Olaus Petri muotoili jo 1500-luvulla tuomarinohjeen, joka on täysipäisyytensä ansiosta säilynyt yleisohjeena näihin päiviin saakka. Sen mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan".
Valitettavasti näyttää siltä, etteivät suomalaiset lainsäätäjät ja/tai oikeudenkäynnistä vastaavat viranomaiset tunne historiaa, oikeutta eikä kohtuutta. Tämä kävi jälleen kerran selväksi, kun korkein oikeus ei ottanut käsiteltäväkseen tapausta, jossa vaimo sai avioliitossa vieraan miehen kanssa huorattuaan lapsen, jonka siittäjän hän salasi mieheltään.
Totuuden kertomisen sijasta nainen huolehti siitä, että kyseinen mies joutui maksamaan vieraan miehen lapsesta elatusmaksuja. Näin päätti hovioikeus siitä huolimatta, että lapsen isä oli tiedossa.
Nähdäkseni tapauksella ei ole mitään yhtymäkohtaa oikeuteen eikä kohtuuteen. Korkeintaan se on osoitus lainsäädäntömme ammottavasta aukosta tai asian ratkaisseiden oikeusoppineiden kyvyttömyydestä ymmärtää länsimaisen lainsäädännön perusteita.
Asian loppunäytös nähtäneen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Toivoa sopii, että siellä on suomalaista oikeusjärjestelmää parempi käsitys oikeudesta ja kohtuudesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Oikeus totesi kunniaväkivallan tapahtuneen
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua
Tekstit
