Erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudellamaalla vastaavasta HUS:sta annetussa lausunnossa on arveltu, että "ehdotettavan lakimuutoksen taustasyyt ovat enemmän puoluepoliittisia kuin havaituista todellisista ongelmista johtuvia". Ja kerrottu, että "sääntelyn tiukentaminen vastaamaan suunnilleen aikaisempaa tulisi siten todennäköisesti pikemminkin lisäämään laittomasti maassa olevien potilaiden hoitoon käytettävää resurssia".
Myös Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on vastustettu lakimuutosta ja arveltu, että "lakiesityksen tuomat hyödyt valtiontalouden ja terveydenhuollon kantokyvylle jäävät marginaalisiksi, mutta inhimillinen kärsimys on vaarassa lisääntyä". Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on taas väitetty, että "esitetty sääntelyratkaisu voi johtaa peräti terveydenhuollon kokonaiskustannusten kasvuun säästöjen syntymisen sijaan".
Myös Helsingin pormestari Juhana Vartiainen (kok) on ottanut asiaan kantaa kertomalla, että "osaa paperittomien ryhmästä ei ole syytä sulkea välttämättömän terveydenhuollon ulkopuolelle sillä perusteella, että se erityisesti kuormittaisi terveydenhuoltoa". Eikä Helsingin kaupunki siitä syystä kannata lakimuutosta.
Minun nähdäkseni jokainen näistä lausunnoista on typerä, sillä laittomasti maassa olevien terveydenhoitopalveluiden järjestäminen on osa sitä kokonaisuutta, joka houkuttaa maahamme sosiaaliturvaperusteista elintasopakolaisuutta, joka aiheuttaa valtavat kustannuksen ja toimii kaiken kukkuraksi vielä kasvualustana seksuaali- ja jengirikollisuudelle.
Tästä syystä laittomasti maassa oleskelevien ihmisten terveydenhoitopalvelut ovat äärimmäisen haitallisia suomalaiselle yhteiskunnalle ja laillisesti maassa oleskelevien turvallisuudelle. Ja siksi hallituksen pyrkimys laittomien maassaolijoiden terveydenhuollon rajaamiseksi nykyistä suppeammaksi on erittäin kannatettavaa, joskin turhan löperöä ja yksinään riittämätöntä politiikkaa.
Tekstit
