SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa

Taloustutkimus on selvittänyt Suomessa asuvien yli 18-vuotiaiden vieraskielisten poliittiset näkemykset. Sen mukaan SDP on heidän parissaan ylivoimaisesti suosituin puolue, sillä sitä kannattaa peräti 49,2 prosenttia kyselyyn vastanneista. 

Toiseksi suosituin puolue tutkittujen joukossa on Kokoomus 12,3 prosentin kannatuksella ja kolmas Vasemmistoliitto 11,6 prosentin kannatuksella. Niitä seuraavat järjestyksessä RKP (7,8 %), Vihreät (6,6 %), Keskusta (5,0 %), Perussuomalaiset (3,3 %), Kristilliset (2,3 %), liike NYT (1,0 %) ja muut (0,9 %).

Näistä luvuista laskemalla huomaamme, että vihervasemmiston kannatus vieraskielisten parissa on huikeat 67,4 prosenttia. Eli mikäli Suomessa asuisi vain vieraskielisiä, eivät vihervasemmiston lainsäädäntötyötä – perustuslain muutoksia lukuun ottamatta – estäisi edes määräenemmistösäädökset. 

Nykyisten hallituspuolueiden kannatus on puolestaan vain 25,7 prosenttia, joten sillä on varsin kehno suosio tutkimuksen kohdejoukon parissa. Eikä Petteri Orposta (kok) tai Riikka Purrasta (ps) olisi siitä syystä tullut koskaan edes ministereitä, mikäli maahanmuuttajamme olisivat saaneet päättää asiasta.

Niinpä Suomen uutiset kirjoitti yhden tähän asiaan liittyvän artikkelinsa otsikkoon, että "ei ihme, että SDP kosiskelee vaalikansaa arabiaksi, somaliksi, persiaksi ja jopa kasakan käyttämällä kielellä – syy on juuri se, minkä ajattelitkin sen olevan". Niinpä, maahanmuuttajien kosiskeleminen rahaa jakamalla kannattaa.

* * *

Aasiasta kotoisin olevista 63,8, EU:n ulkopuolisesta Euroopasta 62,8, Afrikasta 62, Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta ja Afganistanista 59,2 ja Venäjältä kotoisin olevista 50,1 prosenttia äänestäisi puoluetta. Eli jos nämä väestöryhmät saisivat päättää, voisivat sosiaalidemokraatit hallita Suomea jopa yksinään. 

Toki SDP:n kannatus on korkea myös muiden vieraskielisten parissa. Vironkielisten parissa sen kannatus on 34,8 prosenttia ja länsimaisia kieliä puhuvien joukossa 28 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että Suomi houkuttelee myös niistä pikemminkin tavallista työväkeä kuin paljon kaivattuja korkean tason erityisosaajia. Enkä sano tätä siksi, etteikö työväkeä tarvittaisi, vaan koska poliittisessa keskustelussa ovat usein korostuneet juuri korkeasti koulutetut (esimerkki).

Onni onnettomuudessa on se, että vieraskieliset ovat varsin laiskoja käyttämään äänioikeuttaan, eikä vihervasemmisto siitä syystä saa maahanmuuttajaväestöstämme täyttä hyötyä. Siitä huolimatta on kuitenkin selvää, että maassamme harjoitettu avoin maahanmuuttopolitiikka on osaltaan vaikuttanut SDP:n nousuun Suomen ylivoimaisesti suosituimmaksi puolueeksi – ja auttaa sitä jatkossa myös säilyttämään tämän aseman. 

* * *

Lopuksi totean, etten ole huomannut suomalaisten valtamedioiden – Ylen, Helsingin sanomien tai MTV3:n – tehneen juttua edellä käsittelemästäni mielipidekyselystä. Syitä voimme vain arvailla, sillä ei kai asiasta vaikenemisen taustalla voi sentään olla halu pimittää maahanmuuttajiin liittyvää tietoa suomalaisilta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista
Ohjeita maahanmuuttajille, jotka haluavat työllistyä
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?

Saksan vaalit päättyivät odotetulla tavalla. Suurimmaksi puolueeksi nousi Kristillisdemokraatit (28,6 %) ja Vaihtoehto Saksalle puolueesta (20,8 %) tuli maan toiseksi suurin poliittinen voima. Sosiaalidemokraatit (16,4 %) puolestaan saavuttivat historiansa heikoimman vaalituloksen ja Vihreiden (11,6 %) kannatus supistui - mahdollisesti kannatustaan nostaneen Vasemmistopuolueen (8,8 %) hyväksi.

Jos vaalit olisi pidetty demokraattisessa Suomessa, seuraisi vaalituloksesta puhdas kahden puolueen hallitus, jonka ohjelman ytimenä olisivat markkinatalouden edistäminen ja maahanmuuttopolitiikan tervehdyttäminen. Onhan kansan tahdonilmaisu tuloksen perusteella varsin selkeä.

* * *

Saksan tapauksessa näin ei kuitenkaan ilmeisesti tapahdu - ainakaan aluksi - vaan CDU/CSU:n puheenjohtaja Friedrich Merz on luvannut syrjiä vaalien kakkospuoluetta ja lähteä neuvottelemaan hallituksen muodostamisesta demareiden ja vihreiden kanssa. Nähtäväksi jää, millaisen ohjelman hän pystyy heidän kanssaan sopimaan - tuskin ainakaan maahanmuuttokriittistä eikä varmaankaan edes vapaata markkinataloutta edistävää.

Nähtäväksi siis jää, lunastaako Merz lupauksensa AfD:n syrjimisestä, vai päättääkö hän lopulta sittenkin ryhtyä neuvottelemaan sen kanssa yhteisestä ohjelmasta. Ja jos näin käy, niin mitä se tarkoittaa ulkopoliittisesti eli etenkin suhteessa Venäjään.

Kysyn tätä siksi, että AfD poikkeaa Venäjän-suhteessaan aivan oleellisesti Perussuomalaisista, joiden linja on ollut yksiselitteisesti Putinin sotarikokset tuomitseva. Toisin on ollut AfD:llä, joka on Venäjän suhteen hajautunut, mikä saattaa vaikeuttaa puolueen saamista edellistä - Schozin - hallitusta selvemmin Ukrainaa tukevan merziläisen ulkopolitiikan tueksi. 

* * *

Suomen kannalta olisi joka tapauksessa onnetonta, mikäli Saksaan syntyisi pitkäaikainen hallituskriisi, joka ehkäisisi sen tehokasta toimintaa Ukrainan puolesta tilanteessa, jossa USA:n johto painostaa Zelenskiyn hallitusta solmimaan Venäjälle voitokkaan rauhan. Jos sellainen toteutuisi, syntyisi riski Putinin seikkailupolitiikan jatkumisesta parin vuoden hengähdystauon jälkeen.

Jos näin kävisi, saattaisi Putin kokeilla NATO-maiden keskinäistä solidaarisuutta ryhtymällä erikoisoperaatioon esimerkiksi Baltian maissa. Silloin suuri kysymys olisi se, että kuinka yksiselitteisen tuen hyökkäyksen kohteeksi joutunut valtio saisi liittolaisiltaan. 

Liikuteltaisiinko suuria sotavoimia Atlantin yli? Löytäisivätkö Euroopan suurvallat jostain aseita ja etenkin miehiä puolustamaan erikoisoperaation uhria? Vai jäisikö NATO:n reaktio käytännössä pelkästään Venäjän pohjoisten rajamaiden - Suomi, kaksi muuta Baltian maata ja Puola - varaan?

* * *

Lopuksi haluan edelle kirjoittamien synkkien näkemysten vastakohdaksi huomauttaa, että on olemassa myös positiivinen vaihtoehto. Sen mukaan Merz onnistuu rakentamaan omaa poliittista linjaansa tukevan hallitusohjelman, jonka avulla Saksa ottaa sille kuuluvan johtavan aseman Euroopassa.

Näin Merz voisi johtaa maanosamme - lupaustensa mukaisesti - tervehdyttämään Saksan johdolla taloutensa ja yhdistämään sen ulkopoliittisesti vahvaksi toimijaksi, joka pelkällä olemassaolollaan ehkäisi Putinin tulevat sotaseikkailut. Ja samalla vahvistaisi myös Suomen taloutta ja ulkopoliittista turvallisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaihtoehto Saksalle
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?

Putinin kuolemanvakava uhka

Presidentti Vladimir Putinin hyökkäyssota Ukrainassa näkyy myös kotirintamalla eli tavallisten venäläisten arjessa. Tuoreiden tietojen mukaan esimerkiksi voin hinta on noussut 30 prosenttia ja perunoiden hinta 65 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Virallisten ennusteiden mukaan maan inflaation arvellaan nousevan tänä vuonna kahdeksaan prosenttiin, mutta todellisuudessa se lienee jopa 22 prosenttia.

Tämä kaikki toi mieleeni lokakuun vallankumouksen, jossa Vladimir Leninin johtamat kommunistit eli bolshevikit ottivat vallan sosiaalidemokraateilta eli menshevikeiltä vain puoli vuotta sen jälkeen, kun Tsaari Nikolai II oli syösty vallasta. Näiden johtama hallitus nimittäin paikkasi ensimmäisen maailmansodan sotamateriaalihankintojen takia syntynyttä rahapulaa painattamalla valtavan määrän ruplia, mikä johti lyhyessä ajassa hintojen nelinkertaistumiseen.  

Se taas johti ihmisten ostovoiman heikkenemiseen, ruokapulaan ja työttömyyteen. Sekä niiden kautta lopulta uuteen vallankumoukseen.

Toistaiseksi Venäjän sota Ukrainassa ei ole aiheuttanut yhtä hurjaa inflaatiota kuin reilu sata vuotta sitten nähtiin. Mutta suunta on joka tapauksessa Putinin vallan ja hallinnon kannalta väärä. Ja mikäli inflaatio jatkaa edelleen kiihtymistään - mikä on vähintäänkin todennäköistä - on se myös kuolemanvakava uhka Venäjän diktaattorille itselleen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Maailmantilanne vaatii pystyviä johtajia

Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Elinkienoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila kertoi sosiaalisessa mediassa, että "Ruotsin sosiaalidemokraattihallitus kevensi hyvätuloisten verotusta reilusti poistamalla tuloveroasteikon ylimmän portaan v. 2020. Yli 65000€ vuositulojen vero aleni 5 %-yksikköä."

Sekä edelleen, että "Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on julkaissut analyysin tuloksista. Sen mukaan veronkevennyksen myönteiset vaikutukset toteutuivat hienosti: uudistus rahoittaa itsensä pitkällä aikavälillä 120-prosenttisesti."

Ja jatkoi, että "Ruotsin tarkastusviraston mukaan julkinen talous on pitkällä aikavälillä yli miljardi kruunua vuodessa VAHVEMPI, kun ylimpiä marginaaliveroja alennettiin tuntuvasti."

Viestiketjunsa lopuksi Urrila teki johtopäätöksen, jonka mukaan "Suomenkin verokeskustelussa kannattaisi siis muistaa dynamiikka. Kaikilla veroilla on käyttäytymisvaikutuksensa, ja oikein valitut veronkevennykset voivat rahoittaa itseään merkittävästi: 🇸🇪 viranomaisarvion mukaan ylimpien marginaaliverojen lasku jopa >100-prosenttisesti."

Nähtäväksi jää, millä tavoin ruotsalaisten rikkaiden veroalen erinomaiset tulokset vaikuttavat suomalaiseen verotuspolitiikkaan. Itse toteaisin ihan suoralta kädeltä, että Petteri Orpon (kok) johtaman porvarihallituksen kannattaisi ainakin kokeilla, toimisiko ruotsalaisdemareiden esimerkin mukainen hyvätuloisten veroalennus myös meillä. 

Ja mikäli näin tapahtuisi, voisivat myös Antti Lindtmanin johtamat demarit elvistellä, kuinka heitä lämmittää, kun porvaritkin noudattavat veroasioissa sosiaalidemokraattien esimerkkiä. Tosin ruotsalaisten sellaisten.

* * *

Kun nyt taloudesta innostuin kirjoittamaan, niin päätin katsoa mitä talousliberaalin presidentin, joulukuussa 2023 - eli vajaa vuosi sitten - valtaan nousseen Javier Milein, talouspolitiikka on saanut tapahtumaan Argentiinassa. Suomalaismediathan eivät juuri puhu aiheesta, mutta minäpä etsinkin espanjankielisen lehtijutun, jossa kerrottiin seuraavaa.

"Vuokrien hinnat ovat laskeneet Buenos Airesissa ja sen ympäristössä 26,6 %. Tämä päätti vuosien 2021 ja 2023 nähdyn nousutrendin, jolloin neliöhinta jopa kaksinkertaistui. Vuokralain" - siis vuokrien säännöstelyn - "kumoaminen vuoden 2024 alussa on mainittu käännekohtana".

"Vaikutus oli välitön. Joulukuun 2023 ja tammikuun 2024 välisenä aikana vuokrahinnat laskivat jo keskimäärin 6,7 %, ja laskusuunta jatkui kunnes hinnat vakautuivat tämän vuoden puolivälissä. Tähän hintojen alenemiseen liittyi kiinteistönvälitysliiton tietojen mukaan myös ennennäkemätön kiinteistöjen tarjonnan kasvu peräti 195 prosentilla."

Samalla "inflaatio, joka on ollut yksi Argentiinan suurimmista ongelmista, on alkanut hidastua, ja kuluttajahintaindeksi nousee nyt 90 prosenttia hitaammin kuin ennen Milein valtaantuloa. Tarjonnan kasvun ja alhaisempien hintojen yhdistelmä on auttanut vakauttamaan taloutta ja parantamaan argentiinalaisten ostovoimaa."

Näyttäisi siis tämänkin perusteella siltä, ettei sosialistinen säätelytalous tuota edes Etelä-Amerikassa niitä hyötyjä, joita siltä toivotaan. Tosin - toisin kuin Ruotsissa - siellä tässä puheena olleen taloutta korjaavan muutoksen teki oikeistopoliitikko eivätkä sosiaalidemokraatit. 

Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - myös meillä kannattaisi poliitikkojen oikealta vasemmalle muistaa tämäkin esimerkki tehdessään ihmisten asioihin vaikuttavia päätöksiä. Etenkin nyt, kun valtiovarainministerinä on poikkeuksellisen jämäkkä nainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viipalointia vai kasvatusta?
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?

Saksassa ihmiset ovat tympääntyneet Berliinin maahanmuuttopolitiikkaan, kuten saimme havaita äskeisistä osavaltiovaaleista. Tämä johtuu tiettyjen maahanmuuttajaryhmien aiheuttamista ongelmista. 

Nämä ongelmat saivat jatkoa, kun ilmeisesti Israelin suurlähetystöön pyrkinyt itävaltalainen islamisti ammuskeli Münchenissä sillä seurauksella, että poliisi lopetti hänen kiihkoilunsa. Miehen yhtenä motiivina lienee ollut Münchenin verilöylyn vuosipäivä, jolloin palestiinalaisterroristit surmasivat yksitoista Israelin urheilijaa.

Tapaus tuskin vähentää Saksan maahanmuuttokriittisten puolueiden suosiota, vaan pikemminkin syventää entisestään liittokansleri Olaf Scholzin ongelmia maan johdossa. Ja tämä saattaa puolestaan johtaa ensi vuoden liittopäivävaaleissa maan sosiaalidemokraattien (SPD) todelliseen romahdukseen. 

Toistaiseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole selviä merkkejä, vaikka SPD:n kannatus onkin gallupien mukaan laskenut vuoden 2021 liittopäivävaalien 24,1 prosentista noin 15 prosenttiin. Samaan aikaan erityisesti Sahra Wagenknechtin lähinnä kansallista sosialismia edustava ja maahanmuuttokriittinen BSW-puolue on nostanut kannatustaan tyhjästä kahdeksaan prosenttiin - eli toisin sanoen syönyt osan SPD:n kannatuksesta.

* * *

Saksan sosiaalidemokraattien tilanne herätti mielessäni ajatuksen siitä, että voisiko myös Suomeen syntyä jossain vaiheessa kansallismielinen vasemmistopuolue. Toistaiseksihan etenkin Vasemmistoliitto ja Vihreät, mutta myös SDP, ovat noudattaneet kansainvälisen sosialismin perinteitä - vaikka eivät enää kehtaakaan kutsua sitä internationalismiksi - eikä Suomessa siten ole lainkaan poliittista kotia kansallismielisille vasemmistolaisille. 

Toki on ilmeistä, ettei tällaiselle puolueelle ole juuri nyt kysyntää, mutta mikäli Suomen lisääntyvä maahanmuuttajaväestö profiloituu saksalaisten kollegoidensa tavoin entistä vahvemmin ongelmien aiheuttajaksi, saattaa tämän suuntaista liikehdintää syntyä myös meidän poliittiseen vasemmistoomme. 

Onhan kiistaton tosiasia, että juuri pienituloisempi - ja siksi sosialismiin usein myönteisesti suhtautuva - osa kantaväestöstä joutuu eniten kosketuksiin kehitysmaista tulleen väestönosan kanssa. Ja siten kärsii myös eniten maahanmuuton lieveilmiöistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena

Sosiaalidemokraattien Olav Scholzin johtama Saksa aikoo puolittaa tukensa Ukrainalle saadakseen velkaantumisensa aisoihin. Näin se tulee samalla tukeneeksi Vladimir Putinin diktaatorisesti hallitsemaa Venäjää. 

Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa Ukraina on juuri osoittanut pystyvänsä yllättämään Venäjän armeijan saatuaan suuren apupaketin Yhdysvalloilta. Eli näytettyään, että se pystyy länsimaiden tuen avulla muuttamaan sodan kulkua. 

Ulkopoliittisen instituutin Arkady Moshes kertoikin, että "on nähtävillä, että Ukrainan läntiset liittolaiset ohjailevat Ukrainaa kohti aselepoa tai rauhaa", koska "osa länsimaalaisista ei ole enää huolissaan siitä, että Ukrainan kaatuminen johtaisi heidät riskialtiseen tilanteeseen". 

Lausunnosta tuli ainakin itselleni hakematta mieleen Britannian ulkoministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 antama lausunto rauhasta "meidän ajaksemme" sen jälkeen kun hän länsimaisine kollegoineen oli pakottanut Tshekkoslovakian luovuttamaan osan alueistaan Adolf Hitlerin Saksalle. "Meidän aikamme" kesti tuolloin vajaan vuoden. 

Scholz on tietenkin vain sosiaalidemokraatti, eikä häneltä ehkä siitä syystä voi odottaa kovin suurta ymmärrystä. Tai ainakaan hänen suomalainen aatetoverinsa Timo Harakka ei omaa sellaista, kuten toimittaja Ulla Appelsin muistutti meitä juuri äsken. 

Tosiasia kuitenkin on, että mikäli länsimaat sallivat Venäjän hyötyä hyökkäyksestään Ukrainaan, sen panevat merkille Putinin lisäksi myös monet muut epädemokraattisten valtioiden hallitsijat. Merkittävimpänä niistä Kiina, jolla on pakkomielle erityisesti Taiwanin liittämisestä itseensä, mutta himoja myös Himalajan vuoriston liepeillä. 

Tällä kaikella en tarkoita, etteikö Ukrainan sodan loppuminen olisi hyvä ja tärkeä tavoite. Sen sijaan muistutan siitä, ettei rauha millä hinnalla tahansa ole järkevää. 

Eikä eurooppalaisten poliitikkojen tulisi siksi tehdä chamberlaineja, vaan huolehtia siitä, ettei demokraattinen maailma salli sotilaallisen voiman käyttämistä kansakuntien rajojen siirtelemiseen - ei Ukrainassa, ei Taiwanissa eikä myöskään Suomen tai Baltian maiden rajoilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liikahduksia järjettömässä sodassa
Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talveen

Matias Mäkynen: armeija panemaan maahanmuuttajajengit kuriin?

Iltapäivälehdet innostuivat eilen paljastamaan karuja tosiasioita Ruotsin tilanteesta. Ilta-Sanomien mukaan länsinaapurissa on peräti 30 000 jengiläistä, jotka aiheuttavat kaaosta Svea-mamman kansankodissa. 

Iltalehti puolestaan mainitsi, että sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson on vaatinut uusia toimia maata riivaavien väkivaltaisuuksien kitkemiseksi - ja ehdottanut lainsäädännön uudistamista siten, että maan armeija saataisiin mukaan pitämään yllä yhteiskunnallista järjestystä. Sekä toivonut Suomen, Norjan ja Tanskan poliisivoimia apuun.

Näiden kirjoitusten jälkeen ei kenelläkään suomalaisella voi olla epäselvyyttä siitä, kuinka syvälle ruotsalainen yhteiskunta on vajonnut harjoittamansa maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö asiasta tehdä oikeat johtopäätökset Suomen hallituksessa. 

Ja saammeko vastoin kaikkia odotuksia kuulla ruotsalaisdemareiden tapaan vaikkapa Matias Mäkysen (sd) suulla vaadittavan armeijaa panemaan meillä orastavat maahanmuuttajajengit kuriin... No niin. Taas meni sarkasmin puolelle. 

Siitä huolimatta suomalaisten ei ehkä kannata heittää kaikkea toivoa järjen voitosta täällä Pohjanlahden itäpuolella, sillä jopa Yleisradio kertoi Ruotsissa sattuneen tänä vuonna jo yli 260 ammuskelua ja räjähtäneen yli 120 pommia. Tosin jäin ihmettelemään Ylen toimittajan sananvalintaa "sattunut" - ikään kuin aseet sylkisivät tulta ja pommit räjähtelisivät ihan vain sattumalta. 

Aina luotettava Helsingin sanomat ei kuitenkaan pettänyt, sillä se keksi syyllistää ikävistä tapahtumista erityisesti hyvätuloisia korkeakoulutettuja kantaruotsalaisia. Ilman heitä - lehden haastatteleman henkilön mukaan - "tuskin olisi tämän kaltaista jengiväkivaltaa". Ja siksi tarvitaan "lisää erityisopettajia, lisää ilmaisia harrastuksia, lisää tukea perheille ja niin edelleen".

Ja totta puhuen, hiukan omituiselta minun korviini kuulosti kyllä sekin, että Yle mainitsi omassa jutussaan Turkin poliisin olleen Istanbulissa tapahtuneen ampumatapauksen jälkeen tekemisissä "ruotsin kansalaisuuden" omaavien "ruotsalaismiesten" kanssa. 

Mutta koska koira ei pääse karvoistaan eroon, niin menköön nämä tällä kertaa ilman moitteita, sillä niistä huolimatta Ylen jutussa näytettiin grafiikkaa, joka osoittaa sen - minkä minä ja arvoisat lukijani hyvin tietävät ennestäänkin - etteivät ammuskelut tai räjäytykset ole alkaneet tänä vuonna, vaan näillä sattumuksilla on länsinaapurissa pitkä ja verinen historia. 

Ja mainittiinhan Ylen artikkelissa muutamia nimiäkin, joilla ei ole mitään tekemistä skandinaavisen viikinkiperinteen kanssa. Pikemminkin ne viittasivat muhamettilaisen maailman suuntaan.

Nähtäväksi siis jää, miten Ruotsi selviää ahdingostaan. Eli onnistuvatko sikäläisten demareiden apuun pyytämät poliisi ja armeija korjaamaan uusruotsalaisen vaikutuksen yhteiskuntaan, vai onko maailmankuulun kansankodin idylli menetetty ikuisiksi ajoiksi. 

Samoin jää nähtäväksi osataanko Suomessa ottaa oppia siitä, mitä Ruotsissa parhaillaan tapahtuu. Ja ymmärtääkö Petteri Orpon (kok) hallitus ryhtyä tarvittaviin toimiin mieluummin tänään kuin huomenna, jotta sama ei toistuisi täällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden saldo: 2 400 väkivaltaan kuollutta
Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla

 

 

Sanna Marinin virhe

Sanna Marinin (sd) mukaan Perussuomalaiset on "selkeästi ja aidosti ollut myös puheiltaan – kun katsotaan kansanedustajien puheita – avoimesti rasistinen puolue". Toisin sanoen hän teki tunnetun argumentointivirheen yleistämällä joidenkin henkilöiden - omasta mielestään - tuomittavan käytöksen koko tämän viiteryhmään.

Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että onko SDP puheenjohtajansa mielestä islamistis-homofobinen puolue? Tällainen johtopäätöshän voitaisiin pääministerin logiikalla tehdä ainakin joidenkin SDP:n jäsenten puheiden perusteella. 

Entä pitääkö pääministeri SDP:tä myös juutalaisvastaisena puolueena. Sen kansanedustaja Hussein Al-Taeehan tuli aikanaan kirjoitelleeksi antisemitistisiä, vaikka onkin sittemmin pyytänyt puheitaan anteeksi. 

Ottaen huomioon pääministerin tehneen eilen tunnetun argumentointivirheen, oli mielenkiintoista huomata hänen vielä alleviivanneen sitä jatkamalla, että "kun katsotaan perussuomalaisten yksittäisten kansanedustajien puheenvuoroja vaikkapa eduskuntasalissa tai julkisuudessa, niin kyllä, nämä puheet ovat olleet rasistisia". 

* * *

Pääministerin ilmiselvä perussuomalaisten arvojen halveksunta on sikälikin mielenkiintoista, että koko Suomen kansan pääministerinä hän tuli arvostelleeksi näkemyksiä, jotka vastaavat varsin suurta osaa hänen "alamaisistaan". Perussuomalaisethan ovat maan toiseksi suosituin puolue ja lisäksi sen kannatus on suurinta vaaleissa nukkuvien parissa. 

Siksi oli hyvä, että puheenjohtaja Riikka Purra (ps) kommentoi Marinin näkemystä kertomalla, että "arvopohjassamme ei ole salattavaa, hävettävää, hämärää. Olemme kansallismielinen ja isänmaallinen puolue; puolustamme Suomea ja suomalaisuutta."

Ja jatkoi vielä olevansa "hyvin ylpeä perussuomalaisesta ihmiskäsityksestä ja arvopohjasta. Niillä, jotka sitä vääristelevät, kalvaa ehkä omassa sydämessä." 

Siksi on hyvä lopettaa tämä kirjoitus lainaamalla Suomeen muuttaville ihmisille tarkoitetun opassivun luonnehdintaa suomalaisista arvoista, jotka muodostavat perustan perussuomalaisille arvoille. Se kuuluu seuraavasti. 

"Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat suomalaisille tärkeitä arvoja. Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikki ovat tasa-arvoisia, ja kaikkia tulee kohdella oikeudenmukaisesti."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä
Sanna Marinin valinta vahvisti äärivasemmistolaisen maailmankuvan
Hussein Al-Taeen elämän atomit on tutkittava

Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta

Vaikka olenkin kirjoittanut lukemattomia kertoja siitä muutoksesta, jonka kehitysmaalaisten maahanmuutto on aiheuttanut Ruotsiin, jouduin pariinkin kertaan pudistelemaan päätäni lukiessani Helsingin sanomien artikkelia Svea-mamman jälkeläisten nykytilanteesta. 

Heti jutun alussa kerrottiin, että länsinaapurimme sosiaalidemokraattinen pääministeri oli todennut, että "Me emme halua Chinatownia, me emme halua Somalitownia tai Pikku-Italiaa". Virkkeen taustalla oli tietenkin ruotsalainen todellisuus, jossa - edelleen HS:n jutun mukaan - "Ruotsi on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikassaan ja maahanmuuttajien integroinnissa". 

Mallia ruotsalaisten maahanmuuttopolitiikan korjaamiseen haetaan Tanskasta, missä nykyisen suhteellisen tiukan maahanmuuttopolitiikan takana ovat niin ikään paikalliset sosiaalidemokraatit. Päänpudistus johtui siitä, ettei Suomessa voisi edes kuvitella, että pääministerimme Sanna Marin (sd) hallituksineen tekisi jotain samantapaista. 

Tosiasia kuitenkin on, että läntisen naapurimme aiemman maahanmuuttopolitiikan seurauksena Ruotsissa on ammuttu kuoliaaksi tämän vuoden aikana jo 47 ihmistä. Taustalla on maahanmuuttajien hallitsema jengirikollisuus, johon liittyy myös maahanmuuttajien asuttamien asuinalueiden hallinta - maan hallituksen sijaan. Päätäni pudistin luettuani suomalaisprofessorin arvion, jonka mukaan "normaaliksi on muuttunut sekin, että useammin kuin kerran viikossa uutisissa kerrotaan jonkun kuolleen ampumistapauksessa".

Niin se maailma muuttuu, Eskoseni. Se, mikä oli aikanaan yksi maailman turvallisimmista valtioista on nykyisin paikka, jossa ihmisten ampuminen kadulle on normaalia. Varjelkoon edes Luoja Suomea sellaiselta kohtalolta, koska maamme hallitus ei siihen näytä pystyvän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Kokoomuksen kahdet rattaat

Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella

On totta, että välinpitämättömyys erilaisista asioista aiheuttaa ongelmia. Otetaan nyt vaikka teollisuuden alkuaikojen saasteet. Suomessakin vesistöt pilattiin paperiteollisuuden tuoman hyvinvoinnin takia niin näyttävästi, että aihe pääsi jopa Irwin Goodmanin esittämään lauluun Lievestuoreen Liisa. Siinähän todetaan naishenkilön suulla, että "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".

Tosiasia kuitenkin on, että hengitysilman ja vesistöjen pilaaminen oli epämiellyttävää myös tuolloisille poliitikoille, jotka painostivat puunjalostusteollisuuden pamput 1970-luvulta alkaen ohjaamaan tehtaiden jätevedet kulkemaan yksi toisensa jälkeen jätevedenpuhdistamojen kautta. Samalla myös savupiipuista tupruavia hajuhaittoja ryhdyttiin vähentämään. 

Vain hiukan aiemmin myös tavallisten ihmisten paskavesiä oli alettu puhdistaa, vaikka asiasta ei olekaan tehty sen suurempaa numeroa. Ei ainakaan teollisuuden syyllistämiseen verrattuna. 

Ympäristön vähitellen parantuneesta tilanteesta huolimatta aiheeseen liittyvä aktivismi teki vahvaa nousua saavuttaen aika ajoin fanatismin piirteitä. Suomessa - ja muuallakin - ympäristöaktivismi saavutti huippunsa vasta 1980-luvulla, jolloin poikkeukselliset - sääolot johtivat niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin metsissä näkyviin muutoksiin, joita väitettiin happosateiden aiheuttamiksi. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, koska metsissä näkyvät muutokset katosivat ilmojen palattua normaaleiksi. 

Tämän huippukohdan jälkeen ympäristöjärjestöt katosivat pitkälti julkisuudesta. Asiaan lienee vaikuttanut myös 1990-luvun lama, joka nosti politiikan keskiöön huolen akuutimpi huolia ihmisten toimeentulon jatkumisesta ja velkaantuneiden ahdingosta. 

Tätä historiallista taustaa vastaan on ollut mielenkiintoista huomata, että ilmaston lämpenemiseen liittyvät mallit ovat vähitellen nostaneet ympäristöliikkeet jälleen politiikan ehdottomaan keskiöön. Ja samalla äärevoittänyt niiden toimintaa aina fanatismiin saakka - ja samalla saanut valtamediassa lähes yhtä vahvan aseman kun aikanaan 1980-luvulla saivat ns. happosateet. 

Tästä antoi esimerkin toimittaja Maria Alander Helsingin sanomissa, joka kirjoitti positiiviseen sävyyn kulttuurihistoriallisen aarteen tuhoamisesta ympäristöfanatismin nimissä. Kotimaiseksi ihailun kohteeksi hänelle valikoitui erityisesti Elokapinan toiminta, joka pyrkii saamaan huomiota tavallisten ihmisten elämää mahdollisimman tehokkaasti hankaloittamalla - vaikka heidän vaatimansa asiat ovat olleet jo pitkään poliittisen päätöksenteon keskiössä ilmastotieteilijöiden ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen seurauksena.

Tämä näyttäisikin olevan tyypillinen tilanne todellisuuden ja fanatismin välillä. Elokapinalla tuskin on minkäänlaista vaikutusta siihen, millä tavalla ilmastopolitiikka etenee länsimaissa, koska se on hypännyt jo liikkuvaan ja yleisen hyväksynnän saaneeseen - ja siten myös fanaatikkojen kannalta turvalliseen - junaan. 

Toki historiassa on olemassa esimerkkejä myös tilanteista, joissa liikkuvaan junaan hypännyt fanatismi on saanut vallan. Tästä hyvänä - mutta harvoin tältä kantilta katsottuna esimerkkinä - toimivat kansanvallan varjolla vallan ottanut Leninin bolshevikit, jotka pystyttivät oman 70 vuotta kestäneen hirmuvaltansa tilanteessa, jossa työläisten elinolot olivat nopeasti paranemassa ympäri maailmaa - näin myös Venäjällä, missä sosiaalidemokraatit olivat ottaneet vallan vain puoli vuotta ennen Leninin vallankaappausta. 

Tämä kaikki poliittiseen fanatismiin liittyvä on ilmeisesti tuntematonta - tai ainakin jäänyt ymmärtämättä - toimittaja Maija Alanderin mielessä. Niinpä hän antaa varauksettoman tukensa oman aikamme valtafanatismille sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi antaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  

Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Suvaitsematonta fanatismia
Fanatismi on vaarallista