Merenpohjaan kerääntyneitä sedimenttejä on käytetty proxynä määritettäessä menneisyyden ilmastoa. Niiden vallitsevan tulkinnan mukaan 10 000 – 6 000 vuotta sitten maapallon lämpötila oli korkeampi kuin nykyisin. Tämä on aiheuttanut päänvaivaa ilmastotutkijoille, koska heidän kehittämiensä mallien mukaan maapallon lämpötila on noussut vakaasti koko jääkauden jälkeisen ajan.
Tuoreimmassa Nature-lehdessä amerikkalainen tutkija Samantha Bowa ja hänen kollegansa haastoivat tämän näkemyksen vertaamalla sedimenttien kerrostumista ennen ja jälkeen viimeisen jääkauden. Vertailunsa lopputuloksena he päättelivät, ettei niistä voi suoraan päätellä koko vuoden lämpötiloja, vaan ainoastaan kesäisen. Ongelman ratkaistakseen he määrittävät kertoimen, jonka avulla sedimenteistä saatu vuodenaikaistieto voitiin muuttaa koko vuoden keskilämmöksi.
Lopputuloksena saatiin aikaiseksi sellainen kuvaus ilmastohistoriasta, joka noudatti ilmastomallien ennusteita merkittävästi aiempaa paremmin. Tutkijoiden mukaan heti viimeisen jääkauden jälkeen oli kylmempää kuin edellinellä interglasiaalilla, koska jäätiköt olivat suurempia ja siten jäähdyttivät ilmastoa aiempaa enemmän. Heidän mukaansa uusi ilmastohistoria osoittaa myös, että viimeaikainen globaalien lämpötilojen nousu johtuu kasvihuonekaasuista.
Tutkijat kuitenkin esittivät johtopäätöksilleen sen varauman, että tulokset koskevat ainoastaan päiväntasaajan ympäri Välimeren pohjoisrannalta Afrikan eteläkärkeen rajoittuvaa vyöhykettä. He myös totesivat, ettei yleinen globaali kehitys sulje pois hyvin tunnettuja alueellisia ilmastonvaihteluita.
Niinpä he kertoivat, ettei Kanadan tundran muuttuminen metsäksi 7 000 – 6000 vuotta sitten ole ristiriidassa heidän näkemyksensä kanssa, vaan ilmentää ainoastaan paikallista muutosta, joka johtui kesälämpötilojen noususta. Mielenkiintoista kyllä, Lapin puiden vuosilustodata kertoo, että tämä Kanadan paikallinen lämpeneminen esiintyi samoihin aikoihin myös Suomen metsärajalla.
Edellä esittelemäni tutkimuksen suurin merkitys on siinä, että proxy-datan tulkintaa muuttamalla saatiin ilmastomallit vastaamaan havaintoja. Tosin uudessa lämpötilakäyrässä ei näy lainkaan esimerkiksi keskiajan lämpökautta ja Rooman valtakunnan aikainen lämpimänä pidetty ilmasto olisi ollut kutakuinkin samanlainen kuin pienellä jääkaudella, kuten alla olevasta Nature-lehden kuvasta näkyy.
Tekstit
En voi ymmärtää tietyillä tieteenaloilla hyväksyttyä menetelmää, jossa korjataan havaintoja vastaamaan mallia.
VastaaPoistaNiin, mihinkähän se kerroin perustuu? Vedetty hatusta? Kysytty Gretalta? Pikkuisen herättää epäilyksiä tällainen "tiede".
VastaaPoistaArtikkelissa tunnustetaankin suoraan "This substantial model–data discrepancy undermines confidence in both proxy reconstructions and climate models,..." Eli kun mittaukset ja ilmastomallit eivät tue toisiaan, "äänestetään uudelleen".
VastaaPoistaKoska nuo ilmastomallitkin ovat olleet tutkijoiden tiedossa, on siinä pientä vaaraa alitajuiseen valikointiin. En ota enempää kantaa, kun en ole edes tutkielmaan tutustunut.
VastaaPoistaMitä merijäähän tulee, niin se on varsin mainio ilmastomittari, koska se on täysin riippumaton globaaleista lämpötilahilavitkuttimista ja urbaaneista vaikutuksista. Valitettavasti vain mittaushistoria ei ole nykyisellä tarkkuudella kovin pitkäaikainen.
Tulihan se sieltä. Onkin jo pitkään odotettu milloin menneisyyden lämpimiä kausia aletaan adjustoimaan kylmemmäksi, jotta saadaan lisää perustetta hiilidioksidille ja ilmastovakioinnille.
VastaaPoistaMaakeskeistä maailmankaikkeusmallia puolustettiin kehittämällä mutkikkaita systeemeitä, joilla voitiin selittää planeettojen maasta katsottuna kummalliselta näyttäviä poukkoiluja. Virallista paradigmaa puolustettiin vielä senkin jälkeen, kun kaukoputkella olisi voitu nähdä totuus. Totuuden puhujaa uhattiin roviolla.
PoistaMuinaista menneisyyttä manipuloimalla koetetaan nyt puolustaa vallitsevaa ilmastoparadigmaa. Tähän mennessä sadan vuoden ajalta kertyneitä lämpötilastoja on jo adjusoitu sopivaan suuntaan, kuten professorikin on raportoinut. Nyt siis aletaan lisäksi väitellä, että menneet lämpökaudet ovat huuhaata. Tässä pari korjaussarja-hypoteesia tilaustutkimusten tekijöiden käyttöön:
Ennen ”mukamas lämpökaudella” kasvillisuus pärjäsi pakkasessakin ja jopa jään alla. Ihmisen toiminta heikensi kasvien kestokykyä, myös takautuvasti.
Rooman ”mukamas lämpökaudella” kulttuuri kukoisti, sillä ihmisissä oli tuolloin runsaasti pakkasnestettä. Patriarkaatti heikensi sen jälkeen ihmisten vastustuskykyä kylmyyttä vastaan.