maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kansa tuomitsi vallankaappauksen

Suomi sai hallituksen, jonka punavihreä poliittinen linja sai vaaleissa vain 37% kannatuksen. Se oli mahdollista siksi, että etenkin Keskustan mutta myös RKP:n johtohenkilöt pettivät äänestäjänsä asettumalla sen tukimiehiksi.

Tämän aamun Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekyselyn, jossa kansalaisten tuomio Rinteen kabinetille on aivan yhtä tyly kuin vaalitulos. Sen mukaan suomalaista vain 16 % uskoo hallituksen vievän julkista taloutta ja velan määrää parempaan suuntaan. Verotuksen osalta vastaava lukema on 21 % ja maahanmuuton 24 %. Työllisyyttäkään vanhan Rinteen hallituksen ei uskota pystyvän hoitamaan, siihen luottaa vain 29 %.

Hurraamista ei ole myöskään kansalaisten uskossa turvallisuuden (31 %), syrjäytymisen (37 %), terveydenhuollon (39 %) tai ilmastoasioiden (43 %) hoitoon. Niiden osalta luottamus parempaan tulevaisuuteen on kuitenkin suurempi kuin arvelu menemisestä heikompaan suuntaan. Ainoastaan koulutuksen ja tieteen osalta hallitukseen luottaa kansalaisten enemmistö, 52 % vastaajista.

Nähtäväksi jää osoittautuuko kansalaisten pessimismi oikeaksi vai vääräksi. Antti Rinteellä ja etenkin kansalaisten enemmistön näkemyksen pettäneillä Keskustalla ja RKP:llä on nyt näytön paikka, sillä jälkimmäisten kannattajilla oli varsin nihkeä käsitys hallituksen kyvystä hoitaa suomalaisten asioita.

Omalta osaltani toivon, että tämä näkyy neljän vuoden kuluttua ainakin Keskustan katoamisena suomalaisen puoluekentän marginaaliin. Näin äänestäjän oikeusturva olisi tulevaisuudessa nykyistä parempi, eikä Rinteen hallituksen pystyttämisen kaltaista poliittista vallankaappausta olisi yhtä helppo toteuttaa kuin tämän vuoden vaalien jälkeisessä ministerikiimassa onnistuttiin tekemään.

Olisihan puoluekentältä poissa peluri, jonka ääneen lausutun linjauksen mukaan äänestäminen ei saa vaikuttaa poliittisiin ratkaisuihin. Ja tämä linja piti myös tänä keväänä, sillä sen mukaisestihan puolue toimi lähtiessään tukemaan äänestäjiltä selvän tuomion saanutta vihervasemmistolaista politiikkaa tekevää hallitusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus aloitti odotetusti korruptiolla
Kohti kriisitunnelmia
Keskustan linja pitää

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Sademetsätuhon syyt

Aamun lehti päivitteli Amazonian sademetsien tuhoutumisella. Jutun mukaan "yhden sademetsähehtaarin polttamisesta vapautuu saman verran hiilidioksidia kuin 250 suomalaisen vuoden autoiluista tai 250 000 kasvihuonetomaattikilon tuottamisesta".

Kun huomioidaan, että Amazonian sademetsistä katoaa joka vuosi vähintään Pirkanmaan kokoinen alue ymmärtää, ettei kyse ole pikkuasiasta maailman hiilinielujen kannalta. Siksi oli hienoa, että lehti tarjosi meille aineksia sen pohtimiseen, mistä ongelma johtuu ja mitä sille voisi tehdä.

Jutun mukaan suurin syyllinen sademetsien katoamiseen on ihmisten lihansyönti. Näin siksi, että hävitettävästä sademetsästä noin 80 prosenttia raivataan laitumeksi.

Toki Brasiliassa on myös metsänhakkuita. Niistä suuri osa on laittomia - monesti meilläkin jatkuvan kasvatuksen nimellä uutta tuloaan tekeviä arvokkaimpien puiden poimintahakkuita - eikä hakattuja metsiä kunnosteta uudelleen kasvukuntoon kuten Suomessa.

Jutussa todettiin myös metsäkadon todellinen syy: nykyisin sademetsien ylläpito ei mahdollista ihmisten elämää. Eli paikallinen väestö ei saa siitä rahaa - toisin kuin maataloudesta.

Tämän muuttamiseksi toimittaja suositteli, ettei suomalainen kuluttaja ostaisi brasilialaista naudanlihaa eikä edes kanaa, jonka rehu on tuotettu siellä. Niiden sijaan kannattaisi käyttää brasilialaisia tuotteita, joita voidaan tuottaa sademetsien siimeksessä.

Alussa linkittämässäni jutussa kerrottiin, että sademetsistä huolissaan olevat voisivat alkaa maksaa niiden pystyssä pitämisestä hiiliveroa. Näin metsästä syntyisi paikalliselle omistajalleen arvo - olettaen etteivät rahat päädy korruption ammottavaan kitaan.

Lisäksi jutun lopussa arvellaan, että "loppujen lopuksi sademetsien suojelu on silkkaa politiikkaa: lakeja, asetuksia sekä ennen kaikkea niiden valvontaa ja rangaistusten jakamista". Lisäksi koko tarinan viimeinen virke kuuluu, että "oikeastaan vaikein kysymys onkin, miten sillä voi tienata, että on kaatamatta puun".

* * *

Suomessa metsäpuiden yhteenlaskettu tilavuus - hiilivarasto - on kasvanut jatkuvasti jo kymmeniä vuosia. Siihen on syynä se, että meillä omistaja saa metsistään puuta myymällä rahaa. Ja hänet on velvoitettu hakkuiden jälkeen saattamaan metsänsä uuteen kasvuun.

Omistajan kannalta tulevien puukauppojen tili on tehnyt myös metsien kasvua ja tukkipuun osuutta lisäävästä metsänhoidosta kannattavaa - etenkin kun sitä on osittain tuettu julkisista varoista. Ilman metsien hakkuiden jälkeistä uudistamista ja metsänhoitoa kasvaisivat metsämme aivan oleellisesti vähemmän kuin nykyisin - näin vaikka metsiä ei olisikaan raivattu pelloiksi paremman taloudellisen tuoton toivossa.

Järkevän metsäpolitiikan ja metsänkäytön ansiosta Suomen metsien sisältämä hiilivarasto on kasvanut jo vuosikymmeniä, vaikka samalla puiden varassa on syntynyt maailmanluokan metsäteollisuus. Ei siis voi kylliksi alleviivata metsien omistajalleen antaman arvon merkitystä metsien hiilivarastoille meillä ja muualla - ja ihmetellä aamun lehden loppukaneettia puiden kaatamatta jättämisestä.

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että myös meillä Suomessa on päätään nostanut ja asiaa ymmärtämättömien poliitikkojen ja kansalaisten suosiota saanut metsien talouskäytön vaikeuttaminen tai palaaminen jatkuvaan kasvatukseen. Sellaisen politiikan loogisia seurauksia voimme ihailla tämän aamun sademetsäjutusta: ellei metsällä ole arvoa omistajalleen, ei siitä pidetä myöskään huolta.

Samalla on todettava aamun lehdessä mainitusta hiilinielukorvauksesta, että sen jatkuvuuden edellytyksenä on irtorahan löytyminen ja poliittinen suuntaaminen kyseiseen tarkoitukseen, kun taas metsien vastuullisesta talouskäytöstä hiilinielujen säilyttämiseen tarvittavat varat syntyvät normaalin liiketoiminnan tuloksena. Arvoisa lukijani voinee itse päätellä, kumpi vaihtoehto tarjoaa pysyvämmän ratkaisun hiilinielujen kasvattamiselle tässä poliittisten muotivirtausten maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Akanoita
Miksi enää ei ole varaa piikoihin?

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Mitä Maria Pettersson kertoo journalismistamme?

Muistatteko Maria Petterssonin raportin Rosengårdista (mielenkiintoista, linkittämäni juttu on näköjään joutunut ilkikurisen jälkikäteismuokkauksen kynsiin: onkohan Helsingin Sanomien toimitus tietoinen asiasta). Siis sen kuinka Pettersson kävi tuossa tunnetussa monikulttuurisuushelvetissä ja kertoi havainneensa sen turvalliseksi.

Myöhemmin Maria Petterssonista on tullut Journalistilehden päätoimittaja ja Journalistiliiton johtoryhmän jäsen. Eli siis yksi maamme lehtimiesten - anteeksi lehtihenkilöiden - suunnannäyttäjä ja edunvalvoja

Suomalainen valtamedia muistuttaa mielellään ja usein, että heidän uutisointinsa on vastuullista, todenmukaista ja lähdekritiikkiä hyödyntävää. Nämä tavoitteet ilmenevät esimerkiksi journalistin ohjeista.

Mitä siis pitäisi ajatella siitä, että Maria Pettersson julkaisi eilen Twitterissä seuraavan tekstin.

"Tyypit: ´Sukupuolella ei ole minulle mitään väliä, sukupuoli ei kiinnosta lainkaan, ainoastaan ihmisen kyvyt.´

Samat tyypit: ´KYLLÄ PITÄÄ SANOA PUHEMIES, MUU ON VÄÄRIN, VAIN PUHEMIES ON OIKEIN, MINULLA ON OIKEUS SANOA MIES, KAIKKIEN PITÄÄ SANOA MIES, MIESMIESMIESMIES!!!!!´"

Twiittiä seuranneessa keskustelussa Petterssonille huomauttiin, että kyse on perustuslaissa määritellystä eduskunnan puheenjohtajan nimityksestä. Siihen maamme journalistien johtotähti puolestaan loihe lausumaan, että "perustuslaissa on siis vanhentunut termi. Sellaista sattuu, kieli ja yhteiskunta muuttuvat. Vaihtoon vain!"

Koko keskustelu on mielenkiintoinen, mutta en referoi sitä tämän enempää. Sen sijaan totean, että aika heikoilla eväillä Pettersson lähti julkisuuteen HUUTAMAAN asiaa, jonka taustoja hän ei ollut välittänyt selvittää. Eikä ilmeisesti edes muistanut, että aiheesta käytiin vain pari vuotta sitten julkinen debatti, johon osallistui myös maan poliitikkojen kärkikaarti todeten, ettei puhemies-nimikettä ryhdytä muuttamaan.

Retorinen kysymykseni tässä tilanteessa kuuluu, että mitä kertoo suomalaisten journalistien vastuullisuudesta, todenmukaisuudesta ja arvostelukyvystä se, että heidän johtotähdekseen on päätynyt Maria Pettersson?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoren naisen paksut huulet
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan
Puuttuuko JSN tähän likasankojournalismin kukkaseen?

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kirkon linja pakolaiskysymyksissä

Arkkipiispa Tapio Luoma perusteli tämän aamun lehdessä kirkon linjaa maahanmuuttokysymyksissä. Luettuani jutun päätin jakaa hänen sanansa myös arvoisille lukijoilleni siltä varalta, etteivät ne ole sattuneet heidän silmiinsä.

Luoman mukaan "eurooppalaiset kirkot ovat sanoneet, että kun hädänalainen ihminen tulee tänne, häntä pitää auttaa. En keksi mitään kristillistä perustetta, jonka mukaan auttamisen voisi asettaa kyseenalaiseksi."

Lisäksi hän totesi, että "sellainen nationalismi ei ole kristillinen, jossa suljetaan muut pois tietoisuudesta ja keskitytään omaan hyvinvointiin. Kirkko on aina ollut globaali ja rajat ylittävä."

Ja lopuksi että "voimakas puhe kristillisistä arvoista saa minut kysymään, mitä ne oikein ovat? Ei kristittyjä ole viime kädessä kutsuttu puolustamaan arvoja vaan elämään todeksi Jeesuksen ylösnousemusta ja rakkautta."

Jutussa tarkennettiin tätä vielä sillä, että on vain yksi kristillinen arvo, joka on Jeesuksen opetus: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja ettei Jumalaa saa vetää omien näkemysten takuuhahmoksi.

Edelle kirjoittamani ja lainaamani jälkeen minusta tuntuu, etteivät arkkipiispan sanat tarvitse omaa tulkintaani. Miehen puhe on selkeää, vastaa myös omaa käsitystäni Raamatun sanomasta ja on sen mukaista kuin olemme viimeisten neljän vuoden - siis myös Luoman edeltäjän - aikana havainneet kirkon toiminnassa. Siis siinä toiminnassa, jonka seurakuntien jäsenet rahoittavat maksamalla kirkollisveronsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arkkipiispa unohti mahdollisen ja todennäköisen eron
Hoksaamaton ja huomaamaton piispa
Seurakunnat demonstroivat maahanmuuttopolitiikkaa vastaan

torstai 13. kesäkuuta 2019

Merikapteenin oikeudenkäynti mittaa EU:n jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta

Helsingin Sanomat teki jutun merikapteeni Pia Klempistä, joka sanoo pelastaneensa Välimerestä 5 000 kehitysmaalaista Eurooppaan. Toisin sanoen aiheuttaneensa useiden miljardien eurojen taloudellisen taakan eurooppalaisille veronmaksajille.

Samalla Klemp on ylläpitänyt rikollista salakuljetusta Välimerellä ja aiheuttanut siten välillisesti lukemattoman määrän kehitysmaalaisten hukkumistapauksia. Siten hänen puolustuspuheensa siitä, että "olisi kuitenkin aivan mielikuvitusta väittää, että kyseessä olisi mikään koordinoitu suunnitelma apujärjestöjen ja salakuljettajien välillä" on parhaimmillaankin vai osatotuus.

Eivät salakuljettajat tarvitse koordinoitua suunnitelmaa, pelkät hyödylliset idiootit riittävät. Tämä riippumatta siitä saavatko nämä idiootit joltain taholta rahoitusta toimintaansa tai eivät.

HS:n jutun mukaan "kansainvälinen merioikeus kuitenkin velvoittaa jokaisen kapteenin auttamaan tilanteesta ja kansalaisuudesta huolimatta jokaista merihädässä olevaa". Asia on näin, mutta missään laissa tai oikeusjärjestelmässä ei sanota, että hädässä olevat on rahdattava Afrikan rannikolta EU:n alueelle.

Sen sijaan Italia on kieltänyt kehitysmaalaisia kuljettavien laivojen rantautumisen satamiinsa. Ja juuri tätä määräystä Klemp on rikkonut ja joutuu siksi oikeuteen, jonka hän sanoo tarvittaessa venyttävänsä aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti.

Tapauksella on yleistä mielenkiintoa itse maahanmuuttoproblematiikan lisäksi myös jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden suhteen. Mikäli italialainen tuomioistuin asettuu Italian hallinnon tueksi ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kumoaa sen, syntyy ennakkotapaus, jossa jäsenmaalla ei ole oikeutta valvoa omia rajojaan.

Tämä on myös suomalaisten kannalta elintärkeä kysymys etenkin siinä tapauksessa, että esimerkiksi islamisoituva Ruotsi ryhtyisi jossain vaiheessa välittämään kehitysmaalaisia ihmisiä maahamme samaan tapaan kuin vuonna 2015. Tai Venäjä päättäisi keventää islamilaisesta etelästä tulevaa painetta ohjaamalla esimerkiksi sikäläisiä muslimiaktivisteja yli luoteisrajansa meidän riesaksemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Onko mediahuomion ja -hiljaisuuden ero yksi pilalle mennyt elämä?
Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Hallitus aloitti odotetusti korruptiolla

Helsingin Sanomat kertoi, että Eurooppaan saapuu paljon venezuelalaisia elintasopakolaisia, jotka pakenevat maansa sekasortoa. Siis sitä sekasortoa, jonka on saanut aikaiseksi pitkään jatkunut vasemmiston hallintakausi, jonka aatesuunnalleen tyypillisenä piirteenä on ollut poliittinen korruptio.

Suomessa sen sijaan on uusi hallitus, joka näyttäisi odotetusti toimivan aatesuuntansa vakiintuneiden perinteiden mukaisesti. Siitä merkkinä hallituksen ensimmäinen päätös oli nimittää ministerien puoluetovereista sekä muista hyvistä veljistä ja siskoista 15 valtiosihteeriä ja 69 erityisavustajaa. Se on 11 valtiosihteeriä  ja 27 erityisavustajaa enemmän kuin Rinteen kabinettia edeltäneellä Sipilän hallituksella.

Toisin ilmaistuna Rinteen hallituksen avuksi nimitettiin 175 % enemmän valtiosihteereitä ja 64 % runsaammin erityisavustajia kuin Sipilän kabinetilla oli. Tätä on vaikea nähdä muuna kuin suomalaistyyppisenä poliittisena korruptiona, jossa eivät liiku pimeät rahat, vaan etuja jaetaan sulle-mulle periaatteella. Näin etenkin siksi, että avustajajoukossa ovat hyvin edustettuina kevään vaaleissa äänestäjiltä epäluottamuslauseen saaneita eduskuntapudokkaita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi
Korruption korjaamisellakin on seurauksensa
Poliittinen virkanimitys

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ryhtyykö Rinteen hallitus syrjäseutujen tappolinjalle?

Professorit Matti Tolvanen ja Jukka Korpela nostivat esille polttoaineverojen syrjäseutujen asukkaita rankaisevan luonteen. Eli siellä missä matkat ovat pitkiä, on myös liikkumisen kustannustasolla suurin merkitys.

Samaan aikaan esimerkiksi Itä-Suomessa on autolla liikkuminen työpaikkojen perässä tavallista, koska pienillä paikkakunnilla ei löydy töitä molemmille pariskunnan jäsenille. Eikä julkista liikennettä ole. Lisäksi pois muuttamisen mahdollisuudet jo ennestään ruuhkaiseen Helsinkiin ovat heikot, koska asuntojen hinnat ovat romahtaneet eli elämän uudelleenjärjestelyyn tarvittava pääoma on kadonnut.

Tätä taustaa vastaan onkin jännittävä nähdä, kuinka rajusti punamultahallituksemme nostaa poltto-aine- ja muita ympäristöveroja. Lähdetäänkö luomaan uutta kurjuutta ja väestökadon kiihtymistä maaseudulle, vai onnistuuko Keskusta tai oppositio torjumaan tällaiset toimenpiteet.

Professoreiden kirjoitus osoittaa joka tapauksessa, etteivät ympäristöverot ole valtakunnan eri osien kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Kuten eivät itse asiassa mitkään muutkaan verot, joille ei ole maksajien hyväksyntää.

Toisaalta on selvää, etteivät maaseudun kunnat pärjää ilman asukkaidensa omaa tahtoa. Eli jos nuoret muuttavat edelleen etelän kasvukeskuksiin, ei paikkakuntia voi pelastaa valtion toimin vaikka halukkuutta olisikin.

Erityisen vaikea on tilanne sellaisilla paikkakunnilla, josta nuoriso on jo ehtinyt kadota ja kulkuvälineistä yleisin on rollaattori. Niiden kohtalona on pakostakin totaalinen näivettyminen, johon poikkeuksen muodostavat ainoastaan muutamat kasvavat maa- ja metsätaloustilat sekä satunnaiset kesä-asukkaat.

Sen sijaan kunnissa, joissa on vielä nuorisoa, on elämän ja kuoleman kysymys innostuvatko nämä ihmiset rakentamaan elämänsä kotipaikkakunnille. Eli pystyvätkö he luomaan yrityksiä, löytämään työpaikkoja ja - niin, löytämään puolison ja perustamaan perheen.

Tältä osin keskeinen kysymys on luottamus tulevaisuuteen. Ja juuri sen rapauttamiseksi monet hallituksen suunnittelemat haittaverot ovat kuin täsmäisku salamasodassa. Sama koskee mahdollisia metsätalouden rajoituksia hiilinielujen kasvattamiseksi.

Toivottavasti tämä ymmärretään myös hallituksen punavihreällä laidalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen
Turkistalous vakavan paikan edessä

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Islamkritiikkiä ja -fobiaa

Helsingin Sanomat haastatteli kahta entistä muslimia siitä, mitä on islamofobia. Lopputulemana se näyttäisi olevan jotain sellaista kuin islaminuskoiseksi tunnistaminen ulkonäön tai nimen perusteella sekä puhuminen muslimeja alentavasti ja pilkkaamalla.

Muslimien Kairon eli ihmisoikeuksien julistuksestakin lainattiin orwellilaiselta kuulostava kohta, jonka mukaan "jokaisella tulee olla oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti, kunhan se ei ole sharialain periaatteiden vastaista". Lisäksi huomautettiin islamin rajoittavan tiedon käyttöä kertomalla, ettei sitä saa käyttää profeettojen pyhyyden vastaisesti tai heikentämään uskoa.

Eipä siis ihme, ettei islamilainen maailma ole pysynyt länsimaiden kehityksen mukana vaan on tuottanut yhteiskuntia, joista monet ihmiset pyrkivät pois. Ja joissa islamistit tekevät terrori-iskuja huomattavati useammin kuin länsimaissa.

Jutussa luonnehdittiin myös asiallista islamkritiikkiä. Sellaista ovat ainakin islamin ääriliikkeiden uskontosuhteen kritiikki sekä islamin sisältä löytyvistä epäloogisuuksista ja virheistä kertovien todisteiden esittäminen. Samoin sananvapauden loukkaamisten esille nostaminen ja naisten burkhaan säkittämisen arvostelu.

Kritiikin pitää kuulemma olla tieteellistä ja perusteltua. Suorastaan huvittava oli kohta, jossa muistettiin syyllistää länsimaat islamilaisten maiden ihmisoikeuksien alennustilasta.

Huolimatta mielenkiintoisesta asetelmasta jäi juttu siis kovin vajaaksi ja pinnalliseksi. Sellaisenakin se saattaisi kuitenkin toimia jonkinlaisena keskustelunavaajana, mikäli jatkossa kritiikkiä syvennetään koskemaan vaikkapa muslimien oikeuteen valehdella eriuskoisista, ei-muslimien ja naisten kohteluun toisen luokan kansalaisina, lapsimorsianten oikeutuksesta tai vaikkapa uskonnon ja maallisen yhtäläisyyteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka käy islamistimurhaajalta Taqiyya?
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Puhetavalla on iso merkitys

Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd) on ollut huolissaan kansanedustajien puhetavoista. Hänen mukaansa "keskustelun pitää olla railakasta, mutta sen pitää olla kunnioittavaa eikä toisia ihmisiä pidä loukata".

Haatainen kohdisti puheensa kansanedustajiin, mutta asiallista ilmaisutapaa on syytä noudattaa kaikessa keskustelussa. Samalla on syytä myös todeta, ettei tosiasioiden tai niiden loogisten seurausten kertomisen pitäisi olla missään tilanteessa kiellettyä tai edes moitittavaa. Ei edes silloin, kun sen kohde tuntee itsensä loukatuksi.

Eikä etenkään silloin, kun kommentin kohde tai joku hänen puolestaloukkaantujansa ymmärtää asioita tahallaan väärin. Ainakin yhteiskunnallisten toimijoiden kuten lehdistön, oikeusistuimien tai poliitikkojen tulee tuollaisessa tilanteessa pidättäytyä tulkitsemasta tosiasioihin perustuvia kommentteja vihapuheeksi.

Tarkoitan vaikkapa sellaista tilannetta, jossa joku toteaa henkilön X kulttuurin olevan kelvoton, koska sen vaikutuspiirissä ei ole syntynyt menestyviä yhteiskuntia. Tai että ihmisryhmään Y kuuluvien henkilöiden määrän lisääntyminen heikentää naisten ja lasten turvallisuutta, koska he syyllistyvät tilastojen valossa paljon muita useammin seksuaali- ja pedofiliarikoksiin. Tai että itsensä hunnuttanut ja kasvojen peittämisen hyväksymistä kaikissa tilanteissa vaativa uskontoon Z kääntynyt nainen heikentää naisten tasa-arvon toteutumisen edellytyksiä maassamme.

Edellä mainitut asiat voi sanoa asiallisesti, tai ne voi sanoa sanakääntein, joiden vaikutuksesta itse sanoma ei mene perille vastaanottajan kiinnittäessä huomionsa itse asian sijasta sen kelvottomaan muotoiluun. Toimikoon esimerkkeinä tällaisista kelvottomista keskustelutavoista vaikkapa seuraavat väitteet. Ryhmän X ihmiset pitäisi tappaa, koska he ovat raiskaajia. Tai että uskonnon Y epäkohtiin huomiota kiinnittävä henkilö on rasistinatsi. Tai että kulttuuripiirissä Z kasvaneeseen mieheen ihastumisen seurauksena pukeutumistapaansa muuttanut nainen on vitun huora.

Tämän blogin keskustelupalsta on ollut avoin kaikille kommenteille. Siksi sinne on ilmestynyt jonkin verran kaupallisia (ilmeisesti) robotin tekemiä mainoksia, joita olen poistanut aina sellaisia havaittuani. Samoin on siellä ollut kourallinen ad hominem -tyyppisiä tai muuten painokelvottomia kommentteja, joita olen myös poistanut.

Kaiken kaikkiaan tällaisten kommenttien osuus on kuitenkin ollut kokonaisuutta katsoen olematon. Siitä iso kiitos kaikille lukijoilleni, sillä hyvä keskustelutapa mahdollistaa myös vapaan sanan ja sen kautta yhteiskunnallisten näkemysten välisen dialogin myös tämän blogin kautta.

Se on tärkeää, sillä yksi suurimmista motiiveistani tämän blogin kirjoitusten laatimiselle on herättää teissä, arvoisat lukijani, ajatuksia kulloinkin käsiteltävästä aihepiiristä ja sitä kautta edistää myös siihen liittyvää keskustelua joko itse blogissa tai sen ulkopuolella. Samalla uusien näkökulmien kohtaaminen kehittää myös omaa maailmankatsomustani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Al-Taeen ja Halla-Ahon kirjoitusten "pieni" ero
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Hetero pride herätti pari kysymystä

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Edistyksellisiä kulttuuriuutisia

Tänä aamuna luin kaksi äärimmäisen mielenkiintoista länsimaisen kulttuurin traditioihin liittyvää uutista. Niistä ensimmäinen liittyi suomalaisen sotasankarin Carl Gustaf Mannerheimin hahmoa hyödyntävään taidenäyttelyyn ja toinen kristinuskon perusoppeihin.

Mannerheim-uutinen oli jatkumoa jo pitkään Suomessa vaikuttaneeseen taidesuuntaukseen, jossa maamme merkittävintä sankarimyyttiä halutaan vetää lokaan yhteiskunnallisen edistyksellisyyden nimissä. Tällä kertaa kyse on taideteoksesta, jossa Mannerheim-hahmo kävelee ruumiskasan päällä.

Valitettavasti en näe teoksen tehneen taiteilijan tuotoksessa mitään omaperäistä. Onhan Suomen kolmeen kertaan pelastanut sankarimme ehditty jo aiemmin esitellä sekä homona että tummahipiäisenä afrona, joten kyse on lähinnä jo puhtaaksi kaluttuun luuhun palaamisesta.

Itselleni oleellinen kysymys tässä asiassa on se, että mitä tämä itsensä toistaminen kertoo suomalaisen taiteen tasosta?

Aamun toinen kulttuuriuutinen puolestaan kertoi paavin päättäneen muuttaa Isä meidän -rukouksen sanamuotoja, koska kreikankielinen alkuteksti ei vastaa hänen omaa käsitystään Jumalan luonteesta. Kyse on siitä, ettei paavi katso jumalansa saattavan ihmisiä kiusaukseen, vaan pyrkii pikemminkin estämään sitä.

Itselläni ei ole uskoa jumaliin sen enempää katolisen kuin minkään muunkaan uskomusjärjestelmän mukaisesti. Näin ulkopuolisena tuntuu kuitenkin oudolta, että maailman tunnetuin kirkonmies asettaa oman näkemyksensä uskontonsa pyhän tekstin luoman kuvan yläpuolelle.

Näin toimiessaan paavi taitaa olla aikamme lapsi, sillä onhan jo pitkään tiedetty ihan tavallisten sekularisoituneiden suomalaisten poimivan uskonnoista omaan maailmankuvaansa sopivia palasia ja tekevän niistä itselleen opinkappaleita. Näin paavi ohjaa myös katolista kirkkoa kohden nykyaikaista viipaleuskontoa, jolla ei enää ole juurikaan vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen, mutta joka ohjaa koko yhteiskuntaa kohti entistä tukevampaa arvorelativismia.

Siis sitä arvorelativismia, jonka yhtenä ilmentymänä on edistyksellisenä itseään pitävien taiteilijoiden tarve häpäistä kerta toisensa jälkeen muiden ihmisten kunnioittamia ihmisiä ja arvoja. Kuten tässä kirjoituksessa siteeratun ensimmäisen kulttuuriuutisen taiteilija luodessaan Mannerheimista ruumiskasan päällä kävelevän murhaajan.

Tässä genressä ei tosiasioilla - kuten Mannerheimin ansioilla kriisitilanteissa tai Raamatun alkuperäisillä teksteillä ja niiden pohjana olleilla alkuperäisillä uskonnollisilla käsityksillä - ole merkitystä, vaan oleellisempaa ovat ihmisten subjektiiviset arvot, näkemykset ja tavoitteet. Siis sellaiset kuin taiteilijoiden parissa yleisesti vallitseva poliittinen edistyksellisyys ja huomionkipeys tai kirkon helpompi lähestyttävyys eli suurempi houkuttelevuus potentiaalisten kymmenysten maksajien parissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Taideuutisia

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Rinteen hallituksessa roihahti

Antti Rinteen hallituksen sisäiset jännitteet roihahtivat heti alkuun, kun ministeri Krista Mikkonen (vihr) tuli sanoneeksi, ettei näe todennäköisenä kaikkien suunnitteilla olevien sellutehdashankkeiden toteutumista. Siihen älähti ensimmäisenä hänen kollegansa Katri Kulmuni (kepu), jonka mukaan puuta riittää ja "nieluja vahvistetaan ja huolehditaan luonnon monimuotoisuudesta, samaan aikaan huolehditaan siitä, että Suomi on hyvä investointiympäristö."

Tosiasia on, että eläviin luonnonvaroihimme kohdistuu juuri nyt niin suuri - ja tervetullut - investointihalukkuus, etteivät meidän metsävaramme riitä ainakaan Pohjois-Suomessa. Tämän on todennut asiasta parhaiten perillä oleva Luonnonvarakeskus.

Toki oli jo etukäteen tiedossa, että Vihreiden ja Keskustan käsitys elävien luonnonvarojemme kestävän käytön rajoista poikkeaa toisistaan. Siitä huolimatta oli yllättävää, että julkisuuteen päätyi nahina kommentista, joka vastasi tosiasioita.

Tämä ei lupaa hyvää hallituksen toimintakyvystä silloin, kun joudutaan toimimaan ilman varmuutta päätettävien asioiden taustalla olevista faktoista. Toistuuko Kataisen/Stubbin sateenkaarihallitusten toimintakyvyttömyys vai kykeneekö pääministeri luovimaan ministeriensä vastakkaisten intressien karikoiden läpi siten, että hallitusohjelma saataisiin kaikesta huolimatta toteutetuksi.

Itse en oikein tiedä mitä toivoa. Toisaaltahan hallitusohjelma sisältää kaikesta päätellen tuhoisia osioita, mutta sateenkaarihallitus osoitti, ettei toimintakyvytönkään ministeristö ole eduksi kenellekään. Eikä varsinkaan siinä tapauksessa, jos yleinen talouskehitys kääntyy rajuun laskuun.

Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava ja ainakin toistaiseksi mennään Antti Rinteen ja kumppaneiden johdolla. Se ei silti estä toteamasta, että ainakin oma oloni olisi paljon turvallisempi, mikäli maahan olisi muodostettu hallitus ilman niin sanotun "arvopohjan" - eli kehitysmaatyyppisen eri tavoin ajattelevien syrjintään perustuvan politikoinnin - vaikutusta.

Ehkäpä tosiasioihin perustuvan pragmaattisen politiikan uusi aika koittaa neljän vuoden kuluttua. Tai jo aiemmin, mikäli ministereiden erimielisyydet eskaloituvat täyteen liekkiin tehden hallituksen jatkon mahdottomaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?

torstai 6. kesäkuuta 2019

Toive Maria Ohisalolle

Tanska sai vasemmistoenemmistöisen parlamentin ja sen myötä todennäköisesti vielä Suomeakin vasemmistolaisemman hallituksen. Suurimman tappion sai lähinnä meidän Perussuomalaisiamme vastaava Tanskan kansanpuolue, jonka kannatus enemmän kuin puolittui.

Tanskan vasemmiston voittokulku ja Kansanpuolueen alamäki liittyivät siihen, että juutit ovat varsin yksimielisiä maahanmuuttopolitiikastaan. Se tulee olemaan - ainakin poliitikkojen puheiden perusteella - paljon Suomea tiukempaa myös vasemmistohallituksen kaudella.

Tämä tosiasia on tehnyt Kansanpuolueesta varsin tarpeettoman, eikä asiaa ole auttanut se, että viitisen prosenttiyksikköä heidän äänistään valui vieläkin tiukemman maahanmuuttopolitiikan kannattajille. Tanskalaisten kannalta jälkimmäisellä asialla ei kuitenkaan ole merkitystä edellä mainitsemastani syystä - eli siitä, että Kansanpuolueen taannoinen korkea kannatus on jo johtanut maahanmuuttopolitiikan järkeistymiseen.

Kun Suomikin on nyt saanut varsin vasemmistolaisen hallituksen ja sille vihreän sisäministerin, olisi hienoa, mikäli se noudattaisi Tanskan esimerkkiä ja omaksuisi eduskunnan toiseksi suurimmaksi vaaleissa nousseen maahanmuuttorealistisen puolueen maahanmuuttolinjaukset. Valitettavasti hallitusohjelma ei sellaista lupaa, mutta tutkijankoulutuksen saaneen ministeri Maria Ohisalon (vihr) voisi korkean koulutuksensa oletettavasti antamien valmiuksien perusteella toivoa ymmärtävän asian.

Joka tapauksessa on loistavaa, että edelle kirjoittamani logiikan omaksunut Jussi Halla-aho (ps) on päättänyt pyrkiä uudelle puolueensa puheenjohtajakaudelle. Niinikään tutkijankoulutuksen saaneena hän on oikea henkilö argumentoimaan Ohisalolle maahanmuuttopolitiikan muutoksen tärkeydestä. Onkin syytä toivoa, että nämä kaksi tohtorikollegaa löytävät tässä asiassa ennakkoluulottoman ja vuorovaikutteisen yhteyden, jonka lopputulos on eduksi koko Suomelle.

Edelle kirjoittamastani huolimatta epäilen, ettei Ohisalo ymmärrä tanskalaisten logiikkaa eikä tohtorikollegaansa. Mutta siitä huolimatta toivon, että olisin sittenkin väärässä ja Ohisalo yllättäisi minut ja suurimman osan muista suomalaisista positiivisesti eikä lähtisi luotsaamaan maamme maahanmuuttopolitiikkaa negatiiviseen suuntaan, vaan ottaisi mallia tanskalaisista ja hoitaisi maahanmuuttoasiat kuntoon myös Suomessa.

Ellei muusta syystä niin siksi, että kehitysmaalaisten muuttoliike Eurooppaan on ilmastontavoitteiden ja luonnonvarojen kulutuksen kannalta äärimmäisen negatiivinen ilmiö. Ja Ohisalo itse edustaa maamme ainoaa puoluetta, jonka olemassaolon oikeutus lähtee ympäristönsuojelusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mykkäsen testamentti punamullalle
Tanskan hallitus esittää maahanmuuttoon uudistuksia
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Mykkäsen testamentti punamullalle

Väistyvä sisäministeri Kai Mykkänen (kok) esitteli omia näkemyksiään maahanmuutosta. Se oli lievästi sanottuna mielenkiintoista luettavaa.

Hän aloitti oman asenteensa lyhyellä kuvaamisella: "pärjäävä ja kiinnostava Suomi on avoin ja kansainvälinen. Tarvitsemme tekijöitä ja osaajia. Pelkoon ja pois sulkevaan nationalismiin käpertyvä Suomi näivettyy. Ihmisyyteen kuuluu myös hädänalaisten auttaminen."

Yksityiskohtiin siirryttyään Mykkänen vastuutti uuden hallituksen jatkamaan hänen aloittamaansa työtä. Se tarkoittaa kiintiöpakolaisten osalta vaikeista oloista turvaa hakevien naisten, lapsien ja perheiden suosimista EU:n yhteisellä turvapaikkapolitiikalla.

Spontaani turvapaikanhaku pitäisi Mykkäsen mukaan siirtää EU:n ulkorajalle ja Unionille tulisi luoda säännöt päätösten pohjaksi. Uusintahakemusoikeutta tulisi rajoittaa ja palauttamista tehostaa - näin myös rikoksiin syyllistyneiden osalta. Ellei karkotusta voida panna toteen, sallisi Mykkänen laittomille maahanmuuttajille oleskelun maassamme "heikommalla, väli­aikaisella statuksella".

Työperäistä maahanmuuttoa Mykkänen kehittäisi vähentämällä saatavuusharkinnan merkitystä ja sen sijaan lisäämällä työnantajien valvontaa. Myös tulijoiden palkkakehitystä pitäisi seurata "automaattisesti kansallisessa tulo­rekisterissä".

* * *

Luettuani Mykkäsen linjaukset jäin ihmettelemään kahta seikkaa. Ensimmäinen oli monien sinänsä oikeansuuntaisten ajatusten jääminen konditionaaliin. Eli tehokkaiden keinojen pois jättäminen näkemyslistasta. Ilkeä sanoisi, että Mykkäsen ajatukset ovat siis pelkkiä hurskaita toiveita.

Toinen ja tärkeämpi seikka olivat maahanmuuton kustannukset, jotka tehtyjen selvitysten (yksi ja toinen sekä vielä kolmas)  mukaan ovat lievästi sanottuna valtavat. Avoimeksi jää, että eikö sivuun siirtyvä ministeri ole perehtynyt näihin selvityksiin vai eikö hän vain välitä.

Joka tapauksessa on syytä toivoa, ettei nyt valtaan astuva hallitus ryhdy ainakaan vielä Mykkäsenkin maahanmuuttopolitiikka löperömpiin toimiin. Näin siitä huolimatta, että juuri se on ylivoimaisesti todennäköisin skenaario seuraavan neljän vuoden ajalle - siitä huolimatta, että länsinaapuri on juuri julkaissut hyvin perustellun ja Suomenkin tulevaisuudesta varoittavan raportin, jonka olemassaolosta raportoitiin myös suomalaisessa valtamediassa.

Todennäköisin siksi, että sisäministeriksi on valittu Maria Ohisalo (vihr), joka tuskin jättää kiviä kääntämättä saadakseen maamme täytetyksi kehitysmaataustaisilla uussuomalaisilla. Onhan se ollut hänen puolueensa tavoitteena jo pitkään ja hallituksessa tarjoutuu tilaisuus tuon unelman toteuttamiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin
Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi
HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Oras Tynkkysen suuri huoli

Olin tikahtua huvituksesta kun huomasin Ylen julkaiseman uutisen, jossa Oras Tynkkynen (vihr) toivoi, ettei sukupuoli olisi este hänen ministerintoiveilleen. Voin lohduttaa häntä jo etukäteen sillä, ettei näin käy - tai siis ei ainakaan virallisesti.

Vihreäthän ovat Suomessa feminismin edelläkävijöitä jo pelkästään sillä, että heidän eduskuntaryhmässään on 17 naista ja vain kolme miestä. Ja jälkimmäisistäkin ainakin yksi eli Pekka Haavisto tuntee viehtymystä pikemminkin miehiin kuin naisiin. Kuten myös ministerinpostista haaveileva Oras Tynkkynen.

Toki toivon omalta osaltani, ettei sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella olisi Suomessa vaikutusta mihinkään rekrytointeihin, vaan että kaikkiin hommiin valittaisiin aina kykenevin ja pätevin. Näin myös ministerinsalkkuja jaettaessa.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan Vihreiden ja muidenkin puolueiden ministerivalintoja. Toistaiseksi tiedämme vain, että RKP on valinnut yhden miehen ja yhden naisen. Ja että pääministeriksi tulee mies.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa
Toivotan sinulle jaksamista, Jani Toivola!
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Opettajien tarve vähenee

Lasten vähäinen syntyvyys on Suomessa muuttunut tosiasiaksi. Syitä ei täysin tunneta, mutta ainakin hedonismin, ilmastohuolen ja koulutusjärjestelmämme roolit ovat ilmeisiä.

Ongelma johtaa yhä pahenevaan kestävyysvajeeseen seuraavan neljännesvuosisadan kuluessa. Tämän aamun Helsingin Sanomissa Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava lisäsi vielä yhden jo tämän hetken syntyvyysluvuista johtuvaa kestävyysvajetta aikaisemmin realisoituvan huolenaiheen: opettajilta vähenevät työt ja heitä tullaan jatkossa irtisanomaan yhä kiihtyvällä tahdilla.

Sama koskee ajan myötä myös muita palvelualoja. Ensimmäisenä vähenee päivähoidon tarve. Sen jälkeen koulutuksen ja vasta sitten tulee vastaan työntekijöiden määrän aleneminen.

Työntekijöiden suhteen syntyy itse asiassa kaksi eriävää muutostrendiä. Tavaratuotannon ja vanhemmalle väestölle suunnattujen palveluiden aloilla syntyy työvoimapula, nuorille kohdistetuilla palvelualoilla taas työntekijöiden tarve vähenee. Tämän ongelman lievittämiseksi yhä useamman ihmisten tulee jatkossa kyetä vaihtamaan uransa aikana työpaikkaa ja -alaa.

Jos tässä kehityksessä haluaa nähdä positiivisia puolia, niin ainakin etnisesti suomalaisten ympäristöön kohdistaman kokonaisrasituksen määrä pienenee. Tosin se ei vaikuta ns. suomalaisten ylimenopäivään, koska siinä ei huomioida väestön kokoa eikä maamme käytettävissä olevia resursseja.

Samalla tänne saapuneiden maahanmuuttajien työllistyminen helpottuu. Ellei työnhaun innokkuuden tai osaamisen, niin ainakin vähenevien verovarojen eli katoavien tukien pakottamana.

Samalla työikäisen väestön vähetessä nousee myös työllistymisaste 15-64 -vuotiaiden väestöosuuden pienentyessä. Näin tulevien hallitusten tavoite sen nostamiseksi yhä korkeammalle tasolle helpottuu. Se tosin ei tarkoita samaa kuin vakaan väestömäärän olosuhteissa, koska eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa.

Nämä positiiviset asiat lienevät kuitenkin laiha lohtu tässä tilanteessa. Lisäksi nekin menetetään, mikäli väestön luonnollinen kasvu korvautuu maahanmuutolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksessa jälleen uusi käänne
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Suomalaislasten vähenemisen taustalla on maamme koulutusjärjestelmä

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Viikonlopun tietojen mukaan on varmistunut, että Suomeen syntyy hallitus. Myös sen ohjelmasta on saatu käsitys, joka vastaa ennakkoarveluja eli vihervasemmiston 37 % kannatuksella Suomeen saadaan lisää sosialismia. Sen lunnasmaksuna Keskustalle jouduttiin kuitenkin antamaan maalaisliittolaisten pitkään kaipaamat maakunnat -   vain 14 % kannatuksella.

Maakunnat ovat merkittäviä kahdesta syystä. Ensinnäkin ne kasvattavat byrokratiaa ja sitä kautta suomalaisten verorasitusta. Toisaalta ne mahdollistavat keskustalaisen vallankäytön suurimmassa osassa Suomea tästä ikuisuuteen - ellei puolue sitten menetä valta-asemaansa maamme suurimpien asutuskeskusten ja ruotsinkielisen rannikon ulkopuolella.

* * *

Myös RKP sai tahtonsa läpi: toisen kotimaisen kielen kokeen suorittaminen palaa pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa. Näin suomenkielistenkin on pakko panostaa nykyistä enemmän toisen kotimaisen opiskeluun.

Niinpä heillä jää aikaa vähemmän muihin oppiaineisiin kuten suuriin maailmankieliin, matematiikkaan ja muihin luonnontieteisiin tai katsomusaineisiin. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ruotsinkielen pakollisuudella ei ole enemmistön kannatusta, vaan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa viimeisimmän tutkimuksen perusteella vapaaehtoisuutta. 

Näin RKP käytti täysimääräisesti sen vallan, joka 4,5 %:lla oli saatavissa. Ja 37 % kannatuksella sosialismia Suomeen ajava vihervasemmisto salli sen, koska muuten heillä ei olisi ollut pääsyä vallankahvaan.

* * *

Suomessa on tilastokeskuksen mukaan 16 000 muslimia. Siirtolaisinstituutin johtaja Tuomas Martikainen puolestaan arvioi maassamme olevan noin 100 000 muslimitaustaista. Tunnettu Pew-tutkimuslaitos puolestaan arvioi, että Suomessa on 190 000 muslimia.

Näin kertoi tämän aamun lehti, eikä hämmästellyt arvioiden erilaisuutta sen kummemmin. Totesi vain muslimien pirstoutuneen omiin kuppikuntiinsa ja lisääntyvän muita suomalaisia selvästi nopeammin.

Lehti lainasi myös Pew-tutkimuslaitoksen arviota, jonka mukaan islaminuskoisten osuus nousisi runsaan 30 vuoden aikana noin 30 prosenttiin maapallon ja kymmenekseen Euroopan väestöstä. Nähtäväksi jää mitä se tarkoittaa vihervasemmiston tavoitteiden ja suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Muslimit eivät kuitenkaan ole maahanmuuttajien enemmistö. Siitä pitävät huolen virolaiset ja venäläiset työperäiset maahanmuuttajat. Ja onhan humanitaarisissakin tulokkaissa kristittyjä tai itämaisten uskontojen edustajia.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, että tässä tilanteesta yksi syntyvän punamultahallituksen ohjelman kohdista on kasvattaa kiintiöpakolaisten määrää. Samalla kiinnitetään huomiota tulijoiden oletettuun sopeutumiskykyyn maahamme ja kulttuuriimme.

Spontaaneja pakolaisten maahantuloa pyritään ehkäisemään, mutta kovin radikaaleja keinoja ei aiota käyttää. Eikä turvapaikkapäätöksen noudattamiseen haluttomien palauttamistilanne muutu miksikään, vaikka laittomille maassaolijoille pantaisiinkin jalkapanta mukana kuljetettavaksi.

Sen sijaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa parannetaan sallimalla heille jälleen oikeusavustaja joka tilanteessa. Samalla yritetään pudottaa käsittelyajat kuuteen kuukauteen, mutta valituskierteelle ei tehdä mitään. Siten vaihtoehdoiksi jäävät joko huonosti perustellut päätökset tulijan eduksi tai vielä nykyistäkin pidemmät valituskierteet.

Ellei muuta, niin näin toimien veronmaksajan maksupiikki saadaan täysin hyödynnetyksi myös jokaisen maahanmuuttajan kohdalla. Siis sen lisäksi, että hänen maksettavakseen tulee kaikenlaisia haittaveroja, tiemaksuja, asumiskustannusten kasvua ja jopa uusi terveysvero - mikä ikinä se sitten onkaan. Eikä unohdeta maakuntien verotusoikeutta, johon kaikkien muiden verojen tapaan syntyy ennemmin tai myöhemmin korotuspaineita.

Tämä vuodatus on hyvä lopettaa muistuttamalla arvoisaa lukijaani siitä, että 77 % suomalaisista vastustaa verojen kiristämistä. Siten niitä kannattaa maksimissaankin vain 62 % niistä vihervasemmistoa äänestäneistä, joiden johdolla maastamme tehdään entistä vahvemmin tavallisen kansalaisen verohelvettiä.

Mitä tämä kaikki kertoo suomalaisesta demokratiasta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti kriisitunnelmia
Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Kuinka käy islamistimurhaajalta Taqiyya?

Yle julkaisi pienen uutisen siitä kuinka kahden pohjoismaalaisen naisen murhasta kiinni saatu mies yritti saada sympatiaa oikeudessa sanomalla, että "en enää tiedä tuenko edelleen Isiä. Rakastin Isisiä, mutta nyt en enää ole varma."

Tapaus kertoo siitä kuinka vaikeaa islamistin on harrastaa Taqiyaa. Olisihan suoranainen irtisanoutuminen islamismista ollut varmasti vakuuttavampaa kuin nyt nähty hapuilu. Länsimaissa olisi ollut vieläkin parempi irtisanoutua koko islamista, mutta Marokossa - missä oikeutta käydään - se olisi luultavasti ollut virhe.

Jäin itsekseni miettimään, miksei marokkolaismies irtisanoutunut kokonaan terrorismista. Oliko syynä käsittämätön rehellisyys? Vai kenties pelko ISIS:in kostotoimista ruodusta poikennutta vastaan? Vai joku aivan muu syy?

Niin tai näin. Pääasia, että murhamies on oikeudessa ja saanee kotimaansa oikeuskäytännön mukaisen tuomion teostaan. Tapettujen pohjoismaisten naisten elämää se ei kuitenkaan enää voi palauttaa.

Meidän suomalaisten kannalta on kuitenkin hyvä uutinen, etteivät kakki terroristit - syystä tai toisesta - kykene valehtelemaan kovin sujuvasti suhteestaan ISIS:iin. Ehkäpä tämä auttaa aikanaan tunnistamaan Syyriasta tai Irakista Suomeen palaavia terroristeja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto on kytkettävä työllisyys ja rikostilastoihin
Ressukkaterroristin surkea elämä
Kulttuurieroihin liittyviä väärinkäsityksiä Tanskassa

perjantai 31. toukokuuta 2019

Nuoren naisen paksut huulet

Yleisradio kertoi meille, että "Parikymppiset suurentavat huuliaan hyaluronihapolla - ´kauneusihanteeni on muovinen, en ole mikään elovena´". Huolimatta jutun hankalasta luettavuudesta katselin sen läpi ja jäin ihmettelemään.

Ihmettelin ensinnäkin sitä, että kuinka yleisestä ilmiöstä tässä on kyse, sillä katukuvasta päätellen puheena ei ole ainakaan vielä mikään nuorisomuodin valtavirta. Itse uutinen kertoo lakonisesti ainoastaan, että "huuliaan suurentavista nuorista on tullut kauneushoitoloiden uusi asiakasryhmä."

Hätkähdyttävä oli myös uutisen kohta, jossa "Ronjan äiti Sirpa Sarlin kannustaa tekemään, niin kuin tyttärestä tuntuu hyvältä". Ja ehkä jotain kertoi sekin, että jutussa lainattu Tanja sanoi, että  "tykkään itsestäni enemmän, kun minulla on täytettä huulissa".

Itse olen ihmetellyt jo pitkään elokuvissa esiintyviä naisnäyttelijöitä, joiden kasvoja hallitsevat yksi toisensa jälkeen elottoman näköiset ylipaksut huulet. Lieneekö nekin valmistettu hyaluronihapolla?

Niinpä ihmettelin toiseksi - ja vielä ensimmäistä ihmettelynaihettani paljon enemmän - mitä tämä huulien suurentamisinto kertoo suomalaisista nuorista naisista. Kertooko se heidän itsekeskeisyydestään ja heikosta itsetunnostaan, joihin edellä lainatun Tanjan kommentti näyttäisi viittaavan. Vai pelkästään elokuvamaailman tähtösten esimerkin hätkähdyttävästä vaikutuksesta?

Entä Ylen journalismi? Miksi se halusi tehdä tällaisen jutun. Toki ilmiön uutisointi kaikelle kansalle on median tehtävä, mutta jutun tyylilaji oli... hmm... sensaatiolehtimäinen ja kritiikitön.

Ja sellaisena ainoastaan huulenpaksunnoksia tekeville "kauneushoitoloille" ilmaista mainosta. Sekä heikon itsetunnon omaaville nuorille entistä suurempia ulkonäköpaineita luovaa ja todennäköisesti myös vielä rankempia muokkausoperaatioita ruokkivaa.

Lopuksi totean, että on tietenkin jokaisen aikuisen oikeus muokata ulkonäköään kuten haluaa. Ja hyaluronihapolla tehdyt muokkaukset ovat ainakin Ylen jutun mukaan ajan myötä katoavia - ellei sitten jokin mene käsittelyssä pieleen. Tästä huolimatta koen syyllisyyttä siitä, että minun verorahoillani tehdään tällaista nuorten ulkonäköpaineita ja kaupallisia intressejä edistävää sensaatiolehtimäistä journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen evoluution uusi suunta
Miksi nainen pettää miestään?
Seksuaalisuuden uusi normaali

torstai 30. toukokuuta 2019

Fanatismi on vaarallista

Yleisradio kertoi, että Ruotsissa on tullut ilmi jo toinen tapaus, jossa vegaanivanhemmat ovat näännyttäneet lapsensa lähes kuoliaaksi. Tapaukset osoittavat kuinka vaarallista fanatismi - tässä tapauksessa veganismi - voi olla.

Olisikin hienoa, mikäli vastuullisissa medioissa puhuttaisiin nykyistä enemmän ihmiselle epäluonnollisen ravinnon vaaroista. Mehän olemme evoluution myötä kehittyneet sekasyöjiksi, mikä seurauksena elimistömme tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen myös eläinperäistä ravintoa.

Ylen uutinen kuvasi tasapainoisen vegaaniravinnon sisältävän "muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja". Listan tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos varsin erikoinen.

Erikoinen siksi, ettei kasvisruuasta saa B12-vitamiinia, jonka saaminen edellyttää vegaanilta säännöllistä vitamiinipurkilla käymistä tai ainakin sellaisten tuotteiden syömistä, joihin tätä vitamiinia on erikseen lisätty. Veganismin aiheuttamasta äärimmäisestä vaaratilanteesta kertovassa uutisessa tämä tosiasia olisi ollut syytä tuoda esiin erityisesti silloin kun jutun lukevia vegaaneja pyritään opastamaan terveelliseen ruokavalioon.

En tiedä, johtuiko B12-vitamiinin mainitsematta jättäminen Ylen uutisessa vahingosta eli huolimattomuudesta, toimittajan tietämättömyydestä vai suoranaisesta valehtelusta veganismin luonnonmukaisuusbrändin ylläpitämiseksi. Oli niin tai näin, voi verorahoitteiselta medialta odottaa tässä(kin) asiassa laadukkaampaa journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vegaaniarmeija?
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Kohti kriisitunnelmia

Helsingin Sanomien mukaan Antti Rinteen (sd) syntymässä oleva hallitus olisi lisäämässä pysyviin uusiin menoihin 1,2 miljardia euroa. Lisäksi kertaluoteisiin menojen kattamiseen myytäisiin valtion omaisuutta noin kolmella miljardilla eurolla. Näin vältetään näppärästi lisävelan ottaminen samalla periaatteella kuin vanhassa sadussa peittoa pidennettiin leikkaamalla suikale toisesta päästä.

Tähän ei voi sanoa kuin huh huh. Ja palauttaa mieleen, että suomalaisista noin 77 prosenttia vastustaa verojen lisäämistä. Enkä usko, että yhteisen omaisuuden myymiselle löytyy juuri sen enempää kannatusta.

Samalla on syytä toistaa Kokoomuksen Jukka Kopran lausahdus, jonka mukaan "verotuksen tiukentaminen lannistaa ihmisten työhaluja, mikä on jo nähty. Se pienentää yrittäjien motiivia ottaa riskiä ja työllistää. Tarvitsisimme juuri päinvastaisia lääkkeitä – sellaisia, että työn teosta jää enemmän käteen ja yrittäjä saa vastineen riskinotolleen."

Tässä tilanteessa onkin helppo ennustaa, että neljän vuoden kuluttua laaditaan hallitusohjelmaa kriisitunnelmissa. Toivottavasti silloin joku muistaa vielä senkin, että Rinteen hallituksen vihervasemmistolaista jakopolitiikkaa kannatti tämän vuoden eduskuntavaaleissa vain himpun yli 37 prosenttia äänensä antaneista.

* * *

Rinteen hallituksen ohjelmasta ei ole annettu juurikaan muita tietoja. Arvaan tässä kuitenkin, että ainakin viime aikoina julkisuudessa olleet ISIS-lapset järjestetään suomalaisten elätettäväksi äitiensä kera. Samalla maahanmuuttopolitiikan valmiuksien kehittäminen jää retuperälle, joten mahdollisen uuden kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä Suomi on yhtä aseeton kuin neljä vuotta sitten.

Siksi ilmaisen jo nyt, että toivon olevani näissä arvauksissani niin väärässä kuin ihminen vain voi olla. Ja jos uskoisin Jumalaan, rukoilisin hartaasti, että hän toteuttaisi tämän toiveeni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

tiistai 28. toukokuuta 2019

Kalifaatin kansalaiset tuomiolla

Islamilaisten terroristien Kalifaatti nousi valtaan, aiheutti runsaasti kärsimystä ja tuhoa sekä lopulta kukistui itse. Nyt sen jäsenet ovat joutumassa oikeuteen Irakissa.

Kuolemantuomio on aina virheellinen siinä mielessä, että se on täysin peruuttamaton silloinkin kun oikeuskäsittelyssä on tapahtunut virhe ja syylliseksi on tullut tuomituksi syytön henkilö. Jollain tavalla ymmärrän kuitenkin irakilaisia tuomioistuimia näiden tuomittua jo neljännen ranskalaistaustaisen ISIS-terroristin kuolemaan. En siis hyväksy, mutta ymmärrän.

Toisaalta on niinkin, että hyväksyn ranskalaisten pyrkimyksen peruuttaa nuo kuolemantuomiot juuri niiden korjaamattomuuden takia. Olisi kuitenkin hyvä, että mikäli tuomioita muutetaan, ei vaihtoehtona olisi määrämittainen vankeus vaan elinikäinen kalterien katselu sisältäpäin ilman mahdollisuutta tuomion lyhentämiseen edes jälkikäteen ilman syyttömyyden pitävästi osoittavaa uutta todistusaineistoa.

Lisäksi ymmärrän ja hyväksyn sen, että irakilainen tuomioistuin on tuominnut ruotsalaisnaisen ISIS-yhteyksistään 15 vuoden vankeuteen. On selvää, ettei kukaan ole matkustanut ISIS:in Kalifaattiin ilman tietoa sen luonteesta, joten sinne matkustaminen on katsottava tuen antamiseksi islamilaiselle hirmuvallalle. Erityisen hyvin tämä asian ovat tienneet islamiin kääntyneet länsimaalaiset ja pakolaisstatuksella maanosaamme saapuneet muslimit.

Lisäksi on huomattava, että ISIS ajettiin muualta Irakista ja Syyriasta useiden vetäytymissopimusten kautta yhteen kaupunkiin eli Baghouziin. Siten siellä ei ole satunnaisia eurooppalaisia vaan jokainen sieltä löytynyt eurooppalaistaustainen on varmuudella ollut Kalifaatin puolella ja muuta ihmiskuntaa vastaan.

Annetaan siis irakilaisen oikeuden toimia - ainakin se on parempi vaihtoehto kuin summittaiset lynkkaukset. Mikäli suomalaisia naisia tai miehiä joutuu irakilaisoikeuteen, kiitettäköön kaksoisvirtain maalaisten perillisiä asian hoitamisesta, ja huomautettakoon tarvittaessa kuolemantuomioiden epäeettisyydestä.

Mutta muistetaan samalla, että tässä tapauksessa syytetyksi tuskin joutuu ensimmäistäkään täysin syytöntä eurooppalaista. Näin siksi, että heistä tasan 100 prosenttia on tiennyt minne menee ja mitä se tarkoittaa. Ja siksi heidän valintansa on ollut joko suora tai epäsuora islamistisen terrorismin tukeminen ja ansaitsee siksi myös ankarat seurauksensa.

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Kuka ottaa vastuun?
ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

maanantai 27. toukokuuta 2019

Viikonlopun pilkkeitä

Eiliset europarlamenttivaalit osoittivat suomalaisten olevat tyytyväisiä EU:n nykytilaan. Suurin puolue oli Kokoomus kuten aiemminkin eikä kansallisvaltioiden liittoa federalismin sijasta ajava Perussuomalaiset menestynyt samalla tavalla kuin kuukauden takaisissa eduskuntavaaleissa. 

Sen sijaan Vihreät saivat Suomen vaaleissa rökelevoiton, mikä johtunee ennen kaikkea siitä valtavasta ilmastonmuutoksen saamasta mediahuomiosta, joka on viime aikoina hallinnut valtamediaa. Koko vasemmiston kannatus jäi kuitenkin reilusti alle 40 prosentin, koska hallitusta kokoavan SDP:n ja ilmeisesti Vihreille äänestäjiään menettäneen Vasemmistoliiton kannatukset jäivät vaatimattomaksi.

Vaalit osoittivat myös, että suhtautuminen EU:n tulevaisuuteen vaihtelee voimakkaasti eri maissa. Kaiken kaikkiaan merkittävimmäksi muutokseksi saattaa osoittautua se, että konservatiivien ja sosialistien ryhmät menettivät enemmistön parlamentissa.

Siten sen päätöksenteko muuttuu entistä arvaamattomammaksi vihreiden ja nationalistien kannatuksen noustua huomattavasti. Tämä voi olla joko hyvä tai huono asia - toivottavasti hyvä.

* * *

Vaalien alle jäi eilinen kohu-uutinen mustasta kansalaisoikeustaistelijasta Martin Luther Kingistä. Tämä oli nimittäin seurannut vierestä kaverinsa raiskattua naista ja jopa antaneen rikoksentekijälle ohjeita. 

En sano tässä, että King noudatti vain oman kulttuuritaustansa tapoja, vaan totean ainoastaan että hänen käytöksensä oli törkeää ja että ajat ovat onneksi muuttuneet sitten 1960-luvun. Toivottavasti myös Amerikan mustassa yhteisössä.

***

Lopuksi totean Suomen voittaneen kolmannen jääkiekon maailmanmestaruuden joukkueella, jolla ei pitänyt olla minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Se osoittaa ennen kaikkea saumattoman yhteistyön ja tahdonvoiman merkityksen tavalla, jollaisen toivoisin leviävän maassamme myös kaukaloiden ulkopuolelle.

Suomella on nimittäin hieno tulevaisuus, jos pystymme riitelevän ja repivän politiikan sijasta yhteistyöhön oman taloutemme tukemiseksi siten, että huolehdimme samalla ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä. Sen sijaan keskinäisellä riitelyllä ja epärealistisella talous-, ympäristö- tai maahanmuuttopolitiikalla tulemme ajamaan oman hyvinvointimme alas.

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös politiikan vasemmalla laidalla erityisesti nyt, kun se aikoo ryhtyä hallitsemaan maata. Ja sen aisankannattajaksi ryhtyvässä Keskustassa, jonka tärkein tehtävä mahdollisessa uudessa hallituksessa on ylläpitää järjen ääntä, jotta hyvää tarkoittava kasvava verotus ja maailmanparantaminen eivät tukahduta koko suomalaista yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
EU-vaalien tärkeät asiat
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kuka ottaa vastuun?

Kirjoitin eilen ISIS-vaimoista ja -lapsista sekä päätin, etten enää palaa aiheeseen ainakaan vähään aikaan. No, tuo aika jäi todella vähäksi, koska Helsingin Sanomien mielipidesivulla kaksi kirjoitusta pakotti palaamaan asiaan.

Näissä kirjoituksissa emeritusprofessori Markku Helin ja lappeenrantalainen Jaakko Suvantola vaativat näitä naisia ja lapsia Suomeen. Helin vertaamalla heitä maamme sisällissodan jälkeisiin kovan kohtalon kokeneisiin punaleskiin, punaorpoihin sekä punakaartin liepeillä toimineisiin naisiin ja Suvantola vetoamalla kristilliseen oikeudenmukaisuuteen ja armoon.

Kuten eilen totesin, ei näiden naisten kohteleminen yhtenä joukkona sovi kovin hyvin oikeusvaltion olemukseen, mutta toisaalta heidän oikeutensa ovat vahvassa ristiriidassa meidän tavallisten kansalaisten oikeuksien kanssa. Ja siksi tässä nimenomaisessa tilanteessa heidän kohtelunsa yhtenä joukkona on oikeutettua.

Jos joku - kuten Helin tai Suvantola - kuitenkin haluavat toimi toisin, heidän olisi vastattava yhteen kysymykseen. Eli siihen, että kuka ottaa vastuun, mikäli nämä naiset tai heidän kasvatettavakseen jätetyt lapset Suomeen saavuttuaan aiheuttavat suoraan tai epäsuorasti terroritekoja, joissa kärsijöiksi - jopa henkensä menettäen - joutuvat täysin syyttömät sivulliset?

Ottaako sen Helin tai Suvantola? Vai päätöksen tekevät poliitikot tai virkamiehet?

Ja jos joku ottaa, niin millä tavalla tuo vastuu toteutuu? Palauttamalla kuolleet elämään? Iloitsemalla heidän pääsystään kristilliseen Jumalan valtakuntaan? Vai maksamalla korvausrahoja henkensä tai terveytensä menettäneille?

Onneksi aamun Helsingin Sanomissa oli myös järkevä näkemys tähän asiaan. Sen esittänyt helsinkiläinen eläkeläinen Heikki Valtonen totesi, että näille kasvonsa peittäneille musliminaisille täytyisi Suomen sijasta järjestää elämä jossain islamilaisessa valtiossa, missä he voisivat kokea elävänsä omiensa joukossa.

Hieno ajatus, jossa kaikki ovat voittajia. Suomi ja suomalaiset välttyvät naisiin liittyviltä elatuskustannuksilta ja terroriuhalta, kun taas jotkut heidän tulevan kotimaansa miehet saavat rakastaakseen syvästi uskonnollisia vaimoja. Ja vaimot tietenkin omaa uskontoaan tunnustavia miehiä.

Tuleva kotimaa puolestaan saa sitä osaamista, jonka paljon kehuttu suomalainen koulutusjärjestelmä on onnistunut opettamaan näille naisille - sikäli kun heidän epäilemättä uskonnolliset uudet aviomiehensä sallivat työnteon uusille armailleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Afgaanin ilmoitus kotimaahan vakuutti korkeimman hallinto-oikeuden

lauantai 25. toukokuuta 2019

ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet

Tämän aamun lehdessä ISIS-vaimon äiti arvosteli sitä, ettei Suomi aio auttaa hänen tytärtään ja lapsiaan pois Syyriasta ja pohtii jopa jälkeläisten huostaanottoa. Kritiikki meni jopa niin pitkälle, että hän kyseenalaisti Suomen aseman oikeusvaltiona.

Ihan ensiksi tunnustan ongelman, eli sen ettei kaikkien ISIS-vaimojen osallisuudesta terroritekoihin ole tietoa. Siten heitä tulisi kohdella oikeusvaltioperiaatteen mukaan syyttöminä kunnes laittomat teot on osoitettu.

On kuitenkin useita syitä, jotka oikeuttavat Suomen hallituksen toiminnan.

Ensinnäkin tässä ovat vastakkain ISIS-vaimojen ja meidän tavallisten suomalaisten oikeudet. Koska on selvää, että radikalisoituneet naiset ovat vaaraksi ympäristölleen, aiheuttaisi heidän Suomeen paluunsa turvallisuusriskin muille suomalaisille. Ovatko siis vapaaehtoisesti terroristien joukkoon lähteneen naisen ihmisoikeudet suuremmat kuin meidän muiden ihmisoikeus turvallisuuteen?

Sama koskee heidän lapsiaan. Mikäli äidit tunnustavat edelleen jihadistista islamia, on suuri vaara siitä, että myös heidän lapsensa radikalisoituvat. Etenkin kun heidän lapsuutensa on jo viitoittanut sellaisen käyttäytymisen syvälle minäkuvaan, kuten Anonyymi totesi edellisen blogimerkinnän kommentissaan.

Lasten osalta on myös selvää, että nämä aikuiset naiset ovat laiminlyöneet jälkeläistensä turvallisuuden. Jo yksin se - eli lasten oikeus turvalliseen elämään - oikeuttaa heidän huostaanottonsa. Vai väittävätkö nämä ISIS-vaimot ja heidän sukulaisena, että aikuisten omasta tahdostaan toimineiden naisten ihmisoikeudet ajavat lasten ihmisoikeuksien edelle?

Lopuksi totean, että yleisen turvallisuuden suhteen saimme jälleen muistutuksen Ranskasta. Siellä toistaiseksi tuntematon mies asensi ja räjäytti pommin haavoittaen 13 ihmistä, joista 11 joutui sairaalaan. Oli tekijä muslimi tai ei, on selvää, että yhteiskunnalla on oikeus - ei vaan velvollisuus - suojella kansalaisiaan tämäntapaiselta turvallisuusriskiltä.

Onneksi Suomi on demokratia ja kansa pääsee äänestämään tulevaisuudestaan. Seuraavan kerran huomenna sunnuntaina, jolloin voimme antaa äänemme turvallisemman Euroopan ja Suomen puolesta. Sitä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Hiukkasen säälittäviä jihadisteja
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

perjantai 24. toukokuuta 2019

Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

Yle oli käynyt haastattelemassa islamistinaisia Syyriassa. Siis naisia, jotka ovat Suomen kansalaisia - osa jopa kantasuomalaisia - ja joilla on liuta lapsia islamilaisten fanaatikkomiesten alkuun panemina.

Nämä naiset ja heidän lapsensa olivat eilen puheena myös Ylen vaalikeskustelussa. Puoluejohtajien yleinen mielipide oli, että pitäisi perustaa kansainvälinen tuomioistuin tutkimaan naisten mahdollisia rikoksia - epäilemättä minun, sinun ja muiden kunnollisten ihmisten verorahoilla.

Valitettavasti Jussi Halla-aho (ps) taisi kuitenkin olla oikeassa todetessaan, ettei näiden ihmisten rikoksia ole mahdollista selvittää kuin poikkeustapauksissa. Siten - mikäli tämä joukkio otetaan vastaan Suomeen - maahamme saapuu lähes varmasti myös raskaisiin rikoksiin syyllistyneitä fanaattisia ihmisiä. Käveleviä aikapommeja, kuten Perussuomalaisten puheenjohtaja muotoili.

Laki on kuitenkin yksiselitteinen. Kuten Antti Rinne (sd) totesi, on kaikilla Suomen kansalaisilla oikeus palata Suomeen olivat he tehneet maailmalla mitä tahansa. Ja lasten osaltahan rikoksia tuskin on edes tapahtunut - ei ainakaan pienimpien.

Siten Juha Sipilän ja sitä edellisten hallitusten kyvyttömyys nähdä islamismin etenemisen seurauksia ja valmistella sen varalta lainsäädäntöä tulee ennemmin tai myöhemmin johtamaan islamististen aikapommien paluuseen Suomeen. Ja mitä todennäköisimmin myös tapahtumiin, jotka ovat tällaisten ihmisten tekeminä valitettavan tuttuja muualta maailmasta.

Siksi Syyriasta palaavilta naisilta on lastensuojelun nimissä otettava lapset huostaan heti Suomen rajalla. Näin siksi, etteivät he pääsisi vahvistamaan näiden mielissä sitä ihmisvastaista ideologiaa, jonka siemen on jo kylvetty ISISin kalifaatissa.

Tässä tilanteessa toivoisin punamultahallituksemme lisäävän hallitusohjelmaansa tarpeellisten pykälien säätämisen perustuslakiin vastaavien tapausten varalle, jotta terrorijärjestöihin kuuluminen tai sellaisen tukeminen johtaisi automaattisesti Suomen kansalaisuuden menettämiseen. Ja maahantulon kieltämiseen.

Tai no, koska tällainen ei ole Vihreiden, RKP:n ja Vasemmistoliiton mukana ollessa mahdollista, panen toivoni hallitusneuvotteluiden kariutumiseen ja sitä kautta Suomen kannalta turvallisemman hallitusvaihtoehdon syntymiseen. Ja sen myötä edellä mainitun lainmuutoksen valmistelun mahdollistumiseen.

Meillä kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan seuraavan kerran ensi sunnuntain eurovaaleissa. Tosin juuri nyt ei näytä hyvältä, sillä Ylen eilen julkaiseman gallupin mukaan Vihreistä olisi tulossa vaalien toiseksi suurin puolue. Onneksi kuitenkin lähinnä SDP:ltä ja Vasemmistoliitolta siirtyneiden kannattajien seurauksena, joten vasemmiston kokonaiskannatus on edelleen perinteisellä noin 40 prosentin tasolla.

Toisaalta lienee niin, ettei edellä kuvaamaani lainmuutokseen ole valmis kuin yksi puolue - gallupin mukaan 17 prosentin kannatuksella. Siten sunnuntain vaaleissa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta jotain ymmärtävät ihmiset kävisivät antamassa äänensä paremman Suomen ja Euroopan Unionin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalifaatin kansalaisten pääsy suomalaisten pariin on estettävä
Mitä tehdä palaaville islamisteille?
Keskustelu syyrialaispakolaisten palauttamisesta voidaan aloittaa

torstai 23. toukokuuta 2019

Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin

Esko Aho (kepu) teki yhden Suomen sisäpoliittisen historian suurimmista munauksista vuoden 2000 presidentivaalien toisella kierroksella ryhdyttyään äärimmäisen konservatiiviseen vaalikampanjaan. Se karkotti ison osan näkemyksiltään poliittisessa keskustassa olleista äänestäjistä vasemmistososialisti Tarja Halosen (sdp) taakse.

Tapaus on jäänyt mieleeni koska vaalien lopputulos oli nähtävissä heti toisen kierroksen kampanjoiden alettua ja ymmärsin tuolloin Halosen valinnan jo etukäteen suomalaiseksi tragediaksi. Näin siitä huolimatta, etteivät Esko Ahonkaan kyvyt olisi todennäköisesti riittäneet presidentin tehtävien kelvolliseen hoitamiseen.

Tapaus tuli mieleeni kun Perussuomalaisten nuorisojärjestön piiristä julkaistiin rasistisluonteinen twiitti. Siinä on kuva maahanmuuttajapariskunnasta ja teksti, jossa sanotaan että "äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä".

Twiitti ei ylitä minkäänlaista rikoskynnystä, kuten rikosoikeuden professori Matti Tolvanen epäilee, vaan sopii kyllä sananvapauden rajoihin. Sen sijaan sen julkaiseminen oli yksinkertaisesti typerää ja etenkin emopuoluetta aiheettomasti leimaavaa sekä äänestäjiä karkottavaa.

Tämän huomasi myös puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps), joka totesi suorin sanakääntein, että "Perussuomalaisten ohjelmaan tai tavoitteisiin ei kuulu ihmisten geeniperimän tarkkailu tai suomalaisuuden määrittely ja rajaaminen tällaisin kriteerein".

Halla-aho toivoi myös, että nuorisojärjestön jäsenistön enemmistö ymmärtäisi tilanteen vakavuuden. Tällä hän vihjasi siihen, ettei twiitin takana ole koko nuorisojärjestö vaan ainoastaan sen pieni rasistinen vähemmistö, joka on jo aiemminkin osoittanut vähä-älyisyyttä.

Todettakoon lopuksi omana kantanani maahanmuutto-asioihin, ettei kenenkään ihonväri tai syntymäpaikka ole itsessään syy diskriminointiin tai Suomessa oleskelun eväämiseen. Sen sijaan maahanmuuttoa tulee arvioida sen perusteella onko tulijalla annettavaa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Siksi hyväpalkkaisen työpaikan työvoimapulasta kärsivältä alalta hankkineet ihmiset ovat etusijalla, mutta vähäisen koulutustason vaativille tai työttömyydestä kärsiville aloille pyrkiville on annettava työlupia vain hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa.

Humanitaarisen maahanmuuton osalta lisäarvoa ei pääsääntöisesti voi odottaa, joten sen osalta auttamisen volyymi on asetettava kymmenien miljoonien enemmän tai vähemmän hädänalaisten ihmisten nykymaailmassa sellaiselle tasolle, etteivät yhteiskuntamme taloudellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen kestävyys ole uhattuina. Autettavien ihmisten määrän maksimoimiseksi on turvapaikkapäätökset kuitenkin tehtävä aina määräaikaisina ja rikolliset ynnä muut apuamme väärinkäyttävät on karkotettava maasta.

Edelle kirjoittamani ei poista sitä, ettei kaikenlaisissa maahanmuuttoon liittyvissä suunnitelmissa tulisi huomioida tulijoiden taustaa tai yksittäisiin kulttuureihin kuuluvien aiemmin tänne saapuneiden ihmisten määrää, koska nämä seikat näyttävät vaikuttavan valtavasti tulijoiden panokseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Mutta - ja tämä on tärkeä mutta - tämä tulee tehdä tosiasioiden pohjalta eikä ennakkoluuloihin perustuen.

Tällä kaikella yritän sanoa, että myös maahanmuuttopolitiikassa on tosiasiat tunnustettava ja järjen käyttö sallittu. Samalla linjalla näyttäisi olevan myös Jussi Halla-aho ja hänen puolueensa - sekä uskoakseni myös suomalaisten ehdoton enemmistö.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Maahanmuuttajien matkasta työelämään
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

Helsingin Sanomat teki jutun siitä, mitä tapahtuisi jos Suomi ja Eurooppa ryhtyisivät oikeasti rajoittamaan metsiensä käyttöä siten kuin viime aikoina on vaadittu. Jutun - ja sen pohjana olevan tutkimuksen - mukaan noin 80% hakkuista siirtyisi muualle. Ja samalla tietenkin niistä saatava taloudellinen hyöty, joka etenkin Suomessa on erittäin merkittävä hyvinvointimme perusta.

Jutussa haastateltiin useita asiantuntijoita. Emeritusprofessori Risto Päivisen mukaan "esimerkiksi Etelä-Amerikassa on paljon hakkuita, jotka ovat pienentäneet puuston hiilivarastoja, toisin kuin Euroopassa. Tässä näkyy se, että Brasiliassa raivataan sademetsää maataloutta varten. Kun metsän häviämistä saatiin aikaisemmin vähennettyä, se on taas lähtenyt nousuun."

Jutussa todetaan edelleen, että sellutehtaiden hiilipäästöt ovat Pohjoismaissa selvästi pienemmät kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Lisäksi puupohjaisten tuotteiden poistuminen markkinoilta ja korvautuminen teräksellä, betonilla tai muovilla aiheuttaisi kasvavan hiilijalanjäljen.

Jutun pohjana olleen tutkimuksen tekijä Maarit Kallio totesi johtopäätöksenään suoraan, etteivät hakkuurajoitukset ole tehokasta ilmastopolitiikkaa. Sen sijaan metsiä kannattaisi istuttaa lisää, esimerkiksi Afrikkaan kuten ST1:n Mika Anttonen on suunnitellut.

Näiden lisämetsienkin tulisi olla talousmetsää eikä itsekseen vanhenemaan ja hiiltä varastoimaan jätettyjä metsiä, sillä hiilen voimaperäiseen sidontaan sisältyy valtavia riskejä, totesi puolestaan professori Jarkko Hantula. Hänen viestinsä koskien suomalaismetsiä oli sama parin päivän takaisessa mielipidekirjoituksessa. Siinä hän korosti metsien kykyä sopeutua lämpenevään ilmastoon sen sijaan, että niiden järeyttä kasvatettaisiin hiilen sitomiseksi.

Tämä kommentti on yhteensopiva sen kanssa, että puolisen vuotta sitten kirjoitin silloin tuoreen tutkimuksen pohjalta, ettei Euroopan metsiä tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi. Sen sijaan Euroopan metsiä tulisi hoitaa siten, että ne selviäisivät mahdollisimman hyvin tulevaisuuden ilmastossa.

Yhteenvetona tästä kaikesta lienee todettava, että Suomen on jatkettava hyvää metsäpolitiikkaansa myös ilmastonmuutoksen aikakaudella, sillä se takaa hiilinielujen säilymisen, suomalaisten hyvinvoinnin ja suomalaisen elämäntavan toisin kuin turhanpäiväinen hötkyily ympäristöjärjestöjen luoman paniikin vallassa. Lyhyesti sanottuna metsiemme vastuullinen talouskäyttö on suorastaan ilmastoteko.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Pirullisia ympäristöongelmia
Suomen metsäpolitiikka on kohdallaan


tiistai 21. toukokuuta 2019

Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?

Kuten hyvin tiedetään, on Tanskan maahanmuuttopolitiikka ollut jo vuosia varsin kireää. Näin siksi, että maan hallituspuolueet katsovat tätä kautta pystyvänsä torjumaan maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen kasvua. Lisäksi he saavat Kansanpuolueelta vastineeksi maahanmuuttolinjauksistaan tukea monissa muissa kysymyksissä.

Ruotsissa politiikka on periaatteellisempaa ellei suorastaan kehitysmaalaista, eikä mikään puolue halua tukea maahanmuuttokriittiseltä Ruotsidemokraateilta. Siitä huolimatta myös ruotsalaispuolueet ovat ainakin puheiden tasolla ilmaisseet jonkinasteista maahanmuuttokriittisyyttä - ainakin suhteessa aiempaan.

Suomessakin oli eduskuntavaalien alla ilmassa jonkinlaista Perussuomalaisiin kohdistuvaa syrjintäajattelua, vaikka meillä onkin hyviä kokemuksia kaikkien puolueiden välisestä yhteistyöstä. Tässä oli taustalla ehkä hiukan ruotsalaisten matkimista, mutta myös sen laskelmointia, että näin toivottiin mahdollisimman monen Perussuomalaisia kannattavan jättävän vaalit väliin.

Edelle kirjoittamani pitkän johdatuksen jälkeen itse asiaan. Minusta oli mielenkiintoista lukea Ilta-Sanomien toimittajan maalailleen keskustan motiiveja "joululahjalistan" tekemistä muistuttavissa hallitusneuvotteluissa. Hänen mukaansa "Keskustassa halutaan vetää verotuksessa tiukkaa linjaa myös siksi, etteivät perussuomalaiset pääsisi maalaamaan keskustasta kuvaa ´vasemmistovihreän politiikan takuumiehenä´".

Suomen kannalta olisi erinomaista jos tämä keskustalainen logiikka pitäisi loppuun asti ja hallitusneuvottelut joko katkeaisivat tai päätyisivät maamme talouden kannalta siedettävään hallitusohjelmaan. Nähtäväksi jää voiko kumpikaan näistä mahdollisuuksista toteutua vai viekö kepulaisten hallituskiima lopulta voiton terveestä järjestä.

Sen sijaan toimittajan kommentti osoitti, ettei perussuomalaisia äänestäneiden vaalipäivä mennyt hukkaan, sillä jos Keskustan "persunpelko" jo talousasioissa on näin vahva, niin kuinka vahva sen täytyykään olla maahanmuutto- ja ilmastopoliittisissa kysymyksissä.

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös anonyymiksi jääneen kepulaisen kommentti, jonka mukaan "sekin kortti on auki, että Keskusta yrittää muodostaa hallitusta Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa." Ellei muuten, niin siksi, että se asettaa Antti Rinteelle ja vihervasemmistolle kovia paineita löytää yhteisymmärrys Keskustan kanssa - eli tinkiä ainakin kaikkein hulluimmista vaalilupauksistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt olen hämmästynyt
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
Ruotsalainen politiikka kehitysmaalaistuu

maanantai 20. toukokuuta 2019

Nyt olen hämmästynyt

Nyt olen niin hämmästynyt että joudun kirjoittamaan päivän toisen tekstin (ensimmäinen on täällä), sillä vasemmistoliiton Li Andersson on kieltäytynyt myymästä valtion omaisuutta kaiken hyvän jakamiseksi suomalaisille sekä muille täällä ja toisaalla eleleville. Toki arvaan, että omaisuuden myymisen vaihtoehto Lille on velan ottaminen, mutta siitä huolimatta olen hämmästynyt.

Valitettavasti Keskustan suunnasta ei ole lyöty jarruja, vaan Katri Kulmuni ilmoitti omien neuvottelujensa jatkuvan. Nähtäväksi jää onko Kulmuni valmis hylkäämään puolueensa kynnyskysymyksistä sen, jonka mukaan hallituksen on sitouduttava julkisen talouden tasapainoon vuonna 2023.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä

Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Euroopan kansallismielisten oikeistopuolueiden ongelmana ei ole se, etteikö erittäin suuri osa kansasta kannattaisi heidän poliittisia näkemyksiään. Se on käynyt selväksi monenlaisissa kyselyissä.

Sen sijaan näiden puolueiden ongelmana on uskottavuuden puute, jota vihervasemmalle kallellaan olevat valtamediat ruokkivat päivästä toiseen. Ja lähes kaikissa EU-maissa.

Tällaisessa tilanteessa näiden puolueiden johtohenkilöiden tulisi ymmärtää toimiensa olevan erityisen tarkkailun alla. Ja jopa mahdollisten ansojen olevan mahdollisia.

Tällainen ansa asetettiin ilmeisesti Itävallan vapauspuolueen FPÖ:n puheenjohtajalle Heinz-Christian Strachelle, joka joutui eroamaan varaliittokanslerin pestistään neuvoteltuaan videokameran edessä eduista, joita hän voisi saada venäläisiltä urakoiden järjestämistä ja medianäkyvyyttä vastaan. 

Strache ei ole kieltänyt sanomisiaan eikä tapaus sikäli ole vähääkään epäselvä. Eikä selitykseksi käy humalatila eikä kaunis nainen. Sen sijaan Itävaltaan on tulossa syysvaalit, joiden jälkeen pulinat on syytä lopettaa, koska kansa on puhunut ja halutessaan pudottanut FPÖ:n pois politiikan keskiöstä - tai vaihtoehtoisesti antanut sille luottamuslauseen.

Videon esille tuominen juuri eurovaalien alla on ilmeisesti tarkoitushakuista, koska se on tehty jo kauan sitten päätellen siitä, että video on ollut tunnetun koomikon tiedossa jo pitkään. Tämä on tavallaan ikävää, mutta tietenkin myös vaalitaktiikkaa, jolla pyritään tuhoamaan EU:n tasolla yhdistymässä olevien kansallismielisten puolueiden kannatus.

Samalla väitteet kansallismielisten puolueiden venäjämielisyydestä vellovat - suomalaisena esimerkkinä vaikkapa keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemen Twitter-tili - ja niiden kilpailijat lyövät Kremlin kätyrin leimaa koko poliittiseen liikkeeseen. Asiaa ei muuta se, ettei suomalaispuolueen Venäjä-suhteen kriittisyydestä ole pienintäkään epäilystä.

Lopullisena tavoitteena on tietenkin estää kansallismielisten puolueiden yhteisen euroryhmän perustaminen ja ylipäänsä niiden vuoden 2015 tapahtumien seurauksiin perustuva kannatuksen nousu kaikkialla Euroopassa. Jos tämä onnistuu, saavat esimerkiksi Suomen Perussuomalaiset "kiittää" Strachen arvostelukyvyttömyyttä ja ahneutta itselleen aiheutetuista vahingoista.

Lopuksi totean, että jokainen lukijani päättää tietenkin itse siitä, kenelle äänensä antaa. Ja suomalaispuolueet puolestaan päättävät itse, mihin EU-parlamentin ryhmään itsensä asemoivat. Tässä pelissä Venäjän tarkoitusperien edistäminen tuskin vastaa kansallismielisten puolueiden äänestäjien tahtoa, mutta toisaalta puolueiden yhdessä toimiminen lisää aivan oleellisesti niiden vaikutusvaltaa eurooppalaisessa politiikassa.

Kansallismielisen äänestäjän kannalta on valittava kahden vaihtoehdon väliltä: tahtooko hän ajaa EU:ssa näkemyksensä mukaista politiikkaa vai pelkääkö enemmän sitä, että Venäjän vaikutusvalta Unionissa kasvaisi äänestämällä kansallismielisiä tahoja. Eli onko Strache näiden puolueiden eurooppalaisen valtavirran ilmentymä vai pikemminkin niihin liittyvä mätä omena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Itävallassa toteutui kansan tahto
Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?

Ilta-Sanomat tiesi kertoa, että Keskustan piirijohtajien mukaan puolueen kynnyskysymykset on kirjoitettu kiveen, eikä niistä tingitä hallitusneuvotteluissa. Vain muutama piirijohtaja näki joustamisen mahdolliseksi.

Tässä tilanteessa on siis hyvä palauttaa mieliin nämä kynnyskysymykset. Seuraavassa kursiivilla lyhyt kooste ja niiden jälkeen omat kommenttini.

Hallituksen sitoutuminen 75 %:n työllisyysasteeseen ja siihen, että julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023. Yrittäjien ja yritysten verotusta ei saa kiristää eikä teollisuuden toimintaedellytyksiä heikentää.

Tämä kaikki on suomalaisten kannalta aivan erinomaista ja varmasti myrkkyä vastuuttomalle jakopolitiikalle agendansa rakentaneille neuvottelukumppaneille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut turvataan 18 monialaisen maakunnan pohjalta. Toteutetaan perhepaketti, johon sisältyy perhevapaauudistus. Vanhustenhoidon epäkohtiin puututaan tiukemmalla lainsäädännöllä ja riittävillä resursseilla, eikä tehdä sellaisia valtionosuuksien leikkauksia, joilla vaarannetaan kuntien peruspalveluita kuten sivistystoimi, varhaiskasvatus ja vanhushoiva.

Nämä vaatimukset eivät ole Keskustan neuvottelukumppaneille yhtä vaikea pala purtavaksi kuin edelliseen kappaleeseen kokoamani kokonaisuus, mutta toki maakuntavaatimus on vaikea pala. Olettaisin kuitenkin, että tästä kohdasta sopu on mahdollinen.

Hallituksen tulee korottaa pienimpiä eläkkeitä ja parantaa köyhimpien lapsiperheiden asemaan. Perusturvaindeksijäädytys on purettava hallituksen päätöksen mukaisesti.

Tämä sopinee mainiosti neuvottelukumppaneille. Onhan kyse selkeästä jakopolitiikasta.

Ammatillisen koulutuksen rahoitus on turvattava ja oppisopimuskoulutukseen panostettava. On säilytettävä alueellisesti kattava korkeakouluverkosto.

Tästäkin löytynee helposti yhteisymmärrys.

Maatalouden kannattavuutta on parannettava eikä maa- ja metsätaloutta saa kuormittaa uusilla kustannuksilla. Sitoudutaan kahdeksan puolueen ilmasto-ohjelmaan ja turvataan puunkäytön maltillinen lisääminen sekä kestävä metsien käyttö. 

Tämä on maaseudunvihreää myrkkyä Vihreille ja Vasemmistoliitolle. Demareille ja RKP:lle linjaus kuitenkin sopinee.

Kaikkien päätösten täytyy tukea alueiden elinvoimaa, voimavaroja, yhteyksiä ja koko Suomen hyvinvointia.

Tästä sanamuodosta löytynee helposti yhteisymmärrys, mutta asiallisesti ottaen esteeksi muodostuu alueiden elinvoimaan ja voimavaroihin ilmeisesti sisältyvä maa- ja metsätalous- sekä teollisuuspoliittinen ulottuvuus.

Seuraavaksi meidän sivustaseuraajien tehtäväksi jää jännittää pettääkö kepu aina, vai muodostaisivatko nämä hallitusneuvottelut poikkeuksen. Samoin saamme jännittää onko vihervasemmiston hallituskiima niin suuri, että hallitus syntyy Keskustan sanelemin ehdoin.

Itse toivon neuvotteluiden päätyvän umpikujaan ja hallituksen muodostajan tehtävän siirtyvän Antti Rinteeltä (sd) eteenpäin. Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen kansa ilmaissut vaaleissa millään tavalla kaipaavansa sosialismiin kallellaan olevaa hallitusohjelmaa.

Rinnettä hallitustunnustelijana seuraavan Jussi Halla-ahon (ps) johdolla en usko hallitusta muodostuvan, mutta hänen jälkeensä tulevalla Petteri Orpolla (kok) uskoisin olevan hyvät mahdollisuudet koota hallitus joko kolmen suuren tai sinipunan pohjalle - ellei Rinne sitten saisi uutta mahdollisuutta muodostaa demareiden johdolla jälkimmäistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Todellisuus löi Vihreitä päähän
Poliittinen viihde ja arkitodellisuus

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!