Olemme viime päivinä saaneet seurata mielenkiintoista sukupuoli-ideologiaan liittyvää tapausta. Siis sitä, josta
Salon seudun sanomat kirjoitti, että eräs koulu oli ottanut yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun, koska joku sen
ala-asteen oppilaista oli kirjoittanut, että sukupuolia on vain kaksi.
Tämän seurauksena valtion korkea virkamies
oli ottanut kannan, jonka mukaan "tasa-arvovaltuutettu muistuttaa perusopetuksen järjestäjää ja koulua siitä, että molemmilla on tasa-arvolakiin perustuva velvollisuus huolehtia sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellon noudattamisesta. Perusopetuksen järjestäjällä ja koululla on paitsi oikeus myös velvollisuus puuttua tilanteeseen tai esimerkiksi yksittäisen oppilaan toimintaan, joka syrjii tai loukkaa sukupuolivähemmistöön kuuluvia muita oppilaita. Lisäksi opetuksen järjestäjällä ja koululla on velvollisuus edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.
Koululla on näin ollen ollut tasa-arvolain nojalla paitsi oikeus myös velvollisuus kieltää oppilastyö, joka on sisältänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin."
Tapaus on tietenkin meille tavallisille täysjärkisille ihmisille käsittämätön. Sitä sen pitäisi olla myös kaikille ihmisoikeuksista kiinnostuneille - jollainen tasa-arvovaltuutetunkin voisi kuvitella olevan - sillä
YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan, että "jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä".
* * *
Bloggarikollega Yrjöperskeles
ehti jo eilen ottaa kantaa tapahtuneeseen.
Totesin hänen kirjoituksensa keskusteluosioon, että "tämä on tosiaan niin mielenkiintoinen tapaus, että sillä saattaa olla paljonkin merkitystä tulevissa vaaleissa. Voipa jopa ratkaista seuraavan pääministerin nimen."
Nähtäväksi siis jää, sataako koulun ja tasa-arvovaltuutetun toiminta niitä mitä ilmeisimmin myötäilevän arvoliberaalin vihervasemmiston vai kenties arvokonservatiivisen oikeiston leiriin. Vaaleihin on joka tapauksessa aikaa enää
reilut kolme viikkoa, joten tapaus tuskin haihtuu niiden mielistä, joille se on merkitsevä."
* * *
Lopuksi otan vielä kantaa tuohon sukupuolten lukumääräkysymykseen. Ja teen sen suomen kielen kannalta, koska tasa-arvovaltuutetun päätös perustui erityisesti sanojen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti merkityksiin.
Sana sukupuolihan on yhdyssana, joka koostuu kahdesta osasta: suku ja puoli. Suku taas viittaa lisääntymisen kautta toisiinsa liittyviin ihmisiin. Eli kaikilla samaan sukuun syntyperänsä puolesta kuuluilla ihmisillä on vähintään yksi yhteinen esi-isä, jonka sukusolu on aikanaan yhtynyt toiseen sukusoluun.
Sukusoluja taas on kahdenlaisia: on suurempia ja pienempiä. Ja koska sukua voi jatkaa vain yhdistämällä näitä keskenään, syntyy uutta ihmiselämää vain sellaisesta seksistä, jossa saatetaan suuremmat ja pienemmät sukusolut yhteen.
Siten suomen sanan sukupuoli jälkiosa on varsin kuvaava: sen enempää suurempia kuin pienempiäkään sukusoluja tuottava ihminen ei ole suvun kannalta kokonainen, vaan puolikas, jonka tulee yhtyä toiseen - ja vieläpä erilaiseen - puolikkaaseen, jotta suku voisi hänen kannaltaan jatkua. Tämä ilmaisu vastaa tarkasti myös biologista tosiasiaa.
Koska ei ole kolmannenlaisia sukusoluja, ei myöskään sukupuolia sanan varsinaisessa merkityksessä voi olla kuin kaksi. Mutta toki niiden lisäksi on olemassa hedelmättömiä ihmisiä, jotka eivät tuota lainkaan funktionaalisia sukusoluja tai pysty muuten saamaan lapsia, eivätkä siten pysty jatkamaan sukuaan - eivät ainakaan ilman nykyaikaisen lääketieteen apua. Tämä ei kuitenkaan ole oleellinen eikä ainakaan sukupuolikysymys, sillä tämän ilmiön taustalla on valtava määrä erilaisia syitä, joista
osa on varsin erikoisia.
Kahdella sukupuolella en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisillä voisi olla vaikka kuinka monia sukupuoli-identiteettejä. Niitä ei ainakaan nykyisin tavata kutsua negatiivissävytteisillä nimityksillä - kuten kehityshäiriöiksi, mielenterveysongelmiksi tai muuksi sellaiseksi - vaikka kaikissa näissä tapauksissa esiintyy selkeä ristiriita eli häiriö suvunjatkamisen perusteella määrittyvän sukupuolen ja seksuaalikäyttäytymisen välillä, vaan puhutaan mieluummin esimerkiksi
sukupuolten tai seksuaalisuuden moninaisuudesta.
Ilmaisuista ensimmäinen on sanatarkasti ottaen väärin, kuten edeltä ilmenee, mutta jälkimmäinen taas hyvinkin osuva: viittaahan suomen kielen sana seksi intiimiin kanssakäymiseen. Ja sellaistahan voi harrastaa paitsi kaikenlaisten ihmisten ja ihmisryhmien, niin myös itsekseen tai jopa muiden eläinlajien edustajien kanssa. Lapsia eli sukua kuitenkin syntyy vain miehen ja naisen välisessä seksissä.
* * *
Lopuksi on siis syytä todeta, että tasa-arvovaltuutetun kannanoton perustelu oli asiallisesti ja kieliopillisesti virheellinen väittäessään - aiempiin päätöksiinsä viitaten - että "sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä vain kahteen, toisistaan selvästi erotettavaan sukupuoleen". Oikein olisi ollut kirjoittaa, että "sukupuoli-identiteetti on moninainen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä vain kahteen, toisistaan selvästi erotettavaan sukupuoleen".
Näin ollen tasa-arvovaltuutetun päätös, jonka mukaan "koululla on näin ollen ollut tasa-arvolain nojalla paitsi oikeus myös velvollisuus kieltää oppilastyö, joka on sisältänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin" on virheellisesti perusteltu. Valitettavasti päätökseen johtava oppilaan teksti ei ole julkisesti saatavilla, joten en pysty tässä kirjoituksessa ottamaan kantaa siihen, oliko tasa-arvovaltuutetun päätös myös asiallisesti virheellinen - eli sisälsikö se "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin" vai ei.
Selvää on kuitenkin, ettei koululla tai tasa-arvovaltuutetulla ole YK:n ihmisoikeuksien julkistuksen perusteella oikeutta kieltää oppilaalta tämän mielipidettä. Ja siten niiden toiminta on ollut yhteisesti sovittujen ihmisoikeuksien vastaista.