Hakaristiryijy

Suomessa on aika ajoin noussut kovaa keskustelua vihapuheesta ja sananvapaudesta. Sen sijaan vihataiteesta en ole juurikaan huomannut kannanottoja. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että helsinkiläinen - mutta liperiläislähtöinen - Niina Mantsinen halusi tehdä ryijyn taannoin julkisuutta saaneesta seinämaalauksesta, joka kuvasi valtiovarainministeri Riikka Purraa (ps). Valtiovarainiministeillä on siinä hakaristit silmissä, sakset kädessä sekä terävät kulmahampaat ja ympärillä on hautakiviä taiteelle, empatialle, järjelle ja Suomelle. 

Mantsinen ei ollut ehtinyt nähdä ryijynsä mallina ollutta katutaideteosta ennen kuin se pestiin pois, eikä pitänyt sen poistamisesta. Näin siksi, että "maalaus tehtiin lailliselle seinälle, joten pohdin, kenellä on valta sensuroida taidetta ja millaista kuratointia seinän omistaja tekee". 

Kyse oli siis yksityisen omistajan omaisuuteen tehdystä töhrystä, joka tuomittiin yksiselitteisesti esimerkiksi SDP:n Tytti Tuppuraisen suulla. Hänen mukaansa "eri medioiden uutisoimat graffitit Riikka Purrasta ovat epäasiallisia ja vastenmielisiä. Hallituksen politiikkaa saa ja pitääkin arvostella, mutta kaikenlainen väkivalta ja siihen yllyttäminen on yksiselitteisen väärin". 

Lisäksi satunnaiset ohikulkijat tuomitsivat nämä maalaukset vastenmielisiksi. Sen sijaan niiden tekijä tai Helsingin sanomien toimitus ei nähnyt töherryksissä mitään ongelmaa - ikään kuin ne haluaisivat toistaa vuoden 1918 tapahtumat. 

Tähän joukkoon on nyt siis tunkenut itsensä myös varhaiskeski-ikäinen naisryijyntekijä. Ja vieläpä mitä ilmeisimmin ymmärtämättä lainkaan tekonsa viitekehystä.

* * *

Tässä mielessä oli ilahduttavaa, että Yleisradion uusi eduskuntavaaleja koskeva gallup osoitti Riikka Purran johtaman Perussuomalaisten kannatuksen laskun kääntyneen hienoiseen nousuun. Nousussa ovat kaikki muutkin hallituspuolueet, kun taas kunta- ja aluevaaligallupeissa suosiotaan nostaneet demarit ja Vasemmistoliitto ovat menettämässä selvästi valtakunnallista kannatustaan.

Jos ja kun Suomen talous on parhaillaan kääntymässä kasvuun - vaikka verkkaiseenkin - on odotettavissa että tämä kehitys kiihtyy myös jatkossa. Eivätkä hallituspuolueiden nousua ainakaan vähennä poliittisesti motivoituja teoksiaan kaduilla ja lehdistössä esittelevät vihervasemmistolaiset liperiläislähtöiset "taiteilijat". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?
Yleisradio ja feministinen dramaturgi

HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Helsingin sanomat julkaisi tämän kuun 18. päivänä ensin kello 11.52 ja sitten kello 14.32 kaksi artikkelia, joissa kerrottiin Riikka Purrasta (ps) tehdyistä epäinhimillistävistä graffiteista, joista uudempaan oli kuvattu jopa veitsi iskettynä hänen rintansa läpi. Jutussa ei tuomittu graffitin tekijöitä millään tavalla. 

Sen sijaan HS tarjosi ensimmäisen graffitin tekijälle julkista palstatilaa haastattelemalla häntä tekosensa poistamisesta. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa omassa toiminnassaan, eikä myöskään sen tilalle maalatussa veitsigraffitissa.  

HS:n ensimmäisen jutun jälkeen kesti yli vuorokauden ennen kuin ensimmäinen poliittista vasemmistoa edustava poliitikko tuomitsi graffitin julkisesti. Hän oli Tytti Tuppurainen (sd), jonka mukaan "eri medioiden uutisoimat graffitit Riikka Purrasta ovat epäasiallisia ja vastenmielisiä. Hallituksen politiikkaa saa ja pitääkin arvostella, mutta kaikenlainen väkivalta ja siihen yllyttäminen on yksiselitteisen väärin". 

Yleisradio kommentoi asiaa vasta eilen noin viiden aikaan iltapäivällä. Jutussa annettiin ensin palstatilaa ensimmäisen graffitin tehneelle töhrijälle, joka ei nähnyt siinä minkäänlaista ongelmaa. Sen jälkeen haastatellut ohikulkijat suhtautuivat kuitenkin vielä näkyvissä olleeseen puukkokuvaan negatiivisesti.   

* * *

Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka suurimmat suomalaiset mediat hyväksyvät jopa äärimmäiseen väkivaltaan yllyttämisen silloin, kun kohteena on perussuomalainen poliitikko. Vaikka HS:n ja Ylen negatiivinen suhtautuminen puolueeseen ja sen edustajiin on tunnettu jo aiemmin, ainakin itseäni hämmästytti, ettei Krista Kiurun äskettäinen tapaus ja siinä yhteydessä käyty keskustelu epäinhimillistävän retoriikan poliittista väkivaltaa lisäävästä vaikutuksesta ollut millään tavoin vaikuttanut heidän asenteisiinsa.

Olisihan nimittäin voinut kuvitella, että juuri nyt toimittajat olisivat ymmärtäneet edes "sisäsiisteyssyistä" ottaa kriittisen kannan valtiovarainministerin dehumanisointiin ja jopa tämän puukotukseen yllyttäviin seinäpiirroksiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, enkä keksi tälle kuin yhden syyn.

Minusta nimittäin näyttää siltä, että Ylen ja HS:n toimittajat ovat ajaneet itsensä niin suureen persuvihaan, etteivät he enää kykene näkemään näitä edes ihmisinä, vaan vastustettavina monstereina, joita eivät  koske samat ihmisoikeudet kuin muita poliittisen kentän toimijoita. Toivoa kuitenkin sopii, etteivät suomalaiset ota näiden medioiden - omasta mielestään - tähtitoimittajia tosissaan, vaan jättävät heidän yllytyksestään huolimatta tekemättä kaikenlaisen poliittisen väkivallan. 

Tämä toiveeni on syytä ottaa tosissaan, sillä vaikka meillä suomalaisilla onkin tapana pitää itseämme rauhallisena kansana, on kuitenkin tosiasia, että meillä on nähty peräti kaksi veristä sisällissotaa: 1500-luvun lopussa nuijasota ja reilu sata vuotta sitten punakapina, jotka molemmat olivat äärimmäisen julmia ja verisiä. Eikä sellaisen manaaminen kolmatta kertaa ole järkevää tai sopivaa edes maamme valtalehdistön tiedostavaisille toimituksille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittista kiihotusta
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Outoja Juhannus-uutisia

Juhannuksen aikana saimme seurata kolmea outoa uutista. Niistä suurinta huomiota sai Venäjällä nähty kapina, joka päättyi yhtä yllättäen kuin se aloikin. 

Vaikka erilaiset asiantuntijat ovat spekuloineet kaikenlaista kapinan syistä ja seurauksista, näyttää toistaiseksi siltä, ettei meillä ole juurikaan faktoja heidän väitteidensä pohjaksi. Toivoa kuitenkin sopii, että tapaus tavalla tai toisella johtaisi Venäjän vetäytymiseen Ukrainasta. 

* * *

Toinen outo uutinen kuultiin kotimaasta. Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäki oli nimittäin sotkenut ns. graffiteilla julkista tilaa. Toisin kuin Venäjän tapauksessa, tässä ei ole mitään epäselvää.

Teollaan Arhinmäki osoitti jälleen kerran olevansa ns. iso lapsi, jollaisella on huonosti kasvatetun pikkupojan itsekontrolli ja epärealistisen suuri ego. Ja sellaisena henkilönä hän on ymmärtämättömien äänestäjien tukemana noussut asemaan, johon henkisen pikkupojan ominaisuudet tuskin riittävät. Toivon mukaan tämä ymmärretään myös Helsingissä. 

* * *

Kolmas outo uutinen kuului Tukholmasta, jossa huvipuiston laite rikkoontui aiheuttaen ihmishengen menetyksen sekä useita loukkaantumisia. Tapauksesta ei vielä tiedetä kovin paljoa, mutta asiasta kuullun silminnäkijän mukaan paikalla olleet kuulivat tapahtuman yhteydessä kolme tai neljä kovaa pamausta. 

Nähtäväksi jää, mistä pamaukset aiheutuivat ja miten ne liittyivät onnettomuuden kokonaisuuteen. Sen verran harvinaisia tällaiset tapaukset kuitenkin ovat, että asia on - kuten nuo kaksi edellä mainitsemaanikin - varsin outo. 

Näin siitä huolimatta, etteivät ihmishenkien menetykset ole nyky-Ruotsissa kovin harvinaisia tapauksia, kuten vaikkapa Visbyssä tapahtunut puukotus osoitti. Taitaakin olla niin, että läntinen naapuri on jättämässä yhä kauemmas sen ajan, jolloin se oli maailman turvallisin ja paras paikka asua.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa

64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä

Palkittu ja tunnustettu suomalainen sosiologi Vesa Puuronen, joka tunnetaan myös entisenä kommunistina ja nykyisenä Vasemmistoliiton rovaniemeläisenä kaupunginvaltuutettuna on saanut langettavan tuomion graffitien piirtelystä voimalaitokseen. Kyllä - arvoisa lukijani - luit oikein, tuomio tuli graffitien piirtelystä. 

En nyt oikein osaa muotoilla, mitä ajattelen vuonna 1957 syntyneestä miehestä, joka piirtelee graffiteja. Lienee siis parasta, etten lähde sitä kuvailemaan sen tarkemmin. 

Sen kuitenkin sanon, että se huomio, jonka Puuronen on saanut, ei näyttäisi tekevän hänestä vakavasti otettavaa yhteiskunnallista toimijaa tai edes keskustelijaa. Ei, vaikka tulinkin kerran kirjoittaneeksi, että hän olisi puhunut viisaita - vaikka totuuden nimissä taisinkin tehdä hänen sanomisistaan erilaisen johtopäätöksen kuin oli tarkoitettu.   

Sen sijaan nyt kuullun perusteella ei enää kannata ihmetellä, että aiemmissa tempauksissaan Puuronen on onnistunut jopa rinnastamaan Mannerheimin alastomiin naisiin. Arvostelukyvytön mikä arvostelukyvytön.

Vakavasti ottaen on kuitenkin hyvä, että Puuronen pääsi oikeuden päätöksellä korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Piirustuksista aiheutuneita kustannuksia hän joutuu pulittamaan 11 076 euroa ja lisäksi vastapuolen oikeudenkäyntikuluja 3 700 euroa. Lisäksi hänelle tuli sakot ja todennäköisesti myös omia oikeudenkäyntikuluja. 

Jos eilen siis moitinkin maamme oikeuslaitosta, näyttäisi se kuitenkin ainakin joissain asioissa toimivan asiallisesti. Toki Puurosesta kertonee jotain se, että hän on antanut julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänen tuomionsa "on esimerkki siitä, kuinka lainsäädäntö on ensisijaisesti rakennettu suojaamaan yksityisomistusta". 

Tässä on oikeassa, sillä perustuslaissamme lukee sanatarkasti, että "jokaisen omaisuus on turvattu" - ja hyvä niin. Purnaus viittaa kuitenkin siihen, että Puuronen kaipaisi sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kenenkään omaisuus ei ole turvassa - eikä totta puhuen henkikään, kuten miehen aatteen varjolla tapetut 93 miljoonaa ihmistä todistavat. Tähän viittaa myös hänen poliittinen taustansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommunistiprofessori rinnasti Mannerheimin ja alastomat naiset
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Vesa Puuronen puhuu viisaita

Epäjärjestys luo stereotypioita

Uudessa tutkimuksessa hollantilaiset tutkijat Stapel ja Lindenberg osoittavat, että epäjärjestyksessä oleva ympäristö vähentää ihmisten erilaisuuden sietokykyä.

Ensimmäisessä kokeessaan tutkijat käyttivät hyväkseen rautatieaseman siivoajien lakon aiheuttamaa sotkua ja pyysivät ihmisiä täyttämään kaavakkeen, jossa pyydettiin arvioimaan miten hyvin eräät positiiviset, neutraalit ja negatiiviset asiat kuvaavat muslimeita, homoseksuaaleja ja hollantilaisia. Ihmisillä oli kaavakkeen kirjoittamista varten käytössään tuolirivi, jonka päässä istui joko valkoihoinen tai musta kaksikymmenvuotias henkilö. Sama toistettiin sen jälkeen kun lakko oli päättynyt ja paikat olivat jälleen siisteinä.

Tulokset olivat selviä: sotkuisessa ympäristössä kyselykaavakkeen vastaukset olivat stereotyyppisempiä kuin siistissä ympäristössä. Myös istumapaikkaa valittaessa asetuttiin kauemmas mustasta miehestä, vaikka ympäristön siistiydyttyä penkkijonon päässä istuvan miehen ihonvärillä ei ollut vaikutusta istumapaikan valintaan.

Toisessa kokeessa paikalle sattuneille henkilöille annettiin sama kyselykaavake sekä pikkurahoina viisi euroa, josta osa pyydettiin lahjoittamaan vähemmistöille (kuten maahanmuuttajille, kodittomille jne...). Koeasetelmia oli jälleen kaksi: siisti ja epäjärjestystilanne. Jälkimmäisessä katukivetystä oli rikottu, paikalla oli pari väärin pysäköityä autoa ja maassa lojui polkupyörä.

Epäjärjestystilanteessa asenteet olivat jälleen järjestynyttä tilannetta stereotyyppisempiä ja lahjoitukset merkittävästi pienempiä kuin järjestyksessä olevassa ympäristössä. Käyttäytymistä selitti siis nimenomaan epäjärjestys eikä yleinen ympäristön puhtaus (mikä olisi voinut olla vaihtoehtoinen selitys ensimmäisen kokeen tuloksille).

Kolmannessa kokeessa tutkijat antoivat koehenkilöille kuvia, joissa oli järjestyksestä ja epäjärjestyksestä sekä myös neutraalista tilanteesta kertovia kuvia, joihin pyydettiin tutustumaan hyvin myöhempiä kysymyksiä varten. Sen jälkeen kyseltiin heidän mielipiteitään ja tarvettaan järjestykseen liittyen sekä tarjottiin jälleen sama stereotypioita mittaava kaavake.

Tulokset olivat jälleen selviä: epäjärjestystä kuvaavia kuvia katseltuaan ihmiset sekä ilmoittivat järjestyksestä kertovia kuvia katselleita enemmän kaipaavansa järjestystä. Ja kuten aiempien kokeiden perusteella voitiin odottaa, he vastasivat myös kaavakkeeseen stereotyyppisesti. Vastauksia tarkemmin analysoitaessa todettiin, että stereotyyppiset vastaukset korreloivat voimakkaasti järjestyksenkaipuuseen.

Neljännessä kokeessa koehenkilöt altistettiin epäjärjestykselle heidän tietämättään: keinona oli eräänlainen näkökentän tarkkavaisuuskoe, jonka aikana he tulivat lukeneeksi eri tavoin järjestykseen liittyviä sanoja. Sen jälkeen he vastasivat jälleen kyselykaavakkeeseen samalla tavoin kuin edellisissä kokeissa. Epäjärjestykseen viittaava sanasto aiheutti koehenkilöille jälleen lisääntyneen järjestyksen tarpeen sekä voimisti stereotyyppisiä ajatuksia.

Tutkijoiden hypoteesi kokeiden selitykseksi oli seuraava: fyysinen epäjärjestys lisää järjestyksen tarvetta, jolloin ihmisille syntyy myös tarve järjestellä asioita yksinkertaisiin luokkiin - kuten ihmisiä stereotyyppisiin ryhmiin. Tämän testaamiseksi tutkijat altistivat kohenkilöt järjestyksessä ja epäjärjestyksessä olevilla abstrakteille kuvioille ja pyysivät heitä joko arvioimaan eurooppalaisten kaupunkien attraktiivisuutta tai täyttämään stereotypian mittaustehtävän.

Tulosten mukaan tilannetta edeltävä epäjärjestys lisäsi jälleen vastausten stereotyyppisyyttä. Sen jälkeen kohenkilöitä pyydettiin vielä arvioimaan tarvettaan järjetykselle. Tutkijoiden hypoteesin mukaisesti stereotypiatehtävän suorittaneiden järjestyksenkaipuu oli alhaisempi kuin kaupunkeja arvioineiden ihmisten. Näin siksi, että stereotyyppinen luokittelu oli jo tyydyttänyt osan kuvioiden katselusta syntyneestä järjestyksentarpeesta.

Aiemmin samainen Lindenberg kahden muun tutkijan kanssa osoitti, että epäjärjestys aiheuttaa myös piittaamattomuutta säännöistä ja jopa lisää epärehellisyyttä. En kuvaa tässä yksityiskohtaisesti koejärjestelyjä, mutta tutkimuksen mukaan esimerkiksi graffitit ja maassa lojuvat roskat lisäävät ihmisten epäsosiaalista käytöstä kuten luvatonta kauttakulkua tai vahingossa näkyvillä olevan rahan varastamista.

Epäjärjestyksellä näyttää siis olevan yhteiskunnan kannalta negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi aiheuttaessaan ihmisille tiedostamattoman järjestyksenkaipuun, he ryhtyvät luokittelemaan muita ihmisiä tavallista stereotyyppisemmin. Tämä voi tapahtua missä tahansa ja johtaa eriasteiseen syrjintään, jopa rasismiin.

Samalla tutkijat painottavat, ettei ole syytä ajatella eri ihmisryhmien käyttäytyvän tässä suhteessa eri tavalla, vaikka he käyttivätkin kokeissaan vastaajina vain valkoihoisia hollantilaisia. Poliittisille päättäjille tutkimusten sanoma on kuitenkin selvä: "elinympäristössä epäjärjestykseen kannattaa puuttua mahdollisimman nopeasti". Näin voidaan vähentää ihmisryhmien välisiä jännitteitä ja epäsosiaalista käyttäytymistä. 

Edellä kuvaamieni tutkimusten tulokset ovat ajatuksia herättäviä. Ne osoittavat esimerkiksi graffiteihin liittyvän nollatoleranssin tarpeelliseksi. Voisiko siis olla niin, että monet yhteiskunnalliset ongelmat syntyvät eri asioiden aiheuttamana kierteenä, jossa välinpitämättömyys johtaa epäjärjestykseen ja sitä kautta vahvistaa epäsosiaalista käyttäytymistä, joka edelleen lisää elinympäristön sotkuisuutta? Tai voisivatko esimerkiksi viime aikoina lisääntyneeksi väitetyn rasismin taustalla olla julkisen sektorin säästötoimet, joiden seurauksena myös paikkojen siisteydestä ja korjaamisesta huolehtimiseen on riittänyt vähemmän varoja?

En tiedä vastauksia edelle kirjoittamiini kysymyksiin, mutta  olisi hienoa jos meilläkin asuinalueistaan kiinnostuneet ihmiset tutustuisivat edellä referoimiini hollantilaistutkimuksiin. Näin vältyttäisiin esimerkiksi tämän nettisivun kaltaisilta disinformaatiopaketeilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Älytöntä ilkivaltaa

Lajityypillistä käytöstä

Suomalaisuusko vain lainaa?

Elämme kolmen sekunnin jaksoissa