Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jari Haapala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jari Haapala. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. helmikuuta 2021

Ylen valeuutinen vai ainoastaan huolimattomasti tehty esitys?

Yle julkaisi kuvasarjan ilmastonmuutoksen etenemisestä pohjoisella merijäällä. Sitä lukiessani jouduin pariinkin kertaan syvän hämmästyksen ja epäuskon valtaan. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavista kuvakaappauksista.


Kuvassa näkyy otsikon mukaan napajään pinta-ala syyskuussa ja sen jälkeen selitysteksti, jonka mukaan "1980- ja 1990-luvuilla muutos oli vielä melko pientä, 2000-luvulla sulamisvauhti on kiihtynyt". Jokainen voinee itse tarkastaa kuvasta, miten hyvin teksti vastaa sitä etenkin vuoden 2007 jälkeisenä aikana, joka luettaneen yleisen käsityksen mukaan 2000-lukuun.

Kyseessä on siis täsmälleen sama tilasto, jonka pohjalta olen vuosikausia testannut tilastollisesti vallitseeko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja arktisen merijään koon välillä tilastollista merkitsevyyttä, joka tukisi kuvatekstissä mainittua sulamisvauhdin kiihtyvyyttä (viimeinen blogimerkintä aiheesta). Ja todennut, ettei kyseinen tilasto tue tätä käsitystä.

Jäin miettimään, että katsoikohan jutun tehnyt toimittaja lainkaan sitä kuvaa, jonka hän esitykseensä oli laittanut ennen kuin kirjoitti tekstinsä. Vai kirjoittiko hän tekstin yleisen - varsin usein epärehelliseksi toteamani - mediakäsityksen pohjalta luottaen siihen, että kuva vastaisi sitä.

Toinen mahdollisuus tietenkin on, että toimittaja kyllä huomasi, ettei kuva vastaa hänen tekstiään. Mutta päätti siitä huolimatta käyttää sitä luottaen siihen, ettei hänen lukijansa vaivaudu vertaamaan kuvaa ja tekstiä toisiinsa.

Jutussa oli toinenkin - joskin vähän vähemmän - itseäni hämmästyttänyt kuva. Siis tämä.



Siinä kerrotaan, että tutkimusprofessori Jari Haapalan mukaan "jäämeri on ensimmäistä kertaa jäätön jo 2030-luvulla". Kuten vähän aikaa sitten kerroin, on tämä pohjoisen napajään sulamishetki siirretty tieteellisessä kirjallisuudessa eteenpäin aina 2050-luvulle saakka. 

Niinpä jäin miettimään, että eikö professori Haapala tosiaankaan ole tietoinen oman tieteenalansa viimeaikaisesta kehityksestä. Vai onko niin, että esityksen tehnyt Ylen toimittaja on lainannut jotain Haapalan vanhaa lausuntoa tarkastamatta sen ajantasaisuutta?
  
Tätä vuosilukua voi tietenkin itse kukin tarkastella myös seuraavasta kuvasta, joka kuvaa samaa tilastoa kuin yllä oleva Ylen jutusta kopioimani kuva, mutta jossa jään pinta-alaa kuvaava Y-akseli on skaalattu siten, että se alkaa nollasta eli sulasta merestä.


Jokainen voi itse tehdä yllä olevasta kuvasta haluamansa johtopäätökset. Totean kuitenkin, että aika rajusti saisi jään sulaminen seuraavan parinkymmenen vuoden aikana kiihtyä, jotta se saavuttaisi nollatason jo 2030-luvulla. 

Lopuksi en malta olla mainitsematta uudesta tutkimusjulkaisusta, jossa on mallinnettu Grönlannin paljon huomiota saanutta sulamista. Sen mukaan tulevaisuudessa oletetun ilmaston lämpenemisen seurauksena Grönlannin jäätiköiden sulaminen tulee lisääntymään siten, että se ylittää vuosittaisen lumenkertymän vuoden 2055 tienoilla, mikäli ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei tehdä mitään.

Oleellista tässä on huomata, että jään lisääntyneestä kesäajan sulamisesta huolimatta Grönlannin saarella oleva vuoden nettojäämäärä ei ole vielä pienentynyt toisin kuin joissain viimeaikaisissa uutisissa on väitetty. Nähtäväksi siis jää, tapahtuuko se vuoden 2055 tienoilla. Vai eikö sittenkään? 

JK kello 20:49: Huomasin vasta nyt, ettei tuo Ylen tilasto ole se sama NSIDC:n tilasto, jota olen itse käyttänyt (kuten edellä väitin), vaan ilmeisesti - toisin kuin otsikossa väitetään - se kuvaa jään laajuutta. Pinta-alan ja laajuuden välisen eron kuvaus on täällä. Itse asiaa tämä tekemäni virhe ei muuta kuin siltä osin, että se osoittaa yhtenäisen napajään ulkopuolella olevien jäätiköiden sulaneen hiukan nopeammin kuin yhtenäisen jään.  

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Helmikuussa napajää oli suurempi kuin vuosina 1980-1982

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kulunut helmikuu oli Helsingissä mittaushistorian toiseksi lämpimin ja koko talvi joulukuusta helmikuuhun kuumin. Asiasta tehtiin myös tiedote, joka mainitsi ilmastonmuutoksen, mutta totesi myös aiemman kirjoitukseni kanssa samansuuntaisesti, että "osassa Lähi-Itää sekä Keski- ja Itä-Aasiaa ja Pohjois-Amerikan länsiosassa ollut hyvinkin kylmää".

Ei siis ihme, että ilmastonmuutoksen eteneminen on ollut suomalaisen median otsikoissa. Esimerkkinä vaikkapa Ilta-Sanomien selväsanainen juttu otsikolla "Lämpimin talvi koskaan!"

Kaukaisten seutujen kylmyyttä siinä tosin ei mainittu. Kuten ei Turun Sanomien, Iltalehden tai Yleisradionkaan vastaavissa jutuissa. Ehkä valtamedioidemme toimituskunnat eivät halunneet pilata hyvää narratiivia hankalilla tosiasioilla.

* * *

Kuten arvoisa lukijani tietää, minua on erityisesti kiinnostanut pohjoisen napajään koon kehitys tämänkin talven aikana - olenhan siitä raportoinut viimeksi täällä välittäen ilmastotutkija Jari Haapalan viestin siitä, kuinka pohjoisen jäätikön poikkeuksellisen suuri koko on johtunut vahvasta polaari- eli napapyörteestä.

Tämän vuoden helmikuun tilastoissa pohjoisen napajään keskikoko onkin melkoinen: 42 vuoden mittaisessa tilastossa se sijoittuu sijalle 25 ollen suurempi kuin vuosina 1980-1982, 1984-1986, 2005-2007, 2011-2012 ja 2014-2019. Verrattua mittaushistorian minimivuoteen 1984 pohjoisen merijään pinta-ala oli 5,3 prosenttia suurempi ja suhteessa maksimivuoteen 1998 se oli 6,2 prosenttia pienempi.

Selvyyden vuoksi vielä kuva.

Näyttää siis siltä, että talvi on ollut maapallon pohjoisimmissa osissa kovin erilainen kuin Etelä-Suomessa. Kylmyyttä on riittänyt pitkästä aikaa ja jääkarhuillakin on ollut missä tepastella.  

Tosiasia on kuitenkin se, että jääkarhujen ja ilmastonmuutoksen seurannan kannalta talvilämpötiloja merkittävämpi on jään minimikoko syyskuussa. Sitä ennen eli kuluvan kuukauden kuluessa näemme saavuttaako pohjoisen merijään maksimipinta-ala nyt kuluvana kuukautena myös mittaushistoriansa 25. suurimman kokonsa, vai jääkö se sitä pienemmäksi kuten ilmastonmuutoshypoteesin mukaan sopisi olettaa. 

Aiempia ajatuksia samastaa aihepiiristä:



tiistai 18. helmikuuta 2020

Tunnustan olleeni väärässä

Kirjoitin noin viikko sitten siitä, kuinka pohjoinen merijää oli jo silloin laajempi kuin kertaakaan vuosina 2006, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Tuon kirjoituksen jälkeen napajään laajuus on hiukan supistunut, mutta se on edelleen ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013.

Tämän kirjoituksen kannalta oleellista oli kuitenkin, että tulin viikko sitten väittäneeksi, ettei "näitä uutisia nähdä valtamediassa, joka uutisoi näyttävästi vain narratiivia ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tukevia tilastotietoja". Tänään joudun rehellisenä ihmisenä tunnustamaan olleeni tuolloin väärässä.

Yle nimittäin julkaisi jutun otsikolla "Pohjoinen napajää nyt laajempi kuin vuosiin – lämpimän talven Eurooppaan tuonut tiivis napapyörre tekee hyvää arktiselle alueelle". Jutussa haastatellun tutkimusprofessorin Jari Haapalan mukaan ilmiö selittyy vahvalla polaari- eli napapyörteellä, joka ei vaikuta tänä talvena murtuneen lainkaan.

On erinomaista, että napajään laajenemiselle on olemassa tieteellinen selitys ja se tuodaan verorahoitteisessa mediassa esille. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että vaikuttiko sama napapyörteen murtumattomuus myös vuonna 2019, jolloin arktisen jääpeitteen laajuus juuri tänä ajankohtana oli suurin sitten vuoden 2015, vai oliko silloisen aiempia vuosia suuremman arktisen merijään laajuuden syynä jokin muu seikka?

Toisin sanoen onko napapyörteen käyttäytymisessä tapahtunut jonkinlainen pysyvämpi muutos, joka ehkäisee pohjoisen merijään sulamista, mutta tekee samalla meidän talvistamme lumettomia ja vetisiä? Ja aiheuttaa esimerkiksi Syyriaan poikkeuksellisen kylmiä ja lumisia talvia.

Professori Haapalan mukaan näin ei ole vaan kyseessä on yhden talven satunnainen ilmiö, joka ei sellaisena vaikuta napajään pitkäaikaisiin muutoksiin. Ja joka tapauksessa napajää on myös tällä hetkellä pitkän ajan keskiarvoja ohuempaa.

Samalla Haapala kertoi, että jään talvikoolla ei ole niinkään merkitystä, vaan kesäkoko on sitä oleellisesti merkittävämpi. Siksi olen myös itse seurannut tarkemmin napajään minimikokoa - ja huomannut, että sen yhteys ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on viime vuosikymmenen aikana kadonnut lähes kokonaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos ja sen tilastot
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!