Ylen kateusjournalismia

Yleisradion toimituskunta selvitti suomalaisten perintöjen suuruuden. Lopputuloksena oli, että tavallisin sukupolven yli siirtyvä rahasumma on vain noin 15 000 euroa. 

Perintösummat ovat varsin tasaisia suurimmalla osalla väestöä, sillä vain aivan rikkaimmat eroavat muusta väestöstä. Ja se tapahtuukin sitten aika selkeästi, sillä rikkaimman prosentin keskimääräinen perintöosuus on 300 000 tuhatta euroa - mikä on itse asiassa yllättävän vähän, toisin kuin jutussa annettiin ymmärtää. 

Lisäksi tuo 300 000 euroa saatiin aikaiseksi siivuttamalla suurin yksi prosentti muusta suurimman kymmenen prosentin perintöjen joukosta. Tätä valaiskoon se, että jos tuo perintöjen sadasosa olisi sisällytetty ylimpään desiiliin - kuten tehtiin muissa perintöluokissa - olisi viimeisen pylvään korkeus ollut vain 89 000 euroa. 

* * *

Artikkeliaan varten Yle oli löytänyt haastateltavakseen apulaisprofessori Hanna Kuuselan, jonka mukaan "vauraus kasautuu. Ja perinnöt ovat siinä tosi tärkeä tekijä... Perintöveron lakkauttaminen ei olisi millään tavalla suomalaisten enemmistön intressissä, vaan päinvastoin."

Toisin sanoen Ylen toimitus oli hakenut asiantuntijan, jonka mielestä ihmisten omaisuuden sosialisointi on positiivinen asia. Tämä tuskin oli kenellekään yllätys ottaen huoomion Ylen toimituskunnan poliittisen värikirjon. 

* * *

Perintöjen suuruuden kannalta oleellista on kuitenkin kaksi toisiinsa kietoutuvaa asiaa. Ensimmäinen liittyy siihen, mistä suuret perinnöt ovat peräisin. 

Sen Yle kertoi hieman kiertäen, mutta kertoi kuitenkin. Kyse on yritysvarallisuudesta. 

Siis siitä, että perittävä on käyttänyt omia rahojaan riskillä siihen, että hän on saanut yrityksen pyörimään. Ja sitä kautta tuottanut Suomeen työpaikkoja ja mahdollisesti jopa vientituloja. 

Toinen tähän vaikuttava seikka on se, että uusien yritysten ja investointien yhtenä aivan keskeisenä edellytyksenä on sijoituskohdetta etsivä pääoma. Ja sitä voidaan saada ennen kaikkea ihmisiltä, joilla on rahaa - joko perittyä tai itse työllä hankittua. 

Tämä on asia, josta muun muassa Björn Wahlroos on puhunut. Ja todennut, että "jos maksatat, että ihmiset investoivat ja tekevät työtä sillä, että sitä verotetaan enemmän kuin kukaan muu omassa lähiympäristössä, niin sä saat vähän työntekoa, vähän investointeja ja vähän talouskasvua".

Näitä tosiasioita emme pääse mitenkään pakoon. Emme, vaikka kuinka haikailisimme ihmisten omaisuuden tasajakoa ja sosialismia ilman sen nimen mainitsemista, kuten Hanna Kuusela antoi ymmärtää. 

Ja siksi meidän on kestettävä se, että jokaisen tasa-arvo perintöjen suhteen ei ole realismia eikä edes mitenkään toivottavaa. Näin siitäkin huolimatta, ettei myöskään varallisuuden tolkuton epätasa-arvokaan ole sitä. 

Onneksi kuitenkin meistä jokainen voi - ja on voinut - itse omilla toimillaan vaikuttaa siihen, minkälaisen omaisuuden omat jälkeläisemme saavat käytettäväkseen. Ja siitä syystä Ylen juttu on nähtävä esimerkkinä niin sanotusta kateusjournalismista, jonka tavoitteena on ihmisten välisten ristiriitojen kasvattaminen ja sitä kautta poliittisen vasemmiston kannatuksen lisääminen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Onko maallamme malttia vaurastua?
Hyödyn aika

SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Petteri Orpon (kok) hallitus teki eilen tasapainoisen esityksen valtion Suomen talouskasvun kiihdyttämiseksi ja budjetin tasapainottamiseksi. Ylen jutun ingressin mukaan "hallitus keventää kehyskaudella työn verotusta ja yhteisöveroa. Kehitysapuun ja kuntien valtionosuuksiin puolestaan tehdään leikkauksia. Myös ministereiden palkkoja pienennetään."

Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lahtinen piti tehtyjä veroratkaisujen kokonaisuutta pääosin onnistuneena, mutta tutkijat Roope Uusitalo ja Tuomas Matikka olivat skeptisiä sen suhteen, että ne johtaisivat talouskasvuun tai että niiden dynaamisen vaikutukset kompensoisivat vähentyneet verotulot kokonaisuudessaan.

MTV3:n kommentaattori puolestaan oli vitsikkäällä päällä otsikoidessaan, että "Orpon hallitus testaa, valuuko raha sonnan tavoin alaspäin". Tällä hän viittasi yhteisöveron laskemiseen, jonka toivotaan johtavan yritysten tuotekehityksen, investointien ja myös työntekijöiden palkkaamisen lisääntymiseen. 

Omalta osaltani toivon, että nyt tehdyt ratkaisut saavat lopultakin Suomen talouden piristymään ja sitä kautta johtavat pitkällä aikavälillä parempaan tulevaisuuteen. Avaimet tässä asiassa ovat nyt talouselämän toimijoilla. Siis yritysten omistajilla, tuotekehittäjillä, kauppamiehillä ja työntekijöillä.

Porkkanaksi heille kaikille on nyt asetettu verotuksen aleneminen eli omaan käyttöön jäävän tulojen osan kasvattaminen. Mutta samalla on selvää, että uudistus jää kalliiksi väliaikaisratkaisuksi, ellei sillä ole toivottuja seurauksia - ja siksi olisi hyvä, jos nyt avautuneisiin mahdollisuuksiin tartuttaisiin positiivisellä mielellä. 

Tässä suhteessa poliittinen vihervasemmisto ja ammattiyhdistysliike näyttivät erityisen huonoa esimerkkiä jatkamalla jo tutuksi tullutta hallituksen arvosteluaan. Niiden parissa ei nähdä - tai haluta nähdä - nähdä dynaamisia vaikutuksia, vaan hallituksen päätökset katsotaan puhtaaksi nollasummapeliksi, jossa yksi osapuoli - rikkaat, isotuloiset ja työnantajat - saavat ja toinen - työntekijät, köyhät, työttömät ja ay-liike - menettävät. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, mutta olen jotenkin pettynyt erityisesti SDP:n viime vuosina kiihtyneeseen yhteiskunnallista ilmapiiriä myrkyttävään retoriikkaan, joka on - myös tässä yhteydessä - painottunut entistä enemmän kateuden ja yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lietsomiseen sen sijaan, että puolueen piiristä tuettaisiin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. Aika kauas on edetty tannerilaisesta työväenliikkeestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan hallituksella on aikomus alentaa korkeimpia marginaaliveroja. Lisäksi palkkojen verotusta alennettaisiin kautta linjan. 

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majasen mukaan taloustieteen perusteella verotusta kannattaisi keventää eniten juuri korkeimmissa tuloluokissa. Se on kuitenkin hänen mukaansa poliittisesti hankalaa siitä huolimatta, että "tämä hallitus on jo aiemmin tehnyt pieni- ja keskituloisille veronkevennyksen".

Joka tapauksessa "korkeimpien marginaaliveroasteiden alentaminen on kustannustehokkain toimi. Kirjallisuuden mukaan se saattaa jopa maksaa itsensä takaisin."

Toisin sanoen kansliapäällikkö näyttäisi pitävän verotuksen progression alentamista kustannusneutraalina toimena, jonka seurauksena lisääntyvä taloudellinen aktiivisuus johtaisi verotettavan tulon kasvuun siten, että valtio ja kunnat saisivat veroista saman määrän tuloja kuin nykyisellä ylikorkealla veroprosentilla (pienemmäksi jäävästä verotettavasta tulosta).

Toisin sanoen suurituloisimpien suomalaisen elintasoa on leikattu himoverotuksella ilman, että sen seurauksena julkisella sektorilla olisi ollut käytettävissä yhtään enempää rahaa. Ja samalla on vähennetty vientituloja sekä kasvatettu työttömien määrää. 

Siksi on kysyttävä - olettaen että kansliapäällikkö on oikeassa - että miksi ihmeessä suomalaisten tuloihin kohdistuvaa verotusta ja sen progressiota on kasvatettu nykyisiin mittoihin. Ei kai vain maamme rikkaimpaan väestönosaan kohdistuvan kateuden takia?

* * *

Punavihreä oppositio ja ilmastopaneeli ovat kovaan ääneen vaatineet metsähakkuiden vähentämistä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sekä painottaneet erityisesti sitä, että hakkuiden jatkaminen entisellä tasolla johtaisi miljardien laskuun, koska joutuisimme EU-sitoumustemme takia ostamaan hiilinieluja. 

Nyt on sitten saatu laskelma, mitä hakkuiden rajoittaminen tulisi maksamaan meille suomalaisille. Tehdyn selvityksen mukaan hakkuurajoitukset laskisivat puunmyyntituloja kuudella miljardilla eurolla, valtion tuloja 5,5 miljardilla eurolla ja yritysten maksamia palkkoja 7,5 miljardilla eurolla vuosien 2026–2035 aikana. Lisäksi Suomesta katoaisi lähes 9 000 työpaikkaa.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää, sillä numerot puhuvat puolestaan. Jos on hiilinielujen maksaminen kallista, niin sitä olisi myös niiden vältteleminen. Tosin sillä erolla, että ensin mainittua laskua tuskin tarvitsee koskaan maksaa, mutta jälkimmäinen toteutuisi varmasti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Sosialistinen ja kapitalistinen kateus

Arvoisa lukijani on varmaankin kuullut jonkin version seuraavasta anekdootista.

"Kun kainuulainen näkee, että naapuri onnistuu vaurastumaan, hän tulee kateelliseksi ja ryhtyy heti pohtimaan miten saisi palautettua tämän yhtä köyhäksi kuin itsensä. Jos joku taas rikastuu Etelä-Pohjanmaalla, tulee naapuri niin ikään kateelliseksi ja rupeaa kuumeisesti miettimään kuinka pystyisi itsekin samaan." 

Anekdootin sanotaan kuvaavan hyvin mainittujen maakuntien väestön kulttuurista eroa. Samaa tarinaa kuitenkin kuulee kerrottavan myös siten, että kainuulainen vaihtuu suomalaiseen ja eteläpohjanmaalainen amerikkalaiseen. Tällöin tarinan sanotaan kuvaavan kahden valtion asukkaiden välistä kulttuurista eroa. 

Todellisuudessa tarina kuvaa parhaiten poliittisen oikeiston ja vasemmiston välistä eroa. Sosialistihan pyrkii aina tasaamaan ihmisten välisiä tuloja, joten hän ryhtyy tietenkin pohtimaan, miten saisi verotettua rikkaampien tuloja ja omaisuutta mahdollisimman tehokkaasti. Vastaavasti talousliberaali näkee menestyneissä ihmisissä esikuvan, joista hänenkin kannattaa ottaa mallia. 

Tämä pätee niin Suomen poliittisen oikeiston vankimmalla tukialueella Etelä-Pohjanmaalla kuiin poliittisesti enemmän vasemmalle kallellaan olevassa Kainuussa. Ja yhtä hyvin sosiaalidemokraattisessa Suomessa kuin markkinatalouden varassa menestyvässä Yhdysvalloissakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Mätä järjestelmä

Suomalainen sosiaaliturva on ilmeisen ylimitoitettua. Tämä johtopäätös voidaan tehdä tuoreessa Ylen jutussa haastatellun kolmekymppisen terveen naisen kommenttien perusteella.

Hän nimittäin kysyi, että "miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla ja antaisit elämäsi sille ja et saa siitä mitään? Jos kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat työpaikat ovat tuollaisia, on ehkä parempi olla ottamatta niitä vastaan ja vaatia parempia ehtoja."

Jutusta ei selvinnyt, mitä haastateltu tarkoitti "tuollaisilla työpaikoilla", mutta kuitenkin tarkensi, että "usein tarjotaan aina samoja ratkaisuja, että yritä kovemmin, treenaa, syö terveellisemmin. Kun yrität ja yrität aina pari kuukautta, eikä onnistu, se on tosi raskasta – epäonnistua uudelleen ja uudelleen."

Siitä voitaneen päätellä, että hän on työskennellyt useammassakin paikassa, mutta ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita, että hänessä olisi vikaa. Ei suinkaan, vaan hän arveli, että "ehkä työelämä itsessään on sellaista, että siellä on tosi vaikeaa pysyä terveenä ja huolehtia itsestään".

Toki hän löysi vikaa myös lainsäädännöstä. Siitä hän nostaa "esimerkiksi karenssiajat: työntekijän on vaikeaa irtisanoutua, vaikka pomo kiusaisi työntekijää, koska karenssin takia ei saa työttömyyskorvausta". 

Sitä paitsi häntä kalvoi ilmiselvästi kateus, mikä ilmeni näkemyksenä, jonka mukaan "yleensä työpaikoissa on tarkoitus tehdä jostain toisesta tyypistä rikkaampi". Ehkäpä hän ei ollut huomannut, että aivan kaikilla on mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi ja rikastua - tai että se se vasta vaatiikin työntekoa.

Kaiken tämän jälkeen ei kenellekään liene yllätys, että haastatellun naisen mielestä kapitalistinen järjestelmä on mätä. Tosin hän ei kertonut, mikä olisi hänen mieleisensä vaihtoehto: sosialismi, anarkismi, fasismi, feodalismi vai kenties metsästäjä-keräily? Ikävää noissa kaikissa tosin on se, ettei niistä yhdessäkään selviä tekemättä elantonsa eteen mitään - toisin kuin tässä meidän omassa kapitalistisen talouteen nojaavassa ns. hyvinvointivaltiossamme.

Ylen jutulla - ja haastatellulla - oli kuitenkin onnellinen loppu. Hän ei nimittäin ole enää pelkästään työtä tekevien elätti, vaan saa osan toimeentulostaan apurahoista, satunnaisista freelance-toimittajan töistä ja puhujakeikoista. Eli on "vain" eräänlainen puolipäiväelätti. 

Niin tai näin. Meitä Ylen jutun lukeneita lohduttanee se, että saamme maksaa omasta työstämme kertyvillä verovaroilla haastatellun elämän kuluja tästä päivästä hänen kuolemaansa asti. Siinä mielessä yhdyn hänen näkemykseensä, jonka mukaan tämä meidän järjestelmämme on tosiaan mätä. Niin on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Vasemmalla laidalla
800 euron perustulo?

Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan

Suomi on maailman sosialistisin valtio. Näin ainakin mikäli asiaa mitataan korkeimmalla tuloveroprosentilla, joka Suomessa on korkeampi kuin missään muussa maailman maassa. 

Tämä tieto asettaa mittasuhteisiin myös Suomen hallitusohjelmassa olevan kirjauksen, jonka mukaan "kotitalouksien ostovoimaa vahvistetaan keventämällä työn ja liikkumisen verotusta". Ja joka erityisestä vasemmiston parissa herättänyt eksistentiaalista pelkoa maamme keskusjohtoisuuden vähenemisestä (esimerkki). 

Ymmärrän toki vasemmistolaisen ajatuksenjuoksun. Se olettaa julkiseen palvelutuotantoon stahanovilaisen työmoraalin eikä siksi ymmärrä sen merkitystä, minkä työstä riippuva tulo aiheuttaa tekijälleen. 

Valitettavasti stahanovilainen työmoraali on yleistä vain marxilais-leniniläisessä todellisuudessa, joten keskusjohtoinen julkisen sektorin tehokas toimintakin lienee pääosin pelkkää propagandaa. Vai mitä pitäisi tuumia siitä, että Vantaan kaupunki päätti rakentaa ihmisille järvenrantaan mukavia palveluita. 

Niiden kustannuksista kertoi Vantaan sanomat, jonka mukaan Kuusijärven ulkoilualueelle rakennettiin muun muassa pulkkamäki vaivaisella 600 000 eurolla. Saman verran vantaalaiset veronmaksajat saivat kuitata myös reitistä ja nuotiopaikasta. 

Tulossa oleva esteetön uimaranta on vieläkin halvempi, koska sen rakentamiseen on varattu vain 500 000 euroa. Sen sijaan savusaunaan suunnitellaan kulutettavan jo jonkin verran enemmän eli 2 200 000 euroa. 

Mitä tähän nyt sanoisi? Että kaikkea hyvää se suunnitelmatalous tuokin ihmisille? Vai että - ähäkutti - ainakaan muita yritteliäämmät eivät sentään pääse rikastumaan työllään? Vai pitäisikö olla kateellinen vantaalaisille, jotka saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan?

Päivän aiempi kirjoitus: 
Seitsemän prosenttia muslimeita

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jani Mäkelää oikonut Mika Salminen johti harhaan
Veroista vapautettu mielipidekirjoittaja haluaisi maksaa vapaaehtoisia veroja
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei

Meidän tulee iloita Woltin kaupasta

Yksi kuluneen viikon kohutuimmista tapauksista on ollut ruokakuriirifirma Woltin myynti amerikkalaisille peräti seitsemän miljardin euron hinnalla. Se on paljon - etenkin kun huomioidaan ettei firma ole tähän mennessä tuottanut lainkaan nettotuloja.  

Kaikkien suomalaisten on syytä iloita kaupasta jo senkin takia, että se tuottaa nopeasti velkaantuvalle julkiselle sektorillemme 600 miljoonaa verotuloja, jotka muuten revittäisiin työtä tekevien suomalaisten selkänahasta - vai kuvitteleeko joku, että Marinin hallitus sopeuttaisi menojaan tulojen mukaan. Samalla voimme olla tyytyväisiä siitä, että Supercellin myyjänä taannoin kunnostautunut Ilkka Paananen osallistui aikanaan Woltin alkuunpanemiseen. 

Suurin toive meillä suomalaisilla - tai ainakin itselläni - on tässä asiassa se, että myös Woltin edunsaajat käyttäisivät miljarditulonsa suomalaisen yrityselämän rahoitukseen. Yksi maamme suurimmista ongelmistahan on ollut pääomaköyhyys, joka on rajoittanut investointeja. 

Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että myydyn firman perustaja ja toimitusjohtaja Miki Kuusi myisi kaupassa saamiaan amerikkalaisosakkeita ja sijoittaisi niitä joukkoon lupaaviksi katsomiaan pieniä suomalaisyrityksiä ja auttaisi niiden kasvupyrkimyksissä. Ja toivottavasti saisi rahansa takaisin korkojen kera, kun edes yksi niistä lähtisi edes vähän samantapaiseen lentoon kuin Wolt. 

Sillä se, mitä me suomalaiset tarvitsemme, on lisää miljonäärejä ja miljardöörejä - ja etenkin heidän panostaan suomalaisen talouselämän pääomittamisessa. Näin siitä huolimatta, että kateuden sanotaan olevan suomalaisten perisynti - ja että se lienee erityisesti poliittisen vihervasemmiston kannatuksen perimmäinen ajuri. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan

EU:ssa olisi omaksuttava amerikkalainen asiainhallinta

Talousnobelisti Paul Krugman on ottanut kantaa Euroopan Unionin toivottomaan tehottomuuteen. Ei sentään kellonkääntelyssä, mutta kuitenkin rokoteasioissa.

Lyhyesti sanottuna hänen viestinsä oli se, että EU on epäonnistunut, koska meillä on "puritaaninen pelko siitä, että jossain joku muu on onnellinen". Niinpä EU viivytteli ja tinki koronarokotteita hankkiessaan, minkä seurauksena niiden saaminen on takkuillut nopeammin toimineiden ja paremmin maksavien asettuessa - valmistajien kannalta ymmärrettävästi - etusijalle. 

Tai mitä pitäisi ajatella siitä, että 8,8 miljoonan asukkaan Israel on julkaissut tilastoja, jotka kattavat 3,4 miljoonan vähintään viikkoa aiemmin kahdesti rokotetun ihmisen sairastumistietoja. Tai 64 miljoonan asukkaan Britanniassa lähes 27 miljoonaa ihmistä on saanut ensimmäisen rokotteen. Ja noin 300 miljoonan asukkaan USA:ssa on pistetty jo 124 miljoonaa rokotusta (tässä oli alkuun virhe, jonka korjasin). 

Sen sijaan 5,5, miljoonan asukkaan Suomessa on annettu vasta noin 700 000 rokotusta ja koko 450 miljoonan ihmisen EU:ssa rokotuksia on annettu vaivaiset 55 miljoonaa. Siten Krugmanin näkemys EU:n epäonnistumisesta koronarokotusten suhteen ei todellakaan ole vailla pohjaa. 

Krugmanin kritiikistä tuli mieleeni vanha sutkaus, jonka mukaan on kahdenlaista kateutta. Yhden version mukaan kyse on kainuulaisesta ja pohjalaisesta kateudesta ja toisen version mukaan suomalaisesta ja amerikkalaisesta kateudesta. Molemmat nimitykset ovat kuvaavia. 

Kainuulainen/suomalainen kateus on sutkauksen mukaan sitä, että jos naapurilla menee paremmin, on tehtävä kaikkensa, että tällä alkaisi mennä yhtä huonosti kuin itsellä. Pohjalainen/amerikkalainen kateus on puolestaan sellaista, että jos naapurilla menee paremmin, on se merkki siitä, että on ponnisteltava kovasti, jotta itsellä menisi vieläkin paremmin. 

Krugmanin viesti antoi pohjaa uudelle samankaltaiselle sutkaukselle. Sen mukaan EU:lainen asiainhallinta on sitä, että ongelman kohdatessaan on syytä huolehtia siitä, ettei kukaan muu vain pääse hyötymään sen ratkaisemisesta. Amerikkalaisten asianhallinta taas on sellaista, että hoidetaan ongelmat muista välittämättä kuntoon, jotta pysytään jatkossakin muun maailman edellä. 

Jos Krugmanin luonnehdinta pitää paikkansa, olisi eurooppalaisten saatava aikaiseksi perustavanlaatuinen muutos omien asioidensa hoitamisessa, mikäli se aikoo pysyä mukana talous- ja hyvinvointikilpailussa maailman muiden talousmahtien kanssa. Tai sitten se on pilkottava sellaisiin osiin, joissa vallitsee amerikkalaistyyppinen asiainhallinta - eli omat asiat ratkaistaan ensin ja muita pohditaan vasta sen jälkeen, jos edes pohditaan.

Aiempia asioita samasta aihepiiristä:
Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä?

Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Kansan uutiset oli kutsunut viikonloppuna sunnuntaivieraakseen taloustieteen ja politiikan tutkimuksen opiskelijan. Tämän mukaan asuntosijoittajat ja vuokranantajat ovat parasiitteja. 

Vieraileva opiskelija kyseli myös, että miksi ylipäänsä on sallittua tehdä rahaa ihmisen perustarpeilla, kuten asumisella? Ja yllytti vuokralaisia liittymään yhteen vuokralaisliitoiksi, jotka voisivat halutessaan päättää joukolla olla maksamasta vuokraa. Näin vuokralle antajan olisi vaikeampi häätää heitä.

Juttu herätti tuoreeltaan keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kyseltiin esimerkiksi sitä, että koskeeko parasiitti-nimitys myös kiinteistösijoittajayhtiö Kojamoa, jonka tuotot ammattiyhdistys saa nostaa verovapaana tililleen. Vastausta en huomannut kysymykseen annetun. 

Omalta osaltani jäin miettimään tuota parasiitti-nimityksen käyttöä. Onhan viime aikoina painotettu kovasti sitä, ettei ihmisistä saisi käyttää halventavia nimityksiä. Nyt kuitenkin Kansan uutisten vierailijaopiskelija tuli kutsuneeksi myös minua parasiitiksi, koska olen perinyt yksiön, jota en myynyt pois, vaan tein siihen remontin ja vuokrasin odottamaan mahdollista omaa käyttöä.  

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Kansan uutisten vierailija kuvasi valaisevasti sitä ajattelutapaa, joka vallitsee vasemmiston parissa. Ja siten vahvisti käsitystäni siitä, että tuon aatteen yhtenä - tai mahdollisesti jopa pääasiallisena - perusteena on syvällinen kateus niitä kohtaan, joilla on varallisuutta. Jopa siihen mittaan asti, että heitä voi kutsua parasiiteiksi ja suunnitella joukkovoiman käyttämistä heidän omaisuutensa ottamiseksi käyttöön ilman korvausta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt
Martti Häikiö ja punainen vallankumous

HS johti lukijoitaan harhaan

Helsingin Sanomat jäi tänä aamuna kiinni varsinaisesta punavihreää agendaa tukevasta valeuutisoinnista. Se nimittäin julkaisi jutun otsikolla "Tilastokeskuksen tulotiedot julki: Suomen tuloerot kaventuivat viime vuonna, tuloerot kasvaneet silti ”merkittävästi” 1990-luvun lamasta". 

Jutussa näytettiin seuraava kuva, joka sinänsä näyttäisi osoittavan otsikon tiedot oikeaksi.

Onko siis syytä yhtyä vihervasemmiston huoleen ja nousta barrikadeille riistämään suurituloisimmilta suomalaisilta heidän rahansa? Vastaus on ei, sillä HS:n uutinen oli lukijaa harhaanjohtava, koska kuvan lähde eli Tilastokeskus julkaisi pidemmän aikasarjan. 

Se näyttää, että 1960-luvulta 1980-luvulle eli tulonjaon tasaisuus kasvoi huomattavasti todennäköisesti ajanjakson loppua lukuun ottamatta valtaa pitäneiden punamulta- ja kansanrintamahallitusten vasemmistolaisen jakopolitiikkan takia. Siten HS:n käyrän alkupään nousu johtui vain paluusta normaaliin markkinatalouteen.

Tulonjaon muutos vuodesta 2018 vuoteen 2019 näkyi Tilastokeskuksen tiedotteessa myös seuraavana kuvana. 

Siitä nähdään, että suuripalkkaisimman kymmenyksen tulot laskivat selvästi, kun taas kaikkien muiden tulotaso nousi. Toisin sanoen taloutemme yskähtely on vaikuttanut ennen kaikkea vauraimpien suomalaisten tuloihin. Kaikilla muilla tulot kasvoivat vuodesta 2018 vuoteen 2019.

Pitäisikö tästä siis iloita? Vai pitäisikö surra sitä, että yksityisen omaisuuden kertyminen väheni ja sitä kautta suomalaisten talouden investointeihin käytettävissä oleva rahakertymä pieneni? 

Entä pitäisikö meidän olla kainuulaisen kateuskäsitteen mukaisesti tyytyväisiä siitä, että parempiosaisillakin alkoi mennä vähän huonommin vai eteläpohjalaisittain tyytyväisiä oman tulotason noustessa lähemmäs suurituloisimpia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ansio- ja pääomatulojen verotuksesta
Kummallista uutisointia tulonjaosta ja elintasopakolaisten palautuksista
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan

Ahneus ja kateus

Ihmisen ahneus on mielenkiintoinen asia. Ihminenhän voi sen avulla saavuttaa hyvän toimeentulon ja sitä kautta mukavan elintason. Loogisesti ajatellen voisi siten kuvitella, että kun ihmisellä on isot tulot ja arvostettu asema, hänen houkutuksensa rikollisesti hankittuun rahaan katoaa. Kutsukaamme tätä terveeksi ahneudeksi.

Toisaalta joskus minusta on näyttänyt siltä, että mitä enemmän ihmisellä on rahaa ja omaisuutta, sitä ahneemmaksi hän käy. Ja sitä kautta riskeeraa myös jo saavuttamansa hyvän, joka luonnollisesti katoaa, jos käy käry rikoksella ansaitun rahan hankkimisesta. Olkoon tämä pohjatonta ahneutta.

Talouselämä-lehti kertoi, että Comptelin toimitusjohtaja Juhani Hintikka on saanut syytteet johtamansa yrityksen osakkeisiin liittyvien sisäpiiritietojen väärinkäytöstä. Hintikka luonnollisesti kiistää syytteet, joten joudumme odottamaan oikeuden päätökseen ja todennäköisesti valituskierteen loppumiseen ennen kuin tiedämme asiasta totuuden.

Tapaus ja koko asiakokonaisuus ovat kuitenkin siksi mielenkiintoiset, että on syytä tehdä ymmärrysharjoitus siihen liittyen. Hintikan tulot ovat nimittäin melkoiset: hänen ansiotulonsa vuodelta 2016 olivat kokonaista 815 477 euroa. Ja päälle vielä rippunen pääomatuloja.

Toimitusjohtajana Hintikalla on lisäksi epäilemättä ollut käytössään jatkuvasti sisäpiiritietoa. Niinpä nyt jää nähtäväksi onko Hintikan ahneus alussa mainituista jälkimmäistä lajia. Siis pohjatonta ahneutta.

Vai onko sittenkin niin, ettei hän ole suinkaan käyttänyt tilaisuutta hyödyntää käytössään olevaa sisäpiiritietoa, vaan on visusti pidättäytynyt sellaisesta, koska riski jo saavutetun hyvän menettämisestä on olemassa. Tällöin Hintikan ahneus olisi alun luokittelun mukaista ensimmäistä lajia eli tervettä ahneutta.

Joka tapauksessa on selvää, että Hintikan tapauksessa on kyse isoista asioista. Suomalaisten yksityisellä sektorilla työskentelevän keskipalkka on 3 503 euroa kuukaudessa eli noin 44 000 euroa vuodessa.

Siten Hintikan vuosiansio vastaa tavallisen yksityisen sektorin työntekijän 18 vuoden palkkaa. Tai professoreiden noin kymmenen vuoden palkkaa. Ja on lähestulkoon yhtä suuri kuin alimpaan ansiotulokymmenykseen kuuluvien koko työuran kokonaisansiot.

Jääkäämme siis suurella mielenkiinnolla odottamaan kuinka Hintikan käy. Ja mikäli langettava tuomio tulee, välttäkäämme vahingonilo ja ihmetelkäämme sen sijaan sitä hullunrohkeutta, millä Hintikka riskeerasi hyvän tulotasonsa.

Jos Hintikka taas selviää voittajana, toivokaamme, ettei syytteen nostaminen ole perustunut ainakaan Hintikkaan kohdistuneeseen kateuteen. Sillä kyllähän oikeustapaus joka tapauksessa tulee jättämään tahran Hintikan maineeseen.

Edellä mainittu kateushan on myös mielenkiintoinen ilmiö. Sanotaan, että sitä on kahta lajia. Kainuulaista, jonka tuntee siitä, että jos naapurilla menee hyvin, on se jotenkin saatava loppumaan niin, että tällä menee jatkossa yhtä huonosti kuin itsellä.

Ja sitten on pohjalaista kateutta. Sen tuntee siitä, että jos naapurilla menee hyvin, niin osoittaahan se - ryökäle sentään - että myös itsellä voi mennä yhtä hyvin. Ja johtaa sitten tuumasta toimeen eli intoon yrittää ja ahkeroida.

Edellä mainitut tunnetaan myös suomalaisena ja amerikkalaisena kateutena. Joka tapauksessa niistä pääsemme siihen, miksi ahneus ja kateus toimivat taloudellisen toimeliaisuuden moottoreina. Ahneus ja halu näyttää muille saavat ihmiset yrittämään - mikäli siitä saa palkkion eli palkan. Tällaisen kannustimen puutehan lienee ollut tärkein syy siihen, että 1900-luvun sosialistinen kokeilu päättyi taloudelliseen katastrofiin.

Kainuulainen kateus puolestaan ajaa yhteisön alenevaan kierteeseen, jossa muita paremmin menestyneet on saatava pudotettua jalustaltaan. Tämä asia puolestaan lienee ollut merkittävä silloin, kun Lenin ja kumppanit kaatoivat tsaarin hallinnon ja etenkin tuhosivat Venäjän hyvinvoivan keskiluokan. Ja lienee edelleen yksi poliittisen vihervasemmiston ääneen lausumattomista motiiveista.

Pohjaton ahneus on puolestaan keskeinen tekijä siinä, kun taloustoiminta ajautuu harmaalle alueelle tai jopa rikolliselle tielle. Se kyllä saa aikaiseksi taloudellista toimeliaisuutta, mutta johtaa lopulta parhaiten menestyneiden väärinkäytöksiin. Lieneekö tämä tapa taustalla silloin, kun yritykset hakeutuvat kartelleihin tai rikollisjoukot tappelevat huumereviireistään?

Lopuksi on terve ahneus. Sekin toimii moottorina taloudelle, mutta ei hairahdu väärinkäytöksiin. Terve ahneus lieneekin se motivaattori, jonka varassa suunnittelematon ja kaoottinen markkinatalous voitti viime vuosisadan ideologisessa kilpailussa järjestelmällisen ja suunnitteluun perustuvan sosialismin.

Vaarana tässä ahneuden lajissa on kuitenkin aina se, että vähemmän menestyvien kainuulainen kateus kasvaa epästabiloiden yhteiskunnan. Eikä rehellisenkään ahneen kantti välttämättä kestä silloin, kun palkkio pohjattomasta ahneudesta on liian suuri.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko syyllinen veroja pakoileva vai järjestelmän rakentaja?
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Mielenosoitukset Wall Streetiltä Helsinkiin ja Roomaan