Tyhmimmän kansanosan suuruus

Eilisen kahden kirjoituksen (yksi, kaksi) "juhlapäivän" jälkeen on aika palata arkeen. Ja mikäpä siihen kävisi paremmin kuin demareiden politiikan tarkasteleminen. 

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmania (sd) nimittäin kävi melkein sääliksi, kun hän puolueensa kesäkokouksessa yritti keksiä kritisoitavaa hallituksen talouspolitiikasta. Niinpä hän tarjoili sekä jakopolitiikkaa että tempputyöllistämistä potentiaalisille äänestäjilleen. 

Lindtmanin jakopoliittinen lista sisältäisi alle 30-vuotiaille työttömille työ-, harjoittelu-, oppisopimus- tai koulutuspaikkaa veronmaksajien tuella, eläkkeelle pääsyä pitkäaikaistyöttömille, valtionraha yrityksille pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä, kotitalousvähennystä, pienyrityksille 25 prosentin verohyvityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta ja arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista sekä sosiaaliturvan suojaosien uudistamista työn vastaanottamisen kannustamiseksi.

Eikä Lindtman unohtanut myöskään retoriikkaa, vaikkei mikään varsinainen ruuneperi olekaan. Niinpä hän huomautti sinänsä aivan oikein, että työllisiä on nyt noin 70 000 vähemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka Suomi lähti tälle vaalikaudelle historiansa korkeimmasta työllisyydestä. 

* * *

Suomalaisten työllisten määrän vähenemiseen ovat vaikuttaneet sekä pitkään jatkunut heikko suhdannetilanne – johon maailmanpoliittiset tapahtumat ovat osaltaan vaikuttaneet – että Petteri Orpon (kok) hallituksen toimet, jotka pitkällä aikavälillä pyrkivät lisäämään työn tekemisen ja työvoiman palkkaamisen kannustimia, mutta samalla heikentävät lyhyen aikavälin kokonaiskysyntää. Toisin sanoen talouden pohjaa on tervehdytetty vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Orpon hallitus on siten tehnyt toimia, joiden seurauksena suomalainen talous voi nyt lähteä taloudellisesti terveeseen kasvuun, jossa yrittäminen ja työllistäminen kannattavat aiempaa paremmin. Ja sitä kautta Suomen taloudesta tulee aiempaa dynaamisempi markkinatalouden ristiaallokossa.

Antti Lindtmanin ja koko opposition kannalta tilanne on ikävä. Hallituksen talouspolitiikan tulokset ovat alkaneet nyt näkyä suomalaisten yritysten ja sitä kautta koko kansantaloutemme toiminnassa. Siitä on viime aikoina raportoinut Tilastokeskus, jonka mukaan esimerkiksi teollisuustuotanto kasvoi kesäkuussa 2026 sekä edellisestä kuukaudesta että vuodentakaisesta, teollisuuden liikevaihto kasvoi 13,5 % vuoden 2026 kesäkuussa, rakentamisen liikevaihto kasvoi vuoden 2026 kesäkuussa 12,4 % vuodentakaisesta, teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 kesäkuussa 16,6 % vuodentakaisesta ja vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2026 kesäkuussa. 

Alla olevasta kuvasta näkyy viime kesäkuun talouskasvun poikkeuksellisuus tällä vuosikymmenelle. Eikä siten ole mikään ihme, että esimerkiksi Osuuspankin ekonomistit ennustivat eilen Suomen talouden kasvavan ensi vuonna kaksi prosenttia. 

* * *

Kysymys tietenkin kuuluu, että mitä Antti Lindtmanin ja SDP:n pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Koska himo valtiolaivan peräsimeen on kova, ei Orpon hallitukselle voi antaa tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Siten vaihtoehdoksi jää alussa kuvaamani vasemmistolainen retoriikka, joka uppoaa tyhmimpään kansanosaan.

Tämän seurauksena kevään eduskuntavaalit ratkaiseva kysymys on tyhmimmän kansanosan suuruus armaassa kotimaassamme. Ymmärretäänkö Orpon ja hänen oikean kätensä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johtaman hallituksen tekemä suurtyö suomalaisen yhteiskunnan taloudellisten raamien tervehdyttämiseksi ja annetaan nykyiselle hallituspohjalle neljän vuoden jatkoaika? Vai langetaanko Lidtmanin ja hänen vieläkin vasemmistolaisempien kumppaneidensa sujuvasanaiseen – mutta järjettömään – retoriikkaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä
Vihreät talouskasvua vastaan

Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Venäjä on joutunut viime päivinä yhä ahtaammalle kolmen päivän erityisoperaatiossaan. Siitä ehkä hätkähdyttävin esimerkki on moskovalaisen öljyteollisuuden yksiköiden tuhoutuminen – pääosin ukrainalaisten droonien, mutta ilmeisesti myös venäläisen ilmapuolustuksen seurauksena. 

Samaan aikaan ukrainalaiset ovat ulottaneet hyökkäyksensä jo 2 500 kilometrin päähän sijaitsevaan Tyumenin öljynjalostamoon. Eikä Krimin niemimaan ahdinko huoltoyhteyksien haavoittuvuuden takia helpota presidentti Vladimir Putinin asemaa. 

* * *

Tämä kaikki on johtanut sosiaalisessa mediassa venäläisten trollien vastaiskuun. Moskovan iskuja väitetään huijaukseksi, selitetään Venäjän ryhtyvän uuteen hyökkäykseen Ukrainassa ja uhkaillaan jopa öljyteollisuuden tuhoamisen seurauksena käynnistyvällä ydinsodalla.

Itse asiassa ydinsodan käynnistyminen Venäjän sotaonnen kääntymisen seurauksena saattaa olla todellinen uhka, mikäli Vladimir Putin pelkää asemansa vaarantuvan sotilaallisen tappion myötä. Hänen kannaltaanhan tappio saattaisi tietää vallasta syöksemistä tai jopa hengenmenoa.

Siksi olisi tärkeää, että länsimaat – ja aivan erityisesti USA – ilmoittaisivat yksiselitteisesti, että venäläisen ydinaseen käyttö ylittäisi kaikissa tapauksissa sellaisen vastaiskun kynnyksen, mikä suuntautuisi sinne, missä Putin pitää tiedustelutietojen mukaan kulloinkin majaansa. Toivon mukaan tästä seuraava pelko riittäisi kaikissa tilanteissa pitämään venäläiset ydinaseet laukaisualustoillaan.

* * *

Samalla olisi syytä painottaa Venäjän diktaattorille, että hänellä on edelleen mahdollisuus tehdä rauha. Se ei edellyttäisi kuin joukkojen pois vetämistä Ukrainasta ja korvausten maksamista hänen erityisoperaatiossaan aiheutetuista tuhoista. 

Sekä sitä, että Putinilla olisi jäljellä edes hiukkanen tervettä järkeä. Toisaalta voi olla niin – kuten edelle kirjoitin – ettei Putinilla olisi enää tulevaisuutta, mikäli Venäjä palaisi Ukrainasta tappion kärsineenä. Onhan hänellä epäilemättä tiedossaan ennakkotapaus ensimmäisen maailmansodan tappiosta, joka johti tsaari Nikolai II:n ja tämän perheen murhaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sodankäynnin suuri muutos
Ukraina nolasi Vladimir Putinin
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden

Näin on, mutta olkoon!

Eilinen päivä oli Tilastokeskukselta varsinaista ilotulitusta. Se nimittäin julkaisi peräti viisi tiedotetta suomalaisten luettavaksi. 

Ensin tuli ulos tiedote, jonka mukaan suomalaisissa majoitusliikkeissä vietettyjen yöpymisten kokonaismäärä kasvoi 3 % edellisvuodesta. Ei hullumpaa, ei ainakaan, jos sattuu olemaan majoitusliikkeen omistaja. 

Seuraavaksi päivänvalon näki uutinen, jonka mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 7,3 % verrattuna vuoden 2025 maaliskuuhun. Eikä tässä kaikki, sillä heti perään Tilastokeskus kertoi, että teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 % vuodentakaisesta. Hurjaa!

Näiden jälkeen tilastomiehet ja -naiset viestittivät myös siitä, kuinka teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,6 % vuoden 2025 maaliskuusta. Ja jatkoivat kertomalla, että rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,7 % verrattuna vuotta aiempaan. Onhan tämä melkoista!

* * *

Kun vielä huomioidaan, että neljä päivää sitten kirjoitin merkinnän samasta aihepiiristä otsikolla "Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön", niin miten muutenkaan tästä jatkaisi kuin toteamalla, että näin on, mutta olkoon! Sekä alkamalla vähitellen uskoa, että pääministeri Petteri Orpon (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) talouspoliittinen linja näyttäisi alkavan vähitellen tuottaa tulosta.

Tai no, toki voisin viitata eilisen illan päivitykseeni ja vihjata myös Yleisradion journalisteille, että kenties näistäkin tiedotteista kannattaisi repiä näyttäviä otsikoita – tai ainakin mainita pari sanaa. Ellei suorastaan tehdä rehellinen analyysi siitä, miten Suomen talouden kasvuun lähteminen vaikuttaisi hallitus- ja oppositiopuolueiden näkymiin ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Taiwanin kysymys uuteen vaiheeseen?

Kiinan sisällissodan lopussa vuonna 1949 kenraali Tšiang Kai-šekin johtaman vanhan hallinnon armeija perääntyi Taiwaninsaarelle. Voittajan eli Mao Zedongin johtamat kommunistit eivät tulleet perässä, joten maailmaan syntyi uusi köyhä saarivaltio. 

Taiwan oli aluksi yksiselitteisesti kehitysmaa, johon virtasi vielä 1960-luvulla paljon kehitysyhteistyörahaa. Toisaalta se edusti YK:ssa koko Kiinaa – ja kuului turvallisuusneuvostoon – aina vuoteen 1971 asti, jolloin taiwanilaiset erotettiin koko järjestöstä ja tilalle astui Maon kommunistihallinto. 

Ajan myötä Taiwan siirtyi demokratiaan ja omaksui kapitalistisen talousmallin. Sen seurauksena maasta on tullut pieni talousjättiläinen, jolla on merkittävä asema elektroniikka- ja konepajateollisuudessa sekä petrokemian tuotteissa – puolijohdekomponenttien osalta sillä on jopa johtava asema koko maailmassa.

* * *

Samaan aikaan taiwanilaiset ovat USA:n tukemana varustutuneet hampaisiin asti. Syynä siihen on saarta edelleen himoitsevan Kiinan aiheuttama uhka, joka näyttäisi olevan USA:n presidentille Donald Trumpille merkittävämpi asia kuin Ukrainan sota. 

Siksi oli merkittävää huomata, että europarlamentaarikko, kenraali, Pekka Toveri ennusti sosiaalisessa mediassa Kiinan hyökkäävän saarivaltioon lähiaikoina. Sen merkkinä hän pitää maan sotilasjohdossa tehtyjä laajoja puhdistuksia. 

Mikäli Toveri on oikeassa, tulemme näkemään tämän ajan kahden suurimman sotilas- ja talousvallan yhteenoton, jossa Yhdysvallat asettuu Taiwanin rinnalle taistelussa Xi:n armeijaa vastaan. Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi. 

Jos niin kuitenkin käy, on toivottavaa, että yhteenotossa vältyttäisiin ydinaseiden käytöltä ja tyydyttäisiin sotimaan pelkästään konventionaalisilla keinoilla. Toki näin varmasti tapahtuukin aluksi, mutta pidättäytyvätkö molemmat osapuolet ydinaseista myös siinä tapauksessa, että niistä toinen on jäämässä tappiolle? 

Tästä syystä Taiwanin kysymys on äärimmäisen tärkeä. Tähän mennessähän ydinaseita on käytetty ihmisiä vastaan ainoastaan toisessa maailmansodan lopussa, mutta emme tiedä olisiko joko Xi Jinping tai Donald Trump valmis turvautumaan niihin – mahdollisen tappion häämöttäessä – kasvojensa menettämisen estämiseksi? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Trumpilla ässäkortteja hihassaan?
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Venäläinen paperitiikeri ja Kiinan keisari

Kääntyykö Suomen talous?

Tilastokeskuksen mukaan Suomen vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2025 heinäkuussa. Maksutaseen mukainen tavaraviennin arvo kasvoi 23 % vuodentakaisesta ja sen seurauksena pääomaa virtasi nettomääräisesti ulkomailta Suomeen.

Vaihtotaseen kehitys vuodesta 2006 alkaen on ollut hyvin mielenkiintoinen. Kuten muistamme, oli Suomen talous hyvällä mallilla aivan tämän vuosituhannen alussa, mutta romahti vuonna 2008 paljolti Nokian matkapuhelintoiminnan epäonnistumisen seurauksena. Eikä ole sen jälkeen noussut. Alla olevasta kuvasta näkyy maksutaseen kuukausittainen vaihtelu tältä ajalta.

Kuten kuvasta näkyy, oli vaihtotase pääasiassa ylijäämäinen niin kauan kuin Suomen taloudella meni hyvin. Sen jälkeen se notkahti pääasiassa alijäämäiseksi ja viime vuosina kuvaa ovat hallinneet noin kerran vuodessa tapahtuneet valtavat alkukevääseen osuneet notkahdukset. 

Tänä vuonna tuo notkahdus oli pienempi kuin vuosiin ja samalla positiivisten kuukausien plussat ovat kasvaneet aiemmasta. Siten lienee odotettavissa, että koko vuoden 2025 vaihtotaseesta tulee pitkästä aikaa selvästi positiivinen. 

Suomen vaihtotase on nimittäin ollut negatiivinen vuodesta 2011 alkaen. Ainoat poikkeukset tästä ovat olleet vuosina 2020 ja 2021, jolloin se oli niukasti positiivinen – todennäköisesti vuosina 2015-2019 toimineen Juha Sipilän (kepu) johtaman oikeistohallituksen tekemien talousuudistusten seurauksena.  

* * *

Suomen talouden kannalta on hiljalleen kuulunut myös muita positiivisia uutisia. Eilisaamun uutisen mukaan maamme pienten ja keskisuurten yritysten suhdannenäkymät ovat kohentuneet viime kevääseen verrattuna ja ovat nyt parhaat sitten vuoden 2022. 

Eikä siinä kaikki, sillä teollisuuden uusien tilausten arvo oli heinäkuussa yli viidenneksen suurempi kuin vuotta aiemmin. Tämäkin ennakoi käännettä, sillä vielä heinäkuussa toteutunut teollisuustuotanto laski verrattuna sekä edelliskuukauteen että -vuoteen. 

Toivoa siis sopii, että Suomen talous on menossa kohti parempia aikoja. Ja ennen kaikkea sitä, että – jos ja kun näin käy – tämä hyödynnetään tulevina vuosina demarityyppisen jakopolitiikan sijaan vastuullisena taloudenpitona, jossa myös julkinen velkakehitys käännetään positiiviseksi.

Tässä asiassa vastuu on ennen kaikkea suomalaisilla äänestäjillä ja heidän poliittisia mielipiteitään ohjaavalla lehdistöllä. Siksi toivon ensin mainittujen harkitsevan tarkasti kenelle he antavat äänensä vuoden 2027 vaaleissa ja jälkimmäisen tarjoavan poliittisesti neutraalia ja tosiasioihin perustuvaa journalismia toimittajien omiin poliittisiin näkemyksiin perustuvan mielipidevaikuttamisen sijaan.

Päivän aiempi merkintä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivisia uutisia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Nouseeko Suomen talous, kun Uudenkaupungin autotehdas alkaa valmistaa aseita?

Eilisen uutisen mukaan Uudenkaupungin autotehdas – eli Valmet Automotive - siirtyy kokonaisuudessaan suomalaiseen omistukseen. Ja samalla se ryhtyy hakemaan uutta kasvua aseteollisuudesta. 

Nähtäväksi jää, minkälaisia aseita tehdas tulee tekemään, mutta asiasta kertoneen uutisen mukaan kyse on pikemminkin alihankinnasta kuin oman malliston kehittämisestä. Tässä suhteessa uusikaupunkilaisten valttikorttina on valmius tuottaa automatisoiduilla tuotantolinjoillaan nopeasti korkealaatuisia tuotteita. 

Nyt tehdyt ratkaisut ovat mitä todennäköisimmin järkeviä ainakin lyhyellä aikavälillä eli niin kauan kuin Euroopan valtiot aseistautuvat uudelleen Venäjän uhkaa vastaan tai tuottavat aseita toimitettavaksi Ukrainaan. Toimeksiantajia haetaan sekä Suomesta että muualta maailmasta, eikä maamme NATO-jäsenyys ainakaan heikennä tehtaan asemaa kansainvälisessä kilpailussa. 

* * *

Valmet Automotiven ilmoitus oli tervetullut Suomen nykyisessä taloustilanteessa, jonka yhtenä perimmäisenä ongelmana on ollut uusien avausten vähäisyys. Juuri sellaisesta on kuitenkin kysymys tässä puheena olevassa uutisessa, vaikka onkin todennäköistä, että ennen eilen kuultua ilmoitusta on asiaa pohjustettu mahdollisten asiakkaiden kanssa jo aiemmin. Siten uskoisin, että Uudestakaupungista tiedotetaan varsin pian yhdestä tai useammasta toimeksiannosta – mahdollisesti Patrialta, jonka tuotteille näyttäisi olevan tällä hetkellä erityisen vahvaa kysyntää.

Jos ja kun Uudenkaupungin asetuotanto lähtee pikaisesti käyntiin, sillä on todennäköisesti vahva psykologinen vaikutus myös Suomen muulle teollisuudelle ja sijoittajille. Ja ehkäpä sitä kautta maamme lähes 20 vuotta jatkunut talouskurimuskin alkaa vihdoin hellittää (kuten tämä kuvaaja näyttäisi ennakoivan). 

Taloudellinen kasvu puolestaan tarjoaisi Petteri Orpon (kok) hallitukselle tervetullutta vetoapua nyt, kun hallituskauden puoliväli on jo ylitetty, eikä siihen osallistuvien puolueiden kannatus ole näyttänyt minkäänlaista kasvun merkkiä vaan on pikemminkin romahtanut. Näin siitä huolimatta, että Orpon kabinetti on tehnyt juuri sellaista politiikkaa, josta pari vuotta sitten julkaistussa hallitusohjelmassa aikanaan sovittiin – ja joka perustuu vuoden 2023 vaaleissa annettuihin vaalilupauksiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Positiivisia uutisia

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Osuuspankin ekonomistit arvelivat eilen, että Suomen talous kasvaisi ensi vuonna kaksi prosenttia. Eli maamme vuodesta 2008 alkanut pitkäaikainen taantuma olisi lopultakin päättymässä.

Ilmeisesti tämän uutisen innoittamana Ylen toimitus listasi viisi asiaa, joiden perusteella näin näyttäisi tosiaankin olevan. Niistä ensimmäinen oli se, että suomalaiset ovat alkaneet kesän aikana käyttää aiempaa enemmän rahaa ostoksiin ja palveluihin.

Toiseksi listalle oli otettu se, että ihmisillä on pankkitileillään poikkeuksellisen paljon rahaa. Tämä varallisuus mahdollistaa kulutuksen lisäämisen, jos vain suomalaiset alkavat luottaa tulevaisuuteensa. Ja kuinka ollakaan, Tilastokeskuksen viimeisimmän kyselyn tulos osoittaa, että maamme asukkaiden luottamus talouteen on parantunut aiemmasta. 

Neljäs viite talouden kääntymiselle on teollisuuden tilauskannan kasvu kuluvan vuoden aikana. Ja viidentenä se, että itse asiassa Suomen talous nousi kasvuun jo viime vuonna. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään ole vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, mutta edelle lyhentämäni lista kyllä osoittaa optimismiin olevan juuri nyt aihetta. Näin siitäkin huolimatta, että Ukrainassa riehuu sota ja Donald Trump uhkailee milloin mitäkin valtiota jättimäisillä tulleilla. 

Optimismia ei myöskään vähennä se, että amerikkalainen tutkimuskeskus osti huipputeknologiaa - kvanttitietokoneen - juuri Suomesta. Tämä osoittaa, ettei Suomen tulevaisuus lepää pelkästään paerusteollisuuden varassa, vaan maassamme on edelleen kilpailukykyä myös korkeimman osaamisen alalla.

* * *

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myöskin pahaa. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) nimittäin julkaisi tänä aamuna tiedotteen, jossa kerrotaan, että yli puolet Suomen työttömistä kuuluu rakennetyöttömiin eli heitä ei saada töihin, vaikka talous lähtisi kasvuun ja työpaikkoja syntyisi kuin sieniä sateella. Toisin sanoen näillä ihmisillä ei ole sellaista osaamista tai kykyä, jonka avulla he onnistuisivat pääsemään töihin. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi EVA ehdotti kolmea toimenpidekokonaisuutta, joilla sitä saataisiin pienennetyksi. Niistä ensimmäinen olisi työvoimapulasta kärsiville aloille valmistavan kolmen kuukauden mittaisen pikakoulutusväylän rakentaminen sellaisille nuorille, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. 

Toiseksi EVA ehdotti rekrytointipalkkiota sellaisille yrityksille, jotka palkkaavat vailla työhistoriaa olevia nuoria. Ja kolmanneksi "lähiöalliansseja", joissa valtio, kunnat, hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt etsisivät yhdessä ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämiseen.

* * *

Minun nähdäkseni nämä ajatukset ovat sinänsä varsin hyviä, mutta niissä on jostain syystä ohitettu yksi tärkeimmistä seikoista. Eli kannusteiden luominen omasta tahdostaan vaikeasti työllistyville ihmisille. 

Tarkoitan tällä monenlaisia seikkoja, joista yksinkertaisin on rahallisen eron kasvattaminen työnteon ja työttömänä olemisen välillä. Muita huomioitavia - mutta paljon vaikeammin korjattavia - seikkoja ovat esimerkiksi sosiaalituilla elämisen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vähentäminen suhteessa itse hankittuun toimeentuloon tai päihderiippuvaisten työttömien kuntouttaminen työkykyisiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina
Positiivisia uutisia
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys

Suomen oiva päätös kantaa hedelmää

Suomen tannoinen päätös Ukrainan tukemisesta ostamalla suomalaisia aseita kotimaisilta valmistajilta on mennyt aika pienellä uutisnäkyvyydellä. Ratkaisu oli kuitenkin taloudellisessa umpitunnelissa haparoivan maamme talouden kannalta hyvä, sillä tätä kautta Venäjän torjuntaan käytettävät rahat saatiin palvelemaan kotimaista teollisuutta. 

Tehty ratkaisu on nyt osoittautumassa vielä alkuperäistä ajatustakin oivallisemmaksi, kun USA:n presidentti Donald Trump on vaatinut eurooppalaisia ostamaan Ukrainan tarvitsemia amerikkalaisaseita maansa sotateollisuudelta. Ja siten kasvattamaan niiden kautta oman maansa talouden rahoitusta. 

Tarkoitan sitä, että suomalaisaseiden Ukrainaan viemisen perusteella Suomi saattoi nyt  tehdä hyvällä omallatunnolla muista pohjoismaista poikkeavan ratkaisun ja ilmoittaa, ettei meidän käytössämme olevaa rahaa riitä käytettäväksi amerikkalaisaseisiin. Eikä sitä tosiasiassa riitä moneen muuhunkaan asiaan, kuten valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) tuore ilmoitus miljardin euron lisäsäästöistä julkisista menoista osoittaa. 

Sivumennen sanoen valtionvarainministeri ilmoitus osoittaa sen, ettei hänestä tai hänen puolueestaan voi käyttää - edes maamme valtalehdistössä - nimitystä "populisti", sillä sellainen ei koskaan eikä missään tilanteessa tee tietoisesti päätöksiä, joiden tietää herättävän vastustusta äänestäjissä. Ja sellainenhan Purran ilmoitus tulevista budjettileikkauksista nimenomaisesti on. 

Näin siinäkin tapauksessa, että siihen sisältyisi juuri hänen äänestäjäkunnassaan kannatusta saava kehitysapuvarojen nollaaminen. Tai maahanmuuttoteollisen kompleksin rahoituksen supistaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n päätöksen seuraukset

Monta kärpästä yhdellä iskulla
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

Monta kärpästä yhdellä iskulla

Talousvaikeuksissa oleva Suomi on toimittamassa Ukrainaan erän uusia puolustustarvikkeita. Ne on tilattu suomalaiselta puolustusteollisuudelta suomalaisella rahalla. 

Näin yhdistetään Ukrainan apu suomalaisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseen siten, että hankintojen sisällön ovat määrittäneet Ukrainan kriittiset tarpeet, tuotteen soveltuvuus luovutettavaksi sekä yritysten tuotanto- ja toimituskyky.

Tämä on erittäin järkevää ja jättää julkisen rahan Suomen rajojen sisälle sen sijaan, että - joka tapauksessa annettava - apu rasittaisi kauppatasettamme. Ja edistää puolustusteollisuutemme toimintaa monella tavalla. 

Onhan jo pelkästään puolustustarvikkeista saatava raha tärkeää ohjelmaan osallistuville yrityksille. Ja ehkä vieläkin tärkeämpää on se, että avuksi lähetettävä välineistö tulee testatuksi tositilanteessa ja vieläpä juuri siinä sodassa, joka on muuttanut koko sodankäynnin luonteen.

Tämän seurauksena suomalainen puolustusteollisuus pystyy jatkossa toimittamaan myös Suomen omille puolustusvoimille entistäkin parempaa aseistusta, joka on osoitettu toimivaksi juuri sitä armeijaa vastaan, joka ainoana muodostaa Suomelle ulkoisen turvallisuusriskin. Ja mikäli Ukrainaan toimivat aseet osoittautuvat poikkeuksellisen hyviksi, voivat niistä kiinnostua myös muiden maiden armeijat - ja herättää innostusta niiden ostamiseen. 

Niinpä tästä avustuspaketista voi sanoa rehellisesti, että nyt saadaan monta kärpästä yhdellä iskulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

Tieverkoston rapautuminen pysähtyi

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Sen seurauksena sekä ihmisten että tavaroiden kuljettaminen edellyttää toimivaa liikenneverkostoa, joka koostuu sekä rautatie- että maantieverkostosta. Näistä ensin mainittu on viime aikoina ollut keskustelun keskiössä, koska se halutaan - lähinnä sotilaspoliittisista syistä - muuttaa kapearaiteisemmaksi kuin nykyisin. 

Harvaan asutussa maassa rautatiet eivät kuitenkaan yksinään riitä kattamaan ihmisten liikkumis- ja tavaroiden kuljetustarpeita, vaikka ne ovatkin tehokkaita väyliä suurten asutuskeskusten välillä. Maantiet sen sijaan johtavat jokaiseen kylään ja kaikkien talojen nurkille, joten myös rautatie- ja jopa lentokuljetusten perille pääsemiseen tarvitaan maanteitä. 

Lisäksi yksi Suomen tärkeimmistä teollisuudenaloista on metsäteollisuus, jonka raaka-aineet kasvavat hajautetusti ympäri valtakunnan. Eikä niitä voi saada sieltä jalostettavaksi tehdaspaikkakunnille kuin metsäautoteistä ja paikallisteistä alkavia liikenneverkostoja pitkin. 

* * *

Edellä mainitsemistani syistä on ollut äärimmäisen lyhytnäköistä, että suomalainen tieverkosto on päästetty rapautumaan. Vielä vuonna 2016 maassamme oli "vain" noin 8 ooo kilometriä heikkokuntoisia teitä. 

Tämä määrä oli noussut vuonna 2021 eli edellisen hallituskauden puolivälissä noin 9 000 kilometriin. Eikä siinä kaikki, sillä seuraavan kahden vuoden aikana niiden määrä lisääntyi reilusti yli tuhannella kilometrillä, koska asia ei kiinnostanut silloista Sanna Marinin (sd) vihervasemmistolaista hallitusta.

Nykyinen Petteri Orpon (kok) hallitus lähti kuitenkin eri linjoille ja sen seurauksena vuoden 2024 aikana huonokuntoisten teiden määrä laski karvan verran. Eniten parannusta tapahtui vilkkailla tieverkon osilla, mutta vähäliikenteisten teiden kunto heikkeni edelleen. 

Hinnan teiden heikosta kunnosta maksavat tiellä kulkevien ajoneuvojen omistajat rikkoontuneina renkaina, joiden vaihtamisesta aiheutuu helposti satojen eurojen ylimääräinen kustannus. Lisäksi heikkokuntoisilla teillä olevat vaaran paikat lisääntyvät vaarantaen kaikkien teillämme liikkuvien ihmisten turvallisuuden, eikä merkityksetöntä liene myöskään teollisuuden raaka-ainekuljetusten ajallinen pidentyminen. 

Kaiken tämä lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei tässä puheena oleva ongelma ole pelkästään lineaarinen, vaan pikemminkin eksponentiaalinen, koska teiden alkava rapautuminen - kuten vettä imevät reiät asfaltissa - kiihdyttävät entisestään teiden kunnon heikkenemistä. Tämän seurauksena suomalaisen tieverkoston ylläpitäminen maksaa ajan myötä sitä enemmän, mitä huonommassa kunnossa niiden pinnoitteet pidetään.  

Toivoa siis sopii, että maanteiden kunnon parantaminen jatkuisi myös tulevina vuosina ja hallituskausina, jotta ihmisten ja tavaran liikkuminen harvalukuisessa ja pitkien yhteyksien Suomessa säilyisi siedettävänä. Eivätkä tieverkoston hoitokustannukset kasvaisi mahdottomiksi hallita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan hallituksella on aikomus alentaa korkeimpia marginaaliveroja. Lisäksi palkkojen verotusta alennettaisiin kautta linjan. 

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majasen mukaan taloustieteen perusteella verotusta kannattaisi keventää eniten juuri korkeimmissa tuloluokissa. Se on kuitenkin hänen mukaansa poliittisesti hankalaa siitä huolimatta, että "tämä hallitus on jo aiemmin tehnyt pieni- ja keskituloisille veronkevennyksen".

Joka tapauksessa "korkeimpien marginaaliveroasteiden alentaminen on kustannustehokkain toimi. Kirjallisuuden mukaan se saattaa jopa maksaa itsensä takaisin."

Toisin sanoen kansliapäällikkö näyttäisi pitävän verotuksen progression alentamista kustannusneutraalina toimena, jonka seurauksena lisääntyvä taloudellinen aktiivisuus johtaisi verotettavan tulon kasvuun siten, että valtio ja kunnat saisivat veroista saman määrän tuloja kuin nykyisellä ylikorkealla veroprosentilla (pienemmäksi jäävästä verotettavasta tulosta).

Toisin sanoen suurituloisimpien suomalaisen elintasoa on leikattu himoverotuksella ilman, että sen seurauksena julkisella sektorilla olisi ollut käytettävissä yhtään enempää rahaa. Ja samalla on vähennetty vientituloja sekä kasvatettu työttömien määrää. 

Siksi on kysyttävä - olettaen että kansliapäällikkö on oikeassa - että miksi ihmeessä suomalaisten tuloihin kohdistuvaa verotusta ja sen progressiota on kasvatettu nykyisiin mittoihin. Ei kai vain maamme rikkaimpaan väestönosaan kohdistuvan kateuden takia?

* * *

Punavihreä oppositio ja ilmastopaneeli ovat kovaan ääneen vaatineet metsähakkuiden vähentämistä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sekä painottaneet erityisesti sitä, että hakkuiden jatkaminen entisellä tasolla johtaisi miljardien laskuun, koska joutuisimme EU-sitoumustemme takia ostamaan hiilinieluja. 

Nyt on sitten saatu laskelma, mitä hakkuiden rajoittaminen tulisi maksamaan meille suomalaisille. Tehdyn selvityksen mukaan hakkuurajoitukset laskisivat puunmyyntituloja kuudella miljardilla eurolla, valtion tuloja 5,5 miljardilla eurolla ja yritysten maksamia palkkoja 7,5 miljardilla eurolla vuosien 2026–2035 aikana. Lisäksi Suomesta katoaisi lähes 9 000 työpaikkaa.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää, sillä numerot puhuvat puolestaan. Jos on hiilinielujen maksaminen kallista, niin sitä olisi myös niiden vältteleminen. Tosin sillä erolla, että ensin mainittua laskua tuskin tarvitsee koskaan maksaa, mutta jälkimmäinen toteutuisi varmasti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Kelan asiantuntijat ovat tehneet laskelman, jonka mukaan kuluvan vuoden sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät merkittävästi työttömyyskassaan kuulumattomien eli Kelasta työttömyysturvaa saavien taloudellisia kannustimia matalapalkkaiseen tai osa-aikaiseen työhön. 

Kannustimet heikkenevät ennen kaikkea siksi, että työttömyysturvasta ja yleisestä asumistuesta poistetaan ansiotulovähennykset eli niin sanotut suojaosat. Sen seurauksena perustoimeentulotuen saaminen vähentää työnteon kannustimia, koska sitä on mahdollista saada entistä korkeammalla palkkatasolla. Eli tämän edun saajien määrä kasvaa aiemmasta.

Nämä laskelmat osoittavat, kuinka hankala järjestelmä Suomeen on rakennettu. Kun korjaat sitä yhdestä kohdasta työntekoa kannustavaksi, seuraa siitä jossain muussa ihmisryhmässä ahkeruutta heikentävä. 

Ei siis ihme, että Kaakkois-Suomeen - eli Kotkaan ja Haminaan - mahdollisesti syntymässä oleva akkuteollisuus on ilmoittanut etsivänsä tulevien tehtaidensa työntekijöitä ulkomailta. Siis esimerkiksi Filippiineiltä, Indonesiasta ja Vietnamista. Syyksi akkuteollisuuden edustaja mainitsi, että "suomalaiset eivät kovin mielellään muuta omalta kotiseudultaan muualle Suomeen työn perässä".

Tämä on karusti sanottu. Teollisuuden työpaikathan eivät ole mitään marjanpoimintaa - jota suomalaisten tiedetään karttelevan epävarman tulotason ja työn rankkuuden takia - vaan lähtökohtaisesti hyväpalkkaisia tehtäviä. Siis sellaisia, joilla pitäisi olla vetovoimaa kautta koko Suomenmaan. 

Puhumattakaan niistä tähän mennessä heikosti työllistyneistä maahanmuuttajaryhmistä, joita maahamme on saapunut jo vuodesta 1990 lähtien ja erityisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Siis esimerkiksi somaleista, irakilaisista ja afgaaneista.

Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, että onko meille rakennettu yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin - ja erityisesti sen rahoittamisen - kannalta aivan liian kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Eikö lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla se, että jokainen ottaa vastuun omasta toimeentulostaan ja kantaa samalla kortensa kekoon? Eli hakeutuu töihin sinne, missä sitä on tarjolla.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan ole, on syytä kysyä, että onko nykyinen hyvinvointi-Suomi kuin hämähäkki, joka on takertunut itse kutomaansa verkkoon? Ja lopulta tukehtuu siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Mätä järjestelmä
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskiyn mukaan Israelin ja Hamasin välinen verinen kahakka on vienyt huomiota hänen maansa kohtaamalta hyökkäykseltä. Tämä on tietenkin itsestäänselvyys, mutta ei ainakaan akuutisti tarkoita sitä, etteivätkö länsimaat edelleen jatkaisi Ukrainan tukemista. 

Venäjä on puolestaan ilmaissut jatkavansa Ukrainan vastaista sotaansa niin kauan, kuin länsi väsyy. Eikä tätä liene syytä epäillä, etenkään kun hyökkäyksen kohteeksi joutuneet ukrainalaiset eivät onnistuneet kesähyökkäyksessään toivotulla tavalla.

Tästä asiasta voidaan vetää muutamia johtopäätöksiä. 

Ensinnäkin on selvää, ettei Ukrainalle toimitetun länsimaisen aseistuksen laadullinen ylivoima suhteessa venäläiseen kalustoon ole niin suuri, kuin olen itsekin olettanut. Jos se olisi, eivät venäläiset olisi pystyneet rajaamaan hyökkäystä niin tehokkaasti kuin on tapahtunut. 

Toiseksi, länsimaiden on tässä tilanteessa pohdittava vakaasti omia päämääriään Ukrainassa. Karusti sanottuna vaihtoehtoja on kolme: joko jatkaa edelleen Ukrainan tukemista tavalla, jonka lopputuloksena on taistelu, jossa läntisiä arvoja puolustetaan viimeiseen ukrainalaiseen asti tai tehdä jokin oleellinen muutos, jotta sota saataisiin toivottuun päätökseen ensi kesän aikana. 

Entä se kolmas vaihtoehto. Se on antaa Venäjän voittaa ja tunnustaa se ikävä tosiasia, ettei meistä länsimaalaisista ole huolehtimaan niistä, jotka haluavat osaksi meidän yhteisöämme. Tällä asialla on yhä enemmän merkitystä, koska USA:ssa kiinnostus Ukrainan sotaan on nopeasti laimenemassa.

Tämän kolmannen vaihtoehdon toteutuminen tarkoittaisi myös Suomelle vakavaa paikkaa. Tokihan me NATO:n jäsenenä eroamme Ukrainasta kuin yö päivästä, mutta kuka takaa, ettei Venäjä päättäisi Ukraina-menestyksen innoittamana - tai sokaisemana - kokeilla myös Suomen tai Baltian saattamista takaisin "suuren isänmaan" yhteyteen?

No nyt tuli kaksi päällekkäistä listausta, joista ensimmäisen - länsimaiden johtopäätöksiä koskeva - kolmas kohta tulee tässä. Se on oppitunti toisesta maailmansodasta. 

Historiaa tuntevat muistavat, että Stalinin Neuvostoliitto kärsi musertavia tappioita Saksan hyökättyä itään vuonna 1941, mutta toteutti samalla valtavan urakan siirtämällä teollisuutensa Siperiaan. Ja ryhtymällä sen turvin asetuotantonsa kasvattamiseen siten, että se tuotti tankkeja, aseita ja lentokoneita Saksaa enemmän jo samana vuonna 1941. Ja tämä ero vain kasvoi sodan loppua kohden. 

Tämä onnistuminen epäilemättä muistetaan erinomaisesti myös Putinin Venäjällä, eikä siksi ole epäilystäkään, etteikö Venäjällä riittäisi aseita myös Ukrainan rintamille. Ja siksi Zelenskiyn armeijan vastahyökkäyksen onnistuminen viime kesää paremmin tulevana vuonna on vähintäänkin epävarmaa. Ja tästä syystä länsimaiden aseellisen tuen kehittäminen on entistäkin tärkeämpää. 

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella on selvää, että erityisesti EU-maiden rooli on ratkaiseva. Se tarkoittaa sitä, että jos Ukrainan halutaan voittavan Putinin aloittaman sodan - ja länsimaihin tulevaisuudessa kohdistuvan uhan jäävän merkityksettömäksi - on juuri näiden maiden nostettava aivan oleellisesti sekä apunsa määrää että toimitettavien sotatarvikkeiden laatua. Jälkimmäiseen liittyen on lisäksi huolehdittava ukrainalaisten koulutuksesta uusien aseiden käyttöön.

Todellisuudessa ei ole realistista olettaa, että EU-kansalaiset suostuivat siirtymään puhtaaseen sotatalouteen Ukrainan takia. Siksi edelle kirjoittamieni muutosten on tapahduttava mieluummin nyt kuin pian. Ja ne on ajoitettava siten, että laadullisesti parhaat aseet käyttäjineen ovat Ukrainan armeijan käytössä viimeistään kesäkauden alkaessa.  

Suomalaisena ihmisenä toivon sydämestäni, että edelle kirjoittamani ymmärtäisivät kaikki EU-maiden johtajat ja ryhtyisivät yksituumaisesti toimeen auttaakseen Ukrainan voittoon. Mutta jos olisin vedonlyöjä, en valitettavasti uskaltaisi panna senttiäkään likoon ukrainalaisten voiton puolesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka taisteli ketä vastaan ja kenen puolella?
Toistaako ranskalainen sotahistoria itseään Ukrainassa?
Puolustuskyvytön

Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta

Eilinen MTV3:n ohjelman "Asian ytimessä" ensimmäinen osio oli mukavaa katsottavaa. Siinä valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi hallituksen kuulumisista ja ylipäänsä maamme johtamiseen liittyvistä seikoista.

Ohjelman aikana vakuutuin siitä, että Suomella on tällä hetkellä yksi parhaista ellei kaikista paras valtionvarainministeri minun elinaikanani. Häntä kuullessa kävi selväksi, etteivät Purra tai Perussuomalaiset ole hallituksessa kahmimassa itselleen omia etuja vaan pelastaakseen Suomen siltä kohtalolta, jota kohti edellinen hallitus oli hartiavoimin ollut sitä työntämässä. 

Ihan aluksi Purra totesi Perussuomalaisten kannatuksen laskusta hallituskauden aikana, että "suoraan sanottuna ihmettelisin, jos kannatus ei mihinkään laskisi. Lasku on mielestäni maltillista siihen nähden, kun muistetaan, millainen hallituksen alkutaival oli ja toisekseen, että minkälaisella kärjellä varsin kunnianhimoisen hallitusohjelman linjauksista on pääasiassa kerrottu."

Puolueensa puheenjohtaja Purran näkemys sai kuin sattumalta vastauksen tänä aamuna kun Ylen julkaisema puoluekannatusmittaus vahvisti puolueen kannatuksen laskun tasaantuneen. Suomen kannalta on kuitenkin harmi, että samaan aikaan Kokoomuksen kannatus näytti lähteneen alamäkeen ja SDP:n reiluun nousuun.  

Valtionvarainministeri otti kantaa myös etenkin sosiaalisessa mediassa yleiseen näkemykseen, jonka mukaan Perussuomalaisten kannattajat olisivat lähinnä sosiaalituilla eläviä yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita. Näin ei ole, vaan Purran mukaan "Perussuomalaisten kannattajakunta koostuu hyvin monenlaisista ihmisistä, mutta yksi tietty ryhmä koostuu omillaan toimeentulevista työntekijöistä ja pienyrittäjistä, jotka nimenomaan haluavat, että työllä elää, työ kannattaa ja toisaalta, ettemme jaa miljardeja veronmaksajien rahaa toissijaisiin kohteisiin tai humpuukiin".

* * *

Yksi yhteiskuntamme vaarallisimmista humpuukiharrastuksista on ollut lepsu maahanmuuttopolitiikka. Sen seurauksena Suomessakin on nähty antisemitististä liikehdintää, jossa on huudeltu juutalaisvastaisia sloganeita, vaikka mukana on ollut jopa suomalainen kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas) ja kansalaisaktivistifyysikko Syksy Räsänen. 

Tässä suhteessa oli miellyttävää lukea uutinen, jonka mukaan maahanmuuttovirasto palkkaa 150 työntekijää, jotta lupien käsittely nopeutuu ja luvattomat lähtevät maasta. Ylijohtaja Ilkka Haahtelan mukaan "Suurin osa lisäresursseista ohjataan kansainväliseen suojeluun oikeutettujen, opiskelijoiden ja työntekijöiden lupaprosesseihin... Meidän pitää pystyä tukemaan ja edistämään henkilöiden maasta poistumista tilanteissa, joissa he eivät saa lupaa tai lupa ei ole enää voimassa".

Yllä mainitussa MTV3:n ohjelmassa Riikka Purra antoi ymmärtää, että myös hallitusohjelmaan on tulossa muutoksia. Niiden seurauksena korkeasti koulutettujen erikoisasiantuntijoiden työskentely maassamme helpottuu ja samalla humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa järkeistetään nykyisestä. Yksityiskohdista hän ei kuitenkaan kertonut. 

Tämän muutoksen perusteet on helppo löytää naapurimaastamme Ruotsista. Sieltä viimeisin huomaamani uutinen kertoi, että "Ruotsissa kielletään laukut suurissa tapahtumissa – syynä turvallisuustilanne". 

* * *

Suoraan sanoen minua ihmetyttää, miksi osa suomalaisesta poliittisesta kentästä - ja heidän äänestäjänsä - haluavat samaa Suomeen. Asia on vakava, sillä tämä ymmärtämättömyys saattaa hyvinkin johtaa siihen, että meille syntyy vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen jälleen hallitus, jossa nämä järjettömät poliittiset voimat ovat edustettuina.

Tästä syystä on tärkeää, että Petteri Orpon (kok) hallitus onnistuu sekä maahanmuuttopolitiikan että talouspolitiikan osalta. Jälkimmäiseen valtiovallalla on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa, mutta toiveikkuutta lisäävät tuoreet uutiset, joiden mukaan talouskasvu olisi jälleen lähdössä liikkeelle: asuntomarkkinoiden odotetaan vilkastuvan ensi vuonna ja metsäteollisuudenkin pohjakosketuksen arvellaan jääneen historiaan.

Mikäli nämä merkit viittaavat talouden virkistymiseen, on nykyisellä hallituksella mahdollisuus tehdä jopa sellainen ihme, että siihen osallistuneiden puolueiden kannatus nousee vastuusta huolimatta - tai juuri sen ansiosta. Tämä olisi toivottavaa jo senkin takia, että se antaisi esimerkin myös tuleville vuosille ja vuosikymmenille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta

Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Suomi on ainakin toistaiseksi sitoutunut taloutensa hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Nähtäväksi jää, onnistutaanko tässä, vai jääkö sitoutuminen kuolleeksi kirjaimeksi. Tosiasia kuitenkin on, että tieteellinen tutkimus on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti uusia keksintöjä, jotka auttavat tämän tavoitteen saavuttamista. 

Yhdestä sellaisesta raportoitiin Nature Energy -lehdessä. Siinä oli aiheena vetyä polttoaineeksi aurinkovoiman avulla tuottavan voimalaitoksen tehostaminen. Tällainen uusiutuvan energian avulla tuotettu vety voisi toimia vihreänä polttoaineena ajoneuvoille. 

Ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka aurinko-vesi -teknologia on usein osoittautunut lupaavaksi laboratorio-olosuhteissa, on sen laajentaminen käytännön mittakaavaan ollut haasteellista koskien kustannuksia, tehokkuutta ja vakautta. 

Nyt julkaistussa Sveitsin Liittovaltion teknillisen korkeakoulun tutkimuksessa oli suunniteltu prototyyppi voimalaitoksesta, joka keskittää auringonvalon suureen astiaan ja muuntaa sen sitten sähköksi aurinkopaneeleilla. Siinä hajotettiin vettä happi- ja vetykaasuksi sisäänrakennetulla elektrolyysillä, joka sai virtansa aurinkopaneeleista ja kierrätetystä lämmöstä.

Tämä voimalaitos muunsi yli 20 prosenttia keräämästään aurinkoenergiasta vedyn polttoaineeksi. Tämä on  ennätyksellisen korkea tulos kierrätettyä lämpöä käyttävälle järjestelmälle todellisissa olosuhteissa. Tärkeää on, että laitos tuotti vetyä kahden kilowatin teholla, mikä on yli kaksi kertaluokkaa korkeampi kuin aiemmat saavutukset. Toisin sanoen, edelle linkittämässäni raportissa kuvattu tutkimus vei maailmaa yhden askeleen lähemmäs kestävän kehityksen polttoaineita.

Yleisesti ottaen minulla onkin sellainen käsitys, että nyt, kun uusiutuvaan energiaan liittyvään tutkimukseen on ohjattu aiempaa enemmän varoja, tapahtuu fossiilisista polttoaineista luopuminen nopeammin kuin olemme aavistaneetkaan. Suomessa tämä on jo käytännössä varmaa siksi, että meillä myös yksityinen elinkeinoelämä on päättänyt siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin - veikkaisin syyksi Venäjän Ukraina-toimia, jotka tekivät kaikille selväksi omavaraisuuden tärkeyden. 

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, ettei poliittisilla päätöksillä ole tämän asian kannalta enää juurikaan merkitystä - kunhan vihreää siirtymää ei ryhdytä suorastaan estämään. Ja siksi poliittisten toimijoiden - kuten maan hallituksen, kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja niin edelleen - ainoaksi ja tärkeimmäksi tehtäväksi tässä muutoksessa jää huolehtiminen siitä, ettei siirtymä aiheuta kohtuuttomia vaikeuksia yksityisille ihmisille eikä teollisuuden toimintaedellytyksille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Kolmen suuren hallitus?

Hallitusneuvotteluissa otettiin eilen mielenkiintoisia askelia. Ensinnäkin puolueet julkaisivat vastauksensa hallitustunnustelija Petteri Orpon (kok) kysymyksiin ja toiseksi kolmen suurimman puolueen edustajat keskustelivat Ylen A-studiossa. 

Puolueiden vastauksia en ole lukenut, mutta mediatietojen mukaan ne vastaavat pitkälti niitä linjauksia, jotka nähtiin jo vaalitaistelun aikana. Siten hallitustunnustelijan tehtäväksi jää selvittää, mitkä puolueet pystyvät tinkimään vaatimuksistaan siten, että hallitus saadaan syntymään. 

Ylen A-studion sen sijaan katsoin. Siellä keskustelu oli sivistynyttä eikä minulle jäänyt epäilyksiä siitä, etteivätkö Kokoomus ja Perussuomalaiset sopisi melko helposti samaan hallitukseen. Ja kyllä minusta kuulosti myös siltä, että Kokoomus sopisi samaan hallitukseen demareiden kanssa. 

Ohjelman lopussa toimittaja kysyi, voisivatko kaikki kolme keskustelussa mukana olevaa puoluetta osallistua samaan hallitukseen. Kokoomukselle ja Perussuomalaisille tämä mitä ilmeisimmin sopisi, mutta SDP:n edustaja Antti Lindtman oli skeptinen jälkimmäisen suhteen. 

Minulle jäi kuitenkin hänen vastauksestaan huolimatta sellainen käsitys, ettei kolmen suuren hallitus ole mitenkään pois suljettu vaihtoehto. Pikemminkin tuntui siltä, että Lindtman toppuutteli pikemminkin periaatteen - ellei suorastaan teatterivaikutelman - kuin todellisen vastustuksen takia. 

Jos tuntemukseni on oikea, on SDP noudattamassa puolueensa vanhaa tannerilaista perinnettä, jossa se ottaa vastuuta silloin, kun isänmaan tilanne sitä vaatii. Ja juuri tällä hetkellä se - vasemmistodemari Sanna Marinin (sd) johtaman vihervasemmistohallituksen jäljiltä - todellakin vaatii sitä. 

* * *

SDP:n asemaa hallitusneuvotteluissa vahvistaa myös se, että RKP:n linjaukset ovat olleet äärimmäisen tiukkoja Perussuuomalaisia kohtaan - jopa niin, että puheenjohtaja Riikka Purra (ps) ilmoitti yhteistyön olevan mahdotonta, ellei kielipuolue taivu maahanmuuttokysymyksissä. Tämä RKP:n peli ei voi olla ärsyttämättä myöskään Petteri Orpoa, sillä maamme talouden kuntoon paneminen tuskin onnistuisi ruotsalaisten mitä ilmeisimmin ajaman sinipunan (kok+dem+vihr+ruots) voimin, koska julkisten menojen supistamisesta tulisi käytännössä mahdotonta.

Siksi oma veikkaukseni juuri tällä hetkellä on se, että hallitus lopulta muodostetaan kolmen suuren puolueen varaan. Ne kaikki olivat vaalivoittajia sekä lisäksi yksimielisiä siitä, että kansakunnan vyötä on kiristettävä.

Ja jos tarkkaan kuuntelee, niin kaikki kolme ovat varsin samanmielisiä myös siitä, ettei vyönkiristystä pidä tehdä tinkimällä yhteiskunnan keskeisistä palveluista. Ja jopa siitä, että Suomen talouden vihreä siirtymä on tehtävä tuhoamatta maamme talouden perustaa. 

Toki yksityiskohdissa - kuten tunnetun vuosiluvun mainitsemisesta hallitusohjelmassa - on neuvoteltavaa. Sitä paitsi hallitusneuvottelijoiden on syytä huomata teollisuudesta jo linjatun, että siellä kannatetaan vihreää siirtymää ja rahaakin löytyy, joten tähän asiaan ei enää tarvita kovin kummoista veronmaksajan lompakon kuppaamista. 

Kaikki kolme puoluetta ovat myös yksimielisiä siitä, että Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa. Siten työperäisen maahanmuuton neuvottelukohteeksi jää ainoastaan sellaisen kaikille sopiva määritelmä. 

Ja on minulla sellainenkin käsitys, ettei yhdelläkään näistä kolmesta puolueesta - tai SDP:ssä ainakaan lindtmanilaisella siivellä - ole kovin suuria intohimoja haalia maahamme määrätöntä määrää työelämään sopimatonta maahanmuuttaja-ainesta. Siten myös humanitaarisessa maahanmuuttopolitiikassa on löydettävissä kompromissi, jos vain halutaan.

Työllisyysasteen kohottamisen osalta kitkaa aiheuttavat tarvittavat keinot. Lähellä ay-liikettä olevalle SDP:lle voi erityisesti työttömyysturvaan koskeminen olla paha paikka.  Kompromissi löytynee kuitenkin siitä, että korvaustasoa nostetaan työttömyysjakson alussa ja lyhennetään sen lopusta siten, ettei kokonaisuus ole yhtä radikaali kuin kokoomuslaisten haaveissa. 

* * *

Voi tietenkin olla, että olen tulkinnoissani turhan optimistinen. Ja saattaapa olla niinkin, että tahtoisin RKP:n ja Keskustan saavan näpäytyksen omasta pelin politiikastaan sen sijaan että jompikumpi tai molemmat saisivat palkinnoksi venkoilustaan kokoonsa nähden kohtuuttoman suuren vaikutusvallan Orpon tulevassa hallituksessa. 

Tämä olisi suotavaa jo senkin takia, että mikäli RKP:n tai Keskustan peli johtaa niiden kannalta hyvään lopputulokseen, tulee järkevän hallitusohjelman muodostaminen tulevaisuudessa olemaan entistä vaikeampaa välttämättömien takiaispuolueiden kohtuuttomien vaatimusten edessä. Siksi sellaisille olisi hyvä osoittaa oikea paikkansa - oppositiossa - jo näissä hallitusneuvotteluissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista

Järki voitti

Sanna Marinin (sd) feministisen vihervasemmistohallituksen kyvyttömyys on syössyt Suomen julkisen talouden syöksykierteeseen. Se näkyi esimerkiksi äskettäisessä lisäbudjetissa, johon valtio joutui sisällyttämään yli miljardin potin kyetäkseen maksamaan velkansa korot.

Kaikkiaan valtion velkaantuminen on Marinin kabinetin johdolla ollut täysin holtitonta, koska menoista ei ole tingitty, mutta sen kattamiseksi ei ole myöskään saatu aikaan riittävää talouskasvua. Niinpä jokaisen nelihenkisen perheen kontolla oli viime joulukuun lopulla omien lainojen lisäksi reilun 100 000 euron velkavastuu. 

Tässä tilanteessa oli erinomaista, että maamme viennin kannalta tärkeät teknologia- ja kemianteollisuudet säästyivät suuremmilta työtaisteluilta. Sellaisten sijaan työnantajat ja ammattiliitot sopivat eilen kahden vuoden työehdoista, joten Suomi säästyi entistä jyrkemmältä syöksykierteeltä. Toivoa sopii, että tämän jälkeen myös muut työnantajat ja palkansaajajärjestöt seuraavat esimerkkiä.

Tosiasiahan on, että pitkä lakkokevät olisi syössyt suomalaisen yhteiskunnan entistä suurempiin ongelmiin. Ja pakottanut tulevan hallituksen vieläkin kovempiin toimiin talouden tasapainottamiseksi, kuin tulemme seuraavan nelivuotiskauden aikana näkemään - helpollahan ei päästä näinkään.

Näyttää siis siltä, että suomalaiset pystyvät tiukan paikan tullen toimimaan järkevästi. Omasta puolestani lausun siitä kiitokset nyt sopimuksen tehneille työmarkkinaosapuolille. 

On hyvä, että järki voitti!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lisää liksaa!
Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin
UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita

Sosialismi ei ole järkevä ratkaisu edes ilmastonmuutoksen torjunnassa

Helsingin sanomat kertoi mielenkiintoisesta laskelmasta. Sen mukaan suomalaisten yritysten vienti vähentää kasvihuonepäästöjä enemmän kuin niitä tuotetaan koko Suomessa. Ja myös enemmän kuin on koko Suomen hiilijalanjälki. 

Tässä laskelmassa on verrattu suomalaista vientitavaroita tai palveluja niihin tuotteisiin, joita ne kohdemaassa korvaavat. Ja ilmastokädenjälki on tulkittu positiiviseksi, mikäli se on korvattavalla tuotteella suurempi kuin vientituotteella.

Jutussa on kuva, josta näkee eri teollisuudenalojen ilmastovaikutukset eriteltyinä. Sen mukaan suomalaisyritysten positiivinen ilmastovaikutus on erityisesti metsä-, kemian- ja tekstiiliteollisuuden ansiota. Niiden osuus on lähes 60 prosenttia kokonaisuudesta. 

Nähtäväksi jää, onko laskelmalla vaikutuksia esimerkiksi vihervasemmiston pyrkimyksiin (esimerkki) ajaa alas suomalaista metsänkäyttöä eli metsäteollisuuden tuotantomääriä. Eli pienentää suomalaisten positiivista ilmastokädenjälkeä.

"Yksinkertaista, rakas Watson", sanoisi Sherlock Holmes. Punavihreä sosialismi ei näyttäisi olevaan järkevä ratkaisu edes ilmastonmuutoksen torjunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Merkittävän viikon päätteeksi

Lisää liksaa!

Yleisradio julkaisi uutisen, jonka mukaan työmarkkinajärjestöt eivät suhtaudu suopeasti hallituksen tarjoukseen kytkeä matalat palkankorotukset valtion veronalennuksiin. Teknologiateollisuudesta sitä kommentoitiin happamasti vain siten, että "valtiovalta tekee itse finanssipoliittiset ratkaisut ja arvioi samalla toki kokonaistilannetta. Sitten me, yhdessä palkansaajajärjestöjen kanssa pidetään huolta näistä palkkaratkaisuista. Nämä pidetään erillään ja niitä on turha koplata missään vaiheessa."

Yleisellä tasolla siellä kuitenkin muistutettiin palkankorotusten vaikutuksesta suomalaisyritysten kilpailukykyyn ja Euroopan mahdollisesta luisumisesta taantumaan. Sekä julkisen sektorin negatiivisesta (välillisestä) vaikutuksesta vientiyrityksille 

Tunnetusti äärimmäisen lakkoherkän AKT:n edustaja taas totesi, että "tuloveron alennus ei ole meidän listalla ykkösenä eikä kakkosena" ja sanoi suoraan, ettei järjestöltä voi ostaa palkkamalttia veronalennuksella. Sen sijaan ay-jyrä kertoi, että tulevalla neuvottelukierroksella on tarkoitus kuitata pudonnut rahan arvo eli inflaatio. Siksi hänen mielestään "kolme prosenttia tuntuu tällä hetkellä kovin alhaiselta" palkankorotukselta. 

Hoitajien lakkokenraalitar Millariikka Rytkösellä ei ollut tarvetta tuntea solidaarisuutta muuta yhteiskuntaa kohtaan. Hänhän oli jo käytännössä neuvotellut palkkaratkaisun, jonka lopulliset luvut riippuvat muiden sopimuksista siten, että hoitajat saavat kaikissa tilanteissa niitä paremmat korotukset.

Niinpä Rytkönen kyseli itsevarmasti ja muille lievästi sanoen haistatellen, että "miten valtiovarainministeri ajattelee veroalen ratkaisevan hoitajapulan tai sote-alan kriisin? Veroalehan koskettaisi kaikkia ihmisiä."

Inflaatio ei ole oman ikäluokkani ihmisille tietenkään uusi asia. Nuoruudessani se huiteli kaksinumeroisissa luvuissa ja viennin ongelmat ratkaistiin kerta toisensa jälkeen devalvaatioilla eli rahan ulkoisen arvon laskemisella. Nimelliset palkankorotukset olivat suuria, mutta nousseiden palkkojen ostovoiman söi inflaatio samalla kun ihmisten säästöt katosivat kuin itsestään. 

Nykyisin Suomella ei ole käytössä omaa markkaansa, vaan sen talous on sidoksissa euron kurssiin. Eikä Suomen pienellä taloudella ole sen ulkoiseen arvoon juuri minkäänlaista vaikutusta. Siksi muuta EU:ta selvästi korkeammat tuottavuuden kasvun ylittävät palkankorotukset loisivat vientiyrityksille ja siten myös yhteiskunnalle ongelman, jonka ratkaiseminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1970-luvulla. 

Eikä tätä asiaa helpota ainakaan valtion ja koko julkisen sektorin jatkuva velkaantuminen. Joten mikäli työmarkkinajärjestöjen edustajien puheet pitävät ja kaikille aloille syntyy korkeat palkankorotukset on edessämme "mielenkiintoisia" aikoja, joiden loppusaldon maksavat viime kädessä juuri nyt ja tulevaisuudessa työelämään astuvat nuoret. 

Se ero 1970-lukuun kuitenkin on, että meillä on eräänlainen perälauta. Eli jos maamme vientivetoinen talous lopulta romahtaa, voi Suomi päätyä ns. EU:n nettosaajien kerhoon, joka saa Unionilta enemmän kuin sille maksaa. Ehkä mekin voisimme silloin remontoida kotejamme EU-tuilla? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin
UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu

Suomi elää tunnetusti metsästä, mutta siitä huolimatta - tai ehkäpä juuri siksi - ovat vaatimukset suomalaisten metsien suojelemiseksi eli poistamiseksi talouskäytöstä vahvistuneet vuosi vuodelta. Niitä tulee sekä kotimaasta että Euroopan unionista.

Siihen liittyen kyselin puolisen vuotta sitten monimuotoisuuden turvaamisen kokonaisvaltaisen kustannuslaskelman perään. Siksi oli äärimmäisen mielenkiintoista törmätä heti aamusta Antti Asikaisen Twitterviestiin, jossa kerrottiin Luonnonvarakeskuksen selvittäneen, paljonko erilaiset esillä olleet suojeluvaatimukset maksaisivat meille suomalaisille. 

Niistä Suomen luontopaneelin esittämät toimet vähentäisivät metsäsektorin arvonlisäystä kerrannaisvaikutuksineen vuosittain 540 – 1 150 miljoonalla eurolla ja samalla työvoiman tarve vähenisi 4 400 – 9 400 työllisellä. 

Syntyneessä keskustelussa kävi lisäksi ilmi, että lisäsuojelun edellyttämä suora maanhankintakustannus olisi peräti seitsemän miljardia euroa. Sitä voinee verrata esimerkiksi puolustusvoimien vuosittaiseen budjettiin, joka on "vain" 5,1 miljardia euroa.

Koko raporttia en tietenkään ole tämän aamun aikana lukenut, mutta edelle kirjaamani luvut ovat Luken tutkimusylijohtajan näppäimistöltä, joten ne lienevät oikeita. Ne lienee myöskin toimitettu maan hallituksen käytettäväksi sen tehdessä päätöksiä suomalaismetsien tulevaisuudesta. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, mistä budjetin menoista Sanna Marinin (sd) kabinetti ja etenkin sen ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr) olisivat halukkaita luopumaan toteuttaakseen luontopaneelin vaatimukset. Tai vaihtoehtoisesti - olisivatko he valmiita kasvattamaan vastaavasti valtion velkaantumista ja työttömyysastetta?

Joka tapauksessa nyt esille tullut laskelma on äärimmäisen tärkeä lisä keskusteluun, jossa puhutaan metsien suojelun ja talouskäytön välisestä tasapainosta. Onhan suurin osa suomalaisista huolissaan ympäristömme tilasta ja monimuotoisuudesta, mutta olisivatko he valmiita sijoittamaan niihin Luonnonvarakeskuksen laskemia summia sekä kärsimään tulonmenetyksistä ja lisäämään työttömyyttä, jotka seuraisivat asiaa korjaavista suojelutoimista.  

Tuli vain mieleeni, että olisikohan mahdollista saada tämä kysymys seuraavaksi selvitettävien asioiden listalle? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

EU:n ilmastopaketti kaatui
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen laskelma biodiversiteetin kustannuksista