Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön

Huomasin vasta nyt Tilastokeskuksen tiedotteen, jonka mukaan Suomen kansantalouden "kausitasoitetun bruttokansantuotteen ennakoidaan kasvaneen vuoden 2026 tammi-maaliskuussa 0,9 % edellisestä neljänneksestä. Työpäiväkorjatun sarjan mukaan bkt kasvoi 1,3 % vuoden 2025 ensimmäisestä neljänneksestä. Työllisten määrän ennakoidaan kasvaneen työpäiväkorjattuna 0,1 % vuodentakaisesta. Tehtyjen työtuntien määrän ennakoidaan laskeneen 0,1 % vastaavasta vuodentakaisesta neljänneksestä."

Saman päivän toinen tiedote puolestaan kertoi, että "kaupan työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 4,9 % vuoden takaisesta. Koko kaupan työpäiväkorjattu myynnin määrä, josta hintojen muutoksen vaikutus on poistettu, nousi 3,6 %."

Kolmas – edelleen samana päivänä julkaistu – tiedote totesi samansuuntaisesti, että "palvelualojen työpäiväkorjattu liikevaihto nousi vuoden 2026 maaliskuussa 5,4 % vuoden 2025 maaliskuusta. Palvelutuotanto eli volyymi, josta hintojen muutosten vaikutus on poistettu, nousi vastaavasti 3,5 %. Vuoden 2026 helmikuussa liikevaihto kasvoi 4,3 % ja volyymi 3,2 %. 

* * *

Näyttää siis hyvältä, mutta näyttäköön. Näin siitä huolimatta, ettei tämä mitä ilmeisimmin olekaan mieluinen uutinen talouselämämme vaikeuksien varaan ensi vuoden vaalikampanjaansa rakentavalle nykyiselle SDP-johtoiselle oppositiolle.  

Kaikille muille suomalaisille talouden kääntyminen sen sijaan on tietenkin hyvä uutinen. Eikä ainakaan hallituspuolueiden piirissä ole pantu pahaksi uutista, jonka mukaan Meyerin Turun telakka ilmoitti kahden jättimäisen risteilijäaluksen tilausvahvistuksesta. 

Puhumattakaan Koneen aikomuksesta nousta maailman suurimmaksi hissiyhtiöksi. Tai Nokian vuoden ensimmäisen neljännesvuoden vertailukelpoisen liikevoiton lähes käsittämättömästä 54 prosentin lukemasta ja AI- ja pilvimyynnin peräti 49 prosentin kasvusta. 

* * *

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei sen enempää Suomen talouden pysyvästä käänteestä kuin maan poliittisen tilanteen muutoksestakaan. 

Siitä huolimatta on todettava, että edelle kirjaamani talousluvut ovat viime vuosiin verrattuna aivan poikkeuksellisia. Ja siksi jään ainakin itse odottamaan – niin sanotusti kieli pitkällä – mitä Tilastokeskuksetn seuraavat talousraportit ja pörssiyhtiöiden toisen neljänneksen tulokset kertovat. 

Ja ennen kaikkea, näkyykö tämä muutos jollain tavalla tulevien poliittisten mielipidemittausten tuloksissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa

Suomeen kohdistuvaa maahanmuuttoa on perusteltu muun muassa kansalaistemme heikon lisääntymisaktiviteetin tuottamalla työvoimapulalla. Siksi oli kulmakarvoja nostattavaa lukea Kelan johtajana toimivan Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman näkemyksestä, jonka mukaan tekoäly tulee seuraavien kymmenen vuoden kuluessa korvaamaan noin tuhat Kelan työntekijää. Näin hän asettui samalle kannalle kuin Kelan pääjohtaja Lasse Lehtonen aiemmin.

Mikäli näin käy, vapautuisi noin 12 prosenttia Kelan 8 000 työntekijästä yhteiskunnan muihin tehtäviin. Jos tämä prosenttiosuus pätee yhteiskunnan kaikkiin muihinkin tehtäviin, työtä vailla olevan työvoiman määrä enemmän kuin kaksinkertaistuu nykyisestä - ja on siten käytettävissä yhteiskunnan tai yksityisten yritysten muihin työtehtäviin.

Minun nähdäkseni Kelan johtajien näkemys on varsin realistinen ja tulisi siten huomioida myös suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa, jottei sitä kautta synnytettäisi uudenlaista etnisesti monimuuotoista alaluokkaa, joka ei jaa yhteiskuntamme kulttuuria, arvoja ja tapoja. Ja joka suurella todennäköisyydellä muuttuisi vähitellen yhteiskuntaa polarisovaksi väestönosaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset
Sanna Marinin näkemyksestä
Afrikan sarven väkivallasta työperäiseen maahanmuuttoon

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö

Ylen mukaan Espoon ympäristöyhdistys on huolissaan suunnitteilla olevan datakeskuksen vaikutuksista sille varattua 5,4 hehtaarin kokoista tonttia laajemmalle alueelle. Sen mielestä alue on ainutlaatuisen arvokas ja alueen rakentaminen tulisi välittömästi heikentämään sen tilaa.

Asiaa sen paremmin tuntematta en toki väitä, etteikö tällä Kehä III:n varrella olevalla alueella voisi olla ympäristöarvoja. Sen sijaan totean, että me puhumme nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin osasta ja sen läpi kulkevasta väylästä, jolla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Enkä siksi usko hetkeäkään, että juuri tämä tontti tai sen välitön ympäristö olisi ympäristönsuojelullisesti mitenkään ainutlaatuisen arvokas. 

Sen sijaan on tosiasia, että mikäli Suomessa halutaan asua nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme tähän maahan elinkeinoja, infrastruktuuria, teollisuutta, työpaikkoja, yrityksiä, vientiä, verotuloja, investointeja ja niin edelleen.  

Niiden hankkiminen puolestaan tahtoo aina ja kaikkialla rasittaa ympäristöä. Datakeskukset suurina rakennuksina tietenkin ennen kaikkea vähentävät rakentamatonta maa-alaa. Ja jos nyt oikein vakavasti mietin, niin ympäristön kannalta Espoo jo valmiiksi paljolti rakennettuna - ja vilkkaasti liikennöidyn Kehä III:n vierusta etenkin - on varmasti vähemmän haitallisia ympäristölle tai ihmisille kuin melkein mikään muu Suomen kolkka. 

Lisäksi investointien ja työpaikkojen kannalta on usein eduksi, että paikalla on hyvät liikenneyhteydet ja lähistöllä paljon asutusta. Eikä kai ole epäilystä, etteikö datakeskuksen suunniteltu sijainti täyttäisi näitä toiveita.

 

Ja siksi - jos se datakeskus rakennetaan joka tapauksessa - on vaikea nähdä sille sopivampaa rakennuspaikkaa kuin nyt puheena oleva. Enkä tämän takia voi pitää järjellisenä - vaan pikemminkin älyllisesti epärehellisenä - Espoon ympäristöyhdistyksen nurinaa, joka parhaimmillaankin johtaisi datakeskuksen siirtämisen paikkaan, josta luonto ja ympäristö kärsisivät nyt suunniteltua enemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Tekoäly vastasi kuopiolaiselle aineenopettaja Tomi Nissiselle

Kuopiolainen aineenopettaja kertoi oppilaidensa hyödyntävän tekoälyä koulutehtäviensä tekemisessä. Se on tietenkin nokkelaa, mutta opittavaksi tarkoitetut asiat jäävät helposti oppimatta. Lisäksi tekoälyä luvatta käyttävät saavat ansiottoman edun suhteessa muihin oppilaisiin.

Ongelma on tietenkin luotu sillä, että kouluissamme on vuosien saatossa siirrytty yhä enemmän erilaisten koulutöiden arvosteluun kynällä ja paperilla tehtävien kokeiden sijasta. Yksi ratkaisu olisi siten paluu minun koulunkäyntiaikoihini, jolloin osaamista mitattiin lähes pelkästään ilman apuvälineitä tehtävien kokeiden kautta.

Kysyin asiaa kuitenkin itse ongelmalta, eli esitin ChatGPT-tekoälysovellukselle kysymyksen siitä, "mitä opettajan pitäisi tehdä, kun oppilaat käyttävät tekoälyä koulutehtäviensä tekemiseen". Vastaus oli ajatuksia herättävä, joten välitän sen kuopiolaisen opettajan nähtäväksi ja hyödynnettäväksi tämän blogin kautta. 

"Kun oppilaat käyttävät tekoälyä koulutehtäviensä tekemiseen, opettajan kannattaa harkita seuraavia toimenpiteitä:

Tietoisuuden lisääminen: Opettajan tulee ensin olla tietoinen siitä, että oppilaat käyttävät tekoälyä tehtäviensä avuksi. Seuraa kehitystä teknologiassa ja ymmärrä erilaisia tapoja, joilla tekoäly voi tukea oppilaita tehtävien ratkaisemisessa.

Selkeät ohjeet ja säännöt: Laadi selkeät ohjeet oppilaille tehtävien tekemiseen. Kerro heille, mitkä työkalut ja apuvälineet ovat sallittuja ja mitkä eivät. On tärkeää asettaa selkeät rajat tekoälyn käytölle, jotta oppilaat eivät väärinkäytä sitä.

Korosta oppimisprosessia: Keskity oppimisen tärkeyteen eikä pelkästään lopputulokseen. Kannusta oppilaita ymmärtämään tehtävät ja pohdiskelemaan niitä syvällisemmin. Kehitä tehtäviä, jotka edellyttävät luovuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, joihin tekoäly ei välttämättä pysty vastaamaan.

Arvioinnin sopeuttaminen: Ottaen huomioon tekoälyn käytön, harkitse arviointimenetelmiä, jotka pystyvät erottamaan oppilaiden oman osaamisen ja tekoälyn avulla tuotetun tiedon. Voit esimerkiksi järjestää suullisia esityksiä, ryhmätyöprojekteja tai muita luovia tapoja arvioida oppilaiden osaamista.

Ohjaa eettiseen käyttöön: Puhu oppilaille tekoälyn eettisestä käytöstä. Keskustele siitä, miksi tiedon plagioiminen tai väärentäminen ei ole hyväksyttävää. Korosta rehellisyyden, luotettavuuden ja oman työn arvon merkitystä.

Koulutus ja tuki: Tarjoa opiskelijoille koulutusta tekoälyn käytöstä ja sen hyödyntämisestä opiskelussa. Auta heitä ymmärtämään, miten tekoäly voi olla hyödyllinen työkalu, mutta myös mitkä ovat sen rajat ja rajoitukset.

Muista, että tekoälyn käyttö opiskelussa voi olla myös positiivinen asia, kun sitä käytetään oikein ja hyödyllisesti. Tärkeintä on edistää oppilaiden oppimista ja kehittää."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?
DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Tämä on kuudestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi onnistui luovimaan toisen maailmansodan jälkeen Paasikiven-Kekkosen-linjana tunnetuksi tulleen suomettumispolitiikan varjossa kohti läntistä maailmaa. Samalla nuorison koulutustaso nousi oleellisesti, mutta synnytti äärivasemmistolaisen opiskelijaliikkeen, jonka käyttövoima kuihtui elintason nousun ja maastamuuton seurauksena.

Seuraavassa vaiheessa 1980-luvun Suomi suuntasi kohti vertaansa vailla olevaa taloudellista nousua.  Sen käyttövoimana oli rahapolitiikan liberalisointi, joka salli pankeille oikeuden liikutella ulkomaisia valuuttoja ja myöntää niihin perustuen valuuttalainoja myös yrityksille, joilla ei ollut ulkomaisissa valuutoissa laskutettavia tuloja. Samalla kuitenkin jätettiin Suomen markka poliittisesti säädellyksi eli sen arvo jäi vapauttamatta markkinavoimien päätettäväksi.

Tämä ristiriita loi pohjan 1990-luvun laman poikkeukselliselle syvyydelle Suomessa. Valuuttalainojen vapautumisen seurauksena markkinoille tulvi rahaa, joka suuntautui lähinnä kotimarkkinoille. Samaan aikaan vahvan markan politiikka kuristi vientiyrityksiä ja poliittisella tasolla tiukasti kielletyt devalvaatio-odotukset nostivat kotimaisia korkotasoja. 

Niinpä Suomen markka sidottiin euron edeltäjään eli ecuun ylikorkealla kurssilla. Lopulta koko rakennelma kaatui, pankkeja meni konkurssiin ja erityisesti kotimarkkinayrityksiä sortui pakkodevalvaation jälkeen kohtuuttoman kalliiksi käyneisiin valuuttalainoihinsa, valtion velka räjähti kasvuun, vientiyritysten kilpailukyky väheni, työttömyysaste nousi tolkuttomiin mittoihin ja velkaiset ihmiset menettivät tulevaisuutensa joutuessaan vararikkoon.

Kaiken tämän seurauksena markka päästettiin lopulta kellumaan, minkä seurauksena vientiyritysten kilpailukyky parani nopeasti. Sen seurauksena Suomen talous muuttui Nokian menestyksen myötä suuryritysvetoiseksi ja alihankintavetoiseksi. Samalla suomalaiset suuryritykset alkoivat kansainvälistyä ripeästi. 

Laman syvyyteen vaikutti osaltaan myös Neuvostoliiton samaan aikaan tapahtunut romahtaminen, jonka seurauksena idänkauppa romahti. Sen seurauksena suomalaiset poliitikot jättivät käyttämättä tilaisuuden liittyä entisten Varsovan liiton jäsenten ja Neuvostoliitosta irronneiden Baltian maiden tavoin läntiseen sotilasliittoon eli NATO:n, koska se olisi osoittanut heihin vuosikymmeniä kohdistuneet suomettumisepäilyt oikeiksi. Euroopan Unioniin kuitenkin liityttiin vuonna 1995, vaikka sitä pidettiin vielä vuonna 1991 täysin epärealistisena tavoitteena.

Suuren laman jälkeen suomalainen talous muuttui aiempaa uusliberalistisemmaksi, mistä yhtenä merkkinä on työnantajan ja työntekijöiden välisen suhteen hämärtäminen yrityksen tuloihin sidottujen optiojärjestelyiden kautta. Näin palkansaajien suhteellinen asema heikkeni, eikä suurtyöttömyys mahdollistanut työntekijäpuolelle aktiivista toimintaa sen poistamiseksi. 

Tähän päättyi tämän kirjoitussarjan pohjana ollut professori Heikki Ylikankaan teos. Siinä jäivät siis käsittelemättä Nokian tuho, Suomen puolustuspoliittinen länsisuuntaus sekä näiden jälkeiset tapahtumat. Sallittakoon tähän yhteyteen kuitenkin vielä muutama kommentti niihin liittyen.

* * *

Yksi lama-ajan merkittävimmistä toimenpiteistä oli suomalaiseen koulutukseen panostaminen. Sen seuraksena maahan syntyi ennenäkemätöntä osaamista, joka mahdollisti Nokian nousun aivan poikkeukselliseen asemaan suomalaisessa taloushistoriassa. Se oli parhaimmillaan maailman selkeä markkinajohtaja alallaan noin 40 prosentin markkinaosuudella - ja vieläkin suuremmalla osuudella tuotoista - mutta ajautui sellaisena kahteen tuhoisaan virheeseen.  

Ensinnäkin Nokia menetti innovatiivisuutensa todennäköisesti virheellisen henkilöstöpolitiikan seurauksena. Siihen johti yrityksen harjoittama sisäiseen kilpailutukseen perustunut tuotekehitys, josta seurasi epäterve taistelu talon sisällä, mikä suuntasi ihmisten huomion uuden tekemisestä kilpailevan ryhmän tuotekehityksen kampittamiseen. 

Toiseksi yrityksen lähes määräävä asema markkinoilla johti voittojen maksimointiin kustannuksia minimoimalla. Tämän seurauksena yrityksen tuotteita valmistettiin halvan työvoiman maissa, joista lopulta rekrytoitiin myös tuotekehityksen työvoimaa ymmärtämättä, että länsimaiden ja kehitysmaiden välisellä elintasoerolla on myös tosiasioihin perustuvia syitä. 

Nokian tuhon myötä suomalainen talouselämä menetti lippulaivansa, jolloin vihreään kultaan perustuvat suuryritykset palasivat talouden selkärangaksi. Nokian tuhoutuessa sen osaava työvoima ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan on jakautunut hyödyttämään useampia suomalaisia yrityksiä. 

Samaan aikaan Suomi on EU:n integraatioprosessin myötä menettänyt omaa itsenäisyyttään Brysseliin ja joutunut kriisitilanteissa rahoittamaan pienemmän tuottavuuden valtioita. Toisaalta tietotekniikan kehitys on ajanut metsäteollisuuden rahantekoautomaatin eli paperin kulutuksen alas, mikä on vastareaktiona virkistänyt näiden yritysten tuotekehitystä. 

Tässä vaiheessa karu totuus on se, ettei Suomen talous ole vieläkään saavuttanut sitä kansainvälistä asemaa, joka sillä oli Nokian suuruuden aikana. Eikä metsien talouskäyttöön EU:n tasolta kohdistuvat rajoitusvaateet ainakaan edistä sen tulevaisuutta, mikäli ne toteutuvat. 

Ulkopolitiikan osalta Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen osoitettua puolueettomuuspolitiikan onttouden tarjoutui Suomi pikavauhtia osaksi läntistä puolustusliittoa. Toteutuessaan tämä päätös varmistaa maan sotilaallisen turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen, mutta saattaa samalla johtaa aiempaa useammin sotkeutumiseen kansainvälisiin konflikteihin ja vahingoittaa suhteita suureen itäiseen naapuriin.

Ehkäpä suurin suomalaisen yhteiskunnan muutos on kuitenkin tapahtunut kehitysmaista länsimaihin suuntautuneen kansainvaellusaallon seurauksena. Sen ja kantaväestön lisääntymishaluttomuuden seurauksena Suomen väestöpohjan laatu tulee muuttumaan oleellisesti aiemmasta - eikä tämän fundamentaalisen muutoksen kaikkia seurauksia ole tässä vaiheessa mahdollista ennakoida. Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että maahan on muodostunut heikosti integroituva väestönosa, joka kantaväestöä nopeammin kasvavana tulee muuttamaan koko suomalaisen yhteiskunnan perusrakennetta. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kun minä kuolen...
Nokia ja kustannukset