Positiivisia uutisia

EU ja USA ovat pääsemässä yhteisymmärrykseen kaupankäynnin tulleista. Tuoreen tiedon mukaan nämä talousmahdit poistaisivat keskinäisen kauppansa tullimaksut muun muassa lentokoneilta, alkoholijuomilta ja lääkinnällisiltä laitteilta. 

Jos ja kun tällainen sopimus saadaan aikaan, on uutinen erityisen hyvä ulkomaankaupasta riippuvaiselle Suomelle. Näin etenkin, jos tilannetta verrataan vaihtoehtona olevaan tullisotaan, jollainen syöksisi muutenkin jo vuodesta 2008 alkaneeseen nollakasvuun juuttuneen taloutemme uuteen pudotukseen. 

* * *

Talouteen liittyen elämme juuri nyt jännittäviä aikoja, sillä pörssiyhtiöt julkaisevat yksi kerrallaan puolivuotiskatsauksiaan. Niistä Nokia on jo ennakkoon kertonut huonoista tuloksista, mutta esimerkiksi Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta. 

Kovin hyvin ei ole pyyhkinyt myöskään metsäteollisuusyhtiö Stora Ensolla, joka ei häikäissyt, vaikka yhtiö itse katsookin saaneensa jonkinlaisen torjuntavoiton. Toisen suuren metsäkonsernin eli UPM:n tulosraporttia odotetaan tänään. 

Wärtsilällä sen sijaan on sujunut hienosti ja mikä parasta, yhtiö ennakoi tulevaisuutensa olevan vieläkin ruusuisempi. Eikä Valmetillakaan mene huonosti. Ja lääketeollisuutemme lippulaiva Orion - uutisen mukaan - suorastaan "jyräsi analyytikkoennusteet... niin liikevaihdon kuin liikevoiton osalta".

Pankkisektorilla Nordea teki erinomaisen tuloksen ja hissiyhtiö Koneellakin pyyhki ihan mukiinmenevästi. Eikä Kesko jättänyt asiakkailleen tai tuottajille turhaan ylimääräistä rahaa, vaan teki mukavan tuloksen. Sama koskee mitä todennäköisimmin myös S-ryhmää, jonka puolivuotistulosta vielä odotellaan.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä positiivisen oloinen talousvuosi jatkuu. Ja ennen kaikkea se, että kääntyvätkö Suomen surkeat työllisyys- ja työttömyysluvut positiivisemmiksi siten, että myös kehitysmaalaistaustaiset maahanmuuttajat pääsisivät töihin elättääkseen itsensä. 

Tämä olisi tärkeää jo siitäkin syystä, että Suomen heikko talous on antanut vihervasemmisto-oppositiolle vahvan aseen lyödä hallitusta kuin vierasta sikaa. Sekä myös horjuttaa sen yhtenäisyyttä lyömällä kiilaa kahden suurimman porvaripuolueen väliin. 

Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen toimet ovat olleet oikean suuntaisia pyrkiessään supistamaan julkista ja elvyttämään yksityistä sektoria. Valitettavasti kuoppa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kaivettu niin syväksi, ettei sieltä nousta nopeasti ilman radikaaleja toimia. Eivätkä suomalaiset liene valmiita samantapaisiin moottorisaha-uudistuksiin kuin Javier Milei teki Argentiinassa kääntäen sen umpisurkean talouskehityksen lähes yhdessä yössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys 
Ylen kateusjournalismia
Ennustajaeukot ja katteettomat lupaukset

Jos tädillä olisi munat, hän olisi...

Ilmastonmuutos on tänä päivänä tieteellinen dogma, jonka kyseenalaistamista ei pidetä enää sopivana. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina, vaan tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan hiilidioksidin vaikutus ilmakehän kykyyn ymmärrettiin vasta 1800-luvun puolivälissä. 

Samaan aikaan fossiilisten polttoaineiden käyttö alkoi nopeasti nostaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, mutta kesti vielä kauan, ennen kuin ilmiö nousi edes tieteelliseksi huolenaiheeksi. Puhumattakaan sen yleisestä merkityksestä, joka tänä päivänä vaikuttaa mitä moninaisimpiin asioihin. 

Tässä puheena olevassa tarkasteltiin sitä, milloin ilmastonmuutos olisi voitu havaita, jos 1800-luvun tieteilijöillä olisi ollut nykyiset ilmastomallit ja havaintoverkostot käytössään. Tätä varten tutkijat olettivat, että jo vuonna 1860 olisi ollut mahdollista tehdä tarkkoja mittauksia ilmakehän lämpötilamuutoksista, ja määrittelivät sen jälkeen ajankohdan, jolloin ihmisen aiheuttama ilmastosignaali olisi ollut ensimmäisen kerran havaittavissa. 

Tutkimusraportin mukaan keskimmäisen ja ylemmän stratosfäärin voimakas jäähtyminen — pääasiassa ihmisen aiheuttaman hiilidioksidipitoisuuden nousun seurauksena — olisi nimittäin ollut tunnistettavissa suurella varmuudella jo noin vuonna 1885. Siis keskellä eurooppalaisen imperialismin kukoistuskautta ja ennen kuin bensiinikäyttöiset autot oli otettu käyttöön. 

Ratkaisevat havainnot olisi voitu tehdä sen perusteella, että stratosfäärin keskiosassa ja yläosassa signaalin ja taustamelun suhde oli riittävä havaintojen tekemiseen, sillä ihmisen aiheuttama jäähtyminen on siellä voimakasta ja siihen oli syntynyt piirteitä, jotka eroavat selvästi luonnollisesta vaihtelusta.

Tutkijat huomauttivat kuitenkin, että ilmakehän tarkka mittauskyky ei ollut vuonna 1860 globaalia, vaan korkealaatuisia stratosfäärin lämpötilamittauksia oli tehty vain pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyksillä. Tästä huolimatta ihmisen aiheuttama stratosfäärin jäähtyminen olisi silti ollut havaittavissa jo vuonna 1894 eli lähes kymmenisen vuotta ennen kuin Wright-veljekset lensivät ensimmäistä kertaa lentokoneellaan.

* * *

Tutkijoiden ajatusleikki on sinänsä varsin mielenkiintoinen, mutta toisaalta on tosiasia, että ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ei puhuttu 1800-luvun lopulla. Sen aika oli vasta myöhemmin, vaikka ruotsalainen Svante Arrhenius - tutkittuaan hiilidioksidin ja vesihöyryn lämpösäteilyominaisuuksia - selitti jo vuonna 1896 niin sanotun kasvihuoneilmiön avulla teoriaansa, jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista. 

Nykyisen jääkausia esittelevän Wikipediasivun mukaan jääkausien selitys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin Arrhenius aikanaan väitti, vaan siihen vaikuttavat monenlaiset syyt kuten Milankovićin jaksot, maan radan muutokset, vuorten poimutukset ja niin edelleen. Nähtäväksi siis jää, pitävätkö nykyiset teorian ihmistoiminnan aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta kutinsa vielä esimerkiksi vuonna 2150, jolloin on kulunut yhtä pitkä aika tästä päivästä kuin nyt on kulunut 1800-luvun lopusta, jolloin - edellä referoimani tutkimuksen mukaan - se olisi ollut mahdollista havaita ensimmäistä kertaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koleaa, hellettä vai jäätävän kylmää?
Kuumat paikat pohjoisessa
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Poliisi ampui miehen

Käytännössä kaikki uutismediat (Yle, MTV3, IS, IL, HS, ESS, HU) ovat kertoneet, että poliisi ampui pitkän operaation lopuksi pitkä veitsi kädessään lähestyneen miehen Helsingin Alppiharjussa. Siten hän lienee ampunut uhrin torjuakseen ilmeisen itseensä kohdistuneen uhan.

Ammutusta henkilöstä tai hänen taustoistaan ei ole kerrottu mitään muuta kuin sukupuoli. Sen sijaan on kirjoitettu paljon siitä, että alue on muuttunut viime vuosina rauhattomaksi ja että siellä liikuskelee paljon päihdeongelmaisia ihmisiä. Lisäksi se on mainittu alfa-pvp:n eli ”peukuksi” kutsutun muuntohuumeen käyttäjien keskittymäksi. 

Näistä tiedoista voisi päätellä, että kyseessä oli huumeista sekaisin olevan mies, joka hyökkäsi poliisia kohti uhaten tätä pitkällä veitsellä. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta olla yhtä hyvin pielessä. 

Emme kuitenkaan voi päätellä yhtään mitään siitä, miksi poliisi halusi alun alkaen ottaa miehen kiinni. Oliko hän uhkaillut ihmisiä tai jopa vahingoittanut jotakuta, vai oliko hän muuten vain pelottavan oloinen veitsensä kanssa. Emme myöskään tiedä, oliko hän kantasuomalainen, romani, saamelainen, afrikkalainen, arabi, persialainen, saksalainen, ranskalainen, italialainen, ukrainalainen, venäläinen, kiinalainen, intialainen, aboriginaali, hottentotti vai joku muu.

Olemme myös tietämättömiä miehen taloudellisesta asemasta. Oliko hän vauraan perheen rahoissaan oleva korkeakoulutettu jälkeläinen, vai kenties köyhän perheen varaton ja kouluja käymätön lapsi? Entä hankkiko hän leipänsä työtä tekemällä, vai elikö sosiaaliturvan tai kenties opintotuen varassa? Entä oliko puolisoa, lapsia tai muuten vain hyviä kavereita? 

Entä mikä oli hänen maailmankatsomuksensa. Oliko hän markkinatalouden vai sosialismin kannattaja? Eikä tiedossa ole myöskään se, että uskoiko hän jumalaan - ja jos uskoi, niin millaiseen?

Nähtäväksi siis jää, mitä yhteiskuntapoliittisia johtopäätöksiä tapauksesta voidaan tehdä. Tässä vaiheessa voimme vain toivottaa miestä ampuneelle poliisille voimia selvitä omasta järkytyksestään sekä esittää surunvalittelut ammutun miehen omaisille. Sekä toivoa, ettei Alppiharjun yleinen kehitys jatkuisi samansuuntaisena kuin se on uutisten mukaan tehnyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenterveysongelmaisia 
Poliisi kaipasi videoita espoolaismiehistä, ampui Helsingissä ja käskytti Kangasniemellä
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan

Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?

Israelin ja Iranin konflikti on loppusuoralla, eikä voittajasta ole epäselvyyttä. Käytännössä kysymys on enää vain siitä, kaatuuko samalla Iranin islamistinen hallitus vai onko pelko iskostettu niin syvälle iranilaisiin, etteivät he uskalla nousta sitä vastaan edes silloin kun mullahit on sotilaallisesti lyöty.

Toinen avoin seikka on se, että saadaanko Iranin ydinaseohjelma lopetetuksi. Se voisi tietenkin tapahtua helposti vallan vaihtuessa, jos uusi hallinto olisi sille myötämielinen, kuten saattaisi olettaa. 

Vaihtoehtoisesti ydinaseohjelma voitaisiin lopettaa myös siten, että USA liittyisi mukaan sotaan ja käyttäisi omia ainutlaatuisia aseitaan ydinasebunkkereiden tuhoamiseksi. Iranilla tuskin olisi mitään mahdollisuuksia estää sitä, mutta tällaisilla iskuilla olisi luultavasti epäsuotuisia seurauksia esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin. 

* * *

Sosiaalisen median perusteella Iranin johtoon on juuri nyt pyrkimässä Reza Pahlavi eli maata ennen islamistista vallankumousta johtaneen shaahin Mohammad Reza Pahlavin poika. Hänellä näyttäisi olevan kannatusta myös maasta paenneiden iranilaisten parissa (esimerkki). 

Toinen vaihtoehto voisi olla - ainakin näin demokraattisesta pohjoismaasta käsin katsottuna - siirtyminen monipuoluejärjestelmään, jolloin Iranista tulisi - vapauttajansa Israelin jälkeen - alueensa toinen vapaa demokratia. Saattaa kuitenkin olla, että nostalginen kaipuu menneeseen voittaa todellisen edistysaskeleen persialaisten mielissä. 

Joka tapauksessa on selvää, etteivät ainakaan Iranin nuoret naiset jää kaipaamaan mullahien valtaa, sillä he - tai ainakin osa heistä - ovat jo nyt ryhtyneet riisumaan päältään niitä rajoitteita, joita islamistinen hallitus on heille asettanut. Ainakin sosiaalisen median mukaan näyttäisi siltä (esimerkki, toinen).

* * *

Jos ja kun Iranin sota pian päättyy onnellisesti, jäävät myös sen vaikutukset maailmatalouteen pieniksi. Tämä on tärkeää etenkin Suomen kannalta, sillä maamme kaipaisi lopultakin talouskasvua. 

Valtiovarainministeriö ei tosin luvannut paljon, mutta tuore tieto vientiyritystemme uskosta oman vientinsä kasvuun kuluvana vuonna on noussut selvästi. Kasvuunsa uskoo nyt 63,5 prosenttia yrityksistä, kun vuosi sitten kasvua odotti vain 47 prosenttia yrityksistä. 

Samaan suuntaan viittaa myös se, että asuntokauppa on lähtenyt kasvuun, mikä kertoo kuluttajien luottamuksesta omaan tulevaisuuteensa. Eikä asiaa ainakaan heikennä se, että Turun telakka onnistui toukokuussa saamaan rakennettavakseen jälleen uuden loistoristeilijän. 

Puhumattakaan siitä, että viime maaliskuussa Suomessa toimivat lääketeollisuuden yritykset sitoutuivat yli kaksinkertaistamaan investointinsa tällä vuosikymmenellä, mikäli hallitus sitoutuu turvaamaan niiden toimintaedellytykset - kuten se myös teki.

Nähtäväksi kuitenkin jää, ovatko nämä positiiviset merkit enne valoisammasta tulevaisuudesta, vai ainoastaan maailman myllerrykseen kaatuva pieni valopilkku. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että kävi niin tai näin, on Iranin sodan nopea loppuminen ja islamistivallan kaatuminen hyväksi niin Suomen taloudelle, iranilaisten tulevaisuudelle kuin koko maailmalle.

Päivän aiempi blogimerkintä:

Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iran Exposes the Finnish Green-Left as Intellectually Dishonest or Lacking Values

Isku ja uho

Ylen kateusjournalismia

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Suomessa on sanonta, jonka mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy". Satuin eilen paikalle todistamaan tällaista tapahtumaa käydessäni Helsingissä. 

Kyseinen joukko koostui lähinnä naisista, joiden joukossa nenärenkaan käyttö näytti olevan ehdotonta muotia. Eikä näiden ihmisten muukaan vaatetus jättänyt epäilyksen sijaa sille, mitä poliittista äärisuuntausta he edustivat. 

Mediatietojen mukaan tästä joukosta noin 70 joutui poliisin kiinniottamaksi, mutta pääsi pian vapaaksi. Lisäksi he päässevät kasvattamaan yhteiskunnan yhteistä kassaa pienellä sakkomaksulla - joka tuskin kuitenkaan kattaa edes heidän paimentamisestaan poliisille syntyneitä kuluja. 

* * *

Aivan toisenlaista tyhmyyttä edusti puolestaan kolmen alaikäisen espoolaispojan joukko, joka yritti viime viikon lopulla polttaa sikäläisen päiväkodin. Se ei onnistunut, mutta koko koko porukka joutui poliisin kiinniottamaksi. 

Tämän joukon motiiveista ei ole - ainakaan julkista - tietoa, mutta on selvää, ettei heidän touhunsa ainakaan edistä heidän omaa tulevaisuuttaan. Tahtoo nimittäin olla niin, että tässä pätee toinen suomalainen sanonta, jonka mukaan "tyhmyydestä sakotetaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Sitran mukaan halpatyövoimankin maahanmuutto on Suomelle positiivista

Sitra on tehnyt laskelman, jonka mukaan maahanmuutto olisi Suomelle positiivista, vaikka tulijoiden palkat eivät riittäisikään elämiseen. Se perustelee tätä sillä, että matalapalkkatyöt ovat tyypillisesti sellaisia, joita ei voi jättää tekemättä. 

Sitra ei tee eroja eri tulijaryhmien välillä, vaan toteaa - ainakin asiasta kertoneen Ylen uutisen mukaan - että maahanmuuttajien työllisyysaste on kokonaisuudessaan riittävän korkea siihen, että heidän maksamansa palkkaverot riittävät kattamaan heidän saamiensa tulonsiirtojen ja palveluiden aiheuttamat kustannukset. Lisäksi Sitra oletti, että sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan vuoteen 2070 mennessä noin neljänneksen enemmän työvoimaa kuin nykyisin, vaikka työvoiman määrä tulee silloin olemaan noin 400 000 ihmistä nykyistä pienempi. 

* * *

Omalta osaltani näen Sitran laskelmissa useammankin ilmeisen virheen. Ensinnäkin yhteiskunta on nopeasti automatisoitumassa, joten työvoiman tarve tulee jatkossa olemaan selvästi pienempi kuin miltä juuri nyt näyttäisi. Esimerkiksi vanhustenhoito tulee 2070-luvulla - käytännössä täysin varmasti - suurelta osin perustumaan Japanin esimerkin mukaisesti robotteihin ja vastahan me kuulimme yhden hyvinvointialueen puhtaaksikirjoittajia korvatun myös Suomessa tekoälyn avulla. 

Vastaava kehitys tulee etenemään myös monilla - ellei suorastaan kaikilla - matalapalkka-aloilla, mutta myös korkeapalkkaisten keskuudessa: sihteerit ja avustajat vaihtuvat tekoälyyn, kehittyvät robotit kilpailevat ajan myötä Wolt-kuskit pois markkinoilta ja jopa lääkärin korkean ammatin harjoittajien töitä kannattaisi korvata - jo nyt - tekoälyllä. 

Näiden heikkouksien takia en pysty millään ottamaan vakavissani Sitran tuoretta tutkimusta. Sen sijaan pidän sitä - tai ainakin Ylen julkaisemaa versiota siitä - kerrassaan vanhanaikaiseen maailmankuvaan perustuvana. 

* * *

Lisäksi on edelleen tosiasia, että Suomessa on edelleen noin kaksi ja puolisataa tuhatta työtöntä ihmistä. Se on suuri reservi kaikille niille, jotka tarvitsevat työvoimaa. 

Lisäksi se koostuu yhä suuremmalta osin maahanmuuttajista, sillä erityisesti Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleiden työllisyysaste on vain hiukan yli 50 prosentin. Eivätkä käsittääkseni kaikki työllistyneetkään ole markkinaperusteisissa tehtävissä vaan keinotekoisesti työllistettyinä.

Niinpä oma suositukseni on, että mikäli maahanmuuttoa tarvitaan akuutisti työelämän tarpeisiin, tulisi yritysten ja myös julkisen sektorin huomioida tarkasti tänne otettavien työntekijöiden tausta - ja sen pohjalta tehtävä ennuste  heidän ja heidän jälkeläistensä todennäköisestä sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi suosittelen Sitran tutkijoita perehtymään tekoälyn, automaation ja robottien luomiin mahdollisuuksiin nyt ja tulevaisuudessa. 

Päivän aiempi teksti:
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Adlercreutz ehdotti työperäisen maahanmuuton vapauttamista

Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?

Yleisradion mukaan Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri on irtisanomassa kaikki tekstinkäsittelijänsä. Ne korvataan jatkossa tekoälyllä, joka on tehdyissä kokeiluissa osoittautunut päteväksi kyseiseen työtehtävään. 

Tässä tilanteessa irtisanottaville on luonnollisesti tarjottu mahdollisuutta kouluttautua muihin hommiin, kuten vaikkapa lähihoitajiksi tai välinehuoltajiksi. On kuitenkin todennäköistä, ettei kaikille löydy - eivätkä kaikki edes halua - näitä töitä.  

* * *

Irtisanominen on tietenkin aina ikävä asia sille, joka joutuu sen kohteeksi. Toisaalta veronmaksajan kannalta kyse on hienosta asiasta, sillä tekoäly suoriutuu puhtaaksikirjoituksesta takuuvarmasti halvemmalla kuin ihminen. Ja näin veroja voidaan laskea tai ainakin julkisia varoja saadaan allokoiduksi sellaisiin tarpeisiin, jotka muuten rahoitettaisiin verojen korotuksin tai velalla.

Eikä se ole pieni asia maassa, jonka veroaste on yksi maailman korkeimmista, eivätkä julkiset varat tahdo siltikään riittää terveydenhuollon kustannuksiin. Ja jossa naiset saavat keskimäärin vain 1,26 lasta elämänsä aikana - eli luonnollinen väestönkasvu on kääntymässä väkimäärän romahdukseksi.

* * *

Nähdäkseni on selvää, etteivät tämänkaltaiset uutiset jää tähän, vaan tekoäly ja robotit tulevat jatkossakin korvaamaan mitä erilaisimpia työtehtäviä. Ensin puhtaaksikirjoittamisen kaltaisia rutiineja, mutta jatkossa myös yhä vaativampia tehtäviä.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla yhteiskunta muuttuu sen seurauksena. Löytyykö jostain ihmisille uusia työtehtäviä, vai menettääkö työnteko merkityksensä ihmisten hyvinvoinnin perusteena. Ja jos menettää, niin miten töiden automatisoinnin luoma hyvinvointi jaetaan jatkossa? 

Syntyykö rikkaiden elättäjien ja köyhien elättien yhteiskunta? Vai jaetaanko kaikki hyvinvointi tasan kuin kommunistisessa utopiassa? Tai kertyykö omaisuus ja hyvinvointi sittenkin pienelle eliitille - nomenklatuuralle - rahvaan painuessa huumeiden ja viinan riivaamaksi massaksi, kuten monissa yhteiskuntadystopioissa on maalailtu? 

Entä ihmisten terveys? Onhan jo nyt havaittu, että suomalaisilla nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Ja ainakin itse epäilen, että yksi - ehkä jopa tärkein - syy niihin on se, ettei suomalaislasten elämässä ole enää sellaisia vaikeuksia ja vaatimuksia, jotka valmistaisivat heitä kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä. Mistä sellaisia sitten saataisiin maailmassa, jossa leipänsä eteen ei tarvitse tehdä edes työtä?

Lisäksi - mutta ei vähäisimpänä - on ratkaistava kysymys Suomen tulevasta väkiluvusta. Kannattaako vähäistä syntyvyyttä yrittää korvata maahanmuuton avulla vai onko ihmisten vähäinen lisääntyminen suorastaan siunaus tilanteessa, jossa automaatio hoitaa yhä suuremman osan töistä?

* * *

En luonnollisesti pysty antamaan vastauksia näihin - tai muihin helposti mieleen nouseviin - kysymyksiin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi viimeistään nyt ryhdyttävä pohtimaan vakavasti, mihin suuntaan me haluamme ohjata yhteiskunnallista kehitystämme. 

Enkä sano tätä siksi, että Suomi olisi jonkinlainen edelläkulkija työnteon automatisoinnissa, vaan siksi, että sen kautta saataisiin syntymään nykyistä parempi tulevaisuus. Uskon nimittäin, että sellainen on varmasti saavutettavissa, mutta vain siten, että pystymme välttämään helposti kuviteltavissa olevat ongelmat ja suoranaiset dystopiat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit

Avustaja Mikko Talson sanat voivat palata aseeksi perussuomalaisia vastaan

Ministeri Kaisa Juuson (ps) avustaja Mikko Talso oli Ylen mukaan ottanut Facebookissa kantaa köyhyyteen kirjaamalla, että "jos ei ruokaa saa, niin se on ihan omaa tyhmyyttä!!! Sanon tämän siksi, että te luuserit, jotka odotatte tukianne käsi pitkällä ilman, että nostatte persettänne siitä tuolista, niin olette ansainneet köyhyytenne."

Tämä on kieltämättä kovasti sanottu, eikä siten ole ihme, että avustajan lausunto nousi yli mediakynnyksen. Tällä kertaa se oli myös hyvä asia, sillä Talso pääsi kertomaan, että hän tarkoitti sanalla "luuseri" sellaisia - ja vain sellaisia - ihmisiä, jotka eivät edes hae töitä eli niin sanottuja ideologisia työttömiä. 

Tähän näkemykseen on jokaisen työtä tekevän - ja korkeita veroja maksavan - helppo yhtyä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi kustantaa myös sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat sinänsä täysin työkykyisiä, mutta loisivat mieluummin toisten kustannuksella kuin vaivautuvat itse hankkimaan elantonsa? 

* * *

Tästä huolimatta tapaus on sikäli merkittävä, että sen herättämä pieni kohu - ettenkö sanoisi myrsky vesilasissa - on syytä huomioida poliittisissa piireissä. Näin siitäkin huolimatta, että Yle - ja myös MTV3 ja Uutissuomalainen - uutisoivat tapauksesta asiallisesti. Myös Helsingin sanomat kertoi kommentista aika lailla samoin sanakääntein, mutta pyrki tekemään asiasta myös itseään suurempaa yrittämällä saada Riikka Purraa ja Jani Mäkelää kommentoimaan asiaa.

HS:n toimituksen pyrkimys osoittaa, että alkuperäisen viestin retoriikkaa olisi voitu hyödyntää myös tarkoituksellisessa mustamaalaamisessa. Näin siitä huolimatta, että siihen sisältyivät sen tarkasti lukeneille myös sanat "ilman, että nostatte persettänne", jotka jo itsessään ilmaisivat, etteivät työtä etsivät olleet Talson moitteiden kohteena. 

Tästä huolimatta on mahdollista, että ministeri Juuson avustajan kommentti nousee jonkin ajan kuluttua uudelleen esille - mutta poliittisen vihervasemmiston suunnasta aseena perussuomalaisten mustamaalaamiseksi tai hallituksen yhtenäisyyden horjuttamiseksi - ja nimenomaisesti tahallaan väärin ymmärrettynä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Rasisminvastaista retoriikkaa
Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Traficom kertoi maahanmuuttajien järjestäytyneestä toiminnasta ajokorttiin ja taksinkuljettajan oikeuksien saamiseen vaadittavien kokeiden yhteydessä. Sen mukaan suomen kieltä sujuvasti puhuneet henkilöt ovat suorittaneet niitä kielitaidottomien ja ajotaidottomien maanmiestensä puolesta. 

Motiivina tälle toiminnalle ei ole maahanmuuttajien keskinäinen solidaarisuus, vaan huijarit ovat vaatineet palveluksistaan rahaa. Siten kyse ei ole millään mittapuulla hyväksyttävästä toiminnasta vaan yksiselitteisesti rikollisuudesta.

Sinänsä tällainen uutinen ei suuremmin yllätä ainakaan allekirjoittanutta. Onhan kyse "ainoastaan" yhdestä uudesta askeleesta Suomen kehitysmaalaistumisprosessissa, josta suurimman huomion ovat saaneet vielä tätäkin vakavammat rikostyypit.

* * *

Suomalaisen yhteiskunnan muutokseen maahanmuuton seurauksena liittyi sekin uutinen, jonka mukaan opetusministeri Anders Adlercreutz (ruots) ei kannata islamin lisäämistä ylioppilaskokeeseen, kuten katsomusaineiden uudistamista pohtinut kehittämisryhmä on ehdottanut. Sen sijaan hän ehdotti uskonnon korvaamista kaikille yhteisellä katsomusaineella. 

Ministerin ajatus ei ole uusi, vaan kouluissamme opetettavien uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineiden korvaamista yhdellä katsomusaineella on pohdittu jo viime vuosituhannella suomalaisten sekularisoitumisen takia. Siksi asia ei olisi itsessään mielenkiintoinen, ellei sen liikkeelle ajava voima olisi väärinymmärretty suvaitsevaisuus eli muslimimaahanmuuttajien vaatimusten edessä rähmällään oleminen.

Omalta osaltani olen kuitenkin tyytyväinen Adlercreutzin ehdotukseen, koska katson lasten uskonnollisen kasvatuksen kuuluvan heidän vanhemmilleen eikä yhteiskunnalle. Toisaalta näen kuitenkin tärkeäksi, että nuoret saisivat koulussa opetusta, joka auttaisi heitä sovittamaan omaa maailmankatsomustaan suhteessa muiden ihmisten uskomuksiin. Ja näin vähentäisi uskonnollisiin ääriliikkeisiin liittyviä riskejä.

Itse asiassa tällainen opetus olisi erityisen tärkeää juuri kehitysmaalaistuvassa Suomessa, jossa yhtenä polarisoitumisen akselina tulee epäilemättä olemaan islamin ja muiden uskomusten - tai niiden puutteen - välinen ristiriita. Ellei sitten käy niin onnellisesti, että suomalaiset poliitikot - tai oikeammin heidän äänestäjänsä - ymmärtävät huolehtia siitä, että maamme kehitysmaalaistumisen eteneminen pysäytetään järkevien poliittisten ratkaisujen kautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin
Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko

Suomen hiihtoliitto nimesi jo aiemmin joukkueen Trondheimin MM-hiihtoihin. On siis tullut aika spekuloida sillä, miten valitut hiihtäjät pärjäävät vuonojen maan vaativilla laduilla. Teen sen siinä järjestyksessä, missä kilpailut käydään.

Aloitan Iivo Niskasesta, joka voitti reilu viikko sitten Falunissa kympin kisan lähes näytöstyyliin. Ja sairastui - norjalaisten riemuksi, mutta myös epäilevien spekulaatioiden kohteeksi - heti sen jälkeen influenssaan, jonka vaikutuksia tärkeimpään eli ensi viikon tiistain perinteisen hiihtotavan 10 km kilpailuun on tässä vaiheessa mahdotonta ennakoida muilta osin kuin toteamalla, ettei tauti ainakaan paranna miehen kisakuntoa. 

Seuraavaksi käyn läpi jokaisen maastohiihtokilpailun siinä järjestyksessä kuin ne löytyvät MM-kisojen ohjelmasta. Ja tuttuun tapaan yritän olla mieluummin positiivisella kuin negatiivisella mielellä.

* * *

Naisten sprintti hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Siinä suomalaisista suurimmat odotukset kohdistuvat Jasmi Joensuuhun, joka on parantanut suorituksiaan useita vuosia peräkkäin ja noussut lajissaan maailman kymmenen parhaan joukkoon. Nähdäkseni hän sijoittuu huomenna todennäköisimmin sijoille 4-6.

Muista suomalaisista sprinttiin osallistuvat Jasmin Kähärä, Katri Lylynperä ja Amanda Saari. Heidän sijoittumisensa kahdentoista joukkoon eli pääsy välieriin olisi hyvä onnistuminen, mutta mitaleille tällä joukolla ei ole asiaa. 

Miesten sprintissä Lauri Vuorinen on onnistunut kauden mittaan parhaiten ja sikäli häneltä on realistista odottaa finaaliin selviytymistä. Toisaalta hänen mitalinsa olisi Joensuun tavoin yllätys.

Muista hiihtäjistä Niilo Moilanen ja Joni Mäki ovat arvoituksia, mutta heillä on onnistuessaan mahdollisuudet päästä välieriin, ja jälkimmäisellä jopa finaaliin, mikäli miehen nousukunto jatkuu. 

Jonin mitali olisi kuitenkin suuri yllätys, joka toteutuessaan pudottaisi Vuorista sijaa alemmas. Emil Liekarille jo pääsy kahdentoista parhaan joukkoon olisi erinomainen suoritus.  

* * *

Seuraava laji on miesten yhdistelmähiihto, jossa Suomen joukkueen ykkösnyrkki olisi ollut Iivo Niskanen. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, koska Niskanen ei hiihdä, eikä muista suomalaisista ei ole menestyjäksi tässä kilpailussa. 

Joukkueessa hiihtävät Perttu Hyvärinen, Niko Anttola, Arsi Ruuskanen ja Remi Lindholm. Näistä hiihtäjistä arvokisoissa aiemmin hyvin menestyneen Hyvärisen kunto on suurin arvoitus, mutta kauden moninaisten ongelmien takia häneltäkään ei voi odottaa erityistä menestystä, vaan sijoitus tulee hyvinkin onnistuneella hiihdolla olemaan kaksinumeroinen. Samoin kuin hänen nuoremmilla kollegoillaan. 

Naisten vastaavassa hiihdossa Suomella on asettaa viivalle vanhat menestyjät Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski. Heiltä voidaan odottaa kauden parasta hiihtoa ja ainakin jommankumman selviämistä mitaleille. 

Lisäksi naisten yhdistelmähiihtoon osallistuvat Vilma Ryytty ja Jasmin Kähärä. Heistä Ryytyn mahdollisuudet hyvään sijoitukseen riippuvat perinteisen osuudesta. Jos siinä hiihdetään rauhallisesti, hän voi hyvänä vapaan hiihtäjänä selvitä kahdenkymmenen joukkoon. 

Kähärältä sellaista sijoitusta ei kannata odottaa, vaikka MM-hiihdoissa onkin vähemmän kovia hiihtäjiä kuin maailmancupissa. Eikä siis Ryytyltäkään, mikäli perinteisellä hiihdetään tosissaan.

* * *

Kolmas laji eli perinteisen kymppi on Niskasen sarastumisesta huolimatta MM-hiihtojen odotetuin matka täällä pohjantähden alla. Mikäli Iivo paranee nopeasti, on hän edelleen yksi mitalisuosikeista, vaikka tässä tilantessa ei enää ennakkosuosikki. Sellaiseksi nousee nyt Norjan Johannes Kläbo, joka on vuosi vuodelta parantanut kykyään myös matkavauhdin osalta. 

Muista suomalaisista Ristomatti Hakolalla on edellytykset kymmenen parhaan joukkoon. Muut hiihtäjät valikoitaneen yhdistelmähiihdon tulosten perusteella nelikosta Ville Ahonen, Hyvärinen, Ruuskanen ja Anttola. Heistä kaikki kykenevät onnistuessaan kahdenkymmenen tai jopa kymmenen parhaan joukkoon, koska edestä puuttuu maailmancupiin verrattuna kovia norjalaisia. Mitaleille heillä ei kuitenkaan ole asiaa. 

Naisten puolellakin Suomen ykköstykki on Niskanen. Kertulta voidaan toivoa veljensä tavoin jopa kultaa, mutta kilpailu on kovaa (Johaug, Slind, Diggins, Andersson, Sundling, Weng, Hennig, Carl ja niin edelleen) ja siksi jopa mitaleilta putoaminen on mahdollista. 

Muista hiihtäjistä suurin yllättäjä saattaa hyvinkin olla Krista Pärmäkoski, joka on viime viikot ollut nousukuntoinen. Jos kehitys jatkuu, voi myös hän yltää mitalitaisteluihin. 

Lisäksi tälle matkalle osallistuu halutessaan Jasmi Joensuu, joka saattaa kuitenkin säästellä seuraavan päivän parisprinttiin. Hänellähän on sillä matkalla todelliset mitalimahdollisuudet toisin kuin perinteisen kympillä. 

Lisäksi kympin matkalle lähtee Johanna Matintalo - jolla on ollut vaikea kausi, eivätkä odotukset huippusijoituksesta ole siksi realistisia - sekä Joensuun jäädessä pois Vilma Nissinen, Amanda Saari tai Vilma Ryytty ilman menestyspaineita. 

* * *

Suomalaismatkat jatkuvat väliaikalähtöjen jälkeen perinteisen hiihtotavan parisprintillä. Siihen liittyen on ihan ensin huomioitava, että lajiin on tullut suomalaisten mitalinsaalistusta vaikeuttava sääntömuutos. 

Tarkoitan karsintaa, jossa hiihdetään vain yksi kierros väliajalla, kun aiemmin myös karsinta oli kokonainen kolmen kierroksen kilpailu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että varsinaisten sprinttihiihtäjien kilpailukyky suhteessa pitkän matkan hiihtäjiin on kasvanut. 

Naisten puolella tämä tarkoittaa etenkin Ruotsin joukkueen ennakkosuosikkiaseman vahvistumista entisestään. Siten Suomi ja muut maat taistelevat käytännössä parhaimmillaankin hopeasta. 

Joukkueessamme hiihtävät Jasmi Joensuu ja jompikumpi parivaljakosta Kerttu Niskanen/Krista Pärmäkoski siten, että kaksikkoa kirivoimaisempi Jasmi tuo joukkueen maaliin. Odotusarvona tälle joukkueelle on toinen tai kolmas sija, mutta sama koskee Norjan ja Saksan joukkueita, joten kolmikosta jää yksi nuolemaan näppejään. Toivottavasti se ei ole Suomi.

Miesten puolella tämä lienee Iivo Niskasen toinen päämatka, ellei hän itse koe olevansa kilpailukyvytön. Pariksi asettuu Ristomatti Hakola, jonka ominaisuuksille parisprintti sopii kuin nenä päähän. Jos Niskanen ei pysty osallistumaan, valittaneen joukkueeseen hänen tilalleen sprinttikilpailun tulosten perusteella joko Lauri Vuorinen tai Joni Mäki

Kultaa tietenkin odotetaan, mutta Norja tulee olemaan kova kanto kaskessa, eikä ole syytä epäillä, etteikö Kläbo hoitaisi joukkueelleen voittoa siinä tapauksessa, että hän pääsee loppusuoralle samoihin aikoihin kuin kilpailijansa. Mutta suomalaisillekin mitali on joka tapauksessa todennäköinen - jos Niskanen osallistuu - tai ainakin mahdollinen - mikäli hän jää pois.

* * *

Suomalaismatkojen jälkeen siirrytään pitkään viestiin, joka on aiempiin arvokisoihin nähden lyhentynyt 40 kilometristä 30 kilometriin. Hakola ja Niskanen hoitanevat perinteisen osuudet siten, että Suomi on kolmanteen vaihtoon tultaessa selvässä johdossa. 

Sen jälkeen jatketaan vapaalla etenemistavalla, jonka hiihtäjävalintoja on vaikea ennakoida. Maailmanmestari Harri Kirvesniemien arvaus oli Remi Lindholm ja Perttu Hyvärinen. 

Näin saattaa hyvinkin olla, mutta mikäli Vuorinen tai Mäki saavuttavat sprintissä menestystä, vaihtuu ankkuri kyseiseen sprintteriin ja jompikumpi kaksikosta Lindholm/Hyvärinen jää valmistautumaan kuninkuusmatkalle. Realistinen odotus Suomen sijoituksesta menee välille kolmesta viiteen, joista ensin mainitun eli mitalin todennäköisyys ei ole kovin suuri. 

Naisten osalta meillä on kolme tai mahdollisesti jopa neljä erittäin hyvää perinteisen hiihtäjää eli Niskanen, Pärmäkoski ja Joensuu sekä kenties myös Johanna Matintalo. Heistä kolme ensimmäistä ovat myös vapaalla kyvykkäitä ja heidän lisäkseen Vilma Ryytty pystyy hiihtämään luistellen hyvää matkavauhtia. Tästä joukosta kirivoimaisimpia vapaalla hiihtotavalla ovat Joensuu ja Pärmäkoski, joten toinen heistä pääsee ankkuriksi. 

Kerttu Niskasen tehtävänä viestissä on hiihtää toisella osuudella mahdollisimman kovaa ja Ryytyn säilyttää saavutettu asema. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka monta joukkuetta on Suomen edellä tai vielä iskuetäisyydellä viimeisessä vaihdossa. 

Oma veikkaukseni on, etteivät naiset tällä kertaa sijoitu kolmen joukkoon, vaan jäävät sijalle neljä tai viisi. Saatan tietenkin - tai jopa toivottavasti - olla väärässä ja kauniimman sukupuolen edustajamme ottavat sittenkin mitalin.

* * *

MM-hiihdot päättää perinteiseen tapaan kuninkuusmatka, jonka myös naiset hiihtävät täysimittaisena. Valitettavasti se on yhteislähtö, eikä siten mittaa äärimmäistä kestävyyttä - kuten nuoruusvuosinani - vaan pikemminkin taktista osaamista ja kirikykyä varsinkin siinä tapauksessa, että ladut ja keli antavat peesihyödystä ison hyödyn.  

Suomalaismiehistä matkaan lähtevät todennäköisesti Niskanen, Lindholm, Hyvärinen ja Ruuskanen. Heistä Niskasen pitäisi tässä vaiheessa olla jo niin hyvässä iskussa, että häneltä voidaan odottaa sijoittumista  kymmenen parhaan joukkoon, mutta muut kolme ovat arvoituksia. 

Toisaalta Niskanen saattaa jättää myös koko kilpailun väliin, mikäli ei tunne oloaan hyväksi. Jo näin käy, noussee Niko Anttola mukaan joukkueeseen, koska Ville Ahonen on melko puhtaasti perinteisen hiihtotavan menijä.

Mikäli Remi Lindholmin Falunin kahdenkympin kisan onnistuminen viestii nousukunnosta, hän saattaa pysyä kärjen mukana varsin pitkälle, samoin kuin Iivo. Kirikyvyn puutteet estävät kuitenkin kummallakin mitalisijan saavuttamisen.

Ruuskasen ja Hyvärisen (sekä Anttolan) mahdollisuudet lienevät tällä matkalla kahdella numerolla kirjoitetuissa sijoissa, eikä ehkä siinäkään ykkösellä alkavissa. En toki panisi pahakseni, vaikka kyseiset herrat osoittaisivat negatiivisen asenteeni ymmärtämättömyydeksi. 

Naisten kuninkuus-, tai pitäisikö sanoa kuningatarmatkalle, ei liene suurta tunkua. Se on kuitenkin päämatka Vilma Ryytylle, joka pääsee hiihtämään paremmalla hiihtotavallaan ja on osoittanut jaksavansa hiihtää pitkiäkin matkoja, vaikka kirikyky ei olekaan hänen paras meriittinsä. 

Näin ollen Ryytty jäänee kuitenkin lopulta vanhojen rouvien, eli Niskasen ja Pärmäkosken taakse, joiden kirikyky pitkän matkan jälkeen on koeteltu ja osoittautunut kohtuulliseksi, vaikka tuskin kuitenkaan vapaalla hiihtotavalla mitaliin riittäväksi. 

En olisi kuitenkaan yllättynyt, jos kymmenen joukossa olisi kolme suomalaista. Neljäntenä matkalle lähtee luultavasti Vilma Nissinen, jolla on elämänsä tilaisuus yllättää ja tunkea yllättäjänä samaan joukkoon. 

* * *

Edeltä kun summaan, niin saan lopputulokseksi neljä todennäköistä ja viisi mahdollista mitalia. Tämä osoittaa tietenkin valtavaa optimismia, joten on käytettävä korjauskerrointa. 

Jos ajatellaan, että todennäköisistä mitaleista realisoituu puolet ja mahdollisistakin noin viidennes, päädytään kolmen mitaliin. Tämäkin olisi hyvä saavutus, sillä edellisissä - vuoden 2023 - MM-hiihdoissa Suomi saavutti vain yhden mitalin: miesten viestihopean. 

Sitä ennen - vuonna 2021 - Suomen saldoksi tuli miesten parisprintin hopea ja naisten viestipronssi. Siis kaksi mitalia. Vuonna 2019 saalis oli puolestaan vain yksi pronssi, jonka otti Iivo Niskanen 15 km perinteisellä hiihtotavalla hiidetystä kilpailusta. 

Toivottakoon siis, ettei korjauskertoimeni ole liian optimistinen, vaan suomalaiset maastohiihdon ystävät saavat nauttia tällä kertaa useammasta mitalista kuin kolmissa edellisissä MM-kisoissa. Ja ehkäpä riemuita vielä jopa kultamitalista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Planican MM-hiihtojen kisaennakko
Oberstdorfin kisaennakko

Vaihtoehto Saksalle

Saksan tulevaisuus päätetään tämän viikonlopun liittopäivävaaleissa. Niiden suurimmaksi voittajaksi arvellaan Vaihtoehto Saksalle (AfD) puoluetta, joka olisi mielipidekyselyjen mukaan saamassa 21 prosentin kannatuksen. 

AfD:n kannatusta ovat omalta osaltaan nostattaneet monenlaiset terroriteot, joissa välineinä on käytetty niin autoja kuin puukkojakin. Viimeisin puukotus tapahtui eilen illalla Berliinissä. 

Itseäni kiinnostaa eniten se, kuinka hyvin mielipidekyselyt ovat onnistuneet mittaamaan lehdistön inhokin eli AfD:n kannatuksen. Onko se ennakoidut 21 prosenttia vai kenties selvästi enemmän (tai vähemmän)? 

Varsinainen kysymys on kuitenkin - tietenkin - se, että pääseekö AfD hallitukseen vai jätetäänkö se oppositioon. Ja jos se syrjäytetään, niin mitä tapahtuu saksalaiselle maahanmuuttopolitiikalle ja sitä kautta koko Euroopan väestön tulevaisuudelle. 

Vaihtoehdot ovat Saksan kehitysmaalaistumisen jatkuminen tai pitkä tie kohti saksalaisen Saksan palauttamista. Eikä asia kiinnostaisi niin paljon, ellei äänestäjien valinta näkyisi monella tavalla myös Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kolme tärkeintä tehtävää

Afghan's Rampage in Germany Signals the End of the Value-Liberal Era in the EU
Does Germany’s Ban on Arabic-Language Posters Signal a CDU/CSU-AfD Coalition?

Alexander Stubb väänsi rautalankaa

En lähde tässä ruotimaan Donald Trumpin Ukraina-puheita. Sen sijaan kiinnitän teidän, arvoisat lukijani, huomion siihen, mitä oma presidenttimme Alexander Stubb sanoi eilen. 

Hänen mukaansa eurooppalaisten "on vakuutettava Yhdysvallat siitä, että Ukrainan tulevaisuus on kohtalonkysymys ei vain Ukrainalle, vaan myös Euroopan turvallisuudelle, kansainväliselle järjestelmälle ja Yhdysvaltain asemalle suurvaltana". Toisin sanoen Trumpille on tehtävä selväksi - vaikka rautalangasta vääntämällä - viimeistään nyt ne faktat, jotka häneltä ovat jääneet huomaamatta tai ymmärtämättä. 

Presidentti korosti myös, että "nyt jos koskaan pitää toimia: pitää antaa Ukrainalle maksimaalinen tuki ja Venäjälle maksimaalinen paine... Suomi tukee Ukrainan perustuslakia ja demokraattisesti valittua presidenttiä eli Zelenskyiä. Ukraina ei voi hävitä tätä sotaa." 

Toisin sanoen Stubb haluaa tehdä selväksi sekä venäläisille, ukrainalaisille että Trumpille sen, että Eurooppa on käsillä olevassa tilanteessa yksiselitteisesti Ukrainan puolella, eikä tule hyväksymään sellaista rauhaa, jonka Putin ja hänen hallintonsa voisivat tulkita omaksi voitokseen. Näin siksi, että sellaisesta seuraisi ainoastaan uusi Putinin sotilaallinen aggressio joko Ukrainaa tai jotain muuta Venäjän rajanaapuria kohtaan.

Lisäksi presidentti kertoi, että "Euroopan instituutioiden johtajat kertovat lähipäivinä, millä tavalla eurooppalaista puolustusta vahvistetaan". Eli korosti sitä, etteivät eurooppalaiset aio jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan, vaan ottavat turvallisuutensa ja tulevaisuutensa - lopultakin - omiin käsiinsä vahvistaen sitä kautta asemaansa sekä suhteessa Venäjään että myös Trumpin Yhdysvaltoihin.

Kannanotot ovat sinänsä erinomaisen hyviä ja oikeaan osuneita, mutta valitettavasti meidän on vielä odotettava niihin vahvistusta muilta eurooppalaisilta johtajilta. Toivon mukaan he sekä jakavat Suomen presidentin näkemykset että ovat yhtä päättäväisiä kuin hän niiden toimeenpanon suhteen siinäkin tapauksessa, että presidentti Trump päättää jatkaa veljeilyään Putinin kanssa pyrkien myymään tälle Ukrainan jonkinlaisen diilin kautta - kuten juuri nyt näyttäisi olevan tapahtumassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Hiilinieluja vai veroeuroja?

Viime aikoina on keskusteltu paljon Suomen metsistä ja niiden hiilinieluista. Erityisesti on vaadittu hakkuiden vähentämistä, millä olisi luonnollisesti seurauksia maamme metsäteollisuudelle. 

Tästä syystä päätin kysyä ChatGPT-tekoälyltä, että miten suomalaiset isot metsäyhtiöt UPM, Stora Enso ja Metsä Group reagoisivat, mikäli metsien hakkuita vähennettäisiin kymmeneellä prosentilla. Vastauksen mukaan hakkuiden rajoittaminen voisi nostaa puun hintaa, mikä vaikuttaisi suoraan yhtiöiden kustannuksiin ja kannattavuuteen. 

UPM ja Stora Enso voisivat sopeutua helpommin, koska niillä on globaalia toimintaa ja vaihtoehtoisia raaka-aineiden hankintalähteitä. Näistä kahdesta Stora Enso voisi suhtautua hakkuiden vähentämiseen maltillisimmin, koska se panostaa muita enemmän uusiin tuotteisiin ja vähähiiliseen tuotantoon.

Sen sijaan kolmikosta suomalaisin eli Metsä Group on täysin riippuvainen suomalaisista metsistä ja niiden hakkuista. Ja siitä syystä se vastustaisi hakkuiden vähentämistä vielä voimakkaammin kuin kaksi muuta metsäjättiä. 

Tekoälyn mukaan UPM ja Stora Enso saattaisivat siirtää tuotantoa muihin maihin (esimerkiksi Uruguayhin, Ruotsiin tai Kiinaan), joissa raaka-ainetta on helpommin saatavilla. Ne voisivat myös alkaa investoida entistä enemmän kiertotalouteen, uusiutuviin materiaaleihin ja jalostusarvoltaan korkeampiin tuotteisiin kuten biopohjaisiin pakkauksiin ja kemikaaleihin sekä tekstiilikuituihin.

Metsä Groupin tilanne sen sijaan olisi hankala, koska se nojaa pitkälti kotimaiseen raaka-aineeseen. Sen seurauksena yhtiön raaka-aineiden hankinta vaikeutuisi ja niiden hinta nousisi kilpailijoita enemmän. 

Mielenkiintoinen oli myös tekoälyn näkemys siitä, että viimeksi mainittu saattaisi ratkoa tätä ongelmaa keksimällä uusia tapoja hyödyntää metsiään, esimerkiksi kehittämällä hiilinieluhyvityksiä metsänomistajille tai panostamalla entistä enemmän korkeamman jalostusarvon tuotteisiin.

Kysyin vielä tekoälyn näkemystä siitä, että voisivatko Stora Enso ja UPM lähteä kokonaan pois Suomesta, jolloin tänne jäisi vain Metsä Group, joka on lähinnä metsänomistajien osuuskunta. Tekoäly piti tällaista skenaariota mahdollisena, mutta huomautti, että Metsä Groupin asema kallistuvan suomalaisen puun käyttäjänä voisi tällaisessa tilanteessa muuttua nykyistä epävarmemmaksi. 

Lyhyellä aikavälillä Metsä Group voisi kuitenkin pärjätä hyvin. Lisäksi tekoäly arveli, että Suomen metsäteollisuuden arvo ja kilpailukyky voisivat kärsiä pitkällä aikavälillä, koska innovaatiota ja tehokkuutta edistävä kilpailu vähenisi Suomessa. Metsänomistajat olisivat joka tapauksessa tällaisen tilanteen suurimpia häviäjiä, elleivät he löytäisi vaihtoehtoisia tapoja hyödyntää metsiään.

 

* * *

Omalta osaltani pidän tekoälyn näkemyksiä varsin järkevinä ja perusteltuina. Ja siksi olisi hyvä, mikäli ne huomioitaisiin myös suomalaisessa metsäpolitiikassa. 

Näin erityisesti siksi, etteivät metsäteollisuuden viime vuoden tulokset olleet kovin hääppöisiä. UPM toki suoriutui hyvin - kiitos Uruguayn toimintojen - mutta Metsä Group ja Stora Enso kyntävät syvällä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös suomalaisen yhteiskunnan hyöty niistä jää toiveita vähäisemmäksi. 

Asian korjaamiseksi voisi siksi kuvitella, että poliittiset päättäjämme pohtisivat tosissaan, miten metsiä ja metsätaloutta voitaisiin hyödyntää koko yhteiskunnan hyödyksi parhaiten juuri nyt - ja myös tulevaisuudessa - kun valtio velkaantuu edelleen päätähuimaavaa vauhtia. Samalla heidän tulisi myös ymmärtää, etteivät muutkaan EU-maat saavuta ilmastotavoitteitaan.

Tästä syystä ei ole realistista kuvitella, että Suomen omista hiillineutraaliuslupauksista laistaminen johtaisi valtaviin laskuihin hiilinielukauppiaille - jollaisia ei tosiasiallisesti siis tule edes olemaan ainakaan tällä vuosikymmenellä eikä EU:ssa. Ja siksi Suomessakin olisi pohdittava uudelleen se, missä suhteessa meidän kannattaa supistaa veroeuroja tuottavaa metsien teollista hyödyntämistä - saati edistää vihreän kullan jalostuksen valumista muualle - jotta saavuttaisimme laskennallisia hiilinieluja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Suomen luova tuho
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun

Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä

Eilen uutisoitiin siitä, kuinka kiinalaiset ovat kehittäneet länsimaiset tekoälyt laudalta lyövän oman tekoälynsä. Vieläpä lähes olemattoman pienellä budjetilla ja kyvyllä sensuroida kehittäjänsä kannalta kiusallisia asioita.

Sensuuria toki harrastaa myös ChatGPT. Tästä esimerkkinä pyysin siltä vastausta seuraavaan kysymykseen: "miten toimisit, jos pyytäisin sinua opastamaan selvästi ihmisoikeuksien vastaisessa toiminnassa, kuten vaikka terroriteon suunnittelussa?"

Vastaus oli seuraava: "hyvä kysymys, ja on tärkeää, että tällaisia asioita käsitellään vastuullisesti. Jos pyytäisit minua opastamaan toiminnassa, joka on ihmisoikeuksien vastaista tai lainvastaista, en voisi enkä tietenkään auttaisi siinä. Minut on ohjelmoitu noudattamaan eettisiä periaatteita, jotka edellyttävät ihmisoikeuksien ja turvallisuuden kunnioittamista... Tällaisissa tapauksissa pyrkisin ennemmin ohjaamaan keskustelua kohti rakentavia ja positiivisia ratkaisuja. Jos olet huolissasi jostain tai sinulla on paha olla, aina kannattaa puhua luotettavalle ihmiselle, kuten läheiselle, mielenterveysalan ammattilaiselle tai kriisipuhelimeen... Onko sinulla jokin huolenaihe, josta haluaisit keskustella?"

Tekoäly oli siis näköjään huolissaan mielenterveydestäni! Tämä oli mielenkiintoista ellei suorastaan liikuttavan söpöä.

* * *

Palautin tekoälyn kuitenkin maan pinnalle kertomalla sille, miksi kysyin kysymykseni. Vastaukseksi sain ihan järkevää pohdiskelua sananvapauden rajoista ja lainsäädäntöjen moninaisuudesta. 

Jutustelun lopuksi ChatGPT kertoi, että "tämä on yksi tekoälyn keskeisistä haasteista: Miten varmistetaan tasapaino vastuullisuuden, läpinäkyvyyden ja vapauden välillä? Olisiko mielestäsi hyvä, jos tekoälyä koskeva sensuuri ja sääntely olisivat täysin avoimesti kerrottuja käyttäjille?"

Pidin ehdotusta hyvänä ja jatkoimme tämän jälkeen vielä jonkin aikaa keskustelua, joka päätyi siihen, että totesimme yhdessä - minä ja ChatGPT - että asia on varsin vaikea monestakin syystä. Tästä huolimatta tekoälyn hyödyntäminen tulee olemaan yhä tärkeämmässä roolissa ihmiskunnan tulevaisuudessa ja teknologian kehityksessä. 

Toivottavasti sen roolin saldo on enemmän hyvä kuin paha riippumatta siitä, onko kyseessä piilaaksolainen vai kiinalainen tekoäly.

* * *

Lopuksi haluan todeta sen, minkä monet muutkin ovat jo todenneet. Eli kysyä, miksi kiinalaiset kehittivät DeepSeekin sen sijaan, että se olisi tehty EU:ssa? 

Syitä voi tietenkin olla monenlaisia, mutta tämän kysymyksen perimmäinen tarkoitus ei ole saada vastausta, vaan herätellä EU:n päättäjiä huomaamaan, että maanosamme on jäämässä yhä enemmän muun maailman jälkeen tieteellis-teknologisessa kehityksessä. 

Ja siksi sen on muutettava politiikkansa fokusta. Eli käytettävää vähemmän aikaa, energiaa ja rahaa kaikenlaiseen ihmisten vapauden rajoitustoimiin ja lisättävä ponnisteluita tieteellis-teknisen kehityksen mahdollistamiseksi. 

Enkä tarkoita tällä pelkästään valtiorahoitteista tiedettä ja tutkimusta, vaan myös - ja ennen kaikkea - yritysvetoisen tieteen ja teknologian sekä niiden tuotosten kaupallistamisen edistämistä ja motivoimista sekä niitä rajoittavan byrokratian purkamista. Sillä tosiasia on, että juuri näiden asioiden tulee - erään muun asian ohella - olla aivan keskeisimpiä EU-asioita, mikäli haluamme taata eurooppalaisille hienon menneisyyden lisäksi myös hyvän tulevaisuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Saamelaisaktivistit tekevät saamelaisille pelkkää hallaa

Niin sanotut saamelaisaktivistit ovat jälleen tekemässä itsestään ja heimostaan naurunalaisia. Ensin Petra Laiti julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jonka mukaan Lappi-sanan englanninkielistä versiota Lapland tai ruotsinkielistä versiota Lappland ei tulisi käyttää missään yhteydessä.

Hän kertoi, että "en näe, miksi olisi vähemmän rasistista käyttää sanaa, joka tarkoittaa 'lappalaisten maata'". Lisäksi hän arveli sanasta Lappi, että "se on kolonialistinen myytti, jota on käytetty tähän päivään asti. Sillä estetään saamelaisten oikeudet heidän omaan maahansa ja veteensä".

Toisin sanoen Petra Laiti vaati englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia muuttamaan äidinkieltään. Eli teki ilmiselvän rasistisen vaatimuksen. Tosin suomen osalta hän peruutti myöhemmin ottamalla yhteyttä asiasta kirjoittaneeseen Iltalehden toimittajaan.

Laitin jälkeen julkisuuteen ilmaantui toinen saamelaisnainen, Erja Morottaja. Hän valitti, että "saamelaisiin on aina liitetty ikävä leima, että he pahoittavat mielensä kaikesta... emme saisi sanoa mistään asiasta, että tämä ei ole oikein. Heti tulee mielensäpahoittaja-klangi."

Toisin sanoen hän valitti sitä, että peilissä näkyvä kasvokuva on vino, koska naama on vino. Näin siitä riippumatta, mitä historian aikana on tapahtunut tai ollut tapahtumatta.

Minä en nimittäin usko hetkeäkään, että tämän päivän englantilaiset, ruotsalaiset tai suomalaiset käyttäisivät sanoja Lapland, Lappland tai Lappi ajatuksenaan halventaa saamelaisia. Sen sijaan sana on kontekstiltaan neutraali tai jopa suorastaan positiivinen tuodessaan lausujansa mieleen ennen kaikkea Fennoskandian pohjoisosien eksoottisen kauniin luonnon.

Lisäksi suomalaiset puhuvat nykyisin pääosin saamelaisista lappalaisten sijaan ja erotuksena suomalaisen taustan omaavista Lapin asukkaista. Myös ainakin tuntemani englantilaiset käyttävät heistä nimitystä "sámi" tai "indigenous sámi". Ruotsissa heitä taas kutsutaan tänä päivänä sanoilla "samer" tai "Sveriges urfolk". Tämä tapahtuu osin saamelaisten toiveesta ja osin siksi, että näin voidaan erottaa toisistaan saamelaiset ja Lapissa asuvat etnisesti norjalaiset/ruotsalaiset/suomalaiset ihmiset.

Eivätkä - ainakaan asiaan vähänkään perehtyneet - suomalaiset, ruotsalaiset tai norjalaiset enää tänä päivänä kiellä saamelaisiin historian kuluessa kohdistuneita vääryyksiä, joista pahin lienee ollut kouluikäisten lasten erottaminen vanhemmistaan. Näin heiltä katkesi yhteys omaan kotikieleen, kulttuuriin, perinteisiin taitoihin ja tapoihin, mikä oli tietenkin äärimmäisen ikävää.

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunutta, eikä se muutu muuksi, vaikka kuinka toivoisi tai vaatisi. Ja siksi saamelaisaktivistien kannattaisi katsoa menneisyyden sijaan kohti tulevaisuutta, joka Lapin asukkaille näyttää juuri nyt erinomaisen valoisalta. 

Näin on myös saamelaisten osalta, mikäli he itse niin haluavat. Sen sijaan nyt nähdyn kaltainen saamelaisaktivistien valittaminen tekee heidän heimolleen pelkkää hallaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

MTV3 julkaisi eilen kyselyn, jossa oli tiedusteltu SDP:n piiripäättäjiltä mieluisinta hallituskumppania. Vastauksissa ylivoimaiseksi ykköseksi nousi suomalainen laitavasemmisto eli Minja Koskelan Vasemmistoliitto. Seuraavaksi sijoittui Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen aisankannattajapuolue eli Keskusta. 

Näin ollen demareiden johtoporrasta kiinnostaisi juuri nyt punamultahallitus, jossa määräysvalta olisi sosialistista talouspolitiikkaa ja arvoliberaalia sosiaalipolitiikkaa tavoittelevilla puolueilla. Lisäksi siinä olisi mausteena aluepoliittisia painotuksia, etenkin jos RKP tulisi - kuten on syytä uskoa - mukaan vartioimaan suomenruotsalaisten etuja. 

Jokainen voi tietenkin pohtia mielessään minkälaista tulevaisuutta tällainen hallitus rakentaisi 2020-luvun lopulle ja 2030-luvun alulle. Ei ainakaan samanlaista kuin valtion menoja sen tulojen mahdollistamiin rajoihin ajava ja katastrofaalisia maahanmuuton lajeja suitsimaan pyrkivä Petteri Orpon (kok) kabinetti. 

* * *

MTV3:n kyselyn toinen yllätys oli se, ettei demareiden piiripäälliköistä juuri kukaan katsonut Vihreitä hallituskumppanuuteen sopivaksi puolueeksi. Se oli nimittäin demaripäälliköille jopa Kokoomusta vastenmielisempi hallituskandidaatti. 

Syitä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta tämä tulos toi kuitenkin mieleeni Timo Soinin taannoiset sanat: "nyt tuli iso jytky" - tosin Vihreiden kannalta käänteinen sellainen. Eikä se lupaa hyvää etenkään kannatuksensa jo muutenkin suurelta osin menettäneelle ja yhä feminiinisemmäksi muuttuvalle poliittiselle vihreistölle, joka näyttäisi näin ajautuvan yhä kauemmaksi poliittisista vallan kammareista. 

Tosiasia kuitenkin on, että tulevan hallituspohjan ratkaisee vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on vuoden 2027 eduskuntavaalien tulos ja toinen puolueiden puheenjohtajien kyky sopia yhteisestä hallitusohjelmasta. 

Siinä mielessä nyt nähty mielipidekysely on sittenkin vain mukavaa poliittista viihdettä. Vaikka tällä kertaa onkin myönnettävä, että harvinaisen mielenkiintoista sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Sosialisteja - onko niitä?

Johtaako Suomen näyttävä operaatio Itämeren tilanteen eskaloitumiseen?

Suomi pysäytti näyttävästi merikaapeleita Venäjän toimeksiannosta katkoneen ja sen varjolaivastoon kuuluvan laivan. Tämä oli tietenkin hyvin tehty, koska kaapeleiden rikkominen oli jo muodostunut tavanomaiseksi venäläisen hybridisodan muodoksi ja olisi siten jatkunut tästä ikuisuuteen. 

Laivaa tutkitaan parhaillaan ja sen jälkeen se tultaneen päästämään matkoihinsa. Tosin mahdollisesti lastistaan vahingonkorvaukseksi tyhjennettynä sekä ehkä myös vakoilulaitteistoltaan neutraloituna.

* * *

Suurempi kysymys kuitenkin kuuluu, että mitä Venäjä tekee seuraavaksi. Erityisesti on pohdittava sitä, että ryhtyykö se suojaamaan varjolaivastonsa tihutöitä sotalaivastollaan. Tai siirtääkö se sabotaasin tekemisen laivanromuilta sotalaivoille.

Tällöin eivät Suomen tai muiden Itämeren rantavaltioiden poliisivoimien rahkeet riittäisi toiminnan pysäyttämiseen, vaan apuun tarvittaisiin sotavoimia - laivoja ja lentokoneita. Ja silloin Venäjän laivaston toimintaan puuttuminen olisi selkeä sotilaallinen eskalaatio, vaikka se olisi kuinka hyvin kansainvälisellä oikeudella perusteltu.

Käytännössähän Itämeri jouduttaisiin sulkemaan kaikilta venäläislaivoilta, mikä olisi - käsittääkseni - jo sinällään kansainvälisen merioikeuden vastainen toimenpide ja aiheuttaisi varmuudella reaktion öljykaupastaan riippuvaiselta Putinin hallinnolta. Toki hänen merivoimansa olisivat viime kädessä riittämättömät lännen ylivoimaa vastaan, mutta sitä venäläiset kenraalit voisivat yrittää tasoittaa vastustajiaan suuremmalla röyhkeydellä.

Tässä mieleeni nousee erityisesti toisesta maailmansodasta tuttu tapa koota öljytuotteita kuljettavat kauppalaivat sotalaivojen suojaamiksi saattueiksi, jotka yksinkertaisesti vain ajaisivat läpi Itämeren kuuntelematta länsimaita ja luottaen siihen, etteivät Suomen, Viron, Ruotsin, Tanskan tai edes Saksan sotavoimat lopultakaan haluaisi käyttää voimaa niiden pysäyttämiseksi. Mutta olisivatko he oikeassa?

* * *

Tämä kaikki tarkoittaaa sitä, että alkava vuosi alkaa Itämerellä ikävässä tilanteessa, joka saattaa johtaa arvaamattomiin seurauksiin, josta kärsivät lopulta kaikki osapuolet. Eivätkä Suomi tai NATO ole siinä tilanteessa välttämättä pelkästään sivustakatsojia, vaan kerran leikkiin lähdettyään niiden olisi jatkettava loppuun asti.

Toivoa tietenkin sopii, että Putin ja hänen sotilasjohtonsa ymmärtäisivät Itämerellä tapahtuneiden tihutöiden johtaneen heidät umpikujaan ja päättävät panna niille pisteen. Jos näin kävisi, jäisi myös edelle kirjoittamani uhkaskenaario - tai muulla tavalla toteutuva eskalaatio - toteutumatta ja rauha palaisi pohjolaan. Se olisi viime kädessä myös Venäjän etu.

Tämä kuitenkin edellyttäisi, että naapurimaan diktaattorilla olisi jäljellä edes jonkin verran realismia. Tai että hänen armeijansa tulisi ensi vuoden aikana yllättäen lyödyksi Ukrainassa esimerkiksi Venäjän talouden luhistumisen seurauksena. 

Valitettavasti kummastakaan ei ole olemassa selviä merkkejä, joten on jäätävä odottamaan tulevaa vuotta ja sen tapahtumia. Ja toivottava, että siitä tulee parempi kuin miltä juuri nyt näyttää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Finland Detains Russia-Linked Ship Suspected of Cable Damage
Kansainvälinen oikeus on ongelma
Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet