiivisessa että luultavasti myös positiivisessa mielessä. Ja siksi siitä keskusteleminen ilman ennakkosensuuria on täysin relevantti aihe valittaessa Suomelle presidenttiä. 

* * *

Eilisen päivän aikana esille nousi toinenkin kuohuttava aihe. Se liittyi Haaviston - Alexander Stubbin kanssa käymänsä keskustelun aikana - toimittajalle antamaan vastaukseen, jonka mukaan hän ei Vladimir Putinin soittaessa "antaisi sitä puhelua Presidentinlinnan siivoojalle".

Tähänkin kommenttiin löytyi puolestaloukkaantujia, joiden mukaan lausunto oli siivoojia halventava. Siksi on kysyttävä, että olisiko ollut samalla tavalla halventavaa todeta, ettei presidentti antaisi puhelua puolisolleen tai kansliapäällikölleen? Vai kertoiko puolestaloukkaantujien lausunto sittenkin enemmän heidän omista kuin Haaviston asenteesta siivoojia kohtaan?

* * *

Kertovat nämä kaksi kohua vesilasissa sitten mistä tahansa, on syytä panna merkille, että nyt käynnissä olevalla presidentinvaalin toisella kierroksella käytävä keskustelu poikkeaa aivan oleellisesti siitä, mitä näimme vaalin edellisessä vaiheessa. Eikä suinkaan positiivisella tavalla, vaan siten, että wokeltavan sensuurin ruma pää on noussut pimeästä kolostaan iltapäivälehtien otsikoihin - vähän kuin noitavainojen aikaan, jolloin varomaton puhe saattoi johtaa noidaksi julistamiseen kaikkine seurauksineen.

On toki myös mahdollista, että puolestaloukkaantujat ovat tahtoneet vaikuttaa vaalin lopputulokseen viemällä ihmisten huomion asiakysymyksistä epäoleellisuuksiin. Ja sitä kautta pyrkineet estämään äänestäjiä luomasta selkeää kuvaa ehdokkaiden keskinäisestä paremmuudesta. 

Minä itse kuitenkin toivon täältä näppäimistön takaa, etteivät ehdokkaiden väittelyitä juontavat toimittajat ja vastauksia antavat ehdokkaat tai niitä kommentoivat ihmiset alistuisi sananvapauden rajoituksiin - tai vaatisi sellaisia - vaan jatkaisivat asialinjalla ja ilman kansalaisten mielipiteenmuodostusta rajoittavaa ennakkosensuuria. Eivätkä ainakaan sortuisi amerikkalaisesta hihhulivasemmistosta peräisin olevaan epä-älylliseen ja rasistis-sovinistiseen wokellukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Feministinen paljastus

Kulttuuripersoonat ovat Suomessa tunnetusti lähes poikkeuksetta vasemmistolaisia tai äärivasemmistolaisia wokeltajia. Sen mukaisesti heidän "viralliseen" olemukseensa kuuluu aatteellinen vapaamielisyys eli arvoliberalismi, ihmisten tasa-arvon korostaminen, feminismi ja konservatiivisten arvojen kyseenalaistaminen. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista ja valaisevaa lukea Ilta-Sanomaista artikkeli, joka kertoi Tuuli Mukan julkaisseen sosiaalisessa mediassa kuvakokoelman, jossa tuodaan esille Katariina Sourin menneisyys Playboy-mallina. Sen kohde huomauttikin osuvasti, että "Tuuli Mukka näyttää miten seksismi luonnistuu naisiltakin". 

Tämä ilmeisesti havahdutti Mukan huomaamaan, että hänen viestinsä oli tosiaankin kaikkea muuta kuin wokeltava ja pyytämään siitä anteeksi - mikä toki hyväksyttiin. Tämä oli mielenkiintoista. 

Katsoin jutun luettuani hiukan Tuuli Mukan X-tiliä. Siinä pisti silmään erityisesti hänen taipumuksensa uudelleenjulkaista tunnetusti vasemmistolaisten henkilöiden ja nimimerkkien viestejä, joten kyseessä on ilmiselvästi syvälle vasemmistolaiseen kuplaan kallellaan oleva henkilö. Ei mitenkään erityisen tärkeä, mutta kuitenkin tyypillinen lajinsa edustaja. 

Taiteen osalta Mukka näyttää - ainakin helsinkiläisen gallerian kuvaston mukaan - suosivan hiuksilla peitettyjä naishenkilöiden kasvoja. Tarkemmin en osaa sanoa, koska en muista tätä aiemmin kuulleeni hänestä - mahdollisesti vain siksi, etten ole mikään nykytaiteen suurkuluttaja. 

Niin tai näin. Tässä käsittelemäni tapaus pääsi blogikirjoituksen aiheeksi siksi, että se osoitti vihervasemmistolaisessa kuplassaan wokeltavan taiteilijankin saattavan ylittää karsinansa rajat kiihkossaan. Ja sortuvan jopa naista vähättelevään seksismiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan

Yle julkaisi kolmen henkilön analyysin presidenttiehdokkaiden iskulauseista. Näistä henkilöistä kaksi oli professoreita ja kolmas käsikirjoittaja-koomikko. 

Juttua lukiessani kiinnitin ensimmäisenä huomioni Olli Rehnin (kepu) iskulauseen "Vakaa kuin kallio" arviointiin. Näin siksi, että analyysiin käytetyt asiantuntijat eivät ilmeisesti olleet ymmärtäneet siinä viitatun aikanaan hyvin vakaaseen presidenttiin Kyösti Kallioon, jonka poliittinen tausta oli Keskustan edeltäjäpuolueessa Maalaisliitossa ja jolla - Wikipedian sanoin - "oli tärkeä rooli suomalaisten kansallisessa eheytymisessä" punakapinan ja lapualaisvuosien jälkeen.

Luulen kylläkin, ettei näitä yhteyksiä tunnista moni muukaan suomalainen. Ja siksi Ylen asiantuntijoiden olisi kannattanut huomata tämä asia. 

Toinen kohta, jossa jouduin kohottamaan kulmakarvojani oli - vähemmän yllättävästi - asiantuntijoiden arvioissa Jussi Halla-ahon (ps) kohdalla. Heidän analyysissään kyllä ymmärrettiin iskulauseen "Suomen pitää olla turvallinen tila" viittaavan wokeltajien suosimaan turvalliseen tilaan. 

Sen sijaan asiantuntijat eivät olleet ymmärtävinään, että samalla Halla-ahon iskulause viittasi suomalaisen maahanmuuttopolitiikan mukanaan tuomaan turvallisuusvajeeseen. Se on sekä tilastollinen tosiasia, että sikäli ajankohtainen, että eilen kerrottiin jälleen sen yhdestä uudesta manifestaatiosta, jossa "tummaihoinen, pitkä, hoikka ja tummiin vaatteisiin pukeutunut mies" oli puukottanut koiranulkoiluttajaa vantaalaisella ulkoilureitillä. 

Asian mainitsematta jättäminen tuskin johtui Rehnin iskulauseen tavoin asiantuntijoiden tietämättömyydestä, vaan oli varmasti tietoinen valinta. Sikäli vaikeneminen oli kuitenkin turhaa, että uskon käytännössä jokaisen suomalaisen ymmärtävän Halla-ahon iskulauseen sisällön ja suomalaisen maahanmuuttopolitiikan yhteyden turvallisuuteen muutenkin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomenvenäläiset ja Jussi Halla-ahon ajatus
Pitäisikö Jussi Halla-ahon varoitus ottaa vakavasti?
Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki

Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?

Tuoreen tutkimustiedon mukaan rippikouluikäiset suomalaispojat ovat uskonnollisempia kuin tytöt. Heistä 46 prosenttia uskoo Jumalaan kun taas kauniimman sukupuolen edustajista näin tekee vain 35 prosenttia. 

Jakauma on historiallisesti poikkeava, sillä aiemmin tytöt ovat olleet lähes aina poikia uskonnollisempia. Toisin sanoen nuorten uskonnollisuudessa on käynnissä varsin yllättävä muutos. 

Tutkimuksen tekijällä ei ollut varmaa tietoa muutoksen syistä, mutta hänellä oli haastattelussa esittää muutamia mahdollisuuksia sen taustoista. Ensimmäisen mukaan "rippikoulu saattaa tulla poikien kehityksen kannalta sopivampaan vaiheeseen, kun tytöt voivat olla siinä kohtaa jo liian vanhoja" - eli he olisivat ehtineet muodostaa oman uskonnollisen vakaumuksensa jo ennen rippikoulua ja ilman seurakunnan vaikutusta. 

Toisen selityksen mukaan viime aikoina lisääntynyt "tyttöjen kriittisyys konservatiivisuutta kohtaan ja voimakas tasa-arvovaatimus voi näkyä myös suhtautumisessa uskontoon". Tässä tutkija viittaa siihen tosiasiaan, että suomalaiset naiset ovat poliittisissa mielipiteissään kaukana vasemmalla verrattuna miehiin. 

Kolmantena selityksenä tutkija tarjoaa sukupuolten omaan hyvinvointiinsa liittyviä eroja. Tytöistä vain 31 prosenttia kokee voivansa hyvin kun taas pojista näin tekee tasan puolet. 

Jutun luettuani ja hetken pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että toinen ja kolmas selitys ovat itse asiassa saman asian kääntöpuolia. Tytöt kokevat tunnetusti kaikenlaista ahdistusta luonnon, ilmaston ja tasa-arvon puolesta - eli suhtautuvat kriittisesti konservatiivisuuteen. Tämä aiheuttaa heille tutkitusti miehiä enemmän ahdistusta, kun taas miehet osaavat suhteuttaa ympäristöhuolensa paremmin osaksi elämänsä kokonaisuutta ja siten rajaamaan niiden vaikutusta omiin tunteisiinsa ja mielenterveyteensä.

Tästä syystä epäilen, että tyttöjen vähentynyt usko perinteisiin kristillisiin arvoihin - ja sen osana Jumalan olemassaoloon - on nimenomaisesti seurausta siitä, että kaikkialla erittäin voimakkaasti vaikuttavat wokellus ja ympäristöuhat ovat syrjäyttäneet luterilaisen uskonnon heidän elämänsä keskeisenä vaikuttajana. Ilmiöön lienee lisäksi vaikuttanut se, että kirkon asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa on jo pitkään rapauttanut yleinen sekularisoituminen, minkä seurauksena luterilaisuus ei enää muodosta nuorille sellaista itsestään selvää turvaa ja henkisen tuen lähdettä kuin aiemmin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis

Brittiläinen lehti the Economist sijoitti Suomen viimeiseksi vertaillessaan 35 maan talouden tilaa. Listauksen kärkeen ylsi Kreikka, mikä kertoo siitä, että mitattavana ei ollut talouden absoluuttinen tila, vaan pikemminkin sen suhteellinen asema. 

Aiheeseen tarttui myös Yleisradio, joka avasi vertailua toteamalla Kreikan yllättävän sijoituksen perustuvan ennen kaikkea valtionvelan hallintaan. Maa on nimittäin onnistunut pienentämään massiivista velkavuortaan jo vuodesta 2021 lähtien. 

Hintana maan sijoittumiselle on 30 prosentin työttömyys, taloudellinen ja sosiaalinen kurjuus sekä maan nettotulojen siirtyminen luotottajille vielä vuosikymmenien ajan - ja pikanttina yksityiskohtana alistuminen kuljettamaan venäläistä öljyä, johon muut eivät tahdo koskea Ukrainan tapahtumien takia. Niinpä meidän suomalaisten tulisi ymmärtää se, ettei Kreikan tilanne ole edelleenkään millään tavalla kadehdittava. 

Sen sijaan se toimii edelleen varoittavana esimerkkinä siitä, mihin holtiton julkinen kulutus johtaa ennemmin tai myöhemmin. Ja sen takia tukee Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen näkemyksiä Suomen julkisen talouden supistamisesta. 

* * *

Ylen nettisivuilla oli tänään myös juttu siitä, kuinka "Euroopan vasemmistopomot kalastelevat äärioikeiston ääniä". Se tapahtuu artikkelin mukaan haukkumalla maahanmuuttoa ja sukupuolivähemmistöjä. 

Jutussa oli haastateltu tutkijaksi opiskelevaa Riku Löfiä Helsingin yliopistosta. Tämän mukaan Suomen perussuomalaiset eivät enää edes yritä perustella leikkauksia hyvinvointivaltion suojelemisella, vaan vihjaavat haluavansa purkaa sen kokonaan. 

Väite on lievästi sanottuna outo, sillä Perussuomalaisten puheenjohtajan, valtionvarainministeri Riikka Purran, mukaan hänen puolueensa ja hallituksen politiikan tarkoituksena on nimenomaisesti pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio siltä kohtalolta, johon Kreikassa jouduttiin valtiontalouden romahdettua. 

Tämä ei näyttäisi kuitenkaan häiritsevän tutkijakoulutuksessa olevaa Löfiä, joka arveli Ylen jutussa hallituksen tekevän niin "oikeistolaista politiikkaa, että perussuomalaisten kannattajakunnassa on ´pakko vähän rytistä´". Ongelmaksi tälle rytinälle Ylen artikkelissa nähdään kuitenkin se, ettei Suomessa ole tällä hetkellä merkittäviä vasemmistokonservatiivisiksi laskettavia puolueita, joten vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa kaipaaville perussuomalaisia äänestäville ei näyttäisi olevan vaihtoehtoa.

Sellainen saattaisi muodostua eurooppalaisen esimerkin mukaisesti joko nykyvasemmiston maahanmuuttopoliittisella täyskäännöksellä tai uuden maahanmuuttokriittisen vasemmistopuolueen syntymisen kautta. Tosin Ylen jutussa jäi mainitsematta, että tällainen tällainen puolue saattaisikin syödä pikemminkin wokellukseen kyllästyneiden vihervasemmistolaisten  puolueiden ääniä, kuten Saksassa näyttäisi käyvän. Mutta voisi se myös herättää vasemmistolaisesti ajattelevia nukkuvia äänestäjiä. 

Haastateltu jatko-opiskelija ei - ehkä juuri siksi - näekään uudenlaisen vasemmistopuolueen mahdollista syntymistä hyvänä asiana, vaan arvelee, ettei suomalaisen vasemmiston tarvitse alkaa vastustaa maahanmuuttoa vedotakseen perussuomalaisten äänestäjiin, vaan se voi houkutella äänestäjiä myös viestinnällisin ja imagollisin keinoin, kuten poliitikkojensa ulkonäöllä ja pukeutumisella.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla suomalainen vasemmisto muuttuu tulevaisuudessa. Selvää kuitenkin on, että Perussuomalaiset on sekä maan suurin työssä käyvien puolue, että eduskunnan suurin yrittäjäpuolue. 

Siis sellaisten ihmisten puolue, joka edustaa ahkeruuteen ja yrittelijäisyyteen perustuvaa yhteiskuntaa, jonka rakentaminen perustuu terveeseen markkinatalouteen. Ja siksi on vaikea nähdä, miten marxilaiseen tasapäistämiseen ja himoverotukseen pohjautuva poliittinen vasemmistopuolue voisi viedä heidän kannattajiaan, vaikka suhtautuisikin kielteisesti maahanmuuttopolitiikkaan tai rekrytoisi houkuttelevasti puheutuvia adoniksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansa haluaa Suomen talouden kuntoon veroja laskemalla
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt
Kreikkalaisilta odotetaan nyt työtä, työtä ja työtä

Juutalaisten joukkomurhaan yllyttämisen tuomittavuus riippuu USA:n yliopistoissa asiayhteydestä

Wokellus on mielestäni yksi tämän ajan mielenkiintoisimpia, mutta myös pelottavimpia ilmiöitä. Tästä saimme esimerkin Yhdysvaltain kongressista, missä republikaanien edustaja Elise Stefanik tiedusteli amerikkalaisten huippuylipoistojen johtohenkilöiltä sitä, että rikkooko juutalaisten kansanmurhaan yllyttäminen niiden eettisiä ohjeistoja. 

Hänen kysymyksensä oli seuraava: "loukkaako juutalaisten kansanmurhan vaatiminen yliopistonne eettistä ohjeistoa, kyllä vai ei?" 

Pennsylvanian yliopiston edustaja vastasi, että "jos puhe muuttuu käytökseksi, se voi olla häirintää, kyllä."

"Nimenomaan vaaditaan juutalaisten joukkotuhoa. Onko se kiusaavaa häirintää, jos se on suunnattua ja vakavaa, niin se on häirintää, joten vastaus on kyllä."

"Päätös riippuu tilanteesta, kongressin jäsen."

"Päätös riippuu tilanteesta, se on teidän todistuksenne tänään. Juutalaisten joukkotuhon vaatiminen riippuu tilanteesta. Se ei ole kiusaamista tai häirintää. Tämä on helpoin kysymys vastata kyllä. Joten onko todistuksenne se, että ette vastaa kyllä?"

"Jos puhe muuttuu käytökseksi, se voi olla häirintää, kyllä."

"Käytös tarkoittaa joukkotuhonnan toteuttamista. Puhe ei ole häirintää. Tämä on mahdotonta hyväksyä. Annan teille vielä yhden tilaisuuden näyttää maailmalle vastauksenne. Rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Pennsylvanian yliopiston eettisiä ohjeita, kun kyse on kiusaamisesta ja häirinnästä? Kyllä vai ei."

"Se voi olla häirintää."

Kongressiedustaja ohjeisti vielä, että "vastaus on kyllä" ja kääntyi sen jälkeen Harwardin yliopiston johtohenkilön puoleen.

"Rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Harvardin kiusaamisen ja häirinnän sääntöjä, kyllä vai ei."

"Voi olla, riippuen tilanteesta". 

"Mikä on tilanne?"

"Kohdistuu yksilöön, kohdistuu yksilöön."

"Se kohdistuu juutalaiseen opiskelijaan, juutalaisiin yksilöihin. Ymmärrätkö, että todistuksesi alentaa heitä? Ymmärrätkö, että dehumanisointi on osa antisemitismiä? Kysyn sinulta vielä kerran: rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Harvardin kiusaamisen ja häirinnän sääntöjä, kyllä vai ei."

"Antisemitistinen retoriikka, kun se muuttuu käytökseksi, joka on kiusaamista, häirintää ja pelottelua on sellaista käytöstä, jonka seurauksena me ryhdymme toimiin."

"Joten vastaus on kyllä, että juutalaisten joukkotuhon vaatiminen rikkoo Harvardin käytännesääntöjä, eikö niin."

"Taas kerran. Se riippuu tilanteesta."

"Ei riipu tilanteesta. Vastaus on kyllä, ja siksi sinun pitäisi erota. Kaikki vastauksenne ovat kelvottomia."

Tulkitsen keskustelun siten, että yliopistojen johtohenkilöt eivät yksinkertaisesti uskalla tuomita juutalaisten joukkotuhonnan vaatimista pelätessään amerikkalaisen wokeltavan vasemmiston vastaiskua. Niinpä on parempi kiemurrella ja höpistä älyllisiä epärehellisyyksiä kongressissa kuin joutua vastakkain sen vihan kanssa, joka heitä odottaisi työpaikallaan, mikäli he asettuisivat wokeltavaa ja palestiinalaisia myötäilevää vasemmistoa vastaan.

Tämä toimikoon meille suomalaisille esimerkkinä siitä, mitä seuraa liiallisesta arvoliberaalin vasemmiston nöyristelystä. Siinä eivät mene roskatunkiolle pelkästään oma elämä ja itsekunnioitus vaan myös koko yhteiskunnan tasa-arvoisuus, turvallisuus ja rehellisyys.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Punavihreää wokellusta
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla

Kaikenlaisilla taiteilijoille annetaan usein tilaa kommentoida ajankohtaisia asioita. Ja kyllähän he näitä tilaisuuksia käyttävätkin, useimmiten korostamalla muodikkaasti enemmän tai vähemmän vihervasemmistolaisia näkökulmia.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että paljasta pintaa amerikkalaisessa miestenlehdessä esittelemällä julkiseen tietoisuuteen noussut taiteilija Katariina Souri (os. Kärkkäinen) joutui joidenkin saamelaisten hyökkäyksen kohteeksi maalauksestaan, johon oli kuvattu nainen saamelaispuvussa. Häntä syytettiin suorin sanoin kulttuurisesta omimisesta - joka on yksi viime vuosina muodikkaan, mutta henkisesti lapsenomaisen wokelluksen ilmenemismuodoista. 

Syyttäjän äänenä toimi tulipunainen saamelaisaktivisti Petra Laiti, jonka muistamme esimerkiksi puolen vuosikymmenen takaisesta suomalaisen metsätalouden alasajovaatimuksesta. Tällä kertaa hän ilmoitti Sourin teoksen olevan paitsi kulttuurista omimista, niin myös auttamattoman vanhanaikainen ja stereotyyppinen - vaikkei hän ollut edes nähnyt koko teosta.

Wokelluksen mahdista kertoo se, että taikasanojen "kulttuurinen omiminen" mainitseminen sai teoksen tilanneen Lux Helsinki -tapahtuman järjestäjät välittömästi harkitsemaan teoksen hylkäämistä. Tai ainakin pohtimaan nyt puheena olleen osan poistamista. 

Tapaus on kahdella tavalla merkittävä. Ensinnäkin siinä mitataan epä-älyllisenä vihervasemmistolaisena ideologiana pidettävän wokelluksen vaikutusvaltaa tasa-arvostaan tunnetussa Suomessa ja Helsingissä. Ja toiseksi on käynyt selväksi, että Petra Laiti ei ole saanut tukea saamelaisilta, vaan  Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n puheenjohtaja Tuomas Keskitalo ja Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestö ry:n päättävän elimen Lapinkylien parlamentin puheenjohtaja Merja Mattila ovat asettuneet häntä vastaan.

Nähtäväksi siis jää, kuinka Katariina Sourin teoksen käy. Sen lisäksi tapaus vahvistaa jo nyt sitä käsitystä, että wokeltaminen on kulttuurin-, tieteen- ja taiteenvastaisuudessaan vahingollinen aate, jonka oikea paikka olisi historian tunkkaisten aatteiden roskakorissa. 

* * *

Luulen, että Suomessa katsotaan eniten USA:ssa tehtyjä elokuvia. Siis jopa enemmän kuin kotimaisia. 

Siksi oli hauska huomata, että Time-lehti valitsi Aki Kaurismäen tuoreimman teoksen "Kuolleet lehdet" vuoden parhaaksi elokuvaksi. Ehkäpä se lisää kiinnostusta muidenkin suomalaisten ohjaajien tekemiin eläviin kuviin ja sitä kautta edesauttaa alalla toimivien ihmisten leivänhankintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide
Myös John Waynesta BLM-uhri
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Punavihreää wokellusta

MTV3 kertoi yksityiskohtaisesti siitä, kuinka pääosin maahanmuuttajataustaisista nuorista koostunut joukkio oli ryöstänyt ja pahoinpidellyt kaksi nuorta miestä Kirkkonummella. Mukana oli ollut myös kantasuomalainen nuori, joka oli kuvannut tapahtumia videolle.  

Jos olisin punavihreä - ja miksipä en näin aamutuimaan olisi - huomaisin tapahtuneessa myös positiivisen piirteen. Onhan nimittäin selvää, että videoita kuvannut kantasuomalainen henkilö ei mitä ilmeisimmin ole rasisti antaessaan videoillaan kunniaa maahanmuuttajataustaisille. Ja siksi esimerkillinen henkilö.

* * *

Muistamme kaikki, kuinka kaunoinen ex-pääministerimme Sanna Marin (sd) kertoi, ettei halua yksityiselämäänsä kommentoitavan julkisuudessa. Tällainen pyyntö on tietenkin sellainen, että perinteisen suomalaisen - yksityisyyttä jopa liiaksi kunnioittavan - kulttuurin omaksuneet ihmiset noudattavat sitä mielellään. 

Sittemmin ex-pääministerimme on alleviivannut tahtoaan julkaisemalla sosiaalisessa mediassa sellaisia kuvia, joista tuskin kukaan on kiinnostunut. Tällaisena lähes ikäloppuna henkilönä kunnioitan tietenkin mielelläni kauniin naisen toivetta.

Valitettavasti nyt kävi niin, että minua kiinnostivat myös saksalaisten näkemykset entisen pääministerimme uuteen uraan. Ja kuinka sattuikaan, olivat germaanit julkaisseet Marinin yksityiselämän kunnioittamisvaatimuksesta huolimatta hänen bikinikuvansa. 

Jos olisin punavihreä wokeltaja - ja miksipä en näin aamutuimaan voisi olla sitäkin - ymmärtäisin tästä, että saksalaiset ovat mitä pahimpia misogyynejä ja sovinisteja sekä tietenkin pesunkestäviä natseja. Ja ihmettelisin, että eivätkö he kadu lainkaan maailmansotien miljoonia uhreja vaatineita ihmisoikeusrikkomuksiaan, vaan katsovat edelleen oikeudekseen rikkoa meidän kauniin Sannamme toiveita vastaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä
Ministeri Ohisalo, homeopatia ja Itä-Uudenmaan järjestäytyneet nuorisoporukat
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle