keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Miksi Ylen toimituskunta syrjii Perussuomalaisia?

Tänä aamuna päätin kirjoittaa kolmannen tekstin peräkanaa samasta aiheesta. Eli siitä, kuinka Yle allokoi tarkoitushakuisesti media-aikaa maamme poliitikoille.

Sarjan ensimmäisessä kirjoituksessani osoitin, että Ylen A-studiossa syrjitään perussuomalaisia poliitikkoja siitä huolimatta, että nämä edustavat eduskunnan toiseksi suurinta puoluetta ja toisessa osassa totesin tämän koskevan myös aihetta, jossa Perussuomalaiset ovat profiloituneet kaikkia muita puolueita vahvemmin ja jonka edustajaa olisi siksi kaiken järjen mukaan pitänyt kuulla sen yhteydessä.

Tässä kolmannessa osassa pohdin, miksi verorahoitteisen mediamme toimituskunta tekee näin. Ja totean, että oman veikkaukseni mukaan asiaa selittää kolme seikkaa.

Ensimmäinen on Ylen toimittajien maailmankatsomus. He kun - lähes koko suomalaisen toimittajakaartin tavoin - edustavat lähinnä Vihreistä ja Vasemmistoliitosta koostuvaa äärivasemmistoa.

Toinen on Perussuomalaisten poliittinen linja, jota voidaan luonnehtia arvokonservatiiviseksi ja maltillisen markkinatalouden mukaiseksi. He siis arvostavat suomalaisuutta ja kulttuuriperintöämme, ovat talouspolitiikan osalta pehmeän markkinatalouden kannalla, eivätkä kannata sellaista syvällistä muutosta elämäntapaamme, jota punavihreä vasemmisto tarjoaa solidaarisen maahanmuuttopolitiikan ja ilmastoalarmismin nimissä.

Kolmas selittävä tekijä on suomalaisten puolueiden kannatuksen viimeaikainen kehitys, joka on johtanut Perussuomalaisten kannatuksen selvään irtautumiseen kilpailijoista, joista jokaisen ajatusmaailma on halla-aholaisia lähempänä toimittajien toiveita.

Tämän kolmannen tekijän kääntöpuolena on vielä nähtävä sen vaikutus muiden puolueiden poliittiseen todellisuuteen. Tarkoitan tällä niiden pelkoa siitä, että äärivasemmistolaisen maahanmuutto- tai ilmastopolitiikan tekeminen johtaisi halla-aholaisten kannatuksen entistä nopeampaan kasvuun. Jonka seurauksena edes nykyinen punavihreä hallitus ei uskalla noudattaa todellista poliittista tahtoaan - eikä ainakaan Ylen toimittajien unelmia.

Edelle kirjaamani kolmen tekijän summana Ylen toimituskunnassa lienee tultu siihen sinänsä loogiseen johtopäätelmään ja toiveeseen, että vaientamalla perussuomalaisten poliitikkojen ääni julkisuudessa nämä voisivat unohtua vaalikansalta. Ja lakkaavat olemasta uhka nykyiselle politiikalle ja etenkin sen äärivasemmistolaisimmille suuntauksille.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Ylen toimituskunta tavoitteessaan. Vai kääntyykö heidän poliittinen puolueellisuutensa itseään vastaan joko niin, että joku nostaa verorahojen poliittisen puliveivauksen julkisuuteen eli päivän puheenaiheeksi tai siten, että kun piilossa pidetyt Perussuomalaiset pääsevät vaalikampanjan aikana lopulta jälleen ääneen, tuntuu heidän sanomansa entistä ajankohtaisemmalta ja raikkaammalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Julkaisiko Yle tutkimuksen vai valeuutisen?

tiistai 22. lokakuuta 2019

Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun

Kirjoitin eilen illalla pienestä "tutkimuksestani", jossa selvitin Ylen ajankohtaisohjelman A-studion valintoja poliittisiksi kommentaattoreiksi kolmen viime viikon aikana. Tulos oli sikäli hätkähdyttävä, ettei tuossa ohjelmassa esiintynyt sinä aikana ainoatakaan maan toiseksi suurimman puolueen edustajaa.

Illalla katselin sitten eilisen A-studion ja hätkähdin entistä enemmän. Sen loppupuolella puhuttiin nimittäin nimien vaikutuksesta työntekijöiden rekrytointeihin eli väitteestä, jonka mukaan työnantajat syrjivät maahanmuuttajia.

Koska maahanmuutto ja sen ongelmat ovat nimenomaisesti Perussuomalaisten agendalla, olisi luullut, että myös heidän edustajansa olisi kutsuttu ohjelmaan. Sen sijaan siitä oli keskustelemassa toimittajan lisäksi kolme henkilöä, joista kaksi ihonväristä päätellen maahanmuuttajataustaisia ja kolmas oli Vantaan kaupungin nimettömän työnhakukokeilun tehnyt edustaja.

Ei siis ihme, että koko ohjelma oli yhteen ääneen laulamista suomalaisten työnantajien ennakkoluuloista ja vaatimusta työhakemusten anonymisoimisesta ja rekrytointipäätösten jakamisesta väestösuhteiden perusteella. Sen sijaan en kuullun ohjelman aikana ensimäistäkään ajatusta siitä, mitä tuon väitetyn suomalaisten ennakkoluuloisuuden taustalla mahtaisi olla.

Olisi mielenkiintoista nähdä, millä A-studion tekijät perustelevat valintojaan kyseiseen keskusteluun osallistuvista henkilöistä. Eli oliko heidän tietoinen tarkoituksensa edistää omaa agendaansa kutsumalla keskusteluun pelkästään yhtä näkökantaa edustavia henkilöitä? Vai oliko kenties päätarkoituksena pimittää koko Suomen kansalta tieto siitä, että ihmisten ennakkoluuloisuudelle saattaa olla myös rationaalisia syitä - siis esimerkiksi huonot kokemukset maahanmuuttajista työntekijöinä tai monikulttuurisen työyhteisön toimivuudesta?

Sinänsä en epäile, etteikö olisi olemassa myös perusteetonta ennakkoluuloisuutta maahanmuuttajia kohtaan. Toisaalta tiedän myös, että on olemassa henkilöitä, jotka soveltavat rekrytointeihinsa positiivista diskriminaatiota. Minusta olisikin mielenkiintoista kuulla jälkimmäisten motiiveista - etenkin silloin kun (jos?) he toimivat omalla rahallaan eli yksityisellä sektorilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Pelastaisiko 1,4 miljoonaa maahanmuuttajaa suomalaisten eläkkeet?
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?

maanantai 21. lokakuuta 2019

Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

Suomen Uutisten mukaan Ruotsin yleisradioyhtiön eli SVT:ssa haastateltiin viimeisen 30 viikon aikana 90 eri panelistia, joista 73 voidaan luokitella vasemmistolaisen, sosialidemokraattisen tai liberaalin maailmankatsomuksen omaavaksi henkilöksi. Asiasta oli hermostunut oppositiossa oleva Maltillinen kokoomus, joka asetti työryhmän selvittämään julkisen palvelun toimintaa ja rahoittamista.

Tästä innostuneena päätin katsoa miltä näyttää kotoisen Ylen kahden viime viikon A-studioissa puoluepoliittisin tunnuksin haastateltaviksi kutsuttujen henkilöiden lista. He olivat Ylen TV-oppaan mukaan toissa viikon maanantaina Katri Kulmuni (kepu) ja Petteri Orpo (kok), tiistaina Timo Harakka (sdp) ja Juhana Vartiainen (kok), keskiviikkona Pekka Haavisto (vihr) ja Krista Kiuru (sd) sekä torstaina Mia Laiho (kok).

Viime maanantaina A-studioon pääsivät Mari-Leena Talvitie (Kok.) ja Antti Rantakangas (Kepu), tiistaina ei kukaan, keskiviikkona Sirkka-Liisa Anttila (kepu) ja Ulpu Iivari (sd) sekä torstaina  Ilkka Kanerva (kok) ja Erkki Tuomioja (sd). Tänään maanantaina A-studiossa ovat Ylen TV-oppaan mukaan Sirpa Paatero (sd) ja Suldaan Said Ahmed (vas).

Toisin sanoen Ylen A-studio on reilun kahden viikon aikana antanut veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa viidelle kokoomuslaiselle ja demarille, kolmelle kepulaiselle sekä yhdelle vihreälle ja vasemmistoliittolaiselle poliitikolle.

Meillä ei siis Kokoomuksella näyttäisi olevan aihetta valitukseen sen enempää kuin demareilla tai keskikokoiseksi puolueeksi vajonneilla keskustalaisillakaan. Sen sijaan eduskunnan toiseksi suurimmalla puolueella ja nykyisellä gallup-ykkösellä eli Perussuomalaisille voisi kuvitella olevan syytä moittia Yleä verovarojen korruptoituneesta käytöstä sitäkin enemmän.

Testasin havaintojani vielä kolmen viikon takaisten A-studioiden poliittisilla vierailla. He olivat maanantaina Krista Kiuru (sdp) ja Sanna Vesikansa (vihr), tiistaina Li Andersson (vas) ja Tytti Tuppurainen (sd), keskiviikkona Hannu Hoskonen (kesk) ja Jenni Pitko (vihr) sekä torstaina Antti Kurvinen (kesk), Elina Lepomäki (kok), Bella Forsgrén (vihr) ja Päivi Räsänen (kd). Siten tämä pieni lisäselvitys vahvisti varsinaisen "tutkimukseni" päätuloksen perussuomalaisten poliitikkojen syrjinnästä.

Kysymykseni kuuluu, että olikohan tämän pienen "tutkimukseni" tulos puhdasta sattumaa, vai olisiko myös suomalaisen verorahoitteisen median poliittisesta puolueettomuudesta syytä tehdä selvitys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla
Ylen viestii vajaasti

Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?

Suomen kielen opettaja Laura Tikkanen on maahanmuuttajanaisia opettaessaan havainnut heidän asemassaan järkyttäviä piirteitä. Hänen mukaansa "aika monella on vaikeuksia avioliitossaan. Heitä alistetaan tavalla tai toisella, joko henkisesti tai fyysisesti."

Suomeen kotoutumisen haluja kyllä olisi, mutta "naiset eivät usein osaa tai saa ajatella asioita omasta näkökulmastaan, vaan he kantavat harteillaan yhteisön ja suvun painostusta. Suvun valta ulottuu kaukaa Suomeen asti. Mies saattaa uskoa ja totella perhettään, eikä uskalla kyseenalaistaa sen sanomisia ja perinteitä, vaikka haluaisikin."

Tikkanen oli jopa joutunut puuttumaan tilanteeseen, jossa mies oli kesken opetuksen tullut kantamaan - siis sanan varsinaisessa merkityksessä kantamaan - naistaan pois oppimasta kulttuurilleen vieraita asioita. "Siitä avautui valtava vyyhti. Nainen alkoi viimeinkin puhua ja kertoi, että hänet oli kotimaassaan naitettu vanhemmalle miehelle, jonka kanssa oli tullut Suomeen. Mies pahoinpiteli häntä, koska nainen ei tullut raskaaksi."

Tapaus päättyi onnellisesti ja nainen pääsi mieheltään karkuun turvakotiin ja on nykyisin tyytyväisenä uudessa avioliitossa. Monelle muulle ei kuitenkaan käy näin onnellisesti, vaan he jäävät elämään onnettomina suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tikkanen kysyi lopuksi, että "miten maahanmuuttajat... saadaan kiinnostumaan ja oppimaan suomalaisessa yhteiskunnassa osallisena olemista?

Kysymys on oleellinen ja keskeinen siinä vyyhdissä, jonka nykyaikainen kansainvaellusaalto on aiheuttanut. Ja alleviivaa sitä, minkä vähänkin asiaa ajatteleva ihminen ymmärtää: kyse ei ole yksittäisistä suomalaisten kulttuuripiirteiden opastamisesta maahanmuuttajille, vaan kokonaisen kulttuurin vaihtamisesta silloin kun kyseessä on henkilö, joka on saapunut maahamme itselleen ja läheisilleen haitallisesta kulttuuripiiristä.

Itse lähtisin ratkaisemaan tällaisen haittakulttuurin ongelmaa sillä, että maahamme saapuneille maahanmuuttajille pitäisi tehdä selväksi se, että heidän - siis erityisesti miesten - on katkaistava suhteensa lapsuutensa kulttuuriin. Näin siksi, että se on perussyy siihen, että heidän kotimaansa on sivistyksellinen ja taloudellinen takapajula ja myös sille etteivät he kansanryhmänä saavuta Suomessa tasavertaista asemaa kantaväestön kanssa. Tämä olisi tehtävä käymällä läpi ne vaikutukset, joita heidän kulttuurinsa keskeisillä piirteillä on sen mukaan toimivien ihmisten elämän laatuun.

Siis kertomalla, että moneen kertaan päivässä rukoileminen heikentää henkilön tuottavuutta ja heikentää sitä kautta hänen asemaansa työmarkkinoilla, että naisten alistaminen säkitetyiksi kotiorjiksi vähentää perheen tuloja ja ehkäisee lasten kasvattamista täysivertaisksi kansalaisiksi, että serkkujen naiminen tuottaa tyhmempiä jälkeläisiä kuin mihin puolisoiden geenit antaisivat mahdollisuuden, että ympärileikkaus on silkkaa brutalismia ja osoittaa vain tekijänsä ääretöntä typeryyttä, että hunnuttamattomien naisten halveksiminen huorina on merkki halveksijan sairaalloisesta mielenmaisemasta ja niin edelleen.

Toisin sanoen: maahanmuutosta voidaan saada voimavara - tai ainakin vähemmän haitallinen ilmiö - vain tarttumalla härkää sarvista. Siihen ei siis auta asioiden piilottelu ja hyssyttely eikä varsinkaan tulijoiden kulttuuriin mukautuminen erityispalveluilla tai ongelmien hyssyttely ja pahimmillaan niiden salaaminen jopa kaiken tämän maksavilta suomalaisilta veronmaksajilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkineista ja naisten tasa-arvosta
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia

Ranskassa taannoin velloneet keltaliivien mielenosoitukset osoittivat, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaaditut toimenpiteet tapahdu helposti. Toki suomalaiset ovat olleet johtajien edessä nöyriä, kuten kansamme tapoihin on kuulunut niin pitkään kunnes kamelin selkä on katkennut - siinä tilanteessa on sitten pantu pystyyn sisällissota, joita viimeisen 500 vuoden aikana on Suomessa käyty peräti kaksi.

Tässä suhteessa mielenkiintoisia ovat myös Chilen käynnissä olevat sotatilaa muistuttavat mielenosoitukset. Ne lähtivät liikkeelle metrolippujen muutaman prosentin hinnankorostuksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Nämä mielenosoitukset kuitenkin osoittivat, ettei myöskään chileläisillä ole valmiuksia likimainkaan sellaisiin uhrauksiin kuin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleisesti vaadittu.

Kolmas tuore esimerkki löytyi Libanonista, jossa hallitus on kaatunut veronkorotuksia vaativiin mielenosoituksiin. Asiasta kertonut uutinen ei kertonut veronkorotusten suuruudesta, mutta on selvää, etteivät myöskään sikäläiset ihmiset ole valmiita laskemaan elintasoaan kovin merkittävästi torjuakseen ilmastomallien ennustamia uhkakuvia.

Kolme maata on tietenkin vain kolme maata maailman lähes 200 itsenäisestä valtiosta, mutta niiden tapahtumat kertovat joka tapauksessa siitä, ettei maailman ja jääkarhujen pelastamistoimenpiteitä tule olemaan helppoa toteuttaa. Lienee myös syytä olettaa, ettei Suomen toimiminen hyvänä esimerkkinä saa ranskalaisia, chileläisiä tai libanonilaisia seuraamaan sitä elinkeinoelämän ja oman elintason alasajoa, jota meidän hallituksemme on ajamassa ainakin julkipuheiden vaan ei tekojen perusteella.

Kysymys kuuluukin, että onko edellisen virkkeeni - siihen sisältyvästä hyperlinkistä löytyvän asiantuntijalausunnon perusteella muotoiltu - loppuosa tulkittava siten, ettei meidän punavihreä hallituksemme uskalla ihmisten reaktioiden pelossa lähteä kovin radikaaleihin muutoksiin ilmaston muuttumista torjuakseen? Ja jos näin on, niin miksi heidän puheensa ovat kuitenkin niin kovia ja ehdottomia kuin ovat?

Blogin kirjoittajana joudunkin kysymään, että onko asia sittenkin niin, että punavihreiden hallitsijoidemme ilmastonmuutospuhe on vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään agitaattoreiden kannalta oikein? Eli eivätkö poliitikkomme puoluekentän vihervasemmalta laidalta edes itse usko väkevän retorisesti ajamiinsa asioihin ja niiden taustalla oleviin IPCC:n raportteihin?

Olemmehan me IPCC:n mukaan äärimmäisen vakavassa uhkatilanteessa, josta ulospääsy on mahdollista vain lopettamalla ilmastopäästöt seuraavan 30 vuoden kuluessa. Tämän narratiivin mukaan epäonnistumisen johtaisi ennennäkemättömään katastrofiin, josta kärsisivät kaikki maailman ihmiset ja suuret rantakaupungit sekä saarivaltiot hukkuisivat meriin. Ja jääkarhut kuolisivat sukupuuttoon.

Tällaisen uhkakuvan omaksuneen rehellisen poliitikon voisi siis olettaa ryhtyvän valtaan päästyään pikaisiin ja rajuihin toimenpiteisiin omasta suosiostaan välittämättä. Kaikki muuhan olisi vastuutonta. Näin siitä huolimatta, että on olemassa myös toisenlaisia satojen tiedemiesten jakamia tieteellisiä näkemyksiä, joita valtamediamme on parhaansa mukaan pyrkinyt pimittämään asiakkailtaan.

Siksi toistan, että onko asia sittenkin niin, että hallituksemme kovat ilmastonmuutospuheet ovat vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään pelon voimalla agitaattoreiden kannalta oikein?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

lauantai 19. lokakuuta 2019

1984 ja nykyaika

Helsingin Sanomien Kyösti Niemelä kirjoitti arvostelun Orwellin 1984-kirjan filmatisoinnista. Sen otsikosta löytyi väite, jonka mukaan "filmatisointi osoittaa, miten hyvin asiat meillä nykyään ovat".

Niemelän teksti oli lievästi sanottuna hämmentävä, joten käyn omasta näkökulmastani läpi sen keskeiset johtopäätökset. Siis ensin johtopäätös ja sen jälkeen omat kommenttini.

"Elokuvassa kulutustavaroista on jatkuva pula ja esimerkiksi suklaan ja lihan saantia rajoitetaan. Nykyään länsimaissa todellinen ongelma on se, että kaikenlaisia tavaroita valmistetaan ympäristön näkökulmasta turhankin paljon, ja ihmiset syövät liikaa suklaata ja lihaa."

Tämä kommentti siis tilanteessa, jossa lapsia ja vanhuksia yritetään pakottaa syömään kasvisruokaa ja jopa opiskelijoiden käyttämä kaupallinen kahvila ratsastaa vihreällä aatteella asettamalla naudanlihan boikottiin. Tämä siitä huolimatta, että etenkin pojat jättävät kasvisruokapäivinä terveellisen lounaan syömättä korvaten sen ties millä.

On siis syytä kysyä, että mistä muustakaan tässä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista? Ja miksei kriitikolle tullut tämä lainkaan mieleen hänen kirjoittaessaan George Orwellin merkkiteoksesta, vaan ainoastaan sinänsä kiistaton ylensyöntiongelma länsimaisissa yhteiskunnissa?

"Elokuvan joukkokohtauksessa kansalaisia kiihotetaan ilmaisemaan rakkauttaan suurelle myyttiselle johtajalle. Tätä nykyä poliittisiin johtajiin saa valtiovallan puolesta suhtautua hyvinkin ironisesti ja kriittisesti, kunhan äänestää ja tekee mitä odotetaan."

Lienee totta, ettei valtiovaltamme kehota ilmaisemaan rakkauttaan suomalaisille poliitikoille, mutta ainakin se pyrkii suitsemaan mielipiteen ilmaisuja asioista, jotka eivät ole nykyisen poliittisen valtalinjan mukaisia. Vai mitä pitäisi ajatella tuomioista, joiden perusteissa mainitaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä."

Tai että meillä on poliisiin palkattu henkilöitä, joiden tehtävänä on etsiä netin syövereistä ns. vihapuhetta. Siis toimintaa, jota ei ole yksiselitteisesti - tai ylipäänsä lainkaan - määritetty maamme lainsäädännössä. Viimeisin esimerkki tällaisesta vihapuheesta oli Sebastian Tynkkysen tuomio, jossa hän totesi sen itsestäänselvyyden, ettei muslimien islamin nimissä tekemiä terroritekoja voi olla liittämättä islamiin.

Sen sijaan ilman tuomiota jäi valtavirtaa edustava poliitikko kirjoitettuaan, että "kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja". Tämä ei oikeuden mukaan ollut vihapuhetta.

Näiden Niemelän väitteen mieleeni tuomien tapausten perusteella on syytä kysyä, että mistä muustakaan niissä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista eli siitä kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ja samalla ihmetellä, kuinka erilainen täytyy kyseisen kriitikon ajatuksenjuoksun olla kuin omani, ettei hän edes Orwellin keskeistä teosta arvioidessaan huomaa yhteiskuntamme ajautuvan kiihtyvällä tahdilla kohti teoksen 1984 mukaista maailmaa? Vai olenko minä itse väärässä ja näen piruja siellä missä niitä ei ole?

Näihin kysymyksiin minulla ei tietenkään ole vastausta, mutta juuri se on erityisen tärkeää, sillä tämä ymmärtämättömyys puolin ja toisin on ehkä tärkein selitys sille, miksi poliittiset aatteet ajautuvat konfliktiin. Tämän kuplautumisongelman nosti suomalaisessa mediatodellisuudessa esille Marko Hamilo muutama vuosi sitten, eikä siihen ole sen jälkeen tullut korjausta kuten tämän kirjoitukseni laukaissut elokuvakritiikkikin osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

perjantai 18. lokakuuta 2019

Pelaako Pekka Haavisto poliittista peliä syyrialaisilla?

Uuden mielipidetiedustelun mukaan Pekka Haavisto on kansalaisten ylivoimainen suosikki seuraavaksi presidentiksi. Tämä on mielenkiintoista jo siksi, että mikäli hänet valittaisiin, olisi hän ensimmäinen Suomen presidentti, jolla ei ole ylioppilastutkinnon lisäksi muuta tutkintoa.

Pudotus olisi hurja ottaen huomioon, että Suomen presidentit olivat Ståhlbergistä Koivistoon tohtoreita (Mannerheim sitä vastaava) ja sen jälkeenkin jonkinlaisen jatkokoulutuksen käyneitä (Ahtisaari on opettaja, ja Halonen sekä Niinistö juristeja). Ja mielenkiintoinen siksi, että Suomen kansa on tänä päivänä aivan oleellisesti koulutetumpaa kuin Ståhlbergin tai edes Koiviston aikana.

Haaviston kannatus oli uuden gallupin mukaan peräti 33 prosenttia. Jos vielä huomioidaan, että myös Li Anderssonilla oli seitsemän, Jutta Urpilaisella kuuden ja Maria Ohisalolla yhden prosentin kannatus - ja että heidän kannattajansa mitä todennäköisimmin asettuisivat oman ehdokkaan pudottua Haaviston taakse - saisi tämä vaalin toisella kierroksella 47 prosentin kannatuksen.

Haaviston kannatus oli siis lähes yhtä suuri kuin koko vihervasemmiston (SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät) kannatus. Siten häntä aikoo presidentinvaalissa äänestää myös moni eduskuntavaaleissa vihervasemmistoa karttava suomalainen. Siksi ei olisi yllätys, mikäli Haaviston taakse siirtyisi toisella kierroksella vielä muitakin oikeistolaisesti ajattelevia äänestäjiä.

Tämä riski on pienin, mikäli Haavisto vastaan asettuisi toisella kierroksella Kokoomuksen ehdokas, sillä Perussuomalaisten tai Keskustan kannattajat tuskin siirtyvät suurella joukolla Haaviston taakse. Sen sijaan mikäli toiselle kierrokselle etenee Perussuomalaisten tai Keskustan ehdokas, voisi hyvinkin käydä niin, että kokoomuslaiset siirtyvät joukolla Haaviston äänestäjiksi - tai jättävät kokonaan äänestämättä.

Edessä on siis mielenkiintoinen nelivuotiskausi, jonka aikana Haavistolla on mahdollisuus joko vakiinnuttaa kannatuksensa tai ainakin pitää sitä yllä. Ja tähän hän näyttäisi myös pyrkivän.

Siihen viittaa nimittäin äskettäinen uutinen, jonka mukaan Haavisto haluaisi sijoittaa Turkin ja kurdien välisen sodan jaloista pakenevat ihmiset ensisijaisesti Syyriaan. Tämä kuulostaa pikemminkin halla-aholaisten kuin vihreän ministerin linjaukselta. Ja epäilemättä Suomen kansan korvissa järkipuheelta.

Harmi kyllä, omissa aivoissani heräsi epäilys siitä, ettei Haavisto ole aivan tosissaan, vaan on ryhtynyt poliittiseen peliin, jossa keinoja ei kaihdeta. Aika näyttää, onko epäilykseni aiheeton vai sisältyykö siihen sittenkin realismin siemen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kahdeksasta tuli kolmetoista
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa
Pekka Haavisto, väestösopimus ja realismi

torstai 17. lokakuuta 2019

Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?

Maaseudun tulevaisuus kirjoitti jutun, jossa Suomen metsien hiilinielujen lisäykset asetettiin globaaliin viitekehykseen. Jutun mukaan maailman metsissä on puuta yhteensä 530 miljardia kuutiota, joista Suomen metsissä sijaitsee puoli prosenttia.

Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäen mukaan "moni maailman metsämaa olisi onnellinen, jos niillä olisi Suomen ongelmat metsissään. Ne ovat niin pieniä Venäjän metsäpalojen, Keski-Euroopan kaarnakuoriaistuhojen, Kanadan metsätuhojen ja Brasilian metsäpalojen rinnalla."

Hänen mukaansa vain puolet maailman metsäalueista täyttää kestävän metsätalouden edellytykset, eikä monissa maissa ei ole edes metsien inventointia, säädöksiä tai raportointia. Ei myöskään sitovia metsiensuojeluohjelmia.

Helsingin yliopiston professori Markku Kanninen puolestaan totesi, että "mitä tahansa Suomessa tehdään, se on häviävän pientä maailman mittakaavassa". Lisäksi hän totesi, ettei metsätaloudella ole juurikaan merkitystä maailman metsäkadossa, vaan sitä paljon suurempia tekijöitä ovat "maatalous, karjatalous ja kaivosteollisuus".

Kannisen mukaan myös metsäpaloilla on enemmän vaikutusta metsien kuntoon kuin hakkuilla. Pelkästään Indonesian suopaloissa syntyy hiilidioksidipäästöjä vuodessa yli kymmenen kertaa enemmän kuin koko Suomessa. Maailmanlaajuisesti maastopalojen päästöt ovat suuremmat kuin koko EU:n hiilipäästöt.

Venäjälläkin metsäpaloissa tuhoutuu puuta noin puolet koko Suomen metsäalasta. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Sari Karvisen mukaan "Venäjällä on edelleen käytössä passiivinen metsänhoidon malli. Metsän hehtaarikohtaisessa kasvussa ero Suomeen on kolminkertainen".

Myös Kanadan kehitys on ollut surullista, sillä sen metsät ovat heikon kasvun, hyönteistuhojen ja metsäpalojen takia muuttuneet hiilinieluista päästölähteiksi. Niiden vuotuiset hiilipäästöt vastaavat miltei Suomen kahden vuoden hiilidioksidin kokonaispäästöjä.

Vertailuksi todettakoon, että Ylen mukaan Suomen metsiin kasvoi puolessa vuosisadassa noin miljardia kuutiometriä lisää puuta. Syynä siihen oli siirtyminen nykyaikaiseen ns. tehometsätalouteen 1960-luvun lopulla.

Kun tilanne Suomessa ja maailmalla on tämä, kysyn maamme päättäjiltä - tai ainakin Vihreiltä ja muilta hiilinielujen perusteella rajuja metsätalouden toimintaedellytysten heikennyksiä ajavilta tahoilta - että ovatko he aivan tosissaan? Vai perustuvatko heidän vaatimuksensa moraaliposeraukselle tai tietämättömyydelle? Vai mistä tässä maamme yhden keskeisen taloudellisen selkärangan murtamisyrityksessä on kyse?

Tätä taustaa vastaan on kuitenkin hyvä uutinen - mikäli se pitää paikkansa - jos Suomen hallitus käy EU-komission kanssa salaisia neuvotteluita muuttaakseen niin sanotussa LULUCF-asetuksessa sovittuja asioita, jotka ovat edellisen hallituksen asiasta vastanneen ministerin mukaan maamme metsätalouden toimintaedellytyksiä heikentäviä. Toivottavasti neuvottelut johtavat hyvään tulokseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Sademetsätuhon syyt
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta



keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion

Yksi vihreästi ajattelevien ihmisten teemoista on asumisrakenteen tiivistäminen eli ihmisten pakkaaminen kaupunkeihin asumaan mahdollisimman tiiviisti. Näin erilaiset ympäristöjalanjäljet saataisiin minimoitua.

Poliittisen kartan (Vihreät + Vasemmistoliitto) perusteella tuolla ajatustavalla voisi ajatella olevan minimissäänkin parinkymmenen prosentin kannatus väestön parissa. Nyt on kuitenkin tutkittu asiasta myös ihmisten mielipidettä ja tulos on hämmentävä: kaupungistumisen edistämisellä on vain kahden prosentin kannatus väestön parissa.

Tämä kertoo osaltaan siitä, mistä olen kirjoittanut useasti aiemminkin, eli ihmisten taipumuksesta äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka tavalla tai toisella ovat "muodikkaita". Mutta jotka eivät todellisuudessa aja niitä asioita, jotka näiden äänestäjien itsensä mielestä ovat tärkeitä.

Tämän on johtanut Suomessakin Vihreiden ja Vasemmistoliiton noin 20 prosentin yhteenlaskettuun kannatukseen. Vieläpä niin, että nimenomaisesti naiset äänestävät näitä puolueita, vaikka esimerkiksi tässä kaupungistumiskysymyksessä he ovat vielä miehiäkin enemmän niiden kanssa eri mieltä.

Tämä tragikomiikka sai tutkimuksesta kertoneessa jutussa kruunun asiantuntijana  haastatellun Vihreä aluesuunnittelijan arvelusta, jonka mukaan "tulos kertoo muutosvastarinnasta...  alueiden kostosta" ja että kaupungistumiseen epäilleen suhtautuvien "ihanneyhteiskunta on menneessä". Kysymys kuuluukin, että voiko asiantuntijana esiintyvä Vihreiden aktiivipoliitikko tämän enempää halveksiä ihmisten näkemyksiä?

Selvyyden vuoksi mainittakoon lopuksi, etten itse en ole veronmaksajille kalliiksi tulevan aluepolitiikan kannattaja. Pikemminkin olen perännyt maaseudun ihmisiltä rakkautta kotiseutuunsa ja aktiivisuutta sen elinkeinoelämän kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

Niinpä näen lupaavana sen, että kapungistuminen näyttäisi saavuttaneen kulminaatiopisteensä Ranskassa, missä yhä useampi ihminen on kyllästynyt urbaaniin elämänmenoon ja siirtynyt asumaan joko pienempiin kaupunkeihin tai maaseudulle. Ehkäpä työelämän digitalisoituminen ja ihmisten vaurastuminen sekä toisaalta kaupunkien monikulttuuristuminen johtavat ennen pitkää samaan myös kotimaassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?
Maahanmuuttajat pois maalta vai pitäisikö heidän sittenkin sijoittaa maalle?

tiistai 15. lokakuuta 2019

Tuhohakuinen mielenosoitus ei lisää sympatiaa

Eilen oli merkittävä päivä Turkin ja kurdien välisessä sodassa. Ei vähiten siksi, että Syyria asettui kurdien puolelle ajamalla armeijansa Manjibin kaupunkiin rajaten näin Turkin hyökkäyksen syvyyttä.

Vielä paljon merkittävämpi seikka oli presidentti Donald Trumpin asettuminen selkeästi Turkin toimia vastaan. Tämän hän teki asettamalla hyökkääjävaltiolle taloussanktiota, turkkilaisten joillekin johtomiehille henkilökohtaisia pakotteita sekä uhkaamalla jälleen tuhota Turkin talouden.

Vaikka pakotteet saattavat sinällään olla riittämättömiä Turkin pysäyttämiseksi, on Trump joka tapauksessa selkeästi valinnut puolensa. Ja tämä on asia, josta Turkin presidentti Erdogan ei voi olla huomioimatta - onhan selvää, että mikäli hänen kansansa elinolot vaikeutuvat pakotteiden seurauksena oleellisesti, tarkoittaa se myös sulttaanintekeleen lähtölaskennan alkamista.

Kolmas eilen entistä selvemmin esille noussut tekijä tässä kaikessa oli ääri-islamistien aktivoituminen. Heitä marssii Turkin riveissä ja ensimmäiset ovat jo syyllistyneet jopa siviilien murhiin. Lisäksi ISIS-järjestön nimissä on räjäytetty autopommeja Pohjois-Syyriassa.

EU:n osalta ei ole oleellista muutosta. Maanosamme johtajat ovat edelleen ns. "kusi sukassa", vaikka saivatkin aikaiseksi aseidenvientikiellon ja Turkin toimet tuomitsevan julkilausuman. Turkissa majailevat miljoonat EU:n alueelle haikailevat lähi-itäläiset toimivat tehokkaasti eurooppalaisten aktiivisuutta suitsevana painostuskeinona.

Tältä osin on kuitenkin todettava, etteivät eilisen kaltaiset paikkojen särkemistä sisältävät mielenosoitukset ainakaan lisää eurooppalaisten halukkuutta tukea kurdeja. Päinvastoin, uskon että moni lähtökohtaisesti kurdien puolelle sympatiansa asettanut luki uutisen tympääntyneenä: elleivät kurdit osaa käyttäytyä täällä sivistyneesti, on heidän turha odottaa ainakaan suomalaisilta sen enempää sympatiaa kuin konkreettisia toimiakaan heidän auttamisekseen. Asiaa ei ainakaan auta se, että kurdit ovat jo aiemmin osoittaneet piittaamattomuutensa suomalaisista mielenosoituskäytännöistä.

Toki ymmärrän kurdien turhautumisen tilanteeseen, mutta se ei oikeuta terrorisoimaan suomalaista yhteiskuntaa. Sen sijaan olisi hienoa, jos täällä asustelevat kurdit ryhtyisivät aktiivisesti auttamaan maanmiehiään Turkin aggression edessä.

Tämän he voivat tehdä joko paikan päälle matkustamalla ja asepuvun ylleen pukemalla tai täällä Suomessa esimerkiksi taloudellista tukea tarjoamalla. Pahinta heidän Syyriassa taistelevien heimoveljiensä kannalta on, mikäli heidän toimintansa on - eilisen mielenosoituksen tavoin - näiden asemaa heikentävää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syntyykö Turkin etelärajalle uusi "palestiina"
Laittomalla mielenosoituksella pitäisi olla seurauksia
Piikki islamistien lihassa

maanantai 14. lokakuuta 2019

Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita

Suomessa ja Euroopan Unionissa on viime aikoina kovasti moitiskeltu Puolan ja Unkarin demokratioita. Siksi oli mielenkiintoista seurata viikonlopun vaaleja.

Puolassa niissä valittiin parlamentti, joka käytössä olevien tietojen mukaan jatkaa vanhalla linjalla. Eli suurimmaksi puolueeksi - todennäköisesti yksinkertaisella enemmistöllä - nousee Laki ja oikeus eli maan viime vuosien valtapuolue ja arvostelun kohde. Äänistä se kuitenkin sai alle puolet.

Näin valitessaan puolalaiset antoivat luottamuksensa maassa viime vuodet harjoitetulle politiikalle EU:n silmätikuksi nostamia tuomioistuinten eläke-ikää koskevia muutoksia myöden. Demokratiahan tarkoittaa sitä, että poliittiset päätökset alistetaan kansalaisten hyväksyntään vaaleissa ja mikäli ne eivät kansaa miellytä, pudottaa se päättäjät vallasta.

Tätä olisi myös EU:ssa syytä kunnioittaa ja lopettaa Puolan arvostelu vanhojen neuvosto-aikaisten tuomareiden oikeusistuimien huipulta pudottamisesta eläköitysmisikärajaa alentamalla.

Toisessa EU:n silmätikussa eli Unkarissa käytiin puolestaan pääkaupunki Budapestin pormestarinvaalit. Niissä voiton vei opposition ehdokas syrjäyttäen maassa ehdotonta valtaa pitänyttä Fidesziä edustavan entisen pormestarin vallasta.

Epädemokraattisuudesta moititun valtapuolueen ehdokas on tunnustanut tappionsa ja onnitellut voittajaa ja maan hallitus on sanonut kunnioittavansa vaalitulosta. Näin Budapest siirtyy punavihreään valtaan, jonka ansiot jäävät seuraavina vuosina nähtäväksi.

EU:n ja Suomen kannalta oleellista on oivaltaa, että vaalitulos vahvistaa Unkarin demokratian toimivuuden. Siten myös Unkarin demokratian arvostelun soisi vaientuvan, vaikka maan valtapuolueen politiikan arvostelu voi toki jatkua ainakin seuraaviin parlamenttivaaleihin asti. Silloinhan nyt toimivaksi osoitettu unkarilainen demokratia antaa joko hyväksynnän tai hylkäyksen Fideszin harjoittamalle politiikalle.

Kolmannet viikonlopun vaalit käytiin Tunisiassa eli siinä ainoassa, maassa, jossa arabivallankumous ei johtanut sekasortoon. Voittajaksi selvisi islamisti, joka on kannattanut kuolemantuomiota, homoseksuaalisuuden kriminalisointia ja lakia, joka kieltää julkiset hellyydenosoitukset naimattomien pariskuntien kesken.

Myös Tunisian vaalit osoittavat demokratian toimivan ja tulosta on syytä kunnioittaa EU:ssa ja Suomessa. Näin siitä huolimatta, etteivät voittajan näkemykset näyttäisi vastaavan suomalaisten enemmistön näkemyksiä.

Samalla on kuitenkin syytä panna merkille, ettei islamismi ole edes Tunisiassa mikään merkityksetön poliittinen voima. Sen sijaan se on valtavirtaa, joka pystyy nousemaan valtaan myös kiistatta demokraattisissa olosuhteissa. Siten tämä uskonnon ja politiikan sekasikiö on syytä huomioida myös suomalaisessa sisäpolitiikassa; erityisesti sen monikulttuurisuuden hallintaan tähtäävissä toimissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Suomi, Unkari ja oikeusvaltioperiaate
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Suurmiehiä maahanmuuton avulla

Science-lehdessä kerrottiin upouudesta tutkimuksesta, jossa oli yhdistetty DNA-teknologian, esinelöytöjen ja hampaiden kemiallisten analyysien tarjoama tieto Tonavan Lech-nimisen sivujoen rannoilta tehdyistä pronssikautisista hautalöydöistä. Sen tuloksena havaittiin useita mielenkiintoisia seikkoja, jotka haluan jakaa arvoisan lukijani kanssa sekä tulkita niiden merkitystä historiallisen kehityksen ja nykyaikaisen kansainvaelluksen luoman haasteen kannalta.

Tutkimus osoitti että 4 750 - 3 300 vuotta sitten Lech-joen varren yhteiskunnassa eli sekä vauraita että vähemmän vauraita ihmisiä. Kun vauraiden miesten DNA:ta analysoitiin, havaittiin heidän olevan sukua keskenään ja omaavan Y-kromosomin variantin, joka on vielä tänäkin päivänä yleinen Euroopassa. Köyhät miehet - mahdollisesti jopa orjat - sen sijaan eivät olleet vauraiden sukulaisia ja kantoivat Y-kromosomin muotoja, joita ei nykyisin enää esiinny, ei ainakaan yleisesti.

Toisin sanoen vauraiden maanviljelijäsukujen miehet pystyivät lisääntymään köyhiä paremmin tai ainakin huolehtimaan jälkeläisistään yli vaikeiden aikojen. Hautalöytöjen perusteella voitiin myös päätellä, että tuolloin vauraiden perheiden veljekset jakoivat perintönsä tasaveroisesti - eikä se siis siirtynyt käytännössä kokonaan vanhimmalle veljelle, kuten myöhempien aikojen agraariyhteiskunnissa.

Myös naisia oli haudattu yhdessä arvoesineiden kanssa. Mutta suuri yllätys oli se, että nämä naiset eivät olleet sukua samalla paikalla eläneille vauraille miehille. Sen sijaan hampaiden alkuaineanalyysien avulla voitiin osoittaa heidän olleen peräisin jopa satojen kilometrien päästä. Lech-joen varren pronssikautiset naiset avioituivat tai naitettiin siis kauas lapsuudenmaisemistaan.

* * *

Muinaisten ihmisten yhteisöstä voidaan päätellä mielenkiintoisia seikkoja sen lisäksi, mitä Science-lehden jutussa kerrottiin. Miesten pysyminen sukupolvesta toiseen omilla maillaan takasi nimittäin taloudellisen jatkuvuuden ja omaisuuden kertymisen. Samalla naisten liikkuvuus varmisti, ettei yhteisö muuttunut sisäsiittoiseksi ja sitä kautta geneettisesti degeneroituneeksi.

Tämä on merkittävä ero ainakin siihen, minkä tiedämme myöhemmistä eurooppalaisista kuningas- ja aatelissuvuista, jotka degeneroituivat yksi toisensa jälkeen tai nykyisistä avioliittokäytänteistä esimerkiksi islamilaisessa kulttuuripiirissä. Tämä ero saattaa hyvinkin selittää sen, ettei viimeisten satojen vuosien tieteellis-tekninen tai kulttuurinen kehitys suinkaan tapahtunut islamilaisessa maailmassa eikä Euroopassakaan poliittisesti johtavien sukujen piirissä, vaan suurmiehet lähes poikkeuksetta nousivat tavallisen länsimaisen kansan parista.

* * *

Uusi tutkimus kytkeytyy myös kahteen suureen suomalaiseen ongelmaan eli syntyvyyden laskuun ja maahanmuuttoon. Seuraavaksi pari sanaa näistä toisiinsa kietoutuvista aiheista.

Syntyvyyden laskua on parin viime vuoden aikana toki tapahtunut kaikkien yhteiskuntaluokkien parissa, mutta korkeakoulutettujen Suomessa syntyneiden miesten ja naisten lapsiluku on edelleenkin oleellisesti korkeampi kuin toisen asteen tai pelkän peruskoulutuksen käyneillä.  Siis samaan tapaan kuin muinaisilla pronssikautisilla ihmisillä luonnonvalinta suosii kulttuurista menestystä eli yhteiskuntamme parhaita geenejä.

Kun tähän yhdistetään kehitysmaista tuleva maahanmuutto ja heidän vaikutuksensa Suomen väestörakenteeseen teemme mielenkiintoisen havainnon. Suurimmat lapsiluvut esiintyvät Tilastokeskuksen mukaan niissä väestöryhmissä, jotka ovat saapuneet yhteisöistä, joiden menestys kansainvälisessä vertailussa on kaikista heikoin - kärjessä ovat somalit, marokkolaiset ja kongolaiset. Sen sijaan monista maailman parhaiten menestyneistä yhteisöistä - esimerkiksi Japanista ja Saksasta - tulevien ihmisten hedelmällisyys on Suomessa vielä kantaväestökin alhaisempi.

Edellä kuvaamani tutkimuksen valossa näen tässä Suomen tulevaisuuden kannalta kaksi tai oikeastaan kolme geneettistä voimaa, joiden keskinäisestä suhteesta riippuu maahanmuuton muokkaaman suomalaisen väestön tulevaisuus. Ensimmäinen on heikosti menestyvästä taustasta tulevien ihmisten geneettisen heikkolaatuisuuden vaikutus geenipooliimme.

Avainkysymys siinä on se missä määrin noiden ihmisten luomien yhteiskuntien menestymättömyys johtuu genetiikasta. Jos se on oleellinen tekijä, kuten voidaan hyvin olettaa, jää kaksi mahdollisuutta: joko näissä kulttuureissa elävillä on eurooppalaisia enemmän huonoja geeniyhdistelmiä (genotyyppejä) esimerkiksi sisäsiittoisuuden takia tai sitten noiden yhteisöjen geenipoolissa on paremmin menestyneitä kansakuntia enemmän kehnoja geenimuotoja (alleeleita).

Jos kyse on ensimmäisestä eli genotyyppiongelmasta, sitä voitaisiin vähentää tai jopa poistaa ohjaamalla uussuomalaiset pois sisäsiittoisuutta suosivasta kulttuuristaan. Jos kyse on jälkimmäisestä, heikentää maahanmuutto suomalaisen yhteiskunnan geneettistä valmiutta ylläpitää hyvää yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa.

Lopuksi on vielä huomioitava kolmas seikka. Se on heteroosina tunnettu ilmiö, jossa geneettisesti kaukaisten eliöiden jälkeläiset ovat ylivertaisia vanhempiinsa nähden, koska heidän genomissaan on erityisen useasta geenistä erilaiset alleelit.

Mikäli tämä pätee myös suomalaisten ja maahanmuuttajien välisten parien jälkeläisiin, saattaisi heidän joukkoonsa syntyä tulevaisuuden suurmiehiä ja -naisia, joiden kykyjä pitäisi pystyä hyödyntämään yhteiskuntamme tulevaisuutta luotaessa. Tämä siis siitä riippumatta, onko maahanmuuttajien geenipoolin alleelivalikoima itsessään menestyvän yhteiskunnan rakentamisen kannalta hyvä tai huono.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Mitä tapahtuu eurooppalaisten genetiikalle tulevaisuudessa?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

lauantai 12. lokakuuta 2019

Mamu-poliiseja

Suomessa on jo muutaman vuoden ajan puhuttu siitä, että poliisin palvelukseen pitäisi saada maahanmuuttajia. Perusteluksi tälle on esitetty, että meillä on jo nyt laaja ja edelleen kasvava somali- ja arabiväestö, joten heidän kulttuuriensa ja kieltensä tuntemus olisi hyödyksi poliisityössä.

Ranskan viimeaikaiset uutiset panevat kuitenkin miettimään kuinka järkevää maahanmuuttajien rekrytointi lopulta mahtaisi olla. Mehän muistamme, että maahanmuuttajataustainen henkilö puukotti toissaviikolla Pariisissa työtovereitaan terroristisessa tarkoituksessa.

Uutta ajateltavaa maahanmuuttajien rekrytoinnista tarjosi eilen Iltalehti, joka kertoi, että - niin ikään Ranskassa - takavarikoitiin kahdelta poliisilta virka-aseet, koska heidän pelätään radikalisoituneen. Samassa uutisessa kerrottiin lisäksi, että gallialaisten sisäministeriössä on samasta syystä seurannassa peräti 19 henkilöä.

Eivät tietenkään suomalaisetkaan poliisit ole kuin ihmisiä, joista osa syyllistyy rikollisuuteen. Parhaiten sen lienee osoittanut entinen poliisipomo Jari Aarnio, joka sovittaa parhaillaan toimiaan vankilassa. Terroristiriski heidän osaltaan on kuitenkin merkittävästi vähäisempi kuin valmiiksi nykyterrorismin taustalla useimmiten olevan uskonnon kannattajilla.

Lisäksi on kysyttävä, että halutaanko Suomessa poliisien - tai minkään muunkaan ammatin - harjoittajat valita etnisen taustan tai uskonnon perusteella. Aiemmin sellaista on pidetty yksiselitteisesti tuomittavana. Entä nyt, kun Ranskan tapahtumat ovat osoittaneet näiden perusteiden käyttämiseen liittyvät riskit?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuorma-autovaras ja arvailukielto
Porvoon tapahtumat kielivät luottamusyhteiskunnan katoamisesta
Miksei Ruotsiin löydy opettajia eikä poliiseja?

perjantai 11. lokakuuta 2019

Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi

Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen sai rangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan julkaistuaan twiitin, jossa oli muslimiterroristien kuvia ja maininta siitä, että kaikki kuvissa olevat "palvelevat Allahia". Tuomio on lievästi sanottuna käsittämätön, sillä sen perusteluna todettiin, että "teksti on kohdistunut yleisesti islaminuskoa tunnustaviin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään islaminuskoa tunnustavia rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan islaminuskoa tunnustavaa ihmisryhmää".

Asiaa voi tarkastella analogian kautta. Kuvitellaanpa, että Tynkkynen olisi tehnyt kuvakollaasin Utøyan saaren, El Pason, Christchurchin ja Hallen äärioikeistolaisista terroristeista ja kirjoittanut siihen totuudenmukaisesti, että "nämä kaikki henkilöt ovat länsimaalaisia".

Ja kysytään sitten, että olisiko hänet siinä tapauksessa tuomittu siitä, että "teksti on kohdistunut yleisesti länsimaisiin ihmisiin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään länsimaisia ihmisiä rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan länsimaiseen kulttuuriin kuuluvaa ihmisryhmää"?

En siis oikein osaa tulkita oikeuden ajatuskulkua, koska twiitissä puhuttiin eksplisiittisesti kuvassa olleista muslimeista, eikä missään kohdassa puhuttu kaikista muslimeista. Sen sijaan siinä kyllä annettiin tosiasioiden mukaisesti ymmärtää, että suuri osa tämän päivän terroriteoista liittyy islamiin toisin kuin Tynkkynen oli kuullut yleisesti väitettävän.

Kuten jo tuomiolauselman sanoista "yleistäen tosiasiassa väitetään" selvästi nähdään, on tuomioistuin antanut tuomionsa oman tulkintansa eli kuvitelmansa - ellei suorastaan fantasiansa - perusteella sen sijaan, että se olisi pitäytynyt tosiasioissa. Tämä on yksiselitteisesti kelvotonta logiikkaa ja oikeudenkäyttöä, ja siksi on tärkeää, että Tynkkynen valittaa tuomiosta.

On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla hovioikeus suhtautuu asiaan. Toivottavasti se välttää käräjäoikeudessa nyt toteutuneen kuvittelun twiitin sisällöistä, vaan sen sijaan perustaa päätöksensä tosiasioihin ja niistä tehtäviin loogisiin päätelmiin. Eli että islamia tunnustavat terroristit tosiaankin "palvelevat Allahia", vaikka kaikki islamia tunnustavat ihmiset eivät olekaan terroristeja.

Aivan lopuksi haluan muistuttaa suomalaista oikeuslaitosta siitä, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus. Tämä olisi hyvä muistaa myös silloin kun tulkitaan poliitikkojen puheita yhteiskunnan kannalta merkittävistä asioista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta
Tynkkynen ulos, entä sitten?

torstai 10. lokakuuta 2019

Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?

Turkki hyökkäsi eilen Syyriaan kurdien hallitsemalle alueelle. Koska kirjoitin aiheesta jo eilen, eikä tuolloisiin ajatuksiini ole syytä lisätä muuta kuin muistutus yhteenottoa kotisohvalta seuraaville siitä, että sodan alkaessa totuus on aina ensimmäinen uhri. Ja sodan loputtua voimaan jää vain voittajan totuus.

* * *

Eteläisen sodan sijaan - niin mielenkiintoista kuin sitä onkin täältä turvallisesta Suomesta seurata - tahdon ottaa esille kotimaisen lapsikatomme, josta toimittaja Maija Aalto kirjoitti kolumnin. Siinä hän valitteli suomalaisen hyvinvointivaltion jääneen niin keskeneräiseksi, ettei enää edes lastenteko maistu.

Asiaa aikansa pyöriteltyään hän päätti kolumninsa kauniiseen nyt syntyville lapsille osoitettuun toiveeseen. Sen mukaan "ehkä se, että sinä olet harvinainen, pakottaa toimimaan toisin. Ehkä kun meillä ei enää ole vaihtoehtoja, meidän pitää oikeasti rakentaa Suomesta sinulle hyvä."

Toiveeseen olisi mukava yhtyä, mutta totuus taitaa olla, että nyt syntyvät ikäluokat joutuvat paljon kovemmille kuin lastensa tekemistä väistävä nykynuoriso. He joutuvat elättämään itseään suuremmat - ja yhä vanhemmaksi elävät - ikäluokat samalla kun maa monikulttuuristuu ja segregoituu työtä tekeviin ja hyvinvointipalvelujen varassa eläviin etnisesti erottuviin luokkiin.

Siten pelkään pahoin, että nyt syntyvät harvinaiset ja rakastetut vauvat tulevat aikanaan kiroamaan vanhempiensa ajattelemattomuuden ja ehkä pakon edessä myös purkamaan näiltä - ja siinä samassa myös itseltään - ne koko elämän mittaiset hyvinvointipalvelut, joista minun ikäluokkani vielä päässee nauttimaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, tekevätkö he omien lastensa elämän parantamiseksi enemmän positiivisia päätöksiä lastenhankinnassa. Vai jatkavatko kantasuomalaisen väestön alasajoa omassa ahdingossaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Suomen tulevaisuudesta eräiden tilastojen valossa
Kun minä kuolen...

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Syntyykö Turkin etelärajalle uusi "palestiina"

Juuri nyt näyttää siltä, että Turkki miehittää lähiaikoina Pohjois-Syyrian ja asuttaa sinne pari miljoonaa syyrialaista. Samalla kurdit menettävät osan ISIS:in vastaan käymänsä sodan aikana haltuunsa ottamasta maa-alasta.

Samalla heidän suora maayhteytensä Turkissa asuviin kurdeihin katkeaa. Lisäksi vaarana on, että Syyrian sodan aikana vangeiksi jääneet islamistiterroristit pääsevät pakenemaan kurdien vartioimasta leiristä.

Turkin kannalta operaatio on hyvin ymmärrettävä. Maa ei halua omille kurdeilleen tasa-arvoista asemaa turkkilaisten kanssa, eikä siten voimakasta kurdikeskittymää maansa etelärajalle, ja se haluaa päästä eroon 3,9 miljoonasta syyrialaispakolaisestaan. Pohjois-Syyrian miehitys ja uudelleenasutus edistävät näitä molempia asioita.

Itse sota lienee nopeasti ohi, koska turkkilaisten armeija on ylivoimainen kurdijoukkoihin nähden myös siinä tapauksessa, että Syyrian diktaattori Bashar Al-Assad asettuu kurdien rinnalle. Näin siis ainakin paperilla.

Tosin tilanne voi muuttua, mikäli Venäjä päättää toisin ja asettuu kurdien rinnalle. Tällöin sota saattaa pitkittyä ja johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Arvaamaton tosin voi olla Pohjois-Syyrian miehitys muutenkin. Esimerkkiä voinee hakea Israelin perustamisesta, joka jälkikäteen tarkasteltuna näyttää johtaneen ikuiseen konfliktin lähteeseen. Ei ole syytä epäillä, etteivät kurdit olisi yhtä katkeria kuin palestiinalaiset ulkovaltojen eli Turkin annettua osan heidän alueestaan Syyrian arabeille ja epäilemättä tukiessa näitä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Asiaa ei helpota ISIS:in ja mahdollisten muiden islamistijärjestöjen nousu. Pahinta olisi, mikäli Turkin luomasta turvavyöhykkeestä kehittyisi aikanaan kansainvälisen islamismin uusi keskus. Juuri nyt sellaisesta ei ole merkkejä, mutta jos ja kun suuri osa Turkkiin paenneista syyrialaisista on erilaisten ääri-islamilaisten aatteiden kannattajia, ei sellainen kehitys ole jatkossa lainkaan mahdotonta.

Suomen kannalta keskeistä tässä tilanteessa on se, millä tavalla uusi sota ja sen seuraukset vaikuttavat turvapaikanhakijavirtoihin. Lyhyellä tähtäimellä sota tietenkin lisää niitä, mutta toisaalta humanitaaristen maahanmuuttajien määrän vähentyminen Turkissa saattaa ehkäistä muslimi-invaasiota Egeian meren yli Kreikkaan. Pidemmällä aikavälillä oleellista on se, syntyykö Turkin ja Syyrian väliselle rajalle pysyvä Gazan kaistaleen tapainen kriisikeskus, joka säteilee levottomuutta ympärilleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusia "palestiinalaisia"
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?
Piikki islamistien lihassa


tiistai 8. lokakuuta 2019

Kuorma-autovaras ja arvailukielto

Iltalehti ja Yle kertoivat, että Saksassa mies oli varastanut rekan ja ajanut sillä päin muita autoja. Hiukan oudoksi asian teki se, että Iltalehden mukaan "viranomaiset ovat myös pyytäneet, että ihmiset eivät lähtisi arvailemaan teon motiivia sosiaalisessa mediassa". Jätetään siis spekuloimatta.

Yle ei tietenkään ole sosiaalinen media vaan verorahoitteinen valtamedia. Niinpä se mainitsi Frankfurter Neue Presse -lehden kertoneen, että "lukuisat onnettomuuspaikalle sattuneet sivulliset olisivat kuulleet loukkaantuneen epäillyn puhuneen arabiaa ja sanoneen useita kertoja ´Allah´".

Lisäksi Yle mainitsi, että "Saksassa on tehty viime vuosina lukuisia siviileihin kohdistuneita iskuja, joista äärijärjestö Isis on ottanut vastuun". Tämä siis maamme verorahoitteisen median mukaan.

Todettakoon lopuksi - ilman arvailuja teon motiivista - että tekijää on kuvailtu kolmikymppiseksi mieheksi, jolla on tummat hiukset ja parta. Lisäksi tiedämme, ettei hän sanonut poliisille sanaakaan tapahtuman jälkeen.

Tämä siis odotellessa Saksan viranomaisilta lupaa spekuloida sitä, miksi kyseinen mies varasti rekan ja ajoi muiden autojen päälle sillä seurauksella, että 16 ihmistä loukkaantui. Onneksi kukaan ei tätä kirjoitettaessa saatavilla olevien tietojen mukaan kuitenkaan kuollut, vaikka yhden uhrin tilaa onkin kuvattu kriittiseksi.

* * *

Mitenkään edellä kuvattuun tapaukseen liittymättä muistutan lopuksi vielä eilisestä kirjoituksestani, jossa totesin, että Turkista on alkanut etnisesti edistyksellinen ihmisvirta kohti Kreikkaa. Ja että Pariisissa tapahtunut puukotustragedia oli kuin olikin terrori-isku.

Nähtäväksi jää, millä tavoin Suomi reagoi näihin tapahtumiin oman EU:n puheenjohtajuuskautensa loppuaikana - etenkin kun muistamme kirkkaasti sen, että ministeri Ohisalon mukaan "turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla
Pakolaispolitiikassa on siirryttävä suojelemaan eurooppalaista elämäntapaa
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

maanantai 7. lokakuuta 2019

EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa

Yle kertoi, että viime viikolla Kreikan saarille tuli Turkista enemmän ihmisiä kuin vuosikausiin. Sen seurauksena EU:n muuttoliikkeestä vastaava komissaari vaati turkkilaisia tehostamaan lähtijöiden torjuntaa.

Taustalla on jutun mukaan se, että EU:n Turkille antamat kuusi miljardia euroa ovat loppumassa. Lisäksi merkitystä saattaa olla sillä, että Italian edellisen hallituksen toimet ovat vaikeuttaneet Välimeren meritaksitoimintaa - sen seurauksenahan muuttoliike on kasvanut myös aiempaa lähtömaata Libyaa lähempänä olevasta Tunisiasta Italiaan.

Saksassa sisäministeri on puolestaan todennut, että "me tarvitsemme järjestystä pakolaispolitiikkaan, jolloin Euroopassa on sille selvät säännöt, mieluummin kuin niin, että tänne saapuu tuhansia tulijoita". Ministerin huolta on tuskin vähentänyt se, että Ranskassa muslimikäännynnäinen maahanmuuttaja teki terrori-iskun työpaikallaan poliisissa ja muistutti meitä kaikkia eurooppalaisia siitä, minkälaisia riskejä monikulttuuriseen yhteiskuntaan sisältyy.

Turkin tilanne on sikäli hankala, että siellä majailee jo nyt miljoonia parempaa elintasoa hakevia ihmisiä. Lisäksi maan sisäministeri muistutti, että Syyrian "Idlibin olosuhteet ja turvallisuus huomioiden meidän on ymmärrettävä, että saatamme kohdata uuden, 3 750 000 pakolaisen aallon" ja asetti näillä sanoilla kuvaannollisesti käden ojoon kohti EU:ta lisärahan saamiseksi.

EU onkin nyt vaikeassa tilanteessa. Erdoganin Turkista on tulossa säännöllinen rahanreikä, jonka armoilla Unioni joutuu elämään. Tilanne on altis turkkilaisten lisävaateille, koska se voi parhaan mafiaperinteen mukaisesti tehdä sellaisia tarjouksia, joista EU ei voi kieltäytyä ellei halua alueelleen muutamaa miljoonaa kehitysmaalaista.

Vaihtoehtoisesti EU voisi jättää Turkin tukemisen vähemmälle ja tiivistää omaa rajanvalvontaansa, mikä niin ikään vaatisi runsasta rahoitusta. Tämän vaihtoehdon tehoa kuitenkin vähentää se, että kansainvaeltajilla olisi edelleen oikeus vaatia turvapaikkaa vaikkapa rajavartijalta Unionin alueelle päästyään. Sen välttämiseksi olisi Unionin irtauduttava turvapaikkapolitiikan kansainvälisistä pelisäännöistä, mikä ei nykyisessä poliittisessa tilanteessa liene realistista.

Suomeksi sanottuna EU on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa sillä on vain huonoja vaihtoehtoja. Mutta onneksi on edes vaihtoehtoja - vaikka sitten vain Turkin jonkinlaiseksi mesenaatiksi alistumalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?
Turkki lähetti uhkausviestin EU:lle
Eurooppalaispoliitikot Erdoganin diktatuurin asialla


sunnuntai 6. lokakuuta 2019

WWF valeuutisten sylttytehtaana

Mietin tänä aamuna pitkään, mistä kirjoittaisin. Lopulta päädyin tuomaan esiin Ylen uutisen, jossa kerrotaan WWF:n koululaisten harhaanjohtamisesta - siis heille tehdystä kuvamanipulaatiosta, jossa jääkarhu ja sen poikanen ovat pienenpienellä jäälautalla, vaikka alkuperäisessä kuvassa ne seisovat laajalla jääkentällä. Näin siitä huolimatta, että asia tuli mainituksi jo eilisen kirjoitukseni keskusteluketjussa - tosin Iltalehden alkuperäiseen uutiseen viitaten - ja olen muutenkin kirjoittanut viime aikoina paljon ilmastonmuutoksesta.

Nämä kaksi uutista välittävät WWF:stä vähemmän mairittelevan kuvan, vaikka sen viestintäjohtaja sanoikin pahoittelevansa - ei kuvan julkaisemista vaan sitä, ettei sen luonnetta kuvayhdistelmänä ole mainittu. Pahoittelun krokotiilinkyynelmäistä luonnetta kuvasi kuitenkin se, että hän oli vasta nyt huomaavinaan, että "esimerkiksi koululainen ei erota sitä, mikä on mainoskuva, mikä uutiskuva".

Kun on jäänyt kiinni koululaisten huijaamisesta, on pyrkimys vahinkojen minimoimiseen selittelemällä tietenkin ymmärrettävää. Lienee kuitenkin lähes varmasti niin, että jääkarhukuvan muokkaus tehtiin vakaassa tarkoituksessa ja nimenomaisesti koululaisten ilmastoahdistuksen lisäämiseksi.

WWF:n viestintäjohtaja väitti myös, että "lyömme jatkuvasti faktoja tiskiin varsinaisessa uutisviestinnässämme". Tämä pitänee osittain paikkansa, mutta en ole huomannut järjestön tuovan esiin kuin ilmastonmuutoshypoteesia tukevia faktoja. Se on siis jättänyt kertomatta ne tosiasiat, jotka ovat sen kannalta ongelmallisia.

Esimerkiksi sen, ettei arktisen napajään koko ole pienentynyt seitsemään vuoteen vaan oli esimerkiksi toissapäivänä noin 16 prosenttia laajempi kuin lokakuun 4. päivänä vuonna 2012. Tai että jääkarhut ovat eläneet myös edellisen interglasiaalin aikana, jolloin arktiksen ilmasto oli 2-4 astetta nykyistä lämpimämpi ja napajää mitä todennäköisimmin suli pois joka kesä.

Minusta on ikävää, että WWF:n kaltaiset järjestöt käyttävät epärehellisiä keinoja johtaakseen ihmisiä harhaan. Toki vielä ikävämpää on alan tutkimukseen ilmiselvästi pesiytynyt epärehellisyys.

Lopputuloksena tästä epärehellisyydestä on vaikeus muodostaa objektiivinen kuva ilmaston lämpenemisen todellisuudesta. Onhan selvää, että jos ihmisen rooli tässä asiassa on ratkaiseva, tulee se ilmi myös rehellisten analyysien ja tiedottamisen kautta. Sen sijaan huijaaminen ja siitä kiinni jääminen herättävät epäilyjä koko asiaa kohtaan ja - mikäli kauhukuvat ovat todellisia - johtavat lopulta korjaavien toimenpiteiden viivästymiseen kuten sadussa paimenpojasta ja sudesta.

Tai mikä vielä pahempaa - mikäli ihmisellä ei todellisuudessa ole merkittävää roolia ilmaston viimeaikaisessa lämpenemisessä, on saatu syntymään taloudellista kehitystä haittaava kalabaliikki, josta kovimman hinnan maksavat maailman vähävaraiset. Sekä ne nuoret, jotka ahdistuvat näistä kauhukuvista ja jättävät esimerkiksi lapset hankkimatta sen takia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hämmentäviä ilmastouutisia
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?

lauantai 5. lokakuuta 2019

Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?

Suomen metsäyhdistyksen Hannes Mäntyranta kirjoitti jokin aika sitten Maaseudun tulevaisuudessa siitä kuinka Yleisradio päätti vihreän konsultin ohjaamana, että kymmenen vuotta vanha puiden vuosilustoihin perustuva tutkimus on vanhentunut. Ja lisäksi asiasta kertonut Suomen Kuvalehti jätti asiaa kommentoimaan pyrkineen tutkimusta tekemässä olleen tutkijan vastineen julkaisematta.

Toki mediataloilla on oikeus julkaista mitä haluaa. Toisaalta on selvää, etteivät puiden lustoihin perustuvat mittaustulokset muutu mihinkään kymmenessä eikä edes tuhannessa vuodessa. Siten tutkimuksen "vanhentuneeksi" osoittaminen edellyttäisi sen osoittamista, mikä noiden lustojen tulkinnassa on tehty väärin. Tätä ei kuitenkaan ole tehty sen enempää tieteellisessä kirjallisuudessa kuin vihreiden konsulttienkaan piirissä.

Mäntyrannan kirjoitus palasi mieleeni kun luin tänään Helsingin Sanomista tamperelaisen eläkeläisen kirjoituksen, jossa tämä halusi luottaa tieteeseen, mutta ettei se ole helppoa koska "uutiset ovat kertoneet lähinnä siitä, että ilmasto on kehittynyt eri tavalla kuin mallit ovat ennustaneet". Kirjoituksensa lopuksi hän toisti sen, mitä olen itsekin tässä blogissa tuonut esiin eli että "luottamustani ilmastotieteeseen auttaisi suuresti, jos ilmastotutkijat kertoisivat sel­keästi, millä kriteereillä he katsovat ilmastomallien ennustuskyvyn tulleen tai tulevan testatuksi".

Asia ei ole vähäpätöinen nyt kun ilmastomallien perusteella koko globaalia taloutta ollaan panemassa uuteen uskoon. Kuten kaikki suuret muutokset, aiheuttaa tämä manööveri joillekin ihmisille hyötyä ja toisille tappioita.

Erityisesti jälkimmäisten uhrausten kannalta olisi tärkeää, etteivät heidän uhrauksensa osoittautuisi perusteettomiksi. Siksi myös ilmastomallit olisi asetettava normaalin tieteellisen falsifiointikäytännön alaiseksi.

Lopuksi oikaisen tamperelaisen eläkeläisen kirjoituksesta yhden virheen. Hänen mukaansa "ilmasto­malli.. on äärimmäisen moni­mutkainen, vain harvojen ymmärtämä ja virheille altis tietokoneessa ajettava useiden osamallien muodostama kokonaisuus".

Tämä antaa asiasta liian yksinkertaisen kuvan: tuntemani Ilmatieteen laitoksen - ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta vakuuttuneen - tutkijan mukaan mallit ovat todellisuudessa niin monimutkaisia, ettei niiden kokonaisuutta kykene täydellisesti ymmärtämään yksikään ihminen maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja
Selityksenä rikki?

perjantai 4. lokakuuta 2019

Ville Rydman kaipasi tervettä järkeä

Terveen järjen mukainen politiikkaa näyttäisi kannattavan Suomessa ja muualla Euroopassa. Tästä merkkinä Itävallan konservatiivipuolue otti melkoisen vaalivoiton viime sunnuntaina nostaessaan kannatuksensa peräti 37 prosenttiin.

Tapahtuneen taustalla olivat puolueen lisääntynyt maahanmuuttokriittisyys ja lähtökohtaisesti maahanmuuttokriittiseen FPÖ-puolueeseen liittyneet skandaalit, joiden seurauksena monet jälkimmäistä puoluetta aiemmin äänestäneet henkilöt siirtyivät konservatiivien kannattajaksi. Jatkossa nuoren konservatiivijohtajan Sebastian Kurzin tulevaisuus liittyy siihen, pitävätkö hänen poliittiset linjauksensa myös hallitusta muodostettaessa.

Suomessa Yle julkaisi toissapäivänä uuden puolueiden kannatuskyselyn ja sen mukaan Perussuomalaiset ovat repineet etumatkaa muihin puolueisiin. Nyt se on jo 3,8 prosenttiyksikköä - tai toisin ilmaistuna Halla-ahon luotsaama puolue on noin 22 prosenttia suositumpi kuin toisena majaileva perinteinen konservatiivipuolueemme Kokoomus, joka on viime vuosina siirtynyt yhä arvoliberaalimpaan suuntaan.

Tämä ero johtuu ennen kaikkea perussuomalaisten järkeenkäyvistä poliittisista linjauksista. Puolue ajaa hallittua ja kantaväestön kannalta hyödyllistä maahanmuuttopolitiikka sekä talouden toiminnan kannalta järkevää ilmastopolitiikka toisin kuin yhä vihreämmäksi muuttunut kokoomus.

Tämä sai nuorehkon kokoomuslaisen kansanedustajan Wille Rydmanin vaatimaan myös omaa puoluettaan linjaamaan politiikkaansa uudelleen. Suorana lainauksena: "yksikään kokoomuksen eurooppalainen sisarpuolue ei ole onnistunut nostamaan kannatustaan jäljittelemällä vihreitä. Päinvastoin; sellainen on pahimmillaan näivettänyt entisistä valtapuolueista politiikan pysyviä lilliputteja... Viherhenkiset roolileikit eivät ole tuoneet uusia äänestäjiä, mutta sitäkin tehokkaammin ne ovat karkottaneet vakaita peruskannattajia... Uuden sukupolven Sebastian Kurz käänsi puolueensa maahanmuuttopolitiikan tälle vuosituhannelle ja sai palautettua puolueensa kannattajien luottamuksen kysymyksessä, joka on monelle äänestäjälle ratkaiseva."

Nähtäväksi jää mikä vaikutus Rydmanin ulostulolla on hänen puolueensa linjaan tulevaisuudessa. Asia ei ole vähäpätöinen, sillä se näkyy jatkossa suoraan konservatiivisten äänestäjien jakautumisessa Perussuomalaisten ja Kokoomuksen välillä.

Ensin mainittuja tosin auttaa se, että myös monilla demareiden kannattajilla on suhteellisen matala kynnys siirtää kannatuksensa heille. Ylen mittauksen mukaan perussuomalaisia kannattaa juuri nyt 34 prosenttia useampi suomalainen kuin vanhaa valtionhoitaja- ja nykyistä pääministeripuoluetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Aatteesta ja aatteettomasta ilmastopopulismista
Elina Lepomäki, talousliberaali

torstai 3. lokakuuta 2019

Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille

Kertoessani, että pohjoisen merijään laajuus käväisi syyskuussa mittaushistorian toiseksi pienimmässä koossaan, lupasin palata sen pinta-alatietoon heti kun se ilmestyy. Nyt tuo kuukauden keskiarvotilasto  on ollut käytettävissä pari päivää, joten saatettakoon se alla olevan kuvan muodossa arvoisan lukijani tietoon.


Kuvasta nähdään, että siinä missä napajään laajuus käväisi mittaushistorian toiseksi pienimpänä, jäi sen pinta-ala neljänneksi tässä vertailussa. Ylivoimaista kärkisijaa molemmissa tilastoissa pitää vuosi 2012. Pinta-alatilastossa kuluvan syyskuun alle jäävät lisäksi vuosien 2007 ja 2016 lukemat.

Uutinen on aivan mainio jääkarhujen ja muiden arktisen ilmaston lämpenemisestä huolestuneiden tahojen kannalta, sillä jään minimipinta-alan ennätys täytti tänä vuonna jo seitsemän vuotta. Se on aivan jotain muuta kuin alan professorin vuoden 2012 pelko jään sulamisesta kokonaan neljässä vuodessa.

Iloinen uutinen on myös edelle NSIDC:n tilastojen perusteella piirtämäni käyrän muoto, joka ainakin omaan silmääni näyttäisi osoittavan pohjoisen napajään pinta-alan supistumisen pysähtymistä - tai ainakin huomattava hidastumista - tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Ainakaan se ei tue ajatusta jään sulamisen hurjasta kiihtymisestä.

Se kieltämättä kuitenkin ihmetyttää, ettei tästä tilastotuloksesta ole uutisoitu lainkaan samassa mittakaavassa kuin tapahtui silloin, kun vuoden 2012 tilastot saatiin käyttöön. Eikö näinä ilmastoahdistuksen aikoina olisi huolestuneiden ihmisten ja jääkarhujen kannalta hyvä, että edelle piirrettyä kuvaa jaettaisiin kaikissa vakavasti otettavissa tiedotusvälineissä ja myös luotettavissa sosiaalisissa verkostoissa? Ja ehkäpä se ansaitsisi tulla mainituksi myös aikamme tunnetuimman ilmastogurun tunteikkaissa esityksissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?
Arktinen merijään laajuuden tämän vuoden minimi oli tilastojen toiseksi pienin
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

YK, Lesboksen pormestari ja Oxfam EU:ta vastaan

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomissio ja paikallinen pormestari vaativat, että Lesboksen saarelle ängenneet kehitysmaalaiset pitäisi siirtää välittömästi Manner-Eurooppaan. Samaan kuoroon yhtyi myös epärehellisyydestään tunnettu hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam.

Taustalla ovat leirillä syntyneet mellakat ja tulipalo, jossa ilmeisesti kuoli äiti ja kaksi lasta. Sekä tietenkin yleisideologinen vaatimus EU:n täyttämisestä parempaa elintasoa hakevilla kansainvaeltajilla.

On tietenkin tragedia, että leirissä on syttynyt tai sytytetty ihmishenkiä vaatinut tulipalo, jonka seurauksena syntyi mellakoita sellaisten ihmisten parissa, jotka sanovat etsivänsä turvaa ja vainoa. Se ei kuitenkaan osoita pakottavaa tarvetta heidän siirtämisekseen EU:n alueelle vaan pelkästään alleviivaa heihin liittyvää riskiä vastaanottajamaille.

Oman näkemykseni mukaan mellakat eivät saa johtaa tulijoiden tahdon noudattamiseen, mutta Lesboksen tapahtumista olisi viestitettävä mahdollisimman laajasti kansainvaelluksen lähtömaihin. Näin voitaisiin vähentää lähtijöiden innostusta hakeutua matkalle kohti pohjoista. Loppujen lopuksi se olisi parasta niin lähtömaille kuin Euroopallekin.

Toinen huomioitava seikka on Italian edellisen hallituksen ryhdikäs toiminta Välimeren ylittäjiä kohtaan. Sen seurauksena kohti EU:ta hakeutuvien elintasopakolaisten määrä on vähentynyt oleellisesti, mikä osoittaa Unionin rajavalvonnan keskeisen merkityksen pyrittäessä turvaamaan parempaa elintasoa hakevien kehitysmaalaisten turvallisuutta ja Unionin kansalaisten itsemääräämisoikeutta oman yhteiskuntansa tulevaisuudesta.

Tässä tilanteessa on syytä toivoa, että EU ja sen jäsenvaltiot jatkavat omien vetovoimatekijöidensä vähentämistä ja vahvistavat rajavalvontaansa kansainvälisen painostuksen edessä. Samalla YK ja ihmisoikeusjärjestöt voisivat EU:n painostamisen sijaan keskittyä lähtömaiden ihmisoikeustilanteen ja elintason parantamiseen ja sitä kautta kansainvaellusten ehkäisemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?
Onnea ja ohjeita komissaarillemme vaikeaan tehtävääänsä
Turkki lähetti uhkausviestin EU:lle

tiistai 1. lokakuuta 2019

Suomalaisten maahanmuuttajien kuva

Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen, jonka ingressissä kerrottiin, että "tutkimuksen mukaan ´yllättävän yleistä´ itsensä kokeminen suomalaiseksi oli Suomessa verrattain vähän aikaa asuneiden arabiankielisten keskuudessa". Siinä haastateltiin myös somalimiestä, joka jutun mukaan kertoi seuraavaa: "heillä voi olla ajatuksena että, täällä aloitetaan uusi elämä". Lisäksi "Somalin- arabian ja venäjänkielisistä moni kokee, että media antaa liian kielteisen kuvan heidän edustamastaan kieliryhmästä".

Olin hiukan hämmästynyt edellä olevista muotoiluista. Mutta ehkäpä lauseet osoittivat vain jutun kirjoittaneen toimittajan luovaa kielenkäyttöä ja olivat sellaisena suorastaan luovaa taidetta.

Tämä niuhottamisesta, josta en odota saavani pisteitä ja jonka lopetan tällä erää tähän tunnustaen, etteivät omatkaan kirjoitukseni ole virheettömiä. Tosin en myöskään ole ammattitoimittaja, vaikka olenkin elämäni varrella kirjoittanut kymmeniä juttuja suomalaisiin sanomalehtiin.

* * *

Itse jutussa kerrottiin muutamia mielenkiintoisia tutkimustuloksia, jotka ajattelin välittää arvoisille lukijoilleni. Olkaa siis hyvät.

"Yleisintä suomalaiseksi identifioituminen oli somalinkielisillä, joista vähän yli kaksi viidesosaa koki olevansa suomalaisia. Sama määrä somalinkielisiä koki olevansa sekä suomalainen että somalialainen."

Tutkijan mukaan arabiankielisistä "Voidaan spekuloida.., että heillä... on vahva halu integroitua uuteen yhteiskuntaan"

"Harvinaisinta itsensä kokeminen suomalaiseksi oli vironkielisten keskuudessa. Heistä kymmenes koki olevansa suomalainen."

"Somalinkielisten keskuudessa tunne tasavertaisuudesta heikkenee sitä mukaa, mitä enemmän Suomessa asuttuja vuosia kertyy... arabiankielisten keskuudessa... kaksi kolmasosaa kokee olevansa tasavertaisessa asemassa kantaväestön kanssa."

"Syrjintää työmarkkinoilla kertoi kokevansa noin 90 prosenttia somalinkielisistä. Arabiankielisissä osuus on 57, venäjänkielisissä 51 ja englanninkielisissä 40 prosenttia. Vironkielisistä neljäsosa kokee, että heitä on jossain määrin syrjitty työmarkkinoilla."

"Noin joka toisella somalinkielisellä ei ole yhtäkään kantaväestöön kuuluvaa ystävää. Arabiankielisistä sama tilanne on noin kolmasosalla. Englanninkielisten keskuudessa... käytännössä kaikilla on suomenkielisiä ystäviä ja tuttavia".

"Somalin- arabian ja venäjänkielisistä moni kokee, että media antaa liian kielteisen kuvan heidän edustamastaan kieliryhmästä".

Peräti "90 prosenttia kieliryhmien edustajista viihtyy Suomessa hyvin kielteisistä kokemuksista huolimatta. Enemmistö kielivähemmistöihin kuuluvista haluaa asua Suomessa lopun ikäänsä. Tätä mieltä olivat etenkin arabiankieliset, joista yli 60 prosenttia on täysin varmoja halustaan jäädä Suomeen."

Edellä olevat lainaukset eivät mielestäni kaipaa sen kummempaa kommentointia, koska niistä saa jo sellaisenaan mielenkiintoisen kuvan maassamme elävistä vieraskielisistä. Tuon kuvan tarkkuudesta tai yleistettävyydestä on kuitenkin vaikea sanoa mitään, sillä jutussa ei kerrottu mikä oli kyselytutkimuksen vastausprosentti; ainoastaan se, että kuhunkin kieliryhmään kuuluvia vastaajia oli noin 300.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uushelsinkiläisten taustasta
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?

maanantai 30. syyskuuta 2019

Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Tänä aamuna pääsin helpolla blogin kirjoittamisesta. Helsingin Sanomat nimittäin julkaisi jutun historiantutkija Martti Häikiöstä, joka otti kantaa oman historiamme vaikenemisen kulttuuriin. Se on syytä lainata tähän kokonaisuudessaan.

"Meillähän on erittäin huolellisesti ja tarkasti vältetty käyttämästä ilmaisua punainen vallankumous, vaikka siitä oli kyse. Liian usein puhutaan kuin sisällissota olisi laskeutunut taivaasta ja sitten olisi ollut kaksi tasapuolista osapuolta.

Suomen historian suurin tragedia on ehdottomasti, että työväenliike tarttui aseisiin ja on järkyttävää, että siitä vaietaan edelleen. Valitettavasti esimerkiksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin tiettyihin kohtiin luotetaan usein enemmän kuin historiantutkijoiden näkemyksiin, vaikka teoksessakin kuvataan myös Akseli Koskelan aseeseen tarttuminen ja uhmakas lähtö hyökkäyssotaan laillista hallitusta vastaan."

Jos ja kun olemme oman historiamme suhteen näin epärehellisiä ja poliittisesti värittyneitä, niin kuinka voisimmekaan olla rehellisiä oman aikamme samansuuntaisista epäkohdista? Ja mitä asialle tulisi tehdä, jotta nuorisomme ei kasvaisi poliittisen propagandan uhrina, vaan saisi mahdollisimman monipuolisen ja realistisen lähtökohdan oman maailmankuvamme rakentamiselle?

Eikö olisi parempi tunnustaa tosiasiat ja todeta, että työväenliikkeen kapinaliikkeen seurauksena syntyivät kaikki ne hirmuteot, jotka omaan sisällissotaamme on liitetty: tämä koskee siis niin taiteluiden uhreja, tuhoutunutta omaisuutta, punaiseen terroriin kuolleita kuin myös valkoisen terrorin käsissä menehtyneitä. Lisäksi olisi hyvä muistuttaa myös siitä, että punainen vallankumous seurausilmiöineen oli täysin turha, koska siihen johtaneet yhteiskunnalliset epäkohdat kuten kahdeksan tunnin työpäivä ja maan uusjako olivat jo muutenkin toteutumassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS: Suomi oli itsenäinen jo vuonna 1914
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Mitä me olemme tehneet väärin?

Raskaan sarjan ilmastoviikon jälkeen on suomalainen toimituskunta herännyt siihen ongelmaan, joka seuraa nuorisomme lapsettomuudesta eli kuinka järjestyy heidän eläkkeidensä maksaminen sekä muu vanhuuden turva. Tänään nettilehtiä plaratessani löysin kaksi juttua, joissa esitettyihin seikkoihin on syytä kommentoida lyhyesti.

Niistä ensimmäinen silmiini osunut oli Iltalehdessä, jossa nuori toimittaja kirjoitti itsensä ikäisten näkemyksistä lastenteon edessä. Vastaan siis seuraavassa hänen kysymyksiinsä.

Heti otsikossa toimittaja kertoi, että "emme yksinkertaisesti tiedä, miten selviäisimme lapsiarjesta". Vastauksena kerrottakoon, etten tuota tiennyt minäkään ensimmäisen lapseni syntyessä. Luotimme puolisoni kanssa kuitenkin siihen, että kun siitä ovat selvinneet edellisetkin sukupolvet, niin epäilemättä selviämme mekin. Ja näin myös kävi.

Tekstissä oli sitten muita kysymyksiä. Niistä siis seuraavissa.

Ensimmäinen: "mutta keneltä saa apua, kun koko perhe oksentaa noroviruksen kourissa?" Vastaan, että apua saa ainakin Mannerheimin lastensuojeluliitosta, joka hoitaa kiireisetkin tapaukset. Ja on hyvä tiedostaa, että vanhemmat pystyvät yllättävän hyvin venymään lastensa puolesta etukäteen mahdottomaltakin tuntuvissa tilanteissa.

Toinen: "jos tapana on ollut käydä kerran kuukaudessa kaveriporukan kanssa jääkiekko-ottelussa, niin kuka silloin on lapsen kanssa?" Ensisijaisesti tietenkin puoliso eli toinen vanhempi. Jos molempien on päästävä yhtä aikaa tuulettumaan, löytää googlaamalla helposti tietoja tahoista, jotka tarjoavat hoitoapua.

Totean kuitenkin kokemuksesta, että lasten mukana tulee niin paljon uusia ja positiivisia juttuja, että tuollaiset kaveriporukat jäävät paljon aiempaa vähemmälle. Pikemminkin ongelman muodostaa se, miten sosiaaliset verkostot säilyisivät aktiivisina silloin, kun omat intressit ovat pikemminkin perheen sisäisiä.

Kolmas: "entä jos tulee yllättävä työmatka?" Vastaus on sama kuin tuohon ensimmäiseen eli MLL:n kautta löytää apua.

Kaikkiaan toimittajan kirjoituksesta paistoi hyvä tahto, mutta uusavuttomuuden kaltainen kyvyttömyys ottaa asioista selvää ja toisaalta rohkeuden puute luottaa siihen, että pystyy samaan kuin aiemmat sukupolvet paljon vaikeammissa olosuhteissa. Ja ymmärryksen puute siitä, että lapset ovat paitsi huolen ja vaivan tuottajia, niin myös ihmisen onnellisuuden suurin lähde. Sekä viime kädessä myös oman vanhuuden luotettavin turva sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

* * *

Toinen silmiini osunut kirjoitus oli naiselta, joka haluaisi lapsen, mutta ei puolisoa. Hän kirjoitti, että "en kuitenkaan kaipaa parisuhdetta enkä halua lopettaa työntekoa vaativissa asiantuntijatehtävissä".

Henkilö oli siis varsin uraorientoitunut ja itsekeskeinen, ja lapsi tarvittaisiin lähinnä korjaamaan vaistotoimintopohjaisen "kaipuun vanhemmaksi" sen sijaan, että jälkeläinen katsottaisiin pieneksi ihmiseksi, jolla on kaipuu ja tarve molempiin vanhempiin.

Edelleen kirjoittaja kaipasi "yhteiskunnalta tukea vanhemmuuteen, tarkempaa tietoa hoitojärjestelyistä, kotiavusta ja siitä, miten voin järjestellä työt". Toisin sanoen henkilö halusi yhteiskunnan eli muiden ihmisten järjestävän hänen lastenhoitonsa sen sijaan, että hän ja toinen vanhempi ottaisivat perheensä käytännön asioiden järjestelyssä keskeisen roolin.

Tämä kirjoittaja jätti itselleni vastattavaksi kieltämättä ikävänmakuisen kysymyksen siitä, että mitä minun sukupolveni ja yhteiskunta ovat tehneet väärin, jotta saimme luettavaksemme tässä käsittelemäni kaltaisen kirjoituksen?

Eli miksi emme ole osanneet kasvattaa seuraavaa sukupolvea (tai ainakaan osaa siitä) ottamaan vastuuta omasta elämästään, arvostamaan parisuhdetta ja lasta sen täyttymyksenä ja onnen lähteenä tai ajattelemaan lasten hankkimista ja kasvatusta pikemminkin yhtenä elämän suurimmista etuoikeuksista, joka sekä vaatii että antaa paljon, kuin jonkinlaisena omien viettien täyttämisobjekteina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Lapset - ne kaikista rakkaimmat
Naisen evoluution uusi suunta

lauantai 28. syyskuuta 2019

Hoidetaanko vai annetaanko kuolla?

Sairaudestaan pelastettu seniorikansalainen kysyi mielipidekirjoituksessaan, että "olisiko lääkäreiden pitänyt jättää minut hoitamatta"? Syynä kannanottoon oli se, että yhteiskunnassamme on nostettu esille terveydenhuollon priorisointi.

Seniorikansalainen lopetti kirjoituksensa toteamalla, että tuollainen "priorisointi on vaikeaa ja todennäköisesti ikävää". Nämä lienevätkin syitä siihen, miksei tuollaista keskustelua ole käyty - sekä poliitikkojemme arvelu siitä, ettei terveydenhuollon rajoittamisesta puhumalla saa seuraavissa vaaleissa ääniä.

Tähän tilanteeseen meidät on ajanut lähinnä yksi syy: lääketieteen nopea kehittyminen siten, että yhä pahemmin sairaat ihmiset on mahdollista parantaa vaivoistaan. Tai ainakin heidän elinikäänsä on mahdollista pidentää. Ja että tämä kehitys on ollut nopeampaa kuin yhteiskuntamme talouskasvu.

Tilanne ei ole ainakaan talouden suhteen paranemaan päin. Siitä pitää huolen ennen kaikkea maamme nuorison haluttomuus lasten eli tulevien veronmaksajien tekemiseen. Sen osalta professori Anna Rotkirch muistutti meitä jälleen siitä, että lapsettomuuden pääasiallinen syy on "halu tehdä muita kiinnostavia asioita ja haluttomuus luopua omasta elämäntyylistä" eli hedonismi. Nuorilla miehillä myös sopivan kumppanin puuttuminen.

Siten ongelma ei katoa väistämällä kieltämättä ikävä keskusteleminen ja yhteinen päätöksenteko tästä ongelmasta. Sen sijaan käytännön ratkaisut jäävät yksittäisille lääkäreille, joiden käsiä sitovat budjetin ja työajan rajoitukset. Tämän seurauksena ei toteudu sen enempää ihmisten lääketieteellinen tasa-arvo kuin oikeudenmukaisuuskaan.

Seniorikansalaisen kysymys on siis mitä tärkein, mutta sitä ei pidä yksilöidä keneenkään yksittäiseen henkilöön vaan käsitellä puhtaasti periaatteellisella tasolla ja avoimesti siten, että määritetään ne terveydenhuollon periaatteet, joiden perusteella tehdään ratkaisut verovaroin annettavasta hoidosta.

Tällainen periaatepäätös ohjaisi verovarojen käyttöä mahdollisimman tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti sekä parantaisi myös yksityisen terveydenhuoltojärjestelmän asemaa, koska sen tehtäväksi tulisi täydentää julkista erikoissairaanhoitoa niiltä osin, kuin avoimesti päätettävät periaatteet jättävät hoitamatta. Näin jokainen Suomen kansalainen tietäisi jo etukäteen millä perusteilla hän saa tai on saamatta julkista hoitoa sairauteensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Kenen tauti hoidetaan?

perjantai 27. syyskuuta 2019

Muutama kysymys Elokapinasta

Ilmastonmuutos on saanut valtavasti huomiota viimeisten vuosien aikana. Eikä se ole ollut ilman vaikutuksia: maailman eri valtiot ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksissa leikkaamaan päästöjään ennennäkemättömällä tavalla.

Mediatempauksista ehkä merkittävimmät ovat liittyneet ruotsalaisteinin, joka on päässyt puhumaan jopa Maailman talouskokoukseen ja YK:n ilmastokokoukseen. Molemmat tapaukset on uutisoitu erittäin näyttävästi.

Sen sijaan, että kaikki ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat henkilöt olisivat tyytyväisiä tapahtuneeseen, on meillä syntynyt Elokapinaksi itseään kutsuva porukka, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tähän mennessä pyrkinyt pysäyttämään suuren risteilyaluksen ja pannut Helsingin keskustan liikenteen sekaisin.

Yle uutisoi molemmista suomalaisporukan tempauksista varsin neutraaliin ellei suorastaan positiiviseen sävyyn. Ja ilman sen suurempaa kritiikkiä uutisoi liikkeen edustajan väitteen, jonka mukaan "klassisia ilmastomarsseja on järjestetty kymmeniä vuosia, on kirjoitettu adresseja ja vähennetty saastutusta yksilötasolla, mutta se ei ole vaikuttanut tuonne ylös. Koemme, että häiriön aiheuttaminen on valitettavasti viimeinen keino."

Koska henkilön väite - ja siis Elokapina-liikkeen peruste oikeuden ottamiselle omiin käsiin - on ilmiselvästi väärä, nousi mieleeni muutama kysymys, joihin minulla ei ole vastausta. Mutta joihin haluaisin sellaisen kuulla.

Miksei Ylen jutuissa sen toiminnasta ollut sen kummempaa pohdintaa liikkeen todellisista motiiveista oman käden oikeudelle?

Mikä on liikkeen todellinen motiivi: onko kyse todella ilmastonmuutosasioista vai kenties vain sen käyttämisestä anarkismin tai yleisen riehumisen tekosyynä?

Vai onko kyse yksinkertaisesti ns. egotrippailusta eli huomion hakemisesta omalle itselle keinolla millä hyvänsä?

Jos liikkeen motiivina on huoli ilmastonmuutoksesta, onko viime aikojen ilmastonmuutosuutisointi sekoittanut heidän mielensä ja pitäisikö heidät siten saattaa mielenterveydelliseen hoitoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me suvaitsemme
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!