Muslimitytöt on vapautettava burkasta koko Suomessa!

Vantaa kielsi kasvot peittävien burkien käytön peruskouluissaan. Näin siksi, että kaupungin perusopetuksen johtajan – Ilkka Kalon – mukaan "turvallisuuden ja tunnistamisen vuoksi meidän täytyy tietää, ketkä kouluissa ovat. Myös oppilasarvioinnin vuoksi opettajien pitää tunnistaa oppilaat."

Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä ja siksi on syytä ihmetellä, että asia nousi päätöksen tasolle vasta nyt, 36 vuotta ensimmäisten somalien Suomeen saapumisen jälkeen. Tai 11 vuotta irakilaisten ja afgaanien suuren kansainvaelluksen jälkeen. 

Parempi tietenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Ja siksi on hyvä, että "Suomen Mogadishun" esimerkki on herättänyt myös helsinkiläiset päättäjät. 

* * *

MTV3:n uutisen mukaan esimerkiksi SDP:n kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Eveliina Heinäluoman mukaan kielto pitäisi saada myös koskemaan Helsingin kouluja. Hän perusteli näkemystään muun muassa lasten vuorovaikutustaitojen kehittymisen turvaamisella sekä sillä, että "täytyy lasten etua katsoa ja varsinkin tyttöjen tasa-arvoa". 

Binga Tupamäki (kok) on puolestaan tuonut esille sen, että vaikka burkia ja niqabeita on "vielä vähän, on tärkeää antaa heti signaali, ettei tasa-arvoinen ja liberaali yhteiskunta hyväksy ääriuskonnollista käytäntöä, jossa naiset tehdään näkymättömiksi" 

Näiden linjausten mukaisesti myös Helsingin valtuuston perussuomalaiset ovat esittäneet, "että Helsingin kaupungin koulujen ja oppilaitosten järjestyssääntöihin lisätään määräys, jonka mukaan opetustilanteissa kasvot ja pään tulee olla näkyvissä opetuksen, arvioinnin ja vuorovaikutuksen turvaamiseksi. Tämän määräyksen tulee koskee kaikkia oppilaita, opiskelijoita, opettajia ja koulun muuta henkilökuntaa yhdenvertaisesti."

* * *

Valitettavasti nämä asiat eivät kiinnosta kaikkia kuntapäättäjiä. Tällainen henkilö on muun muassa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Shawn Huff (vihr), joka on ottanut burkakieltoon kielteisen kannan, koska hänen mielestään burkakiellolle ei ole tarvetta ja se olisi siksi turha. 

Samoilla linjoilla oli Vantaan kaupungin opiskelun ohjaaja Wulayatu Mohamed, jonka mukaan burkan käytön salliminen on tärkeämpää kuin tyttöjen tasa-arvo tai lasten tunnistettavuus koulussa. Niiden sijaan hänestä oli tärkeää, että ihminen "tunnistaa oman itsensä". 

* * *

Minun on suoraan sanoen mahdotonta ymmärtää Huffin ja Mohamedin näkemyksiä. Kasvot peittävät burqat ovat tunnetusti tyttöjen ja naisten alistamisen välineitä, kuten lienevät useimmiten myös ihan tavalliset muslimihuivitkin. Jälkimmäisen toteamiseen ei tarvitse muuta kuin katsoa valokuvia 1970-luvun Iranista tai Afganistanista – eli ajalta ennen islamistivaltaa. 

Siksi olisi hyvä, että maamme muslimitytöt vapautettaisiin burkasta – ja koko huivipakosta – kaikkialla Suomessa. Siis koulujen lisäksi myös niiden ulkopuolella.

Vielä emme valitettavasti ole vielä niin pitkällä, vaan saamme seurata vain sitä, mitä Helsinki ja muut Suomen kunnat päättävät kasvot peittävien, muslimityttöjä alistavien ja heidän sosiaalista kehitystään sekä koulujen päivittäistä toimintaa vaikeuttavien päähineiden käytöstä. On kuitenkin askel oikeaan suuntaan, että vantaalaiset ovat ottaneet koulutyttöjen ihmisoikeudet vakavasti ja toimineet koulujen osalta esikuvana kaikille muille suomalaispäättäjille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliisi pidätti miehen Vantaa Länsimäessä
Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Kantelupukit osoittivat piittaamattomuutta naisten turvallisuudesta

Iltalehden mukaan yhdeksän miestä on kannellut tasa-arvovaltuutetun toimistoon pelkästään naisille suunnatusta taksipalvelu Club Wowosta. He ovat halunneet tätä tekemään linjauksen siitä, rikkooko tällainen toiminta tasa-arvolakia. Lisäksi kanteluissa on kysytty, voisiko samanlaisen yrityksen perustaa siten, että sen toiminta olisi suunnattu vain esimerkiksi miehille, valkoisille tai homoille.

Tasa-arvovaltuuttu on todennut, ettei tasa-arvolain tarkoitus ole estää kaikkea naisten ja miesten erilaista kohtelua, vaan ainoastaan toiseen sukupuoleen kohdistetun selkeästi epäoikeudenmukaisen erilaisen kohtelun sukupuolen perusteella. Siten valtuutettu ei näe pelkästään naisille suunnatun taksipalvelun toiminnalle laillista estettä. 

Sellaista ei ole nähnyt myöskään jutussa anonyymiksi jäävä työoikeuden emeritusprofessori, joskin hän oli todennut, että voi olla vaikea osoittaa käytettyjen keinojen olevan oikeansuhtaisia.

* * *

Minua jäi IL:n jutun luettuani mietityttämään artikkelissa mainitun yhdeksän kantelupukin motiivi valitukselleen. En nimittäin jaksa uskoa, että he olisivat tietämättömiä taksia kuljettavien "espoolaismiesten" naisiin kohdistamista seksuaalisen väkivallan teoista (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs, viides).

Siten jäljelle jää kaksi mahdollisuutta. Joko he toimivat omassa asiassaan tai vaihtoehtoisesti olivat jonkinlaisia niin sanotun tasa-arvo-aatteen sokaisemia henkilöitä. 

Ensin mainittu lähentelisi luonnollisesti jopa rikoksen valmistelua ja jälkimmäinen vaihtoehto osoittaisi syvällistä todellisuudentajun puutetta. Ja joka tapauksessa tällaisessa asiassa tasa-arvovaltuutetulle osoitettu kantelu osoittaa täydellistä piittaamattomuutta naisten turvallisuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naistaksi
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia
Palopommeista naisen logiikkaan

Kansalaisuuskoe

Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää jatkossa suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteiden ymmärtämistä. Sen varmistamiseksi tullaan jatkossa järjestämään kokeita niille, jotka haluavat Suomen kansalaisuuden. 

Näissä kansalaisuuskokeissa selvitetään hakijan tietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja periaatteista sekä yksilön oikeuksista että velvollisuuksista. Kysymykset tulevat perustumaan ministeriön – yleisesti saataville tulevaan – oppimateriaaliin ja koskevat esimerkiksi yhteiskuntamme arvoja, lainsäädäntöä, perus- ja ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja historiaa.

Erityisen tärkeä seikka on se, että koe suoritetaan suomen tai ruotsin kielellä, mikä varmistaa vähintään yhden kansalliskielemme osaamisen. Sen sijaan ainakin omia kulmakarvojani nostatti se, että asiasta kertoneen lehtiartikkelin mukaan koe tehtäisiin sähköisesti, mikä saattaa avata mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Toivon mukaan ne kuitenkin pystytään tavalla tai toisella estämään. 

Kokeesta voidaan vapauttaa henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon. Tämä on tärkeää, koska näin ulkomailla (paitsi Ruotsissa?) suoritetut opinnot eivät kelpaa kansalaisuuden perusteeksi.

* * *

Kansalaisuuskoe on osa hallitusohjelmaa ja siten kaikkien Petteri Orpon (kok) kabinetissa edustettujen puolueiden hyväksymä. Siten se on jatkoa aiemmille maahanmuuton järkeistämistoimille, joista kansalaisuuden saamisen kiristykset muodostavat vain osan. 

Niistä ensimmäinen tuli voimaan lokakuun 1. päivänä vuonna 2024, jolloin kansalaisuuden edellytyksenä oleva asumisaika Suomessa piteni kahdeksaan vuoteen. Toinen muutos tuli voimaan noin viikko sitten, jolloin järkeistettiin muun muassa nuhteettomuusedellytyksiä ja toimeentulovaatimuksia. 

* * *

Kansalaisuuskokeen sisältävä ehdotus kansalaisuuslaista on nyt lähetetty lausunnoille, joiden määräaika on ensi helmikuussa. Sen jälkeen siihen tehdään mahdollisesti muutoksia ja se viedään Eduskunnan hyväksyttäväksi vielä ensi kevään aikana.

Lopuksi haluan alleviivata sitä, että edellä käsittelemäni muutokset ovat sen seurausta, että viime vaaleissa Suomen kansa mahdollisti nykyisen hallituksen valtaannousun. Toivoa sopii, että suomalaiset ymmärtäisivät myös jatkossa valita itselleen järkeviä kansanedustajia puolueista, jotka kykenevät korjaamaan maahanmuuton kaltaisia valtavia riskejä suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen asukkaille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanisteilla on näytön paikka
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Terroristeja Suomeen?

Miksei Mikkelissä asunut puukottaja ollut "mikkeliläismies"?

Kuten arvoisa lukijani tietää, on suomalaismedioilla tapana uutisoida somaleiden, irakilaisten ja muiden kehitysmaalaisten tekemiä rikoksia kuvaamalla heitä "espoolaismies"-tyyppisillä nimityksillä. Näiden rikollisten etniseen taustaan viitataan useimmiten vasta sen jälkeen, jos oikeus on tuominnut heidät – ja silloinkin vain, mikäli heidät on passitettu vähintään kahden vuoden vankeuteen.

Siksi minun kulmakarvojani nostatti otsikko, jonka mukaan "ukranalaisäiti ja lapset saivat suojelua Suomen viranomaisilta, mutta perhettään vuosia jäljittänyt mies pääsi puukottamaan – oikeudenkäynti alkaa Tampereella". Uhri oli saanut Suomesta humanitaarista suojelua sen jälkeen, kun mies oli kohdistanut häneen ja heidän lapsiinsa väkivaltaa.

* * *

Kulmakarvojani liikutti siis se, että ukrainalaisnainen oli vähintäänkin samanlainen pakolainen kuin Suomessa oleskelevat kehitysmaalaiset, mutta siitä huolimatta hänen ja hänen ukrainalaisen miehensä etninen tausta tuotiin esille jo ennen oikeudenkäynnin alkamista – toisin kuin tehdään rikoksista epäiltyjen afrikkalaisten tai lähi-itäläisten konnien kanssa. 

Ja itse asiassa, juttuun nyt perehdyttyäni huomasin, että pariskunnan ukrainalaisuus tuotiin esille jo silloin, kun nyt oikeuteen edenneestä puukotuksesta uutisoitiin. Miksei Mikkelissä asuneesta miehestä käytetty silloin ilmaisua "mikkeliläismies", vaikka se olisi ollut loogista siinä valossa, että vaikkapa Turussa asunutta somalipuukottajaa olisi epäilemättä kutsuttu "turkulaismieheksi".

* * *

En tietenkään väitä, että ongelma tässä kaikessa olisi ukrainalaismiehen kutsuminen ukrainalaiseksi. Sen sijaan pidän ongelmana lehdistön kehitysmaalaisiin kohdistuvaa tekijän etniseen taustaan liittyvää harhaanjohtamista ja salailua, joka – nyt kulmiani nostattaneen tapauksen valossa – kohdistuu vieläpä epätasa-arvoisesti eri maahanmuuttajaryhmiin. 

Siksi esitän lopuksi myös arvauksen siitä, miksi lehdistömme eli suomalainen toimittajakunta asettaa Suomessa asuvat ihmiset etnisen taustansa perusteella eriarvoiseen asemaan. Kyse on mitä ilmeisimmin pyrkimyksestä arvoliberalismiin kallellaan olevien journalistiemme yhteisestä pyrkimyksestä pimittää suomalaisilta maassamme harjoitetun humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan seurauksia. Siis – selkokielellä sanottuna – toimittajien lukijakuntaansa kohdistamasta röyhkeästä harhaanjohtamisesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Henri, Mikael ja "äijä" Jennan kimpussa

Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle

Uutissuomalainen on teettänyt mielipidekyselyn, jonka mukaan 54 prosenttia suomalaisista kannattaa ja 26 prosenttia vastustaa kasvojen peittämisen kieltämistä yleisillä paikoilla ja julkisissa palveluissa. Näin ajattelevat erityisesti Perussuomalaisten (92 %), Kokoomuksen (70 %), Keskustan (62 %) ja SDP:n kannattajat (54 %). Siten vain laitavasemmiston (Vihreiden ja Vasemmistoliiton) kannattajien enemmistö vastustaa. 

Itse asiassa kasvojen peittämisen kannatus eri puolueissa on vielä edelle kirjoittamaanikin suurempaa, sillä esimerkiksi Kokoomuksen kannattajista 14 % ei ilmaissut näkemystään. Siten vain 15 % puolueen kannattajista vastusti ajatusta. Ja toisaalta kantansa ilmaisseista Vihreidenkin kannattajista noin kolmannes kannatti kasvojen peittämiskieltoa. 

Kasvojen peittämisen kieltämiselle on olemassa – ainakin – kahdenlaisia perusteluja. Ensinnäkin, se vaikeuttaa rikostutkintaa. 

Toiseksi, kasvojen peittäminen ei ole aina vapaaehtoista, sillä tietyissä kulttuureissa naisia pakotetaan siihen vastoin heidän omaa tahtoaan. Siten kiellolla voidaan edistää tyttöjen ja naisten tasa-arvoa ja oikeuksia. 

Siksi kysyn tässä ja nyt, että voisiko Petteri Orpon (kok) hallitus yhdessä demareiden kanssa huolehtia tässä asiassa kansan tahdon toteutumisesta mahdollisimman pikaisesti? Lain valmistelunkin pitäisi olla varsin suoraviivaista, koska siihen voi ottaa mallia sellaisista maista – vaikka Norjasta, Hollannista tai Ranskasta – joissa tällainen kielto on jo nyt voimassa. 

Päivän aiempi merkintä:
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa
Kepposia ja pukeutumisohjeita
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Onko vihervasemmisto hylännyt maahanmuuttajien ihmisoikeudet?

Muutama viikko sitten julkaistiin Suomen perustan kyselytutkimus, jonka mukaan reilusti yli puolet Suomessa asuvista maahanmuuttajista kannattaa vihervasemmistopuolueita. Tämä on eilisen Suomen uutisten jutun mukaan vaikuttanut demareiden sekä muun vihervasemmiston suhtautumiseen erilaisiin maahanmuuttajaryhmiin. 

Jutun mukaan vasemmistopuolueet ovat ryhtyneet suojelemaan "muslimiyhteisöjen uskonnonvapautta ja kulttuurisia erityispiirteitä, kuten naisten eristämistä ja alaikäisten hijabin käyttöä". Toisin sanoen maamme poliittinen vihervasemmisto on asettanut poliittisen islamin "alistavat käytännöt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edelle".

Vihervasemmiston kritiikitön suhtautuminen maahanmuuttajien ihmisoikeuksia rikkoviin tapoihin on toki ollut nähtävissä jo pitkään, mutta Suomen uutisten jutussa on uutta se, että tämä käyttäytyminen liitetään maahanmuuttajien suosion kalasteluun. Jos – ja kun – näkemys on oikea, on syytä kysyä poliittisen vasemmistomme eettisten ja moraalisten arvojen perään. 

En kuitenkaan ole nähnyt näin tehtävän sen enempää kaupallisissa valtamedioissamme kuin veronmaksajien rahoittamassa Ylen ohjelmistossakaan. Ja siksi kysyn etenkin jälkimmäisen osalta, että eikö nyt olisi aika nostaa tämä asia esille. Ja vaatia selitystä niin SDP:n, Vasemmistoliiton kuin Vihreidenkin puoluejohdoilta sekä muilta näiden puolueiden näkyviltä poliitikoilta, mukaan lukien niiden näkyviin asemiin nousseet – Nasima Rasmyarin (sd) kaltaiset –  maahanmuuttajataustaiset toimijat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Helsingin sanomat kertoi alaikäisestä puukottajasta, joka väitti oikeudessa rikoksensa syyksi puukotetun rasistisen kommentin. Oikeus ei kuitenkaan uskonut kyseistä henkilöä, koska puukotettu oli hätäkeskukseen soittaessaan käyttänyt sanaa "romani". 

Oikeus siis päätyi siihen, että puukottaja yksinkertaisesti valehteli oikeudessa. Tätä tuki sen mielestä myös se, että uhri oli vihreiden kunnanvaltuutettu - eikä tämän puolueen jäseniä yleensä pidetä rasistisina, pikemminkin päinvastoin. Niinpä puukottaja tuomittiin lukemaan tiilenpäitä kolmeksi vuodeksi.

Vaikka oikeus mitä ilmeisimmin onnistui rikollisen tuomitsemisessa, herätti tapaus kuitenkin kysymyksiä. Eli olisiko puukotus oikeuden mukaan ollut hyväksyttävämpi, mikäli hätäkeskukseen soittanut olisi puhunut "mustalaisesta" - eli käyttänyt sanaa, joka ainakin vanhemman väestönosan parissa on monille edelleen normaalia puhekieltä, eikä siksi välttämättä viittaa millään tavalla sanojansa rasistisuuteen? 

Edelleen on kysyttävä, että olisiko oikeus katsonut puukotuksen yhtä pitkän tuomion arvoiseksi, mikäli uhri olisi ollut jonkin oikeistopuolueen kunnanvaltuutettu? Vai olisiko se katsonut hänen poliittisen kantansa jollain tavalla raskauttavaksi tai ainakin luottamusta vähentäväksi asiaksi? 

Siksi on kysyttävä myös, että mikäli nämä asiat - siis puukotuksen jälkeisessä tunnekuohussa lausutun tavallisen, mutta nyttemmin rasistiseksi leimatun, sanan käyttäminen tai uhrin puoluetausta - olisivat vaikuttaneet mahdolliseen oikeuden ratkaisuun tai rikoksesta annetun tuomion pituuteen, olisiko kansalaisten yhdenvertaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa toteutunut? Vai olisiko syntynyt tilanne, jossa - Orwellia mukaillakseni - kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö yhteiskuntaa uhkaavien tunnusten käyttö agitointitarkoituksiin kieltää?
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle
Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Itävalta on kieltämässä muslimihuivit lapsilta

Itävalta on kieltämässä islamilaiset päähuivit alle 14-vuotiailta lapsilta. Lisäksi siellä on suunnitteilla nuorille musliminaisille jonkinlaisia voimaantumisohjelmia, vanhempainiltoja ja toimenpiteitä tukemaan nuoria tyttöjä heitä islamilaisen moraalin nimissä huivia käyttämään painostavia nuoria islamistimiehiä vastaan. 

Tätä tyttöjen alistettua asemaa vastaan suunnattua toimenpideohjelmaa vastustetaan luonnollisesti sillä perusteella, että Itävallassa saattaa olla nuoria tyttöjä, jotka nauttivat muslimihuivin pitämisestä. Ja samaan hengenvetoon puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, jota huivikiellon väitetään loukkaavan. 

Jokainen järkevä ihminen luonnollisesti ymmärtää, että muslimihuivipakko loukkaa kaikkien musliminuorten tasa-arvoa, mutta huivikielto loukkaisi enimmilläänkin vain harvojen ääriuskonnollisten tyttöjen oikeuksia. Toisin sanoen huivikiellon vastustamisessa on kyse yksinkertaisesti vain yrityksestä väärinkäyttää länsimaista tasa-arvokäsitystä islamistisen partiarkaatin ylläpitämiseksi. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko itävaltalaiset vapauttamaan musliminaiset islamilaisten muslimimiesten - ja ilmeisesti valitettavan usein myös islamististen teokraattien aivopesemien naisten - pakkovallasta. 

Toki voimme myös ihmetellä, että mahdetaanko myös Suomessa puuttua jonain päivänä muslimityttöjen ja -naisten kokemiin tasa-arvoloukkauksiin. Toistaiseksi sitä on kuitenkin pyritty lähinnä ainoastaan tukemaan kehittelemällä erilaisia erityisratkaisuja - kuten omia uimavuoroja - kauniimpaa sukupuolta edustaville muslimeille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Burkineista ja naisten tasa-arvosta

Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Tulipa luetuksi merkillinen kolumni. Siinä minulle tuntematon journalisti, Päivi Arvonen, kertoi kenialaisista naisista. Hänen mukaansa he ovat ihailtavan ylpeitä naiseudestaan. 

Kirjoituksen mukaan kenialaiset naiset ovat henkisesti ja fyysisesti vahvoja ja tekevät etenkin maaseudulla fyysisesti raskaita töitä - kuten veden kuljettaminen pitkiäkin matkoja. Myös talojen rakentaminen ja kunnossapito ovat hänen mukaansa ainakin maasailaisten naisten vastuulla. 

Kenian maaseudulla naiset avioituvat Arvosen mukaan nuorena ja alkavat myös saada lapsia, eikä kenellekään tulisi edes mieleen kyseenalaistaa tätä käytäntöä. Kaupungeissa tosin naiset saattavat haluta pelkästään lapset - eikä siis miestä. 

Tällaisista eroista huolimatta - kolumnistin mukaan - "naiseuden korostaminen, olipa sitten kyse kampauksista, manikyyristä, ehostuksesta tai vaatteista, ei ole Keniassa asia, jota kukaan kyseenalaistaisi saati moittisi. Olipa kenialainen nainen minkä kokoinen, näköinen tai muotoinen tahansa, hän kantaa kehonsa ylpeydellä, pystypäin."

Lopuksi journalisti tähdentää, että hän on jo pitkään ihaillut afrikkalaisten ja lähi-itäläisten ihmisten kykyä elää hetkessä ja iloita elämän pienistä iloista. Lisäksi hän kehuu näiden hyvää itsetuntoa ja itsensä arvostamista, joka ei tarkoita ylpeyttä tai ylimielisyyttä vaan tervettä asennetta itseään ja muita kohtaan. Ja tätä korostaakseen päättää kirjoituksensa kertomalla, että kenialaisnaisilla on "naistenpäivä joka päivä".

* * *

Kolumnin luettuani jäin miettimään, että mitähän ihka oikea kenialaisnainen mahtaisi ajatella Arvosen näkemyksestä. Onkohan hänen maailmansa tosiaan niin valoisa, kuin suomalaisjournalisti antoi ymmärtää?

Vai kaipaisiko hän sittenkin enemmän tasa-arvoa ja miesten osallistumista perheen elämään muutenkin kuin lasten siittäjänä. Näin lienee ajateltu ainakin suomalaisen kehitysavun parissa työskentelevien joukossa, koska sen tavoitteena Keniassa vuosina 2021-24 oli "pääasiassa naisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen, nuorten teknisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen sekä säällisten työpaikkojen lisäämiseen". 

Eikä tässä yhteydessä voi olla nostamatta esille sitäkään, että Yle julkaisi viime tammikuun 23. päivänä jutun, jonka mukaan Keniassa oli siihen mennessä eli runsaassa kolmessa viikossa murhattu ainakin 15 naista. Ja kai jotain kertoo myös kymmenen vuoden takainen uutinen siitä, kuinka kenialainen tuomioistuin oli koventanut koulutytön raiskanneiden kolmen miehen saamia tuomioita, ruohonleikkausta poliisilaitoksella - mutta vasta kansainvälisten protestien jälkeen.

Nämä helposti löytämäni esimerkit saivat minut epäilemään, että journalisti Arvosen ajatus on kulkenut pikemminkin wokellus-tyyppisen arvomaailman mukaisesti kuin tosiasioita seuraten. Siis kaikkea erilaisuutta ihailevaa ja perinteistä länsimaista elämäntapaa halveksivaa nykyfeminististä agendaa toteuttaen. Ja realisoitunut sitten absurdiksi kolumniksi, jossa jopa suuret yhteiskunnalliset epäkohdat kääntyvät kritiikittömän ihailun kohteeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru 
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

Kolmesta espoolaistapauksesta

Eilisen päivän aikana uutisoitiin kolmesta läheltä piti -tilanteesta Espoossa, sillä siellä oli ollut hukkumassa peräti kolme lasta, jotka kuitenkin onnistuttiin pelastamaan ajoissa. Ei lasten vanhempien vaan sivullisten ansiosta.

Tästä voidaan tehdä kaksi tärkeää johtopäätelmää. Ensinnäkin vanhempien tulisi huolehtia lastensa uimataidosta mahdollisimman nuorena. Ja toiseksi - etenkin silloin, jos näin on jäänyt tekemättä - säilyttää jälkeläisiinsä jatkuva katsekontakti uimarannoilla. 

Ensin mainitsemastani ongelmasta kertoi muutaman vuoden takainen selvitys seuraavaa: "valtakunnallisesti kuudesluokkalaisista 55 % on uimataitoisia. Määrä on laskenut selvästi vuodesta 2016, jolloin uimataitoisia kuudesluokkalaisia oli 76 %." 

Sekä edelleen, että "oppilaiden taidoissa havaittiin ensimmäistä kertaa eroja sukupuolien välillä: pojista 60 %, tytöistä 51 % ja muunsukupuolisista 40 % ilmoitti olevansa uimataitoisia. Täysin uimataidottomia oli noin 2–5 % sukupuolesta riippuen. Myös uimataidottomien määrä on kasvanut vuodesta 2016, jolloin vain yksi prosentti ilmoitti olevansa täysin uimataidoton."

Tämä tarkoittaa, että siteeraamani tutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisten vanhemmista 45 prosenttia oli aiheuttanut lapsilleen vakavan riskin hengen menetyksestä. Näin erityisesti silloin, kun lapset kokivat olevansa muunsukupuolisia, mutta myös identiteetiltään tyttöjen isillä ja äideillä oli poikien vanhempia enemmän ongelmia ymmärtää uimataidon tärkeys tässä lähes 200 000 järven, lukemattomien jokien ja purojen sekä merellisen saariston ja uimahallien maassa. 

* * *

Oma lukunsa ovat tietenkin - alussa linkitetyt jutunkin mainitsemat - maahanmuuttajalapset, joiden vanhemmat ovat saattaneet tulla sellaisilta alueilta, joissa ei edes ole uintimahdollisuutta. Puhumattakaan sellaisista ihmisistä, joiden kulttuuri määrää miehet sulkemaan naiset ja tytöt peittäviin vaatteisiin ja piilottamaan ihonsa kaikilta katseilta. 

Tämä asia liittyy siihen, että maahanmuuttajanaisille - tai naisille - on varattu omia uimavuoroja, mikä vahvistaa heidän kulttuurinsa vahingollisia piirteitä hyväksymällä de facto miesten ylivallan suhteessa naisiin. Näin siitä huolimatta, että tätä näkee perusteltavan virheellisesti jopa maahanmuuttajanaisten aseman parantamisella.

Myös maahanmuuttajalasten - etenkin tyttöjen - kannalta olisi luonnollisesti yksinkertaisinta ja parasta, mikäli viranomaiset keskittyisivät tällaisen uimahalliapartheidin sijaan torjumaan itse ongelman aiheuttajaa. Siis Suomeen sopimatonta kulttuuria, jonka käytännöt vaarantavat pahimmillaan lasten ja naisten hengen. 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halpa henkivakuutus 
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Ylen kateusjournalismia

Yleisradion toimituskunta selvitti suomalaisten perintöjen suuruuden. Lopputuloksena oli, että tavallisin sukupolven yli siirtyvä rahasumma on vain noin 15 000 euroa. 

Perintösummat ovat varsin tasaisia suurimmalla osalla väestöä, sillä vain aivan rikkaimmat eroavat muusta väestöstä. Ja se tapahtuukin sitten aika selkeästi, sillä rikkaimman prosentin keskimääräinen perintöosuus on 300 000 tuhatta euroa - mikä on itse asiassa yllättävän vähän, toisin kuin jutussa annettiin ymmärtää. 

Lisäksi tuo 300 000 euroa saatiin aikaiseksi siivuttamalla suurin yksi prosentti muusta suurimman kymmenen prosentin perintöjen joukosta. Tätä valaiskoon se, että jos tuo perintöjen sadasosa olisi sisällytetty ylimpään desiiliin - kuten tehtiin muissa perintöluokissa - olisi viimeisen pylvään korkeus ollut vain 89 000 euroa. 

* * *

Artikkeliaan varten Yle oli löytänyt haastateltavakseen apulaisprofessori Hanna Kuuselan, jonka mukaan "vauraus kasautuu. Ja perinnöt ovat siinä tosi tärkeä tekijä... Perintöveron lakkauttaminen ei olisi millään tavalla suomalaisten enemmistön intressissä, vaan päinvastoin."

Toisin sanoen Ylen toimitus oli hakenut asiantuntijan, jonka mielestä ihmisten omaisuuden sosialisointi on positiivinen asia. Tämä tuskin oli kenellekään yllätys ottaen huoomion Ylen toimituskunnan poliittisen värikirjon. 

* * *

Perintöjen suuruuden kannalta oleellista on kuitenkin kaksi toisiinsa kietoutuvaa asiaa. Ensimmäinen liittyy siihen, mistä suuret perinnöt ovat peräisin. 

Sen Yle kertoi hieman kiertäen, mutta kertoi kuitenkin. Kyse on yritysvarallisuudesta. 

Siis siitä, että perittävä on käyttänyt omia rahojaan riskillä siihen, että hän on saanut yrityksen pyörimään. Ja sitä kautta tuottanut Suomeen työpaikkoja ja mahdollisesti jopa vientituloja. 

Toinen tähän vaikuttava seikka on se, että uusien yritysten ja investointien yhtenä aivan keskeisenä edellytyksenä on sijoituskohdetta etsivä pääoma. Ja sitä voidaan saada ennen kaikkea ihmisiltä, joilla on rahaa - joko perittyä tai itse työllä hankittua. 

Tämä on asia, josta muun muassa Björn Wahlroos on puhunut. Ja todennut, että "jos maksatat, että ihmiset investoivat ja tekevät työtä sillä, että sitä verotetaan enemmän kuin kukaan muu omassa lähiympäristössä, niin sä saat vähän työntekoa, vähän investointeja ja vähän talouskasvua".

Näitä tosiasioita emme pääse mitenkään pakoon. Emme, vaikka kuinka haikailisimme ihmisten omaisuuden tasajakoa ja sosialismia ilman sen nimen mainitsemista, kuten Hanna Kuusela antoi ymmärtää. 

Ja siksi meidän on kestettävä se, että jokaisen tasa-arvo perintöjen suhteen ei ole realismia eikä edes mitenkään toivottavaa. Näin siitäkin huolimatta, ettei myöskään varallisuuden tolkuton epätasa-arvokaan ole sitä. 

Onneksi kuitenkin meistä jokainen voi - ja on voinut - itse omilla toimillaan vaikuttaa siihen, minkälaisen omaisuuden omat jälkeläisemme saavat käytettäväkseen. Ja siitä syystä Ylen juttu on nähtävä esimerkkinä niin sanotusta kateusjournalismista, jonka tavoitteena on ihmisten välisten ristiriitojen kasvattaminen ja sitä kautta poliittisen vasemmiston kannatuksen lisääminen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Onko maallamme malttia vaurastua?
Hyödyn aika

Suhteellinen ja todellinen köyhyys

Suomen sosiaali ja terveys -yhdistys Soste on tehnyt mikrosimulointimallilla laskelmia, joiden mukaan pienituloisten ihmisten määrää voisi vähentää palauttamalla sosiaaliturvaetuuksien indeksikorotukset, työttömyysturvan lapsikorotuksen sekä työttömyysturvan ja yleisen asumistuen suojaosat samalla tasolle kuin ennen niihin kohdistuneita leikkauksia. Laskelmissa oli määritelty pienituloiseksi henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että määritelmän mukaista köyhyyttä voidaan vähentää antamalla köyhimmille ihmisille rikkaammilta otettua rahaa vähän samaan tapaan kuin Robin Hood teki Sherwoodin metsässä, Nottinghamin kaupungin lähistöllä. Enkä epäile lainkaan, ettei laskelmia olisi tehty oikein.

Pienenä sivuhuomautuksena todettakoon kuitenkin, että loogisesti ajatellen Sosten malli tarkoittaa sitä, että köyhyyttä voitaisiin vähentää vieläkin enemmän jos toimittaisiin entisen neuvostoliittolaisen ihanteen mukaan eli järjestettäisiin valtion kustannuksella jokaiselle ihmiselle töitä ja maksettaisiin kaikille sama palkka. Silloinhan köyhiä ei olisi lainkaan, vaan kaikki olisivat tulojensa suhteen tasa-arvoisia. 

Outoa on vain yksi asia. Nimittäin se, että Neuvostoliitto kärsi Sosten määritelmän mukaisen köyhyyden puuttumisesta huolimatta monenlaisista talousongelmista, joista vähäisimpiä eivät olleet maataloustuotannon riittämättömyys, teknologinen jälkeenjääneisyys, valmistettujen tuotteiden laadun heikkous tai ympäristötuhojen laajuus. Ja lopulta maan asukkaat elivat pääosin samalla tulotasolla eli nauttuivat köyhän köyhästä elämästä vauvoista mummoihin ja vaareihin, vaikka Sosten kriteerien mukaista pienituloisuutta ei esiintynyt lainkaan. 

Siksi on kysyttävä, että onko Sostessa varmasti ymmärretty se, ettei tulonjaon tasaisuus takaa yhteiskunnan menestystä kansainvälisessä kilpailussa eikä suhteellinen köyhyys ole sama asia kuin todellinen köyhyys. Tai tajutaanko siellä, että juuri jälkimmäisen välttämiseksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että sen jäsenillä on halu tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista - eli saada palkkio hyvin tehdystä työstä. 

Juuri tämä oli se asia, mikä toimi viime vuosisadalla markkinatalouteen nojaavissa länsimaissa paremmin kuin sosialistisissa valtioissa. Neuvostoliitossa asiaa ei ymmärretty ajoissa, joten se kaatui, mutta kiinalaiset oivalsivat ongelman ja korjasivat sen talousjärjestelmäänsä, joka muutettiin villiksi markkinataloudeksi säilyttäen samalla kuitenkin poliittisten kansalaisvapauksien tiukat rajoitteet.

Näillä opeilla Kiina on kasvanut yhdeksi maailman johtavista talousmahdeista, joka haastaa USA:n globaalista teknologiajohtajuudesta. Ja tulevaisuudessa ehkä jopa maailman johtavan sotilasmahdin asemasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita

Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!

MTV3 julkaisi Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tekemään kyselyyn perustuvan jutun, jonka mukaan "Eurooppa ja Suomi keikkuvat naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa surullisen korkealla... Suomessa asuvista 18–74-vuotiaista naisista 53 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista väkivaltaa ja/tai psykologista väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana...  EU-maista vain Unkarissa vastaavat kokemukset ovat yleisempiä kuin Suomessa".

Myös lääkärilehti on kirjoittanut samasta aiheesta. Sen mukaan yliopistonlehtori Heli Siltala Oulun yliopistosta on kertonut, että "esiintyvyysluvut ovat kasvaneet, kun henkisestä väkivallasta on alettu kysyä väestöpohjaisissa tutkimuksissa... Suurella osalla ei ole fyysisiä vammoja, vaan epämääräisempää oireilua kuten vatsakipuja, pääsärkyä tai unettomuutta". 

* * *

Kaivoinpa siis kyseisen raportin esille ja löysin sieltä taulukon, johon oli koottu eri maista saadut tulokset. Sen mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleisintä Ruotsissa (41,0 %), Suomessa (37,3%) ja Tanskassa (33 %). 

Toisin sanoen juuri pohjoismaiset miehet ovat EIGE:n raportin mukaan varsinaisia seksuaalisen väkivallan hirviöitä. Sen sijaan fyysisen väkivallan tai sen uhan suhteen he eivät erotu muiden EU-maiden uroista. 

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että  samaisen instituutin tekemän tasa-arvokyselyn mukaan naiset ovat Unionin tasa-arvoisimpia Ruotsissa ja Tanskassa ja Suomikin on kahdeksantena. Tarkoittaako tämä siis sitä, että naisten tasa-arvo johtaa seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan? 

Vai voisiko sittenkin olla niin, että Euroopan tasa-arvoisimmat naiset kokevat seksuaaliseksi väkivallaksi sellaiset teot, jotka epätasa-arvoisemmissa maissa ohitetaan olan kohautuksella? 

* * *

Tähän asiaan kysely ei anna vastausta, mutta sen mukaan naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on vähäisintä Bulgariassa (3,4 %), Puolassa (5,0 %) ja Portugalissa (6,4 %). Siis maissa, jotka sijoittuvat tasa-arvokyselyn mukaan sijoille 18, 19 ja 16 eli Euroopan alempaan keskikastiin. 

Sen sijaan EU:n epätasa-arvoisimmissa maissa Romaniassa (13,9 %), Unkarissa (17,9 %) ja Kreikassa (18,1 %) naiset eivät ole kertoneet erityisen alhaisista - jos ei korkeistakaan - seksuaalisen väkivallan määrästä. 

Lopuksi todettakoon, että suomalaiset ovat EU-maiden kansalaisista tyytyväisimpiä elämäänsä. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat puolestaan sijoilla 11 ja 9 (linkin kuvassa näyttää olevan virhe eli Saksa on siinä kahteen kertaan, karttakuvan perusteella sija 9 näyttäisi kuitenkin kuuluvan Tanskalle). 

Toisaalta naisten kokeman seksuaalisen väkivallan suhteen paras kansa - eli bulgarialaiset - on koko listan viimeisenä ja portugalilaisetkin sijalla 23. Sen sijaan puolalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä eli sijalla kahdeksan. 

Näyttäisi siis siltä, että olipa selitys Euroopan tasa-arvoisimpien pohjoismaisten naisten kyselyssä antamalle kuvalle miestensä hirvittävästä väkivaltataipumuksesta mikä tahansa, se ei ainakaan näyttäisi heijastuvan heidän yleiseen tyytyväisyyteensä omaan elämäänsä. Ja hyvä näin, sillä olisihan se järkyttävää, mikäli pohjoismaiset miehet onnistuisivat tuhoamaan heidän onnellisuutensa seksuaalisella väkivallalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Verkkouutiset kertoi, että maailman yleisradioyhtiöiden esikuva BBC on vuosina 2023–2024 maksanut seksuaalivähemmistöön kuuluville ylemmän tason johtajille 15,6 prosenttia ja etnisten vähemmistöjen edustajille 12,6 prosenttia korkeampaa palkkaa kuin valkoihoisille heteroseksuaaleille. Lisäksi yhtiön uusien työntekijöiden valinta tapahtuu etnis-rasistisin perustein, joiden mukaan heistä tulee olla 50 prosenttia naisia, 20 prosenttia tummaihoisia ja ainakin 12 prosenttia vammaisia.

Tähän on johtanut niin sanottu DEI-ajattelu, jossa korostetaan työyhteisön diversiteettiä, tasa-arvoa ja integraatiota lähinnä niin sanotun intersektionaalisen tasa-arvokäsitteen kautta. Ei siis ihme, että TaxPayers’ Alliance -järjestön johtaja Elliot Keck on todennut pakkomielteisen diversiteettiajattelun johtaneen sellaiseen syrjintään, jolta sen pitäisi ihmisiä suojata.

Tämä uutinen on myös meidän suomalaisten kannalta mielenkiintoinen siitä syystä, että BBC on ollut kautta aikain verovaroin toimivan Yleisradiomme esikuva. Ja siksi olisi mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa myös sen harjoittamaa diversiteettipolitiikkaa tarkastellaan puolueettomasti.

* * *

Ylen oman nettisivut kertoivat viime syyskuussa, että yhtiössä "tehdään säännöllisesti henkilöstökyselyjä, joissa selvitetään mm. yleläisten työhyvinvointiin, työilmapiiriin ja keskustelukulttuuriin liittyviä kokemuksia. Seuraavassa kyselyssä on mahdollisuus antaa palautetta myös työyhteisön yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvistä toimenpiteistä". 

Lisäksi yhtiössä on järjestetty henkilöstölle pakollista "monimuotoisuuskoulutusta", josta kaikki osallistujat eivät ole olleet kovin innostuneita.  Lisäksi yhtiö on jo vuonna 2023 ilmoittanut, että se "pyrkii edistämään henkilöstön monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta rekrytoimalla mahdollisimman monipuolisesti eri taustoista tulevia työntekijöitä".

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme ei näyttäisi vielä sortuneen aivan samanlaiseen rasistis-feministiseen henkilöstöpolitiikkaan kuin esikuvansa, mutta on kuitenkin ottanut jo pitkiä askeleita siihen suuntaan. Lisäksi on selvää, että tämä kehitys tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, mikäli yhtiön hallintoneuvosto ei ole hereillä ja huolehdi erityisen tarkkaavaisesti sen rekrytointi- ja palkkauspolitiikan meritokraattisuudesta sekä työsuoritusperusteisuudesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Ylen toimitus salasi pedofiilidemarin, mutta paljasti perheriitelijäpersun puolueen

Eilen julkaistiin Helsingin sanomissa tieto, jonka mukaan espoolainen kaupunginvaltuutettu Jiri Keronen (ps) on saanut tuomion puolisonsa pahoinpitelystä. Myös tämä sai samanlaisen tuomion eli kyse on ollut jonkinlaisesta perhetappelusta.

Hätäkeskusnauhoitteen mukaan Kerosen puoliso oli kertonut miehensä alkaneen riehua, kaataneen kirjahyllyn ja kuristaneen tätä. Toisin sanoen hänen käytöksensä ei ollut ollut normaalin selväpäisen ihmisen toimintaa.

Asialla ei olisi sen suurempaa merkitystä, ellei Keronen olisi mukana politiikassa. Ja sen seurauksena hänen oikeudessa todettua huonoa käytöstään voitaisi hyödyntää hänen edustamaansa puoluetta vastaan.

Tosiasiat ovat tietenkin tosiasioita ja äänestäjillä on oikeus saada tietoja poliitikkojen lainvastaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi Kerosen käytös vaikeuttaa - hänen uransa aikana esillä pitämäänsä - maahanmuuttajanaisiin liittyvän väkivallan vastaista työtä luoden sille epäuskottavaa viitekehystä. 

Keronen toimi aikanaan myös Muutos 2011-puolueen puheenjohtajana sekä toimi Piraattipuolueessa, vaikka kuului jo niitä ennen Perussuomalaisiin. Toisin sanoen hän ei ole ollut puolueensa valtavirtaa, vaan pikemminkin oman tiensä kulkija tai opportunisti, joka on hakenut toiminnalleen vaikutuskanavaa monesta suunnasta.

Nyt käsillä olevassa tilanteessa jää nähtäväksi, miten nyt todettu väkivaltaisuus vaikuttaa hänen asemaansa Perussuomalaisissa. Ainakin toistaiseksi asialla ei näyttäisi olevan merkitystä, sillä Keronen on listattu ehdokkaaksi kevään kuntavaaleihin - tosin minun tiedossani ei ole, onko puolueessa oltu tietoisia hänen saamastaan tuomiosta.

Keronen itse ei näytä pitävän asiaa kovin oleellisena. Hän on nimittäin kommentoinut tuomiotaan - mielestäni vastuuttomasti - sanomalla, että "miten tuo mihinkään vaikuttaa? En ole kiinnostunut oikeuden tuomioista, niitä tulee nyt silloin tällöin." 

* * *

Eilen Sanomatalon iltapäivälehti uutisoi myös kotkalaisesta pitkän linjan demarivaikuttajasta Riku Pirisestä, joka oli jäänyt Saksassa kiinni lapsipornografisen materiaalin hallussapidosta. Siitä hyvästä hänet oli tuomittu vuoden ehdolliseen vankeuteen sekä sakkoihin. 

Pirisen puolueesta ei kuitenkaan kertonut Yle omassa toissapäiväisessä jutussaan. Eikä myöskään viikon takaisessa. 

Ylen uutisen erona Kerosen tapaukseen on siis se, ettei jutussa mainittu Pirisen puoluetaustaa eli Suomen Sosialidemokraattista puoluetta. Se oli sikäli outoa, että ainakin rangaistuksen perusteella tämän rikosta pidettiin aivan oleellisesti vakavampana kuin perussuomalaisen opportunistin. 

* * *

Näiden havaintojeni perusteella minusta tuntuu, että Yleisradion toimituksen linjana on kohdella suomalaisten poliitikkojen viiteryhmiä aivan eri tavoin. Eli sen tavoitteena näyttäisi olevan - ainakin - Perussuomalaisen puolueen mustamaalaaminen ja toisaalta demareiden kirjoissa olevien törttöilijöiden poliittisen viiteryhmän salaaminen. 

Siksi toivon, että tämä kritiikkini saavuttaisi edellä puheena olleen Ylen toimituksen. Ja että se pitäis huolen siitä, ettei niiden toiminnan perusteella enää jatkossa synny tällaisia perusteltuja epäilyitä puolueellisesta journalismista. 

Noin muuten Pirisen päätös jättää luottamustehtävänsä sen jälkeen, kun hänen rikoksensa paljastui, osoitti hänen ottaneen virheensä vakavasti (verrattuna Keroseen). Se on sinänsä hyvä asia, vaikka ei teekään tehtyä tekemättömäksi tai palauta sellaista luottamusta, että hän voisi palata yhteiskunnan asioiden hoitajaksi.

JK 8.50. Alkujaan kirjoitin myös Sanomien iltapäivälehden salanneen Pirisen puoluetaustan. Näin ei kuitenkaan ollut, kuten minulle huomautettiin, joten muutin tekstiä vastaamaan tosiasioita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Kepposia ja pukeutumisohjeita

Eilen illalla tympäännyin perusteellisesti. Oli nimittäin jo kolmas ilta, jolloin ovikello soi ja sen avattuani kuulin kiristykseltä vaikuttavat sanat "karkki tai kepponen".  

Kyse on amerikkalaisen perinteen rantautumisesta Suomeen, mikä ei tietenkään ole tapahtunut ilman, että sitä olisi jollain taholla kannustettu. Valitettavasti kyse on ikävästä tavasta, koska kyseessä on periaatteessa kiristys, jossa uhataan ilkivallalla. Sen merkkinä yksi mainitsemistani kolmesta tapauksesta päätyi siihen, että ikkunaan lensi lumipallo - onneksi se ei mennyt rikki.

Toisin sanoen kiristys tosiaankin johti ikävään kepposeen, josta olisi huonolla tuurilla voinut aiheutua merkittävä omaisuusvahinko. Ja siitä syystä päätin kertoa tässä blogissa kansalaisaloitteesta halloweenin viettämisen lopettamiseksi peruskoulussa ja varhaiskasvatuksessa. 

Samalla huomasin, että noiden aloitteiden joukossa oli ainakin yksi muukin sellainen, joka saattaa kiinnostaa jopa suurinta osaa teistä, arvoisat lukijani. Ja siksi kannustan teitä vilkaisemaan kyseistä nettisivua. 

* * *

Erilaisiin tapoihin liittyen palautan teidän mieleenne vielä jopa vihreiden poliitikkojen huomiota herättäneen naisten pukeutumisohjeen. Ja jatkan muutaman päivän ikäisellä uutisella, jossa muslimipoliitikot kertovat omista ajatuksistaan. 

Niistä espoolaisen kaupunginvaltuutetun Ali Abdirahman (sd) näkemys oli mielenkiintoinen, sillä hänellä oli suomalaiseen kulttuuriin huonosti istuva näkemys musliminaisten vaatetuksesta: "jos kasvot ja kädet näkyvät, se on ok. Jalat saavat näkyä normaalisti, mutta polvien yläpuolelle hame ei saa nousta."

Miespuolisen demarivaltuutetun kannanotto on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa, sillä Seida Sohrabi (kok) ihmetteli, että "tässäkö sitä islamin ja muslimin pehmeämpää tulkintaa naisten oikeuksista?" Sen sijaan naisasia- tai ihmisoikeusjärjestöjen en ole huomannut kommentoineen asiaa, vaikka elämmekin maassa, joka sosiaali- ja terveysministeriön mukaan on "sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Poliittinen värityskirja
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?

Poliittinen värityskirja

Heinolalainen Harri Salonen (ps) haluaa poistaa lukion yhteiskuntaopin oppikirjasta kohdan, jossa kerrotaan Suomen eduskuntapuolueista. Hänen mukaansa kirjaan painetut puolueiden esittelyt ovat räikeällä tavalla poliittisesti latautuneita ja vinoutuneita.

Esimerkkeinä tällaisesta hän mainitsee seuraavat asiat: tasa-arvo on nimetty pelkästään vihervasemmistopuolueille tärkeäksi arvoksi, Perussuomalaiset on nimetty ainoaksi populistiseksi puolueeksi ja hyvinvointivaltion sanotaan olevan pitkälti sosiaalidemokraattien luomus. Vinoutuneiden eli virheellisten väitteiden listaa voi jatkaa lisäksi sillä, että Vihreät ovat vaikeasti vasemmisto-oikeisto -akseliin sijoitettava puolue. 

Mainituista asioita ensimmäinen kuuluisi kaikille  kirjassa esitellyille puolueille, sillä Suomessa ei yksikään puolue aja ihmisten välistä epätasa-arvoa. Toinen kohta eli populismi kuvaa tänä päivänä useita puolueita. 

Näin erityisesti edelliseen hallitukseen osallistuneita oppositiopuolueita, jotka moittivat nykyhallitusta monista asioista - kuten budjetin leikkausten kohdistamisesta - ilman, että tarjoavat selkeää vaihtoehtoa. Tai ilmoittavat poliittiseksi tavoitteekseen yksinkertaisesti hallituksen kaatamisen. 

Kolmas kohta on puhdasta lööperiä, koska kaikki suomalaiset puolueet kannattavat tänä päivänä hyvinvointivaltiota, jossa suuri osa palveluista on yhteiskunnan vastuulla. Puolueita erottavat vain keinot, kuinka se toteutetaan ja kuinka paljon se saa maksaa.

Neljäs, eli minun esille nostamani kohta, taas ei pidä paikkaansa, koska Vihreät on nykyisin - todennetusti - talouspolitiikaltaan vasemmistolainen ja arvopohjaltaan ääriliberaali puolue.

Edelle kirjoittamilla perusteilla on helppo yhtyä Harri Salosen kritiikkiin. Ja samalla ihmetellä syvästi kyseisen koulukirjan tekijöiden ilmiselviä poliittisia motiiveja, joiden tavoitteena näyttäisi olevan koululaisten aivopeseminen näkemään erityisesti poliittinen vihervasemmisto todellisuutta paremmassa valossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Ylen taitavaa propagandaa

Kirjoitin pari päivää sitten englanninkielisessä blogissani siitä, kuinka Hizbollah kehotti - tai määräsi - ihmisiä pysymään kotonaan sen jälkeen, kun Israel oli varoittanut näitä tulevasta sotilaallisesta iskusta. Tämän tarkoituksena oli se, että terroristijärjestön taistelijat voisivat suojautua siviilien joukkoon eli käyttää näitä ihmiskilpinä. 

Osa libanonilaisista noudatti Hizbollahin pyyntöä ja nyt saamme nähdä Ylen uutisista kuinka Israelin iskuissa on kuollut siviilejä ja jopa lapsia.  Sen sijaan en ole huomannut mainittavan, että tämä johtuu Hizbollahin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkovasta tavasta käyttää näitä taistelijoidensa suojana. 

Tämä on malliesimerkki siitä, miten hienosti Ylen toimittajat taitavat ihmisten harhaanjohtamisen ja suoranaisen aivopesun. Ja siksi näin tarpeelliseksi nostaa asian esille tässä, jotta tämä tosiasia tiedostettaisiin mahdollisimman laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja nähtäisiin tarve palauttaa Ylen toimittajat poliittisen propagandan polulta neutraalin uutisoinnin tielle.

* * *

Toinen esimerkki Ylen poliittisen propagandan toimintatavoista nähtiin eilen TV:n pääuutislähestyksessä, jossa näytettiin pääministeri Petteri Orpo (kok) eduskunnan puhujapöntössä sanomassa "emme me näitä pahuuttamme tee. Me teemme tämän siksi, että me pelastamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ja me tarvitsemme siihen terveen julkisen talouden. Kyllä se on aivan selvä ja jokainen sen ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin ei ole palveluita".

Näyttämättä ja mainitsematta jäi kuitenkin pääministerin puheenvuoron keskeisin osa, jossa hän luetteli ne konkreettiset toimet, jotka hallitus on tehnyt Suomen talouden oikaisemiseksi: "hallitus on tehnyt valtavan määrän kasvutoimia, uudistuksia työmarkkinoille, sosiaaliturvaa verotukseen, uudistamme luvitusjärjestelmää, pistetään miljardi tutkimukseen ja kehitystyöhön... Samaan aikaan me joudumme sopeuttamaan, koska me olemme eläneet ja me elämme yli varojemme".

Arvoisa lukijani ymmärtää epäilemättä ilman minun selityksiänikin, mikä vaikutelmaero on uutisissa näytetyllä ja näyttämättä jääneellä osalla Orpon puheesta. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö juuri tämä seikka olisi määrittänyt, mitä Yle valitsi näytettäväksi ja näyttämättä jätettäväksi.

* * *

Koska ei kahta ilman kolmatta, päätin vielä kääntää tähän myös eilisen englanninkielisen kirjoitukseni, vaikka Ylen toimittajat eivät olekaan nähneet tarpeelliseksi uutisoida aiheesta. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

Ruotsi on ollut tunnettu kulttuurisesta ja tiedollisesta osaamisestaan. Sekä erityisesti kansankodista, jossa jokaisesta pidetään huolta ja heille annetaan erinomaiset eväät elämää varten. 

Fria Tider julkaisi eilen tiedon, että Ruotsin tilastokeskuksen viimeisimmän selvityksen mukaan nyt on kuitenkin käynyt niin, että noin 780 000 aikuista ihmistä Ruotsissa on luku- ja kirjoitustaidottomia. Syynä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kelvoton koulujärjestelmä, vaan Ruotsin väestön nopea muutos humanitaarisen maahanmuuton myötä. 

Ratkaisu ongelmaan on periruotsalainen, eli sille on tyypillistä kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Niinpä ruotsalaiset lapset - olivatpa he sitten kantaväestöä ja sujuvasti lukevia tai kirjaimia tunnistamattomia maahanmuuttajia - saavat jatkossa istua peruskoulussa kokonaista kymmenen vuotta. 

Muutos astuu voimaan syksyllä 2028, jolloin luku- ja kirjoitustaidottomien määrän on arveltu lähenevän jo miljoonaa ihmistä. Humanitaarista maahanmuuttoa ei kuitenkaan ole tarkoitus vähentää, vaan sitä on tarkoitus jatkaa entiseen malliin. 

Nähtäväksi siis jää, miten ruotsalaisten ja "ruotsalaisten" luku- ja kirjoitustaito kehittyvät jatkossa. Ja missä vaiheessa kehitys alkaa näkymään rikostilastojen lisäksi myös maan taloudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sweden is Soon Set to Surpass the One Million Mark for Illiterate People
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Hezbollah Uses Human Shields While the Green-Left Looks Away

 

SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Vasemmistoliiton ja Vihreiden lisäksi myös SDP vaati Suomea tunnustamaan Palestiinan itsenäiseksi valtioksi. Ilmeisesti niin sanotuissa työväen- ja ympäristöpuolueissa ei ymmärrys riitä siihen, että kyseisen alueen itsenäistymisen myötä maailma saisi ihmeteltäväkseen uuden terroristivaltion ajatollahien Iranin ja al-Assadin Syyrian seuraksi. Tai ettei Palestiinasta tulisi ainakaan työläisten, naisten, luonnonsuojelun tai seksuaalivähemmistöjen luvattua maata.

Kaiken kaikkiaan minusta on outoa kuinka kritiikittömästi poliittinen vasemmisto suhtautuu palestiinalaisiin. Näiden johtajat ovat totaalisen korruptoituneita ja tavallisten ihmisten haaveissa on yleisesti juutalaisten häätäminen omista kodeistaan. Tai jopa näiden joukkomurhaaminen.

Tätä asiaa ei muuta miksikään se, ettei palestiinalaisilla ole omaa valtiota. Heillä on kuitenkin ollut jo vuosikymmeniä oma aluehallinto, joka ei etenkään Hamasin hallitsemalla Gazan alueella ole edes pyrkinyt lopettamaan Israeliin kohdistuvia terroristisia rakettihyökkäyksiä.

Niinpä minulle on syntynyt käsitys, että poliittisen vasemmistomme palestiinalaisrakkauden motiivina on tosiasioiden tunnustamisen sijaan romanttinen ajatus heikomman puolelle asettumisesta. Onhan toki kiistatonta, että palestiinalaiset ovat Pyhän maan konfliktissa sotilaallisesti voimattomia. 

Samalla he unohtavat, että maailmassa on lähes kaksi miljardia muslimia, joiden ylivoimainen enemmistö näkisi mielellään Israelin tuhottuna - ja suuri osa heistä soisi myös sen kansalaisten tulevan samalla murhatuiksi. Siten juutalaisvaltio ei voi hävitä yhtään ainutta sotaa muslimeita vastaan. Eikä Israelilla ole siksi varaa suhtautua leväperäisesti turvallisuusasioihin.

Tämän kaiken osoittaa todeksi pelkästään se, että juuri tälläkin hetkellä on käynnissä sota, joka alkoi palestiinalaisten Hamas-järjestön toteuttamalla poikkeuksellisen raa´alla terrori-iskulla. Ja nyttemmin Iran on uhonnut kohdistavansa Israeliin massiivisen ohjus- ja raketti-iskun saaden tukea Libanonissa toimivalta Hizbollah-järjestöltä. 

Minkään näistä tahoista ei kuitenkaan tiedetä harjoittavan suomalaisen vasemmiston ajamaa politiikkaa suhteessa ihmisoikeuksiin, tulonjakoon, ympäristöön tai sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Eikä asiaa muuta miksikään se, että heitä tukee länsimaiden poliittinen vasemmisto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
What Does the Failure of Hezbollah's Attack Tell Us?
Syyllistyykö Israel kansanmurhaan?
YK irtisanoo terrorismiin syyllistyneitä työntekijöitään

Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Koneen säätiön tukema ääriliike Elokapina rikkoi eilen Helsingin Kaisaniemenkadulla poliisin antamaa määräystä häiritsemällä pääkaupungin liikennettä. Sen seurauksena virkavalta otti kiinni lähes sata mielenosoittajaa.

Yleisradion uutistoimitus kertoi tapahtuneesta sinänsä neutraalisti, mutta antoi samalla lainrikkojien edustajalle hänen kaipaamaansa näkyvyyttä. Tämä käytti sen kertomalla, että "meidän on aiheutettava kohtuullista häiriötä, että saamme julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon..." omat kaikkien tuntemat pelkonsa, joita en tässä viitsi toistaa.

* * *

Jäin Ylen uutisen luettuani pohtimaan, että tarjoaisikohan verorahoitteinen mediamme samalla tavalla palstatilaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa Uusheräyksen tai Suomen sisun jäsenet tukkisivat Helsingin keskustan liikenteen poliisin kielloista huolimatta päästäkseen kertomaan valtakunnan laajuisessa mediassa itselleen tärkeitä asioita? 

Onhan ensin mainitsemani järjestön jäsenillä sentään tavoitteena pelastaa ihmisiä kadotuksesta ikuiseen elämään ja jälkimmäisellä suomalaisen kulttuurin säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Äärimmäisen tärkeitä asioita molemmat - ainakin näiden järjestöjen jäsenten oman käsityksen mukaan. 

Ylen toimituksen vastausta en tietenkään tiedä, mutta esitän tässä toiveen kaikkien lainrikkojien samanlaisesta kohtelusta verovaroin rahoitetussa mediassa. Ja ettei tuo kohtelu sisältäisi jatkossa pääsyä esittelemään omaa fanaattista sanomaansa kaikelle kansalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta