Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava

Yleisradion budjetin leikkaukset ovat johtaneet verorahoitteisessa mediayhtiössämme lapselliseen kiukutteluun. Niistä ensimmäinen oli ilmoitus somali- ja arabiankielisistä uutisista, josta kirjoitin eilen illalla.

Toistakaan kiukuttelukohtausta ei tarvinnut odottaa kovin kauaa, sillä yhtiön toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kertoi tänään julkaistussa haastattelussa, että seuraavaksi yhtiön kanavilta saattavat kadota hiihdon MM-kilpailut. 

Isku on sikäli taitavasti kohdistettu, että se kohdistuu luultavasti juuri arvokonservatiivisiin suomalaisiin eli Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kannattajiin, jotka todennäköisimmin ovat näistä kilpailuista kiinnostuneimpia. 

Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa urheilulähetyksistä, vaan puhumme lajista, joka on lähes ainoana perinteisenä yksilöurheilun lajina tuottanut kutakuinkin säännöllisesti mitalitason menestystä suomalaisille - mikä on näkynyt myös Vuoden urheilija -nimityksissä. Tämän seurauksena myös maastohiihdon arvokilpailujen katsojamäärät ovat olleet miljoonaluokkaa - eli kyse on Ylen asiakaskunnalle poikkeuksellisen tärkeistä urheilulähetyksistä. 

Edellä mainitsemani kaksi kiukuttelu-uutista ovatkin minun silmissäni varmistaneet sen - jo aiemminkin näkyneen (esimerkki ja toinen) - tosiasian, ettei Merja Ylä-Anttila ole tehtäviensä tasalla ammatillisesti eikä etenkään henkisesti, vaan muistuttaa käytökseltään lähinnä uhmaikäistä pikkulasta. 

Siksi hänet on mitä pikimmin vaihdettava Ylen johdosta henkisesti aikuiseen henkilöön. Siis sellaiseen, joka ymmärtää tehtävänsä olevan siitä huolehtimisen, että verovaroilla tuotetaan poliittisesti neutraalia uutisointia ja maksajan - siis Suomen kansan - tahdon mukaista muuta ohjelmistoa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arabian- ja somalinkieliset uutiset
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Täydellisiä idiootteja

Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiotani siihen, kuinka jalkapallo saa ihmiset sekoamaan. Tai vaihtoehtoisesti kerää faneikseen täydellisiä idiootteja. 

Tästä ilmiöstä saimme jälleen karmaisevan esimerkin kun marseillelaiset jalkapallofanit kivittivät otteluun matkalla olleen lyonilaisen joukkueen linja-autoa. Kivityksen lopputuloksena ottelu peruttiin ja uhriksi joutuneen joukkueen veristä italialaisvalmentajaa paikkailtiin. 

Eikä siinä kaikki, sillä marseillelaiset kivittivät myös lyonilaisten kannattajia kuljettanutta bussia. Sen saamista vaurioista ei ole tietoa. 

Tapaus on sikäli outo, ettei kumpikaan joukkue ole loistanut kuluneena vuonna. Lyon on sarjassa viimeisenä eikä Marseillekaan tavoittele mestaruutta. Tällaisen tilanteen ei voisi kuvitella olevan kovin paljon tunteita kuohuttavaa.

Tapausten seurauksena Ranskan urheiluministeri linjasi näkemyksenään, että "tätä ei saa hyväksyä, tällainen rikkoo jalkapallon ja urheilun arvoja. Toivon, että tapaus tutkitaan pian ja tekijät löydetään ja saadaan vakavaan vastuuseen." 

Nähtäväksi jää, saadaanko kivittäjiä kiinni. Ja mikäli niin käy, uutisoidaanko asiasta koskaan meillä Suomessa. Selvää on kuitenkin, että olisi hienoa, mikäli jalkapallon - tai minkä tahansa muun suuren urheilulajin - fanikulttuuri ei Suomessa seuraisi marseillelaisten jalkapallofanaatikkojen esimerkkiä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallista vakautta ja vakauden puutetta
Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä
Mänttikuulaa Kirkkonummella

Iivo Niskanen: suomalainen suurhiihtäjä

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, Iivo Niskanen toteutti tänään ennustukseni osoittaessaan kuka on maailman paras perinteisen hiihtäjä. Ehkäpä Iivo ajatteli selvän voiton tuoneen armottoman suorituksensa aikana samoin kuin toinen suomalainen olympiavoittaja - purjehtija Thomas Johansson - totesi Sydneyssä vuonna 2000, että "parasta ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto", sillä juuri sellaisen Iivo otti Pekingissä.

Iivosta on epäilemättä ehditty sanoa jo kaikki tarvittava - maailman paras perinteisen hiihtotekniikka, poikkeuksellinen hapenottokyky ja maaginen kyky olla parhaassa kunnossaan juuri oikealla hetkellä. Ja olenhan itsekin kommentoinut hänen voittoaan Sotshin parisprintissä, Lahden MM-hiihdoissa ja Pyeongchangin olympialaisissa, joten aika lailla kaikki tarvittava on jo tullut tässäkin blogissa sanottua. 

Pekingin kisat ovat nyt suunnilleen puolivälissä ja Suomi on saavuttanut maastohiihdossa jo neljä mitalia: Iivon kullan lisäksi hänen pronssimitalinsa yhdistelmähiihdosta sekä Kerttu Niskasen hopea- ja Krista Pärmäkosken pronssimitalit naisten kympiltä. Jäljellä ovat kuitenkin edelleen kaikki viestit, joista kaikista mitali näyttää tähän mennessä nähdyn perusteella jopa kisaennakkoon kirjoittamaani realistisemmalta tavoitteelta. 

Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan nautitaan siitä tiedosta, että messias Iivo Niskanen on tuoreimman voittonsa jälkeen kolminkertainen olympiavoittaja ja lisäksi maailmanmestari sekä olympialaisten yksinkertainen ja MM-hiihtojen kaksinkertainen pronssimitalisti. 

Siksi on nöyränä kiitettävä Vieremän hiihtohirmua niistä ikimuistoisista hetkistä, jotka hän on tarjonnut meille suomalaisille penkkiurheilijoille. Ja pantava nöyränä merkille, mitä se on vaatinut: lupauksensa lunastanut hiihtomme messias on harjoitellut vuosikausia enemmän ja laadukkaammin kuin kukaan muu suomalainen mieshiihtäjä - tai luultavasti kukaan muukaan urheilija - elänyt pari vuotta käytännössä neljän seinän sisällä välttääkseen elimistöön ylimääräisiä ongelmia aiheuttavat virukset sekä testannut määrättömän määrän suksipareja löytääkseen jokaiselle kelille mahdollisimman kilpailukykyisen kaluston. Sekä kestänyt ne paineet, jotka Suomen kansa on häneen asettanut.

Onnea moninkertaiselle olympiavoittajalle! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Iivo Niskanen, maailmanmestari
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!

Pekingin kisaennakko

Iivo Niskanen. Messias, maailmanmestari ja olympiavoittaja sekä Suomen kultamitalitoivo Pekingin olympialaisten 15 km matkalla ja parisprintissä. 

Tästä siis alkaa eilen käynnistyneiden olympialaisten maastohiihtojen kisaennakko, joka seuraa aiemmin sinivalkoisin lasein muistiin merkitsemiäni vastaavia ajatuksia. Koska messias on nyt käsitelty, voitaisiin kultamitaleiden osalta melkein lopettaa tähän, mutta mennään nyt kuitenkin kilpailu kerrallaan. 

Eli aloitetaan kisojen ensimmäisestä lauantaista, jolloin käydään naisten takaa-ajo eli yhdistelmähiihto. Se ei ole hiihtäjien suosikkilajeja, mutta kahden hiihtotavan taitajana Krista Pärmäkoski saattaa ottaa jopa mitalin. 

Voimahiihtäjänä tunnettu, mutta Pekingiä varten painoaan muutaman kilon pudottaneen Pärmäkosken mahdollisuuksia paransi selvästi Heidi Wengin lähtöviivalta poistanut norjalaisten koronatilanne. Todennäköisempää on kuitenkin, että hän yhdessä Kerttu Niskasen kanssa kilpailee sijoituksesta viiden parhaan joukkoon. Anne Kyllönen saattaa sijoittua kymmenennen sijan paikkeille, mutta neljäs hiihtäjä täytynee määrätä matkalle ilman ennakko-odotuksia.

Sunnuntaina on vuorossa miesten yhdistelmähiihto. Siinä en odota suomalaisille mitaleita, vaikka kovan hapenottokyvyn, mutta heikomman luisteluhiihtotaidon varassa kilpaileva Iivo Niskanen onkin ilmoittanut matkan itselleen hyväksi lajiksi ja sijoittunee minimissäänkin kahdeksan parhaan joukkoon. 

Myös mitali on mahdollisuuksien rajoissa, mikäli maastot sisältävät riittävästi Iivoa suosivia wassberg-tekniikalla hiihdettäviä mäkiä. Lisäksi norjalaisten COVID-19-tilanne auttaa, koska se poisti lähtöviivalta etukäteen matkan suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuuluneen Simen Hegstad Krügerin. 

Perttu Hyvärinen ja Remi Lindholm osallistunevat myös vapaaehtoisesti yhdistelmähiihtoon ja taistelevat hyvänä päivänä 20 tai Perttu jopa 10 parhaan joukkoon pääsemisestä. Neljäs edustaja on määrättävä samaan tapaan kuin naistenkin kilpailussa - ja ilman sen suurempia sijoitusodotuksia. Tai saattaa olla, että valmennusjohto päättää hiihdättää suomalaiset vajaalla joukkueella.

Tiistaina on vuorossa sprinttipäivä vapaalla hiihtotavalla. Suomalaiset eivät lukeudu ennakkosuosikkeihin, mutta tämä on Jasmi Joensuun, Katri Lylynperän ja Jasmin Kähärän pääkilpailu. Heistä jokaisella on mahdollisuus kymmenen parhaan joukkoon, mutta tuskin mitaleille. 

Neljännelle paikalle määrätään joko Pärmäkoski tai Matintalo, joista kummallakaan ei ole mitalimahdollisuuksia. Tai sitten hiihdetään vajaalla joukkueella, mikä minun nähdäkseni olisi järkevää.

Miehistä sprintti on Joni Mäen ja Lauri Vuorisen pääkilpailu näissä kisoissa. Heistä molemmilla on periaatteessa mahdollisuus finaaliin, mutta tuskin siellä menestymiseen. Ristomatti Hakola ei pysty eikä halua hiihtää sprinttiä, vaikka onkin aiemmin ollut vahva näillä matkoilla. 

Kolmannen ja neljännen sprinttimiehen paikan saavat ne, jotka haluavat lähteä hiihtämään. Muuten matka jää vajaamiehitykselle, koska pientä eli kuusimiehistä joukkuetta ei kannata rasittaa matkoilla, joissa he eivät missään tapauksessa sijoittuisi kahdenkymmenen parhaan joukkoon. 

Torstaina on naisten maastohiihtojen suomalaispäivä eli perinteisen kymppi. Silloin on siis sekä Krista Pärmäkosken, Kerttu Niskasen että Johanna Matintalon bravuurimatka, jolta odotetaan myös menestystä. Jopa mitalia, jota lähimpänä näin etukäteen ajatellen ovat Pärmäkoski ja Niskanen. Neljännelle paikalle haluavat ainakin Joensuu ja Kyllönen. Nähtäväksi jää, kumpi sitä pääsee hiihtämään - mitalia ei kannata kuitenkaan odottaa kummaltakaan. 

Perjantaina on sitten alussa mainittu Iivon kultamitalimetsästys eli miesten pikamatka käyttääkseni aiemmin käytettyä nimitystä. Hopea tältä matkalta olisi pettymys niin Iivolle itselleen kuin kilpailua TV:n ääreen asettuville puolelletoista tai kahdelle miljoonalle katsojallekin. 

Totuus kuitenkin on, ettei olympialainen kultamitali ole koskaan etukäteen varmaa, eikä siis tälläkään kertaa. Iivolle itselleen voi sattua huono päivä, joku muu voi törttöillä ladulla, kulkuvälineeksi tulee valituksi keskinkertainen suksi tai voitelu- ja kuviohommat menevät pieleen. Itseäni tämä kaikki alkoi hirvittää jo tätä kirjoitettaessa. 

Viidelletoista kilometrille tähtää myös Ristomatti Hakola. Jos mies on palautunut täyteen kuntoon, on hänkin tällä matkalla ilman muuta kymmenen joukossa. Ja ehkä jopa viiden. Mutta mitali vaatisi kyllä suomen voiteluryhmän ylivoimasta voittoa norjalaisista ja venäläisistä. 

Muista hiihtäjistä Perttu Hyvärinen hiihtää tämän matkan ja epäilemättä myös Remi Lindholm sekä sprinttimiehet Joni Mäki ja Lauri Vuorinen haluavat matkalle. Itse valitsisin Lindholmin, koska Mäkeä tarvitaan viestijoukkueen ankkuriksi levänneenä, eivätkä Vuorisen näytöt ole viime aikoina vakuuttaneet.

Lauantaina hiihdetään jälleen suomalaisittain mielenkiintoinen matka eli naisten viesti. Siihen asettuu vahva joukkue, johon itse valitsisin Matintalon aloittajaksi, Niskasen jatkajaksi, Pärmäkosken ensimmäiselle vapaan osuudelle ja Joensuun ankkuriksi. 

Kyllönen on vahva varanainen mille tahansa osuudelle ja mikäli Joensuu ei vakuuta sprintissä hänen tulee hiihtää kolmantena Pärmäkosken siirtyessä ankkuriksi. Kummassakin tapauksessa Suomi taistelee himmeimmästä mitalista tasapäisesti Ruotsin, Norjan ja USA:n kanssa - ja siksi ankkuriksi tarvitaan kirikykyinen nainen.  

Sunnuntaina viestittelevät puolestaan miehet. Myös heillä on vahva joukkue, josta Hakola tuo joukkueen kärjen mukana ensimmäiseen vaihtoon, Niskanen repii eroa muihin, Hyvärinen yrittää parhaansa säilyttääkseen johtoaseman ja Mäki taistelee loppusuoralla mitalista Norjan ja Venäjän kanssa. Lindholm on hyvä varamies kaikille muille osuuksille paitsi ankkuriksi, mutta mitalimahdollisuutta hän ei vielä pysty ylläpitämään kuin siinä tapauksessa, että sijaistettavaksi osuu Hyvärinen. 

Viestien yhteydessä on muistettava, että joukkue valitaan paljolti kisanäyttöjen varassa. Siksi esimerkiksi Kyllösen huippuonnistuminen tai Matintalon epäonnistuminen 15 kilometrillä muuttaisi naisten joukkuetta. Miesten puolella vastaava tilanne on Lindholmin ja Hakolan välillä - jälkimmäisen kuntohan on rikkonaisen kauden takia ainakin jossain määrin arvoitus.

Keskiviikkona hiihdot palaavat sprinttimatkoille eli pariviestiin perinteisellä hiihtotavalla. Siinä naisten joukkue määräytyy aikaisempien kisatapahtumien mukaan, mutta todennäköisimmin joukkueessa hiihtävät Pärmäkoski ja Niskanen, mutta valintaan vaikuttavat aiemmat kisatapahtumat. Siten myös ainakin Matintalo ja Joensuu haaveilevat pääsystä etukäteen varsin todennäköiseen mitalijoukkueeseen. Kultamitaliin en kuitenkaan usko, mutta ainakin pronssinen lätkä Norjan ja Ruotsin perässä on ilman muuta mahdollinen.

Miesten puolella joukkueeksi on kaavailtu kaksikkoa Niskanen ja Hakola. Lisäksi mukaan haluaisivat varmuudella myös Joni Mäki ja Lauri Vuorinen. Heille paikka avautuu kuitenkin vain, mikäli Hakola epäonnistuu 15 kilometrillä ja jompikumpi ottaa sprintistä mitalin. Itse kilpailussa Suomi on ilman muuta yksi voittajasuosikeista, ellei jopa suurin sellainen. Odotetaan siis kultaa.

Seuraavan lauantain ohjelmassa on sitten miesten viiden peninkulman matka. Siihen suomalaisista osallistunevat Niskanen, Hyvärinen, Lindholm ja todennäköisesti Vuorinen. Heistä Niskanen hiihtänee heikommallakin hiihtotavallaan sijoille viidestä kymmeneen, sillä onhan kysymys kuitenkin raa´asta kestävyysmatkasta. 

Suurista harjoitusmääristään tunnettu Lindholm saattaa yllättää ja voittaa Hyvärisen sijoittuen 15 parhaan joukkoon jälkimmäisen sijoittuessa viisi sijaa alemmaksi. Vuorinen on kaukana takana. 

Sunnuntaina maastohiihdot päättää naisten 30 km hiihto. Suomalaisista Pärmäkoski hiihtänee parhaiten, mutta ei mitaleille. Niskanen tulee maaliin pari sijaa myöhemmin ja Kyllönen sijan 15 paikkeilla. Neljäs hiihtäjä jouduttaneen määräämään, ellei joukkueesta löydy vapaaehtoisia.  

Kaiken kaikkiaan edelle kirjoittamani mukaan suomalaisilla olisi etukäteen ajatellen mahdollisuus yhteensä kahdeksaan maastohiihtomitaliin, joista kaksi kirkkaimpia. Tosiasia kuitenkin on, että yleensä noin puolet odotuksista toteutuu, joten meidän penkkiurheilijoiden on realistista odottaa neljää mitalisijaa, joista yksi kultainen. 

Lopuksi haluan muistuttaa siitä, että edelle kirjoittamani veikkaukset ovat vain veikkauksia. Eli paraskaan asiantuntija ei pysty ennakoimaan maastohiihdon arvokisojen lopputuloksia, vaikka jotkut asiat - vaikkapa norjalaisen hiihtohirmun Johannes Kläbon sprinttikulta - vaikuttavatkin lähes kaikkien mielestä varmalta jo etukäteen. Ja juuri siksi seuraavat kaksi viikkoa ovat suomalaisen penkkiurheilijan suurta juhlaa, joka tuottaa sekä onnen että pettymyksen kyyneleitä. Siis suuria tunteita ja alkukantaista nautintoa! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Pjongchangin kisaennakko
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa

Oberstdorfin kisaennakko

Oberstdorf on Saksan eteläisin kunta, joka sijaitsee Allgäun Alpeilla Baijerin osavaltion lounaisosassa Saksassa. Kunta sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa  ja sen maisemaa hallitsevat Nebelhornin ja Fellhornin huiput. Kunnalla on meikäläisittäin sikäli mielenkiintoinen historia, että kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin suurvalta-armeija - mukanaan epäilemättä myös suomalaiset - terrorisoi paikkakuntaa. 

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut ovat alkamassa Oberstdorfissa. On siis jälleen tullut aika spekuloida suomalaisten maastohiihtäjien menestysmahdollisuuksilla muun maailman parhaita vastaan. Pärjäämmekö paremmin kuin kaksi vuotta sitten, vai onko edessä vieläkin katkerampia hetkiä?

Käyn siis jälleen läpi joukkueemme mies mieheltä ja nainen naiselta. Ja pidän sitä tehdessäni yllä realismia lievään optimismiin puettuna. Sekä toivon, että saamme yhtä miellyttäviä yllätyksiä kuin viikko sitten päättyneistä alle 20-vuotiaiden vastaavista karkeloista.

Aloitetaan siis meidän terävimmästä syömähampaastamme Iivo Niskasesta. Hän on ehdoton mitalisuosikki kisat päättävällä perinteisellä hiihtotavalla sivakoitavalla viiden peninkulman matkalla. Valitettavasti vain Iivon aseet saattavat jäädä tylsiksi Alexander Bolshunovia vastaan, koska tämä on Iivon lailla kestävyysihme, mutta loppusuoralla selvästi suomalaista vahvempi. 

Niinpä veikkaukseni on, että Niskanen ottaa päätösmatkalta hopeaa. Lohdutuksena meille kaikille tämän realismin edessä on se, että on jopa realistista odottaa norjalaisten jäämistä kokonaan mitaleiden ulkopuolelle tai ainakin "vain" kipuamista matalimmalle pallille.

Iivolta voi odottaa myös muilla kestävyysmatkoilla hyviä hiihtoja. Niistä yhdistelmäkilpailu on hänelle vahvempi kuin 15 km vapaa. Siltäkin matkalta mitali olisi kuitenkin yllätys, joten veikkaan Niskaselle yhdistelmähiihdossa sijoitusta kuuden joukkoon ja vapaalla kymmenennen tienoille selviämistä. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä matkoja, joilla Niskasella on realistinen mahdollisuus positiivisiin yllätyksiin.

Joukkueen toinen perinteisen hiihdon spesialistimies on Ristomatti Hakola. Hän tuli hiihtomaailmaan puhtaana sprinttihiihtäjänä, mutta miehen vauhti ei ole enää viime aikoina riittänyt parhaita vastaan. Siten hyvänä onnistumisena voidaan pitää sijoittumista 12 parhaan joukkoon. 

Toisin kuin sprintissä, on Hakolan meno vuosien mittaan parantunut pidemmillä matkoilla. Siten hänellä olisi 15 kilometrin perinteisen kisassa jopa mitalin mahdollisuus, mikäli sellainen hiihdettäisiin Oberstdorfissa. Mutta kun ei hiihdetä. 

Sen sijaan perinteisellä hiihdetään viisi peninkulmaa, mikä lienee Hakolalle liikaa, paitsi jos silloin sattuu yllättämään lumisade, jolloin matka taaperretaan hissukseen. Silloin Risen sprinttiominaisuudet pääsevät esille ja jopa mitali on mahdollisuuksien rajoissa. Vapaalla viidellätoista ja yhdistelmähiihdossa mies on ynnä muiden joukossa - mikäli edes pääsee hiihtämään niitä.

Tämän kauden komeetta, varsinkin viime vuoden puolella, oli Joni Mäki. Hänellä, samoin kuin ikätoveri Lauri Vuorisella, on perinteisen sprintissä mahdollisuus aina kuuden parhaan joukkoon. Toistaiseksi hänen taktinen osaamisensa on kuitenkin ollut sen verran heikkoa, ettei miehelle voi mitenkään ennustaa mitalia. Tässä asiassa voi kuitenkin hyvillä mielin toivoa olevansa väärässä. Vuorisella taas en usko nopeuden riittävän mitaleille. 

Joni Mäki - toisin kuin Vuorinen - omaa menestysmahdollisuudet myös 15 km vapaan kilpailussa. Siinä hän taistelee hyvänä päivänä kymmenen joukkoon pääsystä, mutta realistisempaa on veikata miestä sijojen 10 ja 20 välille. Yhdistelmähiihdossakin Mäki lienee kahdenkymmenen joukossa, mikäli pääsee hiihtämään. 

Myös Perttu Hyväristä voi odottaa sijoille 10 - 20 kaikilla matkoilla 15 kilometristä ylöspäin, ellei kunto ole tehnyt äkillistä hirmuhypähdystä ylöspäin. Mitali ei siinäkään tapauksessa ole hänelle realistinen tavoite.

Miesten joukkueeseen kuuluu edellisten lisäksi Juho Mikkonen, Markus Vuorela ja Lauri Lepistö. En näe, että heistä kenelläkään olisi edes huippupäivänä mahdollisuuksia mitaleille tai edes kymmenen parhaan joukkoon. Toivottavasti he kuitenkin saavat - mikäli ladulle pääsevät - aikaiseksi kauden parhaita hiihtojaan ja osoittavat pessimismini aiheettomaksi. 

Naisten puolella ei juuri valopilkkuja ole nähtävissä. Krista Pärmäkoskella on ohuenohuet mitalimahdollisuudet, mikäli hänen menonsa on parantunut oleellisesti kauden aiemmista kilpailuista. Realismia lienevät kuitenkin sijoitukset kymmenen joukossa kestävyysmatkoilla, erityisesti kisat päättävällä kolmellakympillä. Sprinttiä hän tuskin hiihtää.

Joukkueen suurin jokerikortti saattaakin Pärmäkosken sijaan olla Johanna Matintalo, joka voitelun onnistuessa ja täydellisen päivän sattuessa saattaa hiihtää 30 km perinteisellä yllättävän lähelle mitalisijoja - ehkä jopa viiden parhaan joukkoon. 

Muista hiihtäjistämme Jasmi Joensuu luo Matintalon ohella valoa tulevaisuuteen ja saattaa hyvänä päivänä sijoittua sprintissä kymmenen joukkoon. Muista suomalaisista tuskin on samalla tasolle millään matkalla. 

Maamme naishiihdon tason suhteen kuvaavaa on, että yli nelikymppinen Riitta-Liisa Roponen mahtui joukkueeseen - mistä toki kunnia joukkueen vanhimmalle, vaikka hänenkään kohdallaan tuskin puhutaan yhdellä numerolla kirjoitettavista sijoituksista edes vapaalla hiihdettävällä 15 km päämatkalla.

Yksi arvoituksellisimmista hiihtäjistämme on Katri Lylynperä, joka omaa mahdollisuudet Joensuun tavoin kymmenen joukkoon sprintissä. Tämä edellyttää kuitenkin täydellistä onnistumista välinehuollosta ja lisäksi Katrille hyvää päivää. Huonona päivänä hän ei kuitenkaan pääse edes karsinnasta jatkoon.

Opintomatkalla näissä kisoissa on Vilma Nissinen, jolle toivon kilpailuista positiivisia tuntemuksia, jotka kannustaisivat tulevaan harjoitteluun kohti maailman huippua. Sen sijaan Anne Kyllönen on sekoittanut kroppansa todennäköisesti liian vähäisellä levolla ja Laura Monosen parhaat päivät hiihtäjänä ovat jo takana. Siten heistä ei liene hätyyttelemään yksinumeroisia sijoituksia millään matkalla.

Entä joukkuekilpailut eli viestit?

Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin on miesten viesti. Joukkue lienee tällä kaudella hyväksi todettu Hyvärinen, Hakola, Niskanen ja Mäki - näillä näkymin tässä hiihtojärjestyksessä. Se lähtee kilpailuun kolmantena mitalisuosikkina Norjan ja Venäjän jälkeen. Lähellä on kuitenkin monia joukkueita, joten sen enempää rikkoontumis- kuin epäonnistumisvaraakaan suomalaisilla ei ole.

Naisten viestijoukkueessa hiihtävät ainakin Johanna Matintalo ensimmäisellä ja Krista Pärmäkoski toisella tai kolmannella osuudella sekä Jasmi Joensuu ankkurina. Viimeisestä viestipaikasta on kova kilpailu ja niihin hiihtäjät ratkaistaneen kisojen aikana. Itse veikkaan neljänneksi viestinaiseksi Riitta-Liisa Roposta, jolloin Pärmäkoski hiihtäisi toisen osuuden. 

Joka tapauksessa naisten mitalimahdollisuudet lienevät menneet Kerttu Niskasen loukkaantumiseen. Siten realismia on taistelu sijoista 4-6 - ja jo nekin edellyttävät hyvää onnistumista. 

Parivistit käydään vapaalla hiihtotavalla, enkä näe kummallakaan Suomen joukkueella niissä menestymisen mahdollisuuksia, etenkään nyt kun Iivo Niskanen ei ole matkasta kiinnostunut, vaan satsaa kaiken menestykseen viidelläkympillä. Pariviestiin ei ole kiinnostusta osoittanut sen enempää myöskään ykkösnaisemme Krista Pärmäkoski. 

Niinpä saattaa olla, että miesten joukkueen muodostavat sprinttiominaisuuksillaan Lauri Vuorinen ja Joni Mäki, ellei vielä jälkimmäistäkin päätetä lepuuttaa pitkää viestiä ajatellen, jolloin hänen tilalleen voitaisiin vaihtaa joku sellainen, jolle ei muuten ole juurikaan muita matkoja tarjolla. Naisten hiihtäjinä pariviestiä vievät samalla perusteella Katri Lylynperä ja Jasmi Joensuu. 

Parivistissä naisten joukkueella saattaa olla tekemistä jo loppukilpailuun pääsemisessä, miesten sen sijaan voi ainakin Vuorinen/Mäki-parivaljakolla olettaa selvittävän ensimmäisen kynnyksen ongelmitta. Loppukilpailussa ei kuitenkaan kannata haaveilla mitaleista.

Mikäli edelle kirjoittamiani tuntuu arvoisasta lukijastani turhan pessimistiseltä muistutan, että kirjoitin tekstin optimismin viittaa ylläni pitäen. Tosiasia kuitenkin on, että maastohiihtomme on juuri nyt jonkinlaisessa aallonpohjassa.

Tilanne ei silti muistuta 20 vuoden takaista, sillä joukkueessa on useita kehityskelpoisia nuoria hiihtäjiä, joista ainakin jonkun voi odottaa nousevan vuoden-parin aikana aivan maailman terävimmälle huipulle. Lisäksi alle 20-vuotiaiden MM-hiihtojen tulosten valossa myös nuorempien miesten ikäluokissa on sellaista lahjakkuutta, jonka pohjalta tulevaisuus näyttää juuri nyt hyvältä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuokatin kulta
Kuinka tästä eteenpäin, suomalaiset hiihtovaikuttajat?
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko

Kuinka tästä eteenpäin, suomalaiset hiihtovaikuttajat?

Hiihdon MM-kilpailut loppuivat sunnuntaina suomalaismiesten kyyneliin: Matti Heikkinen ilmoitti lopettavansa ja Lari Lehtonen palaavansa leikkauspöydälle. Mitaleille ylsi ainoastaan "varmaa" kultamitalia hakemaan lähtenyt Iivo Niskanen - tosin hänkin kaksi sijaa odotuksia heikommalla suorituksella.

Suomalainen maastohiihto on siis jälleen kriisissä. Ja tuo kriisi näkyi jo kisojen aikana hiihtäjien ja muiden joukkueen jäsenten ulostuloina asioissa, jotka valmennusjohto olisi varmasti pitänyt mieluiten omassa piirissään poissa kansalaisten silmistä.

Nähtäväksi jää, miten suomalainen hiihtovalmennus ja suksihuolto muuttuvat jatkossa. Tässä vaiheessa varmaa on vain se, että keväällä tullaan lajin vaikuttajien ja asiantuntijoiden kesken käymään kovaa keskustelua. Toivottavasti myös tuloksellista. 

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että hiihtäjien harjoittelun rasitustason nostaminen ei ole ratkaisun avain. Tälle kaudelle ainakin Matti Heikkinen, Kerttu Niskanen ja Anne Kyllönen tulivat ylikuormittuneina mikä osittain selittää vaisua kautta. Olivathan kaikki aiempien näyttöjensä perusteella potentiaalisia mitalikandidaatteja. 

Siten harjoittelussa täytyy lähteä etsimään keinoja laadun nostamiseksi. Eli hakea muutoksia harjoitustapojen kirjoon ja rytmitykseen, teknisten tekijöiden opetteluun sekä tulevaisuuden kannalta tärkeimpien nuorten hiihtäjien tason jatkuvaan nostamiseen. Samalla pitää miettiä millä keinoin hiihtäjien kalusto saadaan kilpailukykyiselle tasolle myös meille vieraammissa oloissa.

Onneksi minun ei tarvitse olla tekemässä näitä ratkaisuja. Listaan silti seuraavaan kolme ehdotusta pohdittavaksi.

Ensinnäkin vapaa hiihtotapa on lopultakin saatava tasavertaiseksi perinteisen kanssa. Se tarkoittaa siihen keskittymistä harjoittelussa ja harvojen tämän hiihtotavan aidosti osaavien hiihtäjiemme tarkalla korvalla kuuntelemista.

Toiseksi erityisesti vapaalla tekniikalla on löydettävä keinot edetä huippuvauhtia myös rasittuneena. Vauhtihan syntyy neljästä tekijästä: työntöjen ja potkujen frekvenssistä, niiden voimasta ja suksen kulkusuunnasta sekä ilmanvastuksen minimoinnista. Helppoa kuin heinänteko - ainakin periaatteessa - sillä näiden tekijöiden optimointi johtaa suomalaiseen klæboon.

Kolmanneksi on lisättävä harjoittelua ryhmässä. Vain siten voidaan vähentää tiukoissa kilpailutilanteissa kaatumisia ja kohottaa tehoharjoitusten intensiteettiä tällaisissa tilanteissa automaattisesti syntyvän urheilijoiden keskinäisen kilpailun kautta. 

Tähän harjoittelutapaan on saatava mukaan erityisesti urallaan nousussa olevat nuoret hiihtäjämme. Heidän ja urallaan pidemmällä olevien hiihtäjien välisiä tasoeroja voidaan näissä harjoituksissa tasoittaa voitelun avulla ja kesällä rullasuksien renkaiden vastusta säätämällä.

Positiivisena asiana haluan tässä vielä mainita että oli mukava huomata viidenneksen kansasta seuranneen MM-hiihtoja. Laji siis kiinnostaa ihmisiä aivan valtavasti, mikä alleviivaa tehtävien päätösten tärkeyttä suomalaiselle huippu-urheilulle: me haluamme hiihtäjiemme nousevan palkintopallille kahden vuoden kuluttua hiihdettävissä Oberstdorfin MM-hiihdoissa oleellisesti useammin kuin Seefeldissä. Hiihtoliiton tehtävänä on toteuttaa tämä unelma.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko
Hiihtäjän harjoittelu on veitsenterällä taiteilemista
Maastohiihdon uudet sotkut

Pjongchangin kisaennakko

Pjonchangin olympialaiset ovat edessä ja maamme maastohiihtojoukkue on valittu. On siis tullut aika kirjata tähän blogiin perinteinen Professorin kisaennakko.

Aiemminhan nämä ennakot ovat osoittautuneet pääsääntöisesti höpötykseksi, ehdottomana helmenä Sotshin ennakossa - kisoista kultaa ja neljännen sijan saalistaneen - Iivo Niskasen arveleminen opintomatkalaiseksi, jolta ei ole syytä odottaa menestystä. Pyydän arvoisaa lukijaani siis ottamaan tämän blogimerkinnän höpötyksen vaatimalla vakavuudella.

Vaan tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Mennään mieluummin itse asiaan: seuraavassa on siis arvaukseni Suomen maastohiihtojoukkueen menestyksestä Pjongchangissa hiihtäjä hiihtäjältä.

Ristomatti Hakola on ollut tämän kauden ylivoimaisesti paras sprinttihiihtäjämme. Kausi alkoi lupaavasti, mutta viimeisissä kilpailuissa vire on vienyt pikemmin alas- kuin ylöspäin. Veikkaukseni perinteisen sprinttiin on niukka jääminen finaalin ulkopuolelle eli pistesija.

Hakola aloittanee myös Suomen pitkän viestin. Sen hän tekee kohtuudella, vaikka ei tulekaan Sami Jauhojärven tapaan kärjessä vaihtoon. Sen sijaan hän putoaa muusta porukasta viimeisellä kilometrillä, mutta ei kauas. Parisprintissä hiihtäessään kolmas kierros tuottaa haasteita.

Maailmanmestari Matti "Happo" Heikkinen on aina suuri arvoitus. Menestyspotentiaali on olemassa kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla paitsi sprintissä. Kausi on kuitenkin ollut hyvin ailahtelevainen, joten lopputuloksen veikkaaminen on mahdotonta.

Valmentaja Toni Roponen on kertonut, että tällä kaudella kaikki on panostettu olympialaisiin, joten toivon Heikkisen heikohkon menestyksen johtuneen siitä. Mikäli kauden tulokset heijastelevat kovan harjoittelun tuomaa kokovartalojumia ja Hapon viimeistely on onnistunut hyvin, voidaan odottaa yhtä tai useampaa mitalisijaa sekä viestin ankkuriosuuden luotettavaa hoitamista.

Perttu Hyvärinen harjoitteli itsensä syksyllä ylikuntoon, jollaisesta toipuminen on aina epätasaista. Mies lähtee kisoihin sen takia viestin särkymävarana ja saattaa jäädä kisoissa ilman starttia. Jos starttaa, on kyse viestin kolmannesta osuudesta. Tästä huolimatta näen Hyvärisessä paljon potentiaalia tuleviksi vuosiksi.

Martti Jylhä on vapaan sprintin erikoismies; parhaimmillaan maailman huipputasolla. Perinteisen sprintissä välierävaiheeseen pääseminen olisi hyvä tulos. Jylhä saattaa olla toinen parisprinttimiehistä, jolloin kysymysmerkiksi nousee palautuminen kaikkien kuuden lähdön välillä koska sprinttilatu tulee olemaan raskas.

Lahden yhdistelmähiihdon yhdeksännen eli Lari Lehtosen kausi on ollut täynnä ongelmia. Kenraaliharjoituksessa vauhti näytti kuitenkin olevan tulollaan. Jos sama kehitys jatkuu, hiihtänee Lehtonen vapaalla ja/tai yhdistelmähiihdossa kymmenen joukkoon. Kilpailee Anssi Pentsisen kanssa viestijoukkueen kolmospaikasta, jonka ratkaissee miesten keskinäinen sijoittuminen 15 km vapaan hiihtotavan kilpailussa.

Naishiihtomme superlahjakkuus Johanna Matintalo sairastui odotuksiin nähden muutenkin hieman apeasti sujuneissa nuorten MM-hiihdoissa. Siksi - ja ehkä muutenkin - hänelle on luvassa paikka ainoastaan kisojen päämatkalla eli kolmellakympillä. Siellä on lupa odottaa sijoittumista 20 parhaan joukkoon. Viestijoukkuetta ajatellen Matintalo on perinteisen osuuden varanaisen roolissa.

Laura Monosen piti nousta tällä kaudella maailman terävimmälle huipulle. Jotain meni kuitenkin pieleen, eikä toivottua menestystä ole tullut. Päinvastoin, kausi on varmasti ollut suuri pettymys. Hiihtänee joitain matkoja, mutta on parhaimmillaankin vain 20 parhaan joukossa. Ei asiaa viestijoukkueeseen, mikäli Roponen ja Pärmäkoski pysyvät terveinä.

Maastohiihtomme Messias eli Iivo Niskanen on koko kauden ajan tähdännyt viidelle peninkulmalle. Valitettavasti Pjongchangin kevyehköt normaalimatkojen ladut eivät suosi suomalaista. Siitä huolimatta uskon miehen ottavan päämatkaltaan mitalin, mutta tuskin kuitenkaan kultaista.

Sprintissä Niskasen tavoitteena lienee vähintäänkin finaalipaikka. Se on toki tiukassa, mutta hyvänä päivänä saavutettavissa. Viestissä hän tulee toiselta osuudelta kärjessä ja lähettää joukkueen etukäteen epävarmimman lenkin matkalle. Iivo saattaa hiihtää myös parisprintin Hakolan kanssa, mutta siinä pistesijakin olisi hyvä saavutus.

Isosisko Kerttu Niskanen ei ole tällä kaudella päässyt aivan aikaisempien vuosiensa tasolle. Hän on kuitenkin varma hiihtäjä, joka hoitaa kiitettävästi viestin kakkososuuden ja tuo Suomen vaihtoon kärkiporukassa.

Henkilökohtaisilla matkoilla Niskanen tulee olemaan joukkueen toiseksi paras yleishiihtäjä Krista Pärmäkosken jälkeen. Hän hiihtänee useampiakin pistesijoja, mutta mitalien saavuttaminen ei liene realismia. Sellaisia Kepa kuitenkin lähtee varmasti hakemaan ja iloitsen kovasti, mikäli hän saattaa tämän ennusteeni häpeään.

Anssi Pentsinen on loistava karsintahiihtäjä. Vaikeutena hänellä on kuitenkin ollut palautuminen erävaiheen hiihdoista, mikä on sikäli omituista, että mies pystyy parhaimmillaan hiihtämään myös normaalimatkoilla maailman kahdenkymmenen parhaan joukkoon.

Ellei ihmeitä tapahdu karsiutuu Pentsinen sprintin puolivälierissä. Vapaan viidellätoista hän taistelee viestijoukkueen kolmospaikasta Lari Lehtosen kanssa ja sijoittunee noin kahdenneksikymmenenneksi.

Viestiin päästessään Pentsinen hoitaa osuutensa kohtuullisesti, vaikka joutuukin matkalla päästämään muutaman joukkueen edelleen. Ero kärkeen ei kuitenkaan kasva tolkuttomaksi. Anssi on tarjolla myös parisprinttiin.

Krista Pärmäkoski hiihti jo 21-vuotiaana Oslon MM-kisoissa maailmanluokan vauhtia sijoittuen parhaimmillaan viidenneksi. Sen jälkeen taso on vähitellen noussut - mutta paino valitettavasti sanalla vähitellen. On kuitenkin selvästi maamme paras naishiihtäjä.

Kristalle sopivat kaikki henkilökohtaiset matkat, ja niistä jokaisella hän saattaa yltää mitaleille. Se edellyttää kuitenkin täydellistä toipumista juuri parantuneesta flunssasta sekä onnistumista kunnon viimeistelyssä. Itse uskon Kristan avaavan Pjongchangissa arvokisojen mitalitilinsä, mahdollisesti jopa useammalla matkalla eikä kullan kimalluskaan ole poissuljettu.

Pärmäkoski on viestijoukkueen itseoikeutettu ankkuri. Mikäli huolto onnistuu ja Kristalla on normaalipäivä, tulee hän maaliin vähintään samalla sijalla jolta lähti matkalle. Parisprintin jättäisin hänenä väliin, mutta jos Krista lähtee matkaan, hoitaa hän oman osuutensa mitalivauhdilla.

Naisjoukkueemme äideistä Riitta-Liisa Roponen ei ole tänä vuonna ollut aiempien vuosiensa vedossa. Hän on parhaimmillaan vapaan kympillä, mutta sijoitus jäänee niukasti kymmenen huonommalle puolelle.

Roponen on yksi mahdollinen, joskaan ei todennäköinen, parisprinttihiihtäjä. Pitkässä viestissä Ritu hoitaa kolmannen osuuden kelvollisesti, vaikka ainakin Norja karkaa. Täysosuma saattaisi tarjota Suomelle jopa mitalisauman - toivotaan siis sellaista.

Toinen äiti eli Aino-Kaisa Saarinen on perinteisen hiihtotavan erikoisnainen. Kunto on ollut koko kauden nousussa, eikä naisen tavoitteista Pjongchangissa ole pienintäkään epäilystä. Se on mitali kisojen päätösmatkalta.

Lisäksi Aino-Kaisa osallistunee sprinttiin, jossa tuloksena lienee karsiutuminen puolivälierissä, sekä yhdistelmähiihtoon, jossa sijoitus lienee kymmenennen kieppeillä. Henkilökohtaisten matkojen lisäksi Saarinen aloittaa myös naisten pitkän viestin, ja tuo Suomen ensimmäiseen vaihtoon kärjen mukana - ellei suorastaan muilta karanneena.

Lauri Vuorinen on nuorin mieshiihtäjistämme. Kauden alku povasi todellista läpimurtoa, mutta vauhti on talven edetessä hiipunut: juuri päättyneet nuorten MM-hiihdot olivat varmasti kova pettymys. Siksi Pjongchang jäänee Vuoriselle opintomatkaksi ja koko kausi merkiksi kunnonajoituksen tärkeydestä.

Edellä olen käynyt läpi Suomen maastohiihtojoukkueen kilpailija kilpailijalta. Lisäksi on vielä mainittava Mari Laukkanen, joka hiihtänee maastohiihdon parisprintin. Lopputulosta on mahdotonta lähteä arvailemaan, mutta mitalimenestys siinä Krista Pärmäkosken tai jonkun muun parina olisi itselleni mieluisa superyllätys.

Yhteenvetona totean, että veikkaan Suomen saavuttavan Pjongchangin olympiakisoista kaksi henkilökohtaista mitalia - jolloin niiden tuojat löytyvät todennäköisyysjärjestyksessä kuusikosta Pärmäkoski, Iivo Niskanen, Heikkinen, Saarinen, Kerttu Niskanen ja Hakola  - sekä yhden viestimitalin jonka tuovat aina yhtä ihanat naishiihtäjämme. Menestys yli tämän veikkauksen olisi erittäin mieluisa yllätys, mutta alle jääminen kovin karvas pettymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lahden kisaennakko
Falunin lumikarkeloista
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa