Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt

Hallituksen johtavista ministereistä ainakin Sanna Marin (sd) ja Li Andersson (vas) ovat reagoineet UPM:n päätökseen Kaipolan tehtaan lopettamisesta kiukuttelemalla kuin teinitytöt. Marin on moralisoinut sillä, että hyvää taloudellista tulosta jakanut yritys on jakanut monen laihan vuoden jälkeen omistajilleen noin viiden prosentin osinkoa. Andersson puolestaan on väittänyt UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosen asiasta julkaiseman kirjeen pohjaavan virheellisiin tietoihin.

Yksi näistä virheelliseksi väitetyistä seikoista on ollut Pesosen väite suomalaisten paperimiesten Saksaa ja Ruotsia oleellisesti suuremmasta palkkatasosta. Jopa jotkut tutkijat olivat ehtineet kyseenalaistamaan sen. Lopulta Iltalehti otti selvää asiasta ja tuli siihen tulokseen, että suomalaisen paperityöntekijän palkkaa on toimitusjohtajan kirjeen mukaisesti kolmanneksen suurempi kuin saksalaisen.

Paperiliiton Petri Vanhala puolestaan kyseli, miksei Pesonen julkaissut kirjettään esimerkiksi puoli vuotta sitten. Tässä hän unohti, että kyllä Pesonen sekä myös UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos olivat samalla asialla jo viime talvena. Lyhyt on siis ay-jäärän muisti.

Hallituksen ministereiltä ja miksei ammattiyhdistysväeltäkin voisi odottaa julkisen kiukuttelun sijaan tosiasioiden tunnustamista sekä linjauksia siitä, kuinka Suomi voisi välttyä jatkossa metsä- ja muun teollisuuden supistamispäätöksiltä maamme rajojen sisäpuolella. Toki energiaverotuksen laskeminen on ollut esillä, mutta se on vain yksi Pesosen mainitsemista ongelmista.

Tosiasia joka tapauksessa on, että kansainvälisessä kilpailussa yritykset joutuvat joka päivä optimoimaan toimintaansa. Muuten niille käy ennemmin tai myöhemmin ohraisesti eli kilpailijat ajavat ne ahdinkoon. Siksi edes UPM:llä ei missään tapauksessa ole varaa sellaiseen yhteiskuntavastuuseen, jota pääministeri peräänkuulutti.

Tähän asiaan puuttui mm. Suomen yrittäjien toiminnanjohtaja Mikael Pentikäinen todeten, että pääministeri antaa miljarditolkulla investoivalle UPM:lle neuvoja siihen, mihin investoida, ja haikailee työllisyyslääkkeeksi irtisanomisten vaikeuttamista, vaikka hänellä ei ole tietoa UPM:n päätösten perusteista, saati osaamista yritysten johtamisesta. Niinpä hän toteaakin, että Marinin johtamassa Suomessa yrityksillä on "kylmä kyyti".

Tämä kaikki osoittaa, että COVID-19 epidemiaa hoitaessaan osaavan vaikutuksen tehnyt pääministeri onnistui esiintymistaidollaan harhauttamaan ihmisiä luulemaan, että hän olisi korkeaan tehtäväänsä pätevä. Nyt käsille tullut kriisi osoittaa, ettei näin ole, vaan faktapohjaisen reagoinnin sijaan hän sortui turhanaikaiseen kiukutteluun. Se ei ainakaan paranna hänen hallituksensa ja maamme yrityselämän välejä.

Toivottavasti Marin tai ainakin hänen virkamiehensä ymmärtävät tämän ja maan hallinto siirtyy tavalla tai toisella tekemään niitä päätöksiä, joiden tavoitteista se on puhunut ja joita siltä on odotettu. UPM:n ja muidenkin Suomessa toimivien yritysten ikävien päätösten synnyttämässä tilanteessa olisi ennen kaikkea tärkeää tehdä päätöksiä siitä, millä tavoin niin suurten kuin pientenkin yritysten toiminta Suomessa voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Ellei Marinin kabinetti tähän pysty, tulisi sen itse tehdä tarvittavat johtopäätökset ja käydä ilmoittamassa presidentille hallituksen eroamisesta. Ja antaa näin tilaa osaavampaa yritys- ja teollisuuspolitiikkaa ajaville poliittisille tahoille. Mitä pikemmin, sitä parempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lintilä syytti hallituskumppaneitaan pikku- ja mielikuvapolitikoinnista
Kaipolan paperitehtaan lopettaminen toimikoon vakavana varoituksena hallitukselle ja medialle
Kuka nousisi vastustamaan Kemin tulevaa sellutehdasta